Etelä-Savon maakuntaliitto Kainuun maakunta kuntayhtymä Pohjois-Karjalan maakuntaliitto Pohjois-Savon liitto

Transkriptio

1 EUROOPAN ALUEKEHITYSRAHASTON (EAKR) ITÄ-SUOMEN TOIMENPIDEOHJELMA Luonnos Etelä-Savon maakuntaliitto Kainuun maakunta kuntayhtymä Pohjois-Karjalan maakuntaliitto Pohjois-Savon liitto

2 Sisällysluettelo: 1. JOHDANTO Säädösperusta ja ohjeet Valmisteluprosessi Ennakkoarviointi ITÄ-SUOMEN TILA JA KEHITYSNÄKYMÄT ITÄ-SUOMEN KEHITTÄMISSTRATEGIA Lähtökohdat Kokemukset rakennerahastokaudelta Itä-Suomen SWOT analyysi Strategia ja sen perustelut Alueen strategiset tavoitteet Ohjelmatavoitteet Itä-Suomen kehittämisstrategian ydin Horisontaaliset teemat/ läpäisevät periaatteet Lissabonin strategian edistäminen Ohjelman painopisteet ja alueelliset teemat Kokeilutoiminta Kansainvälinen alueiden yhteistyö Kaupunkiulottuvuus sekä maaseudun ja taajamien vuorovaikutus Työnjako EAKR- ja ESR -ohjelmien välillä TOIMINTALINJAT Toimintalinja 1: Yritystoiminnan edistäminen Lähtökohdat Tavoitteet Painopisteet Tuen kohdistuminen ja hyödynsaajat Kansalliset tukijärjestelmät Toimeenpanon vastuuviranomaiset Suhde ohjelman muihin osiin ja muihin ohjelmiin Toimintalinja 2: Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen ja osaamisrakenteiden vahvistaminen Lähtökohdat Tavoitteet Painopisteet Tuen kohdistaminen ja hyödynsaajat Toimeenpanon vastuuviranomaiset Kansalliset tukijärjestelmät Suhde ohjelman muihin osiin ja muihin ohjelmiin Toimintalinja 3: Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantaminen Lähtökohdat Tavoitteet Painopisteet Tuen kohdistaminen ja hyödynsaajat Toimeenpanon vastuuviranomaiset Kansalliset tukijärjestelmät Suhde ohjelman muihin osiin ja eri rahastojen toimien yhteensovittaminen Tekninen apu OHJELMAN TOTEUTUS

3 6. RAHOITUSSUUNNITELMA Eurooppa-neuvoston rahoitusratkaisuun perustuva Itä-Suomen rahoituskehys (EAKR + ESR) Ehdotus rahoituskehyksen uudelleen jaksottamiseksi (EAKR) Rahoitussuunnitelma toimintalinjoittain Indikatiiviset rahoituskehykset maakunnittain Täydentävyys periaate Itä-Suomen kehitystä tukevat kansalliset politiikat SEURANTAJÄRJESTELMÄ OHJELMAN HALLINTO- JA TOIMEENPANOJÄRJESTELMÄ...58 LIITTEET

4 1. JOHDANTO 1.1. Säädösperusta ja ohjeet Eurooppa-neuvoston rakennerahastoja koskeva ratkaisu määritteli koko Suomen kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen piiriin. Itä-Suomi sai ns. siirtymäkauden alueena oman rahoituskehyksen sekä EAKR- että ESR-ohjelmiin ja lisärahoitusta 35 /asukas/vuosi harvan asutuksen ja syrjäisyyden aiheuttaman pysyvän haitan perusteella aluekehitysrahastosta. Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoitus Itä- Suomessa on ohjelmakaudella yhteensä 327 milj. euroa. Itä-Suomen alueellinen EAKR-toimenpideohjelma kattaa Etelä-Savon, Kainuun, Pohjois- Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnat. Ohjelman valmistelusta ja toimeenpanosta säädetään Euroopan unionin rakennerahastojen yleisasetuksessa ja Euroopan aluekehitysrahastoa koskevassa asetuksessa. Yleisasetuksessa määritellään rakennerahastojen toimintaa koskevat yleiset säännökset, toiminnan sisältö, varojen jako ja hallinnointimenettelyt. Yleisasetuksen mukaan toimenpideohjelmat ovat yksirahastoisia. Tämä poikkeaa edellisestä ohjelmakaudesta, sillä esimerkiksi Itä-Suomen tavoite 1 ohjelma oli eri rahastojen toimenpiteet sisältävä integroitu ohjelma. Euroopan aluekehitysrahastoa koskevassa asetuksessa määritellään rahaston tehtävät lähentymistavoitteen sekä kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen toteuttamisessa, menolajien tukikelpoisuus ja erityissäännökset mm. syrjäisimpien alueiden kohtelusta sekä toimenpideohjelmien sisällöstä. Suomessa alueellisesta kehittämisestä annettu laki (aluekehityslaki) määrittelee alueellisen kehittämis- ja ohjelmatyön perustaksi pitkän aikavälin strategisen maakuntasuunnitelman ja sitä täsmentävän maakuntaohjelman, joka on lyhyemmän aikavälin toimenpideohjelma. Muu alueellinen ohjelmatyö sekä alueilla toimeenpantavat valtakunnalliset ohjelmat perustuvat maakuntasuunnitelman ja -ohjelman strategia- ja toimenpidelinjauksiin ja toteuttavat niitä osaltaan. Aluekehitysviranomaisena ohjelmatyön koordinoinnista maakunnassa vastaa maakunnan liitto. Euroopan unionin rakennerahastojen toimintaa Suomessa ohjaa rakennerahastolaki. Sitä on uudistettu ohjelmakauden tarpeisiin. Rakennerahastolaissa määritellään erityisesti ohjelmien toimeenpanosta. Maakunnan yhteistyöryhmän koordinaation tarve kasvaa erityisesti Itä-Suomessa, kun yhden ohjelman sijasta toteutetaan kahta rakennerahasto-ohjelmaa, maaseudun kehittämisohjelmaa sekä kalatalouden kehittämisohjelmaa. Yhteistyöryhmän strategista asemaa on vahvistettu. Kainuun maakunnassa on voimassa laki Kainuun hallintokokeilusta Sisäasiainministeriö on ohjeistanut EAKR-toimenpideohjelmien laadintaa kirjeellään maakunnan liitoille Aluekehitysviranomaisina toimivien maakuntien liittojen tehtävänä on valmistella ohjelmat yhteistyössä muiden alueellisten toimijoiden kanssa. Suomessa laaditaan neljä suuralueittaista EAKR -toimenpideohjelmaa. 4

5 Viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arvioinnista annettua lakia (SOVAlaki) sovelletaan alueelliseen EAKR-toimenpideohjelmaan käyttäen hyväksi maakuntaohjelmien SOVA-menettelyä Valmisteluprosessi Ohjelma on valmisteltu laajassa yhteistyössä maakunnissa ja maakuntien kesken. Aluekehityslain mukainen pitkän aikavälin strategian linjaava maakuntasuunnitelma on vastikään laadittu kaikissa maakunnissa. Sitä lähivuosien toimenpiteiksi konkretisoivaa maakuntaohjelmaa on laadittu samanaikaisesti EU-ohjelmien kanssa kolmessa maakunnassa; Kainuussa se oli hyväksytty jo aikaisemmin. EU-ohjelmien sisällöt on pääosin tuotettu näissä prosesseissa. Maakuntaohjelmalla tulee olemaan myös keskeinen rooli EU-ohjelmien toteuttamista varten vuosittain laadittavan maakunnan yhteistyöasiakirjan sisällön täsmentämisessä. Maakuntaohjelman laadintaa varten on maakunnissa organisoitu laaja yhteistyö, johon on kytketty kaikki keskeiset toimijatahot. Valtion aluehallintoviranomaiset, kuntakenttä, elinkeinoelämän järjestöt ja tutkimus- ja koulutusorganisaatiot on kytketty tiiviisti työhön mukaan, ja kansalaisten osallistuminen on mahdollistettu lausunto- ja palautemenettelyin. Kaikissa maakunnissa ohjelmaluonnoksia on käsitelty maakunnan yhteistyöryhmissä ja ne on hyväksytty maakuntavaltuustoissa tai valtuuston delegoinnin perusteella maakuntahallituksissa. Etelä-Savossa maakuntaohjelman valmistelu tapahtui maakuntahallituksen asettaman ohjelma-johtoryhmän ohjauksessa neljällä tätä työtä varten kootulla asiantuntijafoorumilla. Foorumit edustivat laajasti maakunnan elinkeinoelämää, asiantuntijaorganisaatioita, seutuja ja järjestöjä. Kutakin maakuntaohjelman toimintalinjaa ihmiset/hyvinvointi/ palvelut, osaaminen/innovaatiot/teknologia, yritystoiminta/tuotanto/työelämä sekä infrastruktuuri - valmisteli oma fooruminsa. Yhteensä asiantuntijafoorumeissa ja johtoryhmätyöskentelyssä oli mukana noin 80 henkilöä. Valmistelussa käytettiin hyväksi myös monia muita maakunnassa toimivia työryhmiä, valmisteluprosesseja ja hankkeita, joiden kautta työhön on kytketty jopa parin sadan henkilön työpanosta. Maakuntaohjelmaa valmisteltiin myös seutukuntaisissa valmisteluseminaareissa, joihin kutsuttiin erityisesti kuntien, osaamiskeskusten ja aluekeskusten edustajat, sekä laajalle muulle toimijajoukolle järjestetyssä sidosryhmäseminaarissa. Seutu- ja sidosryhmäseminaarit tavoittivat lähes 100 osallistujaa. Lausunnot ohjelmaluonnoksesta pyydettiin noin 50 toimijalta. Kansalaisilla oli mahdollisuus antaa palautetta myös sähköisesti. Maakuntavaltuuston ja -hallituksen kautta työhön on sitoutunut lähes 90 poliittisen päätöksentekijän joukko, jotka ovat myös työn eri vaiheissa suunnanneet ja evästäneet valmistelua. Maakuntaohjelman valmistelutyössä korostettiin, että prosessi tuottaa Etelä-Savon osalta sisällöt myös EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelmille, jotka ovat maakunnan kehittämisen keskeisiä rahoitusvälineitä. 5

6 Kainuussa maakuntaohjelma kaudelle hyväksyttiin Kainuun maakuntavaltuustossa jo helmikuussa Maakuntaohjelmassa määriteltiin Kainuun kehittämisen keskeiset painopisteet ja toimintalinjaukset. Itä-Suomen EAKR ohjelman valmistelua jatkettiin maakuntaohjelman pohjalta. Kainuun maakuntahallituksen asettama strategiaryhmä on ollut keskeinen yhteistyöelin ohjelmavalmistelussa. Strategiaryhmässä ovat edustettuina keskeiset sidosryhmät, mm. kaikki Kainuun kunnat, aluehallintoviranomaiset, työmarkkinaosapuolet, elinkeinoelämän järjestöt, koulutus-, tutkimus- ja kehitysorganisaatiot sekä luonnonsuojelua, työttömiä ja naisjärjestöjä edustavat tahot. Strategiaryhmä on käsitellyt ohjelmaluonnosta eri vaiheissa neljässä kokouksessaan. Strategiaryhmän käsittelyssä on ollut samanaikaisesti myös Itä- Suomen ESR ohjelmaosio. Ohjelmavalmistelua on käsitelty Kainuun maakuntahallituksessa ja maakuntahallituksen ns. 3. kokoonpanossa (MYR). Kainuussa maakunnan yhteistyöryhmän sihteeristö on ollut käytännössä ohjelmatyötä koordinoiva virkamieselin. Pohjois-Karjalassa maakuntaohjelman valmistelu on tapahtunut maakuntahallituksen asettaman maakuntaohjelmaryhmän ohjauksessa. Maakuntahallituksen nimeämät klusterikohtaiset maakuntaryhmät ovat kukin omalta osaltaan laatineet tavoitteet ja kartoittaneet lähivuosien keskeisimmät alansa kehittämistavoitteet. Ohjelman valmistelijat ovat käyneet noin 80 eri neuvottelua yritysten ja yritysjärjestöjen, työntekijäjärjestöjen, kuntien ja kuntayhtymien sekä koulutusyksiköiden ja osaamiskeskittymien kanssa maakunnan kehittämisen lähivuosien kehittämistarpeista ja tavoitteista. Maakuntaohjelmaa laadittaessa tuotetaan keskeistä sisältöä myös EU:n kilpailukyky- ja työllisyysohjelmaan , ja muihin valmisteilla oleviin erityisohjelmiin. Maakuntaohjelmaa ja EU-ohjelmaa on käsitelty maakunnan yhteistyöryhmässä ja sen sihteeristössä, sekä maakunnan liiton päättävissä ohjelmissa useissa eri yhteyksissä vuoden 2005 ja 2006 aikana. Pohjois-Savossa maakuntaohjelman konkreettinen valmistelu on painottunut työryhmiin. Ohjelmatyötä varten perustettiin kaksi uutta työryhmää: yritystyöryhmä, mikä jakautui kahteen alaryhmään, sekä elinympäristö- ja bioenergiatyöryhmä. Aikaisemmin perustetut kuusi klusteriryhmää, liikennejärjestelmätyöryhmä, asumistyöryhmä sekä yrittäjyysryhmä osallistuivat myös ohjelman valmisteluprosessiin. Yhteensä klusteriryhmissä sekä em. työryhmissä oli jäseniä n. 120 edustaen maakunnan eri toimijatahoja sekä eri seutuja. Myös seudut tarkistivat yhteistyössä alueen elinkeinoelämän, oppilaitosten ja muiden kehitykseen vaikuttavien tahojen kanssa omat kehittämisohjelmansa ja strategiansa. Maakuntaohjelmatyössä myös seuduttaisilla aluekeskusohjelmilla ja Kuopion seudun osaamiskeskusohjelmalla on merkittävä osa. Ohjelmatyön käynnistymisestä tiedotettiin toimeksiantokirjeellä maakunnan eri toimijoille ja samalla ohjelman laadinnan yhteistyötahoille joulukuussa Ohjelmavalmistelussa on ollut tiiviisti mukana maakunnan yhteistyöryhmä ja sen sihteeristö. Itä-Suomen EAKR-ohjelman sisältö on valmisteltu maakunnan liittojen tiiviinä yhteistyönä maakuntaohjelmien pohjalta. Valmistelu on tapahtunut lukuisissa työpalavereissa, joita on pidetty eri puolilla Itä-Suomea kevään ja kesän kuluessa. Samanaikaisesti on koottu aineistoa myös muilta toimijoilta, muista käynnissä olevista prosesseista ja olemassa olevista selvityksistä ja suunnitelmista. Näitä ovat olleet mm. Nordregio-tutkimuslaitoksella teetetty pohjoisen periferian olojen tutkimus, Itä-Suomen suuret tulevaisuuden kysymykset 6

7 hankkeen loppuraportti (Itä-Suomi-ohjelma, 2005), Itä-Suomen innovaatiostrategian valmisteluprosessi (TEKES), numeeristen tavoitteiden asetannassa apuna käytetty ns. Hemaasu-mallia tausta-aineistoineen (tilastot, arviot, ennusteet), Valmisteluun on liittynyt myös sisäasiainministeriön koolle kutsumia suuralueittaisia tai valtakunnallisia työkokouksia. EAKR ohjelman ja ESR osion yhteensovittamista on käsitelty yhteisneuvotteluissa. Ohjelmaluonnoksesta on pyydetty lausunnot. Suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arviointi (SOVA) prosessi EY:n direktiivi tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (2001/42/EY) on toimeenpantu Suomessa viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetulla lailla, joka tuli voimaan (2005/200). Tätä lakia täydentää asetus 347/2005. SOVA-lain tavoite on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja huomioon ottamista viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien valmistelussa ja hyväksymisessä, parantaa yleisön tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia sekä edistää kestävää kehitystä. Ympäristöministeriö ohjeisti maakuntaliittoja päivätyllä kirjeellään täsmentäen, että SOVA-lakia tulee soveltaa myös EAKR-toimenpideohjelman valmistelussa. Ohjelman valmistelun yhteydessä arvioidaan ohjelman toteuttamisesta aiheutuvat merkittävät ympäristövaikutukset. SOVA-lain mukaan ohjelmaluonnos tulee asettaa nähtäville 30 päivän ajaksi. Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman valmistelua varten laadittiin työohjelma ja suunnitelma vaikutusten arvioinnista. Toukokuun ensimmäisellä viikolla Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon liittojen sekä Kainuun maakunta kuntayhtymän yhteistyönä käynnistettiin avoin vuorovaikutusprosessi EAKR-toimenpideohjelman laadinnasta. Valmistelun käynnistymisestä ja laadinnan lähtökohdista tiedotettiin liittojen ilmoitustauluilla, kotisivuilla sekä keskeisimmissä sanomalehdissä. Näin varmistettiin ns. suuren yleisön mahdollisuus ottaa kantaa ohjelman valmisteluun ja ohjelmatyön keskeisiin aineistoihin. SOVA-lain mukaisesti EAKR-toimenpideohjelman toimintalinjojen toteuttamisesta aiheutuvat merkittävät ympäristö- ja muut vaikutukset arvioitiin ja raportoitiin ympäristöselostuksessa. Ohjelmatyössä keskeisesti mukana olevat työryhmät kommentoivat selostusta valmisteluprosessin aikana. Ympäristöselostus on tämän asiakirjan liitteenä Ennakkoarviointi Ennakkoarvioinnin laatii Aluetutkimus FAR, jonka edustaja on osallistunut maakunnan liittojen työpalavereihin. 7

8 2. ITÄ-SUOMEN TILA JA KEHITYSNÄKYMÄT Yleistä Itä-Suomen muodostavat Etelä-Savon, Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnat. Itä-Suomessa asui vuoden 2005 lopussa n ihmistä. Itä-Suomi on harvaan asuttu alue. Alueen pinta-ala on km2 ja keskimääräinen asukastiheys vain 7,8 / km2. Luonnonoloja kuvaa metsien ja järvien mosaiikki, joita paikoin jyhkeät vaarat reunustavat. Neljä selkeää vuodenaikaa merkitsee luonnonolosuhteita kuumista kesän hellepäivistä talven arktisiin jopa alle 40 asteen pakkasiin. Itä-Suomen keskeisimmät haasteet ovat olleet jo pitkään väestön väheneminen ja korkea työttömyysaste. Väestörakenne myös ikääntyy erittäin nopeasti. Talouden kehittyminen muuta Suomea hitaammin heikentää alueen kehittämisedellytyksiä ja kilpailukyvyn edellytyksiä. Myös alueen sisällä erot ovat kasvaneet. Kaupungit ja niiden läheinen maaseutu näyttävät selviävän paremmin syrjäiseen maaseutuun verrattuna. Kuva 1. Itä-Suomen maakunnat 8

9 Maakuntien kuvaukset Etelä-Savo Etelä-Savo on maantieteellisesti laajan Itä-Suomen NUTS II alueen eteläisin maakunta. Sen pääkaupunki Mikkeli on 225 kilometrin päässä Helsingistä ja 295 kilometrin päässä Pietarista, ja maakunnan toimijoilla onkin monipuoliset yhteistyösuhteet näiden metropolien suuntaan. Etelä-Savo on maan vesistöisin sisämaan maakunta ja maapintaalaltaan maan metsäisin maakunta. Harvaan mutta tasaisesti asutun Etelä-Savon kolme kaupunkiseutua ja niiden välinen kolmen vahvan maaseutukunnan allianssi tarjoavat monipuoliset asumisvaihtoehdot ja harrastusmahdollisuudet sekä toimivat palvelut ja kattavan infrastruktuurin, joiden ylläpitämistä ja kehittämistä kuitenkin varjostaa heikko kuntatalous. Runsas vapaa-ajan asutus sijoittuu vesistöjen rannoille moninkertaistaen joidenkin maaseutukuntien asukasmäärän vilkkaimmalla kesäkaudella. Etelä-Savon elinkeinorakenne on maan alkutuotantovaltaisin, ja julkisen sektorin merkitys aluetaloudessa on keskimääräistä suurempi. Maakunnassa on lähes 7000 yritystä ja lähes 4000 maatalousyrittäjää, ja yritysten lukumäärällä mitattuna Etelä-Savo kuuluukin Suomen yrittävimpiin alueisiin. Yritystoiminta on pk-valtaista ja yritykset toimivat paljolti perinteisillä aloilla, mutta viime vuosikymmeninä ja vuosina on syntynyt runsaasti myös uutta, erityisosaamiseen ja korkean teknologian hyödyntämiseen perustuvaa yritystoimintaa. Etelä-Savosta löytyy alansa terävintä kansainvälistä kärkeä edustavia yrityksiä. Maakunnassa käynnistyneet teknologisten kärkitoimintojen kehittämishankkeet (materiaalitekniikka, kuituteknologia, rautatieteknologia, ympäristöteknologia) luovat osaltaan edellytyksiä huippuosaamiseen perustuvan yritystoiminnan kasvulle. Uusille yrityksille on kasvumahdollisuuksia myös luonnon ja luonnonvarojen hyödyntämiseen perustuvilla perinteisillä aloilla (metsä, elintarvike, matkailu), hoiva- ja hyvinvointialalla sekä muilla palvelualoilla, vapaa-ajan asumisessa ja kulttuuripalveluissa. Etelä-Savossa ei ole omaa yliopistoa, mutta maakunnassa on useita muiden yliopistojen toimipisteitä, volyymiltaan suurimpana Joensuun yliopiston Savonlinnan kampus (opettajankoulutus, kansainvälinen viestintä). Mikkelin yliopistokeskuksessa toimivat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja Kansalliskirjasto, Helsingin Kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus ja Kansainvälinen keskus, Kuopion yliopiston Ympäristöanalytiikan laboratorio, Lappeenrannan teknillisen yliopiston yksikkö (energiatekniikka, puuteknologia), sekä MTT:n ekologisen tuotannon tutkimusyksikkö. Maakunnallisena toimiva monialainen Mikkelin ammattikorkeakoulu on maan tutkimusintensiivisin ammattikorkeakoulu, ja sen Yti-tutkimuskeskus on maakunnan merkittävin soveltavan teknologisen tutkimuksen yksikkö. Innovaatioiden kaupallistamiseen tähtäävää maakunnallista toimintaa ollaan parhaillaan käynnistämässä. Etelä-Savon väestö on maan ikääntyneintä, ja maakunnassa syntyy vuosittain vähemmän ihmisiä kuin kuolee. Ikärakenne asettaa erityisiä haasteita palvelujen järjestämiselle. Maakunnan muuttotappio on tällä vuosituhannella joka vuosi pienentynyt, ja 2000-luvulla muuttoliikkeen rakenne on kehittynyt lupaavaan suuntaan. Työikäisten ja nuorten poismuutto on hidastunut, ja kaikissa 35 vuotta täyttäneiden sekä alle 15-vuotiaiden ikäluokissa on ollut muuttovoittoa paria yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta joka vuosi. Muuttotase on positiivinen myös korkeammin koulutetuilla sekä ylempiin tuloluokkiin kuuluvilla. Muuttotappio näyttäisikin jatkuvan voimakkaana vain vuotiaiden 9

10 ikäryhmässä ja opiskelijoiden keskuudessa, mutta näissäkin ryhmissä on runsaasti myös muualta Etelä-Savoon tulijoita. Uudenmaan imu Etelä-Savosta näyttäisi hiipuvan, suhteessa asukaslukuun Etelä-Savo menettää nyt asukkaita eniten Pirkanmaalle, Keski- Suomeen, Etelä-Karjalaan ja Päijät-Hämeeseen. Kainuu Kymmenen kunnan Kainuussa asuu lähes Belgian kokoisella alueella noin asukasta. Asukastiheys on vain neljä asukasta neliökilometrillä. Kainuu sijaitsee keskellä Manner-Suomea. Kainuun maakuntakeskus on Kajaani, josta matkaa Helsinkiin on 568 km ja Ouluun 181 km. Yhteistä rajaa Venäjän kanssa on 260 km. Maisemaa hallitsevat vaarat, metsät, vesistöt, suot, puhdas avara luonto petoineen. Talven lumipeite on paikoin jopa lähes kaksimetrinen. Kainuun asutuksen historia on maamme vanhimpia. Kulttuurissa kohtaavat perinteet ja nykyaika. Kainuulaiset työskentelevät pääosin palveluissa ja julkisella sektorilla. Teollisuuden vientituotteita ovat mm. paperi, mittalaitteet, ajoneuvotietokoneet, junavaunut, elektroniikka, talkki, kivituotteet, luonto ja luonnontuotteet. Maakunnan haasteena ovat pitkään olleet työttömyys ja väestön väheneminen sekä tulevaisuuden suurena haasteena tiedossa oleva väestörakenteen vanheneminen ja kuntatalouden kehitys. Kajaanin yliopistokeskus on Kainuun alueen yliopistollisten toimintojen muodostama osaamiskeskittymä, jossa tekee yhteistyötä viisi yliopistoa Oulun yliopiston koordinoimana. Yliopistokeskuksessa toimii kuusi yksikköä, jotka ovat Aikuiskoulutus, Biotekniikka, Lönnrot -Instituutti, Mittaustekniikka, Opettajankoulutusyksikkö, ja Tietojenkäsittelytieteiden yksikkö. Kajaanin ammattikorkeakoulussa opiskellaan viidellä koulutusalalla. Kainuun ammattiopisto kouluttaa kolmella paikkakunnalla 35 eri koulutusohjelmassa nuorisoasteen oppilaita ja aikuisopiskelijoita. Sotkamon lukio on erikoistunut liikuntaan, Paltamon lukiossa opiskellaan viestintää ja Kuhmon lukion erikoisuus on musiikkilinja. Intotalo (nuorten yrittäjien esihautomo) valmentaa kainuulaisia nuoria yrittäjiksi. Kainuun osaamiskeskuksessa on kaksi toiminnallista kokonaisuutta: Measurepolis Kajaani osaamisalueena mittaustekniikka ja Virtuosi Kuhmo osaamisalueena kamarimusiikki. Kainuussa toteutetaan vuosina maakuntakokeilu, joka tarjoaa uusia mahdollisuuksia maakunnan kehittämiselle. Kokeilun tavoitteena on turvata asukkaille peruspalvelut, toteuttaa laajoja kehittämishankkeita ja lisätä maakunnan päätösvaltaa suhteessa valtionhallintoon. Lakiin perustuvassa kokeilussa kunnilta siirtyi maakunnan hoidettavaksi sosiaali- ja terveydenhuolto lähes kokonaan sekä lukio- ja ammatillinen koulutus. Maakunta vastaa myös Kainuun yleisestä elinkeinopolitiikasta sekä suunnittelusta ja kehittämisestä. Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala on kehittyvä ja vetovoimainen rajamaakunta, jolla on yhteistä rajaa Venäjän kanssa noin 300 km. Sen järvi- ja vaaraluonto antaa hyvät mahdollisuudet väljään asumiseen ja monipuoliseen vapaa-ajanviettoon. Pohjois-Karjalan kehitysvire on viime vuosina ollut melko hyvä, ja menneillä olevalla ohjelmakaudella vuosina joiltakin osin erinomainen. Maakunnan aluerakenne on pitkistä etäisyyksistä johtuen selkeä. Joensuu muodostaa kiistattoman maakuntakeskuksen, ja maakunnassa on kolme 10

11 seutukuntaa. Maakunnan syrjäistä asemaa parantaa melko hyvä päätieverkko, rataverkko ja hyvät juna- ja lentoliikenneyhteydet. Pohjois-Karjalassa on 16 kuntaa, maakunnassa toimii yritystä, joista suurin osa alle 5 hengen yrityksiä. Vuonna 2004 maakunnan yrityskanta kääntyi selvään kasvuun. Asukasta kohden laskettu bruttoaluetuote oli vuonna , joka on koko maan keskitasosta 75 %. Bruttoaluetuotteen kasvu on ollut saman vuonna toiseksi nopeinta koko maassa. Eniten yrityksiä on syntynyt kaupallisissa paleluissa. Parhaiten ovat lisänneet tuotantoaan ja työpaikkoja metallialan yritykset. Pohjois-Karjalan elinkeinostrategia painottaa erityisesti metalli-, muovi-, metsä- sekä kivi- ja kaivannaisteollisuuden kehittämistä. Tulevia kasvualoja katsotaan olevan hyvinvointi, kulttuuri, matkailu ja ympäristöteknologia. Pohjois-Karjalassa on monipuolinen ja korkeatasoinen koulutusverkosto. Joensuun yliopiston kahdeksan tiedekuntaa tarjoavat kansallista, alueellista ja kansainvälistä korkeatasoista opetusta ja tutkijakoulutusta. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, ja toisen asteen ammatillista opetusta antava kuntayhtymä tarjoavat maakunnan nuorille erittäin monipuoliset koulutusohjelmat, ja turvaavat näin eri alojen yrityksille ja julkisille toimijoille ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden. Maakunnassa toimii kehittyvä Joensuun tiedepuisto, kansallisen statuksen omaavia osaamiskeskuksia ja muita osaamiskeskittymiä. Näiden kehittämiseen panostetaan edelleen. Maakunnan väestö on jatkuvasti vähentynyt, joskin väheneminen on koko ajan hidastunut. Työmarkkinatilanne on heikko. Työllisyysaste maakunnassa on 60.0 ja työttömyysaste 15 %, maan kolmanneksi korkein. Ongelman helpottamiseksi maakunnan tavoitteena on lisätä yritysten määrää, kohottaa koulutustaso sekä työllisyysastetta ja saada työikäiset ja myös vaikeasti työllistettävät työelämän piiriin. Pohjois-Savo Pohjois-Savo sijoittuu maantieteellisesti keskiseen Itä-Suomeen. Pohjois-Savossa on viisi seutukuntaa. Pohjois-Savon keskus on valtakunnanosakeskus Kuopion kaupunki. Maakunnan sisäisessä rakenteessa on pohjois-etelä suuntainen mm. liikenneväyliin perustuva kehityskäytävä, jonka keskuksina ovat Kuopion lisäksi Iisalmen ja Varkauden kaupungit. Kehityskäytävä linkittää maakuntaa maantieteellisesti Etelä-Savoon ja Kainuuseen. Pohjois-Savon poikittainen kehityskäytävä yhdistää maakuntaa Pohjois- Karjalaan ja Keski-Suomeen. Syrjäistä maantieteellistä asemaa ovat kompensoimassa hyvät lentoyhteydet Helsinkiin ja kehittyvä raideliikenne ja päätieverkko. Luonto ja hyvä ympäristö ovat Pohjois-Savon vahvuus. Vesistöt ja metsät luonnehtivat maisemaa. Pohjois-Savo on metsien tuottokyvyltään Suomen metsäisin maakunta. Maakunta tarjoaa monipuolisia asumisvaihtoehtoja ja pohjoismaisella tasolla olevat hyvinvointipalvelut. Maakunnassa on myös vahva loma-asuntokanta ja vetovoimaisia matkailukohteita vapaa-ajan viettoon sekä runsaasti kulttuuri- ja liikuntamahdollisuuksia. Toimintaympäristön kilpailukyvyn turvaaminen myös tulevaisuudessa on haaste. Väestön ikääntyminen ja väestöltään vähenevät alueet sekä asumis-, liikenne- ja palveluvaatimusten muutokset luovat uusia paineita kansainvälistyvässä toimintakentässä. 11

12 Pohjois-Savossa toimi v noin yritystä, joista suurin osa työllistää alle viisi henkeä. Vahvan perinteisen PK-yritystoiminnan lisäksi maakunnasta löytyy alansa kansainvälistä kärkeä edustavia, korkean teknologian hyödyntämiseen perustuvia yrityksiä. Työvoimasta julkisella alalla työskentelee joka kolmas. Yksityisten palvelujen aluetuoteosuus on noin 40 % ja on selvässä kasvussa. Teollisuuden osuus aluetuotteesta on noin neljännes. Maaseudun elinkeinoissa tavoitteena on perinteisen maatalouden kilpailukyvyn säilyttäminen ja elinkeinopohjan laajentaminen. Pohjois-Savossa toimii kansainvälisestä huippuosaamisestaankin tunnettu Kuopion yliopisto, jonka toiminta painottuu terveyteen, hyvinvointiin ja ympäristöön. Suomen suurimpiin kuuluvan Savonia -ammattikorkeakoulun osaamisalat ovat monipuolisia. Savon koulutuskuntayhtymä ja Ylä-Savon ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä ovat merkittävimmät ammatillisen koulutuksen järjestäjät. Pohjois-Savossa on valtakunnallisen statuksen osaamiskeskus, useita erikoistuneita osaamiskeskittymiä sekä tutkimus- ja kehittämisinstituutteja, joiden toiminta osana innovaatioketjua vahvistuu. Huippuosaamista syvennetään edelleen tulevaisuuden kasvualoilla mm. biotekniikassa, lääkekehityksessä, sensoriteknologiassa, terveydenhuollon teknologiassa ja ympäristötekniikassa. Maakunnan kokonaisstrategiassa on keskeisellä sijalla elinkeinojen kehittäminen. Pohjois- Savon elinkeinostrategiassa painottuvat tällä hetkellä toisaalta perinteiset metsä-, elintarvike- ja metallialat ja toisaalta globaalit tulevaisuuden kasvualat kuten hyvinvointi, ICT, kulttuuri, matkailu sekä ympäristö- ja bioenergia. Itä-Suomen sijainti ja saavutettavuus Itä-Suomi on sijainniltaan monella tavalla syrjäinen ja vaikeasti saavutettavissa. Euroopan unionin pohjoisreunalla se on fyysisesti kaukana eurooppalaisilta ja globaaleilta markkinoilta. Ihmisten ja tavaroiden liikkuminen on sekä kallista että aikaa vievää. Sijainti eurooppalaisiin keskeisiin markkinoihin nähden on huomattava kustannuslisä rahtiliikenteelle. Oman lisänsä kustannuksiin tuovat pohjoisesta sijainnista aiheutuvat korkeat investointi- ja kunnossapitokustannukset sekä erityisvaatimukset kalustolle. Meriyhteys Itä-Suomesta katkeaa ja vesiliikenne keskeytyy keskitalven kuukausiksi. Itä-Suomen saavutettavuus pääkaupunkiseudulta on matka-aikoina mitattuna huonompi kuin sen etäisyyksien perusteella kuuluisi olla. Tilanne on tieliikenteen osalta osittain korjautunut Lahden moottoritien valmistuttua ja raideliikenteen osalta paranemassa Kerava-Lahti oikoradan ja Savonradan parannustöiden edetessä. Silti matka-aikoihin liittyvä ero esim. Pohjanmaan radan vaikutuspiirissä oleviin maakuntiin verrattuna on huomattava. 12

13 Kuva 2. Matka-aikoja ja saavutettavuus Helsingistä käsin. Itä-Suomella on sijaintiinsa Venäjän rajalla liittyvä optio. Pietarin metropoliseudun kuuden miljoonan asukkaan väestö, Venäjän nopeasti kasvava talous, korkeatasoinen ja monipuolinen tutkimus- ja tuotekehitysosaaminen, energia- ja raaka-ainevarat, monipuolinen kulttuuritarjonta, kasvava matkailusektori ja muu palvelusektori tarjoavat määrällisesti ja laadullisesti merkittävän kehityspotentiaalin Itä-Suomelle. Sen hyödyntäminen edellyttää kuitenkin molemmin puolin rajaa vielä vuosien ponnistelua rajan madaltamiseksi. Kieli- ja kulttuurierojen lisäksi lukuisat lainsäädännölliset sekä yhteiskunnan perusrakenteiden ja toimintatapojen erot sekä infrastruktuurin puutteet ovat omiaan estämään tai vaikeuttamaan yhteistyötä, kaupankäyntiä ja verkottumista rajan yli. 13

14 Väestönkehitys ja muuttoliike Itä-Suomen väestö vähenee ja väestörakenne vanhenee. Pääasiassa poismuutosta johtuva väestön väheneminen on hidastunut ja nettomuutto on pienentynyt 1990-luvun lopun vuosista kolmasosaan. Erityisesti on vähentynyt muutto pääkaupunkiseudulle. Poismuuttajat ovat pääosin nuoria (15-24 vuotiaita), mikä hidastaa luonnollista väestönkehitystä ja kasvattaa vanhempien ikäluokkien suhteellista osuutta väestöstä. Lisäksi esimerkiksi Etelä-Savossa iäkkäiden ikäluokassa (55-65 vuotiaat) muuttovoitto on noin 150 henkilöä vuosittain. Itä-Suomen väestörakenne vanheneekin ohjelmakaudella Euroopan nopeinta vauhtia. Tämä aiheuttaa työmarkkinoilla aikaisempaan verrattuna merkittävän toimintaympäristömuutoksen, sillä nuoret työikään tulevat ikäluokat eivät riitä korvaamaan työmarkkinoilta eläköitymisen vuoksi poistuvia ns. suuria ikäluokkia. Väestönkehityksessä on suuria alueellisia eroja. Keskustaajamat jopa kasvavat, mutta etäällä taajamista sijaitsevan maaseudun tyhjeneminen jatkuu voimakkaana. Tilastokeskuksen laatiman väestöennusteen mukaan Kainuun väkiluvun ennakoidaan laskevan eniten Suomen maakunnista. Väestön väheneminen asettaa erityisiä haasteita supistuvien alueiden palvelujen järjestämiselle ja kilpailukyvylle. Talouskehitys Suomen talous on kasvanut suhteellisen tasaisesti viimeksi kuluneiden vuosien aikana. Itä-Suomen talous on myös kasvanut, mutta hieman muuta maata hitaammin. Arvonlisäyksen kasvu on ollut vuodesta 1995 lähtien Itä-Suomessa noin puolet maan keskimääräisestä. Siksi ero Suomen keskimääräiseen arvonlisäykseen on vain kasvanut. Itä-Suomen maakunnissa on menestyviä globaaleilla markkinoilla toimivia yrityksiä, joista useat ovat alansa kehityksen kärjessä. Viime aikojen kehityksessä näkyy globalisaation vaikutukset myös Itä-Suomeen. Uutiset useista suurista tuotannon siirroista halvemman työvoiman maihin ja tuotannon lopettamisesta Itä-Suomessa ovat jo arkipäivää. Metsäteollisuuspaikkakunnilla eletään jatkuvan uhan alla, koska yritysten investoinnit Itä- Suomeen ovat olleet vaatimattomia. Teollisuuden tuotannon kasvu perustuu suurelta osin tehokkuuden kasvattamiseen. Suuria yksittäisiä positiivisia hankkeita on parhaillaan käynnistymässä mm. kaivosteollisuudessa. Tällaisen paikalliseen raaka-aineeseen perustuvan tuotannon syntyminen pönkittäisi hyvin aluetaloutta, koska investoinnit olisivat suuria ja pitkäaikaisiksi suunniteltuja eikä niiden raaka-ainepohjaista tuotantoa voisi siirtää pois alueelta. Itä-Suomen talouskehitys nojaa tulevaisuudessa entistä enemmän kannattavaan vientiin. Siinä itäsuomalaisilla yrityksillä on tällä hetkellä huomattavasti parantamisen varaa. 14

15 Taulukko 1. Toimialojen työpaikkojen kehitys Itä-Suomessa 1995, 2000, 2003 ja 2005 sekä niiden määrän keskimääräinen muutosnopeus prosentteina vuodessa 2000-luvulla. Vuoden 2005 määrä on arvio. (Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto ) A-B Alkutuotanto ,09 C-E Teollisuus ,91 F Rakennustoiminta ,65 G Kauppa ,65 H Majoitus- ja ravitsemistoiminta ,94 I Liikenne ,13 J-K Muut yksityiset palvelut ,65 L Julkinen hallinto ,31 M Koulutus ,98 N Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut ,31 O,P,Q Muut yht.k. ja henk.koht. palvelut ,46 Yhteensä ,16 Toimialojen työpaikkakehityksessä 2000-luvulla kasvu on ollut suurinta palveluissa ja väheneminen nopeinta alkutuotannossa. Alkutuotannon osuus kaikista työpaikoista väheni myös eniten ja osuuden kasvu oli suurinta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Toimialojen arvonlisäys kasvoi 2000-luvulla eniten kaupan alalla ja teollisuuden osuus arvonlisäyksestä kasvoi eniten eli 23,9:stä 25,4:ään prosenttiin. Sosiaali- ja terveyspalvelujen arvonlisäys ja osuus arvonlisäyksestä laskivat eniten. Taulukko 2. Toimialojen arvonlisäyksen kehitys Itä-Suomessa 1995, 2000, 2003 ja 2005 sekä sen määrän keskimääräinen muutosnopeus prosentteina vuodessa 2000-luvulla. Vuoden 2005 tulos on arvio A-B Alkutuotanto ,56 C-E Teollisuus ,97 F Rakennustoiminta ,46 G Kauppa ,12 H Majoitus- ja ravitsemistoiminta ,94 I Liikenne ,60 J-K Muut yksityiset palvelut ,69 L Julkinen hallinto ,32 M Koulutus ,09 N Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut ,49 O,P,Q Muut yht.k. ja henk.koht. palvelut ,28 Yhteensä ,61 Työmarkkinat ja työelämä Itä-Suomessa on noin työpaikkaa. Työpaikkakehitys on ollut hitaasti kasvava 2000-luvulla (+ 0,2 % /v.). Itä-Suomen työttömyysaste laskee nopeasti koko alueella eli lähes prosenttiyksikön vuosivauhdilla. Vuosittainen työttömyyden lasku on ollut Itä-Suomessa 2000 luvulla noin 4 15

16 % vuodessa, kun työttömien määrä on laskenut koko maassa hieman alle 3 % vuodessa. Silti työttömyysaste on edelleen selvästi korkeampi kuin koko maassa. Työttömyysasteessa on suuret alueelliset erot kunkin seutukunnan tuotantorakenteesta riippuen. Pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työttömien määrä on vähentynyt noin 5 % vuodessa ja naisten osuus työttömistä on pysynyt tasaisesti 45 %:ssa koko 2000-luvun ajan. Työllisyysasteen vuosittainen kohenemisnopeus on ollut kaksinkertainen (0,7 % /v.) koko maahan verrattuna (0,3 %/v.), mutta silti Itä-Suomen työllisyysaste oli v lopussa vain 62 %, kun se oli maassa keskimäärin 68 %. Työvoiman voimakas eläköityminen pienentää työvoiman määrää kiihtyvällä vauhdilla samalla, kun työpaikkojen määrän odotetaan pysyvän vähintään nykytasollaan. Tämä nostaa työllisyysastetta ja pienentää Itä-Suomelle ominaista korkeaa työttömyyttä. Tietyissä ammateissa työskentelevistä on tai tulee jatkossa olemaan pulaa. Itä-Suomelle on ominaista työhönsä sitoutunut ja motivoitunut hyvä työvoima, jonka vaihtuvuus on ruuhka-suomeen verrattuna pieni. Eläköityminen antaa työnantajille mahdollisuuden työvoiman rakenteen muuttamiselle. Esimerkiksi julkisella sektorilla voidaan rekrytoinnissa siirtää panoksia päivähoidon vähenevistä tarpeista vanhustenhoidon kasvaviin palvelutarpeisiin. Erityistä huomiota tulisikin laittaa eri alojen työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointiin ja riittävien toimenpiteiden käynnistämiseen, jotta työnantajat eivät törmäisi osaavan työvoiman puutteeseen ja ettei julkisin toimenpitein esim. koulutuksen tarjonnalla syvennettäisi kohtaanto-ongelmaa. Yritystoiminta Viimeisten vuosien aikana yritysten lukumäärä on kasvanut hitaasti, toimipaikkojen lisäys on ollut noin 0,4 % vuodessa. Maan keskimääräinen kasvunopeus on 2000-luvulla ollut 1,1 %. Suurinta kasvu on ollut liike-elämän palveluissa, sosiaali- ja terveys-palveluissa, henkilökohtaisissa palveluissa ja rakentamisessa. Ikärakenteen muutoksen kautta tulee syntymään uusia yrityksiä ikääntyville kohdistuvissa palveluissa. Yritystoiminnan keskeinen haaste on ollut kannattavuuden parantaminen. Erityisesti sitä on pyritty kohottamaan erikoistumalla, vientiä lisäämällä ja tuottavuutta kohottamalla. Vientiä tukemaan on synnytetty pk-yritysten yhteisin ponnistuksin vientiverkostoja, joiden toiminnan tuloksellisuudesta on jo olemassa viitteitä. Verkostojen käynnistäminen on vaatinut julkista panostusta. Yrittäjyyden ongelmana ovat myös yrittäjyysperinteen ohuus ja eläkkeelle siirtyvien yrittäjien vaikeudet löytää yritykselleen jatkajaa. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta Itä-Suomen haasteena on oikeanlaisen ja riittävän osaamispääoman kerryttäminen erityisesti kehittyvissä keskuksissa. Itä-Suomen elinkeinorakenteen on pystyttävä vahvistamaan nykyisiä vahvuuksiaan sekä monipuolistumaan. Kriittisiä kehitystekijöitä ovat alueen korkeakoulujen kansainvälistyminen, kansallisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistaminen sekä alueellisten innovaatiojärjestelmien kehittäminen. 16

17 Innovaatiotoiminta on keskeinen kilpailukyvyn ja tuottavuuden kehitystekijä. Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten lisäksi Itä-Suomessa on pyritty luomaan paikallisia, mutta verkostoituneita osaamiskeskittymiä, jotka erikoistuvat paikallisten yritysten tarpeiden tyydyttämiseen tutkimuksessa, tuotekehityksessä, innovaatioiden kaupallistamisessa ja markkinoinnissa. Itä-Suomen kaikissa maakunnissa on toiminut kansalliseen osaamiskeskusohjelmaan kuuluvat osaamiskeskukset. Tutkimuksessa työskentelevä henkilösö on lisääntynyt Itä-Suomessa 2000-luvulla n. 3,5 % vuodessa ja t&k-menot ovat kasvaneet n. 7 % vuodessa, kun koko maata koskevat luvut ovat n. 2,3 % ja 3,8 %. Silti Itä-Suomen t&k-henkilöstön osuus alueen väestöstä on vain puolet maan keskimääräisestä ja t&k-menojen suuruus asukasta kohden on vain puolet maan keskimääräisestä. Lisäksi t&k-menojen osuus alueen arvonlisäyksestä oli vuonna 2004 n. 2 %, kun se Etelä-Suomessa oli 4,3 %, Länsi-Suomessa 4,4 %, Pohjois- Suomessa 5,5 % ja koko maassa keskimäärin 4,2 %. Koulutus Tutkinnon suorittaneiden osuus kasvaa nuorten ikäluokkien täydentäessä työvoimaa. Myös korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus kasvaa, mutta sen osuus on jäljessä maan keskimääräisestä tasosta. Itä-Suomessa on kaksi yliopistoa. Kuopion yliopisto Pohjois-Savossa ja Joensuun yliopisto Pohjois-Karjalassa. Etelä-Savossa ja Kainuussa ei ole yliopistoa, mutta niihin on sijoittunut yliopistojen filiaaleja, suurimpana Joensuun yliopiston Savonlinnan kampus. Mikkelissä ja Kajaanissa yliopistojen toiminnot on koottu yliopistokeskuksiksi. Kaikissa Itä-Suomen maakunnissa toimivat ammattikorkeakoulut tarjoavat koulutusta ja työvoimaa maakunnallisiin ja myös valtakunnallisiin tarpeisiin. Niiden merkitys nuorten pysäyttäjinä maakuntiin on suuri. Myös osaamisintensiivisten yritysten rekrytointi on helpottunut, kun osaavaa työvoimaa on aiempaa paremmin saatavilla. Itä-Suomessa on määrällisesti ja alueellisesti varsin kattava toisen asteen ammatillisen koulutuksen tarjonta. Koulutus ei kuitenkaan kaikilta osin sisällöltään ja laadultaan vastaa nopeasti muuttuvan työelämän ja alueen työnantajien tarpeita. Harva asutus, pienet ikäluokat ja koulutukseen tulevien ikäluokkien edelleen pieneneminen tuovat haasteita koulutuksen järjestäjille kaikilla koulutustasoilla ja aloilla. Nuoret hakeutuvat ammatillisessa koulutuksessa muutamille suosikkialoille. Haasteena on ollut opiskelijoiden saanti alueellisesti tärkeille, mutta vähemmän suosituille aloille, kuten Itä-Suomessa merkittäville metsä- ja metallialoille. Aikuisopetuksen määrä on eri opetuksen tasoilla lisääntymässä. Jatkuvasti nopeutuva työssä tarvittavan osaamisen uusimisen tarve ja lyhyemmät työurat nostavat opetuksen kysyntää. Eri aloilla ja koulutustasoilla tarjottavan opetuksen määrän perustaksi on tehty ja tehdään jatkossakin valtakunnallisia ja maakunnallisia rakennerahastokauden loppuun ulottuvia ennakointeja. Laadullisen ennakoinnin merkitystä tulee korostaa ja saada ennakointi osaksi oppilaitosten pedagogista prosessia. Koulutusresurssien tehokkaampi käyttö ja 17

18 koulutuksen tason säilyttäminen korkeatasoisena vaatii maakuntien sisäistä ja välistä keskustelua koulutusten yhteensovittamisesta ja järjestämisvastuista. Koulutuksessa ei ole riittävästi huomioitu yrittäjyyden sisällyttämistä kaikilla tasoilla annettavaan opetukseen. Luonnon- ja kulttuuriympäristö Itä-Suomessa on puhdas ja turvallinen luonnonympäristö omaleimaisine maisemaalueineen ja useita kansallismaisemia kuten Koli, Punkaharju, Puijo ja Vuokatti sekä lukuisia kansallispuistoja. Alueen eteläinen, järvien pirstoma mosaiikkimainen Järvi-Suomi vaihtuu idän ja pohjoisen vaaramaisemiin ja laajoihin erämaihin. Saimaan vesistöalue muodostaa Euroopan laajimman liikennöitävissä olevan sisävesireitistön, jolla on myös meriyhteys. Kainuun maakunta kuuluu suurimmaksi osaksi Pohjanlahteen laskevaan Oulujoen vesistöalueeseen. Itä-Suomi on maan metsäisintä ja metsän kasvultaan parasta aluetta. Itä-Suomen kallioperässä on myös runsaat mineraali- ja kiviainesvarat. Neljä selkeää vuodenaikaa tuovat luonnonoloihin omat erityispiirteensä, mutta myös kylmän ilmaston erityishaasteet. Itä-Suomi oli kaskikulttuurin aluetta, jossa liikkuvalla elämäntavalla oli merkitystä pidempään kuin Länsi-Suomessa. Rajan läheisyys ja Pietarin vetovoima painoivat leimansa vuosisatojen kuluessa koko Itä-Suomeen. Karjalaisuus ja ortodoksinen kulttuuri ovat elävä osa itäsuomalaista elämänmenoa tänäkin päivänä. Luonnonympäristö vaikutti elinkeinoihin, jotka puolestaan loivat edelleen Itä-Suomen eri osissa omaleimaisina näkyvät kulttuuriympäristöt. Tämän päivän Itä-Suomelle tyypillisiä ovat kesäkauteen sijoittuva laaja kulttuuritapahtumien tarjonta sekä vuodenaikoja hyväksi käyttävä luontomatkailu. Luonnon- ja kulttuuriympäristö sekä historia ovat merkittävä alueen vetovoimatekijä ja mahdollisuus elinkeinoille. Liikenne- ja tietoliikenneverkostot ja niihin liittyvät palvelut Itä-Suomi sijaitsee kahden etelä-pohjois-suunnassa kulkevan valtatien, valtateiden 5 ja 6, varrella, ja useat valtatiet halkovat sitä länsi-itä-suunnassa tai yhdistävät sen maakuntia Kaakkois-Suomeen ja Pietariin sekä maan länsi- ja pohjoisosiin. Päätieverkon liikennöitävyyttä on näkökulmasta parantanut Lahti-Heinola-moottoritien valmistuminen, mutta palvelutasossa ja liikenneturvallisuudessa on edelleen puutteita erityisesti valtatiellä 5 Lusista pohjoiseen ja valtatiellä 6 Joensuun läheisyydessä. Laaja alempi tieverkko, jonka kunto on heikentynyt ja nykyisellä rahoitustasolla edelleen heikkenee, palvelee harvaa, laajalle levittäytyvää asutusta ja maaseutuelinkeinoja. Yksityisteillä on merkitystä erityisesti maa- ja metsätalouden sekä runsaan vapaa-ajan asutuksen kannalta. 18

19 TÄHÄN KUVA TEN-VERKOISTA Kuva 3. Itä-Suomen liikenneverkko osana Suomen TEN-verkkoja. Itä-Suomen rautateistä Joensuun rata ja Savonrata Kuopioon saakka kuuluvat nopean henkilöliikenteen runkoverkkoon. Tavoitteena on runkoverkon ulottaminen myös Kainuuseen. Raskaan tavaraliikenteen osalta runkoverkko ulottuu Savonradalla Kontiomäelle ja Karjalan radalla Uimaharjuun. Lisäksi joukko vähäliikenteisiä ratoja syöttää liikennettä päärataverkkoon, näistä raskaimmin kuormitettuna Pieksämäeltä Jyväskylän suuntaan johtava rataosuus. Kaikki Itä-Suomen maakunnat ovat säännöllisen reittilentoliikenteen piirissä. Etelä- Savossa reittilentoja ei tällä hetkellä lennetä Mikkeliin, ja Savonlinnan ja Varkauden kentät ovat julkisen palveluvelvoitteen piirissä aiheuttaen siten kustannuksia myös kunnille. Itä- Suomella on Saimaan kanavan kautta erityisesti tavaraliikennettä palveleva meriyhteys, joka on kuitenkin keskitalvella jäiden vuoksi suljettuna. Syväväylä ulottuu Joensuuhun ja Siilinjärvelle, matalampi väylä jatkuu edelleen Iisalmeen ja Nurmekseen. Kaikki Itä-Suomen maakunnat ovat rakentaneet tai ovat parhaillaan rakentamassa kattavia laajakaistayhteyksiä myös maaseutumaisille alueille. Jatkossa laajakaistayhteyksien kehittämisessä keskitytään mm. niiden hyödyntämiseen palvelujen järjestämisessä. Energia Itä-Suomi on metsäistä Eurooppaa ja metsäistä Suomea. Puuenergian osuus alueen sähkön- ja lämmöntuotannon polttoaineista on puolet. Itä-Suomessa osataan erinomaisesti puun kasvatus, korjuu ja kiinteiden polttoaineiden energiakäyttö. Paras saanto metsähakkeesta tulee Itä- ja Keski-Suomesta. Metsänkorjuukoneiden sekä lämpöja voimalaitosten valmistuksessa itäsuomalaiset ovat kansainvälisesti erittäin tunnettuja. Itä-Suomessa metsävaroista on käytössä 80 %, mutta energiapuuvaroista vain 40 %. 19

20 3. ITÄ-SUOMEN KEHITTÄMISSTRATEGIA 3.1. Lähtökohdat Maakuntasuunnitelmat ja -ohjelmat Maakuntasuunnitelmat ja ohjelmat ovat keskeinen osa alueiden kehittämistä ja suunnittelua Suomessa. Maakuntasuunnitelmat ovat pitkän aikavälin strategisia suunnitelmia, joissa määritellään maakunnan tavoitteena oleva kehitys. Maakuntasuunnitelma on maakunnan yhteinen tahdonilmaisu kehittämisen suunnasta ja tavoitteista. Maakuntaohjelmat tarkentavat maakuntasuunnitelmia. Maakuntaohjelmat ovat keskeisiä välineitä, joilla maakuntien voimavaroja suunnataan yhteisiin kehittämistavoitteisiin. Maakuntaohjelmissa asetetaan kehittämistavoitteet lähivuosille ( ) sekä määritellään toiminnan painopisteet ja keskeiset hankekokonaisuudet. Kuva 4. Itä-Suomen ohjelmallisen kehittämisen kokonaisuus Euroopan unionin perustamissopimuksen mukaan yhteisö pyrkii vähentämään eri alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden tai saarten jälkeenjääneisyyttä, maaseutu mukaan lukien. Tähän tähtäävää koheesiopolitiikkaa tuetaan rakennerahastojen, Euroopan investointipankin ja muiden rahoitusvälineiden avulla. 20

21 Euroopan Unionin koheesiopolitiikan strategiset suuntaviivat Kasvua ja työllisyyttä tukeva koheesiopolitiikka Yhteisön koheesiopolitiikalla edistetään Lissabonin strategian tavoitteita. Ensisijaisia tavoitteita ovat: 1) tehdään jäsenvaltioista, alueista ja kaupungeista entistä houkuttelevampia, 2) edistetään innovointia, yrittäjyyttä ja tietoon perustuvaa taloutta, 3) luodaan uusia ja parempia työpaikkoja. Tavoitteet muodostavat yhtenäiset puitteet, joiden perusteella jäsenvaltiot ja alueet kehittävät kansallisia ja alueellisia ohjelmia. Lissabonin strategian kansallinen toimenpideohjelma Lissabonin strategia korostaa jäsenvaltioiden toimenpiteitä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi EU alueella. Jäsenmaat arvioivat, mitkä ovat talouden ja työmarkkinoiden keskeiset haasteet ja tavoitteet, ja mitä jäsenmaat aikovat tehdä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Suomen kansallinen toimenpideohjelma valmistui lokakuussa Suomen kansallinen alue- ja rakennepoliittinen strategia Kansallinen alue- ja rakennepoliittinen strategia luo puitteet Suomen rakennerahastopolitiikalle sekä ohjaa toimenpideohjelmien laadintaa. Euroopan alueellisen yhteistyön tavoitteen (tavoite 3) ja Naapuruus instrumentin (ENPI) ohjelmilla tuetaan raja-alueiden ja laajempien yhteistyöalueiden integroitumista sekä alueiden ja kaupunkien välisten verkostojen syntymistä ja vahvistumista. Suomen ESR strategian lähtökohtana on unionin ESR asetuksessa määritellyt painopisteet. Tehdyt valinnat ovat linjassa Lissabonin strategian ja työllisyyssuuntaviivojen kanssa. Ne on sisällytetty myös Suomen kansalliseen alue- ja rakennepoliittiseen strategiaan. Strategian pohjalta laaditaan Manner-Suomen ESR toimenpideohjelma, johon sisältyvät suuralueittaiset alueosiot. Itä-Suomelle tulee oma alueosio. Suomen maaseudun kehittämisstrategia ohjelmakaudelle perustuu maaseudun kehittämistä koskevaan Euroopan maaseutustrategiaan, jonka pohjalta laaditaan Manner-Suomen maaseutuohjelma ja alueelliset maaseudun kehittämisohjelmat. Samanaikaisesti EU ohjelmien kanssa valmistellaan kansalliset aluepoliittiset erityisohjelmat (osaamiskeskusohjelma, aluekeskusohjelma, maaseutupoliittinen kokonaisohjelma ja saaristo-ohjelma) Kokemukset rakennerahastokaudelta Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmassa esitetyn Itä-Suomen vision 2007 mukaan Itä- Suomen maakuntien aluetaloudet ovat kansainvälisesti kilpailukykyisiä ja voimakkaassa kasvussa. Tavoitteena on ollut uudistaa yrityspohjaa viimeistä tietoa soveltaen. Osaamispohjaiset työpaikat ovat monipuolistaneet elinkeinorakennetta merkittävästi. Vahvistunut aluetalous ja myönteinen työllisyyskehitys ovat hidastaneet väestön poismuuttoa, alentaneet ratkaisevasti työttömyyttä ja varmistaneet korkeatasoisten hyvinvointipalvelujen saatavuuden ja puhtaan ympäristön. 21

22 Tavoite 1 -ohjelman vaikutusta alueen taloudellisessa kehityksessä ei ole aina helppo osoittaa, koska alueen sosio-ekonominen kehitys on monesta muustakin tekijästä riippuvainen kuin ohjelmarahoituksesta. Vuositasolla julkisen tuen osuus on ollut noin yhden prosentin, ja kokonaisrahoituksellakin mitattuna vain noin kaksi prosenttia suhteutettuna alueiden bruttokansantuotteisiin. Vaikka ohjelmarahojen suhde aluebruttokansantuotteeseen on marginaalinen, niin sillä on kuitenkin kehitystä suuntaava vaikutus. Tavoite 1 ohjelma on alueella toteutetuista EU-ohjelmista ylivoimaisesti merkittävin. Ohjelma on ollut myötävaikuttamassa alueen sosioekonomiseen kehitykseen, joka on ohjelmakaudella ollut Itä-Suomessa ainakin osittain positiivista. Ohjelman toteutumista voidaan peilata myös ohjelmassa asetettuihin aluetalouden tavoitteisiin nähden. Itä-Suomen työttömyysaste on tilastokeskuksen tietojen mukaan vuosien 1999 ja 2005 välillä laskenut 14,1 prosentista 11,7:een, joka on 3,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin 1) vuoden 2006 tavoite (8,2 %) (ks. myös liite 4). Työttömien määrä on tarkasteluajanjaksolla alentunut henkilöllä. Työllisyysaste on noussut 3,2 prosenttiyksikköä 61,6 prosenttiin ja vuodelle 2006 asetettu tavoite on 62,3 %. Vuonna 2005 työllisten määrä oli , kun vuoden 2006 tavoitteeksi on asetettu Työllisten määrä on tarkasteluajanjaksona vuodesta 1999 vuoteen 2005 noussut 2000 henkilöllä. Itä-Suomen työttömyysaste on laskenut enemmän kuin koko maassa (I-S -2,5 %-yks. ja koko maa -1,8 %-yks.) ja työllisyysaste on noussut enemmän kuin koko maassa (3,2 %-yks./2,0 %-yks.). Kehitystä osaltaan selittää alueilta poismuutto, joka heijastuu suhteellisiin seurantaindikaattoreihin. Vuoden 2006 toukokuun lopussa Itä-Suomen väkiluku oli , joka on asukasta alle vuoden 2006 tavoitteen. Vuosina alueen bkt kasvoi vuodessa keskimäärin vain 1,7 %, kun ohjelman tavoitteeksi oli asetettu 3,3 %. Koko maan kasvu oli vastaavalla ajanjaksolla 2,6 % vuodessa. Muuta maata hitaammasta kasvusta huolimatta ohjelmaalueen BKT/asukas oli hieman kohonnut (v noin 74 %) koko maan keskiarvosta johtuen ohjelma-alueen väestön vähenemisestä. Tavoitteeksi vuodelle 2006 oli asetettu 75,7 %. Ilman väestön vähenemisen huomioimista kasvuvauhdit ovat olleet hitaita. Se vaikuttaa välittömästi alueen tulonmuodostukseen, kokonaiskysyntään ja sen myötä työllisyyteen sekä yritysten menestymismahdollisuuksiin. Väliarvioinnin ajantasaistamisraportin mukaan ohjelmaresurssilla on kuitenkin ollut vaikuttavuutta tulosten saavuttamisessa. Ohjelman väliarvioinnin ajantasaistuksessa todetaan, että toimialoittain eniten on panostettu kiinteistö-, vuokraus-, tutkimus- ja liike-elämän palveluihin, puutavaran ja puutuotteiden valmistukseen, muihin yhteiskunnallisiin ja henkilökohtaisiin palveluihin, perusmetallien ja metallituotteiden valmistukseen sekä koulutukseen. Arvonlisäyksen kasvu on ollut voimakkainta absoluuttisesti kiinteistö-, vuokraus-, tutkimus- ja liike-elämän palveluissa. Myös muilla eniten tuetuilla toimialoilla arvonlisäyksen kasvu on ollut kohtuullista. Eniten aloittaneita yrityksiä on ollut kaupan aloilla. Uusia työpaikkoja on syntynyt absoluuttisesti eniten terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluihin ja suhteellisesti kotitalouspalveluihin. Arvonlisäys on sekä absoluuttisesti että suhteellisesti kasvanut parhaiten sähköteknisten tuotteiden valmistuksessa. Nämä toimialat ovat kuitenkin saaneet rahoittajien tuesta vain runsaat 4 %. Tuloksen perusteella nopeimmin kehittyneet alat ovat jääneet pitkälti ilman tukea. Väliarvioinnin ajantasaistuksessa esitetään myös tuen suuntaamista jatkossa enemmän sellaisille aloille, joilla alueilla on suhteellista etua. 22

23 1) Tiedot perustuvat tilastokeskuksen työvoimatutkimukseen. Kaikki ohjelmatavoitteet on lähtötasokorjattu, koska vuoden 1999 tiedot eivät olleet käytettävissä ja arviot indikaattorien lähtötasosta poikkesivat osin paljonkin todellisesta vuoden 1999 tilanteesta lukuun ottamatta väestömääriä (ks. Liite 4.). Onnistunutta ja pitkävaikutteista ohjelmassa on ollut osaamisen infrastruktuurin vahvistaminen kaikissa maakunnissa. Eri toimijoiden välinen yhteistyö on kehittynyt aiempaa tiiviimmäksi ja tavoitteellisuuskin on lisääntymässä. Vuorovaikutus alueen ulkopuolelle kansainväliseen yhteistyöhön asti on laajempaa kuin kauden alussa. Hallinnon osalta eri toimijoiden yhteistyö sihteeristöissä on kehittynyt positiivisesti, samoin koko ohjelmaa koordinoivan sihteeristön työskentely on sujunut juohevasti. Toimenpiteistä onnistuneimpia ovat olleet etä- ja verkko-opetuksen kehittäminen, nuorten yrittäjyyden lisääminen esimerkiksi Into-talo toimintatavalla sekä yhteisen klusteripohjaisen kehittämisen aloittaminen Itä-Suomen SWOT analyysi VAHVUUDET HEIKKOUDET - Huippuosaamista ja - Syrjäinen sijainti ja huono kärkiyrittäjyyttä saavutettavuus - Hyvän työvoiman saatavuus - Vähän kasvuyrityksiä - Kattava koulutusjärjestelmä kapea yrityspohja - Toimivat palvelut ja infrastruktuuri - Yritysten alhainen t&k -panostus - Monipuolinen kulttuuri - Yritysten verkostoituminen vähäistä - Hyvä ja väljä ympäristö - Osaamisaukot - Luonto ja luonnonvarat - Rakenteellinen työttömyys - Aluetalouden yksipuolisuus - Harvan asutuksen lisäkustannukset MAHDOLLISUUDET UHKAT - Luonnonvarojen ja luonnonarvojen - Väestön ikääntyminen hyödyntäminen - Yrittäjien ja osaajien eläköityminen - Innovaatiotoimintojen vahvistaminen ja poismuutto - Kansainvälistymisen ja viennin lisääminen - Työvoiman tarjonta vähenee varsinkin - Venäjä yhteistyö luvulla - Bioenergian hyödyntäminen - Eriarvoisuuden ja syrjäytymisen kasvu - Verkostoituminen, uudet kumppanuudet - Alue- ja kuntatalouden heikkeneminen - Ulkomaisen työvoiman käyttö - Ympäristön rappeutuminen - Muuttotase positiiviseksi Itä-Suomessa keskeisiä haasteita ovat kansainvälisen työnjaon ja kilpailuympäristön nopeisiin muutoksiin reagointi ja niihin sopeutuminen sekä väestön nopea ikääntyminen. Itä-Suomessa yritystoiminnan kehittymiselle on rajoitteita. Kynnys yrittäjäksi ryhtymiseksi on edelleenkin korkea ja yritysten määrä on asukaslukuun suhteutettuna alhaisempi kuin muualla Suomessa keskimäärin. Toisaalta riittämätön osaamistaso erityisesti 23

24 markkinoinnissa ja yrityksen johtamisessa on estänyt pienten, hyviäkin mahdollisuuksia omaavien yritysten kasvua ja kansainvälistymistä. Maantieteestä johtuvia haittoja ovat pitkät välimatkat päämarkkina-alueille ja harva asutus sekä ankarat luonnonolosuhteet. Globalisaation etenemisen myötä eri teollisuuden aloilla toimivat yritykset ovat joutuneet kilpailuun kustannusrakenteeltaan alhaisempien maiden yritysten kanssa. Kansainväliseen rakennemuutokseen reagointi on johtanut Itä-Suomessakin yritysten tuotantoprosessien kehittämisinvestointeihin, toimintatapamuutoksiin kuten toiminnan ulkoistamiseen ydintoiminnan ympärille muodostetuille yritysverkostoille, mutta myös tuotannon supistuksiin. Pk-yritysten kansainvälistyminen, keskinäinen yhteistyö ja verkostoituminen ovat vielä alhaisella tasolla. Itä-Suomen yritysrakenne on painottunut pk-yrityksiin, joiden panostusmahdollisuudet yrityksen kehittämiseen mukaan lukien t&k-toiminta, ovat suppeat. Naisyrittäjiä on vähän ja naisyrittäjyys on keskittynyt perinteisesti naisvaltaisille palvelutoimialoille. Erityisesti tulevaisuuden kasvualoilla kuten tietoteollisuus, elektroniikka, ympäristötekniikka, bioteknologia, hyvinvointipalvelut jo toimivia yrityksiä on vielä vähän ja ne ovat kooltaan pääosin pieniä. Pk-yrityksissä ongelmia aiheuttaa myös yrittäjien ikääntyminen, mikä tuo erityisen haasteen sukupolvenvaihdosten edistämiselle yrityksissä. Tietoyhteiskuntakehitys samoin kuin julkisten palvelujen siirtäminen yksityisille palvelutuottajille lisää palveluyritysten merkitystä. Palveluelinkeinojen merkitys työllistäjänä kasvaa. Kysynnän lisääntyminen ei ole vielä kuitenkaan vaikuttanut liike-elämää palvelevien tietoperusteisten yritysten määrän kasvuun siinä määrin kuin Etelä-Suomessa. Paikallisilla markkinoilla toimivien palveluyritysten toimintaedellytyksiä on heikentänyt supistuva väestöpohja keskusten ulkopuolella. Luovat alat (taide, viestintä, viihde) on potentiaalinen liiketoiminnan kasvuala, jonka perustana on korkeatasoinen koulutus ja vahva teknologiaosaaminen. Palvelusektorin ongelmina ovat yleensä heikko tuottavuuskehitys ja rajallinen kyky kansainvälistyä. Alueen ja sen yritystoiminnan kehittämiseen mahdollisuuksia luovat alueen osaaminen korkeatasoisine koulutus- ja tutkimusyksiköineen sekä kärkiyrityksineen, luonnonvarat (erityisesti metsät ja maankamaran raaka-aineet), puhdas kaunis luonto, monipuolinen kulttuurielämä, hyvätasoinen ja hyvin toimiva infrastruktuuri sekä Venäjän läheisyys. Alueen kehittämisongelmat ovat suurelta osin rakenteellisia ja ongelmien ratkaisut edellyttävät pitkäjänteistä toimintaa. Tärkein yritysten kilpailukykyä vahvistava tekijä on jatkuva tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoiminta. Onnistuminen edellyttää tiivistä koulutuksen ja tutkimuksen yhteistyötä yritysten kanssa. Rakenteiden ja hyvän ympäristön kehittäminen on haastava ja kokonaisvaltainen tehtävä etenkin, kun samanaikaisesti on käynnissä kielteisiä seurauksia omaavia rakenteellisia muutoksia. Vaikka Itä-Suomen alueella on syntynyt uusia tuotannollisia työpaikkoja ja osaaminen on lisääntynyt, ovat julkisen sektorin työpaikkojen väheneminen ja maatalouden yrittäjyyden rakenteen muuttuminen merkinneet negatiivista työpaikkakehitystä. Tavoite 1-ohjelman kehittämishankkeilla ei ole pystytty pysäyttämään muuttoliikettä, vaikkakin alueelta poismuutto on hidastunut. Väestön ikääntyminen ja nuorten lapsiperheiden suhteellinen väheneminen ovat tuoneet rakenteellisen ongelman, joka luo paineita harvaan, mutta kauttaaltaan asutetun, Itä-Suomen palvelurakenteen muutokseen. 24

25 Itä-Suomi osana pohjoista periferiaa Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnat ja Pohjois-Ruotsin alueet teettivät tutkimuksen Euroopan unionin pohjoisten, perifeeristen harvaan asuttujen alueiden erityisoloista. Työn lähtökohtana oli analysoida aluekehityksen kannalta keskeisiä yhteiskunnallisia, taloudellisia sekä sijaintiin ja fyysisiin oloihin ja aluerakenteeseen liittyviä tekijöitä ja niiden yhteisvaikutuksia tutkimusalueella. Tutkimus tilattiin yhteispohjoismaiselta Nordregiotutkimuslaitokselta, ja se valmistui vuoden 2005 lopulla. (Northern Peripheral, Sparsely Populated Regions in the European Union. Nordregio Report 2005:4.) Työn keskeisenä havaintona oli, että näillä alueilla tietyt negatiiviset kehitystrendit yhdessä ovat saaneet aikaan pitkään jatkuneen negatiivisen kehityskierteen, perifeerisyyden syndrooman, joka koostuu sekä sijainnillisista ja fyysisistä, väestöllisistä että elinkeinoelämään ja aluetalouteen liittyvistä osatekijöistä. Tutkijaryhmän mielestä kierre voidaan ja se tulee katkaista. Se ei kuitenkaan onnistu yksittäisillä toimenpiteillä, yhteen ongelman osa-alueeseen puuttumalla tai oireita hoitamalla. Tarvitaan monipuolinen ja tehokas kehittämisarsenaali, jolla voidaan vaikuttaa useisiin keskeisiin rakenteellisiin ongelmiin samanaikaisesti, samansuuntaisin toimenpitein. Mikäli kierrettä ei saada poikki, sen vaikutukset näkyvät nopeutuvana kurjistumisena: mm. väestön väheneminen ja ikääntyminen kiihtyy, yritysten kasvu ja kilpailukyky kääntyy jyrkkään laskuun, aluetalous suhteessa muihin alueisiin heikkenee ja rakennettu ympäristö rappeutuu. Toisena keskeisenä havaintona oli, että tutkimusalueen sisällä eri alueet ovat keskenään varsin erilaisia, vaikka niiden ongelmat eurooppalaisessa vertailussa ovat samankaltaisia. Aluerakenteeltaan erityisesti Pohjois-Ruotsi mutta myös Pohjois-Suomi ovat pääosin asumatonta aluetta väestön keskittyessä taajamiin. Itä-Suomen maakunnat puolestaan ovat harvaan mutta kauttaaltaan asuttuja. Tämä haulikolla ammuttu aluerakenne edellyttää omanlaisiaan kehittämistoimia ja asettaa erityisiä haasteita mm. palvelujen järjestämiselle, toiminnallisille verkostoille ja liikenne- ja viestintäyhteyksille Itä-Suomessa. Kehityksen suunnan muuttamiseksi on ensisijassa pureuduttava niihin kehitystekijöihin, joilla voidaan aktivoida taloudellista toimeliaisuutta ja lisätä hyvinvointia. Erityisesti tutkijaryhmä nosti esiin elinkeinoelämän toimintaympäristön vahvistamisen ja osaamisen lisäämisen, joihin jo tähänastisella alueiden kehittämispolitiikalla - myös Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikalla on voitu vaikuttaa. Hajautettu korkeakouluverkko, ml. ammattikorkeakoulut ja alueellisesti kattava ammatillinen koulutus, luovat kehitykselle perustaa. Innovaatiotoimintojen ja -verkostojen synnyttäminen ja vahvistaminen sekä elinkeinoelämän palvelujen määrätietoinen kehittäminen juurruttavat tietoa ja osaamista maakuntiin. Kehityksen vauhdittamiseksi on tärkeää myös Itä-Suomen saavutettavuuden parantaminen toisaalta liikenneväyliä ja yhteyksiä kehittämällä ja toisaalta esim. madaltamalla yhteistyön kynnystä Venäjän suuntaan. Tutkimuksen tulokset ovat olleet vaikuttamassa Euroopan unionin vuosia koskevaan rahoitusratkaisuun, jossa Itä- ja Pohjois-Suomelle ja Pohjois-Ruotsille osoitettiin harvan asutuksen perusteella pysyvä 35 euroa/asukas lisärahoitus aluekehitysrahastosta. Onkin perusteltua käyttää tuoreen tutkimuksen tuottamaa analyysia ja tietoaineistoa myös EU-rakennerahasto-ohjelmien laadinnan pohjana. 25

26 Oheinen Nordregion tutkimuksen pohjalta täydennetty kuvio ilmentää keskeisten kehitystrendien vaikutussuhteita aluekehityksessä. Se täydentää perinteiseen SWOTnelikenttään perustuvaa staattista kehitystekijöiden tarkastelua. Kuva 5. Perifeerisyyden syndrooma Itä-Suomen kehittäminen tukee kestävää aluerakennetta Suomen ympäristöministeriö valmistelee raporttia Suomen aluerakenteen ja alueidenkäytön kehityskuva 2030, jonka tarkoituksena on tukea maakuntien ja valtionhallinnon aluerakenteen ja alueiden käytön pitkän tähtäimen kehittämistyötä. Työn päämäärät kilpailukyky, hyvinvointi ja ekotehokkuus ovat keskeisiä myös Itä-Suomen maakuntien kehittämisohjelmissa ja sitä kautta maakuntien EU-ohjelmissa. Raporttiluonnoksen positiivinen kehittämisote korostaa monia Itä-Suomen kannalta merkittäviä kehitystekijöitä kuten Venäjän läheisyyden tuomat mahdollisuudet, luonnon- ja kulttuuriympäristön aluetaloudellisen merkityksen kasvattaminen, työnjakoon ja erikoistumiseen perustuva monikeskuksisuus, kansallisen ja kansainvälisen saavutettavuuden parantaminen, yhdyskuntien toimintakyvyn ja palvelujen ylläpitäminen kasvavilla ja supistuvilla alueilla, olemassa olevien rakenteiden ja infrastruktuurin hyödyntäminen ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen. 26

27 Raporttiluonnoksen mukainen kestävän kehityksen aluerakenne antaa hyvän pohjan Itä- Suomen kehittämistavoitteille. Se myös tukee Itä-Suomen tavoitteita hidastaa maan sisäistä keskittymiskehitystä ja jopa muuttaa sen suuntaa tietyissä asioissa. Tulevaisuuden aluerakennekuva ei raporttiluonnoksessa ole Itä-Suomen osalta vielä tasapainossa esimerkiksi joitakin yhteyksiä, kehittämisvyöhykkeitä ja keskusseutuja sekä mm. itärajan ylittäviä kehittämiskäytäviä koskevia arvioita on syytä tarkentaa Strategia ja sen perustelut Kuva 6. Itä-Suomen kehittämisstrategia. 27

28 Alueen strategiset tavoitteet Itä-Suomen maakuntien kehitystä arvioitaessa on syytä erottaa eri kehitysresurssien vaikutukset. Maakuntien tavoitteet (= tavoitevaihtoehto taulukossa 3.) Itä-Suomen neljä maakuntaa ovat asettaneet omat alueelliset kehittämistavoitteensa maakuntasuunnitelmissa ja ohjelmissa. Tavoitteiden toteutumiseen vaikuttavat kaikki maakunnassa käytettävät kehittämisresurssit, niin yksityiset kuin julkisetkin. EU-ohjelmat muodostavat vain pienen osan näistä. 0-vaihtoehto ( = Tilastokeskuksen trendilaskelma taulussa 3) Itä-Suomea koskevassa tavoiteasettelussa 0-vaihtoehtona on Tilastokeskuksen väestöennusteeseen pohjautuva trendi-vaihtoehto. Sen oletuksena on, että kehitys tulevaisuudessa on edellisten vuosien kehityksen mukaista. EU ohjelmien vaikutus EU-ohjelmien vaikutus on poikkeama 0-vaihtoehdosta tavoitevaihtoehdon suuntaan (ks. kuva 7) indeksi v. 2007= Maakuntaohjelmien tavoite (kaikkien kehittämistoimien vaikutus) EU-ohjelmien vaikutus (EAKR+ESR) 0-vaihtoehto, trendi Kuva 7. Esimerkki. Työpaikkakehitys Itä-Suomessa. Havainnollistaa EU-ohjelmien vaikutuksen osuutta tavoitellusta kehityksestä verrattuna muiden kehittämistoimenpiteiden vaikutuksiin. 28

29 Taulukko 3. Itä-Suomen strategiset tavoitteet ja niiden tavoitetasot. Maakuntakohtaiset tavoitetasot liitteessä 1. ITÄ-SUOMI TAVOITE- EU-OHJELMIEN 0-VAIHTOEHTO Aluetalouden indikaattorit TOTEUTUMA/ arvio VAIHTOEHTO VAIKUTUS ( TRENDI ) VÄESTÖ (henkeä) MUUTTOERO ED. JAKSOLLA TYÖVOIMA (henkeä) TYÖVOIMAOSUUS (% v:sta) 67,0 68,8 68,9 68,7 68,2 68,9 67,7 68,3 67,5 68,0 TYÖPAIKAT TYÖTTÖMÄT (henkeä) TYÖTTÖMYYSASTE (%) 25,1 19,4 17,4 16,4 12,6 9,5 12,3 10,0 13,6 11,3 TYÖLLISYYSASTE (työlliset v:ista,%) 50,3 55,6 57,0 57,6 59,8 62,6 58,9 61,2 58,5 60,6 TALOUDELL. HUOLTOSUHDE (Ei-työll/työll) 2,04 1,75 1,69 1,67 1,59 1,56 1,63 1,63 1,65 1,66 ARVONLISÄYS (ph), Meuro (v hinnoin) ARVONLIS. MUUTOS (KA ED. JAKSOLLA%/v) 2,2 0,9 2,5 2,6 2,6 1,9 1,9 1,6 1,5 OSUUS KOKO MAAN ARV.LIS. MUUTOKSESTA 45,5 53,4 88,4 105,7 114,1 75,9 80,8 63,2 65, Ohjelmatavoitteet - Uudet työpaikat - Uudet yritykset - Koulutettavien lukumäärä Itä-Suomen kehittämisstrategian ydin 1. Kilpailukykyiset ja uudistuvat yritykset 2. Hyvin toimiva innovaatiojärjestelmä ja vetovoimainen elinympäristö 3. Toimivat työmarkkinat sekä osaava ja motivoitunut työvoima Horisontaaliset teemat/ läpäisevät periaatteet Kestävä kehitys Euroopan Unionin kestävän kehityksen strategian mukaisesti kaikkien politiikkalohkojen taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia tarkastellaan koordinoidusti ja ne otetaan huomioon päätöksenteossa. Itä-Suomen EAKR ohjelmassa kestävä kehitys tarkoittaa muun muassa, että elinkeinojen ja yritystoiminnan ympäristövastuullisuudesta huolehditaan ja että asukkaiden kulutustottumuksia ja eri toimijoiden toimintatapoja muutetaan luonnonvaroja ja ympäristöä säästävään suuntaan. Omat luonnonvarat pyritään jalostamaan alueella korkeatasoisiksi lopputuotteiksi energiatehokkaasti ja luonnonvaroja kestävästi hyödyntäen. Tuetaan innovaatioita, jotka lisäävät ekotehokkuutta. Kehitetään ympäristöteknologiaa. Asukkaille turvataan viihtyisä, turvallinen ja terveellinen elinympäristö. Luonnon monimuotoisuudesta huolehditaan. Yhtäläiset mahdollisuudet Yleisasetusehdotuksen mukaan on varmistettava, että tasa-arvo miesten ja naisten välillä ja yhtäläiset osallistumismahdollisuudet toteutuvat ohjelmatyön kaikissa vaiheissa. 29

30 Edistetään sukupuolten tasa-arvoa. Turvataan naisten osallistuminen ohjelman toteutukseen mm. edistämällä naisyrittäjyyttä ja parantamalla naisten mahdollisuuksia osallistua työmarkkinoille. Poistetaan eri ikäryhmien välisiä eroja ja esteitä. Tämä on erityisen tärkeää nähtävillä olevan demografisen muutoksen, väestön ikääntymisen takia. Huolehditaan yhtäläisistä mahdollisuuksista myös asuinpaikan suhteen. Poistetaan etäisyyksistä johtuvia esteitä. Tietoyhteiskunnan mahdollisuuksien hyödyntäminen Euroopan Unionin i2010 strategia painottaa sellaisten palvelujen, sovellusten ja sisältöjen kehittämistä, jotka luovat uusia markkinoita, alentavat kustannuksia ja parantavat tuottavuutta koko taloudessa. Keskeisenä periaatteena on julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö. Strategialla myös tuetaan tietoyhteiskunta- ja viestintäpalvelujen esteetöntä ja laadultaan tasa-arvoista saatavuutta. Viestintäteknologian sovellukset vähentävät etäisyyksien merkitystä. Tämä on erityisen tärkeää harvan asutuksen ja pitkien etäisyyksien alueilla. Tietoyhteiskunnan mahdollisuuksien täysimääräisellä hyödyntämisellä voidaan osaltaan parantaa palvelujen saatavuutta ja palvelujen laatua, sekä luoda uusia sijoittumisedellytyksiä yritystoiminnalle. Huolehditaan tietoverkkojen saatavuudesta koko alueella. Tuetaan ja vahvistetaan pkyritysten valmiuksia ottaa käyttöön ja hyödyntää uutta teknologiaa. Kehitetään verkkopalveluja ja palvelusisältöjä, uudistetaan palveluprosesseja ja edistetään sähköistä asiointia. Verkostoituminen ja kumppanuus Yleisasetusehdotuksen mukaan kumppanuuden osapuoliksi määritellään: a) toimivaltaiset alue-, paikallis- ja kaupunkiviranomaiset sekä muut julkisviranomaiset; b) talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet; c) muut kansalaisyhteiskuntaa, ympäristökumppaneita tai valtiosta riippumattomia järjestöjä edustavat asiaankuuluvat elimet sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämisestä vastaavat elimet. Kumppanuutta toteutetaan mahdollisimman laajasti ja avoimella toimintatavalla. Kumppanuus periaatetta toteuttamalla kootaan alueellisia resursseja ja osallisuutta lisäämällä vahvistetaan alueen sosiaalista pääomaa. Kumppanuus periaatetta noudatetaan mahdollisimman laajasti. Verkostoituminen on keino luoda kilpailuetuja liiketoiminnassa ja saavuttaa kriittisen massan vaatimuksia olosuhteissa, joissa paikallinen ja alueellinen toimintapohja on niukka. 30

31 Lissabonin strategian edistäminen Euroopan Unionin tarkoituksena on suunnata rakennerahastotoimia Lissabonin strategian tavoitteiden toteuttamiseen eli kestävän kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden edistämiseen ja ottaa nämä painotukset huomioon toimenpideohjelmien laadinnassa ja toteutuksessa. Itä-Suomen EAKR toimenpideohjelman selkeä painopiste on yritystoiminnan, osaamisen sekä tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tukemisessa. Ohjelman toimenpiteistä vähintään 75% on kasvua ja työllisyyttä edistäviä Lissabonin strategian mukaisesti. Toimenpideohjelma tukee erityisesti seuraavia Lissabonin strategian yhdennettyjä suuntaviivoja: - Suuntaviiva 8: Innovaatioiden edistäminen > Toimintalinja 2 - Suuntaviiva 9: Informaatioteknologian leviämisen ja tehokkaan käytön edistäminen > Toimintalinjat 1, 2 ja 3 - Suuntaviiva 10: Eurooppalaisen elinkeinorakenteen suhteellisten etujen vahvistaminen > Toimintalinjat 1, 2 ja 3 - Suuntaviiva 11: Resurssien kestävä käyttö > Toimintalinjat 1, 2 ja 3 - Suuntaviiva 15: Yrittäjyyskulttuurin tukeminen ja kannustava ympäristö pk-yrityksille > Toimintalinja 1. 31

32 Ohjelman painopisteet ja alueelliset teemat Kuva 8. Alueellisen kilpailukyvyn elementit Itä-Suomessa. Itä-Suomen EAKR ohjelmassa kehittämisen ydinalueet on määritelty alueellisen kilpailukyvyn näkökulmasta. Olennaista on yritystoiminnan uudistumista ja kilpailukykyä tukeva hyvin toimiva innovaatiojärjestelmä ja innovaatioihin kannustava toimintaympäristö. Kuvion 8. sisäkehä vastaa yritystoiminnan näkökulmaa (1. toimintalinja ja 2. toimintalinjan painopiste1). Kuvion keskikehä sisältää innovaatio- ja osaamisrakenteet sekä kohdentamisen itäsuomalaisille tai maakuntien osaamisalueille. Kuvion ulkokehällä olevia toimintaympäristön vetovoimatekijöitä käsitellään toimintalinjassa 3. EAKR toimenpideohjelma keskittyy kasvun ja kilpailukyvyn tukemiseen ja ESR ohjelma työllisyyteen. Molemmilla ohjelmilla tuetaan yhteisen strategian toteuttamista. 32