KANSALAISVAIKUTTAMINEN OPETTAJANKOULUTUKSESSA

Transkriptio

1 KANSALAISVAIKUTTAMINEN OPETTAJANKOULUTUKSESSA Kooste Pohjois-Suomen alueen päätösseminaari Pohjois-Suomen opettajankouluttajille ja opiskelijoiden edustajille kylpylähotelli Oulun Edenissä. Koonnut Pasi Hieta. Oulun Edenin Meri-kokoustilaan kokoontui parikymmentä opettajankouluttajaa ja opettajaksi opiskelevaa tavoitteenaan selvittää ja dokumentoida kansalaisvaikuttamisen tämänhetkinen huomioiminen pohjoisten opettajankoulutusyksikköjen koulutuksessa. Nykytilanteen kartoittamisen lisäksi tavoitteena oli pohtia ideoita aihepiirin kehittämiseksi ja kehitystyön seuraamiseksi opettajankoulutuksessa niin Oulussa, Kajaanissa kuin Rovaniemelläkin. Paikalla oli kouluttajia niin varhaiskasvatuksen kuin luokan- ja aineenopettajakoulutuksenkin puolelta, sekä kasvatustieteen tiedekunnista että harjoittelukouluilta kaikilta paikkakunnilta. Osallistujaluettelo on liitteenä tämän artikkelin lopussa. Seminaarin avasivat Oulun normaalikoulun johtava rehtori Timo Lappi ja lehtori Pasi Hieta. Alkusanoissa kiinnitettiin huomiota niin kansalaiskasvatuksen kuin opettajakouluttajien yhteistyön tarpeeseen. Samalla todettiin, että aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattaminen on laajempi kysymys kuin vain poliittisen osallistumisen edistäminen esimerkiksi äänestysaktiivisuuden muodossa. ALUSTUSPUHEENVUOROT Kansalaisvaikuttamisen kasvatuksellisia perusteita pohtivat alustuspuheenvuoroissaan esi- ja alkuopetuksen didaktiikan lehtori, kasvatustieteen lisensiaatti Tuija Turunen Lapin yliopistosta ja Oulun normaalikoulun lehtori, kasvatustieteen tohtori Kari-Pekka Lapinoja Oulun yliopistosta. Tarkoin pohdituista ja syvällisistä puheenvuoroista saatiin hyvää ainesta ajattelulle ja aihepiirin työstämiselle ryhmätöinä iltapäivällä. Tuija Turunen avasi esityksensä näkemyksellä, että osallisuus ei synny käskemällä vaan kokemuksesta, että olen tärkeä omassa yhteisössäni ja minua kuunnellaan. Jos osallisuus ja aktiivisuuteen kasvattaminen ymmärretään tällä tavalla, se ei sulje pois mitään oppilaan ikää, kehitysvaihetta tai koulun oppiainetta, vaan koulussa tulisi kokonaisvaltaisesti huomioida näkökulma niin pedagogisissa ratkaisuissa kuin toimintakulttuurissakin. Tavoitteena tulisi olla hyvä elämä, joka voidaan Turusen esityksen mukaan jaotella viiteen

2 osa-alueeseen: Itsemääräämisoikeus, elämänhallinta, arvo-osaaminen, osallisuus ja tyytyväisyys. Näistä osallisuutta hän määritteli niin, että se on yhteisöön kuulumisen ja mukanaolon koettu ja jaettu tunne. Kukaan ei voi olla osallinen yksin. Osallisuus edellyttää myös sitoutumista ja vastuun kantamista omasta yhteisöstään. Turunen vei esitystään käytännön suuntaan ottaen esille esimerkkejä aktiivisen kansalaisen taidoista ja niiden harjoittamisesta koulussa eri ikäisten oppilaiden kanssa. Erityisesti hän korosti ryhmäytymisen ja ryhmän keskinäisen tunnesiteen muodostumisen merkitystä. Yhteisössä täytyy olla toisilleen merkityksellisiä ihmisiä, jotta se olisi yhteisö eikä vain joukko ihmisiä. Koulussa oppilaan käsitys koulusta yhteisönä ja kouluyhteisön luonteesta syntyy nopeasti ja tämä tulisi alustajan mukaan huomioida esimerkiksi siinä, kuka oppilaille kertoo, miten koulu toimii ja miten oppilaan pitää koulussa toimia. Oikeanlaisella toiminnalla voidaan ehkäistä esimerkiksi negatiivisten alakulttuurien vaikutusta kouluyhteisössä. Tarjoamalla oppilaan kehityksen kannalta suotuisia pätemisen mahdollisuuksia sekä hyviä aikuiskontakteja vähennetään esimerkiksi syrjäytymisriskiä ja lähestytään kasvatuksen tavoitteeksi esityksessä määriteltyä vastuullista ihmisyyttä, linjasi Turunen nojautuen Röngän ja Pulkkisen tutkimuksiin. Kari-Pekka Lapinoja tuumasi puheenvuoronsa alussa, että hänellä ei ole lisättävää Tuija Turusen puheenvuoron jälkeen. Avasipa hän silti sanaisen arkkunsa, ja myös sieltä löytyi painavaa sanottavaa kansalaisvaikuttamisen kasvatuksellisista perusteista. Lapinojan mukaan on ongelmallista, jos kansalaisvaikuttamisen edistäminen koulussa nähdään vain

3 poliittisesta näkökulmasta esimerkiksi äänestysaktiivisuuden edistämisprojektina. Lapinoja puhuisi itse mieluummin osallisuudesta kuin kansalaisvaikuttamisesta, joka assosioituu helposti poliittiseen toimintaan ja ohjaa ajatuksia liian suppeaan ilmiön ymmärtämiseen. Lapinojan mukaan koulun tulisi tuntea Ollilan pelkoa tarkoittaen sitä, että kasvattajien ei tulisi ottaa vastaan kasvatusneuvoja ja tavoitteita kulloisiltakin ulkopuolilta neuvojilta, viitaten tässä tapauksessa esimerkin omaisesti taannoin kasvatuksen tavoitteita kommentoineeseen Nokian entiseen johtajaan Jorma Ollilaan. Kasvattajien tulisi itse määrittää, mitkä ovat kestäviä arvoja ja tavoitteita kasvatukselle. Lapinoja nosti esille yksilön autonomian lisäämisen kasvatuksen tavoitteena, ja vapauden vastuullisen käytön. Hänen mielestään vapaus ymmärretään nykyään pitkälti väärin vapautena normeista ja oman eksistenssin luomista koskevista rajoitteista. Nykyään katsotaan, että yksilön tulisi saada luoda oma moraalinsa ja elämänsä, eksistenssinsä, muista riippumatta. Kari-Pekka Lapinojan mielestä tärkeämpää olisi vapaus alistavista ja ihmisyyttä nakertavista voimista, ei yhteisöstä sinänsä. Peruskysymys lienee, miten yhteisö kehittyy niin, että se ei alista tai väärin rajoita valintojamme. Charles Tayloriin nojautuen Lapinoja toteaa, että eurooppalaisessa kulttuurissa jo pitkään olemassa ollut vapauden tavoittelu on johtanut vastakkaiseen suuntaan ja kaventanut todelliset valinnan mahdollisuudet minimaalisiksi. Kasvatuksessa tulisi olla tavoitteena vapaus henkisestä alaikäisyydestä, joka kaventaa valinnan mahdollisuudet siihen, mitä ympäristö tai muut ihmiset tarjoavat. Aktiivisella ihmisellä tulisi olla kykyä itsenäiseen, hyveisiin pyrkivään päätöksentekoon, jonka seurauksena hänen oma yhteisönsä muuttuu paremmaksi. Paremman määrittely vaatii arvo-osaamista, joka määrittää vaikuttamiselle oikean suunnan. Mikä tahansa vaikuttaminen ei ole hyvää vaikuttamista.

4 POIMINTOJA KESKUSTELUSTA Kansalaiskasvatukseen liittyy vaikeus sisäistää se osaksi omaa toimintaa. Useammankin osallistujan toimesta todettiin, että kysymyksessä on uusi ja suomalaisia koulunpidon perinteitä haastava näkökulma kasvatukseen. Aika-arviot siitä, milloin kansalaisvaikuttaminen on luonteva ja sisäistetty osa koulun toimintaa ja kasvatusta vaihtelivat kahdestakymmenestä kuuteenkymmeneen vuoteen. Hallintorakenteita voidaan muuttaa nopeasti mutta kulttuuri muuttuu hitaasti. Keskusteluissa sivuttiin myös sitä, ovatko suuret kertomukset, joihin ihmiset samaistuvat, kadonneet tai minkä laatuisia ne nykyään ovat. Alustuspuheenvuorojen kiiteltiin avanneen kansalaisvaikuttamisen ja kasvatuksen suhteen perusajatuksia kiitettävällä tavalla. RYHMÄTYÖSKENTELY Lounaan jälkeen osallistujajoukko jakaantui paikkakunnittain kartoittamaan kansalaisvaikuttamisen huomioimista opettajankoulutuksessa omassa yksikössään. Seuraavassa ovat muistiinpanot ryhmien raporteista: NYKYTILANTEEN KARTOITUS Oulu: 1. Varhaiskasvatus - Alustuspuheenvuoroissa esitetyt ajatukset tuntuivat tutuilta ja ne nähtiin varhaiskasvatuksen pedagogiikan keskeisinä sisältöinä. Toisaalta ne avasivat välittämisen pedagogiikan käsitettä tästä näkökulmasta. - Varhaiskasvatuksen asiantuntijan tulee sisäistää aktiivisuuteen kasvattaminen ja sen vaatimat pedagogiset näkökohdat osaksi asiantuntijuuttaan. - OPSin tasolla: Lasten aktiivisuuteen ohjaaminen on olennainen osa kaikkea sisältöä - Koulutuksen tulisi tarjota myös opiskelijoille aktiivisuuden malli. Vähimmäisvaatimuksena tulisi pitää, että saadaan opiskelijaedustajat virallisiin päätöksentekoelimiin. - Keskusteltiin siitä, kuinka hyvin implisiittisesti vahvasti mukana oleva aktiivisuuden näkökulma välittyy opiskelijoille vai pitäisikö se tulla vielä voimakkaammin esille nostetuksi. - Varhaiskasvatuksen harjoittelu antaa monipuolista yhteiskunnallista näkökulmaa, koska sitä suoritetaan monenlaisissa eri ympäristöissä, esimerkiksi kansalaisjärjestöissä. - Aktiivinen kansalaisuus sekä kasvatuksen yhteiskunnallinen konteksti nousee esille yleisopinnoissa erillisenä kurssina Kasvatuksen ja opettajuuden yhteiskunnalliset kontekstit ja arvolähtökohdat. 2. Luokanopettajakoulutus - Opiskelijajärjestö PEDO on kiinnittänyt huomiota kansalaisvaikuttamisen aihealueeseen tekemällä kyselyn opiskelijoille sekä valitsemalla ensi vuoden teemaksi aktiivisen kansalaisuuden. - Aktiivisen kansalaisuuden huomioimiseen on voimakas velvoite, koska se on valittu yhdeksi opettajankoulutuksen neljästä perusarvopilarista Oulun yliopistossa. - Todettiin, että vielä päättöharjoitteluvaiheessa aktiivisuuteen kasvattaminen tulee joillekin opiskelijoille uutena asiana, joten näkökulman voimakkaammalle esiin nostamiselle tuntuu olevan tarvetta.

5 - Seminaarissa mukana olleen kansainvälisesti painottuneessa luokanopettajakoulutuksessa opiskelevan Päivi Jokisen mukaan aktiivisen kansalaisuuden näkökulma on voimakkaasti esillä hänen edustamallaan koulutuslinjalla. - Opetusharjoitellussa aihealuetta ei ole systemaattisesti huomioitu, mutta se on teemaharjoitteluissa mukana. - Oppilaskuntatoiminnan käynnistäminen myös alaluokilla tukee asian huomioimista opetusharjoittelussa. - Yleensä ottaen luokanopettajakoulutuksessa aktiivinen kansalaisuus on tulee huomioida läpäisyperiaatteen mukaisesti. Tämä edellyttää kouluttajilta valveutuneisuutta asian suhteen. - Myös luokanopettajaopinnoissa aktiivinen kansalaisuus sekä kasvatuksen yhteiskunnallinen konteksti nousee esille yleisopinnoissa erillisenä kurssina Kasvatuksen ja opettajuuden yhteiskunnalliset kontekstit ja arvolähtökohdat. 3. Aineenopettajakoulutus - Aineenopettajiksi opiskelevat pohdiskelevat aihealueeseen liittyviä kysymyksiä pedagogisessa seminaarissa, jota pidettiin hyvänä foorumina sikäli, että käsitys aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattamisesta pitäisi saada osaksi pedagogisia taitoja ja ymmärrystä. - Didaktiikassa on omia ainekohtaisia sovelluksia, joissa aihealuetta käsitellään. Kokonaisuudesta ei paikalla olleilla ollut tarkkaa kuvaa. - Konsultatiivisen menetelmän opintojen katsottiin tukevan vaikuttamistaitoja antamalla keskustelu- ja kuunteluvalmiuksia - Opetusharjoittelussa aktiivinen kansalaisuus on huomioitu systemaattisesti. Opiskelija perehtyy aiheeseen kolmiportaisen systeemin kautta: 1) Opiskelijoille on yhteinen perehdytysluento kansalaisvaikuttamiseen liittyvistä perusajatuksista opiskelijoiden palautepäivän yhteydessä. 2) Opiskelijat keskustelevat aihealueeseen liittyvistä kysymyksistä pienryhmissä kolmen artikkelin pohjalta. 3) Oppilaiden osallisuuden aktiivisuuteen kasvattamisen näkökulma huomioidaan kevätpuolen koulutyöskentelyssä ja harjoitustunneilla. Samalla tavalla kuin havainnoidaan ja ohjataan opiskelijan toimintaa esim. työtapojen tai kurinpidon suhteen tarkastellaan myös opettajan toimintaa oppilaiden vaikuttamistaitojen, - asenteiden ja osallisuuden suhteen. Rovaniemi: - Tutkinnonuudistuksen myötä menetelmä- ja kieliopinnot lisääntyivät ammatillisen identiteetin syventämiseen liittyvät opintojen koettiin vähentyneen. Syntynyt pyrkimys lisätä opettajuuteen kasvamisen merkitystä. - Opetussuunnitelma ja koulun kehittäminen kurssi uutena kokonaisuutena opiskelijoille. - Harjoittelukoululla on käynnistetty oppilaskuntatoiminta, joka tukee aihealueen käsittelyä opetusharjoittelussa. Harjoittelussa aktiivinen kansalaisuus on huomioitava muutenkin kuin oppilaskunnan kautta koko opiskelijan harjoitteluhistorian ajan. Kajaani: - Aktiivinen kansalaisuus ja siihen kasvattaminen nähdään tulevaisuuden osaamisvaateena. Opettajuus ymmärrettävä laaja-alaisesti. - Pyritään siihen, että aktiivisuuteen kasvattaminen sisäistetään opetuksen työkaluna: - syventävissä pakollisissa opinnoissa: o Koulutus, yhteiskunta ja kansalaisvaikuttaminen, 5 opintopisteen kurssi.

6 o Yrittäjyyspedagogiikka, 5 opintopisteen kurssi, jolla käsitellään mm. aktiivisuutta ja vuorovaikuttamista. o Opettajuuteen kasvaminen. Kolme vuotta jatkuva kurssi, jolla keskustellaan opettajuuteen liittyvistä teemoista. - Opetusharjoittelussa vaikuttamisteemat ovat osana jaksosuunnitelmia. Opiskelijoille on myös suurryhmäohjaus, jossa kerrotaan aihealueeseen liittyvistä teemoista. YHTEISIÄ KEHITTÄMISAJATUKSIA - Opiskelijat toivoivat kasvatustieteen opintojen ja käytännön yhteyden parempaa valottamista opinnoissa. Tämä edellyttäisi opettajankouluttajien parempaa yhteistyötä ja toistensa työn tuntemista. - Opiskelijat niin ikään katsoivat, että aikaisempi profiloituminen nimenomaan opettajaopintojen suuntaan tukisi opettajaksi kasvua ja ruokkisi yhteisöllisyyttä sekä nostaisi opettajankoulutuksen profiilia ainelaitoksilla. Yhdeksi keinoksi edetä tähän suuntaan nähtiin suora valinta opettajankoulutukseen. - Opetussuunnitelmia tulisi tarkastella tavoitteena selvittää jatkumo koulussa oppilaan näkökulmasta - Opettaja/kouluttajakunnan aktivoiminen, aktiivinen kansalaisuus osaksi pedagogista ajattelua - Opiskelijoiden vastuuttaminen - Työsuunnitelmanäkökulma: Vastuuhenkilöt, työn organisointi, resursointi jne. - Läpäisyperiaate vs. spesifit kurssit: Spesifejä kursseja voidaan tarvita, mutta se ei saa johtaa ajatukseen, että aktiivisuuden ja osallisuuden näkökulmia ei muuten sitten tarvitse huomioida. Osallistujat Oulun Eden: Kouluttajat: Riitta-Liisa Korkeamäki riitta-liisa.korkeamaki@oulu.fi Oulu Timo Lappi timo.lappi@oulu.fi Oulu Aila Tiilikka aila.tiilikka@oulu.fi Oulu Tommi Sulkala tommi.sulkala@oulu.fi Oulu Markku Lang markku.lang@oulu.fi Oulu Hellevi Kupila hellevi.kupila@oulu.fi Oulu Kari-Pekka Lapinoja kari-pekka.lapinoja@oulu.fi Oulu Eetu Pikkarainen eetu.pikkarainen@oulu.fi Oulu Raija Kärkkäinen raija.karkkainen@oulu.fi Oulu Eva Raudasoja eva.raudasoja@oulu.fi Oulu Pasi Hieta pasi.hieta@oulu.fi Oulu Juha Turpeinen juha-matti.turpeinen@oulu.fi Kajaani Mervi Kemppainen mervi.kemppainen@oulu.fi Kajaani Ali Niva ali.niva@ulapland.fi Rovaniemi Tuija Turunen tuija.turunen@ulapland.fi Rovaniemi Opiskelijat: Tanja Vesikukka tanjaves@mail.student.oulu.fi Oulu, AO Anne Heikkilä anhe@mail.student.oulu.fi Oulu, AO Päivi Jokinen pjokinen@mail.student.oulu.fi Oulu, LO Elisa Heikkinen elisahei@mail.student.oulu.fi Kajaani, LO Kasvatustieteen tutkija: Anu Alanko anu.alanko@oulu.fi Oulu