Suomen Retkiluistelijat ry Finlands Långfärdsskrinnare rf Vuosijulkaisu n:o 17 l Årsskrift n:r 17. skrinnari

Transkriptio

1 Suomen Retkiluistelijat ry Finlands Långfärdsskrinnare rf Vuosijulkaisu n:o 17 l Årsskrift n:r 17 skrinnari

2 kuva simo-pekka reponen Översättning Isak Poutanen Jään tieto Edellinen luistelukausi oli huippuhyvä paitsi tilastojen valossa, myös olosuhteiden puolesta. Ensimmäiset viralliset luonnonjääretket luisteltiin Hyvinkään Sykärillä joulukuun 20. päivä. Oulunkylän tekojäälle pääsimme jo kuukautta aiemmin eli marraskuun 21. päivä. Kausi päättyi huhtikuun 19. päivä Tuusulanjärven aurinkoiseen aamuretkeen. Kaiken kaikkiaan tilastoituja luisteluretkiraportteja laadittiin 183 kpl. Edellisellä kaudella vastaava luku oli 114, kasvua siis huimat 60 %. Syksyllä 2008 aloitimme kampanjan, jossa toivoimme saavamme jäätietoja ympäri Suomen. Taisipa joitain tietoja tulla myös rajojemme ulkopuolelta, aina Uudesta Seelannista asti. Skrinnari.fi-verkkosivuille lisätty jäätietopalsta olikin ahkerassa käytössä. Eri jäätietoalueilta raportoitiin yli 500 jäätietoa kauden aikana, ja raportteja luettiin liki kertaa. Lieneekö tässä jäätietojen runsaudessa yksi selitys retkimäärän suureen kasvuun? Omat retket -palstalle raportoitiin myös reilusti yli 100 retkeä, arvelisin kuitenkin suurimman osan omista retkistä jääneen vielä retkeläisten omaan tietoon. Toivomus kumminkin olisi mahdollisimman monen kirjaavan niin retkensä, kuin myös jäätietonsa, jotta saisimme tietää kuinka paljon ja missä luisteluretkiä maassamme tehdään. Käytänpä tässä tilaisuutta hyväksi kiittääkseni kaikkia ahkeria skrinnareita jää- yms. tietojen jaossa, niistä on erittäin suuri hyöty, niin omia retkiä suunnitteleville kuin viikonloppuretkiä järjestäville vetäjillekin Kiitos. Turvallisia luisteluretkiä, nähdään jäällä! Erkki Haapomaa puheenjohtaja Isinformationen Statistiskt och isförhållanden betraktande var föregående säsong mycket bra. Föreningens första officiella tur gick av stapeln 20 december på sjön Sykäri i Hyvinge. Säsongen hade dock inletts 21 november på Åggelby konstisbana. En solig morgontur på Tusbyträsk 19 april avslutade säsongen. Det skrevs 183 rapporter om skriskoturer denna säsong, föregående säsong gjordes det 143 rapporter. Ökningen var hela 60% Hösten 2008 inleddes en kampanj, målet var att samla flera isobserationer från hela landet. Nya Zeeland bidrog med de mest långväga israpporterna vi fick utomlandsifrån. På föreningen hemsida sattes upp en ny diskussionsgrupp för isinformation som var i flitigt bruk. Det skrevs över 500 rapporter från olika delar av Finland, rapporterna lästes nästan gånger. Kan det många rapporterna ha påverkat antalet turer? Det rapporterades 100 turer på diskussionsgruppen för egna turer. Troligen blir mer parten av de egna turerna inte rapporterade på forumet. Det skulle vara önskvärt att så många som möjligt rapporterade om sina turer och isobservationer. Då kunde det verkliga antalet turer och var medlemmarna skrinnat kartläggas. Jag vill passa på att tacka alla flitiga skridskoåkare för is informationen och kunskaper ni delat med er, informationen är nödvändig för privatturer och färdledare som planer veckoslutsturer Tack. Trygga turer vi ses på isen! Erkki Haapomaa puheenjohtaja 4 skrinnari skrinnari 5

3 Gumbostrand , kuva Simo-Pekka Reponen ja Sääksjärvi , kuva Jani Ruusunen. kausi Teksti Simo-Pekka Reponen Kaikilla mausteilla K uinka tiivistäisin tunnelmat luistelukaudelta ? Sanotaan näin: Se oli kuin yhdistäisi Lapin kesän ja Jaskan grillin lyhyt mutta kiihkeä, ja ehdottomasti kaikilla mausteilla. Lyhyt Lauhkea syksy piti skrinnarit taas kerran kovalla maalla pitkään. Marraskuussa ei jäästä ollut tietoakaan, vaikka jo Raffe lähetti lupaavan salamasähkeen nettiin: Nähty riitettä sisälahdilla tänään Ridasjärvellä klo 10. Riitteestä riitti luistelujääksi vasta hieman ennen joulua. Ensimmäinen tiedustelupartio pääsi jäälle Mäntsälän Kilpijärvellä ja Hyvinkään Sykärillä 19. joulukuuta, ja jo seuraavana päivänä Sykärin veden peittämä jää kutsui kauden viralliselle avausretkelle kolmisenkymmentä skrinnaria. Keväällä retkitoiminta hiipui lumipeitteisten jäiden takia jo helmikuun lopulla. Tosin muutama retki tehtiin vielä maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa. Viimeinen raportti kirjattiin Ekiltä ja Helenalta Tuusulanjärveltä tasan neljä kuukautta aloituksen jälkeen. Kerrassaan upea aamuretki auringonnousua ihailemassa. Eilinen tuuli oli harjannut edellisen yön lumet liki kaikki pois, tuuli oli jo laantunut ja aurinko oli nousemassa pilvettömältä taivaalta. Ensi alkuun meinasi tulla epäusko, mutta suurin osa järvestä esim. isoimmat selät olivat kuitenkin hienossa kunnossa; jään paksuus n. 10 cm, laatu kova ja pinta appelsiinia. Kiihkeä Joulunpyhinä Se Sitten Alkoi. Kirkkaat säät ja pakkaset loivat uutta jäätä päivä päivältä enemmän, ja kylläpä totisesti luisteltiin! Tällaisia järvijäitä ei ole Etelä-Suomessa vähään aikaan nähty, joten niistä piti siksi nauttia täysin siemauksin, kuin loppua odotellen. Joulupäivä. Tapaninpäivä. Kaikki välipäivät. Uusivuosi (kuoharia keskiyöllä Tuusulanjärvellä!). Loppiainen. Ihan joka päivä joku jossain, monet monessakin paikassa niin että ylikunto suorastaan uhkasi. Loppijärvi, Keritty, Punelia, Ridasjärvi, Tuusulanjärvi, Vesijärvi, Hiidenvesi, Pyhäjärvi, Koskeljärvi, Nuuksio, Kirkkonummi, Inkoo, Karkkila, Sammatti, Nummi-Pusula you name it, sanoisi amerikkalainen. Joka paikassa aivan sileää, lumetonta, uutta teräsjäätä parasta A-luokkaa! Uusi hieno tuttavuus oli myös Liesjärven kansallispuisto Tammelassa, jonne tehtiin parikin retkeä, toinen peräti näissä kuvioissa harvinainen yöretki teltan kera! Matkaennätyksiä tehtiin hyvillä jäillä joka puolella. Lohjanjärvellä saatiin sata kilometriäkin rikki yhtenä päivänä, mitä ei tammikuun hämärässä pidä väheksyä. Samalla järvellä kiidettiin myös myrskytuulen työntämänä koko järvi lännestä itään ja edelleen Hiidenvesi päästä päähän bussi hoiti siirtymiset ja nouti retkeläiset Vihdin kirkonkylästä hämärän laskeuduttua. Jäähyväiset hienoille järvijäille jouduttiin heittämään vasta tammikuun lopulla lumentulon takia. Kaikilla mausteilla Jos järvijäät olivat sinappi, ketsuppiakaan ei puuttunut. Merijäästä oli saatu edellisenä kautena vain hailakka tuntuma, mutta talvella tätä ketsuppia piisasi säännöste- u 6 skrinnari skrinnari 7

4 kausi numeroina Vaasa , kuva Simo Ahtola. Westend-Miessaari ja Suolikas , kuvat Simo-Pekka Reponen l Seuran retkiä yht. 114*) 183 Ryhmä I 2 2 Ryhmä II Ryhmä III Ryhmä IV Ryhmä V l Osallistujia yht l Osallistujia/ryhmä l Kilometrejä yht l Km keskimäärin l Plutauksia 11 9 l Tapaturmia 6 9 *) Jokainen eri vauhtiryhmä samassakin kohteessa on laskettu erilliseksi retkeksi. lemättä. Ensimmäinen merkintä meriluistelusta saatiin jo 31.12, Kolme selkää Porvoon ulkopuolella. Asialla Raffe, kukapa muu. Alkuun kierreltiin tavalliseen tapaan suojaisia merenlahtia, mutta helmikuussa heti järvijäiden mentyä alkoi kunnon pakkasjakso, joka jäädytti saariston ulkomeren reunaan asti. Sipoon ja Inkoon saaristosokkelot koluttiin moneen kertaan, puhumattakaan Helsingin ja Espoon lähijäistä. Kauden ykkösturistikohde oli Espoossa Miessaaren eteläpuolella sijaitseva aavelaiva suuri kaksimastoinen keskeneräinen teräsvene, jonka harmaaksi pohjamaalattu runko pani alkuksi epäilemään laivaston salaista tuotekehitysprojektia varsinkin kun laivan ankkuripaikasta oli sotilasalueelle vain sata metriä. Eräällä retkellä tapasimme lopulta kipparinkin, joka kertoi rakentavansa laivaa pikku hiljaa charter-käyttöön. Entä pannaanko myös sipulia? Tottakai! Kutsutaan sipuliksi sitä, kun avomerikin jäätyi. Kyllä. Ei nyt kokonaan, mutta sen verran että luistelijan horisontissa ei 18. helmikuuta näkynyt muuta kuin sileää, lumetonta jäätä ja horisontti. Valkosipulina olkoon Tove Janssonin mökki Klovharunin luodolla, kaukana Pellingin ulkopuolella. Sinne ennätti muutama ryhmä, ennen kuin pohjoistuuli vei jäät Viroon. Samoilla jäillä valloitettiin myös toinen myyttinen määränpää, Söderskärin majakkasaari. Jounin kuvauksen mukaan matkalta ei puuttunut haasteita (joita ennen kai kutsuttiin vaikeuksiksi). Kolmas haaste oli tiistaina kohti Sköldvikiä ajettu väylä, jota emme aluksi luulleet edes pääsevämme ylittämään. Väylää koilliseen noin 5 km seuraillen löysimme kuitenkin murtajan kääntölenkin, ja palailimme toista puolta Pirttisaareen. Taas optimismi palkittiin! Muut mausteet? Jos luisteltiin järviä ja meriä, tokihan käytiin myös joilla. Ja soilla. Kuten myös tekojääradoilla ja luonnonjäälle auratuilla radoilla varsinkin maaliskuussa, kun oikeita retkiluistelujäitä ei enää ollut. Eksoottisesta mausteesta käy myös kauden lyhyin retki, yöllinen valokuvausretki Vanhankaupunginlahdelle. Kaksi tuntia ja kaksikymmentä metriä (tai jotain sen suuntaista) mutta kuvat olivat upeita! Retkiluistelijat kunnostautuivat myös pelastustehtävissä. Jäihin pudonneita auteltiin rantaan Espoonlahdella, jäähän jäätyneitä lintuja sulateltiin termosmehuilla Haminan suunnalla. Hyvinkään Ridasjärvellä luistelijat saivat seurata, kuinka avantoon vauhdilla ajetusta jääpurresta keplotellaan kuiville. Sammatissa tarvittiin Medi-Helin sijasta Medi-skrinnareita, kun rantamökin isäntä surautti moottorisahalla sormeensa juuri kun skrinnarit luistelivat ohi. Miespolo ei ehtinyt edes kirota kohtaloaan, kun sormi oli jo sidottu repusta löytyneillä ea-tarvikkeilla. Onneksi ei sattunut pahemmin, hyvää matkaa terveyskeskukseen! Nyt oli tietoa Otollisten säiden lisäksi suuri ansio upeasta kaudesta kuuluu seuran jäsenille, jotka kiitettävän aktiivisesti raportoivat jäähavaintojaan ja omia luisteluitaan kaikkien iloksi netissä. Ilman näitä tietoja moni upea retki olisi jäänyt toteutumatta. Jatketaan tänä vuonna kaikki samaan malliin kaikilla mausteilla! n Retkiselostukset ja kuvat kauden virallisista retkistä ja jäsenten omista retkistä löytyvät netistä jäsensivuilta > Tehdyt retket > Kuvagalleriat > Keskustelu > Omat retket 8 skrinnari skrinnari 9

5 Tulokasretki Tuusulanjärvellä , kuva Eki Karlsson. Gumbostrand , kuva Henrik Fagerholm. Tervetuloa luisteluretkelle! Retkiluistelu on liikkumista luonnon jäillä. Koulutettujen luisteluoppaiden järjestämillä retkillä luistelu on turvallista ja mukavaa. Suomen Retkiluistelijat/Finlands Långfärdsskrinnare on yksi maan aktiivisimmista retkeily-yhdistyksistä. Järjestämme talvikaudella jää- ja lumitilanteen salliessa eritasoisia retkiä viikonloppuisin ja usein myös keskellä viikkoa. Retkien vetäjinä toimivat kokeneet luistelijat, jotka ovat saaneet retkenjohtajakoulutuksen. Seuran järjestämät retket eivät ole kaupallista toimintaa: luistelu on vetäjien harrastus ja vetäminen palkatonta harrastustoimintaa. Tämän vuoksi jokainen osallistuja on itse vastuussa retkensä onnistumisesta ja turvallisuudestaan opastetuillakin retkillä. Seuran retkiä järjestetään yleensä etelärannikolla Loviisan ja Hangon välisellä alueella sekä Uudenmaan järviylänköalueilla (mm. Nuuksio, Lohja, Sammatti, Loppi, Karkkila). Jäätilanteen salliessa retket ulottuvat toisinaan kauemmaksikin, esimerkiksi Tampereelle, Lahteen, Kymenlaaksoon, Turkuun, Ahvenanmaalle ja Raumalle. Osassa näissä kaupungeissa toimii paikallisia jaostoja, jotka järjestävät myös paikallisia retkiä. Retkille osallistuminen on yhdistyksen jäsenille ilmaista. Tilausbussiretkillä peritään kohteen mukainen bussimaksu. Jos matkustat retkelle toisen autossa, tarjoa oma-aloitteisesti kuskille bensarahaa kulujen kattamiseksi (suositus 10 senttiä kilometriltä). Valitse oikean tasoinen retki Retkiluistelu sopii kaikenikäisille ja -kuntoisille ihmisille, mutta hauskinta ja turvallisinta on, kun osallistut vain omalle taito- ja kuntotasollesi tarkoitetuille retkille. Luokituksen tarkoituksena on auttaa retkeläistä valitsemaan omalle kiinnostukselleen, kunnolleen, kestävyydelleen ja taidoilleen soveltuva retki. Retkiluokitus perustuu keskimääräiseen luistelunopeuteen retkellä. Seuraavalla sivulla olevassa taulukossa on annettu suuntaaantavia keskinopeuksia ja retken kokonaiskilometrejä eri luokille. Keskinopeuksissa on huomioitu myös retken sisältämät tauot, joten varsinainen luistelunopeus on suurempi. Esimerkiksi 4 tuntia kestävällä retkellä, jonka aikana luistellaan 25 kilometriä ja pidetään taukoa 45 minuuttia, keskinopeus on noin 6 kilometriä tunnissa, mutta luistellessa vauhti on 8 kilometriä tunnissa. Päivämatka perustuu oletukseen, että luistellaan hyvillä jäillä heikkotuulisessa säässä koko päivä, noin 6 tuntia. Lyhytkestoisemmilla retkillä tai haastavissa jää- ja sääolosuhteissa retken pituus on vastaavasti lyhyempi. Jos olet epävarma kunnostasi ja osaamisestasi, valitse varmuuden vuoksi alempi taso kuin liian vaativa. Hyvä luistelutaito on perusedellytys onnistuneelle retkelle. Retkiluistelun tekniikkaa voi käydä harjoittelemassa omatoimisesti luistinradalla, esimerkiksi Helsingissä Eläintarhan kentällä tai Oulunkylän tekojäällä (retkiluistimet sallittu vain ns. pikaluisteluvuoroilla). Tuusulanjärvellä on talvisin aurattu luistelurata. Muista, että harjoittelu kannattaa; mitä paremmin osaat luistella, sitä enemmän nautit retkistä. u 10 skrinnari skrinnari 11

6 Onnistuneen retken edellytykset Espoonlahti, kuva Ilkaa Salmi. Retkistä tiedottaminen Retkitiedotuksen pääkanava on puhelinvastaaja. Vastaajan lisäksi tietoja saa skrinnari.fisivustolta tai tilaamalla tekstiviestitiedotteet. Tiedot viikonlopun retkistä ja yleisestä jäätilanteesta kerrotaan vastaajassa perjantai- ja/tai lauantai-iltaisin klo 19 mennessä. Tietoja tarkennetaan mahdollisesti myöhemmin illalla tai vielä retkiaamuna, esim. äkillisen lumisateen takia. Etenkin kevättalvella järjestetään aamu- ja iltaretkiä myös keskellä viikkoa, joten soittaa kannattaa muulloinkin. Viikonlopun bussiretkistä pyritään tiedottamaan netissä ja vastaajassa jo ennen perjantai-iltaa. Puhelinvastaajan numero on salainen ja jäsenet saavat sen tietoonsa liittyessään seuraan. Numero on salainen turvallisuussyistä: haluamme varmistaa, että retkille tulee vain perustiedot ja -taidot omaavia ja asiallisesti varustautuneita seuran jäseniä. Jos olet unohtanut numeron, ota yhteyttä sihteeriin tai katso se nettisivuilta. Seuran kotisivuilla ( on vain jäsenille tarkoitettu osio, jonne retkenvetäjät voivat laittaa tietoa tulevista retkistä. Vaikka pääkanava on vielä puhelinvastaaja, kannattaa aina kun mahdollista pitää silmällä nettiä. Aktiivinen ja retkestään innostunut vetäjä on saattanut laittaa sivuille runsaasti sellaista informaatiota, joka ei millään mahdu tekstiviestiin. Kotisivujen retkitiedot täydentävät hyvin vastaajan tietoja. Tulevien retkien lähtöajat ja -paikat tiedotetaan viikonloppuisin myös tekstiviesteillä. Tekstiviestipalvelu on jäsenille ilmainen, mutta se pitää aktivoida nettisivuilla kerrotulla tavalla. On mahdollista tilata tekstiviestejä joko Uudenmaan tai Turun-Rauman alueelta, mutta vain toiselta! Kun tulet retkelle l Pakkaa ja tarkista varusteesi jo edellisenä iltana. l Muista eväät ja riittävästi juomaa. l Valitse itsellesi sopiva retkiluokka ja varaa retkipäivälle riittävästi aikaa. l Tule ajoissa kokoontumispaikalle. l Suosi joukkoliikennettä. l Pysäköi autosi niin, ettei se haittaa muuta liikennettä. Lähtöpaikalla l Jos olet mukana ensimmäistä kertaa, ilmoittaudu retken johtajalle ja esittele itsesi. l Retkenvetäjä kokoaa kaikki yhteen ja kertoo retkisuunnitelman. l Retkenvetäjä nostaa esille erityisesti sillä retkellä huomioitavat turvallisuusseikat ja miten niihin varaudutaan. Retkellä l Älä koskaan luistele retkenvetäjän ohi. l Pidä riittävä etäisyys edellä luistelevaan. l Pysy aina näkö- ja huutoetäisyydellä ryhmästä. Älä venytä letkaa äläkä sooloile. l Pidä silmällä muita retkeläisiä. Jos joku kaatuu pahasti tai jää pettää, kiinnitä muiden huomio pilliin puhaltamalla. l Älä epäröi kertoa vetäjälle jos olet huonovointinen, huolestunut jostain tai sinulla on välineongelmia. l Ryhmästä voi poistua vain retkenvetäjän luvalla. Palattaessa takaisin l Älä kiiruhda retken vetäjän ohi edes rantaan tultaessa. lretken päätöskokoontuminen on paras paikka palautteen antamiselle. Nopeusluokka Päivämatka km < > 70 Nopeuteen perustuva ryhmäjako Kenelle sopii Leppoisasti luisteleville, ulkoilusta nauttiville, myös aloitteleville. Vaatimuksena perusluistelutaito retkiluistimilla (väh. tunnin luistelu esim. radalla omaan tahtiin). Reipasta ulkoilua ja luonnossa liikkumista. Retkillä tarvitaan luistimien ja tasapainon hallintaa vähän huonommallakin jäällä. Kokeneille ja hyväkuntoisille luistelijoille. Kokeneille, hyväkuntoisille ja kestäville luistelijoille; liikuntasuoritus tärkeä osa. Ridasjärvi kuva Pertti Valtonen Vauhdinhaluisille, kovakuntoisille, kilometrejä kerääville luistelijoille. Keskimääräinen luisteluvauhti jopa 20 km/h. 12 skrinnari skrinnari 13

7 Espoonlahti , kuva Ilkka Salmi. Linlo-Porkkala , kuva Simo-Pekka Reponen. Retkikuljetukset Lajin suosion kasvaessa rajusti seura suosii yhteisillä retkillä julkista liikennettä, tilausbussia ja kimppakyytiä. Seura järjestää jäsenilleen tilausbussiretkiä mahdollisuuksien mukaan. Yhteinen bussikuljetus säästää bensaa ja mahdollistaa nautittavat myötätuuliretket, kun kenenkään ei tarvitse palata lähtöpaikkaan autoa hakemaan. Paluumatkakin reissun jälkeen on mukava, kun ei tarvitse ajella liukkailla ja pimeillä teillä. Bussiretkelle ilmoittaudutaan puhelintiedotteessa ilmoitettuun puhelinnumeroon tekstiviestillä. Ilmoita osallistujien nimet, puhelinnumero ja miltä pysäkiltä tulette mukaan. Ilmoittautuminen on pakollinen! Mattimyöhäiset eivät pääse bussiin mukaan, sillä bussi tilataan lähtijöiden määrän mukaan. Retki maksetaan käteisellä bussissa. Varaa mukaan tasaraha! Pitempi bussimatka maksaa enemmän kuin lyhyt; bussiretken hinta ilmoitetaan puhelinvastaajassa. Bussiretken toteutuminen edellyttää, että vähimmäismäärä osallistujia ilmoittautuu. Tarkista mahdollinen peruuntuminen tai muut muutokset puhelintiedotteesta ennen retken alkua. Bussi poimii retkeläisiä muutamalta pysäkiltä, jonne voit jättää oman auton tai tulla paikalle julkisilla. Kokemukset yhden pysäkin retkilähdöstä ovat niin myönteisiä, että vastaavia retkiä järjestetään jatkossakin. Seuraa siis tarkasti retkitiedotteita. Retkellä käyttäytyminen Suomen Retkiluistelijoiden retket suuntautuvat luonnonjäille, jolloin olemme aina luonnon armoilla. Onnistunut ja turvallinen retki edellyttää, että kaikki retkeläiset ovat oikein varustautuneita ja kunnioittavat jää- ja sääolosuhteiden vaihtelua. Nykyisin seuramme on iso ja monelle retkelle tulee paljon osallistujia. Suuren luistelijajoukon hallitseminen ja jään lukeminen on vetäjälle haastava tehtävä. Tee oma osuutesi retken onnistumiseksi ja noudata tinkimättä hyviksi havaittuja pelisääntöjä. Anna vetäjän keskittyä jään havainnointiin eikä varpusparvena poukkoilevan luistelijaryhmän paimentamiseen. Jokainen osallistuu retkelle omalla vastuullaan. Retken vetäjä tai Suomen Retkiluistelijat ry eivät ole vastuussa retkellä mahdollisesti sattuneista henkilö- tai tavaravahingoista. Yhdistyksen jäsenillä on seuran retkillä voimassa Suomen Ladun tapaturmavakuutus. Vakuutus kattaa vahingot noin 2500 euroon asti (lisätietoja Suomen Ladusta tai Maksimikorvaus ei välttämättä riitä jos loukkaantuminen on vakava, joten osallistujille suositellaan lisäksi henkilökohtaista vapaa-ajan tapaturmavakuutusta, sekä kojevakuutusta esimerkiksi kameran vahingoittumisen varalta. n Bussiretken pysäkit ja aikataulu Mustikkamaa , kuva Pertti Valtonen Pysäkkiluettelo on ohjeellinen, varmista käytettävät pysäkit retkitiedotteesta. Retken suuntautuessa länteen, luistelijoiden keräilypaikat ovat l Porvoo: Rauhankatu, tilausajopysäkki l Söderkulla: vakiovuoropysäkki, l Itäkeskus: Turunlinnantiellä Stoan vastapäätä oleva tilausajopysäkki l Rautatientori: Mikonkadun tilausajopysäkki l Hanasaari: liittymän rampissa oleva vakiovuoropysäkki Retken suuntautuessa itään, järjestys on päinvastainen, siten että lähtöpaikkana on Hanasaari. Puhelintiedotteessa kerrotaan ensimmäisen pysähtymispaikan kellonaika. Arvioidut siirtymäajat vakiopysähdyspaikkojen välillä ovat Porvoo-Itäkeskus 25 min, Itäkeskus-Rautatientori 25 min ja Rautatientori-Hanasaari 15 min. Pakolliset varusteet seuran retkillä: lretkiluistimet ljäänaskalit ja pilli kaulatelineessä ljääsauva (mielellään pari retkiluistelusauvoja) lheittoköysi llantiovyöllä (ja mieluiten myös haarahinnalla) varustettu reppu ltäydellinen vaihtovaatekerta vesitiiviisti pakattuna leväät ja kuumaa juotavaa ltyökalut ja luistimen varaosia omien luistimien säätöä/korjausta varten Suositeltavia varusteita: lpolvi- ja kyynärsuojukset lsolumuovinen istuinalusta tauoille l2 kpl muovipusseja kastuneiden jalkineiden vuoraamiseen lsuojalasit ja/tai aurinkolasit lluisteltavan alueen kartta ja kompassi lkamera ja kännykkä ltaukotakki tai -liivi lriittävästi janojuomaa lvaraenergiaa lsideharsoa ja laastareita lriittävästi rahaa yllättäviäkin tilanteita varten 14 skrinnari skrinnari 15

8 Turvallisesti jään päällä Teksti Jouni Hakola kuvat simo-pekka reponen ja ilkka salmi TURVASÄÄNNÖT RETKILLÄ lälä luistele yksin lvetäjä johtaa, edelle ei luistele kukaan ilman eri käskyä lälä tingi turvavälineistä lpysy ryhmässä, älä sooloile lälä ota riskejä lopettele turvavälineidenkäyttö ja kehitä taitojasi retkillä lmuista että sinä itse vastaat omasta turvallisuudestasi Miksi retkiluistelu on niin turvallista vaikka jäällä liikkuminen koetaan yleensä vaaralliseksi? Menehtyyhän maassamme jäihin useita kymmeniä ihmisiä vuosittain. Retkiluistelussa järjestäytyneenä harrastuksena ei Suomessa ole sattunut kuolemantapauksia, eikä edes hengenvaarallisia tilanteita. Ruotsissa, missä harrastaja- ja retkimäärät ovat yli kaksikymmenkertaiset Suomeen verrattuna, on sadan vuoden historian aikana sattunut vain muutama kuolemaan johtanut onnettomuus. Yleisempi vaaratekijä retkiluistelijalle onkin kaatumisista aiheutunut loukkaantuminen. Jäällä liikkuja voi toki hukkuakin, mutta ensisijainen uhka veteen joutuessa on hypotermia. Noin 15 minuutin oleskelu nolla-asteisessa vedessä johtaa vakavan hypotermian riskiin, jonka seurauksena voi olla kuolema. Näin ollen retkiluistelijalle hypotermian vaa- välimatkat ja noudatetaan ryhmäkuria. Toisekseen retkiluistelija pyrkii tietoisesti välttämään olosuhteita jossa pelastautuminen olisi vaikeaa. Riskialttiit jääolosuhteet on tunnistettu ja niitä vältetään. Kun puhutaan uudesta teräsjäästä, on alle 5 sentin jää vältettävää toki köydenkantaman päässä varmasta jäästä. Vastaavasti paksuudesta riippumatta riskejä esiintyy puikkoutuneilla kevätjäillä ja lauttaantuneilla jäillä. Virtapaikat, joko puron suissa tai merivirtauksien seurauksena, ovat myös erityisesti huomioitavia paikkoja. Retkiluistelija tekee valintoja, joilla hän välttää riskejä. Retkisuunnitelmassa otetaan huomioon pelastautumismahdollisuudet. Luistelijan taidot ja varusteet ovat tietysti varmuustekijöitä joista ei tingitä. Kaikki nämä yhdessä muodostavat kokonaisuuden, jossa luodaan moninkertainen turvallisuuskerroin onnettomuuksien varalra on olemassa, mutta vain jos pelastustoimet ovat merkittävästi vaikeutuneet. Retkiluistelija joka on hankkinut tarvittavat taidot ja toimii vakiintuneiden käytäntöjen mukaan voi vähentää tämän riskin lähes olemattomiin. Hypotermian riski muodostuu useista tekijöistä, mutta kaksi perusedellytystä tarvitaan: 1) putoaminen jäihin eli plutaus ja 2) viivästyneet pelastustoimet. Molempien edellytysten syntymiseen vaikuttavat osittain samat tekijät, mutta johtopäätös on selvä: kaikki nämä tekijät pyritään joko eliminoimaan tai vähentämään niitä hallittujen käytäntöjen kautta. Plutauksia pyritään välttämään siten, että retken järjestelyissä selvitetään etukäteen paikalliset olosuhteet, jäätilanne ja sääolosuhteet. Retkiluistelijat on koulutettu jäällä liikkumiseen. Eteneminen tapahtuu olosuhteiden mukaisesti, jäätä tunnustellen sekä vauhtia ja reittiä sovittaen. Lisäksi pidetään tarvittavat le. Jos yksi kohta pettää, on vielä monta konstia jäljellä. Näin retkiluistelija voi keskittyä oleelliseen eli luonto- ja liikuntaelämyksistä nauttimiseen ja soisi kernaasti kaikkien muidenkin jäällä liikkujien yltävän samaan turvallisuustasoon. n 16 skrinnari skrinnari 17

9 Skrinnari profiili Milloin ja miksi aloitit retkiluistelun? ltais ol jo viime vuastuhanne puolel gon mnää uuvoti televisiost programmi misä näkys pali nykyä tutui luistelijoi. Sillo rupes heti tuntuma, et tommost mnääki voisi talvisi harrasta. Luistime tul hommattu Ruattist kompuutteri avul, halval kai? Rauma saaristos luistelu tul harjotelttu mont kertta luisti kaksosjää läpi välil luiskahdelle. Mont kertta pit kaattu enne gon vauht rupes hidastuma. Myöhemmi sitä opei lätäkö kiärtämä reunoi pitki. Innola Annaha oti ensiks yhteyt Rauma seudull. Santamaan Karppen kans kiärreltti Rauma saaristo mont kertta. Syksysi kokoonnutti harrastukse tiimoilt ja välil saatti lissä luistelijoi. Raumalainen retkenvetäjä Pekka Kettunen vastasi kiperiin kysymyksiin. Toimittaja ja kuvat Ilkka Salmi Mitkä ovat lempiluistelupaikkojasi? lsyksyl kaude alus järvitte liukkail jäil. Välil se jää kans koitta laulullas jotta meil kertto! Järv ei saa oll liia iso ja siäll vois olla pali saarei. Makkiavesi o siit hyvä jos ei muist virutta luistei ni ei ne heti ol ruskia färise. Hyvi paikoi vois oll vaik Koskeljärv, ei mökei rannall pilaamas erämaatunnelma. Joutsijärvi, saarei, joei ja majavampessi. Makkiavesiallas, sualast- ja makkiavet liki toissias. Kuinka usein käyt luistelemassa? lkovast sin jääl ain miäl teke. O siäl joskus iltasi pimiäs fikkari loistes käytty kurvailemas. Yleens viikoloppusi käydä luistil ja joskus täyty oikke otta vapaat töist harrastukse merkeis. Tulkka ny hullu pois siält heikoilt jäilt! Mitä teit talvisin ennen retkiluistelua? laloi oikke itekki sitä fundeerat. Mukula oliva sillo nuaremppi ja veivä harrastuksines kaike aja ympär vuade. Sillon tällön tul hiihdeltty vaik ei se voitelu ain kohdallas ollu. Tais sukse luista enemmä taa- gon ettippäi. Miten päädyit vetäjäksi? ltäält meilt läht kolm noviisi Hankoon viikolopuks muit luistelijoi treffama ja pehmiäl jääl luistelema. Kotti tulles oltti retkevetäji, semmost se ol sillo. Onko perheessäsi muita luistelijoita? lkyl oikke. Välil tua vaimo laitta kans nua rauda kengänpohjihi ja lähte mukka nautiskelema. Ainakki sillo gon tehdä luistiretk myättuule! Pari flikkaki mnuul o ja gyl nekki ova luvanne joskus koitta pystys pyssy liukkal jääl. Oletko turbo vai nautiskelija ja miten pitkiä retkiä yleensä teet? lnaatiskelija. Täyty ainaki koittaa palat aikka gon evääkki ehtis syäd retke aikan. Välil tota vauhti pitää toppuutta ja koitta otta kuvi muistoks kesä ajaks noist luanno ihmeist jos ja ku niit sattu näkemä. Semmosell valokuvausretkell olis kiva osallistu. Ei olis liia kova kiirus mihinkkä. Mul riittä kerra Pyhäjärven ympär yhde päivä aikan. Jos vähän oikase, kuvaile ja nautiskele hyvist eväist ni matka taitta sill tavall kertty ungefäär 60 km. Mikä on parasta luistelussa? Entä huonoa? ljoku on kai sanonu et hyvä näköala tua lissä elinvuassi. Kai se ny on sama jos voi luistel hyvil jäil ja kauneis maisemis. Ja kai nii o gon koitta vaik luistel samast paikka ni ain näke jotta uut. Huanoi puali o vaikki keksi mut joskus o u 18 skrinnari skrinnari 33

10 tuntun ett gon o oikke pitkä matka luistellu vastatuule, ni se vois vaik olla niit. Mut siihengi o lääket olemas, muista vaa koko matka ajatel, ett mitä pidemmäll luistele vastatuule sen pidemmä matka voi luistel myättäses takas. Mikä on ikimuistettavin retkesi? lmnää ole tehny sillai, et laiteta 100 kuva luistiretkilt peräsi videoks ja ympätä hyvä musiikki sekka. Sitä gon uuvotta ja kuuntele niin huama ett kaikki retki o mukava muistel. Välil o ollu porukka enemmänki mukan ja alkumatkast harhautukseks paremppa jäät. Vai olik se pitk viikonlopp Brändö saaristoss Kannattaako lähteä merta edemmäksi etsimään jäätä? Mikä on sopiva ajokilometrien ja luistelukilometrien suhde? lain se meri ei tahdo oikke jäätty ajois, ni sit täyty lähte biilin kans liikkeel. Viime talven tais tul tehty tämne suhdeluku gon 250/10. Ensmäine luku taita ol ne biilis istutu kilometri ja tua jälkmäine paljasta et ei ne luisti kaua kerin jalas olema päivä aikan, ainaka biilikuskil. Sil kertta oltti liikkeel päivä liia aikasi. Ei taid jääd viimäseks kerraks. Millä rahoitat luisteluvälineet ja häiritseekö työ luisteluharrastusta? lvaimon tililt raha on käytty hakemas. Välill on koittanu jottai vehkei itekki rakentta. Ei lainkka häirit, päivastoi. Ranka viikolopu jälkke o mukav men töihi ja kerät voimi seuraava viikoloppu varte. Oletko harrastanut retkillä plutaamista? lkylmä vett, hui! Plutaamist ole pyrkiny välttelemä viimässe ast. No kerra yhdel retkel löydys yhde niämenkärje lähistölt heikko koht ja mnää tietyst aloi esittelemä kumssi jäljei ohuel jääl tule gon siin luistele. Muutam kert men hyvi mut sit tul se viides (luistelija) kert ja se ol liikka. Jää taipus luistime al kuopal ja toppas siihe. Sit pit ponnista tietyst sil jalal ko ol jo menos jää läpi. Hetke peräst jääs ol vetäjä mentävä reik. Hetkeks tul hiljast, ja tais siin kerit fundeerama kuivemppi vaatteit. Kiinteäkantaiset vai free-heelssit? lmolemma malli löytyvä kaapist. Tähä mennes kiintokantase ova olle kovas käytös. Viime talven laitoi uussi luistimi semmose kärkisitte ja hommasi niihi hyvä kengä. Tiätyst Ruattist, halval kai? Luistelemal ne kengä täyty jalkka sovitta. Taita ne free-heelsit ol jalas tuleval kaudel. Miten kulutat aikaasi jäättömänä kautena? ltänä kesän aik kulus oikke vikkelä. Vaimolt sai lahjaks vasara ja nauloi ja toive, ett olis tuulesuajane paikk misä vois makkara prasutta, vaik talvel siin luistelu lomas. Meren bääl on tullu käytty välil seilpaatil ja kajakil. Yhten viikoloppun tul pari porilaise flika kans käytty Hangos meloskelemas. Ol jo toine vuas peräjälkke. Siäl ol monenäköst kurssi ja toimintta tarjoll. Välill ratsastetti aalloharjall ja ihmeteltti mihi oikke olla menos. Ja tul sitä kajaki pyörityst koitettu sillai ett oll ite kyydis. Se ensmäine pualikas kuulema men oikke hyvi. Heräät Maarit Suomen ja Taina Kinnusen välistä. Mitä on tapahtunut? l?..!? em mää vaa oikke tiä. Toivottavast ei kumpika flikoist heränny. No, kai mnää sit käväse vaik tual ulkon Hankoniemen ilma haistelemas. Tulikoha sitä illal juattu liia pali sitä teet, vai mitä se ol? Hiljast ol, taisiva kaik ol nukkumas ja kerämäs voimi seuraava päivä koitoksi varte, niinko Maarit ja Tainakin omis teltoissas. Taitaa noil luistelijoil ol samalaissi harrastuksi talvisi ja kesäsi. Toivottavast HSKG on taas ens vuan. Raumalainen motto? ltulkka ny hullu pois siält heikoilt jäilt! Sillai ne välill kloosuttava rannalt koval ääneel gon me olla ment lumetont jäät pruuvama ja siit sit plakkarfoonil muil kerrota. n 20 skrinnari skrinnari 21

11 Teksti Matti Hirvonen kuvat simo-pekka reponen Jokamiehenoikeudet ja velvollisuudet luistelussa Retkeilijöiden iloksi Suomessa on voimassa ainutlaatuisen laajat jokamiehenoikeudet, joita on osattava käyttää vastuullisesti. Retkiluistelussa pääsemme nauttimaan näistä oikeuksista koko laajuudessaan liikkuessamme jääpeitteisillä vesialueilla, saarissa ja rantamailla. Jokamiehenoikeuksien käyttöä ohjaava ja valvova ylin viranomainen on ympäristöministeriö. Siellä asia on määritelty näin: Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen Suomessa oleskelevan oikeuksia käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Luonnon käyttämiseen jokamiehenoikeuksien sallimissa rajoissa ei siis tarvita maanomistajan lupaa eikä jokamiehenoikeuksien käyttämisestä tarvitse maksaa mitään. Jokamiehenoikeuksiin sisältyy aina vaatimus niiden harmittomuudesta: oikeutta ei saa käyttää haittaa tai häiriötä tuottavalla tavalla. Kokonaisuutena jokamiehenoikeudet toimivat Suomessa hyvin. Oikeuksien käyttäminen liittyy maan omistukseen, omaisuuden suojaan, hallinnanoikeuteen ja kotirauhaan. Jokamiehenoikeuksien oleellisen merkityksen vuoksi ympäristöministeriö teetti vuonna 2007 selvityksen jokamiehenoikeuksien toimivuudesta Suomen Latu ry:llä yhteistyössä Ulkoilufoorumin kanssa. Vastaajaryhminä olivat virkistyskäyttäjät, maanomistajat ja viranomaiset. Vastaajista 39 % oli sitä mieltä, että nämä toimivat erittäin hyvin ja 58 % katsoi niiden toimivan melko hyvin. Vain 1 % kyselyyn vastanneista piti jokamiehenoikeuksien toteutumista huonona. Olennaisia eroja vastaajaryhmien välillä ei ollut havaittavissa. Useat eri lait perustuslaista lähtien määrittävät jokamiehenoikeuksia ja osaltaan ne pohjautuvat myös yleisesti ja yhteisesti hyväksyttyyn maan tapaan. Retkiluistelun kannalta vesilaki on erittäin vahva lähtökohta jäällä liikkumiseen. Vesilaki momentti: Jokaisella on oikeus, välttäen tarpeetonta häiriön aiheuttamista, kulkea vesistössä, missä se on avoinna. Vesistö katsotaan avoimeksi, jos sitä laillisen oikeuden perusteella ei ole suljettu. Mitä edellä on sanottu kulkemisesta vesistössä, koskee vastaavasti kulkemista jäällä. Jäällä liikkuja on oikeutettu käyttämään ranta-aluetta lepoon ja virkistäytymiseen, siellä missä liikkuminen muutoinkin on sallittu. Käytöstä ei kuitenkaan saa aiheutua toiselle vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä. Laittomat kieltotaulut Liikkumista maalla tai jäällä voidaan rajoittaa vain viranomaispäätöksin. Paikalle pystytetyssä kieltotaulussa on mainittava rajoituspäätöksen tehnyt viranomainen, joka useimmiten on joko lääninhallitus, alueellinen ympäristökeskus tai puolustusvoimat. Luonnonsuojelulaissa on kielletty jokamiehenoikeuksien käyttöä rajoittavien kylttien pystyttäminen maa- ja vesialueelle. Luonnonsuojelulaki momentti: Maa- ja vesialueelle ei saa pystyttää sellaista kulkemisen, maihinnousun tai muun jokamiehenoikeuden käyttämisen kieltävää taulua, jonka asettamiseen ei ole lakiin nojautuvaa perustetta. Näin yksityishenkilöiden asettamat kieltotaulut ovat yleensä laittomia, eikä niitä tarvitse noudattaa. Toisaalta esimerkiksi Yksityisalue -kyltti on perusteltu ja laillinen, jos se osoittaa kotirauhan piiriin kuuluvan alueen tai jos se ei sisällä kulkukieltoa. Kotirauhan suoja on rikoslaissa (24 ) vahvasti turvattu ja sitä on syytä aina kunnioittaa. Pihapiiri ja kotirauhansuoja eivät ulotu vesialueelle ja jäällä liikkumista ei siten voida estää. Sen sijaan jäällä liikkujien on toimittava haittaa ja häiriötä aiheuttamatta, sillä kotirauhaa voidaan rikkoa myös pihapiirin ulkopuolelta. Mikäli ei aiheuta haittaa, jokamiehenoikeudella saa liikkua myös toisten ranta-alueilla, mutta yleistä rannassa kulkemisen oikeutta ei ole toisten piha-alueella. Esimerkki: Voiko retkiluistelija hetkeksi pysähtyä laiturille istumaan ja syömään eväitä, jos omistajia ei ole paikalla, eikä laituri ole pihapiirissä? Suomen Ladun näkemys: Retkiluistelija voi viivähtää laiturilla evästauon ajan varmistettuaan, että kotirauhaa ei varmasti häiritä. Jos laiturin päässä on erityinen kyltti kuten vain omistajan käytössä tai vastaava, niin silloin laiturille ei pidä mennä. Tulenteon pakottava tarve Nuotion lämpö on välillä tervetullut myös luisteluretkellä. Avotulta ei kuitenkaan saa tehdä toisen maalle ilman maanomistajan lupaa, jollei siihen ole pakottavaa tarvetta. Lupa tarvitaan maanomistajasta riippumatta. Jääpeitteiselle vesialueelle sen sijaan saa tehdä avotulen jokamiehenoikeudella (Pelastuslaki, perusteluteksti). Myös Metsähallituksen, kunnan, virkistysalueyhdistyksen tai muun vastaavan tahon ylläpitämälle yleiselle tulipaikalle saa tehdä tulen ilman eri lupaa. Esimerkki: Onko kahvihampaan vihlova kolotus sitten riittävän pakottava syy vai oikeuttaako vasta molskahdus vaatteet päällä hyytävään veteen tulentekoon ilman maanomistajan lupaa? Metsähallituksen luonnonsuojelun ympäristöpäällikkö Tage Lampènin vastaus kelpaa ohjenuoraksi: u 22 skrinnari skrinnari 23

12 Kylminä vuodenaikoina, hypotermian uhatessa tulentekoon on luonnollisesti hyvä syy. Kahvintarve on taas ennakoitavissa ja sitä varten voi ottaa mukaan termospullon tai retkikeittimen. Retkeilijän tulisi varustautua niin, ettei tulta tarvitse ilman lupaa tehdä. Onnettomuudet ja yllättävät tilanteet ovat sitten asia erikseen. Retken maksullisuus ja ryhmät Eräs yleisimmistä harhaluuloista on, että retken maksullisuus kaventaisi jotenkin automaattisesti jokamiehenoikeuksia. Ympäristöministeriön perustelu selventää asian: Toiminnan kaupallisuus tai maksullisuus ei vaikuta jokamiehenoikeuksiin. Toisen maalla saa harjoittaa liiketoimintaa (mitä tahansa), kunhan siitä ei aiheudu vähäistä suurempaa haittaa maanomistajalle. Haitan suuruus arvioidaan vallitsevaa maankäyttöä vasten. Kyseinen oikeus perustuu rikoslain (11 ) hallinnanloukkaus -säännökseen, joten tulkinnassa ei ole kysymys mielipiteestä. Toiminnan tarkoituksella ei ole vaikutusta jokamiehenoikeuksien sisältöön tässä suhteessa. Rikoslain hallinnanloukkaus -säännöksen mukainen vähäistä suuremman haitan periaate onkin hyvin keskeinen tekijä jokamiehenoikeuksien käytössä. Sama periaate pätee ryhmässä liikkumiseen. Isokin ryhmä voi vapaasti retkeillä jokamiehenoikeudella, kunhan ei aiheuteta haittaa tai häiriötä. Maksuttomia ja maksullisia luonnonjääratoja Luonnonjääradat ovat nousseet viime vuosina suosituiksi retkiluistelun harjoittelupaikoiksi. Kuntien ja kaupunkien ylläpitämät radat ovat olleet maksuttomia siinä kuin muutkin ulkoilureitit. Sen sijaan joidenkin matkailukeskusten yhteyteen tehdyistä yksityisen yrittäjän ylläpitämistä radoista on peritty maksua. Asia ei ole aivan yksiselitteinen. Vesilaissa on säädetty vapaasta liikkumisoikeudesta ja laissa on osoitettu ne seikat, joiden perusteella vesialue voidaan laillisesti sulkea. Koska jääradoista ei ole erikseen säädetty, on epäselvää, voidaanko vesistö niiden kohdalla sulkea tai määrätä maksulliseksi. Lähtökohtaisesti aurattu luonnonjäärata ei sulje pois jokamiehenoikeutta, ellei kysymyksessä ole suljettu (yleisö)tapahtuma. Tällöin tapahtuman tulee olla alueeltaan ja kestoltaan rajoitettu. Yleisötapahtumalta edellytetään usein ilmoitusta poliisille (kokoontumislaki 14 ) ja alueella voi olla viranomaisten hyväksymät järjestysmiehet. Maksullisen alueen tulee olla selvästi rajattu esimerkiksi aitaamalla ja käytännössä laajuudeltaan suppea. Esimerkiksi lippusiima osoittaa alueen olevan erityiseen käyttöön otettu lue. Vapaaehtoisen maksun kerääminen, kuten paikallisen yrittäjän Espoon Suvisaaristoon auraamalla luisteluradalla on ollut tapana, on täysin laillista ja hyväksyttävää. Yksityistiellä saa liikkua Luisteluretken alkuun ja loppuun voi liittyä yksityisteiden käyttöä. Jokamiehenoikeudet ovat voimassa kaikilla yksityisteillä, joten niiden mukainen kulkeminen jalkaisin, polkupyörällä ja ratsain on sallittu. Myös yksityistien tilapäinen tai satunnainen käyttö moottoriajoneuvolla on sallittua, jos yksityistie on saanut avustusta kunnalta tai valtiolta. Muutoin tiekunnalla on oikeus sulkea tie puomilla. Yksityistien kulkuyhteyden tukkiminen autolla (pysäköiminen tien liittymään) on kielletty. Maastoliikennelaki kuitenkin sallii taajaman ulkopuolella auton tai muun moottorikäyttöisen ajoneuvon pysäköimisen ilman maanomistajan tai haltian lupaa tien välittömään läheisyyteen, jos turvallinen pysäköinti sitä edellyttää, eikä siitä aiheudu alueen omistajalle tai haltijalle kohtuutonta haittaa (Maastoliikennelaki 2. luku 4 ). Luvanvaraiseksi ja maksulliseksi käyttö muuttuu, jos se selvästi lisää tien kunnossapitokustannuksia. Vapaus ja vastuu Niin jäällä kuin maalla retkeiltäessä on hyvä muistaa, että vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Ympäristövastuullinen, luontoa, maanomistajia, kotirauhaa ja muita luonnossa liikkujia kunnioittava retkeily on jokamiehen ja -naisen perusvelvollisuus. Vastaan tuleviin epäkohtiin (kuten laittomat kieltotaulut) on hyvä puuttua ilmoittamalla niistä omalle yhdistykselle tai suoraan Suomen Latuun. Vastuullisella käyttäytymisellä ei aiheuteta paineita oikeuksien rajoittamiseen ja toisaalta jokamiehenoikeuksien aktiivinen käyttö on myös niiden parasta turvaamista. n Lähteet: Jokamiehenoikeudet ja -velvollisuudet / Suomen Ladun koulutusaineisto 2009 / Suomen Latu ry / Tunturilatu ry (Tekijät: Matti Hirvonen, Anne Rautiainen, Tommi Tenno, Kai Ristimäki, Markku Salminen. Yhteistyössä ympäristöministeriön ja Ulkoilufoorumin kanssa) Jokamiehenoikeuksien toimivuus, Pekka Viljanen, Anne Rautiainen, Ympäristöministeriön raportteja 19/2007 Jokamiehen- oikeudet lyhyesti saat lliikkua jalan, hiihtäen, pyöräillen tai ratsain muualla kuin pihamaalla sekä muilla kuin sellaisilla pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka voivat kulkemisesta vahingoittua loleskella tilapäisesti esimerkiksi telttailla riittävän etäällä asumuksesta siellä, missä liikkuminenkin on sallittua lpoimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia lonkia ja pilkkiä lkulkea, uida ja peseytyä vesistöissä sekä kulkea jäällä. et saa laiheuttaa häiriötä tai haittaa toiselle lhäiritä tai vahingoittaa lintujen pesiä ja poikasia lhäiritä poroja ja riistaeläimiä lkaataa tai vahingoitta kasvavia puita, ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta, varpuja, sammalta tms. toisen maalta ltehdä avotulta toisen maalle ilman pakottavaa tarvetta lhäiritä kotirauhaa esimerkiksi leiriytymällä liian lähelle asumuksia ja meluamalla lroskata tai saastuttaa ympäristöä lajaa maastossa ilman maanomistajan lupaa lkalastaa ja metsästää ilman asianomaista lupia Lisätietoja: jokamiehenoikeudet 24 skrinnari skrinnari 25

13 Retkiluistinpaketti Delta Retkiluistinpaketti Tango 298,- 279,- svh 397,- svh 367,- Paketti sisältää: ZANDSTRA DELTA -RETKILUISTIN Huippulaadukas retkiluistin maailman tunnetuimmalta pikaluistinvalmistajalta. Kiertojäykkä Delta-pro ilirunko ja korkeatasoinen, 60Rc -hiiliteräksestä valmistettu terä. Mitat 43, 45 ja 48 cm. Valmistettu Hollannissa. ALPINA BC KENKÄ Retkiluisteluun ja backcountry -hiihtoon soveltuva hiihtokenkä. Huomattavasti tukevampi ja kestävämpi kuin tavalliset hiihtokengät. Lämmin thinsulate-eristys. Kärkivahvike mahdollistaa käyttämisen vaikeissakin olosuhteissa. Sopii Rottefella BC-järjestelmän siteisiin. ROTTEFELLA BC MANUAL -SIDE Manuaalikäyttö takaa käyttövarmuuden vaativissakin olosuhteissa. BC Manual on huomattavasti tavallisia maastohiihtositeitä tukevampi. 99,- 49,- svh 119,- svh 59,- TREKKING-RETKILUISTIN Vaelluskengille tai muille tukeville jalkineille suunniteltu retkiluistin. Sidemekanismi, jossa portaaton pituussäätö. Tukeva räikkäsäädöllä varustettu nilkan kiristin. Luistimen pituudet 45, 50 ja 55 cm. EASYGLIDER -LASTEN RETKILUISTIN Pikakiinnityksen ansiosta voidaan helposti kiinnittää kaikkiin jalkineisiin. Helppo ja edullinen tapa aloittaa lasten retkiluisteluharrastus. Saatavana myös apupyörät, jotka helpottavat luistelun opettelua. Paketti sisältää: ZANDSTRA TANGO -RETKILUISTIN Hollannissa valmistettu retkiluistin, jossa tukeva T-pro- ilirunko ja laadukkaasta 60Rc -hiiliteräksestä valmistettu terä. Mitat 43, 45 ja 48 cm. ALPINA BC 50 -KENGÄT Backcountry -hiihtokenkä, jossa nivelellä oleva nilkkatuki. Jämäkän BC-pohjan ansiosta soveltuu erinomaisesti retkiluisteluun. Huomattavasti tukevampi kuin perinteiset hiihtokengät. Sopii Rottefella BC -järjestelmän siteisiin. ROTTEFELLA BC MANUAL -SIDE Backcountry-hiihtoon ja retkiluisteluun el uu soveltuva side. Puh , fax Varuste.net Ruosilantie Helsinki (Konala) Myymälä avoinna ma-pe klo Maahantuonti ja markkinointi: Normark Suomi Oy, PL 17, Korpilahti, info@normark.,

14 Harjoittelua Oulunkylän tekojääradalla , kuva Ilkka Salmi. Tove Janssonin maisemia, Pellinki , kuva Simo-Pekka Reponen. teksti riitta malve-tamminen Miten kehityn kolmoseksi Nyt sitä mennään, sanoi pikku Myy levittäen hameensa ilkeään pohjatuuleen. Hän alkoi kiitää lumiläiskien välistä sinne tänne, jännitti säärensä ja pysyi varmasti tasapainossa niin kuin Myiden on tapana. Näin Tove Jansson kuvaa Taikatalvessa. Retkellä Villingin ulkopuolelle, peilikirkkaalla, laulavalla jäällä pääsin hetkeksi Myyn iloisiin tunnelmiin. Viitosryhmän luisteluseikkailu alkoi oitis, kun irtauduttiin Kallvikin rannasta. Ihmeteltävää oli jo jäässä itsessään: röpöä, säröjä, ahtautumia, tuuliavantoja ja väyliä. Itä- Helsingin saariston rauhallisilla selillä oli vaikea uskoa, että oltiin kivenheiton päässä metropolista. Pian myös selvisi, että luistellessa kasvaa nopeasti nälkä edetä yhä pitemmälle seuraavan saaren ja luodon luo. Maisema oli muuttunut talvella uudeksi ja houkuttelevaksi. On vain yksi mutta: Miten kehityn kolmosryhmäläiseksi, jonka retket vievät kauas Söderskäriin ja Myyn luistelujäille Pellingin ulkosaaristoon? Rohkaisua en saa ainakaan murrosikäisiltä lapsiltani. He ihmettelevät keski-ikäistä äitiään, joka heidän mielestään aloittelee extreme-lajia. Onko sillä jokin kriisi? Seuraavaksi tietenkin vuorikiipeilyä. Naiset stressaavat vauhdissa pysymistä Saan avukseni kolme kokenutta retkiluistelija-tutoria. Kysyn heiltä, miten he itse harjoittelevat, ja miten minä voisin parantaa luistelutaitoani. Ilahdun kuulleessani, että jokainen joka selviää viitosryhmässä, kykenee kehittymään kolmoseksi. Se vaatii kuitenkin jonkin verran työtä. - Naiset ovat kriittisiä sen suhteen, pärjäävätkö he muiden mukana, vai ovatko nopeampien taakkana, Suomen retkiluistelijoiden sihteeri Maarit Suomi kertoo. Naiset voivat kompensoida miehiä vähäisemmän lihasvoimansa hyvällä luistelutekniikalla. Hokkareilla lapsena luistelleet näyttävät omaksuvan helpompin retkiluisteluntekniikan kuin vain kaunoluistimia käyttäneet, Maarit arvioi. Koska retkiluistelu itsessään ei lyhyenä kautena ehdi kohottaa kuntoa, sihteerimme valmistautuu retkille kiitämällä tekojääradalla parinkymmenen kilometrin matkoja heti kun niitä aletaan jäädyttää marraskuun alussa. - Jos radan kiertäminen viisikymmentä kertaa tuntuu tylsältä, juttukumppanin seura auttaa, Maarit neuvoo. - Pidän peruskuntoa ja kestävyyttä yllä myös liikkumalla koko vuoden kolme neljä kerta viikossa niin, että hengästyn. Kuntosalilla käyn niin ikään kerran viikossa. Huh, onneksi kolmosia ei seulota sykemittarilla. Päinvastoin, ihanteellinen vauhti on Maaritin mukaan sellainen, ettei luistelija hengästy. Niin jaksaa pitkilläkin retkillä. Matki kokeneempia Entä mikä on hyvää harjoitusta luistelulihaksille? Pikaluistelijoilla on harjoituslauta, jossa puserretaan jaloilla sivulle kuten luistellessa. Maarit suosittelee kuitenkin kokeilemaan ensin luisteluhiihtoa ja rullaluistelua. Jäällä tarvitaan myös hyvää tasapainoa. Sitä saa liikkumalla epätasaisessa maastossa, vaikkapa suunnistajien iltarasteilla, jonne tuutori kehottaa minuakin lähtemään kompassi kädessä. - Monipuolisesti eri lajeja harrastamalla välttää rasitusvammat, Kalevan kierroksen usempaan otteeseen kilpaillut turkulainen paljastaa salaisuutensa. - Sauvojen käytön suhteen on vallalla kaksi koulukuntaa. Mielestäni retkiluistelu sujuu parhaiten, kun löytää elegantin, keinuvan tyylin. Siinä sauvat vain haittaavat. Monet naiset tosin mielellään parantavat vauhtiaan sauvoilla. Elegantti tyyli? Siinä valmentajani kehottaa matkimaan kokeneempia. Ihmeitä tapahtuu - Tärkeintä on harjoitella vakavasti, miten sen tekeekin, toinen oppaani Taina Kinnunen kertoo ja antaa alkajaisiksi luettelon hyvistä luisteluharjoitteista. Liukuminen yhdellä te- 28 skrinnari skrinnari 29

15 työskentele, paino on liian takana, luistelu on löysää ja reppuun on tullut kerättyä turhaa painoa. Lupaan itselleni kiinnittää näihin asioihin huomiota ensimmäiseksi, kunhan saan jäätä luistimieni alle. 30 Pellinki , kuva Simo-Pekka Reponen. rällä, takaperin luistelu, sirklaus, pysähtyminen. Jaaha, nämähän ovat tuttuja koulusta, mutta pitkillä retkiluisteluterillä tiedän niiden kaipaavan harjoitusta. Halkeamien ja pienten railojen ylitystä varten taas on opeteltava tanssiaskelia. - Tekniikkavirheiden korjaaminen alkaa välineistä. Oman seisoma-asentonsa jään suhteen voi tarkistaa yksinkertaisesti seisomalla lattialla vaikka sanomalehden päällä. Avustaja näkee heti osuuko terä koko pinnaltaan jäähän, vai pelkästään sisä- tai ulkoterä. Jälkimmäisessä tapauksessa nilkkaa riittävästi tukeva luistelukenkä yleensä auttaa, Taina kertoo. - Epätasaisella jäällä on askellettava tiheään ja pidettävä yllä riittävää vauhtia. Ahtojääkentät ja röpeliköt on syytä ottaa haasteena ja harjoittelumahdollisuutena, ei ongelmana retkillä. Virheitä löytyy minultakin. Polvet eivät Keskusteleville kursseille - Skrinnareiden luistelutekniikkakursseille ja retkille osallistuminen vie eteenpäin. Lisäksi kokeneilta kannattaa kysyä mielipidettä omasta luistelutyylistä. Ja uskoa parhaalta kuulostavia neuvoja, opastaa kolmas valmentajani Henrik Palmén. Hän muistuttaa, että ilman pyyntöä monikaan ei uskalla neuvoa aloittelijaa. - Kehittyminen kolmoseksi ei kuitenkaan edellytä tekniikan äärimmilleen hiomista. Ratkaisevampaa on luistelun määrä ja viikottainen muu kevyt liikunta. Sekä Taina että Henrik lupaavat loppusilauksen, jos tulisin Skrinnarien luistelutekniikkakursseille. Niitä järjestetään muutama tälläkin kaudella. Henrik kuvaa niitä keskusteleviksi, eli yhdessä paneudutaan kunkin luisteluun. Mutta pelkäänpä, että sen jälkeen syttyy kaipaus kiitää jääkentillä yhä nopeammin ja yhä kauemmas Ei huolta, Henrik leikkaa haaveilta siivet. - Ykkösen retkillä on kyse jo vaativasta fyysisestä suorituksesta, koska niillä luistellaan kaksisataakin kilometriä. Tämä vastaa ainakin puolimaratonia eli parinkymmenen kilometrin juoksemista. Entä siten plutausharjoitukset ja jään lukeminen? Mitä pitemmille retkille lähdetään, sitä enemmän niitä tarvitaan. Tai tehdäkö kuten pikku Myy, joka komensi häntä jäälautalta pelastamaan tullutta Muumipeikkoa: -Pane minut pääsi päälle, että pääsen hyppäämään pois, jos käy huonosti. Myy tarttui Muumipeikon korviin ja huusi: - Koko komppania rantaa kohti, käännös! n skrinnari Retkiluistelussa on taikaa Diateam järjestää retkiä toiveiden mukaisesti, haluatpa vauhdin huumaa tai rentoa nautiskelua kirpeässä talvisäässä. Perinteiseen retkeen voidaan liittää mm bussikuljetus, taukohetki kodassa lohikeittoa nauttien tai vaikkapa plutausharjoitus saunan kera. Varusteita löytyy 17 hengelle, turvallisuudesta emme tingi. Toiminta-alueellamme on paljon upeita luistelupaikkoja ja taukomahdollisuuksia: Porvoon saaristossa saunomista, Tove Janssonin mökki. Lohjanjärvi kauniine niemineen ja lahtineen Kaukokohteita Turun saaristossa tai Pohjanmerellä ja paljon muuta Vetäjinä toimii Suomen Retkiluistelijoiden valtuutettuja retkenvetäjiä. Kysy lisää sähköposti HTinfo@retkiluistelu.fiUT

16 Luistelureitit talteen Tuhansien järvien maassa luistelevat retkiluistelijat suorastaan vaativat jäätietojen lisäksi myös reittitietoja, onneksi siihenkin on tekniikka olemassa ja vieläpä valmiina GPS. Global Positioning System GPS on Yhdysvaltain puolustusministeriön kehittämä satelliitteihin ja radiosignaaliin perustuva paikannusjärjestelmä, viralliselta nimeltään Navstar GPS. Myös GNSS-järjestelmä lyhennettä käytetään (Global Navigation Satellite System). Navstar GPS:n kehitystyö aloitettiin luvun puolivälissä ja tarkoituksena oli tehdä sotilaskäyttöön tarkka, reaaliaikainen ja yhdensuuntainen paikannusmenetelmä. Myöhemmin järjestelmä vapautettiin myös siviilikäyttöön. Satelliitteja on 24 kappaletta noin km:n korkeudessa. Jokainen niistä kiertää maapallon kaksi kertaa vuorokaudessa. Kun satelliittien sijainti tunnetaan, eri satelliiteista tulevien signaalien aikaeron avulla kyetään laskemaan vastaanottimen sijainti. Signaali ei läpäise kiinteitä rakenteita, joten Teksti Erkki Haapomaa ja Jörgen Eriksson kuva pertti valtonen paikantimen käyttö vaatii suoran näköyhteyden taivaalle. GPS-paikannus perustuu siihen, että satelliitit lähettävät atomikellon ajan ja navigaatiosignaalin, jonka GPS-laite vastaanottaa. GPS-laite vastaanottaa samanaikaisesti useasta satelliitista signaalia. Satelliitteja tulee olla vähintään neljä, joista kolmea tarvitaan paikkaratkaisussa ja neljäs toimittaa tarkan ajan käyttäjän GPS-paikantimeen. Sitä tarkempaan lopputulokseen päästään mitä useamman satelliitin avulla laskutoimitukset tehdään. Järjestelmän tarkkuus on siviilikäytössä vaakasuunnassa muutama metri. Kannettavat/autokäyttö Laitteet jaetaan käyttötarkoituksen mukaan mukana kuljetettaviin eli kannettaviin ja autokäyttöön tai veneilyyn tarkoitettuihin. Autokäyttöön/veneilyyn tarkoitetuissa GPS-navigaattoreissa on yleensä suurempi näyttö, ne kuluttavat enemmän virtaa ja ovat sekä kookkaampia että painavampia kuin kannettavat laitteet eivätkä siten sovellu kovin hyvin retkeilykäyttöön. Mukana kuljetettavat GPS-navigaattorit ovat kevyempiä ja pienempiä. Ne ovat käteviä silloin kun liikutaan lihasvoimin, kuten erilaiset liikuntaharrastukset joihin retkiluistelukin kuuluu. Näistä kannettavista GPS-navigaattoreista löytyy useita versioita ja malleja lukuisine ominaisuuksineen. Laitteita löytyy näytöllisinä sekä ilman näyttöä. Näytöttömät ovat esim. urheilusuorituksia varten joissa suorituksen aikana syystä tai toisesta tarkempaa paikkatietoa ei tarvita tai ei saa käyttää. Niiden tallettama tieto puretaan myöhemmin tietokoneelle tarkempaa tutkiskelua varten. Näytöllinen GPS-laite on lähinnä se mitä retkiluistelijat tarvitsevat retkillään. Näytöstä voi seurata matkan aikana retken reittiä, pituutta, nopeutta, ilmansuuntaa ja laitteseen voi asettaa matkanvarrelta vaikkapa hyvät taukopaikat reittipisteiksi (POI=Point Of Interest, way point) laitteen muistiin. Sumun, usvan tai muun näkymäesteen yllättäessä voit palata samoja jälkiä takaisin hyvin tarkasti seuraamalla kuljettua reittiä GPS:n näytöltä. Matkapuhelimista löytyy myös sellaisia malleja joihin GPS-vastaanotin on valmiiksi sisäänrakennettu. Matkapuhelimeen voi liittää myös erillisellä Bluetooth-yhteydellä (BT) toimivan GPS-vastaanottimen, jolloin puhelinvastaa näytöllistä GPS-laitetta. Miinuksena voi pitää sitä, että niin puhelin kuin GPS-vastaanotinkin tarvitsevat omat akut/ paristot. Vaikka erillisen GPS-vastaanottimen akku/paristo saattaa kestää jopa 30h, niin matkapuhelimen akut kuluvat GPS-signaalien vastaanotossa ja käsittelyssä normaalia nopeammin. Retkillä matkapuhelimen tarkoitus on olla osa turvallisuusvälineistöä, joten matkapuhelimen käyttöä GPS-navigaattorina tulisi välttää. Matkapuhelin GPS-paikantimen etuna on, että reitti-, reittipiste- ja jopa valokuvatiedot voidaan lähettää vaikka reaali-aikaisesti internetiin. Tämä vaatii kuitenkin internetistä palvelun joka ottaa tiedot vastaan ja siirtää ne kaikkien nähtäville. Tällaisen palvelun tarjoaa esim. Sports Tracker. Kartat Suomesta hankittu GPS-laite sisältää yleensä valmiina Euroopan kartaston 1: mittakaavassa. Tämä antaa kuitenkin suhteellisen karkean kuvan alueesta ja vain suuremmat kohteet ovat nähtävillä. GPS-laitteeseen voi ladata erikseen hankittavia aluekohtaisia karttoja. Vaikkakin kartat ovat suhteellisen kalliita niiden hankinta kuitenkin kannattaa tarkempien paikkatietojen havainnointiin navigaattorin näytöltä. Esimerkiksi Garmin GPS-navigaattoreihin saa vapaa-ajan karttoja jotka perustuvat Maanmittauslaitoksen peruskartta-aineistoon. Vapaa-ajan kartoissa Suomi on jaettu kuuteen eri osaan ja yksi CD-levy vastaa yhtä aluetta. Alueen sisällä kartta-aineisto on jaettu pienempiin 40 x 40 km paloihin, joita voi vapaasti valita ja siirtää GPS-laitteen muistiin käytettävissä olevan muistin rajoissa. Yksi 40 x 40 km karttapala vie tilaa GPS-laitteen muistista noin 4 megatavua, yhden CD-levyn sisältämä aineisto vie tilaa kokonaisuudessaan megatavua. Pienin ladattava karttapala on 4 megatavun kokoinen. Aineisto perustuu 1: peruskartta-aineistoon. Osa Lapin kartasta (Alue 6) on mittakaavassa 1: Magellanilta löytyy vastaava suoraan SDmuistikorteille ladattu Topo Finland kartasto, jossa Suomi on jaettu myös kuuteen alueeseen. SD-kortti toimii Magellanin Triton-/ explorist-sarjan ja CrossOver paikantimissa. Reitin tallennus Luistelijat voivat käyttää Skridskonätetin palvelua reittien tallennukseen. Sitä kautta tehdyt retket ovat kaikkien nähtävillä. Palvelu löytyy: u 32 skrinnari skrinnari 33

17 Reittien yhteyteen on myös mahdollista ladata kuvia, lisätä erilaisia kommentteja esim. jään laadusta. Tällä hetkellä Skridskonätetiin voi ladata seuraavia tuettuja GPS-reittitiedostomuotoja: lgpx yleisformaatti reittitiedostoille lmapsource 6.3 tai myöhempi (tallenna palvelimelle tekstitiedostona) lfugawi (tallenna palvelimelle tekstitiedostona, lat/lon oltava ensimmäisenä rivillä) lkartec 3.05 ja Kartex 5.0 (tallenna palvelimelle reittitiedostona ja käytä tiedostotunnistetta.kft loziexplorer (Track Point File Versio 2.1) lg7towin versio A (Tiedostomuodon pitää olla versio 2, tallenna palvelimelle.g7t teidostona. Asteluvun esityksen pitää olla muosossa asteet asteina, minuutit minuutteina ja minuutin sadasosina AA MM.mm ) lwaypoint+ lgartrip (muunna export-komennolla Ozimuotoon) Tärkeät ominaisuudet retkeilykäytössä: lkäyttövoima: Vaihdettavat, ladattavat akut/paristot lparistonkesto: Vaihtelee eri laitteiden välillä suuresti, yleisimmin 20h 30h. Tulisi kestää viikonlopun retket lmuisti: Sisäinen muisti tai erillinen lisämuistikortti (SD, mikro-sd). Karttojen tallentamiseen tarvittava muistin tarve riippuu karttojen koosta ja määrästä. 1 2 gigatavuun mahtuu jo koko Suomen kartat riittävällä tarkkuudella. Lisämuistikortteja saatavilla n. 30 gigatavuun saakka lvesitiiviys/ kelluvuus lvärinäyttö: Tarpeeksi suuri reitin ja erilaisten tietojen seuraamiseen lliitynnät: USB (Universal Serial Bus). Tiedonsiirto GPS-laitteen ja PC: n välille lsähköinen kompassi, korkeus- ja ilmanpainemittari lkeveys Nyt omatoimiretkelle! Teksti Tero Olkkonen kuva ilkka salmi Järjestä itse retki kaveriporukalla tai perheen kesken. Omatoimiretkellä pääset kokemaan uusia luistelujäitä ja näkemään paikkoja, joita seuran retkillä et näe. Pienessä ryhmässä opit nopeasti jään lukemista ja muita retkillä tarvittavia taitoja. Omalle retkelle pääset myös silloin, kun seuran retket suuntautuvat toisaalle, tai aikataulusi eivät sovi niihin. Ryhmä päättää ennalta retkikohteen, ja seuraa kohteen sää- ja jäätietoja. Joukon kokenein valitaan johtamaan retkeä. Vastuuhenkilö tuntee kohdealueen, tai on ainakin tutkinut huolellisesti kartalta luisteltavan reitin. Ryhmä sopii ennakolta myös tehtäväjaosta, jotta yhden ei tarvitse ehtiä kaikkeen. Seuran retkiraporteista ja jäätietosivuilta saa hyviä vinkkejä jäiden määrästä ja laadusta. Ensimmäiset omat retket onkin hyvä tehdä muiden luistimenjäljissä. Jokaisella tulee olla mukana pakolliset luisteluvarusteet retkelle lähdettäessä. Muutenkin noudatetaan skrinnareiden turvallisuusohjetta (ks. linkki alla). Turva-asioista on hyvä keskustella ennen retkeä ja retken aikana. Yllätyksiä sattuu luisteluretkillä lähes aina, ja ne on hyvä pyrkiä ottamaan ennakolta huomioon. Olosuhteet muuttuvat, aikataulu voi pettää, ja reitti kulkee harvoin koko matkaa aivan ennakkosuunnitelman mukaan. - Spontaanisuudessa toisaalta on iso osa luisteluretkien viehätystä. Seura järjestää kysynnän ja resurssien mukaan suosittuja omatoimiretkikursseja. Kursseilla annetaan tietoa niin retkien käytännön järjestelyistä kuin esimerkiksi jokamiehenoikeuksista. Kurssin lopputyönä valmistellaan ja toteutetaan omatoimiretki ryhmässä kokeneen vetäjän ohjauksessa. skrinnari 35

18 Teksti Riitta Malve-tamminen Kuva rob mulders Hollannin jäätalvi muistutus ilmastonmuutoksesta Viime tammikuussa Hollannin kanavat jäätyivät ensimmäisen kerran kahteentoista vuoteen. Se hullaannutti sadattuhannet ihmiset, jotka kaivoivat pölyyntyneet luisteluvarusteensa esiin. Iloa kesti kaksi viikkoa, joiden kuluessa kuitenkin ehdittiin luistella menetettyjen kausien edestä. Runsaudenpula retkiluistelukohteista - Jää oli loistavaa. Ensimmäisellä viikolla pinta oli kirkasta teräsjäätä. Sitten satoi hiukan lunta, joka suli eräänä lämpimänä päivänä. Yöllä kuitenkin pakastui uudelleen ja näin saimme luistella vielä viikon uudelleen jäätyneellä pinnalla, kertoo Hollandse Langetocht Schaats Klubin, Hollannin ainoan retkiluisteluseuran puheenjohtaja Rob Mulders inten- siivisestä luistelukaudesta, joka alkoi päivää ennen uudenvuoden aattoa. - Oli vaikea päättää, minne lähtisimme luistelemaan, sillä jäätyneitä vesiä oli yhtäkkiä valtavasti, Rob hehkuttaa. Kaikki kanavat, matalat järvet ja jopa monet joet olivat riittävän paksussa jääpeitteessä. HLSK kävi retkillä muun muassa Naardermeerin ja Weeribbenin kansallispuistojen järvialueilla. - Paras viikonloppu oli 9. ja 10. tammikuuta, jolloin HLSK:n jäsenet ja joukko ruotsalaisia vieraita Linköpingistä kiisi tasaisten peltomaisemien ja kosteikkoalueilla halki. Illan pimennyttyä terät ahmivat jäätä vielä kuunkin valossa, Rob muistelee. Noin sadan jäsenen retkiluisteluseura HLSK on pieni ryhmä valtavan Kuninkaallisen hollantilaisen luisteluliiton rinnalla. - Hollannissahan ihmiset ovat tottuneet paikallisten luisteluseurojen tarkistamiin ja merkitsemiin ratoihin, joita löytyy satoja ympäri maata, kun vedet jäätyvät. Mutta me haluamme luistella siellä, missä kukaan ei ole vielä käynyt. Mutta hollantilaisia on vaikea vakuuttaa siitä, että tämä on turvallista välineiden, jääntuntemuksen ja kokemuksen ansiosta. - Monet haluaisivat kuitenkin liittyä seuraamme, mutta tällä hetkellä emme voi ottaa uusia jäseniä, koska podemme pulaa retkenjohtajista. Leutojen talvien pitkässä sarjassa jäätalvi 2009 oli poikkeus. Siksi hollantilaisilla retkiluistelijoilla on tapana käydä viitisen kertaa kaudessa Ruotsin jäillä. HLSK:stä onkin tullut Linköpingin LLK:n sisarseura. - Skridskonätet on loistava apuväline meille. Sitä seuraamalla tiedämme, minne kannattaa lähteä luistelemaan, Rob kehuu. Suomessa hollantilaiset eivät ole vielä viilettäneet, mutta se on suunnitelmissa. Vanhojen maalausten tunnelmassa Kanavien jäätyminen sähköisti myös Piri Tammisen, joka hankki ensimmäiset pikaluistimensa muutettuaan Hollantiin melkein neljäkymmentä vuotta sitten. Onhan kyse lajista, joka on yhtä lähellä hollantilaisten sydäntä kuin pyöräily. - Tunnelma Amsterdamissa oli mahtava jäiden aikana. Ihmiset eivät puhuneet muusta kuin siitä ja vertailivat kertyneitä luistelukilometrejä. Innokaimmat ottivat töistä vapaata tai yksinkertaisesti pinnasivat luistellakseen, Piri kertoo. Elämä tuntui siirtyneen jäälle kahdeksi viikoksi, kun kaikki kynnelle kykenevät vauvasta vaariin lähtivät kanaville. - Jäällä ihmiset olivat sosiaalisempia kuin muulloin ja juttua riitti tuntemattomienkin kesken. Luisteluseurat järjestivät eripituisia retkiä ja erilaisia teemareittejä. Jäällä myytiin myös kuumaa kaakaota ja purtavaa sekä järjestettiin monenlaista ohjelmaa. Näkymät toivat Pirin mieleen vanhat hollatilaiset maalaukset, joissa ihmiset niinikään luistelevat kanavilla. Viime talven uutuus oli jäätietojen jakaminen internetin kautta. Sen ansiosta jäätyneet alueet päästiin valloittamaan nopeasti ja tehokkaasti. Yleensä hollantilaiset luistelevat pikaluistimilla, mutta yhä näki kenkiin kiinnitettäviä puuluistimia sekä jonkin verran ruotsalaisia retkiluistimia. Nuoriso liikkui myös kaunoluistimilla ja hokkareilla. Mutta luisteluharrastuksella oli myös hintansa. Kahden viikon aikana noin luistelijaa joutui sairaaloiden ensiapuun luisteluonnettomuuden takia. Varsinkin rannemurtumat olivat yleisiä. - Viime jäistä oli niin kauan, että yhdeltä sukupolvelta oli jäänyt luistelu kokematta. Vain harvat harrastavat luistelua keinojäillä, Piri kertoo. - Ensiapuasemat olivat helisemässä ja joissakin turvauduttiin armeijan lääkintöhenkilökuntaan. Lehdissä kirjoiteltiin myös kypärän tarpeellisuudesta, sillä kallonmurtumia ja aivotärähdyksiä oli paljon, muistelee luistelunharrastaja, joka itsekin päätyi kuvauttamaan rannettaan. - Viime talven pakkaset saivat monet kaipaamaan vanhanaikaista talvea. Jäällä ihmiset puhuivat paljon ilmastonmuutoksesta, jonka harvinaiset luistelukelit konkretisoivat. n 36 skrinnari skrinnari 37

19 Retkenvetäjät kaudella kuva ilkka salmi PÄÄKAUPUNKISEUTU Alku, Helena Backman-Winquist Eva-Lotta Berglund, Nina Blom, Bernt Eriksson, Jörgen pp.inet.fi Fagerholm, Henrik Haapomaa, Erkki nokia.com Hakola, Jouni gmail.com Hari, Jyrki Helkiö, Risto Hemgård, Gretel hemgard.fi Hirvonen, Matti poljin.fi Hollo, Harri Hypén, Harri Hämäläinen, Mirja fimnet.fi Inkinen, Matti Kaario, Reino kolumbus.fi Karppinen, Antti kotikone.fi Kinnunen, Taina kolumbus.fi Koskinen, Petri gmail.com Köresaar, Auli Malmström, Katri yahoo.com Noro, Inkeri Noro, Seppo Olkkonen, Tero Palmén, Henrik pp.inet.fi Palmén, Virpi kisakallio.fi Poutanen, Isak stormfageln.fi Puura, Pekka vaisala.com Rautavuori, Rauli Reponen, Simo-Pekka gmail.com Salmi, Ilkka Salminen, Pirjo Pipsa Simonsson, Ralf Slotte, Sverre Tiitola, Kari kohdennus.fi Vainio, Rolf kolumbus.fi Valtonen, Pertti welho.com Vikström, Jouko Musti Väänänen, Riitta Åkerberg, Hans netti.fi HANKO Lindholm, Christer yahoo.se IMATRA/ LAPPEENRANTA Vainikka, Juha pp.inet.fi Vainikka, Tarja pp.inet.fi KUOPIO Hakola, Liisa LAHTI Hartman, Vesa Hartman, Vesa phnet.fi Ruokolainen, Irma yahoo.com Ruokolainen, Roope hotmail.com RAUMA Heinonen, Vesa gmail.com Innola, Anna Johansson, Marja luukku.com Kettunen, Pekka Santamaa, Kari dnainternet.net TURKU Hirvonen, Vesa pp5.inet.fi Holkeri, Mika kolumbus.fi Suomi, Maarit kolumbus.fi Sundström, Åsa nagu.fi VAASA Ahtola, Simo wartsila.com skrinnari skrinnari 39

20 Välkommen på skridskotur! Långfärdsskridskoåkning är att röra sig på naturis. Det är tryggt och trevligt att åka på tur med våra utbildade färdledare. Finlands Långfärdsskrinnare Suomen Retkiluistelijat hör till vårt lands mest aktiva utfärdsföreningar. På vintern arrangerar vi skridskoturer på veckosluten och ibland även på vardagar då is- och snöläget tillåter. Turerna leds av erfarna långfärdsåkare som utbildat sig till färdledare. Föreningen är inte kommersiell utan fungerar på ideell basis: skridskoåkning är ledarnas hobby och att leda turer en fritidssyssla. Därför har alla deltagare ansvar för trygghet och trevnad också på arrangerade färder. Föreningens skridskoturer hålls i allmänhet på sydkusten mellan Lovisa och Hangö samt på sjöarna i Nylands högplatå (t.ex. Noux, Lojo, Sammatti, Loppi och Högfors). Då isläget tillåter kan vi åka längre bort, t.ex. till Tammerfors, Lahtis, Kymmenedalen, Åbo, Åland och Raumo. På en del av dessa orter finns det lokalföreningar som arrangerar turer i den egna nejden. Föreningens medlemmar kan delta i turerna gratis. Då vi åker med abonnerad buss uppbärs en avgift beroende på vart vi åker. Om du samåker i någons bil rekommenderar vi att du erbjuder dig betala sk. Bensinpeng (rekommendation 10 cent/km). Information om skridskoturer Föreningens telefonsvarare är den huvudsakliga informationskanalen för skridskoturer. Dessutom kan man få information på webbsidan och genom att prenumerera på föreningens SMS-meddelanden. Information om veckoslutets turer och isläget i allmänhet läses in på telefonsvararen på fredag respektive lördag kväll före kl 19. Vid behov kommer tilläggsinformation senare på kvällen eller på morgonen, t.ex. vid plötsligt snöfall. På vårvintern arrangeras turer också på vardagsmornar, så det kan löna sig att ringa också under veckan. Om vi har bussturer på veckoslutet försöker vi förhandsinformera om dem i telefonsvararen och på webben redan före fredag kväll. Telefonsvararens nummer är hemligt och berättas för medlemmarna då de ansluter sig till föreningen. Numret är hemligt av säkerhetsskäl; vi vill att enbart föreningsmedöversättning sverre slotte och henrik fagerholm foto simo-pekka reponen Välj en tur som passar dig Långfärdsskridskoåkning lämpar sig för människor i alla åldrar och i varierande fysisk form. Tryggast och trevligast är det att åka på en tur som är anpassad till din kondition och tekniska nivå. Syftet med turklassificeringen är att hjälpa dig välja en tur som lämpar sig för dig - dina intressen, din kondition, din uthållighet och din tekniska nivå. Klassificeringen baserar sig på skridskoåkningens hastiget. I tabellen invid ser du dock skridskoturernas riktgivande totallängd för olika klasser. Dagsetappen baseras på antagandet, att vi skrinnar på goda isar i svag vind hela dagen, ca sex timmar. På halvdagsturer och i utmanande is- och väderförhållanden blir dagsetappen kortare. Om du är osäker på din kondition eller tekniska nivå, välj för säkerhets skull hellre en lättare tur än en mera krävande. Grundbulten för en lyckad skridskotur är god åkteknik. Man kan träna sin åkteknik på skridskobanor, t.ex. i Helsingfors på Djurgårdens naturisbana eller Åggelby konstisbana (långfärdsskridskor tillåtna bara under träningstiden för hastighetsåkning). På Tusby träsk finns vintertid en plogad skridskobana. Föreningen ordnar i början av säsongen ledda teknikövningar, om vilka meddelas skilt. Det lönar sig att träna - ju bättre du kan skrinna, desto mera njuter du av turerna. Den obligatoriska utrustningen på fls/srl turer: llångfärdsskridskor lisdubbar med tillhörande visselpipa lispik (helst två jämbördiga piggstavar) lkastlina lrymlig ryggsäck försedd med midjerem och grenrem lkomplett ombytesgarderob i vattentäta påsar ldagens proviant och termosförvarad het dryck lverktyg samt reservdelar för justering/ reparation av sina egna skridskor Rekommenderas att plocka med sig på fls/srl turer: lknäskydd och armbågsskydd lhopvikbar sittdyna i cellplast för pauser ltvå tunna plastpåsar för skydd av torrbytta sockor i nerblött pjäxa lstörtloppsglasögon eller solglasögon lslidkniv och tändstickor/tändare lkarta och kompass lkamera och mobiltelefon löverdragsjacka eller väst för pauserna ldryck och energistänger, russin, torkad frukt etc. lplåster och förbandstyg lkontanter för oförutsedda händelser 40 skrinnari skrinnari 41