KansanOpisto. Folkhögskolan 4/ KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "KansanOpisto. Folkhögskolan 4/2005 100 KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN 4 2005 1"

Transkriptio

1 KansanOpisto Folkhögskolan 4/ KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN

2 2 KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN

3 KANSANOPISTO - FOLKHÖGSKOLAN 4/ vuosikerta/årgång Julkaisija/Utgivare Suomen Kansanopistoyhdistys Finlands Folkhögskolförening ry Päätoimittaja/Chefredaktör Hannu Salvi rehtori, Keski-Suomen opisto puh. (014) Toimitussihteeri/Redaktionssekr. puh. (09) Osoite Annankatu 12 A Helsinki Puh. (09) Fax (09) kansanopistolehti Toimitusneuvosto/Redaktionsråd Hannu Salvi, puheenjohtaja Raili Alatalo Tytti Issakainen Henrik von Pfaler Päivö Puhakainen Sirkku Räihälä Pekka Sallila Sari Virtanen, sihteeri Tilausmaksu/Prenumerationsavg. 15 euro vuosikerta/årgång Ilmoitukset/Annonser Armi Kääriä puh./tel. (09) ISSN Lay-out Markku Böök Käännökset/Översättningar Juha Auvinen Kuvat (ellei mainittu) Suomen Kansanopistoyhdistyksen arkisto Kannen kuva Anne Nisula Pikkukuvassa Sääksmäen kansanopistokokouksen osanottajat Paino Oriveden Kirjapaino /2005 Sisältö Innehåll Lukijalle Till läsaren... 4 Ainutlaatuinen yhdistys... 5 Ville Marjomäki Unik förening... 6 Ihanteita ja realismia Kansanopisto-lehden pääkirjoituksissa... 7 Hannu Salvi Ideal och realism i tidningen Kansanopistos ledare, sammandrag Lehden keskustelu tukenut opistojen kehittämistyötä Pekka Sallila Debatten i tidningen ett led i arbetet att utveckla folkhögskolan, sammandrag Elämää varten Päivi Tuomola-Karp För livet, sammandrag Kansanopistot sisäoppilaitoksina Tytti Issakainen Folkhögskolor som internat, sammandrag Den internationellt orienterade folkhögskolan Matts Granö Kansainvälisesti suuntautunut kansanopisto, tiivistelmä Kansakunta ja kansanvalta kansanopistokeskustelussa Päivö Puhakainen Nation och demokrati i folkhögskoledebatten, sammandrag Kristillisyys ja kansanopisto Ilkka Hjerppe Kristlighet och folkhögskola, sammandrag Kouluneuvos Karttunen pakinoi lähes 30 vuotta Sirkku Räihälä Skolrådet Karttunen kåserade i nästan 30 år, sammandrag Kuvia kesän 1980 kansanopistopäiviltä Sisälähetysseuran opistolta Pieksämäeltä Kansanopisto-lehdessä 6/ KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN

4 Lukijalle K ansanopisto Folkhögskolan -lehti osallistuu tällä syksyn ensimmäisellä numerollaan Suomen Kansanopistoyhdistyksen 100-vuotisjuhlavuoden viettoon. Lehti ei ole aivan niin vanha kuin yhdistys, mutta perustamisestaan lähtien Kansanopisto-lehti ja Kansanopistoyhdistys ovat kulkeneet hyvin likellä toisiaan. Lehti on ollut paitsi kansanopistokentän tiedotuskanava, myös kentän yhtenäisyyttä vaaliva väline. Ensimmäisessä artikkelissa Suomen Kansanopistoyhdistyksen puheenjohtaja Ville Marjomäki pohtii Kansanopistoyhdistyksen merkitystä opistoliikkeelle eri aikoina. Sen jälkeen lehden toimitusneuvoston jäsenet vahvistettuna muutamilla kansanopistoja tuntevilla kirjoittajilla tarkastelevat artikkeleissaan, miten eräät kansanopistoille tärkeät teemat ovat olleet esillä eri vuosikymmenien Kansanopistolehdissä, ja mitä ne kertovat kansanopistojen ja aikojen muutoksista. Kansanopisto Folkhögskolan onnittelee juhlivaa Suomen Kansanopistoyhdistystä ja kiittää kaikkia, jotka ovat osallistuneet tämän juhlalehden tekemiseen. Hannu Salvi Päätoimittaja Till läsaren T idningen Kansanopisto Folkhögskolan deltar med detta höstens första nummer i firandet av 100-årsjubileet av Suomen Kansanopistoyhdistys Finlands Folkhögskolförening. Tidningen är inte riktigt så gammal som föreningen, men ända sedan tidningen grundades har den och Folkhögskolföreningen gått nästan hand i hand. Tidningen har förutom att den tjänat som informationskanal för folkhögskolefältet också slagit vakt om samstämmigheten ute på fältet. I den första artikeln reflekterar ordföranden för Suomen Kansanopistoyhdistys Finlands Folkhögskolförening Ville Marjomäki över föreningens betydelse för folkhögskolerörelsen i olika tider. Därefter går medlemmarna i redaktionsrådet förstärkta med ett par skribenter med insikter i folkhögskolor närmare in på hur vissa för folkhögskolorna viktiga teman har noterats i tidningen och vad de berättar om hur folkhögskolorna och tiderna har förändrats. Kansanopisto Folkhögskolan gratulerar jubilerande Suomen Kansanopistoyhdistys Finlands Folkhögskolförening och tackar alla som medverkat i att göra denna jubileumstidning. Hannu Salvi Chefredaktör 4 KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN

5 Ainutlaatuinen yhdistys Suomen Kansanopistoyhdistys perustettiin vuonna 1905 edistämään itsenäisten kansanopistojen keskinäistä vuorovaikutusta ja vahvistamaan nopeasti kasvavan opistoliikkeen sivistyksellistä merkitystä yhteiskunnassa. Elettiin aikaa, jolloin Suomessa ja kaikkialla pohjolassa rakennettiin kansallisuusaatetta lähtökohtanaan pitävää kansansivistysohjelmaa, johon tulivat perustamaan toimintansa niin kansakoulu, kuin kansanopistot ja muu heräävä sivistystyökin. Agraarista globaaliin S atavuotisen historian kuluessa yhdistys on saanut kohdata jatkuvasti muuttuvia ja laajenevia haasteita. Niitä voi aavistella jo pelkästään tutustumalla opistoliikkeen historian kehitysvaiheisiin. Autonomian vuosina liike oli aatteellisesti yhtenäinen, grundtvigilaisen opistoidean mukainen. Työskentelyä ohjasi kansallismielisten isäntien ja emäntien kasvattaminen ja maailmankuva oli vahvan agraarinen. Toisessa vaiheessa, itsenäistymisestä jatkosodan päättymiseen, korostui kansalaiskasvatus, joka sai voimansa itsenäisyystaistelun kovista kokemuksista, varhempi kulttuuri-isänmaallisuus antoi tietä valtiollis-kansalliselle isänmaallisuudelle. Liike eriytyi myös sisäisesti, kun herätyskristilliset opistot muodostivat oman erityisen opistoryhmän. Kolmas jakso alkoi heti sotien jälkeen ja kesti 1980-luvun lopulle. Tätä aikaa luonnehti teollisesti erikoistuvan hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen. Kansanopistot suuntautuivat aiempaa määrätietoisemmin virallisen koulujärjestelmän täydentämiseen. Samalla yhteiskunnan normiohjaus vahvistui, kun opistojen työtä valvottiin sekä säädöksin, toimintaa ohjaavin viranomaiskirjein, että rahoituksen keinoin. Myös sisäinen eriytyminen jatkui, kun ammattiyhdistys-, puolue- ja järjestötaustaisia opistoja perustettiin. Kansanopistoliike alkoi irtautua alkujuuristaan ja kasvattaa niitä myös kaupungistuvaan Suomeen. Neljäs, parhaillaan jatkuva vaihe, alkoi globalisaation ja Euroopan integraation voimistuessa. Kansanopistoliikkeen tehtävää arvioitaessa on mielenkiinto jälleen kohdistunut vapaan sivistystyön tehtäviin, koulujärjestelmätehtävien rinnalla. Suuntaa ovat määritelleet laman myötä syntynyt pitkäaikaistyöttömyys sekä maahanmuuton kasvu ja väestön ikääntyminen. Vapaan sivistystyön tehtäviksi nähdään aktiivisen kansalaisuuden vahvistaminen nopean muutoksen ja epävarmuuden oloissa. Haasteet ja sitoutuminen Kansanopistoyhdistyksen työn kannalta kehityskaari on merkinnyt jatkuvasti voimistuvaa haastetta ylläpitää muuttuvissa oloissa sisäisesti erilaistuvan opistoliikkeen yhteistä identiteettiä. Paineita ovat synnyttäneet yhteiskunnan läpikäymät kriisit, sodat, teollinen erikoistuminen ja viime vaiheessa kulttuurin voimakas kansainvälistyminen. Samoin vaikuttavat yhä kirjavammaksi muuttunut opistojen taustayhteisöjoukko ja opetuksen voimakas eriytyminen, jota on ohjannut rahoitusjärjestelmän muuttuminen tutkinnollisuutta suosivaksi. Yhteinen identiteetti on saanut haasteen myös vapaan sivistystyön muiden työmuotojen kautta. Kansalaisopistot, opintokeskukset ja kesäyliopistot ovat kilpailleet muuttuvissa oloissa samoilla vapaan sivistystyön markkinoilla monien sivistys- ja koulutustehtävien toteuttajina. Ansaittua ylpeyttäkin tuntien voidaan todeta, että Kansanopistoyhdistys on selvinnyt ensimmäisestä 100- vuotiskaudestaan kunnialla. Opistokentän laaja sitoutuminen yhteisiin ponnistuksiin ja yhteisöllisyyttä vaaliva Kansanopisto-lehti ovat olleet keskeisiä tekijöitä menestyksen taustalla. Identiteetiltään yhtenäinen opistoliike on siksi edelleen olemassa. Sitä luonnehtivat nykyisellään monialainen sivistystehtävä vapaan sivistystyön ja tutkinnollisen koulutuksen eri osaalueilla, internaatti työmuotona sekä taustayhteisöjen kautta muodostuva yhteiskunnallinen moniarvoisuus. Kansanopistoyhdistyksen jäseninä ovat yhäkin kaikki kansanopistot opistokohtaisesta arvoperustastaan ja taustayhteisöstään riippumatta. Se on tehnyt keskinäisen aatteellisen yhteistoiminnan ohella mahdolliseksi myös yhteisen tuloksellisen edunvalvonnan. Saavutus on ainutlaatuinen koko suomalaisessa sivistysliikkeessä ja luo osaltaan perustan opistoliikkeen menestykselle myös tulevaisuudessa. Ville Marjomäki Puheenjohtaja Suomen Kansanopistoyhdistys Finlands Folkhögskolförening ry KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN

6 Unik Suomen förening Från agrar till global Kansanopistoyhdistys Finlands Folkhögskolförening grundades 1905 för att främja växelverkan mellan självständiga folkhögskolor och för att förstärka den bildningsmässiga betydelse den snabbt växande folkhögskolerörelsen hade för samhället. Det var en tid då man i Finland och överallt i Norden tog fram ett folkbildningsprogram med utgångspunkt i en nationalitetsidé, som kom att utgöra grunden för den verksamhet folkskolan, folkhögskolorna och det övriga uppvaknande bildningsarbetet kom att bedriva. Under den 100-åriga historien har föreningen fått möta utmaningar som ständigt ändrat sig och växt. Redan en inblick i folkhögskolerörelsens historia ger en aning om hur det har varit. Under autonomin var rörelsen ideologiskt enhetlig och ledstjärnan var den grundtvigianska folkhögskolan. Tanken var att fostra nationalistiska bönder och bondhustrur och världsbilden hade en mycket agrar prägel. Från självständigheten till slutet av fortsättningskriget betonades medborgarfostran som hämtade sin kraft ur självständighetskampens hårda upplevelser, den tidigare kulturpatriotismen banade väg för en statlignationell patriotism. Rörelsen delade sig också internt med de väckelsekristna folkhögskolorna som sin egen särskilda typ. Den tredje fasen började genast efter krigen och pågick till slutet av 1980-talet. Den här tiden präglades av byggandet av ett industriellt specialiserat välfärdssamhälle. Folkhögskolorna inriktade sig på ett mer målmedvetet sätt än tidigare på att komplettera det officiella skolsystemet. Samtidigt stärktes samhällets normstyrning i och med att verksamheten övervakades både med författningar, verksamhetsstyrande myndighetsbrev och med finansiering. Också den interna särutvecklingen fortsatte, när fackföreningar, partier och olika organisationer grundade folkhögskolor. Folkhögskolerörelsen började lösgöra sig från sina rötter och slå rot också i det urbaniserande Finland. 6 Den fjärde, för närvarande pågående, fasen började när globaliseringen och den europeiska integrationen blev starkare. Vid bedömning av folkhögskolerörelsens uppgift har intresset åter fokuserats på det fria bildningsarbetets uppgifter, vid sidan av de uppgifter skolsystemet har. Långtidsarbetslösheten efter lågkonjunkturen, den ökade invandringen och den åldrande befolkningen har angett riktningen. Man menar att det fria bildningsarbetets uppgift är att förstärka ett aktivt medborgarskap i en tid med snabb förändring och osäkerhet. Utmaningar och förankringar KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN Med tanke på det arbete som görs av Folkhögskolföreningen har utvecklingsgången inneburit en ständigt växande utmaning att i föränderliga situationer upprätthålla en gemensam identitet för en rörelse i särutveckling. De kriser samhället genomgått, krigen, den industriella specialiseringen och nu senast den starkt internationaliserade kulturen har skapat press. Den allt brokigare skaran av huvudmän bakom folkhögskolorna och en kraftig särutveckling inom undervisningen som styrts av att finansieringssystemet i dag gynnar utbildning som leder till examen verkar i samma riktning. Den gemensamma identiteten utmanas också av andra verksamhetsformer inom det fria bildningsarbetet. I en föränderlig värld har medborgarinstitut, studiecentraler och sommaruniversitet konkurrerat om ett flertal bildnings- och utbildningsuppgifter på samma marknad inom det fria bildningsarbetet. Vi kan också med välförtjänt stolthet konstatera att Folkhögskolföreningen har klarat sina första 100 år med ära. Fältets breda engagemang för gemensamma ansträngningar och tidningen Kansanopisto - Folkhögskolan som slår vakt om samstämmigheten har varit centrala faktorer för framgången. En rörelse med en integrerad identitet finns därför fortfarande kvar. I dag karakteriseras den av en bred utbildningsuppgift i de olika sektorerna inom det fria bildningsarbetet och den examensinriktade utbildningen, av internatet som verksamhetsform samt av den sociala mångfald som de bakomliggande organisationerna generar. Oberoende av den värdegrund som gäller för en enskild folkhögskola och den bakomliggande organisationen är alla fortfarande medlemmar i Folkhögskolföreningen. Detta har utöver det ömsesidiga ideologiska samarbetet gjort också en gemensam resultatinriktad intressebevakning möjlig. Prestationen är unik i hela den finländska bildningsrörelsen och skapar för sin del en grund för en framgångsrik folkhögskolerörelse också i framtiden. Ville Marjomäki Ordförande Suomen Kansanopistoyhdistys Finlands Folkhögskolförening ry

7 Ihanteita 100 ja realismia Kansanopisto-lehden pääkirjoituksissa Kansanopisto-lehti ja Kansanopistoyhdistys N ykyisen Kansanopisto - Folkhögskolan -lehden historia on hieman yli kaksikymmentä vuotta lyhyempi kuin Suomen Kansanopistoyhdistyksen luvun puolimaissa säädettiin laki, jossa ensimmäistä kertaa määriteltiin ne perusteet, joilla kansanopistot saivat valtionapua. Oli paljon uusia asioita ja kysymyksiä, joista haluttiin keskustella. Opistojen lukumäärä kasvoi samaan aikaan, ja opistoihin tuli uusia nuoria johtajia ja opettajia. Keskustelun areenaksi julkaistiin Kansanopistolehden näytenumero vuoden 1927 lopulla. Tilauksia tuli riittävästi, ja lehti aloitti säännöllisen ilmestymisensä seuraavan vuoden alussa. Lehden omistajana oli yhdistyksestä erillinen Kansanopistolehti Oy vuoteen 1956 asti. Omistus järjestettiin näin, jotta yhdistyksen taloudellinen riski olisi pienempi. Kuitenkin jo vuonna 1928 Kansanopistoyhdistyksen vuosikokous määräsi lehden yhdistyksen äänenkannattajaksi, jossa sen ilmoitukset ja tiedotukset julkaistiin. Muuta tiedotusvälinettä ei yhdistyksellä ollutkaan opettajista ja johtajista koostuvan jäsenistön tavoittamiseksi. Etusivulla lehti julisti rohkeasti Kansanopisto kansanopistoväen äänenkannattaja. Varsin suuri periaatteellinen muutos oli vuonna 1947 lehden muuttuminen kaksikieliseksi. Uudistus on tuosta lähtien näkynyt lehden nimessä Kansanopisto Folkhögskolan sekä ruotsinkielisten artikkelin mukanaolona. Lehdellä oli alusta alkaen toimituskunta, johon valittiin eri opistopiirejä edustavia henkilöitä. Sen rooli ei ollut kovin merkittävä ensimmäisinä vuosikymmeninä. Tuskinpa se taisi edes kokoontua. Toimituskunnan jäseniltä kylläkin odotettiin kirjoituksia lehteen. Pääkirjoitusten aiheita Käydessäni läpi Kansanopisto-lehden pääkirjoituksia yritin tarkata sitä, miten ne kuvaavat aikaansa, ja ilmeneekö niistä jollakin tavalla lehden kunkin aikakauden linja. Kun lehti syntyi, sen perustajat toivoivat lehden muodostuvan kansanopistoväen yhdyssiteeksi, rivien kokoajaksi sekä kentän innostajaksi ja rohkaisijaksi. Lehden piti tarjota tilaisuus mielipiteidenvaihtoon, keskustella kansanopiston asemasta ja tehtävästä ja parhaista työmuodoista. Lehti halusi myös tukea, suojella ja puolustaa kansanopistoa ja valmistaa suotuisaa maaperää sen kannalta tärkeille pyrinnöille. Kautta vuosikymmenien perustajien ohjelmajulistuksen teemat ovat olleet esillä pääkirjoituksissa. Erilaisen taustan omaavien kansanopistojen yhteistoiminta ja Kansanopistoyhdistyksen rooli opistojen yhdistäjänä ja etujen ajajana on ollut toistuva aihe. Nimenomaan kristillisten opistojen ja sitoutumattomien opistojen yhteistyön vaalimiseen kiinnitettiin huomiota ja luvuilla. Kansanopiston tehtävä osana suomalaiskansallisen sivistyksen historiaa on ollut koko ajan esillä. Lehdessä on kerrattu Yrjö Sakari Yrjö- Koskisen ajatuksista lähtien, miten pienen vähälukuisen kansamme ainoa voima on hengen jäntevyydessä: Valistus ei ole täällä hyödyn ja huvin asia, se on suoraan sanoen elämän ehto. Viime vuosikymmeninä kansanopiston tehtävää on pohdittu osana laajempaa aikuiskoulutuskäsitettä, kuitenkaan vapaan sivistystyön ihanteita unohtamatta. Kunkin ajan lainsäädännölliset, hallinnolliset ja opistotalouden ongelmat ovat olleet mukana. Lakiuudistuksiin on otettu kantaa tai jaettu käytännön informaatiota. Koulujärjestelmän muuttuessa kansanopiston suhdetta on pohdittu ensinnä kansakoulun opetukseen, sitten 1950-luvulla kansalaiskouluun, 1960-luvulla peruskouluun, viimeisen parinkymmenen vuoden aikana yliopistojen tarjontaan ja avoimeen yliopisto-opetukseen sekä viimeisimpänä ammattikorkeakouluun. Käytännöllisen opetuksen eli ammatillisten taitojen opetuksen määrästä ja muodoista on myös paljon kirjoitettu. Alkuvuosikymmeninä aina 1960-luvulle asti pohdittiin, miten paljon pääosin maaseudulta tuleville nuorille pitää antaa maatilan hoitoon liittyvää käytännön opetusta, varsinkin kun maassa alkoi olla runsaasti erillisiä maatalouden oppilaitoksia. Kodinhoitajakoulutus alkoi kansanopistossa luvulla, nuorisosihteerien koulutus KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN

8 1970-luvulla ja kulttuurisihteerin luvulla. Jokaisen kohdalla on keskusteltu niiden sopivuudesta kansanopistoon. Tietysti edellisten teemojen lisäksi kansanopistojen arki on ollut monin tavoin näkyvillä pääkirjoituksissa. Enemmänkin eri vuosikymmenien aiheet ovat olleet samanlaisia kuin erilaisia. Päätoimittajat Lehden ensimmäinen päätoimittaja aina kuolemaansa, vuoteen 1954, asti oli Tuusulan kansanopiston johtaja, myöhemmin (vuodesta 1934 eteenpäin) kouluhallituksen kansanopistojen ja työväenopistojen asioista vastaava kouluneuvos Yrjö Länsiluoto. Länsiluodon rooli lehden alkuvuosikymmeninä oli merkittävä. Hän hankki kirjoitukset ja ilmoitukset. Hän hoiti lehden talouden. Länsiluoto taittoi lehden ja hoiti jopa toisinaan kotonaan perheensä kanssa postituksen. Hänen kuolemansa jälkeen lehden omistus siirrettiin Kansanopistoyhdistykselle. Nykyään miellämme, että päätoimittajan rooli on kirjoittaa pääkirjoitus ja toimitusneuvoston kanssa linjata lehden suuntaa. Aikaisemmin päätoimittaja oli enemmänkin toimitussihteeri. Käytäntö jatkui samantapaisena vielä seuraavien päätoimittajien Erkki Paavolaisen ( ) ja kouluneuvos M. O. Karttusen aikana ( ). Erkki Paavolainen toimi vuoteen 1953 asti Kanneljärven opiston johtajana. Eläkkeelle jäätyään hän hoiti paitsi lehden päätoimittajan tehtäviä, myös Kansanopistoyhdistyksen toiminnanjohtajan tehtäviä. Päätoimittajan laatima pääkirjoitus tuli Kansanopisto-lehteen vasta vuonna 1975 vuotta aikaisemmin tässä tehtävässä aloittaneen Oriveden Opiston rehtori Paavo Suvannon aikana. Kouluneuvos M. O. Karttusen toisena päätoimittajavuonna 1961 lehteen tosin ilmestyivät alkukirjoitukset, jotka olivat yleensä päätoimittajan laatimia. Rehtori Paavo Suvanto hoiti päätoimittajan tehtäviä kevääseen 1983 asti. Häntä seurasi Lahden kansanopiston rehtori Ville Marjomäki, joka vastasi lehdestä vuoteen Kansanopisto 5/1982, pääkirjoitus Radikaali sitoutumattomuus. Paavo Suvanto Mutta miten kansanopisto on sitten osannut käyttää sille suotua vapautta ja riippumattomuutta? Huonosti, sanoisin. Kansanopistot korostavat mielellään kyllä vapauttaan, mutta missä se näkyy ja kuuluu? Milloin on kansanopisto esiintynyt yhteisönä jonkin asian puolesta? Milloin se on ottanut kantaa johonkin ajan ilmiöön? En ole huomannut sen olevan huolestunut rauhan puolesta, ydinsodan uhkasta, atomienergian vaaroista, ympäristön saastumisesta. asti. Kansanopistoyhdistyksen pääsihteeri Heikki Sederlöf hoiti päätoimittajuutta oman työnsä ohessa alkuvuoteen Keväästä 1992 lähtien allekirjoittanut on toiminut lehden päätoimittajana. Päätoimittajien linjanvetoja Koska pääkirjoituksia ei lehdessä ollut ennen 1960-lukua, on lehden linjaa etsittävä muiden julkaistujen kirjoitusten avulla. Lehden ensimmäisen artikkelin kirjoittajat vaihtelivat, mutta ilmeisesti ei ollut aivan sattuma, mikä kirjoitus lehden alkuun otettiin. Useat artikkelit käsittelivät kansanopiston suhdetta muihin oppilaitoksiin ja kansanopiston kasvatustehtävää. Kansanopiston johtavat periaatteet juurrutettiin kansanopistojen opettajien keskuuteen vuosi vuoden jälkeen. Länsiluodon apuna tässä oli muutama samanmielinen ja -ikäinen kansanopistonjohtaja. Heistä yksi aktiivisimmista oli Päivölän Kansanopiston johtaja Aarne Aulanko, joka oli muuten vuonna 1927 ensimmäisenä esittänyt oman lehden perustamista. Hän myös kirjoitti ensimmäisessä lehdessä olleen ohjelmakirjoituksen. Toinen usein kirjoittava ikätoveri oli KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN edellä mainittu Kanneljärven opiston johtaja Erkki Paavolainen, joka toimi myös useaan otteeseen kansanedustajana ja jopa hetken sosiaaliministerinä 1930-luvulla. Kolmas tähän ryhmään kuuluva oli Haapaveden opiston johtaja Viljo Mikkonen, joka oli erityisesti perehtynyt Grundtvigin ajatuksiin. M. O. Karttusen päätoimittajakaudessa näkyy hänen pitkä ja syvällinen kansanopistotoiminnan tuntemuksensa. Hänen tekstinsä ovat ihmisen mittaisia, tavallista opistotyötä arvostavia ja ymmärtäviä. Samalla hän kuitenkin haastaa opistot kehittämään työtänsä perinteisen sivistystehtävän pohjalta. Karttunen oli toiminut kansanopistonjohtajana Ilmajoella, Tuusulassa ja Järvenpäässä vuosina Kansanopistoyhdistyksen sihteerin tehtäviä hän hoiti vuodet Kouluhallituksessa hän työskenteli kansanopistoasioista vastaavana vuosina Paitsi että Karttunen huolehti lehden alkukirjoituksesta hän kertoi kouluhallituksen kuulumiset, kirjoitti matkakuvauksia, henkilökuvia, opistojen tapahtumista sekä piti suosittua Pientarelta -pakinapalstaa. Karttusen alkukirjoitusten aiheiden kirjo on laaja. Niissä tulevat esille niin yksittäisten opistojen merkkipäivät, jonkun opiston tulipalot, pohjoismais-

9 ten kansanopistojen ajankohtaiset asiat kuin koululakien muutokset, peruskoulun tulo ja sen valmistelut sekä kansanopistojen sivistystehtävä ja sen historialliset juuret. Karttunen on itse luonnehtinut ja lukujen Kansanopistolehteä Länsiluodon lehdeksi, jolla kansanopistorintama taottiin yhtenäiseksi yhdessä vuosittaisten opettajien luentokurssien kanssa. Aivan samaa voidaan sanoa Karttusesta. Lehti ja luentokurssit olivat myös hänen välineensä. Vielä eläkepäivinäänkin hän piti langat käsissään hoitaen lehden päätoimittajuutta. Sekä Länsiluodon että Karttusen kirjoituksissa tulee näkyviin heidän syvällisen kansanopiston sivistystehtävän tuntemuksensa lisäksi heidän roolinsa kouluhallituksen ylimpinä kansanopistotyötä valvovina viranomaisina. Toisinaan virkamiehen varoittava ja ojentava sormi nousee. Paavo Suvannon aikana lehdelle tuli oma toimitussihteeri. Tehtävää hoiti joku yhdistyksen toimiston sihteereistä muiden töidensä ohella. Ulkoisesti toimituksellisesti ja taitollisesti lehti uudistuu ajan tyylien mukaan. Suvannon kauden ilmiöitä ovat lisääntyvät kansainväliset kontaktit ja kansainvälisyyskasvatus, rauhan asia, ympäristöasiat sekä opistodemokratian kiemurat. Muiden Pohjoismaiden kansanopistojen kuulumiset ja pohjoismainen kansanopistokeskustelu saa sijansa. Vuonna 1977 syntynyt Klubi 77 toi julkisuuteen käsitteen progressiivinen kansanopisto. Toiminta keräsi piiriinsä kansanopiston opettajia, jotka halusivat kirkastaa kansanopiston erityislaatua, hankkia arvostusta kansanopistolle sekä kehittää kansanopistoon sopivaa pedagogiikkaa. Klubi järjesti omaa koulutusta ja omia tapahtumia muun muassa kansanopistopäivillä toimien kuitenkin hyvässä yhteistyössä Kansanopistoyhdistyksen kanssa. Klubi 77:n syntyminen näkyi myös Kansanopistolehden sivuilla. Esillä ovat lisäksi tietysti tuon ajan kansanopiston arkiset ilmiöt ja muutokset. Näitä Suvanto tarkastelee hyvin humaanilla ja ymmärtävällä tavalla. Hänellä oli jo parinkymmenen vuoden rehtorikokemus, joka oli antanut malttia pohdiskella ajan radikaalejakin ilmiöitä. Ville Marjomäen aloittaessa päätoimittajan tehtävänsä vuonna 1983 hänellä oli takanaan puolenkymmentä rehtorivuotta Paimiossa ja Lahdessa. Marjomäen teksteissä puolustetaan toistuvasti kansanopistoa hyvän yleissivistyksen antajana yhteiskunnan suosiman ammatillisen koulutuksen rinnalla. Taloudellisen nousukauden, tehokkuuden, kilpailun ja kaikenlaisen pirstoutuneisuuden keskellä kansanopistolla oli perinteestään lähtevä tärkeä tehtävänsä. Marjomäki kirjoitti näkemyksensä julki jo ensimmäisessä pääkirjoituksessaan maaliskuussa 1983: Ihminen on yhteyksistään revitty, irrallinen, stressattu ja ehyttä maailmankuvaa vailla oleva, tavaran perässä kehää juokseva ihminen. Tällaisen ihmisen luomiseen osallistuu myös irrallisen tietoaineksen palvonta ja tehopisteiden metsästykseen syyllistyvä koulujärjestelmämme. Tätä vastaan kansanopiston tulee kamppailla. Tavoitteena on kokonaisihmisen kasvattaminen. Kansanopistoliikkeen yhtenäisyyden säilyminen ja kansanopistojen aktiivinen näkyminen aikuiskoulutuksen eri toimijoiden joukossa, olivat myös hänen usein toistuvia teemojaan. Viimeisen kymmenen vuoden teemoja ovat olleet 1990-luvun alun lamakauden jälkeinen valtiontalouden niukkuus, joka kärjistetyimmillään johti suunnitelmiin eräiden kansanopistojen lakkauttamisesta. Koulutusta koskevan lainsäädännön suurremontti vuonna 1998 synnytti monta kirjoitusta ennen ja jälkeen eduskunnan päätöksiä. Kansanopiston rooli aikuiskoulutuksen monen toimijan kentässä on myös puhuttanut. Kaikenlaisen koulutuksen lisääntyminen on tuonut kansanopistoille uusia mahdollisuuksia, mutta myös lisännyt kilpailua. Koulutuksestakin on tullut myytävä tuote. Opistojen toiminta on erilaistunut entisestään, ja tuon tuostakin on palattu pohtimaan, mikä on kansanopiston tehtävä kulloisenakin hetkenä. Maamme koulutusta linjanneissa valtionhallinnon kehittämissuunnitelmissa ja erilaisten työryhmien mietinnöissä kansanopistot on huomioitu toisinaan jopa kiitettävästi. Keskustelua on käyty sitten siitä, miten ja milloin nämä aikuiskoulutuksen kehittämislupaukset konkretisoituvat kansanopistojen kohdalla. Hannu Salvi Päätoimittaja KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN

10 Sammandrag Ideal och realism i tidningen Kansanopistos ledare Pärmbild i tidningen Kansanopisto - Folkhögskolan 6/30: Santeri Alkio. Dagens tidning Kansanopisto Folkhögskolan är lite över 20 år yngre än Finlands Folkhögskolförening. Ungefär i mitten av 1920-talet stiftades en lag som för första gången fastställde de grunder på basis av vilka folkhögskolorna kunde erhålla statligt stöd. Det fanns många nya saker och frågor som man ville diskutera. Antalet folkhögskolor ökade samtidigt och folkhögskolorna rekryterade unga ledare och lärare. Som arena för debatten publicerades ett provnummer av tidningen Kansanopisto i slutet av Tidningens ägare fram till 1956 var Kansanopistolehti Oy som inte hade någon anknytning till föreningen. Ändå fastställde Folkhögskolföreningens årsstämma 1928 tidningen som dess språkrör där föreningens annonser och meddelanden skulle publiceras. En rätt så stor principiell förändring var omställningen till en tvåspråkig 10 KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN tidning Reformen har från och med det året synts i tidningens namn Kansanopisto Folkhögskolan samt i form av svenskspråkiga artiklar. Vid genomgång av ledarna i tidningen Kansanopisto Folkhögskolan försökte jag hålla ett öga på hur de beskriver sin tid och om de på något sätt återspeglar tidsperiodens anda. När tidningen kom till hoppades initiativtagarna att den skulle länka samman folkhögskolefolket, samla ihop lederna samt inspirera och uppmuntra fältet. Tidningen skulle erbjuda en möjlighet till åsiktsutbyte, väcka debatt om folkhögskolans ställning och uppgifter och optimala verksamhetsformer. Tidningen ville också stödja, skydda och försvara folkhögskolan och bereda mark åt strävanden som var viktiga för folkhögskolan. Genom årtionden har de teman som ingick i grundarnas programförklaring kommit till uttryck i ledarna. Samarbetet mellan folkhögskolor med olika bakgrund och Folkhögskolföreningens roll som sammanlänkare och intresseorganisation har ständigt återkommit som tema. Speciellt uppmärksammades samarbetet mellan kristliga folkhögskolor och obundna folkhögskolor på ja 1940-talen. Folkhögskolans uppgift som en del av historien för den finsknationella bildningen har hela tiden varit framme. Tidningen har med utgångspunkt i Yrjö Sakari Yrjö- Koskinens tankar upprepat att vårt lilla fåtaliga folks enda styrka ligger i andans kraft: När vi talar om upplysning är det inte fråga om nytta och nöje, det är helt enkelt livets villkor. Under de senaste årtiondena har folkhögskolans uppgift dryftats som en del av ett större vuxenutbildningskoncept, dock utan att glömma det fria bildningsarbetets ideal. Kontroversiella lagförslag, administrativa och ekonomiska problem har

11 Kansanopisto 6/1973, pääkirjoitus Mikä on kansanopisto. M. O. Karttunen Jos se todella muuttuisi vain samanlaiseksi (pänttäyskoulu) tai ammattikoulua tai yleisen koulun jotain astetta korvaavaksi kouluksi samoin tavoittein ilman, että sillä olisi siihen mitään muuta annettavaa, silloin saa heittä kysymyksen: onko tarpeen tällaista opistomuotoa erillisenä laitoksena. Skolråd Yrjö Länsiluoto. Bild i tidningen Kansanopisto - Folhögskolan 7-8/54 tagits upp under årens lopp. Man har tagit ställning till lagförslag och spritt praktisk information. I takt med att skolsystemet reformerades har folkhögskolans roll granskats först i relation till folkskolan och sedan på 1950-talet till medborgarskolan, på 1960-talet till grundskolan, under de senaste tjugo åren till utbudet på universiteten och den öppna universitetsutbildningen samt nu senast i relation till yrkeshögskolan. Det har också skrivits mycket om praktisk undervisning, dvs. antalet undervisningstimmar beträffande yrkesfärdigheter och dess former. Under de första årtiondena ända till 1960-talet reflekterade man över i vilken utsträckning man för ungdomar som huvudsakligen kommer från landsbygden bör ge praktisk undervisning i lantbruksskötsel, i synnerhet när det i landet redan fanns gott om läroinrättningar som hade specialiserat sig på den. Hemvårdarutbildningen började på folkhögskolan på 1950-talet, ungdomssekreterarnas utbildning på 1970-talet och kultursekreterarnas på1980-talet. Och varje gång debatterades det om de lämpade sig för folkhögskolan. Förstås har också utöver ovan nämnda teman också vardagen i folkhögskolorna på olika sätt synts i ledarna. Man kan säga att temana till övervägande del varit likadana under de olika årtiondena Tidningens första chefredaktör fram till sin död, 1954, var ledaren för Tuusulan kansanopisto (från 1934 framåt) skolrådet Yrjö Länsiluoto som svarade för folkhögskolorna och arbetarinstituten i skolstyrelsen. I dag är den allmänna uppfattningen att chefredaktörens roll är att skriva ledare och tillsammans med redaktionsrådet dra upp riktlinjerna för tidningen. Tidigare var chefredaktören snarare redaktionssekreterare. Praxisen fortsatte som tidigare ännu under de följande chefredaktörerna, Erkki Paavolainens ( ) och skolrådet M. O. Karttunens tid ( ). Erkki Paavolainen var ledare för Kanneljärven opisto fram till När han pensionerade sig skötte han förutom uppgiften som chefredaktör också uppgiften som Folkhögskolföreningens verksamhetsledare. Chefredaktörens ledare publicerades första gången i tidningen först 1975 under Paavo Suvantos tid som var rektor för Oriveden Opisto och som ett år tidigare hade blivit chefredaktör. Under skolrådet M. O. Karttunens andra år som chefredaktör 1961 fick tidningen visserligen inledande artiklar som i regel hade skrivits av chefredaktören. Karttunen hade varit ledare för en folkhögskola i Ilmajoki, Tusby och Träskända åren Uppdraget som Folkhögskolföreningens sekreterare skötte han åren I skolstyrelsen arbetade han som ansvarig för folkhögskolefrågor åren Rektor Paavo Suvanto var chefredaktör till våren Efter honom övertog rektor för Lahden kansanopisto Ville Marjomäki chefredaktörskapet och svarade för tidningen till Folkhögskolföreningens generalsekreterare Heikki Sederlöf skötte chefredaktörskapet vid sidan sitt eget arbete till början av Från våren 1992 har undertecknad varit chefredaktör för tidningen. Hannu Salvi Chefredaktör KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN

12 Älkää tuomitko niitä, Lehden keskustelu tukenut opistojen kehittämistyötä Kansanopisto Folkhögskolan -lehden vanhat vuosikerrat kertovat paljon edunvalvonnan ja kehittämistyön kysymyksistä. Opistotyö ja toimintaympäristö ovat muuttuneet perusteellisesti vuosikymmenten aikana, mutta talouden, hallinnon ja johtamisen ongelmat tuntuvat 2000-luvun lukijasta pääosin hyvin tutuilta. Historiaa harrastavalle lukijalle kin lehden edunvalvontaa koskeva aineisto on uuvuttavaa luettavaa. Kokousten pöytäkirjoja, esitelmiä, kokonaisia lakiesityksiä perusteluineen. Faktoja ja perusteltuja mielipiteitä löytyy, mutta niitäkin enemmän puhutulle sanalle ominaista laveutta, jaaritteluakin. Sieltä täältä löytyy kuitenkin myös juttuja, jotka pysäyttävät. Jotkut värikkään kielensä tai paatoksensa takia, toiset erikoisilla ehdotuksilla tai yllättävillä argumenteilla. Jotkut jutut opistotyön tavoitteista ja perusluonteesta voinemme myös lukea tämän päivän keskustelua varten. Hätäaika opettaa Viljo Makkosen teksti 70 vuoden takaa on edelleen ajankohtainen, ainakin talousongelmien kanssa painivan opistoliikkeen edunvalvojille (Hätäajan mietteitä 4-5/35). Makkonen kirjoittaa mainioita kielikuvia viljellen 1930-luvun pula-ajan jälkitunnelmissa. Todettuaan aluksi, ettei valtiovalta ole vielä tehnyt kaikkea apua tarvitsevien hyväksi, kirjoittaja ryhtyy toppuuttelemaan kentän tyytymättömyyttä ja kannustamaan sitä eteenpäin. Ei herätä valtiovallankaan taholla luottamusta, jos me kansanopistoihmiset aina oleviin oloihin tyytymättöminä olemme esillä perinpohjaisine uudistusesityksinemme. Voimmepa pian tehdä aivan pahankuristen lasten vaikutuksen, joita mikään ei tyydytä. Joka tapauksessa on muistettava, ettei meidän kuljetettavaksemme uskotun tärkeän vapaan valistustyön vetäjät ole ennenkään saaneet vain turvallisissa syöttöpaikoissa maleksia. Mikkosen mielestä hätäaika voi olla arvokas puutteiden paljastaja ja uuden kehityksen alku. Hätäaika opettaa alastoman vaimon kehräämään, sanoo tanskalainen sananlasku. Esimerkiksi opistoväelle nostetaan myös Saarijärven Paavo hallayön jälkeen: ojat kahta syvemmät mä kaivan. Muistettava on meidänkin, että menestyksellinen selviytyminen paikalla, mille me olemme asetettuja, riippuu meistä itsestämme. Omaa yritystä ja työtä lähinnä sittenkin tarvitaan. Viljo Mikkonen haluaa kuitenkin varoittaa kehitystyön vaaroista. Tekstissä taitaa olla opastusta ainakin erilaisten vaihtoehtojuttujen kanssa irrotteleville opistoille. Olkoon se myös meille selvää, että pyrkiessämme työmme syventämiseen on meidän mentävä alkulähteille, syvennyttävä kansanopistoasian suurten uranuurtajien ajatuksiin. Me kansanopistotyöntekijät emme saa olla mitään uutuuksilla keinottelijoita. 12 KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN

13 jotka edes koettavat etsiä tietä 100 Tasavallan Presidentti ja rva Kekkonen, opetusministeri ja rouva Hosia, Hämeen läänin maaherra Tuominen Oriveden Opiston 50-vuotisjuhlassa. Kuva Kansanopisto-lehdessä 3-4/60 Kun avustusmäärärahoja saatiin lisää, jotkut saattoivat pitää korotusta liiallisena. Kaarlo Kuusamon juttu avaa unohdetun, mutta nyttemmin kenties uudelleen aktualisoituvan näkökulman opintososiaaliseen tukeen (Valtion vähävaraisavustukset ovat kohonneet 8-9/50). Kuusamo kyselee: Onko tuhlaria, joka yhtä hyvin olisi voinut säästää, avustettava? Onko varatonta ylimalkaan avustettava siitäkin huolimatta, että hän on veltto ja huolimaton? Kuusamon argumentoinnin mukaan sosiaaliset edut pyrkivät yllättävän suuressa määrin kasvattamaan lisääntyvää tyytymättömyyttä ja vastuuttomuutta. Hän viittaa Ruotsiin ja sanoo panneensa merkille, ettei runsaskätinen avustaminen ole siunaukseksi. Kuusamon jutussa on yllättävä loppuhuipennus. Hän osallistuu keskusteluun aiheesta, miten miehiä saadaan lisää mukaan vapaaseen sivistystyöhön. Lisääntyneet avustusmahdollisuudet olisi yritettävä käyttää eräitten epätasaisuuksien korjaamiseen. Hän nostaa esille kansanopistojen miesoppilaiden vähäisyyden ja opiskelijoiden painottumisen maatalousväestöön. Avustuspäätöksissä pitäisi Kuusamon mukaan siis suosia miehiä sekä taajama- ja työläistaustaisia opiskelijoita, vaikka hän muotoilee asian poliitikkomaisen pyöreästi: Eikö nyt olisi hyvin harkittua alun perin koettaa mm. juuri avustuksia harkitusti ja tarkoituksenmukaisesti jakaen aikaansaada parannusta vallitsevaan tilanteeseen. Pysähtyykö kehitys 18-vuotiaana Osastopäällikkö Mauri Ensio Virtanen. Kuva Kansanopisto-lehdessä 3/85 Pitääkö tuhlaria avustaa 1940-luvun lopun valtionapua koskeneissa keskusteluissa olivat vähävaraisavustukset toistuvasti esillä. Ne nostettiin esimerkiksi tammikuussa 1946 pidetyn johtajienkokouksen kannanotossa palkkausmäärärahojen ja rakennusten vuokra-arvon rinnalla tärkeimmäksi talouskysymykseksi. Kokouksen mukaan vähävaraisille jaettaviin apurahoihin ei ole tullut minkäänlaista lisäystä vuoden 1937 jälkeen luvulle tultaessa kansanopistot olivat erityisen suurten kehittämishaasteiden edessä, jopa kriisitunnelmissa. Yhteiskunnan ja kulttuurin muutos, elinkeino- ja väestörakenteen uudistuminen sekä koulutustason nousu ja koulujärjestelmän kehitys edellyttivät uusia avauksia, uudenlaista opetusta. Jälkeenpäin on sanottu, että juuri 1950-luvulla kansanopisto osoitti kykynsä uudistua. On sanottu, että aktiivinen kehittäminen ja sopeutumisen taito ovat aina olleet opiston menestyksen salaisuus. Lehden keskustelun valossa asiat eivät kuitenkaan näytä olleen niin hyvin. Opistotyön uudistaminen oli paikoin pitkiä aikoja täysin pysähdyksissä, muutosvastarinta oli kovaa ja kehittämistyö vaikeaa. V. J. Ihalainen edusti muutosvastarintaa. Hän arvostelee voimakkaasti suunnitelmia toisvuotisten kansanopistojen eli kansankorkeakoulujen määrän lisäämiseksi sotien jälkeisinä vuosina KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN

14 (Onko syytä perustaa lisää kansankorkeakouluja maahamme 3A/50). Lehti antaa hänen ajatuksilleen poikkeuksellisen paljon tilaa, yli seitsemän sivua. Ihalainen pitää suunnitelmia kulttuuripoliittisesti arveluttavina kysellen epäilevästi, onko kansankorkeakoulujen lisäämiseen taloudellisia edellytyksiä, onko niihin riittävästi päteviä oppilaita ja onko oppilaille riittävästi jatko-opintomahdollisuuksia. Hän pelkää hirvittävää pettymystä ja sisäelämän kohtalokasta murtumista, jos oppilaiden toiveet työurasta eivät ankarassa kilpailussa toteudu. Tyytyväinen maatyönjohtaja ja etumies tai pienviljelijä on ennen kaikkea hänen itsensä, mutta myös yhteiskunnan kannalta onnistuneempi tapaus, kuin joitakin satunnaisneuvojan paikkoja etsiskelevä, odotuksissaan pettynyt ja kenties samalla sisäisesti murtunut kouluja ja kursseja käynyt yksilö. Kirjoittaja epäilee, että kaikkein eniten pettymyksiä tuottavat kansankorkeakoulun keskikoululuvut. Hän pelkää niiden jäävän useimmiten kesken. Viime aikoina eri maissa suoritettujen laajojen ja monipuolisten tutkimusten nojalla täytynee pitää todistettuna, että varsinaisen kouluopinnoinnin edellytyksenä olevan älykkyyden kehitys on erittäin ripeää lapsuuskautena ja jatkuu vielä toisella vuosikymmenellä. Jo kypsymisvaiheen mukana älykkyyden kehitys alkaa hidastua ja päättyy yleensä vuotiaana. Jos varsinaisia kehitysvuosia ei käytetä opiskelussa hyväksi, asia ei ole yleensä enää korjattavissa, todistelee kirjoittaja. Ihalainen ajattelee, että kansankorkeakoulun käyminen on nimenomaan maalaistalojen isäntien ja emäntien kohdalla liiallista panostusta yleissivistykseen. Opiston pitää suunnata heidän myöhempiä harrastuksiaan siihen elämänpiiriin, missä he tulevat elämään. Talonpoika on hänen mukaansa valistunut, jos hänellä on kykyä ja halua ammatilliseen kehitykseen ja jos hän osallistuu yhteisöllisiin rientoihin siitä huolimatta, että hänen tietonsa historiasta ovat ehkä varsin ylimalkaiset ja vaikka hän kenties harrastuksen puutteessa ei ole lukenut Mikael Karvajalkaa. 14 Kansanopisto 4/1954. Työkauden päättyessä. Yrjö Länsiluodon viimeinen kirjoitus lehdessä. Paitsi näitä ulkonaisesti todettavia saavutuksia voidaan varmaan kaikissa kansanopistoissamme nähdä nyt keväällä, työn päättyessä, päästyn sisäisessä toiminnassakin eteenpäin. Koskaan ei kuudessa kuukaudessa saavuteta täydellisinä niitä tuloksia, joita syksyllä on lähdetty tavoittelemaan, mutta pitkin askelin on sittenkin jokaisessa opistossa kuljettu kasvatuksen ja itsensäkehittämisen tiellä. Opettajat voivat todeta oppilaiden heränneen henkiseen työhön, joka antaa toiveita siitä, että opistokauden jälkeenkin jatkuu pyrkimys samaan suuntaan, mihin opistossa ohjattiin. Elääkö opetusohjelma 30 vuotta Lehti tukee kuitenkin läpi vuosikymmenten muutosvoimia tunnettujen auktoriteettien jutuilla. Aineisto pohjautuu yleensä kansanopistoliikkeen tilaisuuksissa pidettyihin esityksiin luvun uudistajien puheenvuoroissa on monesti hätähuudon tuntua. Olavi Kares ihmettelee sitä epäluuloa ja piikittelyä, jota opetussuunnitelmien uudistaminen opistokentässä herätti (Ajankohtaisia kansanopistokysymyksiä 9-10/51). Koulutusmarkkinoista ei tainnut olla tietoakaan, kun uudistukset haluttiin leimata epäreiluksi kilpailuksi, oppilaskalastukseksi. Arvostelua kohdistettiin mm. konekirjoituksen alkeiskurssia ja ajokortin suorittamismahdollisuutta kohtaan. Mutta sellainen opisto ei ole elinkelpoinen, joka ei yritä kalastaa kansamme kotien nuoria oppilaikseen. Opetussuunnitelmissa olisi otettava huomioon niin pitkälle kuin mahdollista sen nuorison toivomukset, jota opistoon odotetaan. Kares vastaa myös niille, jotka eivät KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN halua linjajakoa kansanopistojen opetukseen. Jos opistossa on huomattava joukko oppilaita, jotka eivät ole olleet eivätkä todennäköisesti tule mihinkään tekemisiin maatalouden kanssa, niin onko nyt jonkinmoisen idealismin tähden pakosta annettava heillekin juuri maatalousopetusta, jos se voidaan vaivatta korvata sellaisella opetuksella, joka on heille varmasti tarpeellista ja jota kohtaan he tuntevat suurempaa kiinnostusta. Kares vetoaa voimakkaasti keskustelun ja opistotyön monipuolistamisen puolesta. Kansanopisto taistelee tulevaisuudestaan. Se on kieltämätön tosiasia. Älkäämme ahtaasti tuomitko niitä, jotka edes koettavat etsiä tietä. Se kokeilu kuitenkin koituu kaikkien hyväksi. Hän kannustaa opistoja myös riskinottoon: Joskus kielteisen tuloksen antavat kokeilutkin voivat viedä asiaa eteenpäin. Heikki Hosia päivittelee, että jotkut pitävät hyvänä sitä, että opiston opetusohjelma on pysynyt samana kolmekymmentä vuotta. Lukujärjestyskin on saattanut pysyä joissakin opistoissa muuttumattomana lähes

15 Kojonen vetoaa, että vaikka tuleva aika vaatisi muuttamaan ohjelmaa hyvinkin paljon, tärkeintä ei saa unohtaa: elämään astuvan nuoren sisäisten voimien herättämistä edesvastuulliseen toimintaan iäisyysihmisenä ja kunnon kansalaisena, kodin ja yhteiskunnan jäsenenä. Kansanopiston ei pidä antaa periksi eikä kulkea aatteettomuuden virran mukana suhtautuen löysästi uudenaikaiseen nuorisoon ja oppikoulumaiseen henkeen. Ei. Ei virran mukana vaan sitä vastaan. Mitä lehti on merkinnyt Illanviettoa kesän 2004 kansanopistopäivillä Haapaveden Opistolla. kymmenen vuotta. Se antaa opettajalle selkeyttä työhönsä, kyselemätöntä varmuutta., veistelee kirjoittaja (Muuttuva kansanopisto 10/55). Hosian mukaan opetusohjelma on liiaksi samoissa puitteissa kuin opistotyön alkuaikoina, jolloin oppilaat tulivat maatalousväestöstä usein ilman kansakoulun oppimäärää. Oppilasaineksen muuttumista ei otettu huomioon, mihin Kareskin viittaa. Eiköhän opetuksemme esim. sellaisissa aineissa kuin laskennossa ja maantiedossa ole lähinnä kansakoulukurssin kertausta. Onko tarpeen, että kaksivuotisen päiväjatkokoulun veisto-, talous-, ompelu- tai metallityölinjan suorittaneet koko talvikauden huomattavimman osan kertailevat jo opittuja taitojaan. Sopiiko oppikouluhenki opistoon Vanhempaa kaartia uudistusten suunta näyttää kaikesta argumentoinnista ja vetoamisesta huolimatta epäilyttäneen. Tämä tulee vahvasti esille Edla Kojosen kirjoituksessa vielä 1950-luvun puolivälissä, jutun otsikkoa myöten (Kansanopisto tienhaarassa 8-9/55). Hän on huolissaan opistojen uusien opettajien sitoutumisesta ja suhtautumisesta työhönsä. Hän valittaa sitä, että tuntityöntekijähenki alkaa voittaa alaa myös kansanopistoissa. Haetaanko nyt siis jo kansanopiston opettajaksi oppikoulunopettajamielin? Mutta vielä ei ole syytä menettää uskoaan opistoihin, hän kertoo nähneensä vielä ilokseen entisentyylisiä lauseita opettajanpaikkailmoituksissa: Koko työ annettava opistolle. Kiinteästi otettava osaa opistoelämään. Vaikka Kojonen takertuu tiukasti menneiden aikojen ihanteisiin, hänellä on viesti myös 2000-luvun opistokeskusteluun. Kojosen mukaan ei ole kysymys siitä, mikä on ikävää ja mikä miellyttää, vaan siitä, mikä palvelee parhaiten opiston kansalaiskasvatustehtävää. Ammattikasvatus on ammattikoulujen tehtävä. Sitä on otettu mukaan Suomen opistojen työhön enemmän kuin muualla maan heikon taloudellisen aseman vuoksi, mutta se ei saa niellä opiston omaa tarkoitusta. Opistolle vieraita lisäkasvannaisia olisi vältettävä. Kansanopisto - Folkhögskolan on ollut menneinä vuosikymmeninä tärkeä tekijä edunvalvonnan ja kehittämistyön kannalta. Keskustelufoorumi, herättelijä, todistelija ja taivuttelija, ennen muuta muutosvoimien viestin viejä. Vaikka opistoliike on aina korostanut vapauttaan, lehdessä on kuulunut erityisen vahvana valtion opetusviranomaisten ääni. Edunvalvonnan kannalta se ei kenties ole ollut oikeaoppista, mutta aivan varmasti tarkoituksenmukaista. Ennen vanhaan alan korkeat virkamiehet edustivat yhtä vahvasti opistotyötä valtionhallinnossa kuin valtionhallintoa opistoihin päin. Ehkäpä tämän päivän edunvalvonnassa voitaisiin ottaa oppia ainakin menneiden polvien kielenkäytöstä. Taikka mitenkähän lienee - tuskin olisi viisasta siteerata Eduskunnan valiokunnassa Lauri Hannukselaa 50 vuoden takaa: Lyhyestä työajastaan huolimatta kansanopisto voi tarjota sellaisia aarteita, joiden vaikutukset tuntuvat koko ihmisiän. Se on näin ollen kansan koulu, joka ansaitsee kansansa rakkauden ja huolenpidon. (Kansanopiston tehtävistä nykyhetkellä 8-9/55). Korkealentoista se on, mutta jotenkin sen lämpöisyyttä pitäisi saada siirrettyä komiteakielen käyttäjien kannanottoihin. Pekka Sallila Toiminnanjohtaja Kansanvalistusseura KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN

16 Döm inte dem som åtminstone försöker hitta en väg Debatten i tidningen ett led i arbetet att utveckla folkhögskolorna Sammandrag I de tidigare årgångarna av tidningen Kansanopisto Folkhögskolan finns många artiklar om frågor som gäller intressebevakning och utvecklingsarbete. Också för en historieintresserad läsare är materialet tung läsning. Mötesprotokoll, föredrag, hela lagförslag jämte motiveringar. Nog finns det fakta och åsikter också, men ändå präglas texterna mera av mångordighet, också pratighet som är typisk för det talade ordet. Där finns också artiklar som får en att stanna upp. Vissa artiklar gör det på grund av ett färgstarkt språk, andra på grund av att de innehåller intressanta förslag eller överraskande argument. Vissa artiklar om målen för det arbete som bedrivs på folkhögskolorna och om deras grundkaraktär tilltalar också en modern läsare. Viljo Makkonens text är fortfarande aktuell efter 70 år, åtminstone för folkhögskolans intressebevakare som brottas med ekonomiska bekymmer (Hätäajan mietteitä 4-5/35). Makkonen skriver i efterdyningarna av 1930-talets depression och serverar härliga språkbilder. Det väcker inte heller statsmaktens förtroende om vi folkhögskolemänniskor alltid missnöjda med hur vi har det viftar med våra genomgripande reformförslag. Det kan hända att vi snart tas som bångstyriga barn som aldrig blir nöjda. I varje fall måste vi komma ihåg att de som banade väg för det viktiga fria bildningsarbete som vi i dag företräder kunde inte heller driva omkring bara i trygga inmatningsställen. Viljo Mikkonen varnar för riskerna med utvecklingsarbetet. Texten är kanske avsedd som vägledning åtminstone för de folkhögskolor som briljerar med alternativa grejer. Låt det också vara klart för oss att när vi strävar efter att ge vårt arbete en djupare innebörd, måste vi gå till primärkällan, fördjupa oss i de stora banbrytarnas tankar. Vi folkhögskolemänniskor får inte börja springa efter nymodigheter. Vid tröskeln till 1950-talet stod folkhögskolorna inför speciellt stora utvecklingsutmaningar, man kan till och med tala om en kris. Förändringen i samhället och kulturen, en förnyad närings- och befolkningsstruktur samt en höjd utbildningsnivå och utvecklingen av skolsystemet förutsatte nya öppningar, en ny typ av undervisning. Efteråt har det sagts att det var just på 1950-talet folkhögskolan visade sin förmåga att förnya sig. Det har sagts att ett aktivt utvecklingsarbete och en anpassningsförmåga alltid har varit folkhögskolans nyckel till framgång. I ljuset av debatten i tidningen var situationen ändå inte så bra. Arbetet med att reformera folkhögskolan har ställvis stått stilla i långa perioder, motståndet var hårt och utvecklingsarbetet svårt. Tidningen understödde också då, så som genom årtionden, krafterna bakom förändringen med artiklar som hade skrivits av kända auktoriteter. Materialet bygger i regel på de föredrag som hållits i folkhögskolerörelsens tillställningar. De anföranden reformisterna hade på talet präglades ofta av nödrop. Olavi Kares vädjar starkt för en mångsidigare debatt och ett mångsidigare arbete. Folkhögskolan kämpar om sin framtid. Det är ett faktum som inte går att förneka. Låt oss inte ensidigt skynda oss att döma dem som åtminstone försöker hitta en väg. Det är ett försök som kommer att gagna oss alla. Han uppmuntrar också till risktagning: Ibland kan också försök med negativt utfall föra saken framåt. (Ajankohtaisia kansanopistokysymyksiä 9-10/51). Heikki Hosia förundrar sig över att vissa menar att det är bra att läroplanen inte har ändrats på 30 år. Vi har folkhögskolor som inte ens har ändrat sitt schema på 10 år. Det ger nog läraren klarhet i sitt arbete, en trygghet utan frågeställningar, raljerar skribenten (Muuttuva kansanopisto 10/55). Även om folkhögskolerörelsen alltid har betonat sin frihet, har statens undervisningsmyndighet gjort sin röst hörd i tidningen. Med tanke på intressebevakningen har det varit ändamålsenligt. I den gamla tiden var ju de höga tjänstemännen på området som representerade ju i lika stor utsträckning folkhögskolearbetet i statsförvaltningen som statsförvaltningen gentemot folkhögskolorna. Pekka Sallila Verksamhetsledare Kansanvalistusseura 16 KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN

17 Elämää 100 Kansanopisto-lehdessä vuodelta 1945 Vilho Jauhiainen kertoo matkastaan erään toimittajan kanssa muutamaan maalaistaloon ja kuinka toimittaja innostui minulle esittelemään talossa näkemäämme. Hän viittasi yksinkertaisiin, mutta aistikkaisiin ja erikoisesti ympäristöön sopiviin huonekaluihin, hän osoitti pientä taiteellista seinävaatetta. Talon siisteys ja järjestely kahvitarjoilutapoja myöten oli toimittajasta jotain sellaista, missä oli tosi kulttuurin leima. Hiukan pateettisesti hän lisäsi, että täältä odottaisi löytävänsä vilua, likaa ja lutikoita, mutta tapaakin todellista viihtyisyyttä. Minulla oli tilaisuus osoittaa toimittajalle, joka muuten hiukan epäili kansanopiston soveltuvaisuutta korven asukkaan sivistyslaitokseksi, paria kehystettyä kansanopistolaisryhmäkuvaa ja lisätä, että kaikki esille vedetty oli made in kansanopisto. Jauhiainen jatkaa vielä kirjoituksessaan, että hän on voinut todeta kansanopistolaisten tyylitajun kehittämisen kantaneen hedelmää samoillessaan maaseudulla. Tyyli on erottautumisen väline, mutta samalla siinä manifestoituu myös yhteisöön kuuluminen. Kansanopistotyön merkitystä pohdittaessa Jauhiaisen kirjoitus herättää kysymyksen, onko Jauhiaisen kuvauksessa kyse sivistyneistön ristiretken onnistumisesta; matkamiehethän eivät katsoneet voivansa odottaa kovinkaan paljon korven asukkailta. Onko kyseessä porvarillinen pintakiilto, sen ihailu ja vallankäyttö vai kuvastaako kertomus sittenkin tervettä itsetuntoa ja ylpeyttä omista saavutuksista, elämän arvokkuutta, rikkautta, toimeliaisuutta ja arkielämän hallintaa, joiden kehittymiseen kansanopisto on ollut myötävaikuttamassa? Kansanopisvarten Hartolan Kansanopiston sysmäläiset Kirjoittaja (E. J. Ellilä) hän on myös Sysmästä noussut muita korkeammalle, koivun oksalla. Kuva Kansanopisto-lehdessä 4-5/46 to-lehden palstoilla eri yhteiskuntaryhmien erilaisia intressejä tai tapojen erilaisuutta ja niiden oikeutusta ei problematisoida. Sen sijaan kansanopiston yhteiskunnallinen merkitys nähdään keskinäisen ymmärryksen ja konsensuksen rakentamisessa. Tavoitteena autonomisuus, yhteisöllisyys ja hyöty Edellä oleva lainaus kuvastaa hyvin myös sitä keskustelua, jota vuosien saatossa on käyty vilkkaasti Kansanopisto-lehdissä: mikä on kansanopiston tehtävä ja mitä hyötyä kansanopistosta on. Artikkelien perusteella kansanopiston tehtävänä on tukea kokonaispersoonallisuuden kehittymistä, kasvattaa opiskelijoita yhteisön jäseniksi ja antaa eväät hyvään elämään. Tavoitteille artikkelien eri kirjoittajat antavat hieman erilaisen sisällön ja painotuksen. Kansanopistolehden kirjoituksissa ihminen ja opiskelija nähdään aktiivisena, intentionaalisena ja ympäristöään muokkaavana, joka luo oman elämänsä ja ympäristönsä. Immanuel Kantin ajatus kasvatuksesta autonomisuuden ja aikuisuuden tukemisena tulee KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN

18 teksteistä esiin. Elinikäisen oppimisen sekä aktiivisen elämän ja kansalaisuuden ajatus liitetään jo varhaisissa kirjoituksissa kansanopiston tehtävään. Tarkkailija (1935) huomauttaa, että kansanopisto-opetuksen pääpaino on pantava herätteiden antamiseen ja elämänkaaren pituisen itsekasvatuksen perustan luomiseen eikä niinkään suureen tietomäärään luvun puolivälissä Juho Huuhka (1975) luonnehtii kansanopistotyötä palvelutoiminnaksi ja silloin sen, mitä opetetaan, on oltava sellaista, että opiskelija tuntee saavansa tietoja, joita hän on olettanut opiston antavan ja joita hän on tullut opistosta hakemaan. Lehden alkuvuosina kirjoittajat tuntuvat lähtevän siitä, että kansanopistoopetuksen tavoitteena on autonomisuuteen kasvattaminen, kun taas luvulle tultaessa opetuksen lähtökohdaksi otetaan itseohjautuva aikuinen, joka itse arvioi tarpeensa ja opetuksen tarkoituksenmukaisuuden. Varhaisimmissa kirjoituksissa kansanopisto ja koululaitos nähdään yleensä yksipuolisen yksilökeskeisinä ja kirjoittajat korostavat koulun ja kansanopiston tehtävää kasvattaa opiskelijoita yhteisön jäseniksi, yhteistyöhön ja yhteisvastuullisuuteen tai kuten Urpo Harvan (1945) muotoilee kehittää sosiaalista mielenlaatua. Harva pohtii kyseisessä artikkelissaan, miten sosiaalista mieltä voidaan kasvattaa ja toteaa, että vaikka tieto ei olekaan sama kuin tunne, tunne voi kuitenkin syntyä tiedosta tai ehkä paremmin sanoen tieto voi herättää tunteen. Hän huomauttaa myös, että itsemme todellistaminen on yhteisön jäsenenä oloa ja yhteisön jäsenenä olo on itsemme todellistamista. Yksilön autonomisuutta, yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä ei siten tarvitse nähdä toistensa vastakohtina. Urpo Harvan mietteet sosiaalisesta mielenlaadusta ovat ajankohtaisia aikana, jolloin sosiaalisen pääoman nähdään olevan rapautumassa ja lähes kaikkialla Euroopassa poliittiset ääriryhmät nostavat päätään ja yhteiskunta on joutunut aivan uudenlaisten globalisaation ja uusliberalismin synnyttämien ongelmien eteen. Jauhiaisen (1945) artikkeli kuvastaa myös kansanopistoväen yleisemminkin 18 kokemaa tarvetta konkreettisesti perustella kansanopisto-opiskelusta saatavia hyötyjä. Kansanopisto-lehden artikkeleissa opistotyön merkitystä perustellaan tyylitajun ja käden taitojen kehittymisen lisäksi kunnollisella elämäntavalla, konkreettisin esimerkein opiskelijoiden oma-aloitteisuuden kehittymisellä, toimimisella kotiseudun riennoissa ja usein vielä opistokauden jälkeenkin jatkuvalla yhteydenpidolla omaan opistoon. Polttavaksi ongelmaksi koetaan, ettei vapaan sivistystyön opintoja (vrt. kuitenkin avoimen yliopiston opinnot) voida lukea hyväksi muissa opinnoissa ja työelämässä (esim. Pokela 1975). Kansanopistoopiskelun ja kansanopistosta saadun sivistyksen uskotaan ja toivotaan muodostuvan vaikeinakin aikoina kantavaksi elämänperspektiiviksi. Jauhiaisen kirjoituksessa korostetaan isäntäväen sosiaalisia kykyjä, osaamista, elämän estetiikkaa ja hallintaa, joissa yhdistyvät niin henkiset kuin käytännönkin kyvyt. Kansanopisto-lehdissä on vuosien varrella keskusteltu melko runsaasti käytännön toiminnan ja asioiden teoreettisen tarkastelun välisistä suhteista opetuksessa. Ne nähdään toisaalta toisilleen vastakkaisina toisaalta toisiaan täydentävinä oppimisen alueina. Käytännön toiminta ja harjaantuminen käytännöllisten asioiden tekemiseen nähdään KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN tarpeelliseksi vaihteluksi, jotta opiskelijat jaksaisivat syventyä teoreettisempiin kysymyksiin. Teoria ja käytäntö nähdään kuitenkin myös kiinteässä yhteydessä toisiinsa: ajatusten uskotaan syvenevän tekemisessä ja niiden pätevyyden ajatellaan paljastuvan toiminnassa. Kuten Tynjälä et al. (2005) toteavat, oppiminen voidaan ymmärtää käsitteiden ja ideoiden vähittäiseksi rakentumiseksi toiminnassa. Kansanopisto-lehden kirjoittajat perustelevat tekemistä myös esteettisenä kasvatuksena ja yhdessä tekemistä yhteisökasvatuksena. Niilo Liakan (1943) mukaan valveutuneisuus on hyödyllisyyden edellytys. Valveutuneisuudella hän itse asiassa tarkoittaa sitä, että kansanopisto-opiskelun tulisi luoda perusta jatkuvalle uuden oppimiselle ja halulle ottaa selvää asioista; valveutuneisuus on siis halua ja kykyä pitää tiedot ja taidot ajan tasalla ja siten kykyä selviytyä arkielämän uusissa haasteissa. Kansanopisto-lehden palstoilla etsitään tasapainoa koulutuksen ns. hyötynäkökohtien ja välineellisten sekä muiden kasvatustavoitteiden välillä. Artikkeleissa yleissivistys kuitenkin halutaan kiinnittää arkeen ja opiskelijan omaan elämänpiiriin muistuttaen aikuisen ihmisen monista rooleista.

19 Askeleen edellä? Cityfolkhögskolanin opiskelijoita Helsingissä. Kuva: Anne Nisula Kansanopisto-opetuksen laadusta ja perustasta on keskusteltu Kansanopisto-lehdessä vuosien varrella. Eri aikoina on harrastettu myös itsekritiikkiä: huoli opetuksen laadusta ja ajankohtaisuudesta on leimallista kansanopistoväen kirjoittelulle. Olav Storgård (1980) lainaa artikkelissaan Gösta Vestlundia, jonka mukaan vapaus on osata kunakin aikana suuntautua oleellisimpaan niin yksilön kuin yhteisönkin näkökulmasta katsottuna. Viljo Mikkonen (1928) ehdottaa artikkelissaan, että opetustyössä tulisi vakavasti harkita myös uusien menetelmien käyttömahdollisuuksia, ts. on oltava valmis jossakin kohdassa hiukan poikkeamaankin totutulta tieltä kasvatuksellisten päämäärien saavuttamiseksi. Jo varhain kansanopistotyön katsotaan edellyttävän ensinnäkin tieteellistä perustaa, vaikka asiasta on käyty myös keskustelua (esim. Salomaa 1947) ja toiseksi opettajien jatkuvaa opiskelua tai kuten kansanopiston opettaja Erkki Ihatsu Santalasta sanoo: Kansanopiston opettaja ei ole koskaan valmis. (Eino Nikkilä 1955.) Kirjoituksissa muistutetaan myös, että kansanopistoväki yli kansanopistoryhmien voi oppia toisiltaan. Toisaalta opittavaa koetaan olevan myös muilta oppilaitosmuodoilta ja elinkeinoelämän aikuiskoulutuksesta. Eva Launonen (1980) sanoo kansanopistoväen haluavan kulkea askeleen edellä ja samalla hän kehottaa opistoväkeä seuraamaan yleisiä ja paikallisia virtauksia. Aarne Aulanko (1936) vaatii määrittelemään sen palveluksen, jonka kansanopisto voi maamme kulttuurielämässä suorittaa eli kuten nykyisin sanoisimme palvelujen tuotteistamista. Vuosikymmeniä myöhemmin Juho Huuhka (1975) kehottaa opistoja etsimään vahvuutensa ja kehittämään ja laajentamaan toimintaansa siltä perustalta. Arvioitaessa tulevaisuuden vaihtoehtoja mielestäni tulisi tarkastella myös niitä ideoita ja periaatteita, jotka ovat kestäneet virtauksia ja trendejä. Sen ei käsittääkseni tarvitse merkitä kritiikittömyyttä, kiltteyttä tai haudottuja latteuksia (vrt. Numminen 1990). Oppimaan oppimista Kansanopisto-lehden palstoilla on käyty monipuolista keskustelua oppimisesta ja opettamisesta, jaettu omaa osaamista ja koeteltu omia käsityksiä. Opiskelijan omatoimisuus, omaehtoinen oppimistyöskentely ja autonomisuuden tukeminen nousevat artikkeleista kansanopisto-opiskelun perustaksi ja tavoitteiksi. A. Tuompo (1949) tähdentää menestyksellisen kansanopistotyön ensimmäisiä ehtoja olevan, että opettaja tuntee oppilaansa. Hänen mukaansa opettajan on hyvä tuntea myös elämän olosuhteet, joista opiskelija tulee. Hän siis jakaa nykyisen käsityksen, että opettajan työn perustana on tieto opiskelijan kokemushistoriasta, tavasta ymmärtää asioita ja ratkaista ongelmia. Tuompo ehdottaa keskinäisen ymmärtämisen lisäämiseksi opiskelijoiden omaelämänkerran kirjoittamista, jolloin opiskelijan elämänpiiri tulee tutuksi myös opettajalle ja se voidaan ottaa huomioon opetuksessa. Launonen (1980) esittää, että on löydettävä yksityinen opiskelija. Käsitykseni mukaan Tuompon ja Launosen vaatimuksiin sisältyy lupaus yksilöllisestä oppimisympäristöstä. Tuompo ei sen sijaan kiinnitä huomiota siihen, että kirjoittamalla oman elämänhistoriamme pääsemme käsiksi myös uudella tavalla omiin kokemuksiimme ja tunteisiimme. Vuosikymmeniä myöhemmin Tytti Issakainen (1995) huomauttaa kertomuksen ylipäätään johdattavan meidät kysymään asioiden mieltä ja tarkoitusta. Olemassaolon kysymykset muokkaavat sitä, mistä oppiminen ja kehittyminen syntyvät. Tarina uutena selittämisen tapana yhdistää meitä, se tunnustaa oman kokemuksen ja kielen oikeutuksen ja siten siinä on rohkaistumisen, kommunikaation ja oppimisen syventämisen mahdollisuus. Siinä yhdistyy yksityinen ja yleinen, tulkinta subjektiivisesta kokemuksesta ja toimintaympäristö. Siten se avaa mahdollisuuden myös näkökulmien laajentamiseen. Arvi Hautamäki (1945) esitelmöidessään yhteiskunnallisten aineiden opetuksesta varoittaa koulukurssimaisesta opetuksesta. Tilalle hän tarjoaa Ruotsissa hyväksi koettua probleemimetodia, jossa opetus rakennetaan erikoiskysymysten ympärille. (Ks. myös Storgård 1980.) Hautamäki tähdentää kuitenkin perusteiden ja peruskäsitteiden tuntemisen välttämättömyyttä ja ylipäätään opetuksen tieteellistä perustaa silloinkin, kun opiskelijoilla tuntuu olevan kiire kiintoisiin yksityisprobleemoihin. Aarne Aulanko (1930) näkee kansanopiston tehtäväksi kehittää tottumus ja tarve aina kysellen tutkia syntyjä syviä ja arvioida ilmiön merkitystä, ts. kehittää tieteellistä ajattelutapaa. Hautamäki, kuten monet muutkin kirjoittajat (esim. V. J. Ihalainen1938), korostaa oppimisen edellyttävän omakohtaista asioihin paneutumista, ts. esitelmien ja alustusten laadintaa, kirjallisuuteen ja ajankohtaiseen sanomalehtikeskusteluun perehtymistä ja itsenäistä tiedon hankintaa. Ajatus oppimistehtävien merkityksestä oppimisen tukena ei siten ole uusi kansanopiston opettajalle. Asioiden monipuolisen käsittelyn otaksutaan edellyttävän pohdinnanluontoista keskustelua, joissa ei tulisi välttää erimielisyyksiäkään. Helvi Mikkola KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN

20 20 Kirjasto ohjaa kirjan käyttöön. Sisälähetysseuran opistossa johtajatar ohjaa kirjan käyttöön. Kuva Kansanopisto-lehdessä 3-4/60 (1936) muistuttaa, ettei opiskelija tahdo vain lepoasennossa katsella, vaan hän tahtoo koettaa itse henkensä voimaa. Luentojen oheen hän esittää enemmän keskustelun luontoista opetusta, enemmän kotoisia ryhmiä asioitten ympärille. Oppimisen ja tiedon nähdään rakentuvan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Niilo Liakka (1936) korjaa kirjoituksessaan myös käsityksen, että elävä sana tarkoittaisi vain luentoa tai että luento olisi synonyymi elävälle sanalle. (Käsite elävän sanan koulu on vastakohta kirjaviisaudelle ja siinä korostuu kasvokkaisen luennon, keskustelun ja dialogin merkitys oppimisessa. Siinä tiivistyy myös ajatus, että tietoa ei pidä irrottaa elämästä eikä elämänkokemuksesta ja että opettaminen on antautumista dialogiin opiskelijoiden kanssa, Siljander 1982.) Liakan mukaan luento voi edustaa elävää sanaa vain, jos luennon pitämisen perustana on esitelmöitsijän oma näkemys asiasta ja asiantuntemusta sekä innostuneisuutta asiaan. Silloin sana ei ainoastaan opeta, lisää tietoa ja selvennä käsitystä, vaan synnyttää myös kuulijassa uuden käsityksen. Liakka näkee siten opettamisen nykyiseen tapaan myös uusia näköaloja avaavaksi eikä vain tiedon välittämiseksi. Kansanopisto-lehden sivuilla on vuosien varrella keskustelu myös historian ja kirjallisuuden opetuksesta, joiden merkitystä N. F. S. Grundtvig korostaa kasvatusajattelussaan. Aarne Aulangon (1930) ja Martti Itkosen (1928) kirjoituksista on löydettävissä Leif Alsheimerin (2004) ajatuksia. Alsheimer peräänkuuluttaa elämän suurien kysymysten esillä pitämistä (yliopisto-)opetuksessa. Elämän opettaminen kuten Martti Itkonen sanoo - tai pitäisikö sanoa elämästä oppiminen - kypsyttää meitä meidän eri rooleissamme, myös työmarkkinakansalaisina. Kansanopistomaailmassa on koettu myös behavioristinen ja opetusteknologinen aalto, jonka vaikutuksesta painopiste kirjoituksissa siirtyy pedagogisesta suhteesta ja oppimisen sosiaalisesta luonteesta kokonaisvaltaisen kansanopistopolitiikan tarpeeseen sekä tarkkaan tavoitteiden, sisältöjen ja työtapojen määrittelyyn ja kontrolliin, vaikka toisaalta yksilöllisyyttä tavoitteena ja toimintaperiaatteena myös korostetaan (esim. Seija Tuohesmaa 1975). Monitavoitteinen kansanopisto Minkälainen on sitten eri vuosikymmenien kansanopisto? Korven asukkaan ja maalaisnuorison tarpeiden rinnalle ja tilalle Kansanopisto-lehden artikkeleissa marssitetaan aikuisopiskelijoiden, työssä olevien, työttömien, tutkintoja hakevien, jatko-opintoihin tähtäävien, kohdennettujen ryhmien kuten pakolaisten ja ulkomaalaisten odotukset ja tarpeet sekä kertomukset siitä, kuinka uudet kurssit tuovat uusia asiakkaita ja uudet opiskelijat synnyttävät uudenlaista koulutusta. Kun opiskelu kansanopistossa toiminnan alkuvuosina usean kohdalla jäi aikuisiän ainoaksi kouluksi, viime vuosikymmenien kirjoittajat korostavat välttämättömyyttä järjestää opetus siten, että eri kansalaisryhmät eri elämäntilanteissa voisivat osallistua kansanopistoopiskeluun (esim. Storgård 1980). Kansanopisto-lehden artikkeleista piirtyy esiin monitavoitteinen eri KANSANOPISTO-FOLKHÖGSKOLAN väestöryhmiä palveleva koulutus- ja sivistyslaitos, vaikka keskustelua oikeasta kansanopistotyöstä onkin käyty läpi vuosikymmenien. Selvää kuitenkin tämänkin tarkastelun perusteella on, että kansanopistoväki on halunnut nähdä koulutuksen ja opiskelijan työmarkkinakansalaisuuden ylläpitämistä laajemmasta näkökulmasta (esim. Harva 1941). Risto Numminen (1990) rohkenee ainakin vielä vuonna 1990 kysyä, kenen tavoite tämä kansainvälinen kilpailukyky oikeastaan on. Lauri Pykäläinen (1990) katsoo kansanopistolla olevan kaksi keskeistä erityistehtävää: itsenäisen kriittisen ajattelun kehittäminen ja erilaisuuden kohtaaminen. Kansanopisto esitelläänkin paikkana, jossa erilaiset ihmiset ja erilaiset kulttuurit voivat kohdata (Terttu Mylläri 1990). Lauri Pykäläinen (1990) unelmoi artikkelissaan vapaan sivistystyön oppilaitoksista, joilla on tarjottavana nokialaiseen koulutusputkeen päässeille toinen, täydentävä ja elähdyttävämpi vaihtoehto suurine elämänkysymyksineen. Kirjoituksissa oppiminen ja kasvu, koulutus ja sivistystyö tuntuvat sulautuvan usein yhdeksi kokonaisuudeksi. Ilkka Hjerppe (1995) kuitenkin nostaa esiin kysymyksen, onko kansan-

1. 3 4 p.: Kansalaisjärjestöjen ja puolueiden ero: edelliset usein kapeammin tiettyyn kysymykseen suuntautuneita, puolueilla laajat tavoiteohjelmat. Puolueilla keskeinen tehtävä edustuksellisessa demokratiassa

Lisätiedot

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA PLANEN FÖR SMÅBARNSFOSTRAN

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA PLANEN FÖR SMÅBARNSFOSTRAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA PLANEN FÖR SMÅBARNSFOSTRAN Hyvä kotiväki Koti ja perhe ovat lapsen tärkein kasvuympäristö ja yhteisö. Kodin ohella päivähoidon on oltava turvallinen paikka, jossa lapsesta sekä

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 264/2013 vp Eduskunnan suullinen kyselytunti radiossa Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan suullisella kyselytunnilla ministerit vastaavat kansanedustajien kysymyksiin. Kyselytunti mahdollistaa

Lisätiedot

Staden Jakobstad - Pietarsaaren kaupunki

Staden Jakobstad - Pietarsaaren kaupunki Sakägare/ Asianosainen Ärende/ Asia - VALREKLAM INFÖR RIKSDAGSVALET 2015 - VAALIMAI- NONTA ENNEN EDUSKUNTAVAALEJA 2015, TILLÄGG / LISÄYS Det finns tomma reklamplatser kvar i stadens valställningar och

Lisätiedot

Tervetuloa tähän Pohjanmaan liiton järjestämään laajakaistaseminaarin, joka kantaa nimeä Sadan megan Pohjanmaa.

Tervetuloa tähän Pohjanmaan liiton järjestämään laajakaistaseminaarin, joka kantaa nimeä Sadan megan Pohjanmaa. Tervetuloa tähän Pohjanmaan liiton järjestämään laajakaistaseminaarin, joka kantaa nimeä Sadan megan Pohjanmaa. Välkomna till Österbottens förbunds bredbandsseminarium, som fått namnet Österbotten kör

Lisätiedot

www.rosknroll.fi 0201 558 334

www.rosknroll.fi 0201 558 334 www.rosknroll.fi 0201 558 334 Rollella ei ole peukalo keskellä kämmentä, joten lähes kaikki rikki menneet tavarat Rolle korjaa eikä heitä pois. Etsi kuvista 5 eroavaisuutta! Rolle har inte tummen mitt

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 845/2006 vp Internetin hankkiminen yhteydenpitoon työvoimaviranomaisten kanssa Eduskunnan puhemiehelle Työttömän työnhakijan piti lähettää työvoimaviranomaiselle kuittaus sähköisen

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 1104/2013 vp Rajatyöntekijöiden oikeus aikuiskoulutustukeen Eduskunnan puhemiehelle Osaamisen kehittäminen ja aikuisopiskelu ovat nykyään arkipäivää. Omaehtoisesti opiskelevat rajatyöntekijät

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 857/2005 vp Vakuutusmeklaritutkinto Eduskunnan puhemiehelle 1.9.2005 tuli voimaan laki vakuutusedustuksesta (570/2005). Lain 49 :n mukaan siirtymäsäännöksistä säädetään seuraavasti:

Lisätiedot

JUBILEUMSÅRET 2017 FÖR FINLANDS SJÄLVSTÄNDIGHET

JUBILEUMSÅRET 2017 FÖR FINLANDS SJÄLVSTÄNDIGHET JUBILEUMSÅRET 2017 FÖR FINLANDS SJÄLVSTÄNDIGHET 2 TIDTABELL 2012 Förhandsutredning 2013 Tillsättandet av projektet 2014 Planering & organisering 2015 2017 2016 Utarbetandet av programmet för jubileumsåret

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 1278/2010 vp Osa-aikaeläkkeellä olevien sairauspäivärahaan liittyvien ongelmien korjaaminen Eduskunnan puhemiehelle Jos henkilö sairastuu osa-aikaeläkkeelle jäätyään, putoavat hänen

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 1012/2010 vp Eläkkeiden maksun myöhästymiset Eduskunnan puhemiehelle Eläkkeiden maksuissa on ollut paljon ongelmia tänä vuonna. Osa eläkeläisistä on saanut eläkkeensä tililleen myöhässä

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 1254/2001 vp Osa-aikalisän myöntämisen perusteet Eduskunnan puhemiehelle Kun osa-aikalisäjärjestelmä aikoinaan otettiin käyttöön, sen yhtenä perusteena oli lisätä työssä jaksamista

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 431/2001 vp Yrittäjien asema uudessa aikuiskoulutustuessa Eduskunnan puhemiehelle Työllisyyden hoito on merkittävä osa köyhyyden torjuntaa. Pienyritteliäisyyttä on siten tuettava, jotta

Lisätiedot

Lasten tarinoita Arjen sankareista

Lasten tarinoita Arjen sankareista Arjen sankarit Lasten tarinoita Arjen sankareista 112-päivää vietetään vuosittain teemalla Ennakointi vie vaaroilta voimat. Joka vuosi myös valitaan Arjen sankari, joka toiminnallaan edistää turvallisuutta

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 71/2004 vp Ulkomailla työskentelyn vaikutukset kansaneläkkeen viivästymiseen Eduskunnan puhemiehelle Ulkomailla työskennelleiden Suomen kansalaisten eläkepäätökset viipyvät usein kuukausikaupalla.

Lisätiedot

Eriksnäs. Katsaus historiallisiin karttoihin Översikt av de historiska kartorna

Eriksnäs. Katsaus historiallisiin karttoihin Översikt av de historiska kartorna Eriksnäs atsaus historiallisiin karttoihin Översikt av de historiska kartorna Eriksnäs, såsom de flesta byar i Sibbo, förekommer som namn i handlingar först på 1500-talet, trots att bybosättingen sannolikt

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 1231/2010 vp Vuosilomapalkkasäännösten saattaminen vastaamaan Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiota C-486/08 Eduskunnan puhemiehelle Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) on jo 22.4.2010

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 447/2010 vp Au pair -ilmoitusten välittämisen jatkaminen työministeriön MOL-palvelussa Eduskunnan puhemiehelle Työministeriön www.mol.fi on työ- ja elinkeinoministeriön ylläpitämä verkkopalvelu,

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 759/2004 vp Liikunnanopettajien pätevöityminen terveystiedon opettajiksi Eduskunnan puhemiehelle Uuden lain myötä aikaisemmin valmistuneet liikunnanopettajat eivät ole päteviä opettamaan

Lisätiedot

MAAHANMUUTTAJIEN TYÖLLISYYDELLÄ JA OSALLISUUDELLA HYVINVOINTIA POHJANMAALLE - alueellisen yhteistyön mahdollisuudet ja haasteet

MAAHANMUUTTAJIEN TYÖLLISYYDELLÄ JA OSALLISUUDELLA HYVINVOINTIA POHJANMAALLE - alueellisen yhteistyön mahdollisuudet ja haasteet MAAHANMUUTTAJIEN TYÖLLISYYDELLÄ JA OSALLISUUDELLA HYVINVOINTIA POHJANMAALLE - alueellisen yhteistyön mahdollisuudet ja haasteet INVANDRARES SYSSELSÄTTNING OCH DELAKTIGHET FÖR VÄLFÄRDEN I ÖSTERBOTTEN -

Lisätiedot

Mot starkare tvåspråkighet i stadens service Kohti vahvempaa kaksikielisyyttä kaupungin palveluissa

Mot starkare tvåspråkighet i stadens service Kohti vahvempaa kaksikielisyyttä kaupungin palveluissa Mot starkare tvåspråkighet i stadens service Kohti vahvempaa kaksikielisyyttä kaupungin palveluissa SKILLNADEN II Samverkan som strategi MUUTOS II Strategiana yhteistyö 24.11.2015 Tua Heimonen Specialplanerare,

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 345/2013 vp Osasairauspäivärahan maksaminen vuosiloman ajalta Eduskunnan puhemiehelle Sairausvakuutuslain mukaan osasairauspäivärahaa maksetaan vähintään 12 arkipäivän yhtäjaksoiselta

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 391/2001 vp Valtiokonttorin maksamien pienten eläkkeiden maksatuksen järkeistäminen Eduskunnan puhemiehelle Useimpien eläkkeellä olevien ihmisten kokonaiseläke koostuu monien eläkelaitosten

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 55/2003 vp Biologian opetuksen ajanmukaistaminen peruskouluissa Eduskunnan puhemiehelle Kouluissa opetetaan kehitysoppia biologian tunneilla ainoana tieteenä vastauksena kysymykseen

Lisätiedot

Missa. Mie käväsin niinku kissa kuumassa uunissa. 1 Harjotus. 2 Harjotus. Kunka Missa ellää S.4. Mikä Missa oon? ... Minkälainen Missa oon? ...

Missa. Mie käväsin niinku kissa kuumassa uunissa. 1 Harjotus. 2 Harjotus. Kunka Missa ellää S.4. Mikä Missa oon? ... Minkälainen Missa oon? ... Missa Mie käväsin niinku kissa kuumassa uunissa Kunka Missa ellää S.4 1 Harjotus Mikä Missa oon?.. Minkälainen Missa oon?.. Miksi Missa hääty olla ykshiin niin ushein?.. Missä Liinan mamma oon töissä?

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 416/2013 vp Kehitysvamma-alan ammattitutkinnon kelpoisuus sosiaali- ja terveysalalla Eduskunnan puhemiehelle Kehitysvamma-alan ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta tarjotaan useissa

Lisätiedot

Kuntainfo 5/2014: Toimeentulotuki 1.1.2015 lukien - Kommuninfo 5/2014: Utkomststöd från och med 1.1.2015

Kuntainfo 5/2014: Toimeentulotuki 1.1.2015 lukien - Kommuninfo 5/2014: Utkomststöd från och med 1.1.2015 Sosiaali- ja terveyslautakunta 212 16.12.2014 Kuntainfo 5/2014: Toimeentulotuki 1.1.2015 lukien - Kommuninfo 5/2014: Utkomststöd från och med 1.1.2015 1010/05/03/00/2014 SosTe 212 Valmistelija; palvelujohtaja

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 986/2009 vp Auton katsastamisen mahdollistaminen Espanjassa Eduskunnan puhemiehelle Huomattava määrä suomalaisia asuu osan vuotta Espanjassa. Monilla on siellä oma Suomessa rekisteröity

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 1291/2001 vp Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen eläkeikäraja Eduskunnan puhemiehelle Työmarkkinoiden keskusjärjestöt pääsivät sopimukseen yksityisten alojen työeläkkeiden kehittämisestä.

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 220/2009 vp Perhepäivähoitajien palkkaus Eduskunnan puhemiehelle Perhepäivähoitaja on lapsia omassa kodissaan, ryhmäperhepäivähoidossa tai lapsen kotona hoitava henkilö. Perhepäivähoidossa

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 546/2010 vp Kuljettajantutkintojen kilpailuttaminen Eduskunnan puhemiehelle Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi kilpailuttaa kuljettajantutkintojen vastaanottamisen 19 maakunnassa,

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 773/2013 vp Lahden alueen äkillisen rakennemuutoksen tukitoimet Eduskunnan puhemiehelle Hallitus nimesi lähes päivälleen vuosi sitten Lahden alueen äkillisen rakennemuutoksen alueeksi.

Lisätiedot

Språkbarometern Kielibarometri 2012

Språkbarometern Kielibarometri 2012 Språkbarometern Kielibarometri 1. Service på svenska (svenskspråkiga minoriteter, N=0) Palveluita suomeksi (suomenkieliset vähemmistöt, N=1) Får du i allmänhet service på svenska? KOMMUNAL SERVICE 0 0

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 590/2013 vp Poliisimiesten sivutyöluvat ja poliisijohdon palkkataso Eduskunnan puhemiehelle Lähes peräkkäisinä päivinä uutisoitiin ensin poliisimiesten sivutöistä ja niiden laillisuudesta

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 435/2003 vp Kehitysvammaisten koululaisten iltapäivähoito Eduskunnan puhemiehelle Kehitysvammaisten koululaisten iltapäivähoidon osalta on ilmennyt ongelmia ympäri Suomea. Monet kunnat

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 276/2003 vp Lasinkeräyksen järjestäminen ja kierrätys Eduskunnan puhemiehelle Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV on ilmoittanut lopettavansa jätelasin keräämisen toimialueellaan

Lisätiedot

Protokoll för Drumsö Paddlarklubb r.f:s vårmöte 2014 Drumsö Paddlarklubb r.y:n kevätkokouksen 2014 pöytäkirja

Protokoll för Drumsö Paddlarklubb r.f:s vårmöte 2014 Drumsö Paddlarklubb r.y:n kevätkokouksen 2014 pöytäkirja Protokoll för Drumsö Paddlarklubb r.f:s vårmöte 2014 Drumsö Paddlarklubb r.y:n kevätkokouksen 2014 pöytäkirja Mötet ägde rum i klubbhuset den 3.4.2014 Kokous pidettiin kerhon tiloissa 3.4.2014 1 Öppnandet

Lisätiedot

Yliopiston tulevaisuuden. haasteet

Yliopiston tulevaisuuden. haasteet Yliopiston tulevaisuuden Avoimen yliopiston menestystekijät Turku 4.10.2007 Christoffer Taxell 1 Yliopiston tulevaisuuden 2 1 Avoimen yliopiston tulevaisuuden 3 Tulevaisuuden haasteista 4 2 Tulevaisuuden

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 1104/2001 vp Kunnan oikeus ilman perillisiä kuolleen henkilön kiinteistöön Eduskunnan puhemiehelle Perintökaaren mukaan ilman perillisiä kuolleen henkilön omaisuuden perii valtio. Omaisuus

Lisätiedot

Silva. Malin Sjöholm. Pedagogisk ledare/pedagoginen ohjaaja 13.10.2015

Silva. Malin Sjöholm. Pedagogisk ledare/pedagoginen ohjaaja 13.10.2015 Silva Malin Sjöholm Pedagogisk ledare/pedagoginen ohjaaja 13.10.2015 Fakta Bygget skall vara klart 30.11 Naturen har fungerat som inspiration i processen. Silva- betyder skog på latin Färgskalan inne i

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 576/2008 vp Jättiputken hävittäminen luonnosta Eduskunnan puhemiehelle Etelä-Suomeen on levinnyt iholle palovammoja muistuttavat, kivuliaat rakkulat jättäviä jättiputkia. Arvion mukaan

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 622/2013 vp Suomalaisen sukututkimuksen asema EU:n tietosuoja-asetuksessa Eduskunnan puhemiehelle Euroopan komissio on esittänyt uutta asetusta henkilötietojen käsittelyyn. Uudella

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 501/2002 vp Valtra-traktorituotannon jatkuminen Suolahdessa ja Suomessa Eduskunnan puhemiehelle Suomalaisia Valtra-traktoreita valmistava Partek-konserni on julkisuudessa olevien tietojen

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 528/2006 vp Talous- ja velkaneuvonnan valtionosuuden kohdentaminen Enon kunnalle Eduskunnan puhemiehelle Valtion talousarviossa on määräraha talous- ja velkaneuvontaan. Lääninhallitusten

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 95/2006 vp Saamenkieliset ylioppilaskirjoitukset Eduskunnan puhemiehelle Saamen kielen aseman parantamiseksi Suomessa tuli vuonna 1992 voimaan kielilaki. Vuonna 2004 tuli voimaan saamen

Lisätiedot

Talousarvio & taloussuunnitelma 2016 Terveydenhuolto. Paraisten kaupunki TERVEYDENHUOLTO

Talousarvio & taloussuunnitelma 2016 Terveydenhuolto. Paraisten kaupunki TERVEYDENHUOLTO TERVEYDENHUOLTO Sosiaali- ja terveyslautakunta Sosiaali- ja terveysosasto, Paula Sundqvist, Sosiaali- ja terveysjohtaja Katariina Korhonen, ylilääkäri Toiminta Perusterveydenhuolto ja sairaanhoito kaikille

Lisätiedot

Thomas Åman, Metsäkeskus Lars Berggren, Skogsstyrelsen FLISIK-hanke

Thomas Åman, Metsäkeskus Lars Berggren, Skogsstyrelsen FLISIK-hanke Thomas Åman, Metsäkeskus Lars Berggren, Skogsstyrelsen FLISIK-hanke Erilaisia toimintoja Sanasto Opintomatkoja Yhteinen maastoretki (kunnostusojitus) Yleisellä tasolla Seuraava vaihe työharjoittelu (käytännön

Lisätiedot

HTKK, TTKK, OY/Arkkitehtiosastot Valintakuulustelujen matematiikan koe 17.5.2002. arvoilla leikkauspisteen molemmat koordinaatit ovat positiiviset?

HTKK, TTKK, OY/Arkkitehtiosastot Valintakuulustelujen matematiikan koe 17.5.2002. arvoilla leikkauspisteen molemmat koordinaatit ovat positiiviset? HTKK, TTKK, OY/Arkkitehtiosastot Valintakuulustelujen matematiikan koe 17..00 Sarja A A1. Määritä suorien ax + y ja x y 3 leikkauspiste. Millä vakion a arvoilla leikkauspisteen molemmat koordinaatit ovat

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 85/2011 vp Varhennetun eläkkeen vaikutukset takuueläkkeeseen Eduskunnan puhemiehelle Laki takuueläkkeestä tuli voimaan 1.3.2011, ja sen tarkoituksena on ollut turvata Suomessa asuvan

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 820/2013 vp Työosuuskunnassa työskentelevän työttömyysturva Eduskunnan puhemiehelle Työosuuskunta on liiketoimintaa harjoittava yritys ja työorganisaatio, joka on perustettu muodostamaan

Lisätiedot

SUOMI KUULLUN- YMMÄRTÄMISKOE KESKIPITKÄ OPPIMÄÄRÄ MEDELLÅNG LÄROKURS 7.9.2009 YLIOPPILASTUTKINTOLAUTAKUNTA STUDENTEXAMENSNÄMNDEN

SUOMI KUULLUN- YMMÄRTÄMISKOE KESKIPITKÄ OPPIMÄÄRÄ MEDELLÅNG LÄROKURS 7.9.2009 YLIOPPILASTUTKINTOLAUTAKUNTA STUDENTEXAMENSNÄMNDEN SUOMI KUULLUN- YMMÄRTÄMISKOE KESKIPITKÄ OPPIMÄÄRÄ MEDELLÅNG LÄROKURS 7.9.2009 YLIOPPILASTUTKINTOLAUTAKUNTA STUDENTEXAMENSNÄMNDEN Vastaa kysymyksiin 1 20 valitsemalla kuulemasi perusteella sopivin vaihtoehto.

Lisätiedot

Varuboden-Osla tekee Paikallisesti hyvää, 100 000 lisälahjoitus omalle alueelle Yhteensä noin 300 000 tukea paikallisille toimijoille vuonna 2015

Varuboden-Osla tekee Paikallisesti hyvää, 100 000 lisälahjoitus omalle alueelle Yhteensä noin 300 000 tukea paikallisille toimijoille vuonna 2015 Varuboden-Osla tekee Paikallisesti hyvää, 100 000 lisälahjoitus omalle alueelle Yhteensä noin 300 000 tukea paikallisille toimijoille vuonna 2015 Osuuskauppa Varuboden-Osla haluaa omalla toimialueellaan,

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 133/2009 vp Valtion eläkevastuut Eduskunnan puhemiehelle Edellisen hallituksen aikana arvioitiin, että valtionhallinnosta voitaisiin vähentää vuoteen 2011 mennessä 9 650 työpaikkaa.

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 680/2009 vp Nuorten akateemisten työttömyyden vähentäminen Eduskunnan puhemiehelle Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyys on kasvanut keväällä 2009 erityisesti 25 30-vuotiaiden

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 110/2007 vp Alkoholin liikakäyttöön puuttuminen työpaikoilla Eduskunnan puhemiehelle Suomessa saattaa olla Työterveyslaitoksen selvityksen mukaan jopa 500 000 700 000 alkoholin suurkuluttajaa.

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 1256/2001 vp Palkansaajan järjestäytymättömyys ammattiliittoihin Eduskunnan puhemiehelle Perustuslaki turvaa oikeuden olla järjestäytymättä ammattiliittoon. Käytännössä valinnanvapautta

Lisätiedot

RUOTSI PLAN FÖR SMÅBARNSFOSTRAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI

RUOTSI PLAN FÖR SMÅBARNSFOSTRAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI RUOTSI PLAN FÖR SMÅBARNSFOSTRAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI Bästa familj, Hemmet och familjen är barnets viktigaste uppväxtmiljö och gemenskap. Vid sidan av hemmet skall dagvården vara

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 612/2003 vp Käsityöläisten arvonlisävero Eduskunnan puhemiehelle Erilaiset maatilatorit toimivat käsityöläisten ja muiden pienten tavarantoimittajien myyntipaikkoina. Nykyinen arvonlisäverojärjestelmä

Lisätiedot

TEMA VALET 2014 MÅL. Valet

TEMA VALET 2014 MÅL. Valet TEMA VALET 2014 MÅL Valet Du ska ha kunskap om hur ett riksdagsval går till. Du ska ha kunskap om Sveriges statsskick, riksdag och regering och deras olika uppdrag. Du ska ha kunskap om Sveriges partier

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 442/2003 vp Oikeus irtisanomisajan palkkaan konkurssitilanteissa Eduskunnan puhemiehelle Konkurssitapauksissa irtisanomisajan palkkamääräykset jäävät kuolleeksi kirjaimeksi. Useimmissa

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 281/2011 vp Lapsettomien leskien leskeneläkkeen ikärajojen laajentaminen Eduskunnan puhemiehelle Lapsettomien leskien leskeneläkettä saavat tämänhetkisen lainsäädännön mukaan 50 65-

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 472/2010 vp Reuman sairaalan hoitotoimenpiteiden seuranta Eduskunnan puhemiehelle Reumasäätiön sairaalan lopettamisen yhteydessä hallitus vakuutti, että reumapotilaat kyetään jatkossa

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 648/2002 vp Tupakkalain tulkinta Eduskunnan puhemiehelle Ympäristön tupakansavu luokitellaan syöpävaaralliseksi aineeksi. Tämä merkitsee sitä, että erityisen riskialttiita työntekijöitä,

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 793/2004 vp Uskonnollinen painostus Eduskunnan puhemiehelle Ajatus lähestyvästä poismenosta saa monet ikäihmiset aikaisempaa kiinnostuneemmiksi uskonasioista. Tämä saattaa ikäihmiset

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 413/2007 vp Kela-korvattavat lääkkeet ja perhekohtainen omavastuu Eduskunnan puhemiehelle Joissakin sairauksissa on se tilanne, ettei Kelan korvauksen piirissä oleva lääke anna sitä

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 614/2013 vp Kotkaniemi-museon kulttuurihistoriallisen perinnön turvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Presidentti P.E. Svinhufvudin kotimuseon Kotkaniemen tulevaisuus on uhattuna: opetus-

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 1019/2013 vp Poliisin lupapalveluiden ajanvaraus Eduskunnan puhemiehelle Poliisin lupapalveluita varten pitää jatkossa varata aika Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren poliisilaitoksella.

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 946/2010 vp Adr-ajolupavaatimukset Helsinki-Vantaan lentokentällä Eduskunnan puhemiehelle Autonkuljettajilta vaaditaan adr-ajolupa, mikäli he kuljettavat vaarallisia aineita yli sallittujen

Lisätiedot

Pro Radio Oy Turku (Turku 105,5 MHz, Salo 105,2 MHz) liite 2. Turku (Loimaa 106,8 MHz, Mynämäki 96,2 MHz, Turku 100,1 MHz) liite 3

Pro Radio Oy Turku (Turku 105,5 MHz, Salo 105,2 MHz) liite 2. Turku (Loimaa 106,8 MHz, Mynämäki 96,2 MHz, Turku 100,1 MHz) liite 3 TOIMILUVAT ANALOGISEEN RADIOTOIMINTAAN Varsinais-Suomi Iniön kunta Iniö (Iniö 99,0 MHz) liite 1 Pro Radio Oy Turku (Turku 105,5 MHz, Salo 105,2 MHz) liite 2 Pro Radio Oy Turku (Loimaa 106,8 MHz, Mynämäki

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 440/2012 vp Taksiautoilijoiden ajoluvan ikäraja Eduskunnan puhemiehelle Taksiautoilijat sekä linja- ja kuorma-auton kuljettajat ovat olennainen osa tieliikennettämme, ja heidän kykynsä

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 77/2011 vp Euroopan vakautusmekanismin sopimusluonnos Eduskunnan puhemiehelle Hallitus on alkukesästä 2011 esittänyt Suomen liittymistä Euroopan vakautusmekanismiin (EVM), ja euroalueeseen

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 990/2012 vp Ruotsinkieliset tv-ohjelmat Lapissa Eduskunnan puhemiehelle Lapissa on herättänyt laajaa hämmästystä se, että maakunnassa Yleisradion ruotsinkielinen kanava YLE Fem lähettää

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 767/2001 vp Postinjakelu Kangasalan Kuohenmaalla Eduskunnan puhemiehelle Postin toiminta haja-asutusalueilla on heikentynyt. Postin jakaminen myöhään iltapäivällä ei ole kohtuullista.

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 619/2002 vp EU-direktiivi satamapalvelujen järjestämisestä Eduskunnan puhemiehelle Euroopan unioni on laatimassa direktiiviä satamapalvelujen järjestämisestä. Tämänkin EU-direktiivin

Lisätiedot

Kehoa kutkuttava seurapeli

Kehoa kutkuttava seurapeli Kehoa kutkuttava seurapeli Pelaajia: 2-5 henkilöä tai joukkuetta Peliaika: 30 45 min Välineet: pelilauta, 112 korttia, kaksi tavallista noppaa, yksi erikoisnoppa ja viisi pelinappulaa. Kisa Pelin tarkoituksena

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 436/2004 vp Kivunhoitoon erikoistuneen lääkärin saaminen terveysasemille Eduskunnan puhemiehelle Kipupotilasyhdistys on valtakunnallinen, ja sen toiminnan periaatteena on kipupotilaiden

Lisätiedot

Varhennetulle vanhuuseläkkeelle jäävä henkilö ei ehkä aina saa riittävästi tietoa siitä, minkä suuruiseksi hänen eläkkeensä muodostuu loppuelämäksi.

Varhennetulle vanhuuseläkkeelle jäävä henkilö ei ehkä aina saa riittävästi tietoa siitä, minkä suuruiseksi hänen eläkkeensä muodostuu loppuelämäksi. KK 1370/1998 vp Kirjallinen kysymys 1370 Mikko Kuoppa Iva-r: Varhennetun vanhuuseläkkeen riittävyydestä Eduskunnan Puhemiehelle Varhennettua vanhuuseläkettä on markkinoitu ikääntyneille työntekijöille

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 350/2007 vp Oikeus sairauspäivärahaan tai eläkkeeseen Eduskunnan puhemiehelle Kontiolahtelainen Kauko Riikonen koki melkoisen yllätyksen, kun hän 1.6.2004 nilkkavammasta alkaneen sairausloman

Lisätiedot

ULKOMAALAISTAUSTAISET TYÖMARKKINOILLA

ULKOMAALAISTAUSTAISET TYÖMARKKINOILLA ULKOMAALAISTAUSTAISET TYÖMARKKINOILLA Tietoisku 3/2009 Arja Munter Kesk skushallin ushallinto Kehit ehittämis tämis- - ja tutkimus utkimusyk yksikkö Ulkomaalaistaustaisia henkilöitä oli pääkaupunkiseudulla

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 876/2010 vp Työnantajien Kela-maksun poiston vaikutus työpaikkojen määrään Eduskunnan puhemiehelle Työnantajien Kela-maksu on hallituksen esityksestä poistettu. Hallitus perusteli esityksessään

Lisätiedot

CW- suotimen asennusohje CW-filtrets monteringsanvisning

CW- suotimen asennusohje CW-filtrets monteringsanvisning CW- suotimen asennusohje CW-filtrets monteringsanvisning Tämä ohje antaa toivottavasti sellaisen kuvan, että jokainen voi asentaa itse CW-suotimen omaan QROlleen. Lähtökohtana on ollut säästää virtaa sekä

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 413/2004 vp Asunto-osakeyhtiöiden hallitusten ja osakkeenomistajien ohjeistaminen Eduskunnan puhemiehelle Viime lokakuun alusta voimaan tullut järjestyslaki kumosi kaupunkien omat järjestyssäännöt.

Lisätiedot

SUOMI KUULLUN- YMMÄRTÄMISKOE KESKIPITKÄ OPPIMÄÄRÄ MEDELLÅNG LÄROKURS 14.2.2011 YLIOPPILASTUTKINTOLAUTAKUNTA STUDENTEXAMENSNÄMNDEN

SUOMI KUULLUN- YMMÄRTÄMISKOE KESKIPITKÄ OPPIMÄÄRÄ MEDELLÅNG LÄROKURS 14.2.2011 YLIOPPILASTUTKINTOLAUTAKUNTA STUDENTEXAMENSNÄMNDEN SUOMI KUULLUN- YMMÄRTÄMISKOE KESKIPITKÄ OPPIMÄÄRÄ MEDELLÅNG LÄROKURS 14.2.2011 YLIOPPILASTUTKINTOLAUTAKUNTA STUDENTEXAMENSNÄMNDEN Vastaa kysymyksiin 1 25 valitsemalla kuulemasi perusteella sopivin vaihtoehto.

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 426/2007 vp Isännöitsijän pätevyyden valvonta Eduskunnan puhemiehelle Isännöitsijä on asunto-osakeyhtiön tai kiinteistöyhtiön operatiivinen johtaja, jonka tärkein tehtävä on johtaa

Lisätiedot

Torgparkeringen är för framtiden men också sammankopplad till HAB. Båda bör byggas samtidigt då man gräver.

Torgparkeringen är för framtiden men också sammankopplad till HAB. Båda bör byggas samtidigt då man gräver. Torgmöte 3½ 3.3 kl. 12:30-14 i Saima, stadshuset Kim Mäenpää presenterade projektet Skede 1 av HAB och torgparkeringen Torgparkeringen är för framtiden men också sammankopplad till HAB. Båda bör byggas

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 856/2001 vp Sosiaalityöntekijöiden työuupumus ja heikentyneet työolot Eduskunnan puhemiehelle Sosiaalityöntekijöiden työuupumus on kasvaneen työmäärän ja työolojen huononemisen myötä

Lisätiedot

Henkilötunnus Personbeteckning. Postinumero ja -toimipaikka Postnummer och -anstalt. Ammattinimike Yrkesbeteckning

Henkilötunnus Personbeteckning. Postinumero ja -toimipaikka Postnummer och -anstalt. Ammattinimike Yrkesbeteckning TYÖNANTAJA ABETSGIVAE TYÖTTÖMYYSKASSAN JÄSENEKSI / VALTAKIJA AY-JÄSENMAKSUN PEIMISEKSI / MUUTOSILMOITUS ANSLUTNINGSBLANKETT FÖ MEDLEMSKAP I JYTYS MEDLEMSFÖENING OCH OFFENTLIGA OCH PIVATA SEKTONS FUNKTIONÄES

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 400/2004 vp Kurun metsäoppilaitoksen opetusmetsien riittävyys Eduskunnan puhemiehelle Kurun metsäoppilaitoksella on tällä hetkellä käyttöoikeus noin 1 200 metsähehtaariin valtion tai

Lisätiedot

Rajajokisopimus Suomen ja Ruotsin välillä

Rajajokisopimus Suomen ja Ruotsin välillä Viranomaiskokous Haaparanta 19.-20.1.2012 Myndighetskonferens Haparanda Rajajokisopimus Suomen ja Ruotsin välillä - Tausta ja sisältö Gränsälvsöverkommelsen mellan Finland och Sverige - Bakgrund och innehåll

Lisätiedot

Miljö,, samarbete, teknologi

Miljö,, samarbete, teknologi Ympärist ristö,, yhteistyö,, teknologia Miljö,, samarbete, teknologi Ympärist ristö,, yhteistyö,, teknologia Miljö,, samarbete, teknologi Kulttuuri, yhteydet, luovuus Kultur, samband, kreativitet Motto:

Lisätiedot

HUR ÄR VÄDRET? A. Yhdistä sääilmaukset vastaaviin kuviin. Yhteen kuvaan voi liittyä useampikin ilmaus.

HUR ÄR VÄDRET? A. Yhdistä sääilmaukset vastaaviin kuviin. Yhteen kuvaan voi liittyä useampikin ilmaus. HUR ÄR VÄDRET? A. Yhdistä sääilmaukset vastaaviin kuviin. Yhteen kuvaan voi liittyä useampikin ilmaus. 1. Solen skiner. 2. Det är soligt. 3. Det är halvmulet. 4. Det är mulet/molnigt. 5. Det är varmt.

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 1101/2001 vp Poliisin voimavarojen lisääminen Keravalla Eduskunnan puhemiehelle Poliisin turvallisuusbarometrin mukaan keravalaisista naisista 19 % ei uskalla käydä kaupungin keskustassa

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 928/2005 vp Kouluterveydenhuollon palveluiden saatavuus Eduskunnan puhemiehelle Hyvällä ja kattavalla kouluterveydenhuollolla on todistetusti suuri merkitys lasten ja nuorten terveen

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 1362/2010 vp Ruotsissa työskennelleiden henkilöiden eläkepäätösten käsittelyajat Eduskunnan puhemiehelle 1960- ja 1970-luvuilla Suomesta lähti satojatuhansia suomalaisia Ruotsiin töihin.

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 751/2004 vp Osa-aikalisän nykyistä joustavampi käyttö hoivatyössä Eduskunnan puhemiehelle Osa-aikalisä antaa työntekijälle mahdollisuuden lyhentää työaikaansa määräaikaisesti. Työnantajan

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 1193/2010 vp Reumahoidon alueellinen turvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Reumasairaala lakkautettiin viime keväänä. Reumasairaalaa ei katsottu tarpeelliseksi pelastaa, koska hyvää hoitoa

Lisätiedot

TUE VIHREIDEN KAMPANJAA KYMPILLÄ. LÄHETÄ TEKSTIVIESTI TUE10 NUMEROON

TUE VIHREIDEN KAMPANJAA KYMPILLÄ. LÄHETÄ TEKSTIVIESTI TUE10 NUMEROON PUHTAAT JÄRVET PUHDAS ITÄMERI ROHKEA SUVAITSEE Remontoimme terveydenhuollon niin, että hoitoa saa sekä ruumiin että mielen sairauksiin. Investoimme ratoihin, jotta junat saadaan kulkemaan nopeammin, useammin

Lisätiedot

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 399/2007 vp Kansainvälisen adoption rajoitukset Eduskunnan puhemiehelle Lapseksiottamisesta annettua lakia (153/1985) muutettiin vuonna 1996, jotta Suomessa voitiin saattaa voimaan

Lisätiedot