1 / HeIkki Suoyrjö: Kelan kuntoutusjärjestelmä koettelee yhdenvertaisuutta. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin henkilöstölehti.

Transkriptio

1 epsari 1 / 2011 Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin henkilöstölehti HeIkki Suoyrjö: Kelan kuntoutusjärjestelmä koettelee yhdenvertaisuutta Mitä tänään evääksi? 5 Teho 40 vuotta Y-taloon 8 13 kuntoutusosasto

2 Loppukirin siivittämänä Vuoden alku on aina hyvien lupausten aikaa. Hyvin tyypilliseen tapaan tämänkin lehden teossa oli jälleen kamala loppukiri. Oli vain muutama päivä aikaa saada kasaan tämän vuoden ensimmäinen henkilöstölehti. Onneksi monet haastateltavat ja jutuntekijät ovat jälleen hyvin ymmärtäneet lyhyitä deadlineja - kiitos teille kaikille siitä! Vuoden alku on aina hyvien lupausten aikaa. Vaikka en yleensä näitä lupauksia teekään, ehkä tässä olisi julkisen lupauksen paikka. Lupaan, että seuraava lehti ilmestyy ainakin ennen kesää. Mieluiten jo ensimmäisten kevätkukkien availlessa nuppujaan. Tässä lehdessä ihaillaan vielä kuvin kauniita pakkashuurteisia talvimaisemia ahkerien valokuvaajien haarukoimina. Muistellaan menneitä vuosikymmeniä, huomioidaan palkittuja ja saadaan lukea joulun alla väitelleen ylilääkäri Heikki Suoyrjön ajatuksia. Asiaa on tarjolla paljon aina hyvistä eväistä lähtien. Mukavaa kevään (ja kesän) odotusta lukijoille, vaikka "vielä kiiltää kiteet jään ja hangen, kohta laukee siteet talven vankien, alla jään multa janoaa, virvoituksen pientä pisaraa..." (Yrjö Jylhän runosta Sulava lumi). Toimitus epsari Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin henkilöstölehti 1/2011 Huhtalantie 53, Seinäjoki, puh (06) , fax (06) Tiedottaja Anita Huhtamäki, anita.huhtamaki@epshp.fi, puh (06) , fax (06) Ulkoasu/taitto I-print plus, plus@iprint.fi Paino Multiprint Kannen kuva Jaakko Kuivamäki 2

3 Sisältö n Heikki Suoyrjö: Kelan kuntoutusjärjestelmä koettelee yhdenvertaisuutta Uutispalat... 4 Mitä tänään evääksi... 5 Vanhanajan iltamat Kauhajoella... 6 Tullaan tutuiksi... 7 Y-talon kuntoutusosasto... 8 Paloturvallisuuskoulutus: Tulta päin!... 9 Tehostetun valvonnan toimintayksikkö 40 vuotta Henkilöstöjuhla Varasto tehokkaassa käytössä Laatupalkintokilpailu Työhyvinvointiviikko: Laura Jurkka Karhuretkellä Henkilökuntayhdistyksen terveisiä

4 n Uutispalat Ruusukuja 76 - näyttely kodista ja perheväkivallasta NNKY-liitto ja Pohjanmaa-Välittäjä-hanke toteuttivat yhdessä useiden yhteistyökumppaneiden kanssa Ruusukuja-näyttelyn Seinäjoen Epstorilla viime marraskuussa. Näyttely kertoi perhe- ja lähisuhdeväkivallasta ja ajatuksena oli herättää ja lisätä keskustelua vaikeasta ja monesti vaietusta aiheesta. Näyttelyssä jaettiin tietoa sekä paikallisista että valtakunnallisista auttajatahoista ja myös mahdollisuus keskusteluapuun oli tarjolla koko näyttelyn ajan. Näyttelyssä esitettiin päivittäin väkivallasta kertovaa näytelmää kodiksi lavastetuissa tiloissa. Sekä näyttely että erityisesti näytelmät herättivät paljon kiinnostusta ja tunteita. Ne nostivat onnistuneesti esille teeman ja virittivät hyvää "katukeskustelua" perhe- ja lähisuhdeväkivallasta. Ainoan miinuksen näyttelyssä kävijät antoivat näyttelypaikalle, mutta muutoin tapahtumalle toivottiin jatkoa. Kehittämissuunnittelija Veli-Matti Saarinen avasi Ruusukuja-näyttelyn Seinäjoen Epstorilla. Kokemusasiantuntijakoulutuksen päätösseminaari Minna Laitilasta Välittäjä hankkeen hankejohtaja Välittäjä hankkeen hankejohtajaksi alkaen on valittu terveystieteiden tohtori Minna Laitila Ilmajoelta. Minna Laitila siirtyy hankejohtajan tehtäviin Välittäjä 2009:n Pohjanmaa-hankkeen projektipäällikön tehtävistä Kimmo Mäkelän siirryttyä Hämeen päihdehuollon kuntayhtymän johtajaksi. Minna Laitila on koulutukseltaan psykiatrinen sairaanhoitaja ja terveystieteiden tohtori. Hänen viime vuonna tarkastettu väitöskirjansa käsitteli asiakkaan osallisuutta mielenterveys- ja päihdetyössä. Laitila on aikaisemmin psykiatrisena sairaanhoitajana vuosina , ammatillisena opettajana ja projektikouluttajana vuosina , projektikoordinaattorina vuosina sekä projektipäällikkönä Välittäjä hankkeessa vuodesta 2009 alkaen. Välittäjä hankkeessa on käynnissä täyden toiminnan vaihe. Tärkeää on varmistaa hankkeen tuella aikaansaatujen tulosten ja tuotosten juurtuminen pysyviksi käytännöiksi. Hankejohtaja edistää hankkeen arviointia ja vastaa hankkeen raportoinnin valmistelusta. Seinäjoella Framilla järjestetään tiistaina kello 9-16 Kokemuksesta oppia - vertaisuudesta voimaa -kokemusasiantuntijaseminaari. Seminaarin pääteemana on asiakkaan osallisuuden lisääminen. Osallisuuden lisäämisen tarkoituksena on saada palvelut tukemaan asiakkaan toipumista ja kuntoutumista. Kokemusasiantuntijoita tarvitaan tuomaan palvelujen käyttäjän näkökulma hoidon, kuntoutuksen ja palvelujärjestelmän suunnittelemiseen, kehittämiseen ja arviointiin. Seminaari päättää keväällä 2010 käynnistyneen kokemusasiantuntijakoulutuksen. Vuoden kestävässä koulutuksessa osallistujat kouluttautuvat päihdeongelmien ja mielenterveyden kokemusasiantuntijoiksi. He toimivat tulevaisuudessa muun muassa Etelä-Pohjanmaan psykiatrian toiminta-alueella vertaistoimijoina vetäen erilaisia ryhmiä yhdessä ammattihenkilöstön kanssa. Lisäksi kokemusasiantuntijat kouluttavat ja toimivat erilaisissa palvelujärjestelmän kehittämistehtävissä. 4

5 Ajankohtaista n Mitä tänään evääksi? Moni meistä on eväiden kokoamisessa silloin tällöin laiska, toisinaan myös tietämätön. Tämä saattaa johtaa siihen, että ruokatauolla tulee hotkittua ravintoarvoltaan huonolaatuisia eväitä. Seinäjoen keskussairaalassa tehtiin asiakastyytyväisyystutkimus elokuussa Sen tavoitteena oli selvittää, miksi osa henkilökunnasta ei käytä henkilöstöravintolan palveluja. Tutkimus osoitti että he, jotka eivät ruokaile henkilöstöravintolassa, syövät eväitä. Lisäksi ravintoainelaskelmat osoittivat, että eväiden ravitsemuksellinen laatu ei vastaa suomalaisia ravitsemussuosituksia. Tutkimustuloksia tarkasteltaessa päätimme, että tarvitaan opas, jossa neuvotaan tekemään terveelliset eväät. Tämänkaltaista eväsopasta Suomessa ei ole aiemmin julkaistu. Eväiden kanssa pätevät samat perusasiat kuin ruokailussa muutenkin. Hyvät ruokavalinnat ja oikea ruokailurytmi auttavat jaksamaan arjessa. Säännölliset ateriat pitävät verensokerin tasaisena ja mielen virkeänä. Ravitsemuksella on myös tärkeä osuus monien sairauksien ennaltaehkäisyssä. Eväät taas ovat tärkeä osa monen ravitsemusta! Nyt henkilöt, jotka syövät eväitä, voivat kohentaa elämänlaatuaan uuden opasvihkosen Evästyksiä eväisiin avulla. Vihkosessa on kymmenestä eväsateriasta reseptit, ravintoainelaskelmat ja värikkäät kuvat. Selkeän ja helppokäyttöisen julkaisun opastuksella voi nopeasti valmistaa terveelliset eväät. Jokainen oppaan aterioista vastaa suomalaisia ravitsemussuosituksia, unohtamatta ruokaympyrää ja lautasmallia. Evästyksiä eväisiin: Näin valmistan terveelliset eväät oppaan tekijät ovat seinäjokelaiset restonomit Kaija Mäkelä ja Elina Valtari-Hautamäki. Opasta voi tiedustella: Kaija Mäkelä Puh työ kaija.makela@epshp.fi Elina Valtari-Hautamäki Puh evaltarihautamaki@ gmail.com 5

6 Vanhanajan iltamat Kauhajoella Teksti: Kirsti Ala-Keturi ja Marika Kaari Osastonhoitaja Marita Lindströmin ajatuksesta virinnyt idea järjestää Kauhajoella mielenterveysviikon kunniaksi Wanhan ajan iltamat toteutui Kauhajoen ammattioppilaitoksen Suupohjasalissa perjantaina Ajatus oli yhdistää sekä 1950-luvulla kulta-aikaansa elänyttä iltamaperinnettä että tätä päivää - hörskötystä ilman alkoholia! Homma lähti liikkeelle huvitoimikunnan valitsemisesta, joka jakoi tehtäviä tasapuo- lisesti muulle poliklinikan henkilökunnalle. Lupien hoitamisessa, tilojen varaamisessa ja koristelussa, tarjoilun järjestämisessä, esiintyjien hankkimisessa jne. olikin kosolti tehtävää. Iltamien tervehdyspuheessa Antti Latva- Pukkila muisteli psykiatrisen poliklinikan alkutaivalta. Psykologi Juhani Aho Jalasjärveltä oli kynäillyt hupailun parisuhdeongelmista. Rooleissa olivat itse Juhani Aho ja Kirsti Ala-Keturi. Kauhajokelaisista harrastajateattereista saatiin esiintymään Kauko Salo (Neonteatteri) ja "Vanhat akat" Sirkku ja Jaana (Kajo). Norinkyläläisistä, raavaista miehistä koostuva Pienten Joutsenten ryhmä esitti kaksi henkeäsalpaavaa ja testosteronilla kyllästettyä balettiesitystä. Kauhajokelaista musiikkiosaamista edustivat nuoret naiset Janetta Ketola ja Sofia Nevala. Illan musiikista vastasi Heikki Lindströmin orkesteri, solisteinaan Juha Hautaluoma ja Maria Iivonen. Huomioitakoon, että esiintyjät olivat kaikki matkassa hyvän asian puolesta, ilman esiintymispalkkiota. Wanhan ajan iltamat onnistuivat hyvin. Jo illan aikana, kuten myös juhlien jälkeen, saimme iloksemme paljon kiitosta ja positiivista palautetta. Joku jopa totesi, että tästä pitäisi tehdä perinne. Laulua, tanssia, huumoria, mutta myös haikeutta oli ilmassa, olivathan iltamat samalla osastonhoitaja Marita Lindströmin eläkkeellejäämisjuhlat. 6

7 Tullaan tutuiksi n Tullaan tutuiksi 1. Kerro työstäsi ja ensivaikutelmat siitä? 2. Koulutuksesi ja aikaisempi työkokemuksesi? 3. Esittele perheesi. 4. Miten kuluu vapaa-aikasi? Osastonhoitaja Kirsti Heikkilä 1. Olen aloittanut äitiyspoliklinikan osastonhoitajana vuoden alusta. Organisaatio on minulle uusi, joten tilat, tavat ja työkaverit olivat entuudestaan tuntemattomia. Vajaan neljän viikon työskentelyn jälkeen alkaa tuntua jo tutummalta ja työ alkaa sujua paremmin.työhöni kuuluu sekä potilastyötä että osastonhoitajan hallinnollisia töitä, joten koen, että työ on varsin monipuolista ja haastavaa. Kiitokset kaikille työkavereille tähänastisesta avusta ja opastuksesta. 2. Olen sairaanhoitaja-kätilö ja hallinnollista kokemusta minulle on kertynyt monien vuosien ajalta, koska olen työskennellyt viimeiset kymmenen vuotta osastonhoitajana perusterveydenhuollossa Kuusiokunnissa ja sitä ennen Naistensairaalassa Helsingissä myös vuosien ajan. 3. Lapseni ovat jo aikuisia ja asuvat, toinen Tampereella ja toinen Helsingissä. Asun mieheni ja spanielimme kanssa Seinäjoella, joten työmatka on lyhyt. Arkistopäällikkö Jonna Lintala 1. Aloitin vuoden alussa arkistopäällikkönä ja asiakirjahallinnon ja arkistotoimen toimintayksikön toimintayksikköjohtajana. Olen ehtinyt jo oppimaan paljon uutta minulle ennestään tuntemattomasta sairaalamaailmasta, mutta toisaalta arkistotoimen perusperiaatteet ovat joka paikassa samankaltaisia, joten olen voinut hyödyntää myös omaa osaamistani. On mielenkiintoista päästä tekemään töitä arkiston henkilökunnan kanssa, he ovat hyvin asiantuntevia ja työhönsä sitoutuneita. 2. Pohjakoulutukseltani olen filosofian maisteri. Arkistoala löysi minut eli sopivia tilaisuuksia osui kohdalle työelämän alussa. Kaiken kaikkiaan työ on opettanut tälle monipuoliselle alalle. Viimeiset kuusi vuotta olin puolustushallinnon palveluksessa Helsingissä. 3. Perheeseeni kuuluu mies ja kaksi pientä poikaa. Olemme paluumuuttajia eli nykyään seinäjokisia. 4. Pidän dekkarien lukemisesta, elokuvista ja ulkoilusta, mistä noin kolmevuotias spanielimme pitää huolen monta kertaa päivässä. 4. Vapaa-aika kuluu tiiviisti lasten ehdoilla. Jos jotain omaa aikaa heltiää, täytyy tehdä tiukka valinta kotitöiden ja kuntoilun välillä. Asiakirjahallinnon suunnittelija Jukka Nyyssönen 1. Olin sairaanhoitopiirissä vuoden 2010 ajan va. arkistopäällikkönä ja nyt työskentelen asiakirjahallinnon suunnittelijana. Työt sairaanhoitopiirissä ovat osoittautuneet monipuolisiksi ja kiinnostaviksi. Teen yhteistyötä muiden yksiköiden kanssa asiakirjahallintoon ja arkistointiin liittyvissä asioissa. Vastuina on mm. sähköisen asiakirjahallinnon kehittäminen, tiedonohjaussuunnitelman laadinta sekä sairaanhoitopiirin ohjeet ja lomakkeet. 2. Olen koulutustaustaltani FM, kansatieteilijä. Opiskelut sain päätökseen Turussa, mutta olen Kuopiosta kotoisin. Aiemmin olen työskennellyt arkisto-, kulttuuri- ja museoalan erinäisissä pätkätöissä esimerkiksi arkistonhoitajana, tutkijana ja projektityöntekijänä. 3. Perheeseen kuuluu 3-vuotias poika. 4. Vapaa-aika kuluu lähinnä liikunnallisten ja kulttuuristen harrastusten parissa sekä lapsen kanssa leikkiessä. Muualta tulleelle Seinäjoki on tarjonnut hyvät ulkoilumahdollisuudet niin talvella kuin kesälläkin. 7

8 n Ajankohtaista Kuntoutusosaston toiminnallisessa suunnittelussa ovat alusta asti olleet mukana neurologian ylilääkäri Keijo Koivisto (kuvassa) ja fysiatrian ja kuntoutuksen ylilääkäri (evp) Jussi Korpi. Miten Seinäjoen keskussairaalan Y-talon kuntoutusosaston suunnittelua viedään eteenpäin? Teksti: Maire Rantala, LT, emba, Osastonylilääkäri Kuntoutuksen erityispätevyys, EPSHP Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä on varauduttu tuleviin kuntoutuksen haasteisiin ja samalla uuden terveydenhuoltolain mukanaan tuomiin palvelujärjestelmän muutostarpeisiin. Yksi konkreettinen esimerkki tästä on Seinäjoen keskussairaalaan perustettava uusi, monialainen Y-talon kuntoutusosasto. Modernit, nykypäivän kuntoutettavien ja apuvälineiden tarpeet huomioivat tilat rakentuvat Y-talon kolmanteen kerrokseen. Samassa kerroksessa sijaitsevat myös fysioterapian ja toimintaterapian uudet tilat. Kuntoutujille on varattu 21 paikkaa, joista yksi on suunniteltu asumiskokeilua varten. Toive sairaanhoitopiiriin saatavasta modernista kuntoutusosastosta on herännyt jo yli 10 vuotta sitten. Y-talon kuntoutusosaston suunnittelua on ollut toteuttamassa työryhmä, jonka puheenjohtajana toimi ensin osastonhoitaja Marja-Leena Markus ja sittemmin fysiatrian ylilääkäri Heikki Suoyrjö. Työryhmässä ovat olleet mukana myös sisätautien, ortopedian, neurologian sekä fysio- ja toimintaterapian edustajat. Suunnittelua ohjastavaa ryhmää vetää neurologian vs. ylilääkäri Lauri Herrala. Uuden kuntoutusosaston paikkamäärää on arvioitu kartoittamalla eri erikoisalojen tarpeita. Erilaisissa neurologisissa sairauksissa tarvitaan tulevina vuosina erikoissairaanhoidon tasoisia, intensiivisen ja moniammatillisen kuntoutumisen paikkoja suurin piirtein saman verran kuin tähän saakka on ollut keskussairaalan osastolla A42K. Kuntoutujina ovat lähinnä aivoinfarktin, aivoverenvuodon, polyradikuliitin, selkäydinsairauden, MStaudin, Parkinsonin taudin tai etenevän lihassairauden seurauksena toiminta- ja työkykynsä menettäneet potilaat, joilla kuitenkin on kuntoutumisen edellytykset ja motivaatio. Myös tapaturmaisesti aivo-, moni- tai selkäydinvammautuneet tulevat kuntoutumaan uudella osastolla. Lisäksi osastolla on tarkoitus edistää ikääntyneiden, mm. keinonivel- tai sydänleikattujen, sydäninfarktin sairastaneiden tai sydämen vajaatoiminnasta kärsivien ja muiden tilapäisesti toimintakykynsä menettäneiden potilaiden kuntoutumista. Intensiivisestä osastokuntoutuksesta hyötyisivät myös pitkässä tehohoidossa olleet tai postoperatiivisesti huonoon kuntoon menneet potilaat. Myös fysiatrian, geriatrian ja ortopedian haasteelliset kuntoutettavat ja esimerkiksi reumaattiset ja vaikeasta keuhkosairaudesta toipuvat potilaat hyötyvät kuntoutusosastojaksosta. Uuden osaston yhdellä asumiskokeilupaikalla voidaan tarvittaessa varmistaa kuntoutujan mahdollisimman itsenäinen toimintakyky ja arvioida riittävä apujen tarve ennen kotiutusta. Asumiskokeilupaikalla voidaan toteuttaa myös hengityshalvauspotilaiden alkuvaiheen apuvälinekartoitus sekä samalla hoitoringin työntekijöiden valmennus. Potilaat voidaan ohjata kuntoutusosastolle joko keskussairaalahoitojakson yhteydessä tai myöhemmin suunnitellusti. 8

9 Koulutusta n Erikoissairaanhoidon osastojen lisäksi potilaita kuntoutusyksikköön voivat ohjata poliklinikat, terveyskeskukset, yksityislääkärit sekä esimerkiksi vakuutusyhtiöt. Henkilöstö talon sisältä Henkilöstöresursseja on mietitty koko ajan tilojen suunnittelun rinnalla. Uusia virkoja ei kuntoutusosaston avaamista varten ole tarkoitus perustaa, vaan tavoitteena on siirtää sairaalan muiden toiminnallisten muutosten myötä vapautuva henkilöstö kuntoutusosastolle. Osaston lääkäriresurssi saadaan siirtona neurologian ja fysiatrian yksiköistä. Hoitohenkilökuntaa rekrytoidaan nykyisen neurologisen kuntoutusosaston lopettaessa neurologian yksiköstä ja muilta yhdistettäviltä osastoilta ja osa on jo nimitettykin. Uuden kuntoutusosaston osastonhoitajaksi on valittu Virpi Tuomi hengityshalvausyksiköstä ja apulaisosastonhoitajaksi Sirpa Muilu neurologian toimintayksiköstä. Riittävän kuntoutusosaamisen turvaamiseksi on siirtyvälle henkilökunnalle suunniteltu kattava koulutusohjelma, joka toteutetaan suurelta osin jo ennen osaston avaamista. Toiminnan laadun seuraamista ja arvioimista jatketaan FIM-REHAB-järjestelmällä, jota käytetään nykyiselläänkin ja joka mahdollistaa kuntoutustulosten vertailun muihin kuntoutusta tuottaviin yksiköihin. Myös muita sopivia mittareita kehitellään. Kuntoutusosaston toiminnassa tulevat olemaan keskeisiä samat arvot kuin koko sairaanhoitopiirissä. Kuntoutujalähtöisyyttä pidetään osastolla erityisesti suuressa arvossa. Toimintaa kuvaa vastuullinen työote ja moniammatillisuus, näyttöön perustuva osaaminen ja saumaton yhteistyö sekä järkevä työnjako eri yhteistyötahojen kanssa. Tärkeitä yhteistyötahoja osaston toiminnalle ovat erikoissairaanhoidon osastojen ja poliklinikoiden lisäksi terveyskeskukset, Kela ja potilasjärjestöt. Jatkosuunnittelussa kiinnitetäänkin huomiota yhteistyöhön ja työnjaon selkiyttämiseen sekä tiedonkulun ongelmattomuuteen. Y-talossa lokakuussa 2012 aloittavan uuden kuntoutusosaston suunnitelmat ovat siis pitkällä, vaikka paljon on vielä tehtävääkin. Kaikkia moniammatillisen tiimimme toimijoita ei ole vielä nimetty, joten kaikkia kiinnostuneita haluamme rohkaista olemaan yhteydessä artikkelin kirjoittajaan tai osastonhoitajaamme virpi.tuomi@epshp.fi, kerromme mielellämme lisää. Tulta päin! Teksti ja kuva: Työsuojelu- ja turvallisuustoimisto Turvallisuustoimisto järjesti paloturvallisuus/sammutuskoulutusta sairaalan henkilökunnalle. Koulutus tapahtui ns. alkusammutuskoulutussimulaattorissa sairaalan piha-alueella. Kouluttajina oli kolme paikallista palo- ja pelastusalan ammattilaista. Jokainen sai harjoitella sammutuspeitteen ja nestesammuttimen käyttöä simuloidussa keittiö- ja avopalossa. Lisäksi kerrattiin toimintamalleja tulipalo- ja pelastustilanteissa. Koulutus oli monelle työhistoriassaan ensimmäinen ja koettiin jännittäväksi ja hyödylliseksi. Opetus tapahtui viiden henkilön ryhmissä ja kesti noin viisitoista minuuttia/ryhmä. Osallistujat olivat aktiivisia, eikä pieni ulkokävely parinkymmenen asteen pakkasessa koulutustilaan aiheuttanut ongelmia. Osallistujien palautteen perusteella lähellä työpaikkaa järjestetty koulutus koettiin toimivaksi ja kustannustehokkaaksi. Vastaavaa koulutusta tullaan järjestämään myös tämän vuoden aikana. Tietoa ajankohdista ja koulutuspaikoista jaetaan heti, kun päivät on sovittu. Paloturvallisuusaineistoomme voi tutustua intranetissä. 9

10 n Ajankohtaista 10

11 Ajankohtaista n Kelan kuntoutusjärjestelmä koettelee yhdenvertaisuutta Teksti: Outi Myllymäki Kuva: Jaakko Kuivamäki Heikki Suoyrjö väitteli joulun alla lääketieteen tohtoriksi Kelan järjestämistä kuntoutustoimenpiteistä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että järjestelmä kaipaisi kunnollista remonttia. 11

12 Fysiatrian ja kuntoutuksen ylilääkäri Heikki Suoyrjö myöntää, että nykyinen Kelan kuntoutusjärjestelmä koettelee kansalaisten yhdenvertaisuutta. Hänen tutkimuksensa todistaa, että määräaikaiset työntekijät eivät osallistu samalla tavoin kuntoutukseen kuin vakituisessa työsuhteessa olevat. Arkiolettamus on, että työpaikan menettämisen pelko estää hakeutumisen kuntoutukseen. Kelan periaatteena on, että kuntoutuspalvelut ovat yhdenvertaisia. Tässä suhteessa yhdenvertaisuus on kyllä koetuksella, hän pohtii. Suoyrjö selvitti kuuden yleisimmän työssä käyvälle väestölle tarkoitetun kuntoutusmuodon kohdentumista kuntatyöntekijöille. Tutkimusjoukko oli laaja, yli henkilöä. Näin mittavaa selvitystä ei maassamme ole aikaisemmin tehty. Tutkimus on osa Työterveyslaitoksen Kunta 10-tutkimusta. Siinä voitiin verrata Kelan järjestämään kuntoutukseen vuonna osallistuneiden terveyttä ja työkykyä samojen työpaikkojen kuntoutuksen osallistumattomiin jopa kymmenen vuoden ajalta. Nykykuntoutus menee metsään Kriittisimmät tutkimustulokset koskevat ASLAK-kuntoutusta. Terveydentilaltaan vielä kohtuullisen hyvässä kunnossa olevien kuntoutettavien hoito ei ole vaikutuksiltaan kovin tehokasta ja vaikutus näyttää jäävän lyhytaikaiseksi. Sairauspoissaolopäivien säästö oli työpäivinä laskettuna vain 6,7 päivää/kuntoutuja. Työkyvyttömyyseläkkeen riski kyllä pieneni, mutta vain neljäksi vuodeksi kuntoutuksen jälkeen. Suoyrjö huomauttaa, että kustannuksiltaan tämä kuntoutusmuoto syö valtion rahaa melkoisen potin, vuonna 2009 yli 33 miljoonaa euroa vuodessa. Monissa muissa maissa kuntoutuksesta on tehty rakenteiltaan keveämpää ja edullisempaa. Tarvitaanko meillä todella näin mittavia kuntoutuslaitoksia vai voisiko asiat toteuttaa muulla tavoin? Nykyinen Kelan kuntoutus on irrallista. Esimerkiksi ASLAK-kuntoutujat menevät useaksi viikoksi keskelle metsää laitokseen. Kun he sieltä palaavat takaisin työpaikalle, ei itse työssä ole mikään muuttunut. Entäpä jos tämä varhaisen vaiheen kuntoutus tulisikin työpaikoille, jossa usein ne kipupisteet ovat, hän herättelee. Monissa muissa maissa kuntoutuksesta on tehty rakenteiltaan keveämpää ja edullisempaa. Naiset aktiivisempia Suoyrjön tutkimus vahvistaa myös arkiolettamuksen, että naiset hakeutuvat nopeammin kuntoutukseen kuin miehet. Naiset selvästi pohtivat enemmän omaa kuntoaan ja hakevat tarvittaessa apua vaivoihinsa. Sama ilmiö näkyy kaikessa terveydenhuollossa, Suoyrjö lisää. Onkin pohdinnan paikka, millä suomalaiset miehet saataisiin paremmin kuntoutuspalvelujen piiriin. Olisiko se kenties Suoyrjön suosittelema keveämpi kuntoutusjärjestelmä, joka toisi palvelut työpaikoille ihmisten arkeen? Hyvän työyhteisön maine Kolme vuotta sitten Turusta Seinäjoelle töihin muuttanut Suoyrjö kertoo, että eräänä valintaperusteena hän piti sairaanhoitopiirin työyhteisön hyvää mainetta. Hän on tyytyväinen valintaansa, sillä Seinäjoen sairaalan maine on osoittautunut todellisuutta vastaavaksi. Hyvin olen täällä viihtynyt, vaikka monet siteet jäivätkin Turkuun. Hänen vaimonsa on edelleen töissä Turussa, joten yhteinen aika Seinäjoella rajoittuu viikonloppuihin ja loma-aikaan. Seinäjoella miehellä on seuraa kahdesta dalmatiankoirasta, jotka vaativat isäntää päivittäin ulos lenkille. Seinäjoella liikunta-alueet on hyvin hoidettuja. Luonto on täällä paljon lähempänä kuin Turussa, Suoyrjö toteaa. Työkyvyttömyyseläkkeiden kumulatiivinen kertymä Aslak-kuntoutujilla ja kaltaistetuilla verrokeilla seitsemän vuoden aikana kuntoutuksen jälkeen 0,07 0,06 0,05 0,04 0,03 0,02 0,01 Verrokit Kuntoutujat Vuosia kuntoutuksen jälkeen

13 "Vanhan" tehon suunnittelua vuonna 1971, oh Seija Raitila (vas.) ja aoh Saara Ujanen (Ijäs). Tehostetun valvonnan toimintayksikkö 40 vuotta Teksti: Niina Siirilä ja Liisa Ala-Hynnilä Seinäjoen keskussairaalan tehostetun valvonnan toimintayksikkö, silloin nimellä tehostetun valvonnan osasto, aloitti toimintansa entisen Vaasan lääninsairaalan kiinteistössä. 13

14 sh Marja-Leena Laukkola tehohoitotyössä 'vanhalla' teholla. Kardioversio, sh Marja-Leena Laukkola (vas.), sisätautien erikoislääkäri Sami Aittoniemi, sh Arja-Liisa Punkari ja kirugian erikoislääkäri Martti Raininko. Kahvihetki työn lomassa. Raportilla. Seitsemän vuotta myöhemmin, tehostetun valvonnan osasto muutti uuteen sairaalaan nykyisiin tiloihin. Potilaspaikkoja uuteen yksikköön tuli seitsemän - tarvittaessa eristyshuoneena pidettävä yksi yhden hengen huone ja kaksi kolmen hengen huonetta aamukahvilla ennen ensimmäistä tehopotilasta "uudella" teholla. 14

15 Kun sairaalaan tuli lisäksi oma sydänvalvontaosasto, dialyysiyksikkö ja lasten oma vastasyntyneiden teho-osasto, toimintaan tuli muutoksia. Uudella teholla suurin osa hoidettavista potilaista oli kirurgisia potilaita ja myös neurologisten potilaiden osuus kasvoi. Traumapotilas. Toimintayksikköjohtaja, ylilääkäri Kari Saarinen. Tänä päivänä tehostetun valvonnan toimintayksikkö tarjoaa kriittisesti sairaiden potilaiden lääketieteellisesti korkeatasoista, inhimillistä ja taloudelliset voimavarat huomioivaa tehostettua hoitoa. Hoitotyötä toteutetaan yksilövastuisesti ja keskeisiä arvoja ovat elämän kunnioittaminen, ihmisarvon loukkaamattomuus ja terveys. Tehohoitotyötä toteuttaa ammattitaitoinen henkilökunta apunaan nykyaikainen hoitolaitteisto. Tehohoitotyö on moniammatillista yhteistyötä potilaan ja hänen läheistensä parhaaksi. Henkilökunnalla on laaja-alaista ja moniammatillista tietämystä ja osaamista eri erikoisalojen sairauksien hoidoista. Osaamista tuetaan säännöllisellä täydennyskoulutuksella. Toimintayksikön henkilökunnan vastuulla on lisäksi sairaalan sisäinen hätätilapotilaan elvytys (Elvi). Tehostetun valvonnan osastolla on 7 vuodepaikkaa ja neuroteholla 4 vuodepaikkaa. Tehohoidon toteuttamisesta vastaa virka-aikana toimintayksikköjohtaja, ylilääkäri Kari Saarinen, päivystysaikana päivystävä anestesialääkäri. Potilaiden hoitovastuu teholla on kunkin erikoisalan omalla lääkärillä, neuroteholla neurologilla. Teholla hoidetaan kaikkien eri erikoisalojen aikuis- ja lapsipotilaita. Neuroteho on tarkoitettu äkillisesti neurologisin oirein sairastuneen potilaan tutkimusta ja hoitoa varten. Valtaosa neurotehon potilaista on aivoinfarktin sairastaneita. Vuonna 2010 tehostetun valvonnan osastolla hoidettiin 441 potilasta, hoitopäivä oli 1477 ja keskimääräinen hoitoaika oli 3,3 vuorokautta. Neurotehon potilasmäärä oli 421, hoitopäiviä 1046 ja keskimääräinen hoitoaika oli 2,5 vuorokautta. Tehostetun valvonnan osastolla vuonna 2010 hoidetuista potilaista 42,9% oli kirurgian, 37,1% sisätautien, 7,9% neurologian, 4,1% keuhkosairauksien, 2,7% synnytys ja naistentautien sekä 2,7% lastentautien erikoisalan potilaita. Neuroteholla 94% potilasta oli neurologian erikoisalan potilaita. Väestön ikääntyessä ja hoidon indikaatioiden säilyessä ennallaan tulee sekä tehohoidon että neurologisen akuuttihoidon tarve seuraavien lähivuosikymmenien aikana olemaan noin 20-25% suurempi kuin nyt. Tehohoitopotilaan hoitoa v sh Jukka Käkelä. Tehon 40 -vuotisjuhlaa vietettiin oman väen kesken

16 n Henkilöstöjuhla Henkilöstöjuhlassa muistettiin viime vuonna sairaanhoitopiirin palveluksesta eläkkeelle siirtyneitä hopeisella kynttilänjalalla ja kukkasilla. Samassa tilaisuudessa jaettiin myös Suomen Kuntaliiton kultaiset ansiomerkit 30 vuotta kunnallista palvelua tehneille. Juhlapuheen tilaisuudessa piti sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtaja Jukka Vihriälä, musiikista vastasi Seinäjoen HY-kuoron kvartetti ja Taina Hakalahti esitti Aino Suholan runon "Ihmisyyskantaatti". Vuosittainen henkilöstöhallinnon järjestämä juhlatilaisuus on mieluisa "kerran vielä tapaaminen" vuoden aikana eläkkeelle jääneille. Useimpia eläkeläisiä oli tultu tervehtimään myös omista yksiköistä, joten melkoinen puheensorina kävi pöydissä kahvin aikana, kun kuulumisia vaihdettiin. kuva: Foto Alkula Kuntaliiton kultaisen ansiomerkin saajat yhteiskuvassa Osastonhoitaja Maija Aho-Koivula, lastenhoitaja Riitta Antinoja, taloussihteeri Eliisa Autio, kätilö Helena Ekman, kuntoutusohjaaja Tuula Haapoja, osastonhoitaja Tarja Hauta, kahvilatyöntekijä Aila Heikkilä, osatonylilääkäri Olli Hellström, sairaalahuoltaja Soile Hirsimäki, sairaalahuoltaja Hannele Huhtala, tutkimuslaborantti Päivi Itäniemi, perushoitaja Riitta Isosaari, laboratoriohoitaja Raija Julkunen, sairaalahuoltaja Aino Juntunen, apulaisosastonhoitaja Terttu Joutsen, välinehuoltaja Arja Kaistamaa, perushoitaja Sinikka Ketola, sairaalahuoltaja Tuula Kontiola, ravitsemistyöntekijä Sinikka Korkiamäki, laskentasihteeri Eira Koskela, sairaanhoitaja Annikki Koski, laboratoriohoitaja Päivi Koskiahde, röntgenhoitaja Sirpa Koskiniemi, erikoislääkäri Tuula Kujanpää, sairaalahuoltaja Marjatta Kukkamäki, sairaanhoitaja Mervi Kuparinen, operaattori Helena Kurikka-Lahti, mielenterveyshoitaja Kari-Matti Köykkä, perushoitaja Riitta Lahti, sairaalahuoltaja Tarja Lahti, autonkuljettaja OlaviLaitinmäki, sairaalahuoltaja Sirkka Laitinmäki, fysioterapeutti Pirkko Lampi, laboratoriohoitaja Arja Laurila, apulaisosastonhoitaja Anneli Lehtonen, sairaanhoitaja Anna-Maija Loukola, osastonsihteeri Leena Luhtalo, puhelunvälittäjä Riitta Mannila, laboratoriohoitaja Elina Mettomäki, sairaanhoitaja Maija-Kaisa Mäki, osastonsihteeri Päivi Mäki, sairaalahuoltaja Hanna-Liisa Mäkinen, ravitsemistyöntekijä Helena Mäki-Panula, lastenhoitaja Marja Märijärvi, osastonsihteeri Kaija Myllymäki, sosiaalityöntekijä Kaisa-Maija Neva-Juoni, laboratoriohoitaja Satu-Helena Niemi, teknikko Matti Nieminen, ylilääkäri Sinikka Oinonen, Apulaisosastonhoitaja Katri Oja-Lipasti, mielenterveyshoitaja Inkeri Pakkala, röntgenhoitaja Sirpa Pirttinen, mielenterveyshoitaja Harri Pitkänen, osastonhoitaja Hilkka Poutanen, assistentti Satu Pöytälaakso, perushoitaja Paula Rajala, ylilääkäri Reino Raninen, sairaalahuoltaja Aulikki Rauhala, sosiaalityöntekijä Kaisu Rauhala, osastonhoitaja Anneli Saarinen, lastenhoitaja Marita Salo, ylilääkäri Kaija Salonen, sairaalahuoltaja Elvi Stenfors, tutkimussihteeri Kirsti Svahn, perushoitaja Marjatta Syrjälä, kirvesmies Timo Talso, mielenterveyshoitaja Riitta Tuokkola,,mielenterveyshoitaja Markku Tyynismaa, lääkintävahtimestari Veli-Pekka Uosukainen, sairaalahuoltaja Anna-Liisa Viitamäki, osastonhoitaja Hilkka Viitanen, perushoitaja Johanna Ylihärsilä, laboratoriohoitaja Tarja Ylimäki, perushoitaja Riitta Yli-Hirvelä, mielenterveyshoitaja Kari Yli-Hukkala 16

17 Henkilöstöjuhla n kuva: Foto Alkula Eläkkeelle kuntayhtymän palveluksesta 2010 siirtyivät: Maire Aho-Pynttäri, Lasse Antila, Matti Eilola, Maija-Liisa Erkkilä,Tuula Finnilä, Raija Harju, Heimo Hemminki, Marketta Hietamäki, Birgit Hirvelä (Hopeinen ansiomerkki), Pirkko Hyytinen (Hopeinen ansiomerkki), Irma Ikola,Liisa Ilkka, Irene Jokinen Briitta Marjatta Kangasaho, Kari Uolevi Karppinen, Eila Kekola (Hopeinen ansiomerkki), Hilkka-Maija Keskinen, Heikki Kohtala, Reijo Kohtamäki, Anna-Liisa Koski, Arja Laaksoharju (Hopeinen ansiomerkki), Raija Laitila, Sirkka Anna Maija Laitinmäki, Heljä Latikka, Ritva Latvala, Ulla-Maija Lehtola, Sakari Myllymäki, Sirkka Mäkelä Eeva Mäki-Mantila, Jaakko Risto Juhan Määttänen, Saara Nuotio, Eero Ojala, Eine Ojala, Juhani Palomäki (Hopeinen ansiomerkki), Helena Passi, Leeni Peltonen, Kaija Pienimäki, Kyllikki Pihlaja-Kuhna,Arja-Leena Rajala, Jussi Ranta, Hanna Rintala, Pirkko Roine, Martta Ruohonen, Rauno Salli (Hopeinen ansiomerkki), Esko Salonperä, Irma Sandvik (Hopeinen ansiomerkki), Pile Soininen, Matti Somppi (Hopeinen ansiomerkki), Markku Suolahti, Ahti Syrjämäki, Raija Taira, Hilkka Vainio, Kaija Viertola, Pirkko Vuori Eläkkeelle siirtyneiden puolesta kiitokset työnantajalle esitti Hilkka Vainio. 17

18 n Palkittuja Ähtärin muistamisjuhlaa vietettiin "perhepiirissä". Yhteiskuvassa sekä eläkeläiset että ansiomerkin saajat vasemmalta oikealle: Riitta Pekkala (Kultainen ansiomerkki), Seija Lassila (Kultainen ansiomerkki), Pirkko Rantala, Briitta Kangasaho, Kirsti Kivikko, Anneli Jokiaho, Paula Juurakko, Ritva Vainio (Hopeinen ansiomerkki), Ari Ojanen (Kultainen ansiomerkki), Merja Ojanen (Kultainen ansiomerkki). Repa eläkkeelle Teksti: Matti Pesonen Reijo "Repa" Kohtamäki tuli nuorena miehenä kesätöihin keskussairaalaan. Siitä on vierähtänyt nyt 43 kesää ja Reijon ansaitut eläkepäivät alkoivat joulukuun alussa. Tunnollisena ja ahkerana työntekijänä tunnettu Reijo aloitti työt ensin tekniikan puolella, josta siirtyi myöhemmin kuljetuskeskukseen. Hän harkitsi myös rajavartijan uraa Kainuussa, mutta perhesyistä valitsi silloin Seinäjoen ja keskussairaalan. Reijon harrastuksiin on kuulunut erilainen kuntoilu. Hän on harrastanut mm. pitkien matkojen hiihtoa (Ilkan hiihto ja Pirkanhiihto ym). Monet kerrat hän on edustanut myös sairaalaa sairaaloiden välisissä hiihtokilpailuissa. Myös monet maratonit ovat antaneet kuntopohjaa, joka on edesauttanut häntä jaksamaan ja selviytymään arjen askareista. Luonto on aina ollut Reijon sydäntä lähellä ja hän on aina harrastanut metsästystä ja kalastusta. Nykyään luonnossa liikutaan myös lastenlasten kanssa yhdessä. Syksyisin Reijon auton nokka kääntyy kohti Kainuuta karhunkiilto silmissä. Ehkä joskus saamme kuulla hänestä tulleen Martti Kitusen seuraajan karhunkaatajana. Sairaalan työn lisäksi Reijo toimi myös lehdenjakajana ja remonttimiehenä. Moni saakin ottaa lauantailöylyt Reijon kunnostamassa saunassa. Aina ei elämä ole hänelle hymyillyt. Oman pojan menetys 90-luvun alussa ja muutamaa vuotta myöhemmin odotetun lapsenlapsen menehtyminen ovat olleet raskaita opetuksia, eikä ihme että lapset ja lastenlapset ovat tulleet entistä tärkeim- miksi nyt eläkepäivät aloittaneelle "faarille". Työkaverina toivotan Reijolle terveyttä ja siunausta eläkepäiville. 18

19 Ajankohtaista n Helena Junna ja Juha Kokko ovat tyytyväisiä uusien varastoautomaattien toimintaan. Matti Haavisto kertoo keskusvaraston tehostaneen myös putkipostin käyttöä. Varasto tehokkaassa käytössä Henkilökunta on ollut innokkaasti ottamassa käyttöön uusia järjestelmiä. Teksti: Jari Hakala Viime kesän kynnyksellä valmistunut logistiikkakeskus toi uusia tuulia keskusvaraston toimintaan. Vanha varasto oli tiloiltaan pieni ja matala. Nyt varastossa riittää avaruutta, sillä parhaimmillaan vapaa nostokorkeus nousee kuuteen metriin. Aiemmin toimintoja oli hajautettu viiteen eri paikkaan. Nyt uuden varaston myötä päällekkäinen työ on poistunut, kertovat materiaalipäällikkö Helena Junna ja varastopäällikkö Juha Kokko. Logistiikkakeskus pitää seiniensä sisällä logistiikkapalvelujen toimintayksikön. Toiminta jakaantuu kolmeen yksikköön: hankintakeskus, keskusvarasto ja tavarakuljetus. Hankintakeskus muutti ensimmäisenä uusiin tiloihin kesän kynnyksellä. Keskusvarasto aloitti elokuun alussa. Aiemmin käytössä ollut sähköinen osastotilausjärjestelmä täydentyi varastonohjausjärjestelmällä. Varaston ohjausjärjestelmä ohjaa tuotantoa ja käsittelyä. Varastopaikat eivät enää ole kiinteitä ja sitä kautta varasto saadaan tehokkaaseen käyttöön. Ei ole hukkatilaa, Kokko jatkaa. Näkyvä uudistus on myös kolme varastoautomaattia. Kuusi metriä korkeat robotit vievät vain hyvin pienen tilan varaston pinta-alasta, mutta kätkevät hyllyihinsä 75 prosenttia tuotteista laidasta laitaan. Todella tehokasta käsittelyä. Kerääminen tapahtuu pienellä alueella ja sitä hoitaa yksi henkilö, toteaa Junna. Teollisuudessa vastaavat automaatit ovat arkipäivää, mutta sairaalapuolelta tutustumiskohteita ei löytynyt. Nyt Seinäjoella ryhmät ovat vierailleet aktiivisesti. Automaatit pelaavat hienosti. Henkilökunnalta on myös tullut positiivista palautetta. Ei niitä enää annettaisi pois, Junna ja Kokko mainitsevat. Junna ja Kokko kiittävät henkilökunnan panosta uuden varaston käyttöönotossa. Henkilökunta on ollut innokkaasti ottamassa käyttöön uusia järjestelmiä. Putkipostin käyttö on myös lisääntynyt. Se mahdollistaa kiireiset pienemmät lähetykset, Kokko toteaa. Uusi logistiikkakeskus on suunniteltu sairaanhoitopiirin alueen käsittäväksi varastoksi. Meillä on laaja hankintarengas ja kapasiteetti on suunniteltu niin, että se mahdollistaa myös laajemmat toimitukset. Myös reittikuljetukset on suunniteltu alueellisesti, Junna painottaa. 19

20 n Ajankohtaista Laatupalkintokilpailun voittajat Sairaanhoitopiirin laatupalkintokilpailun tavoitteena on palkita ja kannustaa Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin työntekijöitä, työryhmiä, toimintayksiköitä ja toiminta-alueita kehittämään omaa toimintaansa. Laatupalkintokilpailu on avoin huhtikuusta syyskuun loppuun saakka. Laatupalkinnot jakaa laatuneuvosto. Palkinnon saajista tekee esityksen laatupalkintoarviointityöryhmä, johon kuuluvat Christina Rouvala, Ari Ojanen, Raimo Joronen, Kaija Salonen, Heikki Isosaari, Sirkka Penttilä ja Sari Vesiluoma. Laatupalkinnon saajat julkaistaan marraskuussa järjestettävän laatuseminaarin yhteydessä, jossa saajat esittelevät palkitun työnsä. Kuvissa tilaisuudessa palkitut. Laatupalkintokilpailun pääpalkinto (2500 ) meni lääketieteellisen tutkimuksen yksikölle alkoholitutkimuksesta. Kuvassa Onni Niemelä. 2. palkinto: Tehostetun valvonnan toimintayksikölle hengityshoidossa olevan potilaan näyttöön perustuvasta hoitotyöstä ja systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen perustuvan toimintaohjeen laatimisesta. 20

21 Kannustuspalkinto 1000 psykososiaalisen kuntoutumisosaston asumisvalmennusyksikkö Huipun kuntoutujille ja työryhmälle "Kuntouttava valokuvaus" -projektista. HyväTavatOn! Teksti: Tommi Hautaniemi Kannustuspalkinto 1000 naistentautien ja synnytysten toimintayksikölle virtuaalisynnytyssairaala -nettisivujen toteuttamisesta. Kuvassa B-sarjassa palkitut. 1. palkinto keuhkosairauksien toimintayksikölle TUKE:lla työhyvinvointia -työstä 2. palkinto Teuvan psykiatriselle poliklinikalle psykiatrisen potilaan raamikkaasta hoidosta 3. palkinto Psykologian toimintayksikölle kipupsykologisen toimintamallin kehittämisestä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin Perinteiselle työhyvinvointiviikolle 40. oli tarjolla näyttelijä Laura Jurkan esitys hyvistä tavoista. Tilaisuus siirtyi tälle vuodelle ja keräsi täyden auditorion kuulijoita - lisäksi tilaisuus videoitiin Ähtäriin. Laura aloitti tuoreilla kokemuksillaan, kun hänelle asennettiin sydämentahdistaja Terho Kones. Toimenpide kesti turhan pitkään, joten Laura luikautti leikkaavalle lääkärille laulun miss on mun sydämmein. Teatteria työpaikoille- projekteja on ollut useita - mutta tuskin koskaan potilaan esittämänä. Luova ihminen hankkii materiaalia viime hetkeen saakka, ja niinpä Laura kysyi taksimieheltä sairaalan mäelle saapuessaan, miten hän määrittelee hyvät tavat. Taksari mietti hetken ja sanoi: toisen huomioon ottaminen. Siinäpä se. Ystävällisyys ei maksa mitään ja on onnistuneen vuorovaikutuksen perusta. Laura kuitenkin varoittaa, että ystävällisyydelläkin on turvarajansa. Liian kiltit ihmiset joutuvat energiasieppareiden uhreiksi. Hyvien tapojen suurin vihollinen on kiire, josta kaikille tuttu esimerkki on kouluruokalakäyttäytyminen. Jos olisi muutama sekunti aikaa tehdä havaintoja, antaisimme tilaa tilannetajulle. Toinen syntipukki on liian iso tunnetila, jolloin ei jaksa käyttää kiertoilmauksia vaan antaa tulla kerralla koko latingin. Eikä tässä kaikki. Kun toisella on nämä suuret tunteet, ne siirtyvät toiseen ihmiseen ja siitä seuraavaan - ja lopulta jonon viimeinen potkaisee sitä kissaa tai koiraa. Kun joutuu kohtuuttoman ryöpytyksen kohteeksi, kannattaa ottaa pyykkikoriin koko lasti ja kun esittäjä alkaa hiipua niin voi kysyä: olikohan osoite nyt ihan oikea? Meitä suomalaisia vaivaa naurunalaiseksi joutumisen pelko. Ihan suotta, sillä mokaaminen on oppimista. Kiitos Lauralle hyvästä esityksestä. Siinä oli asiaa ja huumoria. Pankaa jo nyt allakkaanne merkintä seuraavasta työhyvinvointiviikosta - siis vko 40. Juuri on varmistunut, että sen tulee avaamaan Paula Risikko. 21

22 Karhuretkellä 22

23 Teksti ja kuvat: Antero Laasonen Ajatusten nollaus Virkkulan Rivieralla Virkkulan upeissa maisemissa kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna aloitettu lomanvietto irrotti meidän (vaimoni ja minun) ajatukset työhön liittyvistä asioista. Alkukesän koleus ei haitannut vähääkään ulkoiluamme, kävelyä Virkkulan rivieralla, melontaa järvellä ja patikointia Arpaisten reitillä. Maanantaiaamun sarastaessa pakkasimme tavaramme ja matkamme Jyväskylään ystäväperheen luo Pyhähäkin kansallispuiston kautta saattoi alkaa. Pyhähäkin harvinaisen arvokasta ikimetsäistä luonnonsuojelualuetta voimme suositella kaikille luontoa rakastaville retkeilijöille. Telkkäpoikueen hypyt 10 m:n korkuisesta kelottuvasta, kilpikaarnaisesta männystä tervehti meitä puistoon saapujia. Sellaista herkkupalaa harva pääsee todistamaan, vaikka kyttäisi kameroiden kanssa vuorokaudet ympäri. Suuntana Martinselkosen eräkeskus Kesäkuun 8 pv:n aamu sarasti viileänä, kuulaana ja kirkkaana. Meitä sittenkin onnisti säiden suhteen vaikka ennuste lupaili aivan muuta. Kameramiehet (Hannu Eskonen ja minä) pakkasivat unenpöpperöisinä laukkujaan: kiikarit, kamera, akut, muistikortit, putket, lämpimät vaatteet, retkieväät. Vaitonaisina ja miettelijäinä asetuttiin aamupalapöytään. Vielä viimeiset tarkistukset ja päätettiin matkareitti Martinselkosen eräkeskukseen, Pirttiniemeen. Syntymäpäivälahjakseni saadusta retkestä oli siis tullut totta. Matkan kohde saavutettiin myöhään iltapäivällä. Vaatteiden vaihto. Reput, rinkat ja kuvaajat ahdettiin pikkubusseihin. Meidän lisäksi kuvaajia oli eri puolilta Eurooppaa ja yksi kuvaaja Uudesta Seelannista. Matka rajavyöhykkeelle saattoi alkaa. Patikoitavaakin riitti koskemattomassa vanhassa metsässä parin kilometrin verran. Saattoi selkeästi tuntea, että meitä tarkkailtiin. Ensimmäinen näytös Saavuimme pienen suon laitaan, josta pitkospuut johtivat pitkillä korsteeneilla varustettuihin kuvauskoppeihin. Ahtauduimme Hannun kanssa laitimmaiseen koppiin. Retkiä järjestävän edustajan laittaessa koiranmuonaa suolle ilma alkoi muuttua sateiseksi. Jännitys tiivistyi huippuunsa, kun kuvaajat olivat saaneet kameransa valmiiksi ja koko tienoo hiljeni. Illan ja yön esiintyjien odottelu oli alkanut. Tunti oli kulunut ja teatterilavalla esiintyjinä oli naurulokkeja, selkälokkeja ja harmaalokkeja. Niiden ahnaat nokat 23

24 popsivat pehmeäksi käynyttä muonaa valkoisena hohtavien suovillojen seasta. Korpit eivät vilkkaasta ääntelystä huolimatta suostuneet estradille. Vasta puoli kahdeksan aikaan ensimmäinen nuorehko uroskarhu ilmestyi suoaukeamalle. Arkana se pälyili ympärilleen ennen kuin suostui ateriointiin. Välillä se poistui näytttämöltä ja palasi takaisin. Sade taukosi puoli yhdeksän maissa ja samainen nuori herra saapui näyttämölle. Äkkiä se nousi takajaloilleen, haisteli ilmaa ja pälyili pelokkaana ympärilleen. Tulija oli saman ikäinen naaras, todennäköisesti samasta poikueesta. Tulija otettiin ystävällisesti vastaan turvan töytäisyllä ja turkin nuolemisella. Kaverukset söivät muonaa vuorotellen toisen päivystäessä. Yhtäkkiä molemat nousivat takajaloilleen veden valuessa niiden käpälistä. Tovin ne tuijottivat samaan suuntaan, paeten sitten ketterästi metsän suojaan. Ihmettelimme kuinka nopeasti ne pystyivät juoksemaan upottavalla suolla ja totesimme, että meillä ei olisi mitään jakoa, jos pitäisi paeta näitä veikkoja. Toinen näytös Hetken oli suovillapellolla hiljaista, kunnes Hannu kuiskasi minulle: "karhu oikealla". Näyttämölle asteli suuri, harmaanruskea arpinaamainen uros. Se antoi selvästi ymmärtää olevansa tämän paikan herra. Äkisti sen katse kääntyi suoraan meihin laitimmaisen kuvauskojun vuokralaisiin. Kojustamme kuuluva automaattikameroiden suljinverhojen rätinä varmaankin ärsytti sitä. Arpinaama epäröi ruokailurauhan kestävyyttä ja se katosi metsään yhtä yllättäen kuin oli sieltä saapunutkin. Hetken oli hiljaista. Jotakin odottamatonta oli tapahtumassa, kun nauru-, harmaa ja selkälokit istuivat hiljaa läheisten kelojen oksilla, joihin iltarusko loi upean vaaleanpunaisen kajon. Naaraskarhu saapui kahden yli vuoden ikäisen poikasen kanssa aterialle. Enimmän nälän tyydytettyään ne poistuivat hitaasti suovillojen peittämään maisemaan häviten lopulta näkyvistämme. Ilta hämärtyi ja viileni. Suon raikas tuoksu, korppien uskomattoman monipuolinen viestintä ja alkuyön viileys pitivät meidät hereillä. Nuoret karhuyksilöt vierailivat aika ajoin alkuyön aikana. Vuoron perään päivystimme Hannun kanssa nelijalkaliikennettä toisen ottaessa välillä torkkuja. Kolmas näytös Puolen yön maissa Hannu herätti minut. Metsän varjoissa liikkui suurikokoinen otus. Äkkiä se ilmestyi aivan kojumme eteen, tuijotti terävästi kuvaajia astellen sitten päättäväisesti näyttämön keskipisteeseen ja aloitti aterioinnin. Hetken syötyään se lähestyi kojuamme juuri minun ampumasektoriin. Kameran Näyttämölle asteli suuri, harmaanruskea arpinaamainen uros. Se antoi selvästi ymmärtää olevansa tämän paikan herra. etsimessä kohde suureni suurenemistaan. Hannu kuiskasi: huomaatko ketä se tuijottaa. Sormi vapisi kameran liipasimella, enkä uskaltanut enää laukaista ainuttakaan kuvaa. Kotvasen se mittasi kameramiehen pelkokerrointa, ja vapautti lopulta piinasta siirtyen kauemmaksi. Kyllä nuo otukset tietävät ihmisen läsnäolon aivan varmasti. Naapurikojujen kameroiden putket sojottivat alaviistoon suonpintaan. Näiltä maailmanmatkaajilta jäi kokematta jotakin ainutlaatuista. Kuulautta, värikylläisyyttä ja tuoksuja Aamuauringon ensimmäiset, häikäisevän kirkkaat sädekiilat tunkeutuivat puiden latvusten seasta usvavaipassa kylpevälle suolle. Ihmettelimme, minne lokit olivat kadonneet. Syykin paljastui. Erään kelon oksalla istui petolintu, joka Hannu kokeneena lintumiehenä tunnisti nuoreksi merikotkaksi. Aamun ensisäteiden lämmössä se suki märkää höyhenpukuaan. Kerrassaan upea näky. Pumpulimaiset suovillamättää kimmelsivät häikäisevän valkoisena vastavalossa. Yksittäisiä nuoria karhuyksilöitä vieraili vielä varhaisen aamuyön tunteina poimimassa viimeisiä makurippeitä. Laskimme nähneemme noin 8-9 eri karhuyksilöä visiittimme aikana. Seitsemän aikaan aamulla kuvaajat tultiin noutamaan kuvauspaikoilta. Uupuneen, mutta tyyväisen oloiset kuvaajat kävelivät peräkanaa patikkapolkua pitkin kohti kuljetuskalustoa. Aamupalalla sitten jaettiin kokemuksia yön tapahtumista. Mietteitä Paljon puhutaan karhujen ruokinnan (haaskat, koiranmuona, lohen perkeet) eettisyydestä, petojen totuttamisesta ihmisen läheisyyteen, karhukannan kasvusta etenkin rajaseuduilla, ruokinnan ja salakaatojen yhteydestä, kuvaukseen liittyvistä vaaroista jne. Kojukuvausta on harjoitettu jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajan ilman mainittavia onnettomuuksia. Kokemani perusteella voin suositella kaikille uskalikoille karhukuvausta luonnossa; kuvaajat kopissa vankeina ja karhut vapaana luonnollisessa ympäristössään. Miellyttävämpi kokemus tämä on, kuin eläintarhassa koettu näky, jossa karhut, sudet ja ahmat kiersivät neuroottisena säännöllistä pientä ympyrää vapautensa menettäneenä. Kuvauspaikkojen suosio on ainakin tähän asti ollut taattua. Monille ulkomaalaisille majotuspaikkojen läheisyydessä esiintyvien pikkulintujen kuvaaminen tuntui olevan kokopäivän nautinto. Metsä/suoluontomme rikkauksien ja erityispiirteiden vaalimisella ja matkailupalveluiden paremmalla järjestämisellä saisi moni korpiseudun vihreän kullan huuhtomispaikalta työttömäksi jäänyt työtä. Voisimme tarjota harvalukuisen ulkomaalaisen kuvaajakaartin lisäksi elämyksiä yhä useammalle kotimaiselle ja ulkomaalaiselle matkailijalle. Itse en näe suurpetojemme tarkkailua piilokojuista mitenkään ongelmallisena. Tässä jos missä oppii kunnioittamaan niitä, saa mieleenpainuvan elämyksen ja saa ampua kameralla lukemattomia kertoja kaikkea liikkuvaa vahingoittamatta ketään. 24

25 Virkkujen 29. vuosi starttaa Kevätlämpimien antaessa vielä odotella itseään, haluan tuoda teille kaikille Virkut ry:n hallituksen terveiset henkilökuntayhdistyksen 29. toimintavuoden käynnistyessä. Elämme vilkasta toiminnan aikaa niin talviurheilulajien kuin muidenkin harrastuspiiriemme keskuudessa. Vuoden 2010 aikana saatiin käyttöön omat internetsivut, joiden kautta ajantasaisen tiedon välittäminen jäsenistölle on helppoa ja nopeaa. Sivustolta löytyy monipuolista tietoa harrastuspiiriemme toiminnasta ja vapaa ajanpaikkojemme varauksista. Varausarvontoihin voi osallistua helposti sivuston kautta. Toivon, että olemme näin voineet tuoda toimintamme yhä paremmin jokaisen jäsenen ulottuville. Kannattaa vierailla virkut.net -sivustolla. Jäsenistömme toiveesta olemme palauttaneet toimintaan uudistetussa muodossa toteutetun kuntokampanjan, joka järjestetään kolme kertaa vuoden aikana treenipäiväkirjaa pitäen. Palkintoarvontaan oikeutettavaan suoritukseen edellytetään vähintään 60 liikuntasuoritusmerkintää. Aktiivisia liikuntaviikkoja kaikille! Vapaa-ajanviettopaikoistamme Hirvijärven alue on myös siirtynyt omistukseemme viime vuoden loppupuolella. Tämä mahdollistaa nyt kyseisen alueen kehittämisen ja uudisrakentamisen tulevien vuosien aikana. Sairaanhoitopiirin omistaman ja hallinnassamme olevan Virkkulan alueella ollaan myös tekemässä uusia suunnitelmia esimerkiksi asuntovaunualuetta laajentamalla. Pohjoisen mökkimme ovat myös edelleen hyvin suosittuja jäsenistömme keskuudessa. Niin Virkkulevi kuin Virkkuusamokin pyritään pitämään kilpailukykyisinä ja ajanmukaisenakin niin hinnaltaan kuin kunnoltaankin. On tietenkin harmillista, että kuitenkin niin monet jäävät vuosittain arvonnoissa ilman lomaviikkoa. Kuntosalillamme käy edelleen jatkuvasti satoja kävijöitä. Olemme panostaneet myös kuntosalin toimintaan hankkimalla vuodenvaihteessa taas uusia laitteita käyttöönne. Toivomme, että pystymme näin yhä paremmin tuottamaan Teille kaikille sellaisia vapaa-ajan harrastusmuotoja, joista jokainen voi löytää omansa! Tervetuloa mukaan Virkkujen toimintaan! Virkkulan asuntovaunualueella on nykyisellään 10 sähköpaikkaa. Kevään aikana niitä pyritään saamaan lisää. Sirkka Penttilä Virkkujen puheenjohtaja

26 Liikkeellä luonnossa Epsari julkaisee mielellään henkilökunnan ottamia valokuvia. Niitä voi lähettää toimitukselle sähköpostilla os. epshp.fi. Kuvausaiheet voivat liittyä tapahtumiin, ihmisiin tai mihin tahansa kuvaukselliseen sairaalassa tai vapaa-ajalla. Tällä kertaa talvimaisemia ovat tallentaneet Merja Autio, Tuomas Metsä-Ketelä, Hannu Mänty ja Sonja Ristimäki. 26

27 27

28 epsari Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin henkilöstölehti