VALOKUVAUS SLOVAKIAN JÄLKITUNNELMAT ALOITTELIJAN OPAS ALANKOMAIHIN YMS.

Transkriptio

1 VALOKUVAUS SLOVAKIAN JÄLKITUNNELMAT ALOITTELIJAN OPAS ALANKOMAIHIN YMS.

2 Tampereen Kauppaopiskelijat ry:n jäsenlehti Provisio on uudistunut. Lehti on nyt kokonaan värillinen ja siitä ilmestyy vuosittain neljä numeroa sekä lisäksi uusille opiskelijoille suunnattu InfoProvisio. Provisiota jaetaan Tampereen ammattikorkeakoululla. Provisio on poliittisesti ja uskonnolliseti riippumaton lehti. Lehdessä julkaistavat artikkelit edustavat kirjoittajan omia näkemyksiä, eivät Tampereen Kauppaopiskelijoiden virallista kantaa. Järjenkäyttö on sallittua, toisinaan jopa suositeltavaa. JULKAISIJA Tampereen Kauppaopiskelijat ry. TOIMITUKSEN OSOITE TKO ry. / Provisio Teiskontie 33, L-rakennus TAMPERE provisio@tkory.net PÄÄTOIMITUS & TAITTO Elisa Lindqvist provisio@tkory.net TOIMITUS Anna Aalto, Jussi Eerola, Antti Siltanen PAINO Multiprint Oy PAINOSMÄÄRÄ 500 kpl ILMOITUSHINNAT koko 2 sivua 1 sivu, takakansi 1 sivu 1/2 sivua 1/4 sivua hinta ( ) 329,249,219,179,119- Lehti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta, jos ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä voida julkaista määrättynä päivänä. Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu ilmoituksen hintaan. Lehden sisällön osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. Verkkoversio osoitteessa

3 sisältö provisio Pääkirjoitus Elämää kuvien keskellä PÄÄTOIMITTAJA ELISA LINDQVIST On mustavalkoisia ja värillisiä. On sellaisia, missä näkyy luonto ja ympäristömme kauneimmillaan ja sellaisia, joissa ihmisen mielen pimeät puolet tulevat esille. Maailma on täynnä erilaisia kuvia. Ja myös erilaisia ihmisiä, jotka nämä kuvat ottavat talteen. Lisäksi kuville löytyy mitä erilaisimpia tarkoituksia. Suurin osa meistä ottaa kuvia itseään varten jotta voisi myöhemmin kuvien avulla palauttaa muistot mieleensä. Jotkut kuitenkin ottavat kuvia myös ammatikseen ja tienaavat elantonsa niillä. Itse kiinnostuin valokuvauksesta yläaste-ikäisenä, kun olin töissä eräässä valokuva-liikkeessä. Tuolloin digikamerat olivat uusi juttu ja melkein kaikki ottivat valokuvansa vielä tavalliselle filmille. Oli todella mielenkiintoista oppia kehittämään kuvia saada aikaan jotakin sellaista, mikä jollekin ihmiselle saattoi olla muisto jostakin elämää suuremmasta asiasta. Oli upeaa nähdä miten pienestä filmirullasta paljastuu niin monenlaisia tunteita. Ja kuinka ihmiset innolla odottivat sitä hetkeä, kun saivat nähdä ottamansa kuvat. Itsellenikin kehittyi halu oppia vangitsemaan muistot ja tunteet kuvaan. Mielessäni pyöri kauan ajatus hakea johonkin kouluun, jossa voisi oppia käyttämään kameraa ihan oikeasti säätämään valotusajat ja muut tarvittavat asiat. Ostin jopa hienon ja kalliin kameran itselleni. Tämä kamera on kuitenkin valitettavasti jäänyt vain kaapin päälle pölyttymään. Vielä joku päivä aion kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja opetella valokuvauksen salat siihen asti tyydyn ihastelemaan muiden ottamia kuvia Pääkirjoitus 3 Julius Konttinen 4 Matkakertomus Slovakiasta 8 Pieni valokuvaus-opas 10 Aloittelijan opas Alankomaihin 13 Kolumni: Muutokseen Sopeutuessa 18 Oskari Blomberg 19

4 provisio KUVA: JULIUS KONTTINEN

5 H a a s t a t t e l u s s a : JULIUS KONTTINEN HAASTATTELU: ELISA LINDQVIST KUVAT: JULIUS KONTTINEN Suomesta löytyy yllättävän monia valokuvauksen harrastajia. Nykyään myös monet muut harrastukset ovat sellaisia, että valokuvat saattavat liittyä niihin hyvinkin vahvasti. Yksi tällaisista harrastuksista on lumilautailu. Valokuvaajat nimittäin ovat todella tärkeässä roolissa, kun lumilautailija yrittää luoda itselleen uraa. Hyvä kuva voi tuoda laskijalle sponsoreita ja tietenkin hyvä kuva auttaa myös sponsoreita tuotteidensa markkinoinnissa. Tässä erään 19-vuotiaan tamperelaisen valokuvausta harrastavan Julius Konttisen haastattelu. Kuvailet mielelläsi ainakin lumilautailua. Lasketko laudalla myös itse? Laudalla ei tule laskettua, mutta ei se toimintaa ole haitannut. Samoissa piireissä tulee pyörittyä kuitenkin melko aktiivisesti - sekä rinteessä että sen ulkopuolella. Mitä muuta tykkäät kuvailla? Kaikkea on kiva kuvata. Lähellä sydäntä on kaikenlainen muu ääriurheilukuvaus. Kesällä vastapainona lumilaudoille toimivat bmx-pyörät sekä wakeboardit. Lisäksi henkilökuvaus realistisissa olosuhteissa on erittäin mielenkiintoista. Mistä kiinnostuksesi valokuvaamiseen on lähtenyt? Mä en oikein tiedä. Eräänä päivänä aloin vain kyselemään äidiltä kameroiden hintoja ja muutenkin kuumottelemaan kameran hankintaa. Kai se on se hetken ikuistaminen ja todellisuuden tallentaminen, mikä kiehtoo. Vaatiiko esimerkiksi lumilautailun kuvaaminen mielestäsi kuvaajalta joitakin erikoisominaisuuksia? Mitä? Lumilautakuvaus, kuten muukin kuvaus, vaatii pitkäjänteisyyttä kameran molemmin puolin. On turha odottaa, että huippukuvat onnistuisivat vartissa. Pakkasensietokykykään ei ole pahitteeksi. Tärkein ominaisuus kuvaajalla kuin kuvaajalla on kuitenkin kyky katsoa etsimen läpi sillä tietynlaisella silmällä. Onko sinulla joitakin esikuvia? Niitä on monia. Niin ihmis- kuin lumilautakuvauksessa yksi isoimmista esikuvista on Rami Hanafi. Myös Jussi Leinonen sekä Jere Salonen ottavat erittäin päräyttäviä kuvia. Mikä harrastuksessasi on parasta? Se kun seisot paukkupakkasella puoli metriä syvässä lumihangessa, valmistaudut sormet jäässä ottamaan kuvaa ja tilanteen mentyä ohi, huomaat että se salama ei sitten välähtänytkään. Tämä on niin sanottu Hei, voitko tehdä ton uudestaan -tilanne. Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on? Onko haaveenasi ehkä jonakin päivänä olla ammatiltasi valokuvaaja? Suunnitelmat ovat aina suuria. Ongelmana on vain, että kuka ne toteuttaisi. Ammat- provisio Kuinka kauan olet harrastanut valokuvausta? Kuvaaminen tuli aktiivisesti aloiteltua vuoden 2004 loppupuolella; reilut kolme vuotta siis.

6 tina valokuvaus olisi unelmien täyttymys, joten valokuviin liittyvä jatko-opiskelupaikka olisi mieleen. Pääasia kuitenkin on, että on kivaa. Kenen kanssa yleensä kuvailet? Yleensä tulee kuvailtua kavereiden kanssa, oli miljöönä sitten laskettelurinne tai bileet. Lukumäärä riippuukin sitten täysin tilanteesta. Esimerkiksi lumilautakuviakin otettaessa joskus saatan olla kaksin laskijan kanssa, kun taas joskus ympärillä voi olla toista kymmentä ihmistä. Olisiko sinulla joku hauska tarina kerrottavana? Esimerkiksi joku kömmähdys, joka on sattunut kuvausreissulla? Noh, useampaan kertaan ollaan meinattu turpaamme saada, kun olemme katuympäristössä lumilautailua kuvanneet. Eräänä kertana talonmies itse uhkasi lyödä lättyyn jollemme poistuisi. Ei auttanut vaikka kuinka luvattiin siivota jälkemme - jopa hiekottaa lopuksi. Sen illan kuvasaalis jäi kovin laihaksi. Mitä arvostat valokuvaajassa? Entä millaisia lumilautailijoita arvostat? Jos valokuvaat omaa juttuasi ja omalla erilaisella tyylilläsi, saat varmasti arvostukseni. Kokemusta ei voi myöskään arvostaa tällä alalla liikaa. Kuvauskohteina miellyttävimpiä ovat avoimet ja rennot tapaukset. Liika - ja ennen kaikkea turha - stressaus sekä kuumotus latistaa fiilikset hyvin nopeasti. provisio Millainen olisi sinun unelma-kuvasi? Unelmakuvani haluaisin olevan sellainen, joka herättää niin minussa kuin katsojassa jotain. Olkoon se sitten polttava halu päästä laskemaan tai onnellisuus esimerkiksi hääparin puolesta. Mikään ei ole tylsempää kuin mitäänsanomaton kuva. Konkreettisesti unelmoin tällä hetkellä kuvasta, jossa kaverini tekee lumilautatemppua pizzapuku päällä. Käy myös vierailemassa Juliuksen blogissa osoitteessa KUVA: JULIUS KONTTINEN

7 TRADENOMIOPISKELIJOIDEN VAPPU klo Koskenrannassa! Tampereen Kauppaopiskelijat TKO ry ja Tradenomiopiskelijaliitto järjestävät Tradenomivapun klo Koskenrannassa. Luvassa mukavaa yhdessäoloa piknikin muodossa, kisailua, musiikkia ja paljon muuta mukavaa! Tapahtuma on tarkoitettu tradenomiopiskelijoille, mutta säädyllisesti käyttäytyvät insinööriopiskelijatkin saatetaan huolia mukaan. Kaikki mukaan pitämään hauskaa yhdessä!

8 provisio TROL ry ja Jookoskookos yhdessä järjestivät keväällä reissun Slovakiaan. Tällä matkalla myös TKO:n edustus oli hyvä. Tässä Anna Aalto kertoo oman tarinansa... Perjantai 22.2 kauppakeskus Europaan ja rallimatsi. Illalla kaupunkisuunnistus PubCrawlin Keskustorilta löytyi monennäköistä merkeissä ja jatkot hotellin yökerholla... matkaajaa. Onnistuin hukkaamaan reppuni tärkeimmän omaisuuteni jo torilla. Onneksi joku fiksumpi otti Maanantai repun talteen löysi omistajan. Tamperelaisia kuskattiin satamaan 2 bus- lähtee ihan just! Kiukulla kuteet 7:46: Ei # &%! Bussit rinteeseen silastillista. Buffalo astui voimaan lähes päälle ja kamat reppuun ja aamun pelastaja: Vodkaredbull aulabaarissa. Kooma saman tien kun astuimme bussiin, ja sehän kesti koko matkan. Laivamatka päälle bussimatkaksi ja herätys Jasnan sujui mukavasti syödessä, juodessa ja juurella. Hissilippuja etsittiin 2 tuntia, käsilläseisoessa. Laivamatkan saldo 0 sitten ensimmäiseen hissiin mikä löytyi. tuntia unta yksi talteen otettu kamera. Tämä osoittautui tuolihissiksi puolentoista metrin korkeuteen. Anna käveli Lauantai 23.2 alas, minä löysin muuta seuraa ja menin kaljalle. Nappasin yhden mikkeliläisen Tallinna 07:00. Vesipullo terminaalin kioskista, kiitos. Oma Taisto metrissä laittamassa Huipulla tuulee! kaverin mukaan ja käytiin parissa kilo- Bussini löytyi helposti, talutin yhden -tekstari kotiin terveisiksi. Päivän saldo eksyneen matkanjohtajan omaan bussiinsa. Teekkari ompeli tyynyni kuntoon. tolaan, jonka nimi on Olvi? Käytiin Zlatý 2,5 laskua. Menisitkö Suomessa ravin- Pärnun pysäkiltä tarttui mukaan kilo Bažantissa (myös siis paikallinen olutmerkki) syömässä loistavat katkarapu- mandariineja. Meidän bussimme matka sujui mukavasti kohtuullisen rauhallisesti ilman alastomia insinöörejä skumpalla ja viinillä alas. Koko komeus 12 cocktailit alkuruoaksi ja haita pääruoaksi, tai tukkiutunutta vessaa. Yksi busseista eksyi hajosi Puolaan. Käyntiin lellessa Pimp My Trade -bileissä. Anna euroa, tippeineen. Ei paha. Yö meni kimal- työntäminen ei meinannut heti onnistua, mutta se johtui vain siitä, että bussia yökerhossa menolippu pauhasi ja juna ei onnistunut myymään mua. Hotellin yritettiin työntää molemmista päistä. johdatti! Kaulassa auton ratteja, ananaksia, saunan lämpömittareita, foliota, Sunnuntai 24.2 karvaa, kelloja, valonheittimiä...just use your imagination! Jatkot? Taisi olla... 07:50. Voiko parempaa herätystä kuvitellakaan, Tenacious D - Wonderboy pauhasi taustalla täysillä, ulkona vielä aamu-utu aurinko, ja horison- lös ja Taistoon! Tiistaille olimme Tiistai 26.2 tissa valtavat lumihuippuiset vuoret. Yjo Y etukäteen varanneet retken Hetki ihmettelyä nenä ikkunassa, ja Wieniin ja Bratislavaan. Wieniin pitää hotellilla. Lux ei ehkä ole mikään ruusu joskus lähteä pidemmällekin reissulle, ulkoa, mutta huoneet olivat oikein pari tuntia riittää ainoastaan ruokailulle paikallisessa gourmet-ravintolassa mukavat. Pikainen suihku hikisen 26 tunnin bussissa istumisen jälkeen nimeltä McDonald s, viinille ja pienelle kaupunkiin etsimään ruokapaikkaa. ja keula kohti Bratislavaa. Puolet tästä kaupunkikierrokselle. Takaisin Taistoon LOVAKIATradenomiopiskelijaliitto ei turhan paljoa ymmärtänyt, mutta kaupunkivisiitistä kului rattoisasti hotellilaivan sokkona osoittamalla saatiin oikein baarissa, 100 metriä siitä mihin hyvät pekoni-possupihvit. Tuoppi pivoa 75 senttiä, oli muuten edullisin ravintolaolut koko reissulla. Nopea pyörähdys bussi jätti. Kaunis kaupunki tämäkin, ja ennen kaikkea siisti! Kadut oli imuroitu aikaisemmin päivällä. Jos joskus 8

9 Bratislavaan eksyt, noudata ammattilaisen vinkkiä ja karta espanjalaisia tapasravintoloita kuin ruttoa. Yöllä oli äänistä ja jäljistä päätellen kermavaahtosota käynnissä käytävillä. Tämä amatööri meni nukkumaan ajoissa (kahdelta). Keskiviikko 27.2 Keskiviikkona nukuttiin hyvällä omallatunnolla pitkään ja lähdettiin vihdoinkin tutustumaan kaupungin ostostarjontaan. Kattavampi kaupunkikierros oli paikallaan, saatiin vihdoin postikortitkin lähetettyä. Käveltiin Europalle ja sieltä edelleen Tescoon (paikallinen superhypermarket josta löydät mitä tahansa, auki 24/7). Venäjän alkeiskurssista oli vihdoinkin hyötyä, kun eksyimme matkalla. Illalla loistavat pastaannokset hotellin takana olevassa torniravintolassa. Oikein hyvää ruokaa mutta hidas palvelu, unohtivat tuoda salaatin. Suosittelen silti. Puolet porukasta lähti keskiviikoksi ja torstaiksi valloittamaan Budapestia, ja koska järjestettyä ohjelmaa ei ollut, päätimme pitää omat pippalot paikallisessa baarissa, Nautiluksessa. Kaikki eivät valitettavasti perille löytäneet, koska kaupungissa sattui olemaan kaksi samannimistä baaria, mutta eiköhän molemmissa ollut hyvät bileet. Meillä ainakin. Torstai 28.9 Aamulla pienen keräilyn jälkeen tilasimme porukalla pitsat hotellille ja lähdimme kaupungille tuhlaamaan. Slovakian hintataso on siitä mukava, että jo pienelläkin budjetilla saa paljon. Illalla kävimme Annan kanssa ensimmäistä kertaa elämässämme kunnon treffeillä, syömässä ja valssaamassa kirkonkellojen tahtiin. Ainoa pikku miinus oli humalaiset deitit, mutta kyllä se sen arvoista oli. Myöhemmin oli luvassa yksi viikon kohokohdista, roomalaiset pidot! Oli toogaa, pedestaalia, rypäleitä, ja viini virtasi... Perjantai 29.2 Perjantai oli taas aikaisen herätyksen aamu, kun piti kiitää busseille. Pienen säätämisen jälkeen pääsimme tippukiviluolille, vaikka välissä seilailtiin ties missä. Myöhästyimme englanninkielisestä infosta viereisen hotellin aulabaarin takia, joten jouduimme hetken pyörimään tšekinkielisen opasryhmän mukana ennen kuin saimme muut kiinni. Luolat olivat kyllä kauniita ja mielenkiintoisia, mutta tunnin kivien tuijottelu alkoi jo hieman tökkiä.tippukiviluolilta jatkoimme taas Jasnan rinteille, jossa oli käynnissä hurja rinnekarnevaali ja hyppykisa, virvokkeita sai lumesta rakennetulta baaritiskiltä. Tämä karnevaalihan oli täysin meitä varten järjestetty tapahtuma. Mukana olivat myös samalla viikolla Zakopanen reissulla ollut porukka.rinnekarnevaaleilta jatkoimme edelleen paikalliseen Aquaparkiin. Siisti mesta, päivän hikoamisten jälkeen oli ihana päästä kuumaan veteen lillumaan. Tosin se, että oliko kylpyjen jälkeen aikaisempaa puhtaampi vai likaisempi, jäi jokseenkin kyseenalaiseksi. Kylpylästä kiidettiin busseilla takaisin hotelleille, sieltä edelleen äkkiä pitsalle ja valmistautumaan illan keikkaa varten: luvassa oli paljon hehkutettu reissu naapurikaupunki Zvolenissa sijaitsevaan Ministy of Fun -yökerhoon. Tätä hienompaa klubia saa Suomesta kyllä hetken etsiä, lasershowt ja bongorummut nostivat tunnelman kattoon asti! Lauantai 1.3 Aamulla pakkaaminen ja aulabaariin tuhoamaan viimeisiä rahoja. Voi kun tietäisitte, kuinka siivoojat innostuivat kourallisesta kolikoita. Se touhu oli kyllä näkemisen arvoista. Hotelli selvisi yllättävän pienillä vahingoilla, vain yksi peili särkyi ja yksi kokolattiamatto paloi hiukan. Meitä jopa kiiteltiin siitä, että olimme näin rauhallisesti. Kotimatkalla mietimme, että näiden neljän viikon aikana hotellin aulabaari tekee varmaan noin 80% vuoden liikevaihdostaan, ellei jopa enemmän. Vodkaredbullhan oli ihan Suomen hinnoissa, kuten muutkin drinkit. Oikeastaan vain olut oli suhteessa edullisempaa. Bussimatka sujui menomatkaakin rauhallisemmin, kaikki varmaan olivat viikon jälkeen niin rikki. Pieni paniikki iski siinä vaiheessa, kun bussi rupesi pakittamaan pikatiellä, ja etenkin sitten, kun kuulutettiin että yhden meidän bussin matkustajat ja matkatavarat puretaan kolmeen muuhun ja tyhjä bussi lähtee kuskaamaan zakopanelaisia, jotka olivat hajottaneet oman bussinsa. Tietysti kaikki bussit olivat jo valmiiksi täynnä. Onneksi homma selvisi lähetystön hankkimilla busseilla, ja päästiin jatkamaan matkaa - kolme tuntia aikataulusta myöhässä tosin. Taukoja ei siis pahemmin matkan aikana pidetty, mitä nyt pieni pyörähdys ostoskeskus Jankissa Varsovan kupeessa. Sunnuntai 2.3 Riikassa jouduimme tekemään pienen aamujumpan ja pakkautumaan uusiin busseihin, koska kuskien ajoaika tuli täyteen. Tallinnaan ehdittiin kaikesta huolimatta sen verran ajoissa, että aikaa jäi vielä mm. pienelle kaupunkikierrokselle. Laivaan pääsyä odotellessa oli aikaa pienelle salapoliisileikille, ja onnistuimme löytämään omistajan sille surullisenkuuluisalle kameralle, jonka adoptoin mukaan laivalta viikkoa aikaisemmin. Tällä kertaa laivamatka kesti vain onnelliset pari tuntia. Bussimatkalla takaisin Tampereelle alkoi jo nousta haikea fiilis. Vaikka viikko olikin rankka, oli se myös tajuttoman hauska. Tein matkalta monta hyvää löytöä, ja parhaimpia niistä olivat uudet ihmiset. Tältä reissulta minut löytää myös ensi keväänä. ANNA AALTO 9

10 Pieni VALOKUVAUS -opas Yleensä hyvä kuva on teknisesti onnistunut ja siinä on onnistuttu tallentamaan taidokkaasti, joku tietty tunne tai tunnelma. Timo Kotipelto V alokuvaaminen on harrastus, jonka kuka tahansa meistä voi helposti aloittaa tarvitset vain kameran. Aluksi mikä tahansa kamera kelpaa hyvin kuvaamiseen ja myöhemmin kehittyessään voi päivittää kameraansa, jos kokee siihen tarvetta. Nykyään kuitenkin monet harrastelijakuvaajat käyttävät digitaalijärjestelmäkameroita, koska ne mahdollistavat monimutkaisemmat säädöt ja kuvaamisen haastavimmissa olosuhteissa. Itse muistan aloittaneeni keikkakuvaamisen kamerakännykällä, josta sitten siirryin pokkarin kautta digijärjestelmäkameraan. provisio Harrastuksen alussa ihmiset kuvailevat lähinnä ihan mitä tahansa ja yrittävät etsiä sitä omaa valokuvauksen alalajia. Mahdollisia alalajeja ovat esimerkiksi luontokuvaus ja henkilökuvaus. Itse kuvailen vieläkin asioita laidasta laitaan. Nykyään kameroiden muistikorttien koot ovat kasvaneet paljon, joten kuvaajat saattavat ottaa paljonkin kuvia. Ehkäpä siksi Internetin kuvagalleriat ovat täynnä kuvaajia, jotka lisäävät useita Irina 10

11 provisio kuvia päivässä joskus jopa samasta kohteesta monia. Tällöin kasvaa riski, että ne erikoiset ja hyvät kuvat jäävät niiden tavallisten ja huonompien varjoon, siksi oppia etsimään kuvistaan ne parhaimmat kuvat. Mutta minkälaiset asiat saavat kuvan erottumaan positiivisesti tuhansien toisten kuvien joukosta? Kuvaaja tunnistaa hyvän kuvan oman fiiliksen mukaan ja hakee tarpeen vaatiessa vahvistusta fiilikseensä muiden mielipiteistä. Yleensä hyvä kuva on teknisesti onnistunut ja siinä on onnistuttu tallentamaan taidokkaasti joku tietty tunne tai tunnelma. Kun tämän kaltainen kuva on onnistettu ottamaan oli siinä kohteena sitten luonto, joku yhtye tai vaikkapa jokin esine, niin yleensä sitä vielä jalostetaan jollain kuvankäsittelyohjelmalla, kuten esimerkiksi Photoshopilla. Photoshopilla ei kuitenkaan saisi muokata esim. rajusti värejä tai lisätä kuvaan uusia asioita, koska tällöin kyseessä on kuvamanipulaatio, eikä valokuva. Valokuvissa lähinnä suoristetaan Photoshopilla horisonttia ja tehdään pieniä hienosäätöjä. Tämän jälkeen kuva on valmis laitettavaksi johonkin galleriaan tai kehystettäväksi. Valokuvaus on loistava harrastus ja suosittelen sitä kaikille. Kuvatessaan oppii tavan nähdä asioita eri tavalla. Lisäksi menestyksen karttuessa valokuvauksesta voi tienata hyvin rahaa ja sitä kautta pääsee mielenkiintoisiin tapahtumiin kenties pääsee juttelemaan omien idoliensa kanssa tai vaikkapa nauttimaan pelkästään ilmai-sesta tarjoilusta backstagella. Vaikka ensimmäinen säilynyt valokuva otettiinkin jo 1826, niin silti valokuvauksella on vielä tulevaisuutta. Valokuva pystyy pitämään sisällänsä monia tunteita ja sanoja, siksi sen pitäisi aina pysyä videokuvan rinnalla, eikä koskaan jäädä sen varjoon. Lisää Jussin ottamia kuvia löydät osoitteesta 11

12 KUVA: JUSSI EEROLA provisio

13 Aloittelijan opas ALANKOMAIHIN Tutkivan journalistin ammatillisen intuition innoittamana Provision undercover-toimittaja pakkasi romppeensa ja suuntasi Alankomaihin. Tarkoituksena oli kirjoittaa napakka tietopaketti kaikille niille, jotka jostain syystä suuntaavat Länsi-Euroopan aakeelle laakeelle. Numerot ja tilastot on koetettu pitää minimissä, joten vakavasta tilastomatematiikka-hentaista kärsivien kannattaa hakeutua muun kirjallisuuden ääreen. Perusfaktoja Alkupaloiksi tiedonjanoiselle UC-toimittaja tarjoilee hieman taustatietoja maasta. Alankomaat on noin Itä-Suomen läänin kokoinen kuningaskunta Saksan, Belgian ja Pohjanmeren välissä. Ihmisiä tuolle kaistaleelle on ahtautunut ko- konaista 16 miljoonaa, eli mihin tahansa maassa meneekin, sakkia piisaa. Suurimmat kaupungit ovat pääkaupunki Am- sterdamin lisäksi Rotterdam, Den Haag ja Utrecht. Alankomaista käytetään yleisesti nimeä Hollanti historiallisen Hollannin provinssin mukaan. Nykyään maa koostuu kahdestatoista provinssista, Pohjois- ja Etelä-Hollannin provins- sien muodostaessa ydinalueen. Maan siirtomaahistorian peruja ovat merentakaiset provinssit Alankomaiden An- tillit ja Aruba. Maan hallitsijana toimii kuningatar Beatrix, joskin käytännön politiikkaa johtaa hallitus pääminis- teri Jan Peter Balkenenden johdolla. Ensimmäinen sana, millä UC-toimittaja Alankomaita kuvailisi, on tasainen. Tasainen tässä yhteydessä tarkoittaa suurin piirtein yhtä tasaista kuin biljardipöytä. Pohjanmaa ei ole mitään paikalliseen lakeuteen verrattuna. A- lankomaat muodostuu suurimmaksi osaksi Länsi-Euroopan suurten jokien, Reinin ja Maasin deltasta eli maa on isohko pläntti jokien suistoonsa kasaamaa hiekkaa, mutaa ja lietettä. Yli puolet maasta onkin alle metrin merenpinnan yläpuolella, osa merenpinnan alapuolella. Limburgissa lähellä Belgian rajaa ja Arnhemin ympäristössä maan itäosissa saattaa nähdä jopa muutaman kukkulan. UC-toimittajankin stoalainen tyyneys hetkeksi järkkyi tutkaillessa residenssin (toisessa kerroksessa) lähellä olevassa puistossa pönöttävää monumenttia, joka markkeerasi maan matalinta kohtaa = 6 m meren pinnan alapuolella. Myöhemmin paikallinen tietolähde lohdutti kerroskorkeuksia mittailevaa journalistia kertomalla matalimman kohdan olevan oikeasti pari kilometriä sivummalla ja pari metriä alempana. Ihmiset Hollantilaisia on vaikea kuvailla ul- konäöllisesti, sillä paikallisten etninen tausta on useimmiten melko sekoittu- nut pitkän siirtomaahistorian ja laajan maahanmuuton seurauksena. Yhtenä yhdistävänä tekijänä etnisillä hollan- tilaisilla lienee pituus. UC-toimittaja ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut vastaavaa Napoleon-kompleksia kuin pyöriessään paikallisen jengin seassa yökerhossa koettaen tehdä vaikutusta yli 180-senttisiin mimmeihin. Onneksi kantaväestön hillitöntä pituuskasvua tasapainottaa suuri joukko entisistä siirtomaista kuten Indonesiasta ja Surinamista peräisin olevia, järkevän pituisia ihmisiä. Kun Alankomaiden kokoiselle alalle tunkee 16 miljoonaa ihmistä, ei aboriginaaleihin törmäämistä voi välttää. Juron ja syrjäänvetäytyvän metsäsuomalaisen onneksi harva paikallinen kuitenkaan suoranaisesti ui liiveihin. Metrossakaan kukaan ei puhu vieraille mitään, ellei ole nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta. Toisaalta ekstrovertti ja joviaali supliikkimies tai -nainen saa huomata hollantilaiset varsin mukavaksi sakiksi. Jos ihmisille menee rohkeasti juttelemaan, saa lähes poikkeuksetta edes jonkinlaista vastakaikua. Paikallisethan tunnetusti puhuvat yhtä maailman rumimmista kielistä, joka kuulostaa siltä kuin olisi muodostunut saksan-, englannin- ja tanskankielten riettaiden orgioiden tuloksena, höystettynä perversseillä kurkkuäänteillä. Onneksi lähes kaikki vuotiaat osaavat englantia vähintään välttävästi, jopa pultsarit hallitsevat englanninkielisen perussanaston. Jos Lontoon murre ei jommaltakummalta osapuolelta taivu, mitä tapahtuu yleensä maaseudulla ja vähemmän koulutetun porukan kanssa, kannattaa kommunikointia jatkaa silti. Viesti menee yleensä perille viimeistään siinä vaiheessa kun alkaa puhua suomea hitaasti ja äänekkäästi. Kaiken kaikkiaan paikallinen lössi on

14 leppoisaa ja suhtautuu melko suvaitsevaisesti ulkomaalaisiin, erityisesti pohjoiseurooppalaisiin. Poikkeuksena mainittakoon saksalaiset, jotka hollantilaisten mielestä ovat vallanneet maan aivan riittävän monta kertaa ja kaiken kukkuraksi pommittaneet kaiken oleellisen viime sotien aikana. Lievimmillään saksalaisparat joutuvat kuuntelemaan säännöllistä kuittailua, pahimmillaan ajo-ohjeita kysyvälle bratwurstinpurijalle neuvotaan lyhyin tie ulos maasta tai tokaistaan: Palauttakaa pyörämme! (Wehrmacht joudutti jalkaväkensä liikkumista 40-luvulla takavarikoimalla käsittämättömän läjän hollantilaisten polkupyöriä.). Eli saksaa ei välttämättä kannata puhua, ainakaan äänekkäästi. Yleisesti ottaen hollantilaisten kanssa kannattaa olla rento mutta jämäkkä. Paikallisilta löytyy yleensä mielipide joka asiaan, ja se myös tuodaan esille. Jos omaa kantaansa ei puolusta riittävän jämerästi, kävelee hollantilainen vastapuolen yli puukengät kolisten. Jämptiys kannattaa ottaa ohjenuoraksi myös aikatauluissa. Paikalliset usein korostavat ajoissa olon tärkeyttä ja saapuvat itse vartin myöhässä. Yleisessä elämisessä kannattaa harjoittaa kärsivällisyyttä. Noin 70%:ssa tapauksista homma ei mene ihan suunnitelmien mukaan, oli kyse sitten internet-yhteyden avaamisesta tai kebabin tilaamisesta. Ruokakulttuuri Nopea vilkaisu hollantilaiseen ostos- koriin paljastaa paikallisen ruokavalion hedonistiseksi ja epäterveelliseksi. Suk- laata, leivonnaisia, juustoja sekä jos jonkinlaista uppopaistettua rasvaklimppiä kulutetaan uskomattomalla tahdilla. Erityisen ihastuneita paikalliset ovat ranskalaisiin perunoihin majoneesilla. Paikallinen Patat onkin varsin toimiva pikaruokaratkaisu ranskiksista pitävälle. Kaupunkitaistelijan perusmuona kebab eli Shoarma poikkeaa suomalaisesta serkustaan melkoisesti. Annokset ovat huomattavasti pienempiä, niissä on vähemmän salaattia ja liha muistuttaa lähinnä suikalepaistia. Ankaran baariillan jälkeen shoarma-koju on kuitenkin halvin ja varmin vaihtoehto saada murua rinnan alle. UC-toimittaja suosittelee erityisesti annosta Türkse pizza. Turkkilainen pizza koostuu pizzalätyn väliin rullatusta kebablihasta ja kasviksista. Hinta-paino suhteeltaan se on useimmiten halvin ja myös täyttävä vaihtoehto. Toinen herkku, joka on pelastanut tut- kivan journalistin akuutilta nälänhädältä useamman kerran, on Rotterdamin e- rikoisuus Kapsalon eli parturisalongin erikoinen. Nimeä ei kannata säikähtää. Annoksessa ei ole perinteisten käsikarvojen sijaan hiuksia, vaan jäätävä setti kai- kenlaista hyvää. Foliovuokaan asetellaan ensin kerros ranskalaisia, joiden sekaan annostellaan kunnon kasa suikaloitua kebab-nisäkästä. Tämän setin päälle levitetään kerros juustoa, joka jälkeen vuoka laitetaan hetkeksi uuniin. Kun juusto on sulanut, vuoka kruunataan salaatilla ja kastikkeilla. Oijoi kun on hyvää! Mikäli roskaruoka ei innosta, voi aina paukkia kunnolliseen ravintolaan. Kaikkea löytyy väliltä afrikkalainen keittiö sushi. Ravintolaruoka on suurin piirtein samoissa hinnoissa kuin Suomessakin. Budjettisniiduilija laittaa tietysti itse ruokansa. Maan johtavat vähittäiskauppaketjut Albert Heijn ja Super De Boer tarjoavat kattavan valikoiman peruselintarvikkeita ja eksoottisempiakin ainesosia. Elintarvikkeet ovat hitusen halvempia kuin Suomessa. Erityisesti liha- ja maitotuotteissa katteet ovat varsin kohtuulliset. Jos haluaa harrastaa itämaisia ruokia, voi lähikaupastakin löytää tarvikkeet sushiin tai erilaisiin wokkeihin. Terveyselintarvikkeita kuten rasvatonta maitoa, paistijauhelihaa, kunnon täysjyväleipää tai puuroryynejä ei löydä kovinkaan helposti. Olut on kaupassa tolkuttoman halpaa. Halvim- 14

15 millaan kori, siis 24 0,33l pulloa, on irron- nut alle kahdeksalla eurolla! Sen sijaan väkevämmät viinakset ovat Suomen hinnoissa tai kalliimpia. Mikäli aikoo oleilla maassa pitempään, ja lähistöllä on Albert Heijn, kannattaa ehdottomas- ti hommata ko. puljun bonuskortti. Ei maksa mitään, ja kortin omistajille on tarjolla hyvinkin edullisia tarjouksia. Tien Päällä Alankomaissa on paikasta toiseen siirtyminen hillittömän helppoa, sillä välimatkat ovat lyhyitä. Naapurikaupunkiin on yleensä maksimissaan 15 kilometriä. Kaikkien kuluneuvojen äiti eli apostolinkyyti a.k.a kävely on perustoimiva ratkaisu myös Hollannissa. Kokenut marssija pystyy kävelemällä kiertämään parissa tunnissa kaupungin kuin kaupungin. Mikäli aikoo viipyä pitempään, kannattaa hankkia pyörä eli fiets. Koska maa on niin tasainen, ihan perus mummo-mallin pyörälläkin saavuttaa kohtalaisen nopeuden ja ajomukavuuden. Jostain syystä uudet pyörät ovat aivan sikamaisissa hinnoissa, mutta hyvän käytetyn saa viidellä kympillä. Varastetun saa halvemmallakin, jokaisen oma ratkaisu. Valitettavasti pyörien varastaminen tuntuu olevan Hollannin kansallisharrastus. Jos siis munamankelin hankkii ja sen haluaa myös pitää, kannattaa investoida myös jämerään lukkoon. Pyörän oma lukko ei todellakaan ole riittävä suoja pitkäkyntistä vastaan. Abloy-lukon tuominen voi olla hyvä idea, sillä niitä eivät paikalliset varkaat osaa murtaa. Lisäksi pyörää ei ikinä kannata jättää yöllä ulos ja päiväsaikaankin se kannattaa parkkeerata näkyvälle paikalle, jossa pyörii paljon ihmisiä. UC-toimittajan oma, todella hyvä pyörä käännettiin alkuillasta kadun varresta, vaikka se oli ankkuroitu kunnollisella ketjulukolla lyhtypylvääseen. Pyöriähän voi toki itsekin varastaa, mutta silloin täytyy hakea rautakaupasta kunnolliset sivuleikkurit tai rautasaha. Julkiset kulkuneuvot ovat paras tapa liikkua pitempiä matkoja. Valinnan varaa riittää. Rataverkko yhdistää jokaisen vähänkin suuremman kaupungin tai kylän. Paikallisilla kelta-sinisillä junilla pääsee nopeasti ja halvalla paikasta toiseen. Isommista kaupungeista löytyy vähintään paikallisen liikennelaitoksen busseja, joistakin jopa raitiovaunuja ja metro. Julkisten käyttäminen kaupungin sisällä ei välttämättä kannata, sillä pyörällä pääsee yleensä yhtä nopeasti. Jos haluaa matkustaa pummilla, se onnistuu helposti erityisesti junissa ja metrossa. Metrossa kannattaa henkisesti valmistautua maksamaan neljän- kympin pikavoitto jos jää kiinni, junassa taas yleensä selviää selityksellä: Ai eikö täällä voi ostaa junasta lippuja? Oivoi, en tiennytkään. Olen ulkomaalainen. Vielä naamalle epätoivoinen köyhäo- piskelija-ilme ja konduktööri yleensä käskee nousemaan pois seuraavalla asemalla ja ostamaan lipun sieltä. Jokainen sikaporvari ja amiksen autolin- jan käynythän haluaa tietysti ajaa itse joka paikkaan. Sekin onnistuu. Tieverk- ko on hyvä, ja autoja saa vuokrattua melkein mistä vaan. Tiet ovat kuitenkin todella ruuhkaisia, varsinkin aamulla ja illalla, eikä autolla välttämättä pääse sen nopeammin kuin julkisillakaan. Radalla No niin! Tulihan se sieltä. Seuraa syväluo- taava ja pohjamutia pöllyttävä katsaus hollantilaiseen yökerho- ja juopotte- luskeneen. Ensin kuitenkin käsitteet kuntoon. Alankomaissa baaria etsivä saattaa hämmentyä kun kadun varressa ei ole muita kuin kahviloita. Ei hätää, Cafe nimittäin tarkoittaa hollanniksi suurin piirtein pubia tai baaria. Esimerkik- 15

16 Alankomaiden huumepolitiikasta liikkuu kaikenlaisia juttuja, joista suurin osa on scheissea vailla mitään todellisuuspohjaa. Kaikkien tiedonjanoisten sankari, UC-toimittaja, paljastaa tälläkin saralla kaiken paitsi itsensä. Eli kuviohan menee seuraavasti: Kovien huumausaineiden myynti ja hallussapito on kielletty, kuten esim. Suomessa. Hillitäkseen mietojen huumeiden myyntiin liittyvää rikollisuutta, erottaakseen mietojen ja kovien huumeiden kaupan ja valvoaksi Ruma tai Passion luokiteltaisiin Alankomaissa Cafe -kategoriaan. Eli Cafe on baari, hyvä, jatketaan. Eetcafe on baari, josta saa viinasten lisäksi ruokaa, Grand cafe tai Diskoteek tarkoittaa yökerhoa (vrt. Sedulat). Varsinainen klubi, jossa on DJ-vieraita, on Club. Isommat paikat ovat järjestään laadukkaita,pienemmissä taso vaihtelee järkyttävästä erinomaiseen. Hirveimmäksi baarikokemuksekseen toimittajan on pakko listata Rotterdamin Hollywood. Baari muistutti musiikkinsa puolesta lähinnä Tampereen Be-Popia, asiakaskunta koostui paikallisista isänmaan toivoista, jotka riehuivat ympäri baaria uskomattomassa tuubassa ja roikkuivat sanamukaisesti kattopalkeista. Juottoloiden aukioloajat ovat vapaammat kuin Suomessa, joten osa paikoista on auki aina kuuteen asti. Alankomaat on konemusiikin Mekka ja jokaisen valotikkuja basson tahtiin heiluttavan klubbarin pyhiinvaelluskohde. Jos tykkää elektronisemmasta äänimaailmasta, niin täältä sitä löytyy. Poikkeuksetta jokaisessa isommassa kuppilassa (Irkku- ja rokkibaarit poislukien) paukkuu taustalla trance, house tai tekno. DJ:den taso vaihtelee, mutta yleisesti paikalliset levyjen pyörittelijät hakkaavat esim. Seppoloiden DJ:t kuusi-nolla. Isommissa paikoissa, erityisesti viikonloppuisin saattaa hyvinkin päästä kuulemaan nousevia kykyjä sekä isompia nimiä. tolan top 5 juomat ovat Heineken, Amstel, Grolsch, jokin muu paikallinen olut ja toinen toistaiseksi nimeämätön olut. Eli paikalliset tykkäävät kaljasta. Sitä juovat kaikki. Bissen hinta kieppuu kahden euron molemmin puolin, kakkosen ollessa vakio. Viikonloppuisin hinnat nousevat kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti yleensä kokonaiseen 2,2 euroon. Hollantilainen lager ei oikeastaan ole mitään kovin kummoista, joten toisinaan saattaa haluta siirtyä lähes ainoaan yleisesti tunnettuun drinkkiin eli Vodka-energiajuomaan. Hintaa Virtaselle yleensä kertyy neljästä eurosta ylöspäin. Vaikka kaljaa kuluu illan aikana huomattavia määriä, ja tiettyä humalahakuisuutta on havaittavissa, kantaväestöä tapaa harvemmin aivan naamareissa. Tästä tai vaihtoehtoisesti flyygelin kokoisista järjestysmiehistä johtuen tappeluita ei baareissa juurikaan näe. Pilvessä Sitten juomapuoleen. Ensinnäkään paikalliset eivät ymmärrä shottien päälle. UC-toimittaja tilasi kollegansa kanssa vodkaa shottina kun Heineken ei napannut. Tulos: vodkaa on the rocks. Jos tilaa tequilaa, kannattaa baarimikolle varmuuden vuoksi sanoa, ettei laita suolaa sinne viinan sekaan. Tätäkin on tapahtunut. Perus alankomaisen juot- seen (ja tietysti verottaakseen) kauppaa, paikalliset viranomaiset ovat myöntä- neet tietyille kahviloille oikeuden myydä Cannabis sativa kasvista eli hampusta valmistettuja päihteitä, eli marijuanaa ja hasista. Eli vähittäiskauppa on lail- lista, mutta tuottajien ja Coffee Shopien välinen kauppa periaatteessa laitonta. Suuremmista kaupungeista löytyy myös Smart Shopeja, jotka myyvät kannabiksen siemeniä kotikasvatukseen (enimmil- lään viisi kasvia sallittu). Smart shopeista voi myös ostaa tuoreena tiettyjä Psilocybe-suvun sieniä, jotka aiheuttavat hallusinaatioita. Tuoreet sienet on luokiteltu tuoretuotteeksi, kun taas kuivattuina ne ovat kiellettyjen huumausaineiden listalla. Viime syksynä hallitus kielsi myös tuoreiden sienten myynnin 17-vuotiaan ranskalaistytön hypättyä tripeissä sillalta ja kuoltua, mutta käytännössä niitä myydään edelleen. Viime aikoina on ollut puhetta huumepolitiikan tiukentamisesta kieltämällä myös kannabiksen siementen myynti. Lopuksi seuraa UC-toimittajan isällinen varoituksen sana kaikille Alankomaihin sekoilemaan ja uusia kokemuksia etsimään lähteville. Älkää sekaantuko koviin huumeisiin. Amsterdamin keskusta on pullollaan kokaiinidiilereitä, ja etsivä löytää niitä kyllä muualtakin. Myös Hollannin poliisin etsivä saattaa löytää, eikä ulkomailla ole välttämättä kovin kiva joutua kytän kuumottamaksi laittomien huumeiden hallus- sapidosta. Paikallinen poliisi ei ole sen mukavampi, päinvastoin, kuin suomalainen virkaveljensä. Miedommissa- kin substansseissa kannattaa pitää järki kädessä ja muistaa että loppujen lopuksi elämä on sitä parasta huumetta. 16

17 n ä h t ä v y y d e t ROTTERDAM Maan toiseksi suurin kaupunki ja maailman neljänneksi suurin satama. Rotterdam pommitettiin tasaiseksi saksalaisten toimesta, ja koko kaupunki jouduttiin rakentamaan uudelleen sotien jälkeen. Kaupunkisuunnittelijat ja arkkitehdit päästettiin riehumaan kohtalaisen vapaasti, mikä synnytti erittäin mielenkiintoisen, paikoittain jopa psykedeelisen kaupunkikuvan. Kaupungissa on myös hyvät shoppailumahdollisuudet ja yöelämä on ilmeisesti maan toiseksi kovin (Kovin on kuulemma Leidenissä). Mikäli mielii radalle, kannattaa suunnata Off Corsoon tai Thalia Loungeen. AMSTERDAM No joo, pakkohan Damissa on käydä. Kaupungin keskustan elo poikkeaa aika tavalla normaalista hollantilaisesta arjesta, ja keskusta onkin hyvä lähinnä kännisten brittituristien bongaamiseen. Mestoille kannattaa paukkia viikolla, jolloin kadut eivät ole yhtä pahasti kansoitetut kuin viikonloppuisin. Van Gogh museo, Anne Frankin talo, Seksimuseo ja Punaisten lyhtyjen alue lienevät suosituimmat kohteet lukuisten coffee shopien ohella. KINDERDIJK Rotterdamin lähistön Kinderdijk on yksi maan kuvatuimmista kohteista. Kinderdijk on polder, merenpinnan alapuolella oleva alue, jota kuivaamaan on aikoinaan rakennettu lukuisia tuulimyllyjä. Muuta kuin tuulimyllyjä paikalla ei oikeastaan olekaan. Passeli paikka maalaisromantiikasta ja entisaikojen insinööritaidosta kiinnostuneille. MADURODAM FRIESLAND Frieslandin provinssi maan pohjoisosissa on ainakin UCtoimittajan mielestä hollantilaista maa-seutua kauneimmillaan. Jos sattuu tykkäämään maalaismaisemista, kannattaa vuokrata auto tai lähteä pyöräilemään Frieslandiin. Peltoja, lehmiä, lampaita, kyliä ja vihreyttä riittää. PIKKUKAUPUNGIT Hollanti pienoiskoossa. Haagissa sijaitseva Madurodam on pienoiskaupunki, joka sisältää useita tunnettuja hollantilaisia rakennuksia. Lapset, lapsenmieliset ja pienoismalliharrastajat viihtynevät, muille UC-toimittaja ei missään tapauksessa suosittele. Hollantilaiset pikkukaupungit tarjoavat vierailijalle mielenkiintoisen sekoituksen uutta ja vanhaa. Näissä voi kuluttaa päivän kussakin mestoja ihmetellen, mutta varsinaisia aktiviteetteja ei välttämättä kovin helposti löydy ellei ole sairaalloisen kiinnostunut vanhoista raatihuoneista ja kirkoista. PADOT SCHEVENING Hollannin Riviera. Haagin vieressä sijaitseva Scheveningen on maan suosituin rantalomakohde. Scheveningen tarjoaa kasinoita, rantabaareja, vesiurheilua ja silmänkantamattomiin hiekkarantaa. Halukkaat voivat myös patikoida pari kilometriä pohjoiseen ihmettelemään saksalaisten sodanaikaisia bunkkereita, jotka on jätetty muistoksi Atlantin vallista. Hollantilaisten insinööritaito veden käsittelyssä on vertaansa vailla. Kanavat lainehtivat piripinnassa, eikä vesi näytä virtaavan mihinkään, mutta silti maa onnistu-taan pitämään suhteellisen kuivana. Jäätävimmät esimerkit taistelusta vettä vastaan ovat maan suuret patojärjestelmät Zuiderzee Works Amsterdamin pohjoispuolella sekä Deltaworks Zeelandissa. Erityisesti insinööreille soveltuvia kohteita.

18 Kolumni MUUTOKSEEN SOPEUTUESSA provisio Tässä kirjoituksessa on tarkoitus pohdiskella digiaikaan siirtymisen aiheuttamaa muutoksen tunnetta elämässäni ja sopeutumistani siihen. Tavallisena pulliaisena ymmärrän digiaikaan siirtymisen lähinnä siten, että se tarkoittaa television digitalisoitumista ja internetin vallan kasvua. Olen hyvin vanhakantainen ihminen. Minulla on myös tapana vastustaa kaikkia uusia asioita. Luen lehteni paperiversiona. Katson televisiosta pääasiassa kanavia, joita oli mahdollista katsoa analogisenakin aikana. Olen lähtökohtaisesti perussuomalainen änkyrä, joka ei hyväksy muutoksia eikä sopeudu uuteen. Meitä on paljon. Siis minun kaltaisiani änkyröitä. Kuitenkin minä ja me monet muut käytämme nettiä päivittäin. Tätäkin kirjoitusta varten etsin netistä tietoa ja inspiraatiota. Katson myös televisiota, vaikka vastustinkin digiaikaan siirtymistä. Mistä tämä kertoo? Muutokseen sopeutuminen on aina ihmiselämän vaikeimpia asioita. Pienikin muutos johonkin hyväksi koettuun asiaan aiheuttaa helposti ison haloon. Pikkuhiljaa kuitenkin minäkin sopeudun muutokseen. Ehkä jo tämän pohdiskeluni avulla alan ymmärtää, mitä lisäarvoa digitalisoituva maailma tuo elämääni. Kyselin tätä kirjoitusta varten ystäviltäni mielipiteitä digiajasta sekä etsin tietoa pohdiskeluni pohjaksi. Miten tein sen? Hain tietoa netin kautta. Kyselin kavereiltani heidän mielipiteitään messengerin välityksellä. Miten olisin tehnyt tämän 50 vuotta sitten? Olisin saattanut pyöräillä kaverini luokse 15 kilometrin matkan kysyäkseni asiasta. Otetaan toinen esimerkki. Eräs opettajamme ilmoitti meille tuntien peruuntumisesta sähköpostilla. Kuinka raivostuttavaa olisikaan, jos olisin kokonaan asiasta tietämättömänä kävellyt normaalisti kouluun klo 8.15 vain todetakseni, että luokan ovella on lappu, jossa ilmoitetaan tuntien peruuntumisesta. Ilman nettiä näin olisi saattanut aivan hyvin käydä. Edellä kertomani esimerkit kuvastavat sitä, kuinka digiaika helpottaa elämääni. Kuinka paljon enemmän aikaa minulta menisi pieniinkiin asioihin, jos käytössäni ei olisi nykyaikaisia tiedonhaku- ja tiedonvälitysmenetelmiä. Kuitenkin tätä kirjoittaessani mieleeni tulee myös monia asioita, joihin digiaika vaikuttaa negatiivisesti. Niiden läpikäyminen on kuitenkin turhaa. En kuitenkaan pysty estämään vastustamatonta muutosta. On parempi keskittyä muutoksen aiheuttamiin positiivisiin asioihin. Tämän pohdiskelun avulla olen muuttanut mielipidettäni digitalisoituvasta maailmasta. Vai olenko? Hiljaa sisimmässäni olen tyytyväinen, että tämä juttu julkaistaan paperiversiona. ANTTI SILTANEN Kirjoittaja on Tampereen Ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden liiketalouden opiskelija. 18

19 provisio OSKARI BLOMBERG Joskus työnteko houkuttelee opiskelua enemmän. Oskari Blomberg päätti syksyllä tehdä oman ratkaisunsa ja jätti tietojenkäsittelyn opintonsa kesken ja siirtyi työelämään. Kysyimme häneltä nyt noin puolen vuoden jälkeen kuulumisia Kuka olet? Mitä teet työksesi? Mitä teit peruskoulun jälkeen? Minkälainen koulutus sinulla on? Olet tehnyt jotain alaan liittyviä hommia myös omalla ajallasi - tavallaan harrastuksena? Minkälaisia projekteja? Mikä sai sinut joskus kiinnostumaan alastasi? Opiskelit vähän aikaa TAMK:ssa tietojenkäsittelyä. Mikä sai sinut hakemaan tälle koulutuslinjalle? Entä mikä sai sinut lopettamaan opiskelun täällä ja siirtymään työelämään? Oliko työelämään siirtyminen helppo ratkaisu? Minkälaista työnteko on ollut? Oletko viihtynyt? Jännittääkö tulevaisuus? 1.Oskari Blomberg, 21-vuotias media-assistentti. 6. TAMK ei pystynyt neljän opiskelemani kuukauden aikana tarjoamaan sellaista opetusta, mitä olin sinne hakiessani olettanut heidän tarjoavan. Tietojenkäsittelyn koulutusohjelma vaikutti opetussuunnitelmaa lukiessani mielenkiintoiselta. Motivaatiota opiskeluun olisi riittänyt, mutta keskimäärin noin neljätuntiset koulupäivät saivat minut turhautumaan. Tästä johtuen ajatus työelämään siirtymisestä muhi päässäni parin kuukauden ajan. Noin marraskuun puolessa välissä törmäsin työnhakuilmoitukseen, jossa selvästi haettiin minua. Lähetin työhakemukseni ja heti seuraavana päivänä tuli kutsu työhaastatteluun. Pari viikkoa työhaastattelusta eteenpäin, niin minua pyydettiin jo kyseisen firman leipiin. Päätökseni työelämään siirtymisestä oli siinä vaiheessa hyvin selvä, ei tarvinnut hetkeäkään epäröidä. 7. Arvostan sitä, että minulla on mahdollisuus tehdä oman alani töitä. Työnkuvani on ollut juuri sitä, mitä työhaastattelussa luvattiinkin. Projektit ovat olleet haastavia ja mielekkäitä sekä niitä on ollut sopivassa määrin. On mukava työskennellä sellaisten asiakkaiden kanssa, jotka tietävät mitä haluavat, vaikka he joskus vaatisivatkin lähes mahdottomuuksia. 8. Kuten alalla parikymmentä vuotta ollut tuttavani sanoi, ei korkeakoulutodistus paljon vaakakupissa paina, jos toisella puolella on saman verran työkokemusta. Tämän hetkinen osaamiseni on melko suppeaa, joten kuluvan vuoden aikana olisi tarkoitus opiskella itsenäisesti java_scriptiä sekä PHP:tä, joista minulla on vain perusteet hallussa. Toivon myös, että töitä riittää mahdollisimman pitkäksi aikaa nykyisessä työpaikassani. 2.Työskentelen helsinkiläisessä mainostoimistossa websunnittelijana. Vastuualueisiini kuuluvat CSS-tyylimäärittelyt, (X)HTML- merkkauskieli sekä Flash- animaatioiden toteutus, johon olennaisena osana kuuluu luonnollisesti ActionScript. 3. Opiskelin peruskoulun jälkeen vajaan vuoden lukiossa. En kuitenkaan kokenut lukiota itselleni tarpeelliseksi, joten seuraavat kolme vuotta opiskelin Mikkelin ammattiopistossa audiovisuaalista viestintää, valmistuen keväällä 2006 media-assistentiksi. Koulutusohjelmamme oli hyvin laaja. Tutustuimme muun muassa kahteenkymmeneen eri ohjelmistoon. Vaikka vuosiryhmämme erikoistui verkkoviestintään, opiskelimme myös noin viisitoista opintoviikkoa eri paino -sekä vektorigrafiikkaohjelmistojen tehokasta käyttöä. 4. Harrastuneisuus on yksi alani peruspilareista. Olen seurannut tiiviisti web-suunnittelun trendejä sekä standardeja, ja opiskellut itsenäisesti vapaa- ajallani. Tällä hetkellä suurin valttini on vahva Flash- osaaminen, jonka opiskelua voin suositella kaikille web-sunnittelusta kiinnostuneille. Parin vuoden sisään olen tehnyt lukuisia eri projekteja, joista osan päätarkoituksena on ollut ainoastaan oman osaamiseni kehittäminen. Tällä hetkellä työn alla on mm. ikuisuusprojektini, henkilökohtainen Internet- portfolioni ( Mikkelissä audiovisuaalisen viestinnän koulutusohjelma avautui ensimmäisen kerran peruskoulupohjaisille hakijoille samana keväänä, kun sinne hain. Ilmeisesti koulutusohjelman uutuudenviehättävyys herätti mielenkiintoni. Samaisessa yhteishaussa hain myös nuoriso-ohjaajaksi sekä urheiluopistoon, jotka eivät ole lähelläkään tämän hetkistä alaani. Oskari etätyöskentelemässä kotonaan

20