ESIPUHE 5 1 JOHDANTO Muutos vai ajattelun muutos Ajattelun muutos opetuksessa ja oppimisessa 8

Transkriptio

1 1 Sisällysluettelo ESIPUHE 5 1 JOHDANTO Muutos vai ajattelun muutos Ajattelun muutos opetuksessa ja oppimisessa Haasteena opiskelijoiden motivaation lisääminen Oppimisen aktivointi Käsitteitä työkaluja opettajille Opiskelijoiden motivaation lisääminen 11 2 MOTIVAATION LISÄÄMISESTÄ 14 3 AKTIIVINEN JA OSALLISTUVA OPPIMINEN Menetelmän kuvaus Perusperiaatteet Toiminnan aloitus yhteistoiminnalliset pelit ja leikit Ryhmien muodostaminen Aktiivinen ja osallistuva oppiminen Esimerkkejä hyvistä käytänteistä Ongelmapohjainen oppiminen Projektipohjainen oppiminen Palapelitekniikka Yhteisarviointitekniikka Päätelmiä 26

2 2 4 VERTAANSA VAILLA? Menetelmän kuvaus Esimerkkejä hyvistä käytänteistä Uutisten luku Paras ääneenlukija Nettiblogi Nosturiprojekti Päätelmiä 36 5 PROJEKTIPOHJAINEN OPPIMINEN Menetelmän kuvaus Esimerkkejä hyvistä käytänteistä Valokuvasuunnistus Koulun esittely Kulunvalvontalaite JOEOUTOAUTO-projekti Päätelmiä 43 6 GEOKÄTKENTÄ, MOODLE JA INTERAKTIIVISET VÄLINEET Geokätkentä Kuvaus Päätelmiä Interaktiivinen älytaulu Esimerkkejä hyvistä käytänteistä Hyödyt Huomioitavaa 52

3 3 6.3 Moodle Kuvaus Esimerkkejä hyvistä käytänteistä Opiskelijapalautetta Päätelmiä 55 7 LIITTEITÄ Yhteistoiminnalliset pelit ja leikit Ryhmätyöskentelyn käyttö luokkahuoneessa Aktiivisten toimintatapojen käyttöönottaminen Aktiiviset ja osallistavat oppimismenetelmät ja toimintatavat 60 AKTIIVISEN JA OSALLISTUVAN OPPIMISEN TUNTISUUNNITTELUKAAVIOT Ongelmapohjainen oppiminen Projektipohjainen oppiminen Palapelitekniikka + Palapeli ja yhteisarviointi Yhteisarviointi Uutisten lukeminen Nettiblogi Valokuvasuunnistus Geokätköily Matematiikka, fysiikka ja kansalaistaito 75 8 LÄHDELUETTELO 76

4 4

5 5 Esipuhe Teach, Learn and Quality (oppiminen, opetus ja laatu) eli TL+Q-hankkeen pääasiallisena tavoitteena on parantaa ammatillisen koulutuksen laatua ja koulujen laatujärjestelmiä Euroopassa luovien ja motivoivien opetusmenetelmien avulla yhteistyössä työpaikkojen kanssa. TL+Q-hanke keskittyy asioihin, jotka vaikuttavat sekä koulujen johtamiseen että luokkahuonetyöskentelyyn. Hankkeen tuotokset eli opetusmenetelmät ja laadun arvioinnin välineet on testattu, arvioitu ja todettu käyttökelpoisiksi hankkeen aikana. Testaukseen osallistuivat myös hankkeen yhteistyökumppanit eli yritykset, opettajien koulutus- ja täydennyskoulutuslaitokset ja muut opetusalan toimijat. Tuotosten käyttökelpoisuus testattiin myös yrityksissä. Hankkeen tuotosten arviointia seurasivat myös koulutuspolitiikan ammattilaiset eli opetushallinnon virkamiehet. Koulujen laatujärjestelmien kehittäminen lisää koulujen osaamista oman toiminnan havainnointiin ja arviointiin. Koulujen laadun asteittainen mutta jatkuva parantuminen johtaa parempaan koulutuksen laatuun ja opiskelijoiden lisääntyvään työllistyvyyteen. Luovien ja motivoivien opetusmenetelmien käyttäminen muuttaa opiskelijoiden asennetta opiskeluun myönteisemmäksi ja lisää heidän halukkuuttaan opiskella jatkuvasti elämää eikä vain koulua varten. Koulutus pysyy näin ajan tasalla työelämän ja työpaikkojen muuttuvien tarpeiden kanssa. Hankkeen kolme koulutuksen laadun parantamiseen tähtäävää osa-aluetta ovat: 1. Koulun laatujärjestelmän kehittäminen 2. Työpaikoilla tapahtuva opetus (ICC= In-Company Classes) 3. Motivoivat opetus- ja oppimismenetelmät Näiden kolmen osa-alueen tutkimisen ja käytännön kokeilujen tulokset on koottu kolmeksi ohjekirjaksi. Nämä kirjat sisältävät käytännössä kokeiltuja esimerkkejä hyvistä käytänteistä, koulusta ja maasta toiseen siirrettävistä menetelmistä sekä koulujen johtajien, opettajien ja opiskelijoiden mielipiteitä. Nämä kirjat ovat tarkoitettu avuksi niin kouluille, yrityksille kuin opiskelijoille, ja ne voi ladata sivulta Tätä kirjaa käytetään myös koulutuksen laatua käsittelevällä kurssilla, josta lisätietoa osoitteista: tai

6 6

7 7 1 Johdanto 1.1 Muutos vai ajattelun muutos Puhumme muutoksesta, mutta tarvitsemme ajattelun muutosta. Muutos on äkillinen, tilanteeseen sidottu ja voi tapahtua ilman, että ihmisten ajattelu muuttuu. Esimerkiksi opiskelija käyttää uutta oppikirjaa tai opettaja vaihtaa piirtoheittimen Power Pointiin. Ajattelun muutos on psykologinen prosessi, jossa ihmiset hyväksyvät uuden tilanteen yksityiskohtaiset muutokset. Esimerkiksi tietotekniikan mahdollisuuksien tai yhteistoiminnallisten menetelmien käyttö opetuksessa vaativat myös ajattelun muutosta. Ajattelun muutos sisältää hitaita prosesseja, joilla on syvällinen vaikutus koko organisaatioon ja siinä työskenteleviin ihmisiin. Työvälineiden ja opetussuunnitelmien vaihtuminen ovat muutoksia, mutta ajattelun muutos näkyy erilaisten opetusmenetelmien suhteuttamisessa erilaisiin oppimismenetelmiin. Ajattelun muutos on rankkaa. Siinä on kolme vaihetta: 1. Entisen ajattelun ja toiminnan lopetus. Tähän vaiheeseen kuuluu asian kieltämistä, järkytystä, vihaa, turhautumista ja stressiä. 2. Välivaihe, jossa entisen toiminnan tuoma turvallisuus on mennyttä ja uudet tavat toimia ovat epäselviä ja epävarmoja. Tähän vaiheeseen sisältyy epäilyä ja kahden vaiheilla olemista, mutta muutokset aletaan jo hyväksyä. 3. Uuden tilanteen vakiintuminen ja siitä innostuminen. Tähän liittyy kärsimättömyyttä, toiveikkuutta ja innostusta. Koulut opetusalan organisaatioina, kuten myös opettajat, kokevat parhaillaan voimakkaita muutoksia. Tämä ohjekirja pyrkii auttamaan opettajia, jotka ovat välivaiheessa, esittelemällä hyvin käytännöllisiä sovelluksia menetelmistä, joita uuden opetustavan menestyksekkäästi omaksuneet opettajat ovat testanneet ja hyviksi havainneet.

8 8 1.2 Ajattelun muutokset oppimisessa ja opettamisessa Muutokset näkyvät monissa eri asioissa ja monilla tasoilla (seuraavissa taulukoissa ne esitetään kärjistettyinä vastaväittäminä). Muutokset oppimisessa siirtyminen perinteisestä oppimisesta sosiokonstruktiiviseen oppimiseen: ENNEN NYT hyödyllisiä tehtäviä pääpaino lopputuloksessa tiedon omaksumista oppimista koulua ja todistusta varten ulkoa oppimista tehtävien suorittamista tiedon vastaanottamista yhdenlaista älykkyyttä keskivertoon pyrkimistä ja vertaamista analyyttista (=erittelevää) ajattelua passiivista mielekkäitä tehtäviä pääpaino toiminnassa tiedon rakentamista elinikäistä oppimista sisäistettyä oppimista vastuun ottamista omasta oppimisesta kokeilua, tiedon etsimistä ja selittämistä monenlaista älykkyyttä parhaaseen tulokseen pyrkimistä holistista (= kokonaisvaltaista) ajattelua aktiivista Muutokset perinteisestä opettamisesta uudenlaiseen opettamiseen: ENNEN NYT perinteistä luokkaopetusta sisällön määrää opettaja tai koulu tiedon toistamista mittaavia kokeita opettaja asiantuntijana osaamisperustainen opetussuunnitelma yksittäisen aineen opettamista valikoidut, rajatut tiedonlähteet vain koulussa tapahtuvaa oppimista samat tavoitteet kaikille ryhmätyöskentelyä sisällön määräävät opiskelijoiden tarpeet oppimista elämää varten opettaja valmentajana prosessiperustainen opetussuunnitelma tehtäväpohjaista ongelmanratkaisua vapaasti valittavat tiedonlähteet missä ja milloin vain tapahtuvaa oppimista erilaiset tavoitteet

9 9 Joitakin kysymyksiä, joihin täytyy vastata tulevaisuudessa ja joita tutkitaan jo nyt: Millaisia opiskelijat ovat? Miten puberteetti vaikuttaa nuorten käyttäytymiseen? Entä miten vaikuttaa nuorten elinympäristö, jossa he kasvavat ja etsivät omaa polkuaan? Nykyiselle elämänmenolle on ominaista arvojen ja yhteiskunnallisten rakenteiden monimuotoistuminen ja hauskuuden vaatimuksen lisääntyminen. Entäpä aivotutkimus ja sen vaikutus käsitykseemme oppimisesta ja opettamisesta, esimerkiksi miellekarttojen käyttö, erilaiset älykkyyden ilmenemismuodot, oppimistyylit? Entä mikä on vertaisten vaikutus? Vertaisryhmien vaikutushan on usein murrosiässä tärkeämpää kuin vanhempien vaikutus. Kuinka voimme käyttää hyväksi vertaispalautetta opetustilanteissa? 1.3 Haasteena kuinka lisätä opiskelijoiden motivaatiota Yksi tärkeimmistä opetuksen onnistumisen avaimista on opiskelijoiden motivaation lisääminen. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on päädytty seuraavanlaisiin johtopäätöksiin. 1 Mitä voit opettajana tehdä paitsi opettaa ainettasi? Käytä opiskelijoiden kiinnostuksen kohteita hyväksesi. Anna heidän antaa palautetta omista lähtökohdistaan ja arvosta palautteen henkilökohtaisuutta. Käytä heidän käyttämiään sosiaalisen median välineitä. Lisää autenttisuutta, mielekkyyttä ja aitoutta oppitunteihisi ja tehtäviisi. Käytä ajankohtaisia aiheita. Ota esimerkkejä opiskelijoiden arkipäivästä ja kokemuksista. Ole aito ja anna positiivista palautetta ja kannustusta. Anna oman intosi lisätä opiskelijoiden motivaatiota oppimiseen. Anna opiskelijoiden aidosti valita. Se lisää opiskelijan vastuuta omasta oppimisesta ja johtaa sisäiseen motivaatioon. Opettajien hyviksi havaitsemia keinoja lisätä motivaatiota: Osoita myötätuntoa opiskelijoille. Anna opiskelijoiden pohtia omaa oppimistaan. Anna selkeitä selityksiä ja palautteita. Anna heidän vaikuttaa oppituntien sisältöihin. Käytä vaihtelevia toimintatapoja. Käytä yhteistoiminnallisia oppimismenetelmiä. 1 DRIES HEIJ, DEBY ONDAATJE, DANIËLLE TOKARSKI en MICHAËL VAN VEEN, Universiteit Utrecht, IVLOS lerarenopleiding, gamma cluster, February January 2010 and Ebbens en Ettekoven (2005)

10 Oppimisen aktivointia Tehokas oppiminen perustuu pikemminkin opiskelijoiden oppimisedellytysten luomiseen kuin arviointiin ja oppimisprosessin tarkkaan seuraamiseen ja raportointiin. Opiskelijat oppivat parhaiten, kun he poistuvat mukavuusalueeltaan ja astuvat oppimisalueelle. Muutamia yleisiä havaintoja ja esimerkkejä hyvistä käytänteistä: Opettajien pitäisi löytää tasapaino yhtäältä opetussuunnitelmiin ja toisaalta opiskelijoiden tarpeisiin perustuvien opetuskäytänteiden välillä. Samoin heidän pitäisi ottaa huomioon sekä opetuksen sisältöön että opittaviin taitoihin perustuvat vaatimukset. Paras lähestymistapa on aktivoida opiskelija. Omien tavoitteiden ja taitojen pohtiminen ja itsetuntemus ovat yhä tärkeämpiä niin työ- kuin yksityiselämässäkin tulevaisuudessa. Opettajien on yhä haasteellisempaa saada jokainen opiskelija motivoitumaan. Tulevaisuudessa tarvittaviin taitoihin kuuluvat ne tiedot ja taidot, joiden avulla opiskelija selviytyy muuttuvassa maailmassa, pystyy kohtaamaan vaihtoehtoja ja valitsemaan niistä itselleen sopivat. Seuraavassa kuvassa esitetyistä taidoista tulee elintärkeitä. Itsetuntemus Luovuus Muutoksen hallintataidot Yhteistoiminnan taidot Tulevaisuuden taidot Rohkeus, päättäväisyys Ajattelu- ja kehittämistaidot Tunnetaidot Vaikuttamistaidot Lähde: Futures Education, Irmeli Halinen&Ritva Järvinen, Finnish National Board of Education (OPH) 2007

11 Käsitteitä työkaluja opettajille Ennen kuin käymme varsinaisen asian kimppuun, on syytä täsmentää muutamia käsitteitä opettamisesta, oppimisesta ja motivaatiosta. Koulutus sisältää tiedonsiirtoprosessin ja edistää opiskelijan sosiaalistumista. Opetus saa opiskelijoissa aikaan järjestelmällisen muutoksen, joka on jatkuva ja etenevä, joten heidän tiedolliset kykynsä ovat jatkuvan kehityksen tilassa. Opiskelijoiden täytyy työskennellä aktiivisesti ja heillä täytyy olla tarkoin määritellyt tavoitteet kootessaan ja valikoidessaan uutta tietoa ja kehittäessään taitojaan. Tehokas oppimisprosessi voidaan määritellä seuraavasti: Se on aktiivinen ja konstruktiivinen prosessi, jossa opiskelijat sulauttavat ja suhteuttavat uutta tietoa aiempiin tietoihinsa. Se vaatii haasteen, joka saa opiskelijan toimimaan vertaistensa kanssa ja käsittelemään ja luomaan tietoa sen sijaan että vain opettelisi sen ulkoa ja toistaisi sen. Opiskelijat tuovat luokkahuoneeseen monia eri näkökulmia erilaisine taustoineen, oppimistyyleineen, kokemuksineen ja toiveineen. Siihen vaikuttavat niin asiayhteydet kuin toiminnan järjestelytkin. Se kukoistaa sosiaalisessa ympäristössä, jossa opiskelijoilla on mahdollisuus keskustella keskenään ja heistä tulee näin aktiivisia toimijoita. 1.6 Opiskelijoiden motivaation lisääminen Jere Brophy 2 esittelee neljä opiskelijoiden motivaatioon vaikuttavaa tekijää: mallintamalla annettu stimulaatio odotusten toteaminen suora ohjeistus vanhempien, opettajien ja muiden tärkeiden vaikuttajien asenne ja malli. Tämän lisäksi tietoa opiskelijoiden motivaatiosta löytyy Comenius-hankkeen Enhancing School Quality in Europe (SSDP/06/CO/R2/04) loppuraportista 3, jossa esitelty ongelmakaavio auttaa tunnistamaan ongelmia, jotka saattavat aiheuttaa opiskelijoiden motivaation vähentymistä. Siinä esitetään asiat syy seuraus -periaatteella (kuva 1). 2 BROPHY, JERE. On Motivating Students. Occasional Paper No East Lansing, Michigan: Institute for Research on Teaching, Michigan State University, October pages. ED QUADERNI DEGLI ANNALI DELL ISTRUZIONE 109/2004, Laboratori di didattica orientativa, Esperienze di progettazione nelle scuole, LE MONNIER. Roma.

12 12 Kuva 1. Ongelmakaavio. Kuvaa on tarkoitus lukea alhaalta ylöspäin eli syistä seurauksiin. Alimpana ovat opiskelijan henkilökohtaiseen elämään liittyvät ongelmat sekä opettajan ja opiskelijan keskinäisen suhteen ongelmat, jotka aiheuttavat levottomuutta opiskelijassa, mikä puolestaan johtaa opiskelijan heikkoon itsetuntoon ja puutteellisiin oppimisstrategioihin. Koulussa opettajien alhainen motivaatio tai opettajien toiminnan yhtenäisyyden puute johtaa puutteellisiin opetusstrategioihin ja opiskelijoita kiinnostamattomaan toimintaan sekä joustamattomuuteen organisaatiossa, mikä voi ilmetä opiskelijoiden ylikuormittumisena. Syynä opiskelijoiden motivaation vähyyteen voi olla tietenkin väärän koulun tai opiskelualan valinta. Myös yhteiskunnalliset tekijät vähentävät motivaatiota. Opiskelun arvostus voi olla yleisesti ottaen alhainen tai korkea työttömyysaste saa kouluttautumisen tuntumaan hyödyttömältä. Kun ongelmien sijasta puhutaan tavoitteista, saadaan tavoitekaavio (kuva 2), joka kuvaa tavoiteltavaa tilannetta eli motivoituneita opiskelijoita. Sen tarkoituksena on auttaa puuttumaan ongelmiin ja parantamaan toimintaa ongelma-alueilla eli huomaamaan ratkaisuja edellä esitettyihin ongelmiin. Se esittelee tekijöitä, jotka lisäävät motivaatiota. Kun opiskelijoiden henkilökohtaiset asiat niin koulunkäynnin kuin perhe-elämänkin suhteen ovat kunnossa ja koulutusta yhteiskunnassa arvostetaan, opiskelijat voivat hyvin koulussa ja heidän itsetuntonsa ja opiskelustrategiansa ovat hyvällä tasolla. Samoin kun opettajat ovat motivoituneita ja tekevät työtään yhteistuumin, se mahdollistaa joustavuuden opetusjärjestelyissä ja -strategioissa, mikä puolestaan lisää toiminnan kiinnostavuutta ja opiskelijoiden jaksamista.

13 Kuva 2. Tavoitekaavio 13

14 14 2 Motivaation lisäämisestä Itsetunto saa voimansa toiminnasta ja aktiivisuudesta pikemmin kuin passiivisesta toiminnan välttelystä. Opettajan pitäisi työssään kiinnittää huomiota seuraaviin osa-alueisiin: opettajan rooli toiminta luokassa oppiminen suunnittelija osallistavaa vuorovaikutteista opiskelijakeskeistä vastuuttavaa toiminnan organisoija yhteistoiminnallista edistää myönteistä asennetta vuorovaikutuksen säätelijä tehokasta miellyttävässä ympäristössä parantaa yhteistyötaitoja sisältää vertaisarviointia Kuva 3. Motivaatiota lisäävät tekijät opetuksessa. Jotta toiminta olisi vuorovaikutteista, suosittelemme pieniä, 2 4 opiskelijan ryhmiä perustyöskentely-yksiköiksi. Pienissä ryhmissä opiskelijat todennäköisemmin puhuvat keskenään, kun taas isoissa ryhmissä ujot tai passiiviset opiskelijat vaikenevat ja antavat puheliaampien puhua. Pienessä ryhmässä opiskelijat työskentelevät yhdessä tehtäväksi annetun tavoitteen saavuttamiseksi. Jokaisella ryhmän jäsenellä on oma vastuualueensa ja roolinsa, jonka hän pyrkii hoitamaan mahdollisimman hyvin. Työnjako perustuu annettuihin tehtäviin ja rooleihin. Lisäksi pienryhmätyöskentelyssä opiskelija oppii tuntemaan ja hyväksymään opiskelijatoverinsa työskentelemään yhdessä muiden kanssa ja kehittämään vuorovaikutustaitojaan tuntemaan ryhmä- tai luokkahenkeä kehittämään sekä tiedollisia että tunnetaitojaan tuntemaan vastuuta sekä omasta että toisten oppimisesta sitoutumaan tavoitteisiin ja uskomaan, että ne on mahdollista saavuttaa.

15 Ohjekirjamme tarjoaa valikoituja esimerkkejä aktiivisesta, opiskelijakeskeisestä oppimisesta ja tapoja saada aikaan osallistava, vuorovaikutteinen ja yhteistoiminnallinen ilmapiiri. Osallistavat strategiat ja pienryhmätyöskentely edistävät taitojen ja tietojen omaksumista sekä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Ne luovat vakaan ja kannustavan ympäristön oppimiselle, jonka aikana opiskelijat kokevat niin henkilökohtaista kuin tiedollista kasvua. Jotta strategioiden käyttöön ottaminen olisi mahdollisimman vaivatonta, esittelemme liiteosassa työskentelytavat taulukkomuodossa. Niitä opettaja voi käyttää apuna esittelemiemme strategioiden ja menetelmien soveltamisessa omille tunneilleen. 15

16 16 3 Aktiivinen ja osallistuva oppiminen 3.1 Menetelmien kuvaus Opiskelijat oppivat paremmin toimimalla itse kuin katsellen ja kuunnellen. Bonwell C.C. and Eison J.A. 4 Tässä osiossa kuvataan lähestymistapaa, jonka tavoitteena on edistää aktiivista ja osallistuvaa oppimista. Esittelemme strategioita, menetelmiä ja resursseja, jotka tukevat tehokasta opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta pienissä opiskeluryhmissä. Olemme jakaneet prosessin kolmeen vaiheeseen: toiminnan aloittaminen/viritys, ryhmien muodostaminen ja varsinainen aktiivinen oppimistapahtuma. Tämän käsitteellisen viitekehyksen tarkoituksena on auttaa mallintamaan ja kehittämään yhteistoiminnallisia oppimistilanteita monista eri näkökulmista lähtien. Menetelmät kuvataan ikään kuin rakennuspalikoina, joista voi valita opetukseensa valmiita osia tai opetustuokioina, joiden aikana pienet ryhmät työskentelevät yhdessä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Olennaisena osana oppimisprosessia on opiskelijoiden välinen vuorovaikutus, jonka sisältönä ovat opittavat asiat. Yksinkertaisimmallaan se tarkoittaa sitä, että opiskelijat keskustelevat lyhyen aikaa jostain oppitunnin aiheesta, mutta se voi olla myös monitahoisempaa, esimerkiksi kommunikaatio- ja ryhmätyötaitojen oppimista. 5 satunnaiset ryhmät tarkka roolijako ryhmässä parit vuorovaikutus asiantuntijaryhmät kavereilta kysely ryhmäytysharjoitukset joukkuepelit Kuva 4. Opiskelijoiden välinen vuorovaikutus. 4 Active Learning: Creative Excitement in the classroom ASHE-ERIC Higher Education Report Nº 1. George Washington University, Chickering, A.W., and Gamson, Z.F. (1991). Applying the Seven Principles for Good Practice in Undergraduate Education. New Directions for Teaching and Learning. Number 47, Fall San Francisco: Jossey-Bass Inc.

17 17 Näitä menetelmiä voi käyttää sekä teorian että käytännön taitojen opetuksessa ja vaikkapa vain osana oppituntia. Niitä voi käyttää monin tavoin, esimerkiksi 30 sekunnin aivoriihi 5 minuutin ryhmänmuodostusaktiviteetti oppitunnin aluksi lyhyitä opiskelijoiden tietämystä arvioivia tehtäviä sarja lyhyitä opittavan aineksen oppimistuokioita Näitä tehtävätyyppejä voi käyttää koko oppitunnin ajan tai useiden oppituntien ajan. Tällaiset tehtävät lisäävät vuorovaikutusta ja positiivista ilmapiiriä, jossa opiskelijat oppivat toisiltaan ja muodostavat oppimisyhteisön. Tällaisessa oppimisyhteisössä käytetään viittä aktiivista oppimistapaa: puhuminen, kuuntelu, lukeminen, pohdinta ja kirjoittaminen. Seuraavassa kuvassa esitetään aktiivisen ja osallistuvan oppimisen päätavoitteet: toisilta oppiminen myönteinen asenne oppimiseen paremmat oppimistulokset empatia opiskelun loppuunsaattaminen sisäinen motivaatio Aktiivinen ja osallistuva oppiminen kehittyneet ajattelutaidot vähemmän ahdistusta syvempi asioiden ymmärtäminen opiskeluun keskittyminen parempi itsetunto Kuva 5. Aktiivisen ja osallistuvan oppimisen päätavoitteet.

18 18 Aktiivisen ja osallistuvan oppimisen aktiviteetit perustuvat yhteistoiminnallisen oppimisen periaatteisiin, jotka ovat 6,7 : positiivinen riippuvuus vastuu omasta ja toisten oppimisesta avoin ja monipuolinen vuorovaikutus yhteistyötaidot sosiaaliset taidot ryhmän ja oman toiminnan arviointi Jotta opettaja voisi ylläpitää opiskelijoiden motivaatiota, hänen tulisi ottaa huomioon seuraavat seikat: ilmapiiri: opiskelijoiden pitäisi kokea luokkahuone heidän opiskeluaan tukevana tilana, jossa vallitsee kunnioitus ja yhteenkuuluvuuden tunne 8 tehtävien vaikeustaso: tehtävien pitäisi olla sopivan haastavia, mutta ei liian vaikeita 9 opittavien asioiden mielekkyys yhteys ympäröivään maailmaan ja todelliseen arkielämään 6 arvioinnin läpinäkyvyys tehtävillä ja toiminnoilla pitää olla selkeät lyhytkestoiset tavoitteet 5 myönteinen palaute opettajan pitää olla varovainen antaessaan negatiivista palautetta, jotta ei alentaisi opiskelijan sisäistä motivaatiota. Luokkahuonetyöskentelyn saa sujumaan, kun noudattaa seuraavia ehtoja: LUOKKA Jokainen opiskelija näkee esteettä niin opiskelutoverinsa kuin opettajan ja taulunkin. Hän pääsee myös liikkumaan tarvittaessa. Opettaja määrää pienen merkin (esimerkiksi lyhyt taputus), jonka havaittuaan opiskelijat lopettavat muun toiminnan ja kiinnittävät huomionsa opettajaan. Ryhmätyöskentelyn aikana ei meluta liikaa. Opettaja saa aikaan miellyttävän opiskeluilmapiirin. Opiskelumateriaalin jakaminen tapahtuu tehokkaasti. Yhteiset pelisäännöt lisäävät vastuuta sekä ryhmän että opiskelijan omasta oppimisesta. 6 Johnson D. W., R. T. Johnson and K. A. Smith, Cooperative Learning: Increasing College Faculty Instructional Productivity, ASHE-ERIC Higher Education Report No. 4, George Washington University, Kagan, S (1990). Cooperative Learning resources for teachers. San Juan Capistrano, CA.: Resources for Teachers. 8 Stipek, Deborah. MOTIVATION TO LEARN: FROM THEORY TO PRACTICE. Englewood Cliffs, New Jersey: Prentice Hall, Lepper, Mark R. "Motivational Considerations in the Study of Instruction." Cognition and Instruction 5, 4 (1988)

19 Perusperiaatteet Tässä kappaleessa kuvaillaan, kuinka edellä esitetyt käsitteelliset periaatteet toteutetaan käytännössä. Prosessi alkaa toiminnan virityksellä, josta edetään ryhmien muodostamisen kautta erilaisiin yhteistoiminnallisiin opetustilanteisiin Toiminnan aloitus yhteistoiminnalliset pelit ja leikit Yhteistoiminnallisten pelien tai leikkien tehtävänä on johdattaa opiskelijat uuteen kokemukseen. Ne on suunniteltu vuorovaikutus-, ryhmäytymis- ja yhteistyötaitojen harjoittelemiseen. Itse asiassa pelien tarkoituksena on: valmistella opiskelijoita kohtaamaan seuraavat vaiheet eli ryhmän muodostus ja yhteistoiminnallinen oppiminen paremmin antaa opiskelijalle vähän tuntumaa siihen, miten heidän luokkatoverinsa ajattelevat ja toimivat ryhmätyön aikana tutustua ryhmätyöskentelyyn ja siinä tarvittaviin taitoihin, kuten ajatusten ja mielipiteiden vaihtoon, keskusteluun ja pohdintaan Näiden seikkojen tiedostaminen myös sitouttaa opiskelijoita varsinaiseen yhteistoiminnalliseen oppimiseen. Opiskelijat pystyvät ymmärtämään mahdolliset hyödyt ja ongelmat, joita ryhmätyöhön aina sisältyy. Liitteessä 7.1 on esimerkkejä erilaisista yhteistoiminnallisista peleistä ja leikeistä, joita on käytetty Espanjassa ammattioppilaitoksessa nimeltä Esteve Terradas i Illa Institute (ET), joka sijaitsee Barcelonassa.

20 Ryhmien muodostus Jotta opiskelijat olisivat mahdollisimman paljon vuorovaikutuksessa keskenään, pienet 2 4 opiskelijan ryhmät ovat kooltaan parhaat, ja niitä kannattaa käyttää perusryhminä koululuokassa. Ryhmän koolla on merkitystä erityisesti suullisissa tehtävissä. Suurissa ryhmissä ujot tai passiiviset opiskelijat pysyvät vaiti ja antavat puheliaimpien hoitaa puhumisen. Pienessä ryhmässä: opiskelijat työskentelevät yhdessä saadakseen tehtävän valmiiksi jokaiselle ryhmän jäsenelle annetaan oma rooli tai vastuualue, jotta hän sitoutuu tekemään tehtävän parhaalla mahdollisella tavalla tehtävien jako toteutuu määrittämällä jokaiselle opiskelijalle oma rooli Lisäksi pieni ryhmäkoko vaikuttaa myös opiskelijoiden asenteiden muutokseen eli he oppivat: tuntemaan ja hyväksymään vertaisensa tekemään yhteistyötä tuntemaan ryhmähenkeä pyrkimään yhteisiin tavoitteisiin kehittämään sekä älyään että tunteitaan tuntemaan turvallisuutta oppimisen suhteen tuntemaan vastuuta myös muiden ryhmän jäsenten oppimisesta noudattamaan yhteistoiminnan sääntöjä Ryhmän muodostus on monimutkainen ja yhteistoiminnan kannalta merkittävä vaihe. Alla olevassa taulukossa annetaan joitakin ohjeita siihen: RYHMÄ Opettaja muodostaa: joidenkin etukäteen esitettyjen perusteiden mukaisesti korostaakseen pienryhmäoppimisen hyviä vaikutuksia Ryhmä voi olla kooltaan vaihteleva, mutta suositeltava koko on 2 4 opiskelijaa. Ryhmässä on hyvä olla erilaisia oppijoita, taidoiltaan eritasoisia ja eri sukupuolta olevia. Ryhmät pysyvät samoina pidemmän aikaa. Opiskelijat tarvitsevat aikaa järjestäytymiseen ja suunnitteluun. Ryhmän toimivuutta on syytä tarkastella tietyin väliajoin. Ryhmiä täytyy kannustaa toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.

21 21 Liitteessä 7.2 on lisää tietoa ryhmätyöskentelyn käytöstä ja tehokkuudesta luokkahuoneessa. Ryhmien muodostamisen voi tehdä myös kolmivaiheisena prosessina, johon kuuluvat opiskelijoiden esittäytyminen toisilleen, neuvottelu sekä työskentelytavoista ja tavoitteista sopiminen. Esittäytyminen Opiskelijat esittäytyvät toisilleen ja kertovat itsestään sellaisia asioita, joiden pohjalta opiskelutoverit voivat päättää ryhmien kokoonpanosta. Opiskelijoiden välinen vuorovaikutus ryhmien muodostamiseksi alkaa. Neuvottelu Neuvottelun aiheita ovat: omat ja ryhmän tavoitteet, ryhmän jäsenten sitoutuminen, jäsenten lukumäärä, ja jäsenten henkilökohtaiset ominaisuudet, uskomukset, tarpeet ja halut. Neuvottelu päättyy alustavaan ehdotukseen ryhmän muodostamisesta. Sopiminen Tämän ryhmän jäsenten välisen keskustelun tavoitteena on: päästä yhteisymmärrykseen, sopia työskentelytavoista, suunnitella työskentelyn eteneminen ja jäsenten tehtävät. Täytyy sopia: aikataulutus, opiskelijoiden tieto- ja taitotaso sekä ryhmän jäsenten roolitus. Kuva 6. Ryhmien muodostamisen vaiheet. Jos nämä vaiheet suoritetaan huolellisesti, varsinainen työskentely sujuu helposti ja nopeasti. Viimeisessä vaiheessa voi vielä havaita ja ratkaista siinä ilmenneitä erimielisyyksiä. Jos erimielisyydet ovat sovittamattomia, opiskelijat voivat vielä vaihtaa ryhmään, joka sopii heille paremmin. Vaikka ryhmän muodostaminen näin viekin enemmän aikaa, opiskelija saa arvokasta kokemusta, jonka avulla myöhemmin sopivan ryhmän löytyminen onnistuu nopeammin. On syytä mainita, että ryhmien muodostaminen muuttuu ajan ja kokemuksen myötä nopeammaksi ja vaivattomammaksi. Kun opiskelijat ovat tehneet sen kaksi tai kolme kertaa, he alkavat tuntea toisensa paremmin.

22 Aktiivinen ja osallistuva oppiminen Aktiivisessa ja osallistuvassa oppimisessa käytettävät menetelmät riippuvat opittavasta asiasta ja oppimisen tavoitteista. Näitä menetelmiä on useita, ja niitä voi soveltaa luokassa monin tavoin. Ne tähtäävät kognitiivisten taitojen, kuten asioiden ymmärtämisen, mieleen painamisen ja tulkinnan, kehittämiseen. Lisäksi opiskelijoiden kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus kehittää vuorovaikutusja ryhmätyötaitoja. Liitteessä 7.4 on ohjeita näiden menetelmien käytännön sovellukseen. Seuraavan kaavion avulla opettaja voi suunnitella ja toteuttaa aktiivisen ja osallistuvan oppimisen menetelmiä ja toimintatapoja: Menetelmän esittely Menetelmän mallintaminen Yksityiskohtaiset ohjeet Ryhmien muodostaminen Tehtävien / roolien jako Tehtävien ymmärtämisen varmistaminen Toiminnan aloittaminen Toiminnan valvominen Arviointi ja palaute Kuva 7. Aktiivisen ja osallistuvan oppimisen suunnittelu. Liitteessä 7.3 on tarkempi selvitys eri vaiheista.

23 Esimerkkejä hyvistä käytänteistä Tässä osiossa esitellään neljä aktiivisen ja osallistuvan oppimisen menetelmää: ongelmapohjainen oppiminen, projektipohjainen oppiminen, palapelitekniikka ja opettajan ja opiskelijoiden yhteisarviointiin perustuva oppiminen. Liitteissä on tuntisuunnittelukaaviot, joissa käytännön toteutus selitetään yksityiskohtaisesti Ongelmapohjainen oppiminen Ongelmapohjaisessa oppimisessa opiskelijoiden päätavoitteena on tutkia opiskeltavaa asiaa pienissä asiantuntijaryhmissä. Kukin ryhmä ratkaisee yhden yksittäisen ongelman ja jakaa ratkaisun toisten ryhmien kanssa. Ryhmien jäsenten työskentely perustuu jatkuvaan keskusteluun. Eri ryhmien tietojen jakamiseen voi käyttää menetelmää, jossa opiskelijat jaetaan kahteen ryhmään, joista toinen muodostaa sisäympyrän ja toinen ulkoympyrän. Jokainen sisäympyrän jäsen saa erilaisen kysymyskortin, johon kirjoitetusta aiheesta hän keskustelee vastapäätä olevan ulkoympyrän jäsenen kanssa. Sen jälkeen kun opettaja on antanut merkin, ulkoryhmä siirtyy myötäpäivään seuraavan opiskelijan kohdalle ja sama toistetaan. Tämä jatkuu, kunnes ollaan jälleen saman parin kohdalla kuin alussa. Silloin piirit vaihtavat paikkaa. Tämän menetelmän tarkoitus on varmistaa opiskelijoiden yhteistoiminta ja oppimistavoitteiden saavuttaminen. Tämän lisäksi opiskelijat huomaavat, että tietojen ja epätietoisuuden jakaminen toisten kanssa kehittää heidän kriittisen ajattelun taitojaan. Liitteessä 7.5 on lisää tietoa käytännön sovelluksista Projektipohjainen oppiminen Tähän menetelmään liittyy monia mielenkiintoisia asioita, jotka eivät ainoastaan uudista ajatteluamme oppimisesta ja opettamisesta vaan antavat aivan uuden näkökulman yhteistoiminnallisten mallien kehittämiselle.

24 24 Seuraavassa taulukossa esittelemme lyhyesti erään esimerkin projektioppimisen käytöstä autotekniikan oppimisessa Barcelonassa. Kurssi alkaa aikaisempaa tietoa aktivoivalla aivoriihiharjoitteella. Sen jälkeen tehdään miellekartta opittavista asioista ja opiskelijoille jaetaan satunnaisesti tehtäväksi jokin osaalueista. Jokainen opiskelija toimii oman osa-alueensa asiantuntijana. Opiskelijoille annetaan lisäksi erilaisia ongelmia ratkaistavaksi. Jotta he pystyisivät ratkaisemaan ongelmat, heidän täytyy itse hankkimansa tiedon lisäksi etsiä puuttuvat tiedot muilta opiskelijoilta. Näin opiskelijoiden kesken tapahtuu mielekästä tietojen vaihtoa. Opittavaan asiaan liittyvät tekniset välineet ovat auton polttoaineen ruiskutusjärjestelmä, opetuskäyttöön tarkoitettu auton moottori sekä diagnostiikka- ja mittauslaitteita. Barcelonan yliopiston elektroniikan laitoksella pidetään kolme työpajaa kyseisestä aiheesta. ( Opettajan rooli: Opettajan tehtävänä on ohjata, tukea ja arvioida. Hän seuraa erityisesti eri vaiheiden ja osaprojektien kehittymistä päivittäin eli ohjaa ongelmien ratkaisussa antaa tukea päätösten teossa (selvittää epäilyksiä, antaa ideoita ja suosituksia) motivoi arvioi sekä yksittäisten oppijoiden että koko ryhmän työskentelyä Opiskelijan rooli: Opiskelija suorittaa omaa tehtäväänsä ja lisäksi kommunikoi ryhmänsä jäsenten kanssa tekee päätöksiä suhteuttaa oman työnsä tulokset muun ryhmän aikaansaannoksiin Päivittäisen toiminnan arvioinnin kohteet: kyky rakentaa ja yhdistellä tietoa yhteistyötaidot ja asenne itsearviointi kirjalliset kokeet TGT (Teams-Games-Tournaments) taidot Tuntisuunnittelukaavio käytännön sovelluksesta on liitteessä Palapelitekniikka Palapelitekniikassa opiskelijat työskentelevät sekä kotiryhmissä että asiantuntijaryhmissä alapuolella olevan kaavion mukaisesti:

25 25 Aronsonin (2008) mukaan palapelitekniikassa on kymmenen vaihetta 10 : 1. Opiskelijat jaetaan 5-6 hengen ryhmiin eli kotiryhmiin. 2. Yksi opiskelijoista nimetään ryhmän johtajaksi. 3. Päivän opittava asia jaetaan 5 6 osa-alueeseen (yksi kullekin ryhmän jäsenelle). 4. Jokainen opiskelija opiskelee yhtä osa-aluetta, ei muita. 5. Opiskelijoilla pitäisi olla aikaa lukea oma alueensa ainakin kaksi kertaa, jotta he todella tutustuisivat siihen. Heidän ei kuitenkaan tarvitse muistaa sitä ulkoa. 6. Jokaisen ryhmän opiskelijat siirtyvät asiantuntijaryhmiin, joissa on siis aina saman osaalueen tehtäväkseen saaneita opiskelijoita eli muodostuu 5 6 ryhmää, joissa opiskelijat keskustelevat opittavasta asiasta ja harjoittelevat kotiryhmässä pidettävää esitelmää. 7. Opiskelijat palaavat kotiryhmäänsä. 8. Opiskelijat esittelevät osa-alueensa kotiryhmälle. Muiden opiskelijoiden tehtävänä on esittää kysymyksiä epäselvistä asioista. 9. Opettajan täytyy kierrellä ryhmissä seuraamassa opiskelijoiden toimintaa ja huomauttaa, jos joku ryhmän jäsen on liikaa äänessä tai ei tee tehtäväänsä. Oikeastaan on ryhmän johtajan tehtävä huomauttaa, jos työ ei suju, mutta opettaja voi vaikkapa kuiskata ryhmän johtajalle, miten asian voi hoitaa, jotta tämä oppii. 10. Opittavasta asiasta täytyy pitää lopuksi testi tai kysely, jotta opiskelijat ymmärtävät, ettei nyt opiskeltu näin vain huvin vuoksi. Tämä toimintatapa edistää: opiskelijoiden vastuullisuutta ja sitoutumista keskinäistä hyväksyntää keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa Palapelitekniikkaa käytettäessä jokainen opiskelija on tärkeä, koska jokainen osa-alue on tärkeä, jotta oppimistavoitteet saavutettaisiin. Yksi palapelitekniikan keskeisistä eduista luokkaopetuksessa on sen tehokkuus. Mutta vielä tärkeämpää on se, että palapelitekniikka rohkaisee opiskelijaa kuuntelemaan, osallistumaan ja olemaan myötätuntoinen muita opiskelijoita kohtaan, koska jokainen on yhtä tärkeä oppimistavoitteiden saavuttamisen kannalta. Yhteistoiminta edellyttää vuorovaikutusta luokan opiskelijoiden kesken, ja näin he oppivat myös arvostamaan toisiaan. Liitteessä 7.7. on kaksi esimerkkiä käytännön sovelluksesta Espanjassa. 10

26 Yhteisarviointitekniikka Arvioinnilla on suuri vaikutus siihen, miten ja mitä opiskelijat oppivat, ja arviointi vaikuttaa paljon ja suoraan myös opetustapoihin. Tavoitteisiin ja erilaisiin tarpeisiin sopivien arviointimenetelmien valinta edistää oppimisprosessia ja parantaa opetuksen laatua. 3.4 Päätelmiä Tämän tekniikan tavoitteena on testata vaihtoehtoista tapaa arvioida eli ottaa opiskelijat mukaan arvioimaan toistensa suorituksia. Tällöin sekä omat että koko ryhmän suoritukset ovat tärkeitä, koska oma arvosana riippuu myös muiden saman ryhmän jäsenten arvosanoista. On tärkeää muotoilla kysymykset ja vastaukset oikein. On myös syytä mainita, että tämä arviointi on samanarvoista kuin testit tai kyselyt. Yksityiskohtainen kuvaus tämän tekniikan käytännön sovelluksesta on liitteessä 7.8. Aktivoivan ja osallistavan opetuksen menetelmiä vastaan on esitetty paljon arvostelua: Opiskelijoiden ei ole helppo sopeutua konstruktiiviseen, itseohjautuvaan oppimiseen. Opiskelijoille on aluksi vaikeaa työskennellä yhdessä, hankkia ja järjestellä tietoa ja jakaa se toisten kanssa tehokkaasti. Opiskelija ei saa tarpeeksi huomiota osakseen. Nämä menetelmät eivät tuo selkeästi esille yksittäisen opiskelijan suorituksia ja erinomaisuutta. Esteet näiden menetelmien käyttämiselle ja yleistymiselle eivät ole kuitenkaan merkityksettömiä: Opettajan täytyy hylätä turvalliset opettajajohtoiset menetelmät, joissa hän hallitsee luokkaa täysin, ja siirtyä menetelmiin, jossa osa hallinnasta on opiskelijoiden käsissä. Opettajan täytyy hyväksyä se, että virheitä tapahtuu, kun uusia menetelmiä otetaan käyttöön. Opettajien täytyy kohdata opiskelijoiden vastustus ja päästä sen yli, mikä saattaa olla erittäin epämiellyttävä kokemus, etenkin opettajille, jotka ovat hyviä luennoitsijoita. Viimeaikaiset pedagogiset tutkimukset osoittavat, että pienten yhteistoiminnallisten ryhmien oppimis- ja opetusprosesseissa on havaittavissa monenlaista hyötyä: Kun käytetään aktivoivia menetelmiä, syntyy uusia odotuksia ja etuja sekä opettajille että opiskelijoille. Erilaiset toimintatavat parantavat oppimisympäristöjä.

27 Aktivoivien ja osallistavien opetusmenetelmien hyödyt ovat merkittävämpiä kuin hankaluudet, joita voi kohdata ottaessaan niitä käyttöön. Opettajat, jotka suunnittelevat kurssinsa näiden periaatteiden mukaisesti, jotka varautuvat etukäteen opiskelijoiden vastustukseen ja joilla on kärsivällisyyttä ja tahtoa päästä vastustuksen yli, palkitaan paremmilla oppimistuloksilla ja innostuneemmilla opiskelijoilla. 27

28 28 4 Vertaansa vailla? 11 Kun palautamme tehtäviä opiskelijoillemme, monet meistä opettajista huomaavat, että opiskelijat eivät edes vilkaise kommenttejamme saati sitten käytä niitä hyödykseen parantaakseen työnsä laatua. Samalla olemme huomanneet, että opiskelijat arvostavat enemmän opiskelutovereidensa eli vertaistensa mielipidettä kuin meidän opettajien. Vertainen on henkilö, joka on suunnilleen samassa asemassa tai tilanteessa ja kuuluu yleensä samaan ikäryhmään eli tässä yhteydessä vertainen on siis toinen opiskelija. Ja koska havaitsimme sen, että opiskelijat arvostavat toistensa mielipiteitä niin paljon, annoimme opiskelijoille mahdollisuuden arvioida toisiaan, opettajien arvioinnin lisäksi. Menetelmää voi käyttää taitojen, oppimisprosessien ja asennoitumisen arviointiin. 4.1 Menetelmän kuvaus Vertaisarviointi on erilainen lähestymistapa oppimiseen, ja se on vaihtoehtoinen tapa arvioida. Vertaisarviointi tarkoittaa, että opiskelijat arvioivat toisiaan: ensin he arvioivat jonkun muun työtä, työn tuloksia tai ryhmän työskentelyä ja lopulta myös omaa työskentelyään käyttäen etukäteen sovittuja arviointiperusteita. Tämän lisäksi vertaisarviointi voi tarkoittaa monia muitakin asioita, esimerkiksi keinoa laadukkaan työn määrittelyn oppimiseen antamalla esimerkkejä hyvästä (tai huonosta) suorituksesta, toisen opiskelijan kotitehtävien tarkistusta, tietokilpailujen tai kysymysten laadintaa muulle ryhmälle, välinettä ryhmätyöskentelyn tehostamiseksi tai yksittäisten opiskelijoiden suoritusten arvioimiseksi ryhmätöiden aikana. 12 Tavoitteita/Etuja: vertaisarvioinnissa opiskelijat oppivat toisten opiskelijoiden virheistä ja/tai onnistumisista opiskelijat oppivat vähitellen tarkastelemaan ja arvioimaan omaa työtään paremmin ennen kuin he palauttavat työnsä opettajalle ja tekemään muutoksia/korjauksia vertaispalautteen saatuaan vertaisarviointi lisää kilpailua ja innostaa yhteistoiminnalliseen oppimiseen opiskelijat sitoutuvat oppimisprosessiin paremmin motivaatio lisääntyy huomattavasti kritiikin sietokyky paranee 11 Lisää vertaisoppimisesta on ohjekirjan Koulun laatujärjestelmänkehittäminen luvussa Peer Assessment and Peer Evaluation

29 29 vertaisarviointi on opiskelijakeskeinen tapa arvioida ja tähtää siihen, että opiskelija kehittyy taidoissaan arvioinnin takia vertaisarviointiin olennaisesti liittyvä itsearviointi kehittyy, mikä puolestaan auttaa opiskelijoita kehittämään niitä taitoja, jotka vaativat parannusta vertaisarviointi vaatii melko paljon vastuullisuutta vertaisarviointi integroi eri taitoja vertaispalaute kiinnostaa enemmän kuin opettajan palaute opiskelijat oppivat kunnioittamaan toistensa mielipiteitä OPISKELIJA- KESKEISYYS KOKEMUKSISTA OPPIMINEN LISÄÄNTYNYT MOTIVAATIO TAITOJEN INTEGROINTI VERTAIS- ARVIOINTI YHTEIS- TOIMINNALLISUUS VASTUULLISUUS OPPIMISEEN SITOUTUMINEN PAREMPI ITSEARVIOINTI PAREMPI KRITIIKIN SIETO LISÄÄNTYNYT KILPAILU Kuva 8. Vertaisarvioinnin etuja.

30 Esimerkkejä hyvistä käytänteistä Tässä osiossa esittelemme neljä erilaista sovellusta vertaisarvioinnista, joka on yleisesti käytössä Belgian flaaminkielisen alueen kouluissa Uutisten luku Belgialaisen VTI Bruggen ammattioppilaitoksen ensimmäisen vuoden oppilaat, iältään n. 12- vuotiaita, käyttävät hyvin yksinkertaista lomaketta arvioidessaan luokkatovereidensa ääneenlukuharjoituksia. Esimerkkiharjoituksessa heidän tehtävänsä oli lukea ääneen uutinen Japanin maanjäristyksestä. Nuorena on vitsa väännettävä. On tärkeää tutustuttaa oppilaat mahdollisimman varhain vertaisarviointiin, jotta he oppisivat sietämään arviointia ja kunnioittamaan muiden mielipiteitä. Vuosien kuluessa voi vertaisarviointia kehittää siten, että arviointiperusteet ovat jo varsin monitahoisia. Ensiksi he oppivat olemaan puolueettomia arvioidessaan, ja numeroiden sijaan voi käyttää vaikkapa hymiöitä. Jokaisen oppilaan suoritusta arvioi kaksi oppilasta. Videoesitys harjoituksesta avautuu linkistä: Arviointilomake voisi näyttää tältä: Arvioitava Asenne/ kehonkieli Katsekontakti yleisöön Äänen käyttö/ Puheen selkeys Aihe Tuntisuunnittelukaavio uutisten lukemisen harjoittelusta on liitteessä 7.9.

31 Ääneenlukemiskilpailu Tässä kappaleessa esitellään ääneenlukemiskilpailu, joka järjestetään noin viidentoista Belgian flaamilaisen ammattioppilaitoksen kesken. Kaikki VTI Bruggen kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijat osallistuvat siihen. Ensimmäinen karsinta tapahtuu kussakin luokassa: opiskelijat käyttävät arviointilomaketta, jossa on hyvin yksityiskohtaiset arviointiperusteet. Opiskelijat antavat pisteitä 1-9 (1 alin ja 9 ylin) esimerkiksi ääntämisestä ja puheen selkeydestä, tekstin tulkinnasta ja puheen sujuvuudesta sekä kuulijoiden huomioon ottamisesta. Arviointilomakkeista on näytteitä alla mainitulla nettisivulla. Nimi PUHETYYLI JA ÄÄNTÄMINEN Puhekieltä, Ajoittain puhekieltä, epäselvä artikulaatio artikulaatiossa hieman toivomisen varaa Pisteet: Yleiskieltä, selkeä artikulaatio PUHERYTMI Puhe ei sujuvaa, paljon taukoja väärissä paikoissa, puhe takeltelee Puherytmi melko sopiva tekstiin nähden, joskus turhia taukoja Sujuvaa puhetta, puherytmi tukee tekstiä, tauot oikeissa paikoissa TEKSTIN YMMÄRTÄMINEN JA TULKINTA Puhe ja teksti eivät kohtaa, ilmeet eivät sovi tekstin sisältöön, kehonkieli ei tue esitystä Teksti selvästi ymmärretty, hyvä yritys tulkita tekstiä, ilmeetkin sopivia Teksti hyvin ymmärretty, tulkinta ja ilmeet siihen sopivia, hyvä ja vaihteleva äänenkäyttö KONTAKTI YLEISÖÖN Ei lähes mitään kontaktia yleisöön, opiskelija vain lukee tekstiä paperista Hyvä kontakti yleisöön, katsoo yleisöön melko usein, eikä lue koko ajan paperista Erittäin hyvä kontakti yleisöön, katse kuulijoihissa eikä paperissa MUUT KOMMENTIT: Luokkien parhaat lukijat kohtaavat sitten toisensa koulujen välisissä kilpailuissa, joissa arvioinnista vastaa opettajista, rehtoreista ja kuudennen vuoden opiskelijoista koostuva arviointiraati. Eli opiskelijat osallistuvat yhä arviointiin myös viimeisessä vaiheessa. Tästä kilpailusta voi katsoa videokuvaa ja lisätietoja englanniksi linkistä:

32 Nettiblogi Tämä esimerkki on vaihtoehtoinen, motivoiva ja luova tapa arvioida kaikille pakollinen tehtävä. Opiskelijoiden täytyy lukea yksi, kaikille yhteinen romaani, jota sitten käsitellään seuraavassa esitellyllä tavalla. Tässä käsittelytavassa integroituvat tietotekniset taidot ja kommunikatiiviset taidot eli kirjoittaminen, lukeminen, puhuminen ja kuunteleminen. Lisää esittelymateriaalia löytyy myös linkistä: Projektin vaiheet: 1. Opiskelijan täytyy hankkia ja lukea romaani. 2. Lukiessaan opiskelija kirjoittaa nettiblogia kirjasta. Opiskelijoille jaetaan etukäteen selkeä tehtävänanto, jossa kerrotaan tehtävän tavoitteet, kirjoitusten vähimmäismäärä ja tekniset yksityiskohdat blogin kirjoittamisesta. Tässä vaiheessa opiskelijan täytyy myös tutustua sekä vertaisarvioinnissa että opettajan antamassa arvioinnissa käytettäviin arviointiperusteisiin, jotka ovat alapuolella olevassa arviointilomakkeessa. Pidemmälle edistyneet luokat voivat laatia arviointiperusteet itsekin opettajan kanssa. NETTIBLOGIN ARVIOINTILOMAKE Arvioitava: Arviointiperuste Blogi sisältää ainakin 10 kirjoittajan viestiä, joissa on vähintään 5 lausetta (jotka osoittavat että kirjoittaja on lukenut kirjan). Uusimmat viestit ovat viestilistan alussa. Blogi sisältää ainakin 5 linkkiä nettisivuille, joissa on lisätietoa aiheesta: - tietoa kirjailijasta - kirja-arvosteluja yms. - kirjailijan haastatteluja - lainauksia kirjasta Linkkejä on kommentoitu jotenkin. Blogia on päivitetty säännöllisesti. Blogi on kirjoitettu päiväkirjan muotoon. Arvioija: Arvioiva palaute 3. Sekä opettaja että vertaiset arvioivat sitten blogin (opiskelija A arvioi opiskelija B:n, opiskelija B arvioi opiskelija C:n. jne) käyttäen kohdassa 2 olevaa arviointilomaketta.

33 33 4. Seuraavaksi kukin arvioija esittelee arvioimansa blogin. Suullisen esittelyn pohjana on tuo kohdassa 2 esitelty arviointilomake. Ohjeeksi opiskelijoille annetaan myös rakentaa esittelynsä seuraavien kysymysten pohjalta: Mitä arvioit? Mitkä ovat hyviä puolia blogissa? Mitkä ovat vähän huonompia? Mikä on yleiskäsityksesi blogista? Mitä asioita voisi parantaa? 5. Suullista esittelyä arvioivat sekä opettaja että yksi opiskelija. Arvioinnissa käytetään lomaketta, jonka opiskelijat ja opettaja ovat laatineet yhdessä. Se voisi olla tällainen: NETTIBLOGIN SUULLISEN ESITTELYN ARVIOINTILOMAKE Arvioitava: Arviointiperuste Yleiskieltä Luontevaa, sujuvaa Arvioija: KIELI Palaute ESITTÄMINEN Arviointiperuste Palaute Kehonkieli: rauhallinen, ystävällinen Katsekontakti SISÄLTÖ Arviointiperuste Palaute Noudattaa ohjeita ja sovittua rakennetta Mielipiteet perusteltuja Arviointiperuste Perusteellista työtä Kriittinen asenne ASENNE Palaute Onnistumiset: Parannettavaa:

34 34 6. Viimeisenä tehtävänä opiskelijat täyttävät itsearviointilomakkeen: NETTIBLOGIN ITSEARVIOINTILOMAKE Nimi Tehtävä Aikataulutus Nettiblogi Aikataulutus Kieli Tekniikka Tarkistukset VALMISTAUTUMINEN Ymmärsin täysin tehtävänannon. Sain kirjan luettavaksi ajoissa. Minulla oli jo alussa selkeä kuva siitä, miltä nettiblogini näyttäisi. Tein ensin luonnoksen/suunnitelman. TEHTÄVÄN SUORITUS Aloitin kirjan lukemisen ajoissa. Kirjoitin blogia säännöllisesti. Kirjoitin päiväkirjaa. Käytin kirjoitettua kieltä. Kiinnitin huomiota oikeinkirjoitukseen ja kielioppiin. Kiinnitin huomiota blogin asetteluun ja ulkonäköön. Liitin blogiini tarpeeksi linkkejä ja muuta tietoa. Muistin tehdä tarpeelliset tallennukset. ENNEN TEHTÄVÄN PALAUTUSTA Tarkistin tekstini lopuksi. Tarkistin, että linkit avautuvat. Tarkistin, että olin toiminut ohjeiden mukaisesti Nosturi-projekti

35 35 Tämä projekti oli yksi viimeisen vuoden opiskelijoiden opinnäytetehtävistä. Kyseiset opiskelijat olivat automaatiotekniikan erikoistumisopintojen lisäkurssilla nimeltä Ohjaus- ja valvontatekniikka. He rakensivat mekaanisen järjestelmän, joka koostui neljästä pienestä nosturista (jotka mahtuivat työpöydälle) ja jonka tehtävänä oli nostaa pieniä säiliöitä ja siirtää niitä paikasta toiseen kaukoohjaimilla. Koko projektin ajan opettaja seurasi ja arvioi opiskelijoiden toimintaa, mutta vertaisarviointia tapahtui kahdessa vaiheessa, noin puolivälissä ja aivan lopussa. Vertaisarviointi vaikutti noin % kokonaisarvioinnista. Opiskelijat käyttivät arviointikaaviota, josta osa on suomennettu alapuolella. Lisätietoja linkistä: Tuotteen arviointi Kerroin: % RISKIANALYYSI % TDC Projekti % VIIMEISTELY % TOIMINTA RISKIANALYYSI KYSYMYKSET VASTAUKSET Käsiteltyjen riskien määrä 0 1 >1 Kysymys kaikista vaaroista: vastaus on Selkeä Kesken Riitämätön Ei ole Suurin vaara täysin analysoitu? Selkeä Kesken Riitämätön Ei ole Turvallisuusanalyysi EN953 Kyllä Ei Tulos on kiistaton Kyllä Ei Turvarele oikein valittu Kyllä Ei Kysymys turvareleestä: vastaus on Selkeä Kesken Riitämätön Ei ole Vertaisarviointi on mainio tapa valmistaa opiskelijoita todellisen elämän tilanteisiin työpaikoilla, jossa työkaverit usein arvioivat toistensa tekemisiä, jos he työskentelevät esimerkiksi samalla koneella. On todella merkille pantavaa, kuinka opiskelijat arvostavat enemmän opiskelutoverin arviota kuin opettajan. Frank Rubben, opettaja

36 Päätelmiä On erittäin tärkeää korostaa vertaisarvioijalle, että hänen täytyy arvioida työsuorituksen tai työn tuloksen niin positiivisia kuin negatiivisiakin puolia. Toiset opiskelijat saattavat olla liian kilttejä eivätkä halua tuoda esiin mitään negatiivista, kun taas toiset arvostelevat vain epäonnistuneita kohtia tuomatta esille hyviä puolia. Vertaisarvioijan pitää antaa mahdollisimman paljon palautetta, ei vain arvostella. Vertaisarviointi menetelmänä tarvitsee aikaa kehittyä tullakseen osaksi koulun vakiintunutta käytäntöä. Arviointiperusteiden pitää myös kehittyä, laajentua ja monipuolistua. Vertaisarviointia käyttävien opettajien pitäisi saada muutkin opettajat käyttämään sitä. Opiskelijoiden täytyy saada tietoonsa ennalta sovitut arviointiperusteet tai he voivat osallistua niiden laadintaan. Opettajien pitää tiedostaa, että perinteisiäkin arviointimenetelmiä saa käyttää vertaisarvioinnin rinnalla. Opettajien pitäisi pystyä saamaan aikaan luottamuksen ja kunnioituksen ilmapiiri luokassa niin opiskelijoiden kesken kuin opettajan ja opiskelijoiden välillä. On tärkeää, että opettaja tuntee opiskelijat ja hänellä on käsitys opiskelijoiden keskinäisistä suhteista, jotta vertaisarviointi pikemminkin estää kiusaamista kuin johtaa toisen opiskelijan nolaamiseen.

37 37 5 Projektipohjainen oppiminen Ammatillinen koulutus Suomessa perustuu yhteisiin opetussuunnitelman perusteisiin, mutta oppilaitokset ja opettajat voivat itse päättää opetusmenetelmät ja laatia toteutussuunnitelmat. Meillä ei myöskään ole valtakunnallisia päättökokeita, jotka ohjaisivat opetuksen sisältöä tai menetelmiä. Tämän vuoksi opetustavat ovat suhteellisen vapaasti päätettävissä. Opettajat voivat toteuttaa opetussuunnitelmien sisältöjä niin opiskelijoiden kiinnostusten, opiskelutapojen ja - taitojen mukaisesti kuin myös omien kiinnostuksen kohteiden ja taitojen pohjalta. Opettajia rohkaistaan käyttämään erilaisia menetelmiä ja kehittämään opetustaan. Paikalliset ja alueelliset olosuhteet otetaan opetuksessa usein huomioon. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän johto ja Pohjois-Karjalan ammattiopiston opettajat ovat havainneet, että perinteiset opetus- ja oppimismenetelmät eivät riittävän hyvin vastaa kaikkiin opiskelijoiden ja työelämän tarpeisiin. Opetusmenetelmien kirjoa on pyritty laajentamaan viime vuosina. Hyvä esimerkki tästä on EU- hanke (Leonardo TOI) nimeltään Plime 13, jossa ammattikoululaiset kuudesta Euroopan maasta tekivät yhteistyötä tietoliikenneyhteyksien avulla ja kehittivät hankkeen aikana projektipohjaisen oppimisen mallin. Euroopan eri maiden koulujen lisääntyvä yhteistyö auttaa siirtämään hyviä käytänteitä yli kansallisvaltioiden rajojen. Opetusta tapahtuu yhä enemmän tietoverkoissa kaikkialla Euroopassa, ja oppilaitokset rakentavat ja kehittävät Moodle -alustoja, jotka mahdollistavat uudenlaisen oppimisen ja rohkaisevat käyttämään uusia oppimistapoja. Näin opiskelijoita pyritään valmentamaan tulevaisuuden maailmaan. Opetuksen järjestämiseen liittyvät seikat voivat kuitenkin rajoittaa opettamisen vapautta käytännössä. Esimerkkinä tästä on jaksojärjestelmä, jossa kouluvuosi jakautuu viiteen 7 8 viikon jaksoon. Se vaikeutta oppiaineiden välistä integrointia, koska esimerkiksi ammattiaineet ja ammattitaitoa täydentävät aineet opetetaan yleensä eri jaksossa. Opettajilla on monia opetusryhmiä viikon aikana ja lukujärjestykseen sidottu työaika, mikä usein vaikeuttaa opettajien välistä yhteistyötä ja kokonaisvaltaista opetuksen suunnittelua. Projektipohjainen oppiminen voisi olla ratkaisu ongelmiin. Opiskelijoille olisi hyvä osoittaa eri oppiaineiden yhteydet ja toisiaan täydentävät ominaisuudet ja samalla myös eri tietojen ja taitojen yhdistämisestä koituva hyöty. 5.1 Menetelmän kuvaus 14 Projektipohjainen oppiminen on yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmä, jossa opiskelijat tutkivat ja ratkaisevat todellisia ongelmia ja haasteita. Opiskelijat työskentelevät yhteistoiminnallisissa ryhmissä, joilla on jo toimintaa aloittaessaan selkeät visiot tavoitteesta. Opiskelijat yrittävät ratkaista myös ongelmat, jotka syntyvät toiminnan aikana. Todelliseen maailmaan ja elämään liittyvät ongelmat motivoivat opiskelijoita aktiiviseen oppimiseen. Tällöin

38 38 oppiminen on opiskelijakeskeistä, itseohjautuvaa ja mielekästä. Projektioppiminen korostaa myös opiskelijaryhmän keskinäistä kommunikaatiota ja vastuullisuutta. Projektipohjaisessa oppimisessa yhdistyvät yleensä eri oppiaineet ja taidot. Se kehittää opiskelijaa organisoijana ja tutkijana, koska opiskelija oppii ratkaisemaan ongelmia, tekemään päätöksiä, selvittämään asioita ja arvioimaan omaa toimintaansa. Toiminta mahdollistaa myös luovan ja kriittisen ajattelun ja perustuu yhteistyöhön. Näitä projektioppimisessa kehittyviä taitoja kutsutaan myös 2000-luvun taidoiksi. Projektipohjaisen oppimisen ja ongelmalähtöisen oppimisen välillä ei ole suurta eroa. Molemmissa opiskelija yrittää ratkaista aidon, todellisen ongelman tai tehtävän. Ne ovat molemmat opiskelijakeskeisiä eli rohkaisevat opiskelijaa etsimään tietoa ja käsittelemään sitä eri tavoin ryhmissä. Ongelmalähtöisessä oppimisessa opiskelijoiden täytyy yleensä ratkaista yksi, rajattu ongelma kun taas projektipohjaisessa oppimisessa uusia ongelmia voi syntyä projektin aikana koko ajan lisää. Tämän vuoksi projektipohjainen oppiminen vie enemmän aikaa ja on laajempi. Käytännössä niillä ei siis ole kovin paljon eroa. Seuraavassa kuvassa esitetään projektioppimisen vaiheet. Toiminta alkaa ryhmien muodostamisella ja päättyy tehdyn työn arviointiin. Vaiheet esitellään yksityiskohtaisemmin kuvan jälkeisessä tekstiosiossa. Projektipohjaisen oppimisen vaiheet: 1.Ryhmien muodostus 2.Ongelman esittely 3.Ryhmien tehtävistä sopiminen 4.Aktiivinen yhteistoiminnallinen oppiminen 5.Opettajan ohjaus ja palaute 6.Tulosten esittely 7.Arviointi

39 39 1. Ryhmien muodostaminen Tämä voidaan tehdä jakamalla opiskelijat ryhmiin ihan satunnaisesti tai yhteistoiminnallisen oppimisen periaatteiden mukaisesti opiskelijoiden taitojen ja ominaisuuksien pohjalta, jotta saadaan mahdollisimman heterogeeniset ryhmät. On tärkeää tehdä selväksi kaikille ryhmän jäsenille se, että heidän täytyy kaikkien osallistua ryhmän toimintaan ja vaikuttaa lopputulokseen. 2. Ongelman esittely Projektin aiheena tulee olla todellinen ongelma tai ongelmakenttä, josta opiskelijat kiinnostuvat ja innostuvat. Opiskelijat voivat yrittää ratkaista projektin aikana ilmeneviä ongelmia eri tavoin ja eri lähtökohdista. Myös ratkaisut ongelmiin voivat olla erilaisia. Tavoitteet voidaan saavuttaa erilaisin menetelmin ja erilaisia reittejä käyttäen. 3. Ryhmien tehtävistä sopiminen Työskentelymenetelmistä, ajan käytöstä, ryhmien tehtävistä ja vastuista täytyy sopia ennen varsinaisen työn aloittamista. Tämän jälkeen opiskelijat vastuutetaan oman työskentelynsä järjestämisestä ja aikataulunsa suunnittelusta. Heidän täytyy suunnitella projektin suorittaminen ja jakaa tehtävät ryhmän jäsenten kesken. 4. Aktiivinen, yhteistoiminnallinen oppiminen Opiskelijat oppivat työskentelemään sekä yksin että ryhmässä. Projektipohjainen oppiminen vaatii myös vertaisarviointia ja vertaisten yhteistoimintaa. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että vertaisoppiminen/opettaminen ja ryhmätyöskentely lisäävät motivaatiota ja sen vuoksi parantavat oppimistuloksia. Motivaation lisäämisestä on lisätietoa luvussa 2 ja vertaisarvioinnista luvussa Opettajan ohjaus ja palaute Opettajan tehtävänä on saattaa projektin vaatima työskentely käyntiin ja antaa ohjausta, vihjeitä ja palautetta työskentelyn aikana. Hän rohkaisee ja kannustaa kaikkia opiskelijoita osallistumaan ja varmistaa, että kukin opiskelija suorittaa tehtävänsä aikataulussa pysyen. Opettaja on vastuussa koko projektin yleissuunnittelusta, aikataulutuksesta sekä tarvittavien välineiden ja tiedonlähteiden saatavilla olemisesta. Opettajan rooli riippuu tietenkin opiskelijoiden iästä ja projektin laajuudesta. 6. Tulosten esittely Työskentely päättyy yleisölle esiteltävään tuotteeseen tai esitykseen. Muotona voi olla Power Point -esitelmä, työprosessin tai tulosten esittely videon tai julisteiden avulla tai jokin toiminnallinen esitys. Yleisö voi osallistua esittämällä kysymyksiä ja antamalla palautetta. Projektin tuloksia voi myöhemmin käyttää opetus- tai motivointimateriaalina. 7. Arviointi Kun varsinainen projektityöskentely on päättynyt, on hyödyllistä arvioida sekä projektin työskentelyprosesseja että sen lopputuloksia. Projektin loppuraportti, joka sisältää etukäteen huomioon otettavat asiat, työskentelyn aikana havaitut tai työskentelystä johtuvat asiat ja esiin tulleet ongelmat, antaa arvokasta tietoa ei vain projektiin osallistuneille, vaan myös henkilölle, joka vasta suunnittelee kokeilevansa projektipohjaista menetelmää ensi kertaa.

40 40 On tärkeää, että ammatillinen koulutus valmentaa opiskelijaa kohtaamaan todellisen maailman. Työelämässä tarvitaan tutkimustaitoja, kriittistä ajattelua ja tiimityöskentelyä eli taitoja, joita projektioppiminen kehittää. Opiskelijoiden motivaatio saattaa lisääntyä, kun he saavat työskennellä aktiivisesti ja itsenäisesti ryhmissä ilman opettajan jatkuvaa valvontaa. 5.2 Esimerkkejä hyvistä käytänteistä Esittelemme seuraavaksi neljä esimerkkiä Pohjois-Karjalan ammattiopistossa, Joensuussa toteutetusta projektioppimisesta. Valitsimme kyseiset tapaukset, koska ne kuvaavat monipuolisesti projektioppimisen aiheiden ja laajuuden kirjoa Valokuvasuunnistus Äidinkielen opettaja kokeili valokuvasuunnistustehtävien laatimista projektioppimisen keinoin. Opettaja valitsi ryhmän ensimmäisen vuoden elektroniikan opiskelijoita tehtäviä tekemään. Projektiin varattiin 8 10 oppituntia aikaa. Projektin tavoitteena oli siis tehdä valokuvasuunnistustehtäviä seuraavana vuonna opintonsa aloittaville opiskelijoille, jotka eivät vielä tunne koulualuetta eivätkä toisiaan. Ajatuksena oli myös, että tuutoriopiskelijat voivat käyttää tehtäviä ryhmäytykseen seuraavan kouluvuoden alkaessa.

41 41 Opiskelijat jaettiin kolmen tai neljän hengen ryhmiin. Kukin ryhmä sai vastuualueekseen jonkin osan koulualuetta, josta heidän piti ottaa tietty määrä kuvia sekä suunnitella reitti, jota pitkin kulkemalla koulualue tulisi koulutulokkaille tutuksi. Heille annettiin ohjeeksi yrittää välttää tekemästä kuvia liian helposti tai vaikeasti tunnistettaviksi. Opiskelijoiden vastuulla oli myös laatia tehtäviä tai kysymyksiä, jotka liittyvät kuvattuihin kohteisiin. Koko koulukierroksen enimmäisajaksi suunniteltiin 90 minuuttia eli kaksi oppituntia. Sekä tehtävät laatinut elektroniikan opiskelijoiden ryhmä että kaksi muuta opiskelijaryhmää testasivat reitit. Reitit kierrettiin opiskelijoiden laatimien ohjeiden mukaisesti. Opiskelijat laativat myös palautelomakkeet testiryhmille, valokuvasivat testitapahtuman ja laativat lopuksi loppuraportin yhdessä opettajan kanssa. Opiskelijoiden mielipiteet projektista olivat eriäviä: jotkut elektroniikan opiskelijoista pitivät tehtävää kiinnostavana ja normaalista luokkahuonetyöskentelystä poikkeavana, kun taas toiset pitivät sitä rasittavana ja ärsyttävänä, koska eivät esimerkiksi pitäneet ulkona kävelemisestä ja valokuvaamisesta. Kaikki opiskelijat olivat kuitenkin tyytyväisiä työnsä tuloksiin. Testiryhmien opiskelijat pitivät enimmäkseen koulualueella kävelemisestä ja eri koulurakennuksiin tutustumisesta. Tehtävät tai kysymykset olivat kuitenkin useimpien mielestä liian helppoja. Reitin suunnittelu aiheutti myös arvostelua, sillä opiskelijat joutuivat kulkemaan osin edestakaisin. Opettaja koki projektin antoisana ja virkistävänä vaihteluna tavalliseen, jokapäiväiseen luokkahuonetyöskentelyyn. Alussa sekä opettajan että opiskelijoiden täytyi tottua suunnitelmien jatkuvista muutoksista ja tarkennuksista johtuvaan epävarmuuteen. Vähitellen opiskelijat ottivat aktiivisemman roolin ja enemmän vastuuta omasta tekemisestään. Opettajan mukaan tällainen työskentelymenetelmä on hyvin samanlainen kuin tulevien ICT-asentajien työpaikoilla käytetyt työskentelytavat. Oli mielenkiintoista havaita, että jakamalla isohko tehtävä pienempiin osatehtäviin ja lopuksi kokoamalla osatehtävien tulokset oli mahdollista käydä läpi laaja opiskeltava alue lyhyemmässä ajassa kuin kaikille opiskelijoille suunnatussa opetuksessa luokkahuoneessa. Jokaisen opiskelijan ei tarvinnut tehdä samoja tehtäviä samaan aikaan samassa tilassa. Kieliopin ja oikeinkirjoitussääntöjen opettamisesta tuli käytännön läheistä ja opiskelijoille mielekkäämpää. Opettaja on halukas käyttämään projektioppimista opetusmenetelmänä jatkossakin Koulun esittely Kaksi Pohjois-Karjalan ammattiopiston opettajaa oli lähdössä Ranskaan vierailemaan ammatillisessa oppilaitoksessa, ja he tarvitsivat mukaansa lyhyen englanninkielisen esittelyn omasta koulustaan. He ottivat yhteyttä englannin opettajaan, joka esitteli idean esittelyn tekemisestä ryhmälle tieto- ja tietoliikennetekniikan opiskelijoita. Opiskelijat jaettiin 2 3 hengen ryhmiin, ja kukin ryhmä sai valita oman aiheensa, josta se valmisti yhden Power Point -sivun, jossa oli sekä kuvia että tekstiä. Koska opettajat olivat pian lähdössä matkalle, ryhmillä oli vain 2 3 tuntia käytettävissään. Työskentelyn lopuksi kaikki tuotettu materiaali näytettiin koko opiskelijaryhmälle. Opiskelijat saivat kommentoida toistensa aikaansaannoksia, mikä johti joihinkin muutoksiin. Koska tarve esittelyn laatimiseen johtui aidosta, todellisen arkielämän tilanteesta, opiskelijat motivoituivat ja kiinnostuivat tekemisestä hyvin. Yksi ryhmän opiskelijoista keksi jopa käyttää samaa materiaalia koulunsa esittelyyn työssäoppimisjaksollaan ulkomailla. Tietenkin projektin aikana oli myös hiukan hankaluuksia. Ensinnäkin kouluaiheinen sanasto englanniksi tuotti

42 42 vaikeuksia opiskelijoille. Toiseksi jotkut aiheet osoittautuivat liian vaikeiksi joillekin ryhmille. Opettaja oli itse sitä mieltä, että hän olisi voinut ohjailla ryhmien aiheiden valintaa enemmän. Koska koulun esittely oli aikomus esittää julkisesti ulkomailla, opettaja oikoluki tekstit lopuksi ja korjasi virheet Kulunvalvontalaite Tämä projekti sai alkunsa eräässä sähköosaston luokkahuoneessa ilmenneestä ongelmasta. Kyseinen luokkahuone sijaitsee kahden työsalin välissä, mikä aiheutti jatkuvan kauttakulun luokan läpi, mikä puolestaan häiritsi teoriatuntien pitoa luokassa. Ryhmälle sähköalan opiskelijoita annettiin tehtäväksi ratkaista ongelma. Ryhmään kuului kaksi suomalaista ja kaksi turkkilaista opiskelijaa, jotka suunnittelivat ja valmistivat yhdessä kulunvalvontalaitteen. Projektin tavoitteena oli siis häiritsevän kauttakulun poistaminen. Luokan ovien viereen asennettiin laite, jossa palaa punainen valo silloin, kun luokassa on opetusta ja vihreä, kun se on tyhjillään. Laite koostuu kahdesta eri komponentista: luokan ovien ulkopuolella olevasta ohjauslaitteesta, jossa siis palaa joko vihreä tai punainen valo, ja liiketunnistimesta luokan sisäpuolella. Laitteen rakentaminen vaati ohjainlogiikan tietoja ja taitoja. Kansainvälinen yhteistyö aiheutti haasteita. Yhteisenä kielenä oli englanti, mikä kyllä kehitti opiskelijoiden kieli- ja kommunikointitaitoja, mutta samalla opiskelijat kokivat stressaavaksi yrittää tulla ymmärretyksi kahden viikon ajan vieraalla kielellä. Opiskelijat opettivat toisilleen myös ammatillisia taitoja, silla tarvittava tekniikka ei ollut turkkilaisille opiskelijoille ennestään tuttu. Sen takia suomalaiset ikään kuin vertaisopettivat asian turkkilaisille. Opiskelijat esittelivät lopuksi projektityönsä sähkö- ja tietotekniikan opettajille ja opiskelijoille. Näin tämä projekti on myös oiva esimerkki hyvien käytänteiden levittämisestä omassa koulussamme. Ja laite on yhä käytössä. Tämä projekti oli siis todella käytännöllinen ja hyödyllinen JOEOUTOAUTO -projekti Tämä projekti toteutettiin yhteistyönä Pohjois-Karjalan ammattiopisto Outokummun sähköalan ja Joensuun autoalan kesken eli siinä yhdistyivät elektroniikka ja autotekniikka. Suomen opetusministeriö kannustaa tällaiseen yhteistyöhön eri ammattialojen välillä. Tämä projekti oli kuitenkin ainoa laatuaan toteutushetkellään. Tavoitteena oli suunnitella ja valmistaa autoissa käytettävän elektroniikan opetusalusta. Koska CAN väylätekniikkaa on käytetty autoissa yleisesti 2000-luvulla, ajateltiin, että sen opettamiseen tarvitaan opiskelijoita kiinnostava opetustapa. Tehtävä annettiin kuudelle edistyneelle opiskelijalle, kolmelle autotekniikan opiskelijalle ja kolmelle elektroniikan opiskelijalle. He päättivät rakentaa opetusalustan autoa muistuttavaksi. Ensin kaikki opiskelivat tarvittavaa tekniikkaa (Matrix Multimedia -ohjelmistoa ja Flowcode-ohjelmointia MIAC-ohjausyksiköllä). Kaikki opiskelumateriaali tallennettiin Moodleen kaikkien projektiin osallistuvien käytettäväksi. Sitten Outokummun opiskelijat suunnittelivat ohjelman ja Joensuun opiskelijat asensivat ohjausyksiköt valoille ja hifi-järjestelmälle. Autoalan opiskelijat rakensivat autonalustalle korin osia hitsaamalla teräslevyjä. Lopuksi automaalarit maalasivat korin osat.

43 43 Projekti onnistui hyvin. Se antoi edistyneille opiskelijoille tilaisuuden työskennellä itsenäisesti. Ryhmän opiskelijat päättivät työnjaosta ja ratkaisivat ongelmat keskenään, ja molempien oppilaitosten opettajien tehtäväksi jäi lähinnä aikataulutus. Projekti kesti lähes viisi kuukautta, mikä oli kyllä pidempi aika kuin alun perin suunniteltiin, mutta opiskelijat työskentelivät projektissa vain kaksi päivää viikossa. Pitkähkö välimatka (50 km) oppilaitosten välillä oli myös yksi syy viivästykseen. Yleensäkin käytännön työskentely tahtoo viedä suunniteltua enemmän aikaa. 5.3 Päätelmiä Projektipohjaisella oppimisella on monia menestystekijöitä, kuten aiemmin menetelmän esittelyssä totesimme. Projektit tuovat vaihtelua oppimiseen ja opettamiseen. Yhteys todelliseen elämään lisää motivaatiota. Tiimityöskentelyssä saavutetaan usein parempia tuloksia kuin yksilötyöskentelyssä. Kun yhdistetään eri näkökulmia, kerätään ja käsitellään tietoa, saadaan laajempaa ja monipuolisempaa tietoa. Opiskelijoiden itseohjautuvuus ja ajattelun vapaus, vaikkakin opettajan jatkuvalla ohjauksella ja tuella, antavat opiskelijoille mahdollisuuden turvalliseen kokeiluun. Projektioppimisessa on sijaa itseilmaisulle ja yksilön kehitykselle. Aiempien seikkojen lisäksi, samalla kun opiskelijat ottavat enemmän vastuuta omasta oppimisestaan, heidän itsetuntonsa opiskelijoina paranee ja heistä tulee itsenäisempiä. Ja he oppivat koko ajan toinen toisiltaan.

44 44 Projektipohjaisen oppimisen ominaisuuksia: TODELLISUUS- LÄHTÖINEN LUOVA MOTIVOIVA JOUSTAVA KOMMUNIKA- TIIVINEN PROJEKTI- POHJAINEN OPPIMINEN ITSEOHJAUTUVA YHTEISTOIMIN- NALLINEN INTEGROIVA OPISKELIJA- KESKEINEN DYNAAMINEN Projektioppimisen käyttöön ottamiselle on myös esteitä. Opettajien ja opiskelijoiden muutosvastarintaa esiintyy aina ja kaikkialla. Ei ole helppoa päästää irti vanhoista tavoista ja tottumuksista. Kaikki uusi on haastavaa ja pelottavaa. Jokainen opettaja on itse vastuussa opetuksensa kehittämisestä, mutta aikaa siihen on rajoitetusti. Ei ole helppoa ottaa käyttöön uusia menetelmiä opiskelijoiden kanssa, ja vie aikaa ennen kuin niistä tulee vakiintuneita käytäntöjä. Uudenlainen opettaminen vaatii myös enemmän aikaa valmisteluun ja suunnitteluun. Opettajan rooli muuttuu valmiin tiedon jakajasta oppimisen mahdollistajaksi. Projektipohjaisessa oppimisessa opiskelijat tekevät virheitä ja suunnitelmat muuttuvat koko ajan ja opettajan on opittava sietämään epävarmuutta. Jos opiskelijoita saa opettaa pidemmän aikaa, heidät oppii tuntemaan paremmin, ja silloin on helpompi sopeuttaa menetelmät ja tehtävät sekä ryhmien että yksittäisten opiskelijoiden tarpeisiin. Silloin on helpompi