Toimintaohjelmassa keskitytään seitsemään pääaihealueeseen, jotka nähdään keskeisinä suomalaisen demokratian tulevaisuuden kannalta:

Transkriptio

1 Tausta-aineisto 1 OM/DKY/Luonnos TOIMINTAOJELMAN TOIMEENPANOA TUKEVAT HANKKEET Tässä jaksossa esitellään hallituksen demokratiapoliittisen toimintaohjelman hankkeet vuosille Toimintaohjelman hankkeiden valintaperusteina on käytetty eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan ja Sivistysvaliokunnan lausuntojen sekä Perustuslakivaliokunnan mietinnön esille nostamia kehittämistarpeita valtioneuvoston demokratiapoliittisen selonteon aihepiiristä (VNS 3/2014 vp). Lisäksi toimintaohjelmassa on pyritty huomioimaan selonteon antamisen jälkeen tapahtuneet toimintaympäristön muutokset, hallitusohjelman kirjaukset sekä valmistelumateriaalista esille nousseita teemoja. Toimintaohjelman hankkeelta edellytetään riittävää käytännönläheisyyttä ja sitä, että se on toteutettavissa toimintaohjelmakaudella. Hankkeet on koottu temaattisiksi kokonaisuuksiksi valittujen aihealueiden ympärille. Esitystavan tarkoituksena on korostaa demokratiapolitiikan poikkihallinnollisuutta. Toimintaohjelmassa keskitytään seitsemään pääaihealueeseen, jotka nähdään keskeisinä suomalaisen demokratian tulevaisuuden kannalta: 1) yhdenvertainen osallistuminen ja uusien osallistumistapojen edistäminen vastaamaan tulevaisuuden demokratian haasteisiin, 2) kunta- ja alueellisen demokratian tukeminen rakenneuudistuksessa, 3) avoimen hallinnon ja säädösvalmistelun kuulemisen edistäminen sekä vuorovaikutteisen valmistelun lisääminen, 4) järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan toimintaedellytysten edistäminen ja esteiden purkaminen, 5) demokratiakasvatukseen kehittäminen ja 6) yhteiskunnallisen keskusteluilmapiirin parantaminen. Kunkin jakson alussa on tarkemmin kuvattu kyseessä olevan teeman keskeiset haasteet. 2. Hankekokonaisuudet 1. Yhdenvertainen osallistuminen Demokratiapoliittisessa selonteossa todetaan suomalaisen demokratian suurimmiksi haasteiksi äänestysaktiivisuuden laskeminen ja osallistumisen eriarvoistuminen. OECD-maiden vertailuissa Suomen yleisten vaalien äänestysprosentit ovat olleet jo pitkään keskitason alapuolella. Äänestysaktiivisuus jakautuu selvästi sosiaalisten ryhmien ja iän perusteella. Alempien sosiaaliryhmien ja nuorten äänestysaktiivisuus ja osallistuminen puolueiden toimintaan on huomattavasti muuta väestöä vähäisempää. Myös maahanmuuttajat ovat edelleen selkeästi aliedustettuja sekä ehdokkaina että luottamushenkilöinä. 1

2 Perustuslakivaliokunta pitää äänestysaktiivisuuden alhaisuutta ja osallistumisen eriarvoistumista erittäin vakavina ongelmina, jotka uhkaavat suomalaisen demokratian legitimiteettiä. Valiokunta katsoi mietinnössään (PeVM 3/2014 vp), että kehityssuunnan kääntämiseksi tarvitaan ennakkoluulotonta ja rohkeaa uudelleen ajattelua ja tehokkaita toimenpiteitä. Tavoitteiksi tulee perustuslakivaliokunnan mukaan asettaa eri väestöryhmien välillä olevien osallistumiserojen tasoittuminen ja äänestysaktiivisuuden nostaminen muiden Pohjoismaiden tasolle. Lisäksi sosiaalija terveydenhuolto ja maakuntauudistus asettavat paineita myös äänestysaktiivisuuden näkökulmasta. Uudistus on tuomassa mukanaan uudet maakuntavaalit ja samalla kuntien rooli muuttuu sote-palveluiden siirtyessä maakuntatasolle. Tilanteessa on tärkeätä informoida äänestäjiä siitä mitä uudistus tarkoittaa ja mistä maakunta- ja kuntavaaleissa äänestetään ja päätetään. Samanaikaiset vaalit tuovat mukanaan myös vaaliteknisiä haasteita, ja riski virheellisten äänten kasvamiseen on ilmeinen. Näin ollen on ensisijaisen tärkeätä, että vaaleista ja äänestämisestä viestitään riittävän kattavasti. Äänestysaktiivisuuden nostamiselle ei kuitenkaan ole olemassa yksikertaisia ja suoraviivaisia keinoja. Kokonaisuus on sidottu sekä poliittisen järjestelmän rakenteisiin liittyviin tekijöihin, jotka liittyvät esimerkiksi poliittiseen kulttuuriin että vaalien läheisyyteen liittyviin tekijöihin, kuten vaalikampanjaan ja puolueiden kykyyn mobilisoida äänestäjät uurnille. Toimintaohjelman hankkeiden tavoitteena on tukea äänestysaktiivisuuden nousua sekä äänioikeuden yhdenvertaista käyttämistä, erityisenä fokuksena vähemmän osallistuvat ryhmät. Hankkeiden tavoitteena on myös tukea äänestysaktiivisuutta alue- ja kuntarakenneuudistuksessa informoimalla kansalaisia äänioikeudestaan ja eri hallinnontasojen merkityksestä. Demokratia on tällä hetkellä jonkinlaisessa käännepisteessä. Samalla kun äänestysaktiivisuus on laskenut ja osallistuminen puoluetoimintaan on vähentynyt, on kansalaisten kiinnostus vaikuttaa politiikkaan erilaisilla uuden tyyppisillä tavoilla lisääntynyt. Kansalaisten usko omien poliittisten tekojen vaikuttavuuteen on Suomessa melko hyvällä tasolla. Tuoreiden tutkimustulosten valossa kuntalaisten usko suorien osallistumistapojen vaikuttavuuteen on vahvistunut. Sosiaalisten ryhmien väliset erot eri osallistumisoikeuksien käytössä ovat kuitenkin edelleen melko suuret. Yhdenvertaisen osallistumisen tukemiseksi on tärkeätä lisätä kansalaisten mahdollisuuksia osallistua ja huolehtia siitä että suoran osallistumisen menetelmät ovat vaikuttavia. Toimintaohjelman hankkeet tukevat kansalaisten suoria osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia ja niiden käyttöönottoa myös kunnissa ja maakunnissa. 2. Kunta- ja alueellisen demokratian tukemiseen rakenneuudistuksessa Perustuslakivaliokunnan mukaan (PeVM 3/2014 vp) erityistä huomiota tulee kiinnittää alueellisen, maakunnallisen ja paikallisen demokratian tilanteeseen, jossa on tapahtumassa merkittäviä muutoksia muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudelleen järjestämisen ja kuntarakenteen uudistumisen myötä. Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksissa vahvistetaan edustuksellista demokratiaa ja turvataan todelliset vaikutusmahdollisuudet niin kuntalaisille kuin palvelujen käyttäjillekin. Eräiden arvioiden mukaan kuntalaisten näkökulmasta päätöksenteko on karannut yhä kauemmaksi. Kuntasektorin asioista monet ovat siirtyneet kunnan välittömästä päätöksenteosta erilaisille kuntayhtymille, kuntien yhteistyöorganisaatioille ja kunnallisille osakeyhtiöille. Kuntalaisen on äänestäjänä vaikea ymmärtää sitä, mitä vaihtoehtoja päätöksenteossa kulloinkin on ja ketkä ovat vastuussa harjoitetusta politiikasta. Demokratiapolitiikan näkökulmasta tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten päätöksentekoa voitaisiin uudistaa, jotta se demokratian toimivuuden kannalta olisi nykyistä läpinäkyvämpää. Kansalaisilla tulisi olla paremmat edellytykset saada kuvaa siitä, ketkä 2

3 ovat vastuussa harjoitetusta politiikasta ja minkälaisia vaihtoehtoja päätöksenteossa on tarjolla. Tutkimusten mukaan alueellisen vaikuttamisen ja lähidemokratian toimintamalleissa on myös parantamisen varaa. Suurinta osaa tällä hetkellä toimivista alueellisista toimielimistä voidaan luonnehtia alueiden asukkaiden ja kunnan välisiksi keskustelufoorumeiksi. Vain joka kymmenennellä toimielimellä on todellista päätös- ja toimivaltaa. Paine alueellisen vaikuttamisen uudistamiseen lisääntyy, mikäli kuntakoko suurenee kuntaliitosten myötä. Uuden kuntalain (410/2015) tavoitteena on edistää kuntademokratian toteutumista. Lain demokratiapykälät astuvat voimaan seuraavan valtuustokauden alussa Parhaillaan valmisteilla on maakuntauudistus ja uusi maakuntalaki. Hallituksen esitysluonnos maakuntalaiksi sisältääpykälät vaaleista ja osallistumisoikeuksista maakunnan tasolla. Tavoitteena on että laki tulee voimaan Toimintaohjelman hankkeiden tavoitteena on konkreettisella tasolla tukea osallistumisoikeuksien toteutumista ja osallistumismahdollisuuksien käyttöönottoa ja hyvien käytäntöjen levittämistä maakunnissa ja kunnissa. 3. Kuulemisen ja vuorovaikutteisen valmistelun lisäämiseen OECD:n tekemän lainvalmistelua ja vaikutusten arviointia koskevan selvityksen tulosten mukaan (OECD 2015 Indicators of Regulatory Policy and Governance) kuuleminen säädösvalmistelussa toteutuu Suomessa hieman OECD-maiden keskiarvoa paremmin. Suomi jää kuitenkin säädösvalmistelun kuulemisessa jonkin verran jälkeen OECD:n kärkimaista.. OECD:n selvityksen mukaan Suomi sijoittuu säädösvalmistelun vaikutusten arvioinnin osalta selkeästi OECD-maiden keskiarvon alapuolelle. Etenkin alempitasoisten säädösten vaikutusten arvioinnissa ja lakien sekä alempitasoisten säädösten vaikutusten jälkiarvioinnissa Suomi on OECD-maiden heikoimpien joukossa. Suomen tavoitteena on säädösvalmistelun poikkihallinnollisen yhteistyön ja koordinaation sekä seurannan vahvistaminen, kuten OECD:n Regulatory Policy Outlook 2015 raportissa. Toimintaohjelman toimenpiteet tukevat hallitusohjelman tavoitteita vahvistaa tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja avoimuutta sekä hyödyntää kokeiluja ja kansalaisten osallisuutta tukevia toimintatapoja. Lisäksi toimenpiteet noudattavat valtioneuvoston pitkän aikavälin demokratiapoliittisia avoimen hallinnon tavoitteita, joista linjattiin vuonna 2014 eduskunnalle annetussa valtioneuvoston demokratiapoliittisessa selonteossa.. 4. Järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan toimintaedellytysten edistäminen ja esteiden purkaminen Kansalaisyhteiskunnalla viitataan yhteiskunnan niin sanottuun kolmanteen sektoriin, joka toimii valtion ja markkinoiden rinnalla. Kansalaisyhteiskunnalle on tyypillistä toimijoiden vapaaehtoisuus ja toiminnan oma-aloitteisuus ja yleishyödyllisyys. Toimiva ja moniääninen kansalaisyhteiskunta on osa demokratiaa, sillä se vahvistaa kansalaisten osallistumista, tuottaa uusia toiminnan tapoja ja vahvistaa luottamusta ja vastavuoroisuutta. Kansalaisyhteiskunta lisää hyvinvointia sekä tuottamalla palveluita että antamalla ihmisille osallistumisen kokemuksia. Järjestöt tuottavat niin suoraa kuin epäsuoraa yhteiskunnallista hyötyä, muun muassa aineellista, henkistä ja sosiaalista pääomaa ja täydentävät elinkeinotoimintaa esimerkiksi erilaisilla erityis- ja vertaispalvelujen katvealueilla. Kansalaisyhteiskunta tulee tulevaisuudessa todennäköisesti olemaan yhä tärkeämpi yhteistyökumppani. Kolmannen sektorin toimintakenttä saattaa merkittävästikin muuttua hallituksen valmisteleman sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen yhteydessä, sillä tiedossa olevissa linjauksissa korostetaan valinnanvapautta ja monituottajuutta, jolloin kolmas sektori voi 3

4 osallistua sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tuottamiseen yksityisen ja julkisen sektorin lisäksi. Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä on parannettava muun muassa keventämällä järjestöjä ja vapaaehtoistoimijoita koskevia hallinnollisia menettelyjä, ja tukemalla niiden yleisiä toimintamahdollisuuksia. Tästä on linjattu hallitusohjelmassa. Järjestöt yleisesti kokevat toimintaympäristönsä vaikeutuneen (uhat ja riskit liittyvät mm. yhdistyksen toiminnan inhimillisiin ja aineellisiin resursseihin). Keskeinen muutossuunta liittyy julkisen vallan, elinkeinoelämän ja kolmannen sektorin rooleihin ja keskinäiseen asemaan. Kehityksen seurauksena kansalaisyhteiskunta joutuu yhä useammin sovittamaan toimintaansa yhteiskunnan muiden osa-alueiden toimintalogiikkaan ja pelisääntöihin. Tämä edellyttää järjestöiltä yhä enenevissä määrin hankinta- ja juridista osaamista, mikä on haaste yhdenvertaisuuden kannalta varsinkin pienille järjestöille. Esimerkiksi vapaaehtoistoimintaan liittyvä lainsäädäntö ja toimintatavat ovat monille vapaaehtoistoimijoille ongelmallisia. Kansalaisyhteiskunnan taloudellisten toimintaedellytysten kannalta ajankohtaisia prosesseja ovat mm. rahapelifuusion eteneminen, hankintalain uudistaminen, sote-uudistus sekä säätiöiden ja yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksen selvittäminen sekä rahankeräyslain esiselvitys. Toimintaohjelmassa nostetaan esille kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoistoiminnan toimintaedellytysten edistämistä tukevia hankkeita. 5. Demokratiakasvatus Poliittinen osallistuminen ja sisäinen kansalaispätevyys ovat poliittisen järjestelmän legitimiteetin kannalta keskeisiä. Koulutuksen keskeisiä tehtäviä demokratian näkökulmasta on antaa kaikille kansalaisille toimintavalmiudet yhteiskunnalliseen ja poliittiseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Tämä tehtävä kytkeytyy läheisesti koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseen. Sen vuoksi koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisessa kotimaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa havaitut huolenaiheet koskevat myös demokratiaa. Suomalainen koulutusjärjestelmä on tunnettu korkeatasoisen osaamisen, tasa-arvon ja tehokkuuden onnistuneesta yhdistämisestä. Suomen mallilla on ollut vaikutusta kansainväliseen koulutuspolitiikkaan. Suomalaisten oppilaiden lukutaito sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaaminen on edelleen OECD:n PISA-tutkimuksessa huippuluokkaa. Eritasoisesti menestyvien oppilasryhmien pistemäärien ero kertoo koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisesta. Suomi on edelleen maailman tasa-arvoisimpia maita. Uusimmat tutkimushavainnot osoittavat, että olemme menettämässä koulutukselliseen tasa-arvoon perustunutta vahvuuttamme. Sosio-ekonominen tausta vaikuttaa aiempaa enemmän nuorten osaamiseen. Suomessa poikien ja tyttöjen väliset erot ovat edelleen poikkeuksellisen isot. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaaminen haastaa suomalaisen koulun tasa-arvotavoitteen. Suomalaisessa yhteiskunnassa yleisemmin ja myös koulutuksessa havaittu eriarvoistumiskehitys on yhdenvertaisten osallistumisedellytysten, yhteiskunnallisen toimijuuden ja siten myös toimivan demokratian kannalta keskeisiä haasteita. Huono-osaisuuden ylisukupolvisella kasautumisella on suora yhteys esimerkiksi äänestämiseen. Koulutuksen ja varallisuuden tavoin myös äänestäminen periytyy.. Perustuslakivaliokunta (PeVM 3/2014 vp) korostaa demokratiakasvatuksen lisäämisen ja kehittämisen merkitystä pyrittäessä vahvistamaan demokratiaa, nostamaan äänestysaktiivisuutta ja vähentämään osallistumisen eriarvoisuutta. Perustuslakivaliokunta yhtyy lausunnossa sivistysvaliokunnan lausunnossa (SiVL 7/2014 vp) esitettyihin näkemyksiin ja kehittämisehdotuksiin ja kiirehtii ehdotusten toteuttamista. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että monet suomalaiset kokevat oman kansalaispätevyytensä puutteelliseksi. Vaikka Suomessa 4

5 kansalaisten tietämys politiikasta on kansainvälisesti vertaillen kohtuullisen korkealla tasolla, on suomalaisten usko omaan kansalaispätevyyteensä vähäistä. Erityistä huomiota perustuslakivaliokunta kiinnittää käytännön kokemuksen ja harjoittelun merkitykseen. Demokratian ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen menettelytapoja ja pelisääntöjä oppii parhaiten harjoittelemalla omassa arjessaan erilaisissa käytännön tilanteissa. Tärkeää on, että lapset ja nuoret pääsevät kehitystään vastaavasti vaikuttamaan itseään ja ympäristöään koskeviin ratkaisuihin muun muassa kodeissa, päiväkodeissa, kouluissa ja harrastuksissa ja saavat tällä tavoin myönteisiä kokemuksia, jotka rohkaisevat heitä jatkossakin toimimaan yhteisön aktiivisina jäseninä. Olennaista on, että vaikuttaminen on todellista ja kyse on oikeista päätöksistä, joilla on merkitystä lasten ja nuorten arjessa. Toimintaohjelman hankkeet tukevat demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen toteutumista koulutuksessa ja nuorten mahdollisuuksia saada harjoittelun kautta osallistumiskokemuksia. 6. Yhteiskunnallinen keskusteluilmapiiri Hallituksen tavoitteena on, että Suomi on vuonna 2025 avoin ja kansainvälinen, kieliltään ja kulttuuriltaan rikas, hyvä maa, jossa positiivinen asenne toisiimme sekä ympäröivään maailmaan tekee Suomesta ainutlaatuisen. Vaikea taloudellinen tilanne, yhteiskunnan nopeaan muutokseen liittyvät epävarmuudet ja pakolaiskriisi ovat kuitenkin luoneet Suomessa ja muualla Euroopassa kasvualustaa vihamieliselle kielenkäytölle, ääriasenteille ja jyrkille vastakkainasetteluille. Yhteiskunnallinen keskusteluilmapiiri on viime aikoina kiristynyt. Vihapuhe kohdistuu erilaisiin kansalaisryhmiin, vähemmistöihin ja yksilöihin. Se horjuttaa luottamuksen ja turvallisuuden tunteen perusteita. Vihapuhe ja uhan kokeminen ovat jo johtaneet kielteiseen käyttäytymiseen maahanmuuttajia ja yleisemminkin erilaisuutta kohtaan. On tärkeä nähdä, että kieli on itsessään tärkeä poliittisen muutoksen väline. Se määrittelee ajatus- ja toimintahorisontin, jonka puitteissa toimimme. Sen vuoksi poliittisessa ja yhteiskunnallisessa kielenkäytössä tapahtuneet muutokset ovat merkittävä haaste toimivalle demokratialle. Julkisen vallan tehtävänä on turvata oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Luottamus ja kansalaisten keskinäinen kunnioitus ja niitä ylläpitävät instituutiot ovat olleet Suomen hyvinvoinnin perustekijöitä. Luottamus on demokratian keskeinen ainesosa. Vihapuhe ja rasismi merkitsevät, että tietyt ihmisryhmät joutuvat elämään ilmapiirissä, jossa avoimesti kiistetään ryhmän jäsenten asema tasavertaisina yhteisön jäseninä. Vihapuhe loukkaa yksilön arvoa ja rajoittaa oikeutta itsemääräämiseen, mahdollisuuksiamme kehittyä ja elää täysipanoista elämää yhdessä toisten kanssa. Jokaiselle taattava ihmisarvoinen elämä edellyttää, ettei kenenkään tarvitse kohdata väkivaltaa, uhkaa tai vihamielisyyttä. Suomeen on lyhyellä aikavälillä tullut suuri määrä maahanmuuttajia. Useimmilla suomalaisilla on vain vähän kokemusta vuorovaikutuksesta maahanmuuttajien kanssa. Vihapuheiden ja rasistisen käytöksen taustalla voi olla myös epäoikeudenmukaisuuden, ulkopuolisuuden, merkityksettömyyden ja joskus kiusaamisen kokemuksia ja tunteita. Sen vuoksi on tärkeää lisätä osallistumista ja vuorovaikutusta, vahvistaa tietopohjaa ja kykyä asettua toisen asemaan. Vihapuheeseen ja rasismiin on puututtava sekä nopeasti vaikuttavin toimin että toimin, joilla vaikutetaan ennaltaehkäisevästi kielteisten ilmiöiden syntyyn. Oikeusministeriö julkaisi maaliskuussa 2016 selvityksen eri vähemmistöryhmiin kohdistuvasta vihapuheesta. Selvityksen mukaan toimenpiteiden häirinnän ja vihapuheen ennaltaehkäisemiseksi ja puuttumiseksi tulee näkyä kansalaisten tasolla ja arjen toiminnassa. Tämä vaatii kansalaisten 5

6 aktiivisuuden ja tietoisuuden lisäämistä ja rohkeutta puuttua asiaan esimerkiksi erilaisin kampanjoin. Järjestösektorin roolin tulee olla vahva ihmisoikeuksien puolustamisen ja matalan kynnyksen palveluiden tuottamisessa. 6