SISUSTUSALAN JA TYÖELÄMÄN VASTAAVUUS MITEN KOULUTUKSET VASTAAVAT ODOTUKSIIN JA TARPEISIIN Laadullisen osaamisen ennakointiselvitys Opetushallituksen

Transkriptio

1 SISUSTUSALAN JA TYÖELÄMÄN VASTAAVUUS MITEN KOULUTUKSET VASTAAVAT ODOTUKSIIN JA TARPEISIIN Laadullisen osaamisen ennakointiselvitys Opetushallituksen taideteollisuusalan koulutustoimikunnalle

2 SIOn julkaisusarja 1/2013 Toimitus: Marika Laakko Taitto: Teollisuustaiteen Liitto Ornamo, Minna Borg Kansikuva: Mikael Lindén Merikiinteistö 2011, suunnittelu Suunnittelutoimisto Päivi Bergroth

3 SISUSTUSALAN JA TYÖELÄMÄN VASTAAVUUS MITEN KOULUTUKSET VASTAAVAT ODOTUKSIIN JA TARPEISIIN 1. Johdanto Tämä selvitys on toteutettu Opetushallituksen taideteollisuusalan koulutustoimikunnan tilauksesta. Selvityksen toteuttajana on Teollisuustaiteen Liitto Ornamon suurin jäsenjärjestö Sisustusarkkitehdit SIO ry. Tämän selvityksen tarkoituksena on selvittää sisustusalalta löytyviä tutkintoja ja niiden tuottaman osaamisen vastaavuutta työelämässä. Sisustuksen kentällä on useita koulutuksia, jotka edustavat eri koulutusaloja. Osa tutkinnoista on käsi- ja taideteollisuusalalla, osa rakentamisen ja osa tekniikan ja liikenteen toimialoilla. Sisustusala on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Koulutus vetää puoleensa paljon hakijoita ja käy läpi yhteiskunnallista murrosta, kattaen rakentamisen kentän huonekalualalla tai maisemarakentajasta sisäpintakäsittelijän tehtäviin. Pelkästään toisella asteella on lukuisia koulutusta ja tutkintoja järjestäviä tahoja - niin ammatillisessa koulutuksessa kuin ammatillisessa aikuiskoulutuksessa. Koulutukset ovat sekä laadullisesti että sisällöllisesti hyvin vaihtelevia, vaikkakin tutkintonimikkeet muistuttavat toisiaan. Tutkintonimikkeitä ja niihin liittyvää osaamisen kirjoa ei ole ollut kootusti yksissä kansissa. Tämän lisäksi toimialaa rikastuttaa vapaa sivistystyö ja täydennyskoulutus, jotka eivät ole tutkintoon johtuvaa koulutusta. Selvityksen tavoitteina on koota kuva sisustusalan koulutuksen kokonaisuudesta, (tutkinnoista sekä tutkintojen sisällöistä) sekä siitä mihin eri työtehtäviin tutkinnot valmistavat ennakoiden samalla alan muuttuneita työtehtäviä. Sisustusalalla rakentamisen tehtävissä työskentelevien pätevyyksistä säädetään Maankäyttö- ja rakentamislaissa (A- ja B -pätevyysvaatimukset). Uutta asetusta ollaan parhaillaan valmistelemassa ympäristöministeriössä, joten alan tutkintojen selkeä kirjaaminen on hyödyllistä. Tällä on suora vaikutus koulutuksen ja osaamisen laadullisen arviointiin sekä alalta valmistuvien työtehtäviin. Lisäksi selvitystyön tavoitteena on yhtenäistää ja havainnollistaa sisustusalalla olevien ammattinimikkeiden terminologiaa, joka on hyvin kirjavaa. Käytössä olevat ammattinimikkeet eivät välttämättä ole samoja kuin tutkintonimikkeet. Ammattinimikkeitä ovat mm. sisustussuunnittelija, tilasuunnittelija, sisustusarkkitehti, kalustesuunnittelija, sisustusompelija, sisäpintakäsittelijä ja artenomi. Näiden lisäksi alan rajanpinnassa ovat muut rakentamisen, huonekaluvalmistuksen tai vaikkapa viherrakentajan, floristin tai markkinointiviestinnän ammattilaiset sekä kaupan alan myyjät yleisesti. Laadullisella ennakointiselvityksellä vastataan myös kysymykseen mihin eri koulutuksista valmistuu. Tämä selkeyttää sekä työelämää, kuluttajia että opiskelijoita tunnistamalla eri koulutuksien osaamisalueet. Selvitys koostuu alan tarkemmasta avaamisesta, seuraavassa osassa käydään läpi tutkinnot kouluasteittain ja niihin liittyvät ammattinimikkeet ja neljäs osa peilaa työelämän tarpeita. Viides osa pohtii sisustusalan tutkintojen ja työelämän yhteensopivuutta. Lopuksi käymme läpi tulevaisuudentarpeita alan muille selvityksille. Tuloksia käsiteltiin kaikille avoimessa paneelikeskustelussa IKEA-tavaratalossa

4 2. Sisustusala käsitteenä Sisustusalan tutkintoja löytyy Opetushallituksen koulutusalaluokittelussa usealta alalta; tekniikan ja liikenteen, kulttuurin ja luonnonvara- ja ympäristöaloilta. Alan monipuolisuus tarkoittaa sitä, että alalla toimii hyvin paljon erilaisia osaamisprofiileja, joiden tarkempi määrittely jätetään tämän selvityksen ulkopuolelle. Ala pitää sisällään toimialoja niin rakentamisen kuin ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan ja teollisuuden piiristä. Pääosa alan ammattilaisista on kuitenkin taideteollisen muotoilun ja suunnittelun parissa (TOL 741). Toimialaluokituksen mukaan ala pitää sisällään vihersisustuspalvelut ja ylipäätään palveluiden toteutuksen. Sisustusalalle kuuluu kokonaisvaltainen toimivan ympäristön suunnittelu; yksityisten ja julkisten tilojen tilasuunnittelusta erilaisten materiaalivalintojen ja suunnitelmien toteutukseen tilan/ympäristön koko elinkaaren aikana. Sisustusalalle kuuluu myös kalustemuotoilu ja yllä mainitut vihersisustuspalvelut. Näiden lisäksi alaan kuuluu mm. käsi- ja taideteolliset suuntautuneisuudet ja sisustukselliset käsityöt. 2.1 Laadullisen ennakoinnin selvitykset Sisustusalalla ei ole aikaisemmin selvitetty tutkintojen ja työelämän osaamisen vastaavuutta ja sisustusalan työtehtävien nimikkeistöä. Hannu Simin ja Tuula Puoskarin tekemä Laadullinen ennakointi taideteollisuusalalla -raportti vuodelta 2012 antaa rakenteellista pohjaa selvityksessä ilmeneville näkökulmille. Aiemmat selvitykset ovat keskittyneet muihin toimialoihin tai ne ovat näkökulmiltaan huomattavasti laajempia ja teoreettisempia. Tämä pieni selvitystyö on käytännönläheinen ja tarkoitettu laajasti hyödynnettäväksi työelämässä, koulutuksen ja tutkintojen suunnittelussa sekä ohjaamaan kuluttajavalintoja. Mukana olevat selvitykset ja raportit: - Kiinteistö- ja rakentamisalan osaamistarveraportti, VOSE-hanke Ammattitaito on aina muodissa. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutusselvitys OPH 2012 Koulutustoimikuntien laadullisen ennakoinnin selvitysten yhteenveto, Mantere & Saarimaa 2013 Laadullinen ennakointi taideteollisuusalalla, Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä 2012 Liiketalousalan osaamistarpeet, Juuti 2013 Osaamistarpeet kiinteistö- ja rakentamisalalla, OTUS ja RIL 2012 Tulevaisuuden osaamistarpeet kulttuurialan tutkinnoissa, Työterveyslaitos 2013 Muotoile Suomi -kansallinen muotoiluohjelma Miten ammatillista osaamista ja oppimista uudistetaan erilaisissa oppimisympäristöissä? Nokelainen 2013 Mikä on sisustaja? Sisustajan perustutkinnon osaamistarveselvitys, Salminen 2013

5 3. Koulutukset tutkintoasteittain 3.1 Ammatillinen toisen asteen koulutus ja tutkinnot Ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille ammattitaidon saavuttamiseksi tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä valmiuksia itsenäisen ammatin harjoittamiseen. Koulutuksen tavoitteena on lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä tukea elinikäistä oppimista. Ammatillisessa koulutuksessa tulee ottaa erityisesti huomioon työelämän tarpeet. Koulutusta järjestettäessä tulee olla yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän kanssa. ( 6 laki ammatillisesta koulutuksesta) Toisen asteen ammatillinen koulutus ja tutkinnot muodostuvat ammatillisena peruskoulutuksena suoritettavista perustutkinnoista ja aikuisten näyttötutkintoina suoritettavista perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista. Sekä nuoret että aikuiset voivat opiskella samoihin ammatillisiin perustutkintoihin. Ammatillinen lisä- ja täydennyskoulutus on mahdollista työuran eri vaiheissa Kulttuuri Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto Artesaani Ympäristön suunnittelun ja rakentamisen koulutus-ohjelma Artesaani osaa suunnitella työnsä sekä lukea ja tehdä ammattialaansa liittyviä suunnitelmia. Hän osaa tehdä ammattialansa materiaali-, työmenekki- ja kustannuslaskelmia sekä esitellä ja arvioida omaa työtään. Artesaani noudattaa ja ylläpitää turvallisia työmenetelmiä ja työtapoja sekä oikeaa asennetta arvostavaa työturvallisuuskulttuuria, joka sisältää työturvallisuutta sekä terveyttä ja työkykyä edistävän toiminnan. Artesaani osaa käyttää työssään tarvittavaa tietotekniikkaa. Tutkinnon suorittanut työskentelee toisen palveluksessa, itsenäisenä yrittäjänä tai ammatinharjoittajana. Tyypillisiä työtehtäviä ovat korjaaminen ja restaurointi, ohjaus, palvelu sekä myyntityöt. Suuntautuneisuus voi vaihdella hyvinkin paljon. Esimerkiksi seuraavat suuntautuneisuudet löytyvät käynnissä olevista koulutuksista; lavaste-rakennus, mallinrakennus, sisustus, sisustusala, sisustuspuuseppä, sisustuksen suunnittelu ja sisustustekstiilit, sisustusrakentaja, sisustussuunnittelu, sisustusrakentaminen, tilasomistus, tilasuunnittelu ja toteutus, viherrakennus ja visualisti Tekniikka ja liikenne Verhoilu- ja sisustusalan perustutkinto Sisustaja Sisustaja on ammattilainen, joka tuntee ja kykenee osallistumaan laaja-alaisesti sisustusalan työtehtäviin kuten verhoilualan, maalausalan, puu-sepänalan ja rakennusalan sisätöihin. Hän pystyy toimimaan yhteistyössä asiakkaan, sisustusarkkitehtien ja sisustussuunnittelijoiden kanssa sekä muiden projektissa työskentelevien ammattilaisten kanssa. Hän tuntee sekä suunnittelutyön että toteutuksen tarpeet verhoilu-, maalaus- ja rakennussisätöiden sekä puusepäntöiden osalta. Hän osaa laatia sisustusarkkitehtien suunnitelmien pohjalta koko työkentän kattavat työselitykset ja työkuvaukset työntekijöille, ja hänellä on hyvät yhteydet sisustukseen liittyvien ammattialojen työntekijöihin, tavarantoimittajiin ja tukkuliikkeisiin. Sisustaja työskentelee laaja-alaisesti sisustustöissä yhteistyössä alan ammattilaisten kanssa monipuolisissa projekteissa muun muassa asuntoja ja julkisia tiloja korjaavissa ja uudisrakentamista tekevissä yrityksissä, alan tarvikkeita myyvissä liikkeissä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana ja yrittäjänä.

6 Verhoilija Teollisen verhoilijan on kyettävä tarkkaan ja tasalaatuiseen verhoilutyöhön ja harjaannuttava tuotantolaitoksen oikeaan työrytmiin. Lisäksi hänen on hallittava huonekaluompelun ja kaavoituksen perusteet. Hänen on osattava leikata ja muotoilla erilaisia päällysmateriaaleja ja pehmusteita. Alalla työskentelevällä tulee olla valmiudet käyttää myös ohjelmoitavia koneita ja laitteita, joten hänen on kehitettävä ja laajennettava ammattitaitoaan nykyteknologian suuntaan ja hallittava tietotekniikan perusteet. Teollisuuden verhoilija toimii usein myös uusien mallien tekijänä, jolloin hänen on osattava lukea suunnittelijoiden laatimia piirustuksia ja osallistuttava tuotantotekniseen kehittämistyöhön. Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto Sisustusompelija kaavoittaa ja valmistaa ommeltavia sisustustekstiilejä koteihin ja julkisiin tiloihin, tunnistaa sisustusmateriaalit ja värien ja valaistuksen vaikutukset, mitoittaa ja valmistaa tuotteet, työskennellä sisustusliikkeissä, kangaskaupoissa ja sisustustavarataloissa, toimia myös yksityisyrittäjänä tai valmistaa tuotteita alihankintatyönä muille yrityksille, toimia luotettavasti, laatutietoisesti, oma-aloitteisesti ja asiakaspalvelu- ja yhteistyöhenkisesti. Tutkinnon suorittanut työskentelee tekstiilimateriaalien valmistajana, neule- ja vaatevalmistajana, päähineiden, jalkineiden ja muiden asusteiden valmistajana tai sisustusompelijana. He voivat työskennellä myös kaavoittajina ja pienten malli- ja tilaussarjojen valmistuksessa muissa maissa toimivalle alan teollisuudelle. Suunnitteluassistentin perustutkinto Suunnitteluassistentti Suunnitteluassistentin perustutkinnon suorittanut osaa lukea, tulkita, mallintaa ja tehdä tekniseen suunnitteluun liittyviä dokumentteja. Hänellä on alan tehtävissä tarvittavat matemaattiset valmiudet ja fysiikan perustiedot sekä monipuoliset tekniset perusvalmiudet käyttää alan teknisiä laitteita. Laajaalaisten elinkaaripalvelumallien yleistyessä teknisen suunnittelun alan yrityksissä suunnitteluassistentin perustutkinnon suorittanut toimii erilaisissa vuorovaikutustilanteissa yhteistyökykyisesti sekä ilmaisee näkökantansa selkeästi ja luottamusta herättäen. Tutkinnon suorittanut voi työskennellä avustavissa tehtävissä rakennus-, LVI-, sähkö-, kone- ja infraalan yrityksissä sekä valtion ja kuntien organisaatioissa. 3.2 Aikuisten ammatti- ja erikoisammattitutkinnot Laki ammatillisen aikuiskoulutuksesta sanoo, että tarkoituksena on ylläpitää ja kohottaa aikuisväestön ammatillista osaamista, antaa opiskelijoille valmiuksia itsenäisen ammatin harjoittamiseen, kehittää työelämää ja edistää työllisyyttä sekä tukea elinikäistä oppimista. Lain tarkoituksena on lisäksi edistää tutkintojen tai niiden osien suorittamista. ( 2 Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta) Sisustusalan ammattitutkinto Ammattitutkinnossa on viisi osaamisalaa, joista opiskelija valitsee yhden. Osaamisalat ovat sisustusrakentaminen, sisustus- ja huonekalutekstiilit, laivasisustaminen, sisäpintakäsittelyt ja kalusteet. Sisustusrakentamisen valinnut hallitsee erilaisten huonetilojen seinien, kattojen ja lattioiden pienet rakenteiden korjaukset ja muutokset. Sisustusrakentamisen työhön kuuluvat väliseinien aukkojen teko ja niiden peittäminen sekä katon alas laskeminen. Työhön kuuluu myös huoneita jakavien kevyiden väliseinien purku ja teko sekä putkien peittäminen koteloilla. Sisustusrakentaja tekee myös ovien ja ikkunoiden asentamista sekä listoitusta. Sisustus- ja huonekalutekstiilit osaamisalaan kuuluu tuotteiden materiaalituntemus ja esittely asiakkaille, tuotteiden asennus asiakkaan tilaan sekä huonekaluja kalustepäällisten mitoitus, leikkuu ja kiinnitys. Tutkinnon osan ammattitaitovaatimuksiin sisältyy myös kiinnitys- ja asennustyöhön kuuluvien rakenteiden tuntemus.

7 Laivasisustuksen osaamisalalla tarkoitetaan erilaisten tilojen, kuten hyttien, laivaravintoloiden ja laivakeittiöiden sekä erilaisten toiminta- ja oleskelutilojen sisustamista. Sisäpintakäsittelyn tutkinnon osassa tarkoitetaan huonetilojen seinien, kattojen, lattioiden, ovien, ikkunoiden tai kiinteiden kalusteiden pintakäsittelytöitä, kuten maalausta, kuultokäsittelyä tai koristepinnoitusta. Tämän osaamisalan ammattitaitovaatimuksiin kuuluu myös katto- ja seinäpintojen päällystämistä tapeteilla ja muilla seinäpäällystysmateriaaleilla. Kalusteet -osaamisalan valinneen kuuluu suunnitella, mitoittaa, hankkia ja valmistaa kiinto- ja irtokalusteita asuntoihin ja julkisiin tiloihin kuten ravintolat, toimistot, juhlasalit ja sekä erikoistiloihin kuten veneet tai asuntovaunut ja -autot. Tällaisia kalusteita ovat esimerkiksi keittiön ja kylpyhuoneen kiintokalusteet, toimistojen irtokalusteet kuten erilaiset säilytyskalusteet ja pöydät sekä veneiden ja asuntovaunujen säilytyskalusteet, istuimet ja tasot. Sisustusalan erikoisammattitutkinto Erikoisammattitutkinnon osaamisalat ovat samat kuin sisustusalan ammattitutkinnon osaamisalat. Ammattitutkinnon kahden pakollisen osan (osaamisala ja yhteinen ammattitaito) sijaan erikoisammattitutkinnossa suoritettavia tutkinnon osia on neljä. Sisustus- ja huonekalutekstiilien tutkinnonosan suoritus voi sisältää asunnon sisustus- ja huonekalutekstiilit, laivan sisustus- ja huonekalutekstiilit tai esimerkiksi julkisten tilojen, kuten ravintoloiden, juhlatilojen ja -salien tai toimistojen sisustus- ja huonekalutekstiilit. Laivasisustamisen erikoisammattitutkinnon osaaminen on kuvaukseltaan yhteneväinen ammattitutkinnon kanssa. Tutkinnon suorittanut hallitsee erilaisten tilojen, kuten hyttien, laivaravintoloiden ja laivakeittiöiden sekä erilaisten toiminta- ja oleskelutilojen sisustamisen. Sisäpintakäsittelyllä tässä tutkinnon osassa tarkoitetaan huonetilojen seinien, kattojen, lattioiden, ovien, ikkunoiden ja kiinteiden kalusteiden pintakäsittelytöitä, kuten maalausta, kuultokäsittelyä ja koristepinnoitusta. Tämän tutkinnon osan ammattitaitovaatimuksiin kuuluu myös katto- ja seinäpintojen päällystämistä tapeteilla ja muilla seinäpäällystysmateriaaleilla. Osaamisen määrittely on hyvin yhteneväinen ammattitutkinnon vastaavan osan kanssa. Kalusteet -osion suorittanut osaa suunnitella mitoittaa, hankkia ja valmistaa kiinto- ja irtokalusteita asuntoihin ja julkisiin tiloihin, kuten ravintoloihin, toimistoihin ja juhlasaleihin, tai erikoistiloihin, kuten veneisiin tai asuntovaunuihin ja -autoihin. Sisustusrakentaminen -tutkinnon osan suorittaja osaa suunnitella työnsä asiakkaalle yleiset rakennusalan määräykset ja ohjeet huomioiden. Tutkinnon osan suorittaja osaa suunnitella työnsä asiakkaalle yleiset rakennusalan määräykset ja ohjeet huomioiden. Tutkinnon osan suorittaja tuntee ja osaa työstää yleisimpiä rakennusalalla käytettäviä ja käytettyjä väliseinämateriaaleja, välikattomateriaaleja, valmiita ja puolivalmiita rakennusosia, tarvikkeita ja päällysteitä, osaa tehdä aukkoja kantaviin väliseiniin ja peittää, alaslaskea kattoja. Hän osaa purkaa ja rakentaa kevyet väliseinät sekä koteloinnit ja tämän lisäksi osaa tehdä aukkoja kantaviin väliseiniin ja peittää niitä.

8 3.3. Ammattikorkeakoulututkinnot Suomen korkeakoulujärjestelmä muodostuu kahdesta rinnakkaisesta sektorista: ammattikorkeakouluista ja yliopistoista. Ammattikorkeakoulut suuntautuvat työelämään ja perustavat toimintansa sen asettamiin korkean ammattitaidon vaatimuksiin. Yliopistoopinnot kehittävät opiskelijoiden tieteellistä ajattelua ja valmiutta tiedon arviointiin sekä uuden tiedon tuottamiseen. Koulutus on hyvin suosittua, ja hakijoiden määrä on moninkertainen aloituspaikkoihin verrattuna. Aloituspaikkoja on karsittu kaikilta aloilta ja kulttuuri- ja taidealoilta on lopetettu kokonaisia koulutusohjelmia. Opiskelupaikkojen käytön tehostamiseksi sovelletaan yhden korkeakoulupaikan sääntöä, jonka mukaan hakija voi ottaa vastaan vain yhden yhteishauissa mukana olevan korkeakoulupaikan samana lukukautena alkavasta koulutuksesta Kulttuuriala Kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinnon tavoitteena on antaa valmiudet toimia elinkeino- ja kulttuurielämän erilaisissa tuotesuunnittelu-, tuotekehittely-, työnjohto-, ohjaus- ja organisaatiotehtävissä, alan yritysten ja yhteisöjen suunnittelu-, markkinointi- ja asiantuntijatehtävissä sekä itsenäisenä yrittäjänä. Muotoilija (AMK) Muotoiluteollisuuden suuntautumisvaihtoehto Tähän kuuluu muoti- ja vaatetussuunnittelu, designer-stylisti, pakkausmuotoilu ja grafiikka, sisustusarkkitehtuuri ja kalustemuotoilu, teollinen muotoilu, tilasuunnittelu, graafinen suunnittelu, teollinen kalustemuotoilu, ajoneuvomuotoilu ja tekstiilisuunnittelu. Muotoilija (AMK) toimii innovaatio-, tuote-, palvelukehitys- ja markkinointitehtävissä ja työskentelee esimerkiksi muotoilualan konsulttitoimistoissa, mainostoimistoissa, painotaloissa, yritysten viestintätehtävissä, kaupan alalla tai teollisuudessa. Muotoilija voi työskennellä myös yrittäjänä. Käytetyt ammattinimikkeet vaihtelevat pääaineiden nimikkeiden mukaan; valmistuneet käyttävät mm. pakkausmuotoilija, sisustusarkkitehti, sisustussuunnittelija, teollinen muotoilija -ammattinimikkeitä. Taideteollisuuden suuntautumisvaihtoehto Korumuotoilussa keskitytään erityisesti jalometallialan tuntemukseen. Korumuotoilija suunnittelee ja valmistaa uniikki- ja piensarjatuotettavia koruja, jalometallituotteita ja pienesineitä. Muotoilija (ylempi AMK) Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on työelämälähtöinen, ammatillinen tutkinto, johon voi hakea hankittuaan vähintään kolme vuotta alan työkokemusta perustutkinnon jälkeen. Koulutus kestää 1 1,5 vuotta päätoimisina opintoina, ja sen suunnittelevat usein eri ammattikorkeakoulut yhteistyössä työelämän kanssa. Lähtökohtana ovat alueen yritysten osaamistarpeet. Kulttuurialan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa on suuntautumisvaihtoehdoilla design business ja muotoilun tutkimus, design tai interior architecture design (IMIAD) Korkeakoulututkinnot Taideteolliselta alalta yliopistosta valmistuu esimerkiksi ympäristön ja esineiden muotoilijoita, viestinnän ja uusmedian ammattilaisia, taiteen opettajia, kuvataiteen ammattilaisia ja taideteollisuuden tutkijoita. Yliopistoille on ominaista tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva ylin opetus. Taiteen maisteri Suuntautumisvaihtoehdot sisustuksen alalle ovat sisustusarkkitehtuuri ja huonekalusuunnittelu ja sisustus- ja tekstiilimuotoilu. Sisustusarkkitehtuurin suuntautumisessa koulutetaan suunnittelijoita, joilla on kyky yhdistää työssään yhteiskunnallinen tarve ja vastuu, oman ajan kauneuskäsitteen luova tulkinta ja tuotantomenetelmien taidokas hyväksikäyttö. Kalustesuunnittelussa perehdytään teollisesti valmistettavien kalusteiden ja kalustekokonaisuuksien hahmottamiseen ja suunnitteluun. Työssä tarvitaan kalustemateriaalien sekä niiden yhdistelytekniikoiden tuntemusta. Sisustus- ja tekstiilimuotoilun opetus sisältää tekstiilien suunnittelun ja valmistuksen, tekstiilitaiteen sekä tilasuunnittelun opintoja.

9 3.5. Täydennyskoulutus Ammattikorkeakoulut järjestävät erikoistumisopintoja, seminaareja, lyhytkursseja ja muuta täydennyskoulutusta. Tampereen ammattikorkeakoulu tarjoaa seuraavia koulutuksia täydennyskoulutuksina: sisustusassistentti ja sisustussuunnittelu. Tutkintoon johtamaton koulutus ammattikorkeakoulun toimesta sekoittaa niin opiskelijoita, työelämää ja kuluttajia. Useat sekoittavat koulutuksen tutkinnoksi, jo käytettyjen nimienkin vuoksi. Juuri valmistunut, kansallinen muotoiluohjelma Muotoile Suomi painottaa muotoilun täydennyskoulutusta yhtenä strategisen tavoitteen toimenpiteenä. Tämän lisäksi peruskoulutuksessa sekä toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa muotoilukasvatuksella tulisi olla vahvempi rooli. Alan ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta on ympäri Suomen, jota ei pidä sekoittaa täydennyskoulutukseen Vapaa sivistystyö Olennainen piirre vapaassa sivistystyössä on, että se ei ole tutkintotavoitteista eikä sen sisältöjä säädellä lainsäädännössä. Sitä tarjoavat mm. kansanopistot, opintokeskukset ja kesäyliopistot. Tämä toiminta on pääsääntöisesti harrastuspohjaista. Seuraavat tahot järjestävät sisustusalan kursseja ja koulutusta, joka ei johda sisustusalan valtakunnallisiin tutkintoihin. (Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 13 1 momentissa tarkoitetut tutkinnot, liite 77/2010 ammatillisista perustutkinnoista) Sisustusakatemia AJK-jatkokoulutus Huomioitavaa on, että he puhuvat peruskoulutuksesta myös sisustussuunnittelun kohdalla. Heillä on ainoastaan markkinointiviestinnän ammattitutkinnon ja visuaalisen markkinoijan osaamisalan tutkinnonjärjestämisoikeudet, joka voi sekoittaa heidän muiden kurssien määritelmiä. Harmonia Design Rakennustekniikan opisto Yksityiset tahot Sisustusalan suosion kasvu ja kasvaminen on synnyttänyt alalle myös yksityistä opetusta tarjoavia tahoja, joissa koulutus ei ole valtakunnallisiin tutkintoihin johtavaa. Tällaiset koulutukset ovat yleistyneet lyhyen ajan sisällä ja niiden suosio kasvaa. Tämä asettaa haasteita työelämälle, koska opetuksen tasoa/ opiskelijoiden osaamista ei säädellä mitenkään. Useat näissä opiskelleet luulevat suorittaneensa alan tutkinnon ja markkinoivat itseään ammattikentällä virheellisesti.

10 4. Työelämän tarpeet Tämä luku esittelee työelämän näkemyksiä sisustusalalla vaadittavista ominaisuuksista. Mukana keskusteluissa on myös oppilaitosten edustajia, jotka ovat osallistuneet selvitykseen työelämälähtöisen näkökulman kautta. Keskustelut sisustusalan koulutuksesta ja työelämän vaatimuksista seuraavien henkilöiden kanssa: Ahlroos Tatu, rakennuspiirtäjä, sisustusarkkitehti SIO opettaja, Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä ja Tampereen ammattikorkeakoulun täydennyskoulutus Ahonen Salla, sisustus- ja kommunikaatiopäällikkö IKEA Suomi Anttila Katja, ylioltermanni, Mestarikiltaneuvosto ry Bergroth Päivi, sisustusarkkitehti SIO, Valtion muotoilutoimikunnan puheenjohtaja Fagerström Jorma, sisustusarkkitehti SIO Muotoilun koulutusohjelmavastaava Kymenlaakson ammattikorkeakoulu Grönqvist Päivi, kehitysjohtaja, Eurokangas Oy Hovitie Satu, sisustusarkkitehti SIO Suunnittelutoimisto Coop+Hovitie Ihalainen Noora, sisustusompelun ammatinopettaja Stadin ammattiopisto Johansson Tom, sisustusarkkitehti SIO vastuuopettaja, Lahden muotoiluinstituutti Karhunen Anita, sisustusarkkitehti SIO Suunnittelutoimisto Karhunen Korolainen Marjo, arkkitehti SAFA & sisustusarkkitehti SIO, opettaja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Lahtinen Annaleena, sisustusarkkitehti SIO lehtori, Metropolia ammattikorkeakoulu Pakkanen Sari, markkinointipäällikkö EFG Toimistokalusteet Oy Pänkäläinen Pasi, sisustusarkkitehti SIO, opettaja Metropolia ammattikorkeakoulu Puputti Mikko, varatoimitusjohtaja Orient-Occident Oy Pöntinen Jarno, teollinen muotoilija, lehtori NTM, Stadin ammattiopisto Silvennoinen Tuula, sisustusarkkitehti SIO opettaja, Salon seudun ammattiopisto Soini Merita, projektipäällikkö Metropolia ammattikorkeakoulu Sopanen Marja, arkkitehti SAFA, opettaja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Toivanen Hannu, kauppias, K-Rauta Ruoholahti

11 Työelämä on muuttunut paljon viime aikoina ja se muuttuu jatkuvasti. Vastatakseen määritettyihin kvalifikaatiovaatimuksiin, eli työelämässä vaadittavaan ammattitaitoon selviytyä tehtävässä, menestyksekkäästi, työntekijöillä tulee olla kompetenssia eli kykyä suoriutua tehtävistä (Nokelainen 2013). Sisustusalalla trendit näyttelevät suurta osaa, vaikka ammatillinen ydinosaaminen onkin tärkeää ja sillä on vahva asema ammattitaidon perustana. Alan osaamisen ja työelämän kannalta on havaittavissa muutamia keskeisiä teemoja, joista lähemmin seuraavissa kappaleissa Kaupallinen osaaminen Kaikissa keskusteluissa nousi esiin alalla tarvittava kaupallinen osaaminen. Erityisesti toisen asteen tutkintorakenteissa on erikseen mainittu kustannuslaskelmien hallitseminen sekä alan tarvikkeita myyvissä liikkeissä työskentely. Kaupallisesta osaamisesta puhuttaessa on syytä erottaa myynnillinen ja markkinoinnillinen osaaminen. Myynnillinen osaaminen korostuu sekä yrittäjyydessä että toisen palveluksessa työskentelyssä. Markkinointiosaaminen on erittäin merkityksellistä yrittäjille; valmista asiakaskuntaa on harvoin olemassa. Myyntityö Myyntityössä osaaminen jakaantuu tuote- ja palvelumyyntiin. Yrittäjät myyvät pääsääntöisesti vain palveluita, tosin erilaisia sisustustavaraliikkeitä on jonkun verran. Työntekijäasemassa olevilla tulee hallita pääasiassa tuotemyynti, heillä palvelumyynti on harvinaisempaa. Työelämän edustajien toive oli, että alalle valmistuvilla olisi kaupalliset perustiedot ja -taidot hallinnassa. Budjetinhallinta perustasolla kuulostaa helpolta, mutta osaaminen nähtiin olevan vaillinaista yllättävän usealla osaajalla. Keskusteluissa nousi esiin mielenkiintoinen käänne. Moni työnantaja näki myyntikoulutuksen ajavan substanssiosaamisen ohi, ja palkkaavansa kaupallisen koulutuksen saaneen henkilön myyntitehtäviin sisustusalan osaajan sijaan. Hyvä myyjä myy mitä tahansa, hyvä suunnittelija ei osaa myydä! -myytti puoltaa eri koulutusasteiden tutkintojen olemassaoloa, mutta suunta on hälyttävä. Monissa tutkintokuvauksissa valmistuvien kerrotaan soveltuvan myyntitehtäviin. Onko tämä suuntaus sellainen, johon tulisi kiinnittää huomioita? Oman osaamisen myyminen poikkeaa tuotteiden myynnistä. Hyvin monet alalle valmistuvat työllistävät itsensä pienyrittäjinä. Osaamisen myyminen vaatii oman itsensä likoon laittamista. Tätä helpottaa iän ja kokemuksen tuoma varmuus, joten (peruskoulupohjalta) toisen asteen tutkinnon jälkeen yrittäjäksi ryhtyvä voi olla haasteiden edessä. Itsevarmuuden ja aloitteellisuuden sitominen opetettaviksi aineiksi on miltei mahdotonta, mutta asiakaspalvelutaitojen opettamisessa olisi syytä kiinnittää myös henkilökohtaisten ominaisuuksien merkityksellisyyteen. Asiakas- ja käyttäjälähtöinen ajattelu vahvistuu koko ajan ja huomioitava on myös kulttuurisidonnainen ymmärrys (Mantere & Saarimaa, 2013). Tosin kulttuuriymmärrys ei vaikuta erityisen vahvasti sisustusalaan. Oman asiantuntijuuden myyminen edellyttää asiakaspalvelutaitoja, joiden korostamista ja vahvistamista ei voi painottaa liikaa. Asiakaspalvelutaidot korostuvat myös tiimityössä, jota luovalla alalla on paljon. Markkinointi Markkinoinnillinen osaaminen on sidoksissa oman osaamisen myymiseen. Huomionarvoista on se, että markkinointityöhön kuuluu sekä potentiaalisten asiakkaiden lähestyminen, että jo sovitut asiakaskohtaamiset. Mahdollisten asiakkuuksien huomioiminen viestinnässä, yritysilmeessä, työntekijöiden perehdyttämisessä ja sidosryhmätoiminnassa muodostaa kokonaisuuden, jolla liiketoiminta saa suotuisan kasvuympäristön. Simi ja Puoskari korostivat (Laadullinen ennakointi taideteollisuusalalla, Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä 2012) markkinointija viestintäkoulutuksen roolia taideteollisuusalan opetussuunnitelmissa. Tämä saa vahvaa kannatusta, ja erityinen painoarvo on sähköisillä välineillä. VOSE-hankkeessa (Kiinteistö- ja rakennusalan osaamistarpeet 2011) esiin nostetut eriytyneet asiakastarpeet luotaavat osaamisen tasoja hienovaraisemmin ja sisustusalalla kannattaisi kiinnittää huomiota asiakaspalvelutaitoihin yleisesti.

12 4.2. Oman osaamisen jäsentäminen valmistumisvaiheessa Opiskelijoiden varmuus omasta osaamisesta on ratkaiseva tekijä työssäoppimispaikoissa, kesätöissä ja harjoittelupaikoissa. Haastatteluissa kävi ilmi, että monet eivät tiedä tarkasti mihin ovat valmistumassa tai mitä nimikettä he käyttävät kuvaamaan osaamistaan. Yksi tapa jäsentää osaamistaan on kertoa ammattijärjestöön tai yhdistykseen kuulumisesta, jolloin työelämä saa signaalin viiteryhmästä ammattikentällä. Osaamisen jäsentäminen liittyy esiintymistaitoihin, jolloin suullinen ja kirjallinen viestintä ja näiden taitojen vahvistaminen tulee kuulua pakollisiin opintoihin. Osaaminen kannattaa jaotella, esimerkiksi suulliseen ja kirjalliseen osaamiseen tai kuten Osaamistarpeet kiinteistö- ja rakentamisalalla -selvityksessä (Otus ja RIL 2012) perustaitoihin, syventäviin taitoihin, välineosaamiseen ja soveltavaan osaamiseen. Omien vahvuuksien miettiminen ja heikkouksien parantaminen on tuloksellista jo opiskeluvaiheessa. Työelämässä Työelämässä oman osaamisen todentaminen on helpompaa kuin opiskelujen aikana. Tosin työelämässä osaamisen kehittäminen on tärkeää, mutta täydennys- ja jatkokoulutuksen tarpeen osoittaminen on problemaattista. Kuten Rajander-Juuti (Liiketalouden osaamistarpeet 2013) painottaa, oman osaamisen hallinta kuuluu tulevaisuuden oppimisosaamiseen. Työelämässä kannattaa huomioida myös kunkin työntekijän oppimispolku. Työnantajan on syytä ottaa täydennys- ja jatkokoulutus osaksi työntekijöiden toimenkuvia. Ongelmaksi keskusteluissa työelämän edustajien kanssa muotoutuikin se, että tieto näistä koulutuksista ei ole saavutettavissa. Jos työntekijä on epätietoinen olemassa olevista kouluttautumismahdollisuuksista, työnantaja on vähintään saman haasteen edessä. Resurssit eivät riitä ottamaan selvää koulutuksista, ja selkeä, määritelty tieto vaatimuksista ja tavoitteista puuttuu. Asian tekee yhä haasteellisemmaksi uusien kurssien ja koulutusten syntyminen alalle. Tieto on hyvin usein vaillinaista tai se on mainittu seikkaperäisesti lisä- ja täydennyskoulutusta tarjoavien tahojen sivuilla. Toivottavaa on, että seikkaperäisyys on tahatonta, eikä tarkoituksellista oppilasmäärän kasvattamiseksi. Monille voi tulla yllätyksenä, ettei koulutus johdakaan valtakunnalliseen tutkintoon. Yllätyksenä voi tulla myös se, että teoria ja käytäntö poikkeavat toisistaan. Keskusteluissa nousi esiin työkokemuksen vahvuus koulutukseen nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että osaaminen on koulutuksen/ tutkinnon kautta helposti näytettävissä, mutta oma osaaminen on työkokemuksen kautta katsottuna haasteellisempi. Työssäoppimispaikat ja harjoittelut nähtiin tärkeinä foorumeina ohjata omaa osaamista, ja yritykset näkivätkin työssäoppimisen organisaatiossa merkittäväksi pääomaksi työntekijälle. Se, miten osaaminen näytetään, riippuu henkilökohtaisista ominaisuuksista. Voidaankin todeta, että selkeät määrittelyt tutkintonimikkeissä ja tieto toteutuneesta sijoittumisesta työelämään auttavat ammattilaisia oman osaamisen artikuloinnissa. Puhuttaessa omasta osaamisesta, niin valmistumisvaiheessa kuin työelämässäkin, kannattaa muistaa, ettei liioittele kykyjään. Oppilaitos tai koulutuksen tarjoaja voi kertoa mahdollisista koulutksen tarjoamista taidoista harhaanjohtavasti. On mahdotonta, että kaikki saman koulutuksen käyneet olisivat osaamiseltaan yhtenäisiä. Henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat paljon. Yksittäinen luonteenpiirre voi määrätä työelämään sijoittumisen. Useat yritykset hakevat yhteisöönsä hyvää tyyppiä. Yritysmaailmassa voidaan toimia kaupallisten tai henkilökohtaisten intressien mukaan, valtionhallinnossa rekrytointia säätelevät määrätyt pätevyysvaatimukset. Jos tehtävään valitaan alemman asteen tutkinnon suorittanut, on kyse persoonasta ja/tai työkokemuksesta, ei ylemmän tutkinnon aliarvioinnista. Tutkinnon aliarvioinnilla viitataan siihen, että jotkut tutkinnot soveltuvat paremmin esimerkiksi suunnitteluun kuin toiset. Joidenkin tutkintojen vahvuus on tekemisessä ja alan ymmärtämisessä, toiset tutkinnot vahvistavat yrittäjämäistä suunnittelua. Yrittäjämäi-

13 nen osaaminen sisältää toki enemmän mm. kirjanpito-, budjetinhallinta- ja markkinointitaitoja kuin näiden perusteiden hallintaa. Keskusteluista voidaan karkeasti todeta, että mitä korkeampi tutkinto, sen vahvemmat valmiudet toimia yrittäjänä. Haasteelliseksi tämän kuvion tekee luovien alojen tunnusomaisen korkea yrittäjyysaste. Suuri osa sisustusalan ammattilaisista toimii yrittäjäpohjalta. Vahva trendi sisustusarkkitehtuurissa on parin-kolmen vuoden kokemuksen hankkiminen suunnittelutoimistosta, jonka jälkeen perustetaan oma yritys. Pystyykö koulutus vastaamaan tähän? Epäilen, että ainakin kehitettävää löytyy. Oppimisen näkeminen elinikäisenä polkuna toimii mainiona kielikuvana; jokaisen on vain löydettävä omat tienviittansa Ammattinimikkeiden viidakko Lukuisat tv-ohjelmat, sisustuslehdet, sosiaalinen media ja muu mainonta ovat olleet viimeiset vuodet täynnä sisustusalan tekijöitä, trendejä ja toteutuksia. Haasteellisuutta nimikkeiden käytössä lisää vielä se, että tutkinnot eivät välttämättä anna suoraa vastausta nimikkeen käyttöön. Harva enää hakee töitä maisterina, niin kuin muutama kymmenen vuotta sitten. Muotoilijan ammattikorkeakoulututkinto (muotoilija AMK) ei suoraan kerro tekijän osaamisesta. Kiinteistö- ja rakentamisalan osaamistarveraportissa todettiin (Otus ja RIL 2012), että myöskään rakennusalan AMK-koulutus ei avaa työnantajalle hakijan osaamisprofiilia. Toisen asteen sisustajan tutkinto on selvempi, tosin sekin on joltain osin harhaanjohtava. Osaamista kuvaisi paremmin sisustusrakentaja tutkinnon sisällön huomioiden. Sisustusalalla käytettävät nimikkeet eivät ole suojattuja, joten osaajat voivat käyttää mitä nimikettä haluavat. Monet käyttävät mahdollisimman laajoja nimikkeitä, jolloin heidän osaamistaan ei heti lokeroida. Esimerkiksi suunnittelija -nimike sisältää niin tila-, palvelu-, konsepti- ja tuotesuunnittelun, kun taas tilasuunnittelija tiivistää osaamisen paljon kapeammalle. Nimikkeiden vaihtelu työroolien kesken on yleistä (Sisustuksen toimialan tutkimus, 2011). Myös Salmisen (Mikä on sisustaja? Sisustajan perustutkinnon osaamistarveselvitys 2013) opinnäytetyössä painotetaan, ettei sisustajan ammattinimike ollut kaikille työtä varten haastatelluille tuttu. Koska tutkinnoissa on yhä enemmän osaamisaloja ja tutkintonimikkeitä, on vastuu yhä enemmän osaajalla itsellään. Työelämän haaste on pysyä ajan tasalla muuttuvien tutkintonimikkeiden suhteen. Tieto tuntui olevan vaikeasti löydettävissä. Kuka ottaisi haasteen vastaan tiedon saatavuuden helpottamisen suhteen? Ja miten saamme tietoa kuluttajille ja työelämälle, jotka painivat tarkoituksenmukaisen ammattilaisen löytämisen parissa? Millaisella tiedolla jokainen löytäisi osaajansa ja jokainen osaaja oman asiakaskuntansa? Olisiko koulutuksenjärjestäjillä ideoita tilanteen helpottamiseksi? Kuka on suunnittelija? Yrittänyttä ei laiteta! Näin voisi todeta myös luovilla aloilla. Kuka meistä on kyvykäs määrittelemään muiden taiteellista osaamista? Suureksi suunnittelijaksi ei kaikista ole, se täytyy myöntää. Kuten jo aiemmin totesin, jotkut tutkinnot soveltuvat paremmin suunnitteluun kuin toiset. Uskon, että kysyntä kyllä muovaa yrittäjän osaamisprofiilia ajan myötä. On harvinaista, että liiketoiminta elää jos luvattua palvelua ei voida toteuttaa. Asiakkaat äänestävät kyllä jaloillaan. Yritys ei osta suunnittelupalveluita kalustesuunnittelijalta, jonka suunnittelemat tuotteet eivät mene kaupaksi. Kaupalliset intressit määrittelevät sisustusalan nimikkeiden käyttöä. Suunnittelija -nimikettä käytetään laajemmin ammattikorkeakoulu- ja korkeakoulutasolla. Poikkeuksena tästä ovat erilaiset täydennys- ja lisäkoulutukset, jotka on nimetty suunnittelija -vetoisesti. Keskusteluissa kävi ilmi, että enemmistö näiden koulutusten osallistujista kutsuu itseään sisustussuunnittelijoiksi. Huomioitavaa on nimikkeen suosio. Sisustusarkkitehti on nimikkeenä harvinaisempi, ja näyttää, että sen käyttöä vierastetaan. Onko syynä ammatillisten järjestöjen näkyvä toiminta vai mikä? Suunnittelijuuden perimmäinen kysymys lieneekin jokaisen omatunto nimikkeen käytössä. Ammatilliset edellytykset taataan koulutuksessa, ja mitä korkeampi koulutus, sitä paremmat ovat lähtökohdat.

14 Yksi keino erottautua alalla on erilaisten pätevyyksien hankkiminen tai ammatillisten järjestöjen jäsenyydet. Nämä eivät tietenkään tarkoita sitä, että kuluttajat tai työelämä ymmärtäisivät päätellä osaamistasoa näistä lisäyksistä. Jäsenyydet ja pätevyydet ovat merkki tietyn ammattitaidon omaamisesta, vaikka ne eivät anna takuita suunnittelijan urasta. Sisustuksen alalla suunnittelija on liitetty usein sisustussuunnittelijaksi. Sisustussuunnittelijalla viitataan pääsääntöisesti yksityisten tilojen suunnittelijaan tai pienempimuotoisten muutosten tekijään. Suunnittelija -nimikkeellä on epätarkka vaikutus, koska sitä käyttävät kaikki muutkin luovien alojen ammattilaiset. Onko niin, että sisustuksella on sanana liian pehmeä kaiku, ja sen käyttöä vältellään? 5. Yhteenveto koulutuksen ja työelämän yhteensopivuudesta Selkeä viesti työelämän puolelta oli tutkintojen runsaus. Runsauden suurin haaste on tiedon ajankohtaisuudessa. Koulutustarjonnan monipuolistuessa työelämällä ei ole resursseja etsiä tietoa hakijoiden tutkinnoista ja kursseista. Sekava nimikkeiden käyttö hämmentää myös, tosin sen ratkaisu on pääosin alan ammattilaisten harteilla. Yhtenäinen käyttö toisi alalle sujuvuutta ja antaisi selkeitä merkkejä kuluttajille. Tämä palvelisi kaikkia osapuolia. Täytyy muistaa, että sisustusalalla työskentelevä ammattilainen vastaa aina työstään asiakkaalleen. Hän varmistaa, että lopputulos on toimiva asiakkaan tarpeisiin ja täyttää vaaditut lait ja asetukset sekä määritykset ja ohjeet. Ammattilaisten oman osaamisen markkinointi on edelleen vahva ominaisuus, vaikka selkeiden menettelyjen myötä sen painoarvo voikin vähentyä. Oman osaamisen markkinointi kuuluu myös ryhmätyötaitoihin, joita peräänkuulutettiin useissa keskusteluissa. Ryhmässä toimimisen taidot koettiin tärkeinä, tutkinnosta riippumatta. Työntekijöiden henkilkohtaisista ominaisuuksista ei pysty linjaamaan yhtä ainoaa oikeaa, vaan useat korostivat viime kädessä persoonan ratkaisevan. Tästä voikin todeta, että koulutus voi vahvistaa yksilön persoonallisuutta sallimalla omanlaiset tyylit ja elämänarvot. Kaikkien ei tule näyttää samalta. Kuten aiempi selvitys kiinteistö- ja rakentamisalalle (Otus ja RIL 2012) painotti, oikea asenne on perustaitojen ja -tietojen ohella tärkein ominaisuus vastavalmistuneella. Tämä pätee varmasti myös jo työelämän kokemusta omaavaan. Sisustusalan osaajien sijoittumisesta voidaan tehdä karkea erottelu. Toisen asteen tutkinnon suorittaneet sijoittuvat enemmän rautakauppoihin, sisustus- ja rakennustarvikeliikkeisiin, kun taas ammattikorkeakoulu- ja taiteen maisteri -tutkinnon suorittaneet sijoittuvat arkkitehti- ja sisustusarkkitehtitoimistoihin. Molemmissa ryhmissä osa päätyy yrittäjiksi ja osa toisen asteen tutkinnon suorittaneista jatkaa opintojaan. Tutkintojen nimet ovat sinänsä selkeitä, lukuun ottamatta sisustajan toisen asteen tutkintoa. Sekaannuksen alalla aiheuttaa se, että ammattilaisten käyttämät ammattinimikkeet vaihtelevat tutkintojen ja koulutusasteiden välillä. Kaupallinen osaaminen, ryhmätyö- ja projektinhallintataidot ovat avainasemassa työllistyttäessä sisustuksen toimialalle, asemasta huolimatta. Tämä näkökulma kannattaa huomioida myös koulutuksessa ja opiskelijoiden ohjauksessa.

15 6. Lopuksi Sisustusalan selvityksien hyödyllisyys on kiistaton osaamisen ja työelämän vaatimusten näkökulmasta. Taru Salminen on tehnyt tänä vuonna Hämeen ammattikorkeakouluun opinnäytetyönään ja samalla Maalariammattikoulun Kannatusyhdistys ry:n osaamistarveselvityksen työelämälähtöinen koulutus ja tulevaisuuden osaamistarpeet sisustajan perustutkinnosta ja näyttötutkinnosta. Selvitysten helppo lähestyminen nostaa niiden käytettävyyttä. Alati muuttuva koulutusmaailma saa selvityksistä hyödynnettäviä näkökulmia. Kuluttajat ja työelämä saavat ajankohtaista tietoa alan osaajien taidoista ja oppilaitosten henkilökunnalla on laajemmat ja päivitetyt tiedot ohjata alasta kiinnostuneita opiskelijoita. Tekstiili- ja vaatetusalan koulutusselvityksessä nostetaan esille järjestöjen rooli selvitysten tekijöinä, nimenomaan työelämän näkökulmasta. Ennakointia olisi tehtävä mm. työllistäjien näkökulmasta. (OPH 2012:16) Haasteeseen vastataan varmas ti mielellään, tosin siinä voi tulla resurssien rajallisuus vastaan. Koulutustoimikuntien hankeapurahat vastaavat omalta osaltaan tähän. Marika Laakko

16