Suomen Migreeniyhdistys ry 2/2010

Transkriptio

1 Suomen Migreeniyhdistys ry 2/2010

2 Hoitaa ihoa Lämmittää kylmät jalat Parantaa haavoja ja iho-ongelmia Terapeuttisen hoidon nilkka- ja polvisukat. Pehmeä joustovarsi ilman kumia, väri musta. Hopeakompressiosukka VITAL ei kiristä jalkapöytää ja varpaita. Ilman kumia. Väri hopeanvaalea. 24,90 Varreton hopeasukka uni- ja olosukaksi. Hopeahansikkaat kylmille käsille. 2 parin pakkaus 24,80. Luonnollisesti hoitava hopea riskitön, myrkytön ja ilman haittavaikutuksia Ensimmäisenä Euroopassa: Best4Feet-hopeakuitusukat on hyväksytty lääkkeenomaiseksi tuotteeksi, luokka 1. KÄYTTÖ: atooppinen iho, allergiset ihoärsytykset, dermatiitti, psoriasis, ihosienen hoito, avoimet jalkahaavat, ekseema, diabetes, liikahikoilu, Raynaud-syndrooma/kylmät kädet ja jalat, verenkierto-ongelmat, jalkaturvotukset. VALIKOIMA: Nilkkasukat ja polvisukat 12 % hopeaa. Ohut pehmeä joustovarsi ilman kumia. Väri: musta. Koot: 35-37, 38-40, 41-43, 44-46, Materiaali: 72 % pv/16 % pa/12 % hopeaa. VITAL hopea-kompressio polvisukka lento- ja automatkustajille, seisoma- ja istumatyöhön. Väri: hopeanvaalea. Materiaali: 66 % puuvilla/ 20 % polyamidi/ 5 % elastaani/ 9 % hopeakuituja. Koot: 35-37, 38-40, 41-43, 44-46, SPORT-sukka urheiluun. Ulkoilu/vapaa-ajan sukka diabetesvarrella 9 % hopeaa. Väri: oliivinvihreä. Koot: 35-37, 38-40, 41-43, Materiaali: 70 % pv/21 % pa/9 % hopeakuituja. Varreton sukka, 12 % hopeaa, käytä sellaisenaan tai oman sukan alle hoitamaan. Väri: musta, hopeanvaalea. Koot: 35-37, 38-40, 41-43, Hopeahansikkaat väri: hopeanvaalea. Koko: XXS, XS, S/M, L/XL. Best4Feet on rekisteröity eurooppalainen tavaramerkki ja kuuluu JR International Silver GmbH:lle, Saksa. Kaikki tuotteet CE-merkitty. Maahantuonti: Laiteykköset Oy, Tampere. Tuotetilaukset: gsm Kannattajajäsenemme: Yhteyshenkilöt alueilla Alavus: Seija Jokela Hankasalmi: Senja Härmä , senja.harma@gmail.com Joensuu: Kouvola: Kuopio: Maila Immonen, maila.immonen@gmail.com Lapsiperheiden vertaistuki Anitta Tähti-Niemi, anitta.tahti-niemi@elisanet.fi Saila Vepsäläinen, saila.vepsalainen@uef.fi Lapsiperheiden vertaistuki Lahti: Riikka Vierumäki Lappeenranta/ Imatra: Riitta Nikulainen , riitta.nikulainen@lappeenranta.fi Oulu: Marja-Leena Kinnunen Pori: Eija Lindroos , eijalindroos@kolumbus.fi Rauma: Tuija Uusluoto Salo: Seinäjoki: Tampere: Leena Kanerva , leena@kanerva.fi Marja Vainio, marja.vainio@netikka.fi Riitta Salmi, marjarisa@dnainternet.net Turku: Hilkka Kettinen Vantaa: Rita Pöllänen , rita.pollanen@luukku.com Varkaus: Sirpa Jyräs-Ikonen, , sirpa.jyras-ikonen@suomi24.fi

3 Suomen Migreeniyhdistys ry Migränföreningen i Finland rf Toimisto: Sähköttäjänkatu 2 B, Helsinki Internet: Puhelin: Sähköposti: migreeni@migreeni.org Toiminnanjohtaja Matleena Helojoki , matleena.helojoki@migreeni.org Sisältö Päänsärky-lehti 2/ Yhteystiedot 4... Puheenjohtajan palsta 5... Uutisia meiltä ja muualta 7... Suuresta joukosta lähtee enemmän ääntä Puhelinneuvonta Migreeniyhdistyksen neuvontapuhelin keskiviikkoisin 8 12 tai Tarkista päivystysaika vastaajasta. neuvonta@migreeni.org. Tukipuhelin sarjoittaista päänsärkyä (Hortonin neuralgia) sairastaville Myös sähköpostilla: hortontuki@migreeni.org. Tukipuhelin hemiplegistä migreeniä sairastaville Mirva Vähäsalo, p Hallitus Sirpa Asko-Seljavaara, puheenjohtaja, sirpa.asko-seljavaara@eduskunta.fi Birgitta Huurre, Turku Hilkka Kettinen, Turku Marja-Leena Kinnunen, Oulu Rea Lagerstedt, Porvoo Riitta Nikulainen, Imatra, varapuheenjohtaja Rita Pöllänen, Vantaa Tarja Suomalainen, Lahti Päivi Hölttä, Helsinki, varajäsen Anneli Kiljunen, Lappeenranta, varajäsen Jäsenmaksu Vuonna 2010 jäsenmaksu on 18. Päätoimittaja: Matleena Helojoki Taitto: Leena Kanerva Ky, Paino: Mynäprint Oy, ISSN: Kansikuva: Sirpa Värälä Päänsärkykoulutuksesta puuttuu rahaa Kylmätuotteita jäsenhintaan Särkylääkekoukussa Pohjois-Karjalassa Hidasta elämää Akupunktiohoitoa kipuun Niskalihasharjoitteiden vaikutus migreenipäänsärkyyn Uni on iso osa elämää Voimaannuttava vertaistuki Olet sitä miten ajattelet ODL Neuro Dolores Minun tarinani Poimintoja tiedemaailmasta Aurallista migreeniä sairastavan kannattaa tumpata tupakka Altistaako aikainen kuukautisten alkaminen migreenille? Altistaako lapsen migreeni psyykkisille oireille? Aivojen valkean aineen muutokset eivät korreloi migreeniauraan Sandoz-tiedote Tapahtumakalenteri Palveluhakemisto Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

4 Kesähelteet ja migreeni? Migreenikohtauksen laukaisijoina on monia tekijöitä. Lisäsivätkö kesän ennätykselliset helteet kohtauksiasi? Kerro yhdistyksemme sivuilla, miten poikkeuksellisen lämmin kesä vaikutti sinun migreeniisi ( >Palautteet). Migreeni on yleinen tauti, joten siitä kirjoitetaan runsaasti mediassa. Eräs ikävimpiä julkisuutta saaneita tapauksia tänä kesänä oli lapsen päänsärky, jonka lääkäri tulkitsi migreeniksi, vaikka pojalla oli hengenvaarallinen aivokalvontulehdus. Kyseessä oli paha hoitovirhe. Kuumeinen ja päänsärkyä valittava lapsi ei suinkaan sairastanut migreeniä, vaan vakavaa infektiotautia. Onneksi lapsi pelastui. Uusi terveydenhuoltolaki, joka astuu voimaan ensi toukokuun alussa ja on nyt käsittelyssä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, edellyttää, että ensihoidon eli päivystyksen järjestää sairaanhoitopiiri. Lain yhtenä tavoitteena on parantaa potilasturvallisuutta. Kussakin päivystyspisteessä tulee olla erikoistuvan lääkärin lisäksi pätevän erikoislääkärin konsultaatiomahdollisuus. Lääkäripäivystys tulee järjestää virkasuhteessa julkiseen terveydenhoitoon, joten kokematonkin päivystäjä saa palautetta tekemästään työstä. Uuden lain mukaan potilas saa valita hoitopaikkansa oman sairaanhoitopiirinsä sisällä. Toivottavaa olisi, että jokaisella kansalaisella olisi oma lääkäri, joka tuntisi sekä potilaan, että hänen perheensä. Uskon, että uusi terveydenhuoltolaki tuo paljon positiivista uutta terveydenhuollon laatuun ja potilasturvallisuuteen. Uusitut rakenteet säästävät kustannuksia ja jokainen potilas tulee hoidetuksi oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Hyvää syksyä toivottaen, Sirpa Asko-Seljavaara puheenjohtaja kansanedustaja, professori sosiaali- ja terveysvaliokunnan vpj. Pääkirjoitus Kuva: Eduskunta 4 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

5 Uutisia meiltä ja muualta Migreenistä kirjoitettua Sininen rauhoittaja -jutussa Hanne Pesonen esitteli Glorialehdessä maaliskuussa laventelin. Laventeli on hämmästyttävän aikaansaapa kasvi. Sen on uskottu karkottavan niin pahat henget kuin koit ja kulkutaudit. Se rauhoittaa, laskee veranpainetta ja desinfioi. Eräs 1000-luvulla elänyt saksalaisnunna jätti jälkipolville kiinnostavan migreeniä lievittävän juomareseptin : laventelia vodkan, ginin tai brandyn kanssa. Päänsärky-lehden toimitus on iloinen hoitomenetelmien kehittymisestä sitten 1000-luvun luostarilaitoksen. Murkkumigreeni Kipu on osa elämääni, sanoo pappi ja Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä toukokuussa Eeva-lehdessä Eija Huusarin haastattelemana. Tiheiden ja monen päivän kohtausten kanssa töissä suoriutuminen on todellinen haaste. Se on erittäin invalidisoivaa, vaikka yritänkin olla mahdollisimman vähän töistä pois. Joudun elämään hyvin askeettisesti. Noudatan ruokavaliota johon kuuluu vain kalaa ja ruisleipää, ei lihaa eikä vaaleita jauhoja. Viiniä en ole maistanut kymmeneen vuoteen. Minun pitäisi elää hyvin rauhallista peruselämää, jotta tauti pysyisi siedettävänä. Yritän harrastaa paljon myös sellaista liikuntaa, joka laajentaisi verisuonia, kuten kävelyä, pilatesta ja joogaa. Liian nopeatempoinen kuntoilu taas ei ole hyväksi. Se on minun ristini, eikä se ole läheskään niin raskas kuin monella muulla. Asennemuutos auttoi eteenpäin. Varkautelainen myös basilaarimigreenin oireita kokenut Sirpa Jyräs-Ikonen listaa Kauneus ja Terveys -lehdessä 5/2010 Maarit Vuoriston haastattelemana selviytymiskeinojaan: perhe, liikuntaharrastukset, rentoutusharjoitukset, marjastus ja sienestys sekä opiskelu. Sirpa on hyötynyt myös NLP-terapiasta, jolla pyritään muuttamaan ongelmia aiheuttavat ajatus- ja toimintamallit myönteisiksi ja hyödyllisiksi. Lisäksi hän on tutustunut Silva-menetelmään, joka lisää voimaa, tarmoa ja elämäniloa. Sirpan ajatuksia migreenin kanssa selviytymisestä voi lukea myös tämän lehden sivulla 22. Migreeni ei ole harvinainen ikävuosien välillä, sitä on jopa ¼:lla tämän ikäisistä. Diagnosointi ja hoito ovat kuitenkin hankalia, koska nuoret eivät juuri hakeudu lääkärin vastaanotolle ja jos hakeutuvatkin, taudin tunnistaminen voi yleislääkärin vastaanotolla olla haasteellista. Esiintymistiheys on erilainen ja oireet poikkeavat aikuisten migreenistä. Ne painottuvat usein pahoinvointi- ja vatsaoireisiin. Tämän ikäisillä on tehty vähän kliinisiä migreenilääketutkimuksia, vähemmän kuin 15 triptaanitutkimusta, nekin pääasiassa Floridassa. Tutkimuksen hankaluutena on ollut, että plasebovaikutus on ollut suuri ja peittänyt alleen lääkkeen vaikutusta niin, että tilastoanalyysi on siitä kärsinyt. Koska tutkimustuloksia on näin vähän, Euroopassa triptaaneita ei määrätä alle 18-vuotiaille. Tänä vuonna on ilmestynyt almotriptaanista tutkimustuloksia, jotka tuovat hiukan lisää valoa murkkuikäisten hoito-ongelmaan (Berenson 2010). Kivuttomuuden saavuttaminen ja lääkkeen siedettävyys olivat samaa luokkaa kuin aikuisilla ja hoitotulos parani, jos lääke otettiin nopeasti oireiden alettua. European Headache Federationin tiedotteen toimituskunta toteaa, että murkkuikäiset ansaitsevat hyvän hoidon ja oikeat migreenilääkkeet, jos tavalliset tulehduskipulääkkeet eivät auta. EHF News elokuussa 2010 Migreeniyhdistyksen kyselyt Triptaanien käyttöä koskeva kysely tehtiin tammikuussa, siihen vastasi ennätykselliset henkilöä. Kyselyn tuloksia käytettiin hyväksi, kun yritettiin vaikuttaa Hintalautakunnan päätökseen triptaanien Kela-korvausten palauttamisesta. Kyselyssä kävi ilmi, että on yllättävän monta sellaista migreenikkoa, jolla triptaanit eivät ole vaikutuksen tehossa mitattuna toisiaan korvaavia. Jos käytössä oleva triptaani ei siis tunnu toimivan parhaalla mahdollisella tavalla, kannattaa kokeilla toinen, kolmas, neljäs jne triptaani. Suomalainen migreeniprofiilitutkimus, jota on käsitelty aikaisemmin Päänsärky-lehdessä, antaa myös viitteen siitä, että erilaisiin migreenikohtauksiin on mahdollista ja aiheellista kokeilla vaikutuksen kesto -profiililtaan erilaisia triptaaneita. Keitä me olemme -kysely helmikuussa antoi mielenkiintoisen läpileikkauksen Migreeniyhdistyksen jäsenistöstä. Vastaajien ikä painottui ikäryhmään 31-45, ikään jossa migreeni aiheuttaa eniten haittaa. Päänsärkyä oli keskimäärin 8,6 päivänä kuukaudessa, kohtaus kesti 10,8 tuntia ja tilan haittaavuutta arvioitiin numerolla 2,4 asteikolla 0-5. Migreenisärkyyn ehkä tottuu? Toivottavasti ei kuitenkaan niin, että hoito jää tehottomaksi ja pitkittynyt kipu mahdollisesti ruokkii kroonistumista. Elokuussa avattu unikysely on herättänyt kiinnostusta. Tätä kirjoitettaessa vastauksia on tullut jo 730. Syyskuun alussa vielä ehtii vastata www. migreeni.org -Ajankohtaisissa. Kyselyn tulokset selviävät syksyn aikana. Vastauksien epätieteellinen pikasilmäily osoittaa mm., että monet nukkuvat kovin lämpimässä ja joiltakin unohtuu iltapalan syöminen. Unen laatuun vaikuttavista tekijöistä sivulla 18. Kiitos kaikille vastaajille. Saamme arvokasta tietoa, jonka avulla voimme kohdistaa viestintää oikeaan suuntaan ja käsitellä migreeniä sairastavien tärkeäksi kokemia aiheita. Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

6 meiltä ja muualta meiltä ja muualta meiltä ja muualta meiltä ja muualta meiltä ja muualta meiltä ja Migreeniyhdistyksen jäsenien sanomaa Kyselyissä oli mahdollisuus vapaasti kertoa mielen päällä olevaa. Tässä poimintoja: Miksi migreenilääkkeet eivät ole erityiskorvattavia? Olen sairastanut migreeniä 39 vuotta, rahaa on kulunut hyvin paljon, puhumattakaan inhimillisistä kärsimyksistä ja siitä miten paljon sairaus vaikeuttaa elämää. Estolääkitys on mahdollistanut työssä pysymisen. Pahan sisun omaavana en ole ollut koskaan poissa töistä (yksityisyrittäjä) migreenin takia, vaan olen antanut itselleni luvan potea vasta vapaa-aikana. Onneksi ei ole ollut silmäoireita (särkyä kylläkin). Tosi paha olo on ollut, mutta työ on vaatinut kaiken huomion. Mitä olisin saanutkaan aikaan elämässäni, jos nuoruudessani ja keski-iässäni olisi ollut triptaaneja! Jos joudun työskentelemään kokonaisen työpäivän (7 9 tuntia) päätteellä, on lähes poikkeuksetta seuraavana aamuna migreeni. Olen 42-vuotias mies, ja kärsinyt migreenistä lapsesta saakka. Nyt olen jostain syystä, yllättäen, ollut 4 kk ilman migreeniä. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Aloitin puoli vuotta sitten säännöllisen antioksidanttien syömisen. En tiedä johtuuko tästä vuoden aikana migreeniä, keskimäärin 3 päivänä kuukaudessa, voinkohan enää elää migreenitöntä aikaa? Ehkäisypillerit olivat vahva vaikuttaja aikaisempiin migreeneihini, niiden käytön lopetettuani kohtaukset vähenivät neljäsosaan entisestä. Tästä tulisi saada enemmän tietoa. Farmaseuttina olen nähnyt triptaanien eri merkkien markkinoille tulon alun imigranista lähtien. Mielestäni kannattaa kokeilla toisia vaihtoetoja jos ei yhdestä apua saa. Kerron tämän myös asiakkaalle tarvittaessa ja olen pystynyt kohtalotoverina muutenkin auttamaan. Koska lääkkeiden maksukatto ylittyy jo vuoden ensimmäisellä ostoskerralla (toiseen sairauteen käytettävä lääke), niin mielestäni täysin kohtuutonta joutua maksamaan vielä tällaisia summia! (Ne triptaanit, joista ei saa Kela-korvausta, eivät kartuta myöskään maksukattoon laskettavaa summaa. toim. huom.) Olen aikaisempina vuosina kärsinyt varmaankin särkylääkepäänsärystä. Triptaaneja kului jopa yli 15 kpl/kk. Nykyinen tarve on alle 5 kpl/kk. Olisin valmis maksamaan lääkkeen kokonaan itse siinä tapauksessa, että korvaavat lääkkeet eivät sovi tai auta. Tällä hetkellä ainoa sopiva lääke on korvattava. Toisessa näistä kyselyistä udeltiin myös, mistä vastaaja on joutunut luopumaan: Mm. punaviinistä, joistakin ruuista, välillä joudun myös rajoittamaan jotakin liikuntaa (esim. juoksu). Saunomisesta ilman saunahattua. Olen joutunut vähentämään (kokonaan en ole luopunut, vaan kärsin sitten seurauksista) saunaoluita, yövalvomisia, kahvin juontia. Väitöskirjan tekemisestä ja useasta liikuntalajista. Johtavista työtehtävistä. Migreenikohtauksien seurauksena valikoitunut tarkemmin ystävä- ja kaveripiiri. Kohtaukset sanelevat mahdolliset työt ja harrasteet. Kipu ja aivot Aivot muuntelevat kipuviestejä joko vaimentamalla tai voimistamalla niitä. Muuntelumekanismit toimivat eri tavoin eri henkilöillä. Kipugeenit, sukupuoli ja hormonaaliset tekijät vaikuttavat muuntelumekanismien toimintaan varsinkin migreeni-päänsäryn yhteydessä. Kivun kokeminen on yksilöllistä. Sitä muokkaavat tunteet, odotukset, persoonallisuus ja kokemukset sekä kivun hallintamekanismien tehokkuus. Myös fyysiset tekijät vaikuttavat kipuun. Esimerkiksi keskivartalolihavuus liittyy migreeniin ja krooniseen päivittäiseen päänsärkyyn. Vyötärölle kerääntynyt rasvakudos ei muuta pelkästään ulkonäköä vaan se välillisesti aktivoi kipuhermoja pitkäaikaisissa päänsäryissä ja muissa kiputiloissa. Kivun kroonistuminen muuttaa aivojen rakennetta, eri kipupotilailla eri tavoin. Toistuvasti aivoihin saapuvat kipuviestit herkistävät aivot kivulle. Tämä ilmenee muun muassa allodyniana ja hyperalgesiana. Mitä ovat allodynia ja hyperalgesia? Miten sukupuoli vaikuttaa kivun kokemiseen? Kannattaako kipeän ihmisen uhrata energiaa laihduttamiseen? Onko oma kipu kroonistumisen riskirajalla? Tule ottamaan selvää! Neurofysiologi, FL Marita Sandström luennoi aiheesta syksyn aikana Lappeenrannassa, Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Lappeenranta klo 18, Saimaan Ammattikorkeakoulu, Valto Käkelän katu 3. Helsinki klo 18, Allergiatalo, Paciuksenkatu 19. Tampere klo 18, Yliopisto Pinni B, Kanslerinrinne 1. Turku klo 18, Pääkirjasto, Linnankatu 2. Ilmoittautuminen luennoille viikkoa ennen sähköpostilla toimisto@migreeni.org tai (mieluiten tekstiviestillä). Tilaisuudet toteutetaan yhdessä Suomen Kipu ry:n kanssa. Marita Sandström on mukana myös Kolmoishermosäryn vertaistilaisuudessa Helsingissä, Sähköttäjänkatu 2 B, Itä-Pasila. 6 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

7 muualta meiltä ja muualta meiltä ja muualta meiltä ja muualta meiltä ja muualta meiltä ja muualta Teksti ja kuvat Päivi Hölttä Suuresta joukosta lähtee enemmän ääntä Päänsärkypotilaiden huolet ovat yhteisiä riippumatta kansallisuudesta. Etenkin migreeniä aliarvioidaan ja alihoidetaan, vaikka se yleisyytensä vuoksi aiheuttaa erittäin suuria kustannuksia kärsimyksistä puhumattakaan. Monissa asioissa vaikuttaminen tehdään nyt EU-tasolla, ja siihen pyrkii myös eurooppalaiset päänsärkypotilasyhdistykset kokoava kattojärjestö, European Headache Alliance (lyhenne EHA). EHA yhdistää päänsärkyjärjestöt EHA perustettiin vuonna 2006 lisäämään yleistä tietoisuutta päänsärkysairauksista, ajamaan potilaiden etuja ja viemään heidän viestejään poliittisen tason päättäjille EU:n alueella. Parinkymmenen maan päänsärkypotilaiden yhdistykset, mukana Suomen Migreeniyhdistys ry, kuuluvat EHA:n kokoamaan joukkoon. Järjestö tekee yhteistyötä myös mm. neurologien perustaman Euroopan päänsärkyjärjestön (European Headache Federation, EHF) ja maailman päänsärkyjärjestön (World Headache Alliance, WHA) kanssa. EHA:n tavoitteena on lisäksi parantaa päänsärkypotilaiden hoitoon pääsyä ja elämänlaatua, kouluttaa potilaita, yleisöä ja lääkäreitä ja edistää päänsärkyihin liittyvää tutkimusta. Entsyymin puute yksi migreenin aiheuttaja? Vaikuttaminen lähtee kussakin jäsenmaassa omista lähtökohdista. Potilasyhdistysten toiminta on varsin kirjavaa, mittasuhteiltaan erilaista ja monessa maassa vielä uutta. Henkilökohtaiset, vapaamuotoiset keskustelut jäsenjärjestöjen edustajien kanssa antavat uutta intoa ja ideoita sekä kansalliseen että kansainväliseen työhön. Yhteistyössä opitaan toisilta: mikä naapurilta lainattu toimintatapa voisi olla sovelias oman kansallisen järjestön ja potilaiden tarpeisiin? Madrid toimi kokousisäntänä Kattojärjestö kokosi toukokuussa 2010 Madridiin kansallisten päänsärkyjärjestöjen edustajat asettamaan tulevan toiminnan päämäärät. Erinomaisista käytännön järjestelyistä vastasi Espanjan päänsärkypotilasyhdistyksen edustaja, Elena Ruiz de la Torre. Myös tiedotusvälineiden edustajia oli kutsuttu paikalle, ja ainakin Espanjassa lehdistötilaisuuden anti ylitti uutiskynnyksen laajasti niin televisiossa, radiossa kuin lehdistössäkin. Tapahtuma noteerattiin myös korkealla poliittisella tasolla huolimatta siitä, että samaan aikaan parlamentissa käytiin kiivasta keskustelua Kreikan ja Espanjankin taloudellisesta tilasta. EHA:n ja sitä kautta eri maiden yhdistysten toiminnalle osoitettiin arvostusta, kun parlamentin puhemies, José Bono Martínez, toivotti päänsärkyjärjestöjen edustajat tervetulleeksi opastetulle kierrokselle Espanjan parlamenttitaloon. Sen jälkeen upeassa talossa alkoi yleisötilaisuus, jossa käsiteltiin mm. päänsärkypotilaiden asemaa ja sairastamisen merkitystä yhteiskunnallisesti. Lehdistötilaisuudessa oli esiintyjiä huipulta Madridin lehdistö- ja erillisen yleisötilaisuuden paikallista näkyvyyttä lisäsi se, että puheenjohtajana toimi Espanjan parlamentin terveysvaliokunnan EHA:n tilaisuuden yleisö oli erityisen kiinnostunut espanjalaisen ravitsemustieteen professori Carmen Vidalin alustavasta diamiinioksidaasitutkimuksesta. Migreenikot tietävät hyvin, että jotkut histamiinia vapauttavat ruoka-aineet voivat laukaista migreenin toisilla, kun taas toisille niillä ei ole vaikutusta. Syy tähän ei ole selvillä, mikä oli saanut Vidalin kumppaneineen tutkimaan histamiinia hajottavan entsyymin, diamiinioksidaasin, määrää migreenipotilailla. Alustavassa tutkimuksessa selvisi, että noin puolella migreenipotilaista ko. entsyymin taso oli poikkeuksellisen alhainen. Vidal selvitti, että joskus entsyymin määrä voisi olla riittävä, mutta joku lääke vaikkapa päänsäryn hoitoon käytetty saattaisi estää sen normaalin toiminnan. Silloin pilkkoutumaton histamiini aiheuttaisi jälleen oireita, esim. migreenikohtauksen. Vidal muistutti, että tulokset ovat alustavia, mutta ruoka-aineiden, entsyymien ja lääkkeiden keskinäiset suhteet vaativat paljon lisää tutkimusta. Carmen Vidal Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

8 Päänsärkyä ei pidä piilotella Kokousedustajat toivotti Parlamenttitaloon tervetulleiksi puhemies José Bono Martínez (edessä oikealla), vasemmalla puolellaan EHF:n presidentti Fabio Antonachi ja kokousemäntämme Elena Ruiz de la Torre. Taustalla vasemmalta kokousedustajat Oksana Kozub (Venäjä), Jes Olesen (Tanska), Srdjan Sretenovic (Serbia) ja Eva Ermez (Ruotsi). puheenjohtaja, D. Gaspar Llamazares. Hänen avaussanansa osoittivat hyvää päänsärkytietoutta ja käsitystä siitä, miten suuri haitta esimerkiksi migreeni on niin potilaalle kuin kansantaloudelle. Lääkärin pohjakoulutus ei näyttänyt poliitikkona unohtuneen! EHA:n pesidentti, Aurey Craven, toivotti osallistujat tervetulleiksi ja muistutti, että päänsäryt ovat suuri taakka, jonka helpottamiseen tarvitaan sekä taloudellisia että inhimillisiä voimavaroja. Lehdistötilaisuus tarjosi yleistajuisen tietopaketin päänsäryistä ja päänsärkypotilaiden tilanteesta tämän päivän Euroopassa. Tanskalaisprofessori Jes Olesen muistutti, että migreeni on toiseksi tai kolmanneksi kallein neurologinen sairaus. Luulisi, että näin kalliin sairauden tutkimukseen olisi taloudellisia resursseja, mutta näin ei ole. Alle 10 % neurologian tutki musvaroista menee päänsäryn tutkimukseen. Yksi syy voi olla, että päänsärky on niin tavallinen sairaus, että sitä ei pidetä kovin kummallisena. Kuitenkin 5 %:lla päänsärkypotilaista on erittäin paha, invalidisoiva särky. Se on suuri joukko ihmisiä, ja varsinkin heitä pitäisi pystyä auttamaan enemmän. Tutkimukseen tarvitaan rahaa, jyrisi Olesen. Rahoituksen puute rajoittaa etenemistä kohti parempia hoitoja. EHA:n Madridin kokouksen järjestelyistä vastannut Elna Ruiz de la Torre (toinen vas.), vasemmalla puolellaan Espanjan parlamentin terveysvaliokunnan puheenjohtaja, D. Gaspar Llamazares, ja oikealla puolellaan professori Jes Olesen, EHA:n presidentti Audrey Craven sekä europarlamentaarikko Nessa Childers. EHF:n italialainen presidentti, Fabio Antonachi, kertoi EHA:n kahdeksassa maassa (mm. Suomessa) toteuttamasta Euroopan päänsärkyjärjestöjen kyselytutkimuksesta. Noin 60 % potilaista oli hoitoon tyytymättömiä. Suuri ongelma oli se, että yleislääkärit eivät tuntuneet tietävän päänsäryistä tarpeeksi, jolloin mahdollisesti toimivakin lääkitys jäi saamatta. Aina hakeutuminen neurologin hoitoon tai päänsärkykeskukseen ei ollut mahdollista joko hoidon huonon saatavuuden tai kalleuden vuoksi. Potilaat kokivat, että lähes puolet lääkäreistä ei ymmärtänyt, miten suuri haitta päänsärky useimmiten migreeni potilaalle on. Hoito saattoi viivästyä vuosikausia, osaksi siksi, että seurantaa ei ollut järjestetty. Kaikki tämä on tuttua meilläkin. Suomessa kuitenkin hoito näytti olevan keskimääräistä paremmalla tasolla, sillä hoitoon tyytymättömien määrä oli parikymmentä prosenttia keskiarvoa alhaisempi. EHA ja EHF työskentelevät yhdessä epäkohdan korjaamiseksi. Hoitoon pääsyn parantamiseksi tarvitaan poliittisia päätöksiä ja linjauksia, EHF:n presidentti, neurologian erikoislääkäri Antonachi sanoi. Tutkimuksen tulokset onkin esitetty Europarlamentissa vajaa vuosi sitten. Antonachi ohjeisti potilaita: Älkää piilotelko päänsärkyä, tehkää se näkyväksi. Kertokaa, miten se käytännössä vaikuttaa elämäänne ja vaatikaa hoitoa! Potilasyhdistysten roolin ja yhteistyöhalun Antonachi näki erittäin tärkeäksi: Italiassa järjestetään vuosittain tempauksia, joissa päänsärkytietoutta levitetään yleisölle. Kutsumme niihin mukaan myös poliittisia päättäjiä. Päänsärkypotilasyhdistykset meillä on kolme 8 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

9 Suuresta jo Älkää piilotelko päänsärkyä, tehkää se näkyväksi. Kertokaa, miten se käytännössä vaikuttaa elämäänne ja vaatikaa hoitoa! alueellista yhdistystä auttavat mielellään esimerkiksi koulutuksessa. He etsivät meille esimerkiksi sopivia potilaita, kun teemme lyhyitä opetusvideoita päänsäryistä. Potilasjärjestöt tekevät hyvää työtä alueillaan, mutta laajempia joukkoja tarvitaan vaikuttamiseen EU-tasolla, valotti Antonachi haastattelussa yhteistyötä potilasjärjestöjen kanssa. Europarlamentissa on ystävä EU:n Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaan (ENVI) kuuluva irlantilainen europarlamentaarikko Nessa Childers omistautui Madridissa päänsärkypotilaiden huolille. Hän kertoi psykoterapeuttikoulutuksensa antavan hyvän taustan migreenipotilaiden kärsimysten ja kokemusten ymmärtämiseen. Vaikuttaminen Europarlamentissa ei hänen mukaansa ole kuitenkaan helppoa eikä nopeaa. Terveysasiat ovat lisäksi useimmiten kansallisia kysymyksiä. Se, että asiat ovat monimutkaisia, ei ole veruke sille, että ei tekisi mitään, sanoi Childers haastattelussa. Entä voisiko kaivattua tutkimusrahoitusta löytyä EU:sta? Kyllä siellä tutkimusrahaa on, joskin nyt paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Täytyy selvittää, olisiko mahdollista päästä siihen käsiksi. Päänsärkypotilasyhdistysten tulisi edelleen kerätä tietoa Euroopasta ja antaa sitä eteenpäin päätösten ja tiedottamisen pohjaksi. Turha ujous ei auta: politiikassa on pidettävä melua! Vaikutusmahdollisuudet Europarlamentissa ovat paljolti henkilökohtaisessa kabinettitoiminnassa. Mepit voivat pitää omia kokouksiaan ja viedä tietoisuutta asioista, vaikkapa migreenistä, eteenpäin. Asiaa täytyy myös jollakin tasolla käsitellä, jos kirjallisen julistuksen allekirjoittaa viisikymmentä meppiä, selvittää Childers. Minä lupaan olla päänsärkypotilaiden äänitorvena Europarlamentissa ja ajaa heidän asioitaan parhaan kykyni mukaan siellä, hän julisti yleisötilaisuudessa. Mitenkähän saisimme omat meppimme mukaan toimintaan? Poimintoja Madridin manifestista Madridin julkilausuma muistuttaa, että WHO:n listalla migreeni on naisilla 12. eniten ja kaiken kaikkiaan 19. eniten työkyvyttömyyttä aiheuttava EHA haluaa hallitusten ja eurooppalaista terveyspolitiikkaa tekevien tunnustavan migreenin krooniseksi, heikentäväksi ja invalidisoivaksi sairaudeksi. lisäävän hoitoon ja tukipalveluihin voimavaroja niin, että päänsäryt hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. lisäävän terveydenhoitohenkilöstölle ja potilaille tarkoitettua päänsärkykoulutusta ja yleistä tietoisuutta päänsäryistä. edistävän migreenin ja muiden päänsärkyjen ja niiden lääkitysten tutkimusta. työskentelevän potilaiden elämänlaadun lisäämiseksi erityisesti työpaikoilla, sillä se vähentää poissaoloja ja lisää työtehoa. EHA:n tavoitteet ovat korkealla EHA on asettanut seuraavan viiden vuoden toiminnalleen tiukat päämäärät. Kattojärjestö toimii paljolti kansallisten yhdistystensä kautta, mutta ohjelmaa katsoessa voi vain todeta, että siinä toiminnassa kelpaa olla mukana! Hoitoon tyytyväisten päänsärkypotilaiden lukumäärän pitäisi nousta nykyisestä 40 %:sta 70 %.iin. Jokaisen migreenipotilaan pitäisi saada ensimmäisellä hoitokäynnillä selvitys tilastaan ja tarvittava hoito. Kaikkien päänsärkysairauksia potevien pitäisi saada tarkkaa tietoa ja tarvitsemaansa tukea potilasjärjestöiltä ja päänsärkyyn perehtyneiltä hoitajilta. Migreeni on tunnustettava invaliditeetin tai työkyvyttömyyden aiheuttajaksi. Jokaisessa Euroopan maassa pitäisi olla ainakin yksi päänsärkyjä hoitava moniammatillinen työryhmä. Kaikissa lääketieteellisissä tiedekunnissa yleislääkäriksi valmistuville pitäisi peruskoulutuksessa olla päänsäryn hoitoa käsittelevä kurssi. sairaus. Pääasiallisena syynä tähän suureen sosioekonomiseen taakkaan pidetään terveydenhuoltosysteemin kyvyttömyyttä tuottaa tehokasta hoitoa sitä tarvitseville. Tehokas hoito on useimmille kuitenkin olemassa. Akuutin kohtauksen hyvä hoito lyhentää työkyvyttömyyttä tai estää sen, ja ehkäisevä hoito voi pitkällä aikavälillä vähentää kohtausten tiheyttä ja vakavuutta. EU:n ja kansallisten hallitusten tulisi kannustaa ja rahoittaa päänsärkytutkimuksia. Euroopan Migreenipäivää (European Migraine Day of Action, EMDA) tulisi viettää (12.9.) kaikissa Euroopan maissa ja Europarlamentissa. Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

10 Teksti ja kuva Päivi Hölttä Päänsärkykoulutuksesta puuttuu rahaa Tanskalaista neurologian professori Jes Olesenia voi luonnehtia päänsärkyguruksi, jonka työ on hyödyttänyt päänsärkypotilaita koko maailmassa. Edelleen hän on mukana: Euroopan päänsärkyjärjestöjen kokouksessa Madridissa hän oli yksi pääesiintyjistä. Olesen perusti Kööpenhaminaan päänsärkykeskuksen jo vuonna 1976, ja siitä lähtien myös päänsäryn tutkimus on Tanskassa kukoistanut hänen johdollaan. Tieteellisten artikkeleiden lisäksi hän on ollut useiden kirjojen kirjoittajana. Kansainvälisen päänsärkyjärjestön (International Headache Society, IHS) päänsärkyjen luokittelu ja diagnostiset kriteerit laadittiin myös Olesenin aloitteesta ja hänen johdollaan. Ensimmäinen versio ilmestyi jo vuonna 1988, ja sittemmin uusien tutkimusten ja havaintojen pohjalta tekstiä on päivitetty moneen kertaan. Mainittu luokittelu on hyödyttänyt lääkäreitä ja heidän potilaitaan kautta maailman. Potilasyhdistys jakaa tärkeää tietoa Professori Olesenin haastattelu tehtiin Madridin kokouksen yhteydessä. Potilasjärjestöjen tapahtumassa oli luonnollista tiedustella hänen ajatuksiaan potilasjärjestöjen toiminnasta. Olesen innostui asiasta: Olen itse asiassa ollut auttamassa potilasyhdistyksen perustamisessa. Yhdistysten yksi tärkeä tehtävä on antaa potilaille tietoa sairaudesta, jotta he voisivat arvioida, saavatko he oikeanlaista hoitoa. Tämä pätee erityisesti puhuttaessa päänsärkysairauksista, koska ihmiset eivät useinkaan tiedä, kuinka paljon me oikeastaan voimme auttaa. Usein myöskään yleislääkärit eivät oikein tiedä, mitä kaikkea voimme tehdä, Olesen selvittää mietteitään. Voi olla, että potilas ei saa tarkkaa diagnoosia eikä sitten oikeata hoitoakaan. Kun potilasyhdistys informoi potilaita, he tietävät paremmin, mitä voivat odottaa. Jos yleislääkäriltä ei saa hyvää hoitoa, potilaat voivat mennä jonnekin muualle tai pyytää lähetettä spesialistille. On useita terveydenhuollon ammattilaisia, jotka voisivat löytää päänsärkypotilaita ja ohjata heitä eteenpäin, vaikka eivät itse heitä hoitaisikaan. Ainakin yleislääkärit, hammaslääkärit, farmaseutit ja terveyden- ja sairaanhoitajat saattaisivat olla avainasemassa tunnistamaan potilaita, joiden päänsärkysairauden hoito ei ole kunnossa. Mutta miten Jes Olesen päänsärkytietoutta saataisiin levitetyksi laajemmalle? Olesen näkee tässä tehtävää potilasjärjestöille, mutta sekään ei yksin riitä. Siinä on kehittämistä ja opettamista. Yksi mahdollisuus on, että on kansallinen ohjelma päänsärkypotilaiden hoidosta. En tiedä, onko sellaista Suomessa, mutta Tanskassa ja Ruotsissa on virallinen dokumentti Lääkintöhallitukselta. Sitä pitäisi käyttää, ei se kirjahyllyssä auta. Siinä on kuitenkin materiaali, jota kaikki organisaatiot voivat käyttää potilasjärjestöt, apteekit, kaikki. Suomessa vastaava dokumentti lienee Käypä hoito -suositus, joka toivottavasti kuluu ahkerassa käytössä. Opetus on vaikeuksissa Opetukselle on Olesenin mielestä suuri tarve, mutta hän on huolestunut viimeaikaisesta kehityksestä. Valitettavasti koulutukseen ei ole yhteiskunnan rahaa. Aikaisemmin lääketeollisuus sponsoroi kursseja, mutta nyt tämä on tullut paljon vaikeammaksi, koska säädökset ovat niin tiukat. He eivät halua sponsoroida joskus vain siksi, etteivät halua käydä läpi siitä aiheutuvaa paperisotaa uu rahaa Nyt on 10 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti otettu pois mahdollisuus käyttää lääkeyritysten rahaa opetuksen sponsorointiin, mutta muutakaan rahaa ei ole annettu sen tilalle.

11 muodollisuuksien täyttämiseksi. Sama pätee lääkäreihin ja muihin kouluttajiin, joiden on oltava varovaisia: he eivät välttämättä halua opettaa kurssilla, jota lääketeollisuus sponsoroi. Jotta opetus toimisi, pitäisi olla paljon vapaaehtoisia työskentelemään ilman palkkaa. Kiristyneeseen käytäntöön ja sääntöihin on johtanut alkujaan se, että lääkeyritysten ajateltiin koulutustapahtumien yhteydessä vaikuttavan vieraanvaraisuudellaan lääkäreiden mielipiteisiin, jolloin he määräisivät herkemmin potilailleen yrityksen edustamaa lääkettä. Joissakin tapauksissa lääkärit jo joutuivat pohtimaan, täyttivätkö koulutustapahtumassa syödyt kalapuikot ja kahvipulla lahjoman määritelmän. On ollut hyviä syitä laatia tarkat säännöt, mutta niillä on mielestäni ollut paljon negatiivisia vaikutuksia, sanoo Olesen. Nyt on otettu pois mahdollisuus käyttää lääkeyritysten rahaa opetuksen sponsorointiin, mutta muutakaan rahaa ei ole annettu sen tilalle. On ihan ok, että raha ei tule lääketeollisuudelta, mutta julkiselta puolelta olisi sitten annettava vastaava rahamäärä. Silloin voisimme antaa opetusta, joka olisi täysin erossa kaupallisista intresseistä. Tuskinpa sitä koskaan tapahtuu. Siksi pitäisi miettiä, onko lääketeollisuuden suhteen oltu liian ankaria, sillä ei heidän järjestämänsä opetuksen väheneminen ole hyvä juttu. Migreenin diagnostiset kriteerit ovat hyvät Olesen jos kuka on oikea henkilö vastaamaan suomalaisiakin potilaita askarruttaneeseen kysymykseen siitä, miksi IHS:n luokittelussa migreenin diagnostisissa kriteereissä ei mainita hajuherkkyyttä, vaikka siellä on valo- ja ääniherkkyys. Diagnostisiin kriteereihin otetaan niin paljon asioita kuin on välttämätöntä kaikkea ei sisällytetä, koska silloin kriteereistä tulee kovin monimutkaiset. Osmofobiaa (hajuherkkyyttä) ei tarvita, koska se koskee melko pientä osaa potilaista vain % migreenipotilaista ja kriteerit ovat jo riittävän hyvät, kun ne tunnistavat suurimman osan migreenipotilaista. Olesen muistuttaa, että joillakin potilailla voi joskus migreenin yhteydessä olla esimerkiksi mielialan vaihteluita ja parikymmentä muuta oiretta, mutta niitä ei tarvita kriteereihin. Ideaalitapauksessa kriteereiden perusteella pystytään diagnosoimaan kaikki migreenipotilaat, eikä kukaan, jolla ei ole migreeniä, täytä kriteereitä. Tämä ei ole käytännössä mahdollista, toteaa Olesen. Luulen, että nykyisellään kriteereillä tunnistetaan noin 90 % todellisista migreenipotilaista. Jos migreeniä ei ole, suunnilleen sama määrä, 90 %, tunnistetaan ei-migreenipotilaiksi, koska kriteerit eivät täyty. Näitä lukuja tuskin voidaan parantaa. Kun ensin on diagnosoitu potilaat, joilla on migreeni, heidän joukossaan voi sitten tutkia, kuinka monta muuta oiretta heillä on. Se olisi ihan hyvä tutkimus tehtäväksi, sellaista ei ole kukaan tehnyt, lopettaa Olesen ja lähtee, kukaties, kirjoittamaan tutkimussuunnitelmaa. Migreeniyhdistyksen jäsenetutarjous Kylmätuotteita jäsenhintaan Kylmähoitotuotteet voi tilata Migreeniyhdistyksen toimistosta sähköpostitse toimisto@migreeni.org tai gsm-numerosta , mieluiten tekstiviestillä. Kerro tilauksessa nimesi, osoitteesi, tuotteen tilausnumero ja kappalemäärä. Tilaukseen lisätään postituskulut. Tuote Tuotenumero Hinnat sis. alv 23 % (normaalihinta) Kylmäkaulus niskaan, 48 cm ,80 (19,80) Kylmäkaulus niskaan, 24 cm ,00 (13,40) Kylmäpakkaus silmien ympärille, migreenirillit ,40 (13,80) Kylmäpakkaus, pieni koko 16 x 10cm erikoisgeeliä ,70 (6,40) Kylmäpussit, koko 15x28cm, 2 pakkaus, myös lämpöhöitoon ,80 (18,70) Biowärme lämmitin niska-hartiseudulle ,90 (27,70) Kampanjan jälkeen tuotteita voi tilata suoraan Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

12 Särkylääkekoukussa Pohjois-Karjalassa Särkylääkepäänsärky on aikamoinen rangaistus potilaalle, joka vuosikausia on yrittänyt pysyä toimintakykyisenä tiheästä migreenistä tai tensiopäänsärystä huolimatta. Ilman lääkkeitä työhön ei ole pystynyt lähtemään eikä siellä olemaan. Lääkkeen ottaminen on tuonut juuri sen verran helpotusta, että työnteko onnistuu jonkin aikaa. Ja sitten onkin jo ollut pakko ottaa uusi lääkeannos. Särkylääkepäänsäryn, kuten muidenkin tavallista hankalampien päänsärkyjen hoitaminen on vaativaa, eivätkä potilaat aina koe saavansa riittävää apua. Eri puolilla maata asuvat saattavat myös olla eriarvoisessa asemassa. Perusterveydenhuollossa hoidosta ei aina selvitä, eikä erikoissairaanhoitoon pääse. Osa potilaista voi hakea apua yksityispuolelta, mutta näitä palveluja ei ole joka paikassa saatavissa, ja rahaakin tarvittaisiin. pääsee erikoissairaanhoitoon Pohjois-Karjalassa. Me tutkimme päivystyksellisesti käytännössä kaikki, jotka lähetetään. Hoidamme ja ohjaamme potilaan jatkohoitoon useimmiten omalle lääkärille. Jos esimerkiksi Horton-potilaan kipukierre on kovasti pitkittynyt ja potilas on uupunut, eikä kierre laukea hapella, triptaanilla tai muilla lääkkeillä, hänet saatetaan ottaa osastolle tilanteen rauhoittamiseksi, kertoo Saukkonen. Kauan sairastaneet migreenikot puhuvat usein aikakaudesta ennen triptaaneja ja aikakaudesta triptaanien tulon jälkeen. Monille tepsivien lääkkeiden löytyminen näyttää olleen uuden elämän alku. Tämä lienee vähentänyt sairaalan pyrkivien migreenikkojen määrää, mutta heitä on edelleen. Miten näitä potilaita hoidetaan? Anna Maija Saukkonen kertoo toiminnasta Joensuussa: Parin vuosikymmenen aikana sairaalaan otettavien migreenipotilaiden määrä on olennaisesti vähentynyt. Ensiavun tarkkailualueella, jossa potilasta voidaan seurata seuraavaan päivään saakka, annetaan migreenin katkaisuun joko ns. Färkkilän tippa -infuusiota tai Serenase-infuusiota. Tarvittaessa annostellaan muutakin lääkitystä. Usein sitten jo seuraavana aamuna voidaan suunnitella jatkolääkitys ja kotiuttaa potilas. Tarkkailuosastolta hänet yleensä ohjataan omalle lääkärille jatkoseurantaan. Vain silloin kun päänsärky on kroonistunut ja potilas joutuu toistuvasti hakemaan apua sairaalan ensiavusta, hänet otetaan erikoissairaanhoitoon. Migreeniyhdistyksen saaman palautteen perusteella näyttää siltä, että hyvin harvat päänsärkypotilaat pääsevät seurantaan ja hoitoon neurologian poliklinikoille. Millaisia potilaita hoidetaan Joensuussa? Resurssiongelmat vaivaavat meitäkin ja vain rajallinen osa päänsärkyongelmaisista on seurannassa neurologian poliklinikalla. Kyseessä on tuolloin mittava työkyvyn ja/tai lääkehoitojen ongelmatiikka. Osa kroonisista päänsäryistä kärsivistä käy myös kipupoliklinikan arviossa. Sieltä haetaan myös lääkkeettömiä keinoja ja pyritään löytämään elämäntapa-asioista lähtien keinoja kivun hallintaan. Kipupsykologi tekee oman osansa hoito- ja tutkimusringissä. Särkylääkepäänsärystä on vasta viime vuosina alettu puhua enemmän. Nyt vaara jo yleisesti tiedostetaan ainakin päänsärkypotilaiden joukossa. Mutta onko olemassa joku ihmistyyppi, joka on erityisessä särkylääkepäänsärkyriskissä? Ajattelen, että ainakin osa on tunnollisia työssä käyviä, itseään kohtaan vaativia henkilöitä, pohtii Saukkonen. Heidän on toi- Äkillinen ja uusi päänsärky vie helposti sairaalaan aivoverenvuotoepäilynä, mutta jo diagnoosin saaneiden vanhojen päänsärkypotilaiden on usein vaikeampaa saada erikoissairaanhoidon palveluja. Toiminnanjohtaja Matleena Helojoki kyseli Pohjois-Karjalan keskussairaalassa toimivalta neurologian erikoislääkäri Anna Maija Saukkoselta muun muassa, millaisilla kriteereillä vanha migreeni- tai Hortonpotilas Kuva Heikki Hokkila 12 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

13 Särkylääkeko Keskimääräinen aika osastolla lääkepäänsärkyvieroituksessa on 3 5 vuorokautta. sinaan myös vaikea hahmottaa levon ja rasituksen sopivaa suhdetta. Aina hoito ei onnistu poliklinikka- tai tarkkailuolosuhteissakaan. Osastojaksojakin tarvitaan. Onko särkylääkepäänsärky osastolle ottamisen syy? Toisinaan on. Osa ohjautuu osastohoitoon jo suoraan lähetteen perusteella ja osa polikliinisen käynnin jälkeen. Silloin, kun kotona ns. luomumallisesti vieroittuminen ei onnistu, olemme ottaneet osastolle hoitoon, Saukkonen selvittää. Sairaalassa särkylääkevieroituksia tehdään täällä Joensuussa vuosittain alle 10. Arvelisin, että noin puolella potilaista on triptaanien aiheuttama särkylääkepäänsärky. Neurologian erikoislääkäri Anna Maija Saukkonen Jonot ovat tätä päivää lähes kaikessa päivystyksen ulkopuolisessa sairaanhoidossa. Vaikeita päänsärkyjä sairastavat kokevat, että he jäävät jonon hännille, koska sairaus harvoin uhkaa henkeä. Kuinka pitkä jono lääkevieroitukseen keskimäärin on Pohjois-Karjalan keskussairaalassa? Jono riippuu osastomme muusta tilanteesta. Tavallisesti jonotusaika on noin 1 4 viikkoa. Ohjaamme nämä potilaat omalle kuntoutusosastollemme. Kuinka kauan osastohoito särkylääkepäänsäryn vieroituksessa kestää ja mitä sen aikana tapahtuu? Keskimääräinen aika osastolla lääkepäänsärkyvieroituksessa on 3 5 vuorokautta. Tuolloin voidaan antaa kortisonia ns. kortikoiditukihoito jonka annosta vähitellen pienennetään. Toinen vaihtoehto on antaa rauhoittavaa, rentouttavaa ja kiputuntemuksia vähentävää bentsodiatsepiiniä vähitellen alenevin annoksin ja lisäksi mahdollisesti tarvittavaa pahoinvointilääkettä, Saukkonen kuvailee. Hän jatkaa: Fysioterapeuttimme osallistuvat hoitoon antamalla potilaille tilanteeseen sopivia harjoitteita. (ohjaa/antaa NLP tai muun harjoitteen). Joskus käytämme yleissairaalapsykiatrin palveluja, jos hahmotamme selkeästi laajemman tuen tai selvittelyn tarpeen. Estohoito suunnitellaan, kun vieroitus on toteutettu. Tiedetään, että vieroitus ei aina onnistu, tai että potilas onnistuneenkin vieroituksen jälkeen ajautuu uudelleen särkylääkepäänsärkyyn. Monet potilaat ovat pahoitelleet, että vieroituksen jälkeen ei ole järjes- tetty seurantaa. Jos vaikeuksia uudelleen ilmenee, potilaan voi olla vaikeaa saada tukea, ja hän kokee jäävänsä yksin. Niinpä vuoden kuluttua vieroituksesta noin puolta potilaista särkylääkepäänsärky vaivaa jälleen. Joillekin vieroitus tehdään siis toistuvasti. Koska hoito ei ole yksinkertaista, seurannan järjestäminen ja potilaan tukeminen hoitotuloksen ylläpidossa olisi oleellista. Miten asia on hoidettu Pohjois-Karjalassa ja onko osastolla tapahtuvan vieroitushoidon vaikuttavuudesta ja tulosten pysyvyydestä jotakin mittaustuloksia? Mittaustuloksia vieroitushoidon onnistumisesta ei ole. Tuntuma on, että uusiutumisriski olisi samaa tasoa, mitä kirjallisuudessa kuvataan, arvioi Saukkonen. Hieman tarpeen ja halun mukaan olemme kutsuneet potilaita kontrolliin. Kyseeseen voi tulla esimerkiksi kertakäynti, jolloin selvitetään, miten vieroituksen jälkeen on mennyt, ja pitäisikö estolääkitystä muuttaa tai vaihtaa. Siinä viimeistään sovitaan jatkohoitopaikka. Tämä on kyllä haasteellista, sillä omia tuttuja yleislääkäreitä alkaa olla harvassa. Työterveyshuolto toimii osalla erittäinkin hyvin, mikä on ilahduttavaa. Pohjois-Karjalassa ei ole vahvoja perinteitä neurologiseen yksityisvastaanottotoimintaan ja vain osa pystyy kustantamaan itselleen sellaisen mahdollisuuden. Jos omassa terveyskeskuksessa lääkäri vaihtuu usein, katsoisin, että yksityispuolen asiasta innostunut yleislääkäri voisi olla erinomainen vaihtoehto vaikeaa päänsärkyä hoidettaessa, Saukkonen ehdottaa. MH Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

14 Hidasta elämää Organisaatiokonsultti Jalmari Heikkonen kirjoitti huhtikuussa Työterveyslaitoksen Työpisteen Duunitohtori-nettipalvelussa hitaasta elämästä. Slow Food -liike käynnistyi 1986 Italiassa Carlo Petrinin toimesta. Hän kyllästyi pikaruuan voittokulkuun, kun Roomassa Piazza di Spagnalle tuli ensimmäinen pikaruokapaikka. Slow Foodin ajatuksena on tarjota lähiruokaa kaikessa rauhassa nautiskellen. Ruuan tulee olla laadukasta ja mahdollisimman puhdasta. Slow-liike on levinnyt myös monille muille elämän aloille, mm. Slow Travel, Slow Shopping, Slow City ja Slow Life ovat slow-liikkeen alakulttuureja. Muutama vuosi sitten sain idean slow workista. Globalisaatio on kiihtynyt 2000-luvulla ja vauhdittanut työelämän kiihtyvää rakennemuutosta. Sijoittajat hakevat yhä parempaa tuottoa sijoituksilleen ja mahdollisimman nopeasti. Pikavoittojen tavoittelu on kiihdyttänyt myös työelämän tahtia siten, että erilaisia jaksamisongelmia esiintyy yhä enemmän. Mihin tämä lopulta johtaa? Pitäisikö meidän kaikkien miettiä vähän tarkemmin, mikä on kestävää kehitystä ihmisen ja työelämän kannalta? Slow work -ajattelun toteuttaminen on tapa parantaa työelämän laatua. Työurien pidentämisen tarpeesta ollaan liikuttavan yksimielisiä. Mutta miten sitä toteutetaan, siitä ollaan kovin montaa mieltä. Slow work ei ole laiskuutta. Keskittyminen perustehtävän kannalta järkevään ja älykkääseen tapaan toimia voi auttaa hallitsemaan työelämän haasteita. Tehdään asiat kerralla mahdollisimman hyvin. Suunnitellaan kunnolla ja keskitytään olennaisiin asioihin. Käytetään niihin riittävästi aikaa ja huomioidaan paremmin työntekijän tarpeet työssä. Ei hosuta ja touhoteta kaikkien muotivirtausten perässä. Ajan arvostaminen on osa slow work -ajattelua. Se ei tarkoita tarpeetonta hidastelua tai laiskuutta vaan ihmisen perustarpeiden parempaa huomioimista työelämässä. Onnistumisen kokemukset siivittävät meitä eteenpäin kaikessa inhimillisessä toiminnassa. Nämä asiat ovat keskeisiä slow work -ajattelussa. Se ei ole uusi asia vaan paremminkin kadotettu asia, joka tulee löytää uudelleen. Organisaation toiminnassa riittävän selkeän perustehtävän toteuttamisessa tarvitaan hyvää rakennetta ja työn organisointia. Työyhteisöissä tulee olla yhteisesti sovitut pelisäännöt, riittävästi kuuntelua ja aitoa vuorovaikutusta. Tarvitaan avoimuutta työasioissa ja selkeää johtajuutta. Myönteisyys, toisten arvostaminen ja kunnioittaminen sekä yhteistyö ja työn ilo on saatava taas kunniaan. Yhteistyön tekemisen taito osaltaan auttaa meitä menestymään. Eettisyys, vastuullisuus ja sosiaalisen systeemin kestävä kehitys ovat myös osa slow work -ajattelua. Terve hitaus kunniaan, annetaan tilaa enemmän ajattelulle ja palautumiselle. Tehdään työtä huolellisesti ja nautitaan siitä hieman hitaammassa tahdissa. Se voi lopultakin olla paljon tuottavampaa kuin kiireinen ja tarpeettomasti stressaava toiminta. Kuntoutussäätiön uutiskirje 4/2010 esitteli hitauden lähteitä, kirjoja hitaasti kiiruhtamiseen, pysähtymiseen. Esillä on hitausajattelun soveltamisesta niin työhön, matkustamiseen kuin puutarhanhoitoonkin. Vinkit on koonnut informatikko Kirsi Vierula, Kuntoutussäätiö. Slow elä hitaammin Carl Honore Helsinki: Bazar Kustannus, 2010, 3. painos, 308 sivua Jatkuva kiire ja kilpajuoksu kellon kanssa vaativat veronsa; työmme, terveytemme ja ihmissuhteemme kärsivät. Yritämme rentoutua, jotta voisimme nauttia elämästä ja ihmisistä. Elä hitaammin! on manifesti hitaan elämän puolesta. Kirja inspiroi löytämään elämän verkkaisen puolen ja muistuttaa, ettei hidas elämä ole takapajuista. Voit hidastaa tahtia ja silti elää modernissa, kiihkeässä yhteiskunnassa. Elä hitaammin! on opas kaikille niille, jotka haluavat päästä ajan herraksi ja elää mielekkäästi. Kirjassa pohditaan, miten voit löysätä tahtia elämäsi eri osaalueilla. Siinä kerrotaan myös, miksi elämämme on muuttunut nopeatempoiseksi ja mitä hyötyä lukijalle on verkkaisesta tahdista. Olemisen talossa hidastajan vuosi Jaana-Mirjam Mustavuori Helsinki: Kirjapaja, sivua Kirja on tarina elämänmuutoksesta, vuodenkierrosta ja arjen lumouksesta. Se kertoo hitauden, hiljaisuuden ja läsnäolon vallankumouksellisesta ja uutta luovasta voimasta. Millaista on irrottautua kiireestä ja ulkoisten pakkojen pyöritykses- tä? Moni unelmoi omasta ajasta ja mielen vapaudesta. Onko aivan mahdotonta löytää kiireetön elämänrytmi, jossa nauttia kokemisesta, tunnelmista, tilanteista ja askareista hetken voimasta? Oman olemisen talonsa Jaana- Mirjam Mustavuori on löytänyt Bromarvista, Wättlaxin kalastajakylästä. Mustavuorelle elämänmuutos on tuonut enemmän aikaa, vähemmän stressiä. Se on antanut olemisen läheisyyttä, arjen lumousta, leikkisyyttä. Mahdollisuutta olla suhteessa siihen, mitä on, kun kaikkea ei ole koko ajan liikaa. Slow gardening: lustfyllda projekt för den medvetna odlaren Alys Fowler Stockholm: Norstedts, sivua Det här är boken som berättar allt du behöver veta för att få en prunkande trädgård eller balkong till en liten kostnad och med minsta möjliga klimatpåverkan. Slow gardening, som slow food, innebär att man tar sig tid att njuta. Av egenodlade blommor och grönsaker, men lika mycket av att se hur det växer och blomstrar. Det är helt enkelt raka motsatsen till extreme make over och snabba genvägar. Budskapet är enkelt: Trädgård är något du skapar, inte köper. Jobbar du med och inte mot naturen, och undviker 14 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

15 Kirsi-Marja Eloranta Fysio- ja lymfaterapeutti Akupunktiohoitoa kipuun Pirkanmaan Erikoiskuntoutuksessa fysioterapeutin työkaluna jo yli kymmenen vuotta Suomessa on käytetty akupunktiohoitoa kivunhoitona jo yli kolmekymmentä vuotta. Aluksi hoitoa antoivat asiaan perehtyneet lääkärit. 90-luvun puolivälissä aloittivat FYSI ry ja Fysioterapeuttiliitto, yhdessä akupunktiolääkäreiden kanssa, fysioterapeuteille suunnatun akupunktiokoulutuksen. Länsimaisessa akupunktuurissa käytetään kiinalaisten käyttämiä pisteitä, mutta selitysmallit poikkeavat toisistaan. Kiinassahan neuloja käyttävät lääkärit ja akupunktiohoitajat hyvin erilaisiin vaivoihin kokonaisvaltaisesti ja myös ennaltaehkäisevästi. Siellä perinne on tuhansia vuosia vanha. Länsimaissa käytetään selitysmallina kehon omaa kivunlievitysmekanismia monimutkaisine kemiallisine tapahtumineen aivojen ja paikallisen kipukohdan välillä. Kyse on kivunlievityksestä, jonka keho prosessoi itse neulastimulaation avulla. Allekirjoittanut koki ensimmäisen neulahoitonsa 1985 lääkärin antamana Suomen Turussa. Se yksi kerta oli niin vaikuttava, että kun 11 vuotta sen jälkeen sain tietää fysioterapeuttien lääketieteellisestä akupunktuurikoulutuksesta, päätös oli selvä. Tätä haluan oppia ja tehdä. Neulotuksen seurauksena oli välitön kireiden lihasten rentoutuminen niska-hartiaseudussa, yleinen hyvänolon tunne ja energian lisääntyminen. Myöhempinä vuosina olen neulottanut myös itse itseäni siitepölyallergian oireisiin hyvin tuloksin. Takana on tähän päivään mennessä kuitenkin noin 3000 akupunktiohoitoa hyvin erilaisille kuntoutujille työssäni Pirkanmaan Erikoiskuntoutuksessa. Kokemuksen mukaan akupunktiohoito tehoaa hyvin lihasjännityksestä johtuviin kiputiloihin, esimerkkinä jännityspäänsärky. Useat migreeniä sairastavat hyötyvät akupunktiosta. Särky- ja kipujaksot lyhenevät ja harvenevat. Ne voivat olla poissa jopa puolesta vuodesta vuoteen. Raskaana olevilla päänsärkypotilaille akupunktio on turvallinen, lääkkeetön hoitomuoto. Nivelkulumien aiheuttama kipu ja selkäsäryt lievittyvät, neurologisilla kuntoutujilla voi lihajäykkyys vähentyä. Jos kroonisia kiputiloja saadaan lievitettyä VAS-asteikolla kaksi pykälää, on hoitotulos hyvä. Akupunktiohoidon haitat ovat vähäisiä. Poikkeuksellinen väsymys on ehkä yleisin seuraus. Tippa verta voi tulla osuessa pieneen pintalaskimoon. Vakavat haitat ovat harvinaisia ja niiden ehkäisy on tärkeä osa koulutusta. Akupunktuurista voi tulla myös haluttujen vaikutusten lisäksi ns. oheisvaikutuksia: yleistä rentoutumisen tunnetta, unen laadun ja määrän paranemista. Joskus väsyminen voi olla niin voimakasta että neulotuksen jälkeen ei suositella autolla ajoa. Akupunktuurin seurauksena voi olla myös henkilön kokonaisenergian lisääntyminen. Akupunktiohoidossa ihon täytyy olla ehjä ja neulotusalueella ei voi olla voimakkaita tuntomuutoksia. Poikkeuksena ovat selkäydinvammaiset, joita olen neulottanut tuntorajan alapuolelta hyvin tuloksin. Akupunktuurin hyödyt ovat yksilöllisiä, viidesosa ihmisistä ei hyödy akupunktiosta. Sitä, miksi näin on, ei tiedetä. Akupunktuurin vaikutusmekanismit vaativat vielä paljon lisätutkimusta. Suomessa käytettävät neulat ovat steriilejä, kertakäyttöisiä ja eripituisia tarpeen mukaan. Ne ovat pyöreäpäisiä ja ohuita, kärki ohuimmillaan vain 0,15 millimetrin paksuinen. Pituudet vaihtelevat yleisimmin sentistä seitsemään senttiin. Mitä lyhyempi neula on sen ohuempi. Neulan kärki solahtaa ihon läpi kudoksia rikkomatta. Pistämistä pelkäävälle vaivojen hoitamiseen voi käyttää muita fysioterapian keinoja. Terapeutin asiantunteva tieto ja keskustelu neulottamiseen liittyvistä esteistä voi lieventää pistämispelkoa. Pirkanmaan Erikois - kuntoutus Oy Itsenäisyydenkatu 2, Tampere p. (03) att försöka göra allt på en och samma gång, kommer naturen att hjälpa dig på traven. Den här boken presenterar mängder av praktiska förslag på hur du bit för bit blir en gördet-självare med gröna fingrar. Det handlar om jordförbättring, frön och förökning, återvinning och återbruk, hur man skördar och komposterar, planerar och väljer växter. Du får veta vilka växter som trivs var och hur du hanterar skadedjur utan att skada miljön. Dessutom presenteras ett antal kreativa byggprojekt som till exempel en kallbänk av gamla lastpallar, kompostbehållare och balkonglådor. Lisää nettisivuilta The Slow Movement The World Institute of Slowness Slow Food Slow Travel Europe Carl Honoré:n blogi Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

16 Julius Luomajoki, ft (AMK) Niskalihasharjoitteiden vaikutus migreenipäänsärkyyn Migreeni on yksi primaarisista päänsärkysairauksista, jonka oireet ovat päänsäryn lisäksi hyvin yksilöllisiä ja monimuotoisia, mikä voi vaikeuttaa sairauden diagnosointia (Tuchin, Pollard & Bonello 2000). Tyypillisesti migreeni on mielletty neurologiseksi sairaudeksi, jota tavallisesti hoidetaan joko kohtausta estävällä tai kohtausta lievittävällä lääkityksellä (Tepper & Spears 2009). On kuitenkin löydetty näyttöä lääkkeettömienkin hoitomuotojen myönteisistä vaikutuksista, kuten esimerkiksi akupunktiosta, manuaalisesta terapiasta ja biofeedback-hoidoista (Diener ym. 2006; Nestoriuc & Martin 2007; Niere 2002; Tuchin, Pollard & Bonello 2000; Peters Harris 2005). Niskalihasten harjoittaminen hoitomuotona saattaa äkkiseltään kuulostaa hurjalta, koska yksi tunnetuista migreenin laukaisevista tekijöistä on fyysinen rasitus. Toisaalta niskan ja migreenin välisen yhteyden puolesta kuitenkin puhuu akupunktiosta ja manuaalisesta terapiasta saadut tutkimustulokset, koska näissä tutkimuksissa hoidot ovat kohdistuneet niskan alueelle ja kaularankaan. Eräässä kiropraktisessa tapaustutkimuksessa potilaan migreenikohtausten määrä, toistuvuus ja kesto sekä päänsäryn voimakkuus olivat laskeneet manuaalisen terapian sekä fyysisen harjoittelun avulla (Harris 2005). Laadukkaiden tutkimusten vähyys ja tutkimusten ristiriitaiset tulokset aiheuttavat kuitenkin sen, ettei yleistäviä johtopäätöksiä niskan ja migreenin välisestä yhteydestä voida sanoa. Työikäiset naiset tutkimuksen kohteena Kolme Laurea-ammattikorkeakoulun fysioterapian opiskelijaa lähti tutkimaan opinnäytetyössään syvien niskalihasten harjoittamisen vaikutusta migreenipäänsärkyyn työikäisillä naisilla. Osallistujat työhön kerättiin kirjallisten ja sähköisten ilmoitusten avulla sekä opinnäytetyön tekijöiden lähipiiristä. Osallistujien tuli olla työikäisiä naisia, joiden migreeni oli lääkärin diagnosoima eikä heillä saanut olla käytössään migreenin estolääkitystä. Poissulkukriteereinä olivat myös pään ja niskan alueen vakavat vammat ja kasvaimet, kaularangan välilevyn pullistumat sekä diagnosoitu fibromyalgia. Osallistujat arvottiin ennen alkumittauksia satunnaisesti harjoittelu- ja kontrolliryhmään. Tutkimuksen aloitti yhteensä yhdeksäntoista osallistujaa, joista neljä jätti tutkimuksen kesken erinäisistä syistä. Opinnäytetyössä käytettiin mittareina syvien niskalihasten staattista kestovoimaa ja asennonhallintaa mittaavaa viisiportaista CCF-testiä (craniocervical flexion test), niskan toimintakykyä arvioivaa Neck Disability Indexiä (NDI) sekä opinnäytetyön tekijöiden laatimaa kyselyä migreenin luonteesta ja oireista. Erityisesti syvien niskalihasten kestovoimassa ja hallinnassa on huomattu olevan heikkouksia niskakivusta kärsivillä ihmisillä (Jull, Falla, Vicenzino & Hodges 2009; Jull, Kristjansson & Dall Alba 2004). Harjoitteista apua kivun voimakkuuteen Niskan toimintakykyä haluttiin arvioida, jotta nähtäisiin migreenin vaikutukset päivittäisiin toimintoihin. CCF- ja NDI-testit ovat molemmat useissa tutkimuksissa todettu luotettaviksi mittareiksi, joskin näitä mittareita ei ole aikaisemmin käytetty migreenipotilailla. Koska spesifiä migreenikyselyä ei opinnäytetyötä varten löytynyt, tekivät opiskelijat itse migreenikyselylomakkeen. Migreenikyselylomakkeessa selvitettiin migreeniin liittyviä oireita, laukaisevia tekijöitä, kohtausten toistuvuutta, päänsäryn voimakkuutta sekä kohtaukseen käytettävää lääkitystä. Opinnäytetyöhön liittyvät mittaukset suoritettiin kolmessa eri toimipaikassa ja mittaajina toimivat opinnäytetyön tekijät. Tutkimukseen sisältyi alkuja loppumittaukset, joiden välillä harjoitteluryhmä teki syvien niskalihasten voima- ja hallintaharjoitteita kontrolliryhmän ollessa vain seurannan alla. Seurannassa kiinnitettiin huomiota molemmilla ryhmillä migreenikohtausten määrään ja harjoitteluryhmällä tehtyjen harjoitteiden määrään. Harjoitusryhmään kuuluneet osallistujille ohjeistettiin kaksi kotona tehtävää harjoitetta, joiden tavoitteena oli aktivoida yläniskan lihaksia ja vahvistaa kaularangan syviä koukistajalihaksia. Ensimmäinen harjoitteista oli seisten tehtävä silmien liikuttelu, jonka tarkoitus oli aktivoida yläniskan lihaksia. Toinen harjoite oli selinmakuulla tehtävä yläniskan nyökkäysliike, jonka tarkoitus oli vahvistaa kaularangan syviä lihaksia. Tulokset Opinnäytetyön tulosten perusteella voitiin todeta, että niskan lihasten harjoitteilla oli vaikutusta migreenioireisiin. Alkumittauksissa harjoitteluryhmän niskan toimintakykyindeksi oli keskimäärin 11,8 pistettä ja kontrolliryhmän 8,2 pistettä, jotka molemmat tarkoittivat lievää toimintakyvyn haittaa (Vernon 2008). Testissä toimintakyvyn haitta on sitä vakavampi mitä korkeampi saatu pistemäärä on korkeimman mahdollisen pistemäärän ollessa 60. Harjoitteluryhmällä niskan haittaindeksi oli laskenut keskimäärin 50 % ja kontrolliryhmällä 12,5 %. Migreeniin liittyvän päänsäryn voimakkuutta arvioitiin VASjanalla (Visual Analogue Scale), joka on 10 cm pitkä jana, jossa vasen pääty kuvaa täysin kivutonta tilaa ja oikea pääty pahinta mahdollista kipua. Osal- 16 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

17 listuja arvioi kivun voimakkuuden piirtämällä poikkiviivan janalle, jonka jälkeen poikkiviivan etäisyys vasemmasta päädystä mitataan ja saatu etäisyys kuvaa täten kivun voimakkuutta. Koetun kivun voimakkuus oli laskenut harjoitteluryhmällä 22,2 %, joka on tilastollisesti merkittävä muutos. Kontrolliryhmällä vastaava tulos oli laskenut 10,8 %. Kohtausten määrää seurattiin migreenipäiväkirjalla, ja osallistujat arvioivat myös itse kohtausten esiintyvyyttä. Objektiivisia tuloksia kohtausten määrästä ei voitu kuitenkaan luotettavasti analysoida, koska kohtausten määrä ennen seurantaa perustui vain osallistujien subjektiiviseen arvioon kohtausten toistuvuudesta. Osallistu jien arvioinnin perusteella näytti kuitenkin siltä, että harjoitteluryhmällä kohtaukset olivat hiukan harventuneet ja kontrolliryhmällä kohtausten määrä oli jopa lisääntynyt. Syvien niskalihasten kestovoima ja asennonhallinta olivat harjoitteluryhmällä keskimääräisesti parantunut yhdellä tasolla kun taas kontrolliryhmän osallistujilla tulos oli heikentynyt keskimäärin yhdellä tasolla. Lääkityksen suhteen ei osallistujilla ilmennyt muutoksia, vaikkakin yksi harjoitteluryhmän osallistujista oli lopettanut lääkityksen käytön seuranta-aikana eikä toistaiseksi tarvinnut sitä. Kokonaisuudessaan kaikki harjoitteluryhmän osallistujat kertoivat seuranta-ajan jälkeen harjoitteiden tuntuneen hyödyllisiltä, ja hieman yllättävä tulos oli, että moni harjoittelijoista oli itsestään ruvennut kiinnittämään huomiota niskansa asentoon päivittäisissä toimissaan. Kuvio 1: Kivun voimakkuuden muutos alku- ja loppumittauksissa. Opinnäytetyön tulosten merkitystä pohdittaessa tulee huomioida niihin vaikuttavat tekijät. Osallistujien määrä loppumittauksissa oli vain viisitoista, jolloin tilastolliset analysointimenetelmät ovat herkkiä tulosten vaihteluille, eikä näin pienellä aineistolla pystytä myöskään tekemään yleispäteviä johtopäätöksiä. Kahdeksan viikon seuranta-aika oli melko lyhyt, minkä vuoksi harjoitteiden pitkäaikaisista vaikutuksista ei pystytä tämän tutkimuksen perusteella sanomaan mitään. Kysymykseen aiheuttaako niskan toimintahäiriö migreeniä, ei tämän tutkimuksen perusteella voida vastata. Tutkimuksen tarkoituksena ei ollut lähteä kumoamaan vallitsevia käsityksiä koskien migreeniä ja sen patofysiologiaa, vaan yksinkertaisesti selvittää voisiko syvien niskalihasten harjoittelulla vaikuttaa lieventävästi migreenipäänsärkyyn. Teoriassa voitaisiin ajatella, että niskan toimintahäiriöt voisivat olla seurausta migreenistä. Migreenikoh taus pakottaa potilaan usein vuodelepoon ja kohtauksen taustalla saattaa olla kova fyysinen rasitus. Potilas saattaa myös välttää fyysistä rasitusta kohtausten välisenä aikana jos migreenikohtaus laukeaa herkästi, ja tällöin potilaan fyysinen aktiivisuus voi kokonaisuudessaan olla riittämätöntä. Fyysisellä inaktiivisuudella taas on tutkitusti todettu olevan vaikutusta esimerkiksi juuri niskan toimintahäiriöihin (van den Heuvel, Heinrich, Jans, van der Beek & Bongers 2005). Tämän opinnäytetyön toivotaan herättävän mielenkiintoa laajemmille jatkotutkimuksille aiheesta. Laajempi tutkimus voisi sisältää pidemmän seuranta-ajan, jossa migreenikohtauksia seurattaisiin päiväkirjan avulla jo ennen harjoittelun aloittamista, jolloin tieto kohtausten useudesta perustuisi muuhunkin kuin osallistujan arvioon. Myös migreenikohtausten luonnetta voisi selvittää tarkemmin, esimerkiksi arvioimalla jokaisen kohtauksen voimakkuutta yksistään ja siihen tarvittavan lääkityksen määrää. Seuranta-aika voisi pitää myös harjoittelun lisäksi sisällään niskan manuaalista terapiaa, jolla on todettu spesifiin harjoitteluun yhdistettynä olevan selkeästi hyötyä kaularankaperäiseen päänsärkyyn (Bogduk & McGuirk 2006, ). Lihasvoimaharjoittelussa yksi tärkeä tekijä on progressiivisuus, jota tässä opinnäytetyössä ei pystytty resurssien takia takaamaan muuten kuin toistojen määrän nostamisella. Harjoittelun tueksi olisi hyvä saada jokin väline, jolla harjoittelija pystyisi seuraamaan millä tasolla hän tekee esimerkiksi yläniskan nyökkäysliikkeen. Tällöin tulokset CCF-testissä voisivat parantua vielä selkeämmin. Harjoittelu voisi myös edetä johdonmukaisesti kuormituksen nostamisen lisäksi vaikeampiin harjoitteisiin. Lähteet Bogduk, N. & McGuirk, B Management of acute and chronic neck pain an evidence-based approach. Elsevier. Diener, H., Kronfeld, K., Boewing, G., Lungenhausen, M., Maier, C., Molsberger, A., Tegenthoff, M., Trampisch, H., Zenz, M. & Meinert, R Efficacy of acupuncture for the prophylaxis of migraine: a multicentre randomised controlled clinical trial. Lancet Neurology, Vol. 5, McGeeney, B An introduction to headache classification. Techniques in Regional Anesthesia and Pain Management, Vol. 13, Issue 1, 2-4. Nestoriuc, Y. & Martin, A Efficacy of biofeedback for migraine: A metaanalysis. Pain, 128, Niere, K Paind Descriptors Used by Headache Patients Presenting for Physiotherapy. Physiotherapy, Vol. 88, Issue 7, July, Peters Harris, S Chiropractic Management of a Patient with Migraine Headache. Journal of Chiropractic Medicine, Nr. 1, Vol. 4, Tepper, S. & Spears, R Acute Treatment of Migraine. Neurologic Clinics, Vol. 27, Issue 2, Tuchin, P., Pollard, H. & Bonello, R A Randomized Controlled Trial of Chiropractic Spinal Manipulative Therapy for Migraine. Journal of Manipulative and Physiological Therapeutics, Volume 23, Number 2, February 2000, van den Heuvel, S., Heinrich, M., Jans, M., van der Beek, A. & Bongers, P The effect of physical activity in leisure time on neck and upper limb symptoms. Preventive Medicine 41 (2005), Vernon, The Neck Disability Index: State-of-the-art, Journal of Manipulative and Physiological Therapeutics Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

18 Päivi Ukkola, fysioterapeutti, Unikulma Oy Kuva: Unikulma Oy Artikkeli on ilmestynyt aikaisemmin Muistiliiton lehdessä Uni on iso osa elämää Ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat monet eri asiat. Uni, liikunta, ravinto, talous ja ihmissuhteet ovat olennaisimmat kulmakivet hyvinvointia hahmoteltaessa. Nämä kaikki osa-alueet vaikuttavat toisiinsa niin hyvässä kuin pahassa ja ilman yhtä tasapaino laatuelämän osalta järkkyy. Esimerkiksi huonosti nukuttu yö vaikuttaa hormonitoimintaan, joka taas on yhteydessä ruokahaluun ja näläntunteeseen. Toiselta suunnalta tarkasteltuna raha ei tuo onnea, mutta tasapainoinen omaan elämään sopiva taloudellinen tilanne rauhoittaa mieltä. Unen rytmi Ihmisen vuorokausi voidaan jakaa kolmeen jaksoon. Jokainen jakso on kahdeksan tunnin mittainen yksi unelle, yksi vapaaajalle ja yksi työlle. Unen vaiheet ja vaikutus Unesta on uutisoitu paljon lehdissä ja televisiossa viime aikoina. On alettu arvostaa unen merkitystä sekä ymmärtää, kuinka suuria vaikutuksia unella on. Koko ajan käynnissä olevassa yhteiskunnassa on oltava tehokas ja hereillä. Aiemmin on ajateltu, että jos jostain nipistetään lisää aikaa, niin nukkuminen on hyvä kohde. Eihän ihminen silloin kuitenkaan mitään tee. Onneksi tästä ollaan pääsemässä eroon. Ymmärretään, että ihminen tarvitsee unta ollakseen keskittymiskykyinen, oppiakseen uutta ja muistaakseen asioita. Lisäksi unella ja sen puutteella on todettu olevan yhteyttä vastustuskykyyn, stressinsietokykyyn ja moniin sairauksiin. Tietenkin myös fyysiset ominaisuudet kehittyvät unen aikana. Kehon palautuminen fyysisestä rasituksesta, kasvaminen ja uusien taidollisten asioiden oppiminen tapahtuu unessa. Uni voidaan karkeasti jakaa kahteen osaan: syvään eli NREM-uneen sekä vilkeuneen eli REM-uneen. Unen eri vaiheet vaihtelevat nukkumisen aikana ja ne etenevät aikuisella kevyestä unesta syvään uneen ja sieltä takaisin vilkeuneen noin puolentoista tunnin sykleissä. Ihminen tarvitsee kaikkia unenvaiheita oikeassa järjestyksessä ollakseen aamulla virkeä ja levännyt niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. TERVEELLINEN VUOROKAUSIRYTMI Työssä Keskittyminen ja oppiminen (esim. klo 8-16) Tämä ajanjakso on työskentelyn kannalta tehokkainta, mutta myös voimavaroja kuluttavinta aikaa. Aivosi saavat runsaan määrän erilaisia ärsykkeitä. Oppiminen ja muistin käyttö ovat tehokkaimmillaan. Vapaalla Tunteminen ja tyhjentäminen (esim. klo 16-24) Työskentelyn jälkeen aivosi alkavat saada toisenlaisia virikkeitä. Keskittymiskykysi ei enää iltapäivällä ja illalla ole parhaimmillaan ja vireystilasi alkaa laskea. Levossa Latautuminen ja virittäytyminen (esim. klo 24-8) Yöunesi tehtävänä on palauttaa mielesi ja kehosi tasapaino ja antaa uutta energiaa seuraavalle päivälle. Lähteet: Unikulma Oy, Uniopas Mikko Härmä ja Mikael Sallinen: Hyvä uni hyvä työ. Työterveyslaitos. Suomen Unitutkimusseura ry, Kansanterveyslaitos, Markku Partinen, LKT, neurologian dosentti, ylilääkäri: Unen monipuoliset tehtävät Suomen Unitutkimusseura ry, Paula Alhola PsM, Turun yliopisto: Univajeen vaikutus tiedonkäsittelykykyyn Työterveyslaitos, Uniliitto ry, portaali auttaa suomalaisia pysymään terveinä. Keräämme yhteen julkishallinnon, tutkimus- ja asiantuntijalaitosten ja terveysjärjestöjen tuottamia sisältöjä 18 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

19 UNEN VAIHEET hereillä rem torke kevyt uni syvä uni S3 syvä uni S4 unen pituus tunteina UNEN VAIHEET Alkuyöstä syvää unta on määrällisesti enemmän kuin aamuyöstä, jolloin taas vilkeunen määrä lisääntyy ja ihminen valmistautuu myös tulevaan päivään. Vilkeunen aikana etenkin aamuyöstä kevyt heräily on tavallista ja kuuluu asiaan. Unen laatu laskee, jos sen vaiheet häiriintyvät turhaan esimerkiksi jonkin ulkoisen häiriön vuoksi (äänet, valot, epäsopiva patja tai stressi). Syvä uni on fyysisen levon kannalta tärkeää. Silloin täytetään solujen energiavarastoja ja korjataan valveen ai kaisen rasituksen vaurioita. REM-unen aikana (vilkeuni) elimistö aktivoituu: aivojen toiminta on vilkasta ja hengitys, sydämen rytmi ja hormonitasapaino vaihtelevat. Tällöin päivän kokemukset ja tunnetilat järjestyvät ja saattavat kertautua. REM-unessa tapahtuu oppimista, mieleen painamista ja sitä voidaan sanoa myös psyyken lepovaiheeksi. Suurin osa unista nähdään myös tällöin. Syvä uni ja vilkeuni vuorottelevat. Syvässä unessa opitaan tietoja sekä uusia asioita ja REMunella on suurin vaikutus taitojen oppimiseen sekä tunnemuistiin. Unen aikana asioiden mieleen painaminen tehostuu. Unen merkitys korostuu nimenomaan uusien asioiden oppimisessa: opittu aineisto vahvistuu ja painuu mieleen. Unen aikana aivot siirtävät asioita työmuistista käyttö- ja kestomuistiin. Aivojen lisäksi koko keho tarvitsee unta, sillä unella on hyvin tärkeä merkitys terveydelle ja yleiskunnolle. Syvä uni on ihmiselämän kannalta kaikkein välttämättömin univaihe, sillä sen aikana aivojen energiavarastot uusiutuvat: syvä uni lataa akkuja. Syvän unen aikana myös ihmisen immunologiset toiminnot elpyvät. Univajeen vaikutukset On todettu, että kahden tunnin univaje viiden päivän ajan tai yksi valvottu yö vastaavat toisiaan ja toisaalta promillen humalatilaa. 36 tunnin valvominen taas vastaa 1,5 promillen humalatilaa. Unen puute häiritsee erityisesti pitkäkestoista tarkkaavaisuuden ylläpitoa. Valvomisen myötä kyky havainnoida ympäristöä heikkenee, reaktiot hidastuvat ja virheiden määrä kasvaa. Myös ihmisen kyky vastaanottaa, käsitellä ja tuottaa tietoa heikkenee. Pitkän valvomisen ja univajeen vuoksi kyky erottaa merkitykselliset tapahtumat merkityksettömistä heikkenee sekä motivaatio esimerkiksi työntekoon laskee. Muistitoimintoja univaje heikentää niin, että asioiden lyhytkestoinen ylläpito muistissa heikkenee, uusien asioiden oppiminen häiriintyy ja tiedon haku pitkäkestoisesta muistista vaikeutuu. Oman toiminnan suunnittelu huononee ja kynnys ottaa riskejä laskee. Onnettomuuksien ja tapaturmien riski kasvaa. Univajeen myötä mielialassa voi tapahtua muutoksia sekä ärtyneisyys lisääntyä. Unen puute vähentää psyykkistä hyvinvointia ja elämänlaatua. Univaje vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen. Univaje aiheuttaa hormonaalisia ja hermostollisia stressireaktioita, muuttaa hiilihydraattiaineenvaihduntaa ja alkaa heikentää ihmisen kykyä vastustaa esimerkiksi viruksista johtuvia tulehduksia. Monimutkaiset muutokset elimistön aineenvaihdunnassa voivat liittyä ylipainon kehittymiseen ja riskiin saada verenpainetauti, aikuisiän diabetes tai sepelvaltimotauti. Näyttöä on jo siitä, että esimerkiksi vuorotyö ja univajetta aiheuttavat sairaudet lisäävät sepelvaltimotaudin esiintymistä. Miten unen laatua voi parantaa? Ihmiset voivat vaikuttaa uneen tekemällä ulkoiset puitteet mahdollisimman hyviksi ja huolehtimalla omasta terveydestään monipuolisesti. Makuuhuoneen on oltava miellyttävä ja rauhallinen. Ilmanvaihdon on oltava hyvä, jotta happea on riittävästi koko yön ajaksi. Lisäksi makuuhuone olisi ainakin kesäaikaan hyvä saada pimennetyksi, jotta nukkuminen olisi häiriötöntä. Kalustuksen ja värityksen on oltava nukkkujalle mieluinen ja tavaran liiallista määrää kannattaa välttää. Ympäristön on oltava helppohoitoinen, jottei pölyä pääse kertymään hankaliin paikkoihin. Makuuhuoneen tärkeimmän kalusteen, vuoteen, tulee olla käyttäjälleen hankittu. Vuoteen hankinnassa olisi hyvä huomioida kehon rakenne sekä mahdolliset erityisvaatimukset (sairaudet, vammat ym.). Sopivalla vuoteella voidaan vaikuttaa unen laatuun ja tätä kautta kehon palautumiseen. Säännöllisellä, monipuolisella ja riittävällä ravinnolla ja liikunnalla jokainen voi vaikuttaa omaan terveyteensä ja tätä kautta myös nukkumiseen. Yksittäisillä pienillä muutoksilla saa laadukkaan unen lähtökohdat kuntoon. Unessa on valtava voima, josta kannattaa ottaa kaikki hyöty irti joka yö. Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti

20 Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö KK Sari Toppila Voimaannuttava vertaistuki kertomuksia vertaistuesta Tutkimushanke käynnistyy Kasvatustieteen pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia neurologisesti sairaiden ja vammaisten henkilöiden ja heidän omaistensa kertomuksia vertaistuesta. Järjestötyöntekijänä minua kiinnosti, minkälaisia tarinoita ihmisillä on kerrottavanaan vertaistuesta. Varsinaiset tutkimuskysymykseni olivat 1) Mitä neurologisesti sairaat ja vammaiset ihmiset kertovat vertaistuesta? ja 2) Miten neurologisesti sairaat ja vammaiset henkilöt vertaistuesta kertovat? Tarinat tutkimuksen kohteena Tutkimusaineistona oli 33 kirjallista tarinaa, jotka keräsin kirjoituspyynnön avulla NVjärjestöistä. Tarinan kirjoittajista 12 oli omaisia ja loput 21 itse sairastavia tai vammaisia henkilöitä. Tarinoissa esiintyviä neurologisia sairauksia ja vammoja, joko itsellä tai läheisellä, olivat aivovamma, aivoverenkiertohäiriöt, Alzheimerin tauti, autismin kirjo, CP-vamma, migreeni, narkolepsia ja Parkinsonin tauti. Kirjoittajat olivat vuotiaita miehiä ja naisia eri puolilta Suomea. Huomio tarinoiden rakenteisiin ja teemoihin 20 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti Analysoin aineiston käyttämällä narratiivista rakenne- ja teema-analyysia. Rakenneanalyysin avulla hain vastausta siihen, kuinka tarinat rakentuvat: miten ne alkavat, minkälaisia käännekohtia niissä esitetään ja miten tarinat päättyvät. Tarinat alkoivat kertomuksella omasta sairastumisesta. Tästä edettiin siihen, kun vertaistuki löydettiin ja usein juuri ensitapaaminen vertaisten kanssa kuvattiin seikkaperäisesti. Tarinoiden loppupuolella kuvattiin vertaistukiryhmien toimintaa ja antia osallistujille sekä pohdittiin sitä, miksi vertaistuki ei aina toimi. Pääasiallinen huomio tutkimuksessani oli kuitenkin siinä, mitä tarinoissa vertaistuesta kerrotaan. Hain tarinoissa esiintyviä teemoja ja esitin tutkimustulokset kolmen uuden kertomuksen muodossa. Kaisan kertomuksen nimesin voimaantumiskertomukseksi. Rakensin sen käyttämällä niitä teemoja, joilla alkuperäistarinoissa kerrottiin voimaantumisesta. Jaanan erilaisia vertaiskohtaamisia kertomukseen kokosin tuloksia omaisten kirjoituksista ja siinä painopiste oli vertaistuen eri muodoissa. Kolmas kertomus oli nimeltään Juhon merkityksetön vertaistuki ja se rakentui niistä tarinoissa esiintyvistä teemoista, joissa vertaistuki koettiin tarpeettomana tai kielteisenä asiana. Voimaannuttava vertaistuki Tutkimuksen tulokset kietoutuvat voimaantumisen teeman ympärille: voimaantumisen lähtökohtiin ja siihen, kuinka voimaantuminen näyttäytyy yksilötasolla. Kertomusten mukaan vertaistukikokemukset paikantuvat järjestöjen toimintaan: kerhoihin, yhdistyksiin ja valtakunnallisiin liittoihin. Vaikka vertaistuki organisoidaan vapaaehtoisten voimin, yhteistyö ammattihenkilöstön kanssa on tiivistä. Kertomuksissa tie vertaistuen pariin löydetään pääsääntöisesti ammattihenkilöstön kautta. Vertaistukitoiminta perustuu yhteiselle, jaetulle kokemukselle. Kertomuksissa yhteinen kokemus liittyy neurologiseen sairauteen tai vammaan itsellä tai läheisellä. Samankaltainen elämäntilanne lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vertaistuki mahdollistaa omien kokemusten jakamisen ja niiden uudelleen arvioimisen ryhmässä. Tämä kokemusten vaihto on osa sosiaalista vertailua, joka poistaa tunnetta omien ongelmien ainutlaatuisuudesta. Kertomuksissa kuvataan vertaistukitoimintaa monessa eri muodossa: kahdenvälisenä tukisuhteena, vertaistukiryhmänä ja valtakunnallisina verkostoina. Pääpaino on vertaistukiryhmien toiminnassa. Vertaistuen keskeinen anti kiteytyy tietoon, toimintaan, tunteiden jakamiseen ja uusiin ihmissuhteisiin. Ryhmissä jaettu tieto voi olla asiantuntijatietoa tai kokemukseen perustuvaa tietoa. Vertaistuki on myös toimintaa: retkiä, juhlia, luentoja, kulttuuritapahtumia, lomia ja luottamustehtäviä yhdistyksessä. Yksi tärkeimpiä anteja vertaistukitoiminnassa on mahdollisuus purkaa omia tunteitaan ja saada niihin ymmärrystä toisilta. Tämä korostuu erityisesti omaisten tarinoissa. Vertaistukitoiminnan kautta solmitaan uusia ihmissuhteita ja laajennetaan sosiaalista verkostoa. Voimaantumisen eri tasoja Voimaantuminen näyttäytyy yksilön elämässä eri tasoilla. Henkilökohtainen voimaantuminen näyttäytyy kasvaneena itsetuntemuksena ja -luottamuksena. Tästä tasosta kertovat erityisesti sairastuneet tai vammaiset henkilöt, kun he rakentavat uutta identiteettiään sairastumisen tai vammautumisen jälkeen. Sosiaalisen voimaantumisen taso, jolla tarkoitetaan vahvistuneita sosiaalisia verkostoja, puolestaan korostuu omaisten kertomuksissa. Kolmas, yhteiskunnallisen voimaantumisen taso näyttäytyy tämän tutkimuksen kertomuksissa ensisijaisesti aktiivisena osallistumisena järjestötoimintaan. Esteitä voimaantumisen tiellä Aina vertaistuki ei johda yksilöiden voimaantumiseen. Tarinoissa kerrotaan, että sama sairaus tai vamma ei aina riitä yhdistäväksi tekijäksi. Toisten sairastavien tai vammaisten elämäntilanteet ja ajatusmaailmat voivat poiketa liikaa omasta eikä vertaisryhmä tunnu mielekkäältä. Toiminnan sisältö it- Jatkuu sivulla 24...