Oulun talvipyöräilykongressi

Transkriptio

1 Oulun talvipyöräilykongressi 8 Suomen ensimmäinen 10 pyöräkrossiparkki Polkupyörällä Poljin Islannissa 2/2013 1

2 Pääkirjoitus Suomi talvipyöräiltiin maailmankartalle Nuoret espoolaiset perheineen pyörällä pisteille Aika monella älypuhelimen käyttäjällä on vähän käyttöä puhelimensa GPS-toiminnolle. Kevät-kesä-syksyllä 2013 ja 2014 espoolaisilla 9-15-vuotiailla nuorilla perheineen on, jos osallistuvat eräänlaiseen vapaa-ajan matkojen älykkääseen kilometrikisaan. Oulun talvipyöräilykongressi oli menestys monella tavoin. Onnistuneen tapahtuman ja kansainvälisen osallistujajoukon ansiosta talvipyöräilyn edistäminen sai maailmanlaajuista huomiota. Oulun strateginen tavoite profiloitua maailman parhaana talvipyöräilykaupunkina on vähintään lumileopardin loikan verran lähempänä. Hyvän sisällön, tunnelman ja toimivien järjestelyjen lisäksi varsinkin ulkomaiset vieraat ja media olivat selvästi vaikuttuneita Oulun talvipyöräilykulttuurista. Winnipegistä tulleen osallistujan sanoin: Yksi askel hotellista ja asia tuli jo selväksi. Joka puolella näkyy pyöräileviä ihmisiä: pitkiä, lyhyitä, lihavia, laihoja, vanhoja, nuoria, naisia, miehiä, lapsia. Toiset pukeutuneena muodikkaasti ja toiset vähemmän muodikkaasti (itseni mukaan lukien). Galgarysta tullut toimittaja puolestaan kuvailee kokemaansa ja näkemäänsä Galgary Heraldin sivuilla näin: Iso ero (Galgaryyn verrattuna) on myös se, että Oulun pyörätiet on suunniteltu käteviksi ja sujuviksi siten, että pyörätietä pitkin matka kohteeseen on usein lyhyempi kuin autolla. Tämä on erityisen tärkeää talvella, kun tavoitteena on esimerkiksi hakea leipää kaupasta eikä kierrellä maisemareiteistä nautiskellen. Kotimainen ja ulkomainen mediahuomio on ansaittua, sillä Oulun tapahtuma oli merkittävä avaus ympärivuotisen pyöräilyn edistämisessä. Talvipyöräilyyn liittyy paljon asioita ja osaamista, jotka vaativat erityishuomiota ja konkreettisia toimintatapojen muutoksia. Pelkästään akselilla Ruotsi-Suomi on runsaasti annettavaa ja opittavaa. Ympärivuotisen pyöräilyn lisääminen voi nostaa huomattavasti koko pyöräilyn merkitystä ja kohottaa kaupunkeja uudelle tasolle aktiivisen liikkumisen edistäjinä. Jatkoa Oulun avaamalle talvipyöräilykongressien sarjalle on varmasti luvassa. Muun muassa Kanadassa ja Ruotsissa on vahvaa tahtoa ottaa haaste vastaan. Myös Euroopan pyöräilijöiden kattojärjestö ECF oli erittäin kiinnostunut myötävaikuttamaan asiaan jatkossa. ECF:stä paikalla oli norjalainen varapresidentti Morten I. Kerr, jolle talvipyöräilyn edistämisen haasteet ovat tuttuja kotikaupungistaan Oslosta. Matti Hirvonen päätoimittaja Erityisen hyvät osallistumismahdollisuudet ovat FC Hongan ja Espoon Palloseuran futisjunnuilla sekä Espoon Pesiksen jäsenillä perheineen. Kaikenlaiset perhekuviot lasketaan mukaan. Junnut ajavat joukkueidensa ja seuransa tapahtumiin mahdollisimman paljon pyörällä. Heidän älypuhelimeensa lataama sovellus laskee ajettua matkaa. Kunniaa tästä kertyy mm. kampanjan web-sivuilla jotka ovat paraikaa työn alla. Siellä voi hiukan myöhemmin tämän kevään mittaan rekisteröityä osallistujaksi. Leikkimielinen, hahhah, kisa on julistettu mainittujen espoolaisseurojen kesken. Parhaat palkitaan. Pyörällä pisteille kampanja näkyy myös useissa espoolaisissa kaupunkitapahtumissa. Aikoopa Espoo järjestää toukokuussa ensimmäistä kertaa kokonaisen pyöräilypäivänkin. Espoon Liikuntapalvelut (Espoossahan ei ole virastoja, vaan palveluita) vastaa kampanjasta, mutta moni muukin kaupungin yksikkö on innolla mukana. Tekninen keskus ja kaupunkisuunnittelu kehittävät pyöräilyä työkseen, mutta esimerkiksi kirjastolle juuri tämänikäiset nuoret ovat tärkeä kohderyhmä. Kirjastojen toimintakonseptihan on muuttumassa, kun perinteisiä kirjoja lainataan vähemmän. Kirjastot ovat kuitenkin vahvoja hubeja, josta voi myös lainata yhä useampia asioita, ehkä kohta pyöriäkin. Samoin nuorisopalvelut ja ympäristökeskus kannustavat omista lähtökohdistaan nuoria pyöräilemään. Pyörällä pisteille kampanjaan voi osallistua kuka tahansa nuori perheineen myös Geokätkennän kautta. Geocache.fi sivustolla suomalaiset kätköilijät ilmoittavat luomistaan ja löytämistään kätköistä. Kätköjen vaikeustaso ylipäänsä vaihtelee pikkulapsiperheiden retkikohteista extreme-kiipeilyä harrastavien teekkarien taidonnäytteisiin. Espoo on yksi Suomen suurimmista geokätkentäkaupungeista. Espoon 40 kilometrin pituisen Rantaraitin tienoille ilmestyy pyörällä saavutettavia kätköjä toukokuussa 2013 ja Pyörällä pisteille -kampanjalla Espoo osallistuu Intelligent Energy - Europe ohjelman rahoittamaan EU-projektiin, jonka nimi on Bike the track / Track the bike (B-Track-B). Pyörällä pisteille kampanja tulee näkymään myös Facebookissa. Saman tyyppisiä kampanjoita järjestetään samoihin aikoihin projektin muissa osallistujakaupungeissa, Tanskan Fredericiassa, Saksan Münsterissä, Italian Venetsiassa, Slovenian Ljubljanassa ja Portugalin Algarvessa. Web-sivun kautta osallistujakaupunkeja ja osallistujiakin voidaan kätevästi vertailla. Espoon ajettujen älykkäiden kilometrien osuushan ei maailman CO2-päästövähenemällä maailmaa tietenkään pelasta, mutta kaikkien kaupunkien yhteinen kilometrimäärä jo pelastaa, ainakin aika paljon. Joka tapauksessa Espoo saa aikaiseksi positiivista pöhinää polkupyöräilyn ympärille onhan Espoolla käynnissä suuri pyöräilyn edistämisohjelmakin. Espoohan tunnetaan lähinnä puistokaupunkina, jossa aluekeskuksesta toiseen liikutaan valtion rakentamilla väylillä ja paljolti henkilöautoilla. Toisaalta espoolaiset ovat keskimääräistä koulutetumpaa ja hyvätuloisempaa väkeä, jolla tyypillisesti on hyvä kulttuuritahto eli taipumus tarttua uusiin, yleisesti hyväksi katsottuihin asioihin. Sellainenhan pyöräily nykyään on. Pyöräilykuntien verkostokin osallistuu Pyörällä pisteille kampanjaan. Sen kautta muut kaupungit voivat ilmoittautua Espoon seuraaja-kaupungeiksi ja panna pystyyn oman kampanjan. Kalle Toiskallio, Espoon liikuntapalvelujen in-house-konsultti, Lectus Ky. kalle.toiskallio@espoo.fi, p Poljin 2/2013 Pyöräilykuntien verkosto ry:n ja Suomi Pyöräilee -hankkeen kahdeksan numeroa vuodessa ilmestyvä uutislehti. Kannen kuva: Oulu kuvaaja: Matti Hirvonen Seitsemästoista vuosikerta. ISSN Päätoimittaja Matti Hirvonen matti.hirvonen@poljin.fi Toimituskunta: Markku Lahtinen (Kangasalan kunta) Antero Naskila (Suomi Pyöräilee) Petri Sipilä (Helsingin Polkupyöräilijät) Toimitussihteeri, Ulkoasu ja taitto: Painos: 1000 kpl Painopaikka: Trio-Offset, Helsinki Toimituksen osoite ja osoitteenmuutokset: info@poljin.fi Pyöräilykuntien verkosto ry Toinen linja Helsinki Yhteistyössä: Liikennevirasto Opetus- ja kulttuuriministeriö Suomen Kuntaliitto Poljin 3/2013 ilmestyy maaliskuussa viikolla 15. Lehteen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa mennessä. Sisällysluettelo: Pyöräilyuutiset 4 Kolumni: Sladdailua lentävällä hevosella 5 Helsingissä valmistui pyöräilyn edistämisohjelma 6 Pyöräilevät ja kävelevät koulubussit vuonna Suomen ensimmäinen kisakelpoinen pyöräkrossiparkki Kivikkoon 8-9 Polkupyörällä Islannissa Oulun talvipyöräilykongressi oli menestys Poljin 2/2013 Risto-Jussi Isopahkala Poljin 2/2013 3

3 Pyöräilyuutiset Kannustusta pyöräilyyn ja kävelyyn Teksti: Kaisa Kauhanen Pyöräilyaamiaisilla on jaettu tietoa työpaikoille. Kävelevät ja pyöräilevät koulubussit on otettu käyttöön ympäri Suomea. Tampereella on kannustettu pieniä jalkapalloilijoita tekemään harrastusmatkat kimppakyydein. Työpaikoille on lainattu polkupyöriä. Kaiken tämän on tehnyt mahdolliseksi Liikkumisen ohjauksen ohjelma, joka on tukenut hanketyötä pyöräilyn ja kävelyn edistämiseksi. Paljon on tapahtunut, ja myös tuleva vuosi näyttää mielenkiintoiselta myös pyöräilyn näkökulmasta. Hankkeita koordinoinut Sara Lukkarinen on tyytyväinen menneeseen vuoteen. Pyöräilyn ja kävelyn hankkeita painotettiin jo hakuvaiheessa. Toteutettavat hankkeet ovat ilahduttavan erilaisia ja niillä tavoitetaan monta eri kohderyhmää esimerkiksi työpaikat ja lapset sekä nuoret. Ajankohtaista hankkeista Fillaristit-palvelu tuo esiin pyöräilyn helmiä Fillaristit on yhteisöllinen nettipalvelu, jossa pyöräilijät voivat jakaa kartan avulla pyöräilypaikkoja ja -reittejä. Paikkoja ja reittejä voi lisätä erilaisiin kategorioihin sekä niihin voidaan liittää kuvia ja Googlen katunäkymiä. Fillaristit on täysin ilmainen palvelu ja tarkoitettu kaikille pyöräilyn harrastajille. Palvelua voivat hyödyntää myös pyöräilyseurat sekä pyöräilytapahtumien järjestäjät. Palvelun jatkohanke keskittyi palvelun markkinointiin ja tunnetuksi tekemiseen. Hankkeen toteuttajat sekä siihen osallistuneet tahot pitävät palvelua hyvänä. Käyttäjäkunta on ollut kuitenkin melko pieni ja palvelu on todennäköisesti sulkeutumassa jatkorahoituksen puuttuessa. Asiointikartta vauhdittaa liikkumista Kävellen kauppaan, pyörällä postiin -hankkeessa kehitettiin toimintamalli, jonka avulla kaupunginosan jalankulun ja pyöräilyn reittejä ja asiointiympäristöjä muokataan arkiliikkumista parantaviksi asukkaiden, paikallisten yrittäjien ja kaupungin yhteistyönä. Työn yhteydessä toteutettiin kaupunginosan asiointireittikartta, jota tehtiin tunnetuksi alueella. Kartta koettiin tarpeelliseksi ja mm. Helsingin kaupungin Liikuntavirasto on kiinnostunut hyödyntämään karttaa. HSL on valmis jakamaan karttaa uusille asukkaille jaettavan tietopaketin mukana Pohjois-Haagassa. Jatkossa Pohjois-Haagan liikenneryhmä ylläpitää toimintaa ja seuraa toimenpiteiden toteutumista projektin päätyttyä. Työpaikoilla pyöräilyaamiaisia ja lainapyöriä Hyvä työpaikka pyöräillä -hanke toteutetaan työpaikoilla työ- ja työasiamatkapyöräilyn sekä vapaa-ajan pyöräilyn lisäämiseksi. Hanke käynnistyi keväällä 2012, ja vierailuja on tehty kuudessa eri kohteessa. Lähes kaikissa työpaikoissa on katselmoitu pyöräilyolosuhteet ja useimmissa myös annettu työntekijöille pyöräilyneuvontaa esimerkiksi pyöräilyaamiaisilla. Alkuvuonna hankkeelle on rekrytoitu uusi projektipäällikkö. Parhaillaan on menossa hankeen markkinointi ja työpaikkakäyntejä suorittavien vapaaehtoisten kouluttaminen. Työpyöräile! Uusia kulkutapoja elämään hankkeessa työpaikoille lainattiin Lisätietoja polkupyöriä ja lainauskokemuksia jaettiin Facebookissa sekä muissa medioissa. Hankkeessa annettiin myönteisiä pyöräilykokemuksia ja tarjottiin uusia käsityksiä pyöräilystä. Lainattavat polkupyörät olivat varsinaissuomalaisten taiteilijoiden tuunaamia Jopoja. Pyöriä lainasi yhteensä 20 työpaikkaa. Hanke on ehdolla kansainvälisen SYNAPTIC -palkinnon saajaksi parhaasta liikkumisen ohjauksen toimenpiteestä. Joensuun seudulla tapahtuu Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen Joensuun seudulla hankkeen taustalla on tuore Joensuun seudun kävelyn ja pyöräilyn strategia. Työn painopiste on selkeästi asenteisiin ja motivaatioon sekä kävelyn ja pyöräilyn arvostukseen vaikuttamisessa. Yksi merkittävimmistä toteutuneista toimista viime vuonna oli Joensuun kaupungin työntekijöiden runsas osallistuminen kilpailuihin Pyöräilyviikolla ja Liikkujan viikolla. Vuosi 2013 on Joensuun seudulla nimetty pyöräilyvuodeksi, jolloin järjestetään esimerkiksi Pyöräilyviikon toritapahtuma Joensuussa ja Liikkujan viikon kriittinen pyöräretki. Liikenne- ja viestintäministeriö, ympäristöministeriö ja Liikennevirasto käynnistivät ensimmäisen Liikkumisen ohjaus -ohjelman vuonna Toiseen ohjelmaan vuosille tuli rahoittajaksi myös KKI-projekti. Tässä hankeohjelmassa kehitetään toimenpiteitä ja toimintamalleja yhteensä 13 hankkeessa, joilla vaikutetaan terveydelle, turvallisuudelle, taloudelle ja ympäristölle edullisten kulkumuotojen valintaan. Teemoina nousevat esille erityisesti pyöräilyn ja kävelyn edistäminen ja vapaaajan liikkuminen. Lisätietoja hankkeista ja niiden toteuttajista saa Motivan verkkosivuilta ja liikkumisen ohjauksen asiantuntijoilta. Kaisa Kauhanen, liikkumisen ohjauksen asiantuntija, LOHJELMA-koordinaattori 2013, Sara Lukkarinen, liikkumisen ohjauksen asiantuntija, LOHJELMA-koordinaattori 2012, Sladdailua Lentävällä Hevosella Vanhana miehenä on mukava muistella polkupyöräharrastukseni alkuaikoja. Kun olin polvihousuiässä, niin siihen aikaan ei lapsille ostettu uutta polkupyörää joka vuosi. Sain ensimmäisen oman polkupyörän joskus vuotiaana, kun isäni osti minulle Helkaman valmistaman Lentävä Hevonen -merkkisen 26-tuumaisen nuorisopyörän. Sitä ennen olin opetellut ajamaan vanhalla naisten Jupiterilla, joka oli kiertänyt kylässämme jo monessa perheessä. Jupiterissa ei ollut edes renkaita, vaan kolistelin pelkillä vanteilla kotitieni mäkeä alas. Lentävässä Hevosessa oli lentävät muodot. Vaakasuora runkoputki ja takahaarukan yläaisat olivat hauskasti kaarevat. Korjausoppia Nuorten miesten pyörät ovat ankarassa käytössä. Korjaamisen tarvetta oli tämän tästä, aina ei isäni ehtinyt, vaan oli itse yritettävä pitää menopeli kunnossa. Siinä sitä oppi pyörän korjaamisen niksit luonnonmenetelmällä. Tavallisin vika oli puhjennut rengas. Kotiseudullani oli polkupyöräkorjaamo, jossa ensi alkuun paikkautin renkaat. Kyseinen pyöräseppä harrasti joskus vilunkia, liekö sen vuoksi, kun oli lapsi asialla. Kerran ihmettelin, kun pyörä vemputti kummasti paikkauksen jälkeen. Korjaaja oli laittanut 26 tuumaiselle vanteelle 28 tuumaisen sisärenkaan niin, että rengas oli yhdestä kohtaa taittuneena kolmin kerroin. Sisärenkaan lisäksi onnistuin saamaan myös ulkorenkaat rikki. Meillä pojilla oli tapana lyödä jarru lukkoon kovassa vauhdissa niin, että pyörä meni nahkoineen. Pyörällä myös sladdailtiin jarruttamalla voimakkaasti ja kääntämällä ohjaustankoa niin, että pyörä meni poikittain. Isäni mielestä ulkorenkaan kulumisaika oli kovin lyhyt ja jouduinkin itse paikkaamaan ulkorenkaita vanhan saappaan varresta leikatulla nahan palalla. Vaihteet pyörään Lentävä hevonen oli tavallinen yksivaihteinen jalkajarrullinen pyörä. Muistan kuinka salaa haaveilin vaihdepyörästä, mutta ne olivat 1950-luvulla kalliita ja harvinaisia. Kun pyöränkorjaustaitoni hieman kehittyivät, tein itse pyörääni vaihteet. Tätä ei pidä ymmärtää kirjaimellisesti, sillä vaihteet tarkoittivat sitä, että ostin eri kokoisia takahammasrattaita ja vaihdoin niitä aina tarpeen tullen. Voisi sanoa, että vaihteiston synkronointi oli aika hidas. Takaratas oli kierrekiinnitteinen ja se oli varmistettu kierrekiinnitteisellä renkaalla. Meni aikansa ennen kuin ymmärsin, että varmistusrenkaassa oli vasenkätinen kierre. Pienin käyttämäni ratas oli 14 hampainen. Sillä oli raskas polkea, mutta kun voimat jaloissa kasvoivat, niin sillä pääsi kovaa vauhtia. Rattaan vaihdon seurauksena ketjun pituutta piti myös aina muuttaa. Tämä tuotti hankaluutta, koska minulla ei ollut siihen oikein kunnon työkaluja eikä ehkä riittävää taitoakaan. Välillä tuli käytettyä ketjun tappina katkaistua naulaa, joka kovaa polkiessa saattoi katketa kivuliain seurauksin. Eero Hiltunen Kolumni Lentävä Hevonen ja ratsastaja voittajana palkintopytty kädessä. Lentävä Hevonen koetuksella maastoajokilpailussa. 4 Poljin 2/2013 Poljin 2/2013 5

4 Helsingissä valmistui pyöräilyn edistämisohjelma Teksti: Minna Raatikka Helsingin vuosien valtuustostrategian linjauksessa sanotaan, että liikennejärjestelmää tulee kehittää kestävien liikennemuotojen edistämiseksi. Yhtenä nimettynä toimenpiteenä oli pyöräilyprojektin perustaminen ja sille toteutusohjelman laadinta pyöräilyn kaksinkertaistamiseksi. Tältä pohjalta Helsinki on tehnyt pyöräilyn kehittämistyötä viime vuosina. Aikaisemmissa Poljin- lehdissä julkaistu Helsingin pyöräilyn hyödyt ja kustannus -osio on osa Helsingin pyöräilyn edistämisohjelmaa. Edistämiohjelman laati WSP Finland ja se tehtiin yhteistyössä alan ammattilaisten ja Helsingin kaupungin edustajien kanssa. Yhtenä työn lähtökohtana oli läpinäkyvä ja avoin yhteistyöskentely. Edistämisohjelmassa nostettiin teemaksi PY- KÄLÄ-projektin ja Tampereen teknillisen yliopiston Verne- tutkimusryhmän laatima visio Helsingille: Helsingistä maailman paras kestävän liikkumisen metropoli. Visio ohjasi ohjelman toimenpiteiden laatimista ja priorisointia. Toimenpiteet kohdentuivat erityisesti työ- ja opiskelumatkoihin, sillä pyöräilyyn tulisi saada siirtymään ihmisiä silloin, kun liikennemäärät ovat enimmillään. Edistämisohjelmassa oli kuusi eri osa-aluetta ja jokaisella osa-alueella oli sitä edistävät kärkitoimenpiteet (kuva alla). Helsingissä yhteistyö ja tahtotila niin poliittisesti kuin kaupungin sisäisestikin ovat tärkeässä roolissa, kuten myös infraan kohdistuviin toimenpiteisiin panostaminen. Lisäksi edistämistyön jatkuvuuden kannalta toteutuksen suunnittelu sekä resurssointi ovat ensiarvoisia. Edistämisohjelmaan sisällytettiin myös palveluihin, viestintään ja seurantaan liittyviä toimenpiteitä. Edistämisohjelmassa esitetään, että rahoitusta nostettaisiin asteittain nykyisestä seitsemästä miljoonasta 20 miljoonaan euroon vuodessa. Edistämisohjelman projektipäällikkö Riikka Kallio WSP Finlandista iloitsee ohjelman monipuolisista ja ajan hengen mukaisista toimenpiteistä: On mahtavaa, että Helsinki haluaa rohkeasti ottaa askeleen kohti eurooppalaista pyöräilykaupunkia. Kallio kertoo myös yhteistyön eri hallintokuntien kanssa sujuneen hyvin: Oli todella hienoa nähdä kuinka innostuneesti myös muut hallintokunnat kuin liikennesuunnittelu lähtivät ideoimaan keinoja pyöräilyn edistämiseksi ja ymmärsivät roolinsa edistämistyössä. Pyöräilevät ja kävelevät koulubussit vuonna 2013 Pyöräilevät ja kävelevät koulubussit hanke etenee kolmatta vuottaan. Kolmivuotisen projektin lähestyessä loppuaan, tarkoituksena on konseptoida toimintamalli ja saada se pyörimään omillaan koulujen ja harrastusjärjestöjen piirissä. Talven aikana on haettu rahoitusta ja viritelty uusia yhteistyökuvioita. Hanketta laajennetaan vuonna 2013 edelleen uusiin kouluihin. Koulubusseja markkinoidaan Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran Vihreä lippu kouluihin (n ) ja markkinointiyhteistyötä tehdään myös Koululiikuntaliiton kanssa. Nuorten Akatemian kanssa pilotoidaan vuonna 2013 projekti, jossa yhtenäiskoulun vanhemmat oppilaat toimivat nuorempien oppilaiden pyöräilevien ja kävelevien koulubussien kuljettajina. Lounais-Suomi liikkeessä Laajempi alueellinen toteutus tehdään Lounais-Suomessa yhdessä Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n (LiikU) kanssa. Ensimmäisiä kokeiluja on jo tehty Porissa, Käppärän koulussa sekä Raisiossa Tikanmaan koulussa, jossa koulubussit ovat kävelleet läpi talven. LiikUn kanssa toteuttavassa yhteistyöprojektissa toteutuvat eräät jo alusta asti hankeen suunnitelmissa olleet ideat. Naantalissa kävelevät koulubussit starttaavat Taimon koulun aamutoiminnassa maaliskuussa. Taimossa pysäkit merkitään kylteillä reitin varrelle. Toukolan koulussa Sastamalassa (vuoden 2012 loppuun Kiikoinen) puolestaan koulun opettajat toimivat elokuun ajan koulubussien vetäjinä. Lisäksi yhteistyöprojektin puitteissa organisoidaan koulukyydityksiä uudelleen niin, että kyyti ei aina tule koulun pihaan saakka. Kyytien päätepisteeltä lähtee käveleviä koulubusseja ja eri-ikäisille oppilaille on tarjolla tavallinen vuoro ja nopeampi express-vuoro. Treenibusseja markkinoidaan ja tutkitaan Vuoreksessa liikenneratkaisu rakennusvaiheessa Hanketta ryhdyttiin viime vuonna viemään myös suunnittelu- ja rakennusvaiheessa olevilla alueille. Pilottikohteeksi valittiin Vuoreksen alue Tampereella. Yhteistyötä jatketaan alueen suunnittelijoiden ja syksyllä 2013 toimintansa aloittavan Vuoreksen koulun kanssa. Vuoreksessa uusi yhteistyötaho on Ekokumppanit Oy. Ekokumppaneilla on meneillään Lähi-Rane hanke, jossa neuvotaan Vuoreksen ja Tammelan alueiden asukkaita, rakentajia ja taloyhtiöitä energia-asioissa. Sovelluksia, palveluja ja materiaaleja Keväällä valmistuu kartta- ja viestinvälityssovellus, joka on yksi tärkeimmistä tukipalveluista koulubussien toteuttamiseksi jatkossa. Sovelluksen avulla reittien suunnittelu ja muuntelu on helppoa. Lisäksi sovellukseen yhdistetään mahdollisuus välittää viestejä vanhempien kesken. Sovellus jää pysyvästi verkkoon ja Pyöräilykuntien verkosto huolehtii sen teknisestä ylläpidosta. Koulujen osallistumista tuetaan Koululaisten kilometrikisalla, johon voivat ottaa osaa kaikki Suomen peruskoululaiset. Koulujen kilometrikisaa pilotoitiin jo 2012 vajaan kolmenkymmenen luokan kanssa. Lisäksi toimintamuodon markkinoinnin tueksi uudistetaan Pyöräilykuntien verkoston pyöräilymerkki. Tärkeä osa konseptointia ja toimintamallin jatkuvuutta hankkeen päättyessä ovat syksyllä valmistuvat oppaat kouluille, harrastusjärjestöille ja yhdyskuntasuunnittelijoille. Toimintamallin levittämistä urheiluseuroihin jatketaan. Yhteistyökumppanina on valtakunnallinen liikunnan katto-organisaatio Valo. Viime vuonna urheiluseurojen mukaan saamisessa haasteena oli se, että urheiluseuroista on yhteystietoja saatavana lähinnä juniorivalmennuspäälliköille ja vastaaville ammattihenkilöille, ja he eivät ole halukkaita ottamaan lisää toimintamuotoja. Jatkossa pyöräilevien Koulubussien markkinointia kohdistetaan myös suoraan aktiivisille vanhemmille. Aalto-yliopiston on kiinnostunut tutkimaan Pyöräilevien ja kävelevien koulubussien mahdollisuuksia yksityisautoilun vaihtoehtona harrastusmatkoilla. Tarkoituksena on toteuttaa tutkimusprojekti, jossa verrataan sosiaaliseen innovaatioon perustuvaa koulubussitoimintaa kutsuohjautuvaan joukkoliikenteeseen, jonka perustuu pitkälti teknologisiin ratkaisuihin. Kiinnostuitko hankkeesta? Haluaako koulunne tai urheiluseuranne tulla mukaan projektiin? Ota reippaasti yhteyttä! Petteri Nisula Pyöräilevät ja kävelevät koulubussit hankkeen projektipäällikkö gsm Poljin 2/2013 Poljin 2/2013 7

5 FILLARI 9 tapahtumaa samalla lipulla! Suomessa lajin käytössä on pienempiä harjoitusratoja Mikkelissä, Lahdessa, Turussa ja Tampereella. Maaliskuussa ensikosketuksen pyöräkrossiin voi ottaa myös Helsingin Messukeskuksessa Fillari-messuilla. Kokeiluja varten messuille tulee 12 erikokoista testipyörää sekä tietysti tarvittavat suojavarusteet. Asiansa osaavat ohjaajat ovat koko ajan paikalla neuvomassa ja vahtimassa, ettei vauhti nouse ajajien taitotasoa kovemmaksi. Luvassa on myös vauhdikkaita näytöskisoja. KUNTO Suomen ensimmäinen kisakelpoinen pyöräkrossiparkki Kivikkoon BMX racing eli pyöräkrossi ei ole tuttu monellekaan suomalaiselle. Syykin on selvä meiltä on tähän päivään saakka puuttunut kilpailukriteerit täyttävä BMX racing -rata. Toukokuussa asia korjaantuu, kun Helsingin Kivikkoon valmistuu 375 metriä pitkä rata. Teksti: Riikka Luomanpää Kivikon radan taustalla on Pyöräkrossiparkki Oy. Käytännössä rakennuttamisesta, sponsorihankinnasta ja kaikesta muustakin vastaa muun muassa triathlonissa kilpaillut Katariina Laakkonen. Uuden radan on suunnitellut Tom Ritzenhaler, jonka käsialaa olivat myös Pekingin ja Lontoon olympialaisten BMX-radat. Helsingin kaupunki mukana yhteistyössä BMX racing on kotoisin Kaliforniasta, missä se kehitettiin 60-luvun lopussa lasten ja nuorten korvikkeeksi motocrossille. Viralliseksi olympialajiksi pyöräkrossi otettiin vuonna Kilpailuissa ajetaan mies miestä tai nainen naista vastaan 4-8 hengen ryhmissä radalla, joka muodostuu huikeista hyppyreistä ja tiukoista kaarteista. Katariina Laakkosen rakkaus lajiin ja Kivikon hankkeeseen kumpuaa perheen juniorin tarpeesta päästä jatkamaan Ranskassa alkanutta harrastusta Suomessa. Kivikon alueen kehittämistä suunnitellaan hyvässä yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa. Talvisin kaupunki aikoo käyttää rataa lasten hiihtomaana. Valoisissa kesäöissä ei keinovaloa juuri tarvita, mutta talvisin valaistus pidentää harrastusaikaa useilla tunneilla päivässä. Niinpä kaupunki toteuttaa valaistuksen alueelle, Laakkonen kertoo. Perustaitoja kaikille pyöräilijöille Pyöräkrossiparkki on matalan kynnyksen liikuntapaikka, sillä vuokraamosta saa käyttöönsä paitsi pyörän myös tarvittavat suojavarusteet. Kivikkoon valmistuva rata sopii aloittelijoillekin, sillä hyppyrit ovat pyöreäprofiilisia ja mahdollistavat radan ajamisen myös hyppimättä. Radan pystyykin ajamaan läpi kuka tahansa peruspyöräilytaidot hallitseva henkilö. Lajin kokeilemisen lisäksi radalle on tulossa myös ohjattuja harrastusryhmiä. Niissä oppii pyörän hallinnan ja hyvän pyöräilytekniikan lisäksi tilantajua. Tästä on verratonta hyötyä liikenteessä, kun täytyy ajamisen ohella havainnoida muuta liikennettä ja valita itselle järkeviä ajolinjoja. Vaikka BMX racing on hurja laji, jossa kisoihin ei ole asiaa ilman kypärää ja muita suojavarusteita, voi lajia suositella myös pienille lapsille. Laji on kuin tehty nuorille, vaaraa rakastaville veijareille, joiden mielestä keuliminen ja hyppääminen on siistiä, Laakkonen kuvailee. Radalle suunnitellaan myös kilpaurheiluun tähtäävää toimintaa, ja ensimmäiset SM-kisat on tarkoitus järjestää elokuussa. Kivikon parkki on osa suurempaa liikuntapuistoa. Valmiina ovat jo muun muassa hiihtohalli ja lumiparkki sekä parkkipaikat ja pukuhuonetilat mahdollisia kisoja tai muita tapahtumia varten. GoExpo Helsingin Messukeskuksessa Samaan aikaan Fillari 2013 ja 8 muuta vapaa-ajan tapahtumaa. GOLF BALL SPORTS RETKI KALASTUS METSÄSTYS KUVA & KAMERA HORSE FAIR Suomen suurin liikunnan tapahtuma HELSINGIN MESSUKESKUS Fillarilavalla esittelyssä mm. Suomi fillaroi -kiertue, kilometrikisa ja messujen teemamaa Hollanti! Fiilistele pyöräkrossiparkin kisoja tai testaa BMX-pyöriä itse! Mukana messuilla myös Arctic Sport Addicts esittelemässä juoksutuotteita ja bloggaamassa niistä. Kaikki ulkoilusta ja liikunnasta! Lajit BMX-pyöräilystä golfiin ja melonnasta jalkapalloon tutustu ja testaa. Avoinna: pe 12 19, la 10 18, su Pääsyliput: 16/10. Perhelippu 37 (2 aik. ja alle 16-v. lapset). kokoaikalippu 30/20. Alle 12-v vain aikuisen seurassa. FILLARI Osallistu GoExpo-visailuun ja voita Meridamaastopyörä! 8 Poljin 2/2013 Poljin 2/2013 9

6 Polkupyörällä Islannissa Ainakin kerran elämässä kannattaa käydä Islannissa. Ja Islanti on luonteva kohde retkipyöräilijälle, joka on jo ehtinyt saada kevyen arktisen vimman joko Lapista tai Norjasta. Maisemat ovat käsittämättömän hienot, eikä helteen painostavaa kuumuutta tarvitse Islannissa pelätä. Eikä kesällä ole tiedossa räntäsadettakaan. teksti: Matti Rämö Islanti jättää jälkensä vierailijaan. Maaston karu avaruus vyöryy päälle ensimmäisestä päivästä lähtien, mutta silti maisemat muuttuvat jatkuvasti. Niukan kasvillisuuden ja maaperän väriyhdistelmät muuntuvat koko ajan, ja valon määrä vaihtelee nopeassa tempossa muuttuvan sään tahdissa. Matkanteko ei ole yksitoikkoista. Laavapellot, rantaniityt, karu ylänkö, vuoret, jäätikkömaisemat, soratasangot ja vuonorannikot käyvät läpi koko skaalan vulkaanisesta autiomaasta vehreisiin lehtoihin saakka. Maisematyyppien monipuolisuus yllättää. Luonnon virittämään herkkään tunnelmaan pääsee parhaiten kiinni telttailemalla. Asutusta on Suur-Reykjavikin ulkopuolella niin harvassa, että telttapaikkoja löytää helposti lähes mistä vaan. Telttailun ainoa vaikeus on tuulensuojan paikallistaminen. Jos maa on liian kovaa tai löysää telttakiiloille, niin sitten voi aina kanniskella kiviä telttakiinnityksen varmistamiseksi. Ja Islannin ilmapiiri on niin luottamusta herättävä, että tarvittaessa voi teltan pystyttää vaikka maantien pientareelle. Islantia turvallisempaa retkeily-ympäristöä on kovin vaikea löytää mistään muualta. Eikä pyörääkään tarvitse lukita edes Reykjavikissa. Koko kuukauden matkan aikana laitoin pyöräni yhden kerran lukkoon, ja sekin oli täysin turhaa. Islannin sää on haastava muttei mahdoton. Säärintamat tulevat ja menevät. Sateeseen pitää varautua, mutta koko päivän kestävät sadejaksot eivät ole kesällä tavallisia. Oman kuukauteni saldona oli heinä-elokuussa 11 poutapäivää ja 23 sadepäivää, mutta vain 2 todellista sadepäivää, muutoin kuurot olivat nopeita ja ohimeneviä. Lämpötila pysytteli yölläkin muutamassa asteessa, yleensä vaihteluväli oli 6 15 astetta, ja kahtena kolmena päivänä mittari käväisi 18 asteen tienoilla. Ainoa todellinen hankaluus Islannissa pyöräilyssä on tuuli. Paljas maasto ei puhureita jarruttele, eikä metsää ole antamassa suojaa reitille. Tuuliolot vaihtuvat päivän mittaan moneen otteeseen sekä säärintamien että maastonmuotojen mukaan, mutta tyyni keli on harvinaista herkkua. Oletusarvoisesti kannattaa varautua 8 10 sekuntimetrin tuuleen, välillä tuuli on heikompaa mutta usein kovempaa. Hulppeat myötäiset vaihtelevat hitaan vastatuulipuskemisen kanssa. Jonain päivänä 50 kilometrin matka vaatii täyden työpäivän, ja toisena sen hurauttaa puolessatoista tunnissa yhtenä liitona. Vuonorannikolla tuuliajelu on konkreettisimmillaan, kun myötä- ja vastatuuliosuudet vaihtelevat päivän aikana moneen kertaan. Tuulen takia Islantiin kannattaa lähteä polkemaan seurassa, vaikkei muuten yhdessä ajoa harrastaisikaan. Vastatuulivastuun jakaminen helpottaa elämää, myös henkisesti. Muu liikenne häiritsee polkemista vain läntisessä Islannissa, muutoin saa ajella enimmäkseen omissa oloissa. Ruuhka-Islannissa Ykköstien kunto vaihtelee pyöräilijän näkökulmasta, sillä paikoin piennar on huono tai lähes olematon, eli hetkittäin ongelmat ovat samat kuin vilkkailla suomalaisilla maanteillä. Mutta reittivalinnoilla voi tätäkin riesaa minimoida. Taajama-ajoa ei pääkaupunkiseudun ulkopuolella pääse kovin paljoa harrastamaan, sillä Islannin toiseksi suurin kaupunkialue, Akureyri, on asukkaan keskus, ja Suur- Reykjavikin ulkopuolella väestötiheys on 1 asukas/km², puolet Suomen Lapin asutustiheydestä. Harvan asutuksen vuoksi muonahankintoja joutuu vähän suunnittelemaan, mutta ei kohtuuttoman paljoa. Ja Islannissa myös huoltoasemat ovat hyviä ruokakauppoja, sillä hintataso ei ole oleellisesti korkeampi kuin valintamyymälöissä, toisin kuin esimerkiksi Pohjois-Norjassa. Islannin talouden romahduksen jäljiltä hintataso on muutenkin inhimillisempi kuin Norjassa, eli Islannin taannoinen maine huippukalliina omatoimimatkailun kohteena on vanhentunutta tietoa. Vaellusjuoman suhteen Islanti ei ole ongelma, sillä virtaavia puroja, josta voi tarvittaessa ottaa vetensä, on tiheässä. Eivätkä ainakaan hellekelit hikoiluta matkaajaa. Islannin kiertävä Ykköstie on 1400 kilometriä pitkä, ja harvaan asutussa idässä se on paikoin soraa. Jos aikataulu ei riitä koko saaren kierrokselle, niin saaren lounais- ja länsiosassa voi hyvin suunnitella vaikka viikon kierroksen niin, että ehtii silti nähdä monenlaisia maisemia. Parissa viikossa ehtii tehdä jo ison kierroksen Länsi-Islannissa, ja kulkea vaikka karun ylängön kautta etelärannikolta pohjoisrannikolle, tosin reitti vaatii rahtusen enemmän erähenkeä ja valmiutta polkea huonolla soralla. Jos taas aikaa on todella runsaasti, niin sitten voisi vaikka polkea ensin Pohjois-Tanskaan, josta lauttamatka kestää pari kolme päivää itäiseen Islantiin Seydisfjörduriin. Yksi vaihtoehto olisi myös yhdistää autoilu ja pyöräily, jos väkeä riittää huoltojoukoiksi saakka. 10 Poljin 2/2013 Poljin 2/

7 Islannin-matkan voi tehdä monella tapaa oikein. Ja nähtävää riittää joka tapauksessa, minne sitten meneekään. Reitinkin voisi vaikka arpoa, ja silti päätyisi hienoihin maisemiin. Ainoa suunnittelun reunaehto ovat oikeastaan tieluokitukset, sillä sisämaan ylängön harvasta tiestöstä on osa F-teitä, tunturiteitä, joilla ei saa ajaa kaksivetoisilla henkilöautoilla. F-tiet kulkevat matalien jokien ja purojen poikki, mikä tekee myös pyöräilyurakasta tavallista haastavampaa. F-teillä voi yllätyksenä olla myös pehmeät tienpinnat, varsinkin tienparannustöiden jäljiltä. Mutta Islannin voi kiertää aivan mainiosti poikkeamatta F-teille. Sora-ajoa Islannissa kertyy helposti, mutta pääsääntöisesti päällystämättömät tiet ovat hyväkuntoisia. Vaikka Islannissa polkeminen vaatii vähän kärsivällisyyttä sään suhteen ja hitaan kiiruhtamisen peruslähtökohtaa, niin kaikki vaivannäkö on sen arvoista, sillä Islannin huikeiden maisemien palkinto on runsas. Aherrus on paljon kevyempää, kun näyttämön kauneus hivelee mieltä ja kannustaa jatkamaan tutkimusmatkaa. Tulivuoria ja jäätiköitä pääsee ihailemaan Ykköstieltäkin. Ja puhdas ilma takaa sen, että näkyvyys on hyvä. Ihan tavanomaisesti erottuu tasangon yli vuoristoa mainiosti vielä 50 kilometrin päästä. Vain kostea ilmamassa voi hetkellisesti kaventaa avaruuden tunnetta. Oman mausteensa tuovat polkemiseen rantaniityillä mekastelevat linnut. Myös valasbongailun voi liittää matkasuunnitelmaan, siihen on paras paikka pohjoisrannikon Husavikissa. Pitkistä pyöräretkistäni juuri Islanti on se, joka on hienoin ja erityisin. Saaren kauneus on jättänyt mieleeni pysyvät jälkensä. Jonain päivänä saatan hyvinkin palata polkemaan laavakenttien karuun lumoon tuulen tielle. Helmikuussa 2013 matkasta on ilmestynyt kirja Polkupyörällä Islannissa: Tuulen tiellä laavakenttien poikki. (Matti Rämö/ Minerva Kustannus) Kuukauden matkani aikana ehdin itse hetkittäin epäillä pyörämatkailun mielekkyyttä Islannissa, kun useampi peräkkäinen, raskas vastatuulipäivä alkoi nakertaa matkanteon mielekkyyttä. Epäuskoni johtui siitä pitkän retkipyörämatkailun perusvirheestä, etten pitänyt tarpeeksi vapaapäiviä. Kun levon ja uurastuksen suhteen saa säädettyä itselleen sopivaksi, niin edes Islannin tuuliolot eivät ole liian iso vastus. Tämä tarkoittaa myös tarpeeksi väljän aikataulun suunnittelua. 12 Poljin 2/2013 Poljin 2/

8 Oulun Talvipyöräilykongressi oli menestys Oulu lunasti paikkansa maailman talvipyöräilykaupunkien kärjessä ja nosti samalla ympärivuotisen pyöräilyn ja sen edistämiseen statusta maailmanlaajuisesti. Teksti: Minna Raatikka ja Matti Hirvonen Maailman ensimmäinen talvipyöräilykongressi järjestettiin Oulussa Navico Oy:n ja Oulun kaupungin yhteistyönä. Kansainväliseen tapahtumaan osallistui noin 150 talvipyöräilyn edistäjää. Osallistujia oli Suomen lisäksi Ruotsista, Norjasta, Itävallasta, Puolasta, Valko-Venäjältä, Kanadasta sekä Yhdysvalloista. Tunnelma oli koko seminaarin ajan innostava ja esityksiä väritti aktiivinen keskustelu. Ensimmäisen seminaaripäivän teemoja olivat talvipyöräilyn terveysvaikutukset, turvallisuus ja ympärivuotista pyöräilyä edistävä maankäyttö. Lisäksi pohdittiin talvikunnossapidon mahdollisuuksia sekä eri menetelmien käytettävyyttä. Toisena päivänä tutustuttiin eri kaupunkien pyöräilyoloihin. Esittelyssä olivat Oulu, Winnipeg, Umeå ja Wien. Seminaarin loppuosuudessa esiteltiin erilaisia palveluita sekä tuotteita liittyen talvipyöräilyyn. Maailman parhaat talvipyöräilykaupungit Seminaari aloitettiin leikkimielisellä maailman 10 parasta talvipyöräilykaupunkia -julkistuksella. Kongressin johtaja ja primus motor Timo Perälä oli käynyt läpi satoja kaupunkeja, joista tarkempaan seulontaan oli päässyt noin 60 kaupunkia. Vertailukriteereinä oli käytetty seuraavia muuttujia: - Pyöräreittiverkoston pituus / asukas (kerroin 1,0) - Pyöräilyn kulkutapaosuus (1,3) - Pyöräilyn kulkutapaosuus talvella (1,5) - Talvikauden pituus (1,2) Timo Perälä luennoi. Tiukassa kamppailussa ja vertailussa voittajaksi nousi (yllätys, yllätys) Oulu! Toiseksi ylsi Ruotsin Uppsala ja kolmanneksi Linköping. Ruotsi ja Suomi valtasivat kaikki loputkin kärkisijat järjestyksessä Umeå, Örebro, Joensuu, Karlstad, Rovaniemi, Jyväskylä ja Luleå. Vertailu on toki vaikeaa ja ennen kaikkea tarvitaan lisää luotettavaa tutkimustietoa, jotta tasapuolisempi vertailu ja ennen kaikkea tavoitteellinen talvipyöräilyn edistäminen olisi mahdollista. Esimerkiksi Venäjää ja Kiinaa koskevaa tietoa ei ollut ollenkaan saatavilla. Timo Perälän tekemä ansiokas selvitys olikin ennen kaikkea kannustava lähtölaukaus talvipyöräilyyn liittyvään tutkimukseen ja parhaan talvipyöräilykaupungin kriteerien määrittämiseen. Voittajakaupungin terveisin: Haaste on heitetty. Turvallisuus pyöräilijän kannalta Yksi ensimmäisen seminaaripäivän esiintyjistä oli ruotsalainen Anna Niska, (kuva: Matti Hirvonen) joka työskentelee Ruotsin VTI:llä. Niska on kunnossapidon asiantuntija ja hän esitteli pyöräilijöiden onnettomuuksia sairaalasta saatujen tietojen perusteella. Arviolta vain noin 10 % pyöräilyn onnettomuuksista tulee poliisin tietoon. Täten sairaalatietojen hyödyntäminen olisi arvokasta tutkimustietoa. Niska painotti, että ympäristön turvallisuutta on tarkasteltava pyöräilijän näkökulmasta. Esimerkiksi Ruotsissa on panostettu voimakkaasti autoilijoiden turvallisuuteen, jolloin jotkut ratkaisut saattavat olla vaarallisia pyöräilijöille vaikka niitä on tehty liikenneturvallisuuden nimissä. Tutkimuksessa yleisin onnettomuuden syy oli pyörällä kaatuminen samalla, kun nousee ajamaan tai kun laskeutuu pois pyörän päältä. Lisäksi väylien liukkaus aiheutti paljon onnettomuuksia. Toisessa esityksessään Niska esittelikin lämmitettyä märkähiekkaa yhtenä talvikunnossapidon menetelmänä. Laatulupaus talvihoidosta Kansainvälisiä kuulumisia saatiin muun muassa Umeåsta. Talvikunnossapidossa toteutetaan Umeåssa ennaltaehkäisevää toimintatapaa, jolla pyritään siihen, että esimerkiksi haitallista loskaa Oulun talviyöräilykongressivieraita aamulenkillä. (kuva: Matti Hirvonen) ei ehdi syntymään pyöräväylille. Lisäksi kaupungin tekninen keskus on tehnyt pyöräväylästön talvihoidosta virallisen laatulupauksen. Laatulupaus on nähtävillä kaupungin muutenkin erittäin korkeatasoisilla verkkosivuilla, josta löytyy myös ajantasaiset tiedot pyöräreittien aurauksesta. Kongressissa päästiin tutustumaan kotimaisten kaupunkien osalta myös Helsingin ja Järvenpään kunnossapitokuulumisiin. Helsinki on teettänyt talvikunnossapitoselvityksen, jossa pohdittiin reittipohjaisen aurauksen soveltuvuutta ja etuja nykyiseen aluekohtaiseen auraukseen. Tulokseksi saatiin, että reittipohjainen menetelmä on laadullisesti parempaa tasoa ja kustannuksiltaan noin 20 prosenttia kalliimpi. Mari Päätalon esitys Järvenpään talvikunnossapidosta muistutti, että yhteistyöllä, poliittisella tahdolla sekä priorisoimalla päästään laadukkaisiin ratkaisuihin. Oma kokemus vakuuttaa Oleellinen ja mieliinpainuva osa kongressia oli tietysti itse pyöräily talvisessa Oulussa. Järjestäjien puolesta oli tarjolla 3, 5 ja 10 kilometrin pituiset opastetut pyöräretket, joiden aikana esiteltiin reittiverkostoa sekä talvihoidon ratkaisuja ja yksityiskohtia. Lisäksi ensimmäisen illan makupalana oli Winter Bike Challenge Oulun keskustan tuntumassa. Leikkimielisen kisailun erikoisuuksiin kuului esimerkiksi polkupyörän kantamista/taluttamista umpihangessa. Ohjattujen pyöräilyjen lisäksi moni kanssaosallistuja tuntui nauttivan suuresti Oulun ainutlaatuisesta talvipyöräilytunnelmasta. Pyöräilijöitä on Oulussa talvellakin liikkeellä ja näköpiirissä jokaisena vuorokaudenaikana. Kuvaava oli itävaltalaisen osallistujan kommentti pyöräillessämme uimahallilta kohti keskustaa illan tummetessa: Paljon olen Oulun talvipyöräilystä kuullut hyvää, mutta nyt sen vasta käsittää kun pääsee itse kokemaan. Näiden maistiaisten lisäksi Oulun talvipyöräilykongressin satoa esitellään tarkemmin seuraavassa Poljin-lehdessä. Alkuperäiset esitykset katsottavissa: 14 Poljin 2/2013 Poljin 2/

9 -Liity edelläpolkijoiden kasvavaan joukkoon! PYÖRÄILYKUNTIEN VERKOSTO RY Pyöräilykuntien verkosto on kuntien, valtion, järjestöjen, yritysten ja tutkimuslaitosten välinen yhteistyöverkosto. Pyöräilykuntien verkoston päätavoite on pyöräilyn lisääminen liikennemuotona ja arkiliikuntana, joka tuottaa hyvinvointia yksilölle, yhteiskunnalle ja ympäristölle. Verkoston tehtävänä on lisätä pyöräilyn ja muun kestävän liikkumisen edistämiseen liittyvää vuorovaikutusta ja tiedonvaihtoa eri tahojen välillä sekä tuottaa pyöräilyn ja kävelyn edistämiseen liittyvää materiaalia. Pyöräilykuntien verkosto perustettiin vuonna 1997 ja se muuttui itsenäiseksi yhdistykseksi vuonna Verkoston toiminta on voittoa tuottamatonta palvelutoimintaa. Pyöräilykuntien verkosto ry Kuntatalo, Toinen linja Helsinki VERKOSTOON LIITTYMINEN Pyöräilykuntien verkoston toimintaan ovat tervetulleita kaikki pyöräilyn edistämisestä kiinnostuneet suomalaiset kunnat ja kaupungit sekä aiheesta kiinnostuneet tai sen parissa työskentelevät muut tahot. Verkoston vuosimaksu määräytyy kunnan asukasluvun mukaisesti: kunnassa alle 7000 asukasta 220 EUR kunnassa alle asukasta 350 EUR kunnassa asukkaita EUR kunnassa asukkaita EUR kunnassa asukkaita EUR kunnassa yli asukasta 1900 EUR Vuosimaksu määräytyy yrityksen tai yhteisön koon mukaan seuraavasti: pieni yritys (alle 15 työntekijää) 220 EUR keskisuuri yritys (15-50 työntekijää) 550 EUR suuri yritys (yli 50 työntekijää) 950 EUR erittäin suuri yritys (yli 500 työntekijää) neuvotellaan AKAA Timo Toivonen ESPOO Eero Rouhiainen (09) FORSSA Jenni Järvinen (03) HANKO Hannu Simelius HELSINKI Marek Salermo (09) HYVINKÄÄ Kimmo Kiuru (019) HÄMEENLINNA Hannu Sainio (03) JANAKKALA Helena Luoti (03) JOENSUU Jarmo Tihmala JYVÄSKYLÄ Timo Vuoriainen (014) JÄRVENPÄÄ Sari Piela (09) KAARINA Jyrki Lappi (02) KANGASALA Markku Lahtinen (03) Poljin 2/2013 KARVIA Sirpa Ala-Rämi (02) KAUHAJOKI Harri Virtanen (06) KOKKOLA Carita Laitala KOUVOLA Jyrki Ojanen KRUUNUPYY Kaisa Karlstöm (06) LAHTI Matti Hoikkanen (03) LAPPEENRANTA Pentti Multaharju LEMPÄÄLÄ Jaakko Hupanen (03) LIETO Mika Närvi (02) LOHJA Timo Mäkinen (019) LOVIISA Markus Lindroos OULU Jorma Heikkinen PARAINEN Martti Nilsson PIRKKALA Mikko Keränen PORI Sanna Välimäki PORVOO Hanna Linna-Varis (019) ORIVESI Päivi Valkama RAASEPORI Jyrki Hakkarainen (019) RAISIO Marja Uusitalo (02) RAUMA Leena Ruusu-Viitanen (02) RIIHIMÄKI Aili Tuppurainen (019) SEINÄJOKI Keijo Kaistila, (06) TAMPERE Timo Seimelä TURKU Harry Jakkola TUUSULA Risto Kanerva (09) UUSIKAUPUNKI Kari Koski (02) VAASA Siri Gröndahl (06) VANTAA Timo Väistö (09) VÄHÄKYRÖ Tuula Haapaniemi (06) YLÖJÄRVI Seppo Reiskanen (03) ELY-KESKUKSET / LIIKENNEVIRASTO Erika Helin (020) erika.helin@ely-keskus.fi HELSINGIN POLKUPYÖRÄILIJÄT RY Petri Sipilä petri.sipila@hepo.fi HSL - HELSINGIN SEUDUN LIIKENNE Anna Ruskovaara anna.ruskovaara@hsl.fi KAMPIN SUUTARI Hannu Heiskanen hannu.heiskanen@htp-palvelut.com LINEA KONSULTIT OY Sakari Somerpalo sakari.somerpalo@linea.fi LUONTO-LIITTO RY Leo Stranius leo.stranius@luontoliitto.fi MOTIVA OY Sara Lukkarinen sara.lukkarinen@motiva.fi NAVICO OY Timo Perälä timo.perala@navico.fi RAMBOLL FINLAND OY Reijo Vaarala reijo.vaarala@ramboll.fi SITO OY Jussi Nykänen (020) jussi.nykanen@sito.fi STRAFICA OY Juha Heltimo juha.heltimo@strafica.fi SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY Hanna Hakko hanna.hakko@sll.fi TAMPEREEN POLKUPYÖRÄILIJÄT RY Sanna Karppinen pj@tarakka.fi TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO Liikenteen tutkimuskeskus Verne Kalle Vaismaa kalle.vaismaa@tut.fi TRAFIX OY Leena Gruzdaitis leena.gruzdaitis@trafix.fi TURVATEC OY Raine Anttonen (03) raine.anttonen@turvatec.fi VALPASTIN OY Mari Päätalo mari.paatalo@valpastin.fi VECO OY Unto Vesterinen unto.vesterinen@veco.fi VELOCRAFT Pieter Deleu info@velocraft.fi WSP FINLAND OY Minna Raatikka minna.raatikka@wspgroup.fi