SAK:n työsuojelutavoitteet. Parempaan työympäristöön terveelliset ja turvalliset työolot ovat jokaisen työntekijän perusoikeus

Transkriptio

1 SAK:n työsuojelutavoitteet Parempaan työympäristöön terveelliset ja turvalliset työolot ovat jokaisen työntekijän perusoikeus

2 Maaliskuu 2014 Lisätiedot: Raili Perimäki puhelin Tilaukset: SAK puhelin

3 Parempaan työympäristöön 1 SISÄLTÖ JOHDANTO YHTEENVETO TAVOITTEISTA TYÖSUOJELU AKTIIVISEKSI OSAKSI TYÖPAIKAN ARKEA TYÖSUOJELU ON JOUKKUELAJI... 8 Työsuojeluvaltuutettu arvokas voimavara... 8 Työsuojelutoimikunta koordinoi yhteistyötä työpaikalla Työsuojelupäällikkö edustaa työnantajaa TYÖPAIKAN TERVEYS JA TURVALLISUUSRISKIT HALLINTAAN Riskien tunnistamisesta toimenpiteisiin Työ ja olosuhteet tukemaan työssä jaksamista Työtapaturmien ja ammattitautien ennaltaehkäisy Tapaturmavakuutus kuuluu kaikille työntekijöille Fyysistä kuormitusta vähennettävä ja ergonomiaa parannettava Työntekijät suojattava kemiallisilta, fysikaalisilta ja biologisilta vaaroilta Kosteusvauriot ja sisäilmaongelmat korjattava Työn henkinen kuormittavuus kohtuulliseksi Väkivalta ja epäasiallinen kohtelu kuriin Yksin työskentelevän turvallisuus taattava Työajat vaikuttavat terveyteen Yhteisen työpaikan riskit hallintaan Vuokra ja keikkatyö on haaste työsuojelulle Harmaata taloutta torjuttava tehokkaasti ENNALTAEHKÄISEVÄ JA VAIKUTTAVA TYÖTERVEYSHUOLTO Työpaikan tuntemus tärkeää Avainasemassa työterveysyhteistyö TEHOA VALVONTAAN SUOMALAINEN TYÖSUOJELUPOLITIIKKA... 35

4 2 SAK:n työsuojelutavoitteet JOHDANTO Työelämässä ja ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset ovat tuoneet eteemme uusia haasteita. Yhteiskunnallisilla päätöksillä on usein vaikutusta työsuojeluun, ja niiden seuraukset työturvallisuuteen on huomioitava. Oman haasteensa tuo myös tasoltaan yhdenvertaisen työsuojelun saavuttaminen erilaisissa työn tekemisen muodoissa. SAK:n ensimmäinen työsuojelulinjausasiakirja Parempaan työympäristöön valmistui vuonna 2007 ja päivitettiin seuraavana vuonna. Osa SAK:n työsuojelutavoitteista on toteutunut tai vähintäänkin asiat ovat edenneet järjestön toivomaan suuntaan. Osa tavoitteista on edelleen ajankohtaisia. Tällä asiakirjalla saatetaan työsuojelulinjaukset ajan tasalle huomioiden SAK:n edustajakokouksen kesällä 2011 tekemät linjaukset. SAK:n edustajakokouksen linjausten mukaisesti SAK:n toiminta-ajatuksena on parantaa työn tekijöiden hyvinvointia, toimeentuloa ja osallisuutta sekä edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Toiminta-ajatuksessa korostuu työn tekijän laaja-alaisen hyvinvoinnin fyysisen, sosiaalisen ja henkisen parantaminen. SAK:n visiossa vuoteen 2020 tavoitellaan turvallista, inhimillistä ja oikeudenmukaista työelämää, jossa työntekijöillä on turvanaan vahva työlainsäädäntö ja kattavat työehtosopimukset. SAK:n strategisia päämääriä ovat hyvinvointia rakentava työelämä, vahva sopimusyhteiskunta, täystyöllisyys, kattava sosiaaliturva ja tasokkaat hyvinvointipalvelut sekä vahva järjestöllinen toimintakyky. SAK:n tavoitteena on inhimillinen työelämä, jossa noudatetaan työelämän ihmisoikeuksia. Niitä ovat oikeus työhön oikeus toimeentulon turvaavaan palkkaan oikeus tasa-arvoiseen kohteluun oikeus fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallisiin työoloihin oikeus ammattitaitoa kehittävään työhön ja vaikutusmahdollisuuksiin työssä järjestäytymisoikeus ammattiliittoon, neuvotteluoikeus ja oikeus lakkoon. Työelämän kehittämiseksi perustettiin vuonna 2013 hallitusohjelman mukainen Työelämä hanke. Sen tavoitteena on luoda Suomeen Euroopan paras työelämä. SAK on mukana hankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa samoin kuin monissa muissakin valtakunnallisissa työelämän kehittämiseen ja työhyvinvoinnin parantamiseen tähtäävissä toimissa. Valtion tuottavuusohjelman yhteydessä ns. työsuojelupiirien resurssiryhmä asetti tavoitteet työsuojeluvalvonnalle ja voimavaroille. Vuoden 2010 aluehallintouudistuksessa työsuojelupiirit liitettiin osaksi aluehallintovirastoja. Harmaan talouden

5 Parempaan työympäristöön 3 torjuntaan on lisätty voimavaroja. Eläke- ja työurakeskustelun seurauksena työterveyshuollon painopisteeksi on nostettu työkyvyn tuki työuran eri vaiheissa. Taloustaantuma on kuitenkin lisännyt työttömyyttä ja työnantajien haluja tinkiä työpaikkojen turvallisuudesta. Myöskään tapaturmien ja ammattitautien määrän suhteen emme voi olla tyytyväisiä. Työsuojelulainsäädäntöön on kansallisella tasolla tehty tarkistuksia. Kemikaalipuolella koko Euroopan unionia koskevat REACH- ja CLP-asetukset ovat tulleet voimaan ja Suomen kemikaalilakia on tarkistettu. EU-lainsäädännön kautta on tullut uutta muutakin lainsäädäntöä, ja Euroopan tason edunvalvonnan merkitys on entisestään korostunut. Myös suomalaista työelämää ohjaa osaltaan Kansainvälinen työjärjestö ILO. Suomi on ratifioinut eli saattanut voimaan ILOn työelämää koskevia yleissopimuksia. SAK:lla on näkemys siitä, mitä on hyvä työ. Se koostuu monista tekijöistä. Pohjan hyvälle työlle muodostavat turvalliset ja terveelliset työolot sekä hyvä yhteistoiminta työpaikalla. Tässä asiakirjassa täsmennetään ja konkretisoidaan näihin liittyviä tavoitteita. SAK, maaliskuu 2014

6 4 SAK:n työsuojelutavoitteet 1 YHTEENVETO TAVOITTEISTA Työsuojelun tavoitteena on ennaltaehkäistä tapaturmia, ammattitauteja ja työperäisiä sairauksia sekä ylläpitää hyvinvointia työssä. Vuosittain työtapaturmissa kuolee Suomessa noin 50 ihmistä ja vammoja syntyy työtapaturmassa. Työkyvyttömyyseläkkeelle joutuu eri syistä yli henkilöä. Vammojen ja sairauksien ennaltaehkäisylle, työsuojelulle ja työhyvinvoinnin edistämiselle on näiden lukujen valossa suuri tarve. Työsuojelun perustan muodostaa ajanmukainen ja työntekijöiden oikeudet varmistava lainsäädäntö. Lisäksi työsuojeluun kuuluu oleellisena osana viranomaisvalvonta, jolla varmistetaan työsuojelun toteutuminen työpaikoilla ja tarvittaessa ohjataan toimintaa. Varsinainen työturvallisuuskulttuuri syntyy työpaikoilla työntekijöiden ja työnantajan yhteistyönä. Työntekijälle on turvattava asianmukainen hoito ja taloudellinen kompensaatio mahdollisen tapaturman tai ammattitaudin kohdatessa. SAK:n tavoitteena on kattava työsuojelulainsäädäntö ja sen noudattaminen. Lainsäädäntö on jo nyt varsin kattava, mutta erityisesti seuraavat asiat vaativat kehittämistä: Yksin työskentelyyn tarvitaan tarkempi säännöstö. On laadittava tuki- ja liikuntaelimistön kuormitusta koskeva ergonomiaasetus. Työsuojelupäällikön pätevyys- ja koulutusvaatimukset täytyy määritellä. Velvollisuus valita työsuojeluvaltuutettu on laajennettava koskemaan vähintään viiden työntekijän työpaikkoja. Työnantajalle tarvitaan vahvempi velvoite muokata työoloja työntekijän työkyvyn säilyttämiseksi. Vaaratilanteiden seurantavelvoitetta täytyy selkeyttää lainsäädännöllä. Ammattiliitoille on säädettävä kanneoikeus. Työsuojelurikoksista ja laiminlyönneistä on seurattava ankarammat rangaistukset. Työnantajan tulee huolehtia työsuojeluvelvoitteistaan. Sen varmistamiseksi tarvitaan työsuojeluviranomaisten valvontaa. Valvonnan täytyy olla tehokasta ja vaikuttavaa sekä tasalaatuista koko maassa. Lisäksi sen tulee kohdistua sinne missä tarvetta on. Työsuojeluvalvonnan voimavarat on turvattava ja työpaikkatarkastusten määrää lisättävä. Työsuojeluviranomaisten tunnettavuutta ja tavoitettavuutta on parannettava ottamalla käyttöön suoraan työsuojeluviranomaiselle ohjautuva puhelinnumero.

7 Parempaan työympäristöön 5 Työpaikkojen työsuojelukulttuurin perustan muodostavat työsuojelukoulutus ja -osaaminen. Työnantajan vastuulla on huolehtia työolojen turvallisuudesta ja terveellisyydestä. Työnantajan on oltava selvillä työssä esiintyvistä vaaroista ja haitoista ja ryhdyttävä toimenpiteisiin niiden poistamiseksi. Työntekijöiden velvollisuus puolestaan on noudattaa työturvallisuusohjeita, käyttää tarvittavia suojaimia ja tarvittaessa puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin. Työntekijöiden on myös itse pyrittävä aktiivisesti kehittämään työympäristöä. Työpaikan vaarat on tunnistettava ja riskit arvioitava huolella kaikissa myös muuttuvissa tilanteissa. Mahdolliset havaitut terveydelle ja turvallisuudelle vaaralliset aineet ja tekijät on pyrittävä poistamaan ja tarvittaessa korvaamaan vaarattomilla aineilla tai menetelmillä. Ellei se ole mahdollista, työntekijöiden turvallisuus on varmistettava mahdollisimman tehokkaasti teknisillä ratkaisuilla tai käytettävä tarvittaessa henkilökohtaisia suojavälineitä. Lisäksi on huolehdittava tarvittavasta terveysseurannasta. Tavoitteena on työpaikkakulttuuri, jossa työsuojeluun suhtaudutaan luonnollisena osana työn tekemistä.

8 6 SAK:n työsuojelutavoitteet 2 TYÖSUOJELU AKTIIVISEKSI OSAKSI TYÖPAIKAN ARKEA Työturvallisuusjohtaminen ei voi olla erillään muusta johtamisesta. Työsuojelun ja työhyvinvoinnin kannalta tärkeitä toimenpiteitä on vaikea viedä eteenpäin työpaikalla ilman ylimmän johdon sitoutumista turvallisuusjohtamiseen. On olemassa vahvaa näyttöä työturvallisuuden sekä työpaikan menestyksen ja taloudellisen tuloksellisuuden välisestä suhteesta. Työnantajalla on työturvallisuuslain mukainen vastuu työpaikan työturvallisuudesta ja työterveydestä. Varsinkaan monella pienellä työpaikalla ei tutkimusten mukaan kuitenkaan tunneta työsuojeluvelvoitteita. Erityisesti harmaata taloutta hyväksikäyttävät työnantajat laiminlyövät monia työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyviä velvoitteita. Hyvään turvallisuuskulttuuriin kuuluu, että työpaikalla ollaan tietoisia työpaikan vaara- ja kuormitustekijöistä sekä niihin liittyvistä riskeistä ja voimavaratekijöistä (selvillä olemisen periaate). Lisäksi huolehditaan riskitekijöiden poistamisesta ja vahvistetaan voimavaratekijöitä (varautumisen periaate). Kaikki työpaikan toimijat ovat mukana toiminnassa (osallistumisen periaate). Selvillä olemisen periaatteen mukaisesti työpaikoilla pitää seurata työoloja ja henkilöstön jaksamista. Tietoa henkilöstön jaksamisesta saadaan erilaisilla henkilöstökyselyillä. Myös työterveyshuolto tuottaa tietoa työpaikan henkilöstön työkyvyn kehityksestä. Käytettävissä olevien tunnuslukujen seuraamisessa on työpaikoilla kehittämisen varaa. Työpaikan tietojen ja tunnuslukujen perusteella voidaan torjua mahdollisia terveyttä ja turvallisuutta uhkaavia tekijöitä ja varautua niihin sekä asettaa työsuojeluja työterveystavoitteita. Näin syntyy perusta työpaikan työsuojelun toimintaohjelman laatimiselle. Jotkut työpaikat seuraavat työsuojeluun liittyviä tietoja myös osana henkilöstöraporttia tai henkilöstötilinpäätöstä. Lakisääteinen toiminta takaa vain työsuojelun perustason. Työpaikoilla, joilla on hyvä turvallisuuskulttuuri, työsuojelun merkitys on tiedostettu ja otettu osaksi muuta johtamista ja strategiaa. Perustan työsuojelulle luo yhteistoiminta, jossa niin työnantaja, esimiehet kuin työntekijätkin ovat sisäistäneet työsuojelun osaksi työpaikan arkea. Työntekijöillä on usein tuntuma työpaikan työolosuhteisiin ja niihin liittyviin kehittämistarpeisiin. Hyvän turvallisuuskulttuurin työpaikoilla heidän osaamistaan hyödynnetään. Näillä työpaikoilla on vahvaa näyttöä työsuojelun merkityksestä työpaikan tuloksentekoon, ja satsaus näkyy myös vähäisempinä tapaturmina ja sairauspoissaoloina. Työpaikalla on yhä useammin töissä omaan henkilökuntaan kuulumattomia henkilöitä kuten vuokratyöntekijöitä, itsensä työllistäjiä tai aliurakoitsijoita. Samoissa tiloissa voi työskennellä useiden eri työnantajan palveluksessa olevia työntekijöitä. Työsuojelutoiminnan käytännön järjestäminen on silloin haastavaa sekä monesti puutteellista ja vastuut ovat usein epäselviä työntekijöille.

9 Parempaan työympäristöön 7 Periaatteessa työelämätietouteen kuuluvat työterveyden ja työturvallisuuden perusteet sisältyvät sekä peruskoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen että korkea-asteen koulutukseen. Kuitenkin käytännön elämässä vastavalmistuneiden opiskelijoiden tiedot ja osaaminen työelämän pelisäännöistä ja työsuojelusta ovat usein puutteelliset. Näitä työelämävalmiuksia on selkeä tarve kehittää. Työnantajan on kannettava vastuunsa työterveydestä ja -turvallisuudesta. Ns. yhteisillä työpaikoilla pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan on huolehdittava, että työsuojelu on järjestetty ja kaikki työpaikalla tuntevat työsuojeluorganisaation ja työsuojeluvastuunsa sekä valvottava toimintaa. Työsuojelun on oltava luonteva osa työpaikan muuta johtamista. Työpaikoilla on arvioitava työoloja sekä työturvallisuutta ja -terveyttä kuvaavia tunnuslukuja samoin kuin työilmapiiriä osoittavia indikaattoreita. Työpaikoilla on asetettava työsuojelutavoitteita käytössä olevien tietojen, tunnuslukujen ja indikaattoreiden pohjalta yhteistyössä ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin. Toiminnan tulee olla jatkuva prosessi. Toimenpiteet valtakunnallisella tasolla Työnantajien lainsäädännöllisiä työsuojeluvelvoitteita ei saa keventää. Johtamis- ja esimieskoulutuksiin on sisällytettävä työterveys- ja työturvallisuusasiat. Työturvallisuus- ja työterveysnäkökulmien opetusta on kehitettävä osana toisen asteen ja korkea-asteen koulutusta yhteistyössä opetushallinnon, työmarkkinaosapuolten, työsuojeluhallinnon sekä alan tutkimus- ja asiantuntijalaitosten kanssa. Työharjoittelujaksoilla työsuojelutaitojen on oltava oleellinen osa harjoittelua. Perusopetuksessa työturvallisuus- ja työterveyskoulusta on tarjottava osana työelämätaitojen opetusta.

10 8 SAK:n työsuojelutavoitteet 3 TYÖSUOJELU ON JOUKKUELAJI Työsuojeluvaltuutettu arvokas voimavara Työsuojeluvaltuutetut ovat työpaikan voimavara, jota hyödynnetään liian vähän. Lain mukaan työntekijöiden on valittava keskuudestaan työsuojeluvaltuutettu työpaikalla, jossa työskentelee säännöllisesti vähintään 10 työntekijää. Tällä pyritään takaamaan työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet työoloihinsa. Pienemmissäkin yrityksissä valtuutettu voidaan valita, jos työntekijät niin tahtovat. Käytännössä niin tapahtuu harvoin, ja se näkyy työsuojelun tasossa pienillä työpaikoilla. Mahdollinen ratkaisu pienten työpaikkojen työsuojeluosaamisen lisäämiseen voisi olla alueellinen työsuojeluvaltuutettu, joka toimisi usean työpaikan yhteisenä valtuutettuna. Työsuojeluvaltuutetun toiminnan kannalta on oleellista, että hänellä on riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia kouluttautua sekä perehtyä työhön, työyhteisöön sekä työympäristöön ja sen riskitekijöihin. Usein työsuojeluvaltuutetun osaaminen edustaa työpaikan korkeinta työsuojeluosaamisen tasoa ja hän voi tuoda näkemyksensä työpaikan kehittämiseen sekä työsuojelutavoitteiden asettamiseen. Kaikilla työpaikoilla tätä mahdollisuutta ei hyödynnetä. Yhteisen työpaikan työsuojeluvaltuutetun ajankäytössä on otettava huomioon kaikkien samoissa tiloissa työskentelevien määrä sekä töihin liittyvät vaaratekijät. Yhteisillä työpaikoilla tarkoitetaan tiloja, joissa työskentelee pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan lisäksi muita työnantajia työntekijöineen sekä yrittäjiä ja toiminnanharjoittajia. Yhteisillä työpaikoilla toimintojen puutteellinen yhteensovittaminen ja huono tiedonkulku vaarantavat helposti turvallisuuden. Joissakin suurissa, valtakunnallisissa yrityksissä on ollut pyrkimyksenä vastuuttaa työsuojelusta huolehtiminen ainoastaan yhden kokoaikaisen työsuojeluvaltuutetun tehtäväksi. Useilla aloilla työehtosopimuksissa on sovittu työsuojeluvaltuutettujen lisäksi työsuojeluasiamies- ja/tai työsuojeluyhteishenkilöjärjestelmästä. Järjestelmä mahdollistaa niin sanotut työsuojeluparit, joiden toiminnasta on saatu hyviä kokemuksia. Työnantajalla on velvollisuus ilmoittaa työpaikan työsuojelutehtävissä toimivien tiedot työsuojeluhenkilörekisteriin, jota ylläpitää Työturvallisuuskeskus. Tällä hetkellä rekisterin tiedot ovat puutteelliset. Työsuojeluvaltuutetulla on työntekijöiden edustajana merkittävä rooli työturvallisuuden lisääjänä, mutta työturvallisuuslain mukaan myös jokaisella työntekijällä on oikeus ja velvollisuus tuoda työnantajalle tietoon havaitsemansa epäkohdat sekä antaa kehittämisehdotuksia. Työntekijällä ja työsuojeluvaltuutetulla on oikeus saada tietää, mihin toimenpiteisiin työnantaja on ryhtynyt saatuaan ilmoituksen havaitusta puutteesta. Työntekijän on noudatettava työnantajan antamia turvallisuusohjeita, käyttää annettuja suoja- ja apuvälineitä sekä pidättäydyttävä epäasiallisesta kohtelusta ja häirinnästä.

11 Parempaan työympäristöön 9 Työsuojeluvaltuutetun ja varatyösuojeluvaltuutetun riittävästä koulutuksesta on huolehdittava. Työnantajan on huolehdittava, että valtuutetulla on riittävästi aikaa, sopivat toimitilat ja asialliset yhteydenpito- ja tiedonhankkimisvälineet. Valtuutetulle on annettava tarpeelliset ja riittävät tiedot. Useassa toimipisteessä toimivalla yrityksellä tulee olla riittävä määrä työsuojeluvaltuutettuja tai -asiamiehiä. Työsuojelun valvontalain 25 :n työpaikkakäsitettä tulee tarkentaa siten, että työsuojeluvaltuutetulla on todella mahdollisuus seurata koko työpaikan olosuhteita, työyhteisön tilaa ja tavata työntekijöitä säännöllisesti. Työntekijöiden ehdotukset työturvallisuuden parantamiseksi tulee ottaa huomioon mukaan työn ja työolojen suunnittelussa, heitä tulee kannustaa aloitteellisuuteen ja aktiiviseen työolojen parantamiseen sekä kuulla heitä työhön liittyvässä päätöksenteossa. Tietojen ilmoittamista Työturvallisuuskeskuksen työsuojelurekisteriin on tehostettava ja ilmoittamatta jättäminen sanktioitava. Toimenpiteet valtakunnallisella tasolla Jatkuvasti muuttuvat työolosuhteet sekä määräaikaisten työntekijöiden, vuokratyövoiman, itsensä työllistäjien ja ulkopuolisen työvoiman käyttö on huomioitava työsuojeluvaltuutettujen ajankäytössä. Lain ja keskusjärjestösopimusten mukainen minimivapautusaika muusta työstä tulee nostaa neljästä tunnista kahdeksaan tuntiin neljän viikon aikana. Työsuojeluvaltuutetun valintavelvollisuus tulee ulottaa koskemaan vähintään viiden työntekijän työpaikkoja. On selvitettävä mahdollisuudet perustaa maahamme pieniä työpaikkoja varten alueellisten työsuojeluvaltuuttelun järjestelmä. Pienillä työpaikoilla valtuutettujen toimintamahdollisuudet ja ajankäyttö ovat usein rajallisia. Siksi tarvitaan nykyistä enemmän tukea, tietoa ja valvontaa. SAK:n liittojen työsuojeluvaltuutettujen koulutusta tulee jatkuvasti kehittää. Myös luottamusmiesten koulutukseen täytyy sisällyttää työturvallisuus- ja työterveysasiat.

12 10 SAK:n työsuojelutavoitteet Työsuojelutoimikunta koordinoi yhteistyötä työpaikalla Vähintään 20 työntekijän työpaikoilla on oltava työsuojelutoimikunta tai vastaava toimielin. Siihen kuuluvat työnantajaa edustava työsuojelupäällikkö, työntekijöitä ja/tai toimihenkilöitä edustavat työsuojeluvaltuutetut sekä mahdolliset työsuojeluasiamiehet. Työsuojeluvaltuutettu ja kaksi varavaltuutettua on valittava vähintään kymmenen työntekijän työpaikoilla. Työsuojelutoimikunnassa käsitellään laajasti työsuojeluun ja työturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Hyvä työsuojelu ei synny vain toimikunnassa toimivien henkilöiden kautta, vaan jokaisella työntekijällä on oma roolinsa työturvallisuuden edistämisessä. Työturvallisuuslain mukaan työpaikalla on oltava säännöllisesti päivitettävä työsuojelun toimintaohjelma, johon kirjataan työpaikan työsuojelutavoitteet, keinot niiden toteuttamiseen ja miten se niveltyy johtamiseen. Työsuojelutoimikunnan tai muun yhteistoimintaelimen jäsenillä tulee olla työsuojelukoulutuksella saatua asiantuntemusta. He tuovat osaamista sekä työnantajan että henkilöstön käyttöön. He edistävät työpaikan työsuojelutyötä yhteistoiminnan hengessä ja tekevät yhteistyötä työterveyshuollon kanssa. Työsuojeluorganisaation toimintaa on tarkemmin kuvattu työsuojelun valvontalaissa. Työsuojeluvaltuutettu tulee lain mukaan valita yli kymmenen työntekijän työpaikoilla. Tarvetta valtuutetun valinnalle on myös pienemmillä työpaikoilla. Pienillä työpaikoilla työnantajan on täytettävä yhteistoimintavelvoitteensa aina suoraan henkilöstön kanssa ja käsiteltävä työpaikan terveys- ja turvallisuuskysymykset sekä työterveyshuollon järjestämiseen ja vaikuttavuuteen liittyvät seikat. Monilla työpaikoilla on puutteita työsuojelutoimikunnan toiminnassa, työsuojelun toimintaohjelmassa ja työsuojeluvaltuutettujen valinnassa ja mahdollisuuksissa toimia. Työsuojelutoimikunnan tulee kokoontua käsiteltäviin asioihin nähden riittävän usein. Työsuojelun toimintaohjelman on oltava ajantasainen ja perustuttava työpaikalla tehtyyn riskienarviointiin. Työsuojelupäällikön, -valtuutetun ja -asiamiehen todelliset mahdollisuudet tehtävänsä hoitamiseen on turvattava niin resurssien kuin ajankäytönkin suhteen. Toimenpiteet valtakunnallisella tasolla Työturvallisuuslain ja työsuojelun valvontalain edellyttämän työpaikan yhteistoimintavelvoitteen noudattamista on valvottava tehokkaammin.

13 Työsuojelupäällikkö edustaa työnantajaa Parempaan työympäristöön 11 Jollei työnantaja itse hoida työsuojelupäällikön tehtävää, sen on nimettävä edustajansa hoitamaan työpaikan työsuojeluyhteistoimintaa. Laki edellyttää työsuojelupäällikköä jokaiselle työpaikalle ja määrittelee sen tehtävät. Valitettavan usein työsuojelupäälliköltä puuttuu riittävä osaaminen hoitaa tehtäväänsä. hän on usein organisaatiossa myös sellaisessa asemassa, että hänellä ei ole todellisuudessa mahdollisuuksia vaikuttaa työnantajan päätöksiin ja linjauksiin. Työnantajalla ja esimiehillä on juridinen vastuu työsuojeluasioista, vaikka he eivät useinkaan sitä tiedosta eivätkä ole työsuojeluasioihin perehtyneitä. Yhteisellä työpaikalla pääasiallista määräysvaltaa käyttävällä työnantajalla on vastuu koko työpaikan työsuojelusta. Rakennustyössä työsuojeluvastuu on myös tilaajalla. Toisinaan työnantajat ulkoistavat työsuojelupäällikön tehtävät. Tämä voi parantaa työsuojelun tasoa työpaikalla, mutta on tärkeä muistaa, että työnantajat eivät voi ulkoistaa vastuutaan työsuojelusta ulkopuolisille toimijoille. Työnantajan on huolehdittava, että työsuojelupäälliköllä on riittävä koulutus ja sellainen asema organisaatiossa, että hänellä on aikaa ja päätösvaltaa sekä mahdollisuuksia vaikuttaa työnantajan työsuojelulinjauksiin. Työnantaja ei voi vetäytyä työsuojeluvastuustaan ulkoistamalla työsuojelupäällikön tehtäviä. Ulkopuolista asiantuntemusta tulisi kuitenkin käyttää aktiivisesti toiminnan tukena, jos työnantajan oma osaaminen ei riitä. Työnantajan ja esimiesten työsuojeluosaamisesta on huolehdittava. Toimenpiteet valtakunnallisella tasolla Tarvitaan valtakunnallinen tutkimus työsuojeluvastuullisten osaamisen tasosta. Siten selvitetään koulutustarpeet. Lainsäädännöllä on tarkemmin määriteltävä työsuojelupäällikön pätevysvaatimukset ja koulutuskriteerit. Pätevyysvaatimus ja kouluttautuminen tulee vahvistaa niin, että viranomainen voi sitä valvoa.

14 12 SAK:n työsuojelutavoitteet 4 TYÖPAIKAN TERVEYS- JA TURVALLISUUSRISKIT HALLINTAAN Työsuojelu on keskittynyt aikaisemmin erityisesti tapaturmien ja ammattitautien ehkäisyyn. Viime aikoina esille ovat nousseet entistä enemmän myös muut työperäiset ja työhön liittyvät sairaudet, koska tapaturmat aiheuttavat alle 10 prosenttia kaikista sairauspoissaolopäivistä. Vuonna 2012 vahvistettiin yhteensä 385 uutta täyttä tai osittaista tapaturmaeläkettä. Muuten Suomessa jää vuosittain yli työntekijää ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle. Vuonna 2012 eläköityi ennenaikaisesti henkilöä. Kaikkiaan työkyvyttömyyseläkettä sai noin henkilöä, joista :n työkyvyttömyyseläke oli pysyvä. Loput saivat määräaikaista eläkettä eli kuntoutustukea. Näin ollen on perusteltua, että työsuojelussa kiinnitetään huomiota työpaikan kaikkiin terveysriskeihin. Suomessa ammattikohtaiset terveyserot ovat suuria. Sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet painottuvat ammattialoihin, joissa työ on fyysisesti raskasta eli valtaosin SAK:laisten liittojen jäsenkenttään. Erot sairauspoissaoloissa ovat fyysisesti kevyihin ammatteihin verrattuna noin nelinkertaisia. Tuki- ja liikuntaelinsairauksissa erot ovat jopa kymmenkertaiset. Myös työtapaturmat kohdistuvat erityisesti SAK:laisiin työntekijöihin. Riskien tunnistamisesta toimenpiteisiin Työnantajan vastuulla oleva työpaikan vaarojen ja haittojen arviointi, ns. riskinarviointi, on ennaltaehkäisyn ja työsuojelutoiminnan perusta. Riskinarvioinnin pohjalta tehdään työsuojelun toimintaohjelma työturvallisuuden parantamisesta ja siihen liittyvä aikataulutus. Toimenpiteiden jälkeen on arvioitava, onko tavoiteltu turvallisuustaso saavutettu. Riskinarviointi on jatkuva prosessi. Tapaturma- ja ammattitautiriskien lisäksi arvioidaan myös muihin sairauksiin liittyvät ja vaikuttavat kuormitustekijät sekä niiden merkitys. Arviointi kattaa kaikki riskitekijät. Fyysisten ja fysikaalisten tekijöiden lisäksi tunnistetaan ja arvioidaan biologiset ja kemialliset tekijät sekä psyykkiset ja sosiaaliset vaarat ja haitat. Työaikoihin liittyvä arviointi ulottuu organisaation kaikkiin osiin. Riskinarvioinnin tekevät työnantaja ja työntekijät yhdessä käyttäen tarvittaessa apuna ulkopuolisia asiantuntijoita, mikäli oma osaaminen ei riitä tai tarvitaan joitakin mittauksia tai kartoituksia. Pienillä työpaikoilla työterveyshuollon asiantuntemusta kannattaa hyödyntää ja tehdä samanaikaisesti riskienarviointi ja työpaikkaselvitys. Riskinarviointi on edelleenkin tekemättä osalla työpaikoista. Työnantajan on tehtävä yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa työpaikan vaarojen tunnistaminen ja riskinarviointi. Arvioinnissa on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita, jos oma osaaminen ei riitä.

15 Parempaan työympäristöön 13 Etenkin pienillä työpaikoilla vaarojen tunnistaminen ja riskinarviointi sekä työterveyshuollon työpaikkaselvitykset on järkevää tehdä samanaikaisesti, niin että huomioidaan työturvallisuus-, työterveyshuolto- ja valvontalain vaatimukset. Arvioinnin tulosten on aina oltava työntekijöiden nähtävillä, ja niiden tulee johtaa konkreettisiin toimenpiteisiin. Toimenpiteiden vaikutuksia on myös seurattava. Ensisijaisesti vaarat on pyrittävä poistamaan kokonaan. Jos tämä ei ole mahdollista, vaarat on saatava pienemmiksi ja hallintaan erilaisin ratkaisuin. Työsuojelun toimintaohjelman on pohjauduttava riskinarviointiin. Toimenpiteet valtakunnallisella tasolla Työturvallisuuslakia tulee kehittää niin, että vaarojen ja haittojen arvioinnin tulokset edellytetään aina dokumentoitavan. Eli ne olisi saatava tarvittaessa kirjallisesti. Työ ja olosuhteet tukemaan työssä jaksamista Työ on hyväksi terveydelle, mutta työ voi myös sairastuttaa. Työtapaturmat ja ammattitaudit ovat työn tai työhön liittyvien tekijöiden aiheuttamia tiloja. Myös monen kroonisen, hitaasti vuosien saatossa kehittyvän sairauden osasyynä voivat olla työhön liittyvät kuormitustekijät. Sairaus ja toimintakyky eivät yksin määritä työkykyä, vaan keskeisessä asemassa työkyvyn säilymisessä ovat työn vaatimukset. Sairauden tai ikääntymisen seurauksena työkyky voi heiketä. Työoloja ja itse työtä muokkaamalla työntekijä pystyy myös osatyökykyisenä usein jatkamaan työelämässä toimintakyvyn sallimissa puitteissa. Tämä tarkoittaa usein työn keventämistä tai työaikajärjestelyjä. Osalla työpaikoista on sovittu työkyvyn tukemisesta ja työkyvyn hallintakeinoista. Tarvetta tuelle on usein ennen kuin joudutaan sairaslomalle ja myös silloin, kun palataan sairaslomalta töihin tai kun työntekijälle myönnetään osatyökyvyttömyyseläke. Monen osatyökyvyttömyyseläkeläisen kohdalla entinen työnantaja ei järjestä osa-aikaista työtä. Työkykyyn liittyvät ongelmat ovat usein tiedossa jo ennen kuin työntekijä on joutunut sairaslomalle tai eläkkeelle. Kun ratkaisuja työkyvyn ongelmiin haetaan ajoissa varhaisen tukemisen periaatteella, vältytään myöhemmiltä ongelmilta. Varhainen reagointi on sekä työntekijän että työnantajan etu myös taloudellisesti. Osa työnantajista ei kuitenkaan ole motivoituneita ja halukkaita työkyvyn tukemiseen työoloja muokkaamalla. On todettu, että ikääntyvien työntekijöiden työkykyä tukevat senioriohjelmat ja ikäohjelmat, joissa kiinnitetään huomiota työntekijän työolosuhteisiin ja muihin työkykyä tukeviin toimiin, vähentävät pitkiä sairauspoissaoloja ja ennenaikaista eläköitymistä.

16 14 SAK:n työsuojelutavoitteet Työpaikalla on yhteistoiminnassa sovittava työkyvyn hallintaohjelmasta ja eri-ikäisiä tukevista toimenpiteistä. Työkyvyn heiketessä tai ollessa vaarassa heiketä työtä tulee muokata ihmisen henkilökohtaisiin edellytyksiin sopivaksi työjärjestelyillä sekä työtä, työaikaa tai työoloja muokkaamalla. Sairauslomilla ei pidä ratkaista työkyvyttömyysongelmia, jotka voidaan hoitaa edellä mainituin keinoin. Jos työntekijälle myönnetään osatyökyvyttömyyseläke joko määräajaksi tai toistaiseksi, on varmistettava työterveyshuollon asiantuntemusta käyttäen, että työpaikalla järjestetään työkyvylle sopivaa osa-aikatyötä. Toimenpiteet valtakunnallisella tasolla Lainsäädännön tulee velvoittaa työnantajia muokkaamaan työoloja silloin, kun se on mahdollista ja auttaa työn-tekijää jatkamaan työssä. Alakohtaisissa työ- ja virkaehtosopimuksissa on sovittava tarvittavista toimenpiteistä ja ikäohjelmien käyttöönotosta. Työtapaturmien ja ammattitautien ennaltaehkäisy Tapaturmatilastojen (TVL) mukaan vuonna 2012 palkansaajille korvattiin työtapaturmaa, joista oli työpaikkatapaturmia ja työmatkatapaturmia. Työpaikalla kuoli vuonna 2012 ennakkotiedon mukaan 28 ja työmatkalla 20 työntekijää. Edellisenä vuonna kuolemantapauksia sattui työpaikalla 26 ja työmatkalla 21. Tilastojen perusteella voidaan laskea, että noin joka 20. työntekijä joutuu vuosittain työtapaturmaan. Tapaturmataajuus ja tapaturmien kokonaismäärä on hiukan alhaisemmalla tasolla kuin vuonna Työtapaturmat painottuvat valtaosin SAK:laisten liittojen jäsenkenttään. Eniten niitä sattuu rakentamisessa, kuljetus- ja varastointialalla sekä teollisuudessa. On huomattava, että jokaisen toimialan sisällä löytyy työpaikkoja, joilla sattuu paljon tapaturmia sekä työpaikkoja, jossa ne on määrätietoisella työllä saatu lähelle nollaa. Työtapaturmia voidaan ennaltaehkäistä toimimalla vastuullisesti ja huolehtimalla työsuojeluosaamisesta. Tapaturmien vähentäminen työpaikoilla edellyttää määrätietoisia toimia, turvallisuusjohtamista ja aitoa turvallisuuskulttuuria. Tapaturmat johtuvat ennen kaikkea työolosuhteista, kiireestä, puutteista työn suunnittelussa ja perehdyttämisessä sekä työsuojelun hallinnan heikkoudesta. Tutkimukset osoittavat, että tapaturma-alttius on muita suurempi pitkissä työvuoroissa, vuokratöissä ja muissa erilaissa pätkätöissä sekä erityisesti nuorilla työntekijöillä. Työpaikalla tuleekin tarvittaessa laatia riskinarvioinnin pohjalta turvaohjeet, joita pitää noudattaa ja noudattamista myös valvoa. Myös työpaikan järjestys ja siisteys on tärkeää tapaturmien torjunnassa.

17 Parempaan työympäristöön 15 Vakavien tapaturmien osalta työpaikoilla on velvollisuus tehdä tapaturman tutkimus. Suomen lainsäädännössä ei ole Kansainvälisen työjärjestön ILOn sopimuksen mukaista työnantajan velvollisuutta kirjata ja raportoida vaaratilanteita ja läheltä piti -tilanteita. Niiden kirjaaminen on kuitenkin todettu hyväksi käytännöksi tapaturmien vähentämisessä. Todetuista ammattitaudeista vain pieni osa johtaa työsuojeluviranomaisen tekemään tarkastukseen tai ennaltaehkäiseviin toimiin työpaikalla. Alkoholin ja päihteiden käyttö lisää tapaturmariskiä. Jo puolen promillen humalassa onnettomuusriski on 3 5-kertainen normaaliin verrattuna. On koko työpaikan työturvallisuuden ja yksilön itsensä edun mukaista, että päihdeongelmiin puututaan ajoissa. Työpaikalla tulisi olla sovittuna menettelytavat siitä, miten toimitaan, kun päihteiden käytön ongelma havaitaan. Jos on tarkoitus tehdä huumetestejä, työnantajalla on oltava päihdeohjelma. Työmarkkinajärjestöt ovat laatineet vuonna 2006 suosituksen päihdeongelmien ennaltaehkäisystä, päihdeasioiden käsittelystä ja hoitoonohjauksesta työpaikoilla. Tapaturmavakuutus kuuluu kaikille työntekijöille Suomessa kaikki työntekijät on vakuutettava työtapaturmien ja ammattitautien varalta. Korvaus tapaturmasta tai ammattitaudista perustuu todettuun vammaan tai sairauteen ja riittäviin tietoihin sattumistavasta tai altistumisesta haitalliselle tekijälle. Vakuutusyhtiölle tehtävällä tapaturma-/ammattitauti-ilmoituksella on merkittävä rooli korvauksesta päätettäessä. Tapaturmavakuutuksen tulee taata työntekijän hoito, kuntoutus ja toimeentulo työtapaturman tai ammattitaudin kohdatessa. Siksi se on työntekijöiden keskeisintä turvaa. Työtapaturma- ja ammattitautilain tehtävänä on turvata etuuksien taso ja vakuutusjärjestelmän kannustavuus tapaturmien ja ammattitautien ehkäisyssä. Työelämän muutokset ja uusin tutkimustieto on otettava laissa huomioon. Tapaturmien ehkäisemiseksi työntekijät on perehdytettävä kunnolla sekä laadittava selkeät työ- ja toimintaohjeet ja myös noudatettava niitä. On huolehdittava yleisestä siisteydestä ja järjestyksestä sekä työvälineiden ja työympäristön kunnossapidosta. Tarvittavia apu- ja suojavälineitä on käytettävä ja niiden kunnosta huolehdittava. Tapaturmat, vaaratilanteet ja läheltä piti -tilanteet sekä ammattitaudit on analysoitava ja havaitut puutteet korjattava. Työpaikoilla tulee olla päihdeohjelma ja valmiudet päihdeongelmien käsittelyyn ja ennalta ehkäisyyn.

18 16 SAK:n työsuojelutavoitteet Tapaturmailmoituslomake on täytettävä riittävän yksityiskohtaisesti ja seikkaperäisesti. Korvaavaa työtä eli työntekijän siirtämistä toiseen työtehtävään ei tule käyttää työtapaturmatilastojen kaunistelemiseen eikä jättää tapaturmaa kirjaamatta. Toimenpiteet valtakunnallisella tasolla Työtapaturmien läheltä piti -tilanteiden kirjaaminen ja seuranta tulee saattaa velvoittavaksi määräykseksi. Työsuojeluviranomaisten on laadittava valvontaohjeet ammattitautien tutkinnasta ja lisättävä tutkintaa. Työmarkkinajärjestöjen suositus päihdeongelmien käsittelystä työpaikoilla täytyy uudistaa ja ottaa käyttöön. Vakuutusjärjestelmää tulee kehittää niin, että se kannustaa voimakkaammin työnantajia toimimaan työturvallisuuden parantamiseksi. Tilastointia on kehitettävä tukemaan tapaturmien ja ammattitautien ennaltaehkäisyä. Fyysistä kuormitusta vähennettävä ja ergonomiaa parannettava Työhön liittyvien liikuntaelinvaivojen vaaraa lisäävät fyysisesti raskas työ, hankalat työasennot, raskaiden taakkojen käsittely, samanlaisina toistuvat käden työliikkeet, käden voimankäyttö ja jatkuva istuminen. Tämä selviää Työterveyslaitoksen Työ ja terveys Suomessa tutkimuksesta. Miehistä 29 prosenttia ja naisista 23 prosenttia piti työtään ruumiillisesti melko tai erittäin raskaana. Noin neljännes tekee työnsä pääosin istuen, ja neljänneksellä esiintyy myös käsin tehtävää toistotyötä. Raskaita taakkoja joutui nostelemaan seitsemän prosenttia vastaajista. Monien SAK:laisten alojen työ on yksitoikkoisempaa ja ruumiillisesti raskaampaa kuin muiden palkansaajien. Työhön sisältyy useammin raskaita nostoja, toistotyötä ja hankalia työasentoja. Työn fyysinen raskaus näkyy tapaturmina, ammattitauteina sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksina. Jos tuki- ja liikuntaelinsairaudet jatkuvat pitkään, niihin voi liittyä myös mielenterveyden ongelmia. Tuki- ja liikuntaelimistön kuormittumista on mahdollista vähentää keventämällä työtä apuvälineitä käyttäen tai parityöskentelyllä, välttämällä raskaita nostoja, käyttämällä soveltuvia työvälineitä. Toimistotyössä helpotusta kuormittumiseen saa työpisteen sijoitteluilla sekä työtasoja, istuimia ja etäisyyksiä säätämällä. Yksipuolisia toistoliikkeitä voi tauottaa ja monipuolistaa. Jatkuva istuminen tai jatkuva paikallaan seisominen on haitallista tuki- ja liikuntaelimistölle. Terveyden kannalta on edullista, ettei tee työtä pelkästään istuen tai seisten. Myös työtä tauottamalla on mahdollista vähentää kuormitusta.

19 Parempaan työympäristöön 17 Näyttöpäätetyöskentelyä kevennetään näyttöpääte-ergonomialla. Näköergonomialla pyritään siihen, että silmillä tehtävät ja tarkkuutta vaativat toiminnot eivät käy ylikuormittaviksi. Työpaikalla tulee panostaa ergonomiaan ja haitallisen ylikuormituksen ennalta ehkäisemiseen jo työn ja työympäristön suunnitteluvaiheessa, työja apuvälineiden hankinnassa sekä riskien arvioinnissa. On huolehdittava riittävästä henkilöstömitoituksesta. Työterveyshuoltoa tai muita asiantuntijoita on käytettävä apuna kuormittavuuden arviointiin ja työolojen hyvän ergonomian takaamiseksi. Toimenpiteet valtakunnallisella tasolla Tulee laatia ergonomia-asetus, jossa säädetään kattavasti työn fyysisestä kuormittavuudesta ja muista ergonomisista tekijöistä. Työntekijät suojattava kemiallisilta, fysikaalisilta ja biologisilta vaaroilta Kemikaaleille altistuminen Työterveyslaitoksen Työ ja terveys Suomessa tutkimuksen perusteella kemikaaleille altistuu jossain määrin edelleen noin miljoona työntekijää. Heistä puolella altistumista voidaan pitää vähintään kohtalaisena. Kemikaalit aiheuttavat merkittävästi ammattitauteja ja työperäisiä sairauksia, pääsääntöisesti ihottumia ja hengitystieoireita, mutta jopa liuotinaineista johtuvia aivosairaustapauksia esiintyy yhä. Kun haitallista altistumista halutaan vähentää, avainasemassa on työpaikan oma kemikaaliriskien arviointi ja hallinta. Se ei kaikissa työpaikoissa toteudu säädösten edellyttämällä tavalla. Erityisesti pienten ja keskisuurten työpaikkojen osaamisessa on puutteita. Siksi viranomaisten valvontaa ja ohjausta täytyy tehostaa ja työterveyshuollon osaamista parantaa. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) sekä aluehallintovirastojen työsuojelutarkastajat tekevät yhteistyötä eurooppalaisten kemikaaliasetusten (REACH ja CLP) toimeenpanemiseksi Suomessa. Työpaikoilla, joilla käytetään kemikaaleja, on toimittava tehokkaasti työntekijöiden kemiallisen altistumisen vähentämiseksi. Erityisesti riskinarviointien laatua on parannettava. Työnantaja ei saa käyttää haitallisia kemikaaleja, joista hänellä ei ole varoitusmerkintöjä ja käyttöturvallisuustiedotetta tai niitä vastaavia tietoja.

20 18 SAK:n työsuojelutavoitteet Toimenpiteet valtakunnallisella tasolla Altistumista pölyille, erityisesti jauho-, puu- ja kvartsipölyille, täytyy vähentää. REACH- ja CLP-kemikaaliasetuksia on kehitettävä tuottamaan laadukasta tietoa työpaikkojen riskinhallintaan. Kemikaaliriskeihin kohdistuvan viranomaisvalvonnan tulee olla tehokasta ja joustavaa koko maassa. Kansallinen HTP-arvojen (haitalliseksi tunnetut pitoisuudet) kolmikantainen määrittelytyö on ollut tehokasta ja sitä on edelleen kehitettävä, jotta arvoja voidaan muuttaa nopeasti uuden tutkimustiedon myötä. Asbesti ja muut syöpää aiheuttavat aineet Vuonna 2010 asbestille altistui ASA-rekisterin mukaan 987 työntekijää. Purettaessa rakenteita joissa on aikoinaan käytetty materiaalina asbestia, purkutyön tekijät altistuvat asbestille, ellei työtä tehdä erityisen huolellisesti niin, ettei asbestikuituja pääse hengitysilmaan. Asbestin haittoja vähennetään lainsäädäntöä uudistamalla. Jatkossa asbestipurkajalla ja työnjohdolla tulee olla ammattitutkinnon tai sen soveltuvan osan tasoinen pätevyys. Tämä muutos pätevyysvaatimuksessa on pätevyyden lähtökohta uusille, alalle tuleville toimijoille. Säännöksiä tulee kehittää koskien muun muassa asbestipurkutyön valtuutusta, asbestikartoituksia sekä käytettäviä menetelmiä ja laitteita. Asbestipurkutyön valvonnassa on ollut puutteita. Työnantajan on ilmoitettava vuosittain ns. ASA-rekisteriin työntekijät, jotka altistuvat syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille tai työmenetelmille. Etenkin pienillä työpaikoilla laiminlyödään tätä velvollisuutta. Kaikkiaan syöpää aiheuttaville aineille altistui vuonna 2010 ASA-rekisterin mukaan yhteensä työntekijää, joista osa useammalle aineelle. Eniten altistuneita oli kromi(vi)-yhdisteille, nikkelille ja sen epäorgaanisille yhdisteille, polysyklisille aromaattisille hiilivedyille, arseenille ja asbestille. Vuosien mittaan syöpäsairauden vaaraa aiheuttavien aineiden luetteloa on täydennetty. On myös lisätty työmenetelmiä, joissa altistuneet on ilmoitettava rekisteriin. Nykytietämyksen perusteella luettelo ei ole kuitenkaan kattava. ASArekisteriin ei ilmoiteta pääsääntöisesti esimerkiksi palomiehiä, vaikka he työssään voivat altistua useammallekin syöpää aiheuttavalle aineelle. EU:n syöpädirektiivin valmistelutyö on jatkunut jo vuosia. Se tulee saattaa valmiiksi mahdollisimman nopeasti. Sen soveltamisalaan on saatava myös lisääntymisterveyden vaaraa aiheuttavat aineet. Kaikki syöpävaaralliseksi tiedetyt aineet eivät kuitenkaan kuulu ilmoitusvelvollisuuden piiriin, esimerkiksi kiteinen piidioksidi (kvartsi). Suurimmalle osalla tunnetuista syöpävaarallisista aineista ei myöskään ole määritelty sitovia raja-arvoja.

21 Parempaan työympäristöön 19 Eniten ammattitauteina korvataan asbestiin liittyviä syöpiä, joiden taustalla on vuosia sitten tapahtunut altistuminen. Viime vuosina on korvattu myös yksittäisiä puupölyyn, kiteiseen piidioksidiin ja muihin aineisiin liittyviä syöpiä. Työnantajan on ilmoitettava syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille tai menetelmille altistuvat työntekijät valtakunnalliseen ASA-rekisteriin. Toimenpiteet valtakunnallisella tasolla Asbestilainsäädäntöä tulee kehittää takaamaan työntekijöiden ja ulkopuolisten henkilöiden turvallisuus. Asbestipurkutyöhön kohdistuvaa viranomaisvalvontaa tulee lisätä. ASA-rekisteriä tulee kehittää. Kemikaaleja koskevaa normitusta tulee kehittää pääsääntöisesti EU-tasolla, mutta valvontaa on kehitettävä sekä kansallisella että EU-tasolla. EU:n syöpädirektiivi tulee saattaa valmiiksi mahdollisimman nopeasti. Nanomateriaalit ja työturvallisuus Nanomateriaaleja ja nanoteknologiaa käytetään useilla eri aloilla, esimerkiksi terveydenhoidossa, teollisuudessa ja kuluttajatuotteissa. Kuluttajat kohtaavat nanoteknologiaa kosmetiikassa, elektroniikassa, energiateknologioissa, elintarvikkeissa ja maataloudessa. Nanomateriaalien terveysvaikutuksista ei kuitenkaan tiedetä riittävästi. Jotkut materiaalit saattavat aiheuttaa terveyshaittoja niille altistuville henkilöille. Käyttö lisääntyy ja uusia sovelluksia kehitetään jatkuvasti. Siksi nanomateriaaleille altistuvien työntekijöiden ja kuluttajien määrä nousee suuresti lähivuosina. Työterveyslaitoksen Nanoturvallisuuskeskus keskittyy työympäristössä esiintyvien synteettisten nanomateriaalien haittojen tutkimiseen sekä riskien ehkäisyyn ja turvallisen käytön edistämiseen. Tavoitteena on jakaa tietoa nanomateriaalien turvallisesta käsittelystä ja tukea nanoteknologia-alan yrityksiä varmistamalla, että yritysten työntekijöiden työskentelyolosuhteet ovat turvalliset. Toimenpiteet valtakunnallisella tasolla ja työpaikkatasolla Työpaikoilla käytössä olevat nanomateriaalit täytyy tunnistaa ja minimoida niille altistuminen. Tutkimusta nanomateriaaleille altistumisen mittaamiseksi, niiden terveysvaikutusten havaitsemiseksi ja niiltä suojautumiseksi tulee jatkaa. Tulosten perusteella on tarvittaessa reagoitava, jotta työntekijöiden turvallisuus voidaan taata.

22 20 SAK:n työsuojelutavoitteet Työsuojeluviranomaisten tulee valvoa nanomateriaalien käytön turvallisuutta tehokkaasti työpaikoilla. Normitusta on kehitettävä erityisesti EU-tasolla siten, että varmistetaan työntekijöiden, kuluttajien ja ympäristön turvallisuus sekä luodaan edellytykset alan teknologian ja teollisuuden kehittymiselle. Melu, tärinä, kylmyys tai kuumuus ja säteily Työterveyslaitoksen arvion mukaan työntekijää altistuu Suomessa niin kovalle melulle, että tavallinen puhe ei kuulu metrin päästä. Käsien tärinälle altistuvia arvioidaan olevan Kylmyydelle altistuvia henkilöitä on noin Vaikka ammattitautien kokonaismäärä on viime vuosina vähentynyt, erityisesti SAK:laisten alojen työntekijät altistuvat työssään edelleen terveyttä uhkaaville fysikaalisille olosuhteille kuten melulle, tärinälle, kylmyydelle, kuumuudelle ja optiselle säteilylle. Riskit tulee ottaa huomioon työpaikan riskinarvioinnissa ja työterveyshuollon tekemissä työpaikkaselvityksissä. Työ ja työolosuhteet pitää suunnitella niin, että edellä mainittuja riskejä ei esiinny lainkaan. Jos se ei ole mahdollista, riski on minimoitava teknisin ratkaisuin, viime kädessä käyttäen henkilökohtaisia suojaimia. On estettävä melun ja tärinän syntyminen ja leviäminen sekä tunnistettava riskitekijät ja yhteisvaikutukset. Tarvittaessa on tehtävä melun- ja tärinäntorjuntaohjelma. Erilaiset lämpöolosuhteet on työpaikoilla otettava huomioon työn tauotuksessa ja suojavaatetuksessa. Biologiset vaarat Rakennusten kosteusvaurioissa ilmaan erittyy muun muassa erilaisia sädesieniä ja bakteereja sekä niiden erittämiä myrkkyjä, jotka vaarantavat terveyttä. Erilaisia terveydelle vaarallisia mikrobeja esiintyy monien eri ammattialojen töissä: jätehuoltoalan ja puhtausalan ammateissa, vedenpuhdistamoissa sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammateissa. Muun muassa HIV- ja hepatiittitartuntariskiä on hallittava tehokkaasti sosiaali- ja terveysalan ammateissa sekä kaikissa niissä töissä, joissa on mahdollisuus kohdata väkivaltainen asiakas tai saada pisto käytetystä injektioneulasta tai muusta terävästä esineestä. Työpaikoilla on ennaltaehkäistävä, poistettava ja minimoitava terveyttä uhkaavat biologiset vaarat.

23 Parempaan työympäristöön 21 Kosteusvauriot ja sisäilmaongelmat korjattava Sisäilman epäpuhtaudet ovat terveydellinen ongelma, jonka perussyynä on usein virheellinen rakentaminen ja kiinteistön puutteellinen ylläpito. Ongelmia on sekä kodeissa että työpaikoilla. Syinä sisäilmaongelmiin ovat kosteusvauriot, ilman epäpuhtaudet, puutteellinen ilmanvaihto ja ilmastoinnin puhtaanapidon laiminlyönnistä aiheutuvat epäsuotuisat lämpö- ja kosteusolot. Huonon sisäilman aiheuttamat terveyshaitat ilmenevät monina erilaisina oireina. Suomen julkisten rakennusten sisäilmaongelmat ovat mittavat. Eduskunnan tarkastusvaliokunta esitti toukokuussa 2013, että maan hallitus laatii päiväkotien, koulujen ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakennusten kunnostamiseksi suunnitelman, jota tuetaan valtion varoin. Toimitilat omistaa usein joku muu kuin työnantaja itse. Työsuojelulainsäädäntö ei kuitenkaan velvoita kiinteistön omistajia toimimaan sisäilmaongelmien poistamiseksi, vaan työtilojen terveellisyyttä koskevia työsuojelupäätöksiä voidaan kohdistaa ainoastaan työnantajaan. Työnantajan mahdollisuudet suorittaa tarvittavia korjauksia toisen omistamissa tiloissa voivat muodostaa ongelman. Työntekijöiden lisäksi huonosta sisäilmasta kärsivät muut tilojen käyttäjät, kuten koululaiset, lapset tai potilaat. Yksittäisen työntekijän kohdalla ongelma voi kärjistyä. Sairausloma voi pitkittyä työpaikalla ilmenevien oireiden vuoksi, jollei työtiloja korjata tai tarjolla ole puhtaita työtiloja. Joskus oireilu jatkuu tilojen korjauksen jälkeenkin. Erityisen hankala tilanne on niillä, jotka eivät saa sairauspäivärahaa, mutta eivät voi palata töihin. Työnantajan täytyy selvittää sisäilmaoireilun syyt oirekyselyillä ja rakennusteknisillä selvityksillä. Todetut viat on korjattava. Tarvittaessa työntekijät on siirrettävä väistötiloihin. Toimenpiteet valtakunnallisella tasolla Julkisten kiinteistöjen sisäilmaongelmien korjaamiseen on varattava tarvittava rahoitus. Kiinteistöjen omistajat tulee saattaa työsuojelulainsäädännön velvoitteiden piiriin, kun ne vuokraavat tai muutoin luovuttavat tiloja työtiloiksi. Kosteusvaurioselvityksiä tekeviltä tahoilta on vaadittava tietyt edellytykset täyttävää pätevyyttä. Lainsäädännöllä on turvattava työntekijän toimeentulo tilanteissa, joissa hän on sairastunut tai saa oireita työpaikan sisäilmasta eikä pysty palaamaan töihin, vaikka sairautta ei olisikaan todettu ammattitaudiksi. Lainsäädännöllä on tiukennettava rakennuttajan, korjausten toteuttajien ja valvojien vastuuta.

24 22 SAK:n työsuojelutavoitteet Työn henkinen kuormittavuus kohtuulliseksi Työn henkisesti kuormittavaksi kokeneiden osuus on Työterveyslaitoksen mukaan viime vuosina vähentynyt. Kuitenkin runsas neljännes koki vuonna 2012 työnsä henkisesti melko tai erittäin rasittavaksi. Myös oireina ilmenevää stressiä melko tai erittäin paljon kokeneiden määrä on vuosina vähentynyt 16 prosentista kahdeksaan prosenttiin. Työn aiheuttama pitkäkestoinen stressi ja henkinen kuormitus näyttävät olevan yhteydessä moniin terveyshaittoihin. WHO pitää työperäistä stressiä suurena terveysriskinä ja seurauksia huomattavana kansantaloudellisena menetyksenä kaikkialla maailmassa. Usein myös masennuksella on yhteyttä työhön ja työkykyyn. Työelämässä työyhteisöihin ja työntekijöihin kohdistuvat paineet näkyvät usein koko yhteisön tai yksilön pahana olona ja stressinä. Stressiä ja henkistä kuormittumista aiheuttavat tutkimusten mukaan monet tekijät kuten työsuhteen epävarmuus, töiden uudelleen järjestelyt, tehokkuuden ylikorostaminen, henkilöstövajaus, alikuormitus, ylityöt, epäoikeudenmukainen kohtelu ja työpaikan ristiriidat sekä muut psykososiaaliset kuormitustekijät. Ongelman ratkaisuna nähdään usein yksilön hoitaminen liian harvoin pyritään ehkäisemään työperäistä kuormitusta. Työntekijöiden henkistä hyvinvointia voidaan parantaa kehittämällä työyhteisöä, yhteistyötä ja toimintatapoja sekä huomioimalla myös työn ulkopuolisen elämän tärkeys. Myös oikeudenmukaiseksi koetulla johtamisella sekä vaikutusmahdollisuuksilla omaan työhön ja työn hallintaan on vaikutusta sairauspoissaoloihin ja työhyvinvointiin. Riskien arvioinnissa ja työpaikkaselvityksissä tulee ottaa huomioon työn henkisen kuormituksen ehkäiseminen. Työnantajan on käytettävä työterveyshuollon tai muiden asiantuntijoiden osaamista työntekijän ja työyhteisön henkisen hyvinvoinnin tukemiseen. Työpaikalla on sovellettava työmarkkinajärjestöjen hyväksymää työperäistä stressiä koskevaa suositusta. Toimenpiteet valtakunnallisella tasolla Työmarkkinajärjestöjen antama, työperäistä stressiä koskeva suositus pitää ottaa osaksi työehtosopimuksia. Masennuksen ehkäisyhankkeessa (Masto) kehitetyt toimintatavat täytyy juurruttaa käyttöön. Työelämän aiheuttamat kuormitustekijät huomioon ottavilla terveyspoliittisilla päätöksillä ja toimenpiteillä turvataan mielenterveyspalvelujen saatavuus ja työterveyshuollon henkilöstön osaaminen.

25 Väkivalta ja epäasiallinen kohtelu kuriin Parempaan työympäristöön 23 Väkivalta ja sen uhka sekä turvattomuuden kokeminen työssä ovat lisääntyneet huomattavasti kahden viimeisen vuosikymmenen aikana. Työhön liittyvää väkivaltaa tai sen uhkaa kokee Tilastokeskuksen mukaan Suomessa vuosittain yli ihmistä. SAK:n työolobarometrin mukaan reilu kymmenesosa SAK:laisista on havainnut väkivaltaa tai sen uhkaa työpaikallaan. Väkivallan kohteena olleiden naisten osuus on lähes nelinkertainen ja väkivaltaa havainneiden naisten osuus noin kaksinkertainen miehiin verrattuna. Palvelu- ja sosiaalialan työntekijä kohtaa väkivaltaa moninkertaisesti verrattuna teollisuuden tai rakennusalan työntekijään. Jo pelkkä väkivallan uhka on terveysriski. On tärkeää, että työterveyshuolto huomioi sen terveystarkastuksissa. Fyysiselle väkivallalle ja sen uhalle altistavat erityisesti yksin työskentely, yötyö, työskentely asiakkaiden kanssa sekä rahan käsittely. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa järjestämään työn ja työolot niin, että väkivaltatilanteet ehkäistään ennalta. Lisäksi laki velvoittaa huolehtimaan tarvittavista turvallisuusjärjestelyistä ja -laitteista sekä mahdollisuudesta hälyttää apua. Jos riskikartoituksessa todetaan väkivallan uhka, työnantajan on laadittava menettelyohjeet. Menettelyohjeissa on kiinnitettävä huomiota uhkaavien tilanteiden hallintaan ja toimintatapoihin, joilla väkivaltatilanteen vaikutuksia työntekijän turvallisuuteen voidaan torjua tai rajoittaa. Varautumisen tulee olla suhteessa väkivaltatilanteen todennäköisyyteen. Työntekijöiden turvallisuusjärjestelyjen hallinta ja mahdollisten turvalaitteiden toimivuus on tarkistettava säännöllisesti. Työ ja terveys tutkimuksen mukaan seitsemän prosenttia palkansaajista ilmoitti joutuvansa epäasiallisen kohtelun kohteeksi päivittäin tai viikoittain. Epäasiallinen kohtelu on lisääntynyt 1990-luvun loppupuolelta lähtien ja kohdistuu enemmän naisiin kuin miehiin. Työturvallisuus- ja tasa-arvolakeihin sisältyvät epäasiallista kohtelua ja häirintää koskevat pykälät, mikä on selkeyttänyt asiaan puuttumista työpaikalla. Epäasiallisesta kohtelusta ja häirinnästä puhutaan monella termillä, kuten henkinen väkivalta tai työpaikkakiusaaminen. Tilanteella tarkoitetaan henkilön kokemaa, itseen kohdistuvaa, ei-hyväksyttävää käyttäytymistä tai toimintaa. Lain mukaan työnantajan on puututtava ja ryhdyttävä toimenpiteisiin epäasialliseen kohtelun ja häirinnän lopettamiseksi välittömästi saatuaan siitä tiedon. Myös työntekijällä on lain mukainen velvollisuus välttää epäasiallista kohtelua työssään. On tärkeää osata tehdä ero työnantajalle kuuluvan työnjohto-oikeuden ja epäasiallisen kohtelun välillä. Työnjohto-oikeutta ei saa käyttää väärin eikä epäasiallisiin tarkoitusperiin. Työnantajan on huolehdittava, että väkivallan uhka tulee huomioiduksi riskinarvioinnissa.