EKSEGETIIKKA JA KOGNITIIVINEN USKONTOTIEDE Risto Uro

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "EKSEGETIIKKA JA KOGNITIIVINEN USKONTOTIEDE Risto Uro"

Transkriptio

1 EKSEGETIIKKA JA KOGNITIIVINEN USKONTOTIEDE Risto Uro Eksegetiikka ja kognitiivinen uskontotiede vaikuttavat ensi näkemältä melko oudolta yhdistelmältä. Raamatuntutkimuksessa on tosin ryhdytty viime vuosikymmenien aikana hyödyntämään lukuisia uusia metodeja, joista useimmat ovat peräisin yhteiskuntatieteiden ja kulttuurintutkimuksen eri aloilta. Kognitiivista näkökulmaa ei kuitenkaan tähän mennessä ole mainittu eksegetiikan uusien tuulien joukossa (Hakola & Merenlahti 1997). Kognitiivinen uskontotiede on uskonnon ja laajemmin ottaen kulttuurintutkimuksen piirissä vaikuttava suuntaus, joka on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen viidentoista vuoden aikana (Andresen 2001; Anttonen & Pyysiäinen 2002 ). Tämä näkökulma tutkii uskontoa (tai kulttuuria yleensä) inhimillisen tiedonkäsittelyn ongelmana. Kognitio on hyvin vaikeasti käännettävissä oleva termi, johon sisällytetään sekä perinteisesti ymmärretty ajattelu (päättely, uskomukset, kieli) myös tunteet, vaistomaiset toiminnot, muisti jne. Tätä aluetta tutkimaan on syntynyt kogniotiede, joka pyrkii mallintamaan näitä ihmisen ajattelun ominaisuuksia hyödyntämällä hyvin erilaisia tutkimuksen traditioita, esimerkiksi neurotiedettä, kokeellista psykologiaa, evoluutiopsykologiaa, keinoälyn tutkimusta ja filosofiaa. Kognitiivinen uskontotiede puolestaan lähtee siitä olettamuksesta, että uskonto mitä kaikkea muuta sen katsotaankin olevan on vähintäänkin inhimillistä tiedonkäsittelyä edellä kuvatussa laajassa merkityksessä sekä yksilön mielessä että yksilöiden välisessä kommunikaatiossa. Siksi kognitiotieteen uusia tuloksia on ryhdytty soveltamaan uskonnollisen käyttäytymisen ja traditioiden tutkimuksessa. Kognitiotieteessä hyödynnettyjen tieteenalojen kirjo panee helposti eksegeetin pään pyörälle. Hänellä on harvemmin kokemusta luonnontieteiden ja empiiristen tieteiden alalta. Humanistien parissa kovat tieteet nähdään pikemminkin kilpailijoina kuin yhteistyökumppaneina. Eksegeetit ovat perinteellisesti vieroksuneet psykologisia metodeja ja kysymyksenasetteluja. Raamatun ajan ihmisten pään sisälle meneminen nähdään romaaninkirjoittajien ei vakavasti otettavien tutkijoiden tehtävänä. Kognitio- ja neurotiede vaikuttavat siis eksegetiikan näkökulmasta katsottuna varsin kaukaisilta tieteenaloilta. Tästä huolimatta raamatuntutkijoiden parissa käydyssä keskustelussa on myös liittymäkohtia kogniotieteen ja erityisesti kognitiivisen uskontotieteen kysymyksenasetteluihin. Yksi reitti eksegetiikasta kogniotieteeseen kulkee sosiaalitieteellisten raamattukritiikin kautta (Uro 1997c; 2004). En väitä että tämä on ainoa tie. Esimerkiksi filosofinen keskustelu metaforista on heijastunut myös eksegetiikkaan (esim. Syreeni 1995, ), ja metaforateorioita on

2 viime aikoina kehitetty kognitiiviseen suuntaan (Lakoff &Johnson 1980; 1999; MacCormac 1985). Sosiaalitieteelliseesti orientoitunut eksegetiikka on joka tapauksessa yksi tieteenalan näkyviä ja elinvoimaisia suuntauksia. Se on kuitenkin synnyttänyt kiistan siitä, miten ajallisesti paljon myöhäisemmistä yhteiskunnista ja kulttuureista tehtyjä tutkimuksia voidaan soveltaa Raamatun teksteihin. Tähän kysymykseen kognitiivisella tutkimuksella on sanansa sanottavana. Hahmotan seuraavassa sellaisia kysymyksiä ja tutkimusalueita, joissa mielestäni kognitiivisella uskontieteellä voisi olla annettavaa varhaiskristillisyyden tutkimuksessa. Oppaanani minulla on Ilkka Pyysiäisen ajatuksia herättävä kirja How Religion Works: Towards a New Cognitive Science of Religion (2001; ks. myös Pyysiäinen 1997; 1998; 2004b). Tässä teoksessa samoin kuin monissa tieteellisissä ja yleistajuisissa artikkeleissa Pyysiäinen on esittänyt, että vertailevan uskontotieteen perustaksi tulisi ottaa kognitiotieteen alalla kehitetyt teoriat inhimillisestä tiedonkäsittelystä. Pyysiäisen mukaan uskontoa on etsittävä nimenomaan ihmisen kognitiosta, ts. ihmisen tavasta representoida ja käsitellä tietoa tajunnassaan (1998, 14). Tällainen tutkimus mahdollistaa sen, mikä Pyysiäisen mielestä on järkevä ja perusteltu vertailevan uskontotieteen tehtävä: hahmottaa erilaisissa uskonnollisissa traditioissa esiintyviä universaaleja säännönmukaisuuksia, jotka palaavat ihmislajille tyypillisiin kognitiivisiin prosesseihin. Universaalien ajattelun ja tiedonvälittämisen prosessien ymmärtäminen tekee myös mahdolliseksi tutkia teoreettisesti kontrolloidulla tavalla yksittäisiä uskontotraditioita tehtävä, jota Pyysiäinen kutsuu soveltavaksi uskontotieteeksi erotuksena yleistä tietoa etsivästä teoreettisesta uskontotieteestä. Kohti naturalistista varhaiskristillisyyden historiaa Tämä uskontotieteen tehtävästä. Palatkaamme eksegetiikkaan. Varhaiskristillisyyden historiaa on perinteellisesti hahmotettu jäljittämällä sitä, kuinka erilaiset opilliset ja myyttiset kuvaukset syntyivät ja kehittyivät kristinuskon ensimmäisinä vuosikymmeninä. Kuinka esimerkiksi syntyi ajatus siitä, että Jeesus on Jumalan lähettämä pelastaja? Mistä traditioista tällainen oppi sai vaikutteita? Minkälaisia eri versioita varhaiskristillisestä teologiasta säilyneissä traditioissa esiintyy? Erityisen kiinnostuneita eksegeetit ovat olleet siitä, millä tavoin eri tekstien teologiset näkemykset poikkeavat toisistaan. Kuinka johdonmukaisia teologisia systeemejä eri tekstien ja tekstiperheiden esittämistä uskonnollista ajatuksista voidaan luoda? Kuinka hyvin nämä systeemit ovat sovitettavissa yhteen? Voidaanko

3 esimerkiksi eri varhaiskristillisten traditioiden edustaman moninaisuuden takaa hahmottaa yhteinen varhaiskristillisen uskonnon kielioppi (Theissen 1999)? Vai oliko alussa vain eräänlainen deterministinen kaaos (Vouga 1994)? Varhaiskristillisen uskonnon historiaa on tarkasteltu ennen muuta teologisina systeemeinä. Selkeimmin tämä näkyy traditionaalisissa Uuden testamentin teologian yleisesityksissä. 1 Nykyisin tutkijat eivät välttämättä puhu teologiasta vaan esimerkiksi ideologiasta tai symbolisesta maailmasta. Huomio kiinnitetään muihinkin kuin perinteellisen teologian alaa kuuluvia kysymyksiin, esimerkiksi valtaan ja sosiaaliseen kontekstiin. Tällöinkin analysoidaan usein ennen muuta ajatusjärjestelmiä ja niiden välisiä loogisia suhteita. 2 Varhaiskristillisen ideamaailman tutkiminen on tietysti täysin perusteltu tehtävänasettelu. Ainakin kaksi rajoittavaa näkökohtaa on kuitenkin syytä ottaa huomioon. Ensinnäkin meille säilyneet lähteet, jotka tarjoavat lähtökohtia edellä kuvattuun teologisiin analyyseihin, ovat peräisin varhaiskristillisen liikkeen koulutetulta (mies)eliitiltä. Pitemmälle kehitettyjen teologisten ajatusrakennelmien tuottaminen on ollut mahdollista luku- ja kirjoitustaitoisille johtajille, jotka ovat olleet ainakin osittain vapaita muusta työstä (esimerkiksi Paavali työskenteli ajoittain, mutta vastaanotti myös taloudellista apua seurakunniltaan). Koko varhaiskristillisyyden kuvaaminen teksteistä rekonstruoitujen abstraktien systeemien avulla antaa siis liikkeestä vähintäänkin elitistisen kuvan. Toinen periaatteellisempi ongelma on se, voidaanko ihmisten jokapäiväistä uskonnollista ajattelua ja käyttäytymistä ylipäänsä osuvasti kuvata opillisen analyysin avulla. Pascal Boyar (1994) ja Pyysiäinen (2004b) ovat varoittaneet ns. teologismin erheestä, johon niin teologit kuin uskonnontutkijat usein lankeavat. Tämä perusvirhe tulee esille siinä, että tutkija uskoo löytävänsä jonkin kattavan teologisen (ideologisen) systeemin, symbolijärjestelmän tai merkitysten verkoston, joka olisi ollut olemassa hänestä itsestään riippumatta. Tosiasiassa tällaiset maailmankuvat ja teologiat ovat viime kädessä tutkijoiden luomia konstruktioita, jotka perustuvat tekstihavaintoihin, haastatteluihin tai muuhun sellaiseen (Pyysiäinen 2001, ; 2004b). Eksegetiikan kohdalla tämä on erityisen helppo havainnollistaa, kun viittaa siihen valtavaan määrän erilaisia konstruktioita, joita Uuden testamentin kirjoituksien pohjalta on luotu. Paavalinkaan ajattelusta ei ilman väkivaltaa voi rakentaa johdonmukaista systeemiä (Räisänen 1983), vaikka tätä on kerta 1Räisäsen (2000) Uuden testamentin teologioiden tutkimushistoria havainnollistaa, ettei William Wreden vuonna 1897 esittämää johdonmukaista uskonnonhistoriallista ohjelmaa oltu 1990-luvun alkuun tultaessa pystytty toteuttamaan. 2Tähän yleistykseen on tietysti lukuisia poikkeuksia. Theissen (1999) analysoi varhaiskristillistä uskontoa myytin, etiikan ja rituaalin kolmijaon avulla. Räisäsen ohjelma rajoittuu varhaisten kristittyjen uskonnolliseen ajatteluun. Valintaa Räisänen perustelee pragmaattisilla syillä: kaikkea ei voi tutkia (2000, 165).

4 toisensa jälkeen yritetty. On myös tehtävä ero ihmisten teoreettis-opillisten reflektioiden ja spontaanien uskomusten välillä. Justin Barrettin tekemät kokeet (Barrett 1998; Barrett & Keil 1996) ovat havainnollistaneet, että ihmiset voivat antaa haastatteluissa teologisesti korrekteja vastauksia. Kun heidän kuitenkin on toistettava kertomuksen muodossa esitettyjä käytännön esimerkkejä, heidän versionsa eivät välttämättä olekaan sopusoinnussa haastattelussa annettujen vastauksien kanssa. Haastateltavat voivat esimerkiksi myöntää, että Jumala on läsnä kaikkialla ja että hän on ajan ja paikan tuolla puolen. Tästä huolimatta he päättelevät vastoin heille alunperin esitetyn kertomuksen ideaa, että Jumala voi vastata jonkun toisen rukoukseen vasta kun hän on auttanut jotakin toista. Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että kaikki ihmiset eivät kykene tuottamaan tai edes sisäistämään uskontonsa opillis-teologisia käsityksiä vaan myös siitä, että nämä käsitykset ovat usein liian abstrakteja arkipäivässä ilmenevien tilanteiden kannalta. Opillinen/systemaattinen analyysi tavoittaa siis vain pienen osan varhaiskristillisyyden todellisuudesta. Teologisten systeemien suhde ensimmäisten kristittyjen arkitodellisuuteen ei välttämättä ole niin suora kuin monet tutkijat ovat olettaneet. Perinteellisen näkökulman vastapainoksi olen etsinyt tarkastelutapaa, jossa varhaiskristillistä uskontoa analysoitaisiin ruohonjuuritasosta käsin. Tarkoitan tällä sitä, että analyysin lähtökohdaksi otettaisiin abstraktien teologisten ideoiden sijasta inhimillisen elämän biologiset ja sosiaaliset perustarpeet: perhe, lisääntyminen, toimeentulo, tarve fyysiseen ja sosiaaliseen turvallisuuteen jne. Ihmisten on kaikkina aikoina ollut välttämätöntä etsiä suojaa perheen kaltaisista pienistä yksiköistä, tuottaa uusia jäseniä yhteisöön, huolehtia elannosta ja kohdata erilaiset ihmiselämän kriisit kuten sairaus ja kuolema. Valtaosa useimpien ihmisten energiasta kuluu tällaisista asioista huolehtimiseen ei niinkään abstraktien teologisten kysymysten pohtimiseen (Pyysiäinen 2001, 150). Ensimmäiset kristityt eivät olleet tässä poikkeuksia. Paremman nimityksen puutteessa kutsun tätä lähestymistapaa naturalistiseksi varhaiskristillisyyden historiaksi. Sen tarkoituksena ei ole suoraviivaisesti selittää varhaiskristillisyyden teologiaa sosiaalisten ja biologisten tarpeiden avulla. Sen sijaan siinä kiinnitetään erityistä huomiota niihin yhteisöllisiin, fyysisiin ja biologisiin reunaehtoihin, jotka muovasivat ja rajoittivat varhaiskristillistä traditioprosessia. Näitä reunaehtoja on periaatteessa kahdenlaisia. Toisaalta on olemassa kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina rajoittavia ajattelun ja käyttäytymisen mekanismeja, joita kognitiotiede tutkii. Toisaalta varhaisten kristittyjen elämää määräsivät myös sosiaaliset instituutiot ja käyttäytymisnormit, jotka olivat sidottuja tiettyyn aikaan ja ekologiseen ympäristöön. Eksegetiikassa on kiinnitetty huomiota

5 lähes yksinomaan viimeksi mainittuihin, mutta kuten jäljempänä tulen osoittamaan täsmällisempään tulokseen päästään, jos käytetty teoria huomioi myös universaalit reunaehdot. Sosiaalitieteellinen eksegetiikka ja kognitiivinen näkökulma Tyytymättömyys perinteellisen eksegetiikan harjoittamaan systemaattiseen analyysiin ei ole mitään uutta. Sosiaalitieteellisesti orientoituneet tutkijat ovat 1970-luvulta alkaen kritisoineet raamatuntutkimuksessa vallinnutta metodista doketismia (esim. Scroggs 1980). Tällä he viittaavat sellaiseen tutkimukseen, joka keskittyi pelkästään ideoiden historiaan ja joka ei ollut riittävästi kiinnostunut traditioiden sosiaalisesta kontekstista. Sosiologisten teorioiden ohella tutkijat alkoivat kiinnostua sosiaalihistoriallisista kysymyksistä, esimerkiksi perheen, talouden ja alempien sosiaaliluokkien historiasta. Sosiaalitieteellinen eksegetiikka on tuonut teologisten systeemien analyysin ohelle kysymyksen varhaiskristillisten uskomusten sosiaalisesta funktiosta ja niiden liittymisestä laajempiin kulttuurisiin järjestelmiin. Sosiaalisen funktion etsiminen ei ollut kokonaan uusi kysymys ns. muotohistoria etsi 1920-luvulta alkaen folkloristisen tutkimuksen innoittamana yksittäisten traditioiden paikkaa elämässä (Sitz im Leben). Muotohistorian hahmottamat paikat jäivät kuitenkin kalpeiksi ja hypoteettisiksi oletuksiksi siitä, missä sosiaalisessa tilanteessa (esim. alkukirkon kasteopetuksessa) jotakin tiettyä lajityyppiä käytettiin. Sosiologinen eksegetiikka ymmärsi sosiaalisen funktion paljon laajemmin. Nyt etsittiin esimerkiksi niitä yhteiskunnallisia ja taloudellisia tekijöitä, jotka vaikuttivat Jeesus-liikkeen syntyyn ajanlaskun alun Palestiinassa (Theissen 1978; 1979), tai pohdittiin sitä, millä tavoin Johanneksen kristologinen myytti legitimoi evankeliumin taustalla olleen yhteisön vieraantumisen kokemuksen (Meeks 1972). Tällaiset tutkimukset ovat nostaneet esille kysymyksen funktionalistisen selittämisen luonteesta. Mitä oikeastaan väitetään silloin, kun tutkitaan Jeesus-liikkeen taustalla olevia sosio-ekonomisia tekijöitä ja varhaiskristillisten uskomusten sosiaalisia funktioita? Theissenin teoria Jeesus-liikkeestä on klassisen rakennefunktionalistisen selityksen mukainen (Horsley 1989; Arnal 2001). Theissenin mukaan Palestiinan yhteiskunta oli Jeesuksen aikana ajautunut kulttuurisen ja taloudelliseen kriisiin, johon Jeesus-liikkeen kaltaiset uudistusliikkeet reagoivat. Yhteiskunta nähdään elävän organismin tapaisena kokonaisuutena, jossa kullakin osatekijällä on tehtävänsä kokonaisuuden toimimisen kannalta.

6 Jeesus-liikkeen kaltainen uudistusliike syntyy tarpeesta korjata sairastunutta, kriisiin joutunutta yhteiskuntaa. Kriisi on sairaus, johon organismi pyrkii vastaamaan synnyttämällä parannusliikkeitä. Funktionalistinen selitysmalli palaa viime kädessä Durkheimin teorioihin kehittyneiden yhteiskuntien orgaanisesta solidaarisuudesta ja uskonnosta kollektiivisen tietoisuuden symbolina (Durkheim 1980; 1990). Durkheimilainen tulkinta tulee pelkistetysti esille esimerkiksi Theissenin väitteessä, jonka mukaan synoptisten evankeliumien sanat kodittomasta, kärsivästä ja voitollisesta Ihmisen Pojasta vastaavat rakenteeltaan (structural homologue) Jeesuksen seuraajien sosiaalista tilannetta (Theissen 1978, 24 30). Tästä ei ole pitkä matka Durkheimin vakaumukseen, jonka mukaan yhteisö palvoessaan pyhiä symbolejaan itse asiassa palvoo itseään. Tätä askelta Theissen ei kuitenkaan ota, vaikka pohtiikin kysymystä, onko Ihmisen Poika jonkinlainen Jeesus-liikkeen superego vai muovasivatko liikkeen jäsenet elämänsä tietoisesti Ihmisen Poikaa käsittelevien traditioiden mukaiseksi (1978, 28). Pyysiäisen kirjan yksi luku käsittelee kognitiivisen selityksen suhdetta Durkheimin teoriaan uskonnosta ja yhteisöstä (2001, 55 75). Teoriaan sisältyvät oletukset kollektiivisesta tietoisuudesta ja psyykkisestä energiasta ovat Pyysiäisen mukaan epämääräisiä eivätkä ole tieteellisesti määriteltävissä tai todennettavissa. Epäselväksi jää myös se, millä tavoin uskonnolliset representaatiot symboloivat yhteisöä. Niin kuin Durkheim myönsi, uskova itse tiedosta, että palvoessaan jumalaansa hän tosiasiassa palvoo yhteisöä. Tämä herättää kysymyksen niistä kognitiivista mekanismeista, jotka tekevät tällaisen alitajuisen symbolismin mahdolliseksi. Pyysiäisen mukaan Durkheimilainen tulkintaperinne ei ole kyennyt määrittelemään näitä mekanismeja (2001, 65). Pyysiäinen muistuttaa siitä tosiasiasta, ettei uskonnon funktio ole selitys sen olemassaololle. Olennaisempaa kuin yhteisöllinen symboliikka uskonnolle ovat arki-intuition vastaiset toimijat. Tässä tulemme Pyysiäisen teorian ytimeen. Väite intuition vastaisista agenteista uskonnon välittämättömänä (mutta ei riittävänä) edellytyksenä on Durkheimin teorian vastainen, sillä hän ei pitänyt uskoa jumaliin uskontoa määrittelevänä tekijänä. Ajatuksen intuitionvastaisuudesta Pyysiäinen rakentaa Boyarin selitysmallien varaan (1994; 2001). Kyse ei ole tarkkaan ottaen pelkästään arki-intuition vastaisista uskomuksista, vaan toimijoista, joissa yhdistyvät sekä intuitionvastaisuus (esim. toimija, jolla ei ole ruumista) että arkiodotusten mukainen toiminta (esim. suuttuminen tietyissä tilanteissa). Uskonnolliset representaatiot, joissa nämä kaksi ominaisuutta sopivalla tavalla sekoittuvat, ovat huomiota herättäviä, mieleenpainuvia, synnyttävät usein voimakkaita tunteita (Pyysiäinen 2001, 135) ja

7 siksi myös monistuvat kulttuurisessa evoluutiossa helpommin kuin muut (Sperber 1996). Tämä selitys nojaa toisenlaiseen lähtökohtaan kuin Durkheimin ajatus sosiaalisesta uskonnon sisimpänä olemuksena. Durkheimin mukaan uskonnolliset representaatiot säilyvät siksi, että ihmiset kokevat uskonnossa itseään suuremman voiman, joka on viime kädessä peräisin yhteisöstä itsestään. Toisaalta mikään ei estä hyväksymästä sitä, että uskonnolliset symbolit ovat usein tärkeitä sosiaalisen identiteetin luojia ja säilyttäjiä. Suurin osa sosiaalitieteitä harrastavista eksegeeteistä tyytyy todennäköisesti tähän näkökohtaan, toisin sanoen etsimään varhaiskristillisten uskonnollisten symbolien sosiaalisia funktioita tietyssä historiallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa. Kognitiivinen näkökulma ja funktionalistinen selitysmalli eivät sulje toisiaan pois (Lawson & McCauley 1990; Pyysiäinen 2001, 75). Onko siis eksegeetillä mitään syytä mennä sosiaalisen funktion taakse ja etsiä kognitiivisia ja psykologia selityksiä? Tällaiseen seikkailuun voisi olla ainakin kolme periaatteellista syytä. Ensinnäkin tutustuminen kognitiivisiin teorioihin auttaa hahmottamaan funktionalististen ja symbolististen selitysten rajoituksia. Pyysiäinen kiinnittää huomiota siihen, että symbolistiset tulkinnat eivät useinkaan ole tieteellisiä selityksiä, vaan ainoastaan eräänlaisia toisen tason symbolisia eksegeesejä (2001, 43 44). Onkin myönnettävä, että esimerkiksi Mary Douglasin tekstit (1966; 1973; 1975) ovat ajoittain lähempänä (sinällään inspiroivaa) kaunokirjallisuutta kuin kurinalaista etnografista ja antropologista tutkimusta. Douglasin teoriat ovat eksegeettien parissa kuitenkin hyvin suosittuja (Malina 1986; White 1986; Neyrey 1986), mikä voi ainakin osittain johtua Douglasin tekstin monitulkintaisuudesta. Toiseksi kognitiiviset teoriat täydentävät funktionalistisia selityksiä. Esimerkiksi tutkiessaan Vanhan testamentin ja juutalaisuuden puhtausmääräyksiä eksegeetit eivät olleet kiinnostuneita niiden biologisesta ja kognitiivisesta perustasta (Uro 1998; Klawans 2000; Kazen 2002). Kuitenkin kieltojen taustalla olevat spontaanit reaktiot ovat ensisijaisia syitä ihmisten käyttäytymisille (Boyer 2001, ; Pyysiäinen 2004a), vaikka ihmiset vaihtelevassa määrin antavatkin niille erilaisia sosiaalisia merkityksiä. Näitä merkityksiä on mielekästä tutkia, mutta tabujen psykologinen ja biologinen mekanismi ei ole vain tyhjä taulu, jolle kulttuuriset merkitykset kirjoitetaan. Kolmanneksi kognitiiviset selitykset auttavat ratkaisemaan funktionalismiin sisältyvää loogista umpikujaa (Pyysiäinen 2001, 67). Jokaisen sosiaalisen ilmiön (esim. uskonnollisen symbolin) on palveltava jotakin sosiaalista tarvetta, jotta se voisi säilyä. Jollei se säily, sillä ei ole voinut olla tällaista tehtävää. Puhtaaksi viljelty funktionalistinen selitys on siis immuuni kaikille vastaväitteille, ja siksi sitä ei myöskään voi todistaa oikeaksi. Kognitiivisen selityksen

8 mukaan uskonnolliset traditiot voivat säilyä ja monistua ilman, että niillä on jokin erityinen positiivinen funktio yhteisössä, esimerkiksi pelkästään siksi, että ne ovat huomiota herättäviä ja tunteita herättäviä. Sosiaalisen funktion käsitteellä operoivat eksegeetit eivät yleensä ole ottaneet huomioon tätä näkökulmaa. Sosiaalisen funktion sijasta (tai ohella) monet keskittyvät symbolien merkityksien tutkimiseen. Antropologiassa ja uskontotieteessä on nykyään hyvin tavallista ajatella, että uskonnollista ja kulttuurisista symboleista muodostuu kielen kaltainen järjestelmä, jota voidaan analysoida eräänlaisena jaettujen merkitysten systeeminä. Myös eksegetiikassa tällaiset symbolistis-kultturistiset (Bell 1997, 61 62) lähestymistavat ovat yleisiä. Esimerkiksi Theissenin muutama vuosi sitten ilmestynyt varhaiskristillisen uskonnon yleisesitys (1999) perustuu juuri tällaiselle näkemykselle. Theissen kuvaa varhaiskristillisyyttä semioottiseksi katedraaliksi. Uskonnon hän määrittelee kulttuuriseksi merkkijärjestelmäksi, joka lupaa ihmisille jonkin edun elämässä sen avulla, että merkkijärjestelmän katsotaan edustavan perimmäistä todellisuutta (1999, 2). Kielellinen korostus näkyy mm. siinä, että Theissen hahmottaa niin kuin jo aiemmin totesin varhaiskristillisen uskonnon kieliopin, moninaisuuden takana olevan struktuurin, joka hänen mukaansa osoittaa sen, että lukuun ottamatta selkeästi hereettisiä ryhmiä (esim. gnostikot) varhaiset kristityt puhuivat samaa kieltä ja pystyivät ymmärtämään toinen toisiaan. Theissenin semioottien metodi poikkeaa jonkin verran hänen 70-luvun funktionalistisista analyyseistään, joissa painopiste oli siinä, mikä tehtävä varhaiskristillisillä traditioilla oli Palestiinan yhteiskunnassa. Theissenin uusimman lähestymistavan taustalla on helppo havaita amerikkalaisen antropologin Clifford Geerzin vaikutus. Myös Geertzin lähtökohta on semioottinen. Hän määritteli uskonnon kulttuuriseksi symbolijärjestelmäksi ja kulttuurin yhteisen arvojen ja merkityksien systeemiksi (1973). Tällaisia symbolijärjestelmiä voidaan tutkia ikään kuin ne olisivat ihmisestä riippumattomia artifakteja, eräänlaisia tekstejä, jotka siirtyvät enemmän tai vähemmän sellaisenaan yksilöltä yksilölle ja sukupolvelta toiselle. Pyysiäisen kirjan yksi luku on omistettu Geertzin näkemysten kritiikille (2001, 25 53). Pyysiäinen kiistää sen, että kulttuuri tai uskonnolliset symbolijärjestelmät voisivat olla ihmisen ajattelumekanismeista riippumattomia objekteja. Kulttuuri ei ole objekti eikä ylipäänsä mikään fyysinen tila tai tapahtuma, vaan metaforinen nimitys mentaalisten ja julkisten representaatioiden tihentymälle (2001, 30), abstrakti yleistys ihmisten ajatuksista ja käyttäytymisestä (2001, 53). Sperberin (1996) epidemiologista mallia hyödyntäen Pyysiäinen selittää kulttuurin julkisten ja yksityisten representaatioiden ketjuksi. Sperberin

9 mukaan suurin osa ihmisten sisäisistä representaatioista jää yksityisiksi eikä lainkaan monistu ihmisten välisissä kommunikaatiossa tai edes tule kommunikoiduksi. Jotkut kuitenkin ovat riittävän tarttuvia tullakseen toistetuksi. Kulttuurissa on tyypillisesti kysymys sellaisista representaatioista, jotka ovat laajalle levinneitä. Pyysiäinen jättää jossain määrin avoimeksi voivatko tällaiset usein toistetut representaatiot järjestyä systeemin kaltaisiksi kokonaisuuksiksi. Olennaista kuitenkin, etteivät nämä muodosta kielen kaltaista säännöllistä systeemiä ja ettei kulttuuri voi olla mielen mekanismeista riippumaton teksti. Ryhmä Uuden testamentin tutkijoita on ottanut tehtäväkseen analysoida Uuden testamentin maailman määrääviä kulttuurisia arvoja ja normeja (Malina 1981; Esler 1995; Rorhbaugh 1996). Näiden eksegeettien mukaan koko Välimeren alueen kulttuuria voidaan tarkastella yhtenäisenä arvojen järjestelmänä, jonka jokainen alueen yhteiskuntien jäsen oli jollakin tavoin sisäistänyt (Peristiany 1965; Gilmore 1987). Tämä kulttuurinen teksti vaikuttaa edelleen ainakin traditionaalisissa Välimeren alueen yhteisöissä. Kunnia ja häpeä muodostavat näissä yhteisöissä sen keskeisen arvoasetelman, jonka varaan muut kulttuuriset tavat ja normit rakentuivat. Malina (1981) on kuvannut Uuden testamentin ajan ihmistä dyadisena persoonallisuutena, jonka minäkuva rakentui ensisijaisesti muiden tunnustamalle julkisivulle, ei itseanalyysille tai -reflektiolle. Kulttuuri oli voimakkaasti kilpailuhenkinen ja sitä määräsi muun muassa ns. rajoitetun hyvän periaate: saavutettu etu on aina joltakin toiselta pois. Välimeren kulttuuri oli monessa suhteessa vastakkainen sille individualismille ja yrittäjähenkisyydelle, jolle moderni amerikkalainen ja pohjoiseurooppalainen arvomaailma rakentuvat. Tällaiset yleistykset eivät ole hyödyttämiä. Pyysiäisen analyysi havainnollistaa kuitenkin sen tosiasian, että tutkimuksen esittämät kulttuuriset arvojärjestelmät niin kuin muutkin maailmankuvat ja epookit (renessanssi, valistus jne., Pyysiäinen 2001, 149) ovat tutkijoiden konstruktioita, jotka eivät sellaisenaan esiinny ihmisten mielissä. Niiden kaavamainen soveltaminen ei tuota muuta kuin stereotyyppisiä kuvauksia kulttuurisista mariottinukeista (Uro 2004). Mutta jos kulttuuria voidaan kuvata kaikesta huolimatta representaatioiden tihentymänä, mikä on tällaisen tihentymän vaikutus ihmisen käyttäytymiseen? Kuinka pakottava se on yksilön kannalta? Tässä tulemme sosiologian ydinkysymyksiin. Eksegeetitkin ovat niitä pohtineet amatöörisosiologeina. Esimerkiksi Horrell (1996; 2000) on kritisoinut Välimeren antropologiaa käyttäviä raamatuntutkijoita vetoamalla Anthony Giddensin rakeintumisteoriaan, jossa toimijat jatkuvasti uudistavat yhteiskunnan rakenteita ja sen säännöt nähdään suhteellisien sallivina (Ilmonen 2000). Esler (2000) on vastannut tähän kritiikkiin huomauttamalla, että Giddensin kuva yhteiskunnasta

10 jatkuvana rakenteiden uusintamisena on auttamattoman individualistinen ja moderni. Eslerin mukaan jokaisen ihmisen (modernin ja muinaisen) sisällä on kulttuurinen tietokoneohjelma, joka ehdollistaa hänen ajatteluaan ja käyttäytymistään; suurin osa ihmisten käyttäytymisestä ei ole rakenteiden uusintamista. Sperberin ja Pyysiäisen mallit eivät vastaa kysymykseen kulttuurin tai rakenteiden vaikutuksesta tai pakottavuudesta (jotka kaiketi vaihtelevat eri yhteiskunnissa, vrt. Douglasin grid ). Niiden ensisijaisena tarkoituksena on nähdäkseni korostaa sitä, että kulttuuria on hyödyllistä tarkastella yksityisen ja julkisten representaatioiden kehänä ja että osa representaatioista ei välity lainkaan kulttuurisesti. Me emme kavahda kuollutta ruumista siksi, että kulttuurimme on sen meille opettanut vaan siksi, että meillä on myötäsyntyinen taipumus suhtautua ruumiiseen tällä tavoin. Kognitiivisen näkökulman suhde uudempiin sosiologisiin teorioihin jää vielä monessa suhteessa avoimeksi. Pyysiäinen kehottaa etsimään testattavia teorioita, joissa nämä kaksi tutkimustraditiota yhdistyisivät (2001,73 74). Edellä kuvatun vastakohtien muodostamalla janalla tällainen teoria sijoittuisi nähdäkseni lähemmäksi Giddensin rakeintumisteoriaa kuin perinteistä konstruktionismia. Rituaali, muisti ja kokemus Edellä esitellyt ajatukset ovat yleisiä ja periaatteellisia. Esittelen lopuksi lyhyesti kahta uskontotieteen piirissä esitettyä konkreettista teoriaa, jonka testaaminen varhaiskristilliseen aineistoon saattaisi olla hedelmällistä. Teoriat liittyvät rituaalitutkimukseen ja uskonnolliseen kokemukseen, joita Pyysiäinen laajasti käsittelee (2001, ; ks. myös 2002). Pohjoisirlantilainen antropologi Harvey Whitehouse (1995; 2000) on kehittänyt rituaaleja koskevan teorian, joka perustuu kahteen erilaiseen tapaan prosessoida informaatiota. Whitehouse soveltaa alun perin Endel Tulvingin tekemää jaottelua semanttisen ja episodisen muistin välillä. Viimeksi mainittu käsittelee omakohtaisesti merkittäväksi koettujen tapausten representaatioita (esim. suuri hauki, jonka pyydystin viime kesänä), kun taas semanttinen muisti tallentaa abstraktia, propositionaalista tietoa (esim. minkälaisia ovat kalat yleensä). Nämä kaksi informaation tallentamismuotoa eivät ole toisistaan riippumattomia: ihmiset usein oppivat yleistä tietoa omakohtaisten tapausten avulla (esimerkiksi tunnistan hauen siksi, että olen saanut sellaisen joskus saaliiksi). Myös uskonnolliset representaatiot säilyvät mielessä joko yksittäisinä episodeina tai yleisenä tietona. Uskontojen opilliset järjestelmät kuuluvat semanttisen, voimakkaat

11 uskonnolliset kokemukset puolestaan episodisen muistin piiriin. Uskonnolliset rituaalit jäsentyvät joko usein toistetuiksi toiminnoiksi, jotka kuljettavat mukanaan semanttiseen muistiin tallentuvaa informaatiota. Harvoin tai vain kerran yksittäisen ihmisen elämässä toteutuvat rituaalit sen sijaan yleensä prosessoituvat episodisessa muistissa ja sisältävät rikkaita, omakohtaisia mielikuvia. Tämän kahtiajaon pohjalle Whitehouse rakentaa hypoteesin kahdesta eri uskonnon moduksesta, opillisesta ja imagistisesta. Uskonnoilla on taipumus fokusoitua jomman kumman moduksen ympärille. Imagistiset uskonnot ovat tyypillisiä pienille yhteisöille, joissa yhteisön jäsenet tuntevat toisensa ja yksittäiset rituaalit tuottavat emotionaalisesti ladattuja ikonisia kuvastoja. Ihmiskunnan varhaisimmat uskonnot olivat imagistisia. Opilliset uskonnot syntyivät kun metsästäjä-keräilijät yhteisöt siirtyivät maatalouteen ja hierarkkinen yhteiskuntarakenne syntyi. Opilliset uskonnot pyrkivät keräämään piiriinsä laajoja ihmisjoukkoja, jota muodostavat kuvitteelliseen yhteisön. Traditiot välitetään systemaattisina oppeina, jotka välittyvät eteenpäin toistuvissa rituaaleissa ja jumalanpalveluksissa. Uskonnon kaksi modusta eivät sulje toisiaan pois, vaan saattavat vaikuttaa samanaikaisesti. Myös opillisessa uskonnossa nousee usein esille imagistisia elementtejä. Whitehousen mallin soveltaminen varhaiskristillisyyteen johtaa kahteen kysymykseen. Toisaalta on kysyttävä, mikä rooli rituaalisella toistolla oli uskonnollisen perinteen välittämisessä. Toisaalta hypoteesi imagistisesta uskonnon moduksesta herättää kysymyksen, minkälainen paino tunnekokemuksille pitäisi antaa varhaiskristillisen uskonnon analyysissä. Kumpikin kysymys on laaja ja monisäikeinen. Tässä yhteydessä minulla on mahdollisuus vain esittää joitakin alustavia ja hajanaisia ajatuksia. Rituaalien merkitystä varhaiskristillisyyden muotoutumisessa on tutkittu suhteellisen vähän (Theissen 1999, 121). Ilman toistuvia rituaaleja eivät varhaiskristilliset traditiot olisi kuitenkaan levinneet ja juurtuneet ihmisten mieliin. 3 Paavalin kirjeistä voimme päätellä, että ensimmäiset kristityt kokoontuivat säännöllisesti yhteen. Ainakin Korintin seurakunnassa kokoontumiset olivat vapaamuotoisia ja niihin sisältyi paljon impulsiivista toimintaa (1 Kor. 14:26 32). Vakiintunutta rituaalista kaavaa ei ollut. Kokoontumisen keskeisen osan muodosti Herran aterian vietto. Jaksossa 1 Kor. 11:17 33 Paavali puuttuu aterioinnissa ilmenneisiin epäkohtiin, joiden syyksi hän katsoo sen, että jokainen syö omia ruokiaan, niin että toinen on nälissään ja toinen juovuksissa (11:21). Paavalin käyttämä kieli on viitteenomaista, eivätkä tutkijat ole 3Toistuvien rituaalien lisäksi kirjoitetut tekstit luonnollisesti välittivät eteenpäin varhaiskristillisyyden keskeisiä ideoita. Kirjoituksien asema muodostui varhain keskeiseksi. Suurin osa varhaisista kristityistä ei kuitenkaan omistanut kirjakääröjä tai koodekseja, vaan oppi niiden sisältöä ääneen luettujen (rituaalisten) esitysten avulla.

12 päässeet yksimielisyyteen siitä, miten Herran ateriaa käytännössä vietettiin Korintin yhteisössä. Ratkaisuna Korintissa ilmenneisiin ongelmiin Paavali joka tapauksessa esittää, että yhteen kokoontuvien on odotettava toinen toisiaan (11:33). On parempi syödä kotona etukäteen, kuin aloittaa ateriointi ennen toisten (työssäkäyvien?) tuloa (11:34). Paavali muistuttaa korinttilaisia opetuksesta, jonka hän oli saanut Herralta tiedoksi ja jonka hän oli myös välittänyt yhteisön jäsenille. Kuvaus ehtoollisen asettamisesta (1 Kor. 11:23 25) on ainoa Jeesus-traditio, jota Paavali kirjeissään suoraan siteeraa (vrt. Matt. 26:26 29; Mark. 14:22 25; Luuk. 22:15 20). Tämä voisi viitata siihen, että asettaminen olisi saanut jo suullisessa traditiossa suhteellisen kiteytyneen muodon: Jeesus ottaa viimeisellä aterialla leivän, siunaa sen, antaa sille symbolisen merkityksen ja toistaa saman viinin kohdalla. Voisiko tradition säilyminen selittyä rituaalisella toistolla? Tutkijat ovat usein olettaneet, että ehtoollisen asettaminen oli osa varhaiskristillistä ehtoollisliturgiaa (Bultmann 1952, ; Jeremias 1960). Tätä näkemystä vastaan on kuitenkin esitetty varteenotettavaa kritiikkiä (Barrett 1971, 264; Mack 1988, ; ja erityisesti McGowan 1999). Varhaisimmissa ehtoollisliturgian kuvauksissa (Did. 9 10; Justinos, 1Apol. 65) 4 ehtoollisen asettamista ei mainita. Ensimmäisen kerran se esiintyy vasta Hippolytoksen teoksessa Apostolinen traditio (4), joka on peräisin 200-luvulta. Jos Paavalin esittämän tradition resitoiminen olisi ollut olennainen osa korinttilaisten viettämää ateriaa, heidän tosiasiallinen käytäntönsä ei lainkaan seurannut Jeesuksen antamaan mallia. Viimeisellä aterialla Jeesus ottaa ensin leivän ja vasta aterian jälkeen maljan (1 Kor. 11:25). Rituaalinen leivän ja viinin jakaminen siis aloittavat ja lopettavat aterian. Korinttilaisten yhteistä ateriaa taas varjostivat ongelmat, jotka johtuivat omista aterioista ja siitä, että ruokaa ei ollut kaikilla yhtä paljon. Itse ateriointi ja sen rituaalinen osa näyttäisivät siis olleen erillään. On mahdollista, että Paavalin versio Jeesuksen viimeisestä ateriasta pyrkii pikemminkin korjaamaan korinttilaisten käytäntöä kuin heijastaisi sen rituaalista sisältöä. Lisäksi on huomattava, että Paavali sanoo saaneensa ehtoollistradition Herralta (apo tou kyriou; vrt. 1 Kor. 15:3). Tämä ilmaus ei välttämättä sovi kovin hyvin yhteen sen oletuksen kanssa, että Paavali olisi vastaanottanut ehtoollisen asettamisen edeltäjiltään vakiintuneena (liturgisena) traditiona (Maccoby 1991). On siis epätodennäköistä, että traditio ehtoollisen asettamisesta perustuisi varhaiskristillisyydessä laajemmin käytössä olleeseen liturgiseen traditioon, joka olisi säilynyt suhteellisen kiinteänä jatkuvan toiston avulla. Paavalin kirjeiden perusteella on ylipäänsä vaikea rekonstruoida uskottavaa kontekstia suullisten Jeesus-traditioiden välittymiselle. 4Ehtoollisen asettaminen esiintyy Justinoksella seuraavassa luvussa (1 Apol. 66), mutta se ei ole osa varsinaista ehtoollisen vieton kuvausta vaan Justinoksen selitystä, jossa hän viittaa apostolien muistelmiin eli evankeliumeihin.

13 Ehtoollisen asettamista lukuun ottamatta Paavali ei suoraan siteeraa yhtäkään Jeesuksen lausumaa (vrt. 1 Cor. 7:10 11; 9:14). 5 Paavalin kirjeissä ei ole mitään viitteitä siitä, että Jeesuksen opetusten toistaminen tai tulkitseminen olisivat kuuluneet korinttilaisten kokoontumisen ohjelmaan (vrt. 1 Kor. 14:26: profetoimiseen ja ilmestyksiin on tietenkin voinut kuulua improvisoituja Herran sanoja ). Whitehousen teorian valossa Korintin yhteisön uskonnollisuutta voidaan luonnehtia lähinnä imagistiseksi. Suhteellisen vähälukuisen yhteisön kokoontumiset olivat emotionaalisesti ladattuja. Ekstaattiset puheet, ilmestykset ja muu spontaani tunteisiin vetoava toiminta hallitsivat. Usein toistuvat rituaalit kuten Herran aterian vietto eivät vielä todennäköisesti muodostaneet sellaisia mekanismeja, jotka olisivat kuljettaneet mukanaan vakiintuneita opillisia sisältöjä. Paavalin strategia sisältää kuitenkin elementtejä, jotka viittaavat opilliseen modukseen. Tämä käy ilmi mm. hänen pyrkimyksestään liittää Herran aterian viettoon kulttietiologia, joka sekä strukturoi rituaalin muotoa että antaa sille opillista sisältöä (huomaa, ettei opillinen ole tässä millään tavoin vastakohta sille sosiaalieettiselle painotukselle, joka Paavalin ehtoollisopetukseen sisältyy). Paavali halusi myös rajoittaa puhtaasti emotionaalisten ilmiöiden esiintymistä (kielilläpuhuja saa puhua vain jos puheelle on tulkitsija; 1 Kor. 14:28). Paavalin ja muiden apostolien toiminnan kautta pienimuotoinen Korintin seurakunta liittyi laajempaan kuvitteelliseen veljien ja sisarien yhteisöön, johon eri kaupungeissa vaikuttavat varhaiskristilliset ryhmät kuuluivat. Rituaalisen toiminnan toiston lisäksi tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota myös rituaalin muotoon. Lawson ja McCauley (1990; McCauley & Lawson 2002) ovat kehittäneet eräänlaista rituaalisen kielen muoto-oppia, jossa keskeisiä lauseenjäseniä ovat rituaalisen toiminnan agentti, toiminnan kohde ( potilas ) ja väline tai toiminto (esim. kasteessa vesi, kastaminen). Heidän mukaansa rituaalit ovat uskonnollisia silloin kun toimintaan tavalla toisella osallistuvat kulttuurisesti postuloidut yli-inhimilliset agentit Pyysiäinen sanoisi intuition vastaiset agentit ja toiminta aiheuttaa jonkinlaisen muutoksen uskonnollisessa maailmassa (McCauley & Lawson 2002, 13 16). Monet uskonnolliset aktiviteetit (esim. rukous) eivät siis tämän teknisen määritelmän mukaan ole lainkaan uskonnollisia rituaaleja. Varhaiskristillisyyden kahden keskeisen rituaalin, kasteen ja ehtoollisen, voidaan katsoa olevan uskonnollisia rituaaleja tässä rajoitetussa mielessä. Erona on kuitenkin se, että kasteessa yli-inhimillinen tai intuition vastainen agentti on selkeämmin toimijana (Jumala 5Joissakin kohdin Paavali käyttää ilmauksia, jotka muistuttavat joitakin evankeliumin kohtia (vrt. esim. Room. 12:14/1 Kor. 4:12 13 ja Matt. 5:44/Luuk.6:27 28; Room. 13:7 ja Mark. 12:17; Room. 14:14 ja Mark. 7:15; Room. 13:8 10 ja Mark. 12:29 31). Näistä ei kuitenkaan voi päätellä, että Paavali olisi tunnistanut ne Jeesuksen sanoiksi tai että ne ylipäänsä olisivat olleet Jeesukseen sanoja Paavalin aikana. Ks. Hollander 2000.

14 siirtää kastettavaan uuteen tilaan kastajan, esim. apostolin välityksellä). Kaste myös vaikuttaa pysyvän ja kertakaikkisen uskonnollisen muutoksen. Varhaiskristillisen Herran aterian vietossa taas yli-inhimillisen agentin läsnäolo liittyy ennen muuta välineisiin, leipään ja viiniin, jotka ovat Kristuksen ruumis ja veri. Lisäksi ehtoollisen vietto on toistuva rituaalia eikä siis synnytä pysyvää muutosta. Sen positiivinen vaikutus ei myöskään ole yhtä ehdoton kuin kasteen. Paavalin mukaan osallistujan mielentila ja moraalinen käyttäytyminen vaikuttivat lopputulokseen. Väärin toimija voi jopa syödä ja juoda itselleen tuomion (1 Kor. 11:29), eli aterian positiivinen vaikutus voi muuttua päinvastaiseksi. Lawsonin ja McCauleyn mukaan sellaiset uskonnolliset rituaalit, joissa yli-inhimillisen toimijan rooli on mahdollisimman välitön, synnyttävät yhteisössä voimakkaita emotionaalisia reaktioita. Varhaiskristillinen kasterituaali oli juuri tällainen rituaali, ja sen voisi siis teorian mukaan ennustaa myötävaikuttaneen uskonnollisten elämysten ja tunnekuohujen esiintymiseen yhteisössä. Rituaalisessa mielessä varhaiskristillisyys jatkoi Johannes Kastajan alulle panemaa liikettä, jossa kertakaikkinen kaste oli tunnusmerkillinen elementti (Uro 1997b). Lawsonin ja McCauleyn tutkimus herättää kysymyksen, onko näiden kahden liikkeen harjoittaman rituaalin (kertakaikkinen kaste) ja niiden parissa ilmenneiden uskonnollisten kokemusten (askeettinen hurmos, ylösnousemusilmestykset, Pyhän Hengen saaminen jne.) välillä mitään yhteyttä? Rituaalisen muodon tai tiheyden suhde uskonnollisten emootioiden syntyyn on vielä monessa suhteessa avoin kysymys. Pyysiäisen mukaan olennaista ei niinkään ole se, kuinka usein rituaalit toistetaan tai mikä niiden muoto on vaan se, kuinka aidosti osallistuja kokee olevansa intuition vastaisen agentin huomion kohteena. Pyysiäinen korostaa uskonnollisten kokemusten merkitystä ja selittää niiden mekanismeja neurofysiologisten tunneteorioiden valossa (Damasio 2001). Joka tapauksessa Whitehousen ja Lawson & McCauleyn teoriat auttavat tunnistamaan sellaisia rituaaliseen käyttäytymiseen ja rituaalin muotoon liittyviä kysymyksiä, joita varhaiskristillisyyden tutkimuksessa ei ole yleensä pohdittu. Eksegetiikan puolella Heikki Räisänen on esittänyt teorian, jossa kokemus on keskeinen tekijä uskonnollisen tradition välittymisessä ja muovautumisessa. Räisäsen hermeneuttisessa mallissa uskontoja (tai mitä tahansa maailmantulkintoja) voidaan analysoida tradition (symbolisen universumin), kokemuksen ja tulkinnan dialektisenä interaktiona (Räisänen 2000, 200). Kirjansa Beyond New Testament Theology toisessa painoksessa Räisänen pyrkii tekemään entistä painokkaamman eron Otton ja Eliaden transendentaalisen pyhän fenomenologiaan, jonka jäänteitä jotkut ensimmäisen painoksen lukijat olivat Räisäsen teoriassa näkevinään (Uro 1997a). Tulkinta on Räisäsen mukaan ymmärrettävä

15 mahdollisimman laajana käsitteenä, johon sisältyy kaikki mikä yksilölle tapahtuu ja jolla on vaikutusta mieleen ja tunteisiin (feelings) (2000, 192). Kokemukseen on sisällytettävä paljon muutakin kuin vain emotionaaliset uskonnolliset kokemukset. Kiinnostavia raamatuntutkimuksen kannalta ovat ennen muuta arkiset ja aivan profaanit kokemukset, esimerkiksi poliittiset tapahtumat ja sosiaaliset konfliktit. Kokemus on kaikki sekä mikä on tradition ja uudelleentulkinnan välissä (2000, 192). Räisäsen keskustelu kokemuksesta sisältää oikeastaan kaksi erillistä kysymystä. Toisaalta Räisänen kyseenalaistaa näkemyksen, jonka mukaan olisi olemassa erityistä uskonnollista kokemusta (2000, 193) tai että sitä ainakaan voisi tutkia tieteellisesti (2000, ). Kognitiivinen uskontotiede on kulkenut ensin mainitusta väitteestä hyvän matkaa eteenpäin redusoimalla uskonnon kognitiivisiin representaatioihin, jotka ovat ihmismielen luonnollisia mekanismeja. Toisaalta Räisänen korostaa, ettei uskonnollista kokemusta pidä ensisijaisesti samastaa emootioihin. Pyysiäisen analyysin valossa voidaan kuitenkin kysyä, onko perusteltua syrjiä tunteita uskonnollisen käyttäytymisen ja ajattelun motivaatioina. Räisänen vetoaa siihen, että kokemukset voivat olla aivan hyvin ulkonaisia tapahtumia (2000, 192). Mutta myös ulkonaiset tapahtumat ovat mielen sisäisiä kokemuksia. On luonnollista ajatella, että esimerkiksi Jerusalemin hävitys on herättänyt voimakkaita emotionaalisia reaktioita. Näyttää siltä, että Räisäsen teorian kokemus vastaa pitkälti Pyysiäisen ja muiden kognitiota. Räisäsen mallia on kritisoitu siitä, että kokemuksen käsite kiinnittää huomion sellaiseen, josta meillä ei oikeastaan ole mitään tietoa. Kognitiivisen uskontotieteen suuri haaste eksegetiikalle on, voisivatko sen piirissä kehitetyt universaalit mallit sittenkin tuoda uutta valoa siihen, mistä meillä ei ole suoraa tietoa. Kirjallisuus Andresen, J., ed. (2001). Religion in Mind: Cognitive Perspectives on Religious Belief, Ritual, and Experience. Cambridge: Cambridge University Press. Anttonen, V. & I. Pyysiäinen, eds. (2002). Current Approaches in the Cognitive Science of Religion. London: Continuum. Arnal, W. E. (2001). Jesus and the Village Scribes: Galilean Conflicts and the Setting of Q. Minneapolis, MN: Fortress. Barrett, C. K. (1971). A Commentary on the First Epistle to the Corinthians. 2nd. ed. London:

16 A & C Black. Barrett, J. L. (1998). Cognitive Constraints on Hindu Concepts of the Divine. Journal for the Scientific Study of Religion 37: Barrett, J. L. & F.C. Keil (1996). Anthropomorphism and God Concepts: Conceptualizing a Non-natural Entity. Cognitive Pscychology 31: Bell, C. (1992). Ritual Theory Ritual Practice. Oxford: Oxford University Press. Boyer, P. (1994). The Naturalness of Religious Ideas: A Cognitive Theory of Religion. Berkeley, CA: University of California Press. Boyer, P. (2001). Religion Explained: The Human Instincts that Fashion Gods, Spirits and Ancestors. London: Vintage. Bultmann, R. (1952). Theology of the New Testament. Vol. 1. Transl. K. Grobel. London: SCM. Damasio, A. (2001). Descartesin virhe: emootio, järki ja ihmisen aivot. Suom. Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. Douglas, M. (1966). Purity and Danger: An Analysis of the Concepts of Pollution and Taboo. London: Ark. Douglas, M. (1973). Natural Symbols: Explorations in Cosmology. London: Barrie & Jenkins. Douglas, M. (1975). Implicit Meanings: Essays in Anthropology. London: Routledge & Kegan Paul. Durkheim, É. (1980). Uskontoelämän alkeismuodot: Australialainen toteemijärjestelmä. Suom. Seppo Randell. Helsinki: Tammi. Durkheim, É. (1990). Sosiaalisesta työnjaosta. Suom. Seppo Randell. Helsinki: Gaudeamus. Esler, P. F., ed. (1995). Modelling Early Christianity: Social Scientific Studies of the New Testament in Its Context. London & New York: Routledge. Esler, P. F. (2000). Models in New Testament Interpretation: A Reply to David Horrell. Journal for the Study of the New Testament 78: Geertz, C. (1973). Interpretation of Cultures. Selected Essays by C. Geertz. London: Hutchinson. Gilmore, D. G., ed. (1987). Honor and Shame and the Unity of the Mediterranean. Washington, DC: American Anthropological Association. Hakola, R. and P. Merenlahti, toim. (1997). Raamatuntutkimuksen uudet tuulet. Helsinki: Helsinki University Press. Hollander, H. W. (2000). The Words of Jesus: From Oral Traditions to Written Record in Paul and Q. Novum Testamentum 42:

17 Horrell, D. G. (1996). The Social Ethos of the Corinthian Correspondence: Interests and Ideology from 1 Corinthians to 1 Clement. Edinburgh: T&T Clark. Horrell, D. G. (2000). Models and Methods in Social-Scientific Interpretation: A Response to Philip Esler. Journal for the Study of the New Testament 78: Horsley, R. A. (1989). Sociology and the Jesus Movement. New York: Crossroad. Ilmonen, K. (2000). Anthony Giddensin rakeintumisteoria ja sen kritiikki. Sosiologisen teorian nykysuuntauksia. Toim. R. Heiskala. Helsinki: Gaudeamus, Jeremias, J. (1960). Abendmahlsworte Jesu. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht. Kazen, T. (2002). Jesus and Purity Halakhah: Was Jesus Indifferent to Impurity? Stockholm, Almqvist & Wiksell. Klawans, J. (2000). Impurity and Sin in Ancient Judaism. Oxford: Oxford University Press. Lakoff, G. and M. Johnson (1980). Metaphors We Live By. Chicago: The University of Chicago Press. Lakoff, G. and M. Johnson (1999). Philosophy in the Flesh: The Embodied Mind and Its Challenge to Western Thought. New York, NY: Basic Books. Lawson, T. E. and R. N. McCauley (1990). Rethinking Religion: Connecting Cognition and Culture. Cambridge: Cambridge University Press. Maccoby, H. (1990). Paul and the Eucharist. New Testament Studies 37: MacCormac, E. R. (1985). A Cognitive Theory of Metaphor. Cambridge, MA: The MIT Press. McGowan, A.B. (1999). Is There a Liturgical Text in This Gospel? The Institution Narratives and Their Early Interpretative Communities. Journal of Biblical Literature 118: Mack, B. L. (1988). A Myth of Innocence: Mark and Christian Origins. Phildelphia, PA: Fortress. Malina, B. J. (1981). The New Testament World: Insights from Cultural Anthropology. London: SCM Press. Malina, B. J. (1986). Christian Origins and Cultural Anthropology: Practical Models for Biblical Interpretation. Atlanta, GA: John Knox. McCauley, R. N. and T. E. Lawson (2002). Bringing Ritual to Mind: Psychological Foundations of Cultural Forms. Cambridge: Cambridge University Press. Meeks, W. (1972). The Man From Heaven in Johannine Sectarianism. Journal of Biblical Literature 91: Neyrey, J. H. (1986). Body Language in 1 Corinthians: The Use of Anthropological Models for Understanding Paul and His Opponents. Semeia 35:

18 Peristiany, J. G., ed. (1965). Honour and Shame: The Values of Mediterranean Society. London: Weidenfeld and Nicolson. Pyysiäinen, I. (1997). Jumalan selitys: Jumala kognitiivisena kategoriana. Helsinki: Otava. Pyysiäinen, I. (1998). Mitä uskontotiede voisi olla? Teologinen aikakauskirja 103: Pyysiäinen, I. (2001). How Religion Works: Towards a New Cognitive Science of Religion. Leiden: Brill. Pyysiäinen, I. (2002). Rituaalit ja jaettu tieto. Teologinen aikakauskirja 2002: Pyysiäinen, I. (2004a). Syntynyt inhoamaan Tabujen biologinen perusta. Futura 2/2004. Pyysiäinen, I. (2004b). Utopian kartta. Uskonnon paikka. Toim. O. Fingerroos and T. Taira. Helsinki: SKS. Rohrbaugh, R., ed. (1996). The Social Sciences and New Testament Interpretation. Peabody, MA: Hendrickson. Räisänen, H. (1983). Paul and the Law. Tübingen: Mohr (Siebeck). Räisänen, H. (2000). Beyond New Testament Theology. 2nd. ed. London: SCM. Scroggs, R. (1980). The Sociological Interpretation of the New Testament: The Present State of Research. New Testament Studies 26: Sperber, D. (1996). Explaining Culture: A Naturalistic Approach. Oxford: Blackwell. Syreeni, K. (1995). Uusi testamentti ja hermeneutiikka: tulkinnan fragmentteja. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura. Theissen, G. (1978). The First Followers of Jesus. London: SCM. Theissen, G. (1979). Studien zur Soziologie des Urchristentums. Tübingen: Mohr (Siebeck). Theissen, G. (1999). A Theory of Primitive Christian Religion. Trans. John Bowden. London: SCM. Uro, R. (1997a). Eksegetiikka ja kulttuuriantropologia. Teologinen aikakauskirja 102: Uro, R. (1997b). Johannes Kastaja ja Jeesus-liike. Nasaretilaisen historia. Toim. R. Uro ja O. Lehtipuu. Helsinki: Kirjapaja, Uro, R. (1997c). Sosiologiset ja antropologiset metodit varhaiskristillisyyden tutkimuksessa. Raamatuntutkimuksen uudet tuulet. Toim. R. Hakola ja P. Merenlahti. Helsinki: Yliopistopaino, Uro, R. (1998). Puhtaus ja saastaisuus Uuden testamentin maailmassa. Teologinen aikakauskirja 103: Uro, R. (2004). Kuinka tutkia Uuden testamentin sosiaalista maailmaa? Sosiologia ja antropologia Uuden testamentin tutkimuksen aputieteinä. Teologian uudet virtaukset.

19 STKJ 241. Toim. L. Larjo. Helsinki: STKS, White, L. J. (1986). Grid and Group in Matthew s Community: The Righteousness/Honor Code in the Sermon of the Mount. Semeia 35: Whitehouse, H. (1995). Inside the Cult: Religious Innovation and Transmission in Papua New Guinea. Oxford: Clarendon. Whitehouse, H. (2000). Arguments and Icons. Oxford: Oxford University Press. Vouga, F. (1994). Geschichte des frühen Christentums. UTB Tübingen: Francke.

EKSEGETIIKKA JA KOGNITIIVINEN USKONTOTIEDE

EKSEGETIIKKA JA KOGNITIIVINEN USKONTOTIEDE EKSEGETIIKKA JA KOGNITIIVINEN USKONTOTIEDE Risto Uro Uutta valoa uskonnollisiin teksteihin? Sosiologian ja kognitiotieteen mahdollisuudet Seminaari 7.5. 2004, Päärakennus, sali 7 Eksegetiikka ja kognitiivinen

Lisätiedot

EKK 223 Uuden testamentin sosiaalinen maailma. Risto Uro Luentokurssi PR XV

EKK 223 Uuden testamentin sosiaalinen maailma. Risto Uro Luentokurssi PR XV EKK 223 Uuden testamentin sosiaalinen maailma Risto Uro Luentokurssi 15.3-3.5.2011 13-17 PR XV Roomalainen vesijohto Palmyrassa Osaamistavoitteet Vrt. uudet EK263 tavoitteet: Opintojakson suoritettuaan

Lisätiedot

Rituaalinen näkökulma kristinuskon syntyyn. Risto Uro STKS symposiumi

Rituaalinen näkökulma kristinuskon syntyyn. Risto Uro STKS symposiumi Rituaalinen näkökulma kristinuskon syntyyn Risto Uro STKS symposiumi 11.11.08 Rituaalit ja uskontojen synty: kaksi näkökulmaa Rituaalikäytännöt vaikuttaneet pyhiin kertomuksiin uskonnon synnystä Rituaalit

Lisätiedot

EKK 223 Uuden testamentin sosiaalinen maailma. Risto Uro Luento

EKK 223 Uuden testamentin sosiaalinen maailma. Risto Uro Luento EKK 223 Uuden testamentin sosiaalinen maailma Risto Uro Luento 19.4.2011 Kirjat, kirjoitustaito ja suullinen traditio Qumranin kääröistä suurin osa on pergamentteja Nag Hammadin papyruskoodeksit (n. 350)

Lisätiedot

Uuden testamentin sosiaalinen maailma. Aineseminaari ja klo (sh 7)

Uuden testamentin sosiaalinen maailma. Aineseminaari ja klo (sh 7) Uuden testamentin sosiaalinen maailma Aineseminaari 14.12.06 ja 18.1.- 1.3.07 klo 16-19 (sh 7) Ensimmäinen tapaaminen Kurssin tavoitteet 3 op:n tai 5 op: laajuus kandidaatintöiden ohjaus Sovitaan esseiden

Lisätiedot

KOEKYSYMYKSIÄ IKI 7 -OPPIKIRJAN SISÄLTÖIHIN

KOEKYSYMYKSIÄ IKI 7 -OPPIKIRJAN SISÄLTÖIHIN KOEKYSYMYKSIÄ IKI 7 -OPPIKIRJAN SISÄLTÖIHIN Sisällysluettelo I Usko Vakaumus Uskonto... 2 Käsitteiden määrittely... 2 Käsitteiden soveltaminen... 2 Kappalekohtaiset pienet esseetehtävät... 2 Laajemmat,

Lisätiedot

Kolminaisuusoppi. Jumala: Isä - Poika - Pyhä Henki

Kolminaisuusoppi. Jumala: Isä - Poika - Pyhä Henki Kolminaisuusoppi Jumala: Isä - Poika - Pyhä Henki KOLMINAISUUSOPPI - KIRKON TÄRKEIN OPPI Kolminaisuusoppia pidetään yhtenä kristinuskon tärkeimmistä opeista. Se erottaa kirkon uskon muista uskonnoista.

Lisätiedot

TEOLOGIAN PERUSTEOKSIA

TEOLOGIAN PERUSTEOKSIA TEOLOGIAN PERUSTEOKSIA Eksegetiikka (Raamatun selitysoppi) Yleisesityksiä, lähteitä ja metodikysymyksiä Kuula, Nissinen & Riekkinen, Johdatus Raamattuun (Kirjapaja 2003). Sollamo (toim.) Qumranin kirjasto

Lisätiedot

JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUS JA VARHAINEN KRISTINUSKO

JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUS JA VARHAINEN KRISTINUSKO JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUS JA VARHAINEN KRISTINUSKO Ylösnousemustutkimukseen liittyy laaja filosofinen keskustelu, koska kyseessä on kristinuskon oppijärjestelmän kannalta varsin keskeinen uskonkappale Jeesuksen

Lisätiedot

USKONTO 7. ja 8. luokka ( 7. vuosiluokalla 1½ viikkotuntia ja 8. luokalla ½ viikkotuntia)

USKONTO 7. ja 8. luokka ( 7. vuosiluokalla 1½ viikkotuntia ja 8. luokalla ½ viikkotuntia) USKONTO 7. ja 8. luokka ( 7. vuosiluokalla 1½ viikkotuntia ja 8. luokalla ½ viikkotuntia) TAVOITTEET tapoihimme, lakeihimme jne. ymmärtää, että erilaiset uskonnot muissa kulttuureissa määrittävät niiden

Lisätiedot

SP 11: METODOLOGIAN TYÖPAJA Kevät Yliopistonlehtori, dosentti Inga Jasinskaja-Lahti

SP 11: METODOLOGIAN TYÖPAJA Kevät Yliopistonlehtori, dosentti Inga Jasinskaja-Lahti SP 11: METODOLOGIAN TYÖPAJA Kevät 2010 Yliopistonlehtori, dosentti Inga Jasinskaja-Lahti Työpajan tavoitteet 1. Johdattaa sosiaalipsykologian metodologisiin peruskysymyksiin, niiden pohtimiseen ja niistä

Lisätiedot

EKK 223 Uuden testamentin sosiaalinen maailma. Risto Uro Luento

EKK 223 Uuden testamentin sosiaalinen maailma. Risto Uro Luento EKK 223 Uuden testamentin sosiaalinen maailma Risto Uro Luento 3.5.2011 Lukutehtävä 3.5. T. Kazen, Impurity, Ritual, and Emotion: A Psycho- Biological Approach (Luku 2 teoksessa Issues of Impurity in Early

Lisätiedot

Yhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY

Yhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY Yhteiskuntafilosofia - alueet ja päämäärät Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY 1 Yhteiskunnan tutkimuksen ja ajattelun alueet (A) yhteiskuntatiede (political science') (B) yhteiskuntafilosofia

Lisätiedot

Matka Raamatun kastetilanteisiin. Niko Huttunen Dos., Helsingin yliopisto

Matka Raamatun kastetilanteisiin. Niko Huttunen Dos., Helsingin yliopisto Matka Raamatun kastetilanteisiin Niko Huttunen Dos., Helsingin yliopisto I Kristillinen kaste ja muut puhdistautumisrituaalit Puhdistautumisriitit tavallisia uskonnoissa Puhdistautumisriitti Ganges- virrassa

Lisätiedot

ARVIOINTIASTEIKOT VUOSILUOKALLE 6. UO

ARVIOINTIASTEIKOT VUOSILUOKALLE 6. UO ARVIOINTIASTEIKOT VUOSILUOKALLE 6. UO TAKSONOMIATAULUKKO 6.lk. UO 6. luokka arvioitavat tavoitteet Etiikka T4, T8, T9, T10, T11 arvosanalle 5 Muistan yksittäisen kristillisen eettisen periaatteen. minulla

Lisätiedot

Clifford Geertz 1926-2006 Ø 1926 syntyy San Franciscossa

Clifford Geertz 1926-2006 Ø 1926 syntyy San Franciscossa Clifford Geertz 1926-2006 Ø 1926 syntyy San Franciscossa Ø 1950 BA, Ohio, Englannin kieli ja filosofia Ø 1950 tapaa Margaret Meadin ja päättä alkaa antropologian opiskelun Harvardissa Ø 1952-54 Javalle

Lisätiedot

KUINKA TUTKIA UUDEN TESTAMENTIN SOSIAALISTA MAAILMAA? Sosiologia ja antropologia Uuden testamentin tutkimuksen aputieteinä

KUINKA TUTKIA UUDEN TESTAMENTIN SOSIAALISTA MAAILMAA? Sosiologia ja antropologia Uuden testamentin tutkimuksen aputieteinä KUINKA TUTKIA UUDEN TESTAMENTIN SOSIAALISTA MAAILMAA? Sosiologia ja antropologia Uuden testamentin tutkimuksen aputieteinä Risto Uro Kun suoritin ensimmäiset opintoni eksegetiikasta 70-luvulla, tieteenala

Lisätiedot

Sisällys PSYKOLOGIA AUTTAA YMMÄRTÄMÄÄN IHMISIÄ. Psykologia tutkii ihmisen toimintaa. Psykologiassa on lukuisia osa-alueita ja sovelluskohteita

Sisällys PSYKOLOGIA AUTTAA YMMÄRTÄMÄÄN IHMISIÄ. Psykologia tutkii ihmisen toimintaa. Psykologiassa on lukuisia osa-alueita ja sovelluskohteita Sisällys I 1 PSYKOLOGIA AUTTAA YMMÄRTÄMÄÄN IHMISIÄ 10 Psykologia tutkii ihmisen toimintaa 12 Mielen tapahtumat ja käyttäytyminen muodostavat ihmisen toiminnan Psykologian suuntaukset lähestyvät ihmistä

Lisätiedot

Mikä on tieteenfilosofinen positioni ja miten se vaikuttaa tutkimukseeni?

Mikä on tieteenfilosofinen positioni ja miten se vaikuttaa tutkimukseeni? Mikä on tieteenfilosofinen positioni ja miten se vaikuttaa tutkimukseeni? Jyväskylä 31.5.2017 Petteri Niemi Relativismi ja Sosiaalinen konstruktivismi Relativismi (Swoyer 2010) Relativismi on näkemysten

Lisätiedot

Kleopas, muukalainen me toivoimme

Kleopas, muukalainen me toivoimme Luukas 24 : 13-35 16 18 : Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä. Ja hän sanoi heille: "Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?" Niin he seisahtuivat murheellisina

Lisätiedot

Suomalaisten yritysten kokemuksia Kiinasta liiketoiminta-alueena

Suomalaisten yritysten kokemuksia Kiinasta liiketoiminta-alueena Suomalaisten yritysten kokemuksia Kiinasta liiketoiminta-alueena KTT, KM Arja Rankinen Suomen Liikemiesten Kauppaopisto 4.6.2010 Kulttuurinen näkökulma Kulttuurin perusta Kulttuuri Sosiaalinen käyttäytyminen

Lisätiedot

Tiede ja usko kaksi kieltä, yksi todellisuus?

Tiede ja usko kaksi kieltä, yksi todellisuus? Tiede ja usko kaksi kieltä, yksi todellisuus? Uskon ja tieteen vuorovaikutusmallit Neljä vuorovaikutusmallia eli tapaa ymmärtää uskon ja tieteen suhde 1. Konflikti 2. Erillisyys 3. Dialogi 4. Yhteneväisyys

Lisätiedot

Kieli merkitys ja logiikka. 2: Helpot ja monimutkaiset. Luento 2. Monimutkaiset ongelmat. Monimutkaiset ongelmat

Kieli merkitys ja logiikka. 2: Helpot ja monimutkaiset. Luento 2. Monimutkaiset ongelmat. Monimutkaiset ongelmat Luento 2. Kieli merkitys ja logiikka 2: Helpot ja monimutkaiset Helpot ja monimutkaiset ongelmat Tehtävä: etsi säkillinen rahaa talosta, jossa on monta huonetta. Ratkaisu: täydellinen haku käy huoneet

Lisätiedot

Fundamentalismi ja uskonnollinen terrorismi

Fundamentalismi ja uskonnollinen terrorismi Fundamentalismi ja uskonnollinen terrorismi Kimmo Ketola Kirkon tutkimuskeskus Joitakin havaintoja brittiläisistä terroristeista Etnisesti kirjava ryhmä Ei psykopatologioita Koulutustaso vaihteleva Eivät

Lisätiedot

5.12 Elämänkatsomustieto

5.12 Elämänkatsomustieto 5.12 Elämänkatsomustieto Elämänkatsomustieto oppiaineena on perustaltaan monitieteinen. Filosofian ohella se hyödyntää niin ihmis-, yhteiskunta- kuin kulttuuritieteitäkin. Elämänkatsomustiedon opetuksessa

Lisätiedot

Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi

Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi Perustuu väitöskirjaan Sukupuoli ja syntyvyyden retoriikka Venäjällä ja Suomessa 1995 2010 Faculty of Social Sciences Näin se kirjoitetaan n Johdanto

Lisätiedot

5. Oppi ja moraali. Erottaako oppi vai etiikka?

5. Oppi ja moraali. Erottaako oppi vai etiikka? 5. Oppi ja moraali Suomen ev.-lut. kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon väliset neuvottelut oppikysymykset (pelastus, sakramentit jne.) sosiaalieettinen teema (rauhantyö) TA 4/2016 (myös teologia.fi)

Lisätiedot

Helatorstai Joh.17:24-26, Apt.1:6-9 lähtöjuhlan saarna

Helatorstai Joh.17:24-26, Apt.1:6-9 lähtöjuhlan saarna Helatorstai Joh.17:24-26, Apt.1:6-9 lähtöjuhlan saarna Me juhlimme tänään Jeesuksen taivaaseen astumista. Miksi Jeesus meni pois? Eikö olisi ollut parempi, että hän olisi jäänyt tänne. Helposti ajattelemme,

Lisätiedot

Kuvattu ja tulkittu kokemus. Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto

Kuvattu ja tulkittu kokemus. Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto Kuvattu ja tulkittu kokemus Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu 15.4.2011 VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto Esityksen taustaa Tekeillä oleva sosiaalipsykologian väitöskirja nuorten naisten ruumiinkokemuksista,

Lisätiedot

MYYTIT Totta vai tarua?

MYYTIT Totta vai tarua? MYYTIT Totta vai tarua? MYYTTI ON TARINA Arkikielessä myytti merkitsee usein epätotta, satua, juttua vain. Tämä on myytin todellisen olemuksen sivuuttamista ja vähättelyä! Maailmassa on muitakin totuuksia

Lisätiedot

Paavali kirjoittaa monien luotettavina pidettyjen käsikirjoitusten mukaan näin:

Paavali kirjoittaa monien luotettavina pidettyjen käsikirjoitusten mukaan näin: 1Kor 15:47 selitys Paavali kirjoittaa monien luotettavina pidettyjen käsikirjoitusten mukaan näin: "Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on herra taivaasta." (1Kor 15:47). Sana "herra"

Lisätiedot

Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen

Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen Eeva Willberg Pro seminaari ja kandidaatin opinnäytetyö 26.1.09 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys Tarkoittaa tutkimusilmiöön keskeisesti liittyvän tutkimuksen

Lisätiedot

Heikki Räisänen mies myyttien takana Timo Eskola/STI 14.11.2013

Heikki Räisänen mies myyttien takana Timo Eskola/STI 14.11.2013 Heikki Räisänen mies myyttien takana Timo Eskola/STI 14.11.2013 Tuntematon Räisänen Emeritusprofessori Heikki Räisänen on ollut tutkijana varsin itsenäinen. Ensinnäkin hänen näkemyksensä Raamatun tulkinnasta

Lisätiedot

RISTO URO. Rituaalitutkimus

RISTO URO. Rituaalitutkimus RISTO URO Rituaalitutkimus Rituaalit ovat pitkään olleet laiminlyöty tutkimuskohde raamatuntutkimuksessa. Viime aikoina eksegeetit ovat kuitenkin alkaneet soveltaa monitieteisen rituaalitutkimuksen näkökulmia

Lisätiedot

Kristuksen kaksiluonto-oppi

Kristuksen kaksiluonto-oppi Kristuksen kaksiluonto-oppi Katolinen kirkko muotoili kolminaisuusopin 300- ja 400-luvuilla ja täydensi sitä Kristuksen kaksiluonto-opilla Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451. Kirkolla on ollut

Lisätiedot

TUTKIMUSOTTEITA TIEDONINTRESSIN NÄKÖKULMA

TUTKIMUSOTTEITA TIEDONINTRESSIN NÄKÖKULMA TUTKIMUSOTTEITA TIEDONINTRESSIN NÄKÖKULMA Hanna Vilkka KVANTITATIIVINEN ANALYYSI ESIMERKKINÄ TEKNISESTÄ TIEDONINTRESSISTÄ Tavoitteena tutkittavan ilmiön kuvaaminen systemaattisesti, edustavasti, objektiivisesti

Lisätiedot

Tietoteoria. Tiedon käsite ja logiikan perusteita. Monday, January 12, 15

Tietoteoria. Tiedon käsite ja logiikan perusteita. Monday, January 12, 15 Tietoteoria Tiedon käsite ja logiikan perusteita Tietoteoria etsii vastauksia kysymyksiin Mitä tieto on? Miten tietoa hankitaan? Mitä on totuus? Minkälaiseen tietoon voi luottaa? Mitä voi tietää? Tieto?

Lisätiedot

Muotoilumaailman hahmottaminen - Tuotesemantiikka

Muotoilumaailman hahmottaminen - Tuotesemantiikka TUOTESEMANTIIKAN TEORIA kreik. semeion = merkki Tuotesemantiikka kiinnostaa tutkimusmielessä monia erilaisia tuotteiden kanssa tekemisiin joutuvia elämänalueita. Sellaisia ovat esimerkiksi Markkinointi,

Lisätiedot

Opetuksen tavoite: T2 ohjata oppilasta tutustumaan opiskeltavan uskonnon keskeisiin käsitteisiin, kertomuksiin ja symboleihin

Opetuksen tavoite: T2 ohjata oppilasta tutustumaan opiskeltavan uskonnon keskeisiin käsitteisiin, kertomuksiin ja symboleihin T1 herättää oppilaassa mielenkiinto uskonnon opiskelua kohtaan ja opastaa tuntemaan oman perheen uskonnollista ja katsomuksellista taustaa Oppilas herää mielenkiinto uskonnon opiskelua kohtaan. Oppilas

Lisätiedot

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Määritelmiä Laadullinen tutkimus voidaan määritellä eri tavoin eri lähtökohdista Voidaan esimerkiksi korostaa sen juuria antropologiasta

Lisätiedot

Tämä esitys on syntynyt niistä ajatuksista, joita Veikko Anttosen väitöskirja Ihmisen ja maan

Tämä esitys on syntynyt niistä ajatuksista, joita Veikko Anttosen väitöskirja Ihmisen ja maan EKSEGETIIKKA JA KULTTUURIANTROPOLOGIA Risto Uro Tämä esitys on syntynyt niistä ajatuksista, joita Veikko Anttosen väitöskirja Ihmisen ja maan rajat on minussa herättänyt. 1 Anttosen tutkimus on kysymysasettelultaan

Lisätiedot

Teorian ja käytännön suhde

Teorian ja käytännön suhde Teorian ja käytännön suhde Teoria ja käytäntö 1 Pedagogiikka teoriana ja käytäntönä Teorian ja käytännön suhteen ongelma???? Teoria ei voi tarkasti ohjata käytäntöä - teorialta odotettu tässä suhteessa

Lisätiedot

Apologia-forum 25.-27.4.2014

Apologia-forum 25.-27.4.2014 Mikä on kristinuskolle luovuttamatonta? Kuvat: sxc.hu Apologia-forum 25.-27.4.2014 Ryttylän Kansanlähetysopisto Pääpuhujana prof. John Lennox (oxfordin yliopisto) Tiede usko luominen evoluutio www.kansanlahetysopisto.fi/apologiaforum

Lisätiedot

Laadullinen tutkimus. KTT Riku Oksman

Laadullinen tutkimus. KTT Riku Oksman Laadullinen tutkimus KTT Riku Oksman Kurssin tavoitteet oppia ymmärtämään laadullisen tutkimuksen yleisluonnetta oppia soveltamaan keskeisimpiä laadullisia aineiston hankinnan ja analysoinnin menetelmiä

Lisätiedot

ETIIKKA ERI KIRKOISSA IR

ETIIKKA ERI KIRKOISSA IR ETIIKKA ERI KIRKOISSA IR Kristinuskon mukaan niin sanottu kristillinen etiikka on yleispätevä etiikka. Tämä ei tarkoita sitä, että olisi olemassa joku tietty kristinuskoon pohjautuva etiikka. Kristillisen

Lisätiedot

Kaikki uskontosidonnaiset ryhmät. Evankelisluterilainen uskonto 7.11 USKONTO

Kaikki uskontosidonnaiset ryhmät. Evankelisluterilainen uskonto 7.11 USKONTO 7.11 USKONTO Kaikki uskontosidonnaiset ryhmät Uskonnon opetuksessa tarkastellaan elämän uskonnollista ja eettistä ulottuvuutta oppilaan oman kasvun näkökulmasta sekä laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä.

Lisätiedot

Eikev 5. Moos 7: 12-11: 25

Eikev 5. Moos 7: 12-11: 25 1 Eikev 5. Moos 7: 12-11: 25 Hepreankielisessä sanassa eikev on hyvin paljon tarkoitusta. Ensimmäinen tarkoitus on: johdonmukainen, askel askeleelta eteenpäin. Sana eikev tarkoittaa myös kantapäätä. Kaikkivaltias

Lisätiedot

The Caring Ethics, The Caring Teacher Välittäminen on opetuksen kulmakivi, jonka avulla voimme uudistaa koko nykyisen koulujärjestelm

The Caring Ethics, The Caring Teacher Välittäminen on opetuksen kulmakivi, jonka avulla voimme uudistaa koko nykyisen koulujärjestelm The Caring Ethics, The Caring Teacher Välittäminen on opetuksen kulmakivi, jonka avulla voimme uudistaa koko nykyisen koulujärjestelm rjestelmämme! mme! (Noddings,N., 2005, The Challenge to Care in Schools,

Lisätiedot

Etiikan mahdollisuudesta tieteenä. Henrik Rydenfelt Helsingin yliopisto

Etiikan mahdollisuudesta tieteenä. Henrik Rydenfelt Helsingin yliopisto Etiikan mahdollisuudesta tieteenä Henrik Rydenfelt Helsingin yliopisto Etiikka tieteenä? Filosofit ja ei-filosofit eivät pidä etiikkaa tieteenä Tiede tutkii sitä, miten asiat ovat, ei miten asioiden tulisi

Lisätiedot

1. Uskon puolustus. Jyväskylän Vapaaseurakunta

1. Uskon puolustus. Jyväskylän Vapaaseurakunta 1. Uskon puolustus Jyväskylän Vapaaseurakunta 2. Sisältö Klo 12-13.30 Timo K: 1) Katsaus ateismiin ja uusateismiin 2) Mitä meiltä kysytään? Mitä vastamme kysymyksiin? *Miksi on kärsimystä, jos Jumala on

Lisätiedot

Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä

Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä Kaisa Raitio Yhteiskuntapolitiikan laitos Joensuun yliopisto Monitieteisen ympäristötutkimuksen metodit 12.-13.10.2006 SYKE Esityksen

Lisätiedot

Tieteenfilosofia 2/4. Heikki J. Koskinen, FT, Dos. Helsingin yliopisto / Suomen Akatemia

Tieteenfilosofia 2/4. Heikki J. Koskinen, FT, Dos. Helsingin yliopisto / Suomen Akatemia Tieteenfilosofia 2/4 Heikki J. Koskinen, FT, Dos. Helsingin yliopisto / Suomen Akatemia 1 Viisauden sanoja Aristoteleelta Aristoteles (De int. 1.): Ääneen puhutut sanat ovat sielullisten vaikutusten symboleja

Lisätiedot

Ruma merkitys. Tommi Nieminen. XLII Kielitieteen päivät. Kielitieteen epäilyttävin välttämätön käsite. tommi.nieminen@uef.fi. Itä-Suomen yliopisto ...

Ruma merkitys. Tommi Nieminen. XLII Kielitieteen päivät. Kielitieteen epäilyttävin välttämätön käsite. tommi.nieminen@uef.fi. Itä-Suomen yliopisto ... Ruma merkitys Kielitieteen epäilyttävin välttämätön käsite Tommi Nieminen tomminieminen@ueffi Itä-Suomen yliopisto XLII Kielitieteen päivät 21 23 toukokuuta 2015, Vaasa Merkitys, subst lingvistisen merkityksen

Lisätiedot

Tieteenfilosofia 3/4. Heikki J. Koskinen, FT, Dos. Helsingin yliopisto / Suomen Akatemia

Tieteenfilosofia 3/4. Heikki J. Koskinen, FT, Dos. Helsingin yliopisto / Suomen Akatemia Tieteenfilosofia 3/4 Heikki J. Koskinen, FT, Dos. Helsingin yliopisto / Suomen Akatemia 1 Keskeisiä peruskäsitteitä Päättely on sellaista ajattelutoimintaa, joka etenee premisseistä eli oletuksista johtopäätökseen

Lisätiedot

USKONTO Opetuksen tavoitteet Aihekokonaisuudet Arviointi

USKONTO Opetuksen tavoitteet Aihekokonaisuudet Arviointi USKONTO Uskonnonopetuksen keskeinen tehtävä on perehdyttää opiskelija omaan uskontoonsa, sen kulttuuriperintöön sekä uskonnosta nousevaan elämänkatsomukselliseen ja eettiseen ajatteluun. Muihin uskontoihin

Lisätiedot

Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet

Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet 1. Kysy Asiakkaalta: Tunnista elämästäsi jokin toistuva malli, jota et ole onnistunut muuttamaan tai jokin ei-haluttu käyttäytymismalli tai tunne, tai joku epämiellyttävä

Lisätiedot

Johanneksen saarna tulevasta (Q 3:16-17)

Johanneksen saarna tulevasta (Q 3:16-17) Ek 222/tekstikurssi/RU/20 1 Johanneksen saarna tulevasta (Q 3:1-1) Matt. 3:11- Luuk. 3:1-1 1,,,,, 1, 1,. 2 Mark. 1:-,.,. Sanastoa ja kielellisiä huomioita Matt. ilmaisee tässä tarkoitusta substantivoitu

Lisätiedot

DOGMATIIKKA. Dogmatiikassa tarkastellaan kristinuskon oppia eli... Mitä kirkko opettaa? Mihin kristityt uskovat? Mikä on uskon sisältö ja kohde?

DOGMATIIKKA. Dogmatiikassa tarkastellaan kristinuskon oppia eli... Mitä kirkko opettaa? Mihin kristityt uskovat? Mikä on uskon sisältö ja kohde? DOGMATIIKKA Dogmatiikassa tarkastellaan kristinuskon oppia eli... Mitä kirkko opettaa? Mihin kristityt uskovat? Mikä on uskon sisältö ja kohde? JUMALA RAKKAUS EHTOOLLINEN KIRKKO PELASTUS USKONTUNNUSTUKSET

Lisätiedot

VALTIO-OPPI PERUSOPINNOT 25 OP

VALTIO-OPPI PERUSOPINNOT 25 OP 1 (5) VALTIO-OPPI PERUSOPINNOT 25 OP Oletko kiinnostunut politiikan ja vallan tutkimuksesta, poliittisista järjestelmistä ja poliittisen ajattelun kehityksestä? Valtio-opin opinnot tarjoavat perustietoja

Lisätiedot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Totuudesta väitellään Perinteinen käsitys Tutkimuksella tavoitellaan a. On kuitenkin erilaisia käsityksiä. Klassinen tiedon määritelmä esitetään Platonin

Lisätiedot

Osallisuuden ja kokemuksen prosessointia tehtävän avulla

Osallisuuden ja kokemuksen prosessointia tehtävän avulla Osallisuuden ja kokemuksen prosessointia tehtävän avulla POIMU Sosiaalityön käytännönopettajien koulutus Kirsi Nousiainen 13.11.2014 Lahti 13.11.2014 Kirsi Nousiainen 1 Kolme näkökulmaa ohjaukseen 1. Ihminen

Lisätiedot

Uskonto. Ylöjärven opetussuunnitelma 2004 KAIKKI USKONTOSIDONNAISET RYHMÄT ORTODOKSINEN USKONTO

Uskonto. Ylöjärven opetussuunnitelma 2004 KAIKKI USKONTOSIDONNAISET RYHMÄT ORTODOKSINEN USKONTO Ylöjärven opetussuunnitelma 2004 Uskonto KAIKKI USKONTOSIDONNAISET RYHMÄT Uskonnon opetuksessa tarkastellaan elämän uskonnollista ja eettistä ulottuvuutta oppilaan oman kasvun näkökulmasta sekä laajempana

Lisätiedot

PSYKOLOGIA Opetuksen tavoitteet Aihekokonaisuudet Arviointi

PSYKOLOGIA Opetuksen tavoitteet Aihekokonaisuudet Arviointi PSYKOLOGIA Ihmisen toimintaa tutkivana tieteenä psykologia antaa opiskelijalle valmiuksia havainnoida ja ymmärtää monipuolisesti ihmistä ja hänen toimintaansa vaikuttavia tekijöitä. Psykologisen tiedon

Lisätiedot

Sisällys Esipuhe 11 Johdanto 14 Tieteen arvovalta ja tieteellisen keskustelun vapaus 28 Myytti pyyteettömästä tieteentekijästä 36 Tieteen rajat ja rajojen vartijat 39 Kirjan perusjuoni 44 Aukkojen jumala

Lisätiedot

Koulujen ja päiväkotien uskonnon opetus, perinteiset juhlat ja uskonnon harjoittaminen

Koulujen ja päiväkotien uskonnon opetus, perinteiset juhlat ja uskonnon harjoittaminen Koulujen ja päiväkotien uskonnon opetus, perinteiset juhlat ja uskonnon harjoittaminen 23.2.2015 Tilaisuuden tavoite Uskonnon opetuksen, perinteisten juhlien ja uskonnon harjoittamisen erojen ymmärtäminen

Lisätiedot

Kuinka kohdata maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten välisiä ristiriitoja.

Kuinka kohdata maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten välisiä ristiriitoja. Kuinka kohdata maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten välisiä ristiriitoja. TT, hankevastaava, nuorisokasvasvattaja Katri Kyllönen Kajaani, 27.3.2017 Etnisten vähemmistöryhmien välisen rasismin ehkäisy-,

Lisätiedot

Jorma Joutsenlahti / 2008

Jorma Joutsenlahti / 2008 Jorma Joutsenlahti opettajankoulutuslaitos, Hämeenlinna Latinan communicare tehdä yleiseksi, jakaa Käsitteiden merkitysten rakentaminen ei ole luokassa kunkin oppilaan yksityinen oma prosessi, vaan luokan

Lisätiedot

Kielellisten merkitysten tilastollinen ja psykologinen luonne: Kognitiivisia ja filosofisia näkökulmia. Timo Honkela.

Kielellisten merkitysten tilastollinen ja psykologinen luonne: Kognitiivisia ja filosofisia näkökulmia. Timo Honkela. Kielellisten merkitysten tilastollinen ja psykologinen luonne: Kognitiivisia ja filosofisia näkökulmia Timo Honkela timo.honkela@helsinki.fi Helsingin yliopisto 29.3.2017 Merkityksen teoriasta Minkälaisista

Lisätiedot

Työryhmä 2. Hyväksi havaittuja käytäntöjä tutkimuseettisestä koulutuksesta. Keskiviikko 29.10.2014 Tieteiden talo, 405 Puheenjohtajana Petteri Niemi

Työryhmä 2. Hyväksi havaittuja käytäntöjä tutkimuseettisestä koulutuksesta. Keskiviikko 29.10.2014 Tieteiden talo, 405 Puheenjohtajana Petteri Niemi Työryhmä 2. Hyväksi havaittuja käytäntöjä tutkimuseettisestä koulutuksesta Keskiviikko 29.10.2014 Tieteiden talo, 405 Puheenjohtajana Petteri Niemi Eettinen tutkija... Tunnistaa asioiden eettisen puolen

Lisätiedot

Uskontojen vuoropuhelu kasvatuksessa tienä rauhaan SEN seminaari Kuopiossa 23.10.2009 Arto Kallioniemi

Uskontojen vuoropuhelu kasvatuksessa tienä rauhaan SEN seminaari Kuopiossa 23.10.2009 Arto Kallioniemi Uskontojen vuoropuhelu kasvatuksessa tienä rauhaan SEN seminaari Kuopiossa 23.10.2009 Arto Kallioniemi Suomalainen yhteiskunta muuttunut Aikaisempaa moniarvoisemmaksi ja monikulttuurisemmaksi suomalainen

Lisätiedot

Laadunhallinta yliopistossa. Mikko Mäntysaari

Laadunhallinta yliopistossa. Mikko Mäntysaari Laadunhallinta yliopistossa Mikko Mäntysaari Luennon sisällöstä Luento on pidetty 28.10.2008 Jyväskylän yliopiston sosiaalityön yksikön kehittämispäivänä. Teemana on laadunhallinnan kehittäminen yliopistossa.

Lisätiedot

Puroja ja rapakoita. Elina Viljamaa. Varhaiskasvatuksen päivä Oulun yliopisto SkidiKids/TelLis, Suomen Akatemia

Puroja ja rapakoita. Elina Viljamaa. Varhaiskasvatuksen päivä Oulun yliopisto SkidiKids/TelLis, Suomen Akatemia Puroja ja rapakoita Loviisa Viljamaa & Elina Viljamaa Varhaiskasvatuksen päivä 10.5.2012 Elina Viljamaa Oulun yliopisto SkidiKids/TelLis, Suomen Akatemia Kertominen on kaikilla ihmisillä olemassa oleva

Lisätiedot

Etnografia palvelumuotoilun lähtökohtana

Etnografia palvelumuotoilun lähtökohtana People-centric problem solving Etnografia palvelumuotoilun lähtökohtana Gemic on strategiseen tutkimukseen, ihmislähtöisiin innovaatioihin ja liiketoiminnan kehittämiseen erikoistunut konsulttitoimisto.

Lisätiedot

Johdatus maantieteeseen tieteenalana. Juha Ridanpää 2017

Johdatus maantieteeseen tieteenalana. Juha Ridanpää 2017 Johdatus maantieteeseen tieteenalana Juha Ridanpää 2017 Aluemaantiede Taustalla 1800-luvulle (ja kauemmaksi) asti ulottuva tarve paloitella maailma toisistaan irrallisiksi osiksi. Alexander von Humboldt

Lisätiedot

Kieli merkitys ja logiikka. 4: Luovuus, assosiationismi. Luovuus ja assosiationismi. Kielen luovuus. Descartes ja dualismi

Kieli merkitys ja logiikka. 4: Luovuus, assosiationismi. Luovuus ja assosiationismi. Kielen luovuus. Descartes ja dualismi Luovuus ja assosiationismi Kieli merkitys ja logiikka 4: Luovuus, assosiationismi Käsittelemme ensin assosiationismin kokonaan, sen jälkeen siirrymme kombinatoriseen luovuuteen ja konstituenttimalleihin

Lisätiedot

Pakollisista kursseista UE3:a ei suositella tentittäväksi. Syventävät kurssit voi tenttiä, mutta soveltavia ei.

Pakollisista kursseista UE3:a ei suositella tentittäväksi. Syventävät kurssit voi tenttiä, mutta soveltavia ei. Uskonto (UE) Uskonnon opetukseen kaikille yhteiset aihekokonaisuudet sisältyvät seuraavasti. Opetuksessa annetaan valmiuksia osallistua seurakuntien ja muiden uskonnollisten yhteisöjen toimintaan. Opetuksessa

Lisätiedot

Lähdeviitteiden merkintä (Kielijelppi)

Lähdeviitteiden merkintä (Kielijelppi) Lähdeviitteiden merkintä (Kielijelppi) Copyright 2004 2010, Kielijelppi Palvelun tekijänoikeuksia suojaa Creative Commons -lisenssi Lähdeviitteiden merkitsemiseksi on olemassa useita tapoja. Viitteet voidaan

Lisätiedot

Lapsen osallistava opetus. = Lapsilähtöisyys = Toiminnallisuus/ Kokemuksellisuus

Lapsen osallistava opetus. = Lapsilähtöisyys = Toiminnallisuus/ Kokemuksellisuus Lapsen osallistava opetus = Lapsilähtöisyys = Toiminnallisuus/ Kokemuksellisuus Teemu Lappalainen 2008 Osallistavan opetuksen tavoite Lapsi ymmärtää Lapsi ymmärtää kokemusten kautta Ei toiminnallisuutta

Lisätiedot

Kirkko ja tieteellinen maailmankuva. Arkkipiispa Tapio Luoma

Kirkko ja tieteellinen maailmankuva. Arkkipiispa Tapio Luoma Kirkko ja tieteellinen maailmankuva Arkkipiispa Tapio Luoma 15.3.2019 Maailmankuva Luontoa, ihmistä ja yhteiskuntaa koskevien oletusten tai tietojen systemaattista kokonaisuutta kutsutaan maailmankuvaksi.

Lisätiedot

TIEDONINTRESSI. Hanna Vilkka. 10. huhtikuuta 12

TIEDONINTRESSI. Hanna Vilkka. 10. huhtikuuta 12 TIEDONINTRESSI Hanna Vilkka JÜRGEN HABERMASIN TEORIA TIEDONINTRESSEISTÄ Kokemukset organisoituvat yhteiskunnalliseksi tiedoksi pysyvien ja luonnollisten maailmaa kohdistuvien tiedon intressien avulla.

Lisätiedot

Fenomenografia. Hypermedian jatko-opintoseminaari Päivi Mikkonen

Fenomenografia. Hypermedian jatko-opintoseminaari Päivi Mikkonen Fenomenografia Hypermedian jatko-opintoseminaari 12.12.2008 Päivi Mikkonen Mitä on fenomenografia? Historiaa Saksalainen filosofi Ulrich Sonnemann oli ensimmäinen joka käytti sanaa fenomenografia vuonna

Lisätiedot

Lyhyet kurssikuvaukset

Lyhyet kurssikuvaukset Uskonto, evankelis-luterilainen Pakolliset 1-2, syventävät 3-6, soveltava 7 Kurssit suositellaan suoritettavaksi numerojärjestyksessä. UE01 Uskonto ilmiönä kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin jäljillä

Lisätiedot

KIRJALLISUUTTA 1. Tieteen etiikka KIRJALLISUUTTA 3 KIRJALLISUUTTA 2 KIRJALLISUUTTA 4 KIRJALLISUUTTA 5

KIRJALLISUUTTA 1. Tieteen etiikka KIRJALLISUUTTA 3 KIRJALLISUUTTA 2 KIRJALLISUUTTA 4 KIRJALLISUUTTA 5 KIRJALLISUUTTA 1 Tieteen etiikka 11 Tieteellinen maailmankatsomus I: maailmankatsomusten aineksia Clarkeburn, Henriikka ja Arto Mustajoki, Tutkijan arkipäivän etiikka, Vastapaino, Tampere 2007. Hallamaa,

Lisätiedot

Tieteenfilosofia 4/4. Heikki J. Koskinen, FT, Dos. Helsingin yliopisto / Suomen Akatemia

Tieteenfilosofia 4/4. Heikki J. Koskinen, FT, Dos. Helsingin yliopisto / Suomen Akatemia Tieteenfilosofia 4/4 Heikki J. Koskinen, FT, Dos. Helsingin yliopisto / Suomen Akatemia 1 Tieteellinen selittäminen Tieteellisen tutkimuksen perustehtävä on maailmaa koskevan uuden ja totuudenmukaisen

Lisätiedot

Tekstianalyysi Lotta Lounasmeri Viestinnän laitos

Tekstianalyysi Lotta Lounasmeri Viestinnän laitos Viestinnän menetelmät I Tekstianalyysi 03.12. 2008 Lotta Lounasmeri Viestinnän laitos Tekstintutkimuksen konstruktivistinen lähtl htökohta Sosiaalinen konstruktivismi -> > todellisuuden sosiaalinen rakentuminen.

Lisätiedot

4. Ilmoitus. Room. 1:19-23

4. Ilmoitus. Room. 1:19-23 4. Persoonallinen Jumala ja kristinuskon totuusvaatimus ihminen oppii tuntemaan Jumalan vasta kun Jumala itse kertoo itsestään ihmisen osuus? ilmoituksen käsite Raamatun asema ilmoituksessa kokemus ja

Lisätiedot

SUOMEN HELLUNTAIKIRKKO

SUOMEN HELLUNTAIKIRKKO SUOMEN HELLUNTAIKIRKKO Suomen Helluntaikirkon julkaisuja 2 2014 tekijät, Suomen Helluntaikirkko ja Aikamedia Oy Raamatunlainauksissa on käytetty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen

Lisätiedot

Onko empiirinen käänne vain empirian kääntötakki?

Onko empiirinen käänne vain empirian kääntötakki? Onko empiirinen käänne vain empirian kääntötakki? Tommi Nieminen 40. Kielitieteen päivät, Tampere 2. 4.5.2013 Empiria (kielitieteessä)? lähtökohtaisesti hankala sana niin käsitteellisesti kuin käytöltään

Lisätiedot

KESKUSTELUNANALYYSI. Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009

KESKUSTELUNANALYYSI. Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009 KESKUSTELUNANALYYSI Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009 Esitelmän rakenne KESKUSTELUNANALYYTTINEN TAPA LUKEA VUOROVAIKUTUSTA ESIMERKKI: KUNINGAS ROLLO KESKUSTELUNANALYYSIN PERUSOLETTAMUKSET

Lisätiedot

Fakta- ja näytenäkökulmat. Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto

Fakta- ja näytenäkökulmat. Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Fakta- ja näytenäkökulmat Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mikä on faktanäkökulma? sosiaalitutkimuksen historia: väestötilastot, kuolleisuus- ja syntyvyystaulut. Myöhemmin kysyttiin ihmisiltä tietoa

Lisätiedot

Käsitteistä. Reliabiliteetti, validiteetti ja yleistäminen. Reliabiliteetti. Reliabiliteetti ja validiteetti

Käsitteistä. Reliabiliteetti, validiteetti ja yleistäminen. Reliabiliteetti. Reliabiliteetti ja validiteetti Käsitteistä Reliabiliteetti, validiteetti ja yleistäminen KE 62 Ilpo Koskinen 28.11.05 empiirisessä tutkimuksessa puhutaan peruskurssien jälkeen harvoin "todesta" ja "väärästä" tiedosta (tai näiden modernimmista

Lisätiedot

Luento 8. Moraaliaistiteoria (moral sense) Paroni Shaftesbury ( ) Francis Hutcheson( )

Luento 8. Moraaliaistiteoria (moral sense) Paroni Shaftesbury ( ) Francis Hutcheson( ) Luento 8 Moraaliaistiteoria (moral sense) Empiirinen argumentti: ihmiset eivät todellisessa elämässä näytä olevan egoisteja Keskeiset (historialliset) kysymykset: mikä on inhimillisen sosiaalisuuden taustalla?

Lisätiedot

Sulkevat ja avaavat suhteet

Sulkevat ja avaavat suhteet Sulkevat ja avaavat suhteet Nuoret, vertaisuus ja yhteisöllinen kiinnittyminen Sosiaalipedagogiikan päivät Mikkeli 7.4.2017 Riikka Korkiamäki riikka.korkiamaki@uta.fi Lähtökohta-ajatus Intiimikään suhde

Lisätiedot

410070P Kasvatussosiologia: Yhteiskunta, kasvatusinstituutiot ja sosiaalinen vuorovaikutus (4op)

410070P Kasvatussosiologia: Yhteiskunta, kasvatusinstituutiot ja sosiaalinen vuorovaikutus (4op) 410070P Kasvatussosiologia: Yhteiskunta, kasvatusinstituutiot ja sosiaalinen vuorovaikutus (4op) KT Veli-Matti Ulvinen - Osa III - Kasvatussosiologia osana kasvatustieteitä Kasvatustiede tieteiden välistä

Lisätiedot

b) Määritä myös seuraavat joukot ja anna kussakin tapauksessa lyhyt sanallinen perustelu.

b) Määritä myös seuraavat joukot ja anna kussakin tapauksessa lyhyt sanallinen perustelu. Johdatus yliopistomatematiikkaan Helsingin yliopisto, matematiikan ja tilastotieteen laitos Kurssikoe 23.10.2017 Ohjeita: Vastaa kaikkiin tehtäviin. Ratkaisut voi kirjoittaa samalle konseptiarkille, jos

Lisätiedot

LAADULLISESTA SISÄLLÖNANALYYSISTÄ

LAADULLISESTA SISÄLLÖNANALYYSISTÄ LAADULLISESTA SISÄLLÖNANALYYSISTÄ Aineiston ja teorian suhde INDUKTIIVINEN ANALYYSI Tulokset/teoria muodostetaan aineiston perusteella Tutkimuskysymykset muotoutuvat analyysin edetessä ABDUKTIIVINEN ANALYYSI

Lisätiedot

HAVAINTO LÄhde: Vilkka 2006, Tutki ja havainnoi. Helsinki: Tammi.

HAVAINTO LÄhde: Vilkka 2006, Tutki ja havainnoi. Helsinki: Tammi. HAVAINTO LÄhde: Vilkka 2006, Tutki ja havainnoi. Helsinki: Tammi. 1 MIKÄ ON HAVAINTO? Merkki (sana, lause, ajatus, ominaisuus, toiminta, teko, suhde) + sen merkitys (huom. myös kvantitatiivisessa, vrt.

Lisätiedot

Islamin perusteet. ja islamilainen arki. 12. lokakuuta 16

Islamin perusteet. ja islamilainen arki. 12. lokakuuta 16 Islamin perusteet ja islamilainen arki Luennoitsijasta Veijo Fiskaali Valtiotieteiden maisteri Käytännöllinen filosofia (tunnef.) Filosofian maisteri Uskontotiede (islamin synty) Uskonnondidaktiikan tohtoriopiskelija

Lisätiedot

Avaimia päivähoidon arkeen erityispäivähoidon kehittäminen osana varhaiskasvatusta Länsi ja Keski-Uudellamaalla

Avaimia päivähoidon arkeen erityispäivähoidon kehittäminen osana varhaiskasvatusta Länsi ja Keski-Uudellamaalla Sinikka Kuosmanen_luentorunko Sivu 1/14 Kolme kulmakiveä 1. Lapsi yrittää jatkuvasti ja spontaanisti saada kontaktia vanhempiinsa. 2. Vanhemmat osoittavat ottaneensa vastaan lapsen aloitteet. 3. Vanhempien

Lisätiedot

Eettisten teorioiden tasot

Eettisten teorioiden tasot Eettisten teorioiden tasot ETENE 7.12.2010 Olli Loukola Käytännöllinen filosofia, Politiikan & talouden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto 1 MORAALIN OSA-ALUEET eli moraali sosiaalisena instituutiona

Lisätiedot