Taustaa...2 Jäsenistön tarve synnytti projektin Turun Seudun Yksinhuoltajat ry...2 Projekti osana lähihoitajaopiskelijan opintoja Turun

Transkriptio

1 Taustaa...2 Jäsenistön tarve synnytti projektin Turun Seudun Yksinhuoltajat ry...2 Projekti osana lähihoitajaopiskelijan opintoja Turun Ammatti-instituutti...5 Projektikoordinaattorin näkökulma...7 KaMu-projektin hankesuunnitelmaan kirjattua...10 KaMu-toiminnan malli...12 KaMu-malli pysyväksi toiminnaksi?...13 KaMu-käytännöt: tukihenkilösuhteen aloittaminen...14 KaMu-käytännöt: tapaamisten sisältöä...16 KaMu-projektin tärkeät luvut...18 Kokemuksia KaMu-toiminnasta...20 Asiakastyytyväisyys KaMu-projektissa: miten perheen odotukset toteutuvat...20 Koen tulleeni enemmän aikuiseksi - opiskelijoiden näkökulmia...28 Valmistuneet opinnäytetyöt...33 Lopuksi mitä KaMu-projekti on?...34 liitteet

2 2 Taustaa KaMu (KAveri MUkaan)-projektin ideointi alkoi jo 1990-luvun puolivälissä, kun Turun Seudun Yksinhuoltajat ry:ltä tiedusteltiin tukihenkilöitä lapsille ja nuorille. Tuossa vaiheessa yhdistys ei pystynyt tukihenkilöitä järjestämään osana omaa toimintaansa, mutta ajatus tukihenkilötoiminnasta ja sen tarpeesta jäsenistön keskuudessa jäi elämään. Nyt toteutettuun muotoonsa projekti muovautui keväällä 2005, jolloin Turun Seudun Yksinhuoltajat ry lähti hakemaan Raha-automaattiyhdistykseltä hankerahoitusta tukihenkilötoimintaan. Projektille myönnettiin Raha-automaattiyhdistyksen kolmivuotinen projektiavustus C Kaverimallin kehittämiselle vuosille Projektin toiminta pysyi pienimuotoisena, ja sitä pystyttiin tämän vuoksi jatkamaan vielä keväällä Projektin tukisuhteet päättyivät kevätlukukauden 2009 lopussa, ja projektin loppuseminaari järjestetään Turussa. KaMu-toimintamallissa lähihoitajaopiskelijat osallistuvat tukihenkilötoimintaan osana vapaasti valittavia opintokokonaisuuksiaan, ja saavat samalla kokemusta perhetyöstä ja ennaltaehkäisevästä lastensuojelutoiminnasta. Turun Yksinhuoltajat ry:n jäsenistö on toiminut projektin perheresurssina ja saanut näin tukihenkilön perheensä lapselle. Jäsenistön tarve synnytti projektin Turun Seudun Yksinhuoltajat ry Elettiin viime vuosituhannen puoltaväliä kun saimme yhdistykseemme monia yhteydenottoja, jossa tiedusteltiin tukihenkilöitä yksinhuoltajaperheiden lapsille ja nuorille. Yhdistys järjesti jo tuolloin vertaistukea vanhemmille, mutta koettiin myös, että perheiden lapset ja nuoret tarvitsisivat omaa tukitoimintaa, ja näin saisi myös perheen vanhempi omaa pientä hengähdysaikaa arjen keskellä.

3 3 Tukihenkilötoiminta oli juuri nostamassa päätään, kun yhdeksänkymmentäluvun lamasta oltiin juuri kahlaamassa ylöspäin. Tuon lamakauden seurauksena kaikki ennaltaehkäisevä ja perheitä tukeva toiminta oli ajettu alas tai lopetettu kokonaan. Yhdistyksemme - kolmannen sektorin toimija - oli siis oiva taho järjestämään valvotusti ja turvallisesti tukihenkilötoimintaa yhden vanhemman perheiden lapsille ja nuorille. Yhdistyksessämme hahmotimme heti tarpeen, mutta mistä tukihenkilöt? Vapaaehtoistoimijoina emme itse voineet haukata näin isoa kakkua, koska se olisi taas saattanut näännyttää jo muutenkin arjen haasteiden kanssa painivia yhden vanhemman perheitä. Tulimme siihen tulokseen, että meidän täytyy löytää jostain luotettava yhteistyötaho, josta tulisivat tukihenkilöt ja perheet puolestaan löytyisivät yhdistyksen jäsenistöstä. Alkoi vuosien metsästys ja yritimme eri tahojen kanssa saada aikaan kyseistä toimintaa. Pian kävi selväksi, ettei toiminnan aloittaminen olekaan niin yksinkertaista ja sekin vaatisi melkoisia ponnistuksia vapaaehtoisilta luvun alkupuolella aloimme oikein toden teolla pohtia mikä ratkaisuksi? Huomasimme, että voisimme hakea mahdollista rahoitusta esim. RAY:ltä ja niinpä alettiin hommiin. Hakemukseen määriteltiin mm. ikäraja 7-12v ja se, että toiminta ei ole lastenhoitoa ja sen tarkoitus on myös saada perheen aikuiselle omaa latausaikaa arjesta, ja samalla projektiin saataisiin palkattu henkilö hoitamaan yhdistyksen osuutta projektissa. Pääasiallisena kohderyhmänä olisivat ne perheet, joista etävanhempi puuttuu kokonaan lapsen arjesta, tai jossa tapaamiset ovat hyvin epäsäännöllisiä ja tapaamisvälit ovat pitkiä. Projektihakemus lähti RAY:lle keväällä 2005 ja samalla varmistui, että Yhteistyökumppaniksi hankkeeseen tulisivat Turun ammatti-instituutin terveys ja hyvinvoinnin lähihoitajaopiskelijat opettajansa Kirsi Hellman- Suomisen johdolla. Projektissa lähdettiin luomaan molempia osapuolia hyödyttävää toimintamallia: yhdistyksen jäsenistö ja ammatti-instituutin lähihoitajaopiskelijat ovat olleet projektissa sekä antavina että saavina

4 4 osapuolina. Hakemuksen jättämisen jälkeen alkoi siis piinaava odotus, miten meidän KaMu-projektillemme kävisi RAY:n projektihakemuskierroksella. Syksyllä 2005 yhdistyksemme alkoi saada RAY:ltä sähköisiä uutiskirjeitä ja viisaammat, joilla oli jo kokemusta RAY:n toiminnasta kertoivat meille, että olette melko varmasti saamassa KaMu-projektille myönteistä päätöstä. Päätös tulikin sopivasti joululahjaksi jouluna Toiminta pääsi alkamaan syksyllä 2006, jolloin yhdistettiin ensimmäiset KaMu-parit, ja silloin tuntui, että aikaa on vaikka kuinka! Nyt voin vain surukseni todeta, että aika tuli ja meni ja KaMu-projekti saatu kunnialla loppuun. Lopuksi voin vain todeta, että jos projekti sai alkunsa edellisestä lamasta, niin projekti päättyy uuden laman alkaessa. Haluan kiittää kaikkia yhteistyötahoja itseni ja yhdistyksen puolesta lämpimästi todella antoisasta ajasta KaMu-projektin tiimoilta. Teija Hallbäck-Vainikka Turun Seudun Yksinhuoltajat ry Puheenjohtaja v

5 5 Projekti osana lähihoitajaopiskelijan opintoja Turun Ammattiinstituutti Kaveri Mukana projekti on tuonut Turun ammatti-instituuttiin lähihoitajakoulutukseen uudenlaisen mallin oppia työskentelemään asiakkaan kanssa yhdessä. Ennen projektin toteutumista opettajana tein yhteistyötä lastenhoitopalvelupaikka Puuhapirtin kautta Yksinhuoltajayhdistykseen, mistä kautta sitten syntyi yhteistyö yhdistykseen ja yhteinen toimintamalli idea tähän projektiin. Projektiin haettiin rahoitus ja sovittiin asioista eri osapuolten kanssa yhteisesti. Lähihoitajakoulutuksen rehtori Marja-Helena Salmio kannusti lähihoitajaopiskelijoita kehittämään omaa oppimisprosessiaan uudenlaisen työskentelymalli mahdollisuuden avulla. Projekti on tuonut uudenlaisen, innovatiivisen ja yritteliään mahdollisuuden niille lähihoitajaopiskelijoille, joilla on halu, into ja rohkeus oppia eri tavalla kuin luokkahuoneessa tai työssäoppimispaikassa. Tässä projektissa lähihoitajaopiskelija voi saada vapaasti valittavien opintojen kautta opintosuorituksia tai ylimääräisinä opintoina. Usealla lähihoitajaopiskelijalla oli projektissa ensimmäinen oppimisen paikka hankkia oma pankkitili ja sen tilinumero, jotta projektikulut pystyttiin maksamaan opiskelijalle. Seuraavaksi käytiin läpi käyttäytymisasiat ja miten kohdata erilaisia asiakkaita. Opiskelija kohtaa kaverimalliprojektissa lasta ja vanhempaa. Lapsi sai projektissa mallin ja tukea opiskelijalta sekä erilaista tekemistä yhdessä nuoren kanssa. Opiskelija sai vertaistukiystäviä toisista opiskelijoista, jotka toimivat projektissa. Jotkut opiskelijat saattavat tulla kouluumme opiskelemaan muilta paikkakunnilta ja näin ollen projektin kautta saattoi tutustua koulun muihin opiskelijoihin ja saada tätä kautta kokea yhteisöllistä sopeutumista lähihoitajatutkinnon oppimisprosessiin. Vastuun kantaminen omasta työskentelystä asiakkaan parissa innovatiivisesti ja yksilökohtaisesti oli opiskelijalle aina uusi kokemus sekä päiväkirjojen ja kuittien tilittäminen koulussa opettajalle. Tuotetta on aina helpompi myydä kuin palvelutoimintaa, joten se vaatii erittäin asiakaslähtöistä työskentelyä. Työelämän kanssa tehtävä yhteistyö

6 6 vaatii opettajalta verkostoitumista, yhteistyökykyä ja ajan hengessä olevissa muutoksissa mukana olemista ja elämistä, jotta voidaan vastata asiakkaan kysyntään. Tämä kaikki on onnistunut projektin aikana ja voin olla opettajana ylpeä lähihoitajaopiskelijoista, jotka ovat olleet mukana. Turku kipinöi yrittäjyyteen kaikilla kouluasteilla Yrittäjyyspolku-toiminnan avulla. Tässä projektissa on tullut esiin yhteisöllisyys ja yhdessä tekemisen tärkeä arvo tämän päivän koulun oppimisessa ja oppimisympäristöissä. Kasvatustyö on tavoitteellista ja palkitsevaa toimintaa. Nuori opiskelija on saanut hyvää mieltä työskentelystään ja työtodistuksen kautta lähihoitajaopiskelija saa tunnustuksen ja kiitoksen omasta työstään ja oppimisprosessistaan. Opettajana olen saanut antoisan oppimiskokemuksen näiden vuosien aikana lisää ja olen siitä todella iloinen. Suosittelen vastaavia yhteistyöprojekteja yhdistyksille ja kouluille, koska koulujen toiminta tarvitsee työelämälähtöistä verkostoituvaa toimintaa tulevaisuudessa lisää. Kirsi Hellman-Suominen KM varhaiskasvatus, luokanopettaja, lto

7 7 Projektikoordinaattorin näkökulma Tulin projektin työntekijäksi elokuussa 2007 tuntematta vapaaehtoista tukihenkilötoimintaa käytännössä ollenkaan. KaMu-projekti oli tuossa vaiheessa jonkinlaisessa murrostilanteessa, jossa hankkeiden alulle tyypillinen innostus on kääntymässä kohti pysyvänkaltaista toimintaa, ja jossa alun onnahtelevia käytäntöjä on ehditty muokata käytännön toimintaan sopivammiksi. Hankesuunnitelman mukaisesti lähdin ennaltaehkäisemään yhden vanhemman perheiden alakouluikäisten lasten syrjäytymistä ja tarjoamaan vanhemmille omaa hengähdysaikaa näin projektin tavoitteet siis hyvin yksiulotteisesti ainoastaan perhettä hyödyttävinä. KaMu-projektista on koko sen olemassaolon ajan puhuttu tukihenkilötoimintana. Toiminnan malli on kuitenkin hyvin erilainen verrattuna laajamittaisemmin vapaaehtoista tukihenkilötoimintaa organisoivien järjestöjen tukihenkilötoimintaan. Tapaamiset turkulaisen Vapa-ryhmän (vapaaehtoista tukihenkilötoimintaa koordinoivien järjestöjen yhteistyöelin) jäsenten kanssa ovat tuoneet näkemystä aiheeseen, ja samalla entisestään korostaneet KaMu-projektin erityistä ominaisluonnetta. Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöjen jäsenjärjestöistä laajaa kokemusta vapaaehtoisesta tukihenkilötoiminnasta on mm. Pelastakaa Lapset ry:llä sekä Mannerheimin lastensuojeluliitolla. Lisäksi Varsinais- Suomen lastensuojelujärjestöt aloittivat oman tukihenkilöprojektinsa Tuexihankkeen syksyllä 2007 vertailukohtia on siis ollut. Kaikille näille hankkeille yhteistä on se, että tukihenkilöä tarvitsevat lapset ja nuoret tulevat mukaan lastensuojelullisin tarpein, osana lastensuojelun ennaltaehkäiseviä tukitoimia ja ennen kaikkea se, että järjestöt kouluttavat, ohjaavat ja opastavat tukihenkilöitä hyvin aktiivisesti. Näissä järjestöissä hankkeen koordinaattori toimii ensisijaisesti tukihenkilöiden tukena ja työnohjaajana. KaMu-projektissa projektikoordinaattorin rooli jo koulutuksen ja taustankin takia on jäänyt lähinnä projektin hallinnosta vastaamiseen.

8 8 Kohtaamiset sekä perheisiin että tukihenkilöihin ovat jääneet vähiin ja tapaamiset sekä puhelinkontaktit ovat olleet ohuita. Projektikoordinaattorin näkökulmasta projektin suurin vahvuus on sen kaksisuuntaisuus: sekä tukihenkilöt itse että tukihenkilöä tarvitsevat perheet ovat olleet antajina ja saajina. KaMu-lapset ovat saaneet aikuisen vain itseään varten, mutta ovat samalla olleet antamassa nuorille opiskelijoille kokemusta perhetyön tekemisestä he ovat toimineet työssäopettajina. Mitä pidempään työtäni projektissa tein, sitä tärkeämpänä koin projektin merkityksen nuorille opiskelijoille. Projektin myötä nuoret pääsivät oppimaan kuinka säästetään kuitit kulukorvausta varten, mistä löytyy tilinumero, mitä merkitsee toimintaan ja lapseen sitoutuminen. Projektin tärkein resurssi oli itsekin oppimassa, saamassa tärkeää elämänkokemusta. Opiskelijoiden innostus ja kekseliäisyys ovat olleet vaikuttavia. Pitkään jatkuneet tukisuhteet kertovat toiminnan molemminpuolisesta hyödystä ja ilosta. Projektin haasteina koordinaattorin näkökulmasta ovat olleet ainakin opiskelijoiden lukujärjestykset ja pitkät työssäoppimisjaksot muilla paikkakunnilla, jotka ovat vaikeuttaneet tapaamisten järjestelyjä ja sitä kautta aiheuttaneet perheille tunnetta sitoutumattomuudesta ja keskeneräisyydestä. Toinen haaste on tullut perheistä: toiminnassa on ollut mukana joitakin perheitä, jotka olivat osana lastensuojelullisia tukitoimia saaneet ohjeet hankkiutua mukaan projektiin. Näppituntumalla juuri näissä perheissä oli vaikeuksia sitoutua toimintaan: usein kävi niin että perhe itse vetäytyi viime tingassa pois tai muutoin vaikeutti tapaamisia. Mikäli tapaamisia oli, olivat ne nuorten opiskelijoiden kokemuksella melkein liian rankkoja käsiteltäviksi. Opiskelijat onneksi saivat jatkuvasti hyvää työnohjausta vastuuopettajaltaan. Pisimpään jatkuneet ja hedelmällisimmät tukisuhteet syntyivät ns. tavallisten perheiden lasten ja aktiivisten opiskelijoiden välille. Viimeistään tämä huomio nosti esiin ajatuksen isosisko /-veli-tyyppisestä toiminnasta,

9 9 vertaistuesta. Olisiko toiminta ollut paineettomampaa, jos alusta alkaen olisikin puhuttu vertaistoiminnasta tai isosiskotoiminnasta, käyttämättä juhlallista käsitettä tukihenkilö? Tällaisen vertaistoiminnan tarve on suuri yhden vanhemman perheissä, varsinkin jos perheen oma tukiverkosto on suppea. Nuorten aikuisten antama malli ja esimerkki on merkityksellinen ja syviä vaikutteita luova. Uskon vahvasti, että KaMu-projektissa mukana olleet opiskelijanuoret ovat omalla panoksellaan toimineet kasvattavana kylänä ja esikuvina, isoina sisaruksina kamuperheiden lapsille. Marika Huurre FM, projektikoordinaattori

10 10 KaMu-projektin hankesuunnitelmaan kirjattua Projektin tavoitteet Projektin päätavoitteena on järjestää yhden vanhemman perheen alakouluikäiselle lapselle häntä säännöllisesti tapaava tukihenkilö. KaMutukihenkilö tuo lapselle tutun, turvallisen ja luotettavan kaverimallin ja tukee lapsen omaa kasvua. Perheen vanhemmalle Kamu-tukihenkilö tarjoaa hengähdystauon arkeen, kun vanhemman ei tarvitse yksin revetä kaikkeen. Projektin päämääränä on tukea yhdenvanhemman perheiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Tavoitteena on vahvistaa lapsen sosiaalisia taitoja ja näin ennaltaehkäistä syrjäytymistä sekä samalla tarjota lapselle arkeen kuuluvia elämyksiä tutun ja luotettavan aikuisen kanssa. Lapsi tapaa säännöllisesti KaMu-opiskelijaa, ja saa näin luotettavan kaverimallin. KaMu-opiskelijan kanssa lapsella on mahdollisuus kokea ja kokeilla asioita, joita oman vanhemman kanssa ei välttämättä ehdi tai pysty: KaMu-opiskelijalla on aikaa nimenomaan lapselle. Edelleen projektin tavoitteena on tukea perheen arkea yksin pyörittävän vanhemman jaksamista. Säännölliset tapaamiset antavat perheen aikuiselle mahdollisuuden hengähdystaukoon. KaMu-tukihenkilöllä on aikaa ja energiaa lapselle sekä mahdollisuus viedä lasta tapahtumiin ja harrastuksiin, joihin perheen aikuinen ei syystä tai toisesta ehdi. KaMu-tukihenkilöinä toimivat Turun Ammatti-instituutin lähihoitajaopiskelijat. Opiskelijoiden osalta tavoitteena on tukea opiskelijoiden ammatillista suuntautumista. KaMu-projektiin osallistumalla he suorittavat opintoihin kuuluvaa työelämään tutustumista. KaMu-tukihenkilönä toimimalla opiskelijat saavat perhetyökokemusta sosiaalisen hyvinvoinnin tukemisessa ja käytännön vahvistusta omissa ammatillisissa taidoissaan. Lapsi- ja nuorisotyöstä kiinnostuneille opiskelijoille KaMu-projektista saattaa löytyä lopputyön aihe.

11 11 Resurssit Projektissa on palkattuna yksi puolipäiväinen projektikoordinaattori. Hän toimii KaMu-perheiden yhteyshenkilömä kouluun päin ja koululta perheisiin päin. Hän toimii ja markkinoi projektia ulospäin, hakee uusia perheitä, oppilaita/ oppilaitoksia mukaan Projektikoordinaattori huolehtii yhteydenpidosta eri toimijoiden välillä, vastaa projektin sisäisestä ja ulkoisesta tiedottamisesta ja markkinoinnista. Projektikoordinaattori ja mukana oleva koulu yhdistävät opiskelijat KaMu-perheisiin ja antavat tukihenkilöille tarvittavaa työnohjausta. Opiskelijat ja perheet sopivat keskenään käytännön toiminnasta, ja raportoivat siitä päiväkirjamuodossa projektille. Mallin luominen Projektin avulla luodaan käyttökelpoinen malli tukihenkilötoiminnan järjestämiseksi Turussa tai muilla paikkakunnilla: projektista saadut kokemukset selkiyttävät mahdollisuuksia järjestää tukihenkilötoimintaa yhteistyössä sosiaali- ja terveysalan oppilaitosten kanssa.

12 12 KaMu-toiminnan malli Turun Seudun Yksinhuoltajat ry Yhdistyksen puheenjohtaja Yhdistyksen jäsenistö Projektikoordinaattori opiskelijat Turun Ammatti-instituutti Turun Seudun Yksinhuoltajat ry:n KaMu-toimintamalli on kahdenvälinen malli tukihenkilötoiminnan järjestämiseksi.yhdistys on toiminut projektissa työnantajana ja perheresurssina, tukihenkilöt ovat olleet Turun Ammattiinstituutin lähihoitajaopiskelijoita. Projektin työntekijä, projektikoordinaattori, on toiminut yhdistyksen puheenjohtajan ja hallituksen alaisena, yhdistyksen ainoana palkattuna työntekijänä. Projektikoordinaattori on huolehtinut ainoastaan KaMuprojektiin liittyvistä asioista, mm. toiminnan tiedottamisesta ja markkinoinnista, sekä kontaktista Turun Ammatti-instituutin vastuuopettajaan. Tukihenkilöä kaipaavat perheet löytyivät ensisijaisesti yhdistyksen jäsenistöstä yhdistyksen omien tiedotuskanavien kautta. Kaikki kontaktit opiskelijoihin tapahtuivat Ammatti-instituutin vastuuopettajan kautta, koska tukihenkilötoiminta oli opiskelijoille osa vapaasti valittavia opintokokonaisuuksia. Opiskelijoilta edellytettiin tukihenkilötapaamisten lisäksi säännöllistä kontaktia vastuuopettajaan. Haasteellisemmissa tilanteissa joko perheet tai vastuuopettaja olivat yhteydessä projektikoordinaattoriin, joka toimi sovittelijana eri osapuolten välillä.

13 13 KaMu-malli pysyväksi toiminnaksi? Kahteen suuntaan toimivana ja molempia osapuolia hyödyttävänä toimintana KaMu-mallin siirtäminen pysyväksi toiminnaksi olisi toivottavaa. Mallia voisi Yksinhuoltajayhdistyksen lisäksi hyvin soveltaa vaikkapa potilasjärjestö, joka tarvitsee tukihenkilöitä tai avustajia (lapsille). Mukaan lähtevältä oppilaitokselta toiminta edellyttää sitoutumista, kiinnostusta ja resursseja yrittäjyysoppimiseen, sekä valmiuksia ohjata opiskelijoita perhetyössä. Toiminnasta sovittaessa on syytä määritellä tarkoin, mitä sekä opiskelijoilta että perheeltä odotetaan, ja millaiset ovat toiminnan raamit. KaMuprojektissa edellytettiin, että tukihenkilöä tarvitseva lapsi on alakouluikäinen ja siinä määrin toimissaan itsenäinen, ettei kyse ole lapsenvahtitoiminnasta, vaan nimenomaan vertaistuesta. KaMu-projektissa perhe vastasi tapaamisissa lapsen kuluista, opiskelijalle kulut korvattiin kuittia vastaan, ja toiminnalle oli määritelty kulukorvauskatoksi n /kk. Tukihenkilöitä rohkaistiin keksimään mahdollisimman pitkälti maksutonta toimintaa sekä yhdistyksen järjestämään toimintaan osallistumista. Turun Seudun Yksinhuoltajat ry tai muu järjestö - voisi toimia toiminnasta tiedottavana osapuolena sekä projektin perheresurssina. Mikäli yhdistyksellä on palkattu työntekijä, voisi tukihenkilötoiminnan koordinointi olla osa työntekijän vastuualuetta. Koulu, joka ottaisi mallin osaksi opintokokonaisuuksiaan, vastaisi opiskelijoiden työnohjauksesta sekä tukihenkilöresurssista. Mallissa koulun osalta suurin työtaakka tulee tukihenkilöiden opiskelijoiden työnohjauksesta ja tapaamisten toteutumisen valvonnasta sekä lukukausittain toteutettavasta perheiden ja opiskelijoiden yhdistämisestä. Ainakin osittain myös tätä työtä pystyttäisiin varmasti toteuttamaan työssäoppimisen keinoin: projektikoordinaattorin tehtäviä voisi hoitaa opiskelija osana työssäoppimisjaksoaan, jolloin valvonta ja työnohjaus voitaisiin jakaa yhdistyksen ja oppilaitoksen kesken. Mallin siirtäminen pysyväksi toiminnaksi vaatii kuitenkin ennakkoluulottomuutta ja monialaista lähestymistapaa sekä ainakin

14 14 toiminnan käynnistämisvaiheessa erittäin suurta työpanosta kaikilta osapuolilta. Rahoituksen järjestäminen toiminnalle vaatii myös selvittämistä: itse kulukorvaukset ovat koko toiminnan ajan pysyneet erittäin hyvin sovituissa rajoissa, ja näitä rajoja voi toki tarvittaessa vielä kaventaakin, mutta työn vaatimat aineelliset toimitilat, työvälineet, työntekijän palkkaus - ja työntekijäresurssit vaativat järjestelyjä kaikilta osapuolilta. Tämän päivän tilanteessa huolimatta siitä että tukihenkilötoiminnan tarve tulee laskusuhdanteen myötä kasvamaan on huomioitava se, että säästötoimenpiteiden seurauksena oppilaitosten toimintaresurssit on kiristetty äärimmilleen, jää KaMu-malli tässä muodossaan toistaiseksi toteuttamatta, ja odottamaan toisenlaisia aikoja. KaMu-käytännöt: tukihenkilösuhteen aloittaminen KaMu-perheet tulivat toimintaan mukaan pääsääntöisesti Turun Seudun Yksinhuoltajat ry:n jäsenistöstä, yhdistyksen Yksplus-lehden tiedotteiden perusteella. Aktiivisen tiedotuskampanjan seurauksena (syksy 2007) tuli mukaan joitakin perheitä koulujen (terveydenhoitajat, koulukuraattorit) tai perhetyöntekijöiden kautta. Kaikilta perheiltä edellytettiin omaehtoisuutta toimintaan tulemisessa. Jokainen mukaan halunnut perhe täytti perustietokaavakkeen, jossa kysyttiin yhteystietojen lisäksi lapsen harrastuksista, mahdollisista allergioista sekä muista tapaamisiin mahdollisesti vaikuttavista asioista, sekä yleisiä toiveita KaMu-tukihenkilölle (ks. liite Perheen yhteystiedot). Tukihenkilöiksi halunneet opiskelijat täyttivät omalta osaltaan vastaavanlaiset tiedot. Näiden tietojen perusteella projektikoordinaattori pyrki löytämään mahdollisimman yhteensopivat parit. Pareja rakennettaessa pyrittiin huomioimaan ensisijaisesti esim. mahdolliset allergiat siten, ettei vaikeasti allerginen lapsi altistuisi turhaan eläinpölylle, sekä lisäksi mahdolliset yhteiset kiinnostuksenkohteet. Mahdollisuuksien mukaan pyrittiin myös

15 15 siihen etteivät välimatkat olisi kohtuuttoman pitkiä, ja että parit pystyisivät liikkumaan pääsääntöisesti julkisilla kulkuneuvoilla tapaamisiin. Tämä valitettavasti sulki pois joitakin KaMu-tarpeisia lapsia Turun ulkopuolelta. Perheet ja opiskelijat kohtasivat aina ensimmäistä kertaa Turun Ammattiinstituutilla yhdistämisillassa. Illan kohokohtana oli luonnollisesti tapaaminen ja tutustuminen, mutta tilaisuudessa pystyttiin myös tiedottamaan sekä perheitä että opiskelijoita KaMu-toiminnasta, ja pyrittiin siihen että mukaan lähteneet henkilöt ymmärsivät, millaiseen toimintaan ovat sitoutumassa. Projektikoordinaattorille tämä tilaisuus oli ainoa, jossa hän kohtasi kumpaakaan osapuolta. Tämän jälkeen kontaktit opiskelijoihin tapahtuivat vastuuopettajan kautta ja perheisiin puolestaan puhelimitse. Opiskelijoiden ja lasten tutustumista toisiinsa tasoitettiin mm. ystäväkirjatyyppisellä haastattelulla ja rusettiluistelun idealla toimineella löydä oma kaveri -leikillä. Mikäli perhe tai opiskelija ei syystä tai toisesta pystynyt osallistumaan yhdistämisiltaan, sovittiin yksityinen tapaaminen mahdollisimman pian yhdistämisillan jälkeen. Toimivimmaksi malliksi näissä yksityistapaamisissa osoittautui tapaaminen puolueettomalla maaperällä ei perheen kotona ja mieluiten paikassa, josta uudet kaverukset helposti löysivät tekemistä ja yhteistä jutunjuurta siksi aikaa kun projektikoordinaattori kävi perheen vanhemman kanssa läpi KaMu-toiminnan periaatteet. Turun uudistetun kaupunginkirjaston lastenosasto osoittautui hedelmälliseksi tapaamispaikaksi. KaMu-toiminnan tärkein periaate oli ennustettavuus: tavoitteena oli että jokainen tapaaminen päättyy tietoon seuraavasta tapaamisesta. Tapaamisten toteutumista seurattiin päiväkirjoin (ks liite), johon opiskelija merkitsi tapaamisajankohdan, tuntimäärän sekä asiat joita tapaamisella oli tehty. Päiväkirjaan piti liittää kuitit mahdollisia kulukorvauksia varten. KaMu-perheen vanhempi varmensi allekirjoituksellaan tapaamiset toteutuneiksi. Mikäli opiskelija ei tavannut vanhempaa, saattoi projektikoordinaattori allekirjoittaa päiväkirjan vanhemman suostumuksella.

16 16 Kerran lukukaudessa projekti järjesti opiskelijoille työnohjauksellisen tapahtuman, jonne kutsuttiin ulkopuolinen luennoitsija esitelmöimään opiskelijoita kiinnostavasta aiheesta. Tässä tilaisuudessa yhdistys ja projektikoordinaattori pääsivät antamaan (positiivista) palautetta opiskelijoille ja puolin ja toisin päästiin pohtimaan tärkeitä asioita. Työnohjauksellisissa tapaamisissa kävi esiintymässä mm. Rahaautomaattiyhdistyksen edustaja Mirja Nyroos-Seppänen, joka kertoi RAY:n toiminnasta ja kolmannen sektorin toiminnan merkityksestä, lastenlääkäri Satu Aurela puhui yhden vanhemman perheiden syrjäytymisriskistä, ADHDliiton edustaja Liisa Lahermaa oli kertomassa adhd:sta ja samassa tilaisuudessa oli mukana myös paikallisyhdistyksen edustajia tuomassa konkreettista näkemystä aiheeseen. Keväällä 2008 opiskelijaryhmä pääsi vierailemaan vasta-avattuun Perhetalo Heidekeniin, jossa tutustuttiin talossa toimiviin järjestöihin sekä kolmannen sektorin työllistymis- ja työssäoppimismahdollisuuksiin. KaMu-käytännöt: tapaamisten sisältöä ruutuhuvit 29 % eläimelliset 3 % ruoka 14 % kädentaidot 6 % oleilu 20 % yhdistyksen 2 % tapahtumat 8 % liikunnalliset 18 % Oheiseen kaavioon on kerätty KaMu-päiväkirjoissa esiintyneet toiminnot ja jaettu ne väljästi kategorioihin. Kaikkiaan erilaisia toimintoja on päiväkirjoissa mainittu yli sata, elokuvissa käymisestä Mangan piirtämiseen ja kaikkeen siltä väliltä.

17 17 Ylivoimaisesti eniten on harrastettu ruutuhuveja : elokuvia, television tai dvd:n katselua tai pelaamista. Pelaaminen saattaa tässä yhteydessä käsittää sekä erilaiset konsolipelit että myöskin perinteiset lautapelit. Elokuvat ja pelaaminen ovatkin kaikkein harrastetuimmat KaMu-toiminnot: kummatkin mainitaan opiskelijoiden päiväkirjoissa yli 60 kertaa, eli yhteensä viidenneksen kaikista KaMu-toiminnoista! Oleilu pitää sisällään kaikenlaisen oleskelun, ulkoilun, jutustelun ilman sen selkeämpää määrittelyä sekä vaikkapa läksyjen teossa avustamisen. Liikunnallisista puuhista suosituinta on ollut uiminen, lähes kolmannes liikunnallisista toiminnoista on ollut nimenomaan uimista. Paljon on käyty myös luistelemassa, keilaamassa ja pulkkailemassa. Ruokaan liittyvistä toiminnoista tärkeintä on ollut hampurilaisella käynti usein yhdistettynä elokuvissa käyntiin. Myös kaikkinainen herkuttelu on ollut suosittua, ja jonkin verran KaMu-parit ovat leiponeet tai laittaneet ruokaa itsekin. Tapahtumat-kategoria pitää sisällään erilaisia vierailukohteita Joulukadun avajaisista kirjastokäynteihin (lähes puolet kategorian vastauksista). Kädentaitoihin opiskelijat ovat ilmoittaneet askartelua, ompelua, Mangan piirtämistä ja muovailua sekä monia muita vastaavia puuhia. Osa kädentaidoista oli varsin pitkäkestoisia: eräissä päiväkirjoissa käytiin tapaaminen tapaamiselta läpi vaatesuunnittelun koko prosessi kaavojen etsimisestä kangaskauppakäyntiin ja siitä edelleen vaatteen valmistamiseen. Eläimellisiä huveja ovat olleet mm. ratsastaminen, koiran ulkoiluttaminen ja kouluttaminen ja lapsen lemmikistä huolehtiminen. Turun Seudun Yksinhuoltajat ry tarjosi KaMu-opiskelijoille mahdollisuutta osallistua yhdistyksen retkiin yhdessä KaMu-lapsen kanssa jäsenhinnoilla. Tätäkin mahdollisuutta käytettiin jonkin verran hyväksi: varsinkin huvipuistoretket ovat olleet suosittuja. Monet Kamu-toiminnot - erityisesti oleilu-otsikon alle päätyneet - ovat toimintoja, jotka mahdollistavat aidon ja syvällisen kohtaamisen jonkin näennäisesti yksinkertaisen yhteisen puuhailemisen rinnalla. Pelatessa, piirrellessä, musiikkia kuunnellessa ja vaikkapa kaupungilla kävellessä voi jutustella pieniä asioita tai nostaa esiin suuria kysymyksiä. Päiväkirjat, vanhempien palautteet tai vanhempien kanssa käydyt puhelinkeskustelut

18 18 eivät kerro, minkätasoisia KaMu-lasten ja opiskelijoiden kohtaamiset ovat olleet, mutta mahdollisuus ja tilaisuus syvälliseen keskustelevaan kanssakäymiseen on ollut liki jokaisessa KaMu-suhteessa. Monelle lapselle on ollut varmasti merkittävää jo se, että hänen lähellään on aikuinen ihminen, joka keskittyy vain häneen, antaa aikaansa ja huomiotaan vain hänelle. KaMu-projektin tärkeät luvut KaMu-projektin tilastot ja kulukorvaukset on kaikki laskettu opiskelijoiden täyttämien päiväkirjojen pohjalta. Päiväkirjan voidaan katsoa vastaavan todellista tilannetta, sillä KaMu-perheiden huoltajat ovat allekirjoituksellaan vahvistaneet tapaamiset toteutuneiksi. Koko KaMu-projektin aikana erilaisia opiskelijan ja lapsen välisiä tukisuhteita on ollut yhteensä 47 kpl. Osa perheistä on ollut mukana projektin alusta loppuun asti, kahden-kolmenkin eri opiskelijan kanssa. Osa tukisuhteista on päättynyt tai jouduttu keskeyttämään eri syistä ennen sovitun tapaamismäärän täyttymistä, myös nämä suhteet ovat tässä määrässä mukana. Ainoastaan muutamassa tapauksessa tukisuhde on päättynyt ennen alkamistaan tai ensimmäiseen tapaamiseen; eikä näitä suhteita ole tähän tilastoon otettu mukaan. Opiskelijoille on maksettu kulukorvauksina päiväkirjojen perusteella koko projektin aikana yhteensä 2240,14. Kulukorvauksina tukituntia kohden on maksettu 1,66. Tukitunteja on koko projektin aikana tehty 1351,5 h ja tapaamiskertoja KaMu-parien välillä ollut 550. Laskennallisesti yhden tapaamiskerran kesto on keskimäärin ollut 2h40min ja tapaamiskertoja on tullut keskimäärin 11 tukisuhdetta kohti. Tapaamistunteja puolestaan on tukisuhdetta kohden 28. Käytännössä sekä tunnit että kulut jakautuvat tukisuhteissa hyvin epätasaisesti. Tukituntien vaihteluväli yksittäisissä suhteissa on koko projektin ajan jatkuneen (3 v) tukisuhteen 90 tunnista yhden lukukauden mittaisen suhteen alle 10

19 19 tukituntiin. Samoin opiskelijoiden kulukorvaukset ovat eläneet yksittäisinä lukukausina nollasta liki sataan euroon. KaMu-projektissa yhden tukitunnin hinnaksi kaikki kulut (kulukorvaukset, henkilöstökulut ym.) huomioiden on laskennallisesti tullut toukokuun 2009 loppuun mennessä 35,55. Tukisuhteiden määrä projektin aikana 47 Tapaamiskertoja koko projektin aikana 505 Tukitunnit koko projektin aikana 1351,5 h Kulukorvaukset koko projektin aikana 2240,14 Kokonaiskulut tukituntia kohti asti 35,55

20 20 Kokemuksia KaMu-toiminnasta KaMu-toiminnassa mukana olleiden perheiden ja opiskelijoiden kokemuksia toiminnasta on kartoitettu alku- ja välikyselyin projektin puolivälissä, syksyllä 2007, keväällä 2008 sekä syksyllä Asiakastyytyväisyys KaMu-projektissa: miten perheen odotukset toteutuvat Alkukysely on tehty syyskuussa 2007 ja tammikuussa 2008 aloittaneiden perheiden yhdistämisillassa tai perheiden yksityisillä ensitapaamisilla. Alkukyselyyn tuli 23 vastausta. Välikysely tehtiin helmikuussa 2008 niille perheille, jotka olivat aloittaneet uuden KaMun kanssa syyskuussa 2007 perheet olivat tuolloin olleet mukana projektissa 6 kk. Toinen välikysely tehtiin elokuussa 2008 perheille, jotka olivat aloittaneet projektissa tammikuussa 2008, ja olivat siis olleet toiminnassa n. puoli vuotta. Molemmat välikyselyt tehtiin postitse, ensimmäiseen välikyselyyn vastasi 6 perhettä, jälkimmäiseen 9 perhettä. KaMu-projektin mallia, jossa tukihenkilöinä toimivat nuoret opiskelijat, voidaan pitää ennen kaikkea ennaltaehkäisevänä lastensuojelutoimintana. Merkittävää on se, että suurin osa (13/23) mukana olevista perheistä on saanut tiedon Turun Seudun Yksinhuoltajayhdistyksen kautta (suoraan yhdistykseltä, yhdistyksen nettisivuilta tai yhdistyksen Yksplus-lehdestä). Mukana olevat perheet tulevat pääosin lastensuojelun kentän ulkopuolelta, omaehtoisesti. 4/23 perheestä on kuullut projektista jonkin lastensuojelullisen toimijan kautta (kouluterveydenhoitaja, perhetyöntekijä, perheneuvola tai koulu).

21 21 Taustatiedot Lasten iät tultaessa mukaan projektiin Lasten iät v 8-v 9-v 10-v 11-v 12-v Series1 Valtaosa KaMu-projektissa mukana olevista lapsista on KaMu-projektiin tulleessaan ollut alakoulun 2. tai 3. luokalla. Tämän ikäiset lapset pystyvät jo jossain määrin toimimaan itsenäisesti ja liikkumaan omatoimisesti, mutta tarvitsevat kuitenkin vielä seuralaista erilaisiin toimintoihin; elokuvissa ja uimassa käymiseen ja vaikkapa uusiin harrastuksiin tutustumisessa. Lapsen elämänpiiri on laajenemassa, mutta aikuisen tai tukihenkilön läsnäolo helpottaa uusiin paikkoihin menemistä ja siellä toimimista. Tätä vanhemmat lapset ovat jo koulunkin piirissä tottuneet toimimaan omatoimisemmin ja aikuisen tai tukihenkilön rooli muuttuu aikuisen saattajan roolista enemmän kuuntelijaksi. Etävanhemman tapaaminen 5/23 ei ollenkaan 2/23 erittäin harvoin 4/23 muutaman kerran vuodessa /puolivuosittain 6/23 kuukausittain, muutaman kerran kuussa 2/23 viikoittain 3/23 epäsäännöllisesti 11 lapsen kontakti etävanhempaan on siis olematon tai tapaamisia on hyvin harvoin, 8 lasta tapaa etävanhempaansa vähintään kuukausittain, 3 lasta tapaa etävanhempaansa epäsäännöllisesti.

22 22 Muut aikuiset lapsen elämässä 12/23 isovanhemmat 5/23 kummit 7/23 muita aikuisia (esim. naapurit, sukulaiset, äidin ystävät) 3/23 ei muita aikuisia lapsen elämässä Perheen arjessa korostuvat tukiverkostot: mainintoja aikuisista lapsen arjessa löytyy yht. 24. Sukulaisuuteen perustuvien tukiverkostojen lisäksi lapsen arjessa voivat vaikuttaa myös naapurit tai vanhemman aikuisystävät. Ikäistä seuraa 17/23 luokkakaverit 8/23 pihakaverit 2/23 ei kavereita Suurimmalla osalla lapsista on ikäistään seuraa, vain 2 lapsella ei ole ikäistään seuraa koulussa tai harrastuksessa. Syrjäytymisriski on suurin lapsilla, joiden kontakti etävanhempaan on vähäinen, joilla ei ole muita merkittäviä aikuisia elämässään eikä ikäistään seuraa. KaMu-lapsista suurimmalla osalla on kuitenkin lähivanhemman lisäksi myös muita kontakteja sekä aikuisiin että ikäisiinsä lapsiin. Vanhemman odotukset KaMu-projektin suhteen KaMu-projektilta on odotettu erityisesti pysyvyyttä, seuraa lapselle, lapsen tutustumista muihin aikuisiin ja sitä, että KaMu-opiskelija ei lopeta kesken. Varsinkin viimeisestä vastauksesta näkyy, että perheen aiemmat epätyydyttävät tukihenkilö- tai KaMu-kokemukset vaikuttavat vanhempien odotuksiin ja kokemuksiin. Vastauksissa korostuvat sitoutuminen, lupausten pitäminen ja luotettavuus erilaisin sanamuodoin: lasten elämään kaivataan pysyvyyttä ja tietynlaista ennustettavuutta. Vanhemmat toivovat myös, että KaMu-projektin kautta lapsi löytäisi uusia harrastuksia, saisi kaverin ja pääsisi toimimaan kodin ulkopuolella. Vanhempien mielestä lapselle on tärkeää, että elämässä on suhde nuoreen

23 23 aikuiseen, ja että elämässä on lähivanhemman lisäksi muita luotettavia aikuiskontakteja. Välikysely tehtiin, kun perheet olivat olleet mukana toiminnassa n. 6 kk. Noin puolet vastanneista oli sitä mieltä, että toiminta ei ollut vastannut odotuksia: tapaamisia on ollut oletettua harvemmin ja tapaamisten sovittelu on ollut varsin hankalaa. Muutamissa vastauksissa korostuvat perheen suuret odotukset: KaMu-opiskelijan olisi pitänyt tavata lasta vähintään kerran viikossa, pari tuntia kerrallaan ja opiskelijan olisi pitänyt toimia myös vanhemman tukihenkilönä tai kuuntelijana. Projektin tiedottaminen perheisiin päin ei ole kaikilta osin onnistunut riittävän hyvin, sillä projektin tavoitteena on ollut n. 20 tapaamistuntia lukukauden aikana (syys-joulukuu tai tammi-toukokuu; viikottaiset parin tunnin tapaamiset näille ajanjaksoille olisivat merkinneet n h tapaamisia) Toisen puolen mielestä alkuperäiset odotukset ovat toteutuneet. Mitä toimintaa odotetaan Alkukyselyssä vastaajista 5 ei odottanut mitään erityistä toimintaa. Liikunnallisia toimintoja lähinnä uimista ja ulkoilua odotettiin 6 vastauksessa. Parissa toivottiin lapsen löytävän uuden harrastuksen KaMutoiminnan kautta. Yhdessä vastauksessa toivottiin paljon tapaamisia. KaMulta toivottiin myös apua läksyjenteossa ja aktiivista otetta toimintaan. Yhdessä vastauksessa toivottiin maksuttomia toimintoja. Välikyselyssä vanhemmat luetteloivat lukuisia erilaisia KaMu-toimintojaa, joista useimmin mainittiin elokuvissa käynti. Opiskelijoiden tapaamispäiväkirjojen perusteella yleisin KaMu-toiminta on ollut lautapelien pelaaminen. KaMut olivat auttaneet lapsia läksyjen teossa, ja vieneet lasta erilaisiin tapahtumiin. Välikyselyssä vanhemmat tarkensivat toivomuksiaan tulevien toimintojen suhteen: osa toivoi, että toiminta olisi aktiivisempaa, uutta ja kehittävää, ja että kotona elokuvien ja television katselu jäisi vähemmälle. Kaksi vastaajaa oli sitä mieltä, että tapaamisten sisältö on kokonaan opiskelijan ja lapsen päätettävissä. Yhdessä vastauksessa todettiin, että lapsi on ilmaissut

24 24 haluavansa tiettyä toimintoa, joka ei ole toteutunut. Toisessa vastauksessa vanhempi oli sitä mieltä, että opiskelijan ehdotukset ovat liian lapsellisia. Yhdessä vastauksessa todettiin, että ideat toimintojen suhteen ovat loppu. Projektin kautta olisi voinut tukea sekä opiskelijoita että vanhempia toiminnan ideoinnissa. Vanhemmat kokevat, että KaMu-toiminnasta on ollut itselle hyötyä lähinnä oman hengähdystauon muodossa. Monilapsisissa perheissä KaMu-toiminta on antanut vanhemmalle lisää aikaa puuhailla perheen muiden lasten kanssa. Vanhemmat ovat tyytyväisiä siihen, että lapsi ja KaMu-opiskelija ovat tehneet yhdessä asioita, joista vanhempi itse ei ole ollut kiinnostunut. Vastauksissa, joissa toiminta on kokonaisuudessaan koettu toimimattomaksi, vanhemmat kokevat myös ettei toiminnasta ole ollut itsellekään hyötyä, vaan pikemminkin rasite, josta on tullut valvonta- ja järjestelyvelvoitteita lisää. Ennakkokäsitys tukihenkilötoiminnasta Alkukyselyssä vanhempien ennakkokäsitykset tukihenkilötoiminnasta olivat pääsääntöisesti positiivisen odottavia. Toisaalta aiemmat huonot kokemukset ja tukihenkilön sitoutumattomuus asettavat omat haasteensa, ja vastaajan asenne on tällöin hyvin varovainen. Välikysely tehtiin kun perheet olivat olleet KaMu-toiminnassa mukana 6 kk. Suurin osa vastanneista oli sitä mieltä, että käsitys tukihenkilötoiminnasta ei tänä aikana ole sanottavasti muuttunut. Osa vastaajista ei koe nykyistä KaMua nimenomaan tukihenkilöksi ja osa on sitä mieltä, että tapaamisia pitäisi olla nykyistä useammin. Vanhemmat kiinnittävät vastauksissaan huomiota myös siihen, että suhteen syntyminen lapsen ja opiskelijan välille vaatii aikansa. Onnistunut ja toimiva suhde on omalta osaltaan muuttanut vanhemman käsitystä positiivisempaan suuntaan ja erityisesti tilanteissa joissa taustalla on ollut toimimattomampi tukisuhde. Välikyselyyn vastanneista muutama aikoo etsiä KaMu-toiminnan jälkeen samantyyppistä toimintaa lapselleen muualta. Muutama harkitsee asiaa, ja

25 25 pari on omien kokemustensa perusteella sitä mieltä, ettei tukihenkilötoiminnasta ole perheelle hyötyä. Omien kokemustensa perustella välikyselyyn vastanneista 4 olisi voinut suositella KaMu-toimintaa jollekin toiselle, yksi vastaajista oli sitä mieltä että projektissa koetut pettymykset olivat niin suuria, ettei toiminnasta ole mitään hyötyä kenellekään. Lapsen ja kamun välinen suhde Pääsääntöisesti välikyselyn vastaajat ovat sitä mieltä, että lapsen ja kamun välinen suhde on hyvä. Muutamassa vastauksessa KaMu-opiskelijaa arveltiin liian ujoksi, vaisuksi tai varovaiseksi lapsen seurassa. Eräässä vastauksessa toivottiin, että KaMu-opiskelija tapaisi lasta myös kahden kesken eikä aina suuremmassa ryhmässä. Opiskelijan ja lapsen välinen ikäero on joissain tapauksissa jäänyt liian pieneksi, mikä on vaikeuttanut hyvän suhteen syntymistä, jolloin vanhempi kokee että opiskelija on liian lapsellinen ja henkisesti kypsymätön toimintaan. Pääsääntöisesti vanhemmat kuitenkin kokevat, että suhde on hyvä tai tyydyttävä ja että lapsi itse on tyytyväinen tilanteeseen. Vanhemman ja kamun välinen suhde Vanhemmat kokevat, että ovat kyenneet kommunikoimaan KaMuopiskelijan kanssa hyvin. Kahdessa vastauksessa mainittiin, että opiskelija on aika ujo. Kaksi vastaajaa oli sitä mieltä että KaMun kanssa asioista sopiminen on ollut hankalaa, ja että suhde on välttelevä tai olematon. Vanhempien terveisiä KaMu-projektille Välikyselyssä vastaajilla oli mahdollisuus jättää myös omat vapaamuotoiset terveisensä projektille. Tapaamisten toteutumista ja niiden valvontaa toivottaisiin selkeämmäksi ja tiukemmaksi. Opiskelijoiden lukujärjestykset elävät ja muuttuvat usein, ja tästä syystä varsinkin perheissä, joissa vanhempi tekee vuorotyötä, on erittäin vaikeaa sovitella tapaamisia yksi kerrallaan. Tapaamiset ovat jääneet satunnaisiksi ja epäsäännöllisiksi ja tapaamistiheyttä pidettiin liian harvana

26 26 Kamu saatettiin kokea toimintaan sitoutumattomaksi tähän käsitykseen on varmasti osaltaan vaikuttanut myös se, että tapaamisia on ollut vaikea sovitella. Toisaalta vanhemmat ovat olleet myös tyytyväisiä projektin antiin, ja ovat sitä mieltä että vastaavia, matalan kynnyksen tukimuotoja tarvitaan. Asiakastyytyväisyys: KaMu-projektin ongelmakohdat Sitoutuminen ja suunnitelmallisuus sekä ennustettavuus toistuivat vanhempien odotuksissa projektin suhteen. Vahvinta ja oikeutetuinta kritiikkiä projekti saikin nimenomaan tapaamisten epäsäännöllisyydestä ja vanhempien kokeman sitoutumisen puuttumisesta. Opiskelijoiden tiuhaan tahtiin muuttuvat lukujärjestykset pitkine työssäoppimisjaksoineen katkaisivat usein hyvin alkaneet tapaamiset ja perheissä tämä koettiin sitoutumattomuutena tai epäsäännöllisyytenä. Jos projektin tavoitteena on ollut antaa lapselle käsitys pysyvästä ja ennustettavasta aikuissuhteesta, ollaan tässä kohden epäonnistuttu. Pitkälti sitoutumisen ja epäsäännöllisyyden haasteet liittyvät myös perheen kokonaistilanteeseen: jos vanhempi itse on vuorotyössä tai jos vaikkapa lapsi ja opiskelija ovat lukukauden mittaan vuoronperään sairastelleet, on tapaamisten sovittelu ollut hankalampaa ja tästä syystä toiminta on koettu epätyydyttäväksi tai epäsäännölliseksi. Mikäli projekti jatkuu koulun tai yhdistyksen pysyvänä toimintana, on sille luotava selkeämmät raamit jotka sitovat molempia osapuolia. Jonkinlainen molempien osapuolien tekemä, mahdollisesti kirjallinen tukihenkilösopimus, jollaisia käytetään monissa tukihenkilötoimintaa tuottavissa järjestöissä, olisi saattanut olla toimiva malli myös KaMu-projektille. Sopimukseen olisi voitu kirjata yhteisesti tuntimäärä, sekä tapa jolla tunnit toteutetaan joko useana lyhyenä tai muutamana pidempänä tapaamisena. Tässä muodossaan projektin olisi pitänyt kiinnittää vielä enemmän huomiota perheiden informoimiseen. Tapaamisten säännöllisyyteen olisi ollut syytä kiinnittää huomiota siten, että molemmat osapuolet olisivat ymmärtäneet, mitä käytännössä merkitsee 20 tuntia tapaamisia lukukauden mittaan. Tähänkin olisi pystytty vaikuttamaan molemminpuolisella sopimuksella.

27 27 Kaiken kaikkiaan vanhempien palautteissa toivottiin toiminnalta jämäkkyyttä. Vaikka opiskelijoiden toteutuneita tunteja seurattiin tapaamispäiväkirjojen avulla, vanhemmat kokivat silti, että toiminta jäi leijumaan ilmaan. Tähän vaikuttanee osittain myös KaMu-toiminnan malli, jossa projektikoordinaattori on kaukana sekä perheistä että opiskelijoista, lähinnä projektin hallinnon puolella. Varmasti ainakin osa perheistä olisi tarvinnut omasta elämäntilanteestaan johtuen katalysaattoria tai tukihenkilöä myös perheen aikuiselle. Jatkossa vastaavanmuotoisessa toiminnassa kannattaisi sopimuksen lisäksi ottaa käyttöön opiskelijoiden oppimispäiväkirja, johon opiskelija laatisi jonkinlaisen väljän alkusuunnitelman sekä kirjaisi tunnelmiaan tapaamisten jälkeen.. Asiakastyytyväisyys: KaMu-projektin vahvuuksia Vanhemmat ovat saaneet kaipaamaansa omaa aikaa, hengähdystaukoa arkeensa. Tämä onkin yksi projektisuunnitelmaan kirjatuista tavoitteista, ja niiltä osin projekti on onnistunut. KaMu-toiminta on perheissä koettu sopivanhintaiseksi. Toiminnan kuluja on ollut helppo säädellä ja monet toiminnot ovatkin olleet perheille maksuttomia. Opiskelijan kanssa touhuilleessaan lapsi on saanut välimatkaa vanhempaansa ja tullut rohkeammaksi ja itsenäisemmäksi. Vaikka opiskelijat ovat varsin nuoria, ja joissain tapauksissa ikäero opiskelijan ja lapsen välillä on jäänyt pieneksi, on opiskelijat kuitenkin koettu riittävän aikuisiksi ja perheissä on koettu lapsen saaneen nimenomaan uuden aikuiskontaktin. Kun opiskelijan ja perheen kemiat ovat kohdanneet, on tukisuhde muodostunut molemmille osapuolille antoisaksi kokemukseksi. Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä matalan kynnyksen tukimuotoon, johon on ollut helppo tulla mukaan. Parhaimmillaan ja toimivillaan KaMu-malli on ollut suhteissa, joissa lapsen ja opiskelijan harrastukset ja henkilökemiat ovat kohdanneet.

28 28 Koen tulleeni enemmän aikuiseksi - opiskelijoiden näkökulmia KaMu-opiskelijoiden kokemuksia tukihenkilötoiminnasta KaMuprojektissa Projektin alkukyselyyn perheiden yhdistämisilloissa (elokuu -07 ja tammikuu -08) vastasi 21 opiskelijaa, ja välikyselyyn opiskelijoiden työnohjaustapahtumassa (toukokuu -08 ja tammikuu -09) vastasi yhteensä 18 opiskelijaa. Vastaavanlaiset kyselyt alkuvaiheessa ja projektin puolivälissä teetettiin myös asiakasperheille. Perheiden vastauksissa korostuivat pitkällä aikavälillä esiinnousseet haasteet ja kysymykset, kun taas opiskelijoiden vastaukset ovat vilpittömän innostuneita ja positiivisia. Kysymykset olivat suurilta osin avokysymyksiä, joihin opiskelijat saivat vastata omin sanoin. Olen kirjannut kaikki annetut vastaukset ylös ja pyrkinyt ryhmittelemään samantyyppiset vastaukset kokonaisiksi ryhmiksi. Taustatiedot Opiskelijoista 11/21 on mukana KaMu-projektissa koska haluaa työskennellä lasten kanssa tai on erikoistumassa opinnoissaan lapsiin. 5/21 haluaa mukana olemalla antaa osan ajastaan hyvään tarkoitukseen. 10/21 ilmoittaa olevansa mukana, koska on kuullut projektista hyvää tai on muuten kiinnostunut projektista. Opiskelijoista 2/21 arvelee että tukihenkilönä toimimisesta voi olla hyötyä tulevaisuutta ajatellen. Opiskelijoiden ennakkokäsitykset tukihenkilötoiminnasta ovat erään vastaajan sanoin: huterat mutta kiinnostuneet opiskelijat suhtautuvat toimintaan ennakkoluulottoman positiivisesti, mutta kokevat eivät ole aivan varmoja siitä, mitä tukihenkilönä toimiminen oikeastaan merkitsee. 9/21 vastausta nostaa esiin ystävystymisen lapsen kanssa, lapsen ehdoilla, toimintaa korostaa 5/21 vastaajista: tehdään asioita, joita lapsi ei muuten tekisi. 9/21 vastauksessa mainitaan tuki ja kuunteleminen tai perheen vanhemman arjen helpottaminen.

29 29 Vaikka opiskelijat kokevat olevansa epävarmoja siitä, mitä tukihenkilönä toimiminen tarkoittaa, tulevat vastauksissa esiin kuitenkin monipuolisesti tukihenkilötoiminnan periaatteet luotettavuudesta, kiinnostumisesta ja ystävystymisestä. Opiskelijoiden odotukset ja niiden toteutuminen KaMu-toiminnalta opiskelijat ovat odottaneet eniten uusia kokemuksia ja hauskoja hetkiä lapsen kanssa. Opiskelijat ovat odottaneet KaMu-projektilta mahdollisuutta tutustua uusiin ihmisiin. Opiskelijat odottivat myös sujuvaa yhteistyötä perheen kanssa, ja yksi vastanneista arveli, että suhde lapseen muistuttaa kummisuhdetta. Opiskelijat ovat odottaneet KaMu-projektiin osallistumalla oppivansa erityisesti lapsen kanssa työskentelemistä ja toimeentulemista (12/21). Opiskelijoiden odotukset omasta oppimisestaan ovat varsin maltillisia ja realistisia. Opiskelijoiden suunnitelmat siitä, mitä aikovat tehdä KaMu-lapsen kanssa ja mitä todella ovat tehneet, ovat toteutuneet hyvin. Elokuvissa käynti, pelaaminen, uiminen ovat hyvin edustettuina sekä opiskelijoiden suunnitelmissa, että toteutuneissa tapaamisissa. Pääsääntöisesti opiskelijat kokevat, että tapaamisia on ollut riittävästi ja tapaamisaikataulu on ollut sopiva. Opiskelijat kokevat kuitenkin että tapaamisten sovittelu on ollut vaikeata sekä omien että KaMu-lapsen aikataulujen takia, ja varsinkin paljon harrastavien KaMu-lasten kanssa on tapaamisten sovittelu ollut hankalaa. Vanhempien vastauksissa korostuivat nimenomaan tapaamisten epäsäännöllisyys sekä aikataulujen sovittelemisen vaikeudet. KaMu-toiminta on sekä opiskelijoiden että vanhempien mielestä ollut kohtuuhintaista. Muutamissa vastauksissaan opiskelijat toteavat että varsin halvalla ja ilmaiseksi pystyy touhuamaan monenlaista mukavaa: luulin, ettei 15 euron kuukausirahalla tulisi mistään mitään, suurimmat osat tekemisistä saa ilmaitteeksi, joka on hyvä asia.

30 30 Kokemus aikuistumisesta ja vastuusta Välikyselyssä opiskelijat peilasivat odotuksiaan ja niiden toteutumista positiiviseen sävyyn. Pelkäsin, etten keksisi tekemistä, mutta loppujen lopuksi on tullut monennäköistä mieleen, ja hinnatkin ovat jääneet aika alhaisiksi. Opiskelijat ovat myös huomanneet, että toiminnasta on ollut hyötyä myös ammatillisessa mielessä emme ole kovinkaan läheisiä, mutta olen silti tyytyväinen, koska siedämme toisiamme, nyt kun mietin en vaihtaisi kamulastani toiseen tästä kommentista näkyy selvästi jo ammattimaisempi lähestymisote tukihenkilötoimintaan: vaikka vastaaja ei koekaan KaMu-lasta läheiseksi, on yhteistä tekemistä löytynyt ja suhde on ollut toimiva. Lyhyissä vastauksissaan opiskelijat ovat tuoneet esiin monenlaisia näkökulmia: uusiin ihmisiin ja tilanteisiin tutustuminen koetaan positiivisena ja itseä hyödyttävänä. Nuorelle, jolla ei ehkä ole pikkusisaruksia, KaMutoiminta on antanut myös tunteen aikuistumisesta ja vastuullisuudesta: Koen tulleeni enemmän aikuiseksi eli on ollut hyötyä itselleni. Esim. Särkänniemen reissulla koin itse olevani todella vastuussa kamustani koska olimme alueella kaksin liikkeellä. Nuoret ovat myös huomanneet, että toiminnasta on ollut hyötyä KaMuperheen aikuiselle, ja ovat tätä kautta todenneet, että tukihenkilötoiminnalle on olemassa todellista tarvetta. KaMu-kokemusten perusteella 7/18 vastanneista haluaa myös tulevaisuudessa olla mukana tukihenkilötoiminnassa, ja 7/18 vastaajaa saattaisi sopivassa elämäntilanteessa toimia tukihenkilönä. Yksikään vastaajista ei sulkenut kokonaan pois mahdollisuutta tukihenkilötoiminnasta. Suurin osa vastaajista on sitä mieltä, että heidän käsityksensä tukihenkilötoiminnasta ei ole KaMu-projektin myötä juurikaan muuttunut. Vastaajista ne, joiden käsitys tukihenkilötoiminnasta on muuttunut, katsoo

31 31 sen muuttuneet positiivisempaan suuntaan: olen huomannut kuinka paljon se merkitsee kamulleni. Opiskelijat kokevat, että suhde KaMu-lapseen on hyvä: vain 2/18 vastauksessa arvostellaan suhteen toimivuutta: emme ole kovin läheisiä ja ehkä olisi parempi jos kamu ottaisi useammin yhteyttä. Pääsääntöisesti opiskelijat kokevat jopa ystävystyneensä lapsen kanssa ja ainakin yksi vastaajista aikoo jatkaa yhteydenpitoa virallisen KaMu-toiminnan ulkopuolellakin. Opiskelijat kokevat myös, että suhde KaMu-lapsen vanhempaan on kunnossa, ainoa vanhempaa kohtaan esitetty kritiikki on vanhempi voisi ilmoitella enemmän omia aikatauluja, koska silloin olisi helpompi sopia tapaamisia. Vanhemmilta puhelinkeskusteluissa tulleen palautteen perusteella suhde onkin usein mutkaton, vanhempien välikyselyssä korostuivat KaMu-suhteet, joissa on ollut erilaisia haasteita sekä vanhemman kokemassa sitoutumisessa että tapaamisten sovittelussa yleensä. Opiskelijoiden vastausten perusteella he kokevat saaneensa vanhemmilta arvostusta ja positiivista palautetta tukisuhteesta. KaMu-projekti on opiskelijalle positiivinen kokemus KaMu-projektin tarkoituksena on ensisijaisesti ollut tarjota yhden vanhemman perheiden arkeen tukihenkilö, vertaistuki perheen lapselle. Projektin tavoitteena on ollut ehkäistä syrjäytymistä ja tarjota lähivanhemmalle hengähdyshetki arjessa. Koska projektin tukihenkilöt ovat varsin nuoria, vielä ammattiin opiskelevia henkilöitä, voidaan katsoa, että projektissa vähintään yhtä tärkeänä tavoitteena on ollut projektiin osallistuneiden lähihoitajaopiskelijoiden työssäoppiminen. Lapsen kanssa arjessa toimiminen on varmasti auttanut ja selkeyttänyt opiskelijoiden ammatti-identiteettiä. Tässä toteutetut kyselyt ennakko-odotuksista ja odotusten toteutumisesta osoittavat, että opiskelijoilla on kyky ja halu itsereflektioon. Jatkossa, mikäli KaMu jatkaa koulun toimintana, tai mikäli koulu ottaa vastaavia projekteja osaksi opetustaan, olisi varmasti opiskelijoille hyödyksi pienen oppimispäiväkirjan pitäminen. Oppimispäiväkirjassa opiskelija voisi