Ympäristönsuojelun alku Tampereella

Transkriptio

1 Tampereen seudun luonto 2/2011 2/ vsk Ympäristönsuojelun alku Tampereella Tysy 30 vuotta Teiskon monimuotoiset metsät

2 2 Tampereen seudun luonto 2/2011 Tysy on Tampereella toimiva Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys. Jäseneksi liittymällä saat Tampereen seudun luonto- ja Luonnonsuojelija -lehdet. SISÄLLYS 3 Pääkirjoitus 4 Teiskon metsissä kasvaa mahdollisuuksia 6 Matalimman aidan yli 7 Ketotalkoot 8 Makupaloja kesän retkiltä 10 Matti Leinosen haastattelu 12 Ylöjärven luonto 30 vuotta 13 Dekostra 14 Perhospuutarhakilpailu Lahopuusiirrot 17 Pyynikin puut 19 Jätkän laulu 19 Syyskokous Takakansi - Tysy 30 v, seminaariohjelma ja kutsu Etukannen kuva: Sanna Roine Lehden kirjoituksissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia. Ne eivät välttämättä edusta Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry:n virallista kantaa. Seuraava lehti ilmestyy keväällä Aineisto lehteen toimitetaan päätoimittajalle sähköpostilla tai postitse. TAMPEREEN SEUDUN LUONTO Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa PÄÄTOIMITTAJA Minna Santaoja, minna.santaoja@uta.fi TOIMITUS Tysyn hallitus ja muut kirjoittajat ULKOASU Sirpa Koivu PAINOPAIKKA Eräsalon kirjapaino Oy JULKAISIJA Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry, TYSY PAINOSMÄÄRÄ1700 YHTEYSTIEDOT Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin toimisto, Varastokatu 3, Tampere, p INTERNETISSÄ www. tysy.fi verkkolomake OSOITTEENMUUTOKSET Rekisterinhoitaja Irma Kaitosaari, p JÄSENMAKSUT vuonna 2011 Varsinainen jäsen 32 euroa Perheenjäsen 10 euroa Kannatusjäsen 50 euroa ILMOITUSHINNAT Takakansi 170 1/1 sivu 127 1/2 sivu 68 1/4 sivu 43 Rivi-ilmoitus 1,5 /rivi Irtomainos lehden väliin 85

3 Tampereen seudun luonto 2/ Arvoisa lukija! Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen jäsenenä saat seuraavat jäsenedut: Tuet vapaaehtoista luonnon- ja ympäristönsuojelutyötä. Jäsenmaksun maksaminen on arvokas suojeluteko Tampereen seudun luonto lehti 2 kertaa vuodessa Luonnonsuojelija lehti 6 kertaa vuodessa 10 % alennusta Luontokaupan tuotteista Suomen luonto lehti edulliseen jäsenhintaan Jäsenhintaan retkille Alennusta Suomen retkeilymajajärjestön kotimaan hostelleissa Kauppahallin luomumyymälä LuomuAni: - 10 % tuotteista Runsaudensarvi: - 10 % tuotteista Ruohonjuuri: - 5 % tuotteista Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen jäsenyydestä lisätietoa: Hervantajärven kaava oikeuteen Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi kesäkuussa Hervantajärven osayleiskaavan. Hervantajärven alueen virkistyskäyttöön vakiintuneiden metsien rakentamista on vastustettu vuosikymmeniä. Luonnonsuojeluyhdistykset ovat toistuvasti esittäneet Hervantajärven metsiä suojeltaviksi, viimeksi vuonna Tampereen kaupunki ei ole käsitellyt suojeluesitystä edes kaavoituksen yhteydessä eikä ole antanut yhdistyksille vastausta suojeluesitykseen. Muun muassa tämän vuoksi Tysy yhdessä Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin ja lintutieteellisen yhdistyksen kanssa valitti hallinto-oikeuteen vaatien kaavan hylkäämistä. Hervantajärven osayleiskaava heikentäisi merkittävästi alueen suojelunarvoisia luontoarvoja. Pääkirjoitus Mega-Tampere Tampereella on meneillään megahankkeiden aikakausi. Kaupunkiin rakennetaan laajoja asuinalueita. Keskustaan nousee jättihalli pilvenpiirtäjineen. Muita suuria hankkeita ovat parkkiluola Hämeenkadun alla, jätteenpolttolaitos, vedenpuhdistamo ja rantaväylän tunneli. Kaupunkirakenteen tiivistäminen on läsnä kaikkialla. Osa hankkeista on rakenteilla ja osaa vasta suunnitellaan. Yhteistä kaikelle on, että tulevaisuuden Tampere ei tule näyttämään samalta kuin Tampere vuonna Viime aikoina Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen aktiivit ovat olleet täystyöllistettyjä erilaisten lausuntojen ja mielipiteiden valmistelussa. Pelkästään asioiden seuraamiseen kuluu paljon aikaa. Tarkkaavaisuudesta huolimatta välillä tärkeitä asioita livahtaa ohi. Yhdistyksen mielipide on, että kaupunkirakenteen laajentuminen ja kehittyminen ovat hyviä asioita jos ne toteutetaan fiksusti. Luonto on osa kaupunkia ja mega-ajattelu pitää ulottaa myös siihen. Tasapainoista kaupunkia ei voi rakentaa ilman että myös luontoa kehitetään samassa mittakaavassa kuin muutakin rakennetta. Mahdollisuuksia on monia. Kaupunki omistaa Teiskosta laajoja metsäalueita. Niistä on mahdollista kehittää tulevaisuuden kaupunkilaisille hieno, luonnoltaan arvokas retkeilykokonaisuus. Tampereen lähistöltä puuttuvat toistaiseksi retkeilijöitä kiinnostavat suojelualueet. Pääkaupunkiseudulla luonnon merkitys on oivallettu paremmin kuin Tampereella. Sieltä löytyy jo kaksi kansallispuistoa ja lukuisia muita laajoja suojelualueita. Myös kantakaupunkiin on mahdollista perustaa 5-10 uutta pienempää luonnonsuojelualuetta ilman, että ne estävät rakentamista - esimerkkeinä näistä Tuomikallio, Iidesjärvi ja Hikivuori. Muiden metsien luontoarvoja voidaan lisätä jättämällä niihin nykyistä enemmän lahopuuta. Puistojen ja viheralueiden luontoa voi kehittää muuttamalla nurmialueita niityiksi, kuten esimerkiksi Porissa on tehty. Tällöin säästyy myös rahaa, kun nurmikkoa ei tarvitse leikata yhtä usein. Kaupungin kukkaistutuksissa voisi käyttää mesipitoisia perhoskasveja. Asfalttiviidakon luontoa voi rikastaa rakentamalla viherkattoja. Samalla kaupunkikuva monipuolistuu ja asukkaiden viihtyvyys paranee. Kaupunki valmistelee tällä hetkellä uutta metsäsuunnitelmaa sekä luonnonsuojeluohjelmaa. Luonto on otettava niissä vakavasti ja siinä mittakaavassa, jota kaupunkiseudun kehitys edellyttää. Jere Nieminen Tysyn puheenjohtaja

4 4 Tampereen seudun luonto 2/2011 Teiskon metsissä kasvaa mahdol Teksti ja kuvat: Jere Nieminen Tysy löysi Teiskosta laajoja ja luonnoltaan arvokkaita metsiä. Vastaavia ei Pirkanmaalla suojelun ulkopuolella juurikaan ole. Tysyn metsäaktiivit kartoittivat kesällä Tampereen omistamia metsiä Teiskossa. Kartoitusaineiston pohjalta Tysy teki kaupungin päättäjille avoimen ehdotuksen Teiskon metsien suojelemiseksi. Ehdotuksen pohjalta vihreät ja vasemmistoliitto tekivät viime kesäkuussa valtuustoaloitteen yhteensä 1500 metsähehtaarin suojelemiseksi Teiskossa. Pinta-ala on laaja ja vastaa pientä kansallispuistoa. Suojelualoitteen metsät ovat pääosin retkeilymetsiksi luokiteltuja metsiä, joille ei ole asetettu taloudellisia tavoitteita. Kyseisiä metsiä ei myöskään käytetä vaihtomaina eivätkä ne sijaitse sellaisissa paikoissa, jonne kaupunkirakentaminen tulisi koskaan laajentumaan. Esteitä metsien suojelulle ei siis pitäisi olla. Tysyn perusteellinen selvitys Teiskon metsistä kuva- ja karttamateriaaleineen on ladattavissa verkkosivuilta: Yllä: Neva Kintulammen retkeilymetsässä on osa Kylmäsuon monipuolista suoaluetta. Kintulammen retkeilymetsä on laajin kaupungin omistama retkeilymetsäalue ja myös sen luontoarvot ovat kaupungin metsien edustavimmat. Kintulammen helmi on Vattulan aarniometsäalue ja myös Kintulammen pohjoisosan kallioalueet ja suot ovat hienoja Oikealla: Raidankeuhkojäkälä on vanhan metsän indikaattorilaji. Se viihtyy haapojen ja raitojen pinnalla. Raidankeuhkojäkälää löytyi kartoituksessa muutamasta paikasta Teiskon metsistä. Kuvan jäkälä on Nallin retkeilymetsästä Alinna oikealla: Kuvassa on melko tavallinen näkymä Tampereen kaupungin omistamista retkeilymetsistä. Kuvan metsä on varttunutta ja rehevää kuusimetsää Kulkkilassa. Retkeilymetsissä on lahopuuta jonkin verran enemmän kuin ympäröivissä talousmetsissä, mikä tekee niistä luontoarvoiltaan merkittäviä. Lähitulevaisuudessa, jos alueet suojellaan ja jätetään käsittelyn ulkopuolelle, lisääntyvät niiden luontoarvot merkittävästi. Kun metsät vanhenevat, lahopuuta muodostuu lisää. Kuvassa on myös järeä haapa, jollaisia on kaupungin retkeilymetsissä melko paljon. Haavat lisäävät metsien merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta.

5 Tampereen seudun luonto 2/ lisuuksia Yllä: Juho Kytömäki tekee muistiinpanoja lahopuun määrästä kartoituskohteella. Tysyn metsäkartoituksen toteuttivat Kytömäen lisäksi Sanna Junttanen ja Jere Nieminen. Maastokartoitukset kestivät 12 pitkää päivää. Kenttämuistiinpanojen, kuvamateriaalin ja yli 130-sivuisen raportin kirjoittamiseen kului kolmelta henkilöltä kaksi täyttä työkuukautta. Vasemmalla: Suojelualoite sisältää rantametsiä muun muassa Vähä-Valkeajärvellä, Pirttijärvien ympärillä ja Kulkkilassa Paarlahden rannalla. Kuvassa on Vähä-Valkeajärven metsäalueen kalliomännikköä. Jos Teiskon metsät suojellaan ja niiden retkeilyreitistöä kehitetään, voivat tulevaisuudessa retkeilijät saapua alueelle laivakyydillä. Reitti voisi kulkea Tampereen keskustasta, Mustalahden satamasta Näsijärven selkää pitkin Paarlahdelle. Mikä olisi mukavampaa kuin aloittaa patikointi lyhyellä laivamatkalla? Kuva: Juho Kytömäki Alinna vasemmalla: Kaupunki hakkaa retkeilymetsiään paikoitellen voimakkaasti. Kuvassa on avohakattua retkeilymetsää Kulkkilassa. Vastaavia hakkuuaukkoja löytyy muistakin retkeilymetsistä. Tysyn selvityksen mukaan avohakattu metsä ei sovi alueelle retkeilyn, maiseman eikä luonnon kannalta. Muutamat avohakkuuaukot eivät haittaa alueiden suojelua. On tavallista, että laajoja suojelualueita muodostaessa niiden sisään jää jonkin verran heikompia alueita. Voimakkaan metsätalouden takia Etelä-Suomessa ei ole muuten mahdollista perustaa laajoja suojelualueita

6 6 Tampereen seudun luonto 2/2011 Matalimman aidan yli Lapset, olkaapas nyt! Kohta päästään kotiin, käydään nopeasti vain hommaamassa sapuskaa. Eivät ne taltu, hyppelevät ja kurmuuttavat toisiaan minkä ehtivät. En jaksa selvittää, onko kyseessä tosi vai leikki. Kävelen välillä edellä ja välillä perässä ja suljen korvani nahinalta. Äkkiä naapuri pelmahtaa eteemme mutkan takaa. Hän pysähtyy ja tuijottaa pyörein silmin. Eikö hän muista meitä, vaikka kuljemme hänen talonsa ohi joka aamu? Kun ilmeeseen alkaa lainehtia kauhua, vilkaisen olkani yli. Tiellä ei kuitenkaan näy mitään huolestuttavaa. Otan askelen eteenpäin. Mies huudahtaa. Mikä kumma häntä vaivaa? Onko jokin hätänä? Menen vielä hieman lähemmäs. Mies perääntyy täristen, kääntyy ja luikkii mutkan taakse. Hymähdän ja komennan hölmistyneet lapset viereeni. Lähdetään hakemaan ruokaa sieltä, mistä halvimmalla saa. Se ei kuitenkaan onnistu. Mehiläispesien ympärille on asetettu aita, joka iskee ilkeästi, kun siihen koskee. Selvä, mennään mustikkaan sitten. * * * Pirkanmaalla on puolensataa karhua. Tarkkaa määrää on mahdoton sanoa; epäilemättä osa karhuista liikuskelee myös naapurimaakuntien puolella. Tänä syksynä Pirkanmaalla ammuttiin karhu ensimmäistä kertaa vuosiin. Karhu on rauhoitettu, joten eläin kaadettiin poikkeusluvalla. Lupaa haettiin, koska karhut ovat Pohjois-Pirkanmaalla vahingoittaneet rehupaaleja ja liikkuneet laitumien läheisyydessä. Tarkoituksena oli kaataa ns. häirikkö, jotta tienoon muut karhut saisivat opetuksen ja ihmiset tuntisivat olonsa turvallisemmaksi. Aamulehti seurasi karhujahtia, jonka kuluessa tavoiteltu yksilö vaihtoi sekä ikää että sukupuolta nuoresta uroksesta 4-5- vuotiaaksi naaraaksi. Kaadon jälkeen ei kerrottu, oliko kyseinen yksilö todella aiheuttanut harmia. Yhden karhun kaataminen ei kantaa hetkauta. Silti tappamistouhuissa soisi aina noudatettavan tarkkaa harkintaa ja malttia. Voidaan kysyä, käytettiinkö poikkeuslupa parhaal- Ojalan alue uudelleen kaavoitettavana Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi Ojalan osayleiskaavaehdotuksen jo vuonna 2002, mutta hyväksymispäätöksen jälkeen kaava-alueella päivitettiin liito-oravahavaintoja, joka johti kaavan uudelleen valmisteluun. Vuosina Ojalan ja Kangasalan puolella sijaitsevan Lamminrahkan alueen maankäytön vaihtoehtoja selvitettiin yhteistyössä Kangasalan kunnan kanssa. Lopulta päädyttiin kuntarajan siirtoon, joka toteutui vuoden 2009 alussa. Tampereen kaupungin yhdyskuntalautakunta hyväksyi kesäkuussa Ojalan osayleiskaavan luonnosvaihtoehdot asetettavaksi nähtäville. Kaikki kolme luonnosvaihtoehtoa osoittivat asutusta Ojalan ydinalueelle, täydennysrakentamista Aitolahdentien varteen ja työpaikkarakentamista Tarastenjärventien risteykseen. Kaavavaihtoehdot eroavat toisistaan mm. asukasmäärien, rakentamistapojen ja liikenneverkon suhteen. Tysy esitti, että Ojalan osayleiskaavan suunnittelua jatkettaisi pääosin luonnosvaihtoehtojen B ja C pohjalta. la mahdollisella tavalla, kun kaadetun yksilön ei selkeästi voitu osoittaa häiriköineen. Karhujen ja ihmisten elinpiirit risteävät Pirkanmaalla paikoin ja ongelmia esiintyy, mutta parhaiten oppi mennee perille, jos sitä ujutetaan elävien yksilöiden päähän. Mehiläistarhat voidaan suojata sähköaidoin, ruoantähteet on mahdollista piilottaa uteliailta kuonoilta ja onpa rehujakin joskus pystytty varastoimaan ilman muovikääreitä ja muurahaishappoa. Kun keskustellaan pedoista, luonnonsuojelija saa usein kuulla suhtautuvansa asioihin tunteenomaisesti. Ihmetellä sopii, miksi tunteenomaista on ainoastaan tappamisen vastustaminen ja halu puolustaa jonkin oikeutta olla olemassa. Eikö halu tappaa ole yhtä lailla tunteenomaista, oli syynä sitten pelko, viha, metsästyksen jännitys tai omaisuuden varjelu? Eläimiä ei saa inhimillistää, sanotaan. Miksi ei? Olen aika varma siitä, että mikä on tyypillistä ihmisille, on tyypillistä myös muille eläville olennoille. Tuskinpa olemme saaneet ominaisuuksiamme tyhjästä. Ajatellaan vaikkapa sitä, miten valitsemme asuinsijamme. Ihmisten ja karhujen mieltymykset ovat äkkiä arvioiden erilaiset mutta perustaltaan samat: siellä viihdytään, missä on helposti saatavilla ruokaa, sopivasti seuraa, lokoisia asuinsijoja ja turvallinen ympäristö jälkeläisten kasvaa. Karhut ovat palaamassa vanhoille kotikonnuilleen. Ehkä rinnakkaiselo helpottuu, jos miellämme eroavaisuuksien sijasta yhtäläisyydet sen, että eivät ne mitään pahaa tarkoita. Anni Kytömäki aluesihteeri, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri Ojala-Lamminrahkan alue on kaavoituksellisesti erittäin haastava mm. sen monien merkittävien luontoarvojen vuoksi. Tysyn kaavaluonnoksista jättämässä mielipiteessä painotettiin, että Nurmi-Sorilan, Ojalan ja Lamminrahkan alueita tulee tarkastella kokonaisuutena, jolloin vältytään ympäristöä turhaan pilkkovilta ja luontoarvoja heikentäviltä ratkaisuilta. Arvokkaimmat luontoalueet on säilytettävä koskemattomina, kaavaan on merkittävä Halimasjärven luonnonsuojelualueen laajennus ja muutkin luontokokonaisuudet on säilytettävä mahdollisimman ehjinä. Liito-oravien elinympäristöjä tulee tarkastella kokonaisuuksina ja metsien kehittyminen huomioiden ja ne on merkittävä kaavaan riittävän laajoina alueina. Myös kaikki selvityksissä havaitut lepakkoalueet tulee jättää rakentamisesta vapaiksi. Hulevesien hallintaan ja suunnitteluun on kiinnitettävä huomiota siten, ettei vesistöjen veden laatua heikennetä. Lamminrahkan suolle ei tule osoittaa rakentamista.

7 Tampereen seudun luonto 2/ Teksti ja kuvat: Eija Isoviita Konttasin hiljakseen pitkin niittyä ja yritin löytää heinän seasta ketokatkeroita kukkia, jotka olin juuri oppinut tunnistamaan. Tarkoituksena tuona pilvisenä mutta lämpimänä elokuun päivänä oli raivata niille ja muille harvinaisille ketokasveille elintilaa kitkemällä ja niittämällä. Tunsin ja totesin, että ketotalkoot ovat kirjaimellisesti ruohonjuuritason ympäristönsuojelua. Olin lähtenyt uteliaana ja avoimin mielin mukaan Tysyn järjestämiin ketotalkoisiin Teiskon Koivulan niitylle ja Jylhäperän Iso-Murron hakaan. Etukäteen en edes tiennyt tarkkaan, mitä talkoissa olisi tarkoitus tehdä. Olin vain arvellut, että kai siellä niitetään ja yrittänyt valita työhön sopivan vaatetuksen. Olin keväällä liittynyt Suomen luonnonsuojeluliittoon ja sitä myötä Tysyyn nimenomaan siksi, että toivoin sitä kautta pääseväni tekemään konkreettisesti jotain oman lähiympäristön hyväksi. Olen ollut paljonkin mukana yleishyödyllisessä vapaaehtoistoiminnassa, mutta aiemmin olen tehnyt pääasiassa hyvin hitaasti etenevää, monesti kaukaisia asioita koskevaa ja vaikutuksiltaan vaikeasti arvioitavaa järjestötyötä. Ketotalkoot sen sijaan kuulostivat heti toiminnalta, jossa ainakin työn jälki näkyy välittömästi. Halu tehdä jotain hyödyllistä ja aktivoivaa, ja mieluiten hyvässä seurassa, kumpusi osittain myös työttömyydestäni. Mukana elokuisissa talkoissa oli minun lisäkseni avomieheni ja viisi muuta tysyläistä. Saavuimme kimppakyydeillä ensin vanhan maalaistalon pihapiiriin Koivulan niitylle, ja pienen lämmittelyjumpan jälkeen aloitimme työt. Aluksi tutustuimme suojeltaviin kasvilajeihin ja sitten ryhdyimme kitkemispuuhiin. Pieneltä niittyalueelta, jossa aloitin heinännyhtämisen, löytyi yllättävän monta violettikukkaista ketokatkeroa. Kitkiessä saikin olla varovainen, ettei kiskonut ylös juuri niitä suojeltavia kasveja, ja siksi eteneminen oli hidasta. Tunnelma oli kuitenkin leppoisa ja sääkin suosi, mitä nyt muutama sadepisara välillä ropsahti taivaalta. Varsin pian olin kahden muun talkoolaisen kanssa raivannut siistiksi mukavan pikku alueen ja laskenut siinä kasvaneet ketokatkerot. Siirryimme koko porukka evästauolle heinälatoon. kertalaisena ketotalkoissa Ilokseni huomasin toista niittyaluetta reunustavalla aidalla useita pieniä sisiliskoja. Eväiden syönnin jälkeen jatkoimme vielä hommia Koivulan niityllä. Ilokseni huomasin toista niittyaluetta reunustavalla aidalla useita pieniä sisiliskoja. Pidän niistä kovasti ja kuvasinkin niitä ahkerasti. Mitä tulee kasveihin, ketokatkeroiden ohella tältä toiselta niittyalueelta löytyi myös muutama aho- ja ketonoidanlukko. Nämäkin erikoisen nimiset itiökasvit olivat minulle ennestään täysin tuntemattomia. Varsin erikoisen näköisiä ne olivatkin, kun niitä sitten muutama löydettiin. Kitkiessä jätin yhden suuren putkikasvin törröttämään paikalleen, sillä siinä majaili kaksi komeaa ritariperhosen toukkaa. Aikuisia ritariperhosia emme nähneet, mutta monia muita perhosia kedolla lepatteli. Iltapäivällä siirryimme toiseen talkoopaikkaan, Iso-Murron hakaan. Kuljimme tieltä kivikkoisen metsikön ja hirvien makuupaikkojen editse tiheän kuusikon laidalla olevalle aukiolle. Sinne olikin jo kepein ja punaisin nauhoin merkitty muutamia suojeltavia kasveja, jo tuttujen ketokatkerojen ja ketonoidanlukkojen lisäksi ainakin kirkiruoho ja ahosilmäruoho. Kitkimme uhanalaisten kasvien ympäriltä heinää ja niitimme jonkun verran. Siinä sivussa mietimme perinnemaisemien suojelua ja sitä, miten paljon raivattavaa tässäkin paikassa vielä olisi. Alkoi kuitenkin jo tulla ilta, joten emme viipyneet haassa kovin kauaa. Söimme vielä eväiden rippeitä ja palasimme sitten Tampereen keskustaan venyttelytuokion jälkeen. Ensikertalaisen näkökulmasta ketotalkoissa oli varsin mukavaa ja niistä jäi hyvä mieli. Työ ei ollut liian rankkaa, mutta silti sai tuntea tehneensä jotain, ja työn jäljen näki välittömästi. Työn lomassa pääsin tutustumaan aivan lähietäisyydeltä kedon kasveihin ja pikkueläimiin ja opin niistä uutta. Samalla tutustuin uusiin ihmisiinkin ja tietenkin sain raikasta ulkoilmaa ja liikuntaa. Ympäristönsuojelun kannalta yhdet ketotalkoot ovat ehkä vain pisara meressä, mutta ne ovat helppo ja konkreettinen tapa aloittaa. Minä ainakin lähden talkoilemaan toistekin.

8 8 Tampereen seudun luonto 2/2011 Makupaloja Koonnut Minna Santaoja kesän tapahtumista Tysy järjesti tuttuun tapaan tänäkin kesänä yleisöretkiä eri aiheista. Kolme vuotta jatkunut Luonnonsuojeluliiton Löydä luonto läheltäsi hanke ei enää tänä kesänä jatkunut, joten retket toteutettiin vapaamuotoisemmin, yhteen kohteeseen sitoutumatta. Lähiluonto oli edelleen keskeinen teema, ja esimerkiksi luonnonkukkapäivän suositusta retkestä haluttiin pitää tänäkin vuonna kiinni. Soukonvuoren luonnonsuojelualue avattiin Retkisarja käynnistyi kesäkuun alussa Soukonvuoren vasta perustetulla luonnonsuojelualueella Niihamassa. Retki järjestettiin maailman ympäristöpäivänä, sunnuntaina 5. kesäkuuta osana kaupungin koordinoimaa Vihreää viikkoa. Sattumalta myös ympäristösihteeri Lasse Kosonen oli suunnitellut retken Soukonvuoreen samalle päivälle, ja niinpä Tysy ja kaupunki yhdistivät voimansa. Maailman ympäristöpäivänä vietettiin juhlallisissa merkeissä Soukonvuoren luonnonsuojelualueen avajaisia. Tapahtuma keräsi satakunta osallistujaa, joista osa tuli paikalle Tampereen kaupunkiliikenteen ajamalla erikoisvuorolla. Juho Juhlapuheen Kytömäki ottaa piti kääpänäytettä. apulaispormestari Timo Hanhilahti ja maljojen kohotuksen jälkeen hän julisti alueen seremoniallisesti avatuksi nauhan leikkaamalla. Yhdistysväen puheenvuoron esitti Tysyn kutsumana Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Matti Kääntönen. Hän piti uutta suojelualuetta erinomaisena asiana mutta muistutti samalla, ettei hurraahuutoihin suoranaisesti ole aihetta, sillä Kauppi-Niihamaakin nakerretaan jatkuvasti rakentamiselle. Puheiden jälkeen kuultiin trubaduuri Juho Kytömäen musisointia, ja viimein yleisö pääsi tutustumaan juhlan kohteena olevaan alueeseen. Soukonvuoren luonnonsuojelualueelle oli juuri ennen vihkiäisiä saatu valmiiksi opastaulu ja kahdet pitkospuut. Juhlaväki jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen lähti kiertämään luontopolkua Lasse Kososen johdolla ja toinen tutustui alueeseen Tysyn rekrytoiman eräopas Harri Viitasen vetämänä. Alkukesän sää suosi juhlavaa retkeä. Retken päätteeksi nautittiin Niihaman ulkoilumajalla pullakahvit. Idylliä häiritsivät vain hieman vieressä lammella pörränneet vesihiihtäjät. Ympäristötori Tammelantorilla Osana Vihreän viikon viettoa Tammelantorilla järjestettiin kesäkuun alussa iltapäivän mittainen ympäristötoritapahtuma. Ajatus lähti liikkeelle tavaranvaihtotorin järjestämisestä, mutta lopulta sen ympärille rakentui monipuolinen ympäristöteemainen tapahtuma. Ekokumppaneiden organisoimassa tapahtumassa poikkesi 2500 kävijää ja torilla oli yhteensä 47 ympäristöalan näytteilleasettajaa. Myös Tysy oli mukana kertomassa toiminnastaan ja esittelemässä Teiskon metsäkartoitusta ja suojeluehdotusta. Monet torilla kävijät poikkesivat Tysyn pöytään hakemaan lehden kesälukemiseksi ja juttelemaan metsiensuojelusta. Tysyn pöydän takana päivystivät Jere, Mervi ja Minna. Monimuotoisuusretki Pyynikillä Heinäkuussa oli vuorossa Pyynikinharjun retki, jolla ihasteltiin luonnon monimuotoisuutta. Oppaana toimi Tysyn puheenjohtaja Jere. Sadepäivänä retkelle osallistui kymmenen henkilöä. Monimuotoisuusnäkökulmasta retkellä käytiin läpi harju, paahderinteet, talous-/käsitellyt metsät, lahopuu, haapa ja lehdot. Pohdittiin myös alkuperäisluonnon käsitettä ja sitä, mikä laji pitää suojella ja mitä ei. Lisäksi opeteltiin muutamia kasveja. Pyynikki on kohteena helposti lähestyttävä ja aina kiinnostava, ja retkiä siellä tullaan varmasti järjestämään jatkossakin. Luonnonkukkaretki Haiharassa Luonnonkukkien päivän retki järjestettiin tänä vuonna Haiharan kartanon pihapiirissä Kaukajärvellä. Oppaaksi saimme tänäkin vuonna Matti Kääntösen. Luonnonkukkien päivää vietettiin Suomessa nyt yhdeksättä kertaa, ja retkiä järjestettiin viikonlopun aikana ennätyksellisesti 110 paikkakunnalla. Haiharassa oli tarkoitus katsella luonnonkukkia jo muutama vuosi sitten, mutta tuolloin sää ei suosinut retkeä. Tällä kertaa oli onni matkassa, ja aurinkoinen kesäpäivä sai liikkeelle 40 retkeilijää. Lepakoita Tapahtumien yössä Tampereen teatterikesäviikolla elokuun alussa vietettiin Tapahtumien yötä, johon Tysy osallistui tänä vuonna toistamiseen järjestämällä lepakkopäivystyksen Pyynikin kirkkopuistoon. Sade tauottua väkeä oli liikkeellä Tapahtumien yössä runsaasti. Lepakoista kuulemassa ja detektorin avulla niitä havainnoimassa poikkesi 250 ihmistä. Pohjanlepakoista kertovat esitteet menivät kuumille kiville. Lepakkopäivystyksen järjestivät tysyläisistä Jere, Matti ja Mervi. Tapahtuma herätti kiinnostusta jopa valtakunnallisesti, sillä MTV3-kanavan kymmenen uutisten kuvausryhmä tuli paikalle ja lepakkopäivystyksestä esitettiin pätkä seuraavan illan uutisten loppukevennyksenä. Heti kymmeneltä päivystyksen alkaessa paikalla oli jo sata henkilöä ja kuvausryhmä, mutta lepakoista ei ollut tietoakaan. Onneksi myöhemmin kolme pohjanlepakkoa ilmestyi liitelemään puoleksi tunniksi, jonka jälkeen niitä osui paikalle satunnaisemmin.

9 Tampereen seudun luonto 2/2011 Lepakkoretki Hatanpäällä Vuosi 2011 on lepakoiden vuosi, ja lepakkokiinnostuksen lisääntyessä järjestettiin tätä vuonna enemmänkin lepakkoaiheista ohjelmaa. Elokuun lopun perjantai-iltana Tysy järjesti lepakkoretken Hatanpään arboretumilla. Liikkeellä oli toistasataa lepakoista kiinnostunutta huolimatta tiedotuksessa tapahtuneesta kömmähdyksestä. Retken aloitusajankohdaksi ilmoitettiin alun perin kello 20, mutta tuohon aikaan on elokuussa vielä valoisaa, ja niinpä retki siirrettiin alkavaksi klo 21:30. Valitettavasti tieto uudesta ajankohdasta ei ollut saavuttanut kaikkia, ja osa oli tullut paikalle tarpeettoman aikaisin. Pahoittelemme tapahtunutta ja koetamme jatkossa olla tarkempia tiedotuksen suhteen. Lepakkokiinnostus alkaa saada jo sellaiset mittasuhteet että harkitsemme toisen detektorin hankkimista yhdistykselle. Hatanpään retkellä lepakkoasiantuntijoina toimivat Jere ja Mervi. Elokuun lopussa Tysy oli myös mukana järjestämässä lepakkotutkija Eeva- Maria Kyheröisen luentoa luonnontieteellisellä museolla Vapriikissa ja sen perään lepakkoretkeä Tallipihan ympäristössä. Jätteenpolttohanke etenee unohtuiko jätelaki? Pirkanmaan jätehuolto ja Tampereen mikäli kaikki yhdyskuntajäte sitoudutaan sähkölaitos suunnittelevat suurta jätteenpolttolaitosta toimittamaan polttoaineeksi laitokseen. Tampereelle Tammervoima- Jätteenpolttohankkeen ongelmana on hankkeen nimellä. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointi päättyi keväällä. Tysy jätti YVAsta muistutuksen yhdessä Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin ja Kangasalan luonnon kanssa. Samalla olemme koettaneet käynnistää keskustelua jätteenpolton ongelmista muun muassa Aamulehdessä ja Tampereen Tulevaisuuskylässä. Tammervoiman ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkasteltiin neljää eri sijoitusvaihtoehtoa, joista vähiten hankalaksi todettiin Tarastenjärvi. Kesäkuussa Tammervoima tiedotti jatkavansa laitoksen suunnittelua Tarastenjärven vaihtoehdon pohjalta. Ympäristölupaa laitokselle on tarkoitus hakea vielä tänä vuonna. Suuri jätteenpolttolaitos rakentamalla ohitetaan jätelaissa oleva jätehuollon ensisijaisuusjärjestys, joka painottaa jätteen synnyn ehkäisyä ja materiaalikierrätystä. myös ylikapasiteetti. Suomessa on jo toiminnassa jätteenpolttolaitoksia, ja rakenteilla ja suunnitteilla on useita laitoksia lisää. Laitosten yhteenlaskettu polttokapasiteetti on merkittävästi suurempi kuin valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa arvioitu tarve. Jätettä ei yksinkertaisesti riitä kaikkiin polttolaitoksiin. Tämä ei ole taloudellisesti kannattavaa, muusta kestävyydestä puhumattakaan. Ruotsin jätteenpolttolaitoksiin on jo jouduttu tuomaan lisää poltettavaa Norjasta ja tulevaisuudessa jopa Italiasta saakka. Jätteen energiasisältö on vaihtelevaa, ja tuhkien käsittely on ratkaisematta. Nyt tehtävä jätehuoltoratkaisu ei ole pelkästään tekninen kysymys jätehuollon järjestämisestä, vaan merkittävä poliittinen arvovalinta jolla on kauaskantoiset seuraukset. Tysyn ja muiden ympäristötoimijoiden toiveesta jätehuolto ja Jätteen synnyn ehkäisy on ympäristön Ekokumppanit järjestävät Tampereella kannalta kestävin ja myös taloudellisin tapa jäteongelmaan vastaamiseksi. Tämän kehittämiseen ei jää mahdollisuuksia, työ-pajoja, joissa eri toimijoiden yhteistuumin mietitään jätteen synnyn ehkäisyn mahdollisuuksia. 9 Keskuspuhdistamo vastatuulessa Pirkanmaan keskuspuhdistamohankkeen Sulkavuori-vaihtoehdon ympäristövaikutusten arviointi on päättynyt. Tysy jätti yhdessä luonnonsuojelupiirin ja viiden muun paikallisyhdistyksen kanssa mielipiteen Sulkavuoren YVA-selostuksesta. Keskuspuhdistamon suunnittelu Sulkavuoren alueelle on herättänyt alueen asukkaissa voimakasta vastustusta muun muassa rakentamisen aikana odotettavissa olevan melun ja tärinän, lisääntyvän liikenteen ja mahdollisten hajuhaittojen vuoksi. Puhdistamon vastustuksen leimaaminen nimby-ilmiöksi ( ei minun takapihalleni ), kuten Aamulehdessä on tehty, on kapeakatseista, sillä puhdistamohankkeeseen liittyy laajemminkin tarkasteltuna lukuisia ongelmia. Vaihtoehtona Sulkavuoren keskuspuhdistamolle YVAssa tarkasteltiin NYKY+ vaihtoehtoa, jossa nykyiset Viinikan, Raholan ja Lempäälän puhdistamot saneerattaisiin vastaamaan nykyisiä jäteveden puhdistustarpeita. Keskuspuhdistamo ei sovi yhteen minkään Sulkavuoren alueella olemassa olevan kaavan kanssa. Puhdistettujen jätevesien purku yhteen pisteeseen sisältää merkittäviä riskejä. Keskuspuhdistamoa perustellaan puhdistusprosessien tehostumisella, mutta lopputulos on nurinkurinen. Sulkavuoren vaihtoehto kuormittaisi Pyhäjärveä enemmän kuin NYKY+ vaihtoehto, koska puhdistetut jätevedet purettaisiin yhteen pisteeseen. Siirtolinjavaihtoehtojen linjalle tai niiden läheisyyteen sijoittuu useita arvokkaita luontokohteita, kuten Peltolammin- Pärrinkosken luonnonsuojelualue, Peltolammin liito-oravametsä ja Arranmaanojan louhikko. Alueilla sijaitsee uhanalaisia ja tiukasti suojeltuja lajeja, joiden elinolosuhteiden heikentäminen on luonnonsuojelulailla kielletty. Hankkeen luontoselvitykset ovat puutteellisia ja kiireessä tehtyjä. Sulkavuoren eteläpuolella, alueella jonne on suunniteltu sijoitettavaksi puhdistamon maanpäällisiä toimintoja, on vanhaa kaatopaikkatäyttöä. Tutkimuksessa jätetäytössä todettiin korkeita raskasmetallipitoisuuksia, ja täytöstä purkautuvasta kaasusta mitattiin korkeita metaanipitoisuuksia. Alueen todetaankin soveltuvan vain rajoitetusti suunniteltuun tarkoitukseen. Tampereen lietteiden käsittely hoituu jo nykyään kyseenalaisesti, eikä ympäristövaikutusten arviointia ole ulotettu lietteiden käsittelyyn. Katsomme, että Tampereen Veden on laadittava yksityiskohtaiset selonteot sekä Viinikanlahden että Raholan lietteiden käsittelystä, loppusijoituksesta ja toiminnan ympäristövaikutuksista, jotta toiminta saadaan kestävälle mallille. Vaihtoehtojen vertailussa todettiin sekä NYKY+ että Sulkavuoren vaihtoehto teknisesti toteutettavissa oleviksi. NYKY+ vaihtoehdon ollessa sekä taloudellisempi että ekologisilta ja sosiaalisilta vaikutuksiltaan parempi ei Sulkavuori-vaihtoehdon toteuttamiselle nähdäksemme jää argumentteja. Pyhäjärven tilaa päästäisiin nopeasti kohentamaan kunnostamalla nykyiset puhdistamot. Keskuspuhdistamon suunnittelun taustalla on muun muassa halu vapauttaa Viinikanlahti muuhun käyttöön, rakentamiseen ja virkistykseen. Tätä ei tosin ympäristövaikutusten arvioinnissa ole suoraan tuotu julki, eikä alueen mahdollista tulevaa maankäyttöä ole esitelty. Hankkeen tarkoitus ja tarve ei YVA-selostuksessa käy selväksi.

10 10 Tampereen seudun luonto 2/2011 Miten Tampereen ympäristönsuojelu sai alkunsa? Teksti ja kuvitus: Mervi Myyrä Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys täytti tänä vuonna 30 vuotta. Nuoren aikuisen ikään jo ehtineellä, luonnon puolta pitävällä kansalaisjärjestöllä oli mutkikas alku. Kaikki eivät halunneet Tampereelle aktiivista ympäristöjärjestöä. Alkukommellusten jälkeen asiat lähtivät kuitenkin rullaamaan mallikkaasti, ja Tysy toimii edelleen aktiivisesti Tampereen ympäristön puolestapuhujana sekä kaupunkilaisten luontosuhteen ylläpidon edesauttajana. Ympäristöekologian dosentti Matti Leinonen, Tysyn ensimmäinen puheenjohtaja, valottaa meille hieman yhdistyksen alkuaikojen tunnelmia. Tampereella paikat rempallaan Vuosi 1970 oli ensimmäinen maailmanlaajuinen luonnonsuojelun vuosi luvulla ympäristöasiat nousivat esille maailmalla ja niin myös Tampereella herättiin huomaamaan kaupunkiympäristön huono tila. Tampereen keskustassa oli alueita, jotka nykyisten laatuvaatimusten mukaan luokiteltaisiin asuinkelvottomiksi; rautatieaseman ja linja-autoaseman ympäristöjen, keskustorin sekä Tuulensuun alueen ilmassa oli paljon haitallisia aineita. Kotitaloudet polttivat jätteensä itse suurissakin keskustan taloissa ja rikkiyhdisteet levisivät heikentämään ilmanlaatua. Sekä Pyhäjärven että Näsijärven tila oli kaoottinen. Kalakuolemat olivat arkipäivää huonon jätevedenpuhdistuksen tilan vuoksi ja Pyynikin uimaranta jouduttiin sulkemaan. Näsijärven eteläosa oli pahasti saastunut etenkin Lielahden ja Kaupin rantaalueilla. Leinonen muistelee ottaneensa eräänä keväänä haavilla poikiensa kanssa valtavia määriä kuolleita kaloja Kaupin rannasta. Kaupungin väkiluku kasvoi, mutta jätevesien puhdistamiseen ja muihin ympäristöasioihin Tampereen kaupungin päättäjät eivät olleet valmiita panostamaan. Ympäristön tilasta huolestuneet kokoontuvat Ympäristön kehnosta tilasta huolissaan oleva asiantuntijakaarti perusti vuonna 1969 Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen. Joukossa oli mukana mm. biolo- Matti Leinonen kotoisassa ympäristössään Tampereen pääkirjastossa kädessään Tysyn 25-vuotishistoriikki. gian ja maantiedon opettaja, metsänhoitaja, maisemanhoidonvalvoja sekä Tampereen kaupungin vesiensuojelupäällikkö. Matti Leinonen valittiin Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Takanaan aktiivijäsenillä oli nopeasti kasvavan rivijäsenjoukon vankka kannatus. Kun järjestö perustettiin, se sai mukaansa 500 jäsentä kertaheitolla. Yhdistys kasvoi nopeasti Suomen suurimpiin kuuluvaksi luonnonsuojeluyhdistykseksi. Ympäristön tila huolestutti ihmisiä ja yhdistys tuli tarpeeseen. Risupartaradikaalit, jollaiseksi Leinostakin nimitettiin, nousivat vaatimaan muutoksia ja ympäristöasioista käytiin kovasanaista keskustelua. Tysyn synty Muutaman vuoden toimittuaan Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistys joutui monien muiden yhdistysten tavoin stalinistien valtaamaksi. Koska yhdistyksen jäseneksi pystyi liittymään vielä vuosikokouksen alussakin, stalinisteja ilmaantui vuosikokoukseen suuri joukko, joka äänesti hallituksen uusiksi. Tämän vuoksi Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistyksellä oli surkeita vuosia, jolloin yhdistyksessä ei tapahtunut mitään, sillä yhdistyksen vallanneet eivät saaneet edes vuosikokousta aikaiseksi. Suuri osa aktiiveista erosikin järjestöstä ja perusti Tampereen luonnonsuojeluyhdistyksen. Leinonen kuitenkin päätti olla eroamatta Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistyksestä, koska hän halusi nähdä miten lopulta kävisi. Viimein tulikin aika, jolloin Suomen luonnonsuojeluliitto alkoi järjestää alueellista toimintaa ja päätti avustaa myös Tampereen paikallisyhdistystä. Huomattuaan Tampereen ympäristöjärjestöjen kahtiajaon he kuitenkin ilmoittivat, ettei-

11 Tampereen seudun luonto 2/2011 vät lähde tällaiseen mukaan. Tampereen paikallisyhdistyksen tilanteesta kokoustettiinkin liiton edustajan kanssa monta kertaa ennen kuin päästiin yhteisymmärrykseen. Tampereen luonnonsuojelun yhdistystoiminta saatiin eheytettyä ja yhdistykset sulautettiin. Näin syntyi Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys, tuttavallisemmin Tysy, joka perustettiin 27. helmikuuta vuonna Molempien järjestöjen osapuolet luottivat Leinoseen, joka koki tehtäväkseen saada yhdistystoiminta taas jaloilleen. Kun asiat lähtivät rullaamaan hyvin eteenpäin, Leinonen luovutti puheenjohtajuutensa ( ) ja keskittyi muihin tehtäviin. Innokas vaikuttaja monissa järjestöissä Leinonen on aina ollut innokas osallistumaan yhdistystoimintaan ja päätöksentekoon. Tysyn puheenjohtajuuden jälkeen hän on toiminut Biologian- ja maantieteen opettajien liiton hallituksessa sekä Suomen tietokirjailijat ry:n hallituksessa. Kun Tampereelle perustettiin vuonna 1986 ympäristölautakunta, löysi Leinonen tiensä myös lautakunnan jäseneksi. Ympäristölautakunnan perustamisen jälkeen Tampereen kaupungin ympäristöasioissa tapahtui todella paljon. Aseveliakseli, eli kokoomuslaiset ja demarit, veti asioita eteenpäin. Ympäristöasiat hyvällä mallilla Leinonen sanoo, että ympäristönsuojelussa on tapahtunut suuri asennemuutos viime vuosikymmeninä. Ympäristö- ja luontojärjestöjä kuunnellaan ja järjestöjen mielipiteet ja lausunnot ovat tärkeitä myös kaupungin päätöksenteon tukemiseksi. Yhdistysten ja alueiden asukkaiden mielipidettä on ympäristölainsäädännön mukaan kuultava ennen kuin asioista päätetään. Tampereella on nykyään asiat ihan hyvin. Ympäristön tila ja ympäristöasioiden huomioiminen ovat nykyään aivan toisella tolalla kuin aiemmin, muis- Lue lisää Tysyn alkutaipaleesta Tampereen seudun luonto -lehdestä 2/2006, joka löytyy myös osoitteesta 11 tuttaa Leinonen nuoremmille sukupolville, jotka eivät kovin pitkälle taaksepäin muista. Tampere voi nykyään olla ylpeä ympäristöasioidensa hoitamisesta. Leinonen on edelleen Tysyn jäsen ja seuraa järjestön toimintaa mm. lukemalla Aamulehden sivuilta Tysyn mielipidekirjoituksia. Leinosen mielestä on tärkeää, että ympäristöjärjestö jaksaa puuttua Tampereen kaupungin kehittämistä ja ympäristön tilaa koskeviin ajankohtaisiin aiheisiin - niin kuiviin kaava-asioihin kuin kaupunkilaisten aktivoimiseenkin. Ihmiset tarvitsevat positiivisia asioita arjen vastapainoksi. Passiivisen television tuijottamisen sijaan luontoretket ja inspiroivat tapahtumat ovat kaivattuja. Myönteisten asenteiden luominen ympäristöasioita kohtaan on tärkeää Luokkajuhla Matti lähti saatolle kauniina kesäyönä; nykyisen vaimonsa kanssa veneellä Keurusselälle ja on samalla reissulla vieläkin Väitöskirja valmistui 6-vuotinen tutkimus västäräkin populaatioekologiasta ja etologiasta Keuruun Keurusselällä päätökseen Suomen tietokirjailijat ry:n hallitukseen Nykyisin yhdistyksen kunniajäsen. Ollut mukana 180 oppija tietokirjan tekemisessä Ympäristöekologian dosentti Tampereen yliopistoon Sai vaikuttaa luennoillaan nuoriin aikuisiin Hanski Keskikoulun biologian opettaja, joka sai pojatkin innostumaan luonnosta Tampereen normaalikouluun lehtoriksi Siitä lähtien Leinonen on ollut aktiivi Tampereen seudun 1979 Biologian ja maantiedon oppikirjailijaksi Kirjoittanut kymmeniä oppikirjoja työryhmien jäsenenä.

12 12 Tampereen seudun luonto 2/2011 Ylöjärven luonto 30 vuotta Tysyn sisaryhdistys Ylöjärven luonto täytti tänä vuotta Tysyn lailla 30 vuotta. Ylöjärven yhdistystä juhlittiin toukokuussa Pikku-Ahveniston juhlatalolla samannimisen järven rannalla. Paikka oli mitä sopivin, sillä yhdistyksen perustavassa kokouksessa vuonna 1981 yksi käsiteltävistä asioista oli Ahveniston tilan kohtalo. Yhdistys oli myötävaikuttamassa siihen että Ylöjärven kaupunki hankki tilan omistukseensa, ja hieno pihapiiri on pyritty säilyttämään alkuperäisessä asussaan luvun alussa valmistuneen päärakennuksen suunnitteluun on osallistunut mm. tamperelaisten tuntema arkkitehti Wivi Lönn. Pikku-Ahvenisjärven kiertää puolentoista kilometrin luontopolku, jota juhlayleisö ei nyt ukkossateessa lähtenyt kiertämään. Toukokuisessa juhlassa myönnettiin Suomen luonnonsuojeluliiton hopeiset ansiomerkit yhdistyksessä pitkään vaikuttaneille ja ansioituneille jäsenille. Ylöjärven luonnosta merkin saivat Jussi Kytömäki, Eero Jurvelin ja Harri Luojus. 150 perustajaa Eero Jurvelin ja Harri Luojus olivat koonneet leikkeitä ja tapahtumia yhdistyksen vuosien varrelta. Yhdistyksen perustava kokous pidettiin tammikuussa 1981 Moision koululla ja siihen otti osaa peräti 150 ylöjärveläistä. Perustava kokous otti kantaa Ylöjärvelle suunniteltua ongelmajätelaitosta vastaan ja kannatti sen sijaan jätteidenkäsittelylaitoksen perustamista. Yhdistyksen nimi on muuttunut vuosien varrella pariin otteeseen ennen nykymuotoaan ja matkan varrelle on mahtunut monenlaista toimintaa. Yhdistys on julkaissut Ylöjärven-Kurun luonto lehteä ja perustanut LuontoToukat-kerhon kannustamaan nuoria luontoharrastukseen. Yhdistys on myös järjestänyt linnunpönttö- ja ketotalkoita, retkiä eri teemoilla ja tietysti pyrkinyt vaikuttamaan luonnonvarojen käyttöön aloittein ja muistutuksin. Kulttuurirahaston kulttuuriteko Marja Härkönen kiinnitti SLL:n hopeiset kunniamerkit Jussi Kytömäelle, Eero Jurvelinille ja Harri Luojukselle. Tuoreimpiin kamppailuihin lukeutuu Veittolan alueen kohtalo Ylöjärven keskustaajaman tuntumassa. Alue koostuu Suomen Kulttuurirahastolle testamentatusta 50 hehtaarin tilasta ja Ylöjärven kaupungin omistamasta pienemmästä tilasta. Kulttuurirahastolle alue testamentattiin palvelemaan luonnonsuojelua ja nuorisotyötä, mutta 2000-luvun alussa laaditussa yleiskaavassa alueelle on sijoitettu omakotitontteja. Alueella on muun muassa hieno vanha metsälaidun ja rehevää metsää. Metsissä on kuitenkin vastoin testamentin tahtoa tehty harvennuksia ja hakkuita, ja nurin on mennyt jopa metsälehmuksia. Luonnonsuojeluyhdistys on ollut yhteydessä Kulttuurirahastoon muistuttaen testamentista ja alueen luontoarvoista. Alueelle kaavoitettua asuinrakentamista ei pitäisi toteuttaa, vaan Veittola ansaitsisi suojelupäätöksen. Suojelussa pienilläkin on merkitystä Tilaisuuden juhlapuhujaksi oli kutsuttu luontoiltakonkari Seppo Vuokko. Hänen puheensa johtoajatuksena oli pohjalla on tilaa ja pienilläkin on merkitystä. Tämä sai puheessa monia merkityksiä. Vuokko hauskuutti juhlayleisöä muistuttamalla että ihmisessä on enemmän bakteerisoluja kuin omia soluja, ja ihmisen tehtävänä onkin toimia bakteerien elinalustana tarjoten niille otolliset olosuhteet. Luonnon monimuotoisuutta löytyy niinkin läheltä kuin ihmisen ulosteesta, jossa on moninkertainen määrä geenejä itse ihmiseen verrattuna ja me kun pidämme tätä monimuotoisuudeltaan rikasta massaa hyljeksittävänä jätteenä! Seppo Vuokko kertoi luonnonsuojeluajatuksissaan olevansa jossain määrin eri mieltä akatemiaprofessori Ilkka Hanskin kanssa. Hanski on esittänyt että jopa 30 prosenttia pinta-alasta tulisi suojella luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Vuokko sen sijaan painotti pienilläkin suojelualueilla olevan merkitystä suuren osan monimuotoisuudesta ollessa pohjalla, maaperässä. Teksti:Minna Santaoja Kuvat: Jaakko Salmela Juhlapuhuja Seppo Vuokko ja Marja Härkönen keskustelevat Härkösen juuri julkaisemasta limasienikirjasta.

13 Tampereen seudun luonto 2/ Sisustusliike Dekostra myy kestävää kauneutta Teksti: Minna Santaoja Hämeenkadun länsipäässä avattiin lokakuussa 2010 ekologinen sisustusliike Dekostra. Marraskuun 2011 alusta liike löytyy Verkatehtaankadulta. Liikkeen perustanut nokialainen Raija Stranius kertoo sisustamisen ja käsillä tekemisen olleen hänelle rakas harrastus, ja haave omasta liikkeestä oli elänyt pitkään. Raija jäi vuorotteluvapaalle työstään suuressa yrityksessä ryhtyäkseen toteuttamaan haavettaan, eikä paluuta enää ollut. Dekostrassa on myynnissä niin huonekaluja kuin pienempääkin sisustustavaraa. Huonekaluilla on FSC-sertifikaattia vastaava indonesialainen LEI-metsäsertifikaatti, joka takaa että käytetty puuraaka-aine on tuotettu sademetsäystävällisesti. Huonekalut on valmistettu viljellystä mahongista, massiivimännystä ja kierrätetystä tiikistä. Löytyypä myös pöytiä, joiden jalusta on aseteltu valikoidusta ajopuusta. Kalusteita maahantuo porvoolainen Sasu s Playhouse, jonka edustaja käy kolmesti vuodessa Indonesiassa tarkastamassa työntekijöiden työolot. Ekologisuus on Raija Straniukselle tärkeää, ja näitä arvoja hän pyrkii välittämään myös liikkeessään asioiville. Vihreät arvot ovat Raijan mukaan monille sisustuksesta kiinnostuneille tärkeitä. - Sisustaminen ei ole turhaa kuluttamista silloin, kun hankkii ajatonta ja ekologista, joka kestää vuodesta toiseen ja on viljeltyä tai kierrätettyä puuta, hän linjaa. - Turhanpäiväistä on se, kun ostaa halpaa, MDF- tai lastulevytuotteita, jotka menevät rikki ja roskiin hyvinkin nopeasti. Toinen kantava teema Dekostrassa on vanhan uudelleen käyttö. Monien myynnissä olevien tuotteiden taustalla on mie- Yllä: Kotimaisen divaanin täytteenä on kierrätetyistä muovipulloista tehtyä vanua. Pehmeä on istua, todistaa Dekostra-sisustusliikkeen Raija Stranius. Vasemmalla: Miten päin se hevosenkenkä pitikään ripustaa että onni pysyy talossa? lenkiintoinen tarina. Kun tietää tavaran tarinan, siihen syntyy toisenlainen suhde ja tavaraa arvostaa ihan eri tavalla, Raija miettii. Dekostraan on myyntiin valittu tuotteita joita ei ole saatavissa muualta. Raija Stranius on hankkinut kaunista säänpieksemää lautaa, heinäseipäitä, vanhoja ovia ja ikkunanpokia. Näistä voi käsistään kätevä sisustaja toteuttaa omia ideoitaan. Heinäseipäistä on tehty myyntiin maalaisromantiikkaa henkiviä sisustustikkaita ja vanhasta laudasta naulakoita. Naulakoita Raija valmisti ensin itse, mutta sahaushommat kävivät liiketiloissa hankaliksi. Hätiin löytyi kangasalalainen mielenterveyskuntoutujien verstas Sevinio. Siellä kuntoutujat sanoivat että onpa ihanaa tehdä vanhasta, Raija kertoo. Se oli ihan terapeuttista. Liikkeen ympärille rakentuu sattumienkin kautta erilaisten tekijöiden verkostoja. Riti Kähkösen lasityöt tulivat myyntiin, kun taiteilija poikkesi sisustusliikkeeseen. Olisipa aikaa kiertää paikallisten tekijöiden pajoja, sieltä voisi löytyä monenlaista myyntiin sopivaa, Raija huokaa. Yksityisyrittäjä on liikkeessään kuutena päivänä viikossa, ja sunnuntait hän haluaa ymmärrettävästi varata itselleen, lepoon ja mökkeilyyn. Tyhjin käsin oli toimittajan ominaisuudessakaan mahdotonta ekosisustusliikkeestä lähteä. Kotiin viemisiksi tarttui vanha hevosenkenkä onnea tuomaan, kotimainen käsintehty saippua ja vanhoista ruokailuvälineistä valmistettu hauska lautasliinateline. Kulttuurieläimenä ihminen tarvitsee hyvin voidakseen myös kaunista turhuutta, arjen estetiikkaa, silmänruokaa.

14 14 Tampereen seudun luonto 2/2011 Koonnut Minna Santaoja Perhospuutarhakilpailu sija: Kaarina Davis, Hämeenkyrö Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys järjesti tänä vuonna kolmatta kertaa perhospuutarhakilpailun. Kilpailussa oli kaksi sarjaa: puutarhasarja ja parvekesarja. Parvekesarjaan ei tänä vuonna ollut osallistujia. Kilpailuun osallistujia pyydettiin toimittamaan muutama kuva puutarhastaan ja kertomaan puutarhasta löytyvät perhoskasvit sekä muutenkin kannustettiin tarkkailemaan puutarhassa kesän mittaan viihtyviä perhosia. Kilpailun tuomareina toimi tällä kertaa Tysyn hallitus. Raati valitsi kilpailun voittajaksi Kaarina Davisin Hämeenkyröstä. Toisen sijan jakoivat Ulla Helle Tampereelta, jonka perhospuutarha sijaitsee Litukan siirtolapuutarhassa, ja Raimo Flink Lempäälässä sijaitsevalla mökkipuutarhallaan. Kilpailun voittaja saa palkinnoksi 50 euron lahjakortin Akateemiseen kirjakauppaan. Toinen palkinto on 25 euron lahjakortti Runsaudensarveen. Onnittelut voittajille! Pihani on luonnontilainen, nurmikkoa ei ole. Koetan pitää pihaa lajistoltaan monipuolisena, jotta se olisi mahdollisimman houkutteleva erilaisille eliöille, mm. perhosille. Luonnonvaraisista perhoskasveista pihallani kasvaa muun muassa voikukkia, nokkosia, pajua, suolaheiniä, hernevirnaa, metsäkurjenpolvia, ohdakkeita, puna-apilaa, mataraa, kultapiiskua, siankärsämöä, pietaryrttiä, karhunputkea jne. Tontilla on paljon haapoja ja ne ovat hyviä perhosten ja perhosten toukkien koteja. Istutetuista perhoskasveista punahattu on perhosten ehdoton suosikki. En ole nähnyt minkään muun kukan houkuttelevan niin paljon perhosia. (Luonnonvaraisista kukista hernevirnalla tuntuu olevan samantyyppistä vientiä.) Muita pihaan istuttamiani perhoskasveja ovat

15 Tampereen seudun luonto 2/ Heinähukan toukka kämmenellä. (Kaarina Davis) 2. Kaarinan aamukahviseuralaisia punahatulla. 3. Puuntuhoojan toukka. (Kaarina Davis) 4-7. Raimo Flinkin perhoskuvia. 5 heliotrooppi, syyssyrikkä, aurankukka, iisoppi, ruohosipuli, neidonkieli, rohtoraunioyrtti, mäkimeirami, minttu, väinönputki, timjami, iltahelokki, illakko, nukula, myskimalva, syyspäivänhattu, valtikkanauhus, kallionauhus, punatähkä, maksaruoho, samettikukka, aitokissanminttu. Harjaneilikoita ja palavaa rakkautta ei kai ole yleisesti pidetty hyvänä perhoskasvina, mutta olen huomannut niissä usein valkoisia perhosia (kaali, nauris). Sireeni, tammi, jasmike, rusokuusama, syyshortensia Kasvaa niitä vielä jotain muutakin, mutta ei kaikkia muista! Seuraavia perhoslajeja olen tavannut pihassani: kaaliperhonen, suruvaippa, neitoperhonen, nokkosperhonen, sitruunaperhonen, herukkaperhonen, amiraali, ohdakeperhonen, metsänokiperhonen, horsmakiitäjä, poppelikiitäjä, lauhahiipijä, ritariperhonen, tesmaperhonen, heinähukan toukka, puuntuhoojantoukka, täplätupsukkaantoukka, ruostesiiventoukka, ja monia muita (sinisiipiä, hopeatäpliä, mittareita ja yökkösiä, joita en tunnista lajilleen). Talvisin polttopuukasasta löytyy koteloita, jotka nostelen toisaalle polttopuukasaan turvaan. Aitan katon alla talvehtii aikuisia nokkos- ja neitoperhosia. Tänä kesänä näin pihassa elämäni ensimmäisen kerran häiveperhosen. Oli tosi kaunis. Olen houkutellut perhosia pihaan kokeilemalla erilaisia perhosbaaricocktaileja. Suosituinta on mehunkeitosta jäänyt marjamössö, siinä käy monia eri perhosia. Suruvaipat yksinään tykkäävät vesimelonista. 2. sija: Ulla Helle, Tampere Pihani on Litukan siirtolapuutarhassa Tampereella. Tänä kesänä puutarhassamme oli tosi vähän perhosia verrattuna viime kesään. Viime vuonna esimerkiksi Neitoperhoja saattoi samanaikaisesti olla Jaloangervossa useita kymmeniä, tänä vuonna parhaimmillaan ehkä puolisen tusinaa. Loistava perhoskasvi on Purppurapunalatva. Se on erityisesti Ritariperhosten mieleen. Ritariperhosiakaan ei ollut läheskään niin paljon kuin viime kesänä. Purppurapunalatvan kukinta jäi lyhyeksi, sillä myöhään kukkivana se sai saderyöpyn niskaansa juuri kun oli aukeamassa parhaaseen loistoonsa. 3. sija: Raimo Flink, Lempäälä Kuvasin perhosia kesämökilläni Lempäälässä pitkin kesää. Tontin tavallisia perhosia ovat neito-, suruvaippa-, nokkos-, sitruuna-, sinisiipi- ja kaaliperhoset. Harvinaisuuksina pidän ritari- ja haapaperhosta. Kaikkia en pysty tunnistamaan.

16 16 Tampereen seudun luonto 2/2011 Tero Tähtinen HUMINAA JA HILJAISUUTTA Eli mitä olen elämästä oppinut Pyynikinharjun puilta tephanie Kazan teoksella The Attentive Heart (1993) on poikkeuksellisen tärkeä paikka sekä kirjahyllyssäni että sydämessäni. Teos kertoo siitä, mistä kaikki hyvät, tärkeät ja koskettavat kirjat kertovat eli puista. Vaikka Kaza työskentelee siviilissä Vermontin yliopiston ympäristötieteen professorina, hänen kirjansa ei ole mikään pölynkuiva tieteellinen esitelmä vaan henkilökohtainen ja tunnustuksellinen kirjanen, joka päästää lukijan syvälle kirjoittajansa ajatuksiin ja tuntemuksiin. Kirjan alaotsikko kertoo tarkemmin, mistä siinä on kysymys: Conversations with Trees eli Keskusteluja puiden kanssa. Kazan kirja koostuu vapaamuotoisesti ja villisti rönsyilevistä omaelämäkerrallisista esseistä, joissa hän kertoo kohtaamisistaan erilaisten puitten kanssa erilaisissa elämäntilanteissa, -vaiheissa, maisemissa ja yhteyksissä. Tavallaan hän siis kronikoi omaa elämäkertaansa ja tutkii omaa sielunmaisemaansa katsellen niitä puukansan pitelemästä peilistä. Kirjassaan hän muun muassa ihastelee Etelä-Kalifornian valkearunkoisia sykomoreja, käy patikointiretkellään tutkailemassa High Sierran jalokuusia, seuraa kevätsateiden eloon herättämiä vaahteroita, tutkii maastopalon jälkeen kulomaasta esiin ponnistavia manzanitoja ja niin edelleen. Yhdessä esseessä hän käy katsomassa Yhdysvaltojen länsirannikon jättimäisiä punapuita, joista osa on jo neljätuhatta vuotta vanhoja. Kirjan riipaisevimmassa tarinassa Kaza kertoo lapsuudenkotinsa takapihalla kasvavasta jalavasta, jonka massiivisiksi kasvut juuristo on alkanut rikkoa talon perustuksia ja joka sen vuoksi on saanut kuolemantuomion. Kaza kiiruhtaa paikalle, koska haluaa olla jättämässä jäähyväiset pitkäaikaiselle ystävälleen. Hän kirjoittaa teloitettavaksi joutuneesta jalavasta yhtä lämpimästi ja rakastavasti kuin toisesta ihmisestä. Jos haluaisin kirjoittaa Kazan teoksen hengessä teoksen oman elämäni tärkeistä puukohtaamisista, pelkästään nykyisen kotipaikkani lähimaisemien (Pispalan, Tahmelan ja Pyynikin) tutuista ja rakkaista risuhiuksista ja takkuoksista saisin kasaan jo aika tuhdin eepoksen. Vähän aikaa sitten edesmennyt akateemikko Paavo Haavikko suomalaisista valkokauluspuunhalaajista kuuluisin kirjoitti kerran yhdessä runossaan, että maailmassa on monta viisasta miestä, mutta ei toisaalta yhtään hullua puuta. Aforistisen säkeen lempeä ironia havainnollistuu kotimaisemassani lukuisina, toinen toistaan ihmeellisimpinä kaarnakylkinä. Kuten jokainen paikalla kuljeskellut tietää, Pyynikinharju on täynnä toinen toistaan uljaampia mäntypilareja, jotka vuodesta toiseen huojahtelevat raskaina mutta levollisina juurakkoankkureittensa yllä. Toisinaan niiden neulaskäsiä koristaa paksu lumipeite, välillä keskikesän aurinko paahtaa murhaavasti niiden punertaviin kylkiin, toisinaan vimmaiset syysmyrskyt saavat ne tanssahtelemaan. Vuodenajat, säätilat ja ohikulkijat vaihtuvat mutta männyt pysyvät. Mänty on kaikista maailman puista jotenkin suomalaisin tuulipuvuissaan, vähän nukkavieruina, hiljaisina ja juroina supermarkettien parkkipaikoilla vaeltelevat suomalaiset näyttävätkin aivan männiköiltään. Mänty ei koreile, pöyhkeile, tunkeile, pulise eikä harrasta small talkia. Mänty vain on. Mäntyjen hiljainen, tyyni läsnäolo ja ulkoisista olosuhteista piittaamaton tyyni pysyvyys tekevät niistä verrattomia sielunkumppaneita. Minulle Pyynikin männyt ovat kuin suomalaiseen maisemaan rantautuneita neulaskätisiä Buddhia, ja lukuisia ovat ne kerrat, kun olen huoliani ja murheitani niiden tyvelle kantanut. Ja tiedän, että en ole tässä puuhassa ainoa lajiani. Joka kerta männyt tuntuvat lohduttavan ja ottavan osan taakastani kantaakseen silkalla olemassaolollaan. Ei tarvitse kuin hetkeksi istahtaa yhden kaarnakyljen juureen ja katsella ylös kahiseviin korkeuksiin, kun olo tuntuu jo seestyvän

17 Tampereen seudun luonto 2/ ja keventyvän. Kun kuuntelen oksakruunujen havinaa, opin jälleen kerran olemaan hiljaa ja kuuntelemaan. Tätä, tätäkin männyt voivat meille opettaa: taakan jakamista, hiljaisuuden eheyttävää voimaa, läsnäolon ihmettä. Tahmelan uimarannan pielessä kasvaa mahtavankokoinen kynäjalava, jota käyn tervehtimässä ja tarkkailemassa miltei päivittäin aamu- tai iltakävelyllä. Talvella puu on lehdetön ja kaarevan muotonsa vuoksi raskaan lumikerroksen kuorruttama. Keväänkorvalla sen oksanpäihin ilmestyivät pienet, mantelinmuotoiset silmut, jotka hitaasti puhkeavat heleiksi kukinnoiksi. Kesällä latvustoa peittää sahalaitaisten, veneenmuotoisten lehtien tummanvihreä huntu. Loppukesästä puu alkaa kellastua pohjoispuolelta, harjun suunnasta, ikään kuin se hiukan kainostelisi järvenselkää. Jalava muuttuu vuodenaikojen mukaan, joka päivä pikkuriikkisen, ja tuo hidas ja hiljainen prosessi näkyy vain sille, jolla on silmät nähdä ja aikaa katsoa tarkkaan. Tämän rannan jalava on minulle opettanut: kärsivällisyyttä. Hyhkynlahden länsipuolen törmällä kasvaa yksi isoimmista koivuista, mitä olen koskaan eläissäni nähnyt. Koivujättiläinen on niin valtava, että kesällä, vehreimpään lehväsaikaan, on täysin mahdoton sanoa, missä koivu päättyy ja sen vieruspuut alkavat. Sen juuristo näyttää niin massiiviselta, että se pitänee yksin koko rinnettä koossa. Sen pysähtyneistä juurista noista kiemurtelevista ja haarautuvista puulihaksista huokuu voimaa ja ikiaikaisuutta, jollaiseen ihminen ei koskaan yllä. Tämän rinteen koivu on minulle opettanut: järkkymättömyyttä ja periksiantamattomuutta. Maailma on paikkoja. Tuo Gary Snyderin Erämaan opetus -kirjan (1990) lause on seurannut minua siitä saakka, kun sen joskus takavuosina tulin lukeneeksi. Vetinen rimpi, läpitunkematon kuusikko, Pispalan tuuliset kujat, Katmandunlaakso kaukana Himalajalla, Pariisin Gare du Nord, Vapaudenaukio Kairon keskustassa Koemme maailman erilaisina paikkoina, joista toisissa vain käymme piipahtamassa, toisissa poikkeamme läpikulkumatkalla, joissakin viivähdämme hetken ja joihinkin jäämme pitemmäksi aikaa, asumme niissä, muutumme osaksi niitä, juurrumme. Yksi keskeisistä eroista alkuperäisheimojen ja modernin sivilisaation välillä on, että ensiksi mainituille kaikki tieto, oppiminen ja viisaus liittyivät johonkin konkreettiseen paikkaan ja seutuun. Intiaanien luomismyytti kertoi heimon jäsenille, miten juuri tuo vuori, tuo merenlahti, tuo niemennokka tai tuo järvi syntyi. Näin tieto oli tavallaan myös kartta, jonka avulla ihminen saattoi maailmassa elää ja vaeltaa. Äärimmäinen esimerkki ilmiöstä lienee Australian aboriginaalit, jotka käyttivät monimutkaista lauluverkostoa apunaan suunnistaessaan pitkin mantereen rannattomia aavikoita. Jälkiteollisessa mediamaailmassa paikan merkitys vähenee koko ajan tai se on oikeastaan jo kadonnut. Missä esimerkiksi internet, Facebook tai televisiomainokset sijaitsevat? Onko olemassa jokin paikka tai sfääri, jossa ne ovat? Jokainen peruskoulun käynyt suomalainen tietää, mikä on Kiinan pääkaupunki, hypotenuusa, elektroni, neliöjuuri tai hiilen kemiallinen merkki mutta kuinka moni osaa nimetä kotiympäristöstään kymmenen syötävää kasvia tai viisi siellä pesivää lintulajia? Mitä enemmän vietämme aikaa keinotekoisessa virtuaalitodellisuudessa, sitä vähemmän olemme täällä, tällä vetisellä ja moninaisuudessaan henkeä salpaavalla planeetalla, missä me todellisuudessa olemme ja josta emme millään pääse pois. Sekä Kaza että Snyder pyrkivät kirjoissaan palaamaan takaisin tähän maailmaan ja sen konkretiaan, sen puihin, lintuihin ja loputtomiin erilaisiin paikkoihin. Kun kävelen Pyynikinharjulla tai Tahmelanrannassa ja katselen puuystäviäni, tiedän ja tunnen olevani juurtuneena tähän maailmaan, osaksi sen ihmeellistä elämän verkostoa. Ihmiset tulevat ja menevät, mutta puut pysyvät. Tero Tähtinen on tahmelalainen kirjailija ja kirjallisuudentutkija, joka on julkaissut esseekokoelmat Aurinko laskee Aleksandriassa ja Katmandun unet, sekä suomentanut Gary Snyderin kirjan Erämaan opetus ja Nanao Sakakin runokokoelman Syödään tähtiä! Teksti ja kuvat: Tero Tähtinen

18 18 Tampereen seudun luonto 2/2011 Seurakunta siirsi vanhat puistopuut metsään lahoamaan Teksti ja kuvat: Jere Nieminen Tampereen seurakunta näyttää esimerkkiä uudenlaisesta luonnonsuojelusta Tampereen seurakunta siirsi viisi vanhaa ruotsinpihlajaa Kalevankankaan hautausmaalta metsään lahoamaan. Metsässä vanhat puistopuut tuottavat luonnon monimuotoisuudelle arvokasta lahopuuta. Lahopuiden puuttuminen metsistä on tällä hetkellä Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen merkittävin pullonkaula. Lahopuiden vähäisyys johtuu metsien tehometsätaloudellisista käsittelytavoista. Lahopuista ovat riippuvaisia monet sienet, hyönteiset ja linnut. Etenkin jalojen lehtipuiden lahoavat rungot ovat luonnon kannalta merkittävä puute. Vanhoja ja järeitä lahopuita kasvaa puistoissa ja hautausmailla. Ne ovat luonnonsuojelun kannalta merkittävä voimavara. Lahopuusiirroissa vanhat ja kaatumisvaarassa olevat puistopuut viedään metsiin lahoamaan, jossa ne kehittävät luonnon monimuotoisuutta sen sijaan, että ne vietäisiin kaatopaikoille tai haketettavaksi. Uhanalaisen ja harvinaistuneen lajiston kan- nalta puun ei tarvitse olla kasvanut samassa metsässä kuin se lahoaa. Tulevina vuosina seurakunta siirtää samaan metsään lisää hautausmaalta poistettavia puistopuita. Tällöin alueelle muodostuu luonnon kannalta erittäin merkittävä lahopuujatkumo, jossa on eriasteisesti lahonneita puita. Iidesjärvi suojeltava kaavassa Tampereen kaupunki on laatimassa Iidesjärven alueelle osayleiskaavaa. Syksyllä nähtävänä oli kolme luonnosta, joista kahdessa järven etelärannalle suunnitellaan asuinrakentamista ja kolmas vaihtoehto on toteuttaa alueelle perhepuisto. Tysy jätti kaavaluonnoksista mielipiteen yhdessä luonnonsuojelupiirin, Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen, Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen ja Tampereen hyönteistutkijain seuran kanssa. Iidesjärven suojelua on ehdotettu pitkään, viimeksi mainitut yhdistykset yhdessä alueen asukkaiden kanssa jättivät Tampereen kaupunginhallitukselle esityksen suojelualueen perustamisesta vuonna Esitykseen ei ole kaupungin taholta vastattu ja uudistimmekin suojeluvaatimuksen kaavaluonnoksista jättämässämme mielipiteessä. Iidesjärvi on arvokas lintujärvi ja luontokohde kaupungin keskustan tuntumassa. Se on arvokas alue niin virkistyskäyttäjille kuin luontoharrastajillekin. Alueen luontoarvoja on seurattu pitkään ja järven rantamilla on mielenkiintoista lajistoa, kuten erityisesti suojeltavia lepakoita ja viitasammakoita. Luontoyhdistysten näkökulmasta järvi rantavyöhykkeineen on perustettava luonnonsuojelualueeksi ja alueelle on laadittava hoitosuunnitelma yhdessä luontoharrastajien kanssa. Kaavoituksessa voidaan nähdäksemme edetä perhepuisto-vaihtoehdon pohjalta. Perhepuistosta ei kuitenkaan tule suunnitella uutta Särkänniemeä, vaan alueen vetovoimaisuuden tulee perustua nimenomaan Iidesjärven monimuotoiseen luontoon. Eri toimintojen yhdistäminen edellyttää huolellista suunnittelua.

19 Tampereen seudun luonto 2/2011 Kutsu syyskokoukseen 19 Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen kaikille jäsenille tarkoitettu syyskokous pidetään torstaina 8. joulukuuta kello luonnonsuojelupiirin toimistolla, Varastokatu 3, 4. kerros (punatiilinen rakennus Tullintorin ja Sorsapuiston välissä). Kokouksessa käsitellään seuraavat sääntömääräiset asiat: 1) Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri ja kaksi pöytäkirjantarkastajaa. 2) Valitaan hallituksen puheenjohtaja vuodelle ) Valitaan hallituksen jäsenet sekä varajäsenet vuodelle ) Määrätään jäsenmaksujen suuruus seuraavalle toimintavuodelle. 5) Valitaan tilintarkastajat/toiminnantarkastajat ja heille varahenkilöt. 6) Vahvistetaan toimintasuunnitelma seuraavalle toimintavuodelle. 7) Vahvistetaan tulo- ja menoarvio seuraavalle toimintavuodelle. 8) Päätetään lehdistä, joissa kokouskutsu julkaistaan ja tavasta, jolla kokouksiin kutsutaan. Sääntömääräisten asioiden lisäksi keskustelemme syyskokouksessa yhdistyksen Tampereen seudun luonto -lehden nimen muuttamisesta muotoon Tampereen luonto. Tutustutaan toisiimme, uusiin ja vanhoihin tysyläisiin, ja jutellaan vapaamuotoisesti ajankohtaisista asioista ja tulevasta toiminnasta. Tysy tarjoaa kokousväelle kahvit. Lämpimästi tervetuloa! Mikäli tulet myöhässä ja alaovi on kiinni, soita Jerelle p Mitä Tysyssä tehdään? Pidetään kokouksia. Järjestellään retkiä. Pidetään yhteyksiä muihin yhdistyksiin. Kirjoitetaan mielipiteitä lehtiin. Juodaan kahvia. Hermostutaan poliitikkoihin. Toimitetaan lehteä. Seurataan kaupungin ympäristöasioita. Osallistutaan tapahtumien järjestämiseen. Ollaan asiantuntijoita. Lobataan poliitikkoja. Juodaan teetä. Kirjoitetaan mielipiteitä hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinneista. Pohditaan Tysyn tarkoitusta. Tehdään suojeluesityksiä. Turhaudutaan virkamiehiin. Tehdään metsäkartoituksia. Tutustutaan ja ystävystytään. Otetaan kuvia. Ideoidaan uusia toimintamuotoja. Kerätään niittykukkien siemeniä. Rakastetaan luontoa. Masennutaan, stressaannutaan ja poltetaan päreitä. Nauretaan itsellemme ja muille. Syödään keksejä. Muistutetaan kaavoittajaa luontoarvoista. Valitetaan huonoista päätöksistä oikeuteen. Pidetään niittotalkoita. Parannetaan maailmaa. JÄTKÄN LAULU Olen yksin, yksin, yksin niin, kyllästynyt, pettynyt ihmisiin. En kaipaa iloa, lohtua seurain, kuljen vain reittejä metsäpeurain. En riemuja ole koskaan vailla, kunhan taivaltaa saan salomailla. Tyhjää taivasta yllä ja alla, huolen hahtuakaan ei kulkijalla. Pakenen kurulle unohdetulle, tuulessa kylliksi seuraa on mulle. (Kaamanen ) Tero Tähtinen Tule sinäkin!

20 20 Tampereen seudun luonto 2/2011 Millainen kevät - Tampereen luonto vuonna 2050 Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen 30-vuotisjuhlaseminaari Perjantaina 18. marraskuuta 2011 Tampereen yliopiston Linna-kirjastorakennuksen Väinö Linna -salissa kello (Kalevantie 5). Tilaisuus on avoin ja maksuton kaikille kiinnostuneille. Keskustelemassa pitkän linjan yhdistysaktiivi ja Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Matti Kääntönen, Tampereen kantakaupungin kasvikartoituksen tehnyt kaupunkiekologian tutkija Pertti Ranta, kaupunkilehti Tamperelaisen päätoimittaja ja Tampere-kirjailija Jari Niemelä, Mieluisa Tampere kaupunkitaideprojektin vetäjä, arkkitehti Juho Manka ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja, ympäristöpolitiikan tutkija Jere Nieminen. Tilaisuuden puheenjohtajana toimii yhdistyksen hallituksen jäsen, ympäristöpolitiikan tutkija Minna Santaoja. Puheenvuorojen jälkeen tilaisuudessa on aikaa keskustelulle, johon myös yleisö voi osallistua. Rachel Carsonin kirja Äänetön kevät ilmestyi Yhdysvalloissa vuonna 1962 ja ensimmäisen kerran suomeksi heti seuraavana vuonna. Kirja on monella tapaa ollut lähtölaukaus ympäristöliikkeelle ja sai aikaan ympäristöherätyksen, jonka ansiosta äänetöntä kevättä ei vielä ole tullut. Kirja johti mm. Yhdysvalloissa DDT:n käytön kieltämiseen vuonna 1972, mutta ympäristön kemikalisoituminen on edelleen maailmanlaajuinen ongelma. Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen edeltäjä Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistys perustettiin vuonna 1969, ja Tysy sai alkunsa vuonna Yhdistyksen 30 vuoden olemassaolon aikana moni asia on muuttunut ja ympäristökeskustelu on siirtynyt marginaalista valtavirtaan. Tieto ympäristöstä on lisääntynyt, ja samalla tietoisuus ilmastonmuutoksen kaltaisista globaaleista ympäristöongelmista. Voidaan sanoa, että ympäristöliikettä tarvitaan vähintään yhtä paljon kuin 1960-luvulla. Minkälainen on Tampereen kevät vuonna 2050? Miltä luonnon tulevaisuus näyttää? Tätä teemaa pohditaan Tysyn juhlaseminaarissa. Pirkanmaan ympäristöohjelma valmistui Pirkanmaan ympäristöohjelma vuosille on valmistunut. Päivitetty ympäristöohjelma kokoaa ja esittää tavoitteet sekä joukon toimenpiteitä ympäristövastuullisemman, vähäenergisemmän ja samalla ekotehokkaamman tulevaisuuden saavuttamiseksi. Ympäristöohjelmatyötä tehtiin laajalla joukolla Pirkanmaan liiton vetämänä. Ohjelma on luettavissa Pirkanmaan liiton sivuilta: Ohjelmaan sisältyy mm. Tysyn ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin ajama toimenpide maakunnallisen luonnon monimuotoisuusohjelman laatimisesta. Ympäristöohjelman toteutumista seuraa Pirkanmaan ELYkeskuksen vetämä seurantaryhmä, ja vuosittain tullaan järjestämään maakunnan ympäristötoimijoita yhteen kokoavia seurantaseminaareja.