Heikki P. Osasto : TFM Maa : Ranska Koulu : Ecole Nationale Supérieure de Génie Industriel (ENSGI) Aika : lv

Transkriptio

1 Heikki P. Osasto : TFM Maa : Ranska Koulu : Ecole Nationale Supérieure de Génie Industriel (ENSGI) Aika : lv Pikatiivistelmä Kannattaa lähteä vaihtoon. Ranska on hieno maa. Mene ehdottomasti Grenobleen jos haluat vuoristoon tahi laskettelemaan. Älä mene ENSGI:in jos kaipaat kouluhaasteita. Yleistä Olin lukuvuoden vaihdossa Grenoblessa paikallisessa tutakoulussa ENSGI:ssä ( jonka nimi taitaa tosin olla tätä nykyä Grenoble INP Génie Industriel. Kyseessä on siis yksi paikallisen teknillisen korkeakoulun INP:n osastoista tai ranskalaiseen tapaan kouluista. Grenoblessa on INP:n lisäksi käsittääkseni kolme muutakin yliopistoa, joten opiskelijoita kaupungissa riittää. Grenoble on alppisijainnistaan huolimatta vain parisataa metriä merenpinnan yläpuolella laaksossa jota ympäröivät joka puolelta vuorijonot. Tämä on mahtavaa etenkin talvella: kaupungin jokainen katu näyttää päättyvän jylhästi lumihuippuiseen vuoreen ja laskettelumahdollisuudet ovat otolliset. Haittapuolena on ilmanlaatu: ilma ei laaksossa pääse oikein vaihtumaan ja vuorelle noustessa näkee kaupungin yllä leijuvan savupilven. Kesällä Grenoble onkin kuulemma aivan tuskastuttava saastepätsi. Suomalaiselle vaihtarille ilmasto tuntui kuitenkin varsin miellyttävältä: kesäiset ilmat jatkuivat lokakuulle ja alkoivat taas toukokuussa. Talvella käytiin välillä pakkasen puolella (useimmiten oltiin kuitenkin +10:ssä) mutta lunta ei kaupunkiin asti juurikaan tullut. Talvesta sai siis valita parhaat puolet: vuorilla metrikaupalla lunta, kaupungissa loskattomat kadut. Grenoblessa on varsin viehättävä joskin pienehkö vanhempi keskusta jonka ympärille on vuoden -68 olympialaisten siivittämänä nostatettu betonista laakson täydeltä enemmän tai vähemmän itäblokkihenkistä kerrostalorivistöä. Helsinkiin tottuneelle G on pikkukaupunki, lähialueella mainostetaan asuvan puolisen miljoonaa ihmistä mutta itse Grenoblessa vain vajaa Kaupunki on runsaan perusteollisuuden myötä ollut perinteisesti varsin vasemmistolainen ja oli esimerkiksi syksyn 2005 kahakoissa hyvin mukana. Samaten lakkoja ja mielenosoituksia tuntui näppituntumalla olevan, no, aika paljon: keväällä ratikat eivät kulkeneet tiistaisin ja torstaisin lukiolaisten mielenosoitusten takia.

2 Järjestelyt Suomessa Vaihdon suunnittelu kannattaa ihan oikeasti aloittaa hyvissä ajoin tutkimalla kouluvaihtoehtoja, lukemalla raportteja (hyvä!) ja vaikkapa etsimällä käsiinsä TKK:lla olevia vaihtareita. TKK:n vaihtokoulujen lista ei ole mikään suurensuuri ja omatoiminen voi löytää maailmalta vaikka mitä mielenkiintoista. Kv-infon lisäksi myös proffilta kannattaa kysellä tietoja oman alan laitoksista (sopiva kontakti voi myös helpottaa tulevaa paperisotaa). Ranskalaisten koulujen nettisivut ovat joskus suppeita, vanhentuneita, kryptisiä, pelkästään ranskaksi tai muuten vaan huonoja, mutta niitäkin kannattaa yrittää selata (ja ne ovat oikeasti paranemaan päin!) On myös hyvä selvittää ajoissa, mitä yllättäviä liitteitä hakemukseen kuuluu (näitä voivat olla esim. suosituskirjeet proffilta, lääkärintodistus jne.) ettei tarvitse juosta viime tingassa niitä keräämässä. Toinen vaihtoehto on tehdä niin kuin minä ja lähteä TKK:n yhteistyökouluun. Paperisota helpottuu huomattavasti ja kaikki sujuu sutjakammin, kun molemmissa päissä käytännöt ovat selvät. Näin oli erityisesti ENSGI:n tapauksessa, jossa on totuttu vaihtareihin (joita on kymmeniä vuodessa, mikä on paljon kun koulun sisäänotto oli 80), joten mitään vaikeuksia tai yllätyksiä ei oikeastaan tullut. Hakuaika päättyi maaliskuussa ja jo toukokuussa koululta alkoi tipahdella sähköpostia asumis-, kielikurssi- ym. järjestelyistä. Varsinainen hyväksymiskirje tuli joskus kesäkuussa. Grenobleen mennessä halvimmalla pääsee kun lentää joko Geneveen tai Lyoniin. Pariisi on myös vaihtoehto (halvimmat suorat lennot Ranskaan) mutta juna Grenobleen saattaa puolestaan tulla kalliiksi. Genevestä pääsee perille parissa tunnissa joko junalla tai (kalliimmalla) bussilla, Lyonin kentältä taas noin tunnissa bussilla. Geneveen tuntui pääsevän halvemmalla yhteen suuntaan ja Lyoniin menopaluulla. Itse otin mennessä menolipun Geneveen ja jouluna kävin Suomessa Lyonin kautta. Järjestelyt Ranskassa Alkubyrokratia Grenoblessa oli yllättävän helppoa: koululla piti käydä vilauttamassa muutamat paperit (näitä on eritelty kiitettävästi muissa raporteissa, joten en ehkä tässä käy kaikkia läpi) ja täyttää vähän lomakkeita, ottaa mm. jonkinlainen muodollinen vakuutus (otin muistaakseni halvimman). Iloinen yllätys oli paikalliselta kelalta eli CAFilta saatava asumistuki. Kenellekään ei oikein ollut selvää miksi kukakin sai niin paljon kuin sai (minä sain 80-90e), mutta ilmainen raha on ilmaista rahaa. Asumistukea hakiessa kannattaa vain marssia CAFin toimistoon esim. Jardin de Villen vieressä ja kysyä apua. CAFia (ja joitakin muita juttuja, esim. nettiyhteyden avaamista) varten tarvitsee ranskalaisen pankkitilin, minkä hankkiminen osoittautui hieman haastavaksi koska italialainen vuokraemäntä ei halunnut aluksi kirjoittaa vuokrasopimusta (joka vaaditaan tilin avaamiseen). Lopulta tarpeeksi puhumalla tilin sai kuitenkin avattua ilman soppariakin (harvat säännöt ovat ehdottomia ). Ranskalaiset pankit ovat varsin höveleitä jakamaan rahaa uusille asiakkaille, ja tästä voi hyötyä runsaastikin. Koululla oli hyvä diili

3 Société Generalin kanssa ja ilmaista rahaa olisi voinut saada muistakin pankeista. Kannattaa kuitenkin olla selvillä mitä allekirjoittaa ja mitä esim. luottokortti maksaa. Vielä pieni varoituksen sananen: jos mahdollista, älkää antako firmoille pankkitietoja suoraveloitusta varten. Nettioperaattori laskutti saksalaiselta kämppikseltäni aivan käsittämättömiä summia ja asian puiminen monen viikon ajan Pohjois-Afrikkaan sijoitetun puhelinpalvelun kanssa ei ollut mitään elämän tähtihetkiä. Mainittakoon myös että ranskalaiset pankkikäytännöt poikkeavat hieman suomalaisista: nettipankissa ei pystykään hoitamaan kaikkia maksuja, vaan vain tietyille tileille jotka on ensin käynyt konttorissa lisäämässä nettipankkiinsa. Myös shekkivihkoa pääsi käyttämään niin vuokranmaksuun kuin esimerkiksi koulun vaihtarireissujen takuumaksuihin. Ja käteisen nosto muiden pankkien automaateilta ei välttämättä ole ilmaista. Kännykkäpuhelut ovat muuten Ranskassa hillittömän kalliita Suomeen verrattuna: esim. halvimmat prepaid-puhelut olivat 42 senttiä/minuutti (tekstarit tosin ovat ok-hintaisia)! Erilaisia sopimustyyppejä on tietty vaikka kuinka, joten niistä voi keksiä jotain halvempaa, mutta usein joutuu sitoutumaan operaattoriin ja ostamaan puhelimen ja maksamaan silti itsensä kipeäksi. Lankapuhelut sen sijaan ovat useimmiten täysin ilmaisia, myös suomalaisiin lankaliittymiin! Asuminen Asuin syksyn keskustan suomalaiskämpässä, jossa on ollut TKK:n vaihtareita jo vuosikausia. Asunto sijaitsee aivan ydinkeskustassa ja siksi se on hyvä vaihtoehto erityisesti ENSGIn opiskelijoille. Harmi vain, että asunto on varsin surkeassa kunnossa ja sähkölämmitetty, mikä tuli melkoisen kalliiksi. Vaikka sijainti konttausmatkan päässä baareista kompensoikin asunnon kuntoa, en välttämättä suosittelisi kämpän vuokraamista. Toisaalta myös opiskelija-asuntojen ja muiden vuokrakämppien kunto oli usein jotain muuta kuin mihin oli Suomessa tottunut. Suomalaiskämpän huonoin (tietty toisinaan myös paras) puoli ovat tietenkin muut suomalaiset, kukapa lähtisi vaihtoon asuakseen suomalaisten kanssa? Olin onnekseni syksyllä ainoa TKK:n vaihtari Grenoblessa ja sain asua saksalais-ranskalaisessa seurassa. Kevääksi kämppään tuli kolme muuta suomalaista ja jouduin etsimään uuden kämpän. Kimppakämppäasuminen (colocation) on Ranskassa todella yleistä ja varsin hyvä tapa tutustua ranskalaisiin. Kämppiä voi etsiä netistä esim. (maksullinen, mutta toimiva). Hain sivuston kautta niin kämppistä (syksyllä) kuin kämppääkin (keväällä), mikä oli välillä vähän tuskastuttavaa mutta hyvin opettavaista. Parhaat kämpät menevät usein kavereiden kautta, esim. ENSGI:n opiskelijoista suuri osa tuntui asuvan koulun lähellä kimppakämpissä, jotka siirtyivät nuoremmille opiskelijoille vanhojen valmistuessa. Jos opiskelija-asuntola kaukana koulusta alkaa korveta, kannattaa siis seurata koulun postituslistaa ja kaveerata pois lähtevien viimeisen vuoden opiskelijoiden kanssa. Tai vaikka yrittää lähettää tuolle listalle viestiä jo ennen saapumistaan Grenobl jossakin kämpässä olisi tilaa.

4 Useimmat vaihtarit asuivat kuitenkin opiskelijakämpissä, suuri osa Houille Blanchessa, joka on varsin kaukana keskustasta (ja oikeastaan myös kampuksesta), mutta varsin hyvässä kunnossa. Eksotiikkaa hakeville suositellaan vuorenrinteellä keskustan yläpuolella sijaitsevaa Rabot a, jossa myös turkkilaiset vessat (ja halvat huoneet). Home des etudiantsissa on yksiöitä melko lähellä keskustaa. Ouestissa kampuksella oli myös paljon vaihtareita. Koulu ENSGI on INPG:n kouluista ainoa joka sijaitsee aivan kaupungin keskustassa useimmat muut ovat valtavalla kampusalueella pyöräily- tai ratikkamatkan päässä. Koulu on varsin pieni: vuosikursseja on ranskalaiseen tapaan vain kolme ja sisäänotto n. 80. Lisäksi vaihtareita on paljon, ehkä nelisenkymmentä vuodessa. Niin ranskalaiset opiskelijat kuin opettajatkin ovat siis tottuneet enemmän tai vähemmän pihalla oleviin ulkkareihin ja apua on helppo saada. Koulun pienuuden takia myös byrokratiaa on aika vähän, ja pystyin esimerkiksi siirtämään tenttiä matkan takia. Kursseja olisi voinut käydä myös INPG:n muista kouluista, joten kannattaa tsekata niidenkin tarjonta. Koulu alkoi elokuun lopussa viikon mittaisella ranskan intensiivikurssilla, jolla tutustui mainiosti muihin vaihtareihin. Oikeat kurssit alkoivat vaihdellen syys-lokakuussa, joten kielikurssin jälkeen oli käytännössä kuukauden loma. Keväällä koulu taas jatkui harmittavasti yli kesäkuun puolivälin, mikä hieman hankaloitti omia kesäsuunnitelmia. Kurssit eivät olleet erityisen työläitä. Ainuttakaan kirjaa ei tarvinnut vuoden aikana lukea, vaan kurssin sisältö oli se, mikä luennolla ja harjoituksissa ehdittiin käydä läpi. Luonnollisesti missään kurssissa ei sitten ollut kovinkaan syvällistä saati tieteellistä otetta. Kouluhaasteita hakevien kannattanee siis suunnata muualle. Ranskalaisten koulupäivät tuntuivat olevan melkoisen pitkiä, mutta toisaalta kouluajan ulkopuolella tehtävä työmäärä oli monella kurssilla käytännössä nolla. Ryhmätöitä tehtiin paljon, mikä oli hyvä kielen oppimisen ja ranskalaisiin tutustumisen kannalta. Periaatteessa luennoilla oli aina läsnäolopakko, mutta useimmat opettajat eivät jaksaneet sitä valvoa. Aikaa jäi siis muuhunkin kuin kouluun, vaikka tein esim. syksyn aikana noin 30 opintopistettä. Vapaa-aika ENSGI:n opiskelijat käyvät koulua yhdessä, asuvat yhdessä ja viettävät vapaa-aikansa enimmäkseen yhdessä. Koulun oppilaskunta on todella aktiivinen ja miltei kaikki tuntuivat kuuluvan johonkin jaostoon tms. Myös vaihtareille järjestettiin etenkin aluksi paljon erilaista aktiviteettia, joten ihmisiin tutustui helposti. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin halu keksiä omaa kivaa.

5 Baarissa käyminen Grenoblessa on varsin erilaista kuin Suomessa. Baareja on keskustassa vaikka kuinka, mutta ne menevät lähes poikkeuksetta yhdeltä kiinni. Yökerhoja tms. tanssipaikkoja on varsin vähän (mutta ne ovat usein viiteen auki) ja yleensä sisäänpääsy on kallis ja meno huonoa. Etsivä kuitenkin löytää jne. joten kyllä niitä bilepaikkoja sitten aina tarvittaessa keksittiin Mainittakoon tässä nyt ensiavuksi pari ilmaista yökerhoa keskustassa: Vieux Manoir joen toisella puolella pizzakorttelin jatkokujalla ja Villa Bayard Place de Gordesin ja Place St Andren välisellä kujalla. En suosittele kumpaakaan mutta jos on pakko mennä niin menkää. Mitäs muuta MC2:ssa on hauskoja elektrofunkbileitä (mene tarpeeksi myöhään) ja Adaepissa kreisejä drum n bass kinkereitä. Vaihtarijärjestö integrellä on kerran viikossa halvat kaljat jossain baarissa. Bastillessa on joskus isoja bileitä (kiipeä ylös vuorelle ja sniikkaa pimeän turvin sisään). Leffassa käynti on halpaa ja valikoima Helsinkiä parempi. Iltamenoja voi keksiä myös esim. Petit Bulletinista, joka on viikoittainen ilmaisjakelulehti. Ravintoloissa syöminen on hieman Suomea halvempaa ja ranskalaiset harrastavat sitä varsin paljon. Paikalliset erikoisuudet ovat raskaan juustoisia vuoristoruokia (esim. raclette, jota pääset varmasti joskus kokeilemaan). Place de Gordesilla on mainio pizzeria. Ympäri kaupunkia ripotellut pikkuleipomot ovat mahtavia, eikä pussileipään ole enää paluuta. Paras boulangerie on Ile Verten ratikkapysäkin vieressä (ota pain au chocolat maitosuklaalla!). Kauppojen aukioloajat saattavat hieman yllättää: monet sulkevat ovensa lounaaksi ja pienemmät kaupat saattavat olla maanantaisin kiinni. Urheilumahdollisuudet ovat Grenoblessa varsin mainiot: koulun kautta pääsee harrastamaan vaikka sun mitä urheilulajia huokeaan hintaan ja etenkin vaeltamiskiipeily- ja lasketteluintoilijoilla riittää hupia. Kannattaa mennä Maison de la Montagneen kyselemään reittisuosituksia vaelluksille. Miinusta kaupungin uimahalleista jotka jostain käsittämättömästä syystä ovat auki kaksi tuntia lounasaikaan ja kaksi tuntia iltaisin. Laskettelu Grenoble on talvella joka puolelta lumihuippujen ympäröimä, ja kenties paras mahdollinen vaihtokohde laskijoille. Itse en ollut lähtiessä lasketellut kymmeneen vuoteen eikä vuoristosijainti ollut kaupunkivalintani tärkein syy (toisin kuin monille muille vaihtareille), mutta niinpä vain innostuin laskettelusta talven aikana. Hiihtokausi sattui vielä olemaan paras miesmuistiin ja jatkui marraskuusta aina huhtikuun loppuun. Kävin laskemassa neljässä lähistön keskuksessa: Les Deux Alpesissa, Alpe d Huezissa, Chamroussessa ja Les Sept Laux ssa, kaikki kahden tunnin sisällä G:stä. Näistä Deux Alpes oli mielestäni selvästi parhaiten hoidettu ja mukavin laskea, vaikka myös Sept Laux n metsäreiteissä oli oma viehätyksensä. Chamrousse ja Huez taas olivat (ainakin silloin kun niissä kävin) tuskaisen täynnä, Huez lisäksi varsin kallis. Monet vaihtarit kävivät kauempanakin laskemassa ja tykkäsivät kovasti (esim. les trois vallées).

6 Koululla oli hyvät diilit lähistön keskuksiin: Ecole de Glissen jäsenenä esimerkiksi Les Deux Alpesiin pääsi viikolla laskemaan alle kympin päivä! Monena päivänä viikossa oli myös mahdollisuus saada ilmaista opetusta niin suksilla kuin laudallakin. Jos ei omista tai halua heti ostaa välineitä, niitä voi vuokrata esim. Adrenalinesta (Chavantissa) n. 15e/päivä. Kyydit kohteisiin hoituivat joko saksalaisten autoilla tai ecole de glissen tai paikallisliikenteen busseilla (kaikki halpoja vaihtoehtoja). Matkustaminen Grenoblesta käsin on helppo reissata. Ranskan sisällä pääsee liikkumaan kätevästi junalla, sikäli mikäli SNCF (paikallinen VR) ei satu olemaan lakossa. Ja lakkoja oikeasti oli useaan otteeseen vuoden aikana, joskin ne tuntuivat enimmäkseen haittaavan paikallisliikennettä (TER); kaukojunat ja varsinkin ulkomaanjunat kulkivat lakkojenkin aikana melko hyvin. Junalla pääsee myös halvalla, kunhan hankkii vuotiaiden alennuskortin (50e) ja varaa lippunsa (kaukojuniin) reilusti etukäteen. Tai sitten vuokraa porukalla auton (tai pyytää jonkun saksalaisen mukaan, niillä on aina auto) ja lähtee minne lystää. Grenoblesta kannattanee suunnata ainakin Lyoniin, jonka yöelämä ja kulttuuritarjonta ovat aivan eri luokkaa kuin G:ssä (vaikkakin yöelämän monipuolisuudesta riippumatta aina tuntui päätyvän samaan jokilaivabaariin). Lyoniin pääsee junalla noin puolessatoista tunnissa ja taisin käydä siellä peräti neljä kertaa vuoden aikana. Joulukuun alussa kaupungissa järjestetään Fete des lumières, jossa kaupunki valaistaan ties millä installaatioilla, miltei koko kaupunki on liikkeellä ja tarjolla on kaikkea vänkää nähtävää (ts. pussiviiniä jäätävässä tihkussa). Lyonin lisäksi kävin tekemässä vähän turhan lyhyen kierroksen lounais-ranskassa, joka vaikutti ainakin baskimaan osalta varsin mielenkiintoiselta. Itä-länsi-suuntainen junamatkailu on tosin tuskastuttavan hidasta. Cote d Azur on tietty myös vierailun arvoinen, samoin Provence. Tai no Pariisi. Jossain vaiheessa Ranskasta on kuitenkin pakko päästä pois. Grenoblen ja Lyonin lentokentiltä on varsin hyvä valikoima halpalentokohteita (ja jos käyttää vaikkapa Couchsurfingia niin majoituskaan ei maksa). Esimerkiksi Britanniaan pääsee helposti vastapalloon kun britit tulevat talvella laskemaan. Itse kävin Lontoossa, Barcelonassa ja Marokossa (plus junalla Torinossa ja Zurichissa). Lopuksi Kaikkihan näin sanovat, mutta tähdennetäänpä silti vielä että vaihtovuosi oli vallan hienoa aikaa. Matkailu avartaa ja palattuaan sitä huomaa tutustuneensa jänniin tyyppeihin ja oppineensa kieliä ja vaikka sun mitä. Sinne vaan!

7 Kyselkää ihmeessä lisää, Heikki hpeura cc.hut.fi