Tulevaisuuden kutsunnat

Transkriptio

1 Ruotuväki, PL 25, HKI MP2 Itella Oyj Liki 30 miljoonan säästöt edessä Rajavartiolaitos pyrkii kuitenkin turvaamaan ydintoiminnot uutiset, sivu 4 puolustusvoimien uutislehti 51. vuosikerta n:o 4 (1115) verkossa > Kuva: Ville Paso Tulevaisuuden kutsunnat Asevelvollisen ensimmäinen kosketus palvelukseen syntyy kutsunnoissa, jonka tärkein tehtävä on selvittää nuoren miehen palveluskelpoisuus ja määrätä palveluspaikka. Monet tahot toivovat yhä enemmän viranomaisten välistä yhteistyötä tilaisuuksiin. Esimerkiksi nuorisotyöntekijä voikin olla kunnan edustajana oikeampi jäsen kutsuntalautakuntaan kuin luottamusmies. uutiset, sivu 3 Puolustusvoimat kannustaa savuttomuuteen uutiset, sivu 5 Jääkärilippu muistuttaa jääkärien tärkeästä työstä kentällä, sivu 10 Kynän, miekan ja pillin kolminaisuus vapaalla, sivu 15

2 2 ruotuväki 4/2013 pääkirjoitus Raha ratkaisee nurkka Afganistan ei jää yksin Eduskunta käsitteli täysistunnossaan Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa kuun alussa. Lähetekeskustelun jälkeen selonteko menee puolustus- ja ulkoasiain valiokuntien käsittelyyn. Näissä kuullaan vielä runsaasti asiantuntijoita suljettujen ovien takana kevään mittaan. Lopulta asiasta äänestetään isossa salissa. Lähetekeskustelussa pidettiin paljon yleisiä turvallisuuspoliittisia puheenvuoroja aiheista, joista ei merkittävästi selonteossa linjata. Etenkin mediassa nousi esille puolustusvoimauudistus, leikkaukset, liittoutumattomuus, Parlamentaarisen työryhmän perustaminen tukisi suunnittelua. Islannin ilmatilan valvonta, siviilipalve- lus ja jopa neljän kuukauden palvelus. Toki kansanedustajilla oli myös rakentavia ja kehittäviä puheenvuoroja, etenkin puolueiden valmistelluissa puheenvuoroissa oltiin asian ytimessä. tornitouhua *** Puolustusvoimien tarpeesta nostaa rahoitustasoa vuoden 2015 jälkeen vallitsi vahva yhteisymmärrys lukuun ottamatta vasemmistoliittoa. Puolustushallinnon arvion mukaan lisärahoitustarve on vuonna 2016 noin 50 miljoonaa euroa ja vuoteen 2020 mennessä asteittain 150 miljoonaa euroa vuodessa indeksikorotusten lisäksi. Vasemmistoliiton mukaan puolustusvoimien rahoituksen tasokorotus on mahdotonta toteuttaa, koska ei tiedetä talouden kehitystä. Vihreät eivät ottaneet puheenvuorossaan kantaa rahoitukseen mutta myös heidän mukaansa puolustusvoimien on kyettävä huolehtimaan päätehtävistään. Keskustan mukaan vuoden 2011 rahoitustaso, joka on puolustushallinnon esittämää korkeampi, olisi ollut parempi linjaus. Lisäksi perussuomalaisten ja kokoomuksen joukoissa oltaisiin valmiita tekemään esitettyä isompiakin korotuksia. Myös sosiaalidemokraatit haluavat, että puolustusvoimille taataan rahoitus tehtävien täyttämiseksi vuoden 2015 jälkeen. SDP kuitenkin painottaa, että on otettava huomioon talouden kehitys. Lähes kaikissa puolueiden valmistelluissa puheenvuoroissa korostettiin yleisen asevelvollisuuden ja koko maan puolustamisen tärkeyttä. Kristillisdemokraattien mukaan tarvitaan ajanmukaisesti varustetut ja koulutetut puolustusvoimat, jonka perustana on yleinen asevelvollisuus. Perussuomalaisten mukaan Suomen on säilytettävä avainsuorituskyvyt myös sotilaallisesti liittoutumattomana maana. Puolueen mukaan Euroopan unionin jäsenyys ei tuota turvaa, vain sympatiaa. Keskustan huolena on alueellisten joukkojen varustaminen ja se korostaa huoltovarmuuden turvaamista tukemalla kotimaista puolustusteollisuutta. *** Pääministeri Jyrki Katainen huomautti vastauksessaan, että yleisestä asevelvollisuudesta luopumista ei voi perustella taloudellisilla syillä, sillä muissa vaihtoehdoissa tarvittaisiin ehkä lisää rahaa. Kansanedustaja Seppo Kääriäinen esitti eri rahoitusvaihtoehtoja pohtivan parlamentaarisen ryhmän perustamista. Tällainen ryhmä tukisi puolustusvoimien suunnitteluperusteiden laadintaa vuoteen 2020 asti. > Väkivalta synnyttää väkivaltaa, se toistaa itseään loputtomasti. Kaikki, joita väkivalta koskettaa jäävät siihen jotenkin kiinni. Se liimautuu heidän jalkoihinsa ja hidastaa heidän askeleitaan. Näin toteaa amerikkalainen, yli kymmenen vuotta Afganistanissa ja Irakissa työskennellyt naisreportteri Megan K. Stack kirjassaan Kaikki tässä kylässä valehtelevat. Suomalainen kriisinhallintajoukko on irrottanut yli kymmenen vuoden ajan afgaanien väkivaltaan takertuneita jalkoja siitä sodan mudasta, joka hidastaa heidän askeleitaan. Suomalaiset ovat partioineet, vartioineet, kouluttaneet, taistelleet ja ohjanneet afgaaneja ja heidän turvallisuusviranomaisiaan rauhantien suuntaan. Kriisinhallintajoukko on rakentanut luottamusta ja vuoropuhelua eri osapuolten välille sekä tuonut rauhoittavan läsnäolonsa useisiin kymmeniin pohjoisafganistanilaisiin kyliin. Mikä merkittävintä, suomalaisjoukko on osana kansainvälistä yhteisöä mahdollistanut tyttöjen koulunkäynnin osallistumisasteen nousun nollasta noin viiteenkymmeneen prosenttiin Mazar-i-Sharifissa paikallisen Women s Garden -naistoimintakeskuksen mukaan. *** Nyt aloitettavalla yhteispohjoismaisella Suomen, Ruotsin, Norjan ja Latvian vahvistamalla turvallisuusvastuun siirtoa tukevalla neuvonanto- ja koulutusyksiköllä vaikutetaan afgaaniturvallisuusviranomaisten toimintatapoihin ja toimintakulttuuriin sen suorituskykyä tehostavalla ja tervehdyttävällä tavalla. Neuvonantajatoiminnalla nopeutetaan keskushallinnon vastuunottoa koko maan turvallisuudesta ja nopeutetaan väkivallan hidastamia askeleita. Turvallisuusvastuun siirtoa on pohjustettu suomalaisella, yleiseen asevelvollisuuteen perustuvalla jääkäritoiminnalla, mikä ansaitsee tunnustuksen. Autuaita ovat rauhantekijät. *** Maavoimien mediavierailu Afganistaniin havainnollisti ja avasi länsimaalaisten silmälasien läpi Keski-Aasiaa tarkastelevien toimittajien ja suuren yleisön silmiä. Silmät avautuivat ja tietoisuus kasvoi suomalaisen kriisinhallintajoukon, sen neuvonantajatoiminnan, kansainvälisen yhteisön, ja afgaaniturvallisuusviranomaisten ponnisteluista rauhan ja sovun eteen. Kylkiäisenä tietoisuus paikallisesta kulttuurista, ympäristöstä ja tavallisten afgaanien elämästä kasvoi. Suuressa murroksessa tuki Afganistaniin ei lopu. Sotilaallisen kriisinhallinnan painopisteen siirtyessä neuvonantajatoimintaan korostuu kehitysavun, humanitaarisen avun ja siviilikriisinhallinnan merkitys. Poissuljettua ei ole sotilaallinen kriisinhallintakaan vuoden 2014 jälkeen. Maavoimat viestii Afganistanista aktiivisesti. Suomalaisen median kamera ja kynä toivat viranomaisviestinnän raportteja ja tiedotteita syvällisemmin lähelle tavallisen afgaanin kasvot. Heidän, joita ei saa jättää yksin. Sakari Lauriala Maavoimien tiedotuspäällikkö Maavoimat järjesti mediavierailun Afganistaniin Vierailulle osallistui YLE, STT ja MTV3. kysymys Edellisessä numerossa kysyimme: Saavatko varusmiehet riittävästi lepoa? mielipide Vartio, partio, ammunta Ruotuväki uutisoi viime numerossa puolustusvoimissa tehtävästä unitutkimuksesta. Mielestäni unensaantiin pitäisi todenteolla alkaa panostaa puolustusvoimien toiminnassa. Alokkaat, allekirjoittanut mukaan lukien, saattavat lähteä kovapanosammuntoihin muutamien tuntien yöunilla, koska on kaiken maailman vartioita ja partioita. Kuinka paljon tämä vaikuttaa ammuntojen turvallisuuteen? Ymmärrän, että tarkoitus on valmistautua poikkeusoloihin, mutta riittävä uni on tärkeää myös oppimistulosten kannalta. Pohjoisen poika Internetaikaan intin litteroissakin Yksi puolustusvoimauudistuksen luvatuista mullistuksista oli sähköiset litterat, joihin piti alunperin siirtyä jo vuoden 2013 alusta. Nyt ollaan kuitenkin jo pitkällä helmikuussa, eikä varusmiehen viikottaisia matkoja olennaisesti helpottavaa tekstarilitteraa Kerro mielipiteesi! Vaikka nimimerkillä. Lähetä meille korkeintaan merkin pituinen kirjoitus yhteystiedoillasi varustettuna. vieläkään näy. Eikä siitä ole edes puhetta. Mihin sähköiset matkaliput oikein jäivät? Julkisuudessa ei ole tuotu esille uudistuksen toteutustapaa, saati oikeaa aikatalua. Ei voi kyllin korostaa, kuinka vaivalloisia ajastaan jääneet paperilitterat ovat paitsi varusmiehille, myös puolustusvoimille. Lupauksista kiinni, kiitos! Kyllä 43% 57% Seuraava kysymys: Pitäisikö naisten osallistua kutsuntoihin? Vastaa lähettämällä tekstiviesti RV K (kyllä) tai RV E (ei) numeroon Ei Äänestykseen voi osallistua myös Ruotuväen www-sivuilla osoitteessa > KUSTANTAJA: Puolustusvoimat TILAUS-, LASKUTUS- JA OSOITEASIAT: Puh Seuraava numero ilmestyy ISSN (painettu) ISSN (verkkolehti) PÄÄTOIMITTAJA Mikko Ilkko Puh Fax mikko.ilkko@mil.fi UUTISPÄÄLLIKKÖ Juha Heikkinen Puh Fax juha.heikkinen@mil.fi TUOTANTOSIHTEERI Kaarina Honkalammi Puh kaarina.honkalammi@mil.fi LEVIKKISIHTEERI Kaartinjääkäri Leo Piirto Puh ruotuvaki@mil.fi TOIMITTAJAT Kokelas Joona Haataja Puh Alikersantti Eira Talka Puh Alikersantti Moona Veijola Puh Alikersantti Olli Pietiläinen Puh Kaartinjääkäri Lassi Kuisma Puh Kaartinjääkäri Ville Paso Puh toimittajat.ruotuvaki@mil.fi GRAAFIKKO Kaartinjääkäri Tuomas Hämäläinen graafikko.ruotuvaki@mil.fi VALOKUVAAJAT Kaartinjääkärit Antti Heikkinen Puh Atte Tanner Puh kuvaajat.ruotuvaki@mil.fi arkisin kello ruotuvaki@mil.fi Pirkanmaan Lehtipaino Oy Tampere 2013 Toimituksen ja palvelupisteen käyntiosoite: Pääesikunta, C-rakennus, Fabianinkatu 2, Helsinki, postiosoite: PL 25, Helsinki, puhelinvaihde: internet-osoite: >

3 ruotuväki 4/2013 uutiset 3 Kutsuntoja muovataan pienin liikkein Resurssit eivät riitä kutsuntakeskuksien perustamiseen. Varusmiesliitto kaipaa palveluksen ja siviilielämän vuorovaikutusta. Ville Paso Risto Siilasmaan työryhmän raportti vuodelta 2010 suosittelee puolustushallintoa kehittämään kutsuntatilaisuuksia monilta osin. Puolustusministeri Carl Haglund nostaa raportista esiin viranomaisyhteistyön merkityksen. Raportti esitti toimenpidesuosituksena, että kutsuntoja voisivat käyttää hyväkseen yhä useammat viranomaiset ja muut toimijat yhteiskunnallisten myönteisten vaikutusten maksimoimiseksi, Haglund toteaa ja viittaa myös tuoreeseen nuorisolakiin, joka velvoittaa viranomaisia toimimaan yhteistyössä nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Poikkihallinnollista yhteistyötä toivoo entistä enemmän myös Varusmiesliitto. Tulevaisuudessa näkisin kutsunnoilla myös roolin nuorten valistamisessa palveluksen turvallisuuspoliittisesta tarpeesta. Lisäksi kutsunnat olisivat oiva tilaisuus suunnitella jouhevaa siirtymistä opiskelu- tai työelämän ja varusmiespalveluksen välillä. Tässä tukena voisi olla esimerkiksi opintoohjaaja tai puolustusvoimien sosiaalikuraattori. Yhdyn puolustusministerin huoleen ilman aloittamismääräystä jäävistä nuorista. Tiiviimpää yhteistyötä muiden viranomaisten ja esimerkiksi etsivän nuorisotyön välillä tarvitaan, toteaa Varusmiesliiton puheenjohtaja Paavo-Einari Kaipila. "Ei lisävelvoitteita puolustusvoimille" Varusmiesliitto on linjauksissaan ehdottanut radikaaleja muutoksia kutsuntoihin. Liitto liputtaa kutsuntakeskusmallin puolesta, johon kuuluisi 2 4 vuorokauden mittainen kutsuntatilaisuus. Niin sanottu Sveitsin-malli koetaan puolustushallinnossa hintavaksi, vaikkei sen myönteisiä vaikutuksia osuvuuden ja laadun osalta lähdetä kieltämään. Laaja-alaisilla kutsuntatilaisuuksilla voitaisiin muun muassa kartoittaa nuorten soveltuvuus ja mahdollinen erityisosaaminen eri tehtäviin. Puolustusministeri ei kuitenkaan pidä ajatusta toteuttamiskelpoisena. Kehitysajatuksissa on pidettävä mielessä realismi resursseista. Kuva: Iiro Hirvimäki Erityisesti toivon muiden toimijoiden läsnäoloa kutsuntatilaisuuksissa niiden nuorten auttamiseksi, jotka jäävät syystä tai toisesta ilman palveluksen aloittamismääräystä, puolustusministeri Carl Haglund painottaa viranomaisyhteistyön merkitystä. Nykyinen kutsuntatilaisuus on päivän mittainen tapahtuma. Siten se ei edellytä mittavia järjestelyjä toteutuksen osalta, eikä se ole kovinkaan kallis järjestää. Pelkästään asianmukaisen yöpymisen järjestäminen, mukaan lukien turvallisuusnäkökohdat, edellyttää monia järjestelyjä, Carl Haglund arvioi. Puolustusministeri toteaakin, ettei puolustusvoimille pidä sälyttää lisävelvoitteita nykyistä laajempien kutsuntojen järjestämiseen: Puolustusvoimissa on tällä hetkellä käynnissä mittava ja laaja puolustusvoimauudistus, joka koskettaa erityisesti puolustusvoimien alueorganisaatioita, jotka vastaavat kutsuntojen toteuttamisesta. Uudistuksen haastavuudesta johtuen puolustusvoimat ei kykene tällä hetkellä olemaan yksinään kutsuntojen kehittämistä ajava taho vaan pallo on niin sanotusti muilla toimijoilla. Yksilölliset kyvyt huomioon Naisten asepalvelus syntyy omasta motivaatiosta Ville Paso Varusmiesliiton puheenjohtaja Paavo-Einari Kaipilan mukaan kutsunnat voisivat koskea koko ikäluokkaa, vaikka naisten palvelus pysyisikin vapaaehtoisena. Tällä hetkellä vapaaehtoiset naiset eivät osallistu kutsuntatilaisuuksiin vaan hakeutuvat hakulomakkeen ja valintatilaisuuden kautta palvelukseen. Puolustusvoimissa on ollut aika-ajoin esillä valintatilaisuuksien ja kutsuntojen yhdistäminen. Meitä toki helpottaisi, jos naiset osallistuisivat erikseen sovittuihin kutsuntatilaisuuksiin. Mutta kärsisikö naisille kohdennettu henkilökohtainen informaatio, jos he olisivat miesten mukana, miettii komentaja Jyrki Kivelä Pääesikunnan henkilöstöosastolta. Naisten valintatilaisuuksissa on aina mukana naisvarusmies, jollaisen saaminen 500 kutsuntatilaisuuteen tuottaisi Kivelän mukaan ylittämättömän haasteen. "Jos pilliin vihelletään" Viime aikoina poliitikot ovat nostaneet ajatuksen asepalvelusta koskevasta informaatiokirjeestä, joka lähetettäisiin kaikille tietyn ikäluokan naisille. Voi olla, että se nostaisi kokeilijoiden ja keskeyttäjien määrää. Nykyinen tilanne on hyvä, kun nainen joutuu hakemaan itse tiedot. Se kertoo naisen motivaatiosta ja halusta hakeutua palvelukseen, Kivelä arvioi. Komentajan mukaan naisten asepalveluksesta puhuttaessa pitäisi keskustella myös sen vaikutuksista nykyistä laaja-alaisemmin. Aika vähän keskustellaan siitä, jos joskus pilliin vihelletään ja reserviläiset kutsutaan palvelukseen. Jos samasta taloudesta sekä isä että äiti on sodan ajan sijoitettuna ja taloudessa on parikin lasta, kuka ne katsoo ja hoitaa? Se on asia joka pitäisi hoitaa, Kivelä toteaa. Siilasmaan raportin mukaan asevelvollisen erityisosaamista ja tulevaa ammatillista suuntautumista ei oteta riittävästi huomioon. Raportissa sanotaan tämän vähentävän yksilön motivaatiota sekä jättää osaamispotentiaalia hyödyntämättä. Puolustusministeri kokee kysymyksen korjaavista toimenpiteistä vaikeana. Puolustusvoimat on pyrkinyt kehittämään muun muassa varusmiesten tulokyselyä myös tässä tarkoituksessa. Myös kutsuntatilaisuudessa erityisosaaminen pyritään huomioimaan aikaisempaa paremmin. Valitettavasti kaikkien erityistoiveita ei voida kuitenkaan joukkotuotantovelvoitteista johtuen huomioida täysimääräisesti, Haglund lausuu. Lisäksi nuoren miehen elämässä voi tapahtua melkoisia kurssinmuutoksia kutsuntatilaisuuden ja varsinaisen palveluksen aloittamisen välillä. Reservin tehtävissä ammatillista osaamista on aina pyritty hyödyntämään ja tämä varmasti lisääntyy muun muassa tulevien paikallisjoukkojen muodostamisessa, ministeri lisää. Miehittämättömät lennokit tuskin korvaavat Horneteja Kuva: Puolustusvoimat Moona Veijola Ranger-lentotiedustelujärjestelmän lennokki laukaisualustallaan. Puolustusvoimien päähävittäjäkalusto, Hornet-hävittäjät, vanhenee 2030-luvulla.Hankinnan suuruuden vuoksi korvaajaa pohditaan jo. Julkisuudessa on esitetty yhtenä vaihtoehtona hävittäjien osittaista korvaamista jopa miehittämättömillä lennokeilla. Suomen nykyiset lennokit eivät kuitenkaan tähän tarkoitukseen sovi. Suomessa on käytössä Rangerlentotiedustelujärjestelmä. Olemme myös hankkimassa pienempiä lennokkeja. Niitä käytetään erilaisiin käyttötarkoituksiin, mutta yhteistä on aluevalvonta ja joukkueen tilannetietoisuuden parantaminen, kertoo everstiluutnantti Pasi Saarikoski Maavoimien Esikunnasta. Käyttöä niin hävittäjille kuin lennokeillekin Miehittämättömien ilma-alusten toiminta-aika on viisi tuntia ja minilennokkien kolme tuntia, joten ne soveltuvat hyvin pitkille ja vaarallisille lennoille. Rajoitteita niilläkin on, kuten keveydestä johtuvat alttiudet vaikeille sääolosuhteille. Ranger-ilma-alusten toimintasäde ohjausasemasta on 150 kilometriä ja tulevien minilennokkien 10 kilometriä, mikä rajoittaa valvottavaa pinta-alaa. Toisaalta niillä voidaan nopeasti parantaa joukkojen tilannetietoisuutta kuvaamalla alueita. Hornetien korvaamisen kannalta kiinnostavaa on kuitenkin aseistusmahdollisuus. Esimerkiksi Afganistanissa aseistettuja lennokkeja on käytetty. Sitten puhutaan ihan eri laitteista. Kumpaakaan malleistamme ei ole aseistettu missään. Käytössämme olevia UAV:ta ei ole suunniteltu siihen, Saarikoski tuo esille. Hornet-lentojen korvaaminen lennokeilla ei muutenkaan onnistuisi aivan vaivatta. Järjestelmien suorituskyvyt ja käyttötarkoitukset ovat erilaisia. Miehitetyt ja miehittämättömät järjestelmät ovat lähtökohtaisesti eri tavalla suunniteltuja. Se, että ihminen on käyttölaitteen kanssa maassa, muuttaa kokonaisuuden suunnittelua verrattuna siihen, että ihminen on koneen sisällä, hän kuvaa.

4 4 uutiset ruotuväki 4/2013 lyhyesti Tuulivoimalahankkeet haittaavat tutkavalvontaa Puolustusvoimat on antanut 20 kielteistä lausuntoa uusien tuulivoimalapuistojen rakentamisesta vedoten myllyjen aiheuttamiin ongelmiin tutkavalvonnalle. Puolustusministeri Carl Haglund ei halua puolustusvoimien joutuvan tutkien muutoksissa maksumieheksi, vaan esimerkiksi tuulivoimalayritysten olisi maksettava muutostöistä. Insinöörieversti Kari Renko puolustusvoimien Materiaalilaitokselta kertoo, että muutostyöt tutkajärjestelmiin ovat hinnakkaita. Lisätutkien hankkimisen lisäksi vaihtoehtona on olemassaolevien tutkien uusi sijoittelu. Tutkien sijaintipaikkoja voidaan muuttaa tuulivoimaloihin nähden, mutta sekin on kallista, eikä kaikissa tapauksissa ratkaise ongelmaa, Renko sanoi. OPi Yhdysvaltojen ja Suomen erikoisjoukoilla harjoitus Kymmenen Yhdysvaltojen maavoimien erikoisjoukkojen sotilasta harjoittelee Utin Jääkärirykmentin mukana tänään alkaneessa koulutusvierailussa. Vihreät baretit -erikoisjoukkoihin kuuluvat sotilaat ovat Suomessa maaliskuun puoleenväliin asti. Meidän näkökulmastamme tavoite on oppia erikoisjoukkojärjestelmän rakentamisessa tarvittavia tietoja ja taitoja. Amerikkalaiset ovat toivoneet olosuhdekoulutusta, johon meidän talvi, pimeys ja lumikerros luovat hyvät puitteet, Utin Jääkärirykmentin komentaja, eversti Heikki Välivehmas kertoo. LKu Palvelukeskukselle tilat Joensuun Tiedepuistosta Joensuun Tiedepuisto on voittanut tarjouskilpailun puolustusvoimien palvelukeskuksen tiloista. Tiedepuiston suurin omistaja on Joensuun kaupunki. Tiedepuiston valintaan vaikuttavina tekijöinä olivat hyvä sijainti Joensuun keskustan välittömässä läheisyydessä, tilojen hyvä kunto ja soveltuvuus vähäisin muutoksin palvelukeskuksen toimintaan sekä kokonaisuudessaa edullinen kustannustaso. Tiedepuiston palveluihin sisältyy sellaisia kokonaisuuksia, jotka olisi muutoin jouduttu ostopalveluina hankkimaan, everstiluutnantti Timo Viinikainen kertoo. LKu NH90-simulaattorikoulutus kotimaahan Maavoimille on hankittu NH90- helikopterisimulaattori. Hankinta maksaa noin 13 miljoonaa euroa ja se tuo koulutukseen yli miljoonan euron vuosittaiset säästöt. Tällä hetkellä simulaattorikoulutus toteutetaan ulkomailla Saksassa. Siitä tulee paljon matkustusta. Tiettyjä taktisia asioita, joita ei ole haluttu harjoitella ulkomailla, voidaan toteuttaa simulaattorilla kotimaassa, kertoo Maavoimien ilmailun päällikkö, everstiluutnantti Anssi Vuolle. Laite toimitetaan Utin Jääkärirykmenttiin vuonna JHa Rajavartiolaitos turvaa ydintoiminnot Vähennykset toteutetaan ilman irtisanomisia ja lomautuksia. Valvonta keskittyy vilkkaille raja-alueille. Ville Paso Rajavartiolaitos on käynnistänyt sopeuttamisohjelman, joka toteutetaan vuosina Säästöpäätös osuu suurilta osin palkkamenoihin, joita supistetaan 19 miljoonalla. Muista toiminnoista Rajavartiolaitos leikkaa yhdeksän miljoonaa euroa. Rajavartiolaitokselle on lähivuosina kehittymässä budjettiinsa merkittävä alijäämä. Lähes 30 miljoonan euron alijäämä johtuu osin kustannuksien nousemisesta, esimerkiksi toimitilojen osalta. Se johtuu myös hallituksen tekemistä leikkauksista, sisäministeri Päivi Räsänen taustoittaa. Ministerin mukaan lähtökohtana on, että hallinto- ja tukipalvelut tuotetaan jatkossa vähemmällä henkilöstöllä. Myös toimitilamenoissa säästetään ja esimerkiksi koulutus on jatkossa tarkoitus keskittää Imatralle, ja näin voidaan luopua kokonaan Espoon kalliista toimitiloista. Merellinen koulutus tosin jatkuu Porkkalassa, Räsänen toteaa. Keskittämisiä tehdään joka puolella Suomea, mutta eniten ne osuvat Lappiin, jonka rajojen valvonta keskitetään neljälle rajavalvonta-asemalle. Pääkaupunkiseudulla esikunnat sijoitetaan edullisimpiin toimitiloihin yhteen kiinteistöön. Rajavartiolaitoksen vartiolentolaivueen korjaamolentotoiminta on tarkoitus keskittää yhdelle paikkakunnalle. Rajavartiolaitos välttyy lomautuksilta ja irtisanomisilta, mutta määräaikaisia siirtymisiä on kuitenkin edessä. Irtisanomisiin ei lähdetä vaan henkilötyövuodet vähenevät luonnollisen poistuman kautta, ministeri lausuu. Suurimmat riskit kaakkoisrajalla Rajavartiolaitoksella on sisäministerin mukaan ponnisteltu kovasti Sisäministeri Päivi Räsäsen mukaan sopeuttamisohjelmassa tärkeintä on ydintehtävien turvaaminen. Maanpuolustuksellisista velvoitteista ei hänen mukaansa jousteta. Ville Paso Lapin nykyisestä kahdeksasta rajavartioasemasta lakkautetaan vuoden vaihteessa neljä. Karhutunturin, Virtaniemen, Siilastuvan ja Utsjoen rajavartioasemien tehtäviä hoidetaan jatkossa Muonion, Ivalon, Raja-Joosepin ja Kelloselän asemilta. Vähennykset koskevat 60 työntekijää, jotka siirtyvät jäljelle jääville asemille. Lapin ja Kainuun rajavartijoita siirtyy myös Rohkea johtajuus palkittiin taas Eira Talka Vuosittain jaettava Adolf Ehrnroothin tunnustuspalkinto löysi kohteensa Säätytalolla Neljä maanpuolustuksen eteen teoillaan ja töillään erityisesti toiminutta sotilasta saivat kukin euron arvoisen palkinnon. Kriteereinä palkitsemisessa olivat edesmenneen jalkaväenkenraalin ja Mannerheim-ristin ritarin arvot, kuten rohkeus ja johtajuus. Palkitut ovat myös työpanoksellaan edistäneet toimintaa kentällä suoraan tai välillisesti. Yksi palkinnonsaajista oli everstiluutnantti Matti Santtila Pääesikunnasta. Varusmiesten liikuntakoulutuksen uudistajana, tasoryhmien isänä ja puolustusvoimien liikuntapäällikkönä tunnettu mies ei näe palkittua työtään vielä tehdyksi. Varuskuntien sisällä ja välillä on vielä eroja, eli tasalaatuisuuden eteen on vielä tehtävä töitä, Santtila sanoo. Hän on kuitenkin ilahtunut siitä, että 1990-luvun lopulta lähtien seurattu varusmiesten loppukysely tyytyväisyydestä puolustusvoimien liikuntakoulutukseen on noussut keskitason lukemista hyvän puolelle. Perhe tulee ykkösenä Merisotakoulun aliupseerikoulutuksen kehittämiseen vuodesta 2003 panostanut kapteeniluutnantti Markku Kaukoranta puolestaan on tyytyväinen koulutuksen nousujohteisuuteen ja sen paikan vakiintumiseen koulutusjärjestelmässä. Toivoisin, että koulutetut aliupseerit pysyisivät talossa puolustusvoimauudistuksesta huolimatta, Kaukoranta sanoo. Muut palkitut olivat lentokaluston, kuten Hornetien, päivityksissä sekä varushankinnoissa ansioitunut insinöörieversti Kari Renko Ilmavoimien materiaalilaitokselta sekä puolustusvoimissa vuodesta Säästöt osuvat eniten Lappiin määräaikaisesti Kaakkois-Suomen rajalle. Kansalaisten kannalta tilanne on turvallinen, sillä Lapin rajat ovat erittäin rauhallisia. Ei ole odotettavissa, että rajaturvallisuus heikkenisi, sisäministeri Päivi Räsänen kertoo. Sopeuttamisohjelmassa keskeistä on, että rajojen valvontaa keskitetään sinne, missä asutus on lähellä rajaa ja rajanylityksiä tapahtuu runsaasti. Kuva: AtteTanner sopeuttamisohjelman eteen. Vaikeiden ratkaisujen äärellä on paininut Rajavartiolaitoksen esikunnan suunnittelu- ja talousyksikön päällikkö, everstiluutnantti Jari Tolppanen. Suunnittelutyössä keskeisintä on ollut ydintoimintojen turvaaminen riskiarvioiden mukaisesti. Rajojen valvonnassa painopistettä siirretään Kaakkois-Suomeen ja Suomenlahdelle. Lapissa tapahtuvaa vähennystä kompensoidaan nykyaikaisella ja luotettavalla tekniikalla sekä helikoptereiden ja partioajoneuvokaluston mahdollistamalla liikkuvuudella, Tolppanen kertoo. Hän painottaa, ettei vähennyksiä tehdä leikaten vaan asteittain. Vaikutuksia seurataan tiiviisti, jotta niihin voidaan tarvittaessa reagoida. Pääosa muutoksista tehdään 2014 vuoden alusta, mutta vaikutukset syntyvät pidemmällä aikavälillä. Tolppasen mukaan henkilöstö on ottanut säästöt vastaan ymmärtäväisesti: Henkilöstö ymmärtää, ettei näin merkittävää säästövelvoitetta ole mahdollista toteuttaa ilman kipeitä päätöksiä. Ydintehtävät halutaan turvata. Sen takia ollaan valmiita tinkimään muista velvoitteista. Rajankulun sujuvuuden ja turvallisuuden lisäksi muita ydintehtäviä ovat meripelastusjärjestelmä ja rajat ylittävään rikollisuuteen puuttuminen. Myös kriisinajan joukkojen suorituskykyä kehitetään määrätietoisesti yhdessä puolustusvoimien kanssa, eikä siihen ole tulossa heikennyksiä, sisäministeri painottaa palvellut ja nykyisin vartiopäällikkönä toimiva sotilasmestari Pasi Mikkonen Pohjois-Karjalan Prikaatista. Palkintorahoille on jo kolmessa tapauksessa löydetty oikealta tuntuva sijoituskohde. Miehistä Santtila ei ole vielä pohtinut käyttökohdetta. Rengon summa on menossa säästöön, ja Mikkonen sekä Kaukoranta aikovat muistaa perheitään. Ihan varmasti vien perheen kesällä etelään. Olen työn takia ollut paljon poissa kotoa, joten ajattelen perhettäni, Kaukoranta sanoo. Sulisjengi ja lähimmät työtoverit ovat jo varanneet osan palkinnosta, mutta kyllä vuorotyötä tekevällä perhe tulee ykkösenä ja päättää palkintorahojen käytöstä, Mikkonen toteaa. Puolustusvoimain komentajan, kenraali Ari Puheloisen palkitsema sotilasmestari Pasi Mikkonen Pohjois- Karjalan Prikaatista oli yksi neljästä palkinnon saaneista. Kuva: Antti Heikkinen

5 ruotuväki 4/2013 uutiset 5 Kohti savuttomuutta armeija-aikana tähtäimessä Mitä tapahtuu loppuunkäytetyille vaatteille? Eira Talka Jos tupakasta pyrkii eroon, siihen löytyy puolustusvoimissa nyt kannustusta. Pääesikunta julistautui tammikuussa savuttomaksi, mikä tarkoittaa sitä, että tupakointi on sallitttua enää ruokailun ja kahvitauon yhteydessä. Varuskunnissa taas alettiin kannustaa varusmiehiä ja henkilökuntaa savuttomuuteen pehmeillä keinoilla, kuten pudottamalla käytöstä termi tupakanmittaisesta tauosta. Molemmat tempaukset liittyvät Syöpäjärjestöjen ja tuberkuloosin vastustamisyhdistys Filhan kanssa vuosina toteutettavaan savuttomuushankkeeseen. Sillä pyritään vähentämään niin henkilökunnan kuin varusmiesten tupakkatuotteiden käyttöä. Joukko-osastot tekevät omat päätöksensä ja ohjeensa itsenäisesti oman aikataulunsa mukaisesti, puolustusvoimien ylilääkäri, lääkintäprikaatikenraali Simo Siitonen Pääesikunnasta selvittää. Positiivista puolustusvoimilta Eira Talka Kaksi Maavoimien uudistettu taistelutapa -elokuvaa sai ensi-iltansa maanantaina Toinen elokuvista avaa taistelutavan salat katsojalle, toisessa uudenaikaisesti koulutetut joukot torjuvat esimerkillisesti vihollisen hyökkäyksen Suomen maaperälle. Videot ovat noin kymmenen minuutin mittaisia. Maavoimien varusmiesten opetusmateriaalina ja uuden taistelutavan esittelynä käytettävä videoparivaljakko julkaistiin puolustusvoimien YouTube-kanavalla sekä median edustajille Santahaminassa 1. jääkärikomppanian auditoriossa. Videopalapelin koostamista Eira Talka Särmänä liikenteessä -kampanja sujui varusmiesten viimevuotisen palautteen mukaan niin hyvin, että koulutus vakiinnutettiin osaksi puolustusvoimien liikenneturvakoulutusta. Vuosittain yli varusmiestä käy läpi varuskunnissa annettavan koulutuksen, jonka ideana ovat ryhmänjohtajien alokkaille vetämät liikenneturvallisuutta käsittelevät keskustelut. Tammikuussa alkanut tupakoimattomuushanke aiheutti väärinkäsityksiäkin. Vain Pääesikunta julistautui tuolloin savuttomaksi. Varuskunnissa taas kannustetaan henkilökuntaa ja varusmiehiä tupakoimattomuuteen positiivisessa hengessä. Käytännössä alikersantti istuttaa ryhmänsä esimerkiksi tupaan, jossa jutellaan noin tunnin ajan ennalta rajatuista liikenneteemoista ja käsitellään yhdessä muutamia esimerkkitilanteita. Liikenneturvan, puolustusvoimien ja Sotilaskotiliiton kampanja alkoi neljä vuotta sitten. Pehmeillä keinoilla vaikutusta Viime vuoden toinen saapumiserä Hankkeen tarkoituksena on saada varusmiehet ymmärtämään tupakoinnin ja nuuskan käytön vaarat sekä kannustaa heitä lopettamaan erilaisilla virikkeillä. Tammikuussa esimerkiksi käynnistyi sotilaskodeissa ja Facebookissa varusmiehille tarkoitettu "Pelaa jollain muulla kuin terveydelläsi" -kampanja, joka muun muassa jakaa tietoa savuttomuuden eduista. Hankkeesta oltiin kuultu Vekaranjärven varuskunnan tupakkapaikoilla. On positiivista, että puolustusvoimat on ottanut ikäluokan huomioon tässä asiassa. Tiedän monia, jotka ovat aloittaneet tupakoinnin armeijassa, kun muutkin niin tekevät, alikersantti Tiina Mäkilä kommentoi 2. ilmatorjuntakomppanian tupakkapaikalla. Olen ajatellut lopettamista. Sellainen kampanja tehoaa, jossa esitetään faktatietoa fiksusti ja ote on rento, 1. viestikomppanian alokas Miro Ertimo sanoo. Karjalan Prikaatin huolto- ja kuljetuskomppanian varapäällikkö, kapteeni Tuukka Koski ei usko turhan tiukkaan lähestymiseen Parinkymmenen kuvauspäivän aikana taltioitiin noin kymmenen eri joukon taisteluharjoituksia ympäri Suomea. Produktion suunnitteluvaiheesta lopputuotosten viimeistelyyn kesti lähes vuoden verran. tupakoimattomuuden edistämisessä. Alkuvaiheessa palvelusta jokainen käyttää ne lyhyet tauot haluamallaan tavalla, hän sanoo. Jatkossa pyritään kannustamaan entistä enemmän tupakoimattomuuteen taukojen yhteydessä eli ei esimerkiksi enää puhuta tupakanmittaisista tauoista, Koski lisää. Taistelukameratiimin huippuprojekti julki Maavoimien uudistettua taistelutapaa esitellään kahdella toisiaan tukevalla lyhytelokuvalla. Elokuviin on taltioitu varusmiesten toimintaa harjoituksissa ympäri Suomen. Esimerkiksi Rovajärvellä työskenneltiin kuusi päivää kuudella kameralla, jolloin liikkuvaa kuvaa kertyi päivässä jokaiselle kameralle noin kolme tuntia. Tuotanto oli kuin valtava palapeli, jossa palat olivat muutaman sekunnin mittaisia videopätkiä, Pääesikunnan viestintäosaston tuottaja, yliluutnantti Tommi Kangasmaa kuvailee projektin vaativuutta. Suurimman osan työstä teki kymmenkunta Combat Camera - tiimin aiempien ja nykyisen saapumiserän varusmiestä. Mukana oli myös muun muassa pyrotekniikan, värimäärittelyn ja äänisuunnittelun ammattilaisia ulkopuolelta. Taistelukameratiimin toistaiseksi suurimmalle projektille hintaa tuli yhteensä noin euroa. Toimiva tapa käsitellä liikenneturvallisuutta Kuva: Combat Camera kuudesta eri varuskunnasta pääsi arvioimaan koulutuksen onnistuneisuutta. Yli vastaajasta suurin osa piti keskusteluita kyselytutkimuksen mukaan onnistuneina. Hyödyllisimmiksi katsottuja keskusteluteemoja olivat varusmiesten mielestä muun muassa joukkoliikenteen edut, väsymys ja huono keli sekä omien riskien pohdinta. Kysymykseen, vaikuttaako koulutus vastaajan omaan liikennekäyttäytymiseen, annettiin pitkälti keskitason arvioita. Olen tyytyväinen jo siihen, että varusmiehet arvioivat tällaisen pehmeän menetelmän vaikutukset näinkin suuriksi. Kyseessä on kuitenkin monitahoinen ilmiö, Liikenneturvan koulutuspäällikkö Antero Lammi kommentoi. Kuva: Atte Tanner Joona Haataja Kun maastopuku tai maihinnousukengät on käytetty loppuun, niiden tarina päättyy yhdellä tavalla. Vaatetussektorin johtaja, kapteeni Mika Lund Länsi-Suomen huoltorykmentistä, mitä puolustusvoimat tekee loppuunkäytetyille vaatteille? Hylätyn puolustusvoimien vaatetusmateriaalin jälkikäsittely toteutetaan pääsääntöisesti polttamalla materiaali energiajätteenä. Polttokelvoton materiaali, esimerkiksi vanhat sadeviitat, pilkotaan ja hävitetään yhdyskuntajätteenä kaatopaikalla. Varusmiehille ja henkilökunnalle lainattavaa vaatetusta ei myydä, koska tällöin hylätyn materiaalin vaihtaminen ehjään ja käyttökuntoiseen materiaaliin olisi mahdollista varusvaihdoissa. Kuinka paljon varusteita hylätään vuosittain? Määrät vaihtelevat suuresti. uutisia muualta Etelä-Korea pullisteli uudella ohjuksella Mikäli ylläpitohankinnan määrärahaa myönnetään vuosittain vähemmän, tuotteita korjataan pidempään ennen hylkäystä. Materiaalin oikea käyttö ja sen huoltaminen vaikuttavat käyttöikään suuresti. Esimerkiksi nykyisin hylätään vuosittain noin paria varsikenkiä. Mikäli tuotteita käytettäisiin olosuhteiden mukaan oikein, eli kosteilla keleillä kumisaappaita ja talvella pakkassaappaita eikä varsikenkiä, sekä käyttäjät lankkaisivat ja kuivaisivat kenkiä säännöllisemmin, tuotteiden käyttöikä pidentyisi oleellisesti eikä hylkäystarve olisi niin suuri. Vaatetusmateriaali on jokaisen veronmaksajan rahoin hankittua materiaalia. Perusvaatetuksen hankinta yhdelle varusmiehelle maavoimissa ilman ballistista suojaa maksaa noin euroa. Miten pahasti varusteiden tulee olla rikki hylättäessä? Eri tuotteilla on erilainen hylkäystaso. Esimerkiksi maastopuvun korjaaminen on usein kalliimpaa kuin sen käyttöarvo. Turun Sanomat uutisoi Etelä-Korean esittelleen torstaina 14.2 uuden risteilyohjuksensa, joka pystyy osumaan kohteisiinsa Pohjois- Koreassa missä vain ja milloin vain. Tämä ohjus on täsmäase, joka pystyy tunnistamaan ja osumaan vaikka Pohjois-Korean johdon talon ikkunaan, kehui puolustusministeriön edustaja. Ministeriö esitteli toimittajille ohjuksen laukaisua videolla. Etelä-Korean armeija on ollut korotetussa hälytystilassa siitä lähtien, kun Pohjois-Korea ryhtyi uhkailemaan uudella ydinkokeellaan. Koe tehtiin tiistaina. Ydinkoe herätti suuttumusta ympäri maailmaa, ja YK:n turvallisuusneuvosto lupasi lisäpakotteita Pohjois- Korealle. Turun Sanomat USA:n puolustusministerin nimitys viivästyy Yhdysvalloissa Chuck Hagelin nimitys maan puolustusministeriksi viivästyy reilulla viikolla, kertoo MTV3 verkkosivuillaan. Syynä on senaatin republikaaniedustajien vastustus. Nimityksen eteneminen kaatui äänestyksessä. Presidentti Barack Obama on esittänyt Hagelia tehtävään. Obama sanoi äänestyksen jälkeen, että Hagelin nimityksen torppaaminen on ennennäkemätöntä. Obaman mukaan Hagel on tehtävään sopiva. Hagel, 66, on republikaanipuolueen entinen senaattori, mutta puolueen keskuudessa ehdokkuuteen on suhtauduttu kielteisesti. Republikaanit ovat toivoneet lisää vastauksia Hagelia koskeviin kysymyksiin. Republikaanien mukaan Hagel on ollut senaattoriurallaan liian lepsu Irania kohtaan. Hän on saanut kritiikkiä myös suhtautumisestaan Irakin sotaan ja Israelin puolustamiseen. Hagelin nimityksen uskotaan joka tapauksessa lopulta saavan senaatissa riittävän kannatuksen ja menevän läpi. MTV Kymmenettuhannet paenneet taisteluja syyrialaiskaupungista Yle raportoi noin ihmisen paenneen taisteluja Shaddadan kaupungista itäisessä Syyriassa. YK:n ruokaohjelman mukaan asukkaat ovat paenneet kiivaita taisteluita. Taisteluissa kuoli syyrialaisen ihmisoikeusjärjestön mukaan satakunta hallituksen sotilasta sekä 30 kapinallista taistelijaa. Syyrian kapinalliset ottivat öljyalueen kaupungin haltuunsa eilen. Seuraavaksi kapinalliset aikovat vallata myös maakunnan pääkaupungin. Kapinalliset ottivat haltuunsa maan öljyntuotantoalueella sijaitsevan kaupungin torstaina. Yle Toimittanut Leo Piirto

6 6 maailmalla ruotuväki 4/2013 lyhyesti Sotilastarkkailijoiden auto kaapattiin Kahden sotilastarkkailijan ajoneuvo kaapattiin viime viikon maanantaina Etelä-Golanilla. Aseistamattomat sotilastarkkailijat olivat matkalla suorittamaan säännöllistä asemien tarkastusta, kun heidän autonsa pysäytettiin aseilla uhaten. UNT- SO-operaatiossa palvelevista sotilastarkkailijoista toinen oli suomalainen. Kyydissä olleen suomalaisen kertomuksen perusteella tilanne oli hetken ajan melko uhkaava, mutta rauhoittui nopeasti. Uhkaajien tavoite oli selkeästi vain saada ajoneuvo haltuunsa, UNTSO-operaation suomalaisten kansallinen vanhin, everstiluutnantti Jukka Honkanen kertoo. (Maavoimat 12.2.) LKu CIA:lla lennokkitukikohta Saudi-Arabiassa Yhdysvaltain tiedotusvälineet kertoivat helmikuun alussa, että maalla on ollut salainen lennokkitukikohta kahden vuoden ajan Saudi-Arabiassa. Tukikohtaa on käytetty vuodesta 2011 terroristijärjestö al-qaidan johtajia vastaan. New York Times -lehden mukaan tukikohta rakennettiin vuonna 2009, jolloin Yhdysvallat teki epäonnistuneen iskun risteilyohjuksella Jemenissä sijainneeseen kohteeseen. Uhreihin lukeutui useita siviilejä. Britannian yleisradioyhtiön BBC:n mukaan yhdysvaltalaismedia on tiennyt tukikohdan olemassaolosta vuodesta (Yle 6.2.) ETa Hallittua salama-ammuntaa Yhdysvaltain armeija kehittelee laserasetta, jonka avulla voidaan ampua voimakas plasmapurkaus, käytännössä salama, etäällä olevaan kohteeseen. Laser-Induced Plasma Channel (LIPC) -niminen ase perustuu nykyisessä versiossaan 50 miljardin watin tehoiseen lasersäteeseen. Erittäin lyhytaikaisen mutta voimakkaan pulssin sähkömagneettinen kenttä hajottaa ympäröivän ilman molekyylejä tuottaen plasmaa, joka ohjautuu sädettä pitkin kohteeseensa. Kehitystyöryhmän haasteena oli tehdä aseesta riittävän kestävä taisteluolosuhteisiin. (Uusi Suomi 9.1.) THä Ruotsin komentajan puheet eivät johda tutkintaan Pääsyyttäjä Tomas Lindstrand on päättänyt, ettei Ruotsin puolustusvoimien komentaja, kenraali Sverker Göransonin puheet maansa puolustuskyvystä johda jatkotoimiin. Komentaja totesi lehtihaastattelussa tammikuussa, ettei Ruotsi kykenisi puolustautumaan hyökkääjää viikkoa kauempaa. Valtion puolustuskyvystä puhuminen on luonnollisesti erittäin herkkä aihe. Pohdimme asiaa. Olen keskustellut asiasta turvallisuuspoliisi Säpon kanssa, Lindstrand sanoi Dagens Nyheterille. Myöhemmin Lindstrand tiedotti, ettei komentaja ole syyllistynyt rikokseen. (Yle 1.2.) VPa Atalanta-operaatio jatkuu Suomen osalta Alussuojausosasto lähtee Somalian vesille maaliskuussa. Suomalaiset suojaavat Caroline Scan -alusta merirosvoilta. Ville Paso Eira Talka Ranska aloittaa joukkojensa vetämisen länsiafrikkalaisesta Malista maaliskuussa. Entinen siirtomaaisäntä on onnistunut yhdessä Malin armeijan kanssa lyömään suuren osan islamistikapinallisista tammikuussa alkaneessa, YK:n valtuuttamassa sotilasoperaatiossaan. Islamistit ennättivät viime kesänä vallata lähes koko Pohjois- Malin, ja Ranska lähetti maahan noin sotilasta avustamaan maan hallitusta ääri-islamistien hätistämisessä. Ranskan ulkoministeri Laurent Fabiuksen mukaan operaation tehokkuudesta huolimatta Malin Viimeksi suomalaiset osallistuivat Somalian aluevesillä tapahtuvaan operaatioon 2011, jolloin paikalle lähetettiin miinalaiva Pohjanmaa. Suomalaiset osallistuvat jälleen Atalantana tunnettuun EUNAVFOR-operaatioon. pohjoisosissa on edelleen terroristiyksiköitä, joita Ranska on viime viikot pyrkinyt kitkemään. YK:n suunnitelma alkuvaiheessa Ranska haluaa YK-joukot hallitsemaan sotilasoperaatiota huhtikuussa. YK ei kuitenkaan ole näillä näkymin nopealla aikataululla viemässä joukkojaan Maliin. On toki periaatteessa mahdollista, että Suomesta lähdetään mukaan myös YK-operaatioon. Tämä edellyttäisi kuitenkin lisärahoitusta. YK:n suunnitelma tosin on vielä alkuvaiheessa, puolustusministeriön puolustuspolitiikkayksikön Suomi on jälleen lähdössä Somalian vesille suojaamaan YK:n avustuskuljetuksia. Aikaisemmin Suomi osallistui Atalanta-nimellä tunnettuun EUNAVFOR-operaatioon keväällä 2011, jolloin Merivoimat lähetti paikalle miinalaiva Pohjanmaan. Tällä kertaa Suomesta ei lähetetä Afrikan sarven aalloille omaa alusta vaan henkilöstöä. Koottu osasto valmistautuu tehtävään, joka odottaa vielä lopullista vihreää valoa tasavallan presidentiltä valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen pohjalta. Olemme Merivoimissa saaneet Pääesikunnalta tehtävän asettaa itsenäinen alussuojausosasto suojaamaan YK:n alaisen Maailman ruokaohjelman kauppa-alusta sen kuljettaessa ruokaapua Somaliaan, majuri Jouni Koskinen Merivoimien Esikunnan suunnitteluosastolta kertoo käynnissä olevasta valmistelusta. Suomalaisten suojeltavana tulee olemaan Caroline Scan -alus, jonka YK on vuokrannut käyttöönsä saksalaisvarustamolta. Koskisen mukaan kyseessä on normaali siviilikauppa-alus, jonka suojaamisesta suomalaisosasto ottaa vastuun maaliskuussa: Saksalaiset ovat vastaavanlaisella ryhmällä suorittamassa suojaustehtävää kyseisellä aluksella. Heitä ennen alusta ovat suojanneet hollantilaiset, hän sanoo. Vaikka muutoin alus edustaakin tavanomaisia kauppa-aluksia, eroaa sen suojaus suuresti muista alueella purjehtivista kauppa-aluksista. Vastaavaa tehtävää ei tehdä toistaiseksi missään muussa aluksessa, eli kyseessä on vain ja ainoastaan tämä yksi alus. Yleisesti ottaen kauppa-alukset tukeutuvat yksityisiltä markkinoilta palkattuihin turvaryhmiin, Koskinen mainitsee. Tehtävä jatkuu heinäkuulle Alukselle on suunniteltu noin 15 henkilön alussuojausjoukkuetta. Joukkueeseen kuuluu muun muassa lääkintähenkilöstöä. Koulutetuista henkilöistä noin puolet on reserviläisiä, kapteeniluutnantti Pasi Heikkilä Merivoimien Esikunnan henkilöstöosastolta kertoo. Vaikka lopullinen lähtökäsky vielä puuttuu, on valmistelut voitu viedä pitkälle. Olemme aloittaneet kriisinhallintalain mukaiset valmisteluja varautumistoimenpiteet viime vuoden puolella, eli olemme toteuttaneet ennakoivia toimenpiteitä materiaalihankinnasta henkilöstörekrytointiin ja -koulutukseen. Myös huoltoon ja kuljetukseen liittyvät toimenpiteet on aloitettu, majuri Jouni Koskinen mainitsee. Ranska vetää joukkonsa Malista Suomi on valmiina osallistumaan kriisinhallintaan alueella. Kuva: Puolustusvoimat johtaja Helena Partanen kertoo. Suomi näkyy Malissa EUTM Mali -operaatiossa tällä hetkellä suunnittelijoiden joukossa, ja operaation käynnistyessä enintään 12 koulutustehtäviin lähtevän rauhanturvaajan ominaisuudessa. Operaation on määrä käynnistyä huhtikuussa, ja sen tarkoituksena on kouluttaa malilaisia joukkoja vastaamaan maan turvallisuudesta. Lähteet: STT, AFP, Reuters Ääri-islamistien terroristiyksiköiden jahtaaminen Malissa jatkuu Ranskan osalta näillä näkymin maaliskuuhun asti. Kuvassa Malin islamistikapinallisia. Suomalaisten tarkka lähtöpäivä ei ole vielä selvillä. Siihen vaikuttaa esimerkiksi aluksen oma reittisuunnitelma, jonka mukaan osasto valmistautuu vastuumaiden väliseen vaihtoon. Tämänhetkinen suunnitelma ja saatu mandaatti on jatkaa heinä-elokuulle. Toukokuussa valmistaudumme vaihtamaan laivan henkilöstön, joten yhden rotaation pituus tulee olemaan varsin lyhyt, Koskinen kertoo. Monsuunikausi hidastaa merirosvoja Caroline Scan on välttynyt tähän asti kaappaustilanteilta ja -yrityksiltä, joista suuri yleisö on monien muiden alusten kohdalta saanut lukea. International Maritime Bureau raportoi viime vuoden aikana aiempaa vähemmän kaappauksia, kun 75 alusta raportoi hyökkäyksistä. Edeltävänä vuotena tapauksia rekisteröitiin 237. Yhtään kaappausyritystä Caroline Scania kohtaan ei ole tapahtunut. Myös yhtään viitettä siitä, että merirosvot olisivat edes lähestyneet kaappaustarkoituksella alusta, ei ole raportoitu, majuri Jouni Koskinen painottaa. On vaikea arvioida etukäteen vallitsevaa tilannetta, kun suomalaiset sinne menevät. Pitää ottaa huomioon, että suomalaisten ollessa Somalian vesillä, on siellä alkamassa toukokuussa monsuunikausi. Meri on varsin haasteellinen pienille merirosvojen käyttämille aluksille ja merenkäynti on varsin kovaa. Tilastot kertovatkin, että monsuunikausien aikana kaappausyritykset ovat olleet merkittävästi vähäisempiä, Koskinen lisää. Tarvittaessa suojausosasto on kuitenkin valmis käyttämään voimakeinoja, jos kutsumattomat vieraat yrittävät alukselle. Ei se ole tietenkään poissuljettua. Siksi sinne suojausosasto asetetaan, että kaappaustilanteessa se pystyisi suojaamaan aluksen. Kuva: Puolustusvoimat Kuva: Magharebia

7 ruotuväki 4/2013 reportaasi 7 Kuvat: Antti Heikkinen Tykin kanssa lähes kymmenmetrinen Leopard 2A4 on yllättävän helppo ajettava. Ajokokemus hakee kuitenkin vertaistaan. Oikealla kaasu, vasemmalla jarru hanaa Ruotuväen toimitus kävi kokeilemassa, miltä tuntuu ajaa puolustusvoimien tuhovoimaisimpaa panssarivaunua hevosvoimaa ei jätä kylmäksi, kun kaasun polkaisee pohjaan. Lassi Kuisma Jokainen muistaa varmasti sen, kun kotikadulla päästeli ensimmäisiä kertoja kunnolla menemään polkupyörällä. Mopoilijat muistavat ensimmäiset kaksitahtimoottorin kitkerät hajut vaatteissaan ja autoilijat ensimmäiset metrit, jotka huristeltiin rystyset valkoisena ratista puristaen. Alla jylläävä voima tuntui joka kerta moninkertaistuvan edelliseen kulkupeliin verrattuna. Maailman rajat pienenivät kertaheitolla: tällä vehkeellä pääsee vaikka maailman tappiin saakka! Ruotuväen toimittaja ja kuvaaja kokivat tämän tunteen uudestaa päästessään moottoriajoneuvojen todelliseen raskaaseen sarjaan, Leopard 2A4 -taistelupanssarivaunun rattiin. Yksinkertaisesti tuhoisa Kurvaamme Parolannummelle Panssarikoulun pihaan, jossa koulun panssarimestari, sotilasmestari Kari Järvinen odottaa meitä taisteluvaunu lämmitettynä. Pakkasta ei ole kuin aste tai korkeintaan pari, mutta hytisemme kuvaajan kanssa Järvisen tutustuttaessa meidät päällisin puolin tähän yhdestä maavoimien tärkeimmistä pelotteista. Ilman suurempia jaaritteluja kiipeämme vaunun päälle, sujahdan luukusta kuljettajan penkille ja Järvinen alkaa selittää namiskojen ja vipujen käyttötarkoituksia. Laitteen yksinkertaisuus lyö ällikällä. Automaattivaihteisto. Tuosta virta päälle, ja tuosta napista painamalla moottori käynnistyy. Oikealla kaasu ja vasemmalla jarru. Paina ensin jarru pohjaan, ja sitten tuosta vivusta työntämällä käsijarru pois päältä, Järvinen selostaa. Kuvaaja hyppää vaunun johtajan ja Järvinen lataajan paikalle. Vedämme vaunukypärät päähän, avaamme radiolinjat ja painan moottorin käskystä käyntiin. Täpinöissäni unohdan painaa jalalla jarrua ottaessani käsijarrun pois päältä, ja vaunu nytkähtää samoin tein liikkeelle. Sotilasmestari antaa sapiskaa kaasunkäytöstä Painan kaasua ujosti. 47,6-litrainen V12-dieselmoottori pörisee kauniisti, muttei kuitenkaan tunnu tai kuulosta ajajan penkille autoa kummemmalta. Tutustun ohjauksen herkkyyteen tekemällä pieniä kääntöliikkeitä, ja sotilasmestari Järvinen neuvoo vaunun harjoitusurille. Ajolinjani on kuulemma täydellinen, joten itsevarmuuspuuskassa kaarran pitkän suoran päähän. No niin, anna mennä vaan, Järvinen ohjaa radiosta. Poljen kaasupolkimen polleana puoleenväliin. Leopardin hevosvoimaa alkavat konkretisoitua vauhdin noustessa suoralla nopeasti. Hanaa, hanaa! Järvinen patistaa. Omasta innostuksestani huolimatta edellinen ei selkeästi ollut vielä kokeneen opettajamme mielestä mitään. Joten kaasu pohjaan, ja homman hienous alkaa valjeta. Vaunumme nopeus nousee sohjolumessa arviolta 50 kilometriin tunnissa. Mieleni täyttää pikkupoikamaisen hilpeyden ja miehisen polleuden sekoitus, kun 55- tonninen vaunu pomppii isojen kumpareiden yli pehmeästi. Maastosta ja kaasujalasta riippuen 2 15 litraa polttoainetta kilometrillä kuluttavaa vaunua saa todella huudattaa, sillä silloin se on ketterimmillään. Kaasu pohjaan, ja homman hienous alkaa valjeta. Sotilasmestari Kari Järvinen neuvoo, kuinka ajovaihteen saa päälle. Metsien panssarinen valtias Ajaminen alkaa tuntua sanoinkuvailemattoman hienolta, kun alkujännitys raukeaa. Kokeilen äkkijarrutusta, jolloin kumisin telalapuin varustettu hirmu puskee ja liukuu monia metrejä. Muutaman kierroksen jälkeen vaihdamme kuvaajan kanssa paikkoja. Vaunun johtajan paikalla lumikiteet piiskaavat naamaa kovemmin, ja pari metriä ajajaa korkeammalla myös töyssyt heittelevät lujemmin. Järvinen kertoo, että vaunuurien reunoilla olevat puut katkeaisivat kuin tulitikut, jos ajaisimme niitä kohti. Hallinnassamme on niin järisyttävä määrä tuhovoimaa ja tehoa, ettei ole vaikea uskoa, miksi taisteluvaunulinja on yksi halutuimmista koulutuspaikoista Panssariprikaatissa. Kuvaajamme ohjaa vaunun lopulta takaisin Panssarikoulun pihaan, jossa odottaa tavallista suuremman mittakaavan peruutusparkkeeraus. Ristikkäisohjauksella toimiva pakitus sujuu oikein mallikkaasti, vaikka Järvisen käsky "oikea ylös" ei heti rekisteröidykään kuvaajamme toimintaan. Pienen vikaliikkeen jälkeen Leopard taipuu nätisti paikalleen vaunuhallin eteen. Kymmenen, tai kolmenkymmen minuutin, mittainen rypistys on ohi. Adrenaliinipiikissä ajantajukin katoaa. Vaunu jaksaa innostaa On jälkilöylyjen aika. Vuodesta -84 vaunujen kanssa tekemisissä ollut sotilasmestari Järvinen sanoo, ettei hän kyllästy hommaansa ikinä. Vaunutyypit muuttuvat koko ajan, et ole ikinä valmis. Tulee uutta kalustoa, joten on pakko pysyä ajan hermolla. Haastavinta ja mukavinta on se, että joutuu koko ajan kouluttamaan itseään, Järvinen pohtii. Luovutamme kypärät ja laskeudumme saksalaiselta panssarilta suomalaiselle maanpinnalle. Hyppäämme autoon, jolloin kokemuksemme sivuoireet alkavat ilmetä: tuntuupa tylsältä. Tuhovoimaa, tehoa ja yksinkertaisuutta. Ajajan ohjaamoon mahtuu kepeästi, mutta ahtaaksi se alkaa käymään, kun kaasu pohjassa huristelevan kuskin ego kasvaa silmissä.

8 8 60 VUOTTA ILMAVOIMIEN SUIHKUKONEITA ruotuväki 4/2013 Matka köyhän miehen hävittäjistä uskottavaan ilmapuolustukseen Teksti Moona Veijola Kuvat Suomen Ilmailumuseo, puolustusvoimat Ulkoasu Tuomas Hämäläinen Syyskuun 18. päivä vuonna 1952 viimeinen sotakorvauserä oli maksettu Neuvostoliitolle. Tämä antoi mahdollisuuden ostaa lisäbudjetissa suihkukoneita Ilmavoimille. Ilmavoimien suorituskykyä haluttiin modernisoida, joten lisäbudjetissa ostettiin kuusi yksipaikkaista de Havilland Vampirea Englannista. Loka-marraskuussa 1952 ensimmäiset neljä suomalaista ohjaajaa kävivät Englannissa ja saivat lyhyen Vampire-koulutuksen. Suomalaisten oli tarkoitus lentää kolme ensimmäistä Vampirea vuoden 1953 lopulla Suomeen, mutta säät kiusasivat, joten englantilaisten kanssa tehtiin sopimus, että tehdas lentää koneet mahdollisimman nopeasti vuodenvaihteessa Suomeen. Tammikuun 22. päivä vuonna 1953 ensimmäiset kolme Vampirea ilmestyivät Porin lentokentän ylle. Koneet kiersivät kentän kaksi kertaa ja hajaantuivat yksittäislaskuja varten. Ensimmäinen laskeutunut kone oli VA-3, jota lensi lentäjä Thornton, tehtaan koelentäjä. Hänen rattaansa koskettivat Suomen maankamaraa kello 12: Satakunnan Lennoston entinen komentaja, eversti evp. Jukka Uhari 1950-luvun pioneeriaika Suomen puolustusvoimien ensimmäiset suihkukoneet hankittiin todellakin tarpeeseen: Ilmavoimien mäntämoottorikoneet olivat tulossa suorituskykynsä ja käyttöikänsä päähän, ja ne ajettiin loppuun 1950-luvun puoliväliin tultaessa. Lisäbudjetilla hankitut Vampiret aloittivat suihkukonehävittäjäajan Suomessa, vaikka ne edustivatkin jo ostohetkellä vanhentunutta tekniikkaa Euroopassa. Käytännössä 1950-luvun alku oli huonoa aikaa puolustusvoimille, sillä meillä oli todella pienet määrärahat, uutta kalustoa oli hankala saada, eivätkä ulkomaat olisi kovin mielellään meille kalustoa myyneetkään heti sotien jälkeen, Keski-Suomen Ilmailumuseon museoamanuenssi Mikko Veijalainen taustoittaa ajan oloja. Vampire oli kuitenkin paitsi osittain vanhentunutta tekniikkaa, myös edullinen ja riittävän yksinkertainen ostos suomalaisille. Osittain puurakenteiset Vampiret toivat Suomeen suihkumoottoritekniikan lisäksi myös paineistetun ohjaamon, nokkapyörän ja heittoistuimen. MiG-21BIS Kuva: SIMKA / Jyrki Laukkanen Vampiren avulla Suomessa käynnistettiin lentäjien ja lentoteknikoiden suihkukonekoulutus. Vampire oli ensimmäinen alkeellinen askel kohti nykyisiä Hornetteja. Sen jälkeen on aina tullut vähän parempaa ja kehittyneempää kalustoa, joten tässä on ihan selvä jatkumo nykypäivään asti, Veijalainen tuo esille hävittäjätekniikan kehitystä. Tarvittaessa Vampireen olisi saanut myös rynnäkköaseistuksen, lähinnä maataisteluraketteja tosin. Sotien jälkeen Suomella ei saanut olla lainkaan omia pommikoneita, kun Pariisin rauhansopimus astui voimaan. Että käytännössä vasta nyt ollaan luomassa ilmasta maahan -taistelukykyä uudelleen Hornettien avulla, Veijalainen lisää. Läpi 1950-luvun Ilmavoimien toimintaa leimasi yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen. Vuonna 1958 Suomeen saapuivat ensimmäiset Folland Gnat -hävittäjät. Näillä köyhän miehen hävittäjillä rikottiin äänivalli, mutta mallin keskeneräisyys paljastui niiden suurimmaksi ongelmaksi Suomen ollessa version ensimmäinen ostaja. Gnat oli omalla tavallaan raakile, kun se ostettiin Suomeen. Siinä oli vielä lastentauteja, esimerkiksi ohjattavuus oli puutteellista. Päivähävittäjänä, tykeillä ammuttaessa, se oli hyvinkin ketterä ja suorituskykyinen, mutta ohjukset siitä puuttuivat, koneen suorituskykyä kuvailee eversti evp. Jukka Uhari. Ranskasta 1950-luvun lopulla tilatut Fouga Magister -koulukoneet osoittautuivat kuitenkin hyväksi ostokseksi, ja niillä koulutettiinkin monta sukupolvea lentäjiä pitkälle 1980-luvulle asti. Noottikriisi toi esille, että Suomen hävittäjäkalusto oli teknisesti auttamattoman vanhanaikaista. Idän ja lännen välissä hävittäjäkaupoissakin 1960-luvulla ulkopolitiikka oli hyvin läheisesti kytköksissä hävittäjähankintoihin. Kylmä sota jakoi maailmaa, ja erityisesti Itäja Länsi-Saksan tilanne oli pinnalla. YYA-sopimuksen mukaan Suomen tuli puolustaa rajojaan Länsi-Saksan hyökkäystä vastaan. Vuoden 1961 noottikriisi toi kuitenkin esille, että Suomen hävittäjäkalusto oli teknisesti auttamattoman vanhanaikaista, eikä se riittäisi ilmatilan puolustamiseen tositilanteessa. Siinä vaiheessa Neuvostoliittokin oli halukas myymään Suomelle omaa hävittäjäka- de Havilland Vampire VA-2 Kuva: SIMKA

9 ruotuväki 4/ VUOTTA ILMAVOIMIEN SUIHKUKONEITA 9 Boeing F-18 C Hornet Kuva: Puolustusvoimat Saab 35CS Draken Kuva: SIMKA / Jyrki Laukkanen Folland FO.141 Gnat Mk. 1 Kuva: SIMKA / Jyrki Laukkanen lustoaan, toisin kuin 50-luvulla. Sopimus MiG-21 F-13- ja MiG-15 UTI -hävittäjistä tehtiin keväällä MiG-15 UTI -koneet hankittiin välityypiksi suihkuhävittäjäkoulutuksessa ennen kaksipaikkaisten MiG- 21-hävittäjien tuloa Suomen Ilmavoimiin. MiG-21-koneet olivat ihan toisen sukupolven nykyaikaisia hävittäjiä, ja ne olivat myös Neuvostoliiton pääkalustoa 1960-luvulla, kertoo Suomen Ilmailumuseon tutkija Tapio Juutinen toisen polven suihkukonehankinnoista. Kun MiG-21-koneet saapuivat 1960-luvun alussa, siirryttiin suoraan Vampireista ja muista koneista yliääninopeuksiin kertalaakista. Uutta niissä oli kolmiomainen deltasiipi ja yli kaksinkertaiseen äänennopeuteen yltävä moottori, jossa oli jälkipoltto, Veijalainen kuvailee neuvostokoneiden ominaisuuksia. Ensimmäisten vuonna 1962 maahan saapuneiden MiG-21 F-mallin koneiden ainoa huono puoli olikin, että niiden tutka oli riittävä vain muutaman kilometrin etäisyydestä tapahtuvaan tykkiammuntaan, joten lentäjän tuli nähdä maali luvulla tulleissa MiG-21 BIS -hävittäjissä maalinetsintätutka sen sijaan oli, eli ne olivat niin sanottuja joka sään hävittäjiä. Länsihävittäjien vuoro koitti taas 1970-luvulla. Kun Suomi etsi ajanmukaisia hävittäjiä 1960-luvun alussa, harkinnassa oli myös ruotsalainen Saab 35 Draken, mutta niitä hankittiin lopulta vasta vuosikymmen myöhemmin, vuonna Suurin osa Suomeen tulleista Drakeneista oli Ruotsista käytettyinä saatuja koneita. Yksi kuolemaan johtanut onnettomuus sattui Drakeneilla niiden käyttöhistorian aikana, eli se oli suhteellisen turvallinen hävittäjätyyppi, Juutinen kommentoi. Vaikka Draken oli hieman MiG-21-hävittäjää hitaampi, siinä oli ensimmäisenä Suomessa oma maalinetsintätutka, joten sillä voitiin puolustautua ympäri vuorokauden. Siinä oli MiG-21-hävittäjän tapaan lämpöhakuisiakin ohjuksia, mutta Drakenin uusia tutkahakuisia ohjuksia voitiin ampua muualtakin kuin kohteen takaa. Kotimaassa siihen kehitettiin 1980-luvun lopulla datalinkki eli tietovuo, joka korvasi häirinnälle altista radioliikennettä taistelunjohdon ja lentäjän välillä. Kaiken kaikkiaan ajalle tyypillistä oli, että vaikka koneiden rungot olivat vanhoja, pysyttiin ohjaamon sisäisessä tekniikassa ajan tasalla luvulta lähtien Suomen ilmapuolustus vakiintui muiltakin osin. Maahan luotiin kattava ilmavalvontajärjestelmä tutkahankintojen avulla, jolloin ilmatilaa pystyttiin valvomaan laajasti vuorokauden ympäri. Lisäksi suunniteltiin ja rakennettiin maantietukikohtia, joihin kriisitilanteessa hävittäjät hajautettaisiin, sillä lentokentät tuhoituisivat joka tapauksessa ensimmäisinä. Horneteilla puulaakisarjasta mestaruusotteluihin Drakenit ja MiG-21-koneet palvelivat rinnakkain hyvinkin pitkään. MiG-21-hävittäjällä lennettiin viimeisen kerran vuonna Draken-konetyypin viimeinen lento tapahtui vuonna 2000 Lapin Lennostossa luvulle tultaessa ne olivat kuitenkin selvästi käyttöikänsä päässä, ja oli aika etsiä seuraajaa. Kun kylmä sota päättyi, voitiin ihan oikeasti alkaa harkita Hornettien korvaajista puhutaan jo nyt ihan syystä. jälleen ensiluokan länsikoneita. Harkinnassa oli myös uudempia MiG-koneita, mutta lopulta päädyttiin Hornet F-18 -laivastohävittäjään, Juutinen selvittää hankinnan taustoja. Käytännössä Hornettiin saakka Suomi oli enintään divariliigaa, sellaista puulaakisarjaa. Kun 1990-luvun alussa saatiin Hornetit, niin siirryttiin ehkä jopa mestarien liigaan asti, kun vertaa muihin suurvaltoihin, Veijalainen vertailee ilmapuolustuksen kehitystä. Hornet paitsi nykyaikaisti, myös yhtenäisti Ilmavoimien hävittäjäkalustoa. Siinä missä aiemmin itä ja länsihävittäjät oli pitänyt sijoittaa eri tukikohtiin, Hornet on nykyään käytössä kaikissa lennostoissa. Tulevaisuuttakin Horneteilla on: niillä on käyttöikää 2030-luvulle asti, ja niihin hankittiin vastikään ilmasta maahan -päivitys. Ilmavoimien päätehtävä oli sotien jälkeen keskittyminen ilmassa lentävien maalien torjuntaan. Muutama vuosi sitten kuitenkin päätettiin, että meillä tulee olla myös ilmasta maahan -hyökkäyskyky. Hornet antaa monitoimikoneena mahdollisuuden olla joko torjuntahävittäjä tai rynnäkköhävittäjä. Rynnäkköhävittäjän asejärjestelmä tuo aivan uusia mahdollisuuksia, mutta merkitsee koulutuksellisesti myös sitä, että lentotunteja tulee käyttää muuhunkin kuin torjunnan opetteluun, Uhari avaa Hornettien tulevaisuutta. Vaikka suihkumoottorin keksimisen jälkeen ilmailussa on kehitetty vain sovelluksia aiemmista keksinnöistä, uusi tekniikka on välttämättömyys uskottavan ilmapuolustuksen kannalta. Uudet ominaisuudet hävittäjissä maksavat kuitenkin aina hieman entistä enemmän, ja hävittäjähankinnat ovat pitkää suunnittelua vaativia suurostoksia. Hornettien korvaajis- ta puhutaan jo nyt ihan syystä, sillä maailman ilmailuteollisuudella on paljon vaihtoehtoja tarjottavanaan. Määrärahojen vuoksi tulevien päähävittäjien määrä tulee todennäköisesti olemaan pienempi kuin nykyinen hieman alle 60, ja kalliiden hävittäjälentojen korvaamista miehittämättömillä lennokeilla ainakin osittain tullaan varmasti myös harkitsemaan. Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin suomalainen ilmapuolustus seuravaksi suuntaa. Toivottavasti ylöspäin.

10 10 kentällä ruotuväki 4/2013 lyhyesti Saksan asevoimien komentaja vieraili Suomessa Kenraali Volker Wieker teki työvierailun Suomeen helmikuuta. Kutsuja oli puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen. Saksalainen kenraali seurueineen kävi Pääesikunnassa, tutustui Satakunnan Lennostoon ja tapasi puolustusministeri Carl Haglundin. Molemmat maat osallistuvat Afganistanissa pohjoisen alueen kriisinhallintaoperaatioon, ja kumpikin on tilannut NH90-helikoptereita, puolustusvoimain komentajan adjutantti, everstiluutnantti Jyri Raitasalo perusteli vierailun ajankohtaa. Saksan puolustusvoimien komentaja vieraili Suomessa viimeksi vuonna ETa Kestävää kehitystä puolustushallintoon Puolustushallinto on muun valtionhallinnon kanssa osallistunut YK:n johtamaan kestävän kehityksen toimintaan vuodesta 1992 lähtien. Kansallinen kestävän kehityksen strategia jalkautetaan puolustushallintoon omalla kestävän kehityksen ohjelmalla, jolla on yhtymäkohtia muun muassa varuskuntien, hankintatoimen ja kriisinhallinnan kehittämiseen sekä Itämeren suojeluun. Ohjelman toimeenpano on käynnistynyt hyvin ja tätä myönteistä kehitystä on tarkoitus johdonmukaisesti jatkaa, kertoo yksikön johtaja Antti Kivipelto puolustusministeriöstä. JHa Rokottaminen hillitsi sairastelua Varusmiehille tarjottiin ensimmäistä kertaa mahdollisuus maksuttomaan kausi-influenssarokotteeseen viime syksynä. Epidemiakausi kausi-influenssan osalta on vielä käynnissä, joten emme voi tehdä vielä vertailuja aikaisempiin vuosiin, mutta näyttää siltä, että kausi-influenssarokote rajoittaa epidemiaa kaudella varusmiesten keskuudessa, puolustusvoimien epidemiologi, erikoislääkäri Tuula Hannila-Handelberg kertoo. Varusmiesten rokottamisesta päättää sosiaali- ja terveysministeriö. Hannila-Handelberg uskoo, että kausi-influenssarokotuksia tullaan jatkamaan myös ensi syksynä. VPa Jääkärien vuosisatainen vala Jääkärilippu muistuttaa jääkäreiden tärkeästä työstä itsenäisen Suomen eteen. Saksaan lähteneet jääkärit uskoivat tulevaisuuteen epävarmoina aikoina. Olli Pietiläinen Helmikuun lopulla vannottava sotilasvala liittää vuoden alusta palveluksensa aloittaneet mukaan pitkään perinteeseen, jonka juuret ulottuvat aikaan jo ennen Suomen valtion olemassaoloa. Suomen puolustusvoimien juuret lepäävät vuonna toimineessa jääkäriliikkeessä, jonka kautta suomalaiset miehet lähtivät salaa Saksaan hankkimaan sotilaskoulutusta. Vuonna 1918 jääkärit vihkivät Liepajassa käyttöönsä jääkärilipun, itsenäisen Suomen ensimmäisen joukko-osastolipun. Jääkärit vannoivat myös valan itsenäisen Suomen lailliselle hallitukselle. Siitä tilaisuudesta lähtee myös pitkälti meidän nykyisten asevelvollisten valakaava, kertoo prikaatikenraali Pertti Laatikainen, Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen puheenjohtaja. Jääkärien palatessa kotiin he kerääntyivät 26. päivä helmikuuta 1918 viimeisen kerran yhdessä jääkärilipun alle paraatiin Vaasan torille, jossa ylipäällikkö, kenraali Mannerheim tarkasti pataljoonan. Tänä vuonna tapahtumasta on kulunut 95 vuotta ja juhlan kunniaksi jääkärilippu on palautettu takaisin alkuperäiseen asuunsa. Lipun leijonalle palautetaan aiemmin mukana ollut toinen häntä, Laatikainen paljastaa. Uuden lipun naulaustilaisuus pidetään Hämeenlinnassa 26. helmikuuta, eli päivälleen 95 vuotta Vaasan paraatista. Partiolaisista puolustusvoimiksi Saksasta palannut jääkäripataljoona kerääntyi viimeistä kertaa yhteiseen paraatiin jääkärilipun alle Ylipäällikkö, kenraali Mannerheim tarkastaa pataljoonan. Jääkärilipun palauttamisessa alkuperäiseen asuunsa on prikaatikenraali Pertti Laatikaisen mukaan historian havinaa. Saksaan lähteneiden jääkäreiden tavoitteena oli saada Suomeen koulutettuja sotilaita itsenäisyyshaaveiden tueksi Venäjän vallan alta irrottautumiseen. Eihän silloin ollut suomalaisia asevoimia, Laatikainen kertaa. Venäjän vallan aikaisten lakien mukaan Saksaan lähteneet jääkärit syyllistyivätkin maanpetokseen. Tämän takia jääkärien toiminta piti pitää tarkkaan piilossa. Suomalaiset toimivatkin aluksi Saksassa partiolaisten eli Pfadfinderien nimellä pysyäkseen salassa, Laatikainen lisää. Kaikkiaan lähes nuorta miestä hakeutui Saksaan sotilaskoulutukseen. Heistä muodostettiin myöhemmin Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27, joka hankki rintamakokemusta ensimmäisessä maailmansodassa Venäjää vastaan käydyissä taisteluissa. Nimitys oli Saksan armeijan suomalaiselle joukoille antama nimi, josta myös perinneyhdistyksen nimi on johdettu. Vannottuaan ensin valan itsenäistyneen Suomen hallitukselle jääkärit palasivat takaisin Suomeen vuonna Suojeluskunnista oli silloin perustettu Mannerheimin alaiset joukot, jotka lähtivät vapaussotaan, Laatikainen kertoo. Jääkärit sijoitettiin hallituksen joukkoihin keskeisiin komentajaja johtotehtäviin. Heitä toimi myös esitaistelijoina joukoissa, Laatikainen lisää. Jääkärit palasivat itsenäiseen Kuva: Puolustusvoimat Kuva: Antti Heikkinen Suomeen keskelle vapaussotaa. Kansan kahtia jakautuminen oli jääkäreille syvä pettymys. He olivat lähteneet Saksaan vapauttaakseen Suomen ulkomaisen sortajan vallasta, eivätkä taistellakseen omia kansalaisiaan vastaan. Suomen armeijan johto oli myöhemmin talvi- ja jatkosodan aikana jääkärien käsissä. Kaikki armeijoiden, armeijakuntien ja divisioonien komentajat olivat jääkäreitä, samoin monet rykmenttien ja pataljoonien komentajat. Torjuntavoitot saavutettiin jääkärien johdolla. Jääkäreistä muodostui Suomen asevoimien koulutettu ydinjoukko, joka vaikutti merkittävästi niin puolustusvoimien kuin rajavartiolaitoksenkin muodostumiseen. Jääkärit uskoivat tulevaan Perinneyhdistyksen hämyisessä huoneessa, Helsingin sotamuseon rakennuksen laidalla prikaatikenraali Pertti Laatikainen esittelee Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen toimintaa. Yhdistys jatkaa vuonna 1988 lakkautetun Jääkäriliiton aloittamaa työtä. Perinneyhdistyksessä viemme eteenpäin jääkärien edustamia arvoja ja ihanteita, Laatikainen kertoo. Vastikään puheenjohtajan tehtävissä aloittanut Laatikainen kertoo, että vuodet mukana Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen toiminnassa ovat auttaneet häntä ymmärtämään jääkärien merkityksen Suomen asevoimien kehitykselle. Saksaan lähteneiden vapaaehtoisten kohtalo oli hyvin epävarma, mutta silti he jaksoivat työskennellä epävarmalta näyttäneen itsenäisyyden eteen. Nuoret jääkärit uskoivat Suomen tulevaisuuteen ja olivat valmiita ponnistelemaan mahdottomilta näyttäneiden haasteiden edessä. Tätä ajatusmaailmaa Laatikainen haluaa jääkäriperinteestä tuoda myös nykypäivään. Epävarmoinakin aikoina on pystyttävä uskomaan tulevaisuuteen ja jaksettava työskennellä sen eteen, Laatikainen sanoo. Monen asevelvollisen sotilasarvoksi valapäivän jälkeen tulee nimitys jääkäri, joka nykyään tarkoittaa miehistön sotilasarvoa jalkaväkiyksikössä. Jääkärit näkyvätkin edelleen Suomessa monissa nimityksissä ja perinteissä. Vaasassa ensimmäisen kerran esiteltyä jääkärilippua kannetaan puolustusvoimien valtakunnallisissa tilaisuuksissa kunniapaikalla heti Suomen lipun jälkeen. Jääkärilipun uusimisen myötä se liehuu jälleen samanlaisessa asussa kuin Vaasan torilla sata vuotta sitten. Haku vapaaehtoiseen asepalvelukseen on loppusuoralla kolumni Ihmisenä armeijassa Moona Veijola > toimittajat.ruotuvaki@mil.fi Naisilla on mahdollisuus hakea vapaaehtoiseen asepalvelukseen perjantaihin 1.3. saakka. Hakea voi vielä vuoden 2014 molempiin saapumiseriin sekä vuoden 2013 heinäkuun saapumiserään, johon on enää rajoitetusti paikkoja saatavilla. Hakea voivat kaikki 18 vuotta täyttävät ja alle 29-vuotiaat naiset, jotka ovat Suomen kansalaisia, toteaa kapteeni Timo Miettinen Maavoimien esikunnasta. Vuonna 2012 vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki yhteensä 716 naista, mikä oli selkeä lisäys aiempaan. OPi Oho, oikeesti? Aika siistiä hei, kyllähän ne tosiaan naisetkin nykyään voi No niinhän ne voi. Siis mennä inttiin. Ja ovat voineet jo kohta kaksikymmentä vuotta. Yllättävänkin monelle vastaantulijalle tämä konsepti on silti lähes mahdoton käsittää: siis ihan totta joka vuosi naisia palvelee kurkkusalaateissa monta sataa. Oman valintatilaisuuteni aikaan maaliskuussa 2012 halukkaita oli jopa 716. Enemmän meitä on ollut vain vuonna 1995, kun tytöt päästettiin tetsaamaan poikien Siis ihan totta joka vuosi naisia palvelee kurkkusalaateissa monta sataa. kanssa ensi kertaa. Vuonna 1995, ja silti junamatkalla viikonloppuvapaille joka ikisellä vieressä, vastapäätä, vinottain ja vaunun toisessa päässä istuvalla matkustajalla on jotain kysyttävää, kerrottavaa tai ainakin katsottavaa. Lapset tuijottavat silmät ammollaan pelosta ja ihailusta, turistit ihmettelevät ja ottavat kuvan nauraen. Todella monet aikuiset, nuoresta vanhaan, katsovat arvioiden. Vastaanko minä heidän käsitystään varusmiehestä, tai mikä tärkeämpää, naisvarusmiehestä? Olenko intissä haasteen, kunnonkohotuksen, näyttämisenhalun, uran, miesten vai tyhmyyden vuoksi? Olenko kova muija vai ryhmän heikoin lenkki? Jos joku rohkeampi siviilin tai reservin edustaja uskaltautuu kysymään naispuoliselta asevelvolliselta, miksi tämä suorittaa varusmiespalvelusta, saa mitä luultavimmin ulkoa opetellun perustelun, joka sisältänee useamman yllämainituista syistä. Minullakin on sellainen vastaus. Tuon vastauksen sijaan kerron kuitenkin jotain jännempää: asepalveluksen aloittamisen syillä ei ole mitään väliä. Vain sillä on väliä, mikä saa pysymään kasarmilla; mikä saa nousemaan joka aamu liian aikaisin punkkaa särmäämään, ylittämään hyisen salmen lokakuussa tetsari niskassa ja toimimaan yhteistyössä niiden ryhmän ärsyttävimpienkin tyyppien kanssa. Se onkin kysymys, mitä myös miesvarusmiesten kannattaa pohtia. Lopulta armeijassa ei olla naisia eikä miehiä, eikä välttämättä edes sotilashenkilöitä. Armeijassa ollaan omana itsenään, eikä sillä ole väliä kantaako rynkkyä mies, nainen vai joku jotain siltä väliltä. Vain sillä on merkitystä, oletko se sinä, minä vai alokas Nönnönnöö. Ja ennen kaikkea tärkeää on, kuinka sitä rynkkyään kantaa, kuinka velvollisuutensa hoitaa. Niin kuin elämässä aina.

11 ruotuväki 4/2013 kentällä 11 Uudistukset tutuiksi palveluksessa Uudistettua taistelutapaa koulutettiin ensimmäistä kertaa MPK:n kouluttajille. Pohjois-Karjalan Prikaati järjesti kouluttaja-koulutusta Kontiorannassa. Inka Koskenvuo Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) Savo-Karjalan maanpuolustuspiirin kouluttajat saivat kouluttaja-koulutusta puolustusvoimien uudistettuun taistelutapaan Kontiorannassa helmikuun alkupäivinä. Pohjois-Karjalan Prikaati on ensimmäinen joukko-osasto puolustusvoimissa, joka antaa kouluttaja-koulutusta aiheesta Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kouluttajille, kertoo majuri Arto Jeskanen Pohjois-Karjalan aluetoimistosta. Koulutus oli puolustusvoimien tilaama vapaaehtoinen harjoitus, johon oli saapunut 19 puolustusvoimien hyväksymää kouluttajaa. Koulutus koostui oppitunneista ja käytännön harjoittelusta maastossa sekä karttaharjoituksesta. Yliluutnantti Timo Ukkola toimi harjoituksessa kouluttajana ja oli selvästi vaikuttunut kurssilaisten hyvästä asenteesta. Kouluttajat olivat aktiivisia ja oppitunneilla käytiin vilkasta keskustelua. Maastoharjoituksissa päästiin soveltamaan asiaa käytännössä. Uudistetussa taistelutavassa perusyksikkönä on kolmen taistelijan partio, ja taistelutapaa sovelletaan aktiivisesti eri taistelumuotoihin. Tavoitteena on, että puolustusvoimat olisi entistä kustannustehokkaampi vähemmillä ja ruotuväki 40 vuotta sitten Eira Talka Kommodori Timo Hirvonen siirtyi Pääesikunnasta sektorijohtajan tehtävistä Saaristomeren meripuolustusalueen komentajaksi. Tehtävässään hän aloitti 1. helmikuuta. suorituskykyisemmillä joukoilla. Uudistettu taistelutapa perustuu sen vaikutuskeskeisyyteen. Kouluttaja-koulutuksen saaminen on tärkeää Uudistetun taistelutavan omaksumiseen auttaa maanpuolustushenkisyys ja kun asioita omaksuu täysin vapaaehtoisesti, tuumii MPK:n Pohjois-Savon koulutus- ja tukiyksikön ampumakoulutuksen johtaja, ylikersantti Timo Pirskanen. Hän arvioi, ettei uudistettu taistelutapa poikkea edellisestä paljonkaan, mutta sen sisäistäminen on tärkeää kouluttajan tehtävässä. Menen helmikuussa Umpihanki-harjoitukseen kouluttajaksi ja mielestäni on tärkeää, että reserviläiset saavat samanlaisen koulutuksen kuin puolustusvoimissa. On erittäin tärkeää, että on yhtenäinen linja koulutuksessa, jota Neljä moottorirekeä puolustuslaitokselle eteenpäin Odotan työntäyteisiä ja haastavia hetkiä meripuolustusalueen peräsimessä, koska puolustusvoimissa eletään suuren muutoksen aikaa. Toivon, että saan olla mahdollisimman paljon tekemisissä joukko-osaston eri ihmisten, joukkojen ja yhteistoimintakumppaneiden kanssa. Merimiehenä on myös ilo palata takaisin meren ääreen ja päästä Uudistetussa taistelutavassa perusyksikkönä on kolmen taistelijan partio. Puolustuslaitos on hankkinut neljä moottorirekeä. Nämä reet on valmistanut Valmet Oy puolustuslaitoksen toivomusten mukaisesti. Pyrkimyksenä on saada tavallista moottorikelkkaa tehokkaampi kuljetusväline. Näitä rekiä on viime talvena ollut kaksi kappaletta kokeilukäytössä Lapin Jääkäripataljoonassa. Moottorireet ovat kaksitelaisia ja painavat noin 500 kiloa. Ne pystyvät peräreessä kuljettamaan noin 500 kg kuorman. Lapin Jääkäripataljoona saa kaksi rekeä lisää ja yhden reen saavat Kotkan Rannikkopatteristo ja Laskuvarjojääkärikoulu. Lapin Jääkäripataljoonassa suoritettavien kokeilujen tarkoituksena on selvittää rekien soveltuvuus joukkueajoneuvoksi. Kotkan Rannikkopatteristossa pyritään selvittämän moottorireen soveltuvuus rannikkolinnakkeiden olosuhteisiin. Sen ominaisuuksia verrataan käytössä olevaan erilaiseen kalustoon. Näin pyritään löytämään parhaat mahdolliset välineet rannikkolinnakkeiden kelirikko- ja talviajan kuljetuksiin. Laskuvarjojääkärikoulussa taas selvitetään moottorireen käyttömahdollisuudet laskuvarjojääkäreiden koulutuksessa ja toiminnassa. Viime talvena saadut kokemukset ovat olleet varsin myönteisiä. Nyt hankitut reet mahdollistavat laajemman ja monipuolisemman kokeilun. Saatavia kokemuksia hyväksikäyttäen pyritään moottorirekeä edelleen kehittämään monipuoliseksi talvikuljetusvälineeksi. Kaksitelaiset moottorireet painavat noin 500 kiloa ja ne pystyvät kuljettamaan perässään saman verran kuormaa. Kuljettajan lisäksi moottorireessä on yksi istuinpaikka. joukkojen mukana merelle. Joukot kuitenkin ovat se puolustusvoimien selkäranka ja todellinen suorituskyky. Pyrin tehtävissäni korostamaan suunnitelmallisuutta, avoimuutta ja yhdessä tekemisen tunnetta. Suurimmat haasteet ovat lähivuosina meripuolustusaluetta koskevien puolustusvoimauudistuksen osuuksien toimeenpanossa sekä siinä, että samanaikaisesti huolehditaan valmiusyhtymälle kuuluvasta valmiudesta, osaamisesta ja joukkotuotannosta. Joukko-osastolle annetut tehtävät ja rahoitus- ja henkilöstöresurssit pitää saada tasapainoiseksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi, jotta uusiutuva joukko-osastomme kykenee sille suunniteltuihin tehtäviin vuoden 2015 alusta. Muutoksen aikana on myös kyettävä huolehtimaan henkilöstön jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Upseerin uraan kuuluu mitä moninaisempia tehtäviä. Olen viihtynyt hyvin kaikissa minulle osoitetuissa tehtävissäni virkaurani varrella. Edellisessä tehtävässäni Pääesikunnan suunnitteluosastolla pääsin olemaan mukana tulevaisuuteen liittyvässä suorituskykyjen suunnittelussa. Nyt taas pääsen olemaan osa suorituskykyjen rakentamista ja käyttöä. Olen ylpeä saadessani olla osa kentällä toimivaa hienoa ja ammattitaitoista joukkoa. tullaan kouluttamaan eri puolilla Suomea. Muualla Suomessa vastaava kouluttaja-koulutus aloitetaan puolustusvoimien toimesta Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kouluttajille tämänhetkisen tiedon mukaan vuoden 2014 aikana, summaa majuri Jeskanen. Puolustusvoimissa uudistettua taistelutapaa koulutetaan varusmiehille 2/2013 saapumiserästä alkaen. Joukot ovat puolustusvoimien selkäranka Kommodori Timo Hirvonen lähtee tuoreena Saaristomeren meripuolustusalueen komentajana jälleen mielellään joukkojen mukana merelle. Kuva: Inka Koskenvuo Kuva: Ruotuväki Kuva: Puolustusvoimat NIMI JA SOTILASARVO IKÄ Sergei Ilyukhin, upseerikokelas 29 TOIMENKUVA Apukouluttaja PALVELUSPAIKKA Kaartin Jääkärirykmentti Santahamina, Helsinki KOULUTUS Sähkötekniikan maisteri JOTAIN MUUTA, MITÄ? Elämä on liikettä. Joona Haataja Olen varmasti vanhin kokelas koko puolustusvoimissa, naurahtaa 29-vuotias Sergei Ilyukhin Santahaminan sotilaskodissa. Hänet palkittiin tammikuussa Reserviupseerikurssi 241 Pohjantähden priimuksena 109 kurssipisteellä. Ukrainassa syntynyt Ilyukhin on asunut suurimman osan nuoruudestaan Karjalan tasavallassa Venäjällä ennen kuin muutti kuusi vuotta sitten Suomeen. Kieltämme hän osaa puhua sujuvasti, mikä on osaltaan armeijan ansiota. Ilyukhin halusi suorittaa asepalveluksen saatuaan Suomen kansalaisuuden viime vuoden tammikuussa. Heti kansalaisuuspäätöksen perässä tuli kutsu. En halunnut välttää palvelusta viivyttämällä kansalaisuuden hakemista, päinvastoin ilomielin lähdin puolustamaan maata, jossa asun. Kaiken lisäksi minun vanhempani halusivat kovasti, että lähden armeijaan, Ilyukhin selvittää. Salaisuus paljastui vähitellen Kurssin priimukseksi pääsystä on RUK:ssa perinteisesti ollut kova kilpailu, jossa pitää menestyä kaikissa lajeissa. Aselajioppi oli ehkä vahvin aineeni, liikunta oli hyvällä tasolla ja johtamissuoritukset menivät myös hyvin. Kurssin aikana en juurikaan seurannut arvosanojani. Johtamisharjoituksessa kävi yllättävän hyvin, vaikka en sinne täysissä voimissa lähtenyt. Tieto palkitsemisesta tuli Ilyukhinille isona yllätyksenä. Se täytyi pitää salassa aina kurssin päättäjäisiin asti. Se ei ollut helppoa. Varsinkin tupakavereiden kanssa halusin jakaa sen. Kyllä he pikku hiljaa ASUINPAIKKA ESPOO Priimuksena sähköä ennustamaan arvasivat, kun minua ei oltu ennen kutsuttu päällikön puhutteluun, Ilyukhin muistelee. Moni on ihaillut palkinnoksi saatua priimusmiekkaa innokkaasti. Jokainen halusi koskettaa terää ja katsoa, mitä sen kahvalla lukee. RUK:n itsenäisyyspäivä jäi mieleen Reserviupseerikurssia kokelas pitää vauhdikkaana ja intensiivisenä koulutuksena, joka oli myös mielenkiintoinen ja hyvin suunniteltu. Minusta hauska oli itsenäisyyspäivä, jolloin muissa yksiköissä katsottiin Tuntematonta sotilasta. Sen sijaan koko viestikomppania laitettiin telamiinojen kanssa esteradalle. Siitä jäi paljon hauskoja muistoja. Ilyukhin on opiskellut sähköalaa Pietarissa ja Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Valmistuttuaan sähkötekniikan maisteriksi vuonna 2007 työasiat olivat hyvin selvät. Koska tein diplomityön Fortumilla, oli helppo jatkaa siellä sähkömarkkina-analyytikkona. Olen ollut siellä erilaisissa vastuissa, kuten tutkinut Pohjoismaiden ja Venäjän sähkömarkkinoita. Kokelas aikoo jatkaa samassa työssä intin jälkeen. Nykyään hän keskittyy apukouluttajan tehtäviin, muttei aio jättää maanpuolustusta vain varusmiespalveluksen varaan. Tarkoitus on osallistua reservissä kertauksiin niin paljon kuin voin. On hyvä pitää yllä opittuja taitoja. Kysytäänpä vielä lopuksi analyytikolta, paljonko sähkö maksaa ensi kesänä? No luuletko, että vastaan? Ne tiedot ovat hyvin salaisia, Ilyukhin sanoo naurahtaen.

12 12 kentällä ruotuväki 4/2013 Merisotakoululla näkee Välimeren taivaan Kolmannen vuoden merikadetit opettelevat opetusplanetaariossa tähtimerenkulun perusteet. Planetaarion käsin tehty laitteisto on toiminut moitteettomasti. Lassi Kuisma Joku saattaisi sanoa, että kurjasti olivat asiat Merisotakoulun kadeteilla ennen vuotta 1981, kun lukujärjestyksessä oli merkattuna tähtimerenkulun perusteita. Tällöin kadetit kiipesivät päärakennuksen katolle yömyöhän viileydessä tiirailemaan taivaan ihmeitä. Vuodesta 1981 lähtien kadetit ovat kuitenkin voineet päntätä tähtikuviot lämpimässä ja päiväsaikaan. Tuona vuonna Suomenlinnassa sijaitseva Merisotakoulu sijoitti vanhaan venäläiseksi vartiotuvaksi rakennettuun taloon planetaarion välineistön. Välineistö ostettiin Itä-Saksasta 1970-luvun puolivälissä ja sen tähtipallo on täynnä Carl Zeissin optiikkaa ja erittäin tarkkaa käsityötä. Planetaariossa valmennetaan kadetteja pelkästään taivaankappaleiden perusteella käytävään merimatkaan. Kolmekymmentä tähteä riittää merenkulkuun Merisotakoulun planetaario Kuvun halkaisija: 5 metriä Kuvun korkeus: 2,6 metriä Istumapaikkoja: 18 Laitteisto on valmistettu Itä- Saksassa 1970-luvulla Optiikka: Carl Zeiss Kuva: Atte Tanner Viime kesänä tulimme New Yorkista Azoreille taivaankappaleiden perusteisella paikanmäärityksellä. Kesällä olemme lähdössä Välimerelle koulutuspurjehdukselle, Merisotakoulun merenkulun pääopettaja, komentajakapteeni Jarmo Heikkilä toteaa. Merisotakoulun planetaariossa pystytään osoittamaan noin tähteä, jotka siivilöityvät kupoliin pienistä tarkkaan mitatuista, käsin puhkaistuista tähtipallon rei'istä. Nykyaikaisimmissa planetaarioissa tähtitaivas tehdään videotekniikalla. Planetaariossa tähtitaivaan kappaleiden asennot voidaan ja pitää säätää jokaiselle päivälle erikseen. Tähtien asennot saadaan myös säädettyä sellaisiksi, kuin ne näyttävät pohjoisnavalta päiväntasaajalle. Merisotakoululla on siis mahdollista nähdä esimerkiksi ensi kesänä Välimereltä näkyvä taivas. Huoltoa saa omasta takaa Merisotakoulu on kansainvälisen STCW-yleissopimuksen mukaista merenkulkukoulutusta antava auditoitu oppilaitos. Opetus on minimaalisen vähäistä. Kun olin tässä koulussa 25 vuotta sitten, harjoittelimme tähtimerenkulkua yli puoli vuotta neljällä eri menetelmällä. Nyt opetus on typistetty kahteen viikkoon, Heikkilä selventää. Planetaario on opetuskäytössä elintärkeä, sillä luokkahuoneessa liitutaululle piirrettynä pallogeometrian opettaminen on huomattavasti hankalampaa. Insinöörikomentajakapteeni Rainer Öhman kertoo, että optiikkaa lukuun ottamatta planetaarion tekniikka ei ole järin monimutkaista. Laitteisto on palvellut luotettavasti. Jos optiikkaan tai hienomekaniikkaan tulee ongelmia, turvaudumme puolustusvoimien omiin huollon järjestelmiin. Olemme myös itse pystyneet korjaamaan vikoja, kuten vaihtamaan lamppuja. Sen jälkeen, kun ilmoitettiin, että hehkulamppujen valmistus loppuu, ostimme niitä sadaksi vuodeksi varastoon. Merisotakoulun planetaarion kupoliin pystytään heijastamaan monia opetusta helpottavia elementtejä, kuten koordinaatistoja. huomio! verkossa Ruotuväki Facebookissa, osallistu kilpailuun Iltapalan kiinniotto. Lähetä meille osoitteeseen kuvaajat.ruotuvaki@mil.fi oma ehdotuksesi Huomio!-kuvaksi ja liitä mukaan yhteystietosi. Julkaistusta kuvasta saa palkinnon. Kuva: Antti Heikkinen Olli Pietiläinen Ruotuväki-lehden uusille Facebook-sivuille poimitaan parhaita paloja Ruotuväen uutistarjonnasta niin paperilehdestä kuin verkosta. Osoitteessa ruotuvaki sijaitsevalla sivulla nostetaan esiin puolustusvoimiin liittyviä uutisia myös muista medioista ja kerrotaan varusmiestoimittajan työstä sekä juttujen taustoista. Facebookin myötä Ruotuväkilehti ottaa aimo harppauksen kohti sosiaalista mediaa ja vuorovaikutteisuutta. Sivun seuraajat voivat antaa kommentteja kuumille uutisaiheille ja tuoda omia mielipiteitään esille erilaisissa kyselyissä ja kilpailuissa. Ruotuväki-lehden päätoimittajan Mikko Ilkon mukaan Facebook auttaa paitsi lehden näkyvyyden kasvattamisessa, niin myös juttujen tekemisessä ja media-alasta kiinnostuneiden varusmiesten tavoittamisessa. Facebookin avulla pyritään lisäämään lehden näkyvyyttä ja markkinointia, Ilkko muotoilee. Sosiaalisesta mediasta on hyötyä niin sisällöntuotannossa kuin Ruotuväki uutisoi, kuvaa ja taustoittaa puolustusvoimia nyt myös Facebookissa. Sivulla tuodaan entistä enemmän esiin myös toimitustyön taustaa. uusien toimittajien rekrytoinnissa, hän jatkaa. Monikanavaisuus tukee myös printtiä Lehdessä halutaan Ilkon mukaan kehittää monikanavaisuutta, jossa erilaiset uutisvälineet täydentävät toisiaan. Suuri osa Facebook-sivujen sisällöstä tuleekin jollakin tavalla tukemaan painettua lehteä. Sosiaaliseen mediaan voi laittaa myös sellaisia kuvia ja juttuja, joita ei ole mahdollista julkaista printtimediassa. Ilkon mukaan Ruotuväki-lehden linjaa ei olla Facebookin myötä muuttamassa mihinkään ja jutut julkaistaan edelleen journalistisin perustein. Facebookin takia ei aleta pistämään mutkia suoriksi ja lähdetä hakemaan kohuja. Sekä lehdessä että verkossa mennään Grafiikka: Tuomas Hämäläinen edelleen tiukalla asialinjalla, Ilkko toteaa. Paitsi uutisia, Ruotuväen Facebookissa tarjotaan myös valokuvaajien parhaita otoksia. Uutiskeikoilta valokuvaajat saavat usein monia hyviä kuvia, jotka eivät kuitenkaan mahdu printtilehteen. Tällä tavalla kuvaajat pääsevät tuomaan omaa osaamistaan esille. Samalla Facebookin seuraajat pääsevät nauttimaan erinomaisesta valokuvajournalismista, Ilkko tähdentää. Kerro mielipiteesi ja voita Tule mukaan tykkäämään Ruotuväen Facebook-sivuista ja osallistu samalla kilpailuun, jossa pääset kertomaan omista kehitysideoistasi sivujen suhteen. Kilpailussa vastataan seuraavaan kysymykseen: Millaista tarjontaa haluaisit Ruotuväen Facebook-sivuille? Linkki kilpailuun löytyy Facebook-sivuiltamme osoitteesta Osallistuneiden kesken arvotaan Ruotuväki- ja puolustusvoimat -aiheisia palkintoja.

13 ruotuväki 4/2013 vapaalla 13 Kuvat: Atte Tanner Alikersantti Niko Väisänen pitää matematiikasta, mutta vain paperin ja kynän kanssa. En tykkää mistään sellaisesta, mikä ratkeaa jollain tietyllä kaavalla, hän painottaa. Päättelyä ja logiikkaa ilman laskinta Onnistumisen tunne saa etsimään ja ratkaisemaan yhä vaikeampia matemaattisia tehtäviä. Moona Veijola Matematiikka. Pölyinen yläasteluokka, jokaviikkoiset kalvosulkeiset opettajan monologilla höystettynä, takapenkin tyttöjen kihinä taustalla. Riihimäellä Viestirykmentissä palvelevalle alikersantti Niko Väisäselle matematiikka on kaikkea muuta: epämääräisen kouluaineen sijaan se on harrastus, josta riittää iloa ja sarkaa työuralle asti. Monet ymmärtävät matikalla sen, että se on laskemista. Lukiossa ja kaikkialla annetaan niin vääristynyt kuva, koska ei se oikeasti ole laskemista. Se on todella pieni osa sitä, sillä matematiikka on enemmänkin päättelyä, logiikkaa ja tehtävien ratkaisemista, 20-vuotias alikersantti kertoo. Koulun penkiltä olympialaisiin Matematiikan lisäksi Niko Väisänen harrastaa monipuolisesti liikuntaa: muun muassa pesäpallo, golf ja frisbeegolf kuuluvat suosikkeihin. Tehtävien ratkaisemisesta Väisänen pitää niinkin paljon, että on laajentanut harrastelua kilpailemiseen asti alan olympialaisiin osallistuen. Olympialaiset olisivat voineet mennä paremminkin, mutta olihan siellä hirveän hankalia tehtäviä ja paljon osallistujia eri maista. Omat minimitavoitteeni ja joukkueen tavoitteet täyttyivät, että siinä mielessä olin tyytyväinen. Ja olihan se loistava kokemus, Väisänen kommentoi. Kokonaisuutena matematiikkaolympialaiset olivat tosiaan melkoinen matka: ensin viikon valmennusleiri Tanskassa, ja sitten yhdeksän päivää Argentiinassa kaksipäiväisissä kisoissa. Alun perin Väisäsen matikkakipinän sytytti kuitenkin jokin muu kuin mahdollisuus seikkailla kaksi ja puoli viikkoa maailmalla. Yläasteella matematiikka oli se paras aine. Koulunkäynti oli muutenkin helppoa, mutta matematiikan eteen ei tarvinnut tehdä yhtään töitä. Silloin minulla oli kannustava opettaja: sain tehdä esimerkiksi lukion tehtäviä yläasteella, Viestirykmentissä elektronisen sodankäynnin linjalla palveleva Väisänen kertoo. Ongelmanratkaisusta ammatti Yläasteella Väisänen myös osallistui ensimmäistä kertaa kansalliseen matematiikkakilpailuun, muttei menestynyt erityisen hyvin. Kiinnostus kisaamiseen pysyi, ja hän osallistui kaikkina lukiovuosinaan vastaaviin kilpailuihin. Abivuonna osallistuminen poiki lopulta maajoukkuepaikan. Mikä matikassa sitten viehättää? Kilpamatematiikka on loistava esimerkki siitä, miten matematiikassa yritetään selvittää ja todistaa erilaisia asioita loogisten päättelyketjujen kautta. Hauskaa siinä on ratkaisun tunteminen, se onnistumisen tunne kun keksii ratkaisun, alikersantti vastaa. Nykyään Väisänen harjoittelee sähköistä häirintää ja tiedustelua, mutta olympiavalmennuksessa opittu harrastuneisuus on pysynyt mukana. Intissäkin algebrasta voi olla hyötyä: ratkaisulähtöinen ajattelutapa voi auttaa ryhmänjohtajaa järjestämään ryhmän puolustukseen tavalla, jota oppikirjasta löydy. Puolustusvoimista tuskin tullee Väisäsen pidempiaikaista palkanmaksajaa, sillä matematiikka riittää ammatiksikin. Opetustyökin kiinnostaa, muttei vielä voi tietää, Aalto-yliopistosta opiskelupaikan vastaanottanut alikersantti pohtii tulevaisuuttaan. tupavisa 1. Kuka esittää Marty McFly -nimistä aikamatkustajaa elokuvatrilogiassa Paluu tulevaisuuteen? 2. Kuka brittiohjaaja on tunnettu mm. elokuvista American Beauty ja Revolutionary Road? 3. Minkä maan suurimmasta elokuvateollisuudesta käytetään nimitystä Lollywood? 4. Minkä animaatiostudion teoksia ovat elokuvat Monsters, Inc. ja Ratatouille? 5. Kuka näyttelijä tunnetaan poliittisesta aktivismistaan Darfurin konfliktissa? 6. Missä Woody Allenin elokuvassa näyttelivät yhdessä espanjalaispari Javier Bardem ja Pénelope Cruz? 7. Kuka entinen NBA-tähti näytteli itseään elokuvassa Space Jam? 8. Ketkä elokuvatähdet olivat mukana epäonnistuneessa Planet Hollywood -ravintolaketjuhankkeessa 1990-luvulla? 9. Kenen elämästä kertoo Sam Rileyn tähdittämä elokuva Control? 10. Mikä on kuvassa näkyvän roolihahmon nimi, jota Al Pacino esittää elokuvassa Scarface? vastaukset 1. Michael J. Fox, 2. Sam Mendes, 3. Pakistanin, 4. Pixar, 5. George Clooney, 6. Vicky Cristina Barcelona, 7. Michael Jordan, 8. Sylvester Stallone, Arnold Schwarzenegger, Bruce Willis ja Demi Moore, 9. Joy Divisionin laulajasta Ian Curtisista, 10. Tony Montana

14 14 vapaalla ruotuväki 4/2013 elokuvat kirja A Good Day to Die Hard Ohjaus John Moore Pääosissa Bruce Willis, Jai Courtney, Sebastian Koch Ensi-ilta pallo Ohjaus Aku Louhimies Pääosissa Jessica Grabowsky, Eero Aho, Pirkka-Pekka Petelius, Mikko Leppilampi Ensi-ilta No kyllä se on pakko uskoa. Bruce Williksen näyttelemä John McClane on edelleen kova jätkä, joka ei epäröi pistää hanttiin ulkomaalaisille pahiksille. Venäjällä poliitikkojen valtataistelu tempaa toimintasankari McClanen mukaan petosten ja vanhojen kaunojen verkkoon. Katsojan ei tarvitse tarinan punaisen langan seuraamisesta juuri huolestua, sillä jokainen käänne selostetaan turhankin huolellisesti. Viimeisin Die Hard on esimerkki komeasta ja viihdyttävästä toimintaelokuvasta, joka ei petä, mutta ei toisaalta yllätäkään. Luvassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä räväkkä juoni, joka on täynnä käänteitä. Välillä heittäydytään jopa tunnelmoimaan McClanen ja hänen poikansa vaikeasta suhteesta. Mikä voisi siis mennä pieleen? Elokuva on höystetty tehokkaalla kerronnalla ja virkistävillä uusilla visuaalisilla näkökulmilla. Tämän toimintapläjäyksen katsoo läpi oikein mielellään, mutta aivot kannattaa jättää narikkaan jo elokuvateatterin aulassa. Toimintapätkänä Die Hard toimii hyvin ja tarjoaa vähintäänkin pakotien arkitodellisuudesta. Näyttävät efektit eivät kuitenkaan sinällään riitä nostamaan tätä elokuvaa sarjan aiempien osien tasalle. Päähenkilö on uusimmassa osassa edelleen kova itsensä, mutta samalla hänestä on karissut osa siitä huumorista, joka piti aiempia osia pinnalla. McClane alkaa hahmona olla jo liian käsitelty ja loppuun kulutettu. Olisi ehkä viimein aika päästää vanha poliisi hyvin ansaitulle eläkkeelle. Olli Pietiläinen Timo Härkösen kirjoittaman lastenkirjan huumori puree niin lapsiin kuin vanhempiin. Iskä lähtee metsään! Kuva: Heta Toiskallio Kaupunkielämän ahdistuksen pätevänä kuvaajana tunnettu Aku Louhimies jatkaa uudella elokuvallaan synkällä linjalla. Marko Kilven romaaniin Elävien kirjoihin perustuva 8-pallo kertoo vankilasta vapautuvasta yksinhuoltajaäiti Pikestä (Jessica Grabowsky), joka pyrkii saamaan hyvästä elämästä kiinni. Piken harmiksi menneisyys huumeiden ja pikkurikollisuuden parissa tuntuu vaanivan häntä uudelle kotiovellekin saakka. Suurimman vaaran aiheuttaa myrkyllinen mutta koukuttava suhde väkivaltaiseen miesystävään. Elokuvan maailma on rosoinen, eikä hahmojen kohtaloissa juuri pilvireunuksia näy. 8-pallon viehätys perustuukin siihen, että sen tarina on varjo henkilöiden aiemmista elämistä. Piken menneisyyden virheistä annettaan vinkkejä ja välähdyksiä, mutta itse kertomus käsittelee niiden vaikutuksia. Mielenkiintoista seurattavaa on myös Piken ja hänestä huolta kantavan rikoskomisarion (Pirkka-Pekka Petelius) määrittelemätön suhde. Poliisin ja kovia kokeneen naisen suhde vaikuttaa välillä isälliseltä, mutta muut hahmot vihjailevat heidän välillään olevan jotain muutakin. Menneisyydessä alkaneiden jännitteiden purkautuminen luo hienot kehykset tapahtumille, joissa huumausainerikosten selvittely on vain sivuosassa. 8-pallo on täynnä toivottomuuden partaalla olevia ihmiskohtaloita, ja jopa Mikko Leppilampi onnistuu tekemään valkokankaalla todeksi tuskan, joka syntyy onnellisen elämän lipsuessa hänen käsistään. Louhimiehen kokonaisuus todella toimii useista eriarvoisista hahmokaarista huolimatta. Matti Riitakorpi Ensimmäisen puolustusvoimien julkaiseman lastenkirjan menestys lukijakunnassaan herätti epäilyjä Maasotakoulun tutkija Timo Härkösen kollegoissa. Julkaisupäivänä tammikuun lopussa kirjailijan jännitys kaikkosi. Muun muassa tutut perheelliset professorit ja upseerit kiittelivät tutkijan vapaa-ajallaan kirjoittamaa teosta. Viisi henkilöä kävi sinä päivänä kertomassa positiivista palautetta kirjasta. Kuulemma lapset tykkäävät, Härkönen kertoi ilahtuneena julkaisun jälkeen. Mies naisten alueella Vanhempani työpaikka on Maasotakoulu on kuvitettu, alle kouluikäisille sopiva kirja, joka kertoo Maasotakoulusta työpaikkana. Kirjan kuvituksesta vastaavat kokenut kuvittaja, yliluutnantti (evp) Harri Kotonen ja Maasotakoulusta reserviin tammikuussa siirtynyt varusmies Antti Tahvanainen. Värittämisessä oli mukana myös muita Maasotakoulun varusmiehiä. Haemme Maasotakoululle säännöllisesti omia graafikoita varusmiesten joukosta ja työtehtävät voivat olla yllättäviäkin, Härkönen sanoi. Kirjan kohderyhmäksi ajateltiin sotakoulussa työskentelevien ja opiskelevien vanhempien jälkikasvua, ja ajatus lähti Härkösen omien lasten kommenteista. Kirja pyrkii vastaamaan pitkilläkin komennuksilla olevien vanhempien pienokaisten kysymyksiin siitä, missä se isä tai äiti on ja mitä tekemässä. Täysin uutta lastenkirjojen tekeminen ei tulevalle sotatieteiden tohtorille ole. Teos on vaihtelua Härkösen Taataa Teräskattila ja Tuutuu Tukkapampula -lastenkirjasarjan kirjoittamiselle. Sarjassa on ilmestynyt tähän mennessä neljä teosta. Aktiivisena kirjakauppojen ja kirjastojen asiakkaana olen lukenut lapsilleni monia lastenkirjoja ja huomasin, että lähes kaikki niistä ovat naisten tekemiä. Miesnäkökulma puuttui, tarkkailuluokan opettajanakin työskennellyt Härkönen perusteli kuusi vuotta sitten aloittamaansa kirjasarjaa. Esimerkiksi minua haastatelleen toimittajan lapselle muut ammatit eivät ole enää mitään, vain Maasotakoulu on jännä työpaikka. Lisää tulee, jos käsketään Kirjan saama palaute on siis tekijänsä mukaan ollut lähes pelkästään myönteistä. Kirjailija muisti vain yhden kriittisen palautteen, joka esitettiin paikallisessa mediassa: Pitääkö puolustusvoimien varoja käyttää lastenkirjan tekemiseen? Ainakin kohderyhmäänsä luomisen tuote on iskenyt. Kirja on lasten makuun jännittävä, vaikka sehän on kevyesti huumorilla maustettua asiatekstiä. Esimerkiksi minua haastatelleen toimittajan lapselle muut ammatit eivät ole enää mitään, vain Maasotakoulu on jännä työpaikka, Härkönen kertoi. Puolustusvoimissa työskentelevät vanhemmat taas näkevät kirjan tarjoaman huumorin omasta vinkkelistään. Esimerkiksi aukeamalla, jolla kerrotaan, miten mukava työpaikka iskällä on, kun siellä pääsee talvellakin nukkumaan teltassa, herättää varmaan aikuisissa lukijoissa omat mielikuvansa leiriolosuhteista, Härkönen kuvaili. Kirjailija luki vastikään kollegalta saamansa palautesähköpostin, jossa toivottiin jopa koko puolustusvoimia käsittelevää lastenkirjaa. Onko teoksia tulossa lisää? Jos Maasotakoulusta käsketään, niin teen lastenkirjoja vaikka muillekin joukko-osastoille, Härkönen kuittasi hymyillen. Eira Talka konsolipelit Tony Hawk s Pro Skater HD PS3 Robomodo, Activision Vuonna 1999 ilmestynyt Tony Hawk's Pro Skater oli yksi ensimmäisen Playstationin parhaita pelejä, joka määritteli koko skeittigenren uudelleen ja aiheutti oikeassa maailmassakin suoranaisen skeittausbuumin. Viimeisimpien jatko-osien tason oltua mitä oli uumoilitiin koko sarjan kuolemaa laajalti. Kaikkien alkuperäistä pelanneiden iloksi Activision kaivoikin vanhan klassikon haudasta, elvytti sen ja löi nimen jatkoksi kirjainyhdistelmän HD. Kun Superman-biisi tulvahtaa ensi kertaa kaiuttimista ja vuosikausia sitten kaukomuistiin piirtynyt kenttä ilmestyy ruutuun varsin mukiinmenevien grafiikoiden saattelemana on riemussa pitelemistä. Hetken kangertelun ja kaatuilun jälkeen alkavat täysin päättömät temppucombot taas luistamaan saumattomasti. Tarjoilun kruunaa alkuperäisen Pro Skaterin uskomaton soundtrack, jonka veroista ysäripunkpastissia ei taida toista löytyä. Vaikka lystiä ja asennetta piisaa niin virheetön peli ei ole. Pelattavuus on jätetty paria uutta temppua lukuunottamatta modernisoimatta, mikä on hieman kaksiteräinen miekka.vanhat kontrollit toki toimivat yhtä hyvin kuin ennenkin, mutta ne aiheuttavat uudempien pelien temppusysteemeihin ehdollistuneelle toisinaan harmaita hiuksia. Lisäksi pelattavien kenttien määrä, joita on vain kymmenkunta, on pieni pettymys. Isoin miinus on kuitenkin moninpelin puute. On ikävää, kun kaveriporukan keskinäiset mittelöt eivät enää onnistu. Kokonaisuutta voi silti puutteistaan huolimatta suositella kaikille, jotka aikoinaan alkuperäistä peliä tahkosivat. Muille Pro Skaterin viihdearvo jää paljon vähäisemmäksi. Joni Laari Dead Space 3 XBox 360 Visceral Games Avaruusaluksen pimeydestä hyppää epämuodostunut olio aivan eteeni. Laskettelen aseeni viimeiset panoksen hyödyttömästi kohti hirviön keskiruumista ja laitan sormet ristiin odottaessani loppuani.monsterin lopullisen kuolonsivalluksen keskeyttää kuitenkin hyvin tähdätty osuma pelikaverin aseesta. Dead Space -pelisarjan kolmannessa osassa hirviöitä pääsee lahtaamaan myös yhdessä kaverin kanssa. Riippumatta siitä pelaako peliä yksin vai yhdessä, peli on kuitenkin edelleen taattua kauhua avaruusaluksen hämyisässä tunnelmassa. Tarinan kuluessa peli avautuu kuitenkin avoimemmille alueille karun jääplaneetta Tau Volantiksen pinnalle. Pelattavuus on tuttua sarjan aiemmista osista. Viholliset tippuvat edelleen maahan tarkkaan tähdätyllä raajojen viipaloinnilla ja ammuksista tuntuu olevan jatkuva pula. Huolellisuus ja suunnitelmallisuus on tärkeää, sillä muuten brutaali viimeistely hirviön käsissä odottaa. Vaikka juuri hyvin toteutetut kauhuelementit ovatkin edelleen pelin parasta antia, on pelisarja viimeisessä osassaan ottanut hyppäyksen kohti perinteistä ammuskelua. On vaikea tuntea olevansa yksin ja saarrettuna taistelutoverin antaessa tulitukea vieressä. Vahvuutena peli tuo edelleen kaiken kauhun aivan pelaajan eteen, eikä pientä paniikkia voi torjua, vaikka kaveri olisikin auttamassa. Taistelu on kuitenkin ainoa pelin helposti lähestyttävä osa. Aseiden luomisessa ja muokkaamisessa on paljon syvyyttä, mutta järjestelmään on vaikea päästä sisälle.tarinasta voi sanoa sen verran, että usein riittää, kun peli tarjoaa edes jonkinmoisen tekosyyn pelin tahkoamiselle läpi. Sarjan veteraaneille se saattaa tuoda enemmän iloa, sillä se vie trilogian tarinankaaren päätökseen. Olli Pietiläinen

15 ruotuväki 4/2013 VAPAALLA 15 Kymmenet tuhannet temperamenttiset keskieurooppalaiset huutavat ja vislaavat päätöksellesi. Pidä siinä sitten ajatuksesi kasassa. Huippuerotuomariksi yltäminen vaatii enemmän kuin useimmat uskovatkaan, mutta Kirsi Heikkinen on raivannut tiensä messuilta maailman suosituimman urheilulajin ytimeen. MENESTYNYT MUTTA NÄKYMÄTÖN TEKSTI LASSI KUISMA / KUVAT ATTE TANNER / ULKOASU TUOMAS HÄMÄLÄINEN Voisitko kuvitella tekeväsi töitä vuosia jonkin asian eteen vain, jotta onnistuessasi pääsisit mahdollisimman vähällä huomiolla? Urheilussa merkittäviä kansainvälisiä pelejä tuomitseva henkilö on tehnyt uransa eteen vuosia töitä. Saadessaan tietää jonkin tärkeän pelin olevan edessä, erotuomari valmistautuu muutaman tunnin rypistykseensä kuukausia monipuolisella harjoittelulla. Jokin tietty turnaus voi olla harjoittelun tähtäimessä vielä kauemmin. Kaikki valmistautuminen tehdään yhtä tavoitetta varten: jotta tuomari olisi pelissä mahdollisimman näkymätön. Messuilta maailmanmestaruuskisoihin Luokanopettaja ja jalkapalloerotuomari Kirsi Heikkinen, 34, hymyilee astellessaan Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa, jossa valmistaudutaan messuviikonloppuun. Ja miksi ei hymyilisi, sillä samassa paikassa hyvin samanlaisissa tunnelmissa Heikkisen tuomarinura sai alkusysäyksen hänen osallistuttuaan messuilla jalkapallon sääntökyselyyn. Täydet pisteet poikivat puhelun perään, ja jalkapallosta pidetty välivuosi muuttui lopulliseksi erotuomaroinnin tultua tilalle. En olisi ikinä kuvitellut, kuinka haasteellista ja antoisaa tämä on, Heikkinen sanoo. Heikkinen on tehnyt pitkän kansainvälisen uran ja on ainoa nainen, joka on tuomaroinut Suomen miesten toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Ykkösessä. He, joilla on kokemusta pelaajana, pääsevät nopeammin peliin mukaan. Suomalaisen jalkapalloilun pyristellessä kääpiömaan statuksestaan pois, on Heikkinen kiertänyt useita naisjalkapallon suurimpia turnauksia. Hän tuomitsi muun muassa naisten Mestarien liigan finaalin kaudella Se oli hieno kokemus, mutta naisten MM-kisat vuonna 2011 ja Lontoon Olympialaiset ovat silti upeimpia hetkiä urallani, jo 15 vuotta tuomaroinut Heikkinen muistelee. Kirsi Heikkiselle tuomarointi antaa onnistumisen elämyksiä. Upeaa on myös päästä näkemään hyviä pelejä läheltä, Heikkinen sanoo. Onnistunuttakin peliä pitää sulatella Erotuomariksi päädytään tyypillisesti oman peliuran jälkeen. Kirsi Heikkinen ehti pelata jalkapalloa 11 vuotta yltäen aina naisten korkeimmalle sarjaportaalle asti. Tiedän tuomareita, jotka eivät ole pelanneet itse. He, joilla on kokemusta pelaajana, pääsevät nopeammin peliin mukaan, Heikkinen selittää. Hyvien suoritusten myötä tuomari pääsee etenemään urallaan. Heikkinen itse kokee onnistuneensa aina tärkeissä peleissä, mikä on mahdollistanut nousujohteisen polun. Sitä myötä, kun pelit kovenevat, tuomareiden työtahti kuitenkin harvenee. Mitä korkeampi taso, sitä kauemmin kestää palautua niin henkisesti kuin fyysisesti. Myös onnistuneen pelin jälkeen henkinen palautuminen kestää pitkään, kun tilanteita käy läpi päässä, Heikkinen avartaa. Noin 50 peliä kaudessa vislaava Heikkinen sanoo, että kauden jälkeen mielen täyttää tyhjiö. Pelimäärän oikea mitoitus varmistaa harrastuksen mielekkyyden ja sen, että jokaiseen peliin löytyy motivaatiota. Peli on paras palkinto Ennen peliä tapahtuu enemmän kuin harva katsoja tietää. Heikkinen harjoittelee tällä hetkellä kuntosalilla ja juoksuradalla kuusi kertaa viikossa. Tämän lisäksi tuomarit analysoivat paljon videopätkiä niin pelitilanteista kuin omasta toiminnastaan. Käytännön harjoittelukin on tärkeää. Heikkinen vietti juuri neljä päivää Roomassa, jossa roomalaiset futisjuniorit lavastivat harjoitteita tuomareille kinkkisimmistä tilanteista. Huipputuomareiden kokema paine voi olla valtava, minkä vuoksi heille tarjotaan myös henkistä valmennusta. Heikkinen sanoo, että paineet ovat muiden luomia, eikä niihin pidä lähteä mukaan. Tätä helpottaakseen tuomarit tekevät henkisiä harjoitteita, joiden tarkoituksena on sulkea kaikki ulkopuolinen pois mielestä. Heikkistä ei haittaa, vaikka pitkän harjoittelun ja onnistuneen pelin jälkeen lehdissä ei tuomaria mainittaisi sanallakaan. Perustelun hän tiivistää tuomarin tärkeimpään ohjenuoraan. Pelin pitää olla keskiössä. KYNÄN, MIEKAN JA PILLIN KOLMINAISUUS Jos haluat menestyväksi jalkapalloerotuomariksi, todennäköisyyksien mukaan kannattaa valita ammatiksi upseerin tai opettajan ura. Muun muassa Veikkausliigassa eniten pelejä, 234, tuominnut Jouni Hyytiä ja kolmanneksi eniten, 216, tuominnut Petteri Kari ovat upseereita. Opettajien ammattikuntaa edustaa esimerkiksi Suomen Palloliiton nimeämä ainoa naisvalioerotuomari Kirsi Heikkinen. Pääesikunnassa työskentelevä kapteeniluutnantti Juha Hirviniemi, 53, kuuluu hänkin menestyvimpiin suomalaiserotuomareihin 109 vihelletyllä Veikkausliigaottelulla. On kaksi koulukuntaa, joita on kautta vuosien ollut paljon Kapteeniluutnantti Juha Hirviniemi ei osaa päättää, kummassa pitää olla kovempi jätkä, jalkapallokentällä vai armeijassa. Molemmissa pitää olla ihan yhtä kova, Hirviniemi naurahtaa. erotuomareina, sotilaat ja opettajat. Varmaan ihmisten käsittelyyn saamamme pedagoginen koulutus vaikuttaa asiaan, Hirviniemi pohtii. Tuomarointi itsessään ei juuri koskaan riitä ammatiksi, minkä vuoksi upseereilla on yksi iso etu: fyysinen kunto pysyy yllä työn puolesta. Fysiikan pitää olla kunnossa, jotta pää pelaa 89. minuutilla, kun pitää tehdä rankkarituomio tai kentältäpoisto. Upseerin nahka kestää paineet Juha Hirviniemi mainitsee vaikeimmaksi pelikseen EM-karsintaottelun Bulgarian ja Albanian välillä vuonna 1995, jossa lisähaastetta peliin toi Balkanin alueellinen jännite. Katsojamäärältään suurimman pelinsä hän tuomitsi seuraavana vuonna Glasgowssa lähes katsojan edessä, kun Celtic FC ja FC Košice kohtasivat. Vaatii rohkeutta, päättäväisyyttä ja itseensä luottamista, että yleensä uskaltaa mennä kentälle. Taito tulee seuraavana. Päättäväisyyttä ja määrätynlaista paksunahkaisuutta olen saanut ammatin kautta, nykyään erotuomaritarkkailijana toimiva Hirviniemi pohtii. Viheriöltä Hirviniemi mainitsee saaneensa työelämään mukaan kyvyn saada muut ihmiset hyväksymään ikävätkin päätökset. Rangaistuslaukaus pitää viheltää, jos sääntö niin sanoo, vaikka rike vaikuttaisikin pieneltä. Perunannostoon anottu loma-anomus on puolestaan hylättävä, jos kaveri asuu Aleksanterinkadulla Helsingissä. Ja hautajaisiin ei pääse jos mummo kuolee kolmatta kertaa, Hirviniemi selventää.

16 16 takakansi ruotuväki 4/2013 potretti Avainsanana tilannetietoisuus Leo Piirto Professori Kirsi Virrantaus esittelee meille Aalto-yliopiston Maankäyttötieteen laitoksen uusia toimitiloja Espoon Otaniemessä. Komeat puitteet sekä tutkimus- että opetustyötä varten tekevät vaikutuksen Ruotuväen toimittajakaksikkoon. Näiden tilojen käytön piti olla väliaikaista päärakennuksemme remontin vuoksi, mutta nyt näyttääkin siltä, että saatamme jäädä tänne pidemmäksikin aikaa, naurahtaa Virrantaus. Virrantauksen akateemiset tutkimusmeriitit paikkatietotekniikan eli geoinformatiikan alalla tunnetaan kansainvälisesti hyvin. Vuosien varrella hän on johtanut lukuisia tutkimushankkeita, joista monet on tehty yhteistyössä puolustusvoimien kanssa. Hänelle on myönnetty alan opetusja tutkimusansioista sotilasansiomitali. Paikkatietotekniikka sisältää tutkimusalana paljon enemmän kuin älypuhelimen paikannusteknologian kyvyn suunnitella viikonloppuvapailta palaavan alokkaan paluumatkan kasarmille. Tutkimme ja opetamme karttojen suunnittelua ja toteutusta niin nettiin kuin painotuotteisiinkin, paikkatiedon hallintaa tietorakenteista infrastruktuureihin, paikkatietosovellusten suunnittelua ja toteutusta sekä tilastollisten ja laskennallisten menetelmien soveltamista paikkatietoon. Spatiaalinen tiedonlouhinta ja visuaalinen analyysi ovat ajankohtaisia aihealueita tutkimustyössä, tiivistää Virrantaus. Avainsanana tilannetietoisuus Kirsi Virrantaus kertoo Suomen olevan edelläkävijämaa erityisesti paikkatiedon infrastruktuurissa. Suomalaisen paikkatiedon luotettavuus ja hyvä saatavuus eri tahoilta helpottaa tutkimusta ja tulosten soveltamista käytännössä. Virrantaus arvioi, että enemmistö hänen tutkimushankkeistaan liittyy tavalla tai toisella maanpuolustukseen tai turvallisuusalaan. Turvallisuuspainotteisuus antaa osviittaa paikkatietoalan tärkeästä merkityksestä puolustusvoimille. Puolustusvoimien erityisenä mielenkiinnon kohteena on viime vuosina ollut tilannetietoisuus ja jaetun tilannetietoisuuden syntyminen ja kommunikointi. Paikkatieto toimii tilannetietoisuuden luomisessa ja jakamisessa tärkeänä kehyksenä ja lisäksi tukee analyysien ja mallien hyödyntämistä tilanteen ennakoinnissa ja riskien arvioinnissa. Tutkiessa olemme huomanneet jännittävän asian tilannetietoisuudesta: Se ei ole pelkästään sotilaiden asia, vaan kaikki ihmiset tarvitsevat tilannetietoisuutta esimerkiksi liikenteessä tai vaikkapa kaupungin johtamisessa. On tärkeää tuntea historia, nykytila ja toimintamahdollisuudet tulevaisuudessa. Tällä hetkellä sovellamme tilannetietoisuuden metodeja kaupunkisuunnitteluun. Marsalkka Mannerheimin sotatieteellinen rahasto myönsi hiljattain Virrantaukselle stipendin. Virrantaus on Sotatieteellisen Seuran jäsen ja valtakunnallinen maanpuolustuskurssi tuli suoritettua vuonna Mukisematta hän myöntääkin olevansa erittäin maanpuolustushenkinen. Tällä hetkellä sovellamme tilannetietoisuuden metodeja kaupunkisuunnitteluun. Olisin totta kai suorittanut varusmiespalveluksen, jos suinkin vain olisin voinut! Minun nuoruuteni aikana se ei vaan vielä ollut mahdollista, harmittelee Virrantaus. Monipuolinen työnkuva, monipuoliset haasteet Yliopistoprofessorin työhierarkiassa kaiken lähtökohta on tutkimustyö, johon opetuskin käytännössä perustuu. Professorien tutkimusryhmät koostuvat pääasiassa tohtorikoulutettavista eli väitöskirjan tekijöistä. Ryhmän jäsenillä on yksi tai useita tutkimushankkeita, joissa he toimivat itsenäisesti professorin ohjauksen alaisina. Lopullinen tulos- ja vetovastuu on kuitenkin professorilla. Kun opiskelijalle iskee tutkimuksessa paha paikka ja eteneminen takkuilee, jää ongelman ratkaiseminen lopulta minun tehtäväkseni. Keskeisesti professorin tutkimustyöhön liittyy rahoituksen hankkiminen projekteille ja rahoittajien kanssa verkostoituminen. Pääsääntönä on, ettei tutkimusta yleensä tehdä ilman ulkopuolista rahoitusta. Opetus- ja hallinnollisia tehtäviä lukuun ottamatta professorit ja tutkijat saavat hyvin vapaasti päättää, missä ja milloin he työvelvollisuutensa hoitavat. Tiettyjä virkaaikoja ei ole, vaan vuodessa töitä tehdään vähintään tuntia. Juuri tämä itsemääräämisoikeuden tuoma vapaus onkin Virrantauksen mielestä kenties paras puoli professorin virassa. Töitä on paljon ja aivan varmasti kokonaistyöaika asettaa suuremmat vaatimukset itsekurille kuin tavallinen kahdeksasta neljään -työrytmi. Jos haluaa saavuttaa jotakin ja saada tuloksia aikaan, on oltava tehokas ja työ seuraa työpaikalta kotiin. Professorit ovat tietyllä tavalla töissä 24/7, kertoo Virrantaus. Kirsi Virrantaus Ikä: 59 vuotta Asuinpaikka: Espoon Soukka Ammatti: Professori Koulutus: Arkkitehti ja tekniikan tohtori Aina pitää tehdä niin kuin tuntuu. Kuvat: Antti Heikkinen poiminta Sotilasläänit viettävät vuosipäiväänsä Olli Pietiläinen Sotilasläänien vuosipäivätilaisuuksien juhlallisuuksiin kuuluvat esimerkiksi erilaiset konsertit. Kuva: Puolustusvoimat Sotilasläänien vuosipäivät ovat alueellisia vuosijuhlia, joissa jaetaan huomionosoituksia, tavataan sidosryhmiä ja toteutetaan muitakin perinteitä. Sotilasläänien virallinen vuosipäivä on sunnuntaina 24.2., mutta kaikissa sotilaslääneissä vuosipäivän juhlallisuudet on päätetty viettää jonakin toisena päivänä. Virallinen juhlapäivä ajoittuu pyhäpäivälle ja lähelle hiihtolomaa, joten tilaisuus päätettiin viettää jo 22.2., kertoo Etelä-Suomen Sotilasläänin tiedottaja Veikko Hiiri. Meillä juhlallisuuden näkyvin osa on seppeleenlasku Hietaniemen hautausmaalla Helsingissä juhlapäivänä klo Sotilasläänien vuosipäivän juhlallisuuksien vietto vaihtelee sotilaslääneittäin, mutta useimmissa sotilaslääneissä juhlallisuuksiin kuuluu palkintojen jakamista henkilökunnalle ja paikallisille yhteistyöryhmille. Musiikki on esillä useimmissa vuosipäivätilaisuuksissa. Itä-Suomen Sotilasläänin juhlakonsertteja järjestetään kokonainen sarja. Tänä vuonna pidettävät vuosipäivät ovat ainakin Etelä-Suomessa viimeiset, jotka pidetään perinteisin menoin. Vuosipäivää vietetään vielä ensi vuonna, mutta erilaisella ohjelmalla. Vuosipäivän tapahtumia Lisätiedot esimerkiksi Itä-Suomen Sotilasläänin vuosipäiväkonserteista löytyvät viereisestä kalenterista. > kalenteri Itä-Suomen Sotilasläänin vuosipäiväkonsertti Kotka, Kotkan konserttitalo klo Savonlinna, Savonlinnasali klo Joensuu, Carelia-sali klo 19 Karjalan Sotilassoittokunta, Savon Sotilassoittokunta ja Rakuunasoittokunta. Johtaa: musiikkimajuri Jyrki Koskinen ja Riku Huhtasalo. Solisti: Hannu Lehtonen ja Emilia Vesalainen. Jääkärien paluun 95-vuotisjuhla Hämeenlinna Panssariprikaati ja Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys Ry järjestävät jääkärien paluun 95-vuotisjuhlan Hämeenlinnassa Päivän aikana järjestetään muun muassa seppeleenlaskut Hämeenlinnan vanhalla hautausmaalla ja Ahveniston hautausmaalla, paraati Hämeenlinnan torilla ja Jääkärikonsertti Verkatehtaalla. Kellarisinfonia 1.3. Muonio, Olos Polar Center klo Rovaniemi, Korundi klo 18 Konsertin ohjelma sisältää suomalaista elokuvamusiikkia ja klassista puhallinorkesterimusiikkia. Orkesteria johtaa Juha Tiensuu ja solistina toimii Tuomas Kettunen. Ilmavoimien vuosipäivä 6.3. Suomen ilmavoimien perustamispäivänä pidetään maaliskuun kuudetta vuonna 1918, jolloin uusi puolustushaara sai ensimmäisen lentokoneensa. Ilmavoimien 95. vuosipäivän juhlallisuuksia vietetään perjantaina 8. maaliskuuta.