FiCom ry:n lausunto oikeuksien yhteishallinnon HEluonnoksesta

Transkriptio

1 Opetus- ja kulttuuriministeriölle /JM FiCom ry:n lausunto oikeuksien yhteishallinnon HEluonnoksesta Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry (FiCom) kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta ja esittää lausuntonaan seuraavaa: Pääviestit Oikeuksien yhteishallinnosta annetun direktiivin täytäntöönpano antaa lainsäätäjälle merkittävän mahdollisuuden parantaa tekijänoikeusmarkkinoiden toimintaa Esityksessä tulee huomioida tekijänoikeusmarkkinoiden toiminta ja ottaa esityksen tavoitteeksi markkinan toiminnan parantaminen Viime vuosina laajentunut AV-teosten oikeuksien yhteishallinto on syytä kuvata ja arvioida sen merkitys koko AV-toiminnan arvoverkoston kannalta Esityksessä tulisi nykyistä voimakkaammin huomioida suoran lisensoinnin ensisijaisuus sekä tasapaino tekijän itsemääräämisoikeuden ja tekijänoikeusjärjestön intressien välillä Säännökset suhteesta oikeuksien käyttäjiin noudattavat direktiivin linjaa Opetus- ja kulttuuriministeriön rooli tekijänoikeusjärjestöt sopimuslisenssijärjestöiksi hyväksyvänä ja järjestöjä valvovana viranomaisena on erikoinen Valvovan viranomaisen yhteistyö Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa on kannatettavaa. Yleistä esitysluonnoksesta ja tekijänoikeusmarkkinoista FiComin jäsenyritykset ovat merkittävä toimija tekijänoikeuden verkostotaloudessa. Sisältöpalveluiden merkitys operaattorikentässä on kasvussa. EU:n kollektiivihallintodirektiivin täytäntöönpano on merkittävä mahdollisuus lainsäätäjälle arvioida tekijänoikeusmarkkinan toimintaa ja samalla parantaa markkinan toimintaa ilmaisemalla selkeästi lainsäätäjän tahto avainkysymyksissä, jotta se välittyy käytäntöön lakia tulkittaessa. Ehdotettu laki on kokonaan uutta sääntelyä, joten lain tavoitteisiin ja sen taustalla oleviin periaatteisiin tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta ehdotettu sääntely edistäisi oikeuksien hallinnoinnin tehokkuutta ja selkeyttä ja näin edistäisi teosten käyttöä. Lain tavoitteesta säätävään 1 :ään tulee lisätä teosten käytön edistäminen ja teosmarkkinan toiminnan parantaminen. Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry Lintulahdenkatu 10, Helsinki

2 FiComin näkemyksen mukaan esityksessä tulisi nykyistä yksityiskohtaisemmin kuvata tekijänoikeusmarkkinan toimintaa ja oikeuksien hallinnossa viime vuosina tapahtuneita muutoksia. Kilpailu- ja kuluttajavirasto julkaisi kesällä 2014 perusteellisen ja puolueettoman selvityksen tekijänoikeusjärjestöjen ja tekijänoikeuksien markkinoiden toiminnasta (KKV selvityksiä 2/2014). Tämä selvitys tulee ottaa nyt valmisteltavassa esityksessä huomioon. Selvityksessä yksilöitiin useita seikkoja, jotka haittaavat tekijänoikeusmarkkinan toimintaa. Erityisen haitallisena markkinan toiminnan kannalta selvityksessä pidettiin liian pitkälle meneviä yksinoikeuslausekkeita, joilla oikeudet otetaan yksin järjestön hallittaviksi (s. 36). Merkittävänä, koko AV-alan arvoverkostoon vaikuttavana muutoksena esityksessä tulee kuvata AV-alan oikeuksia hallinnoivan Kopiosto ry:n jäsenjärjestöjen uudistetut asiakassopimukset, joilla aikaisemmin suoran sopimisen piirissä olleita kaapelitelevisio- ja digitaalisten käyttöyhteyksien oikeuksia siirretään kollektiivihallintoon. FiComin käsityksen mukaan oikeuksista on saatu hyvin ja kattavasti sovittua suoraan, jolloin tarvetta kollektiivihallinnolle ei tältä osin ole: vakiintuneen tavan mukaan tuotantoyhtiö huolehtii tuotannon hyödyntämisen edellyttämien oikeuksien hankkimisesta siten, että valmiin tuotannon mukana voidaan luovuttaa musiikin esitysoikeuksia lukuun ottamatta kaikki tarvittavat oikeudet. Tapahtunut muutos vaikeuttaa kotimaisista teoksista sopimista uusia palveluja kehitettäessä sekä uudenlaisten yhteistyökuvioiden syntymistä. Suomen televisiomarkkina on suuren muutoksen tilassa, jossa on erityisen tärkeää luoda ja ylläpitää rakenteita, jotka helpottavat uusien palveluiden kehittämistä. Tekijän itsemääräämisoikeus ja suoran sopimisen ensisijaisuus Oikeuksien yhteishallinnon direktiivin yksi merkittävä uudistus on tekijän itsemääräämisoikeuden kodifiointi. Asia ei ole uusi vaan EU:n tuomioistuimen käytännössä on vahvistettu tekijän mahdollisuus hallinnoida itse tiettyjä oikeuksia. Tekijän itsemääräämisoikeuden ja suoran sopimisen ensisijaisuuden periaatetta tulisi kehitellä esityksen yleisperusteluissa. Esityksen nykymuodossa asia on sinänsä oikein tuotu esiin, mutta vain 8 3 momentin perustelussa. Tekijän itsemääräämisoikeus on koko tekijänoikeusjärjestelmän taustalla vaikuttava periaate ja suoran sopimisen ensisijaisuus on koko teosmarkkinan tehokkaan toiminnan keskeinen perusta. Näiden periaatteiden seikkaperäinen käsittely esityksessä muodostaisi toimivan tulkintaohjeen lakia soveltavalle tuomioistuimelle. Käytännössä kohdataan tilanteita, joissa tekijän intressissä on sopia tietyistä oikeuksista erilaisin ehdoin kuin mitä järjestö tarjoaa ja näin tehostaa teosten käyttöä. Lisäksi käytännössä saatetaan joutua ratkaisemaan tilannetta, jossa jonkin teoksen oikeudet on luovutettu yleisluovutuksena järjestön hallinnoitaviksi ja erillisluovutuksella tietyn teoksen osalta esimerkiksi tuotantoyhtiölle. Tällaisten tilanteiden varalta esityksessä olisi erityisen tarpeellista analysoida nykyistä seikkaperäisemmin mainittuja periaatteita, jotka auttaisivat ratkaisemaan käytännön oikeuselämän epäselvyyksiä. Erityisluovutukselle olisi perusteltua antaa yleisten sopimusoikeuden oppien valossa etusija vakiomuotoisen yleisluovutuksen ollessa kyseessä. Sivu 2 / 6

3 Direktiivissä edellä käsiteltyä jännitettä tekijän itsemääräämisoikeuden ja kollektiivihallinnon suoraviivaisuuden välillä on pyritty ratkaisemaan tasapainoperiaatteen avulla. Lakiesityksen 6 pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa käsitellään tätä periaatetta ja tuodaan esiin mahdollisuus toteuttaa tasapainoperiaatetta järjestön hyväksymispäätöksessä. Lainsäädännössä ei kuitenkaan ole tehokasta ennakollista keinoa vaikuttaa siihen, ettei kollektiivihallintoa uloteta sellaisiin yhteyksiin, joissa suora sopiminen on toimiva ratkaisu. Tämän vuoksi 6 :ään olisi syytä lisätä valtuutus, jonka nojalla järjestöjen hyväksymispäätöksissä tai valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä hallittavista tekijänoikeuksista, oikeuksien luokista tai teosten tai muiden suojan kohteiden tyypeistä taikka valtuutuksen yksinomaisuudesta. Esityksen 8 :ssä säädetään yhteishallintoa koskevan valtuutuksen peruuttamisesta. Säännös on tärkeä tasapainottava tekijä tekijän itsemääräämisoikeuden ja tekijänoikeusjärjestön intressien välillä. Perusteluissa on tarpeen selventää se, että osittainen valtuutuksen peruuttaminen tarkoittaa sitä, että valtuutuksen voi peruuttaa myös yksittäisen teoksen osalta. Esityksen 9 säädetään tekijänoikeusjärjestön tiedonantovelvoitteesta 6 8 :issä tarkoitetuista tekijän itsemääräämiseen liittyvistä oikeuksista. FiCom pitää hyvänä sitä, että selvitys pitää voimaantulosäännöksen mukaan antaa myös vanhoille tekijäasiakkaille. Pykälää olisi kuitenkin syytä täydentää järjestön velvoitteella tiedottaa selvästi ja näkyvästi pykälässä tarkoitetuista oikeuksista järjestön kotisivulla. Tiedonantovelvoite on syytä ulottaa myös 8 :ää vastaavasti yhteishallinnointiorganisaation jäsenyhteisöön ja velvoittaa yhteishallinnointiorganisaatiota tiedottamaan pykälässä tarkoitetut asiat näkyvästi myös verkkosivuillaan. Suhde käyttäjiin Lakiehdotuksen 7 luvussa ovat säännökset yhteishallinnointiorganisaation suhteesta teosten käyttäjiin. Annettavilla säännöksillä ja niiden perusteluilla voidaan merkittävästi ohjata ja parantaa lisensointimarkkinan toimintaa. Lakiehdotuksen 34 :ssä säädetään lisensointiehtojen vaatimuksista. Pykälän 2 momentin yksityiskohtaista perustelua on syytä tarkentaa siten, että korvauksen on jonkin suhteen sijaan oltava perustellussa suhteessa käyttäjän aineiston käytöstä saamaan taloudelliseen hyötyyn. Muutoin yksityiskohtaisissa perusteluissa on sinänsä asiaankuuluvasti selostettu EUT:n kilpailuoikeudellista käytäntöä, joka on asian kannalta relevanttia. Laajassa perustelussa lainsäätäjän tarkoitus, jonka on tarkoitus ohjata pykälän tulkintaa jää kuitenkin jäsentymättömäksi. Oikeuskäytännön perusviesti voitaneen tiivistää siten, että oikeuksien hinta ei saa ylittää ilman perusteltua syytä sitä, mitä vastaavat oikeudet muilla vastaavilla markkinoilla maksavat. Kuten esityksen sivulla 61 on todettu, tekijänoikeusjärjestön käyttäjille tarjoama hinta muodostuu itse oikeuden hinnasta sekä järjestön hallintokulusta. FiCom ei kuitenkaan voi hyväksyä kulujen rajaksi esityksessä mainittua ohjetta, jonka mukaan kulut eivät saisi ylittää oikeudenhaltijalle maksettavaa osuutta. Tältä osin olisi asianmukaista, että lainsäätäjä tarkentaisi ohjaustaan kulujen osalta niin, että hinnassa Sivu 3 / 6

4 saadaan ottaa huomioon vain kyseiseen lisenssiin suoraan kohdistuvat välttämättömät, tehokkaan toimijan kustannukset. Näin ollen käyttäjiltä ei tulisi voida kerätä yleishallintoon kohdistuvia kustannuksia eikä missään nimessä esimerkiksi sellaisia hallintokuluja jotka aiheutuvat kerättyjen korvausten mahdolliseen käyttöön tekijöiden yhteisiin tarkoituksiin. Esitysluonnoksen 35 :ssä säädetään kokeellisesta lisensoinnista. Säännös on erityisen kannatettava jo aiemmin mainituin perustein. Säännöksen perusteluja voitaisiin vielä tarkentaa siten, että kyseessä on poikkeus tariffien syrjimättömyydestä, mutta koetariffienkin lienee tarkoitus perustua objektiivisiin kriteereihin. Perustelua voitaisiin täydentää myös maininnalla siitä, että uusien palvelujen tapauksessa lisensoivalla järjestöllä ja käyttäjällä voi olla perusteltu syy jakaa palvelun onnistumisen riskiä muista käyttöyhteyksistä poikkeavalla tavalla ja siksi soveltaa erilaisia hinnoitteluperusteita. Esitysluonnoksen 36 ja 37 :ssä säädetään raportoinnista ja käyttäjän oikeudesta sähköiseen asiointiin. Pykälät ovat verrattain lyhyet, jolloin säännösten yhdistäminen saattaisi olla paikallaan. Pykäliä olisi syytä täsmentää siten, että käyttäjällä on aina oikeus raportoida tiedot teosten käytöstä sähköisesti. Avoimuus ja raportointi Esitysluonnoksen 8 luvussa säädetään järjestöjen velvoitteesta julkaista tietoja. Ehdotetussa 40 :ssä viitataan yhteishallintodirektiivin liitteeseen, joka on yksityiskohtainen. Sen sijaan olisi syytä harkita, olisiko kotimaisen teosmarkkinan kannalta aiheellista määritellä avoimuuden ja tietojen yhteismitallisuuden edistämiseksi oikeuksien luokat ja käyttötyypit kansallisella päätöksellä, eikä jäädä odottamaan komission aloitetta. Vaihtoehtoinen riidanratkaisu Esitysluonnoksessa ei esitetä uusia mekanismeja oikeuksien lisensointiin liittyvään vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun vaan todetaan nykyisten menetelmien täyttävän direktiivin vaatimukset. Digitaalinen toimintaympäristö edellyttää oikeuksien hallinnolta uudenlaista nopeutta. Kehiteltävää palvelua varten on ensiarvoisen tärkeää saada nopeasti tieto oikeuksien hinnasta ja ehdoista. Uusien palvelujen ollessa kyseessä, voivat osapuolten käsitykset oikeasta hinnasta olla kaukana toisistaan. Tästä syystä Suomeen olisi syytä kehittää erityinen riidanratkaisumekanismi, jossa huomioitaisiin seuraavat seikat: - Mekanismin on palveltava teosmarkkinoita ja kaikkia sen osapuolia. Markkinoita palvelevana ja tukevana instrumenttina se tulisi vähentämään kalliita ja aikaa vieviä tuomioistuinprosesseja. Vaihtoehtoisessa riidanratkaisussa tulisi voida käsitellä moninaisia ja erivaiheessa olevia lisensiointiin liittyviä erimielisyysasioita - Osapuolina voi olla tekijänoikeusjärjestö ja riidan kannalta relevantti käyttäjätaho tai -joukko. Mekanismi voisi olla käyttökelpoinen myös käyttäjiä edustavan toimialajärjestön ja tekijänoikeusjärjestön välisissä tariffineuvotteluissa syntyneiden kiistojen ratkaisemisessa. - Riidanratkaisu perustuisi vapaamuotoiseen ja sovittelevaan riitojenratkaisuun. Osapuolet nimittäisivät sovittelijan niiden henkilöiden joukosta, jotka on toimivaltaisen tahon toimesta hyväksytty toimimaan tässä tehtävässä. Sovittelijan kelpoisuusvaatimuksissa tulisi antaa merkitystä oikeudelliselle ja kaupalliselle asiantuntemukselle sekä käytännön kokemukselle riitojen ratkaisemisesta. Sivu 4 / 6

5 - Prosessin kulku olisi mahdollisimman pitkälti osapuolten määritettävissä. Menettely olisi joustavaa ja poikkeaisi määrämuotoisesta tuomioistuinprosessista. Osapuolten ei täytyisi esimerkiksi kohdistaa toisiinsa yksilöityjä ja tarkkoja kannevaatimuksia. Se soveltuisi myös sellaisten riitakysymysten käsittelyyn, joita ei voitaisi tuomioistuimessa asian keskeneräisyyden tai muun syyn takia käsitellä. Sovittelijan tehtävänä olisi pyrkiä löytämään osapuolten myötävaikutuksella ratkaisu erimielisyyteen. Sovittelijalla voi olla hyvinkin aktiivinen ja luova rooli sovintoratkaisun hakemisessa osapuolten välillä. - Menettelyssä saatetaan käsitellä aineistoa, johon liittyy molempien tai toisen osapuolten osalta salassapitointressi. Osapuolten tulee käsitellä näitä tietoja luottamuksellisesti sekä menettelyn aikana että sen päätyttyä. Myös sovittelijan on pidettävä luottamukselliset tiedot salassa. - Osapuolten ei tarvitsisi turvautua menettelyssä oikeudellisiin asiamiehiin. Tämä osaltaan lisäisi sovinnon todennäköisyyttä ja vähentäisi myös menettelystä aiheutuvia asianosaiskustannuksia. - Vaihtoehtoisessa riitojenratkaisussa ei annettaisi osapuolia velvoittavia päätöksiä vaan suositusluonteisia ratkaisuja, jotka osapuolten päätöksellä olisivat joko julkisia tai luottamuksellisia Osapuolet voisivat tahdonilmauksin sitoutua ratkaisuun, jolloin se tulisi heitä juridisesti sitovaksi. - Menettelystä perittävien käsittelymaksujen tulisi kohtuullisia ja etukäteen tiedossa. Kustannusten määrä riippuisi sovitteluun käytetyn tuntimäärän ja intressin suuruuden mukaan. Kohtuullisten kustannusten turvaamiseksi sovittelumekanismiin tarvitaan myös valtion panosta. Vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta syntyisi kustannuksia, mutta ratkaisu toisi valtiolle kokonaissäästöjä, koska tuomioistuimia työllistävät pitkät ja kalliit tuomioistuinprosessit todennäköisesti vähenisivät. Viranomaisvalvonta ja eräät muut asiat Esitysluonnoksessa on päädytty ehdottamaan yhteishallinnointiorganisaatioiden valvojaksi opetus- ja kulttuuriministeriötä. FiCom pitää valintaa erikoisena, koska ministeriölle muodostuu monitahoinen rooli lainlaatijana sekä tekijänoikeusjärjestöt hyväksyvänä ja valvovana tahona. Tämän lisäksi ministeriö toimii vielä Kopioston osalta neuvotteluosapuolena mm. opetustoiminnan lisenssien ja korvausten osalta. Ehdotettu ratkaisu ei ole vallan kolmijako-opin mukainen. FiCom pitäisi parempana vaihtoehtona antaa valvontatehtävä esimerkiksi patentti- ja rekisterihallitukselle, jolla jo ennestään on kokemusta yhdistysten valvomisesta sekä immateriaalioikeuksista ylipäätään. Positiivista esityksessä on valvovan viranomaisen yhteistyö kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa (55 ). Yhteistyö pitäisi ulottaa valvonnan lisäksi myös tekijänoikeusjärjestöjen hyväksymismenettelyyn, jotta direktiivissä omaksuttu tasapainoperiaate toteutuisi käytännössä. Tekijänoikeuslaissa tarkoitettua järjestöjen hyväksymismenettelyä olisi perusteltua kehittää samalla nyt annettavan esityksen kanssa, koska tavoitteet olisivat yhtenevät. Ennen järjestön hyväksymistä opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi kuulla oikeuksien haltijoita ja käyttäjiä sekä kilpailu- ja kuluttajavirastoa sekä liikenne- ja viestintäministeriötä, jotta lisensointia voitaisiin ohjata hyväksymispäätöksen ehdoilla ja näin kehittää teosmarkkinoiden toimintaa. FiCom pitää hyvänä ehdotusta yhteishallinnon kehittämisen neuvottelukunnasta ja ilmoittaa mielenkiintonsa tulla neuvottelukunnan jäseneksi. Sivu 5 / 6

6 Helsingissä, Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry Reijo Svento Toimitusjohtaja Sivu 6 / 6