MONIKULTTUURISUUSOSAAMINEN SOSIAALI- JA TERVEYS- ALALLA SEKÄ VARHAISKASVATUKSESSA

Transkriptio

1 SOTE-ENNAKOINTI Ullamaija Kauppinen, Minna Koponen ja Leena Tervonen MONIKULTTUURISUUSOSAAMINEN SOSIAALI- JA TERVEYS- ALALLA SEKÄ VARHAISKASVATUKSESSA Osassa 4 käsitellään maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta sekä sosiaali- ja terveysalan että varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta on tarkasteltava sekä palvelujen tuottamisena monikulttuurisille asiakkaille että myös monikulttuurisen henkilöstön tarpeen kannalta. MAAHANMUUTTAJAT SUOMESSA Aluksi tarkastellaan maahanmuuton kehitystä koko maassa; Etelä-Karjalassa ja ikäryhmittäin. Ikäryhmittäisellä tarkastelulla on lähiajan ennakoinnissa merkitystä, koska sen avulla voidaan päätellä palvelutarpeiden kehittymistä kasvualueilla eli vanhuspalveluissa ja varhaiskasvatuksessa. Ulkomaalaiset Suomessa Harvat ovat niin sekoittumatonta sukuperää, ettei jonkun heidän sukunsa jäsenen suonissa ole virrannut toisten kansakuntain verta. Mutta sanottu on, että kaikki, jotka pitävät ja rakastavat tätä maata isänmaanansa, - kaikki, jotka noudattavat tämän maan lakia ja tekevät työtä sen hyväksi, ovat yhtä kansaa. Heitä yhdistää heidän isänmaanrakkautensa, lainkuuliaisuutensa ja yhteinen onnensa ja etunsa. Topelius Suomen virallinen väkiluku oli , joista miehiä oli ja naisia Maamme väkiluku kasvoi vuoden 2010 aikana henkilöllä. Kolmantena vuotena peräkkäin muuttovoitto ulkomailta oli luonnollista väestönlisäystä suurempi väkilukua kasvattava tekijä. Vuodesta 2010 ulkomaalaisten määrä kasvoi henkilöllä. Suurin osa maamme tämän hetkisestä väestökasvusta on maahanmuuton ansiota. Nyt ulkomaalaisten määrä Suomessa on yli kaksinkertaistunut vuodesta Tuolloin maassamme asui noin ulkomaalaista. Vuoden lopussa heitä oli Suomessa asuvista ulkomaan kansalaisista oli 63 % (98 382) Euroopan maiden kansalaisia. Suurimmat ulkomaalaisryhmät olivat venäläiset, virolaiset (yhteensä 34,5 %) seuraavina tulevat ruotsalaiset, somalialaiset, kiinalaiset ja thaimaalaiset. Ulkomaalaisten määrä Suomessa on alhainen verrattuna muihin Euroopan maihin. Ulkomaalaisten määrä pysyi pitkään alhaisena, mutta alkoi 1980-luvulla hitaasti nousta. Vuoden 2008 tilastojen mu-

2 kaan ulkomaiden kansalaisten osuus väestöstä oli Suomessa seitsemänneksi alhaisin nykyisistä EU27-maista. Suomen maahanmuuttopolitiikassa korostui 1990-luvulla humanitaarinen maahanmuutto, joka oli pääosin pakolaisten vastaanottoa, inkeriläisten paluumuuttoa ja perhesiteisiin perustuvaa maahanmuuttoa. Tällä vuosikymmenellä työperusteinen maahanmuutto on noussut tärkeään asemaan. Suomessa on tällä hetkellä enemmän työn perusteella maahan muuttaneita kuin koskaan aikaisemmin, mutta suurin osa Suomessa asuvista ulkomaalaisista on tullut maahan muun kuin työn haun perusteella. Yli puolet muuttajista on perheperusteisia. Heillä on perhesiteet Suomeen, kuten suomalaisten puolisoiden tai muiden perheenjäsenten olo täällä. Taulukkoon 1 on koottu ulkomaiden kansalaisten määrät maittain vuosia 2009 ja Taulukko 1: Ulkomaiden kansalaiset Suomessa (Lähde:Tilastokeskus, väestötilastot). Edellä mainitun muutoksen merkitystä lisää väestön ikääntymisen myötä näkyvissä oleva kiristyvä kilpailu osaavasta työvoimasta kaikilla työmarkkinasektoreilla sekä Suomessa että muissa EUmaissa. Ikääntymisestä johtuva palvelutarpeen voimakas kasvu samanaikaisesti työvoiman tarpeen kasvun kanssa lisää Suomen tarvetta saada ulkomaalaista työvoimaa. Vuonna 2009 oleskeluluvan Suomeen sai työn, opintojen, avioitumisen tai muiden perhesiteiden perusteella henkilöä. Eniten oleskelulupia myönnettiin Venäjän, Kiinan ja Intian kansalaisille. Turvapaikkapäätöksiä vuonna 2010 tehtiin 5031, joista myönteisen päätöksen sai 1603 henkilöä. Luku sisältää pakolaisstatuksen ja suojelun tarpeen perusteella oleskeluluvan saaneet sekä ne henkilöt, jotka saivat tilapäisen oleskeluluvan tai oleskeluluvan yksilöllisistä, inhimillistä syistä. Kuviossa 1 esitetään ulkomaalaisten kansalaistettujen määrät vuosina

3 Kuvio 1 Ulkomaalaisten kansalaistettujen määrät vuosina (Lähde: Antero Leintzinger (toim.) Mansikkamaan vartijat). Vuonna 2010 Suomen kansalaisuuden sai 5907 ulkomaalaista. Ulkomaalaiset Etelä-Karjalassa Pääasiassa maahanmuutto keskittyy suuriin kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin. Puolet ulkomaiden kansalaisista asuu Uudellamaalla. Ulkomaalaiset keskittyvät nimenomaan Helsinkiin. Helsingissä asuu 26,8 prosenttia kaikista Suomessa asuvista ulkomaiden kansalaisista ja asukasluvusta heitä on 7,2 prosenttia. Espoossa ulkomaalaisia on 6,3 prosenttia, Vantaalla 6,0 prosenttia ja Turussa 4,7 prosenttia asukasluvusta. Ahvenanmaalla on suhteellisesti eniten ulkomaiden kansalaisia (8,2 %). Heistä 51 prosenttia on Ruotsin kansalaisia. Etelä-Karjalassa ulkomaalaisten määrä on kasvanut näkyvästi 1990-luvulla laantuen hiljalleen tällä vuosituhannella. Verrattuna muihin maakuntiin (poissulkien Ahvenanmaa) Etelä-Karjalassa asuvien ulkomaalaisten osuus on viidenneksi korkein, 2,5 prosenttia koko väestöstä. Vuonna 2009 maahanmuuttajien määrä Etelä-Karjalassa oli 586, heistä venäläisiä 214, virolaisia 49 ja ruotsalaisia 28. Vuonna 1990 Etelä-Karjalassa oli ulkomaalaisia 423, vuonna 2000 määrä oli jo 2264 ja vuoden 2009 lopussa ulkomaalaisten määrä oli Taulukosta 2 ilmenevät eri kansalaisuuksien määrät koko Suomessa ja Etelä-Karjalan maakunnassa vuonna 2009.

4 Taulukko 2: Eri kansalaisuuksien määrät koko Suomessa ja Etelä-Karjalan maakunnassa vuonna Kansalaisuus Koko maa Etelä-Karjala Kaikki maat Suomi Ulkomaat Eurooppa (pl. Suomi) EU-maat (pl. Suomi) Aasia ja Oseania Venäjä Baltia Afrikka Ruotsi Pohjois-Amerikka Etelä-Amerikka Tuntematon Muut Pohjoismaat Ulkomaalaisten ikäjakauma Suomessa asuvat ulkomaiden kansalaiset ovat ikärakenteeltaan huomattavasti nuorempia kuin muu väestö. Ulkomaiden kansalaisten miesten keski-ikä oli vuoden 2009 lopussa 33,7 ja naisten 34,5 vuotta. Vastaavat koko väestön keski-iät olivat miehillä 39,8 ja naisilla 42,7 vuotta. Suurin ikäryhmä on työikäiset, mutta perheiden muodostumisten myötä kasvaa myös lasten ja vanhusten määrät. Suomessa syntyi esimerkiksi vuonna 2009 kaikkiaan ulkomaiden kansalaista. Luonnollisen ikääntymisen myötä myös vanhusten määrä tulee kasvamaan. Vuonna 2009 koko Suomeen muutti 0-9-vuotiaita lapsia 3713, heistä Etelä-Karjalaan muutti 70. Vuonna 2005 vastaavat luvut olivat 2870 koko maa ja 52 Etelä-Karjala. Vuonna 2009 koko maahan muutti 663 yli 65-vuotiasta, Etelä-Karjalaan heistä tuli 23. Vanhusten maahanmuuttomäärät ovat pysyneet suhteellisen samoina viimeisen viiden vuoden aikana. Taulukossa 3 on esitetty ulkomaalaisten lasten ja vanhusten määrä koko Suomessa ja Etelä-Karjalan maakunnassa vuonna 2009 Taulukko 3 Ulkomaalaisten lasten ja vanhusten määrä koko Suomessa ja Etelä-Karjalan maa kunnassa vuonna Lapset Vanhukset ikä KOKO MAA Etelä-Karjala

5 Suomessa puhutut kielet Väestön kieli- ja kulttuuritaustat alkavat olla hyvin moninaiset monessa osassa Suomea. Suomessa puhuttavien kielten määrä ja niiden tulkkaustarve kasvaa maahanmuuttajien määrän kasvaessa. Ulkomaan kansalaisista kahdeksan prosenttia ( henkeä) puhuu äidinkielenään suomea, ruotsia tai saamea. Toisaalta taas Suomen kansalaista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. Koko Suomessa puhutaan 142 vierasta kieltä. Koko väestöstä vieraskielisiä oli vuoden 2009 lopussa (3,9 %). Luvussa on kasvua edellisestä vuodesta henkeä. Vieraskielisten määrä on viimeisen yhdeksän vuoden aikana kaksinkertaistunut. Suurin vieraskielisten ryhmä on venäjänkieliset. Venäjänkielisiä on Suomessa jo ja heidän osuutensa kaikista vieraskielisistä on 25 prosenttia. Edellisvuoteen verrattuna uusiksi yli tuhannen hengen vieraskielisiksi ryhmiksi nousivat bulgaria, japani, ukraina ja urdu. Suomessa on nyt 30 eri vieraskielistä ryhmää, joiden puhujia on vähintään henkeä. Eniten vieraskielisiä on siellä, missä on eniten ulkomaalaisia eli pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella. Etelä-Karjalassa vieraskielisten osuus väestöstä oli vuoden 2009 lopulla 3,4 prosenttia. Etelä-Karjalassa puhutaan 77 eri kieltä. Kuvioon 2 on koottu suurimmat vieraskieliset ryhmät 2000 ja 2010 (Lähde: Väestörakenne 20010, Tilastokeskus). Ti- Kuvio 2 Suurimmat vieraskieliset ryhmät 2000 ja 2009 (Lähde: Väestörakenne 2009, lastokeskus). Vieraiden kulttuureiden ymmärtäminen on välttämätöntä kansainvälisessä ympäristössä. Maahanmuuton kasvu ja lisääntyvä monikulttuurisuus pakottavat kehittämään ja uudistamaan toimintaa yh-

6 teiskunnassa. Monikulttuurisuus tuo mukanaan uusia ulottuvuuksia suomalaiseen yhteiskuntaan, tämä ei ole vain haaste, vaan myös voimavara. MONIKULTTUURISUUS SOSIAALI- JA TERVEYSALALLA Suomalainen arki kansainvälistyy, ja Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten määrä on lisääntynyt. Suomalaisen yhteiskunnan monikulttuuristuminen on osa laajempaa globaalisaatiokehitystä. Suomeen muutetaan eri puolelta maailmaa. Muuttojen myötä myös työelämä muuttuu ja ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä kasvaa. Yhteiskunnan ja työelämän monikulttuuristuminen on monimuotoinen ilmiö, joka avaa uusia mahdollisuuksia, mutta tuo eteen uusia haasteita myös sosiaali- ja terveysalalla. Arkipäivän kulttuurien väliset kohtaamiset lisääntyvät. Entistä useammin on pohdittava, miten vuorovaikutus toimii juuri tässä tilanteessa. Monikulttuurisen yhteiskunnan kehittyminen muuttaa perinteisiä elämäntapoja (Pitkänen). Pysyvästi Suomeen muuttavien ja täällä asuvien ulkomaalaisten määrä on kasvanut ja kasvaa koko ajan. Suurin osa monikulttuurisesta väestöstä asuu pääkaupunkiseudulla, mutta myös tutkimuksessa mukana olleet kaupungit mm. Lappeenranta, Tampere ja Turku omaavat monikulttuurista väestöä. Etelä-Karjalassa mm. Lappeenrannassa kasvava väestö muodostuu lähinnä Venäjältä muuttavasta väestöstä, mutta myös muita etnisiä ryhmiä asuu, opiskelee ja työskentelee tällä alueella. Ennakointitutkimuksen mukaan liikkuvuuden myötä sosiaali- ja terveyspalvelujen työntekijä- ja käyttäjäprofiili monimuotoistuu monikulttuurisuuden myötä. Vaikutukset näkyvät monikulttuurisen vuorovaikutuksen ja maahanmuuttajaväestön tarpeiden lisääntymisenä. Monimuotoistumisen myötä kieli, kulttuurien välinen viestintä ja kulttuurien kohtaaminen asettavat omat haasteensa arjen kanssakäymiselle. Sekä suomalais- että ulkomaalaistaustaisten ihmisten on opittava toimimaan etnisesti, kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoisissa ympäristöissä (Pitkänen). Yhteisen kielen puuttuminen ja yleinen kielitaidon puute asettavat haasteita sekä asiakkuuden että palvelujen ja koulutusten tuottajille. Ennakointitutkimuksessa monikulttuurisuutta käsitellään monen sosiaali- ja terveysalan sektorin näkökulmasta. Mukana ovat olleet kotihoito, vammaispalvelu, erikoissairaanhoito, vanhuspalvelu, lastensuojelu, aikuissosiaalityö, sekä varhaiskasvatus. Kuvaan monikulttuurisuuteen liittyviä mahdollisuuksia ja mahdollisia haasteita kaikkien muiden sektoreiden näkökulmasta, paitsi varhaiskasvatuksen, josta alla oma artikkelinsa. Kuviossa 3 (Koponen 2011) on kuvattu erikoissairaanhoidon, terveydenhoidon, aikuissosiaalityön, lastensuojelun sekä vanhus- ja vammaispalvelun kehittämiskohteita monikulttuurisuuden ja maahanmuuttajuuden näkökulmasta. Kehittämiskohteet on kuvattu yksilöllisesti tiettyyn sektoriin linkitettynä, mutta monet kehittämiskohteista on yleisiä, ja kaikille sektoreille liitettäviä.

7 Kielitaito Kulttuurien tuntemus Monimuotoinen asiakkuus Kotouttaminen Palveluverkostot Maahanmuuttoohjelma Terveydenhuolto Erikoissairaanhoito Aikuissosiaalityö Kielitaitoinen henkilökunta Tulkkauspalvelut Vanhus- ja vammaispalvelut Lastensuojelu Lapsen tarpeista huolehtiminen Vanhemmuuden muuttuminen Mielenterveysongelmat Kuvio 3 Maahanmuuttajuuden ja monikulttuurisuuden kehittämiskohteet sote-alalla. Maahanmuuttajaväestön palvelutarpeet asettavat haasteita moniammatilliselle yhteistyölle, sekä sosiaali- ja terveysalan verkostoitumiselle. Yhteistyö eri tahojen välillä (esim. perhe, päiväkoti, koulu) ja monet moniammatilliset tiimit ovat tärkeitä. Monilla tahoilla koettiin, että yhteistyö, roolit ja vastuut eri toimijoiden ennaltaehkäisevässä toiminnassa ovat epäselvät. Tästä syystä on tärkeää, että sosiaalija terveysalan henkilöstöllä on mahdollisuuksia ja valmiuksia verkostoitua ja että heillä on tietämystä eri verkostoista Kielitaito/ kielitaitoinen henkilökunta Kielen rajat tulevat esiin uuden kulttuurin kohtaamisessa. Kielitaito antaa mahdollisuuden osallistua uuteen kulttuuriin, tukea sopeutumista ja parantaa yksilön mahdollisuuksia saavuttaa totuudenmukainen kuvan vieraasta kulttuurista (Liimatainen & Luoma 1999, 35.) On hyvä kuitenkin muistaa, että yhteinen kieli on perusta toisen ihmisen ymmärtämiselle, mutta sensitiivisyys ja havainnointikyky sekä kyky ilmaista ja ymmärtää sanattomia ja tunneviestejä tarkoituksenmukaisesti on joskus jopa puhuttua kieltä tärkeämpää (Wallin 2009, 36.). Monikulttuurisuus ja maahanmuuttajaväestö ovat tuoneet mukanaan monia erityispiirteitä. Ennakointitutkimuksen mukaan kaikilla sektoreilla korostui yhteisen kielen puuttuminen. Maahanmuuttajaväestön suomen kielen taito ei ole ollut riittävää asiointiin, eikä palveluntuottajienkaan kielitaito ei ole riittävää. Myös tulkkauspalvelut ja muu kielellinen avustaminen on koettu riittämättömiksi. Ennakointitutkimuksen näkökulmasta on olennaista, että tulkkauspalveluihin ja muuhun kielelliseen avustamiseen kiinnitetään huomiota. Myös kielikoulutuksen lisääminen ja oikein kohdentaminen nähdään tarpeellisena.

8 Sosiaali- ja terveyspalveluissa on maahanmuuttajalääkäreiden osuus kasvanut jatkuvasti. Ennakointitutkimuksemme haastatteluissa tuli ongelmana esiin se, että huonosti suomea puhuvat lääkärit ovat aiheuttaneet hoitohenkilöstölle lisätyötä, koska hoitaja on joutunut varmuuden vuoksi tarkistamaan, ymmärsikö asiakas, mitä lääkäri sanoi ja ohjeisti. Lisäksi on ollut varmistettava, että lääkäri ymmärsi, mitä potilas sanoi. Tällaisia ongelmia on tulevaisuudessa poistettava ohjaamalla sekä lääkärit että muukin henkilöstö työnantajan toimesta suomen kielen kursseille. Joillain sote-alan sektoreilla, kuten vanhuspalveluissa ja lastensuojelussa, on koettu asiakkaiden hyötyvän siitä, että henkilökunnan joukkoon on saatu alalle koulutettua henkilöstöä, joka ymmärtää asiakasta myös yhteisen kulttuurin avulla. Kulttuurien tuntemus Ennakointitutkimuksen mukaan kulttuurierot erityisesti palvelu- ja asiakaskulttuurin näkökulmasta on koettu ajoittain haasteellisina. Yleisesti koettiin, että sosiaali- ja terveysalan henkilökunnalla ei ole tarpeeksi tietoa eri kulttuureista. Esimerkiksi valtaetäisyydet, jotka näkyvät sukupuolten välisissä rooleissa, eivät ole olleet selvät asiakkaalle ja palvelun tuottajille. Henkilökunnan ennakkoluulot ja asenteet nähtiin myös esteenä asianmukaiselle palvelulle. Kulttuurien erilaisuus asettaa omat haasteensa kulttuurien väliselle vuorovaikutukselle. Palvelu- ja asiakaskulttuurien erilaisuus, perheessä vallitsevat roolit ja kasvatuskysymykset asettavat esteitä tai hidastavat arjessa tapahtuvaa kanssakäymistä. Perinteisesti on ajateltu, että kulttuurien välisessä kanssakäymisessä on riittävää ja olennaista, kun on kielitaitoa ja tietämystä vieraan kulttuurin piirteistä ja toimintatavoista. Muuttuva ja monimuotoinen kulttuuri asettavat nämä kriteerit kuitenkin kyseenalaisiksi. Monimuotoinen asiakkuus Monimuotoinen asiakkuus tuo mukanaan erityisosaamisen tarpeen. Ennakointitutkimuksessa ilmenee, että monikulttuurinen asiakkuus vaatii lainsäädännön tuntemusta. Lainsäädännöllisen tuntemuksen ontuessa asiakkaan oikeus tasa-arvoiseen, yhdenmukaiseen ja kotoutumista tukevaan palveluun voi jäädä puutteelliseksi. Sosiaali- ja terveysalan henkilökunnan on hyvä tiedostaa maahanmuuttajan tausta- ja statustekijät, jotta kotouttamislain velvoitteet tulevat huomioiduiksi. Heidän on osattava ohjata ja opastaa kotoutumisessa. Erityisesti aikuissosiaalityössä koettiin kotouttamisen liittyvät asiat ja termit haasteellisina. Asiakkaat ovat usein esim. pakolaisstatuksella tulleita tai paluumuuttajia, jolloin kotouttamiseen liittyvät prosessit ja asiakkaiden ohjaaminen ovat oleellisia asioita, joihin tarvittiin lisää tietämystä. Kotouttaminen on lakisääteistä ja näin ollen kotouttamiseen liittyvä koulutus olisi toivottavaa, maahanmuutto-ohjelmat suositeltavia ja palveluverkkotuntemus oleellista. Voimakkailla maahanmuuttaja-alueilla lastensuojelun tuottamista avohuoltopalveluissa jo 10 % on maahanmuuttajataustaisia perheitä. Haasteet ovat erilaisia kuin suomalaisissa perheissä, ja haasteita esiintyy sekä lasten, että vanhempien näkökulmasta. Esimerkiksi lapsen perushoidon laiminlyöminen (terveys, ravinto ja puhtaus) nähtiin haasteena. Vanhempien mielenterveysongelmat (äiti), kulttuurieroihin liittyvät kasvatuskysymykset, kuten fyysinen kurittaminen ja isovanhempien varsin määräävä

9 rooli perheessä ovat yleisiä. Haasteena nähtiin myös vanhemmuuden ja lapsen kulttuuri-identiteetin muuttuminen. Perheen valtasuhteet muuttuvat, kun lapsen sopeutuminen on pidemmällä kuin vanhemman ja lapsi on omaksunut valtakulttuurin kielen, arvot, normit ja asenteen. Ennakointitutkimuksessa haasteellisimmiksi mainittiin maahanmuuttajaperheet, joiden taustat ovat hyvin epäselvät uuteen kohdemaahan muuttaessa. Heidän kohdallaan asiakkuuden kannalta oleellista tietoa oli saatavilla niukasti tai ei juuri ollenkaan. Huomioitavaa on myös, että joissakin tapauksissa perheiden lapset ovat olleet erityisen tuen tarpeessa jo ennen muuttoa esimerkiksi maahanmuuton syyn tai traumaattisen kokemuksen vuoksi. Vanhus- ja vammaispalveluissa venäjänkieliset asiakkaat ovat lisääntyneet. Siksi alalle toivotaan enemmän venäjän kielen taitavia hoitajia, tulkkauspalveluja ja palvelun tuottajia. Maahanmuuttajien palvelujen tuottamiseen tarvitaan maahanmuuttajataustaisia ammattihenkilöitä. Heillä on aidot mahdollisuudet toimia sekä kielellisenä että henkisenä tulkkina suomalaisten ja maahanmuuttajien välillä erilaisissa palvelu- ja ohjaustilanteissa. Maahanmuuttajat sosiaali- ja terveysalan työntekijöinä Työvoima vähenee Suomessa, ikääntyneiden määrä kasvaa ja elinkeinoelämä tarvitsee kansainvälistä osaamista. Edellä mainitut tekijät asettavat myös maahanmuuttajille haasteita integroitumiseen, mutta yhtälailla myös Suomeen opiskelemaan tai työelämään haluaville. Ulkomaalaistaustaisen väestön määrän kasvu voi helpottaa työelämän vaatimuksia (Pitkänen). Sosiaali- ja terveysalalla ilmenee tarvetta maahanmuuttajataustaisille henkilöille. Ennakointitutkimuksen mukaan koulutettujen maahanmuuttajien sijoittuminen työelämään on vaikeaa sosiaali- ja terveysalalla, koska heillä ei ole riittävää kielitaitoa, ja eri tutkintojen tunnustaminen on haasteellista. Edellä mainituista syistä maahanmuuttajien ammattitaitoa ei voida käyttää tehokkaasti hyödyksi. MONIKULTTUURISUUS VARHAISKASVATUKSESSA Suomalaisen varhaiskasvatuksen ensisijainen tehtävä on edistää lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia, tervettä kasvua, kehitystä ja oppimista sekä tukea vanhempien tai huoltajien antamaa kotikasvatusta (Laki lasten päivähoidosta 1973). Lisääntynyt maahanmuuttajien määrä on tuonut tälle päivähoitolain tavoitteelle omat haasteensa. Maahanmuuttajalapsella tarkoitetaan lasta, jonka ensimmäinen kieli on muu kuin suomi, ruotsi, saame, romanikieli tai viittomakieli tai joka käyttää muita kuin em. kieliä perheessään ja jonka molemmat huoltajat tai toinen huoltajista on maahanmuuttaja. Viimeisen viidentoista vuoden aikana maahanmuuttajalasten määrä on kasvanut kuusinkertaiseksi ja kaikista alle 18-vuotiaista lapsista heidän osuutensa on 3,1 prosenttia. Alle kouluikäisistä lapsista maahanmuuttajalapsia on 3,1 prosenttia. (STM 2007, ) Osuus vaihtelee alueittain, mm. pääkaupunkiseudulla osuus on n 8 %. Etelä- Karjalan seudulla maahanmuuttajalasten määrä on ollut myös kasvussa, noin puolet heistä on venäläistaustaisia. (Lappeenrannan kaupunki 2009). Kotoutumisella tarkoitetaan maahanmuuttajan yksilöllistä kehitystä tavoitteena osallistua yhteiskunnan taloudelliseen, poliittiseen ja sosiaaliseen elämään sen tasavertaisena jäsenenä. Kotouttamisen tavoitteena pidetään sitä, että maahanmuuttajat ylläpitävät ja säilyttävät omaan kulttuuriinsa ja etni-

10 syyteensä liittyviä asioita (Lappeenrannan kaupunki 2009). Kotoutumisen avaintekijöinä ovat kotimaan kielitaito, opiskelu tai työllisyys ja ihmissuhteet ympäröivään yhteiskuntaan. Uuden kotimaan toiminta- ja ajattelutapojen ymmärtäminen tai omaksuminen voidaan myös nähdä osoituksena kotoutumisesta (Neliapila-hanke 2006). Varhaiskasvatuksen tärkeys korostuu maahanmuuttajalasten ja heidän perheidensä kotoutumisessa. Päivähoitoa ja muita sosiaalipalveluja voidaan pitää keskeisinä väylinä kotoutumisen tukemisessa (Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma 2006, 20). Kotoutumissuunnitelmassa on huomioitava koko perheen kotoutumista edistävät toimenpiteet ja palvelut. Varhaiskasvatuspalveluilla voidaan myös auttaa vanhempien osallisuutta yhteiskuntaan. Päivähoitopalvelut paitsi tukevat lapsen sopeutumista, niin edistävät myös vanhempien kotoutumista mahdollistamalla osallistumisen kursseille tai työelämään (Ylöjärven kaupunki 2006). Maahanmuuttajien kontaktit suomalaiseen yhteiskuntaan tapahtuvat useimmiten heidän asuinympäristössään. Siksi esimerkiksi avoimia varhaiskasvatuspalveluja kehittämällä autetaan maahanmuuttajaperheiden verkottumista lähiympäristöön (STM 2007, 27). Valtioneuvoston (2008, 32) selonteon mukaan avoimilla varhaiskasvatuspalvelut ovat merkittävä tuki erityisesti kotona oleville äideille. Lasten sopeutumisessa heidän kokemansa kulttuuriympäristön muutos tai kuuluminen maahanmuuttajavähemmistöön ei ole niin tärkeää kuin se, miten nämä kokemukset välittyvät heille vanhempien kautta, ja miten paljon lapset saavat vanhemmiltaan tukea (Jasinskaja-Lahti ja Liebkind 2001, 130). Liebkindin ja muiden (2001, 138) mukaan kaikille maahanmuuttajille on yhteistä se, että he etsivät parempaa elämää uudessa kotimaassa etenkin lapsilleen. Varhaiskasvatus toimii usein tämän paremman elämän alkuna, sillä tutkimuksessa haastateltujen mukaan varhaiskasvatuspalvelut ovat usein ensimmäinen palvelu, jonka maahanmuuttajaperheet kohtaavat uudessa kotimaassaan. Laadukkailla palveluilla sekä lapsen ja perheen yksilöllisellä kohtaamisella voidaan helpottaa vanhempien kokemaa kulttuurisokkia tai -stressiä, mikä puolestaan koituu lapsen eduksi. Maahanmuuttajataustaisilla äideillä on todettu olevan keskimääräistä suurempi riski sairastua masennukseen. Vanhemman masennus vaikuttaa koko perheeseen ja erityisesti lapseen. Tällaisessa tilanteessa lapsen kasvun ja kehityksen monipuolinen tukeminen korostuu entisestään. Sosiaali- ja terveysministeriön suosituksen mukaisesti maahanmuuttajataustaisten lasten tulisi saada osallistua vähintään osaaikaiseen päivähoitoon kolmesta vuodesta alkaen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007, 26). Valtioneuvoston (2008, 33) selonteossa varhaiskasvatus nähdään tärkeänä osana lapsen syrjäytymisen ehkäisyä. Liebkindin ja Jasinskaja-Lahden (2001, 84 85) mukaan syrjäytymiskokemukset ovat mielenterveyden kannalta ratkaiseva riskitekijä. Erityisesti maahanmuuttajalasten riskiä syrjäytyä pidetään suurena heikon sosio-ekonomisen tilanteen vuoksi. Lapsen syrjäytymisen riskitekijöitä ovat myös kielelliset vaikeudet, vanhempien työttömyys ja yleinen yhteiskunnallinen asennoituminen maahanmuuttajiin. Ennakointitutkimuksen mukaan kotouttamissuunnitelmassa tulee huomioida koko perheen kotoutumista edistävät toimenpiteet ja palvelut. Lapsille ei aina tehdä henkilökohtaista suunnitelmaa, vaikka sillä voitaisiin ehkäistä yksilökohtaisella tasolla sosiaalista ja koulutuksellista syrjäytymistä. Uuden kulttuurin oppimisen väline on kieli. Kielen avulla lapsen mahdollisuudet sopeutua ympäristöönsä paranevat. (Paavola 2007, 43). Varhaiskasvatuksen merkitys lapsen myöhemmälle koulumenestykselle on hyvin keskeinen ja korostuu juuri kielitaidon hankkimisessa. Kielen oppimisessa on yhtä tärkeää tukea lapsen omaa äidinkieltä kuin oppia suomea tai ruotsia toisena kielenä. (Valtioneuvosto 2008, 32 33). Äidinkieli on lapsen tunnekieli ja kulttuurin ilmaisemisen väline, se toimii siteenä oman perheen ja suvun kesken ja on tärkeä oman kulttuuri-identiteetin kehittymisen kannalta (Lap-

11 peenrannan kaupunki 2009, 14). Uuden kielen oppiminen edellyttää vahvaa äidinkielen hallintaa, jolloin kasvaminen kaksikielisyyteen mahdollistuu. Kielellä on vahva sosiaalinen ja kasvatuksellinen tehtävä, ja siksi suomen tai ruotsin kielen opettaminen ei voi rajoittua vain kielipajoihin tai varsinaisten kielenopettajien tehtäväksi. Ennakointitutkimuksessa tuli selkeästi esille, että uuden kielen opettaminen on koko varhaiskasvatuksen henkilöstön tehtävä toimenkuvasta tai koulutusnimikkeestä riippumatta. Lapsi oppii kielen parhaiten jokapäiväisessä arjessa, jolloin sen oppiminen on myös mielekkäintä. Kaksi kieltä mahdollistaa kahteen kulttuuriin kasvamisen. Paavola (2007, 43) toteaa, että monikulttuurisen identiteetin rakentuminen vaatii ympäristön myönteisen suhtautumisen lisäksi vahvaa näkemystä omasta kulttuurista sekä halua ottaa huomioon ympäröivä kulttuuri ja sopeutua myös siihen. Ennakointitutkimuksessa korostui, että monikulttuurisen identiteetin kehittymistä tukemalla autetaan kotoutumista ja pitkällä tähtäimellä ennaltaehkäistään myös syrjäytymistä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti kulttuurivähemmistöön kuuluvalla lapsella tulee olla mahdollisuus kasvaa monikulttuurisessa yhteiskunnassa oman kulttuuripiirinsä ja suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005). Maahanmuuttopoliittinen ohjelma (2006) määrittelee eri toimijoiden tavoitteeksi eri väestöryhmien välisten suhteiden tukemisen myönteiseen suuntaan lisäämällä asennekasvatusta ja syrjimättömyyttä koskevaa tiedotusta kaikkialla yhteiskunnassa. Varhaiskasvatus nostetaan tässä julistuksessa yhdeksi erityiseksi kohteeksi, ja se tarjoaakin erinomaisen alustan suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden oppimiselle jokaiselle lapselle syntyperään katsomatta. Monikulttuurisuus varhaiskasvatuksessa opettaa kaikille lapsille erilaisuuden huomioimista ja suvaitsevaisuutta. Lapsilla on mahdollisuus tutustua toiseen kieleen ja kulttuuriin sekä oppia, että erilaisuus kuuluu elämään ja että se on rikkautta. Monikulttuurinen kasvuympäristö rikastuttaa lasten leikkiä ja yhteisen kielen puuttuessa kehittyvät myös vuorovaikutustaidot. Keskeistä lapsen kannalta on oppia erilaisten arvomaailmojen molemminpuolinen kunnioitus ja arvostaminen. Lapselle on tärkeää hoitajan positiivinen asenne lapsen edustamaa kulttuuria kohtaan. Monikulttuurinen varhaiskasvatusympäristö tarjoaa erinomaisen kasvualustan, ei vain maahanmuuttajalapsille, vaan myös suomalaislapsille. (Koistinen ja muut 2010, 24, Paavola ja Talib 2010, 74-75). Kasvatuskumppanuus maahanmuuttajaperheiden kanssa Kasvatuskumppanuus ymmärretään varhaiskasvatuksessa työntekijöiden ja vanhempien väliseksi keskinäiseksi ja vastavuoroiseksi vuorovaikutukseksi. Kasvatuskumppanuutta ohjaavat kuulemisen, kunnioituksen, luottamuksen ja dialogisuuden periaatteet. Kasvatuskumppanuus luo pohjaa sille, että lapselle tärkeiden aikuisten vanhempien ja kasvattajien yhteinen, mutta jaettu kasvatustehtävä muodostaa lapsen kannalta mielekkään elämänkokonaisuuden. (Kaskela ja Kekkonen 2007, 5). Tämän tutkimuksen haastatteluissa tuli esiin, että kasvatuskumppanuus maahanmuuttajaperheiden kanssa asettaa varhaiskasvatuksen työntekijät monien haasteiden eteen. Yhteisen kielen puute hankaloittaa vuorovaikutusta, käytännöistä sopimista ja lapsen yksilöllisen varhaiskasvatussuunnitelman laatimista. Tulkkia käytetään tarpeen mukaan, mutta arkipäivän yllättävissä tilanteissa tulee selviytyä kulloinkin käytettävissä olevin keinoin. Eroavaisuudet voivat olla suuria esimerkiksi siinä, millaisia odotuksia asiakkuus- tai palvelukulttuuriin asetetaan. Myös kulttuuriin liittyvät perhekäsitykset, sukupuoli- ja sukupolviroolit voivat olla suomalaisesta kulttuurista poikkeavia. Kasvatuskäytännöt voivat poiketa suomalaisesta esim. tottelevaisuuden, vanhempien kunnioittamisen ja rangaistuskäytäntöjen

12 suhteen. Varhaiskasvatushenkilöstön tiedonpuute, ennakkoluulot ja asenteet voivat olla joskus myös suuria esteitä kasvatuskumppanuuden toteutumiselle. Ennakointitutkimuksen haastateltavat totesivat tasapainottelun kahden kulttuurin välillä haasteelliseksi. Varhaiskasvatuksen henkilöstön tavoite on tukea lapsen kotoutumista suomalaiseen kulttuuriin ja samalla lapsen kasvamista perheen omaan kulttuuriin. Käytännössä oman kulttuurin vahvistaminen jää perheelle, joka voi myös väheksyä oman kulttuurinsa merkitystä ja haluaa lastensa kasvavan suomalaisiksi. Tämä näkyy mm. niin, että jotkut maahanmuuttajavanhemmat haluavat, että heidän lapsiaan hoitavat suomalaiset hoitajat. Toisaalta taas henkilökunta toivoo monikulttuurisia työntekijöitä lisää työyhteisöihin. Kasvatuskumppanuus vaatii työntekijöitä vahvaa kulttuurien tuntemusta ja kunnioitusta perheitä kohtaan. Kasvatuskumppanuuden saavuttamiseksi tarvitaan kärsivällisyyttä ja halua aitoon yhteistyöhön. On hyväksyttävä se, että luottamuksen hankkiminen vie aikaa puolin ja toisin. Toisaalta myös päivähoito tarvitsee perheen tukea lapsen hyvän arjen toteuttamiseksi ja kasvun tukemiseksi kulttuurilähtöisesti. Palveluohjauksen tarpeet Varhaiskasvatuksen henkilöstöltä vaaditaan maahanmuuttajien kanssa osaamista myös palveluohjauksessa. Palveluohjausta toteutetaan käytännössä paljon maahanmuuttajaperheiden kanssa eri varhaiskasvatuksen palveluissa, koska lapsi ja perhe kohdataan siellä joka päivä. Suomalainen palvelujärjestelmä erilaisine muotoineen voi olla vieras ja pelottava. Perheet voivat kokea palveluihin ohjaamisen kontrollointina, esim. verkostotapaamisen järjestäminen saattaa herättää leimautumisen pelkoa. Kun päiväkodissa on saatu luotua luottamuksellinen suhde perheeseen, voi olla, että perhe ei halua ottaa apua muualta vastaan. Perhe, joka ei tiedä esimerkiksi sitä, että neuvolapalvelut ovat kaikille yleisiä palveluja, voi tarvita paljon tukea palvelun käyttämiseksi. Maahanmuuttajaperheiden arki on lapsiperheiden arkea, jossa erilaiset vaikeudet ja haasteet helposti korostuvat perheen yrittäessä sopeutua uuteen kulttuuriin. Perheiden ongelmat näkyvät niin varhaiskasvatuksen palveluissa kuin lastensuojelunkin asiakaskunnan kansainvälistymisessä. Lappeenrannassa lastensuojelun avohuollon asiakkaista n. 10 % on maahanmuuttajataustaisia. Ongelmat näyttäytyvät esim. puutteina lapsen perushoidossa ja/tai vanhempien, yleensä äidin mielenterveysongelmina tai heikkolahjaisuutena. Suomalaiseen kulttuuriin sopimattomina käytännöt, kuten fyysinen rankaiseminen, pienen lapsen yksin jättäminen, isovanhempien vahva ja ohjaava rooli perheessä antavat myös perusteita lastensuojelun asiakkuudelle. Vanhempien muuttunut rooli uudessa kotimaassa saattaa myös aiheuttaa ongelmia, lapsi mahdollisesti kielitaitoisempana joutuu ottamaan vanhempien tehtäviä vastuulleen, mikä aiheuttaa rooliepäselvyyksiä perheessä. Vaikeista oloista lähteneiden perheiden lapsilla voi olla pahoja traumoja, jolloin lapset ovat jo maahan tullessaan erityispalveluiden tarpeessa. Ennakointitutkimuksen mukaan erityisen tuen tarpeet näkyvät myös maahanmuuttajalasten keskuudessa. Noin neljänneksellä maahanmuuttajalapsista on arvioitu olevan tehostetun tai erityisen tuen tarvetta. Kaikille lapsille tehdään kotoutumissuunnitelma ja tarvittaessa tehostetun tuen tai erityisen tuen suunnitelmat samalla tavalla kuin muillekin lapsille. Tuen tarpeen suhteen eroa suomalaislapsiin ei juuri ole; maahanmuuttajalapsilla on sosiaalisen sopeutumisen ja tunne-elämän ongelmia, perhetilanteesta lähtöisin olevat ongelmia, kielen ja puheen erityisvaikeuksia, oppimisvaikeuksia ja vammaisuutta. Haastateltavat totesivat yhteistyön rakentamisen perheen kanssa olevan hienovaraista ja luottamuksen saaminen voi kestää pitkään. Yleensä perheet suhtautuvat myönteisesti varhaiskasvatuk-

13 sen erityistyöntekijöihin. Joidenkin perheiden kohdalla on havaittavissa yhteistyöhaluttomuutta. Taustalla on silloin usein ennakkoluuloja ja vahva kulttuurinen näkemys esim. perheen halusta ja kyvystä selviytyä itse. Avoin yhteistyö palveluohjauksen ohella korostuu tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevien perheiden kanssa. Monikulttuurisuuden haasteet osaamiselle varhaiskasvatuksessa Maahanmuuttajaperheiden kanssa työskentelevät painottivat erityisesti myönteisen ja avoimen asenteen merkitystä työn perustana. Paavola ja Talib (2010) laajentavat asennetta kulttuuritietoisuuden käsitteeseen. Heidän mukaansa monikulttuuristuminen asettaa haasteita erityisesti hoitajan omalle kasvulle ja toiminnalle. Tavoitteena voidaan pitää oman arvomaailman uudelleen tarkastelua ja maailmankuvan laajentamista. Monikulttuurisen osaamisen puuttuessa työskentely tapahtuu uskomusten varassa, jotka ovat kasvatuksen ja kulttuurisiirron kautta omaksuttuja maailmaan, ihmisiin ja kasvatukseen liittyviä käsityksiä. Uskomustieto ei kuitenkaan riitä ammatillisen toiminnan perustaksi. Monikulttuurisen ammatillisuuden kehittyminen edellyttää, että hoitaja suostuu tarkastelemaan ja kyseenalaistamaan kriittisesti omia uskomuksiaan sekä hankkimaan kokemuksia monikulttuurisesta ympäristöstä sekä reflektoimaan niitä sekä henkilökohtaisella tasolla että työyhteisössä. Monikulttuurisen työotteen omaksuminen on prosessi, joka edellyttää työntekijän omaa halua ja kiinnostusta. (Paavola ja Talib 2010, ) Paavolan ja Talibin (2010, 74 77) mukaan edellä kuvatun prosessin läpikäyminen on perusta kasvamisessa monikulttuurisuutta arvostavaksi ja kulttuuriherkäksi työntekijäksi. Tälle pohjalle rakennetaan muu monikulttuurisessa toimintaympäristössä tarvittava osaaminen, kuten kulttuurien tuntemus, kielitaito ja kielen opettamisen taito, palveluohjausosaaminen, kotoutumisprosessin tuntemus sekä ymmärrys varhaiskasvatuspalvelujen merkityksestä syrjäytymisen ehkäisyssä. Monikulttuurinen lapsi on kuitenkin ensisijaisesti lapsi yksilöllisine lapsen tarpeineen, jotka eivät välttämättä ole millään tavalla kulttuuritaustaan liittyviä haasteita. Päivähoidon henkilöstön haastava tehtävä monikulttuurisessa ympäristössä on, että kaikilla lapsilla on tasa-arvoiset lähtökohdat kasvamiseen ja oppimiseen riippumatta taustastaan. MONIKULTTUURISUUDEN OSAAMISTARVE VS. KOULUTUKSEN MUU- TOSTARVE Monikulttuurisuus on arkipäivää eikä sen kohtaamiselta voi välttyä. Tämä edellyttää asenteellista kasvua monikulttuurisuuteen, sitä että ammattihenkilöstö ymmärtää maahanmuuttajataustaisen väestön tapoja, kulttuuria, tarvetta säilyttää oma äidinkieli ja kasvattaa maahanmuuttajaperheen lapset kaksikielisyyteen (oma äidinkieli ja suomi tai ruotsi). Sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen koulutuksen nykyiset tavoitteet eivät tutkimuksen mukaan ole tulevaisuudessa riittäviä vastaamaan maahanmuuttajuuteen liittyviä osaamistarpeita. Perustutkintoihin tulisi lisätä opintoja monikulttuurisuudesta ja maahanmuuttotyöstä, joiden sisällöt toteutuvat nyt pääosin läpäisyperiaatteella. Tutkintoihin tarvitaan enemmän monikulttuurisuuden si-

14 säistämiseen kasvattavia opintojaksoja, työmenetelmiä toimia monikulttuurisen asiakkaan kanssa sekä tietoa maahanmuuttajuutta koskevasta lainsäädännöstä. Oheiseen taulukkoon 4 on koottu ennakointitutkimuksessa esiin nousseet maahanmuuttajatyöhön liittyvät avaintaidot. Taulukon toisessa sarakkeessa esitetään, miten ne vaikuttavat koulutuksen kehittämiseen joko uusina osaamisen alueina tai tehostettavina osaamisalueina. Taulukko 4 Monikulttuurisuusosaamisessa tarvittavat avaintaidot. OSAAMISTARVE KOULUTUKSEN KEHITTÄMISTARVE Palveluohjaus Kulttuurien tuntemus Kielitaito kotouttamisprosessin tunteminen palvelujärjestelmän tunteminen palveluohjausosaaminen kulttuuri-identiteetin tiedostaminen kulttuurien välinen vuorovaikutus tulkin käyttö vieraiden kielien hallinta vaihtoehtoiset kommunikaatiomenetelmät tulkin käyttö Palveluohjausosaaminen Kaikki maahanmuuttajat tarvitsevat jossain vaiheessa ohjausta palvelujen tai työnhakemisessa, ohjausta asumiseen ja koulutukseen ja niihin liittyvissä hallinnollisissa menettelytavoissa tai neuvoja arkielämän asioissa sekä tietoa oikeuksista ja velvollisuuksistaan (STM 2007, 24). Palveluohjaus kuuluu kaikille työntekijäryhmille sosiaali- ja terveysalalla sekä varhaiskasvatuksessa. Maahanmuuttaja-asiakkaiden kohdalla palveluohjaus korostuu ja edellyttää työntekijältä sekä palvelujärjestelmän ja kotouttamisprosessin hallintaa että palveluohjauksen menetelmäosaamista. Näiden alueiden osaamiseen ja vahvistamiseen tulee koulutuksessa kiinnittää erityistä huomiota. Erityisesti tulee korostaa palvelujärjestelmän ja säädösten muuttuvuutta, ajantasaisen tiedon hankintaa sekä kykyä soveltaa tietoa käytännön työssä. Kotouttamisprosessin kokonaisuuden tuntemus on avaintietoa maahanmuuttajien kanssa toimiville työntekijöille. Heidän tulee hallita siihen liittyvä lainsäädäntö, toimijat, yhteistyötahot ja verkostot pystyäkseen täyttämään lainsäädännön asettamat velvoitteet ja takaamaan jokaiselle maahanmuuttajalle mahdollisimman hyvä kotoutuminen. Tärkeää on korostaa, että kotouttamisen tukeminen koskee kaikkia maahanmuuttajien kanssa työskenteleviä. Työntekijän on tunnistettava oma tehtävänsä ja vastuunsa tässä prosessissa. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä (2007, 23) on todettu, etteivät maahanmuuttaja-asiakkaat aina ymmärrä kotouttamissuunnitelman merkitystä itselleen, vaikka osallistuvat sen tekoon. Ohjaamisen opettamisessa tulee korostaa aktiiviseen osallistumiseen kannustavia työtapoja, joilla voidaan lisätä maahanmuuttajien omaa panosta suunnitelman laadinnassa. Maahanmuuttajan oman osallisuuden lisääminen edellyttää, että työntekijätasolla tunnetaan maahanmuuttajan oikeudet ja velvollisuudet sekä käytettävissä olevat tukitoimet, verkostot ja yhteistyötahot. Toisaalta tärkeää on tunnistaa kotouttamisen esteet, koska niiden raivaamisen on todettu tuottavan paremman lopputuloksen kuin varta vasten suunnitellut tukitoimenpiteet (STM 2007, 23).

15 Kulttuurien tuntemus Kulttuuritietoisuus kuvastaa ihmisen tietoutta siitä, mitkä ovat hänen kulttuuriset asenteensa, traditionsa, ihanteensa ja norminsa ja näihin liittyvät käsityksensä, jotka liittyvät perheeseen, yksilöön ja muihin sosiaalisiin yhteisöihin. Kulttuuritietoinen työntekijä on tietoinen siitä, miten kulttuuriset tekijät ohjaavat hänen ajatteluaan, käyttäytymistään sekä käsityksiään oikeasta ja väärästä. Työntekijän tulee olla myös tietoinen siitä, että kaikkien ajattelu, käyttäytyminen ja käsitykset eivät perustu samanlaiselle maailmankuvalle eivätkä kulttuurisille asenteille ja normeille. (Alitolppa-Niitamo 1993, 168.) Monikulttuurisuuden opetuksen tulee em. syistä johtuen perustua työntekijän omaan kulttuuriidentiteetin tunnistamiseen. Kyetäkseen toimimaan eri kulttuuritaustaisten asiakkaiden kanssa työntekijän tulee hallita keskeinen kulttuureihin liittyvä tietous, arvot, normit, tavat, tabut sekä sukupuoli- ja sukupolvikäsitykset. Erityisesti vuorovaikutukseen liittyvät säännöt ja tavat tulee tuntea. Vuorovaikutus ilman yhteistä kieltä asettaa haasteita yhteistyölle. Koulutuksessa on huomioitava erilaisten asiakasryhmien tarpeet ja erityisesti vuorovaikutuksessa ilmenevät tulkinnan mahdollisuudet. Vaihtoehtoisten kommunikaatiomenetelmien merkitys korostuu silloin, kun yhteistä kieltä ei ole, johon on syytä kiinnittää erityistä huomiota koulutuksessa. Yhteisen kielen puuttuessa on ymmärrettävä myös tulkin käytön tärkeys. Ennakointitutkimuksen mukaan tulkin kanssa työskentely on asia, jota täytyy harjoitella koulutuksen aikana. Kielitaito Suomen kielen taito on maahanmuuttajille sopeutumisen kannalta ehdotonta. Yhteisen kielen puuttuessa on kuitenkin syytä huomioida, että vastuu tiedon kulusta on aina työntekijöillä, ja tarvittaessa on käytettävä tulkkia. Vaihtoehtoisena kommunikaatiomenetelmänä kuvien käyttö tulee huomioida erinomaisena ja vuorovaikutusta helpottavana menetelmänä. Ennakointitutkimuksen mukaan ensisijaisesti tulisi tukea maahanmuuttajien suomen kielen oppimista. Tutkimuksessa korostettiin, että suomi toisena kielenä opettaminen on kaikkien asiakkaan kanssa työskentelevien velvollisuus. Samalla kuitenkin mainittiin, että vieraiden kielten tuntemus ja välttävä kielitaito edesauttavat yhteistyötä. Englanti on yleiskieli, mutta erityisesti venäjän ja viron kielen osaamista tarvitaan. Maantieteellisesti tulee huomioida kunkin alueen kielelliset tarpeet, ja koulutuksessa tulee näin ollen tarjota mahdollisuus opiskella esim. yllä mainittuja kieliä. Ennakointitutkimuksen mukaan monikulttuurisuus on tätä päivää ja tulevaisuuden kasvava suuntaus myös sosiaali- ja terveysalalla sekä varhaiskasvatuksessa. Jotta sosiaali- ja terveysalan koulutus pystyy vastaamaan työelämän tarpeisiin, on monikulttuurisuusosaamista vahvistettava koulutuksessa. Lähteet: Alitolppa-Niitamo, Anne. 1993: Kun kulttuurit kohtaavat. Helsinki, Otava Etelä-Karjalan liitto, Muu maa mustikka? Maahanmuuttajat Etelä-Karjalassa. Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma Työhallinnon julkaisuja 371. Jasinskaja-Lahti, I ja Liebkind, K Venäjänkielisten maahanmuuttajanuorten perhearvot ja identiteetti. Teoksessa Liebkind, K. (toim.) Monikulttuurinen Suomi. Gaudeamus. Helsinki.

16 Jasinskaja-Lahti, I ja Liebkind, K Syrjintäkokemusten vaikutus maahanmuuttajiin. Teoksessa Liebkind, K. (toim.) Monikulttuurinen Suomi. Gaudeamus. Helsinki. Kaskela, M. ja Kekkonen, M Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta. Opas varhaiskasvatuksen kehittämiseen. Stakes, oppaita 64. Koistinen, M., Myöhänen, P. ja Viholainen M Kahden rajakulttuurin kohtaaminen Etelä- Karjalassa venäläistaustainen lapsi päivähoidossa. Opinnäytetyö. Etelä-Karjalan aikuisopisto. Kuntaliitto, MONIMUOTOINEN KUNTA ELINVOIMAINEN KUNTA, Suomen kuntaliiton maahanmuuttopoliittiset linjaukset. Laki lasten päivähoidosta 36/1973. Liebkind, K., Jasinskaja-Lahti, I ja Haaramo, J Maahanmuuttajanuorten sopeutuminen kouluun. Teoksessa Liebkind, K. (toim.) Monikulttuurinen Suomi. Gaudeamus. Helsinki. Leitzinger Antero (toim.), Mansikkamaan vartijat. Muistelmia ulkomaalaishallinnosta eri vuosikymmenillä. Maahanmuuttovirasto, East-West Books, Helsinki. Neliapila-hanke Ahaa avaimia monikulttuuriseen kohtaamiseen. Luettu Paavola, H Monikulttuurisuuskasvatus päiväkodin monikulttuurisessa esiopetusryhmässä. Väitöskirja, Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen laitos. Paavola, H. ja Talib, M-T Kulttuurinen moninaisuus päiväkodissa ja koulussa. PS-Kustannus, Jyväskylä Pitkänen, P. (2006). Etninen ja kulttuurinen monimuotoisuus viranomaistyössä. Helsinki: Edita. STM Maahanmuuttajien palvelut ja työllistyminen sosiaalialalle. Selvityksiä 2007:41 Sosiaali- ja terveysministeriö Maahanmuuttajatyön kehittäminen varhaiskasvatuksessa. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 62. Tilastokeskus, Suomen virallinen tilasto. Väestörakenne 2009 vuosikatsaus. Valtioneuvosto Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle kotouttamislain toimeenpanosta. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet Oppaita, Stakes. Ylöjärven kaupunki. Maahanmuuttajat päivähoidossa Ylöjärvellä. anmuuttajat%20p%c3%a4iv%c3%a4hoidossa%20yl%c3%b6j%c3%a4rvell%c3%a4.pdf. Luettu