Hylandien (Ylönen) sukuhistoriaa Hellevi Holttisen käännös 4. kesäkuuta 2016

Transkriptio

1 Amerikan sukulaisia Sukukokoukset kolmen vuoden välein tuottavat uusia sukulaistapaamisia. Ylösten sukuseuran sukupäivä toteutui Jämsän Maivian kartanossa. Etukäteen jo saimme yhteydenoton Atlantin takaa. Sukupäivään saapuisi Dwigt Hyland ja hänen puolisonsa. Sisareni Hellevi majoitti Amerikan sukulaiset Orivedelle. Dwight kertoi isovanhemmistaan ja vanhemmistaan jo ennen Suomeen saapumistaan kirjoittamassaan sähköpostissa. Pääosa kertomuksessa on saunassa syntyneellä parikkalaispojalla Väinöllä, Dwightin isällä, josta tuli sillanrakentaja Amerikassa. Näin Dwight kertoo: Hylandien (Ylönen) sukuhistoriaa Hellevi Holttisen käännös 4. kesäkuuta 2016 Olemme Dwight ja Tricia Hyland (Ylönen). Asumme Seattlessa Washingtonin osavaltiossa, USA. Meillä on kaksi tytärtä, Margot ja Bridget. Margot on naimisissa. Hän ja miehensä Charlie Russell asuvat myös Seattlessa. Olen eläkkeellä oltuani kolmekymmentä vuotta sähköisten testaustyökalujen tuotesuunnittelijana ja tuotepäällikkönä yhtiössä nimeltä Fluke Corporation, myöhemmin Milwaukee Tools.

2 Isäni Väinö Ylönen, syntyi saunassa kotonaan Parikkalassa Hänen isänsä, Olli Ylönen ja hänen äitinsä, Selma Piiparinen, Väinö ja hänen kaksi siskoaan, Impi ja Vieno, nousivat laivaan vuonna 1913 ja muuttivat Yhdysvaltoihin, jättäen perheen maatilan veljellensä. Tuossa vaiheessa Ollilla ja Selmalla oli kaksi tytärtä, Merriam ja Helvi. Valitettavasti Helvi kuoli 12 vuoden ikäisenä umpilisäkkeen puhkeamiseen. Perhe asettui paikkaan nimeltä Quincy, Massachusetts, jossa Olli löysi työn laivan asentajana Bostonin Naval Telakalla. Toisen maailmansodan aikana telakalla rakennettiin laivoja

3 sukellusveneitä Atlantin ja Tyynenmeren taisteluihin. Tällöin myös Väinö oli työssä samalla telakalla. Vuonna 1939 Väinö avioitui Presbyterian kirkon papin tyttären, Esther Caroline McKinneyn kanssa. Asuessaan Massachusettsissa lapsia oli jo kolme, Wayne Junior, Evelyn, ja Doris. Väinö ja Esther osallistuivat suomalaisen yhteisön toimintaan Bostonin alueella. He lauloivat Suomen Kaiku nimisessä kuorossa. Valokuva kuorosta on vuodelta 1940.

4 Sodan jälkeen Väinö muutti perheineen Port Angelesiin, Washington, jossa hänen sisarensa Vieno Silvia ja hänen perheensä asuivat. Seuraavina vuosina, Väinö toimi superintendenttinä (vastuu suurista projekteista) useissa kansainvälisissä rakennusyrityksissä. Hän työskenteli monissa mielenkiintoisissa paikoissa, kuten Adak, Alaska, (jossa Dwight syntyi), Filippiinit (jossa asuimme kolme vuotta), British Guyana, Kuwait, Indonesia ja useita paikkoja Yhdysvalloissa. Viides lapsi, Raymond, syntyi Port Angelesissa. Tällöin Väinö oli superintendenttinä 6,6 km pitkän Astoria - Megler sillanrakennuksessa lähellä Columbia joen suuta. Väinö ja Esther viettivät monta onnellista vuotta Port Angelesissa, Washington. Kalastaminen oli Väinölle rakas harrastus. Lauantai -iltapäivisin hän rentoutui saunassa, jonka hän itse rakensi heidän taloonsa.

5 Lapset ja lapsenlapset halusivat mielellään tulla Väinön ja Esterin luokse.

6 Väinö ja Esther Hyland (Ylönen) kuolivat vuosina 1997 ja Suomi Väinö and Esther vierailivat Suomessa viimeisen kerran. He tapasivat Väinön serkun, Sylvi Matikaisen, ja muita sukulaisia Parikkalan lähistöltä. Väinö näki maatilan, jossa hän oli syntynyt. Vanha talo seisoi vielä paikallaan, mutta käyttötarkoitus oli toinen. Se oli muutettu retkeilymajaksi. Simpele elokuussa 1984: vasemmalta Sirkka-Liisa, Sylvi Matikainen, Väinö, Hilkka Matikainen, Liisa Anttonen ja Velle

7 Parikkala: vasemmalta Sylvi Matikainen, Väinö, Liisa Anttonen (Sylvian tytär) Särkisalmi: Väinö ja Esther Hannu Matikaisen perheen saunan edustalla.

8 Parikkala 2016 juhannusta lähestyttäessä Dwight Hyland puolisoineen etsi sukulaiset sukupäivän jälkeen, autoimme asiakirjojen etsimisessä. Dwightin sähköpostissa sisarelleni saimme tietoja Suomen-vierailun loppuosasta: Thank you for the wonderful pictures and the unforgettable stay with you! Yes, we are home and very jet-lagged. With a 10 hour time difference, Finland is almost on the other side of the world from Seattle. But the trip could not have been better, Thank You to You and Matti! We were able to see the house my great grandfather, Jussi Ylönen, built in the late 1800s. It was moved by the commune to another location in Saari back in But it is being cared for and rented out for events. We also saw where the house originally stood. Now just summer roses, apple trees, and the old well remain where they were planted a long time ago. See the pictures. We had a very good meeting with the Piiparinens from my grandmother's side of the family. They are very nice and all live on their original family property. We also had a good meeting with the Parikkala Ylönens. In the picture you can see Arvo and Vuokko in the back. Eeva Virtakainen was also very kind to us. She was very sad when we left, though we had visited her for 3.5 hours and had difficulty understanding each other. I think I must learn more Finnish. Parikkala also had a bonfire for Juhannus. But we did not stay up, though we could hear very happy people out in the streets. Again, thank you and Matti very much for your hospitality. You have a wonderful home and a very hot sauna! What more could you want? Without your help, our trip to Finland would not have been as great. Please say hei to Maala, Marko, Kirsi, Karri, and your son-in-law.

9 Ylösiä Parikkalassa ja Piiparissa.

10 Parikkalan Ylösten päärakennus on Saaren kyläyhteisön kokoontumistilana. Ylösten suvun miesten rakennustaitoa parhaimmillaan ovat rakennukset, joita on voitu siirtää uusiin paikkoihin. Useat Ylösmiehet olivatkin rakentamassa mm Pietaria. Toivat myös sen seudun rakennustapoja mm Hankasalmelle. Suuri patsasnavetta on Museoviraston suojelema. En malttanut olla tekemättä tällaista tilkkutäkkiä. Me mummot ja vaarit olemme nyt sitä ikäpolvea, joka kokoontuu sukuseuroissaan etsien tietoa, jota olisi jo aikaisemmin voinut kysyä omilta sukulaisiltaan ja haastatella vanhempiaan. Kertokaamme lapsillemme ja lapsenlapsille suvun tapahtumista jatkossa enemmän. Jo oma elämänkulkumme olisi hyvä kertoa tai kirjoittaa muistiin. Seija Koponen, Porvoo