LeHdykkä UNCENSORED EDITION ISÄNNÄT AVAUTUVAT SÄHKÖURHEILU SUKLAA-ARVOSTELU J-P:N SALATTU MINÄ 1-2/2014. Lehdykkä 1-2/2014 1

Transkriptio

1 LeHdykkä 1-2/2014 GEOKÄTKÖILYÄ ISÄNNÄT AVAUTUVAT SÄHKÖURHEILU PUUHANURKKA SUKLAA-ARVOSTELU J-P:N SALATTU MINÄ UNCENSORED EDITION Lehdykkä 1-2/2014 1

2 48. vuosikerta Julkaisija Oulun yliopiston biologikilta Syntaksis ry Päätoimittaja Joni Sartza Saarinen Toimitus Stiina Lehmus Anna Lukkarinen Sonja Viljamaa Taitto Joni Saarinen Marco Stålfors Kansikuvat Satu Aura Osoite Syntaksis ry Biologian laitos PL Oulun yliopisto Paino Juvenes Print 150 kpl SISÄLLYSLUETTELO 2 PÄÄKIRJOITUS 3 PERINTEISEMPI PÄÄKIRJOITUS 4 PJ:N PALSTA 5 GEOKÄTKÖILYÄ KEVÄTSÄÄSSÄ 7 NIKSI-LEHDYKKÄ 10 OTTEITA ERÄÄN LÄNSI-EUROOPPALAISEN SAARIVALTION ARJESTA 11 KAPTEENI TEEMO SELVITTÄÄ E-SPORTS 14 RUNOTUOKIO MILLA KORAMON KANSSA 17 ISÄNNÄT AVAUTUVAT 18 KILLAN HALLITUS JA KUINKA OTTAA SIIHEN YHTEYTTÄ 19 MAITOSCHOKOLAATITESTI 22 BILSAN LEFFANURKKA 25 KILLAN HERRAINVÄKI VALISTAA 27 MIES HIETAISESTA NIEMESTÄ 28 LUENTOLAUSAHDUKSIA 31 MARCON PUUHANURKKA 32 LAL:LLA ON ASIAA 34 MARCON PUUHAPISTE 36 MARCON RATKAISUNURKKA 37

3 Pääkirjoitus Lehdykkä 1-2/2014 3

4 Perinteisempi pääkirjoitus No terve! Ihan näin aluksi saanen onnitella sinua aivan loistavasta maustasi, olethan sentään alkanut lukea Syntaksis ry:n kiltalehti Lehdykkää. Lehti on tehty tunteella ja rakkaudella, joista sen edeltäjät ovat tulleet tunnetuiksi. Näin siis sanoisin jos asia näin olisi. Todellisuudessa lehti ilmestyi kovan työn tuloksena jossa ei säästelty verta tai hikeä, en usko että kukaan itki mutta läheltä varmaan liippasi. Joka tapauksessa on hienoa, että annoit tällekin Lehdykälle mahdollisuuden. Toivottavasti nautit siitä ainakin yhtä paljon kuin edellisestä. Ainakin minä nautin tuotantoprosessin eri vaiheista. Lehdykän sivuilta saattaa löytyä pieni yllätys tällä kertaa, tosin huhujen mukaan moni osasi tätä jo odottaa. Saa nähdä onko minut jo syrjäytetty virastani siihen mennessä kun pääset lehden loppuun asti. No, jos on, kerrottakoon kaikille etten kadu mitään Haluaisin vielä kiittää näin erityisesti Marcoa henkisestä tuesta ja hänen ammattikokemuksensa suomista neuvoista tämän lehden taittoprosessissa. Hänen vuokseen monelta suurelta ikävyydeltä vältyttiin. Eli jos näet Marcoa käytävällä pysäytä hänet rohkeasti ja taputa kevyesti olalle. Hän on sen ansainnut. Saman kohtelun ansaitsee jokainen joka otti osaa tämän lehden tekoon. Ainakin minä kiitän teitä. Lehdykän ilmestyminen ei missään nimessä ole itsestäänselvyys vaan se tulee muutaman ihmisen selkänahoista. Etenkin tänä vuonna kun päätoimittajan planttu repi verinahasta asti palasia. Kiitos siis teille, koettakaa parantua! Ja näin arvon lukija olet päässyt Lehdykän surkeimman jutun loppuun asti, tästä edespäin on varmasti paljon parempia juttuja luvassa. Istuessani puolialasti kämpälläni Oulussa Joni Saarinen (toistaiseksi syrjäyttämätön) Lehdykän Päätoimittaja 4 Syntaksis ry

5 Pj:n palsta Tervehdys arvon kansalaiset kiltalaiset! Voisin kirjoittaa teille siitä, kun minusta tuli Syntaksiksen uusi pj tai vaikkapa mitä huikea kevät pitää sisällään. Voisin kirjoittaa tosissaan tehtyä asiallista tekstiä ajankohtaisista asioista, mutta joka ei kuitenkaan ole vakavaa, vaan pilke löytyy silmäkulmasta. Mutta ei se kuulostanut yhtään multa. Tässä siis koko kevät lyhyessä ja ytimekkäässä paketissa: Ei! Suurmiehet täält enää löydetä ku ne on pieniä miehiä suuria suurissa taloissa ja liian isoissa kengissä jotka täytettävä, nuoren miehen täyttää hämmennyksellä Ku tääl nää enää tekoja, ulkomaanmatkoja, paljon lupauksia, puheenjohtaja se oli julkkis se pelaa sulkkist tennist golffii, ja kisaa lööpeistä (Ei!) Ne puhuu ohjuksista, tai horneteista, tai hyökkäyksistä, tai puolustuksesta mä puhun asenteesta, mut {?}, kaks tuhatta kymmenen luvulla suomessa ei tulis kantaa aseita (emmätiedä), mut onneks toiset kastelee tykkiä, ku toiset käyttää kivääriä Se on tätä näin, siihen ei tarvi patruunoita Vaikken pelaa fudista, on kenkien alla nappuloita Niit on läjäpäin, teille keskisormee varauksetta Siinä teille pelleille on rakentavaa palautetta Ensin ei puhuta mitään Ja kun puhutaan ei se auta mitään Kehityskeskustelu meni pieleen Muuta ei siitä jäänyt mieleen Kuin helvetinmoinen huuto ja riita Mä syytän sua ja sä syytät mua Järki on kadonnut Mikä siinä on kun ei mee putkeen yt-neuvottelut Pohjolassa kansa on sen kaamoksensa vanki Pimeässä askarrellen paljoa ei hanki Mutta läpi talven seisoo tanakasti kanki Ja jumalauta kaikki siellä silloin nai Uus vuosi, vappu ja sitten tulee juhannus Koko Syntaksiksessa on metsiin hajaannus Järven rannalta tuli meille paikannus Sieltä löytyy olooni parannus Retkiteltta tai autiomajoitus Makuupussi on pieni sijoitus Onko kaikki kyydissä? Turvavyöt kiinni. Ny lähetään Lehdykkä 1-2/2014 5

6 Pahoittelen kirosanoja ja rivouksia. Ne nyt vain sattui olemaan tuolla. Terkuin uunituore peejiinne, Meeri Haataja Viittaukset: Suurmiehet - Kuningasidea, Rakentavaa palautetta - Kymppilinja, YT-neuvottelut - Pojat, Pohjolan Pidot - Juha Vainio, Nyt saa juhlia - Lord Est Paul Debray 6 Syntaksis ry

7 Geokätköilyä kevätsäässä Teksti: Sonja Viljamaa Kuvat: Sonja Viljamaa, Sonja Hurskainen Auto kaartaa Oulun lentokentän lähellä sijaitsevan laskuvarjokerhon parkkipaikalle ja ulos astuu kolme biologia noin kännykän näköiset ja kokoiset GPS-laitteet käsissään. Gepsit löytävät satelliittisignaalin, paikantavat biologit kartalle ja osoittavat sitten automatkan aikana syötettyjen koordinaattien perusteella lähimmän geokätkön sijainnin. Siis matkaan! Geokätköily (engl. geocaching) on harrastus josta monet ovat varmasti kuulleet jo aiemmin. Kätköilyn ideana on etsiä netistä löytyvien koordinaattien avulla muiden harrastajien piilottamia kätköjä, joista löytyvään vieraskirjaan eli lokiin rustataan oma nimimerkki todisteeksi vierailusta. Kätkövierailut kirjataan myös harrastuksen virallisille nettisivuille. Geokätköjen etsimisessä käytetään usein apuna GPS-laitetta tai vaikka älykännykän geokätköily-sovellusta, mutta harrastaminen sujuu myös vaikka GoogleMapsin tai wanhan kunnon kartan ja kompassin avulla. Päivän ensimmäinen kätkö löytyi helposti ja nopeasti, sillä koordinaatit johdattivat meidät suoraan purkin luokse. Joskus kätkön koordinaatit eivät osu ihan kohdalleen, mikä voi johtua esimerkiksi eri GPS-mallien erilaisesta tarkkuudesta tai laitteeseen vaikuttavasta häiriöstä, vaikkapa sähkökopista tai magneetista. Matkamme jatkui tien yli ja toiselle purkille, joka kuului myös luokkaan naps ja kops eli se löytyi ilmeisimmästä paikasta erittäin helposti. Tämä kätkö oli hieman peruspurkista eli tradista poikkeava Travel bug -hotelli. Virallinen kätköpurkki. Ovelasti naamioitu mikrokätkö. Travel bugit eli TB:t, suomeksi usein matkalaiset, reissaajat tai kulkijat, ovat kätköstä kätköön matkaavia esineitä, joilla on oma jäljityskoodinsa ja usein myös oma kulkusuuntatoiveensa. Esineet voivat olla mitä tahansa avaimenperistä kommandopipoihin. Poimimme mukaamme kaikki neljä kätköstä löytynyttä kulkijaa ja jatkoimme matkaamme. Myöhemmin tarkistimme kulkijoiden nettisivuilta niiden kulkusuuntatoiveet. Lehdykkä 1-2/2014 7

8 Kaksi kulkijoista halusi seikkailla vapaasti ympäri Suomea ja maailmaa, kolmannelle ei ollut merkattu määränpäätä ja neljäs oli matkalla kohti Norjan Hammerfestiä. Yksi näistä päätyi mukanani Tampereelle ja muut ripottelemme luultavasti ympäri Oulua seuraavalla kätköilyreissulla. Geokätkön luonnollinen habitaatti. Geokätköjen vaikeustasoa mitataan kahdella asteikolla, jotka vaihtelevat puolesta viiteen tähteen. Kätkön yleinen vaikeustaso (difficulty) kertoo sen, miten vaikeaa itse purkki on löytää. Esimerkiksi yksittäiseen kivenkoloon piilotetut tai magneetilla liikennemerkkiin kiinnitetyt purkit ovat yleensä vaikeustasoltaan yhden tai kahden tähden luokkaa. Näitä kätköjä edustivat suurin osa päivän saaliistamme, mukaan lukien Oulunsalon kirkon ja kunnantalon tienoolta löytyneet purkit. Maastopisteet (terrain) puolestaan kertovat sen, miten vaikeakulkuista kätköä ympäröivä maasto on. Jos kätkön maastopisteet ovat korkeat, saattaa kätköpurkki sijaita esimerkiksi ylhäällä puussa, kuten osuvasti nimetty Päin mäntyä jonka kanssa kokeilimme onneamme tänään. Yksi kätköilijöistä rapisteli oravana puun puolivälissä sijaitsevalle valekätkölle asti, mutta joutui jättämään leikin sikseen kovan tuulen vuoksi. Uusi yritys ensi kerralla! Kätkökuvauksessa ilmoitetaan lähes aina myös kätkön koko, jotta etsiminen olisi hieman helpompaa. Pienimmät nanokätköt voivat olla noin peukalonkynnen kokoisia ja ne onkin lähes aina kiinnitetty magneetilla esimerkiksi liikennemerkkiin. Kokoskaalan toisessa päästä löytyy puolestaan vaikkapa erään pohjalaisen sillan alle piilotettu yli kymmenen litran saavi. Yleisimmin suomalaiset geokätköt ovat suunnilleen tavallisen pakasterasian kokoisia. Joskus kätköjen piilottajilla on ollut käsillään ihan liikaa aikaa Tämänpäiväinen kätköilyporukkamme suosittelee lämpimästi Oulunsalossa ja lentokentän tienoilla sijaitsevia fobiakätköjä (Entomofobia, Nekrofobia ja Dentofobia), joiden mielikuvituksellisiin piilotustapoihin ja kätköpurkkeihin on käytetty runsaasti aikaa ja vaivaa! Koordinaateissa x sijaitseva purkki -formaatista poikkeavat myös niin sanotut multi- ja mysteerikätköt. Multikätköt koostuvat useasta välipisteestä, joista ensimmäisen koordinaatit on ilmoitettu kätköilysivustolla, mysteerikätkön löytämiseksi täytyy puolestaan ratkaista jonkinlainen arvoitus. Esimerkiksi yliopiston tienoilla sijaitsee monta erittäin vaativaa mysteerikätköä, joiden kanssa allekirjoittanut on jo menettänyt hermonsa. Kätköilyreissumme huipennukseksi olimme laiskoja ja ajoimme autolla noin metrin päähän päivän viimeisestä purkista, sillä nälkä alkoi jo heikottaa. 8 Syntaksis ry

9 Tutkimme päivän tilastot läpi Aularavintolassa ja olimme tyytyväisiä suoritukseemme: Yksitoista löydettyä kätköä kahdestatoista yritetystä ja mukava kävelylenkki hyvässä seurassa. Geokätköilystä saa helposti hyvän syyn lähteä lenkille tai pyöräilemään koordinaatit vain gepsiin, kynä taskuun ja menoksi! Harrastuksen ansiosta päätyy usein myös kummallisiin ja hienoihin paikkoihin, joihin ei olisi muuten ikinä eksynyt. Pieni geokätköilysanasto gepsi GPS-laite tai kännykän GPS-sovellus jästi kätköilyä harrastamaton ihminen, satunnainen ohikulkija loki tai logi kätköstä löytyvä vieraskirja loggaaminen nimimerkkinsä kirjaaminen vieraskirjaan naatit koordinaatit multi useasta välipisteestä koostuva geokätkö mysti mysteerikätkö, jonka lopulliset koordinaatit saa vasta arvoituksen ratkaistuaan Vaikeustason 4 ½ kätköt voivat vaatia hieman kiipeilyäkin. Oikea kätköpurkki sijaitsee ihan puun latvassa. TB eli travel bug kulkija, matkaaja ; kätköstä toiseen kulkeva esine, jonka matkaa voi seurata jäljityskoodin avulla tradi perinteinen kätkö koordinaattien ilmoittamassa paikassa Lisätietoa geokätköilystä: geocaching.com virallinen sivusto geocache.fi suomenkielinen sivusto. Paljon hyödyllistä tietoa aloittelevalle harrastajalle sekä tarkka listaus Suomen kätköistä Veera Timonen Lehdykkä 1-2/2014 9

10 Niksi-Lehdykkä Teksti: Anonyymit inkognitot Näytteitä sonikoitaessa kuulon suojaaminen on hyvin tärkeää. Mikäli kuulosuojaimia ei jostain syystä ole lähettyvillä voi 1,5 ml:n eppareita käyttää hätätapauksessa korvatulppina. Vanhoista verkkosukkahousuista voi näppärä ihminen askarrella pienen katiskan. Vanhat sukkahousut sopivat hyvin käytettäväksi matalan kierrosluvun sentrifugina kotioloissa. Lämpöblokin ollessa rikki voi max. kaksi näytettä inkuboida asteessa asettamalla ne korvakäytäviinsä. Pienistä lusikkauistimista saa hyviä korvakoruja leikkaamalla kolmihaarakoukusta pois kaksi ylimääräistä sakaraa. Mormuskoista saa myös hyviä koruja vaivatta. Pinttynyt rasva ja muu lika lähtee helposti astioista liottamalla niitä vedessä johon on lisätty reilusti tiskikoneen astianpesuainetta. Suoristusraudalla voi yrittää silittää paidan kauluksen ja kalvosimet. Paksut haalarimerkit on helppo ommella pienellä nahkaneulalla. Jos sinulla ei ole siivilää, voit käyttää vanhoja sukkahousuja sen asemasta. Krista Suorsa 10 Syntaksis ry

11 Otteita erään länsi-eurooppalaisen saarivaltion arjesta Toimittanut Folke Sydvest Kuvakollaasiin on kerätty keskiaikaan nukahtaneen kansankodin ihmeellisyyksiä, joita sattuman kautta eräs kaukaa pohjoisesta saapunut luonnontieteiden harjoittaja saapui hämmästelemään. 1. JOGURTTIRUSINAT: Sittemmin puisten laivojen ja huonohermoisten rangaistuspotkunantajien viennin tyrehdyttyä Englannin merkittävimmäksi vientituotteeksi ovat nousseet kulkutautien ja vieraslajien ohella jogurttirusinat. Niitä kasvaakin varsin runsaina useiden kotitalouksien puutarhoissa, joista ne kypsän valkeina poimitaan ja laivataan kohti videovuokraamoita ympäri maailmaa. Letkeästi uuteen nousuun tähtäävä iskulause kuuluukin: Let the raisin begins! Nähtäväksi jää. Kysymyksen vastaanottajan kasvoilta paistoi hämmästyneisyys virkkoessaan, ettei sellaisia järjestelmiä ole olemassakaan. Niinpä niin, who are we to judge?! 3. PASKAPYRSTÖTIAINEN: Ilmeisesti 1800-luvun hiilikaivoksiin pohjautuneen teollistumisen ja siitä seuranneen ilmansaasteiden runsastumisen vuoksi myös täkäläisillä lumiukoilla on nokea naamassa. 2. TULVAT: Jopa suurempana yllätyksenä kuin suomalaisille autoilijoille talvi saapuvat vesisateet Britteinsaarille. Sinisilmäisenä eräs ulkomaalaistaustainen tutkimusassistentti erehtyikin kysymään, miksei kaupungissa ole sadevesiviemärijärjestelmää, johon ylen määrin taivaalta alas satava sadevesi ohjattaisiin alas tullessaan. Lehdykkä 1-2/

12 4. BRITISH BREAKFAST: Gastronomisista herkuistaan tunnetun saarivaltion ehdoton herkkujen herkku, pekoni, joka Puttepossun kyljestä juustohöylällä siivutettuna saatuna aamiaistarpeena on siinä määrin englantilaisten sydämiin sakkautunut, että jopa taidemuseot ovat saatavissa lisäpekonilla ilman lisämaksua! 6. KYYLÄT: Erityispiirteenä mainittakoon alati naapurustoissa vaaniva ongelma, sillä niin sanottu kerrostalokyttääminen on saanut astetta vaarallisemman lieveilmiön täällä. Kyse on epäilyttävistä lähiökyylääjistä, joista on syytä varoittaa erillisin katumerkinnöin. 5. KIELLOT: Etelä-Pohjanmaan suurten järvien pilkkijät ry on siinä määrin ehtinyt aiheuttaa pahennusta myös tällä maaperällä, että erilliset kieltävät tekstit ovat olleet tarpeen asentaa myös tänne. Silti ei ole syytä epäillä, etteikö ruutanaa tuoltakin pellolta nousisi. 7. SOITTORUOKALAT: Kaakkois-Englanti suurten yliopistojensa ansiosta on tunnettu hieman sivistyneemmästä kulttuuristaan, sillä seurauksella, että jopa perinteiset pubit ovat joutuneet tarkkailun alaisiksi. Tämä kaupunki voikin syystä ylpeillä sivistyneillä juomatavoillaan, sillä kaupungista löytyy koko Englannin pisin katu ilman ainuttakaan pubia. Kokonaispituutta kadulle kertyy 357 metriä ja 15 senttiä, ja huhutaanpa myös, että kolme henkilöä on aikojen saatossa kävelleet kadun päästä päähän ilman taskumattejaan. 8. KIELIMUURI: Maahanmuuttajia kaupungissa on paljon ja silloin tällöin kielimuurejakin syntyy. Eräälle ulkomaalaistaustaiselle tutkimusassistentille ohjeistettiin paikallisväestön kieltä lainatakseni, että You have to log on the system if you need to drive a car, mutta epäonnekseen tarinamme pro- 12 Syntaksis ry

13 tagonisti käytti ylikansallisen internetpalvelun tuottajan käännöspalvelua ja käsitti asian hieman väärin. 9. NURMIKOT: Potku- eli jalkapallo on paikallisten keskuudessa varsin suosittua. Toisaalta kaupungin täyttävät viheriöivät nurmialueet eivät sen sijaan toivota ikäviä nappulakenkiä tervetulleiksi, joten ongelmaan on löydetty selvästi järkevä ratkaisu. Asfalttialustoilla taataan paitsi nurmikenttien pysyminen golf-kentän kaltaisessa kunnossa myös ortopedien työllistyminen. 11. INNOVAATIOT: Kuva eräästä paikallisesta, kun protagonistimme erehtyi kertomaan, että hänen kotimaassaan asunnoissa on lämpöeristyksen lisäksi sekä sekoittajat vesihanoissa että lattialämmitys. Kuka tätä piruparkaa nyt suutelisi, että hän muuttuisi takaisin sammakoksi? 10. JOULUPÖYTÄÄN: Joulun ehdoton perinne ja kestosuosikki on kalkkuna, mutta polkupyöräilijät tekevät tuloaan. Etenkin lähituotettu luomupyöräilijä maistuu yhä useammassa kodissa jouluna. Lehdykkä 1-2/

14 Kapteeni Teemo selvittää - E-sports Teksti: Kapteeni Teemo Eräiden kiltalaisten kanssa käydyn keskustelun myötä innostuin ottamaan tarkemmin selvää eräästä monille varsin vieraasta urheilun alasta, teidän kaikkien biologien iloksi tai suruksi! Kyseessähän on siis E- sports, mutta onko se vakavasti otettavaa urheilua vai nykyajan massaviihteellistä hömpötystä? Se jääköön sinun, lukijan, päätettäväksi. Toista se oli silloin kun miehet oli rautaa ja tietokoneet trukkilavan kokoisia. ^^ Tutustuin termiin ensimmäistä kertaa alkaessani pelaamaan supersuosittua reaaliaikastrategiapeliä StarCraft 2, Blizzard Entertainment eli yhtiö tämän pelin takana on vastuussa myös World of Warcraftista (WoW), siitä tuskin on tarvetta enempää mainita. Hain netistä peliin liittyviä oppaita tavoitteenani parantaa omia taitojani kyseisen pelin pelaajana, kunnes sattumalta törmäsin peleistä lähetettyihin livestreameihin. Pelien seuraaminen oli alusta asti mielenkiintoista ja tempaisi mukaansa. Nämä pelaajat live-stream-lähetyksissä todellakin osasivat asiansa, tekeminen näytti olevan varmaa, tarkasti harkittua ja ennen kaikkea vuosien kokemuksen ja ahkeran harjoittelun aikaansaannosta. Sitä se ainakin näytti olevan suhteessa omaan ja kavereideni räpeltämiseen. E-sports eli ehkä tutummin siis elektroninen urheilu on siis tietotekniikkaa hyödyntävää kilpaurheilua. Kävi ilmi kooklatessani, että seuraamani pelit olivat osa suurempaa jokavuotista elektronista turnausta (GSL eli Global StarCraft II League), joka järjestetään Etelä-Koreassa. Turnauksissa on kiinni valtavat määrät rahaa ja erilaisia organisaatioita (juontajat, managerit, huolto-organisaatio, pelaajat Captain Teemo On Duty! :> jne.). Suurimmat turnauspelit pelataan suuren yleisön edessä ja lähetetään Etelä- Koreassa jopa tv-lähetyksenä. Tunnelma on kuin missä tahansa suuressa urheilutapahtumassa, ihmiset ovat täysillä mukana kannustaen omia suosikkejaan. Eipä StarCraftia turhaan ole haukuttu Etelä-Korean kansallisurheilulajiksi. StarCraftin ammattilaispelaajat eivät ole pelkästään etelä-korealaisia vaan turnauksia järjestetään jokapuolella maailmaa Euroopassa, Yhdysvalloissa, Ruotsissa ja jopa täällä kotisuomessa mm. jokavuotisilla Assemblyillä. Pelaajat niin ikään ovat ympäri maailmaa. Etelä-Koreassa toiminta on kyllä järjestäytyneintä, siellä pelaajia koulutetaan pelileireillä ja onpa maahan rakennettu muutama luksustalokin ulkomailta muuttavia ammattilaispelaajia varten. Parhaimmat StarCraftin pelaajat ovat tienanneet satojatuhansia dollareita voittamalla erilaisia turnauksia puhumattakaan sponsoreiden kanssa tehdyistä rahakkaista sopimuksista. Mainostaminen on nimittäin näkyvä osa myös tätä elektronista urheilua, jossa pääasiassa mainostetaan pelaajien käyttöön tarkoitettua laitteistoa 14 Syntaksis ry

15 headseteistä pelinäppäimistöihin ja millintarkkoihin pelihiiriin saakka. Onhan se houkuttelevaa ostaa pelihiiri, jota oma suosikkipelaajakin käyttää! Muita suosittuja E-sports pelejä ovat mm. kaikkien tuntema Counter-Strike, League of Legends, Dota 2, WarCraft 3, Call of Duty-sarja ja Battlefieldit. Listan ensimmäinen eli ns. ceeässä on ES-jonnejen suuressa suosiossa oleva hyperaktiivisille suunnattu räiskintäpeli, mutta kyseistä peliä pelataan paljon myös ammattilaistasolla suurista rahasummista. Counter-Strike onkin yksi eniten kilpailluista ja suosituimmista E-sports skeneen kuuluvista peleistä. WarCraft 3 on myös reaaliaikaisstrategia ja suosittu turnauspeli, tämä nykymittapuilla jo vanhahko peli on myös WoWin ja StarCraftin tekijöiltä. Se on kuitenkin menettänyt otettaan nykypelititaanien valtakaudella, StarCraftin ja League of Legendsin. Yksi potentiaalinen tulokas elektronisen urheilun skeneen on Blizzardin Hearthstone: Heroes of Warcraft. Se ei ole ihan perinteinen verrattuna näihin muihin, sitä voi luonnehtia sanoilla digitaalinen keräilykorttipeli. Se on ilmainen peli ainakin vielä. Konsolipuolen E- sports ei ole minulle niin tuttua, joten sitä en erikseen käsittele tämän kummemmin, siellä on Halo ja muut räiskinnät. Plaah. :D League of Legends eli tarujen sarja eli tutummin lol on pääosin ilmainen strategiapeli(rahoitetaan mikromaksuilla, rahalla et saa itsellesi pelillistä etua), jossa pelaavat vastakkain useimmiten 5v5 hengen tiimit. Pelissä on suuri määrä erilaisia hahmoja(champions), joista pelaajat (ns. summonerit) valitsevat sopivan itselleen. On osa peliä suunnitella joukkueen kokoonpanoa etukäteen ja valita parhaiten toisiansa täydentävät championit, etenkin kovan tason turnauspeleissä niiden yhteensopivuudella on nimittäin merkitystä. Yksi imaisee armorit pois vihollisen champilta, toinen sitoo paikalleen maahan ja kolmas tekee tarvittavan damagen tappaakseen sen, esimerkiksi. Jokaisella on oma roolinsa, yksi on erikoistunut auttamaan kavereitaan erilaisilla buffeilla eli esim. lisää hyökkäysvoimaa tai armoria antavilla skilleillä, toinen on kestävä piru ja tankkaa eli ottaa iskut vastaan, kolmas ei kestä mitään Starcraft 2 turnauksen yleisöä, kyllä Ranskassakin osataan! Lehdykkä 1-2/

16 mutta on erikoistunut damagen tuottamiseen ja niin edelleen. Ottelussa on tavoitteena tuhota kartan toisessa ääripäässä oleva vihollisen keskusrakennus eli Nexus, tähän kykenevä osapuoli voittaa pelin. Tavoitteen saavuttamiseen kovatasoisissa turnauspeleissä tarvitaan paljon taktikointia, kommunikointia joukkuekavereiden kanssa, erilaisia strategisia ja jopa uhkarohkeita ratkaisuja ja etenkin taitoa, joka on saavutettu vuosien pelaamisella, puhumattakaan tyhjästä virtsarakosta tai sponsorien lahjoittamista Razerin headseteistä. Tietokone- ja konsolipelaaminen on tänä päivänä hyvin suosittu harrastus, niin miehillä kuin naisillakin, ei ole pakko olla ammattilaispelaaja pelatakseen tai etenkään seuratakseen elektronista urheilua. Jälkimmäiseen tarvitaan hiukkasen mielenkiintoa ja oikeaa asennetta, tietokone, nettiyhteys ja mielellään pari E-sportista kiinnostunutta kaveria spämmäilemään sinulle linkkejä kulloinkin meneillään olevista turnauksista. *_* Elektronisen urheilun tapahtumat ja turnaukset keräävät nykyään suuria määriä yleisöä paikan päälle pelaajien otteita seuraamaan. Pelaajat ovat usein lavalla äänieristetyissä lasikopeissa, jotta ne tuhannet ihmiset siellä yleisössä eivät olisi niin paljoa häiriöksi. Vaikka elektroninen urheilu onkin nostanut suosiotaan myös Suomessa ja onpa täällä jopa Suomen elektronisen urheilun liittokin (SEUL) niin laji ei ole ehkä kantautunut vielä niin hyvin suuren yleisön korviin eikä Suomessa ole vielä liikaa alan tapahtumia. Niin monessa asiassa kuin rakas naapurimaamme Ruotsi on meitä edellä niin elektroninen urheilu ei tosiaankaan ole poikkeus. Ruotsin Iltalehden vastineesta eli Aftonbladetista löytyy oma osio elektroniselle urheilulle urheilusivuilta, kertakaikkiaan mahtavaa Ruotsi! Eli odotellessa Iltalehden vastaiskua elektronisen urheilun tuoreimpiin uutisiin ja turnauksien live-lähetyksiin voi tutustua osoitteessa esport/. Heja Sverige! xd Keski-Euroopassa on yleistymässä ns. BarCraft ilmiö (ei välttämättä kovin virallinen nimitys) eli ihmiset kokoontuvat baareihin seuraamaan pelien turnauslähetyksiä isoilta screeneiltä ihan kuten urheilubaareissa otetaan olut tai kaksi ja katsotaan jalkapalloa. Tässä tapauksessa katsotaan StarCraftia. Miten olisi, Caio? <3 Nyt täytyy lopettaa tämän jutun kirjoittaminen, kohta nimittäin alkaa League of Legends turnausottelu, jossa pelaa oma suosikkijoukkueeni Copenhagen wolves. Ciao! = ^_^= Joni Saarinen 16 Syntaksis ry

17 Runotuokio Milla Koramon kanssa Alkuvoima Päätäntö Viheriän sarvipää pyhä peto! ja kummajainen jonka kermoissa kohdun vilja pursuaa valkoista tarhansa viisautta Muurin laidalla kerältä jakautuu Polvi vaarojen katveesta ropissut tuliturkin kantaja joukosta koostuva yksilö Emon Sana tavataan sykkivästä lihasta punaisista omenoista suurennuslasilla ja kirveellä Polttopiste,tyhjä koto syötyjä rikottuja siemeniä valkoista verkkoa mustalla kupeella elävää verta viisaiden tuhkissa eikä niiden takana mitään kylmät korkeat vuoret jakavat tuulet iltaan ja länteen Polvi hengittää uudelleen Takaraivolle letitetty ruohonkorsi yksi ainoa koko laaksosta hävinnyt Joukosta on tullut yksi. Minä. Emon Sanan uhraan, lahjoitan matojen appeeksi Väriä tunnustamatta nimeän laakson ja saavun muurin yli itään uneksimaan kädet avoimina suurien honkien siemenistä Satu Aura Lehdykkä 1-2/

18 Isännät avautuvat Teksti: Perttu Anttonen ja Aleksi Takala Killan hallitus ja kuinka ottaa siihen yhteyttä Teksti: Perttu Anttonen <Päätoimittajan huomautus> Erään nimeltämainitsemattoman henkilön artikkelit eivät saapuneet määrä aikaan mennessä, joten ne jatkuvat seuraavassa numerossa. All work and no play makes Perttu a Dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull bot All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull bot All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull bot All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull bot All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play makes perttu a dull boy All work and no play ALL WORK and No play 18 Syntaksis ry

19

20 Joni Saarinen 20 Syntaksis ry

21

22 Maitoschokolaatitesti Maitosuklaa on jumalten ruokaa ja sen keksi joku sveitsiläinen heppuli joskus 1800-luvulla (sillä ei varmaan ollut varaa laittaa suklaaseensa pelkkää kaakaovoita). Päätimme vertailla muutamia lajin edustajia. Tähän testiin valikoitui pääasiassa kotimaisia perusmarkettisuklaita, poislukien Lidlin suklaa, joka valikoitui testijoukkoon, koska peruna. Testaaja numero 327,5: Suhteeni suklaaseen on läheinen ja tiivis. Pystyn helposti syömään suurenkin suklaalevyn yhdeltä istumalta. Fazeria olen varmastikin syönyt eniten (suklaamoussesuklaa). Pandan maitosuklaaseenkin minulla on läheinen suhde,(juustokakkusuklaa). Brunbergin suklaasta pidin joskus. Lidlin hassusuklaata olen käyttänyt muutaman kerran muffinsseihin. Testaaja numero 51,81: Suhteeni suklaaseen on lähellä viha-rakkaus -suhdetta. Makeat asiat saavat minut helposti pahoinvoivaksi. Suklaat säilyvät meillä pitkään (kuukausia), kunhan muistan painokkaasti tähdentää paremmalle puoliskolle niiden olevan minun (=älä koske!). Fazer on näistä merkeistä tutuin, Brunbergin ja Liidelin versioita en muista koskaan maistaneeni aiemmin. Testattavat suklaat: 1. Fazerin sininen: Testaaja 327,5 on syönyt tätä liikaa elämänsä varrella? Huono koostumus. Testaaja 51,81:n mielestä ihan jees. 2. Pandan maitosuklaa: Testaaja 327,5: aika perus, kova ja sileä. Testaaja 51,81: kova, mutta hyvä. 3. Brunbergin maitosuklaa: Testaaja 327,5:n lemppari, mainio koostumus. Testaaja 51,81 ei oikein pitänyt. 4. Fin Carré: Testaaja 327,5: aika noku. Testaaja 51,81 tuli pahoinvoivaksi. 22 Syntaksis ry Kommentitpommentit: Ulkoinen ulkomuoto: Fazer: Testaaja 327,5: En ole yli muutoksesta: miksi??!! Muutoksen taustalla imago sinisestä hetkestä? Rapisee kivasti. Tämän avaamisesta saa suuriman täyttymyksen. Folioon on helppo kääräistä loppusuklaa( jos jää). Testaaja 51,81: Paketin ulkonäkö ei ole kovin säväyttävä. Modernin näköinen, johtuen palleroisista. Suklaapalat kääreen kuvassa voisivat olla aseteltu houkuttelevamminkin. Panda: Testaaja 327,5: Kontrastikkaat värit, ainoa epäsinisävyinen. Omintakeinen makeinen kuulostaa epäilyttävältä. Pallopääpanda on aika symppis. Hienostoollinen suklaakasa on hienostoollinen. Avaaminen joskus vaikeaa. Testaaja 51,81: Suklaapalat kuvassa kivasti, suklaakiehkurat antavat ylellisen vaikutelman. Panda on ihan symppis, mutta jotenkin muistelen, että se entinen oli kivemman näköinen, koska ennenhän kaikki oli paremmin, ei nää nykyajan... mutimuti... Valkoista ja ruskeaa, paketti selkeä kokonaisuus. Ei foliokäärettä, mikä on huono säilytyksen kannalta, mutta eipähän ole liikaa turhaa pakkausmateriaalia. Fin Carré (Lidl):

23 Testaaja 327,5: Punainen läntti sinisellä taustalla: epäkiva. En arvosta. Testaaja 51,81: Vaaleahko sininen paketti, punainen merkki epäsoinnussa, hyi, mikä yhistelmä. Suklaakuvan maitokannu ja kukkanen herättävät ristiriitaisia fiiliksiä. Ei sisäkäärettä tässäkään. Brunberg: Testaaja 327,5: Taas huono muutos paketissa - minäkö muutosvastainen? Typerät kiehkurat ja typerä symmetrisyys. Testaaja 51,81: Tummaa sinistä ja kultaisia (vai onkohan ne sittenkin hopeisia, hämmentävää) nuottiviivastoja, mikä antaa jokseenkin ylellisen mielikuvan. Sitä paitsi suklaa ja musiikki sopivat yhteen, niin ja lasi viiniä. Ei suklaan kuvaa, odotin sellaista: hämmennyin. Sisäinen (eli siis sen suklaan) ulkomuoto: Fazer: Testaaja 327,5: Ihan jees, ei kovin ihmeellinen. Palat ikävän korkeita verrattuna leveyteen. Testaaja 51,81: Perussuklaalevymäinen. Aika paksu. Panda: Testaaja 327,5: Palat sopusuhtaisan näköisiä, nättejä suorastaan. Panda-tekstin fontti on kiva. Murtuilee välillä ikävästi miten sattuu tuottaen epäsuhtaisan kokoisia paloja. Testaaja 51,81: Selvästi ohuempi kuin Fazerin levy. Miellyttävämpi habitus. Palat passaa paremmin suuhun. Fin Carré (Lidl): Testaaja 327,5: Palat söpön kohopyöreitä. Testaaja 51,81: Palat pieniä verrattuna Fazerin ja Pandan levyihin. Oikeestaan se on loppujen lopuksi aika kiva, nää sopivat paremmin suuhun. Brunberg: Testaaja 327,5: Palat kulmikkaan simppeleitä. Sopivat kivasti suuhun. Testaaja 51,81: Kulmikkaita, pieniä paloja. Ei muuta lisättävää. Maku ja koostumus: Fazer: Testaaja 327,5: Koostumus pehmeä ja jauhoinen: sulaa helposti suuhun, ehdottomasti ennemmin imeskeltävä kuin pureskeltava. Makukin hieman jauhoinen ja odotettua maitoisampi. Tulee kindermunasuklaa mieleen. Sokerisen makea. Testaaja 51,81: Suutuntuma on pehmeä, samettinen. Sulaa kivasti suuhun. Perusmaitosuklaan makuinen, melko makea, hitusen jauhoinen. Panda: Testaaja 327,5: Maitosuklaisa, Fazeria kaakoisempi. Koostumus kova ja sileä, hiukankin viileänä ehdottomasti pureskeltava, muuten yhtälailla imeskeltävä kuin pureskeltava. Tekee mieli juoda maitoa päälle (koska kovin makea/väkevä?). Testaaja 51,81: Maku aika samanlainen kuin Fazerissa (no, maitosuklaa), ei kuitenkaan yhtä makea. Ei sula kovinkaan helposti suussa, aika kovia ovat. Fin Carré (Lidl): Testaaja 327,5: Öljyisän ja rasvaisan oloinen, pureskeltava. Rasvaisen makea. Testaaja 51,81: Sulavuus ja pehmeys Fazerin ja Pandan väliltä. Makea, ehkä vähän liiankin. En tiedä, vaikuttiko alla olevat pohjat, mutta kolmen palan jälkeen öklötti. Brunberg: Testaaja 327,5: Rasvaisen oloista: sulaa äkkiä suuhun. Kaakaovoisa: tykkään. Ei häiritsevän makea. Koostumus pureskeltava ja/tai imeskeltävä. Miksi tätä on näin pieni Lehdykkä 1-2/

24 levy?? (No koska itse ostin sitä näin pienen levyn toope). Testaaja 51,81: Aika jauhoinen ja rasvainen ensivaikutelma, en tykkää. Ei sula tämäkään niin mukavasti suussa kuin F. Suklaakiintiöni alkaa olla täynnä. Loppukommentit: Testaaja 51,81: ööäöäö mua öllöttää! Testaaja 327,5: öäöäöäööö miksi Brunberg jo loppu??! Stiina Lehmus ja Anna Lukkarinen Krista Suorsa 24 Syntaksis ry

25 Bilsan leffanurkka: Do you know what love is? Sure I know. A boy loves his dog. Teksti: Marco Stålfors A Boy and His Dog (1975) Monet myöhemmät teokset ovat lainanneet elokuvasta paljon. Hyvänä esimerkkinä tästä on pelisarja Fallout, jonka tekijät ovat myöntäneet A Boy and His Dogin olleen yksi päävaikuttaja sarjan maailmaan. Tästä syystä elokuvan miljöö ryöväreineen, mutantteineen ja maanalaisine bunkkereineen tuntuu alusta lähtien jotenkin tutulta. Omasta mielestäni tämä on vain hyvä asia. Tarina on silti mielenkiintoinen ja ennaltaarvaamaton. Varsinkin lopun juonenkäänne tuli itselleni aivan kulman takaa. Tarina on hyvin rytmitetty, ja vaikka tapahtumat välillä menivätkin hieman jopa surrealistisen puolelle, palattiin takaisin maanpinnalle (pun intended) ennen kuin homma meni ihan leikiksi. Elokuvasta näkyy että se on tehty pienellä budjetilla, mutta tietynlainen rujous tämänkaltaiseen elokuvaan kuuluukin. Mustan huumorin täyttämä elokuva kertoo Vic-nimisen pojan ja Blood-nimisen telepaattisen koiran seikkailuista ydintuhon jälkeisessä autiomaassa. Vic hankkii Bloodille ruokaa, sillä tämä ei siihen itse pysty, ja vastineeksi Blood etsii Vicille naisia raiskattavaksi. Orpona vihamielisessä maailmassa kasvanutta poikaa kun eivät turhat sosiaaliset normit paljoa paina. Tarina saa alkunsa kun parivaljakko tapaa naisen, joka onkin enemmän kuin he uskoivatkaan. Pilvikartasto (2012) Pilvikartasto ei ole vain yksi tarina, vaan kuusi sisäkkäistä tarinaa. Oveluus on, että jokaisen tarinan päähenkilö lukee/katsoo/ tms edellistä tarinaa. Tarinoiden välillä vaihdellaan muutaman minuutin välein. Vaikka tämä kuulostaa sekavalta, se kuitenkin toimii oikein hyvin. Ensimmäinen tarina kertoo Adam Ewingin merimatkasta Uudesta-Seelannista takaisin kotiinsa San Franciscoon vuonna Toisessa tarinassa vuoona 1936 Robert Frobisher hakeutuu tunnetun säveltäjän Vyvyan Ayrsin avustajaksi Cambridgeen lukien samalla Ewingin päiväkirjaa. San Franciscossa vuonna 1973 tomittaja Luisa Rey tutkii ydinvoimaturvallisuuteen liittyvää Lehdykkä 1-2/

26 korruptiotapausta ja kuuntelee Frobisherin Pilvikartasto-sekstettiä. Vuonna 2012 Lontoossa kirjankustantaja Timothy Cavendish pakenee velkojiaan vanhainkotiin, josta häntä ei kuitenkaan päästetä enää pois, lukien samalla Luisa Reyn tarinasta tehtyä kirjaa. Neo Seoulissa 2144 klooni Sonmi-451 suunnittelee orjakapinaa Cavendishista kertovan elokuvan rohkaisemana. Suurella saarella 106 talvea romahduksen jälkeen Zachry, Sonmi-jumalatarta palvova heimolainen, auttaa etsimään muinaista viestiasemaa, jolta voisi lähettää avunpyynnön maan ulkopuolisille kolonioille. Elokuvan skaala on siis hyvinkin mittav, ja se onnistuu luomaan mielenkiintoisen holistisen ja syklisen näkökulman maailmaan. Tätä vielä vahvistaa se seikka, että samat näyttelijät ovat useissa eri rooleissa eri aikakausina. Jokaisessa tarinassa näkyvät samat teemat, päähenkilö on aina heikommassa asemassa olija, joka kamppailee jotain suurempaa pahaa vastaan, mitä ei yksin pystyisi voittamaan. Kuitenkin päähenkilöllä on joku uskollinen kumppani jolta tämä saa voimaa voittaakseen lopulta. Pilvikartasto on vahvasti mielipiteitä jakava elokuva. Sen katsottuaan sitä pitää joko mestariteoksena vailla vertaa, tai sitten hämmästelee miten tällaista ADHD-sekavaa roskaa viitsitään edes julkaista. Elokuvaa ei voi katsoa vähän syrjäsilmällä, vaan se vaatii keskittymistä. Jos tämä ei tuota ongelmaa, kannattaa elokuva katsoa, se imaisee katsojan mukaansa tehokkaasti. Edgar Rice Burroughsin toinen tunnettu kirjasarja Tarzanin lisäksi, Barsoom, on jäänyt elokuvantekijöiltä hieman vähemälle huomioille. Vuoden 2009 jokseenkin heikosta Princess of Mars -elokuvasta ei kannata puhuakkaan. Disneyn John Carter kuitenkin todistaa, että sata vuotta vanhasta (Princess of Mars julkaistiin alunperin vuonna 1912) pulpista saa tehtyä hyvän elokuvan. Vaikka tapahtumapaikkana on Mars, kyseessä on puhdas fantasiaelokuva. Yhdysvaltain sisällissodan veteraani, Federaation kapteeni John Carter löytää sattumalta medaljongin, joka siirtää hänet Marssiin, eli paikallisella kielellä Barsoomiin. Heikomman painovoiman ansiosta hän pystyy hyppimään valtavia loikkia ja on muutenkin suhteellisen kova kaveri. Tästä syystä hän luonnolllisesti joutuu osaksi Heliumin ja Zodangan valtioiden väliseen sotaan Barsoomin herruudesta. Ja rakastuu Heliumin prinsessaan, Thejan Dorikseen. Alkuperäinen kirja on puhdasta pulppia, eikä elokuva siitä yritä muuta vääntääkkään. Joten mitään syvällistä ei ole odotettavissa, vain taistelu absoluuttisen hyvän ja pahan välillä. Mutta homma toimii. Välillä on visuaalisesti upeita ilmataisteluja valtavien ornitopterien välillä, välillä Carter vetää yksin pataan satapäistä armeijaa, visualisesti tyylikkäästi, luonnollisesti, ja välillä vain nautitaan hienoista maisemista. Juonikin on oikein onnistunut, koko ajan on fiilis että se mitä tapahtuu, tapahtuu jostain hyvästä syystä. Elokuva on siis tiukka fiilistelyelokuva, jossa ei kuitenkaan tarvitse heittää aivoja kokonaan narikkaan siitä nauttiakseen. Toisin sanoen elokuva ei yritä liikoja, vaan on sitä mitä se on, eli pulppia, mutta tekee sen todella hyvin. John Carter (2012) 26 Syntaksis ry

27 Killan herrainväki valistaa Maailmassa on virhe: ihmiset tekevät asioita väärin. Kaltaisemme asiaan vihkiytyneet herrasmiehet saavat olla ainaisesti huomauttamassa vähemmällä tyylitaidolla siunattuja ihmisiä heidän tekemisistään. Muiden virheiden korjailu alkaakin jo uuvuttaa sivistyneitä neuroneitamme ja päätimme jakaa esoteerisen tietomme teille vähäosaisille, jotta selviäisitte jatkossa elämän arjesta ja juhlasta kunniakkaasti. Aloitamme rahvaan valistamisen mitä arkisimmalla aiheella: Ruoka. Kiltahuoneella olemme havainnoineet anteeksiantamatonta käytöstä koskien logiikkaa, etikettiä ja yleisiä realiteetteja. Mikäli lukiessasi seuraavia totuuksia tunnet piston sielussasi (joka on se sienimäinen elin aivan sydämesi vieressä), toivomme että hyväksyt virheesi ja korjaat tapasi pikimmiten. Monesti olemme panneet merkille kuinka jotkin turjakkeet napsauttavat kahvipannun lisävastuksen välittömästi päälle, vaikka kahvi ei ole edes tippunut. Kyseinen toimenpide on väärä. Lisävastusta ei tule käyttää kun pannussa on kahvia runsaasti ja se on tuoretta. Keitin pitää juomamme lämpiminä ilmankin lisävastuksen holtitonta käyttöä. Kahvia ei myöskään tule lämmittää mikrossa, mikäli se on kylmettynyttä. Maallikon ei kuulu leikkiä herraa yrittämällä pelastaa jotain, joka on jo menetetty. Lisäksi huomautettakoon teen nauttijoille, ettei teevettä kuulu keittää useampaan kertaan. Teeveden uudelleen keittäminen tekee siitä sopimatonta teen uuttamiseen, pilaten nautittavuuden, tuoden harmillisen mielen teen menettäessä rauhoittavat ominaisuutensa ja erinomaisen makunsa yksinkertaisen, mutta houkkamaisen virheen tähden. Muistutamme myös banaanin, tuon mainion välipalahedelmän, avaamisesta. Iloksemme olemme huomanneet suurimman osan kiltahuoneen väestä sisäistäneen oikean tekniikan tähän yksinkertaiseen toimenpiteeseen, mutta silloin tällöin todistamme, että rippeitä vanhoilta barbaarisilta ajoilta on vielä elossa joissain eristyneissä moukkapopulaatioissa. Kyseisen ruohon pohjushedelmä kuuluu avata sen kiinnityskohtaa, arkikielisesti tappia, hyödyntäen, sillä siihen sen on siirtomaaherra viisaudessaan jalostanut. Joitain esoteerisia koulukuntia toki on, jotka perustelevat päinvastaisen avaamistekniikkansa esteettisyyden nimissä. Kyseinen argumentti on hyväksyttävissä eriävien kulttuurillisten ja sosiaalisten syöden nojalla, mutta kyseisen koulukunnan harjoittajiin tulee suhtautua terveellä epäilevällä ja vähättelevällä asenteella. Toaletin puolella olemme joutuneet havainnoimaan mitä kammottavimpia virheitä joista yhtenä mainittakoon apertuurien puhdistamiseen tarkoitetun selluloosatuoterullan orientaatio sen käsien ulottuvilla pitämistä varten tarkoitetussa telineessä. Vaikka nykyisen kiltahuoneen toalettilioissa ei tällaista telinettä olekaan järkevään paikkaan sijoitettu on asiasta mielestämme syytä valistaa, jotta osaisitte kodeissanne tämän vääryyden asiaankuuluvalla vakavuudella mitä pikimmin korjata. Toalettipaperi, tuo kaavintatikut syrjäyttänyt ja elämäämme suuresti helpottava keksintö, asetetaan telineeseensä siten, että rulla purkautuu apparaatin päältä eikä suinkaan alapuolelta. Harmittavan usein sivistyneen ihmisen ryhtyessä puhdistamaan apertuurejaan kokee hän suurta mielipahaa ja huolta maailman tilasta joutuessaan korjaamaan rullan orientaation. Toivomme, että otatte opiksenne ja korjaatte yllä kerrotut epäkohdat elämästänne ja sivistätte myöskin muita korjaamalla heidän erheensä välittömästi ne havaitessanne. Mitä mainioita kevättä Teille toivottaen Herrat Rytkönen ja Takala Lehdykkä 1-2/

28 Mies hietaisesta niemestä Märkä maa litisee jalkojen alla ja varomaton liukastuu helpolla. On maaliskuu, yleisesti vuoden kylmimpiä kuukausia. Odottelemme isäntää saapuvaksi rappukäytävän alakerrassa, Ukrainan tilanne painaa mieltä. Isäntämme saapuu ja tervehtii. Tervehdys on pikemminkin parahdus, ehkä siihen mitä oli tullut luvattua. Hissin ovi yrittää teurastaa minut, toiset nauravat, minä murahdan. Isäntämme opastaa meidät auliisti sisään ja eteemme avautuu poikkeuksellisen hyvällä maulla sisustettu koti. Äiti lukee sisustuslehtiä, isäntä tokaisee. Mrs. Robinson kaikuu huoneessa, minä vaikenen. Assistentti sulkee äänityksen ja nauha toistetaan. Laitteet pelaavat. Isäntä etsii ulospääsyä. Haastattelu voi siis alkaa. On maaliskuu ja linnut ovat alkaneet laulelemaan. Erikoisesta säästä huolimatta maailma on muuten suhteellisen mallillaan, mitä nyt Ukraina on hätää kärsimässä Venäjän uhittelun alla. Ei maailma vuonna 2007 ollut paljoakaan rauhallisempi, tapahtumat vain olivat kauempana, nimittäin Irakissa. Tuolloin myös armeijasta siviilielämään päässyt jääkäri Hietaniemi aloitteli pitkää urakkaansa Oulun yliopistossa. Armeijassa ei enää tarvinnut miettiä. Siellä varmistui vain se, että halusin sieltä pois. Luin vain biologian pääsykokeisiin, jos en olisi sinne päässyt olisin todennäköisemmin matikalla, tosin se olisi ollut minun tuhoni, tuttu mies tokaisee ja näpertelee samalla rannekelloaan itsensä rauhoittamiseksi. Rakkaus lintuihin oli alkanut kahdeksannella luokalla, järjestelmältä jo unholaan jääneessä oppilaitoksessa: yläasteella. Meille jaettiin lintubongausvihko, jossa oli jotain 100 Suomen yleisintä lintulajia ja totesin: tää, tää on hienoa. Siitä se ajatus sitten lähti. Eläinekologia oli tästä varsin luonnollinen jatkumo. Myöhemmin epäilyksiäkin eläinpuoleen nousi esiin: Allerginenhan niille oon, lintujen käsittely on pikkasen sellasta että vähän tuppaa hengitysröörit menemään tukkoon. Eläinekologilinjalla siis kuitenkin olen ja ihan tyytyväinen siihen olen mutta kiinnostusta on muihinkin osa-alueisiin. Aineenopettajakoulutuksella kuitenkin onnistui myös Kasvitieteen kenttäkurssin opettaminen. Nämä hetket ovatkin valmentaneet hyvin kahdeksasluokkalaisten opetukseen. 28 Syntaksis ry

29 Se tuoli hajoaa, lasken tuolin kaikki neljä jalkaa varovasti takaisin lattialle. Oulun yliopistossa on alkamassa YT-neuvottelut, tarkoituksena on saada merkittävät säästöt. Kaikki oli sillai niinkö paremmin, että kurssitarjonta oli parempi ja laitos yhtenäinen, nyt en tiedä enää missä puolet henkilökunnasta on. Sellaisia kursseja joita kävin, silloin alussa en ole nähnyt enää kurssitarjonnassa pitkään aikaan. Hietaniemi muistelee ja vilkaisee ulos ikkunasta. Mutta en tiedä siitä sitten, että sen suunnasta. Onko se sen kummempaa huonompaan mennyt, ajat ovat erilaisia vaan. Yliopiston alkutaival oli perinteisen ruusuinen myös herra Hietaniemellä. Kulttuurishokki. Eih, tämä on ihan kamalaa, miten kukaan voi opiskella näin paljon, eihän päivässä riitä tunnit tällaiseen. Halu aineenopettajaksi ajoi Hietaniemeä myös panostamaan toden teolla opiskeluun. Ekana vuonna en oikeestaan harrastanut mitään, oikeastaan vaan opiskelin aika pitkälti silloin, meno muuttui merkittävästi kuitenkin myöhempinä vuosina. Karkausvuonna 2008 Large Hadron Collider käynnistettiin ensimmäisen kerran. Toisin kuin Higgsin hiukkanen, Hietaniemi löysi tuolloin itsestään uuden puolen. Oikeastaan toisen vuoden aikana vasta jollakin tavalla muutuin sosiaaliseksi olennoksi. Hietaniemen tanssiliikkeitä selvästi innoittanut Popin Kuningas poistui keskuudestamme vuonna Tuolloin mies itsekin oli romahduksen partaalla kiireittensä vuoksi. Hietaniemi ei kuitenkaan säästä itseään pieneltä kritiikiltä ja naureskeleekin itselleen. Jälkikäteen mietittynä tuntuu siltä vaan, että kyllä sitä on ihminen tyhmä. Kyllä siitä vähemmälläkin rääkkäyksellä olisi selvinnyt. Loppuvuosista Hietaniemi nostaa esiin auskultoinnin eli opetusharjoittelun. Aika noista päivistä nykyisiin on hänen mukaansa kulunut gradun ja kouluun liittymättömien asioiden tekemisiin. Hietaniemi ei kuitenkaan valita alun vaikeuksista ja haasteista. Opiskelu on sillä tavalla työtä, että siitä on turha kitistä. Se on hetken niin ja sillä siisti. Opintojen vähennyttyä... voi alkaa harrastamaan ja tekemään ei kouluun liittyvää sitten enemmän. Muutosten tuulten puhaltaessa yliopistossa on puhuri tuivertanut myös Hietaniemessä itsessään: Pään sisällä on vähän sellainen, että mitä mä nyt teen? Enhän mää vielä valmis ole työelämään. Jotain pitäisi tehdä ennen sitä. Valmennuskurssi työelämään? Hietaniemen silmien naururypyt silottuvat hetkeksi. Uuden aloittaminen nyt on aina tietty, siinä on sellainen muutosvastarinta. On se vähän sillai niinkö pelottava ajatus, että sitä pitäisi olla aikuinen, kohta. Niinhän meidän kaikkien. Kuljettujen kilometrien määrä puskee kuitenkin läpi: Mutta kun aika koittaa, kaikkeen tottuu. Oulun yliopiston suunnitelmissa on laajentua vuoteen 2020 mennessä huomattavasti. Samaan aikaan kun suunnitellaan tulevaa, tämän hetkisiä tiloja kuitenkin supistetaan ja pyritään ottamaan pois käytöstä. Ulkoapäin se on kumminkin yhtä ruma, samanlainen se kuitenkin on kuin ennenkin: yksi koulu muitten joukossa. Nostalgiakärpänen ei Hietaniemeä kuitenkaan pure: Ei se nyt niin paljon paremmin ollut, tässä kuitenkaan mitään niin suuria muutoksia ole ehtinyt tapahtua. Vuonna 2013 keväällä Oulun yliopiston Biologian laitos muutti entisistä tiloistaan pois ja laitos hajautettiin yliopiston eri osiin. En ole kokenut, että nämä yliopistolla tehdyt muutokset ovat hirveästi vaikuttanut siihen Lehdykkä 1-2/

30 miten minä olen täällä opiskellut ja siihen mitä minä olen täällä pystynyt tekemään. Se ei sillä lailla ole rajoittanut mun elämää ja olemista oikeestaan millään tavalla. Sävy kuitenkin muuttuu hieman kesätöistä puhuttaessa: Laitoksella ja tutkimusryhmillä on vähemmän ja vähemmän rahaa. -- Olisiko itekkään tullut palkattua jos nyt alottaisi opiskelut? Hietaniemen ammattilaisbiologin asenne kuitenkin nostaa päätään: Ei välttämättä niin sillä taidolla vaan sillä tuurilla. Kysyttäessä tarkemmin: Rasti ruutuun KYLLÄ, olen onnekas! Jo Platonin akatemiasta lähtien yliopistot ovat kasvattaneet ja kouluttaneet eri alojen asiantuntijoita. Vuosia kestävä koulutus jättää varmasti merkkinsä jokaiseen oppilaaseen, jopa 2014 vuoden Hietaniemeen. Oonhan mää tässä aikuistunut, ainakin jonkun verran, pikkasen. On se kasvattanut ja sitä on itsenäistynyt tosi paljon ja aikuistunut siinä sivussa, Hietaniemi painottaa opiskelijoiden valvonnan puutetta ja siitä aiheutuvaa vastuuta. Aikuistumisesta puolet on tullut yliopistolta ja puolet yksinkertaisesti iän myötä, hän selittää hymyillen paljastaen kasvoja jo uurtavat rypyt. Johtunevatko sitten iästä vai uravalinnan vuoksi ulkona vietetyistä päivistä, ken tietää. Hietaniemi on päättämässä opiskelunsa tänä keväänä. Vuosien työ on päättymässä. Itäminen on tehty, on aika puhjeta kukkaan. Maisteri Hietaniemi on vain kulman takana ja hän on valmis uusiin haasteisiin, mutta mukanaan hän vie silti jotakin. Käteen jäi iso tukku hyviä kavereita ja paljon tietenkin siis tätä oman alan tietämystä. Jonkinlainen luottamus itseensä myös näkyy, kuuluu ja löytyy miehestä. Varmuus omaan toimintaa, kyllä sitä aina jotain keksii. Entä me jotka yhä olemme täällä. Me jotka jäämme. Me jotka emme vielä voi tai halua lähteä. Hietaniemi miettii ja vaikenee. Sanat tulevat viiveellä. Opiskelkaa niin paljon kuin mahdollista, oman jaksamisen mukaan tietenkin. Tämä on kuitenkin lyhyt aika mitä ihmiselämästä täällä yliopistolla vietetään. Hyödyntäkää se. Suljemme mikrofonin ja otamme muutaman valokuvan. Hietaniemi tarjoaa meille vielä teet. Juttelemme vielä niitä näitä, lähinnä jokapäiväisiä asioita. Tunnelma on rento ja vapautunut. Ulkona on vielä valoisaa. Tuulee mereltä päin. Meri on jo auki pitkälti Oulun korkeuksilla. Ilma on suolainen ja tuoksuu sateelle, illalla luultavasti tulee vettä. Kevät on tulossa tänä vuonna varhain. Hietaniemi ei usko, että hänestä jää mitään 30 Syntaksis ry

31 perintöä yliopistoon, ei toisaalta haluakaan ja kukapa haluasi. Aika aikaansa kutakin. Lopettaessani haastattelutilaisuuden ja poistuessamme asunnosta mietin yhteisiä vuosiani yliopistossa Jukka-Pekan kanssa. Sää ja oma oloni on merkillisen lämmin. Juttua riittäisi. En kuitenkaan pidä pitkää puhetta, en kerro tarinoita, totean vain: Kiitos. Kuvat ja teksti: Joni Saarinen Kiitokset Teemu Käpylälle äänityksestä Satu Aura Luentolausahduksia sitten voi paukutella henkseleitään että olipas hyvä artikkeli nykyään kaikki on virtuaalista ja tylsää elämän loppusijoituspaikka (työpaikkaan viitaten) se (puu) saattaa kaatua jonkun mummun päälle ja sitten se mummu kuolee ja joku virkamies laitetaan vastuuseen. Harvoilla eläimillä naarailla on sarvet. Poikkeuksena porot, mutta porot on tyhmiä. Somatic embryogenesis is like Gucci or Versace Tosiaan, rahaa voi saada! Ootteko käyneet väitöstilaisuudessa *nyökkäilyä* Hyvä. Lopuksi saa aina kahvia tai kuohuviiniä. Kaksi tuntia kun jaksaa kärvistellä. Bonuksena mainontaa Etelä-Koreasta parhaimmillaan: Natural posture will be a health Eyes as natural as nature Life is short buy shoes Tourist police your first Korean friend Oppaan suusta: Our president won the Nobel piss price Steak party time Koonneet: Anna Lukkarinen ja Stiina Lehmus Lehdykkä 1-2/