Toimitus Asta Pietilä. Kerhotoiminta näkökulmia koulun kerhojen kehittämiseen

Transkriptio

1 Toimitus Asta Pietilä Kerhotoiminta näkökulmia koulun kerhojen kehittämiseen

2 Kerhotoiminta Sisältö Kerhot oppilaan erilaisuuden huomioonottajana 3 Aslak Lindström Koulun kerhotoiminta 5 Asta Pietilä Koulun kerhotoiminnan merkitys edunvalvonnan näkökulmasta 10 Riitta Sarras Rehtori kerhotoiminnan taustavaikuttajana 14 Pekka Rokka Kerhovetoiset koko koulun näytelmät 21 Martti Hellström Orkesteri- ja kuorotoiminta kerhoina 27 Marjukka Mäyry Hokka ja taideterho -leirit kasvattavat rohkeuteen 32 Henna Aho Tutkimusmatka valokuvaan 37 Valpuri Grönholm Kirjoja kotiseudun elämästä 41 Seppo Töyssy Käsillä tekemisen iloa 43 Anne Peltola-Juvonen Jee, ylimääräinen liikuntatunti! 46 Katariina Asikainen Salaiset agentit tiedekerhossa 48 Mikko Raunio Aktiivisen kansalaisuuden perusteita 52 Tiina Karhuvirta Tukioppilaat ja Tansania 55 Arja Niittymäki Koulu ja yhteistyökumppanit kerhoyhteistyössä 57 Anne Peltola-Juvonen Yritysten ja koulun kerhojen yhteistyö, sponsorointi ja markkinointi 62 Hannele Louekoski Kerhotoiminnan haasteet ja kehitystarpeet 67 Minna-Riikka Järvinen Kirjoittajat, Kerhokeskus ja Opetushallitus Taitto Pirjo Nylund

3 Näkökulmia koulun kerhojen kehittämiseen Aslak Lindström, Opetushallitus Kerhot oppilaan erilaisuuden huomioonottajana Perusopetuksella on sekä kasvatus- että opetustehtävä. Kaikkien opettajien tehtävänä on ohjata oppilaita oppiaineiden opiskelussa ja tukea heidän yksilöllistä kehittymistään. Opettajien tulisi pystyä tunnistamaan erilaisten oppilaiden tarpeet ja tukemaan oppilaita niin, että he osaisivat täysipainoisesti käyttää hyväkseen omia edellytyksiään. Jotkut oppilaat tarvitsevat vahvaa tukea oppimisessaan ja kasvussaan, toisille taas koulu ei anna riittävästi haasteita. Näiden tavoitteiden toteutumiseksi tarvitaan opettajien yhteistyötä ja uutta näkökulmaa perusopetukseen. Lainsäädäntö antaa kouluille mahdollisuuden järjestää opetus- ja kasvatustyönsä tukemiseksi kerhotoimintaa. Kerhojen avulla koulut voivat monipuolistaa koko kouluyhteisön toimintakulttuuria siten, että kaikki voivat kehittää itseään omien harrastustensa ja taipumustensa mukaisesti. Kerhot osana oppilaiden arkipäivää Koulu voi kerhoissaan houkutella esiin lasten ja nuorten yksilölliset kyvyt ja korostaa yhdessä tekemistä, asioiden oivaltamista ja keskinäistä kannustamista. Koulun kerhot perustuvat lapsen ja nuoren omaan toimintaan, jossa tulevat esille kaikkien omat voimavarat. Jokaisella lapsella on voimavaroja, joita hän ei välttämättä itse tiedosta. Koulun kerhot antavat mahdollisuuden niiden löytämiseen ja käyttämiseen. Aktiiviset ja tiedonhaluiset oppilaat ovat kiinnostuneita kerhoista ja tulevat niihin mielellään. Jos lapsi tai nuori on erityisen kiinnostunut jostakin oppiaineesta, koulun kerho voi täydentää ja syventää oppiaineen opetusta. Kerhot voivat tarjota myös sellaisia tietoja ja taitoja, jotka eivät sisälly lainkaan opetussuunnitelmaan. Tällaisia ovat muun muasssa shakkikerhot. Kerhotoiminnalla voidaan herättää nuoren kiinnostus myös kokonaan uuteen asiaan. Siitä ovat esimerkkinä parlamenttikerhot. 3

4 Kerhotoiminta Aroille, ujoille ja syrjäytymisvaarassa oleville oppilaille koulun kerhot voivat tarjota uudenlaisia kontakteja ja toiminnallisen purkautumiskanavan. Lapsi ja nuori tarvitsee toveripiirin hyväksyntää, ja hän myös haluaa tuntea kuuluvansa johonkin ryhmään. Ryhmä kasvattaa lasta vastuuseen. Kerhoissa syntyy uudenlaisia toverisuhteita, jotka ylittävät opetusryhmien rajat. Kerhojen merkitys syrjäytymisen ehkäisemisessä on useankin kansainvälisen tutkimuksen mukaan todella merkittävä. Kerhot ovat koulutyön vastapaino, eivät vain oppituntien jatkamista aamuun tai iltaan. Koulun kerhossa lapset ja nuoret saavat harrastaa ja tehdä asioita, joista he itse ovat kiinnostuneita. Koulun tulisikin kuulla oppilaitten aloitteita ja ottaa heidät mukaan suunnittelemaan kerhon sisältöjä. Samalla opettaja ja oppilaat oppivat tuntemaan toisiaan eri tavalla. Se motivoi oppilaita myös tavanomaisessa koulutyössä ja lisää osaltaan viihtymistä koulussa. Kerhoissa ei ole suorituspaineita, ja siellä saadut osaamisen elämykset voivat olla heikosti menestyville oppilaille arvaamattoman tärkeitä. Kerhotoiminnan lisääminen Kerhotoimintaa ei saa jättää pois koulujen elämästä, vaan kerhojen pitäisi olla osa koulun perustoimintaa ja tarjota oppilaille laadukasta vapaa-aikaa. Koulutoimeen osoitetut voimavarat ovat useissa kunnissa hyvin niukat. Tästä huolimatta kuntien ja koulujen tulisi kokoontua yhdessä pohtimaan, miten niitä voitaisiin ohjata koulun kerhotoiminnan lisäämiseen. Tavoitteena voitaisiin pitää, että vuosiluokkien oppilailla olisi mahdollisuus osallistua koulun kerhotoimintaan kerran viikossa. Tässä raportissa valotetaan kerhotoimintaa niin hallinnon, edunvalvojan, koulun kuin kerhonohjaajienkin näkökulmasta. Kerhojen aihepiiri voi liittyä olennaisesti koulussa opetettaviin aineisiin tai lähes mihin tahansa muuhun alueeseen, josta oppilaat ovat esittäneet olevansa kiinnostuneita. Toivon nyt esitettyjen toimintatapojen ja kerhokuvausten innostavan kuntia, kouluja ja opettajia järjestämään ja ohjaamaan kerhotyötä käytännössä. 4

5 Näkökulmia koulun kerhojen kehittämiseen Asta Pietilä, Opetushallitus Koulun kerhotoiminta Kerhotoiminnan lainsäädäntö Koulun kerhotoiminnan kehitys kertoo suomalaisen yhteiskunnan ja koulutuspolitiikan muutoksista. Siinä, missä kerhotyön alkutaipaleella korostettiin kansan sivistämisen ja nuorison hyvien harrastusten edistämisen tärkeyttä, puhutaan nyt koululaisen yksilöllisen kasvun ja oppimisen tukemisesta ja siitä, että lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta pitää ottaa kokopäiväinen vastuu. Koulun kerhotoiminnan järjestämistä ohjaa perusopetuslaki (628/1998). Sen mukaan ( 47) oppilaille voidaan järjestää opetukseen läheisesti liittyvää kerhotoimintaa perusopetuksen yhteydessä. Lain perusteluissa todetaan, että kerhotoiminnalla on merkittävä osa koulun kehittämisessä, koska koulupäivän päätyttyä tarjottava turvallinen ja virikkeitä antava toiminta tukee ja täydentää myös varsinaista perusopetusta. Kerhot katsotaan siis osaksi koulun toimintaa, joten kerhotoiminnan tavoitteet kirjataan koulun opetussuunnitelmaan ja toimintaa täsmennetään perusopetusasetuksen 9 :n määräämässä, lukuvuosittain laadittavassa suunnitelmassa, joka perustuu opetussuunnitelmaan. Koulun kerhoja koskevat Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004, jonka luvussa 4.6 määrätään koulun kerhotoiminnan tavoitteista. Kerhotoiminnan rinnalle nousi 1990-luvulla pyrkimys järjestää toimintaa pienten lasten yksinäisten iltapäivien ajaksi. Perusopetuslakiin lisättiin luku (luku 8a) koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnasta, joka on tarkoitettu perusopetuksen 1. ja 2. vuosiluokan oppilaille sekä erityisopetukseen otetuille tai siirretyille oppilaille aina 9. vuosiluokkaan asti. Toiminnan tavoitteena on huolehtia lapsen aamu- tai iltapäivätoiminnasta koulupäivän ulkopuolella ja tarjota lapsen kehitystä tukevaa toimintaa ja turvallisen aikuisen läsnäoloa. Aamu- ja iltapäivätoiminnalle on laadittu omat perusteet (2004). 5

6 Kerhotoiminta Kerhotoiminnan järjestäminen Koulun kerhotoiminnalla tarkoitetaan koulun tai kunnan koulussa järjestämää opetussuunnitelmaan merkittyä toimintaa, joka voi tapahtua ennen koulun alkua, koulupäivän jälkeen iltapäivällä tai mahdollisesti illalla. Koulun kerhotoiminta on harrastuksenomaista, tavoitteellista ja samansuuntaista koulun kasvatustavoitteiden kanssa. Nykyään monet koulun ulkopuoliset tahot tarjoavat palvelujaan kerhotoiminnan järjestämiseen. Koulut voivat antaa tilojaan näiden kerhojen käyttöön. Vaikka kerhot eivät silloin ole koulun toimintaa, niiden toiminnan ja tavoitteiden on oltava samansuuntaisia koulun tavoitteiden kanssa. Koulun kerhojen ohjaajina toimivat yleensä koulun luokan- tai aineenopettajat tai muut asiasta kiinnostuneet tai alaa osaavat kunnan palkkaamat aikuiset. Kerhojen pitäminen on opettajille vapaaehtoista, ja kiinnostus siihen lähtee usein opettajan omasta harrastuneisuudesta. Kerhonohjaajan kelpoisuusvaatimuksia ei ole erikseen määritelty. Koulun kerhoihin osallistuvat pääsääntöisesti koulun omat oppilaat, ja kerhoihin osallistuminen on heille vapaaehtoista ja maksutonta. Koulun kerhotyötä toteutetaan siis koulun voimavaroin, mutta myös sponsorointi ja varainkeruu ovat mahdollisia. Kerhotoiminnan merkitys Koulun kerhotoimintaa voidaan pitää lapsen elämän rikastuttamisena. Kerhotoiminnalla on siis merkitystä lapselle ja nuorelle itselleen, mutta samalla myös kodeille, koululle, kunnalle ja koko yhteiskunnalle. Kodeille kerhot ovat merkityksellisiä lasten turvallisuuden kannalta. Kun lapsi viettää aikaansa ohjatussa ja hyvässä seurassa hyvien harrastusten parissa, se voi edistää myös kotien myönteistä ilmapiiriä. Kerhossa saadut onnistumisen kokemukset voivat tyytyväisen lapsen mukana tuoda kotiin antoisia yhdessäolon hetkiä. Kerhot voivat toimia myös linkkinä kodin ja koulun välisessä yhteistyössä. Koulun opetus- ja kasvatustyön tavoitteet ovat laa- 6

7 Näkökulmia koulun kerhojen kehittämiseen jat, ja niiden saavuttaminen koulupäivän aikana vaatii paljon. Juuri lasten harrastuneisuus ja edellytysten luominen sille auttavat myös koulua sen tehtävässä. Kerhotyö tukee koulun tehtävää ja heijastuu opetussuunnitelmatyöhönkin. Kerhotoiminta voi myös tukea koulun omaleimaisuutta ja profiloitumista. Kerhotoiminnan turvaaminen kaikissa kouluissa on kunnille ja muille koulutuksen järjestäjille suuri haaste. Parhaimmillaan koulut voivat toimia alueellaan monimuotoisina toimintakeskuksina, joissa lapset ja aikuiset muutkin kuin opettajat voivat työskennellä ja harrastaa yhdessä. Kerhotoiminnan tavoitteet Kerhotoiminnan järjestämisen lähtökohtana on aina lapsi ja hänen yksilöllisen kasvunsa tukeminen. Kerhotoiminta nähdään myös oivallisena koulutyön täydentäjänä; yhtenä tavoitteena onkin koulumyönteisyyden lisääminen ja koulutyön rikastuttaminen. Koulujen järjestämää kerhotoimintaa ohjataan valtakunnallisesti perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Sen mukaan tavoitteena on, että kerhotoiminta tukee kodin ja koulun kasvatustyötä lisää lasten ja nuorten osallisuutta ja osallistumista antaa mahdollisuuden kehittää sosiaalisia taitoja ja kasvaa yhteisöllisyyteen antaa mahdollisuuden saada onnistumisen ja osaamisen kokemuksia kehittää luovaa toimintaa ja ajattelua kannustaa lapsia ja nuoria luomaan omaa kulttuuriaan antaa ohjaajille mahdollisuuden tutustua paremmin oppilaisiin tukee harrastuneisuutta ja edistää myönteisiä harrastuksia. Kodin ja lähiympäristön lisäksi koululla on tärkeä tehtävä lapsen hyvinvoinnin turvaamisessa. Koulun kerhot tarjoavat lapselle erilaisen kasvu- ja oppimisympäristön koulun oppimisympäristöihin verrattuna. Toimintaa voi olla sellaisilla harrastusalueilla, joita varsinainen koulutyö ei tarjoa, ja lapsi voi harjoittaa sellaisia taitoja, joita koulutunneilla ei vaadita. Kerhoissa tulleet onnistumisen kokemukset voivat olla erittäin tärkeitä koulutyön muutoin 7

8 Kerhotoiminta haasteelliseksi kokevalle lapselle. Kerhotoimintaan osallistumiseen ei yleensä vaadita aihepiirin osaamista, eikä kerhoissa tähdätä kilpailuun tai arvioida suorituksia. Tämä antaa pohjan kerhotyön kasvatukselliselle vaikutukselle. Paras tapa ehkäistä lapsen ongelmia on tukea ja vahvistaa hänen elämänuskoaan, itseluottamustaan ja arkielämässä selviytymistä. Syrjäytymistä aiheuttavat asiat tulisi havaita mahdollisimman varhain, ja kerhotoiminnan mahdollisuuksia tulisikin hyödyntää syrjäytymisen ehkäisyssä. Kerhotoiminnasta saatujen myönteisten kokemusten avulla lasta pyritään aktivoimaan mukaan koulun muuhunkin toimintaan. Kun lapsen osallistumista yhteiseen toimintaan edistetään jo kouluaikana, hänellä on pienempi riski syrjäytyä elämässään koulun päättymisen jälkeen. Kerhotoiminnassa voidaan myös luoda tilanteita, jotka lisäävät lapsen osallisuuden kokemuksia. Lapsen aktiivisuus ja hyvinvointi voivat tuoda säteilyvaikutusta muillekin elämänalueille. Kerhotoiminnassa keskeistä on ryhmässä työskentely, joka on olennainen taito yhteiskunnassa. Se ei kehity muutoin kuin ryhmässä toimimalla. Yhdessäolon, vastuun ja yhteisöllisyyden taitoja voidaan koulun kerhoissa harjoitella normaalista koulutyöstä poikkeavissa olosuhteissa. Lapselle merkityksellistä kerhotoiminnan antia ovat sosiaalisten taitojen kehittyminen, mielekäs tekeminen, turvallinen paikka vapaa-aikana sekä monet harrastamismahdollisuudet ja harrastusten mukanaan tuoma hyöty. Lasta ei pakoteta kerhotoimintaan, mutta valittavaksi tarjotaan niin mielenkiintoista toimintaa, että se houkuttelee lasta osallistumaan koulun kerhoihin. Arkoja lapsia rohkaistaan löytämään uusia ystäviä, mikä on erittäin tärkeää sosiaalisten taitojen kehittymisen näkökulmasta. Kerhotoiminnan tavoitteena on myös edistää opettajan mahdollisuuksia tuntea oppilaansa paremmin. Kun kerhonohjaajana toimii opettaja, hän tutustuu oppilaisiinsa opetuksesta poikkeavassa ympäristössä eri tavalla. Myös oppilas oppii tuntemaan opettajansa uudella tavalla ihmisenä eikä vain ammattinsa edustajana. Opettajien ja kerhonohjaajien keskinäiseen vuorovaikutukseen tulisi kiinnittää huomiota, jotta tieto lapsen erilaisista vahvuuksista välittyisi myös perusopetukseen. 8

9 Näkökulmia koulun kerhojen kehittämiseen Kerhonohjaajien kiinnostus ja kannustus suuntaavat lapsen arvomaailmaa ja taitojen kehitystä. Pätevät ohjaajat saavat esiin lapsen piilevät kyvyt ja taidot, ja kerhoissa saadut onnistumisen kokemukset vahvistavat itseluottamusta ja -kunnioitusta sekä toisten huomioon ottamista ja taitojen arvostamista. Auttamalla lasta käyttämään vapaa-aikansa järkevästi ja harrastamaan monipuolisesti häntä autetaan selviämään elämästään perusopetuksen päättymisen jälkeen, sillä nämä taidot jäsentyvät osaksi hänen elämäänsä. Hyvät harrastukset suojaavat lasta myös epäsosiaaliselta kehitykseltä, koska niiden kautta lapsi saa ympärilleen myös hyvän toverijoukon. Samalla opitaan yhdessä monenlaisia muitakin elämäntaitoja. Aikuisten luomaa turvaa ja tukea tarvitaan, jotta lapset voivat kasvaa itsetunnoltaan terveiksi, sosiaalisesti taitaviksi ja vastuunsa tunteviksi ihmisiksi. 9

10 Kerhotoiminta Riitta Sarras, Opetusalan ammattijärjestö OAJ Koulun kerhotoiminnan merkitys edunvalvonnan näkökulmasta Koulun kerhojen erityisasema Koulun kerhotoiminta on erityisasemassa verrattuna muuhun aamu- ja iltapäivätoimintaan, koska koulun kerhot ja niiden ohjaajat sisällytetään opetussuunnitelmaan perustuvaan suunnitelmaan, niin sanottuun koulun työsuunnitelmaan. Koulun kerhotoiminnan periaatteet kirjoitetaan myös opetussuunnitelmaan. Koulun kerhot ovat siis osa koulun toimintaa. Kerhon ohjaajana toimii yleensä koulun opettaja. Kun opettaja haluaa ottaa kerhon ohjattavakseen, hänet määrätään tehtävään, ja kerhon ohjaamisesta tulee silloin hänen työtään. Hänen velvollisuutenaan on huolehtia, että toiminta on turvallista aivan samoin kuin normaalissa opetustyössäkin. Kuitenkin on muistettava, että kerhotoiminnassa ei ole kyse opetuksesta vaan harrastuksen ohjaamisesta. Vastuu Vahingonkorvausvastuun kannalta on olennaista, että kerhon ohjaaminen on opettajalle työtä tai siihen rinnastettavaa toimintaa. Silloin on voimassa vahingonkorvauslain niin sanottu kanavointisäännös eikä vahinkotapauksissa yleensä synny ongelmia. Tämä tarkoittaa, että kerhon ohjaajana toimivan opettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä syntyneen vahingon korvaa hänen työnantajansa, useimmiten kunta. Vain harvoissa poikkeustapauksissa opettaja voi olla korvausvelvollinen. Tämä edellyttää, että on tapahtunut lievää törkeämpää laiminlyöntiä. Mikäli kerhonohjaajana toimii henkilö, jolla ei ole palvelussuhdetta, kanavointisäännöstä ei sovelleta. Jos kerhonohjaajana toimii vapaaehtoinen tai muu sellainen henkilö, jolla ei ole palvelussuhdetta koulutuksen järjestäjään, on hänen osaltaan varminta erikseen hoitaa vastuuvakuutus ja rikostaustan selvittäminen. 10

11 Vastuun kannalta on tärkeää huolehtia siitä, että kerhot ja niiden ohjaajat merkitään edellä mainittuun koulun työsuunnitelmaan tai vastaavaan asiakirjaan. Tällöin koulu on vastuussa oppilaista koko sen ajan, kun he ovat koulun toiminnassa, siten myös koulun kerhoissa. Kerhon järjestelyistä vastaa koulun rehtori tai joku muu, erikseen sovittu johtaja. Hänen tehtävänään on huolehtia, että kerholla on ohjaaja ja että kerhotoimintaa hoidetaan turvallisissa olosuhteissa. Koulun kerhoissa oppilaita koskee sama turva kuin koulutyössä (esimerkiksi tapaturmat hoidetaan maksutta). Oppilaiden huoltajat eivät aina osaa erottaa koulun kerhoja ja muuta iltapäivätoimintaa toisistaan. Siksi onkin tärkeää, että koulu tiedottaa selkeästi, milloin on kysymyksessä koulun oma kerhotoiminta ja milloin jonkun muun tarjoama iltapäivätoiminta. Kokonaisvastuu on kerhon ohjaajana toimivalla opettajalla, vaikka toiminnan ohjaamiseen osallistuisi myös joku ulkopuolinen henkilö. Voimavarat Näkökulmia koulun kerhojen kehittämiseen Koulun kerhot ovat siis osa koulun toimintaa. Silloin osallistuvilta oppilailta ei voida periä osallistumismaksuja kuten muussa iltapäivätoiminnassa. Kerhoa ohjaavan opettajan palkkaus määräytyy kerhotyön osalta virkaehtosopimuksen mukaan. Työsuunnitelmassa hyväksytyn kerhotunnin palkkioperuste on kerhoa pitävän opettajan oman ylituntiperusteen palkkaluokka jaettuna luvulla 24. Jos kerhoa pitää henkilö, joka ei ole peruskoulun/lukion viranhaltija tai tuntiopettaja, maksetaan hänelle palkkio, jonka palkkioperusteen palkkaluokka on vuosiluokkien 1 6 sivutoimisen tuntiopettajan palkkaluokka jaettuna luvulla 24. Palkkio on peruskoulussa vähintään C39/24 ja lukiossa vähintään C42/24 (OVTES ). Mikäli opettajan opetusvelvollisuustunnit eivät täyty, kerhotunnit voidaan lukea osaksi hänen opetusvelvollisuuttaan. Koska oppilasmaksuja ei peritä, kerhotoimintaan käytettävät voimavarat voivat olla niukat. Tulee kuitenkin muistaa, että kerhotoiminta ei saa viedä voimavaroja varsinaiselta opetustyöltä eikä kerhotoiminta saa kilpailla voimavaroista varsinaisen opetustyön kanssa. 11

12 Kerhotoiminta Koulun kerhotoiminta rahoitetaan koulun voimavaroin, mutta myös sponsorointi on mahdollista. Tällöin tulee ottaa huomioon Kuluttajaviraston ja kuluttaja-asiamiehen sekä Opetushallituksen ohjeet koulusponsoroinnista (muistio ). Kerhoryhmien koon tulee olla kohtuullinen. Liian suuret ryhmät ovat raskaita sekä oppilaille että opettajille, ja niissä saattaa myös turvallisuus vaarantua. Perusopetuslain mukaan oppilaalla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Tämä koskee myös koulun kerhotoimintaa. Kerhotoimintaan osoitettujen tilojen, välineiden ja laitteiden turvallisuudelle asetetut vaatimukset ovat samat kuin opetustyössäkin. Myös kerhotoiminnassa noudatetaan koulun turvallisuusohjeistoa ja -suunnitelmaa sekä järjestyssääntöjä. Kerhot opetussuunnitelman ja opetuksen näkökulmasta Uusien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2004) mukaan koulun kerhotoiminnan periaatteet tulee kirjata opetussuunnitelmaan. Se vahvistaa koulun kerhojen asemaa opetuksen ja kasvatuksen tukemisessa ja tekee siitä muuta iltapäivätoimintaa tavoitteellisempaa ja harrastuspainotteisempaa. Kerhotoiminnassa opettaja voi hyödyntää erityisosaamistaan ja oppilaat kiinnostuksensa ja harrastuksensa kohteita, siksi koulun kerhoja tulisi tarjota kaikille perusopetuksen oppilaiden ikäluokille. Kun kuntien järjestämä iltapäivätoiminta on painottunut koulutulokkaista ja erityisoppilaista huolehtimiseen, voidaan kerhotoiminnan tarjontaa suunnata perusopetuksen ylempien luokkien oppilaille. Syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden motivoiminen sopivan kerhotoiminnan keinoin voi tuoda positiivisia vaikutuksia myös muuhun opiskeluun ja kouluviihtyvyyteen. Erityisesti koulun kerhotoiminta voi tukea koulun juhlien ja erilaisten tilaisuuksien järjestämistä ja näin tarjota mahdollisuuksia eri taito- ja taideaineiden vahvistamiseen. Myös opetussuunnitelman aihekokonaisuudet tarjoavat hyviä mahdollisuuksia kerhotyöhön. 12

13 Näkökulmia koulun kerhojen kehittämiseen Opettaja kerhonohjaajana Koulun kerhotyön ohjaajana voi toimia luokan- tai aineenopettaja tai muu alasta kiinnostunut ja alaa osaava aikuinen. Opettaja on hyvä kerhonohjaaja, koska hänellä on jo koulutuksensa kautta sellaista osaamista, jota lasten ja nuorten kanssa työskennellessä tarvitaan. Opettaja tuntee koulunsa toimintatavat, tilat ja laitteet ja osaa ottaa huomioon monenlaiset turvallisuustekijät. Opettaja osaa kantaa vastuuta siitä, että koulun tilat ja välineet pysyvät kunnossa. Opetustyön tuoman oppilaantuntemuksen pohjalta opettaja voi myös houkutella kerhoon niitä oppilaita, joille kerhotoiminnasta voisi olla erityistä hyötyä. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevat tai erityislahjakkaat oppilaat. Opettaja kerhonohjaajana on erityisasemassa myös siitä syystä, että hän voi käyttää kerhon toiminnan saavutuksia koko kouluyhteisön hyödyksi. Näin on esimerkiksi silloin, kun valmistetaan esimerkiksi teatteri- tai musiikkiesityksiä ja valmistetaan tuotteita vaikkapa leirikoulujen tai retkien varainhankintaan. Koulupäivää ei saa pirstoa Oppilaiden koulupäivän tulee olla yhtenäinen, eikä ole suotavaa, että sitä pitkitetään keskelle koulupäivää jätetyillä tauoilla. Koulun kerhot on syytä pitää joko ennen oppitunteja tai niiden jälkeen. Tämä on tärkeää myös siksi, että kerhot ovat oppilaille vapaaehtoisia eikä oppilaita voida velvoittaa osallistumaan niihin. 13

14 Kerhotoiminta Pekka Rokka, Kurkelan koulu, Kerava Rehtori kerhotoiminnan taustavaikuttajana Taustaa ja perusteita Koulu yhteiskunnan peilinä on kiistelty klisee. Se kuvaa kuitenkin hyvin koulun ja yhteiskunnan suhdetta. Kouluun vaikuttavat yhteiskunnan lainalaisuudet sekä taloudelliset nousut ja laskut. Kaikkien yhteiskunnallisten muutosten keskellä rehtorin edellytetään kehittävän ja johtavan koulua positiivisessa hengessä kohti uusia haasteita. Kerhotyön järjestäminen oli rehtorille ja 1890-luvuilla kohtalaisen helppoa, sillä kerhotyöhön riitti niin tunteja kuin halukkaita opettajia ohjaajiksi. Synkkä lama iski 1990-luvulla ja rehtori joutui lakkauttamaan kerhoja tai ainakaan tunteja kerhotyöhön ei enää entiseen tapaan riittänyt. Uusliberalistinen talouspolitiikka kiihdytti keskustelua koulun tuloksista. Talouselämä tarvitsi osaajia, mieluiten nopeasti, tekemään palkkatyötä. Käsitys oppilaan taidoista kaventui, ja kerhotyötä saatettiin pitää turhana ja sekundaarina toimintana. Tosin tietotekniikka- ja teknologiakerhoille olisi ollut tilaa luvulla näyttää olevan tilaa uusille avauksille. Rehtori on kerhotyössä, sen taustavaikuttajana, uusien haasteiden edessä. Joku työstään kapeasti ajatteleva rehtori saattaa miettiä, kuuluuko kerhotyö ylipäätään ollenkaan rehtorin tehtäviin. Silloin olisi myös pohdittava sitä, mitä on koulun kehittäminen. Miten oppilaiden tieto- ja taitotasot saadaan laajoiksi ja monipuolisiksi? Miten tuetaan lahjakkuuksia? Miten opettajien erikoisosaaminen nousee esiin? Mikä merkitys on huoltajilla entä koulun verkostoon kuuluvilla asiantuntijoilla ja osaajilla? Kerhotyön tärkeydestä saa hyvän kuvan vaikkapa yhdysvaltalaisessa aktiivisesti toimivassa koulussa. Halukkuus kuulua kerhoihin on itsestään selvää. Varmaan positiivista kannustusta ja ehkäpä pientä painostustakin joskus tarvitaan Joka tapauksessa kerhojen moninaisuus ja oppilai- 14

15 Näkökulmia koulun kerhojen kehittämiseen den into osallistua kerhojen toimintaan ovat ulkopuoliselle tarkkailijallekin ilon aiheita. Rehtorin tulee ymmärtää, että laaja kerhovalikoima syventää opetussuunnitelman sisältämiä asioita. Kerhoissa siis päästään parhaimmillaan yli sen, mitä opetussuunnitelma edellyttää. Kaikissa kouluissa, mutta erityisesti niissä, joissa on jokin painotus (esimerkiksi musiikki, vieras kieli, taideaine), kerhojen avulla laajennetaan osaamisen aluetta. Näissä profiloituneissa kouluissa oppilailla ei yleensä ole kynnystä osallistua kerhoihin. Jos oppilaan kerhoihin osallistumiseen on tullut pitkä tauko, niin motivoinnin ongelman edessä on rehtori yhdessä opettajien ja kerhonohjaajien kanssa. Rehtorin tulee korostaa kerhoihin osallistumisessa sitoutumisen merkitystä. Pitkällä tähtäyksellä olisi hyvä, että Suomeen muodostuisi uudenlainen käsitys koulupäivästä: oppilaan päivä kostuu sekä oppi- että kerhotunneista. Jotenkin liiankin helposti halutaan tehdä vain minimi, ja kaikkea oppituntien ulkopuolista toimintaa pidetään ylimääräisenä. Rehtori sijoittaa kerhot työjärjestykseen Kerhotuntien sijoittelussa noudatetaan useita eri käytänteitä. Tavanomaista on sijoittaa tunnit koulupäivän päätteeksi. Tällöin rehtori joutuu rakentamaan luokkien työjärjestykset niin, että jokainen halukas oppilas pääsee luontevasti kerhoon. Niin sanottuja juoksutunteja vältetään. Aina pohditaan sitä, kuinka pitkäksi oppilaan päivä saa venyä. Koulupäivän tulee olla sellainen, että kaikki, joille kerho antaisi uusia elämyksiä, voivat olla kerhossa mukana. Joissakin kouluissa rehtori on sijoittanut kerhotunnit aamuun, jolloin aamuvirkut pääsevät aloittamaan koulupäivän mieluisan harrastuksen parissa. Näin yksinäiset aamut kotona jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Onpa kouluja, joissa kerhot ovat keskellä koulupäivää. Tällöin kerhoihin osallistuvat liki kaikki koulun oppilaat. Kerhoihin kuulumattomilla voi olla niin sanottu oman työn tunti, jolloin oppilaat tekevät oman opettajan kanssa sovittuja koulutöitä jonkun valvovan opettajan ohjauksessa. Monet kerhoista toimivat iltaisin ikään kuin vapaaajasta tuttujen harrastusten tapaan. Osa kerhoista voi olla 15

16 Kerhotoiminta peräti viikonloppuisin. Yhä enemmän kerhomaista toimintaa tarvitaan koulujen loma-ajoiksi. Tähänkin haasteeseen monet aktiiviset koulut ovat tarttuneet. Jotta tämä moninaisuus onnistuisi, rehtorin on oltava mukana silloin, kun kerhotunteja sijoitellaan eri ajankohtiin, vaikkei se suoranaista työjärjestyksen laadintaa aina olisikaan. Koulun kannalta on hyvä, jos kerhotunnit kuuluvat koulun tuntikehykseen tai kunnan jakamaan muuhun kehykseen. Silloin on itsestään selvää, että rehtori etsii työjärjestyksestä kerhotunneille paikat. Ylipäätään on selvää, että rehtorin kanssa neuvotellaan kerhotuntien sijoittelusta oppilaan työjärjestykseen. Rehtori tai opettaja pystyy valvomaan, että viikon kokonaisuudesta tulee mielekäs. Neuvotteluja myös huoltajien kanssa tarvitaan, jotta löydettäisiin tasapaino lapsen koulunkäynnin, kerhotyön ja harrastusten välillä. Rehtorin tai opettajan asiantuntemusta tarvitaan, kun kerhon toiminnan kestoa suunnitellaan. Osa kerhoista voi kestää peräti koko lukuvuoden, mutta osa voi olla hyvinkin lyhytaikaisia, teemakerhoja. Vuodenaikojen vaihtelu rytmittää monien kerhojen toimintaa. Rehtori ja opettajat tuntevat parhaiten oppilaiden ikätasoon sopivan kerhovalikoiman ja eri oppilaiden kyvyn pitkäjänteiseen kerhotyöhön. Rehtori luo mahdollisuuksia Kerhotyö ei käynnisty itsestään. Taloudellisen laman jälkeen on ollut tavallaan pakko käynnistää koko koulun kerhotyö uudestaan. Rehtorin merkitys innostavana aloitteentekijänä on arvaamattoman suuri. Hänen arvovaltaansa tarvitaan aina, kun koulussa käynnistetään jotain uutta. Tässä tilanteessa rehtori on kerhotyön alkuun paneva organisoija. On pakko luoda yhteyksiä, löytää halukkaita kerhonvetäjiä. Mikäli koulun tuntikehyksessä ei ole varaa kerhotyölle, niin kerhoja voivat käynnistää yhdistykset, seurat tai yksityiset innokkaat koulun ystävät. Kaikki eivät vaadi työstään palkkaa. Monille seuroille saattaa olla etuakin kerhojen vetämisestä. Taustalla on tietysti halu saada jäseniä tai pelaajia omaan seuraan, mutta samalla kaikki innokkaat voivat päästä hyvän harrastuksen pariin. Tietysti rehtori joutuu tasapainoilemaan moraalisen ongelman edessä, keitä vetäjiä kutsuu mukaan tai keitä ei. 16

17 Näkökulmia koulun kerhojen kehittämiseen Pitkällä tähtäyksellä vapaaehtoinen kerhotyötoiminta tuskin kestää ainakaan laajassa mitassa, mutta tiettynä piristeenä ja käynnistäjänä vapaaehtoisuus on hyvä asia. Suomalaisesta koulumaailmasta puuttuu vapaaehtoisen työnteon kulttuuri. Toivottavaa on, että eri verkostoihin kuuluvat ihmiset, joilla on aikaa, kykyä ja halua osallistua kerhotyöhön tai ylipäätään koulun arkeen, tulisivat koulutyöhön mukaan. Vapaaehtoisesta työstä on aina sovittava rehtorin kanssa. Koulun arki toimii omilla sovituilla pelisäännöillään ja totutuilla tavoillaan. Erityisesti niin sanottujen ulkopuolisten kerhonohjaajien kanssa sääntöjen selkiinnyttäminen on tärkeää, jotta väärinkäsityksiä ja ristiriitoja olisi mahdollisimman vähän. Pieni muistilista kerhon ohjaajalle koulun toimintaperiaatteista, siisteydestä ja välineiden sijoittelusta on tarpeen. Rehtori kertoo muun muassa koulun turvallisuussuunnitelman mukaiset keskeiset asiat. Kun pelisäännöt ovat yhteiset, niin kaikki sujuu joustavasti. Pelisääntöihin kuuluu koulun muidenkin sääntöjen noudattaminen. Joskus oppilaat ajattelevat, että kerhoissa voi ottaa käyttöön erilaisia vapauksia. Rehtorin on syytä antaa koulun järjestyssäännöt vetäjälle sekä kertoa, minkälaista kielenkäyttöä, toisen huomioon ottamista ja normikäyttäytymistä koulu edellyttää. Vaikka kerhotyö ei olisikaan varsinaista koulutyötä, niin se on kuitenkin koulussa ja erityisesti koulun ehdoilla tapahtuvaa kasvua ja oppimista. Useissa kouluissa on hälytysjärjestelmä, jonka käytön rehtori tai joku rehtorin valtuuttama henkilö opettaa ohjaajalle luovuttaessaan koulun avaimet. Erityisesti iltakäytössä tai viikonloppuisin rehtorin on vastuunkantajana oltava varma, että koulun ovet ja ikkunat ovat kiinni ja että hälytyslaitteet ovat varmasti päällä. Onneksi monet hälytysjärjestelmät voidaan säätää kytkeytymään automaattisesti päälle tiettynä kellonaikana. Kerhot tarvitsevat toimintaansa tiloja, välineitä ja materiaaleja. Kun kerhon ohjaajana on oma opettaja, asia on selvä: yleensä kerhotoiminnan tarvitsema taloudellinen tuki on silloin osa koulun talousarviota. Niin sanotuissa ulkopuolisissa kerhoissa tilanne on toinen. Rehtori joutuu neuvottelemaan ja tekemään päätökset tilojen ja välineiden vuokraamisesta. Monesti etsitään joustavia ratkaisuja 17

18 Kerhotoiminta ja toimitaan maalaisjärjellä, jotta kerhojen toimintaedellytykset saadaan turvattua. Rehtori puntaroi yhdessä kerhonohjaajien kanssa niin tilojen kuin välineidenkin käytön. On itsestään selvää, että kerhossa tarvittavat materiaalit ja muut kuin koulun perusvälineet (mm. liikuntasalin varusteet) jokainen kerho hankkii itse. Pulmaksi nousee tavaroiden säilytys. Erityisesti uusissa kouluissa se saattaa olla vaikeasti ratkaistava ongelma, sillä säilytystiloja on niukasti. Kouluja ei useinkaan suunnitella monipuolisen toiminnan näkökulmasta. Kerhojen virallisuus kasvaa, kun ne liitetään osaksi koulun lukuvuosisuunnitelmaa. Lukuvuosisuunnitelmassa mainitaan kerhotyön toimintaperiaatteet, tavoitteet ja sisällöt sekä luetellaan koulussa toimivat niin opettajien kuin ulkopuolistenkin vetämät kerhot. Kerholuettelo julkaistaan sellaisessa paikassa, missä se on kaikkien nähtävissä. Vaikka kerhotyöstä tiedottaminen ei kuulu rehtorille, niin on itsestään selvää antaa ilmoitustilaa muun muassa koulun Internetsivuilta, lehdestä, tiedotteista ja ilmoitustauluilta. Uusia mahdollisuuksia Nykyisessä koulussa monet asiat kulminoituvat rehtoriin. Innostuneen ja avarakatseisen rehtorinkin aika ja voimavarat ovat rajallisia. Usein puhutaan vastuun jakamisesta. Kerhotoiminnan koordinointivastuuta voisi jakaa esimerkiksi vararehtorille tai jollekin opettajalle, joka saisi kerhotyövastuusta jonkin erilliskorvauksen. Joissakin kouluissa rehtorin avuksi ovat tulleet Koti ja koulu- sekä vanhempainyhdistykset. Yhdistysten toimintaan kuuluvat kerhotoiminnan kokoaminen ja vetäjien etsiminen. Toiminta on todellista koulun ja kodin yhteistyötä, jossa lapsen kehityksen vastuu jakautuu kodin ja koulun välille. Yksi idea on elvyttää niin sanottua iltavalvojatoimintaa niin, että iltavalvojan työ muuttuisi entistä enemmän vapaa-ajan koordinaattorin tehtävän suuntaan. Koordinaattori neuvotellen rehtorin kanssa ohjaisi ja järjestäisi koulun tai tietyn alueen vapaa-ajan toimintaa, johon myös kerhotyö voisi kuulua. Hän järjestäisi koululle iltapäivisin, iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina erilaista harrastus- ja virkistystoimintaa. Kohderyhmänä voisivat olla myös koulun ympäristön asukkaat. Hänen tehtävänään olisi luoda yhteyksiä eri järjestöihin ja yhdistyksiin. 18

19 Näkökulmia koulun kerhojen kehittämiseen Vapaa-ajan koordinaattoritoiminnan avulla voidaan parhaimmillaan työllistää uusia ammattiryhmiä. Suomi on tunnettu kansalais- ja työväenopistoistaan. Niiden suosio kertoo ihmisten halusta kasvaa ja oppia. Ohjattu ja koordinoitu vapaa-ajantoiminta pitää yllä niin ohjaajien kuin osallistujienkin elämäniloa. Akvaarioverkkotoiminta oli käynnissä Suomessa luvulla. Sen tavoitteena oli muun muassa koulujen ja opetussuunnitelmien kehittäminen. Yhden aihealueen nimi oli Koulu toiminnallisena oppimiskeskuksena. Aiheverkon tavoitteena oli luoda kouluja, joissa harrastetaan sellaista toimintaa, joka tukee ihmisen kasvua ja oppimista. Visiona oli koulu, joka olisi ollut auki aamusta iltaan läpi koko vuoden. Koulu tarjoaisi eri-ikäisille alueen asukkaille osallistumisen ja vaikuttamisen paikkoja. Toimintakeskus kokoaisi erilaisia osaajia niin koulusta kuin koulun ulkopuoleltakin yhteen tekemään entistä parempaa ja monipuolisempaa koulua, jonka asiakkaina olisivat siis oppilaat, huoltajat, alueen asukkaat ja kaikki yhteisestä onnistumisesta innostuneet ihmiset. Tällainen kouluvisio ei toteudu, ellei rehtori miellä koulun kokonaisvaltaista kehittämistä omakseen. Nuorten Akatemia on kehittänyt opintokirjakäytännettä. Opintokirjaan voi merkitä muun muassa erilaiset harrastustoimintoja, joita nuorella on. Yksi kehittämisen paikka on se, että laadukasta harrastustoimintaa osattaisiin arvostaa ja että se hyväksyttäisiin osaksi lapsen kasvua ja koulutusta. Kiitoksella se kissakin elää Rehtorin arvovalta leimaa koulua. Siksi rehtorin kiitoksella on suuri sekä todellinen että symbolinen merkitys. Positiivista ilmapiiriä ylläpidetään ja kannatetaan oikean kiitoksen kulttuurilla. Rehtorin tulee muistaa tietoisesti ja usein kiittää kerhonohjaajia onnistuneesta kerhotyöstä. Rehtorin työpäivät ovat pitkiä. Hyvää vaihtelua tulee, kun rehtori piipahtaa kerhoissa katsomassa touhukasta menoa. Jo pelkkä rehtorin ilmaantuminen paikalle on kannustavaa, ja pari positiivista sanaa silloin tällöin on enemmän kuin paikallaan. Kiitoksella se kissakin elää. 19

20 Kerhotoiminta Onnistumisen kiitos näkyy iloisten kerholaisten silmissä. Syystä tai toisesta lapset eivät kuitenkaan osaa kiittää, ellei sitä opeteta. Kiittämisen kulttuuria on opetettava niin koulussa kuin kerhossakin. Osa onnistumista ja kiittämistä on koulukerhojen mediassa saama positiivinen julkisuus. Mikäli koulussa on yhteisiä juhlatilaisuuksia esimerkiksi lukukauden päättyessä, yhteiseen juhlintaan kannattaa kutsua myös kerhonohjaajat. Yhteiset kokemukset ja onnistumisen hetket sitovat koko koulun väkeä puhaltamaan todelliseen yhteiseen hiileen. 20

21 Näkökulmia koulun kerhojen kehittämiseen Martti Hellström, Auroran koulu, Espoo Kerhovetoiset koko koulun näytelmät Noin kymmenen vuoden välein julkisessa keskustelussa vaaditaan, että koulutyössä, pitää keskittyä olennaiseen, perusasioihin. Vaatimus 2000-luvulla onkin mennyt läpi ainakin tuntijakopäätöksissä ja opetussuunnitelman perusteissa. Ja vastaavasti taito- ja taideaineet on siirretty monta piirua marginaalia kohti. Tekisi mieli kysyä arvovalinnan järkeä, mutta ei kannata. Professori Gunnar Adler-Karlsson kirjoitti jo 1980-luvulla, että päättäjät ovat istuttaneet järkensä tilalle säästöporsaan. Hyvin voivalla ja kilpailukykyisellä Suomella ei ole varaa yhtä laajaan yleiseen taidekasvatukseen kuin aikaisemmin. Mutta onko meillä varaa kääntää selkä taiteelle? Taidekasvatuksella on erinomaisen tärkeä vaikutus lapsen kasvuun. Siinä ovat keskeisiä esteettinen orientaatio ja esteettinen elämys. Ihmisellä on neljä periaatteellisesti erilaista tapaa kohdata maailma: tiedollinen, moraalinen, esteettinen ja pragmaattinen. Kun olemme kiinnostuneita maailmasta tiedollisesti, kysymme, mikä on totta, kun moraalisesti, kysymme, mikä on oikein, kun pragmaattisesti, kysymme, mikä toimii. Kun kohtaamme elämää ja maailmaa esteettisesti, kysymme, mikä on kaunista ja mikä rumaa. Kukaan ei tavallisesti kohtaa maailmaa vain yhdestä näkökulmasta. Eri orientaatiot sekoittuvat toisiinsa. Kun totuus, oikea ja kauneus yhtyvät toimivuuteen, maailma muuttuu. Jokainen neljästä kohtaamistavasta on yksinään vajaa. Ihminen, joka kykenee kohtaamaan maailmaa eri tavoin ei vain yhdestä ja samasta näkökulmasta on elämässä vahvoilla. Esteettinen orientaatio tarvitsee virittämistä. Lapsi tarvitsee tilaisuuksia kohdata taidetta. Lapsi tarvitsee mahdollisuuksia tehdä itse taidetekoja: kertoa taiteen keinoin, miltä elämä ja maailma heistä näyttävät ja tuntuvat. Sekä kokijana että tekijänä lapsi oppii paljon arvokasta taiteesta ja elämästä. Taiteen keinoin voidaan käsitellä monia asioita, jotka ovat tiedollisen kasvatuksen tuolla puolella: iloa, surua, ystävyyden merkitystä, kuolemaa asioita, jotka ovat askarruttaneet ihmisiä ikiaikaisesti saduissa ja tarinoissa. Taiteen 21

22 Kerhotoiminta keinoilla opitaan oppimaan muillakin keinoilla kuin ratiolla. Jokainen meistä voi ajautua taiteen äärellä voimakkaaseen tunnetilaan. Aarne Kinnunen on käyttänyt tästä kokemuksesta käsitettä esteettinen elämys; saamme kosketuksen taideteoksen sisäiseen viestiin. Vakuutumme, että arjen harmauden seassa on asioita, jotka ovat merkittäviä ja tärkeitä. Ellei ihminen kykene tuntemaan elämyksiä, on hyvin vaikeaa tavoittaa elämän merkitystä. Taiteen oppituntien vähetessä taidekasvatuksen tulisi ottaa paikkansa koulun kerhotoiminnassa. Kerhotoiminta on koulujen vähiten normitettu toiminta-alue. Alue, jossa kaikki on vapaaehtoista. Parhaimmillaan kerhojen taidekasvatus voi tarjota lapsille mahdollisuuden tutustua itseensä ja kokea turvallisesti maailma, sekä hyvä että paha, sekä kaunis että ruma. Kerhoissa syntyvää kannattaa linkittää koulun viralliseen toimintaan ja näin saattaa taiteen tuomaa syvyyttä paremmin näkyviin. Kouluteatteri Espoolaisella Auroran koululla yksi taidekasvatuksen muoto on koko koulun näytelmät. Kouluteatterin ytimen muodostavat koulun kerhot: teatteri-, bändi- ja kuorokerhot. Niiden työtä täydentävät valinnaiskurssit (mm. teatterimeikkaus, ääni- ja valotekniikka) sekä vuosiluokkien taideopetus. Auroralaisen konseptin kehittely on vienyt 15 vuotta. Projekteja on ollut kaikkiaan yli 20, ja mukana on ollut suuri joukko opettajia. Esityksiin on osallistunut 800 lasta. Rakennamme siis yhdessä kaksi kertaa vuodessa noin minuutin pedagogisesti ja teatteritaiteellisesti riittävän kunnianhimoisen esityksen. Jokaisessa näytelmässä on neljä eri miehitystä, joissa on kussakin noin 80 lapsiesiintyjää. Pedagoginen kunnianhimoisuus viittaa näytelmän tekstiin sekä harjoitus- ja esiintymistapaan. Näytelmän tekstin on oltava kasvatuksellisesti arvokas. Hyvä näytelmä kertoo lapsille tärkeän tarinan, jossa on toivoa. Jossa pieni lopulta voittaa. Mutta jossa kohdataan myös elämään liittyviä isoja vaikeuksia. Harjoitustapaa ohjaavia periaatteita ovat välittäminen keksimisen riemu 22

23 Näkökulmia koulun kerhojen kehittämiseen uurastaminen ja vastuunkantaminen kaaoksen ja epävarmuuden kestäminen ilmaisuun rohkaistuminen osaamisesta ja oppimisesta nauttiminen ilon tuottaminen toisille. Yhdessä tekeminen on väline ja päämäärä. Sillä on symbolinen arvo kaikille talossa työskenteleville. Me-henki voimistuu. Luokkien välinen kilpailu pehmenee. Opettajien erityistaidot tuottavat iloa suurelle joukolle lapsia. Eri vuosiluokille on varattu erilaisia tehtäviä: esiopetuksessa olevat, 1. ja 2. vuosiluokan oppilaat ovat usein eläimiä, 3. ja 4. vuosiluokan oppilailla on ryhmärooli (merirosvoja, vedenneitoja, kansaa, sotilaita) ja 5. ja 6. vuosiluokan oppilaat ovat puherooleissa. Klassinen tarina on vasta raaka-ainetta. Käsikirjoitus on juoniskenaario, näytös- ja kohtauskuvaus, jota opettajien suunnitteluryhmä täydentää muun muassa lauluilla, musiikilla ja tehosteilla. Ohjaajan ja lasten tehtävä on kääntää kohtaus eläväksi toiminnaksi. Repliikkejä ei päntätä päähän plareista, vaan ne keksitään. Repliikit syntyvät lattialla. Lopullinen käsikirjoitus on esitys. Se kirjoitetaan taltioinnista talteen. Meillä harjoitukset tapahtuvat pääosin siestalla klo , jolloin ei ole oppitunteja. Näin hyvä harrastus ei sotke tärkeää perustyötä. Harjoitusprosessissa voidaan erottaa neljä eri vaihetta. Ensimmäisessä otetaan tarina haltuun kokonaisuutena kuuntelemalla, leikkimällä, katsomalla. Sen jälkeen se syödään kohtauksittain ja tiivistetään kuviksi, otsakkeiksi jne. Vaihe päättyy roolijakoon. Toisessa vaiheessa otetaan oma rooli haltuun. Roolia rakennetaan harjoituksissa elämällä kohtaukset ja niitä vastaavat lapselle tutummat tilanteet niin sanottuina tukiharjoituksina. Rooli tehdään kokien, paljon vähemmän älyllisesti analysoiden. Kolmannessa vaiheessa kokonaisuus syntyy osista, jotka saumataan toisiinsa. Näyttelemisen päälle tulevat vaatteet, valot, tehosteet, asemoinnit, musiikki, tehosteet jne. Osia hiotaan ja karsitaan. Puheen osuus minimoidaan. Viimeisessä vaiheessa opetellaan hallitsemaan keksitty kokonaisuus. Sisääntuloista tehdään seinille listat. Osat vedetään läpi peräkkäin. Pisteenä iin päälle tulevat ensimmäiset yleisökontaktit, joiden perusteella tehdään lopulliset 23

24 Kerhotoiminta ratkaisut. Viimeisten 10 päivän aikana oppilaat joutuvat olemaan jonkin verran pois tunneilta. Viimeiset 3 4 päivää esiintyjät ovat teatterileirillä, eivätkä he ole luokassa kuin poikkeuksellisesti. Tämä pyritään ottamaan huomioon vuosiluokkien työssä. Harjoittelu tähtää mahdollisimman onnistuneeseen kohtaamiseen yleisön kanssa. Teatteritekniikka kuuluu tapaamme tehdä kouluteatteria. Esitykset olemme siirtäneet näyttämöluukusta lattialle lähemmäksi yleisöä. Kohtaamista harjoitellaan kenraaleilla. Kullakin miehityksellä on omansa ja sen jälkeen oma ensi-iltansa tai ensiaamunsa. Esityksiä tulisi olla ainakin muutama, jotta lapset ehtivät siirtyä osaamisessaan jo leikittelyn tasolle. Esityksissä kunnioitetaan sekä katsojia että esiintyjiä. Juhlaan tullaan ajoissa; esitykseen ei pääse myöhässä. Esiintyjien on tehtävä parhaansa. Katsojien tehtävä on kannustaa ja nauttia. Katsoa sydämellä. Kahdeksan viikon projekti päättyy hyvästijättöihin näytelmälle. Esitykset kuvataan, ja jokaisella on mahdollisuus ostaa tallenne muistoksi. Viimeisen esityksen jälkeen on usein karonkka, jossa syödään jotain hyvää. Näyttämö saa olla vielä päivän paikallaan, valoineen ja pukuineen. Uusi sukupolvi, esi- ja alkuopetuksen vuosiluokat tulevat sitten saliin ja saavat leikkiä läpi näytelmän. Seuraavalla viikolla sali puretaan. Ja mukana olleet oppilaat saavat diplomin omasta osuudestaan todistuksen liitteeksi. Koko koulun näytelmä ei synny tyhjästä Meille kouluteatteri on työtä, ja opettajat tekevät sitä pääosin palkasta ja ammatikseen. Loput tehdään talkoilla pelkällä pitsalla. Varaamme tuntikehyksestä opettajille tunteja siihen, että viimeisellä viikolla keskeiset harjoittajat voivat olla salissa ja että heidän luokissaan on sijaisopettaja. Monen toimijan yhteistyötä tukee lentotaulu, josta voi seurata kunkin vastuualueen etenemistä ja tulla apuun, jos kone ei pääse omin avuin lentoon. Koko koulun näytelmät Aurorassa Aristokatit Hannu ja Kerttu (ratanäytelmä) Hölmöläiset (ratanäytelmä) Kasper, Jesper ja Joonatan Kaunotar ja hirviö Kolme iloista rosvoa Kuningas ilman sydäntä Lumikki 24

25 Näkökulmia koulun kerhojen kehittämiseen Nummisuutarin Esko Peter Pan Prinsessa Ruusunen Totuuden helmi. Pekka Töpöhäntä Peppi Pitkätossu Robin Hood Projektin viikkotaulutus Viikko 0 Käsikirjoittaja viimeistelee skenaarion Suunnittelukokoukset Viikko 1 Starttitilaisuudet Tarinan haltuunotto alkaa (harjoituksia noin 30 min/pv) Koteihin tiedotetaan harjoitusten aloittamisesta Vapaaehtoisia huoltajia kutsutaan mukaan projektiin (lavalle tai taustalle) Viikko 2 Tarinan haltuunotto jatkuu Viikko 3 Roolien jako Skenaarioiden jakaminen Roolien haltuunottoa Viikko 4 Harjoitellaan kohtauksittain omissa rooleissa Juliste valmistuu Viikko 5 Harjoitellaan kohtauksittain omissa rooleissa Naapurikouluille ja päiväkodeille lähetetään kutsut kenraaliharjoituksiin Viikko 6 Kohtausten jyystämistä rooleissa Viikko 7 Maanantai Kohtausten viimeistelyä Luokat 1 4 harjoittelevat salissa. Puvustus valmis Tiistai Varapäivä Keskiviikko Läpimenoja miehityksittäin I ja II (harjoitukset jo 2 t) Luokat 1 4 mukana Meikkisuunnitelmat valmiit Torstai Läpimenoja miehityksittäin III ja IV (harjoitukset jo 2 t) Luokat 1 4 mukana 25

26 Kerhotoiminta Perjantai Talonmiehet rakentavat katsomon Valolaitteisto viritellään Bändi harjoittelee kämpässä, kuoro viimeistelee. Sunnuntai Lavastustalkoot Viikko 8 Maanantai Täydelliset läpimenot I ja II (harjoitukset klo 9 14) Mukana musiikki Vaatetus. Valot saadaan kohdalleen Tiistai Täydelliset läpimenot III ja IV (harjoitukset klo 9 14) Mukana musiikki ja bändi Keskiviikko Meikkaukset alkavat 1,5 tuntia ennen kenraalia. Kenraalit klo 9.30 (I) ja 11 (II) ja palaute Mahdolliset paikkausharjoitukset Keskiviikkona illalla Miehitys I klo 18 Miehitys II klo 19 Luokkatoimikuntien puhvetti Esitys taltioidaan Torstai Meikkaukset alkavat 1,5 tuntia ennen kenraalia. Kenraalit klo 9.30 (III) ja 11 (IV) ja palaute Mahdolliset paikkausharjoitukset Torstaina illalla Miehitys III klo 18 Miehitys IV klo 19 Luokkatoimikuntien puhvetti Esitys taltioidaan Karonkka Perjantai Teatterileikit pienille. Näytelmä leikitään oikeissa lavasteissa läpi Kukin alkuopetusluokka noin 20 minuttia Viikko 9 Jälkityö Jaetaan diplomit osallistumisesta. Hoidetaan videoiden tilaukset, monistus ja toimitukset 26

27 Näkökulmia koulun kerhojen kehittämiseen Marjukka Mäyry, Peltolan koulu, Vantaa Orkesteri- ja kuorotoiminta kerhona Peltolan koulussa on ollut musiikkiluokkia vuodesta 1979 alkaen. Musiikkiluokat tulevat meille lähes sellaisenaan Simonkallion alakoulusta, jossa on luotu hyvä pohja orkesteri- ja kuorotoiminnalle. Alakoulussa jokainen musiikkiluokka muodostaa oman vuosiluokkaorkesterin, jonka soittimisto valitaan 3. vuosiluokalle tultaessa niin, että soittimista muodostuu hyvin toimiva kokonaisuus. Vuosiluokkaorkesteri harjoittelee oppitunneilla. Kaikkien musiikkiluokkien yhteistä orkesteria ei ole, mutta musiikkiluokkien kuoro on useamman vuosiluokan yhteinen niin sanottu A-kuoro, joka toimii kerhona. Yläkoulussa vuosiluokkaorkesterit jatkavat edelleen toimintaansa, mutta enimmäkseen periodeittain. Tällöin sovitaan, mikä koko vuosiluokan yhteisistä musiikkitunneista on orkesteritunti. Luokat on jaettu kahteen ryhmään, niin että toinen ryhmä muodostuu pääosin puhallin- ja toinen jousisoittimista. Sen ansiosta uuden ohjelmiston alkuvaiheessa voidaan pitää myös stemmaharjoituksia. Jokainen musiikkiluokka muodostaa myös vuosiluokkakuoron, ja oppitunneilla lauletaan paljon moniäänisesti. Yläkoulussa musiikkiluokkien yhteinen orkesteri ja kuoro toimivat kerhoina. Vuosien varrella olen huomannut ja saanut yhä enemmän vahvistusta sille, että vuotiaiden, kuohuvimmassa murrosiän vaiheessa olevien nuorten kehityksen kannalta on todella tärkeää toimia yhdessä ja pyrkiä sekä päästä yhteisiin tavoitteisiin. Nuorimmat otetaan vastaan syksyn ensimmäisiin harjoituksiin hyvässä, rakentavassa ja avuliaassa ilmapiirissä. Yhteiset toiminnot luovat ja vahvistavat musiikkiluokkien oppilaiden yhteishenkeä. Orkesteritoiminta kerhona Yläkouluun tulevien oppilaiden soittotaidossa on paljon eroa. Sen vuoksi on helpompaa, että kaikilta vuosiluokilta kootaan yksi musiikkiluokkien yhteinen orkesteri. Jokaista oppilasta, joka on suorittamassa vähintään kurssitutkintoa 2/3 tai jolla on vastaavat taidot, kehotetaan osallistumaan orkesteriin. Musiikkiluokkien oppilaista runsas 27

28 Kerhotoiminta kolmannes kuuluu Vantaan musiikkiopistoon, joten suuri osa käy yksityistunneilla tai muissa musiikkioppilaitoksissa. Jokunen oppilas on lopettanut soittotuntien ottamisen, mutta yritän silti pitää heidät orkesterissa, jotta tuntuma soittimeen säilyisi. Usein onkin käynyt niin, että oppilas on vuoden paussin jälkeen aloittanut soitonopinnot uudelleen. Vuosien varrella ei ole ollut yhtään sellaista oppilasta, joka olisi katsonut itsensä liian hyväksi koulumme orkesteriin. Kolmen vuosiluokan yhteinen orkesteri vaatii hyvät toimintaolosuhteet. Koulussamme on vuosittain ollut oppilasta. Alkuaan rehtori ja myöhemmin lukujärjestyksiä tekevä opettaja on aina saanut sijoitettua lukujärjestykseen orkesteritunnin. Kerran viikossa kaikkien musiikkiluokkien oppilaiden koulupäivä päättyy samaan aikaan, ja silloin alkavat orkesterin harjoitukset. Tämän vuoksi kenellekään oppilaalle ei ole tullut hyppytuntia. Lisäksi orkesteriharjoitukset on joka vuosi sijoitettu keskiviikkoon, ja oppilas tietää seuraavaksi lukuvuodeksi harrastusaikatauluja laatiessaan tuon ajankohdan. Orkesterissamme on soittajaa, joten harjoituspaikkana ei voi olla musiikkiluokka, vaan koulumme auditorio. Suuren koulun auditoriossa on paljon toimintaa, mutta silti paikka on aina säännöllisesti käytössämme. Auditoriota ei varata eikä vuokrata koulun ulkopuolisillekaan käyttäjille heti orkesteriharjoitusajan päätyttyä, sillä joskus varsinkin ennen konserttia tai esiintymisiä harjoitusaikamme voi venyä aiottua pidemmäksi. Auditorion näyttämön takana on koulun musiikkitoiminnan oma välinevarasto. Näin aikaa ei mene soittimien ja telineiden siirtämiseen musiikkiluokasta auditorioon, vaan kummassakin on omat välineensä, muun muassa rummusto, kontrabassot sekä sähkö- ja bassokitara vahvistimineen. Orkesterin tuolit ovat näyttämön sivustoilla, joten nekin ovat nopeasti saatavilla. Oppilaat hoitavat itse ja toisiaan auttaen soittimet ja välineet paikalleen ja harjoituksen jälkeen taas pois. Oppilaiden omia soittimia varten on olemassa lukittava ja turvallinen varasto sisääntulon ja auditorion välittömässä läheisyydessä. Tällainen tila on tärkeä olla, koska soittimet ovat arvokkaita ja helposti vahingoittuvia. 28

29 Näkökulmia koulun kerhojen kehittämiseen Orkesterin kokoonpano, lähinnä vaskipuhaltimien, vaihtelee aina kolmen vuoden jaksoissa. Orkesterissamme ovat kaikki orkesteriin kuuluvat jousisoittimet, jopa yksi alttoviulu. Puupuhaltimissa ongelman tuottaa runsas huilujen määrä, mutta sen olen ratkaissut siten, että huilistit opettelevat koko ohjelmiston, mutta vuorottelevat esityksissä eri kappaleissa. Alttosaksofoni on suosittu soitin, mutta tenorisaksofoneja ei yleensä ole yhtään tai vain yksi. Koulu on hankkinut kaksi tenorisaksofonia, joista vain toiselle on tällä hetkellä soittaja. Fagotin soittaja on myös harvinaisuus. Vaskipuhaltimiin tuli syksyllä 2004 lisää kaksi trumpetistia (nyt 3), yksi pasunisti (nyt 2) ja yksi käyrätorven soittaja (nyt 2). Opettajalle tuleekin työtä, kun hän joutuu muuttamaan sovituksia niin, että puuttuvia soittimia voidaan korvata muilla soittimilla. Tällöin on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei orkesterin sointiväri ratkaisevasti muutu. Orkesterin ohjelmisto koostuu monipuolisesta ohjelmistosta, klassisesta viihdemusiikkiin. Viime keväänä otimme ohjelmistoon Sound of Music -orkesterisarjan, joka tulee työn alle myös keväällä 2005, koska oppilaat toivovat sitä vielä soitettavan. Syksyn 2004 toiminnan kohokohta on perinteinen joulu- ja keväällä 2005 kevätkonsertti. Syksyllä ohjelmiston painopiste on klassisessa musiikissa ja keväällä taas enemmän musikaalisävelmissä ja viihdemusiikissa. Musiikkiliikkeissä on 2000-luvulla aika hyvin materiaalia saatavana, mutta valinnan vaikeus on lähinnä siinä, että löytää kaikille vaikeusasteeltaan haasteellista soitettavaa. Monesti viulistien stemmat ovat heille liian vaikeita, kun taas puhaltajat pystyisivät vaikeampaakin. Tällöin opettaja joutuu taas muokkaamaan materiaalia. Kuorotoiminta kerhona Ne oppilaat, jotka ovat alakoulussa laulaneet A-kuorossa, jatkavat yläkoulun kuorossa. Muille yläkoulussa kuoron aloittaville on laulukoe. Vuosiluokkakuorossa laulettaessa kiinnitetään huomiota oppilaan äänialan kehittymiseen, jolloin määritellään hänen äänensä kuorossa. Kuorossa on vuosittain ollut laulajaa. Kymmenen viime vuoden aikana musiikkiluokilla on ollut poikia vähän, eikä heitä ole aikaisempien vuosien tapaan ollut kuorossakaan. Tilanne näyttää paranevan, joten eiköhän jo 29