Arvoisa kultturiministeri ja saamelaiskäräjien puheenjohtaja, hyvä seminaariväki.

Transkriptio

1 1 Saamen käsityö ja sen yhteiskunnalliset haasteet Arvoisa kultturiministeri ja saamelaiskäräjien puheenjohtaja, hyvä seminaariväki. Ensiksi haluan kiittää saamealiskäräjiä SAAMELAISKULTTUURIN SUOJELU SUOMESSA SEMINAARIN järjestämisestä. Haluan myös kiittää Sami Duodji ry;n puolesta kutsusta osallistua seminaariin puheenvuorolla. Puheenvuorossani pyrin lyhyesti kuvaamaan Duodjin merkitystä saamenlaiskulttuurin ja duojárin kannalta. Duodji on saamenkieltä ja käytän duodji sanaa kun puhun saamen käsityöstä ja vastaavasti duojár sanaa kun puhun saamenkäsityön tekijästä. Teen sen siksi koska saamenkieltä ei voi erottaa duodjista, ja kieli on keskeinen osa kulttuuria jonka avulla tieto-taito välitetään sukupolvelta toiselle. Minusta on outoa puhua saamenkäsitöistä kun heti herää kysymys minkä/kenen saamenkäsityöt ja mitä sitten ovat suomenkäsityöt tai norjan käsityöt tai ruotsinkäsityöt jne. Toinen syy on se että se on tavaramerkki, se osittaa sekä kielellistä että kultturista taustaa ja niiden yhteenkuuluvuutta. Sen lisäksi sana duodji on kaikissa saamenkielissä. Pyrin myös vähän nostamaan esille minkälaisia haasteita näen duodjin kannalta. Niin kulttuurisena instituutiona ja kollektiivisena omaisuutena kuin myös Sami Duodji yhdistyksen kannalta. Ja tässä korostan sanaa vähän koska aika on rajallista myös tässä seminaarissa. Duodji voidaan määritellä monella tavalla riippuen siitä mistä perspektiivistä asiaa tarkastelee. Kun katsoo yleisellä tasolla niin monelle duodji on mm. valmis tuote, muoto, värit, työtekniikat, mahdollisesti myös väline jolla tavoitellaan taloudellista hyvinvointia jne. Kun tarkastele asiaa saamelaiskultturin ja duojárin näkökulmasta duodji on (kuvasarja) yksi kommunikoinnin muodoista, Esim. komsio tai puku ja siihen kuuluvat asusteet kertovat mille alueelle kuuluu (Enontekiö, Utsjoki,Inari,Vuotso, Koltta) ja vielä tarkemmin suvun johon kantaja kuuluu. Tämän lisäksi kertoo myös kantajan sukupuolen, siviilisäädyn (esim. vyö jossa pyöreät napit kertoo kantajan olevan naimaton, seahkkohat- nutukkaat joita käytettiin vihkikenkinä ovat naimisissa olevien kengät). Samoin myös luu-, puu- ja sarviesineitä käytetään kommunikoinnin välineenä.

2 2 perintö aiemmilta sukupolvilta Duodji on osa saamelaista kulttuuria ja maailmankatsomusta. Duodji on perintö aiemmilta sukupolvilta vuosituhansien takaa mutta se on myös laina tulevilta sukupolvilta. Meistä ketkä elämme tässä ajassa, meidän päätöksistä ja tekemisistä riippuu minkälainen perintö välittyy tuleville sukupolville. duodji on myös elämäntapa, ihminen syntyy perheeseen, sukuun ja kasvuympäristöön (kylään/kaupunkiin) hän kasvaa siinä ympäristössä. Se voi olla suppea tai laaja ympäristö. Siitä ympäristöstä ja sen tuesta ja virikkeistä riippuu minkälainen yhteys kehittyy duodjiin. Tietenkin ihmisen oma kiinostus osaltaan vaikuttaa miten syvällisesti hän paneutuu duodjin maailmaan. Tämä ympäristö on ajan myötä muuttunut, 1960 ja -70 luvulla oli vielä paljon ihmisiä joille duodji oli elämäntapa. Lapset oppivat kotona tekemään käsitöitä kun vanhemmat, isovanhemmat ja muut lähiympäristössä tekivät käsitöitä. Duojárin yhteyttä duodjiin voi kuvata seuraavasti: (kuva) Duodjin kanssa kasvettaan yhdessä, lapsena duodji on sama kuin Iso isovanhemmat ja isovanhemmat ja vanhemmat, tädit, enot, sedät jne. Sillä he tekevat käsitöitä ja lapsi saa olla mukana tekemässä omien voimien ja taitojen mukaan ja näin lapsi pääsee oman toiminnan kautta tutustumaan duodjiin. Samalla aikuiset kertovat lapsille kertomuksia esim. millaista oli silloin kun he olivat lapsia, miten ja minkälaisia töitä silloin tehtiin jne. Tällä tavalla lapsi saa tavallaan yhteyden kolmeen ja neljään sukupolveen ja näin lapsi tuntee kuuluvansa johonkin ja on osa suurempaa kokonaisuutta kuin oma perhe ja lähiympäristö. Siskot/veljet/serkut Duodji on kasvukumppani se opitaan tuntemaan paremmin, ja sitä mukaan kun ihminen kehittyy kehittyvät myös duodji taidot. Kun tiedot ja taidot lisääntyvät myös vastuu duodjista lisääntyy sitä mukaa. Esim. vanhemman vastuu duodjista on samankaltainen kuin vanhemman vastuu lapsista. Parhaalla mahdollisella tavalla luoda mahdollisuudet ja edellytyksen säilymiselle ja kehittymiselle.

3 3 Ja hän joka ei tiedä tätä yhteyttä ei voi ymmärtää miksi saamelaiset / duojarat reagoivat niin voimakkaasti kun näkevät tai kokevat duodjia kohdeltavan epäkunnioittavasti. Koska sehän on sama kuin hänen lähimmäisiään kohdeltaisiin epäkunnioittavasti. Duodjin säilymisestä ja tulevaisuudesta olivat huolissaan myös Sápmelaš Duoddjarat yhdistyksen perustajat. Yhdistys perustettiin 1975 saamelaisten käsityöntekijöiden edunvalvojaksi. Sääntöihin kirjattu edunvalvontatehtävä edellyttää monenlaista työtä; mm. edistettävä ja valvottava saamenkäsityön koulutusta ja ammattitaidon kehittämistä. Turvattava raaka-aineiden ja tarvikeaineiden saanti yhteysillä tuottajiin. Voittoa tavoittelematta on autettava jäseniä tuotantovälineiden hankkimisessa. Edistettävä työsuojelua ja lainsäädäntötuntemusta ja opettava jäsenille tuotekehittelyä. Samalla on myös vaalittava yhteyksiä julkisyhteisöihin ja pohjoismaisiin järjestöihin luvulta eteenpäin on elämän meno muuttunut kiihtyvällä tahdilla. Arvot ovat koventuneet, melkein kaikki mitataan rahassa. Ihmisillä täytyy olla rahaa jos aikoo pärjätä ja rahaa saa tekemällä työtä ja niin moni on sen vuoksi joutunut jättämään kotiseutunsa ja siirtymään työn perässä muualle. Tämä on osaltaan vaikuttanut duodji taitojen siirtymiseen sukupolvelta toiselle, koska pitkät välimatkat vaikeuttavat yhdessä tekemistä eikä päiväkodeissa ja kouluissa opeteta duodjia. Opetus/Koulutus Nykyinen koulutusjärjestelmä ei ole pystynyt vastaamaan duodjioppimisen tarpeisiin, eikä se ole mikään ihme onhan kyseessä kaksi aivan erilaista maailmaa. Koulujärjestelmä on länsimaiseen / suomalaisen kulttuurin ja ajattelun pohjalta rakennettu ja duodji pohjutuu saameilaseen kulttuuriin ja ajatteluun. Johan Turi kirjoitti 1910 koulusta näin: Ja on sekin hyvä että lapset oppivat lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan niin etteivät heitä pääse joka paikassa petkuttamaan kauppiaat ja lantalaiset, jotka ovat ennen aikaan niin paljon pettäneet tilinpidossa ja juottamalla ihmisiä. Mutta turmelee se vain koulu Lapin lapsia, ne saavat kyllä hyvää oppia mutta samalla ne oppivat paljon turhaa. Pahinta on se että he saavat kovasti lantalaisluontoa: he joutuvat parhaaksi oppi-iäksi pois saamelaisten keskuudesta ja niin he oppivat vain lantalaiselämää, kun taas saamelaisten elämää he eivät opi edes tuntemaan.

4 4 Yhteiskuntamuutosten ja nykyisen duodji koulutuksen seurauksena näyttää duodji tieto-taito hajoavan tai pirstaloituvan. Tarkoitan hajoamisella sitä että duodji taito ja tieto rajoittuu tiettyihin töihin esim. pukuompelu, huivin solmeilu jne. Enemmän työtä ja aikaa vievät työt kuten nutukkaiden ja säpikkäiden ompelu, jäävät vähemmälle. Kun esim. päiväkodeissa ja kouluissa ei ole mahdollisuutta oppia duodjia vaan suomalaista käsityötä. Mikä aiheuttaa sen että lapset oppivat valtakulttuurin käsityöhön kuuluvan ajattelumallin ja muotoilun ja sitten siltä perustalta yrittävät oppia duodjia. Ja tämä osaltaan kaventaa duodjin oppimismahdollisuuksia. Niin ettei Juhan Turi turhan takia huolissaan jo 100 vuotta sitten. Ammatillinen koulutus Saamelaisalueen koulutskeskus on kouluttanut jo kolmekymmentä vuotta saamenkäsityöntekijöitä ja n 25 vuotta saamenkasityön artesaaneja mutta uusia saamenkäsityön taitajia ei vain tule lisää. Eikä se ole mikään ihme, koska koulutuksen pohjana on suomalainen maailmankatsomus, kultuuri ja ajatusmalli. Ja sen mukaan kahdessa vuodessa pystytään oppimaan se mihin saamelaisessa duodjioppimisessa käytetään paljon pitempi aika, useampia vuosia. Ja niinhän se on kuten talonrakennuksessa että jos perustukset ovat vinossa tai sopimattomat niin eihän talostakaan kovin ensiluokkaista tule. (kuva) Koska koulutuksen perustukset ovat vinossa tai sopimattomat ei myöskään silloin sisältö vastaa odotuksia/vaatimuksia. Ja tämä tulee esille mm. siinä etteivät saamelaiset nuoret hakeudu koulutukseen ja suuri osa niistä jotka aloittavat saamenkäsityöartesaani opiskelut joko lopettavat tai siirtyvät eri alalle. Moni nuori on itse tullut kertomaan minulle lopettamisensa syyt, esim. koulutuksen sisältö ei vastaa hänen tarpeitaan, koska siellä opetetaan sitä mitä hän jo osaa tai että siellä ei ole saamelaista sisältöä, sisällöksi ei riitä se että materiaalit ovat duodjiin kuuluvat. Ja heidän mielestään koulutuksen sisältö on suunniteltu muualta tulevien opiskelijoiden tarpeisiin. Osallistuin marraskuun alussa Oslossa saamelaisten lastentarha- ja koulukonferenssiin jonka järjestivät Norjan Saamelaiskäräjät, Saamelainen korkeakoulu, Finnmarkin ja Tromsan lääninhallitukset. Siellä kaksi saamelaisnuorta kertoivat omista kokemuksistaan. Aiheena oli Mánáidgárddis alit ohppui sámi perspektiivvas Päiväkodista korkeakouluun saamelaisesta perspektiivistä. Nämä nuoret kertoivat miten he ovat käyneet läpi valtakulttuurin päiväkodin

5 5 ja koulun ja miten vähän he ovat saaneet opetusta omalla äidinkielellään. Toinen nuorista oli sitten n. 20 vuotiaana lähtenyt opiskelemaan Jokkmokkiin duodjia ja hän kertoi itkien miten tärkeää ja arvokasta hänelle oli että hän sai opiskella duodjia ensimmäisen kerran elämässään kotinsa ulkopuolella omalla äidinkielellään joka oli Luulajan saamenkieli. Koko seminaariväki pyyhiskeli silmäkulmia, ajattelin silloin miten suomenpuolella on saamelaisnuorten laita. Pääsevätköhän koltta- ja inarinsaamelaislapset ja nuoret koskaan opiskelemaan duodjia omalla äidinkielellään, koska näitä kahta kieltä puhuvia duojareita on vain muutama ja hekin ovat jo 60 ikävuoden pyykin ohittaneet. Haasteet Tämän lyhyen kuvauksen loppuun yritän nostaa esille muutamia asioita jotka näen haasteena duodjin kannalta. Niinkuin sananlaskukin sanoo ettei kannettu vesi kaivossa pysy. Niin on myös duodjikoulutuksen laita nyt. Suurin osa vuoden aikana koulutetuista on saamelaiskulttuurin ulkopuolelta tulleita opiskelijoita. Mikä osaltaan selittää sen ettei uusia duojáreita tule koulutuksesta huolimatta, koska näillä opiskelijoilta puuttu vaadittava perusta. Toinen asia on kuten kasvatustieteiden lisensiaatti Aimo Aikio tuo esille 2009 ilmestyneessä artikkelissaan; että opettajat opettavat aina oman kulttuurinsa perustalta. Ja siitä opettajan omasta kulttuuritaustasta viimekädessä riippuu opetuksen kulttuurinen perusta. Olisi saatava koulutuksen perustukset kohdalleen mutta se ei tapahdu yön yli. Ja kuitenkin nyt ovat viimeiset hetket käsillä eteenkin Inarin ja Koltan duodjin ja kielen osalta. Olisi järjestettävä täsmäkoulutusta heti. esim. Norjan puolella on ollut Äiti-tytär projekti joka oli räätälöity juuri perinteisen duodjiopetuksen pohjalta, jossa tuetaan nuoren oppimista kotona omilta vahnemmiltaan ja suvulta. Saamelaisten kollektiivisen omaisuuden, johon myös duodjiin kuuluva tieto-taito ja siihen liittyvien erilaisten dokumenttien säilytys ja omistus. Ei ole hyväksi jos yksittäiset laitokset, kuten koulut, yhdistykset, museot jne. haalivat omistukseensa tällaista kollektiivista omaisuutta ja sitten voivat säädellä niiden käyttöä ja voivat niillä hankkia tulojakin. Siihen haasteeseen varmaan tuo ratkaisuja Saamelaiseen kulttuurikeskukseen tuleva

6 6 Saamelaisarkisto johon tällaiset voidaan arkistoida ja jossa ne myös ovat kaikkien käytettävissä tietyin ehdoin. Sami Duodji ry;n toiminnan turvaaminen Sami Duodji on ideologinen yhdistys, jossa on yli 300 jäsentä, se on myös ainut laatuaan suomessa. Globalisoituminen ja muut tämän ajan haasteet, kuten ilmastonmuutos, tuovat yhdistyksen toimintaan vielä uusia vaatimuksia tai tarpeita. Vaikka nämä tulee yhdistyksen ja saamelaiskulttuurin ulkopuolelta ne kuitenkin koskettavat saamelaisia ihan samoin kuin muitakin ihmisiä maapallolla. Jotta yhdistys pystyisi vielä näihinkin haasteisiin vastaamaan muun toiminna ohessa pitäisi yhditykselle turvata enemmän resursseja toimintaan. Yhdistyksellä on tällä hetkellä kaksi palkattua työntekijää ja sillä hädin tuskin pyöritetään perustoimintaa. Eikä saamelaisen kulttuuriin kuuluvan duodjin säilyttäminen ja tuleville sukupolville välittäminen ja kaikki muu sen ohella voi olla yhden vähävaraisen yhdistyksen vastuulla vaan siihen on kaikkien osallistuttava omalta osaltaan. Olen tässä puheenjohtajuuteni aikana ollut yhteydessä eri rahoituslähteisiin niin myös opetusministeriöön josta harkinnanvarainen valtionapumme nyt tulee. Olen kysellyt rahoitus mahdollisuuksista ja melkein aina saan vastaukseksi että teidän yhdistys kuuluu yleishyödyllisen toiminnan alle tai että teillähän on se matkamuistomyymälä näin ollen teidän yhdistys ei täytä rahoituksen ehtoja. Haluankin lahjoittaa kulttuuriministerille, nyt kun siihen on näin hyvä tilaisuus, yhdistyksemme historiikin 30 vuotta käsity sydämellä Sámi Duodji joka ilmestyi 2006 yhdistyksen 30-vuotis juhlavuotena. Sekä Pukukirjan jonka yhdistyksemme on julkaissut keväällä Niistä voi tarkemmin tutkia yhdityksemme toiminnan laajuutta ja tärkeyttä saamelaisen kultturin säilymisen kannalta. Saamelaiskäräjät on aina tukenut Sami Duodji ry:tä kiitos siitä. Erityisesti haluan kiittää tämän vaalikauden käräjiä ja puheenjohtajaa siitä, että hän omassa toiminassa on nostanut duodjin näkyville. Näin osoittaa myös minkälaisessa arvossa saamelaiskäräjät pitää duodjia. Tästä hyvänä esimerkkinä on tämä tänään jaettava kielitekopalkinto. Giitu beroštumi ovddas.