elokuvasäätiön tiedotuslehti Rare Exports voitti elokuussa Variety -lehden kriitikkojen palkinnon Locarnon elokuvafestivaaleilla Sveitsissä

Transkriptio

1 info Suomen elokuvasäätiön tiedotuslehti Rare Exports voitti elokuussa Variety -lehden kriitikkojen palkinnon Locarnon elokuvafestivaaleilla Sveitsissä

2 Sisältö Pääkirjoitus Irina Krohn: Katse horisonttiin 3 Ajankohtaista Henkilöstömuutoksia säätiössä 4 Producer on the move 4 Audiovisuaalisen alan kansainvälisten rahavirtojen selvitys: kasvua on oletettavissa 6 Taulukauppiaiden paku huristi Kainuusta Cannesiin 8 Elokuvan kansainvälinen lanseeraus taitolaji ja monen tekijän summa 12 Elokuvaa yli rajojen Suomalainen menestystarina lukuina 17 Havaintoja lyhytelokuvan festivaalimenestyksestä 18 Näkökulma Norjasta: lyhytelokuvan muuttuvat markkinat 20 Mediatuotantoa marginaalissa harrastajaelokuvantekijät uutta tuotantokulttuuria tekemässä 22 Media Desk Uutisia 26 Tulevia Median kursseja 27 Tuotantotukipäätökset 28 Yhteystiedot 35 SESinfo Suomen elokuvasäätiön tiedotuslehti 3/2010 SESinfo internetissä: julkaisija: Suomen elokuvasäätiö Kanavakatu Helsinki puh fax / osoitteenmuutokset: ses@ses.fi vastaava toimittaja: Reetta Hautamäki tiedotuskoordinaattori puhelin reetta.hautamaki@ses.fi toimitusryhmä: Kerstin Degerman, Petri Kemppinen ja Marja Pallassalo taittaja: Praxis Oy painatus: Premediahelsinki Oy, 2010 ISSN

3 Katse horisonttiin Elokuva-alan tavoiteohjelma vuosille loppuu tämän vuoden vaihteessa. Uuden laadinta käynnistyi jo viime keväänä. Vuoropuhelu toimialan ja eri tekijä- ja vastuuryhmien välillä on edellytys oikean tiedon ja yhteisten tavoitteiden muodostumiselle. Tässä yhtenä keinona on jo hyväksi havaittu think tank prosessi. Tavoiteohjelmien höytyä voi mitata saavutetuilla tuloksilla ja miten hyvin ne pystyvät ennakoimaan kehitystä ja siten antamaan toimijoille ehkä paremmin valmistumisaikaa muutoksille. Edellisen tavoite ohjelman kolme keskeisintä tavoiteta, tuotantotuen nostaminen 27 miljoonaan euroon ja siten pohjoismaisittain vertailukelpoiseksi, suomalaisen elokuvan kansainvälistyminen sekä elokuvateatterien digitoiminen ovat edenneet kohisten. Ihan napakymppiä ei tullut, mutta suhteessa useisiin muihin luoviin aloihin, joilla on ollut samantyyppiset tavoitteet, on elokuva-ala onnistunut erinomaisesti. Tavoiteohjelmat ovat parhaimmillaan fokusoidessaan ja konkretisoidessaan tavoitteet. Taloustieteen professori Bengt Holmström puhui juuri tavoitteiden rajauksen tärkeydestä kaikessa innovaatio- ja kehitystoiminnassa. Jos opiskelijoita pyydetään keksimään keinoja poistaa maailman köyhyys, ovat ratkaisuehdotukset yleensä kömpelöitä, mutta kun haaste on vaikkapa jonkin tietyn kylän vesihuolto tuleekin briljantteja ratkaisuja. Kun tiedämme mihin pyrimme voimme, hankkia tietoa ja keinoja juuri sen tavoitteen toteuttamiseen. Tuotannon rahoitus on noussut, Ministeri Wallinin 2,3 miljoonaa mukaan laskettuna, 79 prosenttia. Jos mukaan otetaan ns. kertaluontoiset erät kuten elvytysmiljoonat ja nuorisoraha on toimialalla kasvu ollut 85 prosenttia. Nyt istuvan hallituksen ohjelmaan elokuva-alan näytöt ja yhteiset ponnistukset toivat meille elintärkeäksi osoittautuneen hallitusohjelmakirjauksen. Alan kansainvälistymiseen raha on vaikuttanut välillisesti. Tuottajat ovat voineet tuottaa monipuolisemman kirjon elokuvia ja tekijät ovat jossain kohdin päässeet paremmin näyttämään osaamisensa tasoa kun työaikaa ja siten laatua on voitu rahoittaa enemmän. Kaksi esimerkkiä tulee heti mieleen: kansain- välisille markkinoille hyvin menevä Cinet oy:n tuottama ja Jalmari Helanderin ohjaama esikoispitkä Rare Export, joka juuri voitti komeasti Sveitsin Locarnossa arvostetun Variety -lehden toimittajien parhaan elokuvan palkinnon. Lisärahoituksen antama laadun nosto näkyy erityisen suoraan juuri dokumenttielokuvissa, joilla on tänä vuonna hienoja kotimaisia katsojalukuja, kansainvälisiä palkintoja sekä kulttuurialalle tärkeää ns. vaikuttavuutta. Viimemainitusta voisi esille nostaa vaikka Virpi Suutarin Auf Wiedersehen Finnlandin,joka toi vihdoin keskusteluun kauan vaietun aiheen ja erityisesti Lapissa voidaan sanoa suuresti parantaneen tuhansien ihmisten elämänlaatua. Bronson Clubin tuottama ja Joonas Neuvosen ohjaama Reindeerspotting pako joulumaasta on osunut suomalaiseen huumekeskusteluun tai ehkä sen puutteeseen rajusti ja sai jopa harvinaisen K-18 ikärajan elokuvatarkastamolta koska näkökulma huumeidenkäyttäjän elämään oli niin poikkeava. Kolmen miehen murrosta kuvaavaa Visa Koiso-Kanttilan Miehen kuva, Mika Ronkaisen Freetime Machos sekä Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen Miesten vuoro saivat yhdessä tasa-arvoasiain neuvottelukunnan miesjaoston tasaarvopalkinnon. Elokuvateatterien laajempaan digitoimiseen vaikutti välillisesti taloussuhdanteet, jotka toivat tähän tarkoitukseen ylimääräistä ns. elvytysrahaa säätiölle. Tämän kaltaisia yllättäviä kehityksiä ennakoimaan tavoiteohjelma ei näytä olevan erityisen hyvä ennustusväline. Elokuvatoimialan synkät pilvet eivät edellisessä tavoiteohjemassa vielä varjostaneet tavoitteena olevaa valoisaa tulevaisuuskuvaa. Yleisradion tilanne ja hyvitysmaksutulojen nopea romahtaminen ovat tulleet tilaamatta ja toivomatta. Uuden tavoiteohjelman laadinnassa säätiön hallitus toivoo erityistä huolellisuutta juuri toimialan toimintaympäristön muutosten hahmottamisessa ja ennen kaikkea siinä miten näkyvissä olevat muutokset voidaan kääntää mahdollisuuksissa. Esimerkiksi miten tv-toimialan tontille tulevat teleoperaattorit saadaan sisällön laillisuudesta piittaamattomista jakelijoista elokuvan rahoittajiksi. Miten mahdollisten jakeluikkunoiden murroksessa elokuva- PÄÄKIRJOITUS 3

4 teattereiden liiketoimintakonseptit laajenevat hyödyntämään paremmin digiteknologian mahdollisuuksia yleisöpalvelun parantamisessa. Miten elokuva-alan eri toimijat osaavat tehdä tiimityötä jotta saamme alan kehitykselle välttämättömän ns. vero- tai kannuste insentiivin seuraavaan hallitusohjelmaan. Euroopan sisäinen kilpailu kuvauksista on jo johtanut siihen, että suomalaiset elokuvat siirtyvät maihin, joissa tällaisia veronpalautus- tai muita kannustimia on. Toivon, että tämä uusi tavoiteohjelma antaa meille kiintopisteitä mihin suunnistaa ja pakottaa meidät tekemään huolellista ennakointi työtä. Voi olla, että seuraavan viiden vuoden uhat ovatkin muita kuin mi tä pystymme ennakoimaan, mutta tiedon ja mielikuvituksen käyttö etukäteen antaa meille kaikille pa remmat välineet voittaa lohikäärme myös sadun ulkopuolella Irina Krohn Toimitusjohtaja Ajankohtaista Henkilöstömuutoksia elokuvasäätiössä Kesän aikana Suomen elokuvasäätiössä on aloittanut kolme uutta työntekijää. Maarit Luukonen tuli 1. heinäkuuta eläkkeelle jääneen Rauha Petäjäniemen tilalle toimistonhoitajaksi säätiön keskukseen. Maarit vastaa mm. säätiön puhelinvaihteesta, aulavastaanottotehtävistä sekä asiakasrekisterin ylläpidosta. Riina Liukkonen aloitti kesäkuussa säätiön kotimaan levitysosaston assistenttina. Riina on toiminut aiemmin FS Filmissä mm. markkinointikoordinaattorina ja johdon assistenttina. Säätiössä hän tulee osallistumaan kotimaan levitysosaston tukipäätösten valmisteluun, toimeenpanoon ja seurantaan. Elokuun alussa säätiöön saatiin neljäs tuotantoneuvoja. Aiemmin useissa kotimaisissa elokuvissa leikkaajana toiminut Joona Louhivuori vastaa lyhytelokuvia koskevista päätöksistä ja päättää myös opetusministeriön vuosille myöntämän, alalla toimivien nuorten ammattilaisten työllistämiseen tarkoitetun erillismäärärahan käytöstä. Tehtävä siirtyy Joonalle tuotantoneuvoja Miia Haavistolta, joka jatkaa dokumenttielokuvan tuotantoneuvojana vuoden 2010 loppuun. Miian seuraaja nimetään syksyn aikana. Kulttuuriviennin tiedottaja Satu Elo on lopettanut työnsä säätiössä aloittaakseen syyskuussa EAVEn (European audiovisual Entrepreneurs) workshop managerina Luxembourgissa. Sadun seuraaja nimitetään syksyn aikana. Producer on the move laatuleima ja tehokasta verkostoitumista Riina Liukkonen (vas.), Maarit Luukkonen ja Joona Louhivuori Producers on the Move (POTM) on European Film Promotionin (EFP:n) Cannesissa vuosittain järjestämä tapahtuma, jossa nostetaan esille a group of talented young producers to the industry at large. Määritelmästä huolimatta sain tänä vuonna kunnian edustaa Suo- 4 AJANKOHTAISTA

5 Producers on the Move 2010 osallistujat. Annika Sucksdorff eturivissä toinen vasemmalta. mea kyseisessä tapahtumassa. Liikkeellä olevia tuottajia oli tänä vuonna 23 kpl, kaikki eri maista. Producers on the Move on intensiivinen, sosiaalinen ja juuri sopivasti aikaa vievä tapahtuma, joka ei estä tuottajaa hoitamasta muita Cannesin tehtäviään päin vastoin. Cannesin elokuvafestivaalin aikana POTM-aktiviteetteja on ripoteltu kolmelle päivälle ja niihin kuuluvat tervetuliaisillallinen pääsponsoreiden kanssa; tiedotuskampanja sisältäen tuottajaprofiilit ja mainokset Cannesin kolmessa trade lehdessä (Variety, Screen ja The Hollywood Reporter); Producers Lunch johon osallistuu 160 eurooppalaista tuottajaa (kaikki kyseisen vuoden POTM:it sekä valikoidusti aikaisempien vuosien osallistujia); round table tapaamiset/ pitching sessiot sekä POTM-esite, juliste ja on-line esittelyt vuoden osallistujista. Vuonna 2000 perustettu POTM on niin tunnettu ja hyvin esillä ollut konsepti, että liikkeellä olevana tuottajana oleminen lisää nuoren tekijän uskottavuutta ja tuo uusia kontakteja sekä ryhmän sisältä että sen ulkopuolella. Vuoden ryhmästä nostaisin erityisen kiinnostavina, uusina tuttavuuksina englantilaisen Isabelle Steadin (Human Film) ja ruotsalaisen Lizette Jonjicin (Migma Film). Isabelle Steadin Englannissa ja Hollannissa toimiva tuotantoyhtiö Human Film on erikoistunut Lähi-idässä kuvattaviin elokuviin. Oli inspiroivaa kuulla Isabellen tavasta tuottaa, joka sisältää kaikkea autonsa myymisestä hankkeen rahoittamiseksi elokuvien screenaamiseen kesken sodan. Ruotsalainen Jonjic on viimeksi tuottanut tutkaparinsa Håkan Liun ohjaaman, arvostetun ja Ruotsissa alalla kohua herättävällä tavalla levitetyn Miss Kicki elokuvan. Heidän seuraava hanke, jota Jonjic pitchasi Cannesissa on nimeltään Kill Me, Fuck Me, Hug Me ja se on intohimoinen nuoren rakkauden tarina joka tapahtuu Pohjoisruotsissa. Muita kiinnostavia tyyppejä, joiden toimintaa minua kiinnostaa seurata jatkossa olivat mm. Espoon Cinessä nähtävän, norjalaisen Upperdog elokuvan tuottaja Asle Vatn, suomalaisen Iron Sky elokuvan saksalainen co-tuottaja Oliver Damian sekä tsekkiläinen Pavel Bercík, joka rauhallisella ja määrätietoisella tyylillään on nuoresta iästään huolimatta on ehtinyt tuottaa vaikuttavan määrän elokuvia. Oli opettavaista ja kiinnostavaa kuunnella muiden POTM-osallistujien kokemuksista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Vaikka kolmessa päivässä ei pääse kuin pintaa raapaisemaan koen, että tänä vuonna Cannesissa vietettyä aikaa ei olisi voinut tehokkaammin käyttää. Kiitos siitä. Annika Sucksdorff Helsinki -filmi Oy AJANKOHTAISTA 5

6 Audiovisuaalisen alan kansainvälisten rahavirtojen selvitys: kasvua on odotettavissa Selvityksestä Yksi haasteellisimpia tilastoitavia kaikille luoville aloille ovat olleet kunkin alan vientiluvut. Kyseessähän ei ole ns. tullikoodin omaava vientitoiminta ja luovien (tekijänoikeuksia hyödyntävien) alojen rahoitus- ja ansaintalogiikkakin on monien mielestä kovin monimutkaista. FAVEX Finnish Film & Audiovisual Export ry, päätti kuitenkin tarttua härkää sarvista, sillä lukuja tarvitaan jotta audiovisuaalisella alalla olisi mahdollisimman hyvät valmiudet osallistua menestyksekkäästi mm. juuri nyt tärkeään poliittiseen keskusteluun resurssien jaosta. Elokuvan puolella Suomen elokuvasäätiön asettama kansainvälisen tilastoinnin työryhmä lähetti ehdotuksensa eteenpäin huhtikuussa 2009, mutta kunnianhimoisen prosessin toteuttaminen vie aina valmisteluaikaa. Näin ollen päädyttiin eräänlaiseen kv-tilastointipilottiin vuoden 2009 osalta. Toisaalta FAVEX:in tavoitteena oli kerätä dataa koko audiovisuaaliselle alalle Suomeen tulleista rahavirroista, elokuvan lisäksi siis mm. televisio- ja animaatiotuotannoista sekä tuotantopalveluista. Tutkimuksessa selvennettiin kansainvälisen toiminnan kokonaiskassavirtoja ja niiden lähteitä yritysten näkökulmasta. Näin ollen tutkimuksessa käsiteltiin sekä kansainvälisestä toiminnasta saatuja tuloja (esim. jakelutuloja tai palvelumyyntejä ulkomaalaisille yrityksille) ja kansainvälisistä lähteistä saatua rahoitusta (esim. ennakkomyynnit, tuet ja investoinnit). Rinnakkaisselvityksenä FAVEX toteutti aikaisemmin myös ns. maantieteellisen kartoituksen niistä maista ja alueista, joiden kanssa suomalaiset tuotantoyhtiöt olivat viimeisten vuosien aikana tehneet yhteistyötä ja minne mielenkiinto nyt oli suuntautumassa. Siinä selvityksessä ainoastaan viisi yritystä 43:sta ei suunnitellut kansainvälistä toimintaa. Vastaavanlaista selvitystä ei ole aikaisemmin tehty, joten sen pohjalta voidaan jatkossa suunnitella jatkuvampaa tutkimusaineiston keruuta ja alan kv-tulojen tilastointiprosessia. Nyt kerättiin kaiken kaikkiaan 122 yrityksen tiedot. Voidaan arvioida, että kysely kattaa noin 80 prosenttia koko alan merkittävästä toiminnasta. Aineisto kerättiin pääosin Internetkyselyllä, joka oli suunnattu alan yrityksille. Lisäksi aineistoa täydennettiin jo olemassa olevilla tilastoilla ja haastatteluilla. Selvityksen tuloksista Suomen audiovisuaaliselle alalle on tunnusomaista, että alalla toimii paljon pieniä yrityksiä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 keskimääräinen elokuva- ja videotuotantoyrityksen liikevaihto oli euroa ja se työllisti 2,8 henkeä. Ala on kuitenkin ollut viime vuosina kasvusuuntainen. Tutkimukseen osallistuneiden yritysten kansainvälisten tulojen ja rahoituksen yhteenlaskettu summa on lähes 12 miljoonaa euroa. Tästä luvusta kv-tulojen osuus oli noin 6,5 miljoonaa ja kv-rahoituksen osuus 5,5 miljoonaa euroa. Suomen audiovisuaalisen alan ollessa suhteellisen pieni, korostuu muutamien alan suurimpien vaikuttajien toimet koko alan kansainvälisessä toiminnassa. Esimerkiksi yli euroa kansainvälistä tuloa tai rahoitusta saaneet yritykset muodostivat 13 prosenttia alan kaikista yrityksistä, mutta keräsivät jopa yli 89 prosenttia alan kokonaissummasta. Audiovisuaalisella alalla oli ainakin vuonna 2009 siis selkeä jako niihin, jotka jo selvästi saavat kansainvälistä kassavirtaa (n. 16 yritystä), jotka ovat ns. läpimurron partaalla (n. 20 yritystä) ja muihin, jotka saavat pientä lisätuloa ulkomailta. Toisaalta yksittäisillä hankkeilla saattaa olla merkittävä vaikutus vuositasolla. 6 SES INFO

7 Kansainväliset tulot ja rahoitus Osuus yrityksistä Osuus tuloista ja rahoituksesta 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % alle yli Kansainväliset tulot ja rahoitus osuuksilla mitattuna saadun summan mukaan Selvityksen tulosten pohjalta voidaan päätellä, että kansainvälisten tulojen osuus on koko alan liikevaihdosta kuitenkin yhä rajallinen. Tästä huolimatta 75 prosenttia kansainvälisen rahoituksen ja tulojen muutoksia kartoittavan kysymyksen vastaajista kertoi, että edustamansa yrityksen kansainväliset tulot olivat kasvaneet vuodesta 2008 vuoteen 2009 verrattuna. Erittäin merkittävänä voidaan pitää, että 89 prosenttia kysymykseen vastanneista oletti, että yrityksen kansainväliseen rahoitukseen ja myyntiin on odotettavissa kasvua vuoden 2010 aikana. Tätä voidaan pitää tärkeänä huomiona, sillä se kertoo käynnissä olevasta kansainvälistymisestä suuressa osassa alan yrityksiä. Selvityksessä huomattiin myös, että kansainvälinen rahoitus koostuu pääosin suomalaisten elokuvatuotantojen saamasta kansainvälisestä rahoituksesta. Tarkasteltaessa kansainvälisiä tuloja, muodostivat elokuvien ennakkomyynnit suurimman osuuden (noin 36 %). Seuraavaksi merkittävin ulkomainen tulonlähde oli televisiotuotantojen jakelutulot (noin 26 %). Sekä kansainvälinen palvelumyynti että elokuvien jakelu olivat myös suhteellisen tärkeitä kansainvälisten tulojenlähteitä noin 17 prosentin osuuksilla kansainvälisistä kokonaistuloista. Muutamia tapauksia lukuun ottamatta alan yrityksillä ei ollut omistuksia tai omistajia ulkomailla. Viime vuosina Suomen audiovisuaalisella alalla on tapahtunut paljon etenkin kansainvälisen toimintojen osalta. Voidaan puhua muutamista kansainvälisistä läpimurroista, jotka saattavat edesauttaa tulevaisuudessa tuotantojemme tunnettuuden lisäämistä ja yhä useampien suomalaisten tuotantojen päätymistä kansainvälisille markkinoille. Pienten yritysten resurssit ja mahdollisuudet satsata kansainvälistymiseen ovat vielä olleet pieniä viime vuosina, mutta kiinnostusta ja tarvetta tuntuisi selvästi olevan. Hannu Uotila SES INFO 7

8 Taulukauppiaiden pieni kuvausryhmä vietti viime vuodenvaihteen motellielämää Kainuussa, tuskin kuitenkaan yhtä surkeaa kuin elokuvan päähenkilöiden matkamajoitukset. Taulukauppiaiden paku huristi Kainuusta Cannesiin Juho Kuosmanen on edennyt Kestomerkitsijöiden merkkaamalla tiellä. Hänet on palkittu kahdesti Cannesin Cinéfondation-opiskelijasarjassa. Palkintoihin kuuluu myös Kuosmasen lähivuosina tulevan esikoispitkän Ceeppari ruispellossa pääsy valintojen ohi Cannesiin. Juho Kuosmaselle (synt. 1979) on tapahtunut nopeasti ja paljon. Positiivisen ketjureaktion polkaisi liikkeelle hänen Taideteollisen korkeakoulun toisen harjoitustyönsä Kestomerkitsijät (2007) valitseminen Cannesin elokuvajuhlien kyljessä olevaan Cinéfondation-opiskelijasarjaan. Kuosmanen kertoo, kuinka yllättävää jo se oli: Oli lähes tulkoon vuoden yritetty saada sitä koulusta kaikille mahdollisille festivaaleille. Juurikaan kukaan ei ollut kiinnostunut. Kaksille pienille festivaaleille se pääsi. Oikeastaan Cannes oli viimeisiä festivaaleja, joita festivaalivuodessa oli enää jäljellä. Oli tietenkin ihan hirveä säkä, että kaikista maailman festivaaleista just siellä va lit sijahenkilö tykkäsi Kestomerkitsijöistä. Kun Kestomerkitsijät sai kolmannen palkinnon, niin se sai siitä vuoden aikaa lisää. Yleensähän elokuvan elinikä festivaalikiertueella on vuosi. Opiskelijasarja ei ole välttämättä kauheasti yleisön tiedossa, mutta ammattilaisten tiedossa se on hyvinkin, koska sieltä yritetään poimia uusia kykyjä. Julkisuusarvo oli ihan mittaamaton. Filmi esitettiin sen jälkeen New Yorkissa MOMA:ssa, koska yksi raadin jäsen oli MOMA:n elokuvakuraattori. Kuosmanen kehuu epäröimättä Cannesin Cinéfondationia myös mielettömän kannustavaksi : Suurin osa festivaaleista vain näyttää elokuvan ja se on siinä. Cannesin elokuvajuhlat todellakin pitää huolta omistaan. Ne lähettelevät sähköpostia, että miten menee, mitä tekee seuraavaksi ja tekeekö vielä joskus koulussa harjoituselokuvan. Ja jos tekee muitakin kuin opiskelijaelokuvia, niin he haluavat nähdä ne. Sanoinkin siellä, että on ihan kuin olisi Don Corleonen suojeluksessa, kun on päässyt siihen piiriin. Se on toisaalta sääli, mutta kyllä sillä että pääsee isoille festivaaleille, on kertautuva merkitys. 8 SES INFO

9 Cinéfondationin silloinen kokoaja Laurent Jacob oli vastaavasti tiedustellut Kuosmaselta yhtä uteliaana Marja Mikkosen kuulumisia ja sitä voisivatko canneslaiset avittaa tätä urallaan. Mikkonen oli päässyt aiemmin kahteen kertaan samaan armoitettuun opiskelijakilpailuun Turun koulun ja Kuvataideakatemian töillään (99 vuotta elämästäni, 2003, ja Rondo, 2006). Viime keväänä Kuosmanen pääsi toistamiseen mukaan Taulukauppiailla (2010) voittaen pääpalkinnon ja siihen kuuluvana lupauksen Cannes-esityspaikasta esikoispitkälleen, jahka sellainen valmistuu. Toistakymmentä vuotta olemassa olleeseen Cinéfondation-sarjaan ovat Suomesta selviytyneet myös Saara Saarela ja Hanna Maylett. J-P Valkeapää puolestaan sai tilaisuuden kirjoittaa pitkän elokuvansa Muukalaisen Cinéfondationin Pariisin residenssissä. Kuosmanen on yrittänyt yllyttää lähettämään Cinéfondationiin myös TaiK:in dokumenttilinjan töitä, sillä ne eivät ole tv-dokumentin tyyppisiä vaan riittävän kokeellisia sinänsä fiktioille tarkoitettuun kilpailuun. Uratilanne on kuin pumpulissa, mutta filmit ankaria Tietyössä junnaavien Kestomerkitsijöiden, tv:n novellielokuvan Kaupunkilaisten (2008) ja lopputyön Taulukauppiaiden putki on aiheuttanut aavistamattomia vaikutuksia: Itse olen käynyt kuusilla festivaaleilla, Saara Tuusa Juho Kuosmasen kolmen kansainvälisesti kiinnostaneen elokuvan putki on: Kestomerkitsijät, Kaupunki laisia, Taulukauppiaat. Kesäksi 2010 hän filmasi kiireellä Kokkolan oopperan Carmeniin elokuva projisointeja, mykkä filmiä tausta kankaalle. mutta elokuvat ovat olleet varmaan usealla kymmenellä. Juho Kuosmasen uraodotukset Taideteollisessa korkeakoulussa olivat jo painuneet vähemmän suureellisiksi. Omien lasten syntymät ja osallistuminen näyttelijänä kotikaupunki Kokkolasta tutun Leea Klemolan näytelmiin olivat aiheuttaneet kosolti poissaoloja koulusta. Kuosmanen toteaa: Onhan tämä nykyinen tilanne siihen nähden ihan käsittämätön. Tai ylipäätään kenelle tahansa aloittelevalle elokuvantekijälle on käsittämätöntä, että festivaalit odottavat, mitä olet tekemässä. Väheksymättä elokuvieni arvoa ajoituksellakin on ollut osansa. Kun Kestomerkitsijät palkittiin Cannesissa, niin siinä kohtaa oltiin tekemässä Kaupunkilaisten äänitöitä. Eli minulla oli jo valmistumas- Kestomerkitsijät SES INFO 9

10 sa puolituntinen ihan hyvällä rahalla tehty elokuva koulun ulkopuolella, ikään kuin ammattilaistyö. Se valittiin samana kesänä elokuussa Locarnon elokuvajuhlille, jossa se oli ensi-illassa. Se sai siellä toisen palkinnon. Nimi pomppasi esiin kahdelta isolta festivaalilta eri elokuvilla. Tampereen festivaalillakin on iso merkitys. Ihmiset Sao Paulon festivaalillakin tiesivät Tampereen. Kiinnostuksen myötämäki lähti rullaamaan näin, mutta onhan elokuvilla myös vahva sisältönsä. Tähän mennessä eeppisin saavutus, tunnin mittainen Taulukauppiaat oli kotimaassa esillä kesällä Sodankylässä ja Espoo Cinéssä. Suomen televisio näyttää sen keväällä Filmi on myyty jo ainakin Arte-kanavalle. Kuosmasta on verrattu Dardennen veljeksiin. On ihmeellisen hienoa nähdä Kuosmasen itse vaikuttajakseen mainitseman Italian vanhemman neorealismin tunnesävyjä Kainuun oudossa pakkasvalossa. Me haluttiin maisema, jota pystyisi kuvaamaan tosi idyllisesti, mutta riisutaan siitä se kaikki idyllisyys pois. Siellä olisi oikeasti ollut ihan mielettömän kauniita läpeensä lumisia metsiä, mutta niitä päädyttiin kuvaamaan auton tuulilasin ikkunasta silloin kun joku rekka tulee vastaan ja se vaan pöllähtää. Ikään kuin romantisoimatta sitä mitenkään. Suomalaisen elokuvan vapaamuotoiselta kaudelta luvuilta voi paikantaa kotimaisenkin sukulaisen, Kuosmasen tavoin amatöörejä suosineen Mikko Niskasen Kahdeksine surmanluoteineen (1972). Risto Jarvan Yhden miehen sodassa (1974) taas kaivinkoneyrittäjänä yrittänyttä lyödään ihan Kuosmasen potensseissa. Katsoin molemmat ennen Taulukauppiaita. Juttelin Rekku Kuortin kanssa Yhden miehen sodasta, jossa hän teki osittain castingia, ainakin lavasti elokuvan asuntobussin ja äänitti. Siinäkin oli mielettömän pieni ryhmä. Sitä me käytettiin esimerkkinä, kuinka elokuvaa pitäisi tehdä. Suomessahan on nyt pitkien elokuvien parissa jokseenkin vakiintunut sekä budjetti että työryhmän koko. Mutta persoona ehkä pääsee esille sillä, että ryhmääkin on vähemmän. Matti Rekku Kuortti kuoli kevättalvella, opiskelijaelokuvafestivaalin matkalla Ranskassa. Hän toimi TaiK:in elokuvaosaston pitkäaikaisena opettajana ja nuorten tekijöiden kummisetänä. Haastatteluakin tehtäessä Kuosmasella on yllään valmistamansa Kuortti-tribuuttipaita. Eräs Kuortilta kuultu motto Yhden miehen sodan tiimoilta oli mielessä Taulukauppiaita valmistettaessa: Jos on helevetin hyvä näyttelijä, ei tartte osata ajaa kaivinkonetta. Mutta jos osaa ajaa kaivinkonetta, ei tartte osata näytellä. Taulukauppiaissa ovat kolmikkona myyntimatkalla toritaiteen tekijä, sen kaupittelija ja näiden nuori autokuski. Toritaiteilijaa piti ensin esittää jyväskylä- Khadar Ahmed kirjoitti Kaupunkilaisia-elokuvaan somalimiesten osuuden somalikahviloineen, Kuosmanen toi tekstiin Kokkolan pojan ensikokemukset Helsingistä. 10 SES INFO

11 Taulukauppiaat läisen miespuolisen ammattinäyttelijän, ja taulut yritti feikata ammattitaiteilija. Kaikkien onneksi rooliin astui viime vaiheissa elokuvan tuottaja Auli Mantila roolissa joka varmuudella jää elokuvahistoriaan. Taulut taas teetettiin loppujen lopuksi samalla juopahtavalla torimaalarilla, jonka kuskina käsikirjoittaja-kuvaaja J-P Passi oli ajanut 1990-luvun alussa ja painanut mieleensä elokuva-aiheen. Jatkan puolidokumentaarisuutta ja amatöörien käyttämistä Ainakaan mainstream-henkinen, pitkälle tuotteistettu suomalainen elokuva ei kiinnosta ulkomailla, se on vissi ja varma, Kuosmanen uskoo. Aleksi Mäkelälle voisi vuolla mitalin siitä, miten monta elokuvateatteria hän pitää pystyssä ympäri Suomea. Mutta jos haluaa varta vasten miettiä, miten suomalaista elokuvaa voisi viedä maailmalle, niin kyllä rahoitusta kannattaa ohjata persoonallisen elokuvan suuntaan. Se kiinnostaa. Persoonallisuus on enemmän yleismaailmallista kuin jonkun tietyn maan joku brändi. Juho Kuosmasen ohella tosiaan kukaan muu suomalainen paitsi ehkä Aki Kaurismäki ei voi olla varma oman pitkän elokuvan saamisesta Cannesissa vähintään katselmussarjaan. Kuosmanen uskoo esikoispitkäänsä kuvattavan vuonna Ainakin pohjoismaisia osatuottajia on tarkoitus koetun festivaalinosteen avulla neuvotella mukaan. Aiheena ovat asukkaat ja auttajat palvelutalossa, jonka kuvauspaikkaa ohjaaja vähitellen etsii. Sitä ei lavasteta, koska silloin ei pitäisi paikkaansa elokuvan väittämä, että Suomessa on sellaisia paikkoja, ihmisten jättömaita, mihin heidät heitetään pois silmistä ja tavallaan yritetään hoitaa hautaan asti mahdollisimman pienellä vaivalla ja rahalla. Haluan edelleen, että elokuvissani on vahvoja dokumentaarisia arvoja. Että kohtaukset eivät ole valmiiksi rakennettuja. Ne havainnoidaan ja valmistetaan paikan päällä ja katsotaan, mitä elementtejä voidaan ottaa mukaan ympäristöstä. Siihen käsivarakamera ja pieni työryhmä ovat tosi käteviä. Nimiä on hyvä miettiä, koska ne antavat aika hyvin raamia, selkeyttävät omaa näkemystä. Jos elokuvan nimi on Ceeppari ruispellossa, se tulee väkisinkin olemaan jossain määrin hauska. Ei se ainakaan ole hampaat irvessä tehty. Olen miettinyt myös tällaisia työnimiä kuin Ihmisen kuvia tai Omaksi kuvakseen, koska minua kiinnostavat elokuvissa kauheasti ihmisten kasvot ja sellaiset ihmiset, joita en omasta turvallisesta tuttavapiiristä löydä. Alkulähtökohta on tullut siitä, että Kuosmanen on työskennellyt cp-vammaisen pojan avustajana. Mukana on tarkoitus pitää ainakin Jarkko Lahti (joka on ammattinäyttelijä). Hän näytteli Kaupunkilaisia tv-elokuvassa Helsinkiin muuttanutta Kokkolan poikaa autokaupoissa somalimiesten kanssa. Jussi Karjalainen SES INFO 11

12 European Film Market Berliinissä 2010 Elokuvan kansainvälinen lanseeraus taitolaji ja monen tekijän summa Mikä on elokuvien kansainvälisen myynnin suhde festivaaliesityksiin? Onko festarihitti myös myyntihitti ja jos ei, niin miksi? Kysyimme asiaa myyntiyhtiöiden edustajilta. Kun elokuva X osoittautuu kansainväliseksi festivaalihitiksi, jonka esityskopio ei ehdi pariin vuoteen edes käydä kotona Suomessa vaan kiitää festivaalilta toiselle, saattaa herätä kysymys, miksi samaista elokuvaa on niin vaikea myydä kaupalliseen levitykseen kovinkaan moneen maahan. On toki mahdollista, etteivät eri maiden levittäjät yksinkertaisesti näe juuri tässä elokuvassa kaupallista potentiaalia ja pitävät sitä puhtaana festivaalielokuvana. Mahdollista on kuitenkin myös, että elokuvan kansainvälinen lanseeraus on mennyt yhdellä tai useammalla tavalla niin pieleen, että sitä kauppaavan myyntiyhtiön työ vaikeutuu kohtuuttomasti. Mikäli elokuvalla oletetaan olevan niin paljon kaupallista potentiaalia, että se voidaan myydä teatterilevitykseen ulkomaille, sillä on ehdottomasti oltava myyntiyhtiö jo ennen ensimmäistä festivaaliesitystä, sanoo tanskalainen Tine Klint, joka hoidettuaan kymmenkunta vuotta elokuvien kansainvälistä myyntiä Nordisk Film International Salesissa (sittemmin kahden firman yhdistyttyä TrustNordisk) perusti viime vuonna oman yrityksen nimeltä Level K. Jos tähdätään ainoastaan televisio- ja DVD-levitykseen, myyjä voi tulla mukaan myöhemminkin, mutta silloin elokuva on saatava myyjän löydyttyä vielä jollekin suuremmalle festivaalille tai lanseeratta- 12 SES INFO

13 va erityisen huolellisesti jossain tärkeässä marketissa, kuten vaikkapa Berliinin, Cannesin tai Toronton elokuvamarketissa, American Film Marketissa tai jommassakummassa MIPTV:ssä, Klint jatkaa. Silläkin voi olla merkitystä, mihin aikaan vuodesta elokuva lanseerataan kansainvälisesti. Elokuvien ostajat liikkuvat kaikissa tärkeimmissä marketeissa, mutta hekin toimivat tietyn vuosibudjetin puitteissa, Klint toteaa. Joidenkin ostajien budjetti voi olla loppuvuodesta hyvin tiukka, ja silloin myyjän kannattaa harkita, pitäisikö joidenkin elokuvien esittely siirtää seuraavan vuoden alkupuolelle. Myynnin kannalta on olennaista, että kullekin elokuvalle luodaan oma festivaalistrategia. Elokuvan elämä on nykyään niin lyhyt, että ensimmäisen kuuden kuukauden aikana elokuvaa ei kannattaisi päästää minnekään muualle kuin suurille festivaaleille, mieluiten sellaisille, joiden yhteydessä on market, sanoo Camille Rousselet ranskalaisesta Wide Management -myyntiyhtiöstä. Tosin asiaa tulee harkita myös elokuvakohtaisesti: joku elokuva voi hukkua suurella festivaalilla muun tarjonnan sekaan ja saada enemmän huomiota jossain pienemmässä tapahtumassa esimerkiksi jonkin yksittäisen maan tärkeimmällä festivaalilla. Myynnin kannalta plussaa ovat myös erilaiset myynninedistämis- ja huomionherättämistempaukset, kuten Torontossa viime syksynä lanseerattu Nordisk Film & TV Fondin Nordic High Five -hanke. Tärkeintä on aina lähteä liikkeelle juuri kyseisen elokuvan vahvuuksista ja ominaisuuksista, pohtii Brigitte Suarez saksalaisesta Match Factory -yhtiöstä. Jos ohjaaja on tunnettu, pyritään suurimmille festivaaleille, jos taas kyseessä on ensimmäisen tai toisen pitkän elokuvan tekijä, paras paikka lanseeraukselle voi olla vaikkapa Premiers Plans -festivaali Ranskassa. Myös Suarezin mukaan tärkeää olisi, että myyntiyhtiön kanssa olisi sopimus jo ennen ensimmäistä festivaaliesitystä. Myöhempien festivaalien kohdalla ihannetilanne on se, että myyjä on ehtinyt tehdä kaupat paikallisen levittäjän kanssa, joka pystyy silloin lanseeraamaan elokuvan levityksen käyttäen festivaalin tuomaa julkisuutta hyväkseen. Etenkin eurooppalaisten art house -elokuvien esitykset pienten territorioiden festivaaleilla, vaikkapa Taiwanissa, voivat muussa tapauksessa tuhota kaikki myynnin mahdollisuudet, haukata liian suuren palan yleisöpotentiaalista, Suarez varoittaa. Suarez muistuttaa myös, ettei festivaaleja itseään kiinnosta elokuvan kohtalo levityksen näkökulmasta. Festivaaleja on ihan liikaa nykyään, jopa vuodessa, ja ne kilpailevat keskenään, mikä näkyy muun muassa siinä, että pienemmätkin festivaalit vaativat maansa ensi-iltaa. Se ei festivaaleja kiinnosta, edistääkö jonkin elokuvan valinta ohjelmistoon kyseisen elokuvan levitysmahdollisuuksia kyseisessä maassa. Suomi on yksi hankalista territorioista: olemme tehneet vuosia yhteistyötä niin Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin kuin Espoo Cinén kanssa, eikä toiminta ole yhtäkään kertaa johtanut siihen, että elokuvalle olisi löytynyt Suomesta levittäjä. Myyntiyhtiöt ja kansalliset instituutit Festivaaliesitykset voivat ääritapauksissa vahvistaa myynnin edellytyksiä tai tuhota ne kokonaan. Mutta mikä on totuus ääripäiden välissä? Kuinka suuri vaikutus festivaaliesityksillä yleensä on myyntimahdollisuuksiin? On suuri harhaluulo, että festivaaliesitykset olisivat tärkeitä myynnin kannalta tai toisivat elokuvalle jotain erityistä mainetta, täräyttää Michael Werner ruotsalaisesta NonStop Sales -yhtiöstä. Elokuvateatteriyleisöä ei kiinnosta, onko jokin elokuva ollut festivaaleilla menestys. Edes Cannes-voittaja ei välttämättä ole myyntimenestys, ja toisaalta hyvin myyvä elokuva ei välttämättä kiinnosta festivaaleja. Parhaimmillaankin festivaalien avulla voi saada elokuvalle vain hieman lisää huomiota mutta se ei riitä, jos sillä ei ole muutenkin kaupallista potentiaalia. Markkinat päättävät. Werner peräänkuuluttaakin sekä myyntiyhtiöille, Suomen elokuvasäätiön kaltaisille kulttuuriviennin tekijöille että tuottajille kriittistä realismia: Ostajilla ja festivaalivalitsijoilla on rajallisesti aikaa, eikä heille kannata tyrkyttää epäkiinnostavaa materiaalia, vaan ainoastaan parhaita paloja. Pitää tietää, millä elokuvalla on festivaali- tai kaupallista potentiaalia ja millä ei. Fakta on kuitenkin se, että jos vaikkapa Suomessa valmistuu 20 pitkää elokuvaa vuodessa, niistä todennäköisesti noin viisi on ns. festivaalielokuvia, viidellä on lisäksi kansainvälistä kaupallista potentiaalia ja kymmenen kannattaisi jättää kokonaan pelkästään kotimarkkinoille. Myyntistrategioista sopivat keskenään tuottaja ja myyntiyhtiö, mutta festivaalistrategioista sovitaan elokuvakohtaisesti kolmikannassa, jossa mukana on SES INFO 13

14 näiden lisäksi elokuvasäätiön kulttuurivienti. Myyntiyhtiöiden edustajien mukaan systeemi toimii ja dialogi elokuvasäätiön kanssa on avointa, selkeää ja jatkuvaa etenkin kun asioita hoitavat henkilöt tuntevat toisensa puolin ja toisin henkilökohtaisesti. Yksi myyntiyhtiöitä pohdituttava seikka on kuitenkin elokuvasäätiön kaltaisten kansallisten instituuttien käytäntö antaa elokuvia festivaaleille ilman esityskorvauksia. Kaikki festivaalit tietävät, että instituuteilta elokuvia saa ilmaiseksi. Myyntiyhtiöillä ei tällaiseen ole varaa. Esityskorvaus tuottaa myyntiyhtiölle pientä tuloa, ja samalla se karsii halukkaita festivaaleja. Meilläkin festivaaleja hoitaa yksi ainoa henkilö, joten työmäärä on valtava, toteaa Suarez. Klint toivoisi esityskorvauksista laajempaa keskustelua. Joskus instituuttien ja myyntiyhtiöiden eriävistä linjoista koituu ongelmia, jotka eivät ratkea, elleivät instituutit muuta toimintatapaansa. Mielestäni niiden kannattaisikin harkita esityskorvauskäytäntöön siirtymistä. Jos pieni elokuva saa vaikkapa festivaalilta muutaman satasen per festivaali, on siinä jo hieman lisää rahaa tekijöiden seuraavan elokuvan valmisteluun. Myyntiyhtiö promootiopartnerina Kaikki myyntiyhtiöt toivovat tuottajien ottavan heihin yhteyttä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa elokuvan valmisteluprosessia. Myyjä haluaa olla tuottajan partneri alusta asti, muotoilee Suarez. Me luemme mielellämme jo eri käsikirjoitusversioita ja katsomme varhaiset leikkausversiot, toteaa Rousselet. Sopimuksia solmimme harvoin vielä käsikirjoitusvaiheessa, mutta seuraamme elokuvan kehittelyä ja haluamme käydä tuottajan kanssa strategiakeskusteluja. Work in progress -vaiheessa voidaan jo tehdä myyntisopimus. Klint kehuu suomalaisten tuottajien kasvanutta ammattitaitoa toiminnassa myyntiyhtiöiden suuntaan. He ovat Klintin mukaan yleensä tarpeeksi ajoissa liikkeellä ja pitävät myyntiyhtiön hyvin ajan tasalla hankkeen edistymisestä. Kohderyhmän määrittelemisessä on hänen mukaansa toisinaan pientä skarppaamisen varaa. Tuottajan pitää tietää selkeästi, mikä elokuvan kohderyhmä on. Lisäksi on tärkeää muistaa, että myyjälle kannattaa olla rehellinen: ei pidä väittää elokuvaa sellaiseksi, millainen se ei ole. Joskus esimerkiksi nuorten- ja lastenelokuvien kohdalla koh- deryhmä tuntuu häilyvän, Klint huomauttaa ja lisää, että myyjän kannalta yksi vaikeimmista tuotteista on vuotiaille suunnattu elokuva. Jos tähtää kansainväliseen myyntiin, elokuva kannattaa suunnata selkeämmin lapsille, jolloin se kiinnostaa perhe-elokuvien levittäjiä. Myyntiyhtiön varhainen mukaantulo tarkoittaa myös lisäresursseja ja -osaamista elokuvan promootioon. Tarjoamme käyttöön näkemyksemme siitä, mikä festivaali on juuri kyseiselle elokuvalle paras lanseerauspaikka sekä pyrimme edistämään elokuvan pääsyä sinne, toteaa Suarez. Lisäksi osallistumme mielellämme elokuvan tekstitykseen ja promootioon, kuten esittelymateriaalien visuaalisen ilmeen kehittelyyn. Meille kyse on pitkälti siitä, että kun tulemme prosessiin jo varhaisessa vaiheessa mukaan, ymmärrämme paremmin mihin ohjaaja pyrkii ja Tuottajan pitää tietää selkeästi mikä elokuvan kohderyhmä on pyrimme samaan suuntaan. Myös Klint muistuttaa, että myyntiyhtiöillä on yleensä paljon viestintä- ja promootio-osaamista. Myyjä osaa yleensä käyttää festivaalien ja marketien tarjoamia mahdollisuuksia hyväkseen ja edistää elokuvan näkyvyyttä muun muassa Screenissä ja Varietyssa. Jos taas jokin elokuva esitellään vaikkapa Berliinin marketissa siten, ettei se ole festivaalin virallisessa ohjelmistossa, hyvin ostajat tunteva myyjä voi kohdistaa ennakkoviestinnän ja -markkinoinnin juuri oikeille ostajille juuri oikealla tavalla sen sijaan että lähettäisi kaikille yleistä, kohdistamatonta viestiä. Ostajat ovatkin Klintin mukaan nykyään usein hyvin erikoistuneita, esimerkiksi eri genreihin. Samoin myyntiterritorioita kannattaa ajatella tarkasti kunkin elokuvan mukaan. Jokaiselle elokuvalle kannattaa suunnitella oikeat kohdemaat; esimerkiksi seksiä, uskontoa tai huumeita käsitteleviä elokuvia ei kannata yrittää myydä Kiinaan, Klint havainnollistaa. Kannattaa luoda selkeä strategia, kuten tämä elokuva myydään ensisijaisesti Saksaan, Ranskaan ja Italiaan, toissijaisesti Japaniin ja Taiwaniin ja sitten mahdollisesti vielä Latinalaiseen Amerikkaan. Kun strategia on tehty, siihen kannattaa keskittyä suuntaamalla kaikki viestit kohdemaiden ostajille. Jos myyntiä tapahtuu muuallekin, se on sitten plussaa vaan. 14 SES INFO

15 Suomen elokuvasäätiön ständi European Film Marketissa Berliinissä 2010 Klint muistuttaa vielä, että jakelukanavien muutos on vaikuttanut myös kansainvälisen myynnin strategioihin. Nykyään enää harvoin ostetaan perinteiseen tyyliin kaikkia oikeuksia kaikkiin jakelukanaviin, vaan valitaan esimerkiksi vain tv-, DVD- tai VoDoikeudet. Joissakin maissa tv-oikeuksista saa sitä paitsi enemmän rahaa kuin teatterilevitysoikeuksista, Klint huomauttaa. Kannattaakin miettiä, onko ensisijainen päämäärä tienata rahaa, saada elokuva teatterilevitykseen vai saada elokuva mahdollisimman laajasti esille. Jälkimmäisen päämäärän saavuttamiseksi saattaa tulevaisuudessa muodostua parhaaksi kanavaksi VoD erityisesti sellaiset VoD-jakelijat, jotka keskittyvät tiettyyn alueeseen ja osaavat siis parhaiten markkinoida elokuvat kohderyhmälleen. Onko suomalaisella elokuvalla imagoa? Ostajan näkökulmasta suomalainen elokuva on vain yleisesti vieraskielinen elokuva. Myyntiyhtiöiden mukaan elokuvan myyntiin ei yleensä vaikuta sen alkuperämaa. Pääasia on, että elokuva on hyvä. Vielä vuotta sitten tilanne oli toisenlainen ja meiltä saatettiin kysyä esimerkiksi tanskalaisia elokuvia, muistaa Werner. Samaan aikaan meille oli suuri ongelma se, että ruotsalaiset elokuvat vertautuivat aina Ingmar Bergmaniin ja suomalaiset Aki Kaurismäkeen. Mielestäni tämä oli ongelma, jonka pohjoismaiset instituutit loivat itse: pitkään painotettiin vain näitä kahta ohjaajaa ja unohdettiin kaikki muut. Nykyään näin ei enää ole. Rousselet n mukaan suomalaiset elokuvat näyttäytyvät sekä myyjälle että ostajalle korkeintaan eurooppalaisina, eivät tarkemmin suomalaisina. Toisaalta meidän kokemukseemme vaikuttaa tietysti sekin, että me myymme Mika Kaurismäen elokuvia, jotka ovat todella erilaisia keskenään. Haarautuvan rakkauden talo ja Kolme viisasta miestä ovat ehkä imagoltaan pohjoismaisia, Brasiliaa käsittelevät musiikkidokumentit taas jotain ihan muuta. Myyjänä en käyttäisi referenssinä maata, koska ostajan näkökulmasta suomalainen elokuva on vain yleisesti vieraskielinen elokuva. Sen sijaan tunnetun ohjaajan, näyttelijän tai tuotantoyhtiön nimeä voi käyttää, toteaa Klint. Oma mielikuvani suomalaisesta elokuvasta on, että teillä tehdään paljon eeppistä SES INFO 15

16 draamaa ja historiallisia tarinoita mutta myös hyvällä tavalla hulluja, outoja ja omaperäisiä juttuja, kuten vaikkapa Iron Sky ja Rare Exports. Vaikka maalla ei yleensä ole väliä, niin yksittäisten elokuvien kohdalla suomalaisuus voi olla myyntivaltti, pohtii Suarez. Berliinin marketissa huomasimme, että edustamamme Aleksi Salmenperän Paha perhe vetoaa ihmisiin juuri siksi, että se on niin suomalainen ja vastaa sitä mielikuvaa, joka monilla Suomesta on; sen huumori ja henkilöhahmot koetaan aidosti suomalaisiksi. Tuoreet tekijät kiinnostavat Monella tuottajalla on jo vakiintunut suhde tiettyyn myyntiyhtiöön, mutta millaisista uusista tuotantoyhtiöistä, tekijöistä ja elokuvista eri myyjät ovat kiinnostuneita? NonStop Sales on myynyt viime vuosina Suomesta muun muassa Dome Karukosken Kiellettyä hedelmää ja Kaisa Rastimon Myrskyä. Vuonna 2010 NonStopin market-ständillä jo Berliinissä ja etenkin Cannesissa oli näyttävimmin esillä Maria Lindbergin 3D-elokuva Muumi ja punainen pyrstötähti. Match Factory taas edustaa Aki Kaurismäen koko tuotantoa ja Aleksi Salmenperän elokuvaa Paha perhe. Wide Management on tähän mennessä myynyt Mika Kaurismäen tuotantoa sekä Aku Louhimiehen Käskyä. Haluaisimme jatkossa kovasti tutustua uusiin tuottajiin ja ohjaajiin, sillä yksi mielenkiintomme kohde on sekä fiktio- että dokumenttiohjaajien ensimmäiset ja toiset pitkät elokuvat. Uskomme vahvaan sisältöön ja independent-tuotantoihin. Aina kiinnostavia ovat tietysti myös elokuvat, joilla voi päästä suurille festivaaleille, kertoo Camille Rousselet. Level K on kiinnostunut nousevista ohjaajista ja uusista tuotantoyhtiöistä, joiden uraa voi sitten seurata. Teen mielelläni pitkäjänteistä yhteistyötä samojen tekijöiden kanssa, sanoo Tine Klint. Nyt nousussa olevat uudet noir-elokuvat ovat todella mielenkiintoisia myynnin kannalta, samoin main stream -lastenelokuvat, erityisesti sellaiset, joissa on eläimiä ne ovat ihan hitti. Festivaaleja kiinnostavat, esimerkiksi Berliinin Generation-sarjaan valitut lastenelokuvat ovat sen sijaan yleensä liian taiteellisia myytäviksi. Satu Elo Michael Werner NonStop Salesin ständillä Cannesissa 16 SES INFO

17 Elokuvaa yli rajojen Suomalainen menestystarina lukuina Niko lentäjän poika Ohjaus Kari Juusonen ja Michael Hegner Tuotanto Petteri Pasanen / Anima Vitae oy ja Hannu Tuomainen / Cinemaker oy 22 Rahoittajatahoa 42 % Suomen osuus yhteistuotannosta, Tanska 20 %, Saksa 25 %, Irlanti 12 % Suomen elokuvasäätiön ennakkorahoitus ( ) Tuotannon toteutunut budjetti ( ) 23 % Suomalaisen rahoituksen osuus budjetista, yhteensä 1,6 miljoonaa euroa Suomessa kulutettu osuus budjetista ( ), yhteensä 170 % kotimaisesta sijoituksesta Elokuvateatterikatsojia Suomessa Elokuvakopiota levityksessä maailmanlaajuisesti Elokuvateatterikatsojia maailmanlaajuisesti, Ranskassa yli , Saksassa yli DVD ja tv-levitys yli 100 maassa Kansainväliset lipputulot (USD) 42 % Tuottajan osuus tuotoista, 70 vuoden ajan SES INFO 17

18 Havaintoja lyhytelokuvan festivaalimenestyksestä Nykyhetken lähtökohdat Suomalainen lyhytelokuva menestyy pienistä re sursseistaan huolimatta maailman festivaaliareenoilla hyvin. Elokuvasäätiön kulttuuriviennin piirissä olevat lyhytelokuvat ovat olleet näyttävästi esillä vuoden 2010 aikana monilla kansainvälisesti merkittävillä ulkomaisilla elokuvafestivaaleilla ja muissa elokuvien esityssarjoissa. Verrattuna vuoden 2009 vuosipuolikkaaseen kasvua elokuvan kulttuuriviennin volyymissä on tapahtunut nimenomaan lyhytja dokumenttielokuvan puolella. AVEKin ja säätiön menestyksekäs yhteistyö lyhyt- ja dokumenttielokuvan kulttuuriviennin puolesta on taannut yhä laajenevan kansainvälistymisen Suomessa marginaaliin jäävälle elokuvalle. Ulkomaisilla elokuvafestivaaleilla tavoitetut katsojamäärät ovat merkittävä lisä suomalaisen elokuvan vuosittaiseen katsojajoukkoon. Tänä vuonna aktiivisimmin ulkomaisilla festivaaleilla esitettyjä elokuvia ovat olleet Iris Olssonin ansiokas lyhyt dokumenttielokuva Between Dreams, Hamy Ramezanin useaan otteeseen palkittu novellielokuva Viikko ennen vappua, Eija-Liisa Ahtilan kokeellinen fiktioelokuva Missä on missä?, Kaisa Penttilän vauhdikas lyhytanimaatio Munaralli sekä Hannes Vartiaisen ja Pekka Veikkolaisen Hanasaari A. Menestysvuodesta on kertonut sekin, että maailman merkittävimmällä lyhytelokuvafestivaalilla, Clermont-Ferrandin kansainvälisellä lyhytelokuvafestivaalilla Ranskassa esitettiin alkuvuodesta ennätyksellisen monta suomalaista lyhytelokuvaa. Muista maailmanluokan festivaaleista erityisesti Sundance ja Berliini ovat viime vuosina esittäneet useita suomalaisia lyhytelokuvia ohjelmistonsa eri sarjoissa. Muuttuvassa formaattiviidakossa 35-millinen filmikopio on pitänyt toistaiseksi pintansa korkean profiilin festivaalien ykköskopiona. Muista formaateista digibeta on yhä yleismaailmallisesti hallitsevimpia esitysformaatteja, toisin kuin Digital Cinema Print, joka on lyhytelokuvan markkinoilla ollut toistaiseksi lähes näkymättömissä. Digitaalikopiota suositummaksi esitysformaatiksi ovatkin nousseet helppokäyttöiset Blu-ray -levyt. Tapaus Hanasaari A Viimeisen puolentoista vuoden aikana näkyvin suomalainen lyhytelokuva maailmalla on ollut Hannes Vartiaisen ja Pekka Veikkolaisen ohjaama, Helsingin vanhan hiilivoimalan tuhosta ja kaupunkikuvan euron palkintorahoilla saa lisäaikaa kehitellä seuraavia tuotantoja peruuttamattomasta muutoksesta kertova Hanasaari A (2009), joka sai tuoreeltaan Risto Jarva -palkinnon Tampereen elokuvajuhlilla maaliskuussa Jo Tampereen kansainväliseen kilpailuun pääsy oli nuorelle tekijäkaksikolle käänteentekevää, mutta euron arvoisen palkinnon ansiosta he saivat monta kuukautta lisäaikaa kehitellä seuraavia tuotantoja. Tampereen elokuvajuhlien menestyksestä huolimatta ei Hanasaari A:n kansainvälinen menestys tullut yhdessä yössä vaan ovet merkittäville elokuvafestivaaleille aukenivat hiljalleen kesän ja syksyn 2009 aikana. Viime syksyn kuluessa elokuva nähtiin mm. Draman lyhytelokuvafestivaalilla Kreikassa, Nordisk Panoramassa Reykjavikissa, Festival du Nouveau Cinema -festivaalilla Montrealissa, Lyypekin pohjoismaisen elokuvan festivaalilla sekä Lodzin Plus Ca- Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen 18 SES INFO

19 Erään hyönteisen tuho merimage -festivaalilla, joka painottaa valinnoissaan elokuvauksen taiteellisia ansioita. Vartiainen ja Veikkolainen ovat keränneet festivaalimatkoillaan paljon hyödyllisiä elokuva-alan kontakteja festivaalien avainhenkilöistä elokuvantekijöihin. Kaksikon mukaan on ollut palkitsevaa nähdä oma elokuva erilaisten yleisöjen kanssa. On hieno juttu, että elokuvasäätiö ja AVEK tukevat festivaalimatkoja. Sen jälkeen on aika paljon tekijöistä itsestään kiinni miten mahdollisuudet hyödyntää. Itse olemme olleet iloisesti yllättyneitä siitä, että elokuvalle on löytynyt yleisöä ja kysyntää pitkin maailmaa. Emme uskaltaneet odottaa mitään etukäteen. Festivaalikierros on ollut sarja iloisia yllätyksiä reilun vuoden ajalta, summaavat Vartiainen ja Veikkolainen. Clermont-Ferrandista Hong Kongiin Kuluneen puolentoista vuoden aikana Hanasaari A on esitetty lähes 50 ulkomaisella elokuvafestivaalilla. Festivaalilevityksen kannalta elokuvan vahvuus onkin ollut siinä, että se on muotonsa puolesta tullut valituksi niin dokumentti- ja animaatioelokuvafestivaaleille kuin myös kokeellisen elokuvan festivaaleille. Vuoden 2010 aikana Hanasaari A:n merkittävimmät esitysfoorumit ovat olleet Clermont-Ferrandin lyhytelokuvafestivaalit Ranskassa, Full Frame -dokumenttielokuvafestivaali Yhdysvalloissa sekä kansainvälisesti arvostettu Hong Kongin elokuvafestivaali, jossa elokuva voitti parhaan lyhytelokuvan Grand Prix - palkinnon. Kuluneen vuoden aikana kunniamainintoja on tullut myös Saksasta ja Espanjasta. Clermont- Ferrand jäi tekijöille mieleen yhtenä muistorikkaimmista festivaalimatkoista: Clermont-Ferrand on lyhytelokuvafestivaalina omaa luokkaansa. Ei varmaan ole toista festaria, joilla alkuiltapäivän kokeellisten elokuvien näytökset myyvät loppuun, kertovat Vartiainen ja Veikkolainen. Hanasaari A:n ohjaajat ovat laajentaneet elokuvan tuntemustaan katselemalla avarakatseisesti paljon myös muiden tekijöiden uusia elokuvia. Festivaalien aikataulujen salliessa kaksikko on esitellyt oman elokuvansa ennen jokaista näytöstä: On ollut hauskaa, kun ihmiset ovat tulleet juttusille näytösten jälkeen. Festivaaliklubit ja lentokentät ovat olleet paikkoja, joissa Hanasaari A:ta puolustaneet juryn jäsenet ovat kertoneet miksi pysti ei osunut kohdalle, tekijäduo naurahtaa. Ohjaajakaksikon uutukainen lyhytelokuva, Erään hyönteisen tuho, sai maailmanensi-iltansa Sodankylän elokuvajuhlilla kesäkuussa. Uuden elokuvan kysyntä ulkomaisille festivaaleille on alkanut vilkkaana jo varhain. Kiinnostusta on jo ollut. Se tosin päätettiin heti, että Hanasaaren kaltaista elokuvaa ei tehdä uudestaan vaan lähdetään muille urille. Otto Suuronen Suomen elokuvasäätiön lyhyt- ja dokumenttielokuvan kulttuuriviennin assistentti SES INFO 19

20 Näkökulma Norjasta: lyhytelokuvan muuttuvat markkinat Norjasta puhutaan usein yhtenä lyhytelokuvien levityksen edelläkävijämaana. Paraikaa läntinen naapurimme elää elokuvalevityksen murrosaikaa, kun muun muassa maan elokuvateatterit on muutettu kokonaan digitaalisiksi. Samaan aikaan myös kansainvälinen levitysympäristö elää ja kehittyy. Mitä kuuluu norjalaiselle lyhytelokuvalevitykselle kotona ja maailmalla? Norjan elokuvainstituutin lyhyt- ja dokumenttielokuvaan liittyvien kansainvälisten suhteiden päällikkö Toril Simonsenilla on pitkä kokemus lyhytelokuvien levityksestä sekä festivaaliesitysten että kansainvälisen myynnin näkökulmasta. Norjan elokuvainstituutti toimii myös kansainvälisenä myyjänä noin prosentille niistä lyhytelokuvista, joiden festivaalilevitystä hoidamme, Simonsen kertoi toukokuussa Cannesissa. Vain muutamalla lyhytelokuvalla on erillinen myyntiyhtiö, joten valtaosa lopuista on puhtaasti festivaalielokuvia. Simonsenin mukaan tärkeintä on miettiä yhdessä tuottajan kanssa etukäteen, mihin milläkin elokuvalla pyritään. Kaikkea ei voi saada yhtä aikaa. Jos tuottaja haluaa elokuvan esimerkiksi Oscar-ehdokkaaksi, sen myyntiä televisioon ja nettiin täytyy viivästyttää. Moni tuottaja myös haluaisi elokuvansa mahdollisimman monelle festivaalille, vaikka tosiasia on, että myynnin edistämisen näkökulmasta ratkaisevaa on festivaalien laatu eikä määrä. Simonsen ehdottaakin tuottajalle yleensä strategiaa, jossa ensimmäinen puoli vuotta pyritään saamaan elokuva ainoastaan suurille festivaaleille. Moni festivaali on meille niin kutsuttu toisen vuoden festivaali, jolle osallistumista ei edes harkita elokuvan elinkaaren alussa. Digitalisoinnista potkua kotimaan levitykseen Norjassa lyhytelokuvia esitettiin aivan viime vuosiin asti elokuvateattereissa alkukuvina. Tällä hetkellä eletään kuitenkin murroskautta. Uudet lyhytelokuvat ovat osoittautuneet liian pitkiksi, elokuvateatterit eivät enää halua niitä alkukuviksi. Vielä pitemmät novellielokuvat eivät meinaa päästä edes festivaaleille, Simonsen toteaa. Tällä hetkellä lyhytelokuvien kotimaan levitys tapahtuu suurimmaksi osaksi verkkoon perustetun arkistopalvelun kautta, jota käyttävät lähinnä koulut ja kirjastot. Palvelua voi käyttää joko vuosimaksulla tai valitsemalla listoilta halutut elokuvat ja maksamalla niiden katselusta erikseen. Tätä kautta tilattuja elokuvia katsellaan yleensä pienissä digitaalisissa teattereissa tai television näytöltä. Tilanne saattaa kuitenkin jälleen muuttua Norjan elokuvateatteriverkoston siirtyessä kokonaan digitaaliseen aikaan. Yritämme saada tästä tilanteesta irti hyötyä lyhytelokuville, Simonsen sanoo. Pilottiprojekti on jo käynnistetty Oslossa. Parina viime vuonna oslolaisessa art house -teatterissa on esitetty kerran kuussa lyhytelokuvia 35 mm -kopioina, omana minuutin mittaisena koosteenaan, johon yleisöllä on ollut ilmainen sisäänpääsy. Nyt muutama viikko ennen Cannesia nämä esitykset siirrettiin digitaaliseen multiplexiin, Simonsen kertoo. Tapahtuma sai paljon mediajulkisuutta ja vahvisti uskoamme siihen, että tällaisen esitysmalli toimii ainakin suurissa kaupungeissa kiinnostunutta yleisöä löytyy. Pohjoismaista yhteistyötä Short Film Cornerissa Pohjoismaiset elokuvainstituutit tekevät paljon yhteistyötä, niin myös lyhytelokuvien saralla. Cannesissa ajankohtainen yhteinen hanke oli osallistuminen Cannesin Short Film Corneriin, jossa pohjoismaiset lyhytelokuvat esiteltiin yhtenä kokonaisuutena. On hyvä idea olla esillä yhteisen pohjoismaiset lyhytelokuvat -otsikon alla, sillä se toimii tiettynä laadun takeena; meillä on hyvä maine, Simonsen pohtii. Myös Short Film Cornerin järjestäjiä tämä miellyttää, sillä he pyrkivät kehittämään tapahtumaa 20 SES INFO