UULE KATSO KOE. Lekfulla lärandesituationer i finska

Transkriptio

1 UULE KATSO KOE Lekfulla lärandesituationer i finska Michaela Pörn Johanna Törni

2

3 KUKAKO kuule katso koe Lekfulla lärande situationer i finska Michaela Pörn Johanna Törni Publikationer från Pedagogiska fakulteten vid Åbo Akademi Nr 21/2010 Vasa 2010

4 2010 författarna Grafisk design och bilder: Peter Ahlroos Teckningar och musik: Johanna Törni Tryckeri Fram Vasa 2010 ISBN ISSN Övriga bilder: Stock.XCHNG

5 Förord Författare till denna handledning är FD Michaela Pörn och FM Johanna Törni. Pörn fungerar som forskare och ledare för forsknings- och utvecklingsprojektet Finska i och utanför skolan ( ) vid Åbo Akademis pedagogiska fakultet. Törni fungerade som ledare för Finskklubben för ettor Klubbverksamheten startade i Åbo Akademis regi vid Vasa övningsskola hösten 2008 och är en del av projektet Finska i och utanför skolan. Vårt intresse för att utveckla finskundervisningen och våra erfarenheter av utvecklingsarbetet inom klubbverksamheten och i fältskolorna samt lärarnas uttalade behov av inspirationsmaterial har uppmuntrat oss till att utarbeta denna handledning. Tack till de deltagande lärarna som under projektets gång testat och reflekterat kring delar av materialet: Marika Cornér-Kietz, Lotta Forsbacka, Henrik Friberg, Majvor Grönroos, Susann Ketomäki, Elise Kurtén, Mikael Lattu, Maria Lundmark, Sonja Lyly, Timo Norppa, Bambi Nyberg, Victoria Rajasalo och Lena Suotunen. Manuskriptet har granskats av följande verksamma lärare: Jessika Elfving, Benita Hammarström, Maria Hartman-Salminen, Annette Lillas, Johan Nylund och Pia Törmä. Ett stort tack till er alla för en omsorgsfull genomgång av manuskriptet och värdefulla förbättringsförslag! Ett stort tack till följande lärarutbildare, vänner och kolleger som bidragit med konstruktiva synpunkter och upplyftande diskussioner under skrivprocessens gång: Mikaela Björklund, Lotta Forsman, Rolf Palmberg och Anna Slotte-Lüttge. Tack till projektets referensgrupp för stöd och uppmuntran: Henrik Friberg, Erik Geber, Veronica Granö-Suomalainen, Maija Grönholm och Christina Nygrén-Landgärds. Tack till Jaana Puskala för en grundlig språkgranskning och till Peter Ahlroos för ovärderligt design- och layoutarbete! Följande fonder har gett oss möjligheten till både sammanhängande skrivperioder och publicering: Rektor vid Åbo Akademi, Stiftelsen vid Åbo Akademi, Svenska kulturfonden och Föreningen Konstsamfundet. Tack till er alla! Vasa den 15 augusti 2010 Michaela Pörn och Johanna Törni 1

6 KUKAKO Inledning 4 Projektet Finska i och utanför skolan 5 Erfarenheter av utvecklingsarbetet... 6 Att använda tematisk undervisning i större utsträckning... 7 Att öka användningen av målspråket i klassrumskommunikationen... 8 Att öka användningen av drama och skapa lekfulla lärandesituationer... 9 Suomea suomeksi 10 Kiireetöntä, elämyksellistä ja monipuolista oppimista...10 Havainnollistamisen tärkeys...11 Kannustava ja rohkaiseva ote Teemat opetuksessa...12 Avainsanat ja puhekuplat...13 Teemojen rakenne...13 Teemojen liiteviitteet...13 IHMINEN Pää, olkapää, peppu, polvet ULKOLEIKKI: Jätti-ihminen ULKOLEIKKI: Jätti-ihmisviesti LAULULEIKKI: Pää, olkapää, peppu, polvet PIIRUSTUSTEHTÄVÄ: Tyttö ja poika JUOKSULEIKKI: Pää, käsi, vatsa, jalka JUOKSULEIKKI: Silmä, korva, nenä, suu LAULULEIKKI: Paripatsaat LAULULEIKKI: Hei, oikea käsi eteen! TASAPAINOLEIKKI: Kaksi kättä ja neljä jalkaa VÄRIT Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista ARVAUSLEIKKI: Punainen vai musta LIIKUNTALEIKKI: Löydä oikea väri PARI- tai RYHMÄPELI: Värimuistipeli MAALAUS: Värikokeilu KUVIOT Kinkkisen kivat kuviot RYHMÄTEHTÄVÄ: Lankakuviot VÄRITYSTEHTÄVÄ: Piilotetut kolmiot TEHTÄVÄ: Neliöiden tutkijat PIIRUSTUSTEHTÄVÄ: Pyöreä kuin pallo PIIRUSTUSTEHTÄVÄ: Jatka kuvaa ASKARTELUTEHTÄVÄ: Värilliset muodot TESTI: Tuo minulle keltainen tähti

7 ELÄIMET Kissa sanoo miau miau! PANTOMIIMI: Arvaa, mikä eläin HIPPALEIKKI: Koirat ja kissat LAULULEIKKI: Miten kissa sanoo? MUSIIKKILIIKUNTA: Eläimet sikin sokin LAULULEIKKI: Karhu nukkuu PIIRUSTUSTEHTÄVÄ: Valkoiset tassut ja ruskea häntä PARINHAKULEIKKI: Eläinparit PARI- tai RYHMÄTYÖ: Muistele eläinten nimiä VÄRITYSTEHTÄVÄ: Värikkäät eläimet VUODENAJAT Aurinko paistaa ja vettä sataa ASKARTELU: Vuodenaikapuu LAULU: Kuukausien esittelylaulu PIILOLEIKKI: Huhmikuu vai huhtikuu? LEIKKI: Kuukausi Kim PIIRUSTUS- ja VÄRITYSTEHTÄVÄ: Miltä näyttää kesäkuu? PANTOMIIMI: Milloin luistellaan? LAULU: Vuodenaikasuunnistus YMPÄRISTÖ Seikkailua maalla ja merellä JUOKSULEIKKI: Maa, meri, saari LIIKUNTALEIKKI: Aarteenmetsästys ASKARTELU: Minun metsäni SATU: Musti-koira ja tähdenlento ASKARTELUPROJEKTI: Kaupungin rakentajat JUOKSULEIKKI: Kaupunkisuunnistus LUONTORETKI: Tutkimusmatkailijat HIEKKALAATIKKOLEIKKI: Pienoiskaupunki TERVEYS Varo virusta! SATU: Maitohampaan jännittävä päivä PELI: Hammaspeli SATU- ja VÄRITYSTEHTÄVÄ: Hammasseikkailu SATU: Atshii! HIPPALEIKKI: Varo virusta! LAULU: Nuhaviruksen karkotuslaulu PANTOMIIMI: Mahaa kipristää! BINGO: Terveysbingo Urval av referenser Bilagor

8 Inledning KUKAKO (kuule katso koe), Lekfulla lärandesituationer i finska är en handledning som innehåller pedagogiska reflektioner, instruktioner och undervisningsmaterial. Undervisningsmaterialet har vuxit fram och utvecklats inom ramen för den klubbverksamhet (4 x 45 minuter per vecka) för ettor som startade i Åbo Akademis regi vid Vasa övningsskola hösten 2008 under ledning av Johanna Törni. Klubbverksamheten som ingår i forsknings- och utvecklingsprojektet Finska i och utanför skolan är ett samarbete mellan Åbo Akademi, Vasa övningsskola och Vasa övningsskolas eftis. Barnen som deltagit i klubbverksamheten har varit indelade i två grupper (7 barn per grupp) med avseende på språkbakgrund. Den ena gruppen har bestått av nybörjare, dvs. barn som sällan eller aldrig kommit i kontakt med finska tidigare, och den andra av längre hunna, dvs. barn som har en finsk förälder, som har gått i ett finskt daghem eller som haft annan kontakt med finska utanför hemmet. Materialet i denna handledning har utarbetats och testats i gruppen med nybörjare. Ambitionen med handledningen är att uppmuntra och stödja finsklärare att etablera arbetssätt och metoder som väcker elevernas motivation och intresse för finska ökar elevernas förmåga att förstå och tala finska i enkla vardagssituationer utvecklar elevernas muntliga färdigheter i finska. Boken består av fyra delar. I bokens första del presenteras projektet. Därefter diskuteras erfarenheter från utvecklingsarbetet och förslag på hur man kan utveckla finskundervisningen, särskilt med tanke på elever som sällan kommer i kontakt med finska utanför skolan. I bokens andra och tredje del presenteras material och förslag på hur man konkret kan gå till väga för att skapa lekfulla lärandesituationer i finska. Del fyra innefattar bilagor med exempel på undervisningsmaterial i form av bilder och sånger. Vi författare vill lyfta fram att fokus i dagens språkundervisning ligger på att utveckla en språklig repertoar hos eleven som gör det möjligt att använda språket för kommunikativa ändamål. Det handlar om att utveckla unga människors motivation, färdighet och självförtroende i deras möten med nya språkerfarenheter utanför skolan. I den nationella läroplanen synliggörs en mer kommunikativt inriktad finskundervisning där förmågan att förstå, reagera och svara på tilltal samt våga uttrycka sig på finska betonas (se Grunderna för läroplanen för den grundläggande 4

9 utbildningen, 2004). Att satsa på muntlig kommunikation i finskundervisningen är något som är speciellt viktigt i svenskdominerade miljöer där eleverna sällan kommer i kontakt med finska utanför skolan. Ambitionen är därför att kunna bidra med en handledning i olika arbetssätt och metoder som väcker elevernas motivation och intresse för att lära sig att uttrycka sig på finska i olika situationer. Handledningen lägger tonvikten på en kommunikativ språksyn och omfattar mångsidiga aktiviteter, såsom rörelselekar, sånglekar, dramatiseringar, pyssel och spel. Innehållet är uppbyggt kring olika temahelheter där fokus ligger på att lyssna, upprepa och tala finska. Materialet fokuserar på barn i de lägre årskurserna (åk 1 3) eller nybörjare i finska. Delar av materialet kan med fördel även tillämpas och vidareutvecklas med äldre elever (åk 4 6) eller längre hunna språkinlärare i finska. Handledningen är i huvudsak avsedd att fungera som en inspirationskälla som kompletterar befintliga läromedel i finska inom den grundläggande utbildningens årskurser 1 6. Den kan även användas av klubbledare och språk lärare inom den fria bildningen. Innehållet följer således inte systematiskt någon speciell årskurs eller lärokurs i läroplanen. Boken i sin helhet är tillgänglig på webbadressen Tanken är att webbmaterialet vid behov ska kunna kompletteras med ytterligare temahelheter, bildbilagor och sånger. Man lär sig mycket bättre då man har roligt, än i den där boken då man sku bara sitta och skriva hela tiden och inte göra nånting annat. Projektet Finska i och utanför skolan Syftet med det treåriga ( ) forsknings- och utvecklingsprojektet Finska i och utanför skolan har varit att stödja finsklärare att etablera arbetssätt och metoder som bygger på en funktionell och kommunikativ språksyn uppmuntra samarbete mellan lärare och föräldrar i syfte att öka barnens kontakt med och användning av finska utanför skolan. Projektet som omfattar ett utvecklingsarbete med lärare, elever och föräldrar initierades av Åbo Akademi våren 2008 som en följd av en språkpolitisk debatt som väcktes av Vasa övningsskolas planer på en s.k. finsklinje där en del av undervisningen i andra ämnen skulle ske på finska (dvs. en form av ämnesintegrerad språkundervisning). (Se t.ex. Mehisto et al., 2008; Nixon, 2001; Sjöholm & Björklund, 1999.) Projektet inleddes hösten 2008 med en omfattande lärarenkät som riktades till samtliga lärare som undervisar i finska som det andra inhemska språket i den grundläggande utbildningens årskurser 1 6 i svenska skolor i Finland (ca 240 skolor). Avsikten var att kartlägga dels finsklärarnas användning av material, arbetssätt och metoder, dels deras behov av stöd och utveckling. (Se Norrman, 2009.) Lärarenkäten (se närmare Norrman, 2009) samt andra aktuella undersökningar (se bl.a. Toropainen, 2008) visar att finskundervisningen präglas av 5

10 Idag övade vi drama. Superkul! en formalistisk språksyn, vilket innebär att den formella grammatikundervisningen får stort utrymme i klassrummen. Ett grammatiskt korrekt språk verkar vara ett mål som värdesätts och det testas också flitigt genom skriftliga grammatikprov. Den aktuella kartläggningen (Norrman, 2009) visar att finsklärare i stor utsträckning använder traditionella läromedel och metoder: i både A-finskan och i den modersmålsinriktade finskundervisningen används text-, arbets- och övningsböcker i mycket högre utsträckning än annat material, såsom t.ex. internet, dagstidningar, skönlitteratur, inlärningsspel och lekar. Trots att den nationella läroplanen (2004) lägger stor vikt vid muntlig kommunikation förefaller skriftliga övningar fortsättningsvis att prägla A-finskan. Kartläggningen visar även att den lärar centrerade undervisningen med svenska som undervisningsspråk i kombination med mycket individuellt arbete tillämpas i stor utsträckning, speciellt i A-finskan. Den stora utmaningen för finskundervisningen i Svenskfinland idag är elevernas heterogena språkliga bakgrund. Över en tredjedel av eleverna i finlandssvenska skolor kommer från tvåspråkiga hem, dvs. många finlandssvenska elever kommer regelbundet i kontakt med finska utanför skolan. Trots det finns det fortfarande en stor mängd elever i svenskdominerade miljöer som har en mycket begränsad eller så gott som ingen kontakt med finska utanför skolan. Detta faktum går hand i hand med att närmare 60 % av lärarna ofta eller alltid upplever stora skillnader i elevers förkunskaper och att elevernas bristande kontakt med finska utanför skolan upplevs som ett problem i finskundervisningen (se Norrman, 2009). Bristen på ändamålsenliga läromedel är något som till och med 37 % av lärarna ofta eller alltid upplever som ett problem i sin finskundervisning. Därtill har närmare hälften av lärarna uttryckt ett behov av och efterlyst nya moderna undervisningsmaterial i form av muntliga övningar, lekar, sånger och spel. Med andra ord visar undersökningen på en ökad medvetenhet, en vilja och ett behov hos lärare att förändra och utveckla finskundervisningen. Erfarenheter av utvecklingsarbetet I detta avsnitt diskuteras kortfattat erfarenheter av det utvecklings arbete som baserar sig på det pågående projektet i olika regionala nätverk i Svenskfinland. Arbetet är uppbyggt kring aktionsforskningens principer där man utgår från ett problem, planerar och genomför ett projekt, samlar Tänk vad många ord man lär sig inför framtiden genom drama. information kring vad som sker, reflekterar kring varför just detta sker, dokumenterar och sprider erfarenheter till andra lärare (se t.ex. Rönnerman, 2004; McNiff, 2002). Aktionsforskningen kan ses som en väg för läraren att bli medveten om sin egen praktik, att möta utmaningar och frågor i praktiken och genomföra förändringar på ett reflekterat sätt. Till hjälp för denna utvecklingsprocess brukar man hänvisa till en cirkel eller spiral där de olika stegen planera agera observera reflektera 6

11 ingår och vid behov upprepas. Dessa ska dock inte ses som en modell att slaviskt följa utan snarare som en tankegång att reflektera utifrån. Utvecklingsarbetet startade våren 2009 genom att de deltagande lärarna i projektet tillsammans med forskaren började reflektera kring utmaningen med att bryta invanda rutiner och traditionsbundna mönster i finskundervisningen. Som lärare behöver man naturligtvis i en viss mån ha rutiner som skapar en känsla av trygghet i arbetet. Det handlar inte enbart om rutiner för en själv som lärare, utan också rutiner för elevernas och deras föräldrars skull. Men samtidigt är det viktigt att som lärare våga möta nya utmaningar och pröva något nytt i sin undervisning i syfte att utveckla sig själv som lärare. Anledningen till att det blir en utmaning att pröva något nytt kan handla om att man upplever en tidsbrist i arbetet och en rädsla för att inte komma framåt i läromedlet. Att utveckla sin egen undervisning och sig själv som lärare är något som självfallet kräver tid, energi och engagemang. Därför är det bra att ha tillgång till nätverk för att få stöd och inspiration av andra lärare som också håller på att utveckla sin undervisning. Inom ramen för de lärarnätverk som regelbundet träffats har lärarna i samarbete med forskare medvetet och systematiskt reflekterat kring läromedlets roll i finskundervisningen. Lärarna har stegvis prövat utveckla den egna undervisningen och reflekterat kring hur man i praktiken kan gå till väga för att etablera arbetssätt och metoder som bygger på en funktionell och kommunikativ språksyn. Vi författare vill lyfta fram följande aspekter i den utvecklingsprocessen: Att använda tematisk undervisning i större utsträckning Att öka användningen av målspråket i klassrumskommunikationen Att öka användningen av drama och skapa lekfulla lärandesituationer. Mamma kommer att vara jättestolt över mig! Att använda tematisk undervisning i större utsträckning Ett sätt att skapa och utveckla en funktionell finskundervisning kan vara att bygga upp undervisningen utgående från större integrerade temahelheter (se t.ex. Nilsson, 1997). Ett tema utmärks av följande drag: Undervisningen är oberoende av traditionella läromedel Olika ämnen integreras till en helhet Innehållet i undervisningen ska ha en tydlig koppling till elevernas vardagserfarenheter Ett tema kan pågå under en längre eller kortare tidsperiod Det är viktigt att markera en avslutning på temat, att samla ihop och reflektera kring resultatet. 7

12 Lärarrollen i tematisk undervisning: Lärarrollen bygger på en förståelse av att vi lär oss kollektivt, av varandra genom kommunikation och samspel (se t.ex. Säljö, 2000) Läraren lägger upp en struktur kring temat som ska innefatta många olika aktiviteter och färdigheter Många delar knyts samman till en helhet Läraren är igångsättaren, inspiratören och handledaren. Erfarenheterna av utvecklingsarbetet har visat att elevernas motivation och intresse ökar om de uppmuntras till att vara delaktiga i planeringen av större ämnes integrerande temaarbeten. Att jobba tematiskt kan i praktiken innebära att man skapar eget undervisningsmaterial, egna texter och kommunikativa klassrumsaktiviteter. Att man som lärare lyssnar på och beaktar elevernas önskemål i fråga om undervisningens innehåll höjer förutom elevernas motivation att lära sig även deras vilja att ta ansvar över sitt eget lärande. Om man lyckas förankra innehållet i elevernas verklighet och närmiljö skapas goda förutsättningar för att eleverna ska uppleva innehållet i undervisningen som meningsfullt och nödvändigt. Att öka användningen av målspråket i klassrumskommunikationen Det är viktigt att som lärare sträva efter att använda och tala finska så mycket som möjligt i klassrumskommunikationen, speciellt med elever som sällan kommer i kontakt med finska utanför skolan. Särskilt nybörjare i finska behöver så många tillfällen som möjligt att bada i språket, samtidigt som det är en utmaning för läraren att hålla sig till ett vardagligt och konkret språkbruk (se närmare del 2). Det behöver klargöras för eleverna att läraren inte kräver att de ska förstå allt eller ens komma ihåg allt som de hört. Samtidigt är det viktigt att kunna skapa förutsättningar för eleverna att våga börja använda målspråket. Med en kommunikativ språksyn är det inte så allvarligt om eleven inte alltid hittar rätt ord eller den korrekta Finskan blir bara roligare! grammatiska formen. Man behöver inte alltid ta fasta på språkfelen utan istället lyfta fram det som eleven faktiskt klarar av. Mot bakgrund av det faktum att elever i svenskdominerade miljöer alltför sällan kommer i kontakt med finska utanför skolan blir den stora utmaningen: Hur kan man som lärare i praktiken skapa förutsättningar för dem att komma över tröskeln och tala finska? 8

13 Att öka användningen av drama och skapa lekfulla lärandesituationer Vi vill uppmuntra lärare som undervisar i finska att öka användningen av drama och teater samt skapa olika lekfulla lärandesituationer. Drama som metod är de facto något som ännu inte används i betydande utsträckning i finsk undervisningen. Med begreppet drama avses givetvis inte enbart teater utan även olika former av lekar, gruppövningar, kommunikations- och samarbetsövningar. Drama är lätt att använda och integrera i språkundervisningen. Mot bakgrund av den kommunikativa språksyn som vi här förespråkar där språk i första hand är kommunikation skapar drama goda förutsättningar för eleven att kommunicera på ett annat språk än modersmålet. Att lära sig språk handlar om att språket ska användas. Dramaövningar stimulerar eleverna att våga tala på ett främmande språk. Språket aktiveras och levandegörs. För att uppnå ett bra resultat med undervisningen i språk behöver eleverna få möjlighet att arbeta kreativt tillsammans, vara lyhörda för varandras impulser och känna sig trygga som individer. I drama får eleverna öva sin förmåga att kommunicera och samarbeta i grupp. Eleverna behöver berömmas, aktiveras och uppmuntras att våga använda och tala språket. Lärarna inom projektet har goda erfarenheter av drama och andra lekfulla lärande situationer i finskundervisningen. Det är naturligtvis inte meningen att drama och lek ska ta över hela undervisningen, utan snarare fungera som komplement. I samtal med lärarna har det framkommit att dessa arbetssätt inte nödvändigtvis behöver vara tidskrävande. Utvecklingsarbetet med både lärar- och elevintervjuer samt elevreflektioner visar tydligt hur arbetet med korta, enkla lekar och dramadialoger med innehåll som ansluter sig till elevernas vardag och intressen avsevärt höjer elevernas, särskilt svaga elevers, motivation och intresse för finska. Eleverna börjar snabbt uppleva finska som något roligt då de upptäcker att de lär sig använda finska i en för dem konkret, lekfull och samtidigt meningsfull situation. Att eleverna därtill genom att reflektera kring sin egen lärandeutveckling kan konstatera att de lär sig något som de verkligen kan ha nytta av i det vardagliga livet gör att deras motivation och framför allt deras självförtroende ökar. En hög motivation i kombination med ett gott självförtroende skapar goda förutsättningar för lärande av ett främmande språk. I del två går vi närmare in på pedagogiska erfarenheter kring olika former av lekfulla lärandesituationer i finska som vuxit fram under utvecklingsprojektets första verksamhetsår. För att inspirera lärarna att använda målspråket i klassrumssituationen har vi valt att leva som vi lär, dvs. erbjuda resten av innehållet på finska. Jag har blivit bättre på att tala finska tack vare drama. 9

14 SUOMEA SUOMEKSI Kirjassa esiteltävien leikkien ja harjoitusten suunnittelun lähtökohtana on käytetty lapselle luontaisia työtapoja: leikkejä, pelejä, liikuntaa, askartelua ja musiikkia. Tarkoituksena on innostaa lapsia mukaan aktiiviseen oppimiseen toiminnallisten ja sosiaalisten työtapojen välityksellä. Opettajan tehtävänä on herättää lapsen kiinnostus kieltä kohtaan yhteistoiminnallisia sekä luovuutta ja mielikuvitusta korostavia menetelmiä käyttäen. Monipuolisten opetustapojen ja -menetelmien rinnalla kannattaa muistaa myös turvallisuudentunnetta lisäävät rutiinit. Rutiinitaustaisten toimintatapojen (esim. tuokion aloitus ja lopetus tiettyä kaavaa noudattaen) tarkoituksena on mm. vahvistaa lapsen kuvaa itsestään oppijana. Rutiineihin voi kuulua vaikkapa Alku- ja loppulaulu (sivu 101). Kiireetöntä, elämyksellistä ja monipuolista oppimista Koska Kukakoon ei kuulu lapsille tarkoitettuja luku- tai työkirjoja, oppiminen perustuu suurimmilta osin kuullunymmärtämiseen, jäljittelyyn ja vähitellen puheen tuottamiseen. Tällaisessa opetustavassa kertauksen ja toiston merkitys korostuu entisestään, eikä ole mielekästä kiirehtiä uuteen asiaan, ennen kuin lapsi hallitsee opetuksessa juuri käsiteltävät asiat. Kielenoppiminen on luonnollisestikin pitkäaikainen prosessi, ja lapselle pitää antaa aikaa sisäistää uudet asiat. On itsestään selvää, että lapset kehittyvät eri tahdissa. Eteneminen hitaimpien lasten edellytysten mukaan on kuitenkin mahdollista, koska leikinomaiseen toimintaan perustuva opetus on myös nopeammin Oppiminen perustuu kuullunymmärtämiseen, jäljittelyyn ja vähitellen puheen tuottamiseen. oppivista lapsista hauskaa. Leikkien yhteisöllisyys antaa lisäksi nopeammille lapsille mahdollisuuden auttaa hitaampia. Yksilösuorituksia sisältävät leikit taas voi toteuttaa eri tahdissa: hitaammat lapset saavat enemmän aikaa tehtävän suorittamiseen kuin nopeammat, joita motivoi vauhdikkaampi eteneminen leikissä. Opettajan on tärkeää kannustaa kaikkia lapsia tasapuolisesti yhtä paljon kukaan ei saa tuntea olevansa huonompi kuin muut. Yksi opetuksen keskeisistä ajatuksista onkin, että jokainen lapsi saa tuntea itsensä hyväksytyksi sellaisena kuin hän on. Tarkoituksena on antaa lapsille elämyksiä, kokemuksia, onnistumisen tunteita ja aitoa oppimisen ja osaamisen iloa. Leikkien ja muun toiminnan varjolla lapselle voi opettaa kielen lisäksi myös muita arkielämään liittyviä taitoja. Toiminnallisen kielenoppimisen välityksellä kehittyvät myös lapsen motoriset, emotionaaliset, sosiaaliset ja kognitiiviset taidot. Tällaisessa kokonaisvaltaisessa opetuksessa tulee tietenkin myös huomioida se, 10

15 että lapset kehittyvät ja oppivat eri tavoin. Tämän takia opetuksessa tuleekin käyttää tasapuolisesti eri oppimistyylejä, kuten visuaalista, auditiivista ja kinesteettistä tyyliä tukevia menetelmiä: jokainen aihe käydään läpi niin, että lapset saavat sekä nähdä että kuulla ja myös tehdä itse. Kun lapsi saa olla konkreettisesti mukana tekemässä ja kokemassa, uudet asiat jäävät helpommin mieleen. Kuten olemme jo aikaisemmin todenneet, on suositeltavaa, että opettaja puhuu lasten kanssa ainoastaan suomea. Lasten turvallisuudentunteen tukemiseksi opettajan on myös osoitettava ymmärtävänsä lasten äidinkieltä. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä, että opetuksen teho heikkenee, jos asiat kerrotaan sekä ruotsiksi että suomeksi. Lapsethan oppivat nopeasti, että heidän ei tarvitse kuunnella suomenkielistä puhetta, jos opettaja joka tapauksessa kertoo samat asiat ruotsiksi. Tämän takia suoraa kääntämistä ja lasten äidinkielen käyttöä on harkittava tarkoin uudet asiat kannattaa selittää kuvia, ilmeitä ja ele- ja ruumiinkieltä apuna käyttäen. Koska lasten ajattelukyky on lisäksi yleisesti ottaen vielä hyvin konkreettisella tasolla, asioiden havainnollistaminen ja visuaalistaminen on ensi arvoisen tärkeää opetuksen onnistumisen kannalta. Opettajan työ voikin olla hyvin fyysistä, sillä opetuksen tukena on hyvä käyttää koko kehoa. Joka ikisen sanan havainnollistaminen ei kuitenkaan ole mahdollista eikä edes tarkoituksenmukaista: lapsen ei tarvitse ymmärtää jokaisen sanan merkitystä pystyäkseen osallistumaan toimintaan. Tärkeintä on, että lapsi ymmärtää puheen pääkohdat ja että opettaja omalla esimerkillään auttaa, kannustaa, innostaa ja rohkaisee lapsia seuraamaan mukana ja osallistumaan leikkeihin. Tärkeintä on, että lapsi ymmärtää puheen pääkohdat. Havainnollistamisen tärkeys Jotta kaikilla lapsilla olisi teoreettisesti yhtä suuri mahdollisuus ymmärtää opettajan puhetta, opettajan pitää konkretisoida sanomaansa mahdollisimman monipuolisesti, esimerkiksi elekielen, ilmeiden, esineiden ja kuvien avulla. Opettajalla olisi myös hyvä olla oma kuvapankki, johon hän voi kerätä opetuksessa mahdollisesti käytettäviä kuvia. Havainnollistamisessa voi hyödyntää esim. opetustilasta löytyviä tavaroita tai muuta materiaalia. Myös taululle voi piirtää havainnollistavia kuvia kerronnan yhteydessä, jolloin lapset saavat seurata kuvan valmistumista ja arvailla, mitä kuva esittää. Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, jossa opettaja kertoo tarinaa, joka sisältää lapsille vielä tuntemattoman sanan kukka. Opettaja (kertoo ja kuvittaa tarinaa): Tyttö on pihalla. Pihalla kasvaa kukka. Lapsi: Det är en blomma. Opettaja: Kukka, niin on. Havainnollistamiseen ei kuitenkaan aina riitä pelkkä kuva. Suomea osaamaton lapsi ei välttämättä ymmärrä opettajan kielellistä ilmausta: Kukka, niin on. Se ei kerro lapselle, pitikö hänen vastauksensa (blomma) paikkansa. Opettajan tuleekin havainnollistaa puhettaan elekielellä, koska ilman elekielen tuomaa selkeyttä lapsen voi olla mahdotonta tulkita opettajan kommenttia myönteiseksi, kielteiseksi tai joksikin muuksi, esim. korjaukseksi. Lapsen vastauksen oikeaksi 11

16 vahvistaminen käy helposti, kun vastaukseen liitetään esim. nyökkäys ja hymy. Jos lapsen vastaus on väärä, opettajan tulee näyttää selvästi, kuitenkaan liioittelematta ja lapsen mieltä pahoittamatta, että vastaus ei ollut oikea. Pienet eleet, kannustava ote ja myönteinen suhtautuminen lasten arvauksiin rohkaisee lapsia yrittämään uudestaan. Opetuksessa tulisikin näkyä myönteisyys, iloisuus ja ymmärtäväisyys. Puheen pitäisikin olla selkeää ja rauhallista mutta kuitenkin luonnollista. Kannustava ja rohkaiseva ote Opetuksen alkuvaiheessa lapselle tulee antaa aikaa totutella uuden kielen kuuntelemiseen. Kuullunymmärtämisen päätavoitteena ei ole, että lapsi oppii ymmärtämään täydellisesti opettajan puhetta vaan että lapsi oppii seuraamaan opettajan kuvien ja eleiden siivittämää, tilannesidonnaista puhetta niin, että hän pystyy ymmärtämään siitä pääasiat ja tärkeimmät yksityiskohdat. Puheen pitäisikin olla selkeää ja rauhallista, mutta kuitenkin luonnollista. On tärkeää, että lapsi saa käyttää omaa äidinkieltään niin kysyessään kuin vastatessaan opettajan puhutteluun. Lasta tulee silti kannustaa käyttämään kohdekieltä heti alusta lähtien - ensin yksittäisiä sanoja, sitten sanontoja ja lyhyitä lauseita. Opettaja voi esimerkiksi toistaa lapsen puheen suomeksi ja yrittää näin aktivoida lapsen suomen kielen käyttöä, kuitenkaan pakottamatta tätä lausumaan suomea muiden kuullen. On mahdollista, että lapsi jännittää puheen tuottamista, varsinkin oppimisen alkutaipaleella, vaikka opetus tapahtuukin leikin varjolla. Myös ulkoa oppimisen käsitettä kannattaa välttää. Vaikka uusien sanojen tuottaminen suomen kielellä aluksi tavallaan onkin ulkoa muistamista ja mekaanista toistoa, alkaa lapsi vähitellen saada ahaa-elämyksiä ja ymmärtää sanojen tarkoittavan oikeasti jotakin. Pian lapsi innostuu käyttämään yksittäisiä sanoja ja fraaseja puheessaan, ja oma-aloitteisuus suomen kielen tuottamiseen kasvaa. Opettajan lyhyt ohjenuora: Puhu hitaahkosti ja selkeästi, älä kuitenkaan liioitellun selvästi. Muista luonnollisuus. Havainnollista puhettasi niin paljon kuin mahdollista. Käytä apunasi sekä omaa kehoasi (liikkeet, ilmeet ja eleet) että kuvia, tavaroita ja esineitä. Näyttele ja esiinny lapsille. Samalla lapset rohkaistuvat tulemaan mukaan leikkeihin. Inspiroi lapsia omalla käyttäytymiselläsi ja esiintymiselläsi. Muista myönteinen asenne. Kannusta ja innosta lapsia puhumaan suomea. Teemat opetuksessa Tämän kirjan teemoiksi on valittu seitsemän lapsen elämään kiinteästi liittyvää aihekokonaisuutta (ks. myös Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004): ihminen, värit, kuviot, eläimet, vuodenajat ja kuukaudet, ympäristö sekä terveys. 12

17 Kirjassa käsitellään siis lapsille tuttuja, arkipäiväisiä asioita, jotka useimmat lapset osaavat yhdistää omaan elämäänsä ja näin kokea ne merkityksellisiksi. Avainsanat ja puhekuplat Jokaisen teeman alussa on lyhyt esittely aiheesta sekä lista leikeissä mahdollisesti käytettävistä avainsanoista. Listan alkupuolella on sanoja, joiden ympärille teeman tehtävät suurimmilta osin rakentuvat ja joihin kannattaa keskittyä suomen kielen opettelua aloittelevien lasten kanssa. Näitä sanoja on hyvä käyttää opetuksessa paljon, jotta lapset oppivat tunnistamaan, muistamaan ja ymmärtämään ne sekä vähitellen käyttämään niitä myös itse. Listan loppupuolella on tehtävissä vaihtelevasti ja vapaaehtoisesti käytettäviä sanoja, joita voi hyödyntää varsinkin vanhempien tai pidemmälle ehtineiden lasten opetuksessa. Avainsanoihin on koottu teeman kannalta keskeisimpiä sanoja, mutta opettaja voi halutessaan muunnella ja täydentää listaa itse tärkeäksi kokemillaan sanoilla. Leikkien ohjeiden yhteydessä esiintyy silloin tällöin puhekuplia, jotka sisältävät ohjeisiin sopivia lausahduksia ja huudahduksia. Niiden tarkoituksena on inspiroida opettajaa käyttämään suomen kieltä. Teemojen rakenne Teemakokonaisuudet on yleisesti ottaen rakennettu niin, että teeman alkuun on sijoitettu helpommat ja loppuun haastavammat tehtävät. Myös avainsanojen käyttö monipuolistuu teeman loppua kohti. Käyttämällä monipuolisesti avainsanastoa ja mahdollisesti omia tukisanojaan opettaja saa enemmän haastetta myös teeman alkupuolella esiteltäviin leikkeihin. Vaikka teeman sisällä korostetaankin tiettyjä sanoja, on suotavaa käyttää ja kerrata aikaisempien teemojen yhteydessä käytettyjä sanoja. Monissa tehtävissä esitellään myös vaihto ehtoisia työtapoja ja vinkkejä, miten leikkiä voi jatkaa ja kehittää tai miten sitä voi toteuttaa eri tavoin. Opettaja voikin lasten tasosta, määrästä ja opetustilanteesta riippuen poimia leikeistä omaan opetukseensa sopivia toimintoja ja kehitellä omia muunnelmia tai uusia leikkejä ja pelejä esiteltyjen ohjeiden pohjalta. Teemojen liiteviitteet Osassa leikkejä on viittauksia kirjan lopusta löytyvään liiteosioon. Se sisältää nuotteja ja kuvia, joita voi käyttää hyväksi opetuksen havainnollistamisessa ja leikkien toteutuksessa. Liiteosio on tarkoitettu antamaan ideoita ja inspiraatiota oman materiaalipankin keruuseen. Opettajan kannattaakin täydentää liiteosiota juuri omaan opetukseensa sopivilla kuvilla, lauluilla ja loruilla. 13

18 Pää, olkapää, peppu, polvet IHMINEN on mielenkiintoinen aihe: se on meille kaikille läheinen ja se inspiroi niin lapsia kuin aikuisia. Kirjan ensimmäiset tehtävät voi mainiosti toteuttaa sellaisten lasten kanssa, jotka eivät ole koskaan olleet tekemisissä suomen kielen kanssa. Oman kehon tutkiskelu ja käyttö liikkuen ja leikkien innostaa lapsia tuottamaan suomenkielisiä sanoja. Ihminen on ihmeellinen testaa ja totea! ihminen tyttö poika pää käsi jalka selkä vatsa peppu hiukset silmä korva nenä suu otsa poski kieli hammas kaula olkapää kyynärpää ranne sormi kynsi reisi polvi kantapää varvas 14

19 ULKOLEIKKI Jätti-ihminen Järjestelyt Seisotaan ulkona hiekkakentällä Opettaja viittoo lapsia seuraamaan itseään. Hän piirtää kengän kärjellä viivaa hiekalle sekä käskee lapsia tekemään samoin. Opettaja vetää jonoa perässään ja selittää, mitä hän piirtää ( Nyt piirretään käsi ). On tärkeää, että opettaja toistaa ruumiinosien nimiä piirtäessään, vaikka lapset eivät niitä vielä ymmärtäisikään. Kun ihmiskuva on valmis, siirrytään seisomaan piirroksen jalkopäähän. Nyt lapset näkevät kuvan kokonaisuutena ja hahmottavat, että se esittää ihmistä. Kierretään jätti-ihmisen eri ruumiinosissa ja kerrataan perusruumiinosien nimet (pää, käsi, vatsa, jalka). Leikin alkaessa opettaja nimeää jonkin ruumiinosan, esim. pää, ja juoksee sinne osoittaen lapsille, että heidän pitää seurata perässä. Kun kaikki ovat juosseet ihmiskuvan päähän, opettaja huutaa toisen ruumiinosan nimen, esim. jalka. Hän koskettaa omaa jalkaansa, juoksee jätti-ihmisen jalkaan ja lapset seuraavat mukana. Näin jatketaan, kunnes lapset ymmärtävät leikin periaatteen, ja alkavat tunnistaa ja muistaa harjoiteltavat sanat. Leikkiä voidaan vaikeuttaa siten, että opettaja ainoastaan nimeää kehosanan sekä osoittaa paikoillaan seisten vastaavaan suuntaan leikkialueella. Leikin lopullisena tavoitteena on, että lapset osaavat juosta haluttuun ruumiinosaan piirroksessa ilman opettajan esimerkkiä ja apua. Tulkaa perässä! 15

20 ULKOLEIKKI Jätti-ihmisviesti Tarvikkeet Hiekkakenttä, jolle on piirretty iso ihminen (sivu 15) Järjestelyt Lapset on jaettu 3 4 ryhmään ja he seisovat jonoissa ryhmittäin piirroksen jalkopäässä Opettaja mainitsee jonkin ruumiinosan, esim. vatsan, ja osoittaa jonojen ensimmäisiä viittoen, että heidän tulee juosta vatsaan ja takaisin. Opettaja juoksee lasten kanssa ja näyttää, että he takaisin tultuaan läpsäyttävät oman ryhmänsä seuraavana jonossa olevaa olkapäähän, jolloin on tämän vuoro juosta. Leikkimielinen kilpailu voi alkaa, kun pelisäännöt ovat selvät kaikille. Opettaja antaa lapsille lähtömerkin, esim. paikoillanne (opettajan kädet suorina sivuilla vaakatasossa), valmiit (kädet yläviistossa), nyt (opettaja lyö kädet yhteen päänsä yläpuolella), ja viesti alkaa. Kierroksen jälkeen jonojen ensimmäiset siirtyvät viimeisiksi ja opettaja mainitsee jonkin toisen ruumiinosan, esim. pään. Lähtömerkin saatuaan jokainen lapsi juoksee vuorollaan maahan piirrettyyn päähän ja sen jälkeen jonon viimeiseksi. Leikin yhteydessä lapsille voi opettaa uusia kehosanoja sekä erilaisia liikkumisverbejä, kuten loikkia, hyppiä, juosta takaperin jne. Leikkisän kilpailun henkeen sopii myös kannustushuutojen (esim. Hyvä, hyvä! tai Kiri, kiri! ) opettelu. Leikin ensisijainen tavoite on kuitenkin, että lapset oppivat tunnistamaan ja muistamaan käsiteltyjen ruumiinosien nimet. Paikoillanne, valmiit, NYT! Lasten kielentuottamista voidaan aktivoida antamalla heidän päättää ruumiinosa ja liikkumistapa. Muista aina kääntää suomeksi lasten ruotsinkieliset ehdotukset. 16

21 LAULULEIKKI Pää, olkapää, peppu, polvet Tarvikkeet Laulu: Pää, olkapää, peppu, polvet Sanat ja sävel: Fröbelin palikat: CD: Parhaat palat - Hittejä levyiltä ja videoilta (2002), laulu nro 5: Jumppalaulu. Järjestelyt Lapset seisovat opettajaa vastapäätä Opettaja pyytää lapsia nimeämään osoittamansa ruumiinosat. Hän aloittaa koskettamalla päätään ja sitten olkapäitään. Nämä ruumiinosat ovat tulleet tutuiksi kirjan aikaisempien leikkien avulla, kuten myös sana vatsa, joka esiintyy laulussa myöhemmin. Muut laulussa esiintyvät ruumiinosat (peppu, polvet, varpaat, silmät, korvat) ovat lapsille todennäköisesti vielä uusia. Opettaja esittelee ne rauhallisesti laulun rytmiä apuna käyttäen niin, että hän samanaikaisesti koskettaa ruumiinosaa ja nimeää sen. Kun kaikki leikissä esiintyvät ruumiinosat on käyty läpi, opettaja alkaa laulaa laulua hitaasti, mutta selkeästi osoittaen kulloinkin nimettävää ruumiinosaa. Lapset tulevat mukaan laululeikkiin. Kun laulu on tullut tutuksi kaikille ja lapset pysyvät mukana leikin tahdissa, opettaja voi nopeuttaa tempoa. Laulua voidaan laulaa tempoa koko ajan nopeuttaen. Testatkaa vaikka, kuinka nopeasti pystytte laulamaan laulun. Lopuksi voidaan laulaa vielä hidas versio, jotta lapset rauhoittuvat. Musiikin ja johdonmukaisen liikunnan välityksellä sanat jäävät helposti lasten mieleen. Sanojen opettelu on tärkeää, mutta laululeikin pääasiallisena tarkoituksena on rohkaista lapsia laulamaan ja näin ollen harjoittelemaan suomen kielen ääntämistä. Tavoitteena on, että lapset pystyvät laulamaan laulun itsenäisesti ilman opettajan tukea. 17

22 PIIRUSTUSTEHTÄVÄ Tyttö ja poika Tarvikkeet Kaksi isoa pahvia (n. 130 cm x 70 cm) Kaksi paksua, mustaa tussia Värikynät tai liidut Järjestelyt Lapset istuvat lattialla piirissä tai puolikaaressa Pahvit ovat ryhmän keskellä Opettajalla on tussit ja värikynät Valitaan yksi vapaaehtoinen tyttö ja poika, jotka asettuvat pahveille selinmakuulle. Opettaja valitsee kaksi lasta, jotka piirtävät pahvien päällä makaavien lasten ääriviivat. Piirtäminen aloitetaan päälaen kohdalta yhtä aikaa. Opettaja ja lapset nimeävät yhteen ääneen sen ruumiinosan, jota kulloinkin piirretään. Kuvat voi luonnollisesti piirtää myös peräjälkeen, jolloin ruumiinosat tulee käytyä läpi kahdesti. Piirtäkää silmät! Lapset saavat nousta pahveilta, kun ääriviivat on piirretty ja perusruumiinosat kerrattu. Siirrytään tehtävän ensisijaiseen tarkoitukseen eli opettelemaan ruumiin yksityiskohtia piirtämistä apuna käyttäen. Opettaja nimeää yhden ruumiinosan, esim. silmän, osoittaa omaa silmäänsä, ja valitsee kaksi lasta, jotka saavat piirtää tyttö- ja poikahahmoille silmät. Näin käydään läpi kasvojen osat, hiukset sekä muita kehossa olevia yksityiskohtia, kuten sormet, kynnet ja varpaat. Kaikki lapset osallistuvat vuorollaan ihmiskuvien piirtämiseen. Lopuksi kerrataan vielä yhdessä, mitä kukin lapsi on piirtänyt. Lapsi näyttää piirtämänsä ruumiinosan muille, ja se nimetään yhdessä. Opettaja voi halutessaan kirjoittaa ruumiinosien nimet pahveille, jonka jälkeen taideteokset kiinnitetään seinälle. Tehtävän tavoitteena on, että piirrosten valmistuttua lapset tunnistavat ruumiinosien nimet ja pystyvät nimeämään ne yhdessä opettajan johdolla. Tavoitteena voi myös olla, että jokainen lapsi osaa itse kertoa, minkä ruumiinosan hän on piirtänyt. 18

23 JUOKSULEIKKI Pää, käsi, vatsa, jalka Tarvikkeet Tuoleja (yksi tuoli vähemmän kuin osallistujia) Järjestelyt Lapset istuvat tuoleilla piirissä ja opettaja seisoo keskellä piiriä Opettaja on etukäteen valinnut neljä eri ruumiinosaa, esim. pää, käsi, vatsa ja jalka Opettaja kiertää piirin sisällä jokaisen lapsen luona. Hän osoittaa yhtä lasta vuorollaan ja kertoo tälle yhden ruumiinosan, seuraavalle toisen ruumiinosan jne., esim. pää, käsi, vatsa, jalka, pää, käsi, vatsa, jalka... Sama ruumiinosa tulee siis kahdelle tai useammalle lapselle, ja näin muodostuu neljä ryhmää (päät, kädet, vatsat ja jalat). Opettaja voi tarkistaa ennen varsinaisen leikin alkua, että kaikki muistavat saamansa ruumiinosan. Leikin alkaessa opettaja seisoo keskellä piiriä ja huutaa jonkin ruumiinosan nimen, esim. käsi, jolloin kaikki kädet vaihtavat paikkaa. Viereiselle tuolille ei kuitenkaan saa istua eikä omalle paikalleen saa palata saman kierroksen aikana. Keskellä olija (ensimmäisenä siis opettaja) yrittää ehtiä mille tahansa vapautuvalle paikalle. Ilman tuolia jäänyt jää piirin keskelle ja nimeää uuden ruumiinosan. Keskellä olija voi sanoa myös ihminen, jolloin kaikki vaihtavat paikkaa. Sano pää, käsi, vatsa tai jalka. Leikin alussa lapsilla voi olla vaikeuksia muistaa kaikkia ruumiinosia. Opettaja voi auttaa keskellä olevaa lasta nimeämällä selkeästi kaikki leikissä käytettävät ruumiinosat. Leikin tarkoituksena on saada lapset tuottamaan nopeasti yksittäisiä kehosanoja. Mitä nopeammin leikki etenee, sitä jännittävämpi siitä tulee. Tavoitteena on, että lapset oppivat muistamaan kaikki neljä ruumiinosaa niin, että he osaavat itse valita ja nimetä niistä yhden. 19

24 JUOKSULEIKKI Silmä, korva, nenä, suu Tarvikkeet Mallikuvat (sivut 74-75) Sinitarraa Järjestelyt Isohko huone tai muu rajattu alue, jossa voi liikkua vapaasti Lapset istuvat puolikaaressa opettajaa vastapäätä Ennen leikin varsinaista alkua kerrataan kasvojen osien nimet yhdessä. Opettaja näyttää lapsille yhtä mallikuvaa kerrallaan ja lapset kertovat, mitä kuva esittää. Kun kaikki kuvat on käyty läpi, opettaja kiinnittää ne eri puolille opetustilaa. Hän aloittaa leikin nimeämällä yhden kasvojen osan ja viittomalla, että lasten pitää niin nopeasti kuin mahdollista löytää oikean kuvan luokse. Mikä tämä on? Muutaman harjoittelukierroksen jälkeen leikkiin voidaan lisätä haastetta niin, että viimeisenä oikeaan paikkaan tullut tai väärän kuvan luokse juossut putoaa pois. Pudonnut saa kuitenkin tärkeän tehtävän: hän saa nimetä seuraavan kasvojen osan. Leikkiä voidaan vaikeuttaa niin, että kuvien paikkoja vaihdetaan. Näin oikeaan paikkaan juokseminen ei automatisoidu, vaan lasten täytyy tarkkailla aina uudestaan ja uudestaan, missä nimetty kasvojen osa kulloinkin on. Tavoitteena on, että lapset oppivat yhdistämään oikean sanan oikeaan kuvaan ilman opettajan apua. Leikissä voidaan käyttää myös muita ruumiinosia, kuten varpaat, sormet, kaula ja kyynärpää. Ruumiinosia voidaan myös lisätä leikin kuluessa niin, että aluksi mukana ovat nenä, suu, korva ja silmä, muutaman kierroksen jälkeen otetaan mukaan sormet ja lopuksi varpaat. Putoamisleikki voidaan tällöin aloittaa vasta sen jälkeen, kun kaikki eri ruumiinosat ovat mukana. 20

25 LAULULEIKKI Paripatsaat Tarvikkeet Laulu: Kävelen, kävelen Sanat ja sävel: Eve Alho, Hilkka Hautsalo ja Soili Perkiö. Kirja: Vauvojen laulunaika (WSOY 1994), s. 78: Stop!. Piano (laulu voidaan laulaa myös ilman säestystä) Järjestelyt Opettaja ja lapset seisovat eri puolilla tyhjää tilaa Opettaja kehottaa lapsia kävelemään vapaasti ympäri tilaa ja kävelee itse malliksi. Hän laulaa laulua Kävelen, kävelen ja innostaa lapsia yhtymään lauluun. Stop-sanan kohdalla pysähdytään hetkeksi, mutta laulun alkaessa alusta jatketaan taas kävelemistä. Näin kävellään yhdessä laulun tahdissa, kunnes laulussa tullaan kolmannen kerran kohtaan STOP! Tällöin kaikki pysähtyvät ja jäävät paikoilleen. Opettaja nimeää nyt kaksi ruumiinosaa, esim. polven ja vatsan. Lapset valitsevat itselleen parin, ja muodostavat tämän kanssa patsaan, jossa toinen asettaa polvensa toisen vatsaa vasten. Kun kaikki ovat suoriutuneet tehtävästä, opettaja sanoo esim. Hyvä! ja patsaat saavat hajota. Pää ja käsi! Leikin alussa kannattaa käyttää kaikkien osaamia ruumiinosia erilaisissa yhdistelmissä, kuten pää ja käsi, käsi ja polvi, polvi ja pää. Kun tällaisten patsaiden muodostus sujuu lapsilta ongelmitta, opettaja voi vaikeuttaa tehtävänantoja ottamalla mukaan uusia ruumiinosia, esim. posken, kyynärpään, sormet ja varpaat. Opettaja auttaa lapsia tarvittaessa näyttämällä, mistä ruumiinosasta kulloinkin on kyse. Leikin tavoitteena on, että lapset osaavat muodostaa patsaat ilman opettajan apua. Leikkiin voidaan integroida liikkumisverbejä niin, että lauletaan eri verbeillä, esim. hiivin, ryömin, pyörin, tanssin jne. 21

26 LAULULEIKKI Hei, oikea käsi eteen! Tarvikkeet Laulu: Hei, oikea käsi eteen (sivu 101) Järjestelyt Lapset seisovat puolikaaressa opettajaa vastapäätä Opettaja heiluttaa oikeaa kättään ja pyytää lapsia matkimaan liikkeitään. Hän näyttää ja kertoo, miten kättä liikutetaan eteen ja taakse, ravistetaan sekä lopuksi annetaan sen heilahtaa alas paikoilleen vartalon viereen. Lapset imitoivat opettajan liikkeitä samalla, kun opettaja laulaa laulua Hei, oikea käsi eteen! Lapset yhtyvät lauluun ja liikkuvat musiikin tahdissa laulun sanojen mukaan. Säkeistön loputtua opettaja nimeää seuraavan ruumiinosan: vasen käsi. Laulu alkaa alusta, ja liikkeet tehdään vasemmalla kädellä. Samalla tavalla käydään läpi kaikki perusruumiinosat. Laululeikin avulla on helppo havainnollistaa ja esitellä eri suunnat (eteen, taakse, oikea ja vasen). Tarkoituksena on harjoitella suomen kielen ja lähinnä ruumiinosien lausumista. Tavoitteena on, että lapset ymmärtävät laulun idean ja osaavat ääntää kehosanat oikein. Myös lapset saavat olla mukana valitsemassa mistä ruumiinosasta lauletaan. Laulaa voi vaikka silmistä, hiuksista, suusta tai kielestä. 22

27 TASAPAINOLEIKKI Kaksi kättä ja neljä jalkaa Järjestelyt Lapset seisovat eri puolilla huonetta kolmen tai neljän hengen ryhmissä Opettaja nimeää muutaman ruumiinosan, esim. kolme jalkaa ja kaksi kättä. Lapset muodostavat oman ryhmänsä kanssa pyramideja tai patsaita, joissa vain kyseiset ruumiinosat kolme jalkaa ja kaksi kättä saavat koskettaa lattiaa. Kun patsaat ovat valmiit, tarkistetaan, että ne on muodostettu oikein: opettaja laskee ääneen yhdessä kunkin ryhmän kanssa, että lattiaa koskettavien ruumiinosien määrä on oikea. Tarvittaessa patsaita korjataan. Opettaja päättää uudet ruumiinosat, esim. kaksi jalkaa, kaksi peppua ja kaksi polvea, ja lapset muodostavat uudet patsaat. Kuullunymmärtämisen lisäksi leikin avulla voi aktivoida kielen tuottamista antamalla yhden ryhmän kerrallaan päättää, mitkä ruumiinosat saavat koskettaa lattiaa. Opettajan on tällöin varmistettava, että tehtävän toteutus on mahdollinen (esimerkiksi seuraavanlainen tehtävänanto ei ole mahdollinen neljän hengen ryhmässä: neljä vatsaa, kolme peppua ja kaksi polvea). Tavoitteena on, että ryhmäläiset pystyvät keskenään ratkaisemaan tehtävän ilman opettajan neuvoja. 23

28 Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista VÄREJÄ on kaikkialla! Värit vaikuttavat meihin monin eri tavoin, ja niiden avulla voi esimerkiksi piristää tai rauhoittaa lapsia. Värien opettelu suomeksi on hauskaa puuhaa, ja leikkiessä lapset omaksuvat värien nimet mutkattomasti ja vaivattomasti. Nyt saa olla sinisilmäinen oppiminen on helppoa! punainen sininen keltainen vihreä ruskea valkoinen musta harmaa lila violetti oranssi turkoosi kulta hopea pronssi vaalean tumman

29 ARVAUSLEIKKI Punainen vai musta Tarvikkeet Korttipakka (lasten määrästä riippuen vain osa korteista) Järjestelyt Kaikki istuvat piirissä Opettaja esittelee lapsille korttien värit: punainen ja musta. Hän näyttää lapsille muutamaa korttia ja pyytää lapsia kertomaan, minkä värisiä ne ovat. Leikki voi alkaa, kun kaikki lapset tunnistavat ja muistavat harjoiteltavien värien nimet. Opettaja pitää korttipakkaa edessään kuvapuoli alaspäin ja pyytää vieressään istuvaa lasta arvaamaan, onko seuraava kortti punainen vai musta. Jos lapsi arvaa oikein, hän saa kortin itselleen. Jos vastaus on väärä, kortti laitetaan joko syrjään tai pakan alimmaiseksi. Opettaja arvuuttaa värejä niin kauan kuin kortteja riittää, kuitenkin niin, että kaikki lapset saavat arvata yhtä monta kertaa. Korttien värejä eniten oikein arvannut voittaa. Tavoitteena on, että jokainen lapsi osaa leikin jälkeen nimetä värit punainen ja musta. Leikissä voi käyttää myös sivulla 27 esiteltävän värimuistipelin kortteja. Arvattavia värejä on tällöin enemmän. 25

30 LIIKUNTALEIKKI Löydä oikea väri Tarvikkeet Punainen, sininen, vihreä ja keltainen pahvi (A3) Muunvärisiä pahveja, esim. ruskea, musta, violetti, oranssi Vapaavalintaista musiikkia joko opettajan soittamana tai CD:ltä Järjestelyt Lapset seisovat eri puolella huonetta Opettaja näyttää lapsille yhtä pahvia ja kertoo minkä värinen se on. Hän asettaa pahvin lattialle ja ottaa esille seuraavan väripahvin. Opettaja käy näin yksitellen läpi kaikkien pahvien värit (punainen, sininen, vihreä ja keltainen) ja asettaa pahvit lattialle eri paikkoihin, mieluusti ainakin muutaman metrin päähän toisistaan. Opettaja alkaa soittaa musiikkia ja näyttää lapsille, että he saavat tanssia tai marssia vapaasti musiikin tahdissa. Lapset eivät kuitenkaan saa astua pahvien päälle. Kun musiikki loppuu, opettaja mainitsee yhden värin, esim. punaisen. Hän osoittaa lapsille, että heidän on juostava nopeasti punaisen pahvin päälle. Kun kaikki ovat löytäneet oikean väripahvin, musiikki jatkuu. Lapset lähtevät uudestaan marssimaan, kunnes musiikki taas katkeaa ja opettaja nimeää uuden värin. Kun värien löytäminen ei enää tuota vaikeuksia, leikkiä vaikeutetaan lisäämällä väripahvien määrää. Leikin tavoitteena on, että lapset osaavat juosta oikeanvärisen pahvin päälle ilman opettajan apua. 26

31 PARI- tai RYHMÄPELI Värimuistipeli Tarvikkeet Opettajan tekemät värimuistipelikortit Järjestelyt Lapset istuvat pareittain tai ryhmittäin lattialla Jokaisella parilla tai ryhmällä on värimuistipelikortit Ryhmäläiset sekoittavat kortit ja levittävät ne lattialle kuvapuoli alaspäin. Yksi lapsista aloittaa pelin kääntämällä kaksi korttia oikein päin. Hän osoittaa vuorotellen kumpaakin korttia ja kertoo, minkä värisiä ne ovat. Jos lapsi ei muista värin nimeä, muut ryhmän jäsenet auttavat tai ryhmä kysyy värin nimeä opettajalta. Jos korttien väri on sama, lapsi saa kortit itselleen. Jos kortit ovat eriväriset, lapsi kääntää kuvapuolet alaspäin ja seuraava leikkijä saa vuoron. Näin edetään, kunnes kaikki parit on löydetty. Laskekaa, kuinka monta korttia teillä on. Lapset laskevat kuinka monta korttiparia heillä on. Eniten pareja kerännyt lapsi on voittaja. Leikin tarkoituksena on kerrata värien nimiä ja mahdollisesti esitellä uusia värejä. Tavoitteena on, että lapset osaavat leikin lopussa yhdessä nimetä kaikki värit. Jos värit ovat lapsille jo melko tuttuja, leikkiin saa lisähaastetta niin, että lapsi nimeää korttien värin ainoastaan silloin, kun löytyy pari. Jos lapsi ei muista värin nimeä, hän ei saa paria itselleen vaan joutuu kääntämään kortit takaisin nurin päin ja seuraava pelaaja saa vuoron. 27

32 MAALAUS Värikokeilu Tarvikkeet Piirustuspaperia, vesivärit ja siveltimet Vesikupit ja vettä, talouspaperia Järjestelyt Oppilaat istuvat paikoillaan, mieluiten pienissä ryhmissä Jokaisella on maalauspaperi ja maalausvälineet Ryhmällä on vesivärit ja talouspaperia siveltimien alustaksi ja siivouksen avuksi Nimetään yhdessä kolme perusväriä: sininen, punainen ja keltainen. Lapset saavat maalata näillä väreillä papereille esim. pienehköjä ympyröitä. Opettaja kehottaa lapsia maalaamaan ympyröiden päälle jollakin toisella perusvärillä. Mietitään yhdessä, mitä värejä sekoituksista syntyy. Perusvärejä sekoittamalla saadaan aikaiseksi vastavärit vihreä (sininen + keltainen), oranssi (punainen + keltainen) ja violetti (sininen + punainen). Kaikkia perusvärejä sekoittamalla saadaan murrettuja värejä, esimerkiksi ruskeaa. Lisäämällä mustaa tai valkoista saadaan tummempia ja vaaleampia sävyjä. Lapset saavat kokeilla ja tutkia värisekoituksia sekä vertailla syntyneitä värejä. Itse tekemisen ilo ja tuloksen välitön näkeminen auttavat lapsia sisäistämään värien nimet. Tavoitteena on, että lapset tunnistavat ja osaavat nimetä kaikki päävärit ja vastavärit. Sininen ja keltainen onkin vihreää. 28

33 Kinkkisen kivat kuviot KUVIOITA näkyy joka puolella kunhan niitä ymmärtää etsiä ja katsoa. Minkä muotoinen onkaan seinällä roikkuva kello? Tai Matiaksen pyyhekumi? Kuviot on helppo havainnollistaa lapsille, eikä aikaakaan, kun kaikki tietävät, että peili on pyöreä ja tuolin istuin neliö vai onko? Tarkistakaa yhdessä! ympyrä neliö kolmio risti tähti sydän soikea pyöreä kulmikas 29

34 RYHMÄTEHTÄVÄ Lankakuviot Tarvikkeet n. 4 metriä lankaa, jonka päät on solmittu yhteen niin, että muodostuu suuri lenkki Mallikuviot (sivu 76) Järjestelyt Lapset seisovat piirissä niin, että jokainen pitää lankalenkistä kiinni Opettaja esittelee yhden kuvion kerrallaan mallikuvioiden avulla. Lasten tehtävänä on muodostaa kyseinen kuvio lankalenkistä. Tarkoituksena on, että jokainen lapsi pitää kiinni langasta koko ajan, jolloin kaikki ovat mukana muodostamassa kuvioita. Tehtävän tavoitteena on tutustuttaa lapset eri kuvioiden nimiin, mutta sen avulla on myös hyvä harjaannuttaa lapsia toimimaan yhdessä ongelmanratkaisijoina. Kolmiossa on kolme kulmaa. 30

35 VÄRITYSTEHTÄVÄ Piilotetut kolmiot Tarvikkeet Tehtävämoniste (sivu 77) Tussit ja puuvärit Järjestelyt Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on tehtävämoniste ja värikynät Opettajalla on suurennettu (esim. A3) tehtävämoniste, tai hän on piirtänyt mallikuvan etukäteen taululle Opettaja näyttää lapsille kolmion kuvaa sekä tehtävämonisteen kuvaa. Hän pyytää lapsia etsimään kuvasta jonkin kolmionmuotoisen asian. Muutama lapsi saa tulla näyttämään kuvasta löytämänsä kolmion. Opettaja kertoo, mitä kolmio esittää (esim. auringonsädettä, vuorta). Kun tehtävän idea on selvä kaikille, lapset saavat etsiä itsenäisesti kaikki kolmiot omasta tehtävämonisteestaan ja värittää ne tusseilla. Kun kolmiot on väritetty, lapset saavat tulla vuorotellen näyttämään ja värittämään opettajan mallikuvasta yhden kolmionmuotoisen asian, joka nimetään opettajan johdolla suomeksi. Sen jälkeen jatketaan omien kuvien värittämistä puuväreillä - näin kolmiot erottuvat piirustuksesta selvästi myös sen jälkeen, kun koko kuva on väritetty. Tehtävän yhteydessä tulee esiteltyä paljon uutta sanastoa. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan opetella näitä sanoja, vaan viitteellisesti osoittaa lapsille, miten paljon he voivat ymmärtää sanoja kuvien avulla. Tavoitteena on, että lapset osaavat tehtävän tehtyään tunnistaa ja nimetä kolmion. Etsikää kaikki kolmiot. 31

36 TEHTÄVÄ Neliöiden tutkijat Tarvikkeet Tutkimuslomakkeet (sivu 78) Lyijykynät Järjestelyt Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on tutkimuslomake ja kirjoitusvälineet Opettaja näyttää lapsille neliön kuvaa. Lasketaan yhdessä, kuinka monta kulmaa neliössä on ja nimetään kuvio. Opettaja jatkaa neliön havainnollistamista osoittamalla joitakin huoneessa olevia esineitä. Lapset päättelevät, onko kyseessä neliö vai ei. Kun lapset tunnistavat ja osaavat nimetä kuvion, he saavat lähteä tutkimaan huonetta tutkimuslomakkeet ja kynät mukanaan. Tutkimuslomakkeeseen he kirjaavat tilasta löytyviä neliönmuotoisia esineitä ja asioita. Tämä tapahtuu niin, että lapset kirjoittavat esineen nimen suomeksi tai ruotsiksi neliön alla olevalle viivalle (tavla, bok, klocka, lampa jne.) tai niin, että lapset piirtämällä jatkavat tai täydentävät neliön kuvaa siten, että se alkaa esittää heidän löytämäänsä esinettä. Lopuksi keräännytään yhteen, ja yksi oppilas kerrallaan saa käydä näyttämässä jonkin löytämänsä neliön, jonka opettaja nimeää suomeksi. Lasten ei tarvitse opetella uutta sanastoa. Tavoitteena on, että he tunnistavat ja osaavat nimetä neliön. 32

37 PIIRUSTUSTEHTÄVÄ Pyöreä kuin pallo Tarvikkeet Paperia Piirustusvälineet Järjestelyt Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on paperi ja piirustusvälineet Opettaja näyttää lapsille ympyrän kuvan ja havainnollistaa ympyrän muotoa näyttämällä malliksi myös esim. sormusta tai vaikka leluauton rengasta. Opettaja ja lapset miettivät ja nimeävät yhdessä muutamia ympyränmuotoisia esineitä ja asioita. Muutaman esimerkin jälkeen lapset saavat jatkaa miettimistä itsenäisesti ja piirtää paperilleen niin monta ympyränmuotoista tai pyöreää asiaa kuin keksivät. Lopuksi jokainen esittelee oman piirustuksensa, ja opettaja nimeää kuvissa esiintyvät asiat suomeksi. Jos monien lasten piirustuksissa esiintyy samoja asioita, niiden suomenkielisiä nimiä aletaan muistella yhdessä. Näin aktivoidaan lasten kielenkäyttöä ja harjoitellaan ääntämistä. Sanojen opettelu ei kuitenkaan ole tehtävän päätarkoitus. Tavoitteena on, että lapset oppivat tunnistamaan ja nimeämään ympyrän. Aurinko on pyöreä. 33

38 PIIRUSTUSTEHTÄVÄ Jatka kuvaa Tarvikkeet Tehtävämoniste (sivu 79) Piirustusvälineet Luokan taulu ja liitu tai tussi Järjestelyt Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on tehtävämoniste ja piirustusvälineet Nimetään yhdessä kuviot, jotka näkyvät tehtävämonisteessa. Tehtävän alustukseksi opettaja piirtää taululle esim. kolmion, pyytää lapsia nimeämään kuvion ja jatkaa sitten piirtämistä niin, että kolmiosta tulee osa taloa (talon katto). Hän kehottaa lapsia pohtimaan, missä esineissä ja asioissa tehtävämonisteen kuvioita esiintyy. Tarkoituksena on jatkaa piirustusta, niin että kuviot sisältyvät johonkin suurempaan kokonaisuuteen. Kuvien valmistuttua tutkitaan yhdessä, mitä kaikkea niissä on. Tutut asiat nimetään suomeksi yhdessä. Opettaja kertoo uusien asioiden suomenkieliset nimet. Tavoitteena on, että lapset tunnistavat kaikkien kuvioiden nimet ja osaavat yhdistää oikean nimen ja kuvion. 34

39 ASKARTELUTEHTÄVÄ Värilliset muodot Tarvikkeet Erivärisiä pahvinpaloja (halkaisija vähän yli 20 cm) Opettajan valmistamat pahviset kuviomallit (sivu 76) Lyijykynät, sakset Järjestelyt Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on lyijykynä ja sakset Työpöydällä on pahvit ja kuviomalleja (muutama kuviomalli lasta kohti) Opettaja näyttää yhtä kuviomallia ja pyytää lapsia nimeämään sen. Ensimmäisenä oikein vastannut lapsi saa tulla hakemaan mallin. Kaikki kuviot käydään läpi samalla tavalla ja jaetaan niin, että jokaisella lapsella on yksi malli. Seuraavaksi opettaja näyttää lapsille erivärisiä pahveja, ja värien nimet kerrataan yhdessä. Lapset saavat tulla hakemaan yhden väripahvin, jolle he jäljentävät kuviomallin ääriviivat. Tämän jälkeen kuvio leikataan irti. Lapset vaihtavat mallikuvia, hakevat lisää väripahveja ja askartelevat yhden kutakin kuviota. Kuviot voivat olla minkä värisiä vain. Tavoitteena on, että lapset osaavat itse nimetä askartelemansa kuviot ja kertoa, minkä värisiä ne ovat. Askartelun jälkeen voidaan toteuttaa sivulla 36 oleva väri- ja kuviotesti. Opettaja voi myös keksiä lisää tehtäviä, joissa kuvioita käytetään apuna. 35

40 TESTI Tuo minulle keltainen tähti Tarvikkeet Lasten tekemät pahvikuviot (sivu 35) (Iso, pahvista leikattu tai pahville piirretty ihmishahmo) Järjestelyt Pahvikuviot on levitetty sikin sokin lattialle Lapset ovat huoneen toisella puolella sovitun rajan takana Opettaja pyytää yhtä lapsista hakemaan lattialle levitettyjen kuvioiden joukosta jonkin tietyn kuvion, esim. punaisen neliön. Jokainen lapsi saa oman tehtävänannon, esim. Tuo minulle sininen kolmio tai Tuo minulle vihreä tähti. Jos lapsi ei muista kuvion tai värin nimeä, se selvitetään yhdessä. Tavoitteena on kuitenkin, että lapset osaavat itsenäisesti hakea oikean kuvion opettajalle. Laita sininen neliö ihmisen vatsaan. Tehtävään saa lisää haastetta kaksiosaisella kehotuksella. Lapset asettavat tällöin kuvioita toisten kuvioiden päälle tai alle opettajan ohjeiden mukaan. Tehtävänanto voi kuulua esim. näin: Laita punainen neliö keltaisen kolmion alle. Kuvioita asetellaan ihmishahmon päälle tai viereen opettajan ohjeiden mukaan. Tehtävänanto voi kuulua esim. näin: Laita vihreä kolmio ihmisen pään päälle tai Laita vaaleanpunainen tähti ihmisen polvelle. 36

41 Kissa sanoo miau miau! ELÄIMET herättävät aina jonkinlaisia tunteita ihmisessä. Useimmat lapset pitävät eläimistä, mikä näkyy esimerkiksi eläinhahmojen esiintymisenä lasten leikeissä. Koska lapsista on hauskaa matkia eläinten ääntelyä ja liikkumista, ilmaisutaitoa kannattaa käyttää hyväksi opetuksessa. Eläinten oppiminen suomeksi sujuukin kuin leikiten draaman, liikunnan ja musiikin välityksellä. Miau ota kiinni jos saat! kissa koira hevonen lehmä lintu hiiri kala karhu lammas possu kukko kana kettu susi käärme pöllö apina leijona tiikeri kirahvi tassu käpälä nokka häntä

42 PANTOMIIMI Arvaa, mikä eläin Tarvikkeet Laatikko tai rasia Mallikuvat (sivu 80) Järjestelyt Lapset istuvat puolikaaressa lattialla tai tuoleilla opettajaa vastapäätä Opettajalla on kädessään rasia, jossa on mallikuvia Opettaja nostaa rasiasta yhden mallikuvan näyttämättä sitä lapsille. Hän näyttelee pantomiimina eli kehon liikkeiden ja ilmeiden avulla kuvassa olevaa eläintä, esim. karhua. Opettaja kehottaa lapsia arvaamaan, mitä eläintä hän esittää. Lasten arvattua oikein opettaja kertoo kyseisen eläimen nimen suomeksi. Kukin lapsi pääsee vuorollaan nostamaan rasiasta yhden eläimen kuvan ja esittämään pantomiimia. Tavoitteena on, että lapset oppivat tunnistamaan eläinten nimiä kuvien ja pantomiimin avulla. Ota täältä kuva. Älä näytä sitä muille. 38

43 HIPPALEIKKI Koirat ja kissat Tarvikkeet Kissan ja koiran kuva Järjestelyt Lapset seisovat rivissä esim. urheilukentän tai liikuntasalin toisella laidalla Opettaja näyttää lapsille kissan kuvaa ja kysyy miten kissa sanoo. Lapset vastaavat ja opettaja vahvistaa tai korjaa vastauksen. Koiran kuva ja ääntely käsitellään samalla tavalla. Sen jälkeen valitaan yksi lapsista koiraksi ja loput lapset ovat kissoja. Leikki alkaa niin, että koiraksi valittu lapsi seisoo keskellä kenttää ja ääntelee kuin koira: hau hau! Muut lapset eli kissat vastaavat: miau ja lähtevät juoksemaan toiselle puolelle kenttää. Koira yrittää ottaa kissoja kiinni. Kiinnijääneet kissat muuttuvat koiriksi ja jäävät kentälle ottamaan kissoja kiinni. Näin jatketaan, kunnes kaikki kissat ovat muuttuneet koiriksi. Leikkiä voidaan jatkaa valitsemalla uusi koira. Mielellään valitaan kuitenkin uudet eläimet, esim. susi ja kanat. Tällöin leikki aloitetaan jälleen esittelemällä, miten nämä eläimet ääntelevät. Tavoitteena on, että lapset osaavat yhdistää eläimen nimen ja ääntelyn toisiinsa. Miten kissa sanoo? Sanooko se kvaak kvaak? 39

44 LAULULEIKKI Miten kissa sanoo? Tarvikkeet Laatikko tai rasia Mallikuvat (sivu 80) Laulu: Miten kissa sanoo (sivu 102) Piano (laulu voidaan laulaa myös ilman säestystä) Järjestelyt Lapset istuvat puolikaaressa opettajaa vastapäätä Opettajalla on rasia kädessään Valitaan yksi lapsi, joka nostaa rasiasta kuvan. Kuva näytetään kaikille. Jos kuvassa on eläin, jonka nimi on lapsille entuudestaan tuttu, lapset saavat muistella yhdessä eläimen nimeä, esim. kissaa. Tämän jälkeen lauletaan laulu sanoilla Miten kissa sanoo? Kuvassa voi olla myös eläin, jonka nimi on lapsille vielä vieras, esim. lehmä. Tällöin opettaja esittelee eläimen lapsille ja sen jälkeen lauletaan laulu sanoilla Miten lehmä sanoo? Säkeistön loputtua joku toinen lapsi saa tulla nostamaan rasiasta uuden kuvan, ja toimitaan samalla tavalla kuin ensimmäiselläkin kerralla. Tällä tavoin käydään läpi kaikki kuvat ja tutustutaan eläinten suomenkielisiin nimiin sekä harjoitellaan, miten eläimet ääntelevät. Tavoitteena on, että lapset oppivat laulun avulla liittämään yhteen eläimen ja sen ääntelytavan. Näin lapsen on helpompi muistaa eläinten nimet. kissa miau koira hau hevonen ihahaa lammas mää possu röh lehmä ammuu kukko kukkokiekuu kana kot ankka kvaak hiiri piip karhu mur 40

45 MUSIIKKILIIKUNTA Eläimet sikin sokin Tarvikkeet Mallikuvat (sivut 81-90) CD-soitin tai piano ja vapaavalintaista musiikkia Järjestelyt Lattialla on sikin sokin eläinten kuvia, jokaista kuvaa yhtä monta kuin lapsiakin, esim. kymmenen hevosta, kissaa, koiraa jne. Lapset seisovat eri puolilla tilaa Opettaja soittaa musiikkia CD:ltä tai pianolla, ja lapset liikkuvat tilassa vapaasti musiikin tahdissa. Hetken kuluttua opettaja keskeyttää musiikin ja huutaa yhden eläimen, esim. hevosen nimen. Lasten on nopeasti etsittävä hevosen kuva ja nostettava se ilmaan, niin että opettaja voi tarkistaa, että kaikki ovat löytäneet oikean kuvan. Yksi lapsi saa ottaa vain yhden kuvan, jotta kuvia riittää jokaiselle. Kun kaikki ovat löytäneet hevosen kuvan, musiikki jatkuu ja lapset lähtevät jälleen liikkeelle. Musiikki voi keskeytyä milloin tahansa ja opettaja nimeää uuden eläimen aina musiikin tauotessa. Kaikki eläimet pyritään nimeämään ainakin kerran. Leikkiä voidaan jatkaa niin, että kuvia vähennetään yksi kerrallaan (jokaista eläimen kuvaa on aina yksi vähemmän kuin lapsia), jolloin se lapsi, joka jää ilman kuvaa, putoaa pois pelistä. Putoaja saa opettajan sijasta nimetä seuraavan eläimen. Näin eläinten nimien muistelun ja kuullunymmärtämisen lisäksi tulee harjoiteltua myös ääntämistä. Tavoitteena on, että lapset osaavat etsiä nimetyn eläimen itsenäisesti kuvien joukosta. Päätetään yhdessä, miten liikutaan (kävellään, hypitään, tanssitaan, marssitaan jne.), jolloin tulee kerrattua liikkumisverbejä. 41

46 LAULULEIKKI Karhu nukkuu Tarvikkeet Laulu: Karhu nukkuu Kirja: Laulan lasten lailla. Musiikin varhaiskasvatuksen opas (Otava 1989), s. 60. Mallikuvat (sivu 91) tai lauluun sopivaa rekvisiittaa, kuten pehmonalle Järjestelyt Lapset istuvat puoliympyrässä opettajaa vastapäätä Katsotaan yhdessä mallikuvia ja mietitään, mitä niissä tapahtuu. Näin käydään läpi laulun Karhu nukkuu sanat. Tämän jälkeen lauletaan laulu niin, että opettaja tai joku lapsista osoittaa aina oikeaa mallikuvaa. Sanojen opettelussa voidaan käyttää myös pehmonallea ja muita eläimiä, jotka tanssivat nukkuvan karhun ympärillä. Ennen leikin varsinaista alkua päätetään, missä on karhun pesä ja missä on turvapaikka, jonne lapset juoksevat karhun herättyä. Valitaan yksi lapsista karhuksi, joka asettuu makaamaan lattialle talvipesään. Loput lapsista asettuvat käsi kädessä piiriin karhun ympärille ja laulavat laulua Karhu nukkuu. Kun päästään kohtaan eipäs nukukaan!, karhu herää ja yrittää ottaa kiinni jonkun lapsista. Lapset juoksevat karkuun yrittäen päästä turvapaikkaan. Kiinnijääneestä lapsesta tulee seuraava karhu. Jos karhu ei saa kiinni ketään, opettaja voi arpoa seuraavan karhun. Laulu sisältää äänteellisesti melko vaikeitakin sanoja, ja sen avulla kannattaa harjoitella selkeää ääntämistä. Tavoitteena on, että lapset osaavat laulaa laulun ilman opettajan tukea. Mikä eläin tämä on? 42

47 PIIRUSTUSTEHTÄVÄ Valkoiset tassut ja ruskea häntä Tarvikkeet Paperia ja piirustusvälineet Nastat tai sinitarraa Järjestelyt Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on paperi ja piirustusvälineet Muistellaan yhdessä eri eläinten nimiä. Opettaja valitsee muutaman lapsen, joilta hän kysyy heidän lempieläintään. Tarvittaessa opettaja kääntää eläinten nimet suomeksi. Tämän jälkeen lapset saavat piirtää ja värittää oman lempieläimensä. Tehtävän ohessa kerrataan sekä värejä että ruumiinosien nimiä, ja esitellään lapsille eläinten ruumiinosien nimiä (esim. tassut, käpälät, nokka, häntä). Tavoitteena on, että lapset osaavat kertoa piirustusten valmistuttua mikä ja minkä värinen heidän lempieläimensä on. Lopuksi kuvat kiinnitetään seinälle. 43

48 PARINHAKULEIKKI Eläinparit Tarvikkeet Eläinnimilappuja (kaksi kutakin eläintä) (Eläinten kuvia, sivu 80) Järjestelyt Seisotaan eri puolilla tilaa Opettaja jakaa jokaiselle lapselle lapun, jossa lukee eläimen nimi. Hän kertoo lapsille, että he eivät saa näyttää lappua muille ja varmistaa, että kaikki ymmärtävät, mitä omassa lapussa lukee. Tarvittaessa opettaja voi näyttää epävarmalle lapselle kuvaa eläimestä, jonka nimi lukee lapsen lapussa. Leikin tarkoituksena on, että lapsi löytää itselleen parin ääntelemällä kuten hänen lapussaan lukeva eläin. Lapset kulkevat huoneessa vapaasti. Kun kaksi lasta kohtaa toisensa, he asettuvat vastatusten ja ääntelevät kuten oman lapun eläin. Jos lapset ääntelevät eri tavalla, esim. miau ja röh röh, he eivät ole pari ja heidän pitää jatkaa matkaa. Jos lapset ääntelevät samalla tavalla, esim. miau, he ovat pari. Lapset tarkistavat vielä, että pari on varmasti oikea. Tämä tapahtuu niin, että kumpikin kertoo toiselle, mitä omassa lapussa lukee (kissa). Jos lapset lukevat lapuista eri eläinten nimet, heidän pitää tarkistaa opettajalta, miten eläimet ääntelevät. Tämän jälkeen he voivat taas jatkaa oikean parin hakemista. Oikean parin löydyttyä lapset saavat istua lattalle, niin että opettaja näkee, ketkä ovat valmiit. Tavoitteena on, että lapset osaavat omatoimisesti hakea itselleen parin. Tämä tarkoittaa, että he ymmärtävät lapussa lukevan eläimen nimen ja muistavat, miten se ääntelee. Leikin voi toteuttaa myös ryhmänhakuleikkinä, jolloin esim. neljällä eri lapsella on sama eläin. 44

49 PARI- tai RYHMÄTYÖ Muistele eläinten nimiä Tarvikkeet Paperia ja kirjoitusvälineet (Kello) Järjestelyt Lapset istuvat pareittain tai pikkuryhmissä. Jokaisella parilla tai ryhmällä on paperi, kynä ja kumi Lapsilla on muutama minuutti aikaa muistella eläinten nimiä. Kaikki mieleen tulevat eläinten nimet kirjoitetaan paperille. Lapset saavat kirjoittaa suomeksi tai ruotsiksi, mutta heidän pitää kuitenkin muistaa eläimen suomenkielinen nimi. Kun aika on loppunut, opettaja pyytää yhtä ryhmää nimeämään yhden eläimen. Tarkistetaan, onko joillakin muilla ryhmillä sama eläin listassaan. Jos eläin on kahden tai useamman ryhmän listassa, kukaan ei saa pistettä. Jos vain yksi ryhmä on muistanut jonkin tietyn eläimen nimen, he saavat pisteen. Eniten pisteitä kerännyt ryhmä voittaa. Tarkoituksena on aktivoida lapsia toimimaan ryhmässä ja auttamaan toisiaan. Tavoitteena on, että lapset muistavat yhdessä mahdollisimman monta eläimen nimeä. Pisteet voidaan laskea myös niin, että jokaisesta eläimestä saa yhden pisteen huolimatta siitä, onko muilla ryhmillä sama eläin vai ei. 45

50 VÄRITYSTEHTÄVÄ Värikkäät eläimet Tarvikkeet Mallikuvat (sivut 81-90) Piirustusvälineet ja värikynät Järjestelyt Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on värikynät ja piirustusvälineet Lapset valitsevat mieleisensä eläimen kuvien joukosta ja värittävät sen. Samalla kerrataan värejä ja palautellaan mieliin eläinten ruumiinosien nimiä. Opettaja voi myös käydä läpi muita kuvissa esiintyviä asioita, esim. lankarulla, ruoho, kukka, aurinko, kuu jne. Lapset voivat halutessaan piirtää kuviin myös lisää yksityiskohtia. Tavoitteena on, että lapset osaavat kertoa, minkä eläimen he ovat värittäneet ja mitä värejä he ovat käyttäneet. Opettajan avustuksella käydään läpi kuvien yksityiskohtia, esim. kissalla on ruskeat tassut ja valkoinen kuono. Minkä värinen hevonen on? 46

51 Aurinko paistaa ja vettä sataa VUODENAJAT JA KUUKAUDET on teema, joka sisältää aina ajankohtaista asiaa. Tuokiot täyttyvät askartelusta, laulusta ja mukavasta yhdessäolosta. Monipuoliset tehtävät innostavat lapsia tuottamaan suomen kieltä, ja samalla tulee opeteltua mm. ympäristötietoon liittyviä asioita. Onnea matkaan, satoi tai paistoi! talvi kevät kesä syksy tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu 47 taivas aurinko sade lumi pilvi maa ruoho kukka puu luistella hiihtää uida haravoida onkia poimia kukkia

52 ASKARTELU Vuodenaikapuu Tarvikkeet Mallikuvat (sivu 92) Isoja pahveja ja erivärisiä papereita Piirustusvälineet Sakset ja liimaa, teippiä tai sinitarraa Järjestelyt Lapset istuvat pareittain tai pienryhmissä paikoillaan. Jokaisella ryhmällä on iso pahvi, piirustusvälineet ja sakset Opettaja näyttää lapsille yhtä vuodenaikakuvaa kerrallaan. Hän kertoo, mitä kuvassa tapahtuu, nimeää oikean vuodenajan ja siirtyy seuraavaan kuvaan. Kun kuvat on esitelty, opettaja näyttää lapsille kaikki neljä kuvaa yhtaikaa. Tällä tavalla lapset hahmottavat, että kyseessä on neljä vuodenaikaa, ja niiden nimet kerrataan vielä yhdessä. Esittelyn jälkeen jokainen ryhmää saa valita yhden vuodenajan. Lapset kertovat vuodenajan nimen suomeksi opettajalle, joka varmistaa, että kaikki vuodenajat valitaan ainakin kerran. Ryhmät askartelevat kukin oman vuodenaikapuunsa. He miettivät opettajan avustuksella, miltä keväinen, kesäinen, syksyinen tai talvinen puu näyttää ja mitä sen ympärillä on. Lapset voivat siis vuodenajasta riippuen piirtää ja askarrella kuviinsa kukkia, värikkäitä lehtiä ja sadetta, lumihiutaleita tai vaikkapa lintuja. Tavoitteena on, että lapset oppivat tunnistamaan ja muistamaan vuodenaikojen nimet. Valmiit työt esitellään muille ryhmille ja kiinnitetään seinille. Mahdollisia myöhemmin toteutettavia leikkejä (sivut 52 ja 54) ajatellen kuvat saa mielellään kiinnittää eri puolille huonetta vuodenaikojen mukaan (yhdelle seinälle kaikki talvipuut, toiselle kevätpuut jne.). 48

53 LAULU Kuukausien esittelylaulu Tarvikkeet Vaakasuoraan kulkeva lista kuukausista, esim kuukausimadon muodossa Laulu: Kuukausilaulu (sivu 102) Järjestelyt Lapset istuvat puoliympyrässä opettajaa vastapäätä Kuukausilista on kiinnitetty taululle tai seinälle niin, että kaikkien on helppo nähdä se, kuitenkin niin matalalle, että oppilaat ylettyvät koskettamaan kunkin kuukauden nimeä Opettaja esittelee kuukausimadon lapsille ja laulaa kuukausilaulun osoittaen samalla kunkin kuukauden nimeä. Lapset laulavat mukana, ja opettaja valitsee yhden lapsen kerrallaan osoittamaan kuukausien nimet listasta laulun aikana. Kun laulu sujuu vaivattomasti kaikilta, laulu voidaankin aloittaa madon häntäpäästä ja laulaa kuukausien nimet päinvastaisessa järjestyksessä. Tarkoituksena on tutustuttaa lapset kuukausien nimiin. Tavoitteena on, että lapset laulun avulla muistavat kuukausien nimet, vaikka he eivät vielä osaisikaan erottaa niitä toisistaan. Hei, minä olen kuukausimato! 49

54 PIILOLEIKKI Huhmikuu vai huhtikuu? Tarvikkeet Kuukausilista, jossa on kuukausien nimet suomeksi ja ruotsiksi Laput, joissa on kuukausien nimien ensimmäinen tavu (esim. LO) ja laput, joissa on kuukausien nimien loppuosa (esim. KAKUU) Laulu: Kuukausilaulu (sivu 102) Järjestelyt Opettaja on piilottanut huoneeseen kuukausilaput, joissa lukee kuukauden loppuosa Lapset istuvat puoliympyrässä opettajaa vastapäätä Opettaja näyttää lapsille listaa, jossa on kuukausien nimet rinnakkain suomeksi ja ruotsiksi. Lauletaan yhdessä sivulla 49 esitelty Kuukausilaulu, ja opettaja tai joku oppilaista osoittaa laulun edetessä kuukausien nimet listasta. Kuukausilista laitetaan näkyvälle paikalle (esim. työpöydälle), ja kullekin lapselle jaetaan tavulappu, jossa lukee yhden kuukauden ensimmäinen tavu, esim. HUH. Lapset etsivät huoneeseen piilotettuja lappuja ja yrittävät löytää yhteensopivia pareja. Kuukausilistasta tarkistetaan, että lappujen tavuista muodostuu oikea sana, esim. HUH + MIKUU väärin, HUH + TIKUU oikein! Kun oikea pari löytyy, laput viedään kuukausilistan viereen pöydälle oikealle paikalleen (tammikuu, helmikuu, maaliskuu jne.). Jos lapsia on alle kaksitoista, oikean parin löytänyt lapsi saa tulla hakemaan uuden tavulapun opettajalta ja lähteä etsimään uutta loppuosaa. Jos lapsia on yli kaksitoista, he voivat työskennellä pareittain. Kun kaikki laput ovat löytyneet, opettaja tarkistaa, että ne ovat oikeilla paikoillaan ja lapset saavat kertoa, mitkä kuukaudet he ovat löytäneet. Tarkoituksena on työskennellä kuukausien nimien parissa niin, että lapset oppivat erottamaan nimet toisistaan eivätkä vain muistamaan niitä pitkänä loruna kuten laulussa. Tavoitteena on, että lapsi tunnistaa löytämänsä kuukauden nimen ja osaa (listaa apuna käyttäen) kertoa, mistä kuukaudesta on kyse. Opettaja voi tehdä valmiiksi listan, jossa on numerot yhdestä kahteentoista. Lapset saavat kuukausilistaa apunaan käyttäen etsiä kuukausien oikeat paikat, esim. heinäkuu on numero 7. 50

55 LEIKKI Kuukausi Kim Tarvikkeet Kuukausilaput (jokaisessa lapussa yksi kuukausi) Järjestelyt Kuukausilaput on levitetty nimipuoli ylöspäin pöydälle tai lattialle Lapset istuvat puoliympyrässä niin, että kaikki pystyvät lukemaan kuukausien nimet Lapset saavat katsoa kuukausilappuja tarkasti hetken aikaa. Opettajan pyynnöstä he sulkevat silmänsä, ja opettaja ottaa pois yhden lapun. Kun opettaja antaa luvan, lapset saavat avata silmänsä ja miettiä, mikä kuukausi puuttuu. Se lapsi, joka tietää vastauksen nopeimmin, saa ottaa pois seuraavan lapun. Ensimmäinen lappu laitetaan takaisin muiden joukkoon. Tavoitteena on vahvistaa kuukausien nimien tunnistamista ja muistamista niin, että lapset osaavat nimetä poistetun kuukauden ilman opettajan vinkkejä. Käytetyt kuukausilaput voidaan laittaa syrjään, jolloin laput vähenevät koko ajan ja kaikki kuukaudet tulevat varmasti käytyä läpi. Jos samat lapset tietävät vastauksen aina nopeimmin, opettaja voi määrätä, kuka milloinkin saa ottaa lapun pois. Näin myös hitaammat lapset pääsevät osallistumaan aktiivisesti pelin kulkuun. Pistäkää silmät kiinni. Ei saa kurkkia. Nyt saa avata silmät! Mikä kuukausi puuttuu? 51

56 PIIRUSTUS- JA VÄRITYSTEHTÄVÄ Miltä näyttää kesäkuu? Tarvikkeet Laput, joissa on kuukausien nimet Piirustusvälineet Sinitarraa tai teippiä Järjestelyt Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on kuukausilappu ja piirustusvälineet Jutellaan yhdessä, milloin lapset viettävät syntymäpäiväänsä. Jokainen lapsi saa vuorollaan kertoa, missä kuussa hän on syntynyt. Tarvittaessa voidaan käyttää apuna kuukausilistaa. Käytössä voi olla myös lista, jossa on ainoastaan suomenkieliset nimet. Jokainen lapsi saa lapun, jossa lukee hänen syntymäkuukautensa (tai mahdollisesti jokin muu kuukausi, jos monta lasta on syntynyt saman kuukauden aikana). Lapsi miettii, miltä ulkona näyttää hänen syntymäpäivänsä aikaan ja koristelee lapun sen mukaisesti, esim. kesäkuu: kukkia, syyskuu: värikkäitä lehtiä. Valmiiksi koristellut kuukausilaput esitellään muille, jolloin tulee vielä kerrattua kaikkien kuukausien nimet. Lopuksi mietitään yhdessä, mihin vuodenaikaan mikin kuukausi kuuluu, ja kiinnitetään kuukausilaput oikeisiin vuodenaikapuihin (joulu-, tammi-, ja helmikuu talvipuuhun jne.). Opettaja voi käydä läpi kaikkien kuukausien nimet ja pyytää lasta viittaamaan silloin, kun hänen syntymäkuukautensa nimetään. Tavoitteena on, että lapsi osaa nimetä oman syntymäkuukautensa ja mahdollisesti myös kertoa, minä vuodenaikana hän on syntynyt. Missä kuussa sinä olet syntynyt? 52

57 PANTOMIIMI Milloin luistellaan? Tarvikkeet Mallikuvat (sivu 93) Laatikko, rasia tms. Järjestelyt Lapset istuvat puoliympyrässä opettajaa vastapäätä Opettajalla on laatikko, jossa on mallikuvia Opettaja ottaa laatikosta yhden kuvan, mutta ei näytä sitä lapsille. Hän näyttää liikehtimällä, mitä kuvassa tapahtuu (esim. joku haravoi). Lapset arvaavat, mistä toiminnasta on kyse. Oikean vastauk sen jälkeen he saavat miettiä, milloin haravoidaan, ja nimetä oikean vuodenajan. Jokainen lapsi saa vuorollaan tulla esittämään vuodenaikapantomiimia. Jos lapsia on useampia kuin kuvia, pantomiimeja voidaan esittää pareittain. Leikki etenee niin, että lapsi ottaa laatikosta yhden kuvan ja katsoo yhdessä opettajan kanssa, mitä siinä tapahtuu. Lapsi esittää pantomiimin ja opettaja voi tarvittaessa auttaa lasta. Kun muut arvaavat, mistä on kyse, mietitään toimintaan sopivaa vuodenaikaa. Oikeita vastauksia voi olla useampia kuin yksi (esim. kukkia voi poimia sekä keväällä että kesällä). Leikin tarkoituksena on kerrata ja lausua vuodenaikojen nimiä yhdessä eikä lasten tarvitse opetella leikissä esiintyviä verbejä (hiihtää, poimia kukkia, uida jne.). Tavoitteena on, että lapset tunnistavat ja muistavat vuodenaikojen nimet niin hyvin, että he pystyvät ehdottamaan oikeaa vastausta ilman opettajan apua. 53

58 LAULU Vuodenaikasuunnistus Tarvikkeet Laulu: Kävelen, kävelen Vauvojen laulunaika (WSOY 1994), s. 78: Stop! Seinillä riippuvat vuodenaikapuut, joihin on kiinnitetty kuukausilaput Järjestelyt Lapset seisovat eri puolilla tyhjää tilaa Lauletaan laulua Kävelen, kävelen ja kävellään musiikin tahdissa ympäri tilaa. Kun laulu on laulettu kolme kertaa, opettaja nimeää jonkin vuodenajan ja lasten pitää juosta mahdollisimman nopeasti oikean vuodenaikapuun luokse. Leikkiä voi vaikeuttaa ottamalla mukaan kuukausien nimet. Laulun loputtua opettaja nimeää tällöin jonkin kuukauden ja lasten on löydettävä sen vuodenaikapuun luokse, johon opettajan nimeämä kuukausi kuuluu (esim. elokuu kesäpuun luokse). Leikkiin saa vaihtelua käyttämällä eri liikkumisverbejä. Opettaja tai joku lapsista päättää, miten liikutaan, esim. uidaan, ja laulu jatkuu sanoin Uin, uin, uin, uin, uin, uin stop! Lapset tekevät uintiliikkeitä vahvistaakseen uuden verbin ymmärtämistä ja muistamista. Tavoitteena ei kuitenkaan ole opetella uusia verbejä, vaan harjoitella vuodenaikojen ja kuukausien nimiä niin, että lapset löytävät oikean vuodenaikapuun luokse mahdollisimman nopeasti ilman opettajan apua. Tarkoituksena on jatkaa leikkiä kunnes kaikki vuodenajat ja kuukaudet on käyty läpi. Jos leikkiin halutaan mukaan kilpailuhenkeä, voidaan pelata niin, että viimeisenä oikean vuodenaikapuun luokse tullut putoaa pelistä pois. Putoaja saa tällöin valita uuden liikkumisverbin. Näin jatketaan, kunnes jäljelle jää enää yksi oppilas. 54

59 Seikkailua maalla ja merellä YMPÄRISTÖ on meitä kaikkia koskettava teema, jonka avulla käsitellään sekä luontoa että ihmisen aikaansaannoksia. Teematehtävät inspiroivat lapsia rakentamaan pienoiskaupunkeja ja lähtemään ulos tutkimusretkelle. Liikunnan ja askartelun avulla lapset oppivat kuin itsestään uusia asioita suomen kielellä. Seikkailu odottaa, tule mukaan! maa taivas meri saari laiva metsä puisto talo katu koti koulu kaupunki 55 pelto niitty mäki lampi joki aalto vene käpy kivi pensas posti pankki kauppa kirjasto museo kirkko sairaala poliisiasema paloasema tori

60 JUOKSULEIKKI Maa, meri, saari Tarvikkeet Luontokuva, jossa näkyy maata, merta ja saari Järjestelyt Suurehko tyhjä tila, joka on jaettu kolmeen osaan eli maahan, mereen ja saareen Lapset seisovat keskellä tilaa ja opettaja seisoo tilan reunalla Opettaja esittelee leikissä käytettävät alueet (maa, meri ja saari) esimerkiksi kuvien avulla ja tarkistaa, että lapset muistavat alueiden nimet oikein. Opettaja nimeää yhden alueen, esim. maan, osoittaa oikeaan suuntaan ja näyttää, että lasten on juostava sinne mahdollisimman nopeasti. Kaikki alueet käydään läpi samalla tavalla, kunnes lapset tunnistavat ja muistavat harjoiteltavat sanat. Leikkiä vaikeutetaan niin, että opettaja ainoastaan nimeää yhden alueen ja lasten on osattava juosta oikeaan paikkaan ilman opettajan apua. Jos leikkiin halutaan lisähaastetta, voidaan viimeisenä oikeaan paikkaan juossut tiputtaa pelistä pois. Pudonnut saa valita, mihin leikkijät juoksevat seuraavaksi. Tavoitteena on, että lapset oppivat muistamaan ja tunnistamaan leikin avulla harjoiteltavat luontoon liittyvät sanat ja näin ollen liikkumaan leikkialueella ilman opettajan viittomista ja apua. Havainnollistamisen ja ymmärtämisen vahvistamiseksi opettaja voi kiinnittää maata, merta ja saarta esittävät kuvat leikissä niitä kuvaaville paikoille. Leikkiä saa vaikeutettua, kun kolmen alueen lisäksi otetaan mukaan myös laiva (esim. sohva tai matto) tai aalto (lapset keinuvat lattialla vatsallaan). 56

61 LIIKUNTALEIKKI Aarteenmetsästys Tarvikkeet Telinevoimistelussa tarvittavista välineistä (esim. patjat, hulavanteet, penkit jne.) rakennettu jumpparata Värilliset muodot-askartelun kuviomalleja (sivu 35) Luontokuva, jossa näkyy merta, saaria, maata, kiviä ja metsää Järjestelyt Opettaja on kiinnittänyt sinitarralla kuviomalleja eri puolille rataa Lapset seisovat kotisaarella (opettajan nimeämä alue, esim. patja) Opettaja esittelee leikkialueen lapsille kertomalla kuvan avulla, mitä kaikkea alueella on. Lattia on merta, patjat voivat olla saaria, jumppamatot ja hulavanteet kiviä, pukit ja puolapuut metsiä jne. Opettaja näyttää, että maalla (patjoilla, jumppamatoilla, hulavanteiden sisäpuolella jne.) voi liikkua huoletta, mutta mereen (lattia) astuessa käy huonosti ja uppoaa. Tarkoituksena on kiertää jumpparataa koskematta lattiaan ja kerätä siellä olevia aarteita (kuviomalleja). Lapset saavat lähteä matkaan opettajan merkistä. Opettaja voi vaikeuttaa reitillä liikkumista ottamalla pois esim. tiettyjä kiviä tai saaria. Jos lapsi putoaa mereen kesken matkan, hänen pitää palata takaisin kotisaarelle, josta hän ei saa enää leikin aikana poistua. Lapsi saa kuitenkin pitää keräämänsä aarteet. Kun kaikki aarteet on kerätty tai kun eteneminen reitillä käy mahdottomaksi, on jokaisen lapsen aika palata kotisaarelle. Siellä lasketaan, kuinka monta aarretta kukin on kerännyt. Leikin aikana voi kerrata kuvioiden ja värien nimiä, ja sen avulla voi myös kehittää laskutaitoa. Päätarkoituksena on harjoitella luontoon liittyvää sanastoa. Tavoitteena on, että lapset osaavat opettajan avustuksella kertoa, mistä he löysivät aarteita, esim. metsästä tai saarelta. Lasten tasosta riippuen voidaan saaren, kiven ja metsän lisäksi käyttää nimityksiä pelto, niitty, mäki jne. Jos koskee mereen, joutuu luopumaan yhdestä aarteesta, mutta saa jatkaa matkaa. Jumpparadalla voi olla erilaisia tehtäväpisteitä, joissa on mahdollista ansaita lisää aarteita, esim. pallon heitto ämpäriin tai tietyn matkan kävely hernepussi pään päällä. Aarteet tai timantit voidaan luokitella ja pisteyttää muodon tai värin mukaan (esim. ympyrä 1 piste, kolmio 2 pistettä, neliö 3 pistettä, risti 4 pistettä ja tähti 5 pistettä). Leikin lopuksi lasketaan timanttien määrän sijasta kuinka monta pistettä kukin saa. 57

62 ASKARTELU Minun metsäni Tarvikkeet Pahveja ja erivärisiä papereita, silkkipaperia yms. Narua, kangaspaloja, heinää ym. askartelumateriaalia Kynät ja kumit, sakset ja liimaa Metsäkuva (valmis tai opettajan piirtämä) Järjestelyt Materiaali on esillä sivupöydällä Lapset istuvat paikoillaan. Jokaisella on kynät ja kumit Katsotaan yhdessä kuvaa metsästä ja pohditaan, mitä kaikkea siellä on (puita, pensaita, käpyjä, kukkia, lampi, niitty, eläimiä jne.). Samalla voidaan kerrata myös vuodenaikojen yhteydessä esiteltyä luontosanastoa, esim. taivas, aurinko, pilvi. Opettajan johdolla tarkastellaan askartelumateriaalia ja mietitään, miten ja mihin sitä voi käyttää. Kun materiaali on esitelty, lapset saavat suunnitella ja askarrella pahville metsämaiseman. Töiden valmistuttua tarkastellaan yhdessä, mitä kenenkin metsämaisemasta löytyy. Näin kerrataan yhdessä luontosanastoa. Askartelun tavoitteena on, että lapset osaavat itsenäisesti nimetä ainakin muutamia työnsä yksityiskohtia. Silkkipaperista voi tehdä kukkia. 58

63 SATU Musti-koira ja tähdenlento Tarvikkeet Silhuettikuvia tai (kalvo)kuvia kaupungista, rakennuksista, puista, taivaankappaleista, pikkukoirasta ja äitikoirasta Piirtoheitin tai dokumenttikamera Järjestelyt Opettaja seisoo piirtoheittimen vieressä ja lapset istuvat lattialla Opettaja kertoo tarinaa pikkuisesta Musti-koirasta, joka pääsee lentävän tähden matkaan. Hän havainnollistaa satua näyttämällä kuvia piirtoheittimellä tai dokumenttikameralla. Tarinaa voi elävöittää myös eleillä ja äänillä, esim. sateen ääntä voi jäljitellä rummuttamalla sormilla pöytää ja tuulta voi matkia puhaltamalla. Sadun tarkoituksena on kerrata luontosanastoa ja esitellä kaupunkisanastoa. Tavoitteena on saada lapset ymmärtämään sadun juoni monipuolisen havainnollistamisen avulla. Musti-koira ja tähdenlento Oli ilta. Musti-koira istui pihassa ja katseli taivaalle. Se näki kuun ja tähtiä. Lapset saavat olla mukana kehittämässä sadun juonta opettajan johdolla. Opettaja voi kysellä johdattavia kysymyksiä tai pyytää lapsia kertomaan, minne päähenkilö on saapunut tai mitä hän näkee. Yhtäkkiä yksi tähdistä lensi taivaan poikki! Musti haukahti: hau hau! Se toivoi, että tähti näkisi hänet. Ja tähti näki Mustin ja lensi tämän luokse! Hei! Minä olen lentävä tähti, tule mukaan niin lennetään yhdessä! Musti-koira hyppäsi tähden selkään ja tähti lensi taivaalle. He lensivät korkealle ilmaan ja ohittivat kuun. Musti katsoi alas ja näki kaupungin. Se näki kirkontornin ja kaupungin lähellä olevan metsän. Metsässä kasvoi kuusia. Kuuset heiluivat tuulessa. Musti näki myös taloja, näkyi Mustin koirankoppi. ja kun se katsoi oikein tarkkaan, se näki myös oman kotitalonsa. Pihalla Äkkiä taivaalle ilmestyi tummia pilviä ja pian alkoi sataa. Isoja sadepisaroita putoili Mustin päälle, mutta tähti lensi korkeammalle ja korkeammalle! Mustille tuli kylmä. - Musti! Musti, herää! haukkui äitikoira. Täällä on kylmä ja sataa, tule sisälle nukkumaan. Musti säpsähti hereille ja hieroi silmiään. Tähti oli poissa. Sitä ei näkynyt missään. - Äiti, minne tähti meni? kysyi Musti. - Mikä tähti? äitikoira ei ymmärtänyt. Mutta sitten Musti näki taivaalla tähden, joka vilkkui iloisesti ja lensi sitten pois. Musti heilutti tähdelle ja seurasi äitikoiraa sisälle. 59

64 ASKARTELUPROJEKTI Kaupungin rakentajat Tarvikkeet Pieni pehmonalle tai muu hahmo Kangaspaloja, pahveja ja paperia Muuta askartelumateriaalia, esim. talouspaperirullia Värikynät, sakset ja liimaa, liituja tai taulutusseja Järjestelyt Opettaja on piirtänyt taululle kuvan kaupungista, jossa on esim. taloja, koulu, posti, pankki, puisto ja tori Lapset istuvat taulun edessä puoliympyrässä Opettajalla on kädessään pieni nalle, joka lähtee tutkimaan kaupunkia. Nalle pysähtyy aina jonkin rakennuksen tai alueen eteen, jonka nimeä mietitään yhdessä. Näin nalle kiertää koko kaupungin ja lopuksi voidaan vielä kerrata, missä paikoissa se kävikään. Kun lapset tunnistavat opeteltavat sanat, siirrytään askartelemaan kaupunkia. Lapset saavat valita jonkin rakennuksen tai alueen, jonka he askartelevat yksin, pareittain tai ryhmätyönä. Erillisistä rakennuksista ja alueista voidaan koota lopuksi iso kaupunki, jonne askarrellaan vielä katuja. Tavoitteena on, että lapset osaavat kertoa, minkä rakennuksen tai alueen he ovat askarrelleet. Nalle lähtee kaupungille. 60

65 JUOKSULEIKKI Kaupunkisuunnistus Tarvikkeet Rakennusten kuvia (valmiita tai opettajan piirtämiä) Järjestelyt Opettaja on järjestellyt opetustilan kaupungiksi ryhmittelemällä tuoleja, pöytiä yms. tavanomaisesta poikkeavalla tavalla Eri puolille huonetta on kiinnitetty kuvia rakennuksista (esim. koti, koulu, kauppa, posti) ja alueista (esim. tori, puisto, metsä) Lapset seisovat keskellä tilaa Opetustila on muutettu kaupungiksi ja lasten tehtävänä on etsiä sieltä opettajan nimeämät paikat. Leikin alussa kaupunkialue on lapsille vieras, ja he voivat joutua kiertelemään hetken, ennen kuin oikea paikka löytyy. Jos sanasto tuntuu lapsille vielä kovin vieraalta, opettaja voi auttaa lapsia osoittamalla oikean suunnan. Sanojen ja kaupungin käydessä tutummaksi, opettaja ainoastaan nimeää rakennuksen tai alueen. Opettajan ohjeiden mukaan kierretään ja tutkitaan kaikki kaupungista löytyvät paikat. Alussa edetään rauhallisesti, mutta leikin alkaessa sujua opettaja voi kiihdyttää tahtia, niin että lapset saavat juosta paikasta toiseen. Kaupunkisuunnistuksen tavoitteena on, että lapsi oppii kuulemalla tunnistamaan käytettävät sanat ja yhdistämään ne oikeisiin kuviin. Yksi lapsi kerrallaan kiertää kaupungilla muiden ollessa esim. kotona tai koulussa. Opettaja antaa lapselle ohjeita, esim. Käy pankissa ja kaupassa ja tule kotiin puiston kautta. Lapsi kulkee määrätyn reitin ja nimeää paikat, joiden kautta hän kulkee. Kun lapset saapuvat luokkaan, opettaja kertoo, että lennetään lentokoneella leikisti vaikkapa Tukholmaan. Lennetään ympäri huonetta ja laskeudutaan lentokentälle. Tämän jälkeen lähdetään kiertoajelulle kaupunkiin. Opettaja toimii bussikuskina ja matkaoppaana ja esittelee kaupungista löytyviä paikkoja. Retkellä voidaan mahdollisesti nauttia myös eväitä. Tuokion lopuksi lennetään takaisin kotipaikkakunnalle. 61

66 LUONTORETKI Tutkimusmatkailijat Tarvikkeet Tutkimusmonisteet (sivu 94) Kirjoitusvälineet Eväät (esim. leipää ja mehua) Järjestelyt Seisotaan koulun pihalla parijonossa Jokaisella lapsella on tutkimuspaperi ja kirjoitusvälineet Opettaja on matkanjohtaja ja kulkee ryhmän edellä Lähdetään tutkimusretkelle läheiseen metsään tai puistoon. Tarkastellaan, mitä kaikkea luonnosta löytyy, ja tehdään merkintöjä tutkimuspaperiin. Opettaja voi myös antaa lapsille tehtäväksi hakea lehtiä, kiviä, käpyjä tms. Välillä pidetään tauko, syödään eväitä ja jutellaan siitä, mitä kaikkea lapset ovat nähneet luonnossa ja miksei myös vaikkapa tv:ssä. Tavoitteena on, että lapset osaavat kertoa, mitä asioita he ovat kirjanneet tutkimuslomakkeeseensa. Luontoretkeltä voidaan kerätä mukaan käpyjä, katkenneita oksia, sammalta, lehtiä jne., joita saatetaan tarvita sivun 63 leikissä. Mitä sinä olet löytänyt? 62

67 HIEKKALAATIKKOLEIKKI Pienoiskaupunki Tarvikkeet Pieniä ämpäreitä tai muita leluastioita Hiekkalapioita, muotteja jne. Vettä (jos hiekka on liian kuivaa rakentamiseen) Järjestelyt Ollaan ulkona hiekkalaatikolla tai hietikolla Esillä on leikissä tarvittavia leluja ja mahdollisesti myös vettä Suunnitellaan ja rakennetaan pienoiskaupunki hiekasta. Rakennetaan taloja, kauppoja, katuja, puistoja, metsikköjä, polkuja, jokia jne. Apuna käytetään luonnonmateriaaleja, kuten oksia, kiviä ja käpyjä. Leikin tarkoituksena on konkretisoida kaupunkikuvaa ja tavoitteena on, että lapset osaavat nimetä suomeksi rakentamansa paikat. Lammen saa tehtyä helposti, kun kaivaa hiekkaan kuopan ja laittaa siihen vedellä täytetyn astian. Lammen reunat voi koristella vaikka pikkukivillä ja laittaa lähistölle pystyyn oksia puiksi. 63