Vapaaehtoisten kokemuksia neljältä mantereelta

Transkriptio

1 Newsletter 2/2006 Vapaaehtoisten kokemuksia neljältä mantereelta

2 Letter from the Chairman Pääkirjoitus Puheenjohtajalta Hyvät Newsletterin lukijat, Dear Newsletter readers, Kevät, vai voisiko jo tässä vaiheessa sanoa kesä, on saapunut. Olemme päässeet eroon jatkuvasta pimeydestä, jota oli välillä aika vaikea kestää sekä saamme taas ihmetellä valoisuutta, joka vie mukanaan. Päivät tuntuvat huomattavasti pidemmiltä kuin vielä hetki sitten. Illalla ei edes malttaisi mennä nukkumaan vaan haluaa imeä itseensä kaiken mahdollisen valon ja energian luonnosta. Jälleen tänä vuonna jaksan ihmetellä luonnossa tapahtuvia muutoksia puiden lehdet ovat jo puhjenneet silmuistaan, kukat alkavat kukkimaan ja ihmiset hymyilevät. Miten kaunis suomalainen luonto voikaan olla monine eri vihreän sävyineen. Vastaavaa en ole nähnyt missään. Samalla, kun kesä puhkeaa kukkaan, moni Newsletterin sekä vanhoista että uusista lukijoista on jälleen muutoksen edessä. Osalla teistä on ainutlaatuinen, välillä haasteeliseltakin tuntuva vaihtovuosi jäämässä taakse ja mielessä on jo ajatus kotiinpaluusta ja siitä, mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. Samaan aikaan uusi ryhmä suomalaisia tekee valmisteluja syksyllä alkavaa uutta kokemusta odotellen samanlaisia mietteitä pohtien edessä on hyppy tuntemattomaan. Muutoksen aikaa elämme myös me, hallituksen jäsenet, aloitellessamme uutta toimikauttamme ja suunnitellessamme tulavn vuoden toimintaa. Toivotan kaikille Newsletterin lukijoille mukavia lukuhetkiä ja oikein aurinkoista kesää! Niina Airikka Hallituksen puheenjohtaja Spring, or should we already call summer, has arrived. We have got rid of continuous darkness, which was intolerable at least according to my mind. And we again have opportunity to enjoy the lightness. Days seem to be much longer than few moments ago. Every night it s very difficult to fall asleep because we want to have all energy from the nature. Again during this spring time I m amazed changes which will occur in the surrounding nature. Trees burst into leaves and flowers come into blossom. The Finnish nature is surprising beautiful and we can find many different touches of green from there. I haven t ever met similar beauty anywhere. At the same time, when the summer is approaching, many of our old and new readers are in front of new changes. For some of you it s time to say good- bye for unique, sometimes also very challenging, exchange time and you have an idea of going home in your mind. At the same time a new Finnish voluntaries are making their plans and reparations for coming year, which will start on August. This is time of the new challenges for all of us, also for the new board of Maailmanvaihto, which has start a new term and will plan a program for coming year. I wish you nice reading time and a sunny, warm summer with all new coming challenges! Niina Airikka Chairman 2 3

3 Vammaiskeskus Reana, Italia. Kadi on töissä oimintakeskuksessa, jossa harrastetaan mm. kuvataideterapiaa ja toimitetaan omaa viikkolehteä. s.16 Sisältää: Kevään menot Pääsiäismatka Tarttoon ja vapaaehtoisleirit Inkoossa. s.12 Pakolaiskeskus Baku, Azerbaidzan. Päivi työskentelee pakolaiskeskuksessa, joka on tärkeä kohtaamispaikka kaikenikäisille asiakkaille. s.20 On this shrunken globe, men can no longer live as strangers. Adlai E. Stevenson Oppimatka Lausanne, Sveitsi Hilja oppii ääntämään ranskaa rohkeasti s.29 Nuorisokeskus Porto Alegre, Brasilia. Hanna opettaa ympäristökasvatusta nuorille, mikä tarkoittaa ahkeroimista mm. kasvimaalla. s.25 Nunnasisaret Kisubi, Uganda. Annukan ja Petterin työtoverit sairaalassa ovat nunnia. Miksi niin moni nainen Afrikassa ryhtyy nunnaksi? s.22 Orpokodissa Katmandu, Nepal. Kati ja Tiina työskentelevät Katmandussa, jossa kadut ovat toistaiseksi rauhoittuneet mellakoiden jälkeen. s.18 ICYEN TOIMINNAN LÄHTÖKOHTA ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa nuorta vuosittain. Cocktail s.28 Taiwan Liisa Turja VASTAVUOROISUUSPERIAATE Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä.joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt. Letter from the Chairman Pääkirjoitus... 2 Isäntäperheenä bolivialaiselle... 6 Uutiset Kevät kuulumiset Italiassa: vammaisten toimintakeskus Nepalin kuulumisia.. 18 Pakolaiskeskus Azerbaidzanissa Ugandan nunnat Nuortenkeskus Brasiliassa Uusia kasvoja toimistolla Cocktail Tolerance Sveitsissä oppimassa Tapahtumakalenteri

4 Fil-Millinen Productions Isäntäperheenä bolivialaiselle ja oma Bolivian matka Milli ja Alejandro Millin bileissä teksti ja kuva: Mirkka Milli Mokkila Haave Boliviaan, Etelä-Amerikkaan, matkustamisesta on säilynyt mielessäni pienestä saakka. Saatuani valmiiksi reilun kolmen vuoden urakan, esikoistäyspitkän elokuvan Kohtalon kiemuroita, tiesin oikean ajan koittaneen. Tupla-DVD:n valmistuessa tammikuussa 2005 aloin hankkia tietoa erilaisista vaihtoehdoista matkustaa Boliviaan. Otin asiasta selvää ja tein samana päivänä päätöksen ottaa Alejandro luokseni asumaan siihen saakka kunnes itse lähden Boliviaan. Alejandron isäntäperheeksi lupautuneeseen perheeseen olikin jäänyt edellinen vaihtari pidemmäksi aikaa, eikä perhe voinut ottaa enää toista vapaaehtoista asumaan luokseen. Tätä ennen en koskaan ollut tullut edes ajatelleeksi, että minä itsenäisenä, nuorena, sinkku naisena voisin ottaa omaan kotiini täysin ventovieraan ihmisen toiselta puolelta maailmaa, vieraasta kulttuurista, etenkään sellaisen ihmisen, joka ei osaa sanaakaan suomea! Mutta valinta vain tuntui oikealta, ja näiden kuukausien kuluessa oikeaksi se on osoittautunutkin. ICYE:n vaihto-ohjelman taas valitsin, sillä halusin matkustaa nimenomaan Boliviaan. Kielimuurin murtamista ja yhdessä oppimista Ennen muuta yhteisasumisesta on tietysti kielellinen hyöty. Yhdessä opiskellessamme molemmat oppivat; Alejandro opiskelee suomea siinä sivussa kun minä espanjaa. Tein mm. kortteja, joiden toiselle puolelle kirjoitin lauseen, kielioppiasian tai sanoja suomeksi, ja toiselle puolelle espanjaksi. Kortit kulkevat kätevästi mukana ja kuka tahansa voi kysellä niistä. Suomalaisia pelejä käänsin espanjaksi ja tein itse mm. noppapelin, jossa taivutellaan espanjan verbejä, täydennetään lauseita ja vastataan kysymyksiin. Osa peleistä toimii mainiosti keskustelun herättelijöinä, ja esim. Graniumia voi hyvin pelata englanniksi tai espanjaksikin! Varsinkin pantomiimi, muovailuvahalla muovailu ja piirtäminen toimivat vaikkei ryhmän kielitaito olisikaan hyvä. Millä ihmeellä opin puolessa vuodessa puhumaan espanjaa niin sujuvasti, että minut valitaan ohjelmaan? Vieraalla kielellä, ystäväporukalla pelaillessa jokainen voi auttaa toinen toistaan muistamaan vieraita sanoja. Me viskasimme suosiolla tiimalasin aikarajoineen nurkkaan ja keskityimme saamaan toiset ymmärtämään mitä halusimme kertoa. Tällaiset peliillat osoittautuivat hyvin hauskoiksi tavoiksi tutustua toisiin ihmisiin ja oppia uusia asioita, sekä kehittää kielitaitoa. Yksi aivan mahtava harjoitus oli sellainen, jossa Alejandro keksi espanjankielisiä kysymyksiä minulle ja minun tuli vastata kokonaisilla lauseilla opetellen prepositioiden käyttöä. Paitsi, että minun piti ymmärtää vieraita lauserakenteita, minun piti myös kyetä vastaamaan kysyttyyn asiaan. Monesti esim. kääntäessäni espanjankirjan kappaleita kävimme ne Alejandron kanssa läpi ensin espanjaksi, sitten käänsin ne englanniksi ja vielä suomeksi haastavaa, mutta myös hyödyllistä. Koska olen visuaalinen oppija, kirjoitan uudet sanat ja lauseet aina ylös, sillä muuten minun olisi melko mahdotonta asiaa hahmottaa. Kommunikaatiokatkot Toki yhteiselo on ollut paljon muutakin kuin yhdessä opiskelemista. Alkuun pelkäsin miten sopeudun asumaan vieraan ihmisen kanssa kun olin tottunut asumaan yksin jo pitkään. Mutta ihan aluksi eläminen tuntui suorastaan luvattoman vaivattomalta. Alku ei ollutkaan se kaikista hankalin kohta, vaan ajoittaiset kommunikaatiokatkokset, jolloin tunsin olevani vieras omassa kodissani. Erilaiset tavat, elämänrytmi ja ajankäyttö, sekä se, ettei Suomessa ole palvelijoita tekemässä kotitöitä aiheuttivat ajoittain kitkaa välillemme. Minun tapanani tämänkaltaisissa tilanteissa on nostaa kissa pöydälle mahdolli- Liityin Tinku Ry:n jäseneksi, kävin mm. mankaikkeudelle ja itselleni kysymyksen: Kepan kokouksissa ja keskustelin eri järjestöjen Millä ihmeellä opin puolessa vuodessa edustajien kanssa hankkien tie- puhumaan espanjaa riittävän sujuvasti, että toa ja selvittäen mahdollisuuksia. Kepan minut edes valittaisiin ohjelmaan? Paria Etvo -koordinaattorilta, Sari Markkaselta, päivää myöhemmin saapui vastaus Tinkulle sain kuulla, että heillä valintahaastattelut osoitetun sähköpostin kautta: Maa- ja kirjeet pitää pystyä tekemään espanjaksi. ilmanvaihto ry hakee bolivialaiselle Luis Vain alkeita opiskeltuani, esitin maail- Alejandro Mantillalle isäntäperhettä. 6 7

5 simman varhaisessa vaiheessa, siis jo silloin, kun huomaan, että jokin asia vaivaa minua tai toista ihmistä. Näin ongelmat eivät pääse kärjistymään, vaan ne saadaan ratkottua helpommin. Kenties asioiden ratkominen puhumalla ei ole sen enempää lattari- kuin suomimiestenkään perushyveitä, mutta mitä enemmän olemme Alejandron kanssa keskusteluja käyneet, sitä syvemmin olemme oppineet toisiamme kunnioittamaan. Ennakkoluuloja ja näkökulmien laajentamista Toisinaan minulle on aiheuttanut pahaa mieltä joidenkin ihmisten ennakkoluuloisuus. On ollut järkyttävää huomata, miten muka kansainväliset ihmiset oikeasti suhtautuvat vieraan kulttuurin edustajaan. hyvin syväluotaavan tutustumisen yhteen ulkomaalaiseen ihmiseen. ajatella asiaa suomalaisen näkökannalta ja erot köyhien ja rikkaiden alueiden välillä voivat olla huimat. Espanjan puhuminen ei ole minulle mitenkään sujuvaa vielä, joten vaikeammissa paikoissa käytämme yhä englantia. Arkiasiat ja puhelut ymmärrän, mutta oma puheen tuottaminen on vielä hidasta. Joka päivä opin kuitenkin enemmän ja kirjoittelen jatkuvasti ylös uusia sanoja tai tapoja sanoa jokin asia. Ja toki kulttuurien yhteentörmäyksistä on seurannut hupaisiakin hetkiä, kuten nyt vaikkapa se, ettei lumia pitäisi levitellä pihalle vaan työntää pihalta pois! Tai toinen on käyttänyt jossain yhteydessä vahingossa täysin väärää sanaa, mille on sitten saatu yhdessä nauraa. Vaikka kielimuuri olisi suuri, niin ihmiset keksivät keinot, jos on aito halu ja tarve kommunikoida. kanssa ja alamme jo tuntea toisiamme, sitä suuremmaksi kasvaa myös aito arvostaminen ja kunnioitus toisiamme kohtaan. Kaikista parhaat ja syvällisimmät keskustelut ovat alkaneet kuin itsestään arkipäivän hetkistä. Yhdessä eläessämme olemme saaneet huomata, miten paljon tämä aika on jo nyt opettanut ja kasvattanut meitä ihmisinä. Alejandro on monesti puhunut minulle siitä valtavasta muutoksesta, jota hän ei ikinä olisi uskonut tapahtuvan, että hän bailaamisen sijasta mieluummin viettääkin rauhallista aikaa kotona siivoillen ja linnun laulua kuunnellen. Ja miten paljon hän on oppinut käytännön asioita kierrättämisestä ja viemärin puhdistamisesta kommunikointiin ja yhteisöllisyyteen. Ja minä taas arvostan Alejandron sopeutuvuutta ja kykyä kommunikoida avoimesti vaikeistakin aiheista. Se on äärimmäisen tärkeää, ja vaikka kielimuuri olisi suurikin, ihmiset keksivät kyllä keinot, jos on aito halu ja tarve kommunikoida. Meistä on Alejandron kanssa tänä aikana kasvanut sisaruksia Alejandro on minulle kuin pikkuveli ja minä olen hänelle kuin isosisko. Kun minä elokuussa 2006 matkustan vuodeksi Boliviaan, käyn tervehtimässä Alejandron isää, jonka kanssa jo olen ollut yhteyksissä. Alejandro taas muuttaa äitini luokse, sillä he ovat jo nyt kuin äiti ja poika. Voiko kulttuurienvälistä vuorovaikutusta juuri tämän syvemmin toteuttaa? Käytännön kulttuurinvaihtoa Kirjoitan Alejandrolle pitkiä kirjeitä espanjaksi, toisinaan myös englanniksi. Näin saan selitettyä ajan kanssa hankalampia aiheita, joihin puhekielen sanasto ei riitä, tai joita kulttuurieroista johtuen on kenties vaikea ottaa puheeksi. Samalla sanavarasto kasvaa ja pääsen soveltamaan opettelemiani kielioppiasioita käytäntöön. Ale lukee kirjeeni ja sitten käymme ne yhdessä läpi korjaten kielioppivirheet ja keskustellen aiheet läpi. Alejandro on myöhemmin monesti antanut minulle positiivista palautetta, että kirjeistäni on todella hyötyä! Ale on oppinut omakotitalon kaivoista, takan ja vesipum- Ei ole itsestään selvää, että vaihtarina hyväksytään kaikkiin po- Meistä on mesta paljon asioita, joita moni pun toiminnasta lähtien Suorukoihin ja että ihmiset aidosti tänä aikana suomalainenkaan ei tiedä. Minä välittävät. kasvanut taas naureskelin finnish kangarooille, vaikka ovathan ne ru- erilaiset totuudet? Kuinka yhdistää eri ihmisten Minä taas ajattelen tällaisissakin tilanteissa asian muitakin sisaruksia Alejandro sakot melkoisen suuria täällä. Ajoittain meillä on ollut vaikeitakin paikkoja ja olen toisaalta ollut varsin tiukka tie- puolia; Miltä minusta Boliviassa tuntuisi, jos esimerkiksi per- Toisinaan käymme pitkiä on minulle keskusteluja molempien kulttuureista, maista, politiikas- silti saanut Alelta jälkeenpäin positiivista tyissä asioissa. Rajojen asettamisesta olen he, jossa asun, ei aidosti hyväksyisikään minua? Onneksi oma veli ja minä ta, ekologisista asioista ja jopa palautetta, sillä sehän on osa välittämistä. kuin pikku- ystävä- ja lähipiirini ovat tässä olen hänelle luonnonilmiöistä. Mutta toiset Toki me molemmat olemme aikuisia suhteessa olleet lämminhenkisiä kuin iso- aiheet ovat kummallekin liian ihmisiä, menemme ja tulemme hyvin vapaasti, mutta tiettyjä pelisääntöjä on kui- ja hyväksyviä. sisko. vaikeita käsitellä kovin syvällisesti edes englanniksi, joka on tenkin noudatettava ja toiseen on voitava Joskus olen myös miettinyt omaa suhtautumistani vierasmaalaisiin meille molemmille kuitenkin vieras kieli. luottaa. Eikä luottamus liity pelkästään uskollisuuteen ylipäätään. Kulttuuri, media ja ilmapiiri, Jaamme toisillemme tietoa toistemme parisuhteessa tai siihen, ettei jossa olen kasvanut, on vaikuttanut omiin kotimaista, mikä helpottaa suuresti omaa toinen vaikkapa varasta. Me olemme keskustelleet ajatuksiini, mutta oma epäluuloisuuteni lähtöäni ja luo turvallisuudentunnetta. Mi- luottamuksesta sovittuihin asioi- liittyy enemmänkin vieraisiin ihmisiin ten muuten saisin ensikäden tietoa vaikhin, esimerkiksi aikatauluihin tai kotitöi- yleensä, kuin siihen, että he edustavat eri kapa Cochabamban vaarallisista alueista, hin liittyen. kansallisuuksia. tai missä siellä voi harrastaa joogaa tai Isäntäperheenä olo on välillä itkua, välillä Näitä tuntoja on kuitenkin hyvä välillä käydä tanssitunnilla? Toki esimerkiksi veden naurua, välillä tavallista arkea. Toisinaan pohtia, etenkin kun aidosti tutustuu vieraan käyttöön liittyvissä asioissa kannattaa pienet, mitättömät asiat ärsyttävät, mutta Kirjoittaja on elokuussa lähdössä ICYE kulttuurin edustajiin. Bolivialaisen kuunnella aiemmin samassa paikassa olleita sellaistahan elämä on. Jokainen hetki ei -vapaaehtoistyöntekijäksi Boliviaan. kanssa asuminen on minulle ollut merkittävä suomalaisia, sillä paikallinen on tottu- ole ruusuilla tanssimista, mutta mitä pa- kokemus, sillä se on mahdollistanut nut sikäläiseen bakteerikantaan, eikä osaa remmin olemme ystävystyneet Alejandron 8 9

6 UUTISET UUTISET Maailmanvaihdolla uusi hallitus Maailmanvaihdolle valittiin uusi hallitus maaliskuussa pidetyssä vuosikokouksessa. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Niina Airikka. Niina oli vapaaehtoistyössä Mosambikissa Uusina jäseninä hallituksessa aloittivat Hanna Gustafsson, Olli Moilanen ja Mila Sell. Hanna on osallistunut monille ICYE leireille menneinä vuosina, Olli suoritti viime vuonna yliopistoharjoittelun järjestössämme ja Mila hoitaa tällä hetkellä järjestösihteerin tehtäviä. Hallituksessa jatkavat: Ella Douhevyx, Anna-Sofia Joro, Marika Heinonen, Sanna Nerola, Meri Tennilä ja Mari Toivanen. Hallitus jakoi vastuualueet seuraavasti: Kotimaisten vapaaehtoisten ohjelma: ETVO ohjelma Kepan alaisuuteen vapaaehtoistyöjärjestöjen verkostoyhteistyö kehittyy Ella Douhevyx, Hanna Gustafsson ja Mila Sell. Ulkomaisten vapaaehtoisten ohjelma: Marika Heinonen ja Sanna Nerola. Isäntäperheet ja vapaaehtoistyöpaikat: Anna-Sofia Joro ja Mari Toivanen Tiedotus: Anna-Sofia Joro, Ella Douhevyx, Meri Tennilä ja Olli Moilanen. Talous: Hanna Gustafsson ja Niina Airikka. Järjestöyhteydet: Olli Moilanen / järjestösuhteet Suomessa, Mila Sell / ETVO edustus, Marika Hieninen / Euroopan Assosiaatio. Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Anna-Sofia Joro ja toiseksi varapuheenjohtajaksi Meri Tennilä. Maailmanvaihto on ollut mukana ETVO ohjelman käynnistämisessä ja pyrittämisessä vuodesta Otimme alkuvaiheessa vastuun myös ohjelman käytännön toteutuksesta. Vuonna 1997 ohjelman toteutusvastuu siirrettiin Kepaan. Maailmanvaihto, KVT, Allianssi ja Tinku-yhdistys ovat olleet mukana ohjelmaa koordinoivassa työryhmässä. Tänä vuonna ohjelman kehittämisprosessissa on päätetty siirtää ohjelma kokonaisuudessaan Kepan alaisuuteen. Vapaaehtoistyöjärjestöjen välistä yhteistyötä kehitetään järjestöjen välisen verkoston kautta. Verkoston tarkoitus on yhdistää voimia kansainvälisiä vapaaehtoistyöohjelmaa koskevien teematapaamisten avulla. Järjestöjen välinen tiedotusyhteistyö jatkuu aiempien vuosien tapaan. Seuraava kansainvälisiä vapaaehtoistyöohjelmia esittelevä yhteinen infoilta järjestetään elokuussa (30.8.) ICYE ohjelma kiinnostaa enemmän kuin EVS vapaaehtoistyö Elokuussa 2006 alkaviin ICYE vapaaehtoistyöohjelmiin on ollut kohtalaisesti kiinnostusta. Lähdössä on 13 vapaaehtoista kohdemainaan Bolivia, Costa Rica, Honduras, Meksiko, Uganda, Nepal, Intia, Thaimaa ja Uusi Seelanti. Vielä on paikkoja avoinna Brasiliassa ja Keniassa. EVS vapaaehtoistyöhön on sen sijaan ollut tänä vuonna vaikea löytää osallistujia. EVS vapaaehtoisia on lähdössä Albaniaan, Makedoniaan, Espanjaan, Italiaan, Islantiin, Liettuaan ja Belgiaan. Albaniaan lähetämme ensimmäistä kertaa vapaaehtoisen. Write for Newsletter Readers writings wanted. Short or extensive, all writings are more than welcome. We would also like your drawings, photos, poems, anecdotes and other creations! For a price you would get to admire your own contribution in a paper printed and published. Volunteer work also gives you a pleasant mind. If interested, contact the Newletter staff at tiedotus@maailmanvaihto.fi. Editing is completed on a www-basis and by so you can take part from around the world. Kirjoita Newsletteriin Lukijoiden kaikki kirjoitukset aina lyhyistä laajoihin juttuihin ovat lämpimästi tervetulleita. Newsletter ottaa mielellään vastaan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Vapaaehtoistyöstä saat myös hyvän mielen. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä lehden toimituskuntaan osoitteeseen tiedotus@maailmanvaihto.fi. Toimitus sujuu www-pohjalta sähköpostin avulla, joten siihen voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa

7 KEVÄTkuulumiset teksti: Sanna Nerola, Anni Koskela kuvat: Sanna Nerola askartelun riemua KEVÄTkuulumiset Fil-Millinen Productions / Milli Mokkila Evaluaatio- ja valmennusleiri Inkoossa Jaana, Paula ja Susanna sekä puolalainen Ewa illanvietossa Ulkomaalaisten vapaaehtoisten loppuleiri ja suomalaisten vapaaehtoisten lähtövalmennus pidettiin tänä vuonna samana viikonloppuna Kavalahden leirikeskuksessa Inkoossa. kotiinlähdön aika ainoastaan huonetta vaan myös petin paikallisten siskojensa kanssa. Vieraaseen kulttuuriin sopeutumisprosessiin osallistujat pääsivät mukaan sekä tunnetasolla että Paikka oli jo lähes kaikille ulkomaisille tä. Kisojen voittaja joukkue palkittiin lauantain loppujuhlissa, jossa palkittiin myös teoriassa. vapaaehtoisille tuttu, koska siellä pidettiin myös heidän kielileirinsä viime vuoden parhaimman huoneentaulun tehnyt ryhmä. Olimme jälleen onnekkaita saamaan terveysinfoa pitämään yhden Suomen par- elokuussa. Leirin vetäjänä toimi Anniina Huoneentaulut tehtiin ns. ohjeiksi tuleville vapaaehtoisille, ja laitetaan Maailmanhaista trooppisten tautien asiantuntijoista. Lahtinen. Leiriläisiä oli Japanista, Taiwanista, Nigeriasta, Boliviasta, Saksasta, Itävallasta, Italiasta, Puolasta, Intiasta, Mek- Illat kuluivat yhdessä suomalaisten kansvyyden omaava Taneli Puumalainen valotvaihdon toimiston seinälle. Kansainvälisen lääketieteen erityispätesikosta ja USA:sta. sa erilaisten leikkien, oleskelun ja saunomisen puitteissa. Säät olivat tällä leirillä yhteistyön hedelmät esitteillä ti terveysriskejä kehitysmaaolosuhteissa. Tällä kertaa yhtä aikaa pidettiin myös Erityisen arvokasta oli jokaisesta kohdemaasta erikseen annettu tieto terveystilan- suomalaisten lähtövalmennus, joka oli monien leiriläisten mielestä mukavaa. tannut. Leiri onnistui hyvin, mutta loppui paaehtoistyön haasteellinen puoli: pohditteesta ja vaadittavista rokotteista. hieman huonot, mutta se ei menoa hai- Leirin ohjelmaan kuului mm. kuluneen odotetusti hieman haikeisiin tunteisiin. tiin tilanteita, joissa vapaaehtoistyöntekijän Osallistujien palautteiden mukaan ohjelmaa pidettiin antoisana ja tärkeänä, mutta vuoden arviointia piirtämällä diagrammeja vastaanottamiseen ei ole valmistauduttu ja ja omia kuvia, joita tehdessä jokainen pohti muutoksia itsessään ja vuoden aikana ta- haasteisiin roolinsa. Mietittiin myös sopeutumista lähdöstä konkreettisemman ja antoi hyvän Valmennusta vapaaehtoistyön vapaaehtoinen joutuu itse muokkaamaan monen mielestä liiankin tiiviinä. Leiri teki pahtuneita asioita. Leirillä pohdittiin myös Samaan aikaan pidetty valmennuskoulutus isäntäperheessä asumiseen ja sitä, miten pohjan tulevaan kokemukseen. Antoisaa paljon tulevaisuutta, kotiinpaluuta ja muutoksia itsessään. Monet jutut tehtiin pien- Latinalaiseen Amerikkaan ja Uuteen Seepaaehtoisen elämään. maalaisten vapaaehtoisten kanssa. Osal- perehdytti elokuussa Aasiaan, Afrikkaan, paljon perheen on kohtuullista puuttua va- oli myös, kun leiri pidettiin yhdessä ulkoryhmissä, jolloin kaikilla oli aikaa puhua lantiin vapaaehtoistyöhön lähteviä kohtaamaan tuleva roolinsa eurooppalaisena toivat kokemuksistaan Boliviasta ja Ni- tunnelmaan ja saivat kokemusta vieraiden Aino-Eeva Lithovius ja Mila Sell kerlistujat pääsivät mukaan kansainväliseen ja tulla kuulluksi. Perjantai iltapäivänä kisattiin leiri olympialaisissa yhdessä suomalaisten kanssa. rissa. Kolmentoista osallistujan ryhmässä telystään bolivialaisten katulasten parissa Valmennuksen vetäjänä toimi pääsih- vapaaehtoistyöntekijänä vieraassa kulttuugeriasta. Aino-Eeva kertoi mm. työsken- kielten käytöstä. Lajeina oli mm. kolikon kuljetusta purkkiin, letkajenkkaa, veden kuljetusta astiaan kelijoita ja jo työelämässä mukana olevia. hän totesi sopeutuvansa yllättävän helpos- lisäksi Hanna Gustafsson osallistui leirin oli mukana abiturientteja, yliopisto-opis- ja Mila puolestaan isäntäperheestä, jossa teeri Anni Koskela. Aino-Eevan ja Milan ja esineiden/ asioiden keruuta ympäristös- Neljän päivän koulutuksessa painottui vati vähäiseen yksityisyyteen. Hän ei jakanut toteuttamiseen

8 KEVÄTkuulumiset KEVÄTkuulumiset Suuntasimme kulkumme Katajanokan satamaan, jossa meitä kyyditsi Viking Rosella -alus. Ankkurit nousivat ja vilkutimme hyvästit valkoiselle Helsingille. Laiva oli tupaten täynnä ja etsimme itsellemme laivan käytäviltä tilaa istua. Viimein tila löytyikin yläkerrasta ryhmien kokousalueelta, jonka valtasimme porukkamme rupattelunurkaksi. Laivamatka sujui rattoisasti rupatellen ja ennen kuin huomasimmekaan, saavuimme naapurivaltiomme pääkaupunkiin Tallinnaan. Ensi tehtävänämme Tallinnassa oli löytää tiemme majapaikkaamme. Hostellimme sijaitsi ydinkeskustan ulkopuolella, jonne meidän täytyi kulkea julkisilla kulkuvälineillä. Hyppäsimme ratikkaan, ja jäimme ohjeen mukaisella pysäkillä pois. Kappas vaan, hostelliamme ei näkynytkään missään. Ympärillämme oli paljon taloja ja Tapasin Rautatieasemalla eri kansalaisuuksista koostuvan joukon reppuselkäisiä nuoria. Kuulin naurua ja jälleennäkemisen riemua. Näin ystävysten halaavan ja huomasin ihmisten poskipielissä korviin saakka ulottuvaa hymyä. Tästä sakista ei voi erehtyä, se on ICYE: n vaihtareiden joukko lähdössä pääsiäismatkalle Tarttoon. Pääsiäismatka Tarttoon teksti ja kuvat: Mari Toivanen Teretulemast uuesti Tartusse! vilkasta liikennettä, mutta kuvassa näkyvää suurta kerrostaloa eikä kartassa kuvattua tietä löytynyt ympäriltämme. Neuvoa kysyttyämme löysimme jatkoyhteyden ja pääsimme turvallisesti hostelliimme. Hetken levättyämme lähdimme kukin omia teitämme tutustumaan Tallinnan kaupunkiin. Lauantai aamuna olimme jo varhain hereillä, jätimme hostellin taaksemme ja suuntasimme askeleemme Tallinnan keskustaan. Tutustuimme keskustan liikekeskuksiin sekä vanhaan kaupunkiin. Kahden aikaan iltapäivällä istuimme bussin yläkerrassa matkalla kohti Tarttoa. Kävelystä uupuneena suljin silmäni ja kuuntelin kanssamatkustajiani. Kuulin ympäriltäni kiivasta keskustelua ja innokasta odotuksen tuntua. Kohtasin myös väsyneet silmät ja uupuneet katseet viereltäni. Muutama muukin taisi torkahtaa matkan varrella. Parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme aurinkoiseen Tarttoon. Linja-autoasemalla meitä oli vastassa Mai. Hän johdatti meitä kohti yliopistoasuntoja, jossa hostellimme sijaitsi. Illalla lähdimme yhdessä syömään paikalliseen ravintolaan. Ihmetykseksemme löysimme ruokalistalta kengurua. Ei tainnut kuitenkaan olla paikallista perinneruokaa. Kukaan ei uskaltautunut maistamaan kengurun lihaa, mutta pihvit ja perunat maistuivat mainiosti. Iltasella kuulin eräästä hostelli huoneesta iloista naurua ja puheensorinaa. Mennessäni sisään huoneeseen, näin joukon vaihtareita pöydän ympärillä korttipakan ääressä. Punaisella värillä varustetulla kortilla sai pullon suusta niin monta kulausta, kun luku osoittaa, kun taas mustalla edessä oli tehtävä. Liityin iloiseen joukkoon. Istuimme kaikki pöydän ympärillä pelaten ja tunnelma oli hilpeä. Illan hämärtyessä päätimme lähteä katsastamaan Tarton yöelämää. Oliko suomalaistenkin opiskelijoiden suosimassa yliopistokaupungissa yhtä vilkas yöelämä kuin kuviteltiin, siitä oli otettava selvää. Mai neuvoi meille kaupungin menopaikat, paikalliset ööklubit. Illanviettomme ei onneksi jäänyt ö-luokan tasolle, vaan pääsimme testaamaan paikallisen yöelämän antia. Sunnuntai aamupäivällä kiersimme Tarton kaupunkia Mai oppaanamme. Katselimme kaupungin nähtävyyksiä, yliopistorakennuksia sekä Main paikallistuntemuksella hyviä ruoka- ja illanviettopaikkoja. Iltapäivällä lähdimme sivistämään itseämme Eesti Rahva Museoon, jossa oppaamme kertoi meille Viron historiasta ja kulttuurista. Museokierroksen jälkeen saimme kurkistaa Viron kansallisaarteiden helmaan. Museossa järjestettiin kansanmusiikin konsertti, jonne ratikkaa odotellessa muutamat ryhmästämme uskaltautuivat mukaan. Saimme kuulla runonlaulantaa sekä pääsimme osallistumaan paikallisiin laululeikkeihin. Siinä oli Suomalaistytöllä kummastelemista, kun jouduimme täysin vieraskielisen laululeikin keskelle linnunpesään hautomaan munia. Silloin ei tiennyt mihin nokkansa laittaisi. Maanantai aamupäivällä koitti paluumatkan aika. Käänsimme keulan pohjoista kohti ja otimme bussin Viron keväisen maaseudun halki Tallinnaan. Pääkaupungissa päätimme lähteä yhdessä lounaalle, minkä jälkeen meille jäi vielä hetki aikaa tehdä viimeisiä ostoksia ja hankkia tuliaisia. Viking Rosella odotti meitä jo satamassa ja nousimme kyytiin. Laivan keinuessa Helsinkiä kohden katselimme jäiden sulavan Suomenlahden vesiltä. Paatissa keinui väsyneitä, mutta tyytyväisiä matkustajia. Terminaaliin saapuessa koitti hyvästien aika. Lähdimme kukin omille teilleen, eri puolelle Suomea. Kuitenkin mieleemme jäi muisto yhteisestä pääsiäisestä, ystävistä, yhdessäolosta, iloisista hetkistä ja yhdessä kuljetusta matkasta. Ehkäpä Viron matka painuu mieliimme muistona yhteisestä ajasta. Niin, siihen saakka kunnes taas tavataan

9 teksti ja kuvat:kadi Sarapuu ITALIA Pastan, pizzan ja jalkapallon maa Keskuksessa käy arkipäivisin 18 psyykkisesti vammaista henkilöä, joista 4 yöpyvät keskuksen yläkerran asunnossa. Minulle oli uutta työskennellä tällaisten ihmisten kanssa, sillä he ovat kuin lapsia, mutta silti aikuisia. Päivittäisistä ongelmista ja vaikeuksista huolimatta pidän tästä paikasta, sillä heidän kanssaan jokainen päivä on erilainen. Täällä on paljon erilaista toimintaa, kuten liikuntaa, kuvataideterapiaa, ruoanlaittoa niin kokkimme kanssa kuin pienryhmässä asunnon keittiässä, erilaisia työpajoja joissa piirretään, askarrellaan, luetaan ja kirjoitetaan. Nyt kevään saapuessa olemme myös käyneet talleilla ratsastamassa, kunnostaneet puutarhan kaikkine viiniviljelmineen ja suihkulähteineen, sekä istuttaneet kasvimaalle yrttejä, mansikoita ja muita kasveja. Kevät on jo pitkällä täällä Pohjois-Italiassa. Työskentelen lähellä Udinen kaupunkia, paikassa nimeltään Reana del Rojale. Työpaikkani on vammaisten toimintakeskus Insieme Si Può, mikä on suomeksi Yhdessä me voimme. joitetaan artikkeleita viikon tapahtumista ja lisätään myös valokuvia. Jokainen kirjoittaa vuorollaan kokemuksistaan ensin käsin ja sitten harjoitellaan tietokoneen käyttöä, eli naputellaan sama koneelle. Lehti sisältää myös seuraavan viikon ruokalistan ja viikko-ohjelman. Lisäksi lehdestä löytyvät horoskoopit, viikon resepti ja tärkeät tiedotteet vanhemmille. Myöskin minusta on tehty juttuja lehteen ja seuraavaksi haluiaisin itse kirjoittaa jotakin sinne, kunhan kielitaitoni parantuu. Retkiä ja elämyksiä Yritämme järjestää noin joka kuukausi tai useammin jonkun kulttuurillisen elämyksen. Monta kertaa olemme jo käyneet teatterissa katsomassa hauskoja ja opettavaisia esityksiä. Yksi mieleenpainuvimmista retkistä oli Alpeille Sutrion kylään, jossa kävimme katsomassa jouluseimien näyttelyä. Myös ulkona syöminen on yksi elämyksistä ja se on osoittautunut erittäin Udinen kaunis kaupunki Viikonloppuisin ja joskus iltapäivisin istun linja-autoon ja menen Udineen tekemään ostoksia tai muuten vaan kävelemään ja katselemaan näyteikkunoita. Minuun ovat erityisesti tehneet vaikutuksen vanhan kaupungin rakennustyyli ja kävelykadut, joissa on katos. Udinessa kuulemma sataa usein ja siksi joillekin kaduille on tehty suojat. Olen saanut hyviä ystäviä työntekijöistä ja he ovat näyttäneet minulle paikkoja. Joskus iltaisin lähdemme kiertelemään kaupunkia ja pistäydymme mielenkiintoisissa ravintoloissa nauttimassa viinilasillisen ja maistelemassa pieniä naposteltavia. Olen myös ollut heidän kotonaan päivällisillä. Kalenteriini ovat joutaneet niin italialainen perhe-elämän arki kuin espanjalaiset illanistujaiset. Muutenkin ihmiset ovat olleet täällä erittäin mukavia ja jokainen on vuorollaan yrittänyt huolehtia siitä, että minulla on kaikkea mitä tarvitsen. Minut on pyydetty mäpäivillekin. Myöskään lomamatkoista en ole jäänyt paitsi. Että tällä kertaa tällaista Italiasta. Tämä vapaaehtoisaikani on ollut tähän asti erittäin mielenkiintoista ja ihanaa aikaa. Toivon sen myòs jatkuvan samaan malliin, ellei paremmin. Reana, huhtikuu -06 Kirjoittaja on EVS -vapaaehtoistyöntekijä- Viikon tapahtumat lehteen Meillä on täällä keskuksen oma sanomalehti, joka tulostuu joka perjantai toimiston tulostimesta uusine juttuineen. Sinne kir- suosituksi. mukaan niin kauppareissuille kuin syntynä Italiassa

10 teksti ja kuvat:tiina ja Kati Huttunen Katmandun kuulumisia Vihdoin ja viimein rauha on palannut Katmanduun ja menneiden viikkojenmellakoista muistuttavat enää poltetuista renkaista jääneet tuhkakasat ja tavallista lukuisammat mellakkapoliisipartiot kaduilla. tä ja syli on jatkuvasti täynnä lapsukaisia. Viimeaikaiset järkyttävät tapahtumat ovat näkyneet lasten leikeissäkin: lapset ovat työstäneet näkemiään kamaluuksia leikkimällä poliisia ja mielenosoittajia, jotka hakkaavat toisiaan. Vaikka orpokodeilla lapset ovat olleet koko ajan turvassa, ovat he joutuneet todistamaan mellakoita aivan oman ikkunan alla. Täällä Katmandussa orpokoteja on hurjan paljon, sillä maan poliittisen tilanteen ja maolaississien toiminnan vuoksi useita lapsia on jäänyt orvoiksi. Onneksi vapaaehtoistyötä tehdään melko runsaasti ja olemme muun muassa löytäneet muutaman hyvän sairaalan, joissa orpolapsia hoidetaan ilmaiseksi. Orpokotien olot vaihtelevat suuresti, mutta meidän orpokodit ovat Tuntuu uskomattomalta, miten pienestä täällä lapset osaavat iloita. Uusi kynä on varsinainen aarre lapselle, puhumattakaan leluista. suhteellisen hyviä paikkoja. Ruokaa on riittävästi, lapset käyvät koulussa ja perushuolto pelaa kohtuullisen hyvin. Toki paljon parannettavaa riittäisi ja välillä iskee turhautuminen, kun toivoisi voivansa tehdä enemmän olojen parantamiseksi. Valitettavasti täällä rahaa ei kannata antaa suoraan orpokodeille, silla koskaan ei voi olla varma, että raha todella käytetään lapsiin. Parempi on ostaa ihan itse lasten tarvitsemia tavaroita, kuten koulutarvikkeita, saippuaa, hammasharjoja sun muuta. Tuntuu uskomattomalta, miten pienestä täällä lapset osaavat iloita. Uusi kynä on varsinainen aarre lapselle, puhumattakaan leluista. Vapaaehtoisena työskentely Nepalissa on ollut antoisaa ja varmasti lähtö täältä tulee olemaan haikea. Viiden kuukauden aikana lapsiin ehtii kiintyä kovasti. Huolimatta ajoittain rauhattomastakin tilanteesta Nepali on vallannut paikan sydämistämme ikuisesti. Katmandu, Kirjoittajat ovat ICYE -vapaaehtoistyöntekijöinä Nepalissa. mielenosoitusten ja pitkän lakon edessä ja toivottavasti rauha kestää tällä kertaa. Elämä orpokodeilla on myös jälleen ar- Kadut ovat jälleen täyttyneet katukaupustelijoista, valtaviksi kasvaneiden jätekasojen lemu on vaihtunut imelien suitsukkeiden tuoksuun ja normaali kisissa uomissaan. Päivät Lapset ovat liikenteen melu pauhaa ympärillä. Tuntuu ihanalta kä- työstäneet näke- lasten pesemistä, syömisessä ovat täynnä puuhaa, kuten vellä jälleen vapaasti kadulla miään kamaluuksia leikkimällä teiden ompelemista, sairaa- ja läksyissä auttamista, vaat- pitkien ulkonaliikkumiskieltojen jälkeen. Neuvottelut poliisia ja mielenosoittajia.lassa käyttämistä ja tietysti demokratian palauttamiseksi ovat käynnistyneet Nepakimistä ja läheisyyttä. sitä tärkeintä kaikista leiklin kuninkaan vihdoin taivuttua valtavien Lapset ovat erittäin läheisyyden kipei

11 Salam! Azerbaidzan! teksti ja kuvat: Päivi Hemilä Tämänhetkinen kotipaikkani on Azerbaidzanin pääkaupunki, Baku. Azerbaidzan on noin kahdeksan miljoonan asukkaan muslimivaltio erittäin liberaali sellainen Kaukasuksella. Virallinen kieli on azeri, mutta suurin osa ihmisistä puhuu myös venäjää. Bakussa on asukkaita noin kolme miljoonaa. Kaupunki on Kaspian meren, joka on oikeasti iso järvi, rannalla ja melkein aina tuulinen. Baku tarkoittaakin tuulen kaupunkia. Olen viettänyt täällä nyt kaksi ja puoli kuukautta EVS-vapaaehtoisena. Työni on osa monikansallista projektia Working with Youth and Children in Need in EU Keskuksen asiakkaat ovat pakolaisia, pääosin Afganistanista ja Tsetseniasta, mutta myös muun muassa Pakistanista, Irakista ja Iranista. Keskuksessa järjestetään koulutusta, kuten tietokone-, ompelu- ja kielikursseja, kirjastossa voi kirjojen lainaamisen lisäksi opiskella ja käyttää tietokonetta, eri kieliset sanomalehdet ovat luettavissa infonurkkauksessa ja niin edelleen. Pakolaisille keskus on myös tärkeä tomuudessa, kun bussini törmäsi toiseen autoon. Tilanne oli kiinnostava; molempien autojen kuljettajat syöksyivät ulos autoistaan ja alkoivat huutaa toisilleen. En tiedä mitä loppujen lopuksi tapahtui, sillä postuin paikalta siinä vaiheessa kun autojen ympärille oli kerääntynyt sankka miesjoukkio ja liikenne oli muuttunut entistäkin sekavammaksi. and EECA Countries. Työskentelen UN- kohtaamispaikka, kuin yhteinen olohuone. HCR:n pakolaiskeskuksessa, englanninkieliseltä nimeltään Refugee Women and sille ja nuorille. kuin lähtiessäni luulin. Azerit ovat todella Kirjoittaja on EVS -vapaaehtoistyöntekijä- Minun tehtäväni on järjestää toimintaa lap- Ulkomailla asuminen on ollut helpompaa Baku, toukokuu -06 Youth Center. Tällä hetkellä opetan pääasiassa englan- vieraanvaraisia, avoimia ja sosiaalisia, jonä Azerbaidzhanissa tia lapsille, nuorille ja aikuisille. Lisäksi pidän tietokoneleikkikoulua, musiikkitunteja ja taidetuokioita. Kesällä tarkoituksena on järjestää aiempaa enemmän toimintaa kouluikäisille pakolaislapsille ja -nuorille, joilla ei välttämättä kesälomalla ole mitään mielekästä tekemistä. Suunnitelmissa on tehdä retkiä mielenkiintoisiin kohteisiin kaupungissa ja sen ulkopuolella, urheilla, viettää päiviä rannalla, järjestää taidenäyttely ja niin edelleen. Työpaikkani on todella kansainvälinen ja monikielinen. Itse en puhu azeria enkä venäjää, puhumattakaan vaikkapa urdusta tai darista. Onneksi aika moni työkavereistani puhuu ainakin jonkin verran englantia. Tulkkaus on usein tarpeen, mutta hyvin keskustelu välillä onnistuu ilman yhteistä kieltäkin, kun käyttää mielikuvistusta. Asun yhdessä saksalaisen ja ranskalaisen EVS-vapaaehtoisen kanssa. Asuntomme on hyvin lähellä työpaikkaani; kävelen töihin kymmenessä minuutissa. Ilman tienylityksiä matka sujuisi nopeammin. Autot eivät nimittäin anna tietä, enkä vielä tohdi ylittää katuja paikallisten tapaan kävelemällä suoraan kaoottisen liikenteen sekaan. Liikennekulttuuria ajatellen on oikeastaan ihme, että vasta muutama päivä sitten olin ensimmäistä kertaa onnet- Ihmiset tuntuvat olevan aika varmoja siitä, että suomalainen ei kuumuutta kestä. ten tänne oli helppo tulla. Projektistamme vastaavat järjestöt ovat suunnitelleet kaiken huolellisesti, eikä mikään asia ole jäänyt epäselväksi. Meistä on pidetty hyvää huolta, joten minulla on ollut koko ajan turvallinen olo. Tähänastisen kokemukseni perusteella suosittelen vapaaehtoiseksi lähtemistä jokaiselle. Olen päässyt tekemään äärimmäisen tärkeää työtä ja samalla olen saanut loistavan oppimisen ja kasvun mahdollisuuden eläessäni maassa, josta en aiemmin tiennyt yhtään mitään. Juuri nyt odotan innolla kesää. Azerbaidzanin ilmasto ei ole trooppinen, mutta kesällä on todella kuuma. Talvella joulu-, tammi- ja helmikuussa on muutamia asteita pakkasta ja voi olla luntakin. Kevätkuukaudet maaliskuu ja huhtikuu ovat epävakaita, mutta ilma lämpenee koko ajan. Toukokuu on yleensä jo kesäkuukausi, mutta tänä keväänä Azerbaidzanin toukokuu muistutti sään puolesta hämmästyttävästi suomalaista. Touko- ja kesäkuussa luonto viheriöi. Heinä- ja elokuussa on kuulemani mukaan tukahduttavan kuumaa ja kuivaa, 35 astetta on normaalia ja välillä lämpötila nousee yli neljänkymmenen asteen. Ihmiset tuntuvat olevan aika varmoja että suomalainen ei kuumuutta kestä. Se jää nähtäväksi. Onnistuin kyllä jo polttamaan kasvoni auringossa, heti ensimmäisinä kuumina päivinä. Työpaikallani ihmiset kyselivät kauhuissaan mitä minulle on tapahtunut, kun viikonlopun jälkeen maanantaina saavuin työpaikalle naama tulipunaisena. Elekielellä yritin selittää, että suomalainen iho ja aurinko ei ole mikään helppo yhdistelmä.

12 Olemme paljon luostarissa ollessa miettineet, mikä saa nuoren naisen valitsemaan elämäkseen luostarin ja nunnan ammatin. Elämää täällä nähtyämme alamme ymmärtää, ettei kysymys ole ehkä pelkästään uskonnollisesta vakaumuksesta ja sen toteuttamisesta, vaan kyseessä on myös hyvin käytannöllinen, järkevän ihmisen ratkaisu. Koulutusta ja taloudellista turvaa Nunnat eli sisaret saavat hyvän nelivuotisen yleissivistävän koulutuksen, jonka jälkeen myös erilliset ammattiopinnot Moni meidän tuntemistamme sisarista on Luostariin pakoon sodalta ovat mahdollisia ja niihin pääsy paljon tehnyt ammattilupauksensa aikana, jolloin helpompaa (esim. sairaanhoitaja, kätilö, koko maa oli käytännöllisesti katsoen sodassa naisia hakattiin, raiskattiin ja jopa hammaslääkäri, opettaja). Opiskelun aikana kokelaan vakaumusta ja aikomusta tarkistetaan vuosittain, ja jos on tullut asioista, terveydenhuollosta, ruuan saan- Luostarit olivat silloin lähes ainoita kos- tapettiin paljon. katumapäälle, on mahdollisuus hypätä nista ja muista luontaiseduista- mikä on kemattomiksi jätettyjä ja turvallisia paikkoja asua. Nuoremmillekin sisarille asiat kelkasta. Nunnaksi valmistuttua tehdään tässä maassa todellakin jo paljon. lopullinen lupaus ja sisaret sitoutuvat työskentelemään loppuelämänsä palkatta, kir- huono kirjaimellisesti nyrkin ja nuotion edelleen sotatilassa ja konkreettinen sodan Täällä naisen asema on yleisesti ottaen ovat tuttuja, sillä pohjoisosat maasta ovat kon heille määräämissä kohteissa. Tämä välissä mutta nunnilla on ympärillään pelko on täällä muuallakin koko ajan läsnä voi kuulostaa karulta, mutta se tarkoittaa turvallinen, rauhallinen, lämminhenkinen ainakin ihmisten mielissä. Konkreettisen samalla myös elämää ilman huolta raha- ja rakastava yhteisö, eräänlainen iso perhe. esimerkin tästä saimme kerran, kun ihai teksti ja kuvat: Annukka Viio ja Petteri Harjuvaara Viime Newsletteristä saimme lukea Annukan ja Petterin työkokemuksista Ugandalaisesta katolisessa sairaalassa. Kevään aikana he ovat tutustuneet elämään Ssungassa, pienessä kylässä, jossa on nunnien ylläpitämä terveyskeskus. Nunnien kanssa työskentely ja asuminen on saanut heidät pohtimaan nunnaksi ryhtymisen motiiveja sekä nunnien asemaa paikallisessa yhteisössä. Ammattina nunna Ugandan sisaret Yleisen sosiaaliturvan puuttuessa nunnat ovat tässäkin asiassa paremmissa kantimissa. Ikääntyessään he jossain vaiheessa vetäytyvät aktiivisista työtehtävistään ja kirkko huolehtii heistä edelleen täysin yhteisön jäseninä heidän kuolemaansa saakka. Naisen ei Afrikassa yleensä sallita ajatella eikä ainakaan puhua, mutta nunnat saavat olla ajattelevia, itsenäisiä ja osallistuvia ihmisiä, joita jopa kunnioitetaan ja arvostetaan, missä tahansa he liikkuvatkin. Jokainen juoppo kadunmieskin ryhdistäytyy silminnähden ja tervehtii kohteliaasti huntupäisen sisaren kohdatessaan. Nunna on myös hyvin neutraali, melkeinpä sukupuoleton olento mikä tällaisessa sovinistisessa kulttuurissa on naiselle pelkästään positiivinen ansio. limme komeaa ukkosilmaa, sen lukuisia salamoita ja jyrinää pimeällä yötaivaalla. Seurassamme ollut sisar puolestaan sanoi tuntevansa ahdistusta aina ukkosen nähdessään se kuulemma kuulostaa ja näyttää aivan samalta kuin joidenkin vuosien Naisen ei Afrikassa yleensä sallita ajatella eikä puhua, mutta nunnat saavat olla ajattelevia, itsenäisiä ja osallistuvia ihmisiä, joita kunnioitetaan missä tahansa he liikkuvatkin. takaiset pommitukset kotikylässä ukkonen siis tuo aina mieleen sodan. Taas kerran muistimme, kuinka turvallisessa maassa olemme kasvaneet. Ja ymmärsimme, miten onnekkaita olemme, kun meidän ei ole koskaan tarvinnut oikeaa sotaa kokea. Kaikenkaikkiaan tapaamamme nunnat ovat järkevimpiä, ajattelevaisimpia ja kunnioitettavimpia ihmisiä, joita täällä olemme tavanneet. Vastoin odotuksiamme he ovat myös hyvin suvaitsevaisia erilaisia asioita kohtaan.

13 Usein mietimme onko nunnasitoumuksen taustalla olleet tosiaan myös järkisyyt uskonnollisen vakaumuksen lisäksi? Ssungan nunnat ovat meille sisaria muutenkin kuin virkansa puolesta. tajiin ja peltotyöntekijöihin, sairaalan väki ja tietysti nunnat. Meille oli järjestetty perinnepuvut, joihin pukeuduimme Annukalle perinteinen komeeza (kauhea määrä kankaita kummallisesti kieputettuna) ja Petterille miesten pitkä kaapu (hame) pikkutakkeineen. Pientä avustusta tarvitsimme pukeutumiseen mutta oli kyllä vaivan arvoista! Kaikki olivat kantaneet kortensa kekoon, jokainen pystymällään tavalla. Ruokaa notkui pitkilla pöydillä ja mekin osallistuimme juhlakuluihin ostamalla pari korillista soodaa (4 /kori). Nunnat olivat myös yllätykseksi varanneet olutta pöydän alle. Työntekijät olivat suunnitelleet upeita tanssi-ja lauluesityksia ym. koreografioita. Haikeita puheita pidettiin puolin ja toisin ja niin kuin aina ugandalaisissa juhlissa tanssi ja musiikki olivat isossa asemassa. Pienistä rahoistaan he olivat hommanneet meille myös läksiäislahjat, jotka olivat paikallista käsityötä. Upea ja ikimuistoinen ilta! Nuorisotyössä Brasilian Porto Alegressa Hanna on työskennellyt elokuusta 2005 lähtien Porto Alegressa, Brasiliassa. Hän päivittelee miten hurjaa vauhtia aika on kulunut nuorisokeskuksessa. Projektini CESMAR toimii nuorten, vuotiaiden kanssa, kristillisessä Irmaos Maristas -keskuksessa. En tiedä mikä järjestö mahtaisi olla suomeksi, perustaja on ranskalainen Marcelino Champagnat ( ). Keskuksessa on lukuisia aktiviteetteja teatterista capoeiraan ja hiustenleikkuusta puutarhanhoitoon eli ympäristökasvatukseen, jossa minä työskentelen. Hoidetaan kasvimaata ja samalla koko piha-aluetta seka eläimiä, joita on myös joka lähtöön. Lapset saavat osallistumisestaan todistuksen mutta kyseessä ei ole koulu. Suurin osa heistä käy koulua puolipäiväisesti ja mahdollisesti vielä tekevät jotain palkkatyötä iltaisin. Toiminta nuorisokeskuksessa perustuu yhdessä työskentelyyn ilman niskaan hengittämistä. Idea on tarjota muita aktiviteetteja ja sosiaalisen käyttäytymisen muotoja esim. kadulla hillumisen sijaan. Kaikilla nuorilla on enemmän tai vähemmän ongelmia kotona, joten pelkästään kotoa poissaolo turvallisessa ymparistössä on hyväksi. Siinä siis kuvaus projektista. Olennaista tietysti on, miltä siellä työskentely tuntuu. Tykkään Idea on tarjota muita aktiviteetteja ja sosiaalisen käyttäytymisen muotoja kadulla hillumisen sijaan. Läksiäiset Lähtö Ssungasta oli erityisen haikea meille kaikille. Kaikilla tarkoitan koko yhteisöä, jonka jäseniksi meidät on jo pitkän aikaa laskettu. Ssungan nunnat ovat meille sisaria muutenkin kuin virkansa puolesta ja koko Ssungan väki lähimpänä meidän sydäntä täällä Ugandassa. Tänne jää myös palanen sydäntämme varmasti ikiajoiksi ja olemme kyllä luvanneet tulla joskus takaisinkin. Näin vilpittömiä ystäviä löytää harvoin, vaikea sitä on edes kuvailla. Viimeinen ilta Ssungassa oli varsinainen juhlailta. Meille oli järjestetty isot läksiäisjuhlat, joihin osallistuivat kaikki communityyn kuuluvat keittiöväestä lehmänhoiteksti: Hanna Sainio sa, etenkään vähän huonommista oloista olevien. Alusta asti asiat sujuivat kuitenkin ilman ongelmia esim. keskinäisen kunnioituksen suhteen. Olen aivan ihastunut ryhmän lapsiin ja Amadeu-opettajaan ja tunteet taitavat olla yhtä lämpimät heidänkin puoleltaan, kaikesta päätellen. Harmi kun en omista digikameraa, että voisin lähettää kuvia, täytyy siis näyttää syksyllä. Suosittelen mitä lämpimimmin seuraavalle vaihtarille! Teen myös yliopistolla nyt opiskelijoiden kanssa tutkimusta vanhusten hyvinvoinnista ja voimavaroista haastattelemalla yli 60-vuotiaita eri harrastepiireihin kuuluvia ikäihmisiä. Tykkään siitäkin projektista tosi paljon. Myös mukavaa verrata heidän ajatuksiaan ja elämäänsä vanhusten elämään Suomessa. Siltä alueelta kun on jo useiden vuosien työkokemus. Tämän projektin kautta olen päässyt paremmin tutuiksi paikallisten opiskelijoiden, etenkin tyttöjen kanssa, mitä aiemmin kovasti kaipasin. Vapaa-aikaa kun tulee vietettyä paljon muiden ulkomaalaisten kanssa. Mutta onpahan nyt paljon kontakteja niin idässä kuin lännessä, paljon vierailukohteita tulevaisuudessa! Porto Alegre, toukokuu -06 Kirjoittaja on ICYE -vapaaehtoistyöntekijänä Brasiliassa. tosi paljon! Pelkäsin vä- Uganda, toukokuu -06 hän etukäteen, miten onnistun pääsemään Kirjoittajat ovat ICYE -vapaaehtoistyöntekijöinä Ugandassa. koskaan ole työskennellyt nuorten kansryhmään ja osaan kommunikoida kun en 24 25

14 Järjestösihteerillemme Sinikka Bioselle myönnettiin äitiysloman jatkoksi kahden vuoden toimivapaa kesäkuuhun 2008 asti. Äitiyslomansijaisuutta hoitanut Mila Sell saa pian itse vauvan eikä voi jatkaa sijaisuuden hoitamista. Mila kuitenkin pysyy äitiyslomallaankin mukana Maailmanvaihdon toiminnassa, hallituslaisena. Mila Sell Uusia kasvoja toimistollamme Anniina Lahtinen Anniina Lahtinen aloitti järjestösihteerin toimen sijaisena toimistossamme toukokuun puolessa välissä ja jatkaa tammikuulle Anniina on ollut mukana Maailmanvaihdon toiminnassa jo vuodesta Maailmanvaihto-historia ja nykyinen rooli? Maailmanvaihto-historia ja nykyinen rooli? Maailmanvaihto-historiani alkoi vaihtovuodella Olen puuhaillut kirjavasti yhtä sun toista.mm. Nigeriassa Aika pitkän tau- toiminut tukihenkilönä ulkomaalaisille vapaa- on jälkeen palasin sitten toimintaan järjestösihteerin ominaisuudessa. toimittanut Newsletteriä ja toiminut hallituk- löydettävissä Anniinan lisäksi Topias Hirvonen, 21, sivari, visuaalinen ehtoisille, järjestänyt leirejä ja koulutuspäiviä, Maailmanvaihdon toimistolta on Kuka? Kun tämä Newsletter ilmestyy olen jo sessa. Uusin rooli on järjestösihteerin tehtävä. myös toinen uusi työntekijä tuhertaja ja kahvimusteri. ehtinyt siirtyä äitiyslomalle reilun vuoden Miltä nyt tuntuu? siviilipalvelusmies Topias. Mitä? kestäneeltä pestiltäni, jonka jälkeen jatkan Tuntuu oikein mukavalta ja odotan innolla Maailmanvaihdon nakkikone ja leirikokki. innokkaana hallituksessa. mitä kaikkea alkanut kesä tuo tullessaan. Topias pähkinän kuoressa: Milloin? Miltä nyt tuntuu? Mitä neuvoja antaisit Milalle hallitustyön Huhtikuusta huhtikuuhun. Maanantaista Ihanalta! Aurinko paistaa ja kohta olen vapaa (hetken). Mukavaa, että Mila jatkaa mukana toimin- kausiapulaisina eri alojen opiskelijaharjoit- Miksi? suhteen? Tähän asti Maailmanvaihto on käyttänyt perjantaihin. Kymmenestä kuuteen. Mitä neuvoja antaisit Anninalle järjestösihteerin työn suhteen? ja hyötyä. Hallitustyöskentelyyn kannattaa hyvin lyhyitä, ja siksi Maailmanvaihdon Kansainvälisyys ja kulttuurivaihto kiinnassa. Milan kokemuksesta on varmasti iloa talijoita. Harjoittelujaksot ovat kuitenkin Maailmanvaihdolla on arvot kunnossa. Järjestösihteerin homma vatii sekä nopeata varata sekä kärsivällisyyttä pitkäjänteiseen hallitus päätyikin tänä vuonna kokeilemaan, ensimmäistä kertaa historiassaan, toiselta ja jos tietää tekevänsä hyvän asian nostaa. Työ vaikutti pääosin mielenkiin- toimintaa että pitkäjänteisyyttä.. Kunhan työskentelyyn, että valmiutta pohtia uusia ja jaksaa olla hyväntuulinen ja positiivinen raikkaita ideoita ja näkökulmia. siviilipalvelusmiehen rekrytoimista. puolesta työtä, niin ei harmita yhtään tehdä niin kaikki ongelmat kyllä ratkeaa! Kuvaa Maailmanvaihtoa yhdellä sanalla. Sivarin työnkuva on laaja. Päätehtävinä niitä vähän tylsempiäkin nakkeja. Kuvaa Maailmanvaihtoa yhdellä sanalla. Energinen on auttaa pää- ja järjestösihteeriä toimistorutiineissa sekä toimia eri tiimien apuna Viihtyisää. En lyö päätäni seinään, vaan toi- Millaista? Tärkeä Kuvaa tulevaa kesääsi yhdellä sanalla. Kuvaa tulevaa kesääsi yhdellä sanalla. Työntäyteinen. aina tarpeen mukaan. miston ovenkarmeihin ja matalaan kattoon. Lämmin! I wish! Terveiset Newsletterin lukijoille. Mitenkähän tulee pojalla pää kestämään? Pitkänsillanranta 11 on aurinkoinen paikka Terveiset Newsletterin lukijoille. Aurinkoista kesää. Odotan innolla tutustuvmista isäntäperheisiin, työprojekteihin ja ulkotui evaluaatioleirille keittiövastaavaksi. jotain uutta ja odotan innolla vapaaehtois- Asennetta taitaa ainakin löytyä, kun lupau- ulkoa ja sisältä. Tuntuu, että opin joka päivä Aktiivisesti mukaan Maailmanvaihdon toimintaan jokaiselle löytyy varmasti oma maalaisiin vapaaehtoisiin. On mukavaa aloittaa työt Maailmanvaihdon porukan kanssa. Ei muuta kuin tervetuloa porukkaan! on tehnyt minuun vaikutuksen. Siitä ei ole moni täysjärkisenä selvinnyt. ten tapaamista. Kansalaisjärjestötoiminta roolinsa yhteistyö on hauskaa ja antoisaa! 26 27

15 Tolerance Tolerance is a word which really cannot be defined, tolerance depends from person to person. What I think personally is that tolerance depends on the nature of a particular person, if he or she is a easy going person, they can tolerate more than a short tempered person. But I am an easy going and cool natured person, I can tolerate things if they do nt get over my head. As far as I have seen, some people here in Finland cant tolerate foreigners, it might be because they are not very much used to meeting foreigners or it might also be because of the colour difference. To conclude, tolerance depends totally on an individual and cannot be defined in common.we can succeed more in life if we can learn how to tolerate the untolerable things. Nithin from India -23C degrees in Finland and 27C degrees in Taiwan. I was not ready to find snow. The original departure date came and after a short moment it was gone. Mom called. But I was about finding something, something not in north Europe, something that had waked up underneath the Taiwan sky. It was me. I was an art teacher for kids, listening cello metal music, dancing on a stage at football stadium to TV-cameras at moon festival, shooting a film on the streets in Taipei by night, hitchhiking my way home from mountains, doing nothing to forget. And some say this was not a place for fun. But this was a place to challenge myself, to learn to listen, and be, just be there and be needed. I needed my rice wine, my friends, and my time, my angel s wing to understand how great it was to have an opportunity to clean the table and change the view. I needed the taste of metal to respect quietness. I needed bitter C o c k t a i l Rikkaan alppimaan maistuvia juustoja ja kielikylpyä sen laaksoissa Ensimmäinen päiväni Sveitsissä toi jo esimakua tämän vuoden tuomista antimista; maahan sopeuttamisleirillä kohtaamani muut pöllistyneet, juuri eripuolilta maailmaa saapuneet nuoret samassa huoneessa kaiken näköisine matkalaukkuineen. Näin heti alkuun lähti suomalainen mieleni avartumaan eri mannerten ihmisten tavoille ja jutuille ja luomaan ystävyys suhteita. Näin vuoden lopussa olen saanut oppia paljon näiden eri kulttureista tulevien ystävieni kanssa. Sveitsin ohjelmassa olen ainoa EVS-vaihtari ja ainoa eurooppalainen toisen saksalaisen sivari-pojan lisäksi. Tästä syystä tämä ohjelma kiehtoo minua paljon. Työskentelen Lausannessa, Sveitsin ranskankielisellä alueella ke- teksti: Hilja Roivainen tareilla on. sweet to find the right drink. hitysvammaisten lasten instituutio/ koulu-laitoksessa. minun ohitetmän vapaaehtoisvuoden idea Heti alkuun oli Pohdin useasti mikä on tä- The cocktail was me. Not really A Long Island Ice Tea but Sosiaalityön projekti on erittäin hyvä kielenoppimisen tava päässäni kun kuuntelen muiden ystävieni ongelmia ikävästä isän- more like A Dear Troublemaker from Land of Darkness. kannalta. Käytännön ranskan täperheestä, haasteettomasta huitova ranskan I m giving big smile to mistakes, and bigger smile for not töntä lasten kanssa. ja alettava raujestön ilmoittamien rahavai- harjoittaminen on välttämä- ääntämiskammo projektista jne. Samoin jär- writing and photo: Liisa Turja regretting any. Never know if Jo heti alkuun oli minun haisasti kommunikoimaan pu- taskuraha ei suuren summan keuksien takia pienentynyt my grandchildren will ask me ohitettava nopeasti päässäni I packed my shoes. Empty room stood to speak some finish to them. Never know. huitova ranskan ääntämiskammo ja alettava rauhaisasheliaiden lasten maksaneista Afrikan ja Etelä-Amerikan ICYE- vapaa- behind me when kids hugged me. But that s just me, all about me, finding my kanssa. Another home in Kaohsiung waited, way home wherever it is. ti yrittämään kommunikoimaan ehtoista kovin reilulta tunnu. new time, another kind of life. puheliaden lasten kanssa. Nyt puhun Vapaaehtoistyötähän tämä on, ei sitä rahan Any age is good, even an ice age, I Taiwan, May -06 jo kieltä sujuvasti, vaikka Pariisin ranskan takia tehdä. Mutta mitä jos projekti, jossa wrote to my friend in Johannesburg. It was Kirjoittaja työskenteli ICYE -vapaaehtoisena täydellinen pehmeä lausunta on vielä kau- työskentelet ei tarjoakaan tarpeeksi miele- all about leaving and finding. There were Taiwanissa. kana. Sosiaaalisuutta siis projektissani tarkästä työtä, eikä oikeastaan tunnu tarvitsetäydellinen vitaan, jolloin kielen aktiivinen käyttö on olennaista. Projektien ongelmat Paikallisen Maailmanvaihtojärjestön kanssa näin EVS-vaihtarina ei minulla suurempia ongelmia ole ollut. Minulla on mukava viikonloppu isäntäperhe, vapaudet projektissani ruokaan, asuntoon ja hyvät lomat, sekä vuoden junalippu Sveitsissä, toisin kuin tilanne eräillä ICYE-ohjelman vaih-

16 van apuasi, kun näin rikkaassa maassa ollaan. Mitä silloin teet? Monia vapaaehtoisia haasteeton projekti teatterissa ainoastaan astioita tiskaten ja olutta tarjoillen tai rasististen tarhatätien parissa työskentely on todella masentanut ja projektin vaihto on tullut tarpeen. Siksi ehdotankin, että projektia valitessa on vastaavaan järjestön todella tarkastettava kunnolla minkälainen maailma projekti vapaaehtoiselle on. Onko projektilla riittävästi haasteellista työtä tarjolla? Myöskin vapaaehtoistyöllä kehitysmaassa ja vapaaehtoistyöllä yhdessä rikkaimmassa maassa on eroa. Täällä rikkaassa Euroopassa avun tarve on hyvin erilaista. Siksi myöskin vaihtovuoden idea muuttuu auttamisesta enemmänkin oppimiseksi. Vuosi tarjoaa uuden kulttuurin oppimista ja omillaan pärjäämistä. Näin nuorelle tytölle se on hyödyllistä oppia. Mutta jos olet jo siinä kolmenkympin kieppeillä ja työelämässä eivät vuoden tarjoamat antimet ole samanlaiset. Rikkaassa Euroopassa avun tarve on hyvin erilaista kuin kehitysmaissa. Siksi vaihtovuoden idea muuttuu auttamisesta oppimiseksi. Oppimista ja matkustelua Kielenoppimista ja Sveitsin maassa matkustelua. Sitä vuoteni on ollut täynnä. Ja erimaalaisten ihmisten kohtaamista. Monille Palanneiden tapaaminen Suomeen Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikas- saapuneille vapaaehtoisille Nurmijär- ta tuleville nuorille vapaaehtoisohjelma vellä on pääsylippu rikkaaseen elintasomaahan. icye-lista-subscribe Mutta loppujen lopuksi heille myös ihmeellisen Euroopan hehkeys: ei Valintapäivä vaihto-ohjelmiin hakeneille suomalaisille Helsingissä se olekaan muuta kuin kaunis, hymyilyttävän koristeellinen kukkainen pintamaali liittyä Maailmanvaihdon kotisivuilta Vaihtoehtoisesti listalle voi myös tympeän tehokkaiden tehdasrakannusten Lausanne, Toiminta Suomessa osiosta löytyvän linkin kautta. Seuraava Newsletter deadline pinnalla. Kirjoittaja on EVS -vapaaehtoistyöntekijänä Eurooppalaisten ihmisten kylmyys, ah- Sveitsissä daskatseisuus ja ilottomuus ja epäystävällisyys on puhututtanut monia vapaaehtoiskumppaneitani. Mutta toisaalta eräs Taiwanilainen tyttö ihailee sveitsiläisten kykyä irrotella karnevaaleissa ja heidän rentoutumiskykyään, joka on vastoin Taiwanin kiireistä bisness-maailmaa. Niin. Kalalla on kaksi kylkeä. Niinkuin vaihtovuodella täällä. Toisaalta tuntuu että voisin olla opiskellut ja olla saavuttanut jonkin diplomin jo tämän vuoden aikana kun projektityöni Sveitsissä ei kykene tarjoamaan t a r p e e k s i h a a s t e t t a, eikä anna minun todella näyttää taitojani. Mutta silti. EI en kadu. Olen erittäin tyytyväinen valinnastani osallistua ohjelmaan. Paljon olen oppinut erinäisiä asioita. Ja huomioiden nuoren ikäni ei tämä vuosi ole hukkaan heitetty. Nuoren ihmisen tavoitteet vapaaehtoisvuoden alussa oppia tuntemaan itseänsä ja maailmaa paremmin, oppia avautumaan ujoudesta ja löytää jokin tulevaisuuden ammattiin johtava polku, ovat kaikki toteutuneet. Minulle on vuosi antanut paljon uusia hyviä antimia päästä entistä pidemmälle elämässä. Postituslista Liittymällä Maailmanvaihdon postituslistalle saat sähköpostitse tietoa ajankohtaisista asioista: tulevista leireistä, mahdollisuuksista osallistua kansainvälisiin seminaareihin, erilaisista tapahtumista, jne. Halutessasi liittyä ICYE-listalle lähetä tyhjä viesti osoitteeseen: TOIMINTAKALENTERI Maailmanvaihdon vapaaehtoiset esittelevät järjestön toimintaa Maailma kylässä festivaaleilla Helsingissä Maailmanvaihdon vapaaehtoiset esittelevät järjestön toimintaa Mahdollisuuksien tori- tapahtumassa Turussa Infotilaisuus vapaaehtoistyöohjelmiin lähdössä olevien vanhemmille Helsingissä Faces festivaali, Karjaalla. Maailmanvaihdon vapaaehtoiset esittelevät järjestön toimintaa. Esittelijöitä kaivataan!! Lisätietoja: meri. tennila@maailmanvaihto.fi Vapaaehtoistyöjärjestöjen yhteinen infoilta Helsingissä Tulovalmennuskoulutus Suomeen saapuville ulkomaalaisille vapaaehtoisille Inkoossa

17 Tähän numeroon ovat kirjoittaneet tai muuten sen tekoon osallistuneet: Niina Airikka, Mirkka Milli Mokkila, Sanna Nerola, Mari Toivanen, Kadi Sarapuu, Tiina Huttunen, Kati Huttunen, Päivi Hemilä, Annukka Viio, Petteri Harjuvaara, Liisa Turja, Nithin A.R, Hanna Sainio, Meri Tennilä, Mila Sell, Anniina Lahtinen, Topias Hirvonen, Hilja Roivanen, Anni Koskela JULKAISIJA: Maailmanvaihto ry SEURAAVA AINEISTOPÄIVÄ: PÄÄTOIMITTAJA/ KUVITUS/TAITTO: Saana Lehtonen PAINOPAIKKA: Itä-Helsingin Monistus ILMESTYMISAIKATAULU: Neljä kertaa vuodessa, seuraava numero syyskuussa TILAUSHINTA: Vuositilaus sisältyy Maailmanvaihto ry:n jäsenmaksuun Maailmanvaihto ry. - ICYE Finland Pitkänsillanranta Helsinki tel , fax maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi