SAK:n verolinjaukset

Transkriptio

1 SAK:n verolinjaukset

2 Joulukuu 2014 Lisätiedot: Helena Pentti Minna Tanska puhelin puhelin Tilaukset: SAK puhelin

3 SAK:n verolinjaukset SISÄLLYS 1. TIIVISTELMÄ VEROASTE JA TULOEROJEN KEHITYS TYÖN VEROTUS YRITYS- JA OSINKOVEROTUS VARALLISUUDEN VEROTUS KULUTUSVEROTUS MUITA VEROJA HARMAA TALOUS VEROVUOTO JA VEROPARATIISIT KURIIN YHTEENVETO EHDOTUKSISTA LÄHTEET LIITTEET Verokertymät Suomessa Keskeisimmät vähennykset valtion- ja kunnallisverotuksessa Työnantajan ja työntekijän sosiaalivakuutusmaksut Valtion tuloveroasteikko, arvonlisäverokannat ja pääomatulojen verokannat Verohallinnon ehdotuksia lainsäädännön kehittämiseksi... 43

4 2 SAK:n verolinjaukset TIIVISTELMÄ Suomen verojärjestelmään on kuluneella vaalikaudella tehty useita muutoksia. Valmisteveroja korottamalla verotuksen painopistettä on siirretty haittaverojen suuntaan. Arvonlisäverokantoja on korotettu yhdellä prosenttiyksiköllä. Yhteisöveroa on alennettu huomattavasti, ja alennusta on rahoitettu vain osittain osinkoverotusta kiristämällä. Tulonjakotavoitteita on toteutettu keventämällä pienituloisten ja kiristämällä suurituloisten ansiotuloverotusta. Myös perintö- ja lahjaverotusta on kiristetty. Keskeinen peruste muutoksille on ollut fiskaalinen, eli verotulojen keruu. Useiden muutosten tavoitteena on myös kulutuskäyttäytymisen ohjaaminen ympäristö- tai terveyshaittojen vähentämiseksi. Perusteena muutoksille on ollut myös investointien ja talouskasvun vauhdittaminen, työllisyyden ja kilpailukyvyn parantaminen sekä harmaan talouden torjunta. Tässä puheenvuorossa linjataan, kuinka verojärjestelmää tulisi kehittää vaalikaudelle Verojärjestelmän tulisi olla neutraali, oikeudenmukainen, ennustettava ja hallinnollisesti tehokas. Neutraali verotus ei vaikuta verovelvollisen päätöksentekoon eikä ohjaa verovelvollisen valintoja. Neutraali verotus myös vähentää verosuunnittelun tarvetta. Hyvinvointipalvelujen ja sosiaaliturvan rahoitus on turvattava väestön ikääntymisestä ja julkisen talouden kestävyysvajeesta huolimatta. Kasvun edistäminen ei vaadi epäoikeudenmukaista veropolitiikkaa. Lähtökohtana on jatkossakin oltava progressiivinen verotus sekä ansio- että pääomatuloverotuksessa: se, jolla on suurempi kyky maksaa veroja, maksaa suhteessa enemmän veroja kuin se, jolla on vähäisempi veronmaksukyky. Suuriin verotuksen kevennyksiin ei ole mahdollisuutta, jos talouskehitys jatkuu heikkona. Pieni- ja keskituloisten työtulojen verotusta ei tulisi kiristää. Lisää verotuloja saadaan varallisuus- ja haittaveroja korottamalla sekä harmaata taloutta torjumalla. SAK:n verotavoitteiden kärjet ilman harmaan talouden torjuntaan liittyviä ehdotuksia: Vältetään työllisyyssyistä ansiotulojen verotuksen yleistä kiristämistä erityisesti pieni- ja keskituloisilla. Tehdään inflaatiotarkistus vuosittain. Muutetaan valtion tuloveroasteikon määräaikainen ylin tuloluokka pysyväksi (nyt voimassa vuoteen 2018). Kompensoidaan välillisen verotuksen mahdolliset korotukset keventämällä pienipalkkaisten tuloverotusta. Jatketaan asuntolainojen korkovähennysoikeuden supistamista yhdellä vuodella. Vuonna 2019 olisi 45 prosenttia koroista vähennyskelpoisia. Lisätään pääomatulojen verotuksen progressiivisuutta. Suurten pääomatulojen verotuksen tulee olla samalla tasolla suurten ansiotulojen verotuksen kanssa.

5 SAK:n verolinjaukset Kehitetään yritys- ja osinkoverotusta selkeämmäksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Laajennetaan kiinteistöveropohjaa. Kiinteistövero ohjaa maan käyttöä tuottavampaan suuntaan. Kehitetään asumiseen kohdistuvaan kiinteistöverotukseen Suomelle sopiva huojennusjärjestelmä, joka ottaa huomioon pienituloiset. Otetaan käyttöön mahdollisuus kerryttää verovelkaa, jolloin kiinteistövero tulisi maksettavaksi vasta kiinteistön luovutuksen yhteydessä. Laajennetaan perintö- ja lahjaverotuksen veropohjaa. Laajennetaan makeisveron pohjaa. Palvelualojen työllistämismahdollisuuksien lisäämiseksi siirretään energiaintensiiviset ja kansainvälisesti kilpaillut palvelualat (esim. hiihtokeskukset) alempaan sähköveroluokkaan. Arvio esitysten vaikutuksesta verotuottoihin SAK:n veroesitysten arvioidaan lisäävän verotuloja noin 300 miljoonaa euroa (ilman harmaata taloutta). Alla on karkea arvio esitysten tuottovaikutuksesta. Veroesitykset Valtion tuloveroasteikon määräaikainen tuloluokka pysyväksi Asuntolainojen korkovähennysoikeuden supistamista jatketaan yhdellä vuodella Yritys- ja osinkoverotusta kehitetään selkeämmäksi. Pääomatulojen verotuksen progressiivisuutta lisätään. Kiinteistöveropohjaa laajennetaan. Kiinteistöverotuksen huojennusjärjestelmä otetaan käyttöön Perintö- ja lahjaverotuksen veropohjaa laajennetaan Makeisveron pohjaa laajennetaan. Energiaintensiiviset palvelualat alempaan sähköveroluokkaan Yhteensä Arvio tuottovaikutuksesta vuodessa (milj. euroa)

6 4 SAK:n verolinjaukset VEROASTE JA TULOEROJEN KEHITYS Veroaste kuvaa verojen ja veronluoteisten maksujen (lakisääteisten sosiaalivakuutusmaksujen) suhdetta bruttokansantuotteeseen. Suomessa veroaste nousi 2000-luvulle asti ja aleni 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Sen jälkeen veroaste kääntyi heikon taloustilanteen seurauksena nousuun. Vaalikauden alkaessa vuonna 2011 veroaste oli 42,1 prosenttia, ja vaalikauden vuonna 2015 päättyessä se on valtiovarainministeriön ennusteen mukaan 44,3 prosenttia (kuvio 1). KUVIO 1. Veroaste * Lähde: Kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus Verotuksella on kerättävä riittävät tulot julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Veropolitiikan tärkeänä tavoitteena tulee olla myös tuloerojen tasaaminen. Varallisuus kasautuu Ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty on tutkinut tuloerojen kehitystä useiden maiden verotietojen perusteella. Pikettyn mukaan pääomien tuotto kasvaa nykyisin nopeammin kuin kansantalous ja palkkatulot. Länsimaiset yhteiskunnat ovat kierteessä, jossa varallisuus kasautuu. Vuodesta 1914 lähtien tuloerot pienenivät 1970-luvulle saakka, jonka jälkeen ne ovat kasvaneet. Pääomien vapauttamisesta hyötynyt eliitti siirtää varojaan veroparatiiseihin eikä epäröi puolustaa asemiaan. Nämä vapaamatkustajat eivät halua osallistua hyvinvointivaltioiden rahoittamiseen. Yritysten ja pääomien pakeneminen veroparatiiseihin uhkaa hyvinvointivaltion olemassaoloa. Eläkkeet, terveydenhuolto, koulutus ja sosiaaliturva ovat vaarassa, kun veropohja kaventuu.

7 SAK:n verolinjaukset Thomas Piketty kannattaa progressiivista verotusta ja ehdottaa, että Eurooppaan säädetään progressiivinen varallisuusvero. Veroparatiisit pitäisi panna kuriin, varallisuustiedot saada julkisiksi ja veroparatiiseja painostaa esimerkiksi säätämällä niiden vientituotteille korkea vero. Thomas Pikettyn kirja Capital in the Twenty-First Century on herättänyt paljon keskustelua. Oliko 1900-luku vain poikkeustila, jonka jälkeen taas varallisuus keskittyy sukudynastioille ja palaamme 1800-luvulla vallinneeseen tilaan, jossa pieni perinnöillä ja koroilla elävä eliitti hallitsee? Varallisuus on kasautunut erityisesti Yhdysvalloissa. Pikettyn mukaan amerikkalainen unelma on tullut todeksi Pohjoismaissa, joissa voi menestyä vanhempien varallisuudesta riippumatta. Tuloerojen kehitys Suomessa Suomessa vuonna 1993 toteutettu yritys- ja pääomatuloverojen uudistus edisti varallisuuden keskittymistä. Tilastokeskuksen mukaan verotuksen tuloeroja tasaava vaikutus heikkeni lähes yhtäjaksoisesti 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoleen väliin saakka. Tämän jälkeen verotuksen tasaava vaikutus pysyi pitkään ennallaan. Vuonna 2012 verotuksen tasaava vaikutus hieman kasvoi. Kuviosta 2 näkyy välittömien verojen, veronluontoisten maksujen (maksetut tulonsiirrot) ja saatujen tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus vuosina KUVIO 2. Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus Lähde Tulonjaon kokonaistilasto 2012, Tilastokeskus

8 6 SAK:n verolinjaukset Suomessa tuloerot kasvoivat 1990-luvun lopulla. Sen jälkeen tuloerojen muutokset ovat olleet maltillisempia ja osin suhdanneluonteisia. Vuonna 2012 Gini-kerroin oli likimain samalla tasolla kuin kymmenen vuotta sitten (kuvio 3). KUVIO 3. Tuloerojen kehitys , Gini-indeksi (%) Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto 2012, Tilastokeskus Gini-kerroin saa arvon 0, jos kaikki saavat saman verran tuloja, ja arvon 100, jos yksi tulonsaaja saa kaikki tulot. Mitä pienempi Gini-kerroin on, sitä pienemmät ovat tuloerot. Tulonjakoselvityksistä Talousarvioesityksiin sisältyvien muutosten vaikutukset tulonjakoon tulee selvittää vuosittain. Vero- ja muuta budjettipolitiikkaa arvioitaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että kokonaisuus ratkaisee, eikä kaikkien veromuutosten ensisijaisen tarkastelukulma tule olla tulonjaollinen. Veromuutoksilla voidaan edistää myös muita tavoitteita kuin tulonjaon tasaisuutta esimerkiksi työllisyyttä tai ympäristönsuojelua. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen VATT:n tekemät selvitykset muutosten tulonjakovaikutuksista jäävät puutteellisiksi, koska Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen pohjana olevat tiedot eivät ole riittäviä. Tilastokeskuksella pitäisi olla resursseja kehittää kulutustutkimusta, jotta se antaisi nykyistä enemmän tietoja euromääräisten tietojen lisäksi myös yksikkömääristä. Tavoite Selvitetään vuosittain talousarvioesityksiin sisältyvien välittömien ja välillisten verojen sekä sosiaalietuuksien muutosten yhteisvaikutukset kotitalouksien tulonjakoon. Kehitetään tulonjakoselvitysten tietopohjaa.

9 SAK:n verolinjaukset TYÖN VEROTUS Veropolitiikan yhtenä tärkeänä tavoitteena myös jatkossa tulee olla tuloerojen tasaaminen. Keinona on muun muassa verotuksen progressiivisuuden järkevä lisääminen. Valtion tuloveroasteikon määräaikainen ylin tuloluokka eli niin sanottu solidaarisuusvero, joka kehyspäätöksen mukaan on voimassa vuoteen 2018, tulee muuttaa pysyväksi. Työllisyyssyistä erityisesti pieni- ja keskituloisten ansiotulojen verotuksen kiristämistä tulee kuitenkin välttää. Sen sijaan pääomatulojen verotuksen progressiivisuutta voidaan edelleen lisätä. Työvoimakustannusten veroaste Suomessa työn verotus ei EU 21-maita verrattaessa ole poikkeuksellisen kireää. Perheettömän keskituloisen palkansaajan työvoimakustannusten veroaste eli verojen ja maksujen osuus työvoimakustannuksista oli vuonna 2013 jonkin verran EU 21 -maiden keskitason yläpuolella (kuvio 4). KUVIO 4. Perheettömän keskituloisen palkansaajan työvoimakustannusten veroaste vuonna 2013 (verojen ja maksujen prosenttiosuus työvoimakustannuksista) Belgia Saksa Itävalta Unkari Ranska Italia Suomi Ruotsi Tsekki Slovenia OECD-EU 21 Kreikka Portugali Slovakia Espanja Viro Tanska Luxembourg Alankomaat Puola Iso-Britannia Irlanti 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 Hyvätuloisen palkansaajan työvoimakustannusten veroaste oli vuonna 2013 hieman yli EU 21 -maiden keskitason (kuvio 5).

10 8 SAK:n verolinjaukset KUVIO 5. Perheettömän hyvätuloisen (tulot 167 % keskitulosta) palkansaajan työvoimakustannusten veroaste 2013 (verojen ja maksujen prosenttiosuus työvoimakustannuksista) Belgia Ranska Italia Itävalta Saksa Ruotsi Kreikka Unkari Suomi Portugali OECD-EU 21 Slovenia Tsekki Tanska Espanja Luxembourg Slovakia Alankomaat Viro Irlanti Iso-Britannia Puola 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 Lähde: OECD, Taxing Wages 2014 Ansio- ja työtulovähennykset Työllisyyden paraneminen laajentaa veropohjaa ja supistaa julkisen talouden kestävyysvajetta. Työhön osallistumiseen vaikuttavat muun muassa opiskeluajat, työttömyysjaksot, vanhempainvapaat ja eläkkeelle siirtyminen. Kannustimia työhön osallistumiseen arvioidaan tarkastelemalla, kuinka paljon työhön osallistumisesta tai lisätyöstä jää käteen tuloja, kun otetaan huomioon, että verot ja kunnalliset palvelumaksut nousevat ja tulosidonnaiset etuudet pienenevät tulojen kasvaessa. Mitä vähemmän kotitaloudelle jää työtulon lisäyksestä, sitä pienempi on kannustin työhön osallistumiseen. Tutkimusten mukaan työnteon taloudellisissa kannustimissa on ongelmia pienituloisilla palkansaajilla ja erityisesti yksinhuoltajilla. Kannustimia työntekoon on lisätty pieni- ja keskituloisten palkansaajien kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksellä ja valtion tuloverosta tehtävällä työtulovähennyksellä. Suomessa pienituloisten palkansaajan työvoimakustannusten verotus on hieman alle EU 21 -maiden keskitason (kuvio 6).

11 SAK:n verolinjaukset KUVIO 6. Perheettömän pienituloisen (tulot 67 % keskitulosta) palkansaajan työvoimakustannusten veroaste 2013 (verojen ja maksujen prosenttiosuus työvoimakustannuksista) Belgia Unkari Ranska Saksa Italia Itävalta Ruotsi Tsekki Viro Slovenia Slovakia OECD-EU 21 Suomi Espanja Kreikka Tanska Portugali Puola Alankomaat Luxembourg Iso-Britannia Irlanti 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 Lähde: OECD, Taxing Wages 2014 Suomessa pienituloisten työn verotusta on alennettu matalapalkkaisen työn kannattavuuden parantamiseksi. Työ ei kuitenkaan kannata, jos työmatkat ja asuminen maksavat liikaa. Erityisesti pääkaupunkiseudun korkeat asumisen kustannukset aiheuttavat työttömyysloukkuja ja jarruttavat koko maan työvoiman liikkuvuutta ja työllisyyttä. Tonttien tarjontaan ja kaavoitukseen vaikuttamalla voidaan parantaa työllisyyttä. Myös työmatkakustannukset vaikuttavat työn kannattavuuteen. Useissa maissa on käytössä erilaisia työtuloihin sidottuja vähennyksiä, joiden tarkoituksena on parantaa työnteon kannustavuutta. Suomessa valtion tuloverosta tehtävä työtulovähennys otettiin käyttöön vuonna 2006 nimellä valtionverotuksen ansiotulovähennys. Vähennyksen nimi muutettiin vuonna 2009 työtulovähennykseksi. Vähennystä on viime vuosina kasvatettu muun muassa inflaatiotarkistuksen ulottamiseksi myös pienituloisiin. Vuoden 2015 verotuksessa työtulovähennyksen enimmäismäärä esitetään nostettavaksi euroon.

12 10 SAK:n verolinjaukset KUVIO 7. Työtulovähennys 2014 ja 2015 HE Vähennys verosta, euroa Puhdas ansiotulo, euroa/vuosi HE Kunnallisverotuksen ansiotulovähennys otettiin Suomessa käyttöön vuonna Vähennystä kasvatettiin vuoteen 2006 asti, jonka jälkeen sitä pienennettiin vuonna 2007 ja vielä kerran kasvatettiin vuonna Tämän jälkeen vähennys on pysynyt samantasoisena (enimmäismäärä euroa). Kunnallisverotuksen ansiotulovähennys tehdään tuloista. Ansiotulovähennyksestä aiheutuvaa verotulojen menetystä on kompensoitu kunnille. Vaikka kunnilla on vain yksi suhteellinen tuloveroprosentti, vähennysten johdosta kunnallisverotus on progressiivista eli kunnallisveron osuus nousee tulojen kasvaessa. Kunnallisverotuksen progressiivisuuteen vaikuttaa erityisesti ansiotulovähennys. Pienituloisilla myös perusvähennys alentaa kunnallisveroa. Ansiotulovähennys ja perusvähennys kaventavat huomattavasti kuntien veropohjaa. Toisaalta kuntien valtionosuudet ovat kasvaneet, kun verovähennysten korotuksia on kompensoitu kunnille. Kunnallisverotuksen vähennysten johdosta kuntien keskimääräisen nimellisen ja todellisen tuloveroprosentin ero on noin viisi prosenttiyksikköä. Vaikka nimellinen kunnallisveroprosentti on viime vuosina noussut, maksuunpannun kunnallisveron osuus ansiotuloista on pysynyt lähes ennallaan. Kunnallisveroprosentti ei siis kerro todellista veroprosenttia. Lapsivähennys Lapsilisien 110 miljoonan euron leikkauksen lieventämiseksi hallitus esittää siirtymäajaksi vuosille lapsivähennystä, joka on suuruudeltaan 70 miljoonaa euroa. Vähennys on 50 euroa kustakin huollettavasta alaikäisestä lapsesta, kuitenkin enintään neljästä lapsesta. Yksinhuoltaja saa vähennyksen kaksinkertaisena. Tuki kohdistuu pieni- ja keskituloisiin: vähennys pienenee puhtaan ansio- ja pääomatulon yhteismäärän ylittäessä euroa.

13 SAK:n verolinjaukset Näillä toimenpiteillä on sukupuolivaikutuksia. Lapsilisien leikkaus kohdistuu naisiin, koska lapsilisät maksetaan yleensä äideille. Sen sijaan lapsivähennyksen saavat kaikki lasten huoltajat. Määräaikainen lapsivähennys monimutkaistaa verotusta. Lisäksi vähennystä ei voi saada, jos henkilön tulot jäävät alle verotettavan tulon alarajan. Nykyisen kehysmenettelyn ongelmana on, että kehystä voidaan kiertää esittämällä menonlisäyksen sijasta veronkevennystä. Uusia verotukia esitettäessä pitäisikin aina selvittää, onko verotuen käyttämiseen olemassa selviä veropoliittisia perusteita. Verotukia ei yleensä voida kohdentaa yhtä tarkasti kuin suoria tukia, mikä heikentää tukien vaikuttavuutta. On hyvä, että pieni- ja keskituloisten perheiden lapsilisäleikkausta kompensoidaan siirtymäkauden ajan. Yksinkertaisinta olisi ollut perua osa lapsilisän leikkauksesta. Käytännössä verotukien lisääminenkin on rahoitettava joko lisävelkaa ottamalla, veroja korottamalla tai lisäleikkauksella. Kehysmenettelyä pitäisi muuttaa sitovammaksi tulopuolelta. SAK:n mielestä lapsivähennyksen sijasta työtulovähennykseen tulisi lisätä lapsikorotus. Työmatkavähennys Työmatkavähennys asunnon ja työpaikan välisistä matkoista on 600 euroa (750 euroa vuonna 2015) ylittävältä osalta enintään euroa. Vuonna 2012 matkakuluja vähennettiin verotuksessa yhteensä 1,5 miljardia euroa. Vähennys tehdään tuloista, joten vähennyksestä saatava hyöty riippuu henkilön rajaveroasteesta (lisäveroprosentista). SAK on vaatinut matkakuluvähennyksen omavastuuosuuden pienentämistä sekä matkakuluvähennyksen muuttamista verosta tehtäväksi vähennykseksi. Työssäkäynnistä aiheutuvat kulut on voitava vähentää verotuksessa. Työmatkavähennyksellä helpotetaan työvoiman alueellista liikkuvuutta. Asunnon ja työpaikan väliset matkakulut tulee voida vähentää todellisten matkakulujen perusteella ansiotuloista maksettavista veroista. Hallitus on päättänyt käynnistää valmistelun työmatkavähennyksen rakenteen uudistamiseksi siten, että vähennys perustuisi asunnon ja työpaikan väliseen etäisyyteen. Lisäksi rakenteen uudistamisen yhteydessä vähennyksen määrää supistettaisiin edelleen. SAK lähtee siitä, että työssäkäynnistä aiheutuvat kulut on voitava vähentää verotuksessa. Etäisyyteen perustuva matkavähennys kasvattaisi entisestään eroa todellisten matkakustannusten ja vähennyksestä saatavan hyödyn välillä, jos vähennystä samalla supistettaisiin. SAK pitää sinänsä hyvänä järjestelmän yksinkertaistamista. Kilometrimallin hyväksyttävyys edellyttäisi kuitenkin, että samalla työmatkavähennyksen määrää voitaisiin selvästi kasvattaa. Etäisyyteen perustuvaa matkavähennystä on selvitetty Verohallinnossa esimerkiksi vuonna Silloin esitetyistä kilometrimalleista olisivat hyötyneet eniten pääkaupunkiseudulla julkisen liikenteen käyttäjät. Menettäjiä olisivat olleet erityisesti

14 12 SAK:n verolinjaukset muualla Suomessa ne, jotka ovat saaneet vähentää asunnon ja työpaikan väliset matkakulut oman auton käytön mukaan laskettuna. SAK kannattaa ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja työmatkaliikenteessä. Työmatkat olisi hyvä tehdä julkisilla kulkuvälineillä. Tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista, esimerkiksi jos liikenneyhteyksiä ei ole tai jos henkilön pitää kuljettaa mukanaan painavia työtarvikkeita. Kestävän liikkumisen muotoja voidaan muuttaa houkuttelevammiksi vaihtoehdoiksi taloudellisilla ohjauskeinoilla. Esimerkiksi Ruotsissa työnantajan ilmaiseksi tarjoama pysäköintipaikka on veronalainen pysäköintietu, josta maksetaan veroa käytön mukaan. Verosta on vapautettu ne työntekijät, jotka käyttävät autoa työtarkoituksiin vähintään 160 päivää ja joilla kertyy työajoa vähintään kilometriä vuodessa. Asumisen verotuksesta Omistus- ja vuokra-asumisen verokohtelun suuri ero kannustaa omistusasunnon hankkimiseen. Omistusasumisen tuki kohdistuu pääosin hyvätuloisille. Omistusasumisen suosiminen verojärjestelmässä vähentää työvoiman alueellista liikkuvuutta ja aiheuttaa työttömyyttä, koska omistusasumiseen liittyy vuokra-asumista korkeammat muuttokustannukset. Lisäksi verotuet nostavat asuntojen hintoja ja lisäävät velkaantumista. Verotuet eivät yleensä ota huomioon tuen tarvetta. Asumisen verotusta olisi syytä uudistaa omistus- ja vuokra-asumisen verokohtelun lähentämiseksi. Asuntolainojen korkovähennysoikeus on ollut yksi suurimmista omistusasumisen verotuista. Korkovähennystä on supistettu vuodesta 2012 alkaen omistus- ja vuokra-asumisen verokohtelun yhdenmukaistamiseksi. Vuoden 2018 verotuksessa 50 prosenttia asuntolainan korkomenoista on enää vähennyskelpoisia. Alhaisilla asuntolainan koroilla korkovähennysprosentin pienentämisen vaikutus korkomenoihin on vähäinen. Asuntolainojen korkovähennysoikeuden supistamista on syytä jatkaa nyt matalien korkojen aikana. Suomessa asunnon myynnistä saatuja luovutusvoittoja ei veroteta, jos omistaja on käyttänyt asuntoa omana tai perheensä vakituisena asuntona yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta. Valtiovarainministeriön verotyöryhmän raportissa tarkastellaan mahdollisuutta omistus- ja vuokra-asumisen verokohtelun yhtenäistämiseen joko vapauttamalla vuokra-asunnot luovutusvoittoverotuksesta tai ulottamalla luovutusvoittoverotus myös omistusasuntoihin. Omistusasunnot on jätetty luovutusvoittoverotuksen ulkopuolelle, koska verotus aiheuttaisi niin sanotun lukitusvaikutuksen: varallisuuden pitäminen myymisen sijaan suojaa arvonnousuun liittyvältä verolta. Ruotsissa lukitusvaikutusta on pienennetty sallimalla veron maksamisen lykkääminen eli vero maksetaan vain siltä osin kun tuloa ei käytetä uuden asunnon ostamiseen. Omistusasunnon luovutusverotus on saattanut vaikuttaa niin sanottujen ikuisten asuntolainojen suosioon. Ruotsissa asuntolainoja ei juuri lyhennetä, vaan maksetaan vain korkoja. Asuntolainat ovatkin Ruotsissa kasvaneet voimakkaasti,

15 SAK:n verolinjaukset mikä johtuu myös asuntojen hintojen noususta. Asuntojen hintoja Ruotsissa on nostanut mm. kiinteistöveron poistaminen. Nyt Ruotsissakin keskustellaan asuntolainojen pakollisesta lyhentämisestä. Omistusasunnon luovutusvoittoverotuksen toteuttaminen vaatisi perusteellista keskustelua asiasta. Omistusasunnon luovutusvoittoverotus saattaisi entisestään vaikeuttaa työvoiman alueellista liikkumista. Omistusasumisen ja vuokra-asumisen verokohtelua voidaan lähentää myös keventämällä vuokra-asumisen verotusta esimerkiksi vapauttamalla vuokranantajan vuokratulo pääomatuloverosta. Verotuksen kehittämistyöryhmän mukaan vuokratulon vapauttaminen pääomatuloverosta johtaisi pitkällä aikavälillä vuokratason laskuun. Uudistuksen ongelmana on, että siitä hyötyisivät lyhyellä aikavälillä nykyiset vuokranantajat. Lisäksi uudistus keventäisi asumisen verokohtelua suhteessa muiden sijoituskohteiden verotukseen. Vuokratulon vapauttaminen pääomatuloveroista on ongelmallista myös sen tulonjakovaikutusten johdosta. Varainsiirtoverotus heikentää alueellista liikkuvuutta työmarkkinoilla, koska se lisää muuttokustannuksia. Työllisyyssyistä varainsiirtoveron alentaminen olisikin perusteltua, mutta koska varainsiirtoveron tuotto on suuri (yli puoli miljardia euroa), korvaavien tulojen kerääminen muilla veroilla on vaikeaa. Kotitalousvähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö. Kotitalousvähennys ei ole nimestään huolimatta kotitalouskohtainen, vaan henkilökohtainen vähennys. Verovelvollinen saa osittain vähentää veroista kotona teetetyn työn kustannukset. Vähennyksestä valtaosa käytetään remontteihin. Kotitalousvähennyksen tasoa korottamalla voidaan tukea työllisyyttä rakennusalan suhdannevaihteluissa. Lisäksi kotitalousvähennyksellä torjutaan harmaata taloutta. Verovapaat matkustamis- ja majoittumiskustannusten korvaukset työskenneltäessä säännöllisesti useammassa työnantajan toimipaikassa Työntekijöiden työtehtäviin kuuluu tänä päivänä yhä enenevässä määrin työskentely säännöllisesti työnantajansa useassa eri toimipaikassa. Tällaisessa tilanteessa työntekijän veronalaista tuloa ei ole työnantajan hänelle maksama matkustamiskustannusten eikä kohtuullisten majoittumiskustannusten korvaus matkasta, jonka työntekijä työtehtäviensä hoitamiseksi tekee niin sanottuun toissijaiseen työpaikkaansa. Tuloverolain tarkoittama työntekijän toissijainen työpaikka on hänen työnantajansa (tai työnantajan kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön) vakituinen toimipaikka, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka. Jos työntekijä työskentelee säännöllisesti saman työnantajan useassa eri toimipaikassa saman kunnan alueella, kaikki työnantajan toimipaikat ovat hänen varsinaisia työpaikkojaan. Tällöin työntekijän tekemiä matkoja kodin ja tietyn toimipaikan tai myöskään matkoja eri toimipaikkojen välillä ei voida korvata hänelle verovapaasti.

16 14 SAK:n verolinjaukset Kuntaliitosten yleistyessä tilanteen voidaan tältä osin katsoa olevan täysin kestämätön. Lisäksi kunnat ovat kooltaan hyvin erikokoisia: saman työnantajan palveluksessa samanlaisia tehtäviä hoitavat työntekijät voivat sattumanvaraisesti joutua verotuksellisesti eriarvoiseen asemaan asuinpaikkakuntansa ja työskentelyolosuhteidensa perusteella. Myös tulevassa sote-uudistuksessa tämä näkökohta on syytä ottaa huomioon. SAK:n mielestä lainsäädäntöä tulee selkeyttää siten, että edellä kuvatuissa tilanteissa taataan työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu matkakustannusten korvausten verotuksessa. Lakkoavustus Veronalaista tuloa ei ole työtaistelun johdosta asianomaiselta työmarkkinajärjestöltä saatu tai muu siihen rinnastettava päivää kohden enintään 16 euron suuruinen avustus. Verottoman lakkoavustuksen yläraja on nimellisesti pysynyt samana jo vuodesta Lakkoavustuksen verottomuuden raja pitäisi nostaa 22 euroon, jotta se olisi samantasoinen suhteessa ansioihin kuin vuonna Tavoitteet Vältetään työllisyyssyistä ansiotulojen verotuksen yleistä kiristämistä erityisesti pieni- ja keskituloisilla. Tehdään inflaatiotarkistus vuosittain. Muutetaan valtion tuloveroasteikon määräaikainen ylin tuloluokka pysyväksi (nyt voimassa vuoteen 2018). Kompensoidaan välillisen verotuksen mahdolliset korotukset keventämällä pienipalkkaisen tuloverotusta. Jatketaan asuntolainojen korkovähennysoikeuden supistamista yhdellä vuodella. Vuonna 2019 koroista 45 prosenttia olisi vähennyskelpoisia. Tuetaan lapsiperheiden ja erityisesti yksinhuoltajien työllistymistä työtulovähennyksen lapsikorotuksella lapsivähennyksen sijasta. Vähennetään asunnon ja työpaikan väliset matkakulut todellisten matkakulujen perusteella ansiotuloista maksettavista veroista eikä tuloista. Tämä voidaan toteuttaa kustannusneutraalisti. Selkeytetään matkakustannusten korvausten verotusta siten, että taataan työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu toissijaisen työpaikan tilanteessa. Nostetaan verottoman lakkoavustuksen ylärajaa yleisen ansiotason nousua vastaavasti. Käytetään kotitalousvähennystä suhdannevaihtelujen tasaamiseen.

17 SAK:n verolinjaukset YRITYS- JA OSINKOVEROTUS Yhteisövero laskettiin 20 prosenttiin vuoden 2014 alussa. Suomen yhteisövero on tällä hetkellä hyvinkin kilpailukykyinen (kuvio 8). Suomessa ei ole tarvetta ainakaan alentaa yhteisöveroa. KUVIO 8. Yritysverokannat (%) EU 21 -jäsenmaissa vuonna 2014 Belgia Ranska Italia Espanja Saksa Luxembourg Kreikka Alankomaat Itävalta Tanska EU 21 Portugali Ruotsi Slovakia Iso-Britannia Viro Suomi Puola Unkari Tsekki Slovenia Irlanti Viron veromalli ei sovi Suomeen Virossa osakeyhtiöt maksavat yhteisöveroa 21 prosentin verokannalla vain jakamastaan osingosta ja muusta voitonjaosta. Osingon verotus tapahtuu siis yhtiötasolla. Yhtiöön jätettyjä voittoja ei veroteta. Henkilöverotuksessa Viro soveltaa 21 prosentin tasaveroa, saadut osingot ovat kuitenkin verovapaita. Kun otetaan huomioon yhtiön ja sen omistajan verotus, Viro verottaa siis palkkaa, osinkoa ja luovutusvoittoja samalla 21 prosentin verokannalla. Seppo Karin (2012) mukaan Viron veromalli on voinut tukea maan yrityssektorin vahvistumista viime vuosina. Malliin liittyy kuitenkin ongelmia, jotka selittävät muiden maiden vähäistä kiinnostusta siihen. Kehittyneessä taloudessa, jossa rahoitusjärjestelmä toimii hyvin, yhtiöön jätettyjen voittojen voimakas suosiminen verotuksessa voi lukita pääomia vanhoihin yrityksiin, mikä voi johtaa tehottomiin investointeihin ja heikentää yrityskentän uudistumista.

18 16 SAK:n verolinjaukset Viron mallin toteuttaminen Suomessa voisikin olla talouskasvun kannalta haitallista. Lisäksi lukituksen poistaminen siten, että omistaja voisi siirtää varoja yhtiöstä toiseen ilman verokustannuksia, kaventaisi veropohjaa niin paljon, että nykyisessä valtiontalouden tilanteessa muutos ei olisi järkevä. Toiseksi Viron verojärjestelmä synnyttäisi suuria veroastekuiluja palkan, osingon ja pidätetyn voiton välille. Kuilut synnyttäisivät verosuunnittelua ja vaikuttaisivat verovelvollisten käyttäytymiseen, mikä saattaisi heijastua negatiivisesti verotuottoihin ja talouden kehitykseen. Heikki Niskakangas arvioi Viron veromalliin siirtymisen välittömiksi veromenetyksiksi 2,5 mrd. euroa. Lisäksi Viron malliin siirtyminen kasvattaisi räjähdysmäisesti erilaisten holdingyhtiöjärjestelyjen hyväksikäytön. Kaikenlaista tuloa ohjattaisiin verovapaasti yhtiöihin ja veronmenetykset nousisivat aggressiivisen verosuunnittelun seurauksena huomattavasti suuremmiksi. Viron mallissa yksi veropohja poistettaisiin kokonaan. Yhteisöjen nollaverotusta tuskin katsottaisiin hyvällä EU:ssa. Viime vuosina EU, OECD ja G20 -maat ovat pyrkineet päinvastoin tiivistämään yritysveropohjaa ja vähentämään aggressiivista verokilpailua. Osinkotulojen verotus Suomen osinkoverotus on epäneutraali ja monimutkainen erityisesti pörssin ulkopuolisten yhtiöiden osinkojen osalta. Verotus ohjaa osingonjakopäätöksiä edelleen, vaikka kokonaan verovapaasta osingosta on luovuttu. Pörssiin listaamattomasta yhtiöstä saadun osingon lievä verotus voi kannustaa muuttamaan ansiotuloja pääomatuloiksi. Erityisesti vakavaraisissa yhtiöissä omistajayrittäjillä on merkittävät verokannustimet valita osinko- ja palkkatulonsa siten, että tuloverot ovat mahdollisimman pienet. Tulonmuunnolle on vähän lainsäädännöllisiä esteitä. Tutkimusten (Matikka 2014) mukaan omistajayrittäjien verosuunnittelu on yleistä ja yrittäjät myös muuttavat käyttäytymistään verotuksen muuttuessa. Tulojen muunto-ongelman pienentämiseksi suurten pääomatulojen verotuksen tulisi olla samalla tasolla suurten ansiotulojen verotuksen kanssa. Ero listatusta ja listaamattomasta yhtiöstä saadun osingon verotuksessa voi vaikuttaa yhtiön päätökseen listautua pörssiin. Pörssiyhtiöiden jakamien osinkojen verotus on Suomessa listaamattomien yhtiöiden jakamien osinkojen verotusta tiukempaa. Yrityksen ei tällöin välttämättä kannata listautua, jos verotus listautumisen johdosta kiristyy. Omistajaa kohti veroero on enimmillään euron osingosta euroa vuodessa. Osinkoverotuksen epäneutraalisuudesta seuraava listautumiskynnys estää yrityksen kasvua. Tulojen muunto- ja yritysten listautumisongelmaa tulisi vähentää osinkoverotuksessa. Tanskan mallin mukainen listaamattomien ja listattujen yhtiöiden yhtenäinen osinkoverotus yksinkertaistaisi verojärjestelmää ja vähentäisi houkutusta verosuunnitteluun.

19 SAK:n verolinjaukset Tanskan malli Tanskassa yhteisöjen tuloveroprosentti on 24,5 vuonna 2014 ja alenee tästä asteittain 22 prosenttiin vuoteen 2016 mennessä. Luonnollisen henkilön pääomatulovero on alle kruunun (vajaan euron) osinkotuloista ja osakkeiden myyntivoitoista 27 prosenttia, tämän ylittävistä vero on 42 prosenttia (kokonaisvero 44,9 56,2 %). Tanskassa osingoilla ei ole verovapaata osaa, eikä osinkoja osaksikaan veroteta ansiotulona. Listatusta ja listaamattomasta yhtiöstä saatuja osinkoja verotetaan samalla tavalla. Muita luonnollisen henkilön pääomatuloja (kuten korko- ja vuokratuloja) verotetaan Tanskassa progressiivisesti ansiotulojen yhteydessä ja niistä maksetaan myös kunnallisvero ja sairausvakuutusmaksu. Progressiivisen pääomatuloverotuksen taustalla Tanskassa lienee, että myös ansiotulojen ylimmät marginaaliverot ovat korkeita. Tämä johtaa muun muassa siihen, että Tanskassa ei ole osinkotulojen ja ansiotulojen välistä muunto-ongelmaa toisin kuin Suomessa. Tanskassa ei myöskään ole luovuttu perintö- ja lahjaverotuksesta. Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA on julkaissut analyysin osinko- ja pääomaverojärjestelmästä. Analyysin tekijä, Janne Juusela, ehdottaa yhdenmukaista osinkoveromallia, joka toimisi samaan tapaan kuin Tanskassa. Kaikesta osingosta, myös pörssiosingosta vain puolet olisi veronalaista. Juuselan mallissa listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen sidos nettovarallisuuteen poistuisi. Vakavaraisten listaamattomien yritysten osinkoverotus kiristyisi ja muiden yritysten osinkoverotus kevenisi. Pääomaverotuksessa siirryttäisiin suhteelliseen 30 prosentin verokantaan ja pääomatulojen verotuksen ylempi verokanta (33 prosenttia vuonna 2015) poistettaisiin. Osingonsaajan veroasteeksi tulisi 15 prosenttia ja yhtiön jakaman voiton kokonaisveroaste olisi 32 prosenttia. Juuselan malli poistaisi listautumisongelman, eikä syrjisi osaamispääomaa. SAK ei kuitenkaan pidä Juuselan mallia toteuttamiskelpoisena siitä aiheutuvien 300 miljoonan euron verotuottomenetysten ja tulonjakovaikutusten johdosta. Juuselan malli ei myöskään poistaisi tulonmuunto-ongelmaa. Olisiko mahdollista säilyttää pörssiosinkojen nykyinen verotus ja siirtyä listaamattomien yhtiöiden osinkojen verotuksessa osittaiseen Juuselan malliin, jossa osingosta alle 85 prosenttia olisi veronalaista ja pääomatulojen verotuksen progressio säilyisi? Taulukosta 1 näkyy yhtiön ja osingonsaajan yhteensä maksama kokonaisvero osingon veronalaisen osuuden mukaan.

20 18 SAK:n verolinjaukset Taulukko 1. Kokonaisvero (%) osingon veronalaisen osuuden mukaan Osingosta veronalaista Kokonaisvero, % % 30 % 33 % 85 40,4 42, ,8 38, ,4 35, ,0 33,2 Vuonna 2015 pörssiosinkojen kokonaisvero on 40,4 tai 42,4 prosenttia ja listaamattoman yhtiön jakaman huojennetun osingon 26,0 tai 26,6 prosenttia. Listaamattoman yhtiön omistajayrittäjä saa merkittävän verohuojennuksen, kun osinko on enimmillään 8 prosenttia (tuottoprosentti) yrityksen nettovarallisuudesta ja korkeintaan euroa. Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksessa huojennusten kytkeminen nettovarallisuuteen ei välttämättä kannusta yritystä investoimaan riskipitoisiin kohteisiin tai käyttöomaisuuteen ja sitä kautta kasvattamaan yritystä. Toisaalta nettovarallisuussidos on parantanut yritysten vakavaraisuutta, mikä on saattanut viime vuosina helpottaa sopeutumista suhdannevaihteluihin ja jarruttaa työttömyyden kasvua. Nettovarallisuussidoksen poistamisen sijasta voidaan harkita myös listaamattoman yhtiön osinkoverotuksen kehittämistä nykyjärjestelmän lähtökohdista niin sanotun normaalituottomallin mukaan. Martti Hetemäen verotyöryhmä ehdotti, että verohuojennuksen saisi normaalituottoa vastaavasta osasta osinkoa. Normaalituotolla tarkoitetaan sijoituksen riskitöntä vaihtoehtoistuottoa, jota voidaan mitata valtionlainojen markkinakoroilla. Normaalituottokorko olisi selvästi alemmalla tasolla kuin nykymallin mukainen tuottoprosentti. Pienet pörssiosingot Julkisuudessa on usein esitetty pienten pörssiosinkojen verovapautta (esimerkiksi Kari Stadighin työryhmä). SAK lähtee siitä, että pääomatulojen verotuksen progressiivisuutta kasvatetaan veroprosentteja korottamalla eikä luomalla verovapauksia, joista hyötyisivät lähinnä suurituloiset. Pieni- ja keskituloisilla palkansaajilla on hyvin harvoin esimerkiksi tuhannen euron osinkotuloja. Pääomatulojen verotuksen progressiivisuutta on edelleen lisättävä seuraavallakin hallituskaudella. Verokohtelu First North Helsinki -listalla Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa on ollut esillä ehdotus alentaa pienten ja keskisuurten yritysten listautumiskynnystä muuttamalla pörssin First North Helsinki -listalla olevien yritysten verokohtelua vastaamaan listaamattomien yritysten

21 SAK:n verolinjaukset huojennettua osinkoverotusta. Ehdotusta on perusteltu listautumiskynnyksen madaltamisella. Ehdotuksen myötä myös First North -yhtiön sijoittaja saisi nykyisen listaamattomien yhtiöiden huojennuksen, joka ei nykyisessä verojärjestelmän rakenteessa ole osa sijoittajan verotusta. Tämä merkitsisi, että osingon verotus vaihtelisi sen perusteella, onko yhtiö noteerattu First North -listalla vai päälistalla. Lisäksi sijoittajan saaman osingon verotus riippuisi jakajayhtiön nettovarallisuuden määrästä. Ehdotetun muutoksen myötä First North -listan ja päälistan välille muodostuisi listautumiskynnys. Ehdotus ei siten poista listautumiskynnystä vaan ainoastaan siirtää sen eri kohtaan ja muodostaa siinä uuden esteen kasvulle. On ehdottomasti parempi pyrkiä ratkaisemaan kasvun esteen ongelmaa kehittämällä koko osinkoverotusta neutraalimmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi, kuin siirtelemällä kasvukynnystä paikasta toiseen ja laajentamalla jo nykyisellään suureksi muodostunutta epäkohtaa. Tulolähdejako Tulolähdejako palvelee eri taloudellisten toimintojen pitämistä tosistaan erillisinä laskentayksikköinä (elinkeinotoiminnan tulolähde, henkilökohtainen / muun toiminnan tulolähde ja maatalouden tulolähde). Verotettavan tulon määrä lasketaan jokaisessa tulolähteessä erikseen ja esimerkiksi toisen tulolähteen tappio ei ole vähennettävissä toisen tulolähteen voitollisesta tuloksesta. Tappion vähentäminen tulolähteittäin voi siis johtaa verotettavan tulon muodostumiseen tilanteessa, jossa eri tulolähteiden yhteenlaskettu tulos on negatiivinen. Tulolähdejaon poistaminen saattaa vähentää huomattavasti verotuottoja. Tulolähdejaon mahdollinen poistaminen edellyttää, että samalla huolehditaan veropohjan säilymisestä. Korkovähennysoikeuden rajoittaminen Yleinen yhtiöiden korkovähennysoikeuden rajoitussäännös tuli voimaan ja sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa. Eduskunta edellytti, että valtiovarainministeriö seuraa lainmuutoksen vaikutuksia ja arvioi lain kehittämistarpeita ja ryhtyy tarvittaviin toimiin lainsäädännön edelleen kehittämiseksi. Valtiovarainministeriön asettama elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmä piti tärkeänä, että korkovähennysoikeuden rajoitussääntelyä laajennetaan muuhun toimintaan kuin nykyisin elinkeinoverolain mukaan verotettavaan tulolähteeseen. Asiaan tulee kiinnittää huomiota myös mahdollisessa tulolähdejaon jatkovalmisteluissa. Korkovähennysoikeuden rajoittamisen jatkovalmistelussa tulee lisäksi erityisesti kiinnittää huomiota, että verotulojen valuminen ulkomaille myös TVL-holdingyhtiöiden (ns. henkilökohtainen / muun toiminnan tulolähde) kautta estetään. Konserniverojärjestelmän uudistaminen Suomen konserniverojärjestelmää mahdollisesti uudistettaessa tulee erityisesti ottaa huomioon Suomen verotusvallan ja veropohjan turvaaminen. Konserniverojärjestelmän on oltava hallinnollisesti selkeä ja toimiva sekä verovelvollisen että Vero-

22 20 SAK:n verolinjaukset hallinnon kannalta. Hyväksyttävä ja selkeä järjestelmä voisi olla myös useissa Euroopan unionin jäsenmaissa käytössä oleva konsernin yhteisverotusmalli, jossa konsernin elinkeinoverolain mukaisesti lasketut voitolliset ja tappiolliset tulokset yhdistettäisiin verotuksessa ja verotuksen perusteena olisi konsernin kokonaistulos. Konsernin yhteisverotusmalliin liittyy kuitenkin useita kysymyksiä, jotka tulisi tarkoin selvittää ja hakea Suomen kannalta parhaimmat käytännöt muista Euroopan unionin jäsenvaltioista. Kriittisiä kysymyksiä ovat muun muassa ulkomaisten tytäryhtiöiden lopullisten tappioiden vähentäminen kotimaisessa emoyhtiössä sekä konserniyhtiöiden verovastuukysymykset. Osaamisen kehittämiseen työpaikoilla liittyvät verosäännökset Työntekijöiden ammatillisen osaamisen kehittämistä eli niin sanottua kolmen päivän koulutusta koskevat lait tulivat voimaan Lainsäädäntökokonaisuuden tavoitteena on lisätä työnantajan työntekijöilleen tarjoamaa ammatillista osaamista kehittävää koulutusta ja erityisesti ohjata kehittämistoimia sellaisille työntekijäryhmille, jotka ovat tähän asti jääneet vähemmälle koulutukselle. Uudistukseen liittyy työnantajan mahdollisuus saada tuloverotuksessa laskennallinen verovähennys henkilöstön kouluttamisesta. Uuden lainsäädännön mukainen koulutus tapahtuu lähtökohtaisesti työnantajan intressissä eikä siitä tulisi yleensä muodostua työntekijälle palkkana verotettavaa etua. Verohallinto antoi työnantajan kustantaman koulutuksen verotuksesta ohjeen joulukuussa Työnantajan työntekijälleen kustantaman koulutuksen verotusta koskevan lainsäädäntömuutoksen tarvetta arvioidaan osana koko lainsäädännön toimivuuden kolmikantaista yleistä tarkastelua, joka on sovittu tehtäväksi kahden vuoden kuluttua lainsäädännön voimaantulosta. Arvioinnin jälkeen mahdollisesti tarvittavat muutokset verolainsäädäntöön on toteutettava välittömästi arvioinnin valmistuttua. Tavoitteet Kehitetään yritys- ja osinkoverotusta selkeämmäksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Lisätään pääomatulojen verotuksen progressiivisuutta. Suurten pääomatulojen verotuksen tulisi olla samalla tasolla suurten ansiotulojen verotuksen kanssa.

23 SAK:n verolinjaukset VARALLISUUDEN VEROTUS Kiinteistöverotus Erityyppisiä kiinteistöjä verotetaan eri veroprosenteilla. Kunnat voivat valita veroprosentit valtion määräämistä vaihteluväleistä. Yleinen kiinteistövero ja vakituisten asuinrakennusten kiinteistövero kattaa noin 90 prosenttia kiinteistöverotuotoista. Vakituisen asuinrakennuksen kiinteistövero kohdistuu rakennuksen jälleenhankinta-arvoon. Jälleenhankinta-arvo perustuu rakennuksen kokoon ja keskimääräisiin rakennuskustannuksiin. Yleinen kiinteistövero kohdistuu asuin- ja liiketontteihin sekä liikerakennuksiin. Suomessa asuin- ja liiketontin yleinen kiinteistövero perustuu lähialueella tehtyjen maakauppojen avulla arvioituun tontin markkinahintaan. Paikallisten palvelujen arvo kapitalisoituu maan hintaan. Maahan kohdistuva vero on hyvä vero, koska maan tarjonta on joustamatonta, eikä vero vääristä maanomistajan käyttäytymistä. Maavero alentaa tontin hintaa. Veron kantaa se, joka omistaa tontin silloin kun veroa nostetaan. Kiinteistövero on suhteellinen, ja erityisesti asuntoihin kohdistuvia kiinteistöveroja pidetään regressiivisinä. Samanarvoisesta rakennuksesta veron osuus käytettävistä tuloista on pienituloiselle suhteellisesti suurempi kuin suurituloiselle. Hyvätuloisten kiinteistöt ovat kuitenkin usein arvoltaan kalliimpia, mikä nostaa veron määrää. Kiinteistöveron merkitys tullee kasvamaan tulevaisuudessa. Kiinteistöveroprosenttien ala- ja ylärajoja voidaan nostaa. SAK:n mielestä kiinteistöveron hyväksyttävyyden kannalta on kuitenkin tärkeää, että kiinteistövero ei nosta asumisen kustannuksia kohtuuttomasti. Siksi vakituisten asuinrakennusten veroprosenttien tulee olla muita alempia. Lisäksi asumiseen kohdistuvaan kiinteistöverotukseen tulee kehittää Suomelle sopiva huojennusjärjestelmä, joka ottaa huomioon pienituloiset. Huojennusjärjestelmä voidaan luoda verotuksen kehittämistyöryhmän loppuraportissa (2010) esiteltyjen mallien pohjalta. Paras malli olisi mahdollisuus kerryttää verovelkaa, jolloin kiinteistövero tulisi maksettavaksi vasta kiinteistön luovutuksen yhteydessä. Perintö- ja lahjaverotus Perintö- ja lahjaverotuksella hillitään omaisuuksien kasautumista ja tuloerojen kasvua. Veron tuotto on valtiolle tärkeä ja lähitulevaisuudessa veropohjan merkitys kasvanee entisestään, kun suuret ikäluokat jättävät perintöjä. Tuoton arvioidaan nousevan seuraavan vaalikauden aikana huomattavasti. Ruotsin mallin mukainen perintöveron korvaaminen luovutusvoittoverolla (myös oman asunnon osalta) johtaisi siihen, että tavallinen palkansaaja maksaisi suurperijän perintöveron. Perintöverotus ei estä yritysten sukupolvenvaihdoksia. Sukupolvenvaihdoksessa varallisuus aliarvostetaan merkittävästi: huojennuksen perusteella yrityksen varat arvostetaan 40 prosenttiin lain mukaisesta arvosta. Lisäksi huojennetuille perintöja lahjaveroille on mahdollisuus saada pitkät maksuajat.

24 22 SAK:n verolinjaukset Sukupolvenvaihdoshuojennuksen poistamista perintö- ja lahjaverotuksesta tulee harkita. Yritysten sukupolvenvaihdosten toteutumiseen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin perintö- ja lahjaverotus. Esimerkiksi perhepiiristä ei aina löydy halukkuutta jatkaa liiketoimintaa, joka edellyttää pitkäjänteistä sitoutumista. Perintö- ja lahjaverotuksen pohjaa tulee laajentaa poistamalla yritysvarallisuuden arvostamiseen liittyvät poikkeamat. Verotuksessa ei tule soveltaa niin sanottua leikkurisääntöä, jonka mukaan osakkeen vertailuarvo saa olla enintään 50 prosenttia edellisen vuoden vertailuarvoa korkeampi. Leikkurisäännön johdosta minimipääomalla (2 500 euroa) perustetun yrityksen verotusarvon nouseminen kestää kauan ja siksi uudet yritykset pääsevät sukupolvenvaihdoksissa lähes nollaverolla. Luovutettaessa perintönä tai lahjana saatua omaisuutta pidetään sen hankintamenona yleensä perintö- ja lahjaverotuksessa noudatettua arvoa. Sen sijaan myytäessä yritysvarallisuutta, jonka perintö- ja lahjaverotusta on huojennettu, pidetään hankintamenona käypää arvoa saantohetkellä. Kun sukupolvenvaihdoksella kannustetaan saajaa säilyttämään perintönä tai lahjana saatua yritysomaisuutta hallussaan, on ristiriitaista samalla liittää myös omistuksesta luopumiseen veroetuja. Tästä syystä yritysvarallisuutta edelleen luovutettaessa tulisi hankintamenona pitää sitä määrää, josta perintö- ja lahjavero on aikanaan suoritettu. Lisäksi tulee poistaa vakuutusten muodossa tapahtuvien sijoitusten verosuosinta esimerkiksi säästöhenkivakuutuksissa ja kapitalisaatiosopimuksissa. Lähiomaisen saaman vakuutuskorvauksen verovapaan osuuden verotuen määräksi arvioidaan noin 100 miljoonaa euroa. Pankkiveron tilalle vakausmaksu Väliaikaisesta pankkiverosta annetussa laissa säädetään talletuspankeilta vuosina kerättävästä pankkiverosta. Vuoden 2015 alussa pankkivero korvataan luottolaitosten vakausmaksulla. Vakausmaksu säädetään pankkiverosta poiketen vähennyskelpoiseksi menoeräksi elinkeinotulon verotuksessa, minkä takia sen käyttöönoton arvioidaan alentavan yhteisöveron tuottoa noin 10 miljoonaa euroa vuositasolla. Pankkivero ei ollut neutraali. Nordea muutti pankkiveron johdosta järjestelmäänsä siten, että suuri osa veron pohjasta siirtyi Ruotsiin, jossa siitä ei kuitenkaan makseta veroa, koska siellä on käytössä erilainen pankkivero. Tässä tapauksessa verotus vaikutti taloudenpitäjän käyttäytymiseen ja verotuottojen tavoitteesta jäi saamatta kymmeniä miljoonia euroja. Varallisuusvero Varallisuusuusvero poistettiin vuoden 2006 alussa, jolloin valtio menetti valtionveron arvioidun 70 miljoonan euron tuoton. Vuonna 2005 luonnolliset henkilöt maksoivat varallisuusveroa 80 euroa, jos henkilön varallisuuden verotusarvo oli euroa. Tämän rajan ylittävältä osin vero oli 0,8 prosenttia varallisuudesta. Verovelvolliset yhteisöt maksoivat varallisuusveroa yhden prosentin varallisuudestaan. Veron tuotto kertyi pääosin kiinteistöistä ja osakkeista. Ulkomainen omistaja ei maksanut varallisuusveroa Suomeen.

25 SAK:n verolinjaukset Varallisuusveron pohjassa oli paljon aukkoja, sillä esimerkiksi pankkitalletukset ja eläkevakuutukset jäivät veron ulkopuolelle. Lisäksi verosuunnittelu oli yleistä: verollisia sijoituksia muutettiin verottomiksi vuodenvaihteen ajaksi. Vero poistettiin työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä, kun Vanhasen I hallitus oli tehnyt asiasta lupauksen työnantajille. Asiaa ei sovittu kolmikantaisesti. Varallisuusveron poisto merkitsi myös sitä, että kaikkia varallisuustietoja ei enää kerätä verotuksessa. Myös varallisuustilastojen laatiminen hankaloitui. Palautetaan varallisuuden ilmoitusvelvollisuus ja selvitetään mahdollisuudet ottaa käyttöön aiempaa kattavampi varallisuusvero. Tavoitteet Laajennetaan kiinteistöveron pohjaa. Kiinteistövero ohjaa maan käyttöä tuottavampaan suuntaan. Kehitetään asumiseen kohdistuvaan kiinteistöverotukseen Suomelle sopiva huojennusjärjestelmä, joka ottaa huomioon pienituloiset. Otetaan käyttöön mahdollisuus kerryttää verovelkaa, jolloin kiinteistövero tulisi maksettavaksi vasta kiinteistön luovutuksen yhteydessä. Laajennetaan perintö- ja lahjaverotuksen veropohjaa. Palautetaan varallisuuden ilmoitusvelvollisuus ja selvitetään mahdollisuudet ottaa käyttöön aiempaa kattavampi varallisuusvero.

26 24 SAK:n verolinjaukset KULUTUSVEROTUS Arvonlisäverotuksesta selvitys Talousteoriassa kulutusta pidetään työpanosta sopivampana verokohteena. Arvonlisävero on kulutusveroista merkittävin, noin 17 miljardia euroa. Työn verotuksesta poiketen arvonlisävero kohdistuu tuontiin, mutta ei rasita vientiä. Kulutusveroilla voidaan myös hillitä liiallista kulutusta ja siihen liittyviä haittoja. Tulonjaon tavoitteiden toteuttaminen kulutusverojen kautta on merkittävästi kalliimpaa kuin tuloverotuksen tai tulonsiirtojen kautta toteutetut toimet. Esimerkiksi elintarvikkeiden alennetusta verokannasta hyötyvät pienituloisten lisäksi kaikki muutkin. Kulutusverojen korotuksista aiheutuvia kielteisiä tulonjakovaikutuksia lievennetään indeksisidonnaisilla tulonsiirroilla, jotka kasvavat automaattisesti kulutusverojen noustessa. Pienipalkkaiset ihmiset eivät kuitenkaan ole indeksisuojan piirissä, joten heidän asemansa turvaamiseksi on myös tuloverotusta kevennettävä pienituloisessa päässä. Arvonlisäverojärjestelmässä on nykyisellään erilaisia poikkeuksia: useita alennettuja verokantoja ja lain soveltamiseen liittyviä eroja EU-maissa. Lyhyellä aikavälillä arvonlisäverotukseen ei pidä tehdä korotuksia, koska se heikentäisi joidenkin toimialojen toimintaedellytyksiä kohtuuttomasti ja olisi tulonjaon kannalta ongelmallista, varsinkin ilman asianmukaista tuloverotuksen alentamista. Toisaalta pitkällä aikavälillä voisi olla perusteltua yhtenäistää arvonlisäverotusta ja käytäntöjä EUmaissa 1. Tällöin tuloverotusta olisi kevennettävä pienipalkkaisten osalta kulutusverotuksen regressiivisyyden kompensoimiseksi. Arvonlisäverotuksen vaikutuksista työllisyyteen, tulonjakoon ja elinkeinopolitiikkaan pitäisi tehdä laajapohjainen selvitys. Vasta kun arviot ovat käytettävissä, on mahdollista ottaa täsmällisesti kantaa, minkälaisella arvonlisäverotuksella on työllisyyden, tulonjaon ja elinkeinojen toimintaedellytysten kannalta tarkoituksenmukaista edetä. Yleisen arvonlisäveroprosentin korottaminen yhdellä prosenttiyksiköllä tuottaa noin 500 miljoonaa euroa vuodessa. Kaikkien arvonlisäverokantojen korottaminen yhdellä prosenttiyksiköllä tuottaa noin 800 miljoonaa euroa vuodessa. Automaattiset indeksikorotukset tulonsiirtoihin kuitenkin vähentävät tuottoa koko valtiontalouden tasolla. Valtiolle tuottoisin, mutta pienituloisille ongelmallisin, olisikin talouspoliittinen suunnitelma, jossa korotetaan arvonlisäverokantoja ja samalla jäädytetään sosiaaliturvan indeksit. 1 Majoitus- ja ravitsemistoimialan etujärjestöt ovat arvioineet alennettujen alv-kantojen korotuksen heikentävän alojen työllisyyttä noin henkilöllä lyhyellä aikavälillä. Pidemmän päälle yhtenäinen arvonlisäverojärjestelmä ei kuitenkaan vaikuta työllisyyteen ainakaan heikentävästi, esimerkkinä Tanska. Tämän johdosta varsinaisia muutoksia ei pitäisi tehdä ainakaan lähitulevaisuudessa.