Hiippakuntauutiset. helsinki 2/05. Heikki Hiilamo: Kirkon työntekijän perhe on kovilla. Diakoniassakin tarvitaan johtajia. Toimintakalenteri 2006

Transkriptio

1 Hiippakuntauutiset helsinki 2/05 1 Heikki Hiilamo: Kirkon työntekijän perhe on kovilla Diakoniassakin tarvitaan johtajia Toimintakalenteri 2006

2 P IISPAN PIISI Varjot, valot ja Valo Diakoniatyöntekijät kokoontuvat syyskuussa Helsinkiin. Aiheena on Valoa kaupungin varjoissa. Myönteinen vai kielteinen kuva kaupungista? On kaupunkeja, joilla on huono maine ja tumma leima. Babelia seurasi Sodoma ja Korinttiakin moitittiin. Aukusti Oravala, Vihdin kirkkoherra, valitti 1930-luvulla seurakuntansa tilaa. Pitäjän suruttomuus johtuu Helsingistä, mistä kaikki surkeus tulee. Kaupungit ovat vastakohtien paikkoja. Varjot ovat synkkiä ja valot kirkkaita. Monet turmeluksen pesätkin ovat kiehtoneet, antaneet haasteita ja tuottaneet iloa. Jerusalem ja Rooma ovat sekä pyhiä että pahoja kaupunkeja. Hampuri ja Helsinki ovat yhtä aikaa syntisiä ja vanhurskaita. Varjoja ei tarvitse todistaa, ne ovat todellisia ja tuttuja, liiankin tuttuja, masentavia ja raskaita. Mutta mistä tulee valo? Kaupungeissa on paljon hyviä valoja: tiedon valoa, järjen valoa, totuuden valoa. Toisiaan muistuttavat asiat voidaan erottaa toisistaan pienillä ja isoilla kirjaimilla tai käyttämällä yksikköä ja monikkoa. On iloja ja on Ilo. On koteja ja on Koti. On rouvia ja on Rouva. Inhimillisten valojen keskellä ja niiden takana on yksi ja ainoa alkuperäinen Valo. Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. Tämän Valon valossa voimme nähdä kaupungitkin uudessa valossa. Miksi siis kulkea pimeässä, kun on valoa ja Valo. Vai mitä, kysyy Eero Seppo Sirkka 2 HELSINGIN HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULI Bulevardi 16 B, PL 142, Helsinki Puh. (09) (keskus), faksi (09) HUOM! Tuomiokapitulin puhelinnumerot muuttuvat loppuvuodesta 2005 Puhelinvaihde ja pääsisäänkäynti ovat auki klo 9-15 Työntekijöiden sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi Kotisivu: Piispa Eero Huovinen Piispan sihteeri Maritta Maununen Piispan teologinen sihteeri Jari Jolkkonen , Pappisasessori Jaakko Simojoki (Vantaankosken srk) Pappisasessori Seija Molina (Tuomiokirkkosrk) Lakimiesasessori Kirsi Puoliväli Notaari Henri Lehtola Toimistosihteeri/talous Päivi Tapola (50 %) Vs. toimistosihteeri Hanna Piira (50 %) Vt. toimistosihteeri Heikki Hämäläinen heikki.j.hamalainen@evl.fi Hiippakuntadekaani Kaarina Ylönen Hiippakuntasihteeri (diakonia ja yhteiskuntatyö, kansainvälinen diakonia) Kirsti Poutiainen Hiippakuntasihteeri (nuoriso-, rippikoulu- ja koulutyö, Hiippakuntauutiset) Raine Haikarainen Hiippakuntasihteeri (lapsi- ja perhetyö, työnohjaus, työyhteisöt, ympäristötyö) Leena Heinonen Maahanmuuttajatyönsihteeri Mark Saba Hiippakuntasihteeri (lähetys, Namibia-yhteistyö, evankeliointi) Reino Junttila Vs. kuurojenpappi Leena Tapanainen Toimistosihteeri Birgitta Pajunen Vs. hiippakunnan opintosihteeri Riikka Myllys (Kirkkopalvelut) Lähetystoimisto (Suomen Lähetysseura) (vaihde) JULKAISIJA: Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli Bulevardi 16 B, Helsinki PÄÄTOIMITTAJA: Raine Haikarainen, puh. (09) , faksi (09) , gsm , raine.haikarainen@evl.fi ILMOITUKSET: Armi Kääriä, puh./faksi (09) TOIMITUSSIHTEERI Laura Kurunmäki, laura.kurunmaki@helsinki.fi TAITTO: Etelä-Savon Kirjapaino Oy / Mari Riepponen, mari.riepponen@etelasavonkirjapaino.fi OSOITTEENMUUTOKSET: Helsingin hiippakunta Heikki Hämäläinen, puh. (09) , hiippakuntauutiset/osoitteenmuutos PAINOPAIKKA: Etelä-Savon Kirjapaino Oy, Mikkeli repro@etelasavonkirjapaino.fi Hiippakuntauutiset on Helsingin hiippakunnan tiedotuslehti. Se ilmestyy neljästi vuodessa ja jaetaan seurakuntien työntekijöille, luottamushenkilöille ja tiedottajille. Painos: 3700 kpl ISSN

3 SISÄLLYS 2/05 Piispan piisi 2 Pääkirjoitus 3 Työ vie voimat, perheet natisevat 4 Tapahtuu Helsingin hiippakunnassa 8 Kapitulin väkeä 9 Johtava työntekijä on tarpeen myös diakoniatyössä 10 Muutoksenhaussa muutoksia 12 Ajankohtaista Diakonia- ja yhteiskuntatyö 14 Kasvatus 16 Kristillinen opintokeskus 22 Työyhteisöt 23 Lähetys ja evankeliointi 24 Maahanmuuttajatyö 26 Ihmisiä hiippakunnasta 28 Kansi: Elokuu on rippikoulujen aikaa. Konfirmaatio Malmin kirkossa Kuva: Raine Haikarainen Seuraava Hiippakuntauutiset ilmestyy Aineiston viimeinen sisäänjättöpäivä on Raine Haikarainen Pienestä kiinni Vihkipari kertoi innolla odottaneensa tulevaan juhlaansa liittyvää toimituskeskustelua. Pettymys oli kuitenkin ilmeinen, kun pappi puhui koko ajan vain omista harrastuksistaan. Vainajan omaisten korvaan puolestaan särähti pahasti, kun hautausmaan puutarhuri oli puhunut heille hautapaikan myymisestä. Eikö olisi herkässä tilanteessa voinut käyttää vähemmin kaupallista ilmaisua? Itse puhuttelin siunauspuheessani vahingossa väärin vainajan lähiomaisia. Huomasin välittömästi saattoväen pettyneet reaktiot. Asiat ovat joskus pienestä kiinni. Kirkon tutkimuskeskuksen tuore tutkimus Religion in Finland Decline, change and transformation of Finnish religiosity tietää kertoa, että hengellisten tilaisuuksien vetovoima on Suomessa keskimääräistä heikompi. Tekisi kuitenkin mieli väittää, että vaikka määrällinen osallistuminen on ehkä laskussa, laadullinen on samaan aikaan selvässä nousussa. Ne hetket, kun tullaan kirkkoon tai ollaan mukana kirkollisessa toimituksessa, ovat yhä tärkeämpiä. Ilmassa olevan odotuksen lisääntyneen värinän on varmasti jokainen seurakunnan työntekijä pannut merkille. Konfirmaatiopuheen pitäjää tai perhekerhon ohjaajan alustusta kuunnellaan näinä päivinä korva tarkkana. Sekä onnistumiset että epäonnistumiset jäävät yhä vahvemmin mieleen. Työn lisääntynyt vaativuus onkin hiippakunnan toiminnalle ja koulutukselle samanlainen haaste kuin työntekijän jaksamiseen liittyvät kysymykset. Jälkimmäisen kohdalla joskus hyvinkin pienet työyhteisön toimet voivat olla ratkaisevan tärkeitä. Tästä asiasta kertoo myös Heikki Hiilamo lehtemme artikkelissa. Työhön liittyvien suurten sisältöodotusten keskellä onkin tärkeä pysähtyä pohtimaan myös pieniä käytännöllisiä aiheita. Olisiko työntekijäkoulutuksessa joskus hyvä opetella vaikkapa tilanteiden dramaturgista hallintaa, seurakuntatalon miljöön parantamista tai tapakulttuurin alkeita? Tämän lehden liitteenä olevassa Toimintakalenteri 2006:ssa nämä teemat eivät vielä näy. Mutta ehkä ensi vuonna. P ÄÄKIRJOITUS 3

4 Raine Haikarainen 4 Heikki Hiilamo tuntee kirkollisen oravanpyörän: TYÖ VIE VOIMAT, PERHEET NATISEVAT Burnout, stressi, väsymys ja masennus niittävät lakoon Herramme viljavainioilla hääriviä työn sankareita hiippakuntamme joka kolkassa. Perhearvojen periaatteellisten puolustajien avioliitot natisevat ja hajoavat siinä missä muidenkin syntisten. Diakoniajohtaja Heikki Hiilamo miettii, miten työ- ja kotirintama kestäisivät koetuksissa. Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtaja Heikki Hiilamo teki väitöskirjansa Suomen ja Ruotsin perhepolitiikasta. Hänellä on ollut sen lisäksi oiva tirkistelyaukko haasteisiin, joita seurakuntatyö asettaa perhe-idylleille ja työssä jaksamiselle. Kirsi-vaimo työskentelee Käpylän kappalaisena. Seurakuntatyö on niin kokonaisvaltaista, että kotona on alituinen vaara ajatella työasioita ja toisinpäin. Elämän eri osa-alueet menevät helposti sekaisin. Kirsi tapaa seurakuntalaisia myös vapaa- ajallaan, koska asumme samalla alueella. Työn tolkullinen rajaus tuntuu hankalalta varsinkin, kun lapset ovat pieniä. Välillä teimme sopimuksen, että emme puhu työasioista kello 20:n jälkeen, koska kummankin työongelmista alkoi tulla myös toisen työongelmia. Joudumme huomauttamaan asiasta toistuvasti, Heikki Hiilamo kertoo. Hänestä yhteiset kalenteripalaverit ovat välttämättömiä vähintään kerran viikossa. Joskus Hiilamoiden hurskaana toiveena oli varata

5 kalenterista säännöllisesti yhteistä aikaa. Heikki tunnustaa, että vaikka hän piti sitä hyvänä ideana, hän itse ei pystynyt sitoutumaan siihen työpaineidensa puristuksessa. Papin perhe on pahin? Tutkivana journalistinakin kunnostautunut Heikki Hiilamo on kaivanut esiin Papin perhe -työryhmän raportin toukokuulta Samassa kuussa hän meni naimisiin tulevan naispapin kanssa. Tekstissä on miehen mielestä yhä ajankohtaisia huomioita: Huoli pappien avioliittojen pysyvyydestä yhteiskunnan ja kirkon muuttuessa oli esillä Suomen Papinemäntien Liiton kesäpäivillä vuonna Tuossa keskustelussa todettiin kirkon työntekijöiden avioerojen olevan lisääntymässä ja uskottomuusongelmien yleistymässä. Päivillä koettiin sekä järkyttävänä että hyvänä se, että eropaineista, uskottomuudesta ja muista avioongelmista alettiin puhua yleisestikin. Yleinen mielipide oli, että jotain olisi kirkossa tehtävä. Vaan onko huoli kirkon työntekijöiden omista pesistä johtanut 20 vuodessa määrätietoisiin toimenpiteisiin? Heikki Hiilamo pitää selvänä, että seurakuntatyö tuo yhä erityisiä ongelmia perheille. Mieleeni tulee eräs arki-ilta. Olimme jo käyneet raskaan päivän jälkeen nukkumaan, kun vaimoni kännykkä soi. Luurin toisessa päässä oli juopunut seurakuntalainen, joka vaati saada papin luokseen. Ja vaatimusta ryyditti uhkailu itsemurhalla ja valituksella... Työajattomuus merkitsee varsinkin lapsiperhevaiheessa sinnitteleville sitä, että he ovat koko ajan kaksissa töissä: sekä virantoimituksessa että kotitöissä. Puolison kunniatehtävänä johon yhä useampi tuntuu kypsyvän on yrittää auttaa tuon mahdottoman yhtälön ratkaisemisessa. Seurakunnan työntekijöiden elämä on saman murtuvan arjen elämistä kuin seurakuntalaistenkin. Kotirintaman repeily voi tuottaa myös tilaisuuden hyvän sanoman julistamiseen. Armon kokeminen on hyvän elämän edellytys. On kirjoitettu, että papin virka on julkisuudessa olemista. Pappi on seurakunnan edustaja, sotilas etulinjassa, joka tarvitsee toimivan huollon ja murtumattoman kotirintaman. Uskoakseni monikaan mies ei ole valmis allekirjoittamaan tuota, en ainakaan minä. Meillä ei huolto läheskään aina pelaa, eikä kotirintama ole murtumaton. Itse ajattelen, että seurakunnan työntekijöiden elämä on saman murtuvan arjen elämistä kuin seurakuntalaistenkin. Kotirintaman repeily voi tuottaa myös tilaisuuden hyvän sanoman julistamiseen. Armon kokeminen on hyvän elämän edellytys, Heikki Hiilamo pohtii. Vapaapäiviäkin tarvitaan Papin perhe -työryhmän raportissa ehdotettiin, että osana ordinaatiokoulutusta tuomiokapitulin edustaja keskustelisi papin ja hänen puolisonsa kanssa papin tehtävän ja perheelämän suhteista. Keskustelussa olisi hyvä tukea nuoria pappeja parisuhteen hoitamisessa. Seurakuntien esi- ja luottamusmiesten toivottiin rohkaisevan työntekijöitään käyttämään vapaaaikaansa vapaasti. Työvuoroja jaettaessa pitäisi ottaa huomioon työntekijöiden erilaiset perheelämän vaiheet. Raine Haikarainen Heikki Hiilamo muistuttaa, että myös kirkon työntekijä tarvitsee selkeitä vapaapäiviä. Joskus niitä saisi osua myös juhlapyhiin. Työ- ja perhe-elämän ristiriidat tulevat pahiten näkyviin, kun samaan aikaan huipentuvat sekä koti- että työvelvoitteet. 5

6 Jos työnhakija ottaa puheeksi, että hän on ollut joskus uupunut, lasken sen usein enemmän eduksi kuin haitaksi. Nuoren työntekijän ensimmäinen koetus on se, miten hän tulee toimeen työn rajattomuuden kanssa. 6 Heikki Hiilamo on huomannut, että kirkon työntekijän vapaapäiviä ei yhäkään muisteta kunnioittaa. Arjen sujuminen on hyvän elämän tärkein ehto, mutta juhla on se, joka antaa arjelle merkityksen. Eniten minua on suututtanut työvuorojen jakaminen perhejuhlien yhteydessä. Tuolloinhan työ- ja perhe-elämän ristiriidat tulevat pahiten näkyviin. Samaan aikaan huipentuvat sekä koti- että työvelvoitteet. Pienessä seurakunnassa mahdollisuudet ottaa perhetilanne huomioon ovat rajoitetut, mutta sitä tarkemmin niitä pitäisi hyödyntää. Olen tottunut siihen, että vaimolla on jouluaattona töitä olen jopa joskus löytänyt itsellenikin roolin näissä töissä. Sen sijaan esimerkiksi äitienpäivä voitaisiin ottaa huomioon työvuoroja laadittaessa. Olisi mukavaa, että edes yksi perhejuhla voisi olla toisenlainen. rajalla tai ylittänyt sen. Uupuminen on mahdollisuus lisätä itsetuntemusta. Jos henkilö ottaa puheeksi, että hän on ollut joskus uupunut, lasken sen usein enemmän eduksi kuin haitaksi. Nuoren työntekijän ensimmäinen koetus on se, miten hän tulee toimeen työn rajattomuuden kanssa. Minusta tuntuu, että kirkossa on tehty paljon työtä uupumisen ehkäisemiseksi ja jaksamisen parantamiseksi; järjestetään työnohjausta ja retriittejä. Siltikään ei vielä ole tehty tarpeeksi, koska kentältä tulee jatkuvasti viestejä hankalista työyhteisöistä, sanoo Heikki Hiilamo. Hänen mukaansa kysymys on yleensä johtamisongelmista. Kirkkoherra on avainhenkilö työyhteisön ongelmissa. Seurakunnat saattavat toimia turhankin itsenäisesti, välittämättä käydyistä keskusteluista ja ohjeista. Kun uudistumista ei tapahdu ja seurakunnassa toimivat pitkään samat työntekijät, ei tule uusia tuulia eikä pysytä ajan tasalla. Kirkossa on paljon sooloilua, vaikka tiimityö ja yhdessä tekeminen tuovat parempia tuloksia. Jeesuksen esimerkki innoittaa yhä Kirkolla ei ole tarjota työntekijöilleen loistavia palkkoja tai työsuhdeetuja. Mutta meillä on työssä jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta käytössämme huikeita voimavaroja, Raine Haikarainen Jaksamisen rajoilla käynyt tuntee itsensä Työssä jaksaminen on erityisen paha pulma diakoniatyössä, jossa autettavia on loputtomasti ja ongelmat ovat usein henkisesti hyvin raskaita. Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtaja on koko ajan tämän kysymyksen kanssa tekemisissä. Hänellä on asiaan yllättävä näkökulma. Kun rekrytoin työntekijöitä, tuntuu turvalliselta ottaa sellainen, joka on joskus käynyt jaksamisensa Kirkolla on työssä jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta käytössään huikeita voimavaroja, Heikki Hiilamo muistuttaa.

7 Heikki Hiilamo muistuttaa. Kirkolla on pitkä traditio. Emme tee työtä, joka olisi vasta keksittyä ja josta täytyisi tuntea epävarmuutta. Minua motivoi suuresti se, että voin työssäni toteuttaa asioita, joihin itse uskon. Saan työskennellä ihmisten kanssa, jotka jakavat samanlaisen vision ja päämäärän ja joilla on samanlaisia innoituksen lähteitä. Työssäni minua innoittaa Jeesuksen esimerkki heikoimman puolelle asettumisesta. Se on äänen antamista niille, joilla ei ole ääntä, ja arvokkuuden antamista niille, jotka ovat yhteiskunnan marginaalissa. Markkinoiden ulkopuolelta voi löytyä jotain syvällisempää, kestävämpää ja tärkeämpää kuin moni aavistaakaan: jokaisen ihmisen luovuttamaton ihmisarvo. Jokainen ihminen on yhtä tärkeä. Marginaalissa voi olla tästä tosiasiasta parempaa tietoa kuin niillä, joilla on harvoin suuria vaikeuksia. Heikki Hiilamo huomauttaa, että kirkon työ on pohjimmiltaan hyvin myönteistä ja idealistista toimintaa. Ihmiset uskovat johonkin ja saavat toimia uskonsa mukaisesti. On hieno mahdollisuus, ettei työn sisällön tarvitse olla sidoksissa markkinoihin tai kysynnän ja tarjonnan lakeihin. Työn kutsumusluonteesta on hyvä muistuttaa aina uudelleen. Yhteiskunta menee materialistisemmaksi, eikä monessakaan hommassa mietitä, mitä tehdään, vaan miten mistäkin saa rahaa. Kirkko edustaa vaihtoehtokulttuuria. Mies näkee, että historiassa on tapahtunut sellainen murros, joka voi aina antaa kirkon työntekijöille työmotivaatiota. Hän tarkoittaa Kristusta. Evankeliumi haastaa meidät unelmoimaan elämästä, joka ei ole vain taistelua olemassaolosta. Maailmasta, jossa ei ole nälkää, jossa ihmiset elävät rauhassa keskenään ja jossa hyvä jaetaan tasan. Kristittyjen unelma ei ole samanlainen kuin hippien tai kommunistien. Jokainen ihminen voi auttaa toista ja asettua toisen Raine Haikarainen asemaan, mutta ihminen ei ole yksinomaan hyvä. On turha kuvitella, että voisimme omistaa kaiken yhdessä tai että meidän olisi helppo auttaa toisia. Kristillinen yhteisö syntyy pikemminkin siitä, että olemme kaikki tavalla tai toisella puutteellisia. Tuomo Mannermaa on tiivistänyt tämän hienosti: Koko kristillinen elämä on kantamista. Kristus kantaa meitä, ja me itse kannettavina kannamme kuitenkin lähimmäisemme heikkoutta, syntiä ja hätää. Kirkko on kuin sairaala, jossa kaikki ovat parantumattomasti sairaita, Heikki Hiilamo kuvailee näkyään kirkosta. JANNE VILLA 7

8 8 T APAHTUU HELSINGIN HIIPPAKUNNASSA Rahaa koulutukseen? Jos koulutukseen ei löydy maksajaa, saattaa apu löytyä tuomiokapitulista! Hiippakunnan käytössä on määräraha, josta voidaan myöntää koulutusavustuksia vähävaraisille seurakunnille ja yksittäisille henkilöille, jotka työskentelevät kirkon palveluksessa esim. pätkätöissä tai ovat muiden kuin seurakuntien tai seurakuntayhtymien palveluksessa (esim. uskonnonopettajat, kristillisten järjestöjen palveluksessa olevat, työttömät tai virkavapaalla olevat kirkon työntekijät). Avustusta haetaan vapaamuotoisella anomuksella, joka sisältää perustelut avustuksen myöntämiseksi. Tarkemmat ohjeet hakemisesta ja avustusten myöntämisperusteista löytyvät hiippakunnan www-sivuilta ( fi/toiminta) Avustusmäärärahaa on vielä haettavissa myös vuodelle Etsiessäsi rahoitusta tämän vuoden kirkolliseen koulutukseen, ota yhteyttä hiippakuntadekaaniin mahdollisimman pian, viimeistään Vuoden 2006 koulutusavustusanomukset tulee jättää samanaikaisesti vuoden 2006 koulutussuunnitelmien kanssa eli mennessä. Lisätietoja saa myös hiippakuntadekaanilta, kaarina.ylonen@evl.fi. Uuden toimitusten kirjan palautepäivä seurakuntien jumalanpalveluselämän yhdyshenkilöille torstaina on peruttu ja siirretty myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan! Y HTEISET Kirkon työntekijänä Helsingin hiippakunnassa Perehdyttämispäivä uusille työntekijöille Vuoden sisällä Helsingin hiippakuntaan työhön tulleet työntekijät kutsutaan mukaan perehdyttämispäivään tuomiokapituliin (Bulevardi 16 b) tiistaina Ohjelma: 9.00 Aamumessu 9.40 kahvit (Bulevardin seurakuntasali, 3 krs.) Matkalla uuteen tehtävään Kapitulin työntekijät esittäytyvät Työntekijänä kehittyminen ja jaksaminen, hiippakuntadekaani Kaarina Ylönen Mikä on hiippakunta ja mitä se tekee? Notaari Henri Lehtola Seurakunnan työntekijä julkisen viran hoitajana, lakimiesasessori Kirsi Puoliväli lounas (omakustanteinen) Hiippakunta työntekijän tukena kapitulin työntekijät tavattavissa työpisteissään mahdollisuus oman työalan kysymysten yksityiskohtaisempaan käsittelyyn Piispan kyselytunti, mukana piispa Eero Huovinen lähettäminen Ilmoittautuminen mennessä Birgitta Pajuselle, birgitta.pajunen@evl.fi tai faksi (09) Päivän yksityiskohtainen ohjelma lähetetään seurakuntien kirkkoherroille syyskuun aikana. Kapitulin puhelinnumerot vaihtuvat Helsingin seurakuntayhtymän puhelinjärjestelmän uudistuksen myötä myös tuomiokapitulin kaikki lankapuhelinnumerot muuttuvat. Muutos tapahtuu luultavasti marraskuun aikana. Vanhoihin numeroihin liitetään tiedotteet uusista numeroista. Uudet numerot ovat näillä näkymin luettavissa seuraavassa lehdessä. Kotisivuilta ajankohtaista tietoa Helsingin hiippakunnan tiedotus siirtyy yhä enemmän verkkoviestintään. Koulutustapahtumien mukaan lukien uusi Toimintakalenteri 2006 ja neuvottelupäivien ajan tasalla olevat ohjelmat on luettavissa osoitteessa

9 Leena Haikarainen Kapitulin tohtorit promootiossa. Kaarina Ylönen ja Eero Huovinen (oik.) olivat läsnä kun Raine Haikarainen (toinen oik.) ja Jari Jolkkonen saivat violetit hattunsa K APITULIN VÄKEÄ Kaarina Ylönen Dekaani ja ikuinen opiskelija Helsingin hiippakunnan uuden dekaanin, teologian tohtori Kaarina Ylösen, tie nykyiseen tehtävään alkoi aikoinaan Pohjanmaan lakeuksilta. Uskonnonopettajan vahva esimerkki ratkaisi ahkeran maalaistytön uravalinnan. Opiskelu Helsingissä juurrutti pääkaupunkiseudulle, josta onkin vuosikymmenten saatossa tullut Kaarinalle kotipaikka. Pätkätöistä Vantaan kautta kapituliin Kaarinan työ oli aluksi sijaisuuksia teologin tehtävissä ja lastenhoitoa, kunnes vakinaisemmat työpaikat löytyivät Malmilta, Pitäjänmäeltä ja lopuksi Vantaan seurakuntayhtymästä. Vantaalla kuluikin lähes neljännesvuosisata, josta viimeiset seitsemän vuotta yhteisen seurakuntatyön päällikkönä. Siirtyminen dekaanin virkaan oli luonteva jatko pitkälle työuralle suuressa seurakuntayhtymässä. Haasteellisinta uudessa työssä on ollut osallistuminen tuomiokapitulin istuntoihin. Oikeiden ja oikeudenmukaisten päätösten tekeminen vaatii usein paljon perehtymistä ja harkintaa, Kaarina kertoo ensimmäisten kuukausien kokemuksistaan. Aikaisemman työpaikan näkökulmasta kapituli tuntui joskus etäiseltä ja hieman tuntemattomalta paikalta. Siksi Kaarina haluaakin nykyisessä työssään rakentaa määrätietoisesti yhteyksiä seurakuntien työtovereiden kanssa. Merkittävän kosketuspinnan muodostavat uusien työntekijöiden koulutus ja perehdyttäminen työhönsä. Kapituli on mukana jo opiskelijoiden työssäoppimisjaksojen ja uusien työntekijöiden perehdytyksen järjestämisessä, puhumattakaan myöhemmästä pastoraalikoulutuksesta. Työnohjaukseen, työyhteisöjen kehittämiseen ja johtamiskoulutukseen on alettu kiinnittää paljon huomiota, mutta väkisin ei voida ketään kouluttaa tai mitään kehittää. Halu ja tarve lähtevät aina seurakunnasta ja työntekijästä itsestään, Kaarina toteaa. Opiskelu innostaa Kaarina pitää itseään ikuisena opiskelijana. Hän on kulkenut sielunhoidon pitkän kurssin kautta työnohjaaja- ja työyhteisökonsulttikoulutukseen ja johtamiskouluttajaksi. Minua motivoivat uuden oppiminen ja kehittyminen. Pidän meitä kirkon työntekijöinä etuoikeutettuina, kun voimme saada koulutusta, jossa voi kasvaa myös persoonallisella tasolla, sanoo Kaarina. Laman aikana hän siirtyi tutkijaksi yliopistolle, josta palasi tohtorina takaisin kirkon töihin. Erityisesti Venäjä ja sen kieli ovat aina kiinnostaneet Kaarinaa. Väitöskirjakin käsittelee Inkerin kirkkoa. Ilman kirjoja en yksinkertaisesti tulisi toimeen, dekaani toteaa yksikantaan. Kaarina tekee uudessa virassaan myös kirkkohistoriaa. Tähän asti kaikki hiippakuntadekaanit ovat olleet miehiä, joten hän on kirkkomme ensimmäinen naisdekaani. Tosin aikoinaan Pirkko Lehtiö toimi Helsingin hiippakunnassa dekaanin virkaa edeltäneessä pääsihteerin tehtävässä hänkin viran ensimmäisenä naispuolisena haltijana. (RH) 9

10 Raine Haikarainen Riitta Korhonen jää eläkkeelle johtavan diakoniasihteerin virasta ensi vuoden alussa. Hänen uransa aikana on huomattu, että diakonian esimiestyölle on tarvetta myös paikallisseurakunnissa. 10 Keskussisaresta seurakuntayhtymän johtavaksi diakoniasihteeriksi JOHTAVA TYÖNTEKIJÄ ON TARPEEN MYÖS DIAKONIATYÖSSÄ Helsingin diakoniakeskukseen perustettiin vuonna 1961 diakonian virka, jonka nimike oli ensin keskussisar, sitten yhdyssisar ja myöhemmin johtava diakonissa. Vuonna 2002 viranhaltijasta tuli lopulta johtava diakoniasihteeri. 44 vuoden aikana on huomattu, että koordinointi on tärkeää myös diakoniatyössä. Aloittaessani työni johtavana diakonissana mietin tehtävääni, seurakuntien diakoniatyön tukemista ja kehittämistä. Olin diakoniakeskuksen ainoa työntekijä tähän tehtävään ja ajatusteni kanssa melko yksin. Vammais-, päihde- ja kriminaalityöntekijöillä oli omat, selkeät erityistehtävänsä, muistelee Riitta Korhonen, joka tuli johtavan diakonissan virkaan vuonna Alku vielä selkiytymättömässä työssä oli haastava, mutta pian alkoi löytyä omia tapoja toimia. Apua tuli yllättäen naapurista. Kasvatusasiainkeskuksen johtaja otti yhteyttä ja pyysi ohjaamaan uusien diakoniatyöntekijöiden ja muiden seurakuntatyöntekijöiden yhteisiä perehdyttämiskursseja. Riitta Korhonen innostui heti. Pääsin alkuun ja aloin viihtyä. Yhteistyökumppaneita ja työtovereita alkoi löytyä myös muista yhteisistä työmuodoista: kasvatuksesta, yhteiskunnallisesta työstä ja sairaalasielunhoidosta. Esimiestehtävät liitettiin Riitta Korhosen toimenkuvaan vuonna Johtavan diakonissan virkaa ja asemaa haluttiin vahvistaa antamalla lisää vastuuta. Se oli uutta: aikaisemmin johtotehtävissä oli nähty vain pappeja.

11 Vuonna 1987 Diakoniakeskus liitettiin palvelukeskukseen, ja vuodesta 1993 diakonia on ollut osa yhteisen seurakuntatyön keskusta. Seurakuntia tukemassa Riitta Korhosen työ johtavana diakonissana on ollut pioneerityötä. Hän aloitti johtavana työntekijänä ilman selkeää diakonian työalajohtamisen mallia. Vuosien varrella tehtävät ovat muokkautuneet toimiviksi käytännöiksi. Yhteisen diakonian tarkoitus on tukea seurakuntien toimintaa ja työskennellä niiden välisen yhteistyön hyväksi. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa neuvottelujen ja koulutustapahtumien järjestämistä. Johtavan diakoniasihteerin työhön kuuluvat yhteisen diakonian esimies- ja koordinointitehtävät: toimintasuunnitelmien ja -kertomusten teko, vammaisdiakonian ja diakoniaesimiesten työkokoukset sekä osallistuminen Yhteisen seurakuntatyön johtoryhmään. Mielenterveystyötä kaupungin kanssa Diakonian mielenterveystyön kehittämiselle tuli tarve, kun Helsingin kaupunki alkoi vähentää psykiatristen sairaaloiden hoitopaikkoja ja panostaa avohoitoon. Myös seurakuntien toivottiin osallistuvan avohoidon toteuttamiseen. Yhteistyön kokeilemiseksi päätettiin järjestää sairaaloista avohoitoon siirtyville potilaille leiri, jonka työntekijät tulisivat sekä kaupungilta että seurakunnista. Se toteutui vuonna Olimme hiippakuntasihteeri Ilkka Porion kanssa aikaisemminkin pohtineet mielenterveystyön kysymyksiä, ja hän lupautui onneksi mukaan toteutukseen. Kun lähdetään kokoamaan toisilleen entuudestaan tuntemattomia tahoja yhteiseen hankkeeseen, yhteisen sävelen löytäminen on haastavaa, Riitta Korhonen sanoo. Leirin tavoitteena oli muun muassa pyrkiä irti sairauskeskeisestä ajattelusta. Siellä opeteltiin luontevaa kanssakäymistä ja erilaisuuden hyväksymistä. Tarkoitus oli oppia luottamaan toiseen ja tukemaan toista. Samalla rakennettiin siltaa seurakuntaan. Tavoitteisiin pääsivät niin työntekijät kuin leiriläisetkin. Leirin tavoitteet parin vuosikymmenen takaa sopivat diakonian tavoitteiksi myös tänään, Riitta toteaa. Diakonian esimiehillä on työsarkaa 1990-luvun kuluessa Riitta Korhonen teki useita aloitteita seurakuntien diakoniatyön kehittämiseksi. Laman myötä seurakuntayhtymään perustettiin kriisirahasto, ja avustustoimintaa kehitettiin entisestään. Samoihin aikoihin käynnistyi työttömyystyö. Myös sururyhmien ohjaajia alettiin kouluttaa ja heidän työtään koordinoida. Sairaalasielunhoidon ja paikallisten seurakuntien kanssa toteutettiin vuosina vanhustyön projekti, jossa oli määräaikainen työntekijä. Siihen liittyi tutkimus sekä suositukset seurakuntien vanhustyön malliksi. Diakonian esimiestyölle myös paikallisseurakunnissa on havaittu selkeä tarve. Useissa Helsingin seurakunnissa toimiikin jo nykyään diakonian työalavastaavia ja johtavia diakonian viranhaltijoita. He kokoontuvat Riitta Korhosen kanssa pohtimaan johtamisen kysymyksiä. Viime vuonna johtavan diakonian viranhaltijan toimenkuvasta paikallisseurakunnassa laadittiin hiippakunnan kanssa myös suositus. Nykyään haasteena ovat diakoniatyöntekijät, jotka ovat lyhyissä työsuhteissa. He ovat eriarvoisessa asemassa vakituisiin nähden, ja heille onkin järjestetty omia konsultaatioryhmiä. Yhteistyössä on voimaa Johtavan diakoniasihteerin tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat Helsingin ja Espoon hiippakuntien diakonian hiippakuntasihteerit sekä Espoon ja Vantaan diakoniasihteerit. Helsingin kaupungin puolelta läheisimpiä yhteistyökumppaneita ovat sosiaalitoimen kehittämiskonsultit, sosiaaliasiamies, vammaispalvelun työtekijät, vammaisasiamies, velkaneuvojat, vanhuspalvelun vastuuhenkilöt ja psykiatrinen avohoito. Yhteistyö Helsingin kaupungin kanssa on ollut hyvää. Helsingin seurakuntayhtymä on esimerkiksi järjestänyt hiljaisuuden retriittejä kaupungin sosiaaliviraston työntekijöille. Diakoniasihteerin työn tavoite, seurakuntien diakonian tukeminen ja kehittäminen, on vahvistunut viime vuosina. On muodostettu yleisen diakonian työala, johon johtavan diakoniasihteerin lisäksi kuuluvat diakoniapastori ja diakoniatyöntekijä. Sen avulla pyritään vastaamaan entistä paremmin seurakunnista tuleviin haasteisiin, jotka liittyvät muun muassa vammais-, vanhus- ja omaishoitajatyöhön. Yleisen diakonian työala pyrkii mahdollisuuksien mukaan tarttumaan määräaikaisesti yhteiselle diakonialle tuleviin haasteisiin. Riitta Korhonen jää eläkkeelle ensi vuoden alusta. Hän on urallaan nähnyt koko johtavan diakoniatyön kehittymisen. Toivon, että jättäisin jälkeeni tehtävän, josta seuraajan on hyvä aloittaa, hän toteaa. Diakoniatyöntekijöillä on tietoa elämän arkitodellisuudesta sekä taitoa ja kokemusta käytännön työstä. He ovat vuosien aikana olleet voimavara työn kehittäjinä ja ovat sitä edelleen. KIRSTI POUTIAINEN 11

12 Raine Haikarainen 12 MUUTOKSENHAUSSA MUUTOKSIA Tuomiokapituliin lähetettyjen asiakirjojen perusteella on voinut tehdä havainnon, että kaikilta osin uutta kirkollista muutoksenhakujärjestelmää ei ole vielä sisäistetty. Alla käydään läpi muutama perusasia seurakunnan jäsenyyteen perustuvan muutoksenhaun näkökulmasta. Kirkon muutoksenhakujärjestelmä muuttui Seurakuntia muutos koski ennen kaikkea siten, että oikaisuvaatimus otettiin käyttöön tietyissä asioissa pakollisena esivaiheena ja että valitukset alistusvalituksia lukuun ottamatta tehdään tuomiokapitulin sijaan yleiseen hallinto-oikeuteen. Myös pöytäkirjan nähtävilläoloajat muuttuivat. Pöytäkirjaan tulee liittää oikaisuvaatimusohjeet ja valitusosoitus. Mallit löytyvät Kirkkohallituksen yleiskirjeen 32/2003 mallilomakkeista 1 ja 2. Pöytäkirjan liitteessä kaikki kokouksessa käsitellyt asiat jaotellaan pykälä pykälältä karkeasti ottaen kolmeen eri luokkaan: 1) päätökset, joihin ei voida hakea muutosta, 2) päätökset, joihin voidaan tehdä oikaisuvaatimus ja 3) päätökset, joihin voidaan hakea muutosta valittamalla. On hyvä muistaa, että vain päätökseen, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta, voidaan ylipäätään hakea muutosta. Lause kuulostaa selvemmältä kuin asia käytännössä on; toisinaan joutuu pitkäänkin harkitsemaan, onko päätös vasta valmistelua vai ratkaistaanko asia jo siten, että siihen on oikeus hakea muutosta. Pöytäkirjat riittävän kauan nähtävillä Kun pöytäkirja on tarkastettu, tulee se liitteineen asettaa yleisesti nähtäville, jotta seurakunnan jäsenten päätöksiin kohdistuva laillisuusvalvonta mahdollistuu. Pöytäkirja on pidettävä yleisesti nähtävillä vähintään oikaisuvaatimuksen tai valituksen tekemiseen varatun ajan: joko 14 tai 30 päivää.

13 Mikäli kokous on sisältänyt vain päätöksiä, joihin ei voida hakea muutosta tai joihin voidaan tehdä oikaisuvaatimus, riittää nähtävilläoloajaksi 14 päivää. Muussa tapauksessa pöytäkirjan tulee olla nähtävillä 30 päivää. Käytännössä pöytäkirjan tulee olla nähtävillä yhden päivän pidempään, sillä ensimmäinen päivä on tiedoksiantopäivä ja vasta seuraavasta päivästä alkaa kulua oikaisuvaatimuksen tai valitukseen tekemiseen varattu aika. Aikaisempi seitsemän päivän nähtävilläolo on siten riittämätön. Ennen pöytäkirjan nähtäville asettamista seurakunnan ilmoitustaululla on ilmoitettava, milloin pöytäkirja on yleisesti nähtävillä. Ilmoituksen tulee olla ilmoitustaululla viimeistään päivää ennen pöytäkirjan nähtäville asettamista ja sitä on syytä pitää taululla yhtä kauan kuin pöytäkirjakin on siellä nähtävillä. Tiivistetysti ilmaistuna nähtävillä pitämiseen täytyy varata aikaa vähintään seuraavanlaisesti: yksi päivä (ilmoitus) + yksi päivä (asettamispäivä) + 14/30 päivää (muutoksenhakuaika). Valitusosoitusvirheet korjattava Mitä sitten merkitsee, jos pöytäkirjassa on annettu puutteellinen taikka virheellinen valitusosoitus tai pöytäkirja ei ole ollut nähtävillä säädettyä aikaa? Muutoksenhakuoikeus voi jäädä käyttämättä eivätkä päätökset tule lainvoimaisiksi. Tästä huolimatta periaatteena on kuitenkin, ettei muutoksenhakuun oikeutettu joudu kärsimään viranomaisen virheestä. Seurakunnan jäsen ei siten voi menettää lakiin perustuvaa muutoksenhakuoikeuttaan virheellisen tai puutteellisen valitusosoituksen vuoksi. Viranomainen on lisäksi aina velvollinen korjaamaan valitusosoituksessa olevan puutteen tai virheen ja asettamaan pöytäkirjan uudelleen nähtäväksi lain edellyttämäksi vähimmäisajaksi. Yksityiskohtaisemmat säädökset muutoksenhausta löytyvät ennen kaikkea kirkkolain 24. luvusta. Oikeiden rutiinien opetteleminen muutoksenhaun osalta toteuttaa hallinnon lainalaisuutta ja vahvistaa seurakuntalaisten luottamusta hallintoon. Näin menettelemällä myös seurakunnassa on mahdollista tehdä lainvoimaisia, pysyviä päätöksiä, mikä tuo varmuutta seurakunnan toimintaan. KIRSI PUOLIVÄLI lakimiesasessori MERIMIESKIRKKOTYÖN PERUSKURSSI 13 Järvenpään seurakuntaopistolla Koulutus tarjoaa perustiedot merimieskirkon työstä, elämästä ulkomailla ja erilaisten kulttuurien kohtaamisesta. Kurssin käyneet voivat hakeutua merimieskirkon erilaisiin tehtäviin. Vapaamuotoiset hakemukset mennessä osoitteella: Suomen Merimieskirkko ry/peruskurssi, Albertinkatu 2, Helsinki. Lisätietoja: Koulutuksesta vastaavat: Suomen Merimieskirkko r.y. ja Seurakuntaopiston työelämän kehittämispalvelut

14 ajankohtaista... D IAKONIA- JA YHTEISKUNTATYÖ Koonnut Kirsti Poutiainen 14 YHTEISVASTUUKERÄYS 2006 IHMISARVOINEN VANHUUS Koulutus- ja neuvottelupäivät Helsingissä Perjantaina klo paneudutaan kuluneen vuoden Yhteisvastuukeräyksen keräyspäälliköillä, kerääjillä ja muilla vastuunkantajilla heränneisiin erityiskysymyksiin. Lauantaina klo tavoitteena on perehtyä vuoden 2006 keräysteemaan Ihmisarvoinen vanhuus. Mukaan kutsutaan keräyksen vastuunkantajat, diakoniatyöntekijät, keräyspäälliköt ja yhdyshenkilöt. Tarkka ohjelma lähetetään suoraan ilmoitetulle keräyspäällikölle. Mikäli henkilö on vaihtunut, pyydetään siitä ilmoittamaan hiippakuntaan Birgitta Pajuselle, p. (09) , birgitta.pajunen@evl.fi. Kustannukset: Matkakulut Lisätietoja: Kirsti Poutiainen, p. (09) , kirsti.poutiainen@evl.fi, Kirkkopalvelut/Anne Viljanen, p. (09) , anne.viljanen@kirkkopalvelut.fi Järjestäjät: Helsingin hiippakunta, Kirkkopalvelut ry, Kirkon Ulkomaanapu Keräyskohteet Kotimaassa Yhteisvastuukeräyksen varoilla tuetaan diakonisen vanhustyön kehittämishankkeita. Tavoitteena on auttaa turvattomissa olosuhteissa tai yksinäisinä eläviä vanhuksia kehittämällä ja vahvistamalla seurakuntien kotikäyntityötä ja tukemalla vapaaehtoistoimintaa. Vapaaehtoistoiminnassa keskeistä on nuorten diakoniatoiminnan kehittäminen. Kirkon Ulkomaanavun kautta tukea ohjataan kehitysyhteistyöhankkeisiin sekä hätä- ja jälleenrakennusapuun maailman kriisialueille. Keräysvaroilla tuetaan vanhusten hyväksi tehtävää työtä muun muassa Angolassa ja Sambiassa. Tuoton jako 60 % menee Kirkon Ulkomaanavun kautta ulkomaisiin kohteisiin. 40 % jaetaan seuraavasti: 20 % kotimaiseen erityiskohteeseen 10 % hiippakuntien diakoniarahastoille 10 % keräävän seurakunnan päätösten mukaisiin diakonisiin tarpeisiin. Lisätietoja: OPAS-projekti Netin kautta tukea taloudellisessa vaikeuksissa olevien kohtaamiseen Keväällä 2004 alkanut Opas-projekti on kehittänyt asiantuntijoille erityisesti diakoniatyöntekijöille suunnatun OPAS-sivuston, johon on koottu sitä tietoa, mitä tarvitaan, kun kohdataan taloudellisessa ahdingossa olevia ihmisiä. Jos tietoa ei löydy, voi esittää kysymyksiä keskustelufoorumissa, jota lukevat kollegat ja muut alan ammattilaiset. Osoite on OPAS-sivusto on toteutettu laajana verkostoyhteistyönä. Projektissa ovat mukana Diakonia-ammattikorkeakoulu, Kirkkohallitus, Kuntaliitto, Kuluttajavirasto, Suomen Mielenterveysseura, Marttaliitto, Marthaförbundet, Velkaneuvonta ry, Kaski -ryhmä ry sekä Minna-Maaria ja Juha Sipilä säätiö. Hanke on Euroopan sosiaalirahaston tukema. Kommentteja ja palautetta toivotaan Sivuja päivitetään ja täydennetään aktiivisesti. Sivujen ylläpitäjälle voi lähettää linkkejä ja dokumentteja sekä kommentteja sivuista tai niiden kehittämisestä osoitteeseen sirkka.nikulainen@dnainternet.net. Lisätietoja hankkeesta tai OPAS-sivuista voi kysyä Kirkon diakoniarahastosta Tiina Saarelalta p. (09) ja , tiina.saarela@evl.fi.

15 Hiippakunnan diakonia-avustukset syksyllä 2005 Seurakuntien diakonia-avustusten käsittelypäivät ovat 15.9., , ja Hakemusten tulee olla perillä hiippakunnassa viikkoa aikaisemmin. Diakonian viranhaltijoiden erityiskoulutus Koulutus käynnistyy jälleen ajalle (40 op). Hakuaika päättyy Koulutus on tarkoitettu diakoniatyöntekijöille, jotka ovat toimineet vähintään 4 5 vuotta diakoniatyössä ja joilla on koulutuksen päätyttyä työuraa vielä jäljellä. Osanottajat ovat eri puolilta Suomea. Koulutukseen on hiippakunnalliset kiintiöt, ja hiippakuntien osanottajien määrä on yhteensä 24. Vapaamuotoinen hakemus lähetetään Helsingin hiippakuntaan mennessä. Siitä tulee käydä ilmi aikaisempi työkokemus ja perustelut koulutuksen tarpeellisuudesta. Päätöksen osallistujista tekee tuomiokapituli. Koulutuksen tavoitteena on muun muassa auttaa diakoniatyöntekijää kirkon tehtävän ja tavoitteiden selkiytymisessä sekä antaa tilaa tiedollisen kasvun ja persoonallisen kypsymisen keskinäiselle vuorovaikutukselle. Kurssiin sisältyy vuosittain kaksi seminaarijaksoa, etukäteistyöskentelyä sekä oman työn kehittämistyö. Koulutuksen järjestävät Kirkon Koulutuskeskus, Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyö ja hiippakunnat. Tarkat tiedot koulutuksesta, kustannuksista ja sisällöistä löytyvät tämän lehden vuoden 2006 koulutuskalenterista (osa A: Täydennyskoulutus ja neuvottelupäivät, kohta 2: Diakonia ja yhteiskuntatyö; kansainvälinen diakonia). Sisko Rantalankila sai koulutuksesta uutta puhtia Diakoniatyöntekijä Sisko Rantalankilan osalta diakonian viranhaltijoiden erityiskoulutus päättyy tänä syksynä. Sisko on ollut kirkon virassa 21 vuotta. Melkein koko työuransa hän on tehnyt Munkkivuoren seurakunnassa, ja eläkeikään on reilut viisi vuotta. Hän hakeutui koulutukseen monestakin syystä. Kaipasin uusia haasteita, jotta jaksaisin olla täysipainoisesti työssä eläkeikään saakka. Lähes kaksikymmentä vuotta seurakunnan ainoana diakoniatyöntekijänä tyhjentää takin. Kun koulutus alkoi, olin vastikään saanut uudet työtilat, ja tarvitsin myös konkreettisia eväitä toiminnan käynnistämiseen, Sisko Rantalankila toteaa. Erityiskoulutus on kolmivuotinen, ja sen aikana tehdään oman työn kehittämistehtävä. Siskolle aiheen valinta oli helppo: toiminnan käynnistäminen uusissa toimitiloissa. Tehtävä vaati aikaa, mutta koulutuksessa vetäjät sanoivat, että se on tarkoitus tehdä työajalla. Se tuntui hyvältä, Sisko sanoo. Tekemisten kirjaaminen kannattaa Sisko Rantalankila oppi koulutuksessa, että diakoniatyöntekijöidenkin kannattaisi kirjata tekemisiään ylös paljon enemmän. Toimintakertomukset eivät kerro kaikkea. Aluksi pohtiminen ja asioiden kirjaaminen tuntuivat vievän aikaa joltakin tärkeämmältä, mutta kun itselleen antoi luvan siihen, se tuntuikin tosi hyvältä. Omiin muistiinpanoihin on hyvä palata silloin, kun työ takkuilee ja tuntuu, ettei mikään mene eteenpäin. Niistä näkee, miten paljon asiat ovat edenneet! Sisko pyrkii nyt pitämään yllä koulutuksessa opittuja käytäntöjä. Ne liittyvät suurelta osin ajankäyttöön; hän aikoo esimerkiksi ottaa aikaa ammattikirjallisuuden lukemiselle. En ole enää koko ajan menossa tukka putkella jonnekin. Yritän joka päivä varata ajan myös kirjaamistehtävilleni, kuten tilastoinneille. Erilaisten ryhmien ja tapahtumien suunnitteluun pyrin myös varaamaan reilusti aikaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Toisaalta kurssilla oppi myös armahtamaan itseään. Kun kehittämistehtävä ei edistynyt niin kuin olin suunnitellut, piti oppia sallimaan itselleen myös epäonnistumiset, Sisko sanoo. Jos hän jotakin olisi koulutuksesta kaivannut lisää, se olisi ollut vielä tarkempi syventyminen tiettyyn diakonian aiheeseen. Minua olisi kiinnostanut sielunhoidon teema enemmänkin. Kaiken kaikkiaan Sisko Rantalankila on koulutuksen antiin tyytyväinen. Suosittelen sitä kaikille diakoniatyöntekijöille, jotka pohtivat työnsä kehittämistä ja työssä jaksamista. Koulutus antaa eväitä molempiin. 15

16 ajankohtaista... K ASVATUS Koonnut Raine Haikarainen ja Leena Heinonen 16 Päivähoidon uskontokasvatuspäivä Perjantaina Kirkon toimitalon juhlasalissa Helsingissä, Satamakatu 11, 7. krs. Päivä on tarkoitettu päivähoitohenkilöstölle sekä seurakuntien päivähoitoyhteyksiä hoitaville työntekijöille. Ohjelma: 9.30 Tulokahvi Taivas avautuu. Päivän avaus, Kristiina Cleve, Tiina Kangasmaa ja Heljä Petäjä Täyttä elämää. Uskontokasvatus musiikin keinoin, päiväkodinjohtaja Maarit Raitala Uskontokasvatus liikunnan keinoin, suunnittelija Elina Pulli, Nuori Suomi Lounas Jatkamme täynnä elämää. Uskontokasvatus kirjoin ja kuvin, kirjailija/kuvittaja Katri Kirkkopelto Kahvi Taivaallista tarpomista. Osallistujien omat ajatukset Nyt matkaan. Päivän päätöshetki, Kristiina Cleve, Tiina Kangasmaa ja Heljä Petäjä Järjestäjät: Lastentarhanopettajaliitto, Kirkon kasvatus ja nuorisotyö, Seurakuntien Lapsityön Keskus Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Seurakuntien Lapsityön Keskus/Milla Nevanlinna, p. (09) tai ilmoittautuminen@lastenkeskus.fi Mitä kuuluu kokoava työ? Helsingin hiippakunnan, Vantaan seurakuntayhtymän ja Porvoon rovastikunnan nuorisotyön yhteinen teemaseminaari torstaina Heinolassa. Seminaarin aikana etsimme ideoita ja malleja, joilla voisimme uudelleen innostua ja rohkaista toisiamme nuorten kokoavaan toimintaan. Mukaan kutsutaan nuoriso- ja varhaisnuorisotyöntekijät Vantaan rovastikunnan ja Porvoon rovastikunnan alueelta (Helsingin seurakuntayhtymän nuorisotyöntekijöillä on samaan aikaan oma seminaari). Alustava ohjelma: Yhteiskuljetus lähtee Vantaankoskelta klo 8.30, Tikkurilan asemalta klo 8.45 ja Hakunilan kirkolta klo Matkan aikana kuulumisten kertomista ja tutustumista Messu Heinolan kirkossa Lounas Yhteinen työskentely Nuorisotyönjohtaja Kari Lähdesmäki johdattelee aiheeseen Heinolan työntekijät kertovat kokemuksiaan omasta toiminnasta ja siitä, mikä on menestyksen salaisuus KUA:n Vastuuviikon ja Yhteisvastuun nuorten-ilta yms. materiaalien esittelyä Työskentely kahdessa ryhmässä: Nuorten Keskus ry:n kokoavan nuorisotyön materiaalituottaja, pastori Heli Pruuki kertoo, mitä on tulossa materiaalirintamalla ja miksi Varhaisnuorisotyöntekijöille oma kanava Tutustumista heinolalaiseen elämänmuotoon ja kaupunkiin Päivällinen intiimin irlantilaisessa miljöössä (Cronin s Cafe and Guesthouse) Paluu takaisin ja perillä n. klo Seminaarin hinta on matkoineen ja ruokailuineen 60 e. Ilmoittautumiset 5.9. mennessä birgitta.pajunen@evl.fi tai (09) Tiedustelut hiippakuntasihteeri Raine Haikarainen, (09) tai

17 Kerhonohjaajapäivät Myyrmäessä lauantaina Kerhonohjaajapäivät on tarkoitettu Helsingin ja Espoon hiippakuntien seurakuntien vapaaehtoisille kerhonohjaajille ja varhaisnuortenleirien isosille. Teemana on Matka jatkuu ja kokouspaikkoina Myyrmäen kirkko (Uomatie 1, Vantaa, Louhelan aseman vieressä, M-junalla kätevästi) ja Uomarinteen koulu. Ohjelma: 9.15 Ilmoittautuminen Myyrmäen kirkolla Avajaismessu Kanavat eri pisteissä * 1. Matka menneisyyteen larppaus kerhossa (Ville Kilkkinen) * 2. Matka Raamatun maailmaan askartelua (Mirka Mäkipää ja Miikka Väyrynen) * 3. Ruokamatka pientä purtavaa ja ruokatapoja Afrikasta (Pirjo Kettu) * 4. Ain laulain matkaa teen kitara kainalossa (Pekka Nappar) * 5. Lapsia matkalta kansainvälinen lapsi kerhossa (Anna Hyvärinen) * 6. Matkaeväänä hartaus voimantuojat ja voimanviejät (Jouko Saari ja Nina Nurmi) * 7. Jo matkaa tehneet yli 18-vuotiaat kerhonohjaajat (Seppo Lehtinen) * 8. Minun kerhomatkani sitoutuminen kerhonohjaajana (Jukka Jylhä) * 9. Seikkailumatka luontoon ideoita ulkoiluun ja retkeilyyn (Pauli Räisä ja Timo Pietiläinen) * 10. Matkalla maaliin tutustu salibandyyn (Terho Kettunen) Ruokailu Kanavat jatkuvat Työntekijätapaaminen Lauantai-illan Huumaa Uomarinteen koululla Hinta: 15 /hlö (PTK:n jäsenseurakunnat), muut 20 /hlö. Lisätietoja Outi Kivistö, p , Iris Sotamaa, p. (09) ja Jukka Jylhä, p Ilmoittautuminen: Sitova ilmoittautuminen henkilötietoineen mennessä: jukka.jylha@ptk.fi. Järjestäjät: Espoon ja Helsingin hpk:t, PTK ja Helsingin Uudenmaan piiri ry, SLS, Vantaan NMKY, KO, Vantaan seurakuntayhtymä ja Vantaankosken seurakunta Käytännön työkaluja Kotikirkkoviikon toteuttamiseen Syyskuussa seurakuntien lapsityölle, kanttoreille ja kirkkoherroille lähetetään Kirkkopedagogiikan opas. Sen materiaalipaketissa on käytännön ideoita mm. tuomiosunnuntain ja 1. adventin perhemessuihin ehdotus vanhempainillan ohjelmasta, jota voi soveltaen käyttää yhteistyössä päivähoidon ja koulun kanssa kristillistä kasvatusta ja kotikirkon merkitystä käsittelevä alustus ideoita eri-ikäisten kirkkovierailuihin. Lisätietoja osoitteesta Rippikoulutyöstä vastaavien neuvottelu Yhteinen neuvottelupäivä Espoon ja Helsingin hiippakuntien seurakuntien rippikoulutyöstä vastaaville järjestetään torstaina Siuntion kirkossa ja kylpylässä. Alustava ohjelma: Messu, Siuntion kirkko Lounas, Siuntion kylpylä Pedagoginen rakkaus, opettaminen ja kasvattaminen. Apulaisprof. Simo Skinnari (Turun yliopisto) Päiväkahvi Rippikoulun paikallissuunnitelma ja muuta ajankohtaista asiaa Mahdollisuus saunomiseen ja uimiseen Illalllinen Neuvottelupäivän päätös Neuvottelupäivän hinta ruokailuineen on 40 euroa. Hinta ei sisällä matkoja. Helsingin hiippakunnan työntekijöiden ilmoittautumiset mennessä birgitta.pajunen@evl. tai faksi (09) Tiedustelut Raine Haikarainen p. (09) Tarkennettu ohjelma hiippakunnan kotisivuilla. Tervetuloa perehdyttämispäivään kapituliin Viimeisen vuoden aikana työnsä aloittaneet työntekijät kutsutaan perehdyttämispäivään tuomiokapituliin tiistaina Ohjelma löytyy Ajankohtaista yhteistä -palstalta. 17

18 Paikallinen suunnitelma rippikouluun Rippikoulusuunnitelma vihkosen tarkkanäköinen lukija on saattanut huomata sivulta 37 pari lausetta, joissa puhutaan paikallisesta rippikoulusuunnitelmasta. Mistä suunnitelmasta oikein on kysymys? Kysymyksessä on merkittävä hanke, joka toteutuessaan tulee yhtenäistää seurakuntien rippikoulukäytäntöjä, selventää vastuukysymyksiä sekä toivottavasti myös lisää rippikouluopettamisen motivaatiota. Näin ainakin on koettu siellä, missä paikallisen suunnitelman tekemiseen on ryhdytty ja sitä noudatettu. Paikallisessa suunnitelmassa (PKS) on tarkoitus tehdä mm. kartoitus rippikoulun toimintaympäristöstä, kuten ikäluokan suuruudesta, yhteyksistä kouluihin ja paikallisista erityispiirteistä. Samoin selvitetään, kuinka seurakunta tarjoaa tasapuoliset mahdollisuudet rippikoulun käymiseen, miten rippikoulusta tiedotetaan ja miten vastuut on jaettu. PKS:n edellytetään sisältävän myös turvallisuusja kriisisuunnitelman. Helsingin ja Espoon hiippakuntien yhteinen työryhmä on esittämässä, että PKS-suunnittelu voisi käynnistyä syksyllä 2006 ja suunnitelmat olisivat valmiina vuoden 2007 alkuun mennessä. Pyrkimys on, että kaikissa seurakunnissa olisi hyväksytyt suunnitelmat vuoden 2007 lopussa. Hiippakunnat tulevat antamaan ohjeita suunnittelun käynnistämiseksi ja prosessin jatkamiseksi. Myös olemassa olevista suunnitelmista jaetaan tietoa. Nimensä mukaan paikallisuuden on oltava vahvasti esillä PKS:ssä ja työntekijöiden on voitava tukeutua sen määrittelemiin pelisääntöihin. Parhaimmillaan PKS on tärkeä tuki rippikoulua pitävälle työntekijälle. Erityisesti uusien työntekijöiden perehdyttäminen helpottuu, kun seurakunnassa on sovittu selvät sävelet rippikoulun käytännön toteutuksesta. (RH) 18 RADIO ylittää rajat, RISTI murtaa muurit Kristillistä esineistöä kaikilta mantereilta Tuemme kristillisiä radioohjelmia Aasiaan, Afrikkaan ja Eurooppaan. Tule mukaan! ristejä ikoneja kuvia lahjoja krusifiksejä erikoiskynttilöitä opetusmateriaalia liturgista esineistöä S A N A N S A A T T A J A T Munckinkatu 67, PL 13, HYVINKÄÄ (019) , sansa@sansa.fi K-UOP TRIMEERI OY Eerikinkatu 12, Helsinki Puh.(09) , faksi (09) m.berchtold@trimeeri.inet.fi

19 Koulutamme Seurakuntaopistolla Tule syksyn koulutuksiin! Lapsen hengellisen kasvun tukeminen spiritualiteettikoulutus (10 ov) Koulutuksen tavoitteena on työntekijän hengellisen ohjaajaroolin syventäminen ja näkökulmien avaaminen lapsen hengellisen kasvun tukemiseen. Teemoina mm lapsi ja Raamattu, leikki ja rukous, jumalanpalveluskasvatus ja kotien hengellisen elämän tukeminen. Kouluttaja: Eero Jokela Lähijaksot: , , , Hinta: 450 euroa + täysihoito Perhekerhotyön kehittäminen: Musiikki ja leikki Aivan uudet lastenlaulut, musiikki, leikki ja draama työvälineiksi lasten ja perheitten yhteisiin tilanteisiin. Kouluttajina: Jukka Salminen ja Tiina Kangasmaa, SLK Ajankohta: Hinta: 120 euroa + täysihoito Päivähoidon uskontokasvatuksen mentorikoulutus (5 ov) Kohderyhmä: seurakuntien päivähoitoyhteyksistä vastaavat ja päivähoidon henkilöstö. Mikä on mentoroinnin tehtävä päivähoidon uskontokasvatuksen tukemisessa sekä päivähoidon ja seurakunnan yhteistyön kehittämisessä? Järjestäjät: KKN, SLK ja SLI. Lähijaksot: ja Hinta: 250 euroa + täysihoito. Lastensuojelun tukihenkilökurssi Lastensuojelun tukihenkilökurssi tarjoaa perustietoa lasten ja nuorten tukemisesta ja antaa valmiudet lastensuojelun tukihenkilönä tai tukiperheenä toimimiseen. Kurssille tulevat haastatellaan etukäteen. Kohderyhmä: Lastensuojelun tukihenkilöksi tai tukiperheeksi haluavat. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: järjestösihteeri ja kouluttaja Johanna Syrjänen, Ehjä ry , Järjestäjät: Seurakuntaopisto ja Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry Ajankohdat: ja Perhekerhotyön peruskoulutus Koulutus antaa perusvalmiudet perhekerhon ohjaamiseen. Sisältönä työn lähtökohdat ja menetelmät, ohjelmien suunnittelu ja toteuttaminen sekä aikuisen ohjaamisen menetelmät. Kohderyhmä: Perhekerhotyötä aloittavat. Ajankohta: Hinta: 250 euroa +täysihoito Godly Play Godly play on montessoripedagogiikkaan perustuva, havainnollinen Raamatun kerrontamenetelmä lapsille ja aikuisille. Ajankohta: Hinta: 170 euroa + täysihoito 19 LUOTA SIIHEN, ETTÄ LAPSI RAKASTAA HENGELLISTÄ! Tiiviisti ja tehokkaasti Perhekerhotyön kehittäminen 2006 Aikuinen ryhmässä Ajankohta: Hinta: 170 euroa + täysihoito Jumalanpalvelus- ja hartauselämä Ajankohta: Hinta: 170 euroa + täysihoito Musiikki ja leikki Ajankohta: Hinta: 170 eruoa + täysihoito Perhekerhotyön peruskoulutus Ajankohta: Hinta: 250 euroa + täysihoito Ilmoittaudu koulutukseen: kirsi.mattila@seurakuntaopisto.fi tai puh. (09)

20 Koulutamme Seurakuntaopistolla Monipuolista ammattitaitoasi 20 Raamatun kertomukset ja draamatarinat Raamatun kertomusten työstäminen draamamenetelmien avulla. Sadut, kertomukset ja musiikki draamatyöskentelyssä. Kouluttajana draamapedagogi Anne Vesterinen. Ajankohta: ja Hinta: 200 euroa + täysihoito Narratiivisen kerronnan kurssi Satujen ja kertomusten merkitys lapsen elämässä. Miten kertoa Raamatun kertomuksia niin, että kuulija voi samaistua kertomuksen päähenkilöön ja kokea hänen kauttaan Jumalan hyvät teot. Ajankohta: Hinta: 170 euroa + täysihoito Lasten sururyhmät - koulutus Lapsen selviytyminen menetyksestä ja surusta esimerkiksi vertaisryhmän avulla. Ajankohdat: ja Hinta: 200 euroa + täysihoito Itsensä ohjaamisen taito Kurssi on tarkoitettu jokaiselle, joka haluaa vahvistaa itseohjautuvuuttaan. Sen keskeisiä teemoja ovat: kun olemme kasvokkain, kun haluaisimme tulla ymmärretyiksi, kun haluaisimme ymmärtää, kun haluaisimme puhua suoraan, kun olemme konfliktissa, kun dialogi toimii. Kouluttajana työyhteisökonsultti Katrina Nepponen. Ajankohta: Hinta: 200 euroa + täysihoito Godly play koulutus Godly play on montessoripedagogiikkaan perustuva, havainnollinen Raamatun kerrontamenetelmä lapsille ja aikuisille. Ajankohtat: ja (molemmissa sama sisältö). Hinta: 170 euroa + täysihoito Nukketeatterin monet mahdollisuudet Nukketeatteri-ilmaisun ja NLP:n mahdollisuudet elämänkokemusten ja kriisien käsittelyssä, satujen, kertomusten ja hartauksien toteutuksissa. Kouluttajina NLP- ja nukketeatterikouluttaja Eija Hyvärinen-Hellberg ja Sinikka Kinnunen. Ajankohta: Hinta: 240 euroa, sis. materiaalit + täysihoito Godly play -kouluttajakoulutus Menetelmä on saanut vankan jalansijan Suomessa. Tule kouluttautumaan asian eteenpäin viejäksi omassa työyhteisössäsi. Ajankohta: Hinta: 250 euroa + täysihoito Kerrontanuket ja Raamatun kerronta Sveitsiläisellä lyijylankamateriaalilla valmistetaan kerrontanukkeja ja toteutetaan niillä Raamatun kertomuksia. Ajankohta: Hinta: 100 euroa + materiaalimaksu euroa + täysihoito Kotimusiikkiviikko, 50-vuotisjuhlaleiri Ajankohta: Lapsi ja toimitukset Lapsen kohtaaminen ja huomioiminen kastetilaisuudessa, avioliittoon vihkimisessä ja hautajaisissa. Ajankohta: Hinta: 150 euroa + täysihoito Toimiva perhe -ohjaajakoulutus Koulutus antaa pätevyyden Toimiva Perhe (TOIPE) kurssien pitämiseen. Käydään kohti parempia perhe- ja muita ihmissuhdetaitoja. Kouluttajina Hetu Saarinen ja Sini Kinnunen. Ajankohdat: ja Hinta:530 euroa sisältäen materiaalin + täysihoito Ryhmätheraplay koulutus vuorovaikutteinen hoivaleikki kuntoutusmenetelmänä lapsiryhmissä Koulutuksessa tutustutaan kasvatuksellisesti kuntouttavaan Ryhmätheraplay menetelmään ja annetaan valmiudet sen soveltamiseksi omassa työssä. Kouluttajana ELTO, Group Theraplay Trainer Sinikka Savola. Ajankohta: Hinta: 230 euroa + täysihoito Tie kolmannelle näyttämölle Tavoitteena pohtia ikääntyvän työntekijän haasteita ja mahdollisuuksia, ymmärryksen kautta muuttumista, liittymisen ja yhteyden merkitystä sekä elämän mielekkyyden säilymistä. Kouluttajana Katrina Nepponen. Ajankohta: Hinta: 200 euroa + täysihoito Ilmoittaudu koulutukseen: kirsi.mattila@seurakuntaopisto.fi tai puh. (09)