Magna Taledo Information

Transkriptio

1 Muistio (päivitetty) Raimo E. O. Stenberg Magna Taledo Information VAPAAMUURARIUS YHDISTYSTOIMINNALLISENA KULTTUURINA 1. Suomalaiset vapaamuurarijärjestöt yhteiskunnallisina kosketuspintoina <eli niiden nykyinen yhdistysrakenteellinen, -toiminnallinen ja -oikeudellinen tilanne> Vapaamuurarijärjestöt on monasti koettu demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen yli ja ohi valtaa käyttävinä, vaarallisia "saloja" ja "valoja" omaavina salaseuroina. Varsin usein ovat nykyaikanakin olleet esillä ne mahdolliset ristiriidat, jotka heidän hyvä veli- ja sosieteettikytköstensä, konsensuaalikontrahtiensa sekä erityisesti em. salojen ja valojen puitteissa saattavat ilmetä vapaamuurareiden yhteiskunnallisessa toiminnassa ja toisaalta heidän vapaamuurareina antamien kuuliaisuusvakuutusten ja alistumisvelvoitteiden sekä viranhaltioina ja viranomaisina antamiensa virka- tuomarin-, pappis- yms. valojen välillä. Epäilyissä on sekoitettu usein muurariuden aatesisältö ja järjestöllinen toiminta toisiinsa. Vapaamuurariuden perinteisiä uskonnollisia arvoja ja etiikkaa kantavassa aatteessa ei ole kuitenkaan vähintäkään tilaa näin muodostuneille epäilyille tai ei pitäisi olla Sen sijaan aatteesta etääntyneessä ja yhdistysoikeudellisesti arveluttavassa järjestötoiminnassaan ja sen sisäisessä hallinnollisessa ja oikeudellisessa, caesarismia ilmentävässä vallankäytössä vapaamuurarit ovat monesti itse antaneet epäilyihin aihetta, mm. julistamalla järjestönsä epädemokraattiseksi sekä hallinnoltaan hierarkkiseksi ja yksinvaltaisen autoritaariseksi. Näin tapahtuu vielä nykypäivän Suomessakin - perustuslaillisessa demokratiassa! Muurarijärjestöjen jäsenille selitetään, että "heidän järjestönsä on epädemokraattinen yhteisö" ja että "vapaamuurariloosi ei itse asiassa ole mikään yhdistyslain tarkoittama yhdistys." Suomen V. ja O:M. suurloosin sijaissuurmestari tunnusti tämän epädemokratian Koilliskulma - lehdessä 4/2004: "Totta on, että muodollisesti meidän järjestöstämme puuttuu kaikki demokratia..." ja jatkoi: "Pitkän perinteen kantajina olemme sitoutuneet mestarin - niin myös suurmestarin - yksinvallan alaisiksi ja vieläpä sen kantajiksi tuleville muuraripolville" ja jatkoksi: "Se on pelin henki ja joka ei siihen suostu, on luvannut pitämättömiä. Saman lehden numerossa 2/2008 lehtikirjoitus sai vahvistuksensa järjestön silloisen suurlainvalvojan todistellessa, että vapaamuurarius ei voi olla demokraattinen ainakaan muodollisesti" ja "jos se sellaiseksi muodostetaan, niin kysymys ei ole vapaamuurariloosista vaan jostain muusta, jollaisena se ei voi olla suurloosin jäsen." Vahvistusta vahvistukselle ilmentää erään muurarijärjetön suurmestarin järjestölehteensä siteeraama kohta ns. perussäännön Vanhoista Käskyistä: Näitä muinaisaikaisia loosien valtiaita ja käskijöitä, ylempiä ja alempia, kutakin asemassaan, on kaikkien veljien toteltava vanhojen käskyjen ja ohjesäännön mukaisesti nöyryydellä, kunnioitukselle, rakkaudella ja innolla. Jatkoksi hän toteaa, että "kohdasta käy ilmi ylitse muiden: vapaamuurarisääntöjen kunnioitus ja kuuliaisuusvelvoite" ja että perussäännön huolellinen lukeminen ja sisäistäminen vasta avaavat silmät ymmärtämään, että vapaamuurarius on yhtä suurta kuuliaisuusvelvoitetta. Loosissa toteutettu vallankäyttö on, kuten on käynyt ilmi, kauhistus niille, jotka ovat liian innokkaasti imeneet yhteiskunnan tasaarvo- ym. oppeja elämän ohjeikseen. Sanottu osoittaa, että muurarijärjestöt - erityisesti niiden ns. keskusyksiköt - ovat tuossa caesarismia ilmentävässä yhdistystoiminnassaan ja samalla koko järjestökulttuurissaan unohtaneet perustuslaillisen demokratian ja siinä vallitsevat kansanvaltaisuuden periaatteet. Tällaisina ne toimivat yhteiskunnassa demokraattisen ja oikeudellisen vallan ns. muurarillisena ylivaltana itselleen omineina jengityyppisinä alakulttuureina. Tämä kulttuuri on betoniin upotettua ja valettua todellisuutta. Tällaiset kulttuurit muodostuvat oligarkkisista yksityisten klikkityyppisten toimijoiden yhteenliittymistä. Nämä keskusjärjestöiksi itseään kutsuvat jengityyppiset liittymät eivät ole rekisteröityjä yhdistyksiä. Mitä ja minkä muotoisia kongregaatiota ne sitten mm. oikeudelliselta anatomialtaan ovat, siihen pyritään tässä dokumentissa antamaan niiden yhdistysoikeudelliseen, eettiseen ja sosiaalisen ulottuvuuteen kytkeytyvä vastaus.

2 2. Vapaamuurariuden yhdistystoiminnan lähihistoriasta 2.1 Yhdistystoiminnan rekisteröityminen 1980-luvulla Kansanedustaja Heli Astala teki v vapaamuurareista eduskuntakyselyn: "Onko hallituksen käsityksen mukaan mahdollista, että tuomarin tai muun virkamiehen jäsenyys vapaamuurarijärjestössä vaikuttaisi tämän virkatoimintaan, ja jos on, aikooko hallitus ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin vapaamuurarijärjestön sekä sen jäseninä olevien virkamiesten toimenpiteiden tutkimisen suhteen." Vastauksena ministeri Christoffer Taxell totesi mm.: "Vapaamuuraritoiminnan keskuselimenä Suomessa toimii yhdistysrekisteriin merkitty Suomen V. ja O. M. Suur-Loosi ry." Hän totesi myös, että "yhdistyksen sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on yhdistää maassamme toimivat vapaamuurarit ylläpitämällä vapaamuurarien perinnäistapoja sekä harjoittamalla yhteiskunnallista valistus-, avustus- ja hyväntekeväisyystoimintaa." Lausuma ei pitänyt paikkaansa olemassa olevaan tilanteeseen nähden, sillä ko. toiminnallisesti sammunut henkilöjäsenyhdistys - Suur-Loosi ry - ei ollut mikään "keskuselin", johon muurariuden rekisteröimättömällä järjestötoiminnalla ja rekisteröimättömillä loosiyhdistyksillä olisi tuolloin (v. 1981) ollut yhdistystoiminnallista kosketuspintaa. Itse asiassa koko järjestöllä - seurapiirillä - ei ollut mitään yhdistysoikeudellisesti relevanttia muotoa, vaan se oli loosiyhdistysten joukko, jolla oli johdossaan rekisteröimätön, omatekoisella muurarillisella perussäännöllä itse itsensä muodostava ja itse itseään täydentävä, Suomen V. ja O.M. suurloosiksi kutsuttu henkilöjäsenyhdistys. Eduskuntakyselyn jälkeen henkilöjäsenyhdistykselle tulikin kiire rekisteröidä järjestö! Em. toiminnaltaan laantuneen Suur-Loosi ry:n ylimääräiseksi sanotussa kokouksessa sen nimi muutettiin Suomen suurloosi ry:ksi. Sääntömuutoksella siitä tehtiin rekisteröityvien loosiyhdistysten muodostama, järjestön toimintaa koordinoiva ja palveleva keskuselin. Rekisteröityminen jäi teoreettiseksi ja muodolliseksi, sillä yhdistyslain mukaisten yhdistyssääntöjen ja muurarillisten menettelytapaohjeiden keskinäisiä suhteita ei kyetty ratkaisemaan eikä toimintaa sopeuttamaan yhdistyslain ja -sääntöjen mukaisiin kehyksiin. Kaiken lisäksi rekisteröidyksi aiotun toiminnan - eli Suomen suurloosi ry:n rinnalle jäi em. muurarillista ylivaltaa - caesarismia - ylläpitävänä keskuselimenä jai muurarillisena yläkulttuurina edelleenkin toimimaan em. rekisteröimätön henkilöklikkiorganisaatio, Suomen V. ja O.M. suurloosi. Myös rekisteröityneitä loosiyhdistyksiä hallinnoimaan jäivät vastaavasti entiset rekisteröimättömät, tyhjästä jälleensyntyneet loosit. Tämän seurauksena järjestön toimintaan syntyi hallinnollinen näköharha ja kaaos sekä näiden myötä aivan uusi, yhdistyslain kiertämiseksi katsottava ja "muurarilliseksi" selitetty yhdistystoiminnallinen käytäntö. Näin muurariyhdistykset ryhtyivät harjoittamaan samanaikaisesti sekä rekisteröityä että rekisteröimätöntä, kahden hallinnon ja säännöstön mallilla toteutettua yhdistystoimintaa. Juristiveljet kirjoittavat muistiossaan maaliskuussa, 2004, Rekisteröimättömän suurloosin asemasta: Yhdistyslain näkökulmasta on mahdotonta että yksi ja sama yhdistys voisi toimia käyttäen samanaikaisesti kaksia toisistaan poikkeavia sääntöjä. Yhdistys ei myöskään voi toimia samanaikaisesti sekä rekisteröitynä että rekisteröimättömänä. Tilanteen aiheuttamista oikeudellisista ristiriidoista varoittavan sekä myös oikeuden suuntaan osoittavan sitaatin löydämme hovioikeudenpresidentti Touko Kososen pääkirjoituksesta, "Vapaamuurarit ja julkisuus" (Koilliskulma -lehti 2/1997): "Loosien rekisteröityminen on synnyttänyt rekisteröidyn yhdistyksen ja vapaamuurariloosin välille dualismin, jonka pelkään joskus purkautuvan oikeudenkäynteinä, joissa saatamme joutua naurettavaan valoon." Näin tapahtuikin, sillä näköharhan puitteissa törmättiin suurloosin yhdistyslailla säätelemättömään, virallisen keskuselimen yli ja ohi toteuttamaan vallankäyttöön ja päätöksentekoon. Kysymys oli muurarilliseksi mystifioidusta, oligarkkisesta ja epädemokraattisesta valtarakenteesta, jossa päätöksenteon oikeuttamisperiaatteet antoivat tilaa kirjoitetut lait sivuuttaville hallinnollisille omavaltaisuuksille, kuin myös epädemokraattisen vallankäytön välineiksi laadituille, lain ja yhdistyssääntöjen luonnetta omaamattomille säännöstöille. Valtansa ja sitä konstituoivan perussääntönsä lumoissa toiminut suurloosi ei tiedostanut tapa- ja hallintokulttuurinsa yhdistysoikeudellista ristiriitaisuutta. Tällaisen järjestö- ja valtarakenteen toiminnan konkreettinen, syy- ja seuraussuhteinen toteutuma oli nähtävissä merkkimestarimuurarijärjestön säälittävänä, oikeusjärjestelmämme käsittelyyn yltä- 2

3 neenä pitäisikö heidän toimintansa keskeyttää suurloosin aktiivein toimenpitein -kalabaliikkina. (ks. Tiedote vapaamuurarillisesta oikeusdraamasta: ) Kalabaliikin taustalta pilkotti jo pitkään jatkunut epäterve rituaalikeskustelu. Se oli johtanut veljeskunnan vakaviin, sisäisiä sosiaalisia suhteita vahingoittaviin häiriöihin sekä niistä johtuviin yhteisöllisiin ja yhdistystoiminnallisiin sekä kuten todettiin - jopa oikeudellisiin komplikaatioihin. Monet niistä ilmenivät seuraavassa osiossa kuvattavina, järjestörakenteen uuden muutoksen seurausvaikutuksina, jotka mm. purkivat rekisteröidyn järjestötoiminnan, katkaisivat jäsenyysyhteydet ja näin myös kansanvaltaiset päätöksentekoväylät kentän ja keskuselimen väliltä. Eduskuntakyselyn yhteydessä rekisteröidyksi esitetty toiminta ja 1980-luvun alussa toteutettu "rekisteröitymisnäytelmä" olivat siis harhautusta, jolla erehdytettiin oikeusministeriä, eduskuntaa ja oikeusviranomaisia sekä samalla koko yhteiskuntaa uskomaan, että vapaamuurarius vastoin todellisuutta - olisi rekisteröityä yhdistystoimintaa. Päinvastoin, se oli yhdistystoimintaa, jossa yhdistyslain mukainen säätely ei toteutunut ja jonka säännöissä suhdeyhteyksiä ja sovellutuksia perustuslakiin mm. perusoikeuksia ja kansanvaltaa koskevissa kohdissaan ei oltu otettu huomioon. 2.2 Rekisteröidystä rekisteröimättömään toimintaan Vuonna 2001 tapahtui muodollisena toteutuneen liittomuotoisen, rekisteröidyn järjestörakenteen purku sääntömuutoksella. Muuttamalla toiminta rekisteröimättömäksi ja siten yhdistyslain ns. suojasäännöt toiminnassa sivuuttaen, pyrittiin suojaamaan em. suurloosin asema ja valta loosiyhdistysten muodostaman, vapaamuurarijärjestöksi kutsutun seurapiirin johdossa suojaamaan se rekisteröidyn, yhdistyslailla säädellyn ja valvotun toiminnan sitä häiritsemättä. Tempulla pyrittiin peittelemällä ratkaisemaan sekasortoinen, yhdistysoikeudellisesti komplisoitunut, jopa oikeudenkäynteihin ulottunut oikeudellisesti ongelmallinen tilanne. Yhdistystoiminnallisen vallankäytön ja loosiyhdistysten keräämän omaisuuden kaapanneeksi sekä loosiyhdistysten 1980-luvulla muodostaneen Suomen suurloosi ry:n miehittäneeksi "keskuselimeksi" tässä yhdistysoikeudellisesti täysin hahmottomaksi - olemattomaksi - palanneessa "järjestössä" työntyi sentralisoidun hallinnollisen, taloudellisen ja oikeudellisen vallankäytön konkretismia edustava ja sellaisena "korkeimman vallan" Suomen tasavallan alueella "muinaisaikaista vapaata ja oikeutettua muurariutta" koskevissa asioissa omaavaksi ilmoittautunut rekisteröimätön henkilöjäsenorganisaatio - Suomen V. ja O.M. suurloosi. Miehitetystä keskuselin ry:stä muodostettiin suurloosin jäsenistä ns. suurvirkailijoista - koostuva, kaapattua omaisuutta hoitava bulvaaniyhdistys, jolle rekisteröimätön isäntäyhdistys myös voi antaa taloudellisia ja oikeudellisia asioitaan hoidettavaksi. Näin tapahtui siitä huolimatta, vaikka rekisteröimättömästä, oikeustoimikelvottomasta ja yleishyödyllisen yhdistyksen statusta omaamattomasta Suomen V. ja O.M. suurloosista ei ole vapaamuurarijärjestön kaltaisen organisaation lailliseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi keskuselimeksi. Ei varsinkaan, koska tämän jäsenistöltään epämääräisen, ilman yhdistyssääntöjä toimivan henkilöorganisaation toiminta muurarillisissa seurapiireissä on viime vuosikymmeninä ollut sanan mukaisesti yhtä vallattoman röyhkeää kuin käenpojan pesiminen vieraassa pesässä. Kuten sanottu, tämä röyhkeä "käenpoika" kuoriutui rekisteröityneen ja näin yhteiskuntakelpoiseksi vuonna 1983 järjestäytyneen Suomen suurloosi ry:n pesässä jo samalla vuosikymmenellä. Vuonna 2001 em. Suomen suurloosi ry:n yhdistysrakenteen ja -sääntöjen muutoksella "käkemme" dementoi pesän alkuperäisten asukkien rekisteröityjen loosiyhdistysten - toiminnan valloittamassaan pesässä, manipuloi heitä purkamaan rekisteröintinsä ja eristi heidät siten järjestöllisestä päätöksenteosta ja toiminnasta sallien rekisteröintinsä säilyttäneille loosiyhdistyksille kuitenkin yhdistyslain velvoittamana saavutettuna jäsenetuna asumisoikeuden pesän rekisteröidyksi Suomen suurloosi ry:ksi jääneessä fasadiosassa - joka sekin asuminen yritettiin, siinä epäonnistuen (yhdistysrekisterin puututtua asiaan) vuoden 2007 sääntömuutoksella kumota Yhdistystoiminnallista alakulttuuria 3.1 Suurloosi - rekisteröimätön, oligarkkinen henkilöorganisaatio Näin vallan kaapannut rekisteröimätön henkilöorganisaatio Suomen V. ja O.M. suurloosi - muutti

4 pesän alkuperäisen yhdistysoikeudellisen rakenteen ja hallinnon jengityyppisenä tapa- ja alakulttuurina toteutettavaksi yhdistystoiminnaksi. Näin se ryhtyi omilla perussäännöillään ja suurloosistrategisilla päätöksillään myllertämään pesän toiminnallisia muotoja muurariuden aatteelliselle sisällölle sekä sen kasvatuksellisille tarkoitusperille kohtalokkain seurauksin. Aidon, perinteisen vapaamuurariuden ja vapaamuurarijärjestön suhteen tämä uusi järjestörakenne, kuten sen harjoittama toiminta ja sen muurarillinen keskuselin suurloosi - ovat falsifikaatiota, eli väärennöstä, jossa väärennöksessä lait ja legendat ovat joutuneet keskinäiselle törmäyskurssille. Syy löytyy siitä, että henkilöklikkinä toimivan Suomen V. ja O.M. suurloosin muurariutta koordinoivaa toimintaa sävyttävät monien muurarillisten deluusioiden, fiktioiden ja legendojen kirjot - yhdistysoikeudellisine harhanäkyineen sekä omaperäisine yhdistystoiminnallisine sepitteineen ja käytäntöineen. Sepitteiden ja deluusioiden sekamelskassa on järjestötietoisuudelta puuttunut vapaamuurariuteen, sen sisältöön, toimintaan ja toimintatapoihin kohdistuva asiantuntemus, kuten on puuttunut myös yhdistystoiminnallinen ja -oikeudellinen tietämys. Sepitteellisyyttä yhdistystoiminnasta kuvaa Koilliskulmaan järjestötasolta kirjoitettu lausunto: Yhdistysten rekisteröinti on sata vuotta sitten käyttöönotettu omituinen sääntö. Missään muussa Euroopan maassa ei tunneta ry -systeemiä, joka Suomessa periytyy keisarivallan ajalta Tämä manifesti lienee johdettu suurmestarin ja suurloosin caesarismia konstituoiviksi ja eksessiivisen klerikaalisiksi laadituista perussäännöistä, joiden muodostamaa muurarillista satumaailmaa ja niiden kaiken sovinnaisuuden sekä moraalin periaatteiden ja jopa lainkin rajat ylittävän hallintomallin alakulttuuria - pudelns kern iä - kuvaa erään satumaailman edustajan kerronta (Mon, 24 May :57) ns. nettimuurarien keskustelupalstalla: Suomen yhdistyslaki lähtee perusteiltaan siitä, että me jäsenet valitsemme johtomme ja myös sen vapautamme kun aihetta on. Sen sijaan loosi on hallintoineen peräisin yksinvaltiusajalta, jolloin demokratia oli vielä tuntematonta. Siksi loosin mestari ei voi erota tehtävästään, häntä ei voida kritikoida loosissa jne. Muinaisessa V ja OM loosissa siis valta kulkee toisin kuin ry:ssä ylhäältä alas, ts. meidän kaikkien tulee nauttia suurmestarin luottamusta Nämä kaksi sinänsä vastakohtaista doktriinia toimivat vain ja ainoastaan siten yhdessä, että me muinaisen loosin jäseninä ja annettuamme erinäisiä sitoumuksia asteita saadessamme olemme sidottuja noihin vakuutuksiimme kaikessa VM toiminnassamme ja siis myös äänestyskäyttäytymisessämme ry:n kokouksissa. Toimimme ry:ssä siten kuin loosi (-> mestari) on päättänyt... Jos siis nyt - tänä päivänä - tehtäisiin Heli Astalan eduskuntakyselyä vastaava kysely mikä ei ehkä po. järjestön tervehdyttämisen kannalta olisi lainkaan hassumpi ajatus vastaus kuuluisi: Vapaamuurarius ei ole rekisteröity järjestö eikä se harjoita rekisteröityä yhdistystoimintaa. Sen johdossa ilmoittaa toimivansa henkilöjäsenistä muodostettu rekisteröimätön oligarkkinen yhdistys, jota kutsutaan Suomen V. ja O.M. suurloosiksi. Tämä yhdistys harjoittaa epädemokraattiseksi vinoutunutta kansalais- ja yhdistystoimintaa, jossa toiminnassa yhdistyslain mukainen säätely ei toteudu ja jonka säännöissä suhdeyhteyksiä ja sovellutuksia perustuslakiin mm. perusoikeuksia ja kansanvaltaa koskevissa kohdissaan ei ole otettu huomioon. 3.2 Kuvitteellinen järjestö Kun siis puhutaan vapaamuurarijärjestöstä, puhutaan kuten sanottu - falsifikaatioista, eli kuvitteellisesta, mm. oikeudellisesti relevantteja jäsenyysyhteyksiä ja päätöksentekoväyliä vailla olevasta oletusjärjestöstä. Sen yhdistysoikeudellisen luonteen ja olemuksen suurloosin johto lanseeraa sosiosentrisin sepittein: "järjestelmämme perustuu - toisin kuin monessa muussa järjestössä - henkilökohtaiseen sitoutumiseen" ja että "olemme kaikki yhtä - veljeyden nimessä." Tilanne on paradoksaalinen, sillä mikään yhdistys ei voi toteuttaa tarkoitustaan, ellei sitä ole toteuttamassa jäsenyys- ja sen myötä sisäisten päätöksenteko-, osallistumis- ja vuorovaikutusväylien kautta kaikki ne, joita tarkoituksen toteuttaminen koskee. Tässä tapauksessa vapaamuurariuden tarkoitusta on sitä koordinoivalla tasolla toteuttamassa vain oletusjärjestön, oligarkkisen oletuskeskuselimen oletusjäsenistö yhden miehen suurmestarin - hallituksineen - suurimman osan asianosaisista jäädessä estradin ulkopuolelle. Suurloosin vuonna 2009 palvellut sijaissuurmestari kakkosmies totesi sähköpostissaan 4

5 järjestörakenteesta, että meidän järjestörakenteemme juridisen hyväksyttävyyden ovat etevät siviilioikeusjuristit todenneet kiistattomasti. Tätä hyväksyttävyysongelmaan liittyvää hahmotonta kuvitteellista - järjestörakennetta sekä epädemokraattista vallankäyttöä ja päätöksentekoa V. ja O.M. suurloosi on pyrkinyt peittelemään muuttamalla perussääntöään vuonna 2007 siten, että myös loosiyhdistykset olisivat sen jäseniä näin siitä huolimatta, vaikka ne suurimmaksi osaksi rekisteröimättöminä yhdistyksinä eivät voi olla minkään toisen yhdistyksen jäseniä. Näin suurloosin caesarismia itse- ja ylivaltaisuutta pyrittiin näennäisesti ja näytemällisesti sopeuttamaan demokraattisen päätöksenteon raameihin! Sepite koskettelee myös suurloosin bulvaani/fasadiyhdistykseksi vuonna 2001 muodostetun Suomen Suurloosi ry:n jäsenkuntaa. Sen sääntöihin on kirjoitettu jäsenistään harhauttavan käsityksen antava lause, jonka mukaan sen jäsenyyteen voi pyrkiä rekisteröimättömän Suomen V. ja O.M. suurloosin henkilöjäsen taikka toimikaudekseen sen jäsenenä olevan loosin mestari. Tämän, sääntöihin kirjoitetun, Yhdistysrekisterinkin ilmeisesti hämänneen yhdistysoikeudellista kikkailua edustavan harhanäyn avulla yritetään luoda muurarilliseksi lanseerattua seurapiirirakennetta sekä suurloosin oikeudellisesti arveluttavaa yhdistystoimintaa peittelevää havainnekuvaa yhdistysoikeudellisesti pätevän jäsenyysrakenteen, demokraattisten päätöksentekoväylien sekä laillisten toimintamuotojen olemassaolosta tässä täysin hahmottomaksi ja jäsentymättömäksi muuttuneessa sosieteettilaumassa. Näin siksi, koska hyväksyttävyysongelma koskee myös ko. yhdistyksen oikeudellisesti arveluttavaa taloudenpitoa ja varainhankintaa, johon sisältyvät sen ulkopuolisiin yhdistyksiin ja niiden jäseniin kohdistama vastikkeeton, "suurloosimaksuksi" naamioitu jäsenmaksuluonteinen rahankeräys ja verolliseksi asettuva myyntitoiminta. 3.3 Perussääntö, korkein legendavalta ja epädemokraattinen arkirealismi Kuten alussa todettiin, eräs suurmestari siteerasi järjestölehteensä kohtaa perussäännön ns. Vanhoista Käskyistä: Näitä muinais-aikaisia loosien (oikea käännös on: muinaisen loosin ) valtiaita ja käskijöitä, ylempiä ja alempia, kutakin asemassaan, on kaikkien veljien toteltava vanhojen käskyjen ja ohjesäännön mukaisesti nöyryydellä, kunnioitukselle, rakkaudella ja innolla. Perussääntönsä mukaisen järjestörakenteen ja yhdistystoimintamallin mukaan suurloosilla olisi korkein valta Suomen tasavallan alueella vapaamuurariutta koskevissa asioissa. Säännöstä selviää, että korkein valta edustaa epädemokraattisesti ja yksinvaltaisesti toimivan suurloosin yhdistyslailla säätelemätöntä vallankäyttöä. Tähän suurloosin ja samalla sen johtaman järjestön yhdistyssäännöksi ymmärrettyyn perussääntöön on kirjoitettu yhdistysoikeudellisesti ristiriitaisina normilauseina perustuslain, Suomen lainsäädännön ja jopa maamme oikeusjärjestelmän ja oikeudenkäytön alueille ulottuvia ja kuuluvia säädöksiä. Niiden mukaisesti toimivaa suurloosia eivät sitoisi maamme lait, vaan se olisi oikeutettu korkeinta valtaa ja hierarkkista organisaatiota määrittäväksi muokatun perussääntönsä puitteissa tekemään päätöksiä ja toteuttamaan menettelytapoja, joiden määräilevät sekä yksilöiden oikeuksien ja toiminnan rajoittamista ilmentävät säätelyt saattavat ulottua erilaisina vallankäytön muotoina - mm. kuuliaisuuteen, alistamiseen ja vaikutusvaltaan sidottuina tottelevaisuusvaatimuksina paitsi itsenäisiin loosiyhdistyksiin ja niiden jäseniin, myös näiden yhteisön ja niiden jäsenten ulkopuolisiin, taloudellisiin, yhteiskunnallisiin ja oikeudellisiin viranomaisluonteisiinkin - vuorovaikutussuhteisiin kaikessa henkilökohtaisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä ja toiminnassa. Tässä yhteydessä on huomattava kuten juristiveljet kirjoittavat muistiossaan Rekisteröimättömän suurloosin asemasta -, että yhdistyksen sääntöihin ei voida sisällyttää kolmatta osapuolta velvoittavia säännöksiä. Tämä tarkoittaa siis, että noihin yhdistyssääntöluonteisiksi laadittuihin menettelytapaohjeisiin - perussääntöihin - ei voida tällaisissa yhdistysrakenteissa kirjoittaa kolmatta osapuolta, ulkopuolisia loosiyhdistyksiä tai niiden jäseniä koskevia sääntökohtia. Juristiveljet kirjoittavat tällaisesta vallasta : Loosiyhdistysten säännöissä ei ole määritelty minkään yhdistyksen ulkopuolisen organisaation ei rekisteröimättömän Suomen Suurloosin kuin muunkaan organisaation asemaa tai määräysvaltaa suhteessa loosiyhdistykseen. Rekisteröimättömällä Suomen Suurloosilla ei ole näin ollen mitään asemaa eikä toimivaltaa yksittäiseen loosiyhdistykseen tai sen jäseniin nähden. Nuo perussäännössä mainitut muurariutta koskevat asiat edustavat siis epädemokraattisesti, 5

6 jopa yksinvaltaisesti "korkeinta valtaa" käyttävän suurloosin yhdistystoiminnallisen hallinnollisen, oikeudellisen ja taloudellisen - vallankäytön konkretismia. Huomautettakoon lisäksi, että näillä säännöillä ei nykymuodossaan ole rakenteellista yhteyttä vapaamuurariuden alkuperäisiin, järjestöllistä olemusta, luonnetta, tarkoitusperiä, toiminnan kehyksiä ja opetuskonseptien toteuttamista sekä tapa- ja käyttäytymiskulttuuria konstituoivien perussääntöjen, eli aatteellisen toiminnan järjestysmuotojen constitution - kanssa. Caesarismissaan suuryksiköt ovat siis oikeudellisia rajoja ylittäen ulottaneet perussääntönsä yhdistyssääntöjen luonteisina dokumentteina jopa ns. suuroikeutensa oikeudenkäyntisääntönä - koskemaan myös itsenäisten ulkopuolisten yhdistysten ja niiden jäsenten toteuttamaa yhdistystoimintaa. Sääntöihin kirjoitetulla määräysvallalla suuryksiköt ovat puuttuneet yhdistysten toimintavapauteen ja itsemääräämisoikeuteen, tehden sen jopa uhkavaatimuksiin ulottuvilla ultimaatumeilla sekä viranomaisluonteisilla toimilla uhkaillen. Näitä toimia ne ovat perustelleet perussääntöihinsä kirjoitetuilla valtaoikeuksillaan korkeimmalla vallallaan -, mm. siihen vetoamalla, että uhkailun kohde on sitoutunut noudattamaan jokaista suuryksikön antamaa määräystä. Tällainen korkeimman legendavallan räikeä, uhkailujen sävyttämä esille asettelu näyttäytyi RAchapter Nova Terra N:o 49 ry:n kokouksessa Se näyttäytyi rekisteröimättömän Suomen Royal Arch suurchapterin Helsingin piirin suurtarkastajan vierailuna ja vierailijan eksessinä esiintymisenä yhdistyksen kokouksessa. Tällä kerralla vallattoman vallankäytön lanseeraus näyttäytyi kompetenssia omaamattoman rekisteröimättömän suuryksikön edustajan viranomaisluonteisena, ns. perussäännön sanktioilla uhkailuun ulottuvana puuttumisena (mm. pöytäkirjasaneluna) yhdistyksen itsemääräämisoikeuteen ja toimintavapauteen. Puuttuminen sisälsi rekisteröidyn yhdistyksen sääntöjen perustelemattoman muuttamisvaatimuksen sekä yhdistyksen kunniajäsenen jäsenyysstatukseen kajoamisen, mikä tapahtui perussäännön 59 :n. 3 momenttia pöytäkirjaan siteeraten ja jäsenen jäsenyyden perusloosissaan päättyneeksi olettaen jossa se jatkuu kunniajäsen statuksin, kuten myös po. Nova Terrassa ja täysin jäsenoikeuksin. Tilanteessa kopioituivat samanlaiset menettelyt painostukset ja uhkailut kuin edellä mainitussa kalabaliikissa, merkkiä Faros. Juristiveljet kirjoittivat muistiossaan, Rekisteröimättömän suurloosin asemasta maaliskuussa 2004: Päätösvalta yhdistyksessä kuuluu sen jäsenille. Tähän lauseeseen on kirjattu yhdistyksen päätösvallan perusta ja yhdistyksen itsemääräämisoikeus. Yhdistyksen säännöissä määrätään yhdistyksen hallinnosta ja päätöksenteosta. Yhdistyksen jäsenet päättävät näistä asioista yhdistyksen säännöissä säädetyllä tavalla. Millään ulkopuolisella taholla ei ole oikeutta puuttua yhdistyksen toimintaan sen toimiessa Suomen tasavallan lakien ja asetusten mukaan. Rekisteröimätön Suomen Suurloosi (tai Royal Arch suurchapter) ei siten ole oikeutettu millään laillisella perusteella puuttumaan yhdenkään loosiyhdistyksen, niiden jäsenten tai loosien mestarien toimintaan. Juristiveljet kirjoittavat yhdistyksen jäsenyydestä: Yhdistyksen jäsenyys on periaatteessa pysyvä oikeus. Yhdistyksen jäsenyys ei voi olla määräaikainen, jäsenellä on oikeus pysyä yhdistyksen jäsenenä niin kauan kuin hän tahtoo. Yhdistyksen jäsentä ei voida erottaa kuin yhdistyslain tai yhdistyksen sääntöjen mukaisella laillisella erottamisperusteella. Tilanteessa esiintyi muurarijärjestöjen jengityyppisen alakulttuurin erään oireyhtymän paradigma, mikä oireyhtymä oikeuttaa kysymään: Millä laillisella ja oikeudellisella perusteella ja millä kompetenssilla rekisteröimättömän ja oikeuskelvottoman suurchapterin piiritarkastaja esittää määräaikaan sidottuja perustelemattomia sääntömuutosvaatimuksia kolmannelle osapuolelle, eli ulkopuoliselle, yhdistyksensä jäsenyysyhteyksiä vailla olevalle rekisteröidylle yhdistykselle? Mitä ovat ne ristiriidat, joita nämä suurchapterin edustajat väittävät rekisteröidyn Nova Terra yhdistyksen yhdistyssääntöjen ja heidän perussääntönsä välillä olevan? Mitä piiritarkastaja tarkoitti ultimaatumiinsa sisältyneellä uhkailulla perussäännön mukaisista seurauksista? Mitä tarkoitti yhdistykseen kohdistunut huomauttelu perussäännön rikkomisesta, koskien kunniajäsenen sääntömääräistä jäsenyyttä ja jäsenoikeuksia? Oliko sillä pyrkimys yhdistystä uhkaillen, painostaen ja manipuloiden saada po. kunniajäsen karkotetuksi yhdistyksestään? 6

7 7 Tapaus kaikkine mausteineen osoittaa, että näiden vapaamuurarijärjestöjen oikeudellinen tilanne on nyt todella vakava, sillä tällainen häiriköintikäyttäytyminen ja legendavallan esille asettelu on jo pitkään heijastunut paikallisiin muurariyksiköihin, jotka sen vuoksi ovat menettäneet niin sisäisen kuin myös ulkoisen toiminnallisen otteensa alkuperäisiin tarkoitusperiinsä. Näin on nyt häiriköinnin seurauksena käymässä ja käynyt - painostuksen ja uhkailujen saattamana myös sisäiseen levottomuuteen, pelkoon ja kaaokseen joutuneelle Nova Terra yhdistykselle. Tässä suhteessa edellä kuvattu tapahtuma on suora osoitus vapaamuurarillisesta alakulttuurista, eli epädemokraattiseksi vinoutuneesta yhdistystoiminnasta, jossa yhdistyslain mukainen säätely ei toteudu" ja jossa inhimillisen elämän eettis-sosiaalinen sisältö ei enää konstituoi ihmisten ajattelua, tietoisuutta eikä toimivaa tahtoa. Tämä moraalinen ja sosiaalinen vajanto näyttäytyy toiminnassa älyllisenä, eettisenä ja oikeudellisena epärehellisyytenä ja tästä johdettuna moraalisena ja sosiaalisena piittaamattomuutena, kuin myös yhteiskunnan laatimien lakien ymmärtämättömyytenä ja noudattamattomuutena. Epädemokraattiseksi vinoutunut yhdistystoiminta heijastelee siis vapaamuurareiden laista vastoin parempaa tietoa piittaamatonta yhdistystoiminnallista arkirealismia oikeudellisesti sekavine toimintamuotoineen sekä epädemokraattisine hallintokulttuureineen. Epädemokraattisen vallankäyttönsä lumoissa toimiva järjestöjohto ei tiedosta tapa- ja hallintokulttuurinsa yhdistysoikeudellista vinoutuneisuutta. Se ei tiedosta, että järjestö kasvatuskehikkoineen ei elä eikä toimi laatimansa perussäännön luoman ja ilmentämän valtayhteisön kaltaisessa feodaaliyhteiskunnassa. Johto ei tiedosta sitäkään, että loosiyhdistykset jäsenineen eivät ole määräiltäviä, suurloosin alaisia vasalliyhdistyksiä - vaan että ne toimivat 2000-luvun perustuslaillisessa demokratiassa, jossa yhdistystoiminnassakin vallitsevat kansanvaltaisuuden periaatteet. 4. Oikeudellisesti ja yhteiskunnallisesti arveluttavaa yhdistystoimintaa 4.1 Oikeudellisia oireyhtymiä Oikeudellisten komplikaatioiden lähtökohtana tässä rekisteröimätöntä yhdistystoimintaa harjoittavassa uudessa - olemattomassa - järjestömuodossa on se, että formaalina, liittomuotoisena järjestörakenteena tätä järjestötyyppiä kokonaisuuksineen, jäsenineen ja jäsenyysmuotoineen ei ole määritelty eikä liittona, tms. nimetty. Oikeudellisina komplikaatioina tässä tilanteessa näyttäytyvät, kuten edellä todettiin, yhdistystoiminnan järjestelyn rekisteröimättömyys ja oligarkkisen keskuselimen sentralisoidun, yhdistyslailla säätelemättömän hallinnon (vallankäytön) ja päätöksenteon hallinnollis-oikeudelliset muodot epädemokraattisine menettelytapoineen. Hallinnollisessa toiminnassaan tämä organisaatio katsoo olevansa oikeutettu tekemään päätöksiä jopa sellaisista yleisistä asioista, jotka asioiden luonteesta johtuvista syistä koskevat sen ulkopuolisiksi syrjäytettyjä loosiyhdistyksiä ja niiden yksityisiä jäseniä - ja joita ei voida määrittää käsiteltäviksi edes sen yhdistyssäännöissä, jos sillä sellaiset olisi... Tällaisiin päätöksiin on kuulunut mm. ulkopuolisten yhdistysten maksettavaksi määrätty jäsenmaksu, eli rahankeräysluonteinen suurloosimaksu. Juristiveljet kirjoittavat: Säännöissä on mainittava jäsenen velvollisuudesta suorittaa yhdistykselle jäsenmaksuja ja muita maksuja. Vain yhdistyksen jäsenellä voi olla velvollisuus suorittaa yhdistykselle jäsen- tai muita maksuja. Yhdistys ei voi laillisesti velvoittaa ketään muuta kuin jäsentään suorittamaan tällaisia maksuja. Tällä perusteella rekisteröimätön Suomen Suurloosi ei ole oikeutettu perimään jäsenmaksuja tai muitakaan maksuja muilta kuin sen jäseniltä. Ongelmallisiksi asettuvat siis rekisteröimättömän klikkisuurloosin ulkopuolisiin, jäsenyyteensä kuulumattomiin yhdistyksiin kohdistama vastikkeeton rahankeräys, verolliseksi asettuva myyntitoiminta sekä laaja, jäsenyyteensä niinkään kuulumattomia henkilöitä - viranomaisia ja julkisia tehtäviä hoitavia virkamiehiä (mm. tuomareita, upseereita, poliiseja) sekä yhteiskunta- ja talouselämän päättäjiä - koskeva henkilörekisteröinti. Juristiveljet toteavat rahankeräyksestä: Kysymyksessä on vastikkeeton rahankeräys, joka edellyttää rahankeräyslupaa (Rahankeräyslain 3 ). Rahankeräyslain 4 :n mukaan rahankeräyslupa

8 voidaan antaa ainoastaan kotimaiselle rekisteröidylle yhdistykselle tai muulle yhteisölle taikka itsenäiselle säätiölle, jolla on yksinomaan sosiaalinen, sivistyksellinen tai muu aatteellinen tarkoitus. Rekisteröimätön yhdistys ei rahankeräyslain mukaan voi saada lupaa rahankeräykseen. Verotuksesta he sanovat: Tuloverolain perusteella rekisteröimätöntä yhdistystä ei voida pitää yleishyödyllisenä yhteisönä. Tämä tarkoittaa sitä, että se on yleisesti verovelvollinen, sen on annettava veroilmoitus ja sen saamaa verotettavaa tuloa käsitellään sen jäsenten verotettavana tulona. Rekisteröimätön yhdistys on edellä esitetyllä perusteella verovelvollinen. Ja henkilörekisteröinnistä he mainitsevat: Jäsenluetteloa yhdistys voi pitää vain ja ainoastaan jäsenistään. Rekisteröimätön Suomen Suurloosi ei siten ole oikeutettu pitämään luetteloa yhdistyksistä tai henkilöistä jotka eivät ole sen jäseniä. ) Henkilörekisterilain kannalta näitä tiedostoja ei tee lailliseksi ja hyväksyttäväksi se, että ulkopuolisten loosiyhdistysten sihteerit on värvätty niitä (siihen omien jäsentensä henkilötietoja) päivittelemään varsinkaan, koska ko. loosiyhdistyksillä ovat omat, yhdl. 11 :n mukaiset jäsenrekisterit. 4.2 Suomen laki contra vapaamuurarius On luonnollista, että näin organisoitua yhdistystoimintaa ja siihen liittyvää vallankäyttöä koskevissa yhteyksissä tulee vastaan Suomen laki sekä maamme kansanvaltainen yhteiskuntajärjestys. Vastaan se tulee mm. makulatuuriksi katsottavan perussäännön sisällössä. Viimeistään se tulee vastaan sillä toteutettuun, lakia ja perustuslaillisia perusoikeuksia loukkaavaan vallankäyttöön liittyvinä yhteiskunnallisina, oikeudellisina ja oikeusturvaa koskevina tarkoituksenmukaisuuskysymyksinä. Vastaan tässä tulee monien tahattomien assosiaatioiden mielteiden, jotka liittyivät toisiin mielteisiin kera, myös toimittaja, tietokirjailija Sami Parkkosen vieraskynä -kolumni, Maan tapa täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit (HS ). Kirjoittajan mukaan maan tapa tarkoittaa lakien rikkomista. Lakeja rikkovien toimintamallien hän toteaa pesiytyneen kaikkialle yhteiskunnallisiin verkostoihin. Tässä kategoriassakin näyttää siltä, että itse luodun maan tavaksi muodostuneen sopimus- ja (perus)sääntöetiikkansa konstituoimina tuollaiset verkostot jäsenineen ovat valtansa, asemiensa ja etujensa säilyttämiseksi valmiita toteuttamaan toiminnassaan minkälaisia tahansa - laittomia ja sivistymättömiä sekä järkevyys-, moraalisuus- ja säädyllisyysehtojen vastaisia, kuin myös (perus)sääntöjensä seurauksilla painostavia ja kiristäviä uhkailuja ja jopa niihin liittyviä väkivaltaisia, perus- ja ihmisoikeuksia sekä ihmisarvoa loukkaavia tekosia. (Viitattakoon em. Faros-kalabaliikkiin kategoriassaan tekosista räikeimpänä.) Paradoksi tässä yhteydessä on vain se, että vapaamuurarius opettaa ja opasta miehiä elämässään ja toiminnassaan juuri näitä ehtoja toteuttamaan sekä niihin liittyviä eettis-sosiaalisia ohjauselementtejä käyttämään. Edellä sanottu osoittaa, että rekisteröimättömissä yhdistyksissä ja järjestöissä mikäli viimeksi mainittuja voi yhdistysoikeudellisesti relevantteina, rekisteröimättöminä yhdistysrakenteina ollakaan vallitsevaa oikeustilaa ei useinkaan voida pitää lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla eikä lainmukaisuusperiaatteiden puitteissa hyväksyttävänä. Hyväksymättömyys koskettelee niin ikään yhdistysten pyrkimyksiä luoda yhdistystoimintaansa uusia, lain tarkoituksen kanssa ristiriitaisia yhdistyslakia kiertäviä ja rekisteröityä toimintaa vältteleviä yhdistystoiminnallisia rakenteita ja käytäntöjä sekä erilaisia, hallinnollista päätöksentekoa ja informaalista vallankäyttöä konstituoivia statuutteja. Vaikka nykyinen yhdistyslaki on ilmeisen pätevä ja tiivis, näin organisoitu yhdistystoiminta osoittaa, että siihen on jäänyt aukkoja niille rekisteröimätöntä yhdistystoimintaa harjoittaville yhteisöille, jotka pyrkivät toimimaan nykyisen yhdistyslain ulottumattomissa olevina alakulttuureina ja joilla on ilmeistä tarvetta lain kiertämiselle. Tässä tällainen yhdistystoiminta törmää yhteiskunnan lainvalvonnallisiin ja lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin. Jos siis laissa on aukkoja, sitä tulisi kansanvaltaisuusperiaatteiden sekä kansalaisten perusoikeuksien edistämiseksi ja toteutumiseksi tarkistaa tarkistaa sellaisilla arvo- ja moraalimuodostelmia sisältävillä säädöksillä, jotka estäisivät rekisteröimättömissäkin yhdistyksissä epädemokraattisen ja lain yleisiä laillisuusperiaatteita loukkaavan yhdistystoiminnan järjestelyn ja toteutuksen. Kuvattuun tilanteeseen liittyen tämä voisi toteutua kohdistamalla yhdistyslain jäsenyysasioita - jäseneksi tuloa ja erottamista - sekä yhdistysten hallintoa, päätösvaltaa ja päätöksentekoa koskevat ja niitä säätelevät säädökset määrittämään myös rekisteröimättömien, varsinkin keskusjärjestö- 8

9 9 luonteisten sekä merkittävän jäsenmäärän ja -koostumuksen omaavien yhdistysten toimintaa. Yhdistyslain mukaisessa säätelyssä laki tulee vastaan yhdistyslain 43 :ssä ja sen 1. momentissa. Koska liittomuotoinen järjestö on purettu ja jäsenyysyhteydet suurloosiin katkaistu, ei ko. kohdan mukainen kanne ole jäsenten nostamana mahdollista, vaan se on tehtävä sisäasiainministeriön tai virallisen syyttäjän toimesta toteutettavana kovana kanneohjauksena, so. yhdistyksen lakkauttamisena tai sille varoituksen tai väliaikaisen toimintakiellon (44 ) antamisena. Lakkautusta suopeampi tapa olisi oikeus- tai sisäasiainministeriön pehmeä välillinen ohjaus. Näille valtionhallinnon yksiköille annetut tehtävät ovat julkisia tehtäviä, siksi niiden toteuttama viranomaistoiminta kuuluu siten lähtökohtaisesti laillisuusvalvonnan piiriin. Tällaisissa tapauksissa ne voivat puuttua kovan oikeudenkäyttöohjauksen sijasta myös havaitsemiinsa epäkohtiin ohjaavilla toimenpiteillä. Tässä mielessä lainsäädännön ohjaustapa on viranomaistoiminnan de facto pehmeä ohjaaja ja hyvän hallinto- ja toimintatavan suuntaviivoja osoittava moderni orgaani. 5. Organisatorisiin muotoihin latistunut tautitilanne Mikäli kirjoituksessa edellä esitetyt näkemykset ovat reaalisesti yhdistettävissä vapaamuurariyhteisöjen yhdistysrakenteeseen ja toimintaan, silloin vapaamuurarius törmää järjestölliseen häiriö- ja tautitilaansa, mikä viittaa epädemokraattiseksi vinoutuneeseen ja yhteiskuntakelvottomaksi muuttuneeseen, jopa yhdistyslain 3 :ää arveluttavalla tavalla sivuavaan kansalaistoimintaan. Eräs vapaamuurari kirjoitti sähköpostissaan tällaisesta tilasta, sen arkirealismista laadittuihin muistioihin viitaten, että muistioissa "kuvataan oireita, pahojakin ja vakavia ehkä jopa tuhoon johtavia." Hän kysyi: "mutta mikä on itse tauti - ja vastasi itse kysymykseensä: "Tauti on vainoharhainen demokratian pelko, vallanhimo, lähestyvän vanhuudenhöperyyden mukanaan tuoma sairaalloinen takertuminen tuttuihin vanhoihin rakenteisiin ja toimintamalleihin sekä valheellisen korttitalon rakentaminen peittämään edellisiä tehtyjä virheitä. Suomeksi sanottuna kysymys on egosentrisestä narsismista egotismiin ja perussäännöillä konstituoituun vallanfarisealaisuuteen yltävästä egosairaudesta sekä samalla sosiaalisen, muurarillisen ja oikeudellisen tietoisuuden vajannosta. Pahinta on se, että tällaisessa "häiriö- ja tautitilassa" päätöksenteon lailliset ja eettiset oikeuttamisperiaatteet antavat tilaa taloudellisille hyötypyrkimyksille, kirjoitetut lait sivuuttaville hallinnollisille omavaltaisuuksille ja tarkoituksenmukaisuuksille, kuin myös epädemokraattisen vallankäytön välineiksi laadituille, lain ja yhdistyssääntöjen luonnetta omaamattomille "muurarillisille" perus- ja ohjesäännöille. 5.1 Järjestölliset itseisarvot Vallankäytön välineenä tässä tautitilanteessa on hierarkkisella hallintokulttuurilla porrastettu, virka-asemaan ja sen suomaan valtaan määräilyyn, kuuliaisuuteen, pelotteluun ja pelkoon - sidottu sosiaalinen eriarvoisuus sekä palkitsemisen ja rankaisemisen säätelyt. Pahimpia pelkoja aiheuttaa kollektiivin identiteetin - veljeyden - tuen ja suojan menettämisen uhka - uhka tulla leimatuksi ja kompromettoiduksi sekä suurloosin "kolhimaksi" tässä arvostetussa seurustelu- ja veljespiirissä. Paikallisten loosiyhdistysten toiminnassa tämä kuvitteellinen järjestötoiminta vallankäyttöineen ilmentää yhdistystoiminnallista ja -oikeudellista mahdottomuutta. Yhdistysten hallinto vastuusuhteineen kuin myös päätöksenteon mekanismit ovat epämääräisiä, sillä niitä määrittävät rekisteröimätön loosiyhdistys, sen säännöt ja yksimiehinen hallitus (mestari), mestarin neuvosto, vanhimpain neuvosto sekä loosiyhdistys ry hallituksineen ja yhdistyssääntöineen. Mukana informaalisina "hallintoeliminä" hääräävät rekisteröimätön suurloosi yksinvaltaisine suurmestareineen, ohjesääntöineen, toimikuntineen sekä hierarkkisesti järjestäytyneine suurvirkailijoineen - piirisuurmestareineen, suurtarkastajineen jne.. Touhuilussa ovat mukana myös em. suurbulvaaniyhdistys ry sekä ns. suuroikeus oikeudenkäyntisääntöineen. Yhdistystoiminnallisesti mahdotontakin mahdottomaksi tilanne loosiyhdistyksissä kärjistyy silloin, kun kuten usein vuosittaisessa puheenjohtajakierrossa tapahtuu tehtäviään yhdistysoikeudellisesti osaamaton ja muurarillisesti tietämätön puheenjohtaja (mestari) uskoo suurloosin yhdistystoiminnallisia sepitteitä ja deluusioita mm. mestarin ehdottomasta asemasta, jonka mukaan mestarin valta loosissa on ehdoton ja mestari on johtaja, määrääjä (yli ry:n mahdollistamien rajojen) ja ryhtyy sitten toimimaan tällaisten fiktioiden mukaisesti. Paradoksi tässä on se, että tämän "suurloosimuurariuden" matkassa harhaanjohdettu, pelokas, avuton ja suurloosiveronsa - eli "toimintatukensa henkisen kehittymisensä forumista" rekisteröimät-

10 tömän suurloosin henkilöjäsenille - nöyränä maksava muurarikenttä ei kykene synnyttämään tarvittavaa muutosvirtaa eikä omin sisäisin toimin palauttamaan järjestöllistä toimintaansa lailliseen, yhteiskuntakelpoiseen muotoon. Toiminnan suuntautuminen järjestöllisiin itseisarvoihin, kuten vallan ja aseman esille asetteluun sekä muihin vastaaviin organisatorisiin muotoihin, on latistanut ja muuttanut jopa tuhonnut - vapaamuurariuden alkuperäisen tarkoitusperän. Sanottakoon se näin: Tällainen toiminta ei tavoita eikä ilmennä muurariuden henkiseen kehittymisen konseptiin, sen arvoon, merkitykseen ja sisältöön, eli koko muurarillisen järjestelmän sisimpään yhteyteen liittyvää tarkoitusperää eikä sitä konstituoivaa aatteellista oppi- ja opetussisältöä. Sen sijaan tällainen jengityyppinen alakulttuuri antaa tilaa taistelun ja kilpailun hengelle, jonka voima on hajottavaa ja eriyttävää. Tuon hengen - joka elää aineellisten pyyteittemme, pyrkimystemme ja eduntavoittelumme keskellä - vaikutuspiirissä ei voida milloinkaan rakentaa yhtenäisyyttä, ei ystävyyttä eikä rauhaa, joiden sanotaan olevan eräitä tärkeimpiä toimintamme menestystekijöitä sekä lähtökohtia paremmalle ja onnellisemmalle tulevaisuudelle Jälkikirjoitus Edellä todettuun viitaten on jälkikirjoituksen aluksi syytä palata muistion osioon 2.2 Rekisteröidystä rekisteröimättömään toimintaan luvun alkuun. Tuolloin nämä muurarilliset seurapiirit rakennemuutoksineen sekä väljine yhdistystoiminnallisine järjestelyineen ryhtyivät sääntömuutoksensa valinkauhaan jouduttuaan seikkailemaan yhdistysoikeudellisessa viidakossa. Jotkut loosiyhdistykset näkivät sääntömuutoksella tehtyyn rekisteröimättömään järjestörakenteeseen integroidun tuhon mekanismin ja tekivät Suoman Suurloosi ry:lle sääntömuutosehdotuksesta pöydällepanoaloitteen. Koska materialistisen elämismaailmamme moraalisen ja henkisen vajannon vaikutukset yhteiskunnassa ja sen eri rakenteissa olivat jo tuolloin selvästi näkyvissä, jotkut veljetkin esittivät väljän, lailla säätelemättömän ja valvomattoman järjestörakenteen muodostamisesta varoituksia, kuten paras ja rehellisin keino tukea ja edistää vapaamuuraritoimintaa on nyt ilman kiertoteitä ja kikkailuja saattaa 1980-luvulla toteutettu merkittävä organisatorinen muutos rekisteröitynä yhdistystoimintana päätökseensä, sillä ehdotettu sääntömuutos järjestörakenteen muutoksena rekisteröinnin purkamisineen ja loosiyhdistysten ääni- ja päätösvallan katoamisineen ei ole ilman yhdistysoikeudellisia komplikaatioita mahdollinen! Mahdollinen se ei ole myöskään sitä alkuperäisten tunnustusedellytysten ja -ehtojen valossa tarkasteltuna! Tuon yhteiskunnallisen kulttuuritilanteen valossa ja siitä johtuen järjestörakenteen muuttaminen näyttäytyi järjestöjohdon onnettomana yrityksenä selviytyä yhdistyslain aiheuttamista muurarillisen vallankäyttönsä esteistä ja ongelmista. Rakenteen muutoksella pyrittiin näin ollen saamaan tilaa muurarillisen ylivallan nimissä toteutetulle auktoritaariselle, yhdistyslain suojasäädökset ohittavalle hallinnollisen vallan käytölle. Samalla sillä pyrittiin "ratkaisemaan" ne oikeudelliset ongelmat, jotka olivat syntyneet tällaisen vallankäytön sekä rekisteröidyn, yhdistyslain mukaisen toiminnan keskeisten rakenneosien - yhdistysautonomian kunnioittamisen, loosiyhdistysten oikeudellisen aseman ja jäsenten yleisten oikeuksien - välille. Tällaisena torjuntana siitä tuli Pyrrhoksen voitto iso, tragedian tunnusmerkit jo alussa sisältänyt moka, jossa menetettiin enemmän kuin voitettiin. Tämä tarkoittaa sitä, että järjestöllinen tuho toteutui jo siinä vaiheessa, kun järjestörakenteen muutos astui voimaan. Ja nyt näyttää sitä, että sirpaleiksi hajonneen järjestön järjestöjen rippeetkin ovat hajoamassa to the four winds. Jälkikirjoituksen lopuksi todettakoon, että muistiossa kuvattu yhdistystoiminnallinen kulttuuri on nyt eräänä vaikuttavana syynä katalysoimassa vapaamuurariudeksi kutsuttujen kasvatus- ja kasvukehikkojen lopullista sirpaloitumista ja koordinoiviksi tarkoitettujen keskusyksiköiden hajoamista. Tämä tilanne, joka tulee viemään mukanaan myös osan loosi- ja chapteryhdistyksistä, on koko muurarillisessa maailmassa nyt todella lähellä lopullista toteutumistaan. 7. Järjestäytyneeseen muotoon ja rauhalliseen olotilaan Muurarijärjestöjen rakenteisiin ja niiden yhdistystoiminnasta aiheutuneisiin oikeudellisiin ongelmiin on yritetty vaikuttaa monin sisäisin keinoin. Turhaan; näihin vuosien varrella tehtyihin ehdotuksiin järjestöjen yhdistysrakenteiden saattamiseksi lakien mukaisiin hahmoihin ja ääriviivoihin, kuin

11 myös muurarillisesti rauhallisiin olotiloihin ja järjestyneisiin muotoihin ei ole lainkaan reagoitu. Mm. suurloosille lähetettyyn tiedusteluun sen varainhankinnan laillisuudesta ei ole suvaittu vastata (Viitt. ). Eksessi tilanne on jatkunut po. kaltaisena jo vuosikausia. Tilanteesta tulee mieleen J. W. von Goethen maininta "yleisöstä, joka haluaa itseään käsiteltävän kuin naisia, joille missään nimessä saa sanoa muuta kuin mitä he haluavat kuulla. Vaikka aika - koska se saa selville kaiken - onkin suurin tuomari (Thales), ei aikaa tässä tilanteessa tämän tuomarin odottamiselle ja tuomiolle enää ole. Aktuaalinen aika - ja siihen liittyvä välttämättömyys on saattaa tämä nyt vapaamuurariuden yhdistystoiminnallinen kulttuuri asian- ja tarkoituksenmukaiseen, toimintaa koordinoivaan ja palvelevaan järjestykseen sisäisin toimin! Näin siksi, koska se yhteiskunnan, sen poliitikkojen sekä oikeus- ja vero-, ym. viranomaisin toimin tehtynä tuhoaisi samalla siitä sen terveet, käyttökelpoiset osat ne, jotka ovat 90-vuoden aikana siihen maassamme rakentuneet Sisäisen uudelleen järjestäytymisen kaava etenee vallitsevasta kriisistä armoon, eli tilanteen tunnistamiseen ja tunnustamiseen; sitten ja puhdistusvaiheeseen ja ylösnousemukseen, eli olemassa olevat rakenteet ja toiminnot eheyttävään sekä kriisit torjuvaan - rekisteröityyn, liittomuotoiseen - järjestörakenteeseen. Tehtyjen aloitteiden perusteluina on esitetty, että näin menetellen erityisesti ns. kiinteässä liittomuodossa järjestö rakentuisi yhdistysoikeudellisesti hahmolliseksi ja ääriviivalliseksi järjestöja yhdistysmuodoksi. Se saisi yleishyödyllisen yhdistyksen statuksen, sen päätöksenteko ja hallinto asettuisivat yhdistyslain mukaisiksi; toiminnassa vastuut selkenisivät, jäsenmaksut korvaisivat epämääräisen ja luvattoman rahankeräyksen, järjestölehti muuttuisi jälleen jäsenlehdeksi, jolloin se, kuten myös tavara-, kirja- ym. jakelu vapautuisi sisäisenä myyntinä verollisuuden pinteestä ja henkilörekisteröinti saisi yhteys- ja tarpeellisuusvaatimuksineen oikeutuksensa, jne. Ja ennen kaikkea toimintaan integroituisi alkuperäinen, muuraritoimintaa koordinoivan ja jäsenistöä palvelevan toiminnan luonne... Liite: Juridisten punaisella kirjoitettujen tekstien lähdeaineisto: Rekisteröimättömän suurloosin asemasta ( ) 11