Väestö ja muuttoliike

Transkriptio

1 lualan työllisyys lisääntyi EU:ssa vuosien 1990 ja 1999 välillä 12 miljoonalla, kun muiden sektoreiden työllisyys väheni 9 miljoonalla. Suurin osa vähentymisestä tapahtui 1990-luvun alun lamavuosina, vaikkakin noususuhdanteen alettua on maatalouden työllisyys yhä laskenut (noin 1,3 miljoonaa). Teollisuuden työllisen työvoiman määrä on pysynyt varsin vakaana. On odotettavissa, että maatalouden työpaikkojen lasku jatkuu voimakkaana taantuvilla alueilla, mutta teollisuuden työpaikat säilyvät suurelta osin entisellään. Voi jopa käydä niin että joillakin vähemmän teollistuneilla alueilla teollisuuden työpaikat lisääntyvät, kuten on jo ollut näkyvissä viime vuosina. Keskeisillä teollisuusalueilla sen sijaan työllisyys voi monin paikoin vähetä, ainakin teollisuuden osuus kokonaistyöllisyydestä. O sin tämä muutos on jo ollut näkyvissä johtuen siirtymästä korkeamman jalostusarvon toimintoihin. Työllisyyden rakennemuutos on tulevina vuosina todennäköisesti vielä voimakkaampaa hakijamaissa, joissa työpaikat ovat suurelta osin keskittyneet maatalouteen ja/tai teollisuuteen. Huomattavaa on, että tässä yhteydessä (ks. kartat työllisyydestä ja tuottavuudesta sektoreittain) EU:n vauraimmilla alueilla työpaikkojen siirtymä teollisuudesta ja vähemmässä määrin maataloudesta ei ole välttämättä yhteydessä jalostusarvon vähenemiseen näillä sektoreilla. Useissa tapauksissa teollisuuden tuottavuus on lisääntynyt merkittävästi samalla kun työllisyys on suuntautunut korkeamman jalostusasteen toimintoihin. Tämä osoittaa pienen, mutta kilpailukykyisen teollisen sektorin potentiaalia toimia avainsektorina alueellisessa kehityksessä. Toimialojen sisällä olevat muutokset yhtä tärkeitä kuin toimialojen välillä Eräs EU:n vähemmän vauraiden alueiden puuttuvaan talouskehitykseen vaikuttava tekijä on tuotannon keskittyminen alhaisen jalostusarvon sektoreille (vaikkakin tuottavuus voi samalla toimialalla vaihdella suuresti Unionin sisällä). Tämä heijastaa eroja sekä samojen toimintojen tuottamisen tehokkuudessa että keskittyneisyydessä alhaisen tai korkean jalostusarvon toimialoihin. Esimerkiksi liiketoiminta- ja rahoituspalveluilla on suhteellisen korkea jalostusarvo työntekijää kohden koheesiomaissa (sekä joissain hakijamaissa), mikä heijastaa osittain korkeaa korkotasoa (joka nostaa jalostusarvoa rahoituspalveluissa) ja vähäistä toimialakilpailua, mutta ehkä myös toimialan kehittymättömyyttä suhteessa potentiaaliseen kysyntään. Toisaalta teollisuudessa, jonka jalostusarvo työntekijää kohden on useimmissa näistä maista yli tarkastelumaiden (EU27) keskiarvon, tuottavuus onkin suhteellisen alhainen. Tämä osoittaa sitä, että korkean teknologian alat ja korkean jalostusarvon omaavat alat keskittyvät vauraimpiin EU-jäsenmaihin. 4 Maataloudessa jalostusarvo työntekijää kohden on noin % kaikkien toimialojen EU-keskiarvosta vauraimmissa maissa, mutta vain 40 % Espanjassa, 25 % Kreikassa ja 13 % Portugalissa (ja 16 % Itävallassa) (hakijamaissa osuus on vielä alhaisempi). Luvut osoittavat yhtäältä tarvetta monipuolisttaa tuotantoa korkean jalostusarvon toimintoihin ja toisaalta potentiaalia pitkän aikavälin tuottavuuden nousuun tällä sektorilla. Väestö ja muuttoliike EU:n väestö alkaa vähetä... EU:n väestö oli vuoden 2000 alussa 376 miljoonaa, huomattavasti vähemmän kuin Kiinassa (1,2 miljardia) tai Intiassa (1 miljardi), mutta huomattavasti enemmän kuin USA:ssa (272 miljoonaa) tai Japanissa (126 miljoonaa). Syntyvyys- ja kuolleisuusasteen sekä muuttoliikkeen ennusteet lupaavat nykyisten suuntausten jatkuvan: EU:n väestön ennustetaan kasvavan hyvin hitaasti vuosien välillä (vain 0,2 %/vuosi), sen jälkeen vuoteen 2220 tuskin lainkaan (0,1 %/vuosi), minkä jälkeen väestön arvioidaan vähenevän. Vuonna 2010 väkiluvun ennustetaan olevan 385 miljoonaa ja vuonna 2025 vain vähän suurempi, 388 miljoonaa. Vuodesta 2008 väestön luonnollisen kasvun oletetaan kääntyvän negatiiviseksi, mutta positiivinen nettomuutto korvaa tätä vähenemistä. Väestönkehityksen suunta vaihtelee kuitenkin merkittävästi EU:n eri osissa. Vaikka väestö edelleen kasvaa, vaikkakin hitaasti joillakin alueilla, etenkin Espanjassa, Italiassa, Saksassa ja Pohjoismaissa se on jo alkanut vähetä (Kartta A.11). Vuosien 41

2 välillä useimpien Saksan ja Italian sekä eräiden Ranskan, Yhdistyneiden Kuningaskuntien ja Itävallan alueiden väkiluvun ennakoidaan vähenevän. Toisaalta väestön ennustetaan kasvavan varsin voimakkaasti eräillä Etelä-Espanjan, Etelä- Ranskan, Kreikan, Saksan, Alankomaiden ja Yhdistyneiden Kuningaskuntien alueilla. On arvioitu, että vuoteen 2025 mennessä 90:ssä noin 200:sta NUTS 2 tason alueesta väestö tulee vähenemään. Näillä alueilla asuu noin puolet EU:n väestöstä. Näin alueisiin kuuluu kaikki Italian alueet ja käytännöllisesti katsoen alueita jokaisesta jäsenmaasta....kuten se vähenee myös hakijamaissa Väestönkehityksen suunta on vielä epäedullisempi hakijamaissa ja luvuilla väestö kasvoi vahvasti vielä lähes kaikissa 12 hakijamaassa korkean syntyvyysasteen ja lisääntyneen elinajanodotteen vuoksi. Kuitenkin 1990-luvulla syntyvyysaste putosi dramaattisesti ja elinajanodote väheni. Lisäksi maastamuutto oli erittäin voimakasta, Tšekin tasavaltaa, Maltaa ja Kyprosta lukuunottamatta, jossa nettomuutto oli positiivista välillä (ks. kartta A.12). Väestönkasvu on edellä mainittujen syiden vuoksi jo nyt alkanut laskea useimmissa maissa. Kahdestatoista hakijamaasta kahdeksassa väkiluku jo väheni 1990-luvulla. Vuosien 1995 ja 1997 välillä väkiluku laski 32 NUTS 2 -alueella 52:sta; 31 näistä oli negatiivinen muuttotase. Laajalla Eurooppalaisella alueella, johon jäsenvaltioiden lisäksi lasketaan hakijamaat on ennakoitavissa vielä aikaisempi väestön väheneminen kuin mitä yllä on mainittu. (12 maan ennusteet perustuvat YK ennusteisiin 5 ). Alueet, joilla väestö vähenee Väestönkehitykseen vaikuttaa sosiaalinen ja taloudellinen kehitys. Erityisesti muuttovirrat ovat yhteydessä työmarkkinoiden alueellisiin eroihin, jolloin ihmiset muuttavat parempien työmahdollisuuksien alueille. Pitkällä aikavälillä se vaikuttaa myös syntyvyys- ja kuolleisuusasteisiin. EU:n taantuneita alueita luonnehtii alhainen tulotaso, korkea työttömyys sekä maatalouden ja teollisuuden korkea työvoimaosuus (kuvio A.9). Lisäksi näillä alueilla on suhteellisen vähän nuorisoa, mikä heijastaa muuttoliikkeen suuntautumista toisille alueille, sekä alhaista syntyvyyttä. Väestön tiheys on usein alhainen johtuen alueiden maaseutuluonteesta. Alueisiin, joissa väki on vähentynyt viime vuosina kuuluu kuitenkin myös hyvin tiheään asuttuja alueita (kuten Bryssel ja Attiki, jossa Ateena sijaitsee). Suburbanisaatio, ts. lähiöistyminen, muutto lähiöihin sekä ympäröiville alueille (engl. myös urban sprawl ) on ollut selkeästi näkyvissä useilla kaupunkiseuduilla ympäri Eurooppaa. Väestön vanheneminen EU:ssa kiihtyy... Väestö vanhenee EU:ssa nopeasti. Alhaisen syntyvyysasteen vuoksi nuorten, alle 15- vuotiaiden osuus on vähentynyt jo vuosia, minkä ennakoidaan jatkuvan tulevaisuudessa. Osuuden ennustetaan putoavan vuoden %:sta 14,5 % vuonna Sitä vastoin 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus kasvaa merkittävästi ja saavuttaa vielä nopeamman kasvuvauhdin vuoden 2010 jälkeen, jolloin suuret ikäluokat saavuttavat tämän iän. Siten vanhusten osuuden arvioidaan kasvavan vuoden %:sta 22 %:iin vuonna Lisäksi yli 80-vuotiaiden osuus kasvanee vielä voimakkaammin tämän ikäryhmän sisällä. Näillä kehitysnäkymillä on merkittävät seuraukset sosiaalisen hyvinvoinnin ja verotuksen järjestelmiin ympäri EU:ta. Erityisesti eläkkeelle jäävien määrä kasvaa, mikä lisää työikäisten verotustaakkaa. Kaikissa jäsenvaltioissa vanhusten (65 tai yli) osuus suhteessa työikäiseen (15 64-vuotiaat) väestöön lisääntyy, mutta kehityksessä on maittaisia eroja. Suurin lisäys vanhuusväestön huoltosuhteessa on odotettavissa Italiassa, Ruotsissa, Suomessa ja Saksassa ja pienin Irlannissa, Portugalissa ja Luxemburgissa. Sama pätee yleiseen huoltosuhteeseen (vanhusten ja lasten määrä suhteessa työikäiseen väestöön) huolimatta lasten määrän vähenemisestä 6 (Kartta 10). Tällä hetkellä jokaista 100 työikäistä kohden on 46 huollettavaa; vuonna 2025 suhteen arvioidaan olevan 58. Huoltosuhteen arvioidaan olevan korkein useimmilla Ranskan, Suomen ja Ruotsin alueilla. Suurten ikäluokkien tuleminen eläkeikään yhdessä nuorten määrän vähenemisen kanssa vähentää 42

3 työikäisen väestön määrää EU:ssa vuodesta 2010 lähtien. On ennustettu että määrä putoaa nykyisestä noin 251 miljoonasta 243 miljoonaan vuonna Samalla keski-ikä nousee vuotiaiden ikäryhmän sisällä....kuten tapahtuu myös hakijamaissa Väestö vanhenee laajennetussa EU:ssa, ts. hakijamaat mukaan lukien, hieman hitaammin kuin nykyisissä jäsenmaissa. Aktiivinen väestön kasvuun tähtäävä politiikka, jota näissä maissa harjoitettiin 1970 ja luvuilla kääntyi päinvastaiseksi 1990-luvulla. Vaikka väestön keskimääräinen ikä on tällä hetkellä alhaisempi kuin EU:ssa, se mitä todennäköisemmin lisääntyy nopeasti seuraavan 25 vuoden aikana, kun hedelmällisyyslukujen laskiessa myös alle 15 -vuotiaiden määrä putoaa kaikissa muissa maissa paitsi Maltalla. Vuoteen 2025 mennessä nuorten osuus koko väestöstä arvioidaan siten olevan alhaisempi kuin nykyisissä jäsenmaissa. Toisaalta 65 ja siitä yli -vuotiaiden osuus näissä maissa on alhaisempi kuin EU:ssa nykyisin. Siten myös vanhusten huoltosuhde on alhaisempi ja monilla alueilla selkeästi EU-keskiarvon alapuolella (pl. Irlanti). Vanhusten suhteellinen määrä kasvaa kuitenkin merkittävästi, vaikkakin vain Tšekin tasavallassa sen ennustetaan ylittävän EU-keskiarvon vuonna Joka tapauksessa laajennetussa EU:ssa sekä vanhusten huoltosuhteen että yleisen huoltosuhteen odotetaan jäävän vain vähän nykyisen EU:n lukemien alapuolelle. EU:n työvoiman odotetaan vähenevän ja vanhenevan... Edellä kuvailtu työ-ikäisen työvoiman kehitys vaikuttaa väistämättä myös työvoiman kasvuun ja ikärakenteeseen, vaikka siihen vaikuttaa yhtälailla muutokset työvoimaan osallistumisessa ja väestössä. Näihin puolestaan vaikuttaa suuresti erilaiset taloudelliset ja sosiaaliset tekijät, erityisesti työpaikkojen saatavuus, mutta myös koulutuksen kehittyminen, suhtautuminen naisten työhön osallistumiseen, lasten päivähoidon järjestäminen, eläkeikä, eläkejärjestelmät, perherakenne ja niin edelleen. Jos nykyinen väestökehityksen ja osallistumisasteen kehityssuunnat säilyvät, työvoiman ennustetaan kasvavan EU:ssa vuoteen 2010 saakka, jolloin se olisi 183 miljoonaa 7. Tämän jälkeen työvoimaa alkaa vähetä, laskien noin 175 miljoonaan vuonna Työvoiman väheneminen kohdistuu eri tavoin eri alueille (Kartta 11). Joka tapauksessa melkein kaikilla EU:n alueilla taloudellisesti aktiivin väestön määrän ennakoidaan vähenevän vuoteen 2025 mennessä, vaikkakin eri tahdissa. Väheneminen on merkittävää erityisesti Italiassa, Espanjassa ja Saksassa, jossa työvoimasta poistuu noin 1 miljoonaa ihmistä kussakin maassa. Väestön kehityssuuntien ja mahdollisen työvoimaan osallistumisasteen muutosten vuoksi 50-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus työvoimasta kasvaa kaikissa jäsenmaissa nykyisestä keskimäärin 20 %:sta 30 %:iin 2020-luvun alkupuolella. Pohjoismaissa, jossa työvoimaan osallistumisen ei juuri oleteta muuttuvan, muutos on todennäköisesti suhteellisen pieni, kun taas Italiassa ja Espanjassa, jossa syntyvyysluvut ovat alhaiset voi naisten osallistumisaste nousta huomattavasti. Sama koskee oletettua työikäisen väestön määrä vähenemistä, jonka oletetaan toteutuvan samanaikaisesti hakijamaissa nykyisen EU:n kanssa vuotiaiden määrän odotetaan nousevan hieman nykyisestä 72 miljoonasta vuoteen 2009 saakka, jonka jälkeen se laskee 66 miljoonaan vuonna Työikäinen väestö saavuttaa siten huippunsa, 328 miljoonaa, 2010, jonka jälkeen se tippuu 309 miljoonaan Kuten EU:ssa, vuotiaiden ikäryhmän sisäinen keski-ikä kasvaa, vaikkakin hitaammin kuin EU:ssa....jolla voi olla perusteellisia taloudellisia seuraamuksia Kuten edellä on todettu näillä kehityssuunnilla voi olla kauaskantoisia taloudellisia seuraamuksia, esimerkiksi kestävään sosiaali- ja terveydenhuollonjärjestelmiin, joiden paine kasvaa vanhuusväestön lisääntyessä. Samoin huomiota on kiinnitettävä vanhemman väestön sekä naisten työhön osallistumiseen, jotka muodistavan pääasiallisen työvoiman kasvun lähteen tulevaisuudessa. 43

4 10 Huoltosuhde 1998 Kokonaishuoltoaste 65 ja vanhempien ikäluokkien osuus Vanhusten huoltoaste % % < 12 < 19 Scotland: NUTS 1 IRL: NUTS Scotland: NUTS 1 IRL: NUTS Scotland: NUTS 1 IRL: NUTS 0 > Ei tietoa Ei tietoa Lähde: Eurostat km EuroGeographics Association hallinnollisille rajoille < > 55 Ei tietoa % 44

5 Canarias (E) Guadeloupe Martinique Réunion (F) (F) Guyane (F) (F) Açores (P) Madeira (P) 11 Työvoiman arvioitu väheneminen Ajanjaksot Ei aiemmin 2025 Välillä 2015 ja 2025 Välillä 2005 ja 2015 Välillä 1995 ja km 45

6 Samalla täytyy kiinnittää huomiota työvoiman osaamisen säilyttämiseen, päivittämiseen ja laajentamiseen, minkä merkitys on jo nyt on ikääntyvän työvoiman myötä huomattu. Monissa maissa on alennetun eläkeiän järjestelmiä, jonka vuoksi tämä haaste on tähän saakka jätetty huomiotta. Lisäksi oletetaan, että vanhempien työntekijöiden palaaminen koulutukseen olisi alhaista mikä sitten lieneekään todellisuus joten työnantajien halukkuus investoida ikääntyviin työntekijöihin on ollut heikkoa. Tämä haluttomuus yleensä perustuu käsityksiin koulutusprosessin hankaluuksista ja työntekijöiden oppimiskyvystä. Näitä ongelmia voidaan kuitenkin vähentää jos vanhempien työntekijöiden koulutus otetaan osaksi elinikäistä kouluttautumista, joka tarkoittaa, että ihmiset hankkivat uusia taitoja läpi heidän työelämän ja ovat siihen tottuneita. Tämän kaltainen kehitys, joka vaatii sekä asenteiden muutosta sekä työtapojen muutosta, on elintärkeä jos halutaan tehokkaasti käyttää vanhemman työvoiman potentiaalia. Tämä saattaa osoittautua välttämättömäksi EU:n tuottajille, jotta ne pysyisivät kilpailukykyisinä maailmanmarkkinoilla. On yhtä tärkeä varmistaa, että naisilla samoin kuin miehilläkin on mahdollisuus palata työelämään perhetilanteisiin liittyvän poissaolon jälkeen. Siihen sisältyy, että heillä on mahdollisuus uudelleenkouluttautumiseen osaamisen ja tietojen päivittämiseksi ja uusien työmenetelmien oppimiseksi. Siten he pystyvät löytämään sopivat työpaikat ja osaltaan vaikuttamaan EU:n talouden kehitykseen. Odotettavissa oleva nuorten ikäluokkien pieneneminen osaltaan vähentää nuorisotyöttömyyttä, vaikkakin pitkällä aikavälillä kehitys riippuu nuorison osaamistasosta ja työpaikkojen kasvuasteesta, kuin pelkästä ikäluokasta koosta sinällään. Nuorten työelämään siirtymisen vähenemisen on myös katsottu liittyvän siihen, että perus- ja ammatillisessa koulutuksessa viivytään pidempään. Tietoteollisen yhteiskunnan kannalta on tärkeä, että tämä suuntaus jatkuu. Samalla on huomattava, että muodollisen koulutuksen ohella tarjottava ammatillinen harjoittelumahdollisuus on tärkeää. Useissa maissa on nuorten osallistuminen työelämään lisääntynyt kun jatkuva kouluttautuminen on voitu yhdistää palkalliseen työhön. Mihin tahansa toimenpiteisiin ryhdytään työelämään osallistumisen lisäämiseksi, se, missä määrin voidaan lisätä nuorten, naisten ja ikääntyvien mahdollisuuksia, riippuu viimekädessä työpaikkojen kasvuasteesta, mikä taas on sidoksissa yleiseen talouskehitykseen. (On korostettava, että prosessi ei ole yksisuuntainen, sillä osaavan ja yritteliään työvoiman saatavuus jo sinällään edistää kilpailukykyä ja talouden kasvua.) Tämä määrää sen, väheneekö työttömyys ja ilmeneekö työvoimapulaa vai lisääntyykö työttömyys EU:ssa jälleen, huolimatta työikäisen väestön määrän vähenemisestä. Esimerkiksi Pohjois-Italiassa monissa osissa ennakoidaan työvoiman vähenevän viimeaikojen kehitystä seuraten ja työvoimapula on jo alkanut esiintyä. Pitkällä aikavälillä kuitenkin, jos talouskasvu ja työpaikkojen nettolisäys pysyy korkeana, tämä voi houkutella enemmän työvoimaa avoimille työmarkkinoille. Tämä koskee etenkin naisia, joiden osallistumisaste on monilla alueilla paljon alle EU-keskiarvon (Pohjois-Italiassa naisten osallistumisaste on lisääntynyt huomattavasti viimeisten vuoden aikana, mutta heikon talouskasvun Etelä-Italiassa se ei juurikaan ole muuttunut). Sisäinen muuttoliike voisi lisääntyä, mutta sitä ei tule ylikorostaa... Viimeaikaiset tutkimukset päätyvät toteamukseen, että laaja-alaiset muuttovirrat hakijamaista nykyisiin jäsenmaihin ovat epätodennäköisiä eikä niitä tulisi ylikorostaa laajentumisen yhteydessä. Koska kuitenkin KIE-maiden asukaskohtaisen tulotason yhtenäistyminen EU-tasolle on pitkäaikainen prosessi, muuttoliikettä todennäköisesti esiintyy kun vapaa liikkuvuus on mahdollista. On arvioitu, että nettomuutto nykyisiin jäsenmaihin olisi vuositasolla noin välittömästi kun liikkumisen esteet on poistettu, mutta kymmenessä vuodessa määrä vähenisi alle /vuosi 8. Tässä ajassa KIEmaista tulleen väestön määrä EU:ssa voisi lisääntyä 2,9 miljoonaan ja seuraavassa 10 vuodessa 3,7 miljoonaan. Huipputaso 3,9 miljoonaa saavutettaisiin 30 vuodessa työvoiman vapaan liikkuvuuden tullessa voimaan. Tämä osoittaa, että EU-maissa asuvien KIE-maiden kansalaisten osuus jäsenmaiden kokonaisväestöstä kasvaisi vuoden ,2 %:sta ainoastaan 1,0 %:in 30 vuodessa. Näiden arvioiden mukaan on virheellistä olettaa, että KIE-muuttajat valtaisivat EU:n työmarkkinoita. 46

7 KIE-maiden muuttajat todennäköisesti jatkossakin suuntaisivat Saksaan ja Itävaltaan, jossa heidän osuus on jo nyt suuri. Arvioidaan, että 65 % muuttaisi Saksaan, 12 % Itävaltaan. Näissäkin maissa muuttoliike suuntautuisi pääosin rajaseuduille ja taloudellisiin keskuksiin Saksassa eteläisiin, Tšekin tasavallan rajalla oleville alueille ennemminkin kuin uusiin osavaltioihin; Itävallassa maan itäosiin. KIE-maiden rajalla olevat alueiden sisäänmuutto sekä työssäkäyntiliikenne todennäköisesti lisääntyy väliaikaisesti. Tämä voi lisätä yhteiskunnallisia ristiriitoja ja paineita näillä alueilla....ja voisi helpottaa työvoimapulaa Viimeaikaisten tutkimusten ehkä kaikkein kiintoisin ja mahdollisesti tärkein tulos on että, toisin kuin EU:ssa, monissa KIE-maissa nuoren, vuotiaiden määrä kasvaa merkittävästi seuraavan parin vuosikymmenen aikana. Tämä tarjoaa mahdollisuuksia laajennetulle EU:lle, koska se tarjoaa työnantajille mahdollisuuden rekrytoida nuoria korkean koulutuksen omaavia työntekijöitä. Jos kohentunut talouskasvu jatkuu nykyisin oletettua vauhtia, se merkitsee myös, että työvoimapulasta tulee entistä akuutimpi ongelma. Itse asiassa monilla työvoimapulasta kärsivillä alueilla on pulaa nimenomaan vähemmän koulutetusta työvoimasta, vaikka työttömyys olisi samalla korkea. Siirtolaiset voivat helpottaa myös tämäntyyppisessä työvoimapulatilanteessa, mutta samalla on huolehdittava riittävistä toimenpiteistä, joilla siirtolaiset integroidaan osaksi paikallisyhteisöä ja joilla ehkäistään sosiaalista syrjäytymistä. Äskettäin ilmestyneessä Komission tiedonannossa Yhteisestä siirtolaispolitiikasta (COM(2000)757) onkin esitetty kontrolloidun siirtolaispolitiikan omaksumista yhtenä vastauksena väestönkehityksen tuleviin ongelmiin ja korostettu siirtolaisuuden mahdollisuuksia Euroopan Työllisyysstrategian toteuttamisessa. Nuorten poismuutto heikentää yleensä lähtöalueen kehitysmahdollisuuksia lyhyellä tai keskipitkällä ajanjaksolla, koska muuttajat ovat yleensä epäsuhtaisesti juuri parhaiten koulutettuja. Kuitenkin heidän mahdollinen takaisinmuutto kotiseudulle muualla hankitun asiantuntemuksen ja osaamisen kanssa voisi tuoda mukanaan merkittävän virikkeen KIE-alueiden kehitykselle. Laajentuminen ei todennäköisesti aiheuta vakavia ongelmia EU:n työmarkkinoille On epätodennäköistä, että työvoiman vapaalla liikkuvuudella olisi merkittävä vaikutus EU:n työmarkkinoihin kokonaisuudessaan, vaikka sen vaikutus olisi eri jäsenmaissa niiden erityisolosuhteista johtuen. KIE-maat ovat keskimäärin pieniä talouksia, jonka vuoksi lisääntynyt tuonti näistä maista vaikuttaa tuotteiden hintoihin ja sitä kautta palkkoihin ja työllisyyteen varsin rahoitetusti. Erään viimeaikaisen tutkimuksen mukaan muuttoliike KIE-maista, joka olisi keskimäärin /vuosi seuraavan 15 vuoden aikana, laskisi palkkatuloja alle 1 %:lla tällä periodilla 9. Kuitenkin raja-alueilla vaikutus työmarkkinoihin voisi olla merkittävämpi, kuten myös toimialoilla, jotka ovat alttiita KIE-maiden tuonnin aiheuttamalle kilpailulle. Samanaikaisesti uusien markkinoiden läheisyys voi merkitä myös hyötyjä raja-alueen tuotannolle. Investoinnit Investoinnit ovat avain hakijamaiden kasvuun Investointeja mittaavat indikaattorit ovat hyvä barometri osoittamaan talouden kasvupotentiaalia 10 (ks. kuviot A.10 ja A.11). Investoinnit (mitattuna kiinteän pääoman bruttomuodostuksena) ovat suhteessa BKT:n korkeammat hakijamaissa (25 % BKT:stä) kuin nykyisissä jäsenmaissa (20 % BKT:stä) vuoden 1998 lukemien mukaan. On olennaisen tärkeää että tämä ero säilyy tai jopa kasvaa, jotta hakijamaat pystyvät saavuttamaan korkean talouden kasvuasteen, jolloin ne pystyvät kuromaan umpeen eroa EU:n jäsenmaihin. Runsaat investoinnit eivät itsessään ole menestyksen tae niiden täytyy olla oikein kohdennettuja ja yhdistetty tekniseen kehitykseen (kuten jatkossa kuvataan) mutta ne ovat välttämätön ehto kasvulle. Investointien taso kuitenkin vaihtelee huomattavasti hakijamaiden kesken. Tšekin tasavallassa, Slovakiassa ja Puolassa investoinnit ovat niinkin korkeat kuin 30 % BKT:stä. Toisaalta alhaisen BKT:n maissa taso on paljon alhaisempi (esimerkiksi Bulgariassa 11,5 % BKT:stä) 47