AKVAARIO Interaktiivisen tv-ohjelman äänisuunnittelu ja musiikki. Oskari Martimon lopputyö Medialaboratorio Taideteollinen Korkeakoulu 20.4.

Transkriptio

1 AKVAARIO Interaktiivisen tv-ohjelman äänisuunnittelu ja musiikki Oskari Martimon lopputyö Medialaboratorio Taideteollinen Korkeakoulu

2 Sisällysluettelo 1 johdanto 2 - Mitä akvaarion ääni on 2.1 lnteraktiivisen tv-ohjelman äänisuunnittelu; elokuva- vai multimediaääntä? 2.2 Äänen tehtävät 2.3 Mistä äänistä ääni konkreettisesti koostuu? atmot musiikki perusatmot foley eventit 3 - Miten kaikki tehtiin 3.1 Käytettävien termien selostus 3.2 Ohjelmallinen ääni- ja kuvaleikkuri 3.3 Kuvakulmat 3.4 Äänten luokittelu ja metadata 3.5 Äänensoittorutiinit 3.6 Äänituotantoon osallistuneet tai vaikuttaneet henkilöt 3.7 Ääni- ja musiikkituotannon aikataulut 3.8 Foley 3.9 Atmot 4 Miksaus 5 Akvaario toiminnassa, käytännön esimerkki 6 Arviontia ja kritiikkiä 6.1 Lähtökohdat 6.2 Tuotantomallit ja kulttuuri 6.3 Tavoitteet ja lopputulos 6.4 Akvaario toiminnassa 6.5 Interaktio 7 - Liitteet 1. Akvaario 1

3 Tämä on tuotantoraportti lopputyöstäni, joka on äänisuunnittelu ja musiikkituotanto tv-sarjaan Akvaario. Akvaario on interaktiivinen yöaikainen tv-ohjelma, jossa katsojat saavat vaikuttaa reaaliaikaisesti puhelinäänestyksellä ohjelman kulkuun. Akvaario on Medialabin ja YLE1 RTI:n mediapajan iso yhteistyöprojekti, ja se tehtiin 1999 loppuvuodesta ja 2000 alkuvuodesta ja esitettiin Ylen TV1 kanavalla Maaliskuussa Ohjelma lähetettiin kahtenakymmenenäneljänä yönä kuukauden ajan tavallisen tv-ohjelman jälkeen ja se kesti aamuun saakka, yhteensä 135 tuntia. Akvaario kertoo kahdesta yksinäisestä kaupunkilaisesta, Arista ja Eirasta. He asuvat kumpikin yksin ja puuhastelevat omiaan asunnoissaan kärsien unettomuudesta. Ari ja Eira kaipaavat huolenpitoa. Katsojien on tarkoitus ennalta määrätyillä vaihtoehdoilla, puhelinäänestyksen kautta, ohjata henkilöiden toimintaa ja saatta heidät yön yli aamuun. Jouduin tekemisiin projektin kanssa keväällä 1999 kun kurssikaverini, Akvaarion käsikirjoittaja ja ohjaaja Teijo Pellinen kertoi tekevänsä projektista lopputyönsä. Hän pyysi minua liittymään työryhmään äänisuunnittelijaksi. Ohjelmasta oli jo tehty yksi demoversio ja varsinaisesta pilottituotannosta neuvoteltiin. Toiseksi musiikintekijäksi itseni lisäksi oli jo kiinnitetty kokeellisista projekteista kiinnostunut, sävellystä opiskeleva, Ilkka von Böhm Sibeliusakatemiasta. Muu työryhmä oli jo suurelta osin olemassa ja koostui pääosin Media Labin muista opiskelijoista sekä jo olemassaolevan demon muista tekijöistä. Tämän jälkeen varsinaisen ohjelman tuottaminen Yleisradiolle varmistuikin pian ja kesällä aloitimme sen suunnittelun. Tuotanto oli hyvin kunnianhimoinen ja pioneerihenkinen, ja erityisen kiinostavan siitä tekivät juuri nämä hallitsevat kokeeliset piirteet: ohjelma oli poikkeuksellisen pitkä kestäen neljästä kuuteen tuntia kerralla. Sitä ei ollut kuitenkaan lähetyshetkellä valmiiksi leikattu vaan eteni niin kuvan kuin äänen osalta tietokonelogiikan ohjaamana, seuraten katsojien äänestyskäyttäytymistä. Dramaturgialtaan Akvaario oli myös kokeellinen, se ei varsinaisesti kerro tarinaa, siinä vain ollaan. Sitä voi seurata milloin tahansa, minkä verran tahansa ja siihen voi osallistua. Olin työskennellyt musiikin parissa, mutten ollut ennen produktiota tehnyt paljonkaan varsinaisia äänisuunnittelutöitä. Tämän lisäksi Akvaarion kokeelliset piirteet asettivat 2

4 ennenkokemattomia haasteita ja vaatimuksia äänisuunnittelulle, musiikille ja koko tuotannolle. 2. Mitä Akvaarion ääni on 2.1 lnteraktiivisen tv-ohjelman äänisuunnittelu; elokuva- vai multimediaääntä? Perinteisessä tv- ja elokuvatuotannossa äänisuunnittelun kannalta tärkeitä osa-alueita ovat hyvälaatuinen ja selkeä dialogi, tarkka, yleensä kuvassa kiinni oleva äänimaisema sekä tehosteet ja harkittu, dramaturgisesti perusteltu musiikin käyttö. Normaalin av-äänituotannon rakenne on hioutunut vuosikymmenten aikana hyvinkin tarkaksi ja kaavamaiseksi. Tuotannosta voidaan erottaa selkeät vaiheet ja osa-alueet. Kuvausten aikainen dialogiäänitys ja pohjaäänitys (kunkin kuvauspaikan ominaisääni), äänileikkaus, tehosteäänet, foleyt, dialogin.jälkiäänitys, musiikin sävellys ja äänitys ja äänimiksaus. Tv-ohjelman ja elokuvan tuotantorakennne on kokonaisuudessaan melko raskas ja muoto on ollut pitkään samanlainen: lineaarinen ja kestoltaan yleensä korkeintaan kaksi tuntia. Tavat ja käytännöt muuttuvat hitaasti. Digitaalisuus tuotannossa on tuonut mukanaan joustavampia työskentelytapoja, mutta oleellisesti työn luonne on ollut samanlaista. lnteraktiivisen tv-ohjelman äänisuunnittelu poikkeaa perinteisen av-tuotannon äänisuunnittelusta monelta osin, ja vaatii varsin erilaista lähestymistapaa. Akvaarion äänisuunnittelua voisi joltain osin verrata tietokonepelien tai multimediateosten suunnitteluun. Molemmat ovat ei-lineaarisia ja koostuvat selkeistä osioista, ne ovat tietokonejärjestelmän ohjaamia ja usein huomattavasti kevyemmällä budjetilla ja tuotantorakenteella tehtyjä. Tyylillisesti Akvaario on kuitenkin lähempänä taide-elokuvaa kuin tietokonepeliä tai multimediateosta, myös äänen tekniset laatuvaatimukset ovat selvästi korkemmat kuin multimediarompulla. Tvformaatti ja elävä, videollekuvattu kuva leikkauksineen ja kuvan tekninen tarkkuus 3

5 luovat vahvasti elokuvamaisen tunnun ja sen myötä myös elokuvamaisen äänimaailman tarpeen. Nykyaikaista elokuvaa enemmän voisi yhtymäkohtia etsiä mykkäelokuvasta. Akvaario on tietynlainen mykkäelokuva, tempoltaan vain täysin päinvastainen kuin esimerkiksi Chaplinin ja Harold Lloydin varhaiset elokuvat, joissa on vauhtia, ja joita olemme joutuneet katsomaan nopeutettuina kuvaus- ja esitysnopeuden muututtua vuosien myötä. Akvaario taas tuntuu hidastetulta, jopa paikallaan seisovalta. Yhteistä mykäelokuville ja Akvaariolle on dialogin puute ja runsas musiikin käyttö, jolla pyritään ohjaamaan huomioita ja katsojan tunteita sekä rytmitetään tapahtumia. Koska Akvaarion kaltaista ohjelmaa ei ole koskaan aikaisemmin tehty, sille ei ole olemassa valmista vakiintunutta tuotantokulttuuria, eikä edes esimerkkejä siitä, kuinka sen voisi tehdä. Akvaariossa on lisäksi useita erityispiirteitä jotka tekevät äänisuunnittelusta ja musiikin säveltämisestä vaikean. Ohjelma koostuu sadoista, toistuvista ja yksittäisistä yksittäisistä kuvista, klipeistä, joita asetetaan peräkkäin. Samanaiheiset klipit taas muodostavat kohtauksen. Saman aihepiirin klippejä näytetään kolmesta viiteen, jonka jälkeen vaihdetaan aihetta. Nämä kohtaukset saattavat käyttää useinkin samoja klippejä keskenään. Eteneminen ei siis ole lineaarista vaan se on loputon kehä. Näin ollen ääniraitaa ei voi suunnitella normaalisti alusta loppuun. Silti äänen on seurattava kuvaa johdonmukaisesti. Akvaariossa ei myöskään ole lainkaan dialogia ja muutenkin kuvassa on vain vähän toimintaa, josta kuuluu ääntä. Ääntä on siis lähtökohtaisesti hyvin vähän. Ja koska toiminta on minimalistista ja koko ohjelman tempo on hidas, on motiivia äänelle perinteisesti ajatellen liiankin vähän. Akvaario ei kuitenkaan ole tavallinen tv-ohjelma, vaan luonteeltaan tietynlainen takkatuli. Se ei saa olla liian räiskyvä, niinpä äänimaiseman ja musiikin tulisikin olla pääsääntöisesti hidasta ja rauhallista, rauhoittavaa. Ohjelma tulee vain öisin jolloin kaikki on muutenkin rauhallisempaa. Akvaario voi olla päällä kuin taustamusiikki tai kynttilä. Lähetys kestää kerralla neljästä kuuteen tuntia tuntia puolenyön ja aamukuuden välillä, eikä sitä ole tarkoitettukaan katsottavaksi kokonaan. Koska Akvaariossa ei ole varsinaista juonta, sitä voi katsoa minkä verran tahansa. Juonesta ei voi pudota kärryiltä koska sitä ei ole. Ohjelmaa voi katsoa hetken milloin tahansa, tai sitä voi seurata pitempäänkin. Akvaario on ikään kuin Arin ja Eiran 4

6 sielunmaisema. Ohjelmassa on ei-tekemistä ja paljon toistoa. Ei-tekeminen on Pellisen kehittämä käsite, jossa puuhastellaan jotain mutta ei varsinaisesti mitään merkittävää tai erikoista. Siihen on aina yhtä helppo tai vaikea päästä sisään. Materiaalin tutkimisen ja pohdiskelujen tuloksena arvioinkin että öinen katselija voisi katsoa ohjelmaa kerralla keskimäärin noin kaksikymmentä minuuttia. Arvio on täysin subjektiivinen ja perustuu kohtausten pituuteen, kuvien rytmiin ja materiaalin laatuun; tarkkailin omia tuntemuksiani kuvaa katsellessani ja seurasin muiden reaktioita. Tällainen syklimääritys oli käytännössä välttämätön, koska ääniä on toistettava paljon, on arvioitava kuinka usein kutakin ääntä voidaan toistaa, ja pitää toistaa. Katsojalle on pyrittävä väliajoin antamaan tuntemus asioiden alkamisesta ja loppumisesta. Tämä asetti paljon haastetta äänelle, koska perinteistä draamaa sisältämätön Akvaarion kuva ei tarjonnut riittävästi tätä tuntua. 2.2 Äänen tehtävät Kaikkea äänen käyttöä on pystyttävä perustelemaan. Kaikella äänellä on tarkoituksensa, oli se sitten rationaalinen tai tunnepohjainen, varsinkin Akvaarion kaltaisessa minimalistisessa tarinassa. Akvaarion äänen pääasialliset tehtävät ovat edellä mainittu pulssitus kohtauksittain, kuvallisen toiston tunnun minimointi, kohtauksessa tavoitellun tunnelman luominen, fyysiseen ympäristöön sijoittaminen, kellonajan kuvaaminen, Arin ja Eiran mielentilan kuvaaminen, liiallisen tyhjyyden tunteen ja hitauden ehkäiseminen ja ohjelman tutuksi tekeminen katsojille musiikin kautta. Kaupunkiäänillä ja talon äänillä pyrin kertomaan tapahtumapaikasta ja ajasta ja virittämään tavoiteltuun urbaaniin tunnelmaan. Järjestelmä on myös rakennettu siten, että se soittaa eri ääniä eri vuorokaudenaikoihin. Ohjelma seuraa kellon kulkua melkein reaaliaikaisesti. Jos siis käytetään esimerkiksi kadun ääniä, ovat ne yöllä erilaisia kuin aamulla. Yöllä saattaa kadulla reuhata humalaisia joukkioita, kun taas aamulla alkavat raitiovaunut kulkea ja lokit kirkua. Yhden yön jakson on ajateltu kertovan tarinan illasta aamuun n. 22:n ja 8:n välillä, vaikka se ei oikeasti asetu ihan tähän aikaan. Tällä tavalla ohjelmaan saadaan hyvin yön kaari ja ajan kulku esiin äänten avulla. 5

7 Hyvin tärkeä soitettavien äänten ja musiikin ohjaaja on Arin ja Eiran kulloinnenkin mielentila. Akvaariossa on kaksi tärkeää tietokonejärjestelmän ylläpitämää tunneakselia jonka mukaan Ari ja Eira elävät ja tuntevat, ulospäinsuuntautunut - sisäänpäinkääntynyt ja ehjä - särkynyt. Järjestelmän kuvavalinnat perustuvat pitkälti näihin arvoihin, joita taas ihmiset ohjaavat äänestykäytöksensä kautta eli ns. huolenpidollaan. Nämä ovat arvoja jotka määrittävät kuinka Ari ja Eira voivat ja sitä kautta vaikuttavat siihen minkälaisia kuvia ja ääniä järjestelmä esittää viestittääkseen tämän voinnin katsojalle. Ari ja Eira ovat koko ajan tunnetasolla liikkeessä näiden näiden arvojen mukaisesti, joka hetki voidaan määritellä sijainti koordinaatistossa jossa nämä arvot ovat akseleina. (kuva 1). Ari ja Eira eivät jää kiinni yhteen tunteeseen ja olotilaan vaan heidän tunteensa muuttuvat koko ajan ihmisten huolenpidon mukaan. Kohtaukset ja äänet puolestaan taas pyrkivät viestittämään tämän kulloisenkin tunteen katsojalle. Jokainen ääni ja kuvaklippi on siksi luokiteltu erilliseen taulukkoon (liitteet 3 ja 4), jossa kerrotaan tietokonejärjestelmälle minkälaisiin tunteisiin ja tilanteisiin kutakin voidaan käyttää. Atmosfääriäänet on jaettu seuraavasti: kadun äänet, talon äänet, naapurista tulevat äänet, omasta asunnosta tulevat äänet ja päänsisäiset äänet. Näillä pyrittän kuvaamaan mielentilaa sisäänpäinkääntyneestä ulospäinsuuntautuneeseen. Realistinen ulkona tapahtuvien äänten havainnointi ja kuuluminen luo selkeämmän ja tiedostavamman tunnelman kuin esimerkiksi päänsisäinen tummasävyinen kohina tai musikki. Näiden äänten soittoa ohjaavat voimakkaasti myös kuvan fyysiset motiviivit. Omalta osaltaan tärkeää on myös liiallisen tyhjyyden tunteen poistaminen taustaäänillä ja musikilla. Vaikka äänimaisema onkin hillitty ja minimalistinen ei se saa olla painostavan hiljainen. Usein hiljaisuus tuntuu ahdistavalta ja saa ajan seisahtumaan, minkä vuoksi Akvaariossa onkin paljon erilaisia taustaääniä ja pisteääniä, kuten liikenteen ääniä kadulta. Koska kuvallisesti Akvaariossa on tietyt rajalliset aiheet ja kuvat jotka toistuvat jatkuvasti on äänellä pyrittävä liiallisen toiston tunnun välttämiseen. Tämä on hienovaraista ja ristiriitaistakin, koska toiston 6

8 vaikutelmaa on toisaalta tavoiteltu. Liiallista toiston tuntua pyrin ehkäisemään siten, että järjestelmä soittaa eri ääniä vaikka kuva olisi sama kuin viimeksi. Äänet siis eivät voi olla kuvaklipeissä kiinni vaan ovat omia kokonaisuuksiaan, joita järjestelmä voi soittaa tarpeen mukaan. Luonnollisesti tämä järjestely vaatii myös toimivan järjestelmän, jonka perusteella soitettavia ääniä valitaan. Musiikin käytössä taas pyrin tietoiseen toistoon, joka taas synnyttää syklisyyden tuntua ja pulssimaisuutta. Se tuntuu rytmittävän ohjelmaa sopivasti. Samojen teemojen toistuminen tekee myös ohjelmaa tutuksi. Lisäksi se auttaa ymmärtämään tapahtumia; tietyt musiikit assosioituvat ajan myötä tiettyihin tunteisiin ja tapahtumiin. Esimerkiksi Arin uhkaavassa ja huomiota herättävässä solariumkohtauksessa soi lähes aina sama musiikki. 2.3 Mistä äänistä Akvaario konkreettisesti koostuu? Atmoäänet Akvaarion tiedostettavalla tasolla kuunltava äänimaisema koostu pääosin kaupunkiäänistä ja kerrostalosta tulevista äänistä, kuten rappukäytävän ja naapurien äänistä (liite-cd:llä esimerkkejä). Kaupunkiäänet ovat paljolti Arin ja Eiran ikkunoiden alla olevan vilkkaahkon kadun ääniä. Autojen ohiajoja, takseja, humalaisia tulossa baarista, sisään meneviä ja ulos tulevia ihmisiä, poliisiautoja, kaupungin heräämistä aamulla, kiireisiä askeleita, mattojen tamppausta, lehdenjakaja, ensimmäisiä raitiovaunuja, sataman ääniä, laivoja ja lokkeja. Näillä äänillä luodaan kehys tarinalle ja tunnelmalle. Niillä ei pyritä luomaan aktiivista kuvaa jostain tapahtumasta, sellaisiahan Akvaariossa ei ole, vaan ääni on tapahtumisen konteksti: elävä, oikea kaupunki ja taloyhteisö. Kaupunkilaisuus ei kuitenkaan ole juuri kosketuksissa Ariin tai Eiraan. He ovat sivustakatsojia, puuhaavat omia askareitaan, havaitsevat joskus ympärillä olevan maailman, ja aika vain kuluu ja kuluu. Muut 7

9 ihmiset liikkuvat ja tekevät asioita, lähtevät johonkin, käyvät baarissa, tulevat takaisin. Tyylillisesti tumma ja hieman synkeä kuva luo voimakkaan tunteen yksinäisyydestä ja eristäytyneisyydestä. Se juuri onkin Akvaarion kaupunkilaisuutta. Atmoäänet ovat voimakkaasti aikaan sidottuja. Äänet ja tapahtumat tuntuvat hitailta, koska ne ovat lähes reaaliaikaisia ja elävät oikean kaupunkitempon mukaan. Kadulla keskellä yötä ajavat autot eivät ajele koko ajan vaan muutaman minuutin välein, silloin tällöin, realisteisen rytmin mukaisesti. Koska kuva ja ääni elävät omaan elämäänsä, voidaan soitettavia ääniä säädellä hyvin mielivaltaisesti. Reaaliaikaisuus tarkoittaa tällöin myös sitä että äänet ovat reaaliseen, todelliseen kellonaikaan sidottuja. Aamuisia tapahtumia kuvaavat äänet tulevat aamuyöstä ja alkuyön äänet alkuyöstä, mikä rytmittää olennaisesti ohjelmaa. Se on myös yksi Akvaarion tärkeistä teemoista: Ari ja Eira on saatettava yön yli aamuun. Äänimaisemien on siis oltava suhteellisen yleisiä, ne eivät saa aiheuttaa suurta ristiriitaa hyvinkin erilaisten kuvien päällä. Atmoäänet ovat pääsääntöisesti sellaisia jotka eivät liity suoranaisesti kuvaan tai ota kantaa kuvan fyysisiin tapahtumiin. Esimerkiksi ikkunan näkyessä voidaan soittaa monenlaisia kadun ääniä ilman ristiriitaa, tai rappukäytävän äänet voivat hyvinkin kuulua olohuoneeseen. Aikasidonnaisuuden lisäksi äänet jaetaan myös tunnetason vaikutuksen mukaan, eli Arin ja Eiran hyvin- tai huonovointisuuden mukaan. Tässäkin tapauksessa kuvat saattavat usein olla lähes samoja. Idea on se että jarjestelmä pitää yllä Arin ja Eiran tunnetilan tietoja joka määrää minkälaista kuvavirtaa esitetään. Kuvat saattavat olla eri tilanteissa samoja koska kyse ei ole yksittäisten kuvien vaikutuksesta, vaan kokonaisuudesta. Järjestelmä pyrkii rakentamaan kokonaisuutta siten, että vaikutelma syntyy pikemmin pidemmällä aikajaksolla. Tässä on äänen ja musiikin rooli hyvin iso. Minimalistisessa kuvavirrassa pienetkin äänet saavat helposti paljon painoarvoa. Kun Eira esimerkiksi kuuntelee sohvalla liikkumatta maaten kadulla meuhkaavien humalaisten rähinää, on tilanne täysin erilainen kun hän kuuntelee samassa kuvassa seinän takana kitaraa soittavan Arin musisointia. Molemmat äänimaiset kuitenkin sopivat kuvaan, mutta viritetty tunnelma on hyvin erilainen. 8

10 2.3.2 Musiikki Musiikin tuottaminen itsessään ei ollut niinkään hankalaa kuin sopivan tyylin ja tempon löytäminen. Erityisesti paljon aikaa meni oikean tuntuman hakemiseen. Musiikki ei saanut olla liian mieleenpainuvaa, eikä ollenkaan jinglemäistä, erityisesti koska musiikkia tulisi paljon, noin % koko ajasta. Myös dialogin puute fokusoi lisää musiikkiin. Musiikkin kanssa kuvan kesto tuntuu usein lyhyemmältä kuin onkaan. Tämänkin vuoksi päädyin runsaahkoon musiikin käyttöön. Akvaarion kuvalla tuntui olevan sellainen tarve. Musiikin toisto myös sitoo kohtauksia yhteen. Tavoittelin noin kahdenkymmenen minuutin jaksoja ja pulssitusta. Musiikki on pääosin itseni sekä Ilkka Von Böhmin säveltämää ja tuottamaa originaalimateriaalia Akvaariota varten (kappaleita liite-cd:llä). Musiikki syntyi kun hahmotimme minkälainen ohjelman rytmi olisi, ja mitä se voisi musiikin kannalta merkitä. Käsityksen muodostuminen meni aika myöhäiseksi ja lähes kaikki musiikki tuotettiinkin noin kuukausi ennen sarjan alkua. Tämä asetti vaikean haasteen, koska lopulta musiikin tuoma tunnelma on yksi merkittävimpiä elementtejä koko ohjelmassa. Niinpä jouduin pohtimaan ja miettimään hyvin monet kerrat jo alkusyksystä 1999 lähtien akvaarion olemusta äänen kannalta ennen kuin edes pääsimme käsiksi varsinaiseen tuottamiseen. Lopulta musiikin rungon muodosti omat kitarablues-pohjaiset tummasavyiset biisini sekä Ilkan hitaat ja aavemaiset piano- ja harppukappaleet. Kokonaisävy muodostui pääosin hyvin ambientmaiseksi ja hitaaksi, sekä tavallaan hyvin taustamaiseksi. Näiden kappaleiden keskimääräinen kesto on noin 4-7 min. Alkuperäisenä ideana oli tuottaa erikseen Arin ja Eiran näköistä musiikkia, ja tähän aluksi pyrittiinkin. Lopulta kuitenkin jako osoittautui huonoksi, koska emme saaneet synnytetystä musiikista jaettua selkeästi kummallikin sopivia kokonaisuuksia. Musiikkia ei siten juurikaan luokiteltu henkilöiden mukaan. Synnytimme myös runsaasti lyhempiä ja nopeampia kappaleita, mutta lopulta päädyimme tasaisesti hidastamaan kappaleiden rytmiä ja nuottien määrää sekä kasvattamaan kestoa, jotta musiikkimaisemasta saatiin hengittävä ja erityisesti Akvaarion kuvien tunnelmaa tukeva. Koko ohjelman kestosta noin 65% ajasta soi musiikki. Ja koska musiikkia on yhteensä noin 1-2 tuntia, josta suuri osa hyvin samankaltaista keskenään, on toiston 9

11 vaikutelma vääjäämätön. Liiallista toistoa pyrittin ehkäisemään siten, etteivät kappaleet ole millään tavalla liian melodisia tai jinglemäisiä jotta ne jäisivät päähän soimaan tai ärsyttämään. Usein soivissa perusbiiseissä vältettiin myös liiallista rytmillisyyttä Perusatmot Perusatmot ovat pitkiä koko kohtauksen kestäviä ääniä. Ne ovat hyvin hiljaisia taustaääniä, pohjakohinaa ja suhinaa, jolla kuvataan tilan ominaissääntä. Perusatmo soi aina taustalla paitsi kohtausten välissä. Muut äänet tulevat sen päälle. Eri tiloille on määritelty luonteeltaan hieman erilaiset äänet. Perusatmo voi määräytyä myös muiden muuttujien mukaan, jos muutos on riittävän aggressiivista. Tällöin perusatmo voi olla surrealistisempi, esimerkiksi päänsisäinen Foley Päätin käyttää projektissa paikoitellen realistista synkkaääntä, koska se toisi piristystä ja vaihteluksi maanläheisempää tuntua. Foleyt ovat Arin ja Eiran toiminnasta lähtevää konkreettista ääntä, esimerkiksi Ari heittelee ilmaan ja ottaa kiinni kiinalaisia metalikuulia. Foleyn tekemisestä lisää myöhemmin Eventit Säännöllisin väliajoin normaaleista kohtauksista ja kuvavirrasta poiketen Akvaario esittää eventtejä. Ne ovat lyhyitä, yhdestä kolmeen minuuttiin kestäviä valmiiksi leikattuja tapahtumia, joissa on myös lineaarinen valmis äänimaisema. Ne ovat usein Arin ja Eiran unia tai Ari tanssikohtauksia tai Eiran harpunsoittoja. Unet sijoittuvat usein ulkotilaan ja paljastavat jotain henkiöiden menneisyydestä ja haaveista. Esimerkiksi Ari saattaa juosta nurmella pikkupoikana tai Eira kävellä nuorena tyttönä kalliolla muurin reunaa tuulessa rannikolla. Eventeissä on realistinen kuvaan sopiva äänimaisema, esimerkiksi luonnonääniä. Tanssi- ja soittokohtauksissa on musiikkia. 10

12 3. Miten kaikki tehtiin 3.1 Käytettävien termien selostus Käytettävät termit eivät ole mitenkään vakiintuneita, eivätkä välttämättä yleisen käytännön mukaisia. Klippi (tai kuvaklippi) Klipillä tarkoitan yhtä kuvatiedostoa. Klippi on Akvaarion kuvan muodostumisessa käytettävä elementti, pienin mahdollinen kuvayksikkö. Kohtaukset rakentuvat klipeistä, koko ohjelma kohtauksista. Klippi ei ole elokuvatermistön varsinaisessa mielessä kuva, koska Akvaarion tapauksessa Klippi voi sisältää montakin kuvaa, eli leikkausta. Klipit ovat kestoltaan viidestä sekunnista viiteen minuuttiin. Kohtaus Akvaarion dramaturgian kannalta tärkein kuvayksikkö, kohtaukset ovat kestoltaan noin 5-15 minuuttia. Kohtaus muodostuu viidestä klipistä joiden välissä on sekunti mustaa. Kohtauksien välissä on hieman pidempi musta. Kohtaukset ovat vuoronperään Arin ja Eiran kohtauksia, vaikka toinen saattakin vilahtaa toisessa. Kohtauksen aikana näytetään päähenkilöä sen hetkissä tilassa ja tekemisessä. Sen jälkeen siirrytään toiseen päähenkilöön. Kohtauksen aikana henkilöä äänestävät soitot kirjaantuvat vaikuttamaan seuraavaan kohtaukseen, ei senhetkiseen. Eli äänestyksen vaikutuksella on viive. Kohtaukseen siirrytään aina kuvaamaan päähenkilöä äänestystuloksen mukaisesti, kuitenkin Aria ja Eiraa vuorotellen. Kohtaus rakentuu klippitasolla kolmesta viiteen klipistä. Ensimmäinen klippi on introklippi ja esittelee katsojalle näytettävän kohtauksen aiheen, paikan ja henkilön. Toinen klippi on ns. Pääkanava joka on kohtauksen aiheen mukaista tekemistä tai ei-tekemistä. Kolmas klippi voi olla ns. mauste, joka on virkistysmielessä aivan jotain muuta kuin kohtauksen varsinaisen aiheen kuvaa. Maustetta ei välttämättä ole kohtauksessa. Mahdolliset kaksi viimeistä klippiä ovat pääkanavan peruskuvaa. Leikkuri on kohtauksen alussa määritellyt myös sivukanavan. Sivukanava otetaan käyttöön kahden viimeisen klipin ajaksi pääkanavan sijasta, jos äänestys kohtauksen aikana on 11

13 ollut poikkeuksellisen radikaalia kohtauksen toimintaa vastaan. Jos esimerkiksi Ari nukkuu ja bailausäänestys on hyvin ankaraa, vo Ari herätä bilettämään kahdeksi viimeisen klipin ajaksi. Äänitiedosto Akvaarion äänimaisema ei rakennu yhdestä lineaarista ääniraidasta, vaan useasta äänitiedostosta. Akvaarion ääni on kuin virtuaalinen moniraituri joka soittaa päällekkäin useita äänitiedostoja. Leikkuriohjelma kutsuu tarpeen mukaan tiettyjä äänitiedostoja ja soittaa niitä määrätyissä kohdissä. Esimerkiksi yksi musiikkikappale on yksi äänitiedosto, samoin yksi perusatmoraita. Myös atmoäänet ovat äänitiedostoina, ei niin että yksi ohiajava auto olisi yksi tiedosto,vaan esim. 15 minuuttia.aamuista katuambienttia jossa on myös äänettömiä kohtia. Koko äänimaisema rakentuu päällekkäisistä äänitiedostoista. Pääkanava Pääkanava on yksi kohtauksen klipeistä. Pääkanava on aina kohtauksen toinen klippi ja kuvaa yleensä kohtauksen aiheen varsinaista toimintaa. Pannaus Pannaus on soittotekninen määre, jonka avulla voidaan estää eli pannata ääniä soimasta. Leikkuri estetään siis soittamasta ääntä vaikka se olisi valittu sopivana äänenä soitettavaksi. Tämä tulee kyseseen jos esimerkiksi halutaan estää jonkun musan soitto koska se on juuri vähän aikaa sitten soinut. Se pannataan esimerkiksi 10 minuutiksi. Ryhmäpannaus Kaikki äänet on luokiteltu ryhmiin, ja ryhmät on numeroitu. Samaa ryhmää ovat esimerkiksi tietyn kappaleen eri versiot tai aamuun sijoittuvat katuatmot. Ryhmäpannauksella estettään esimerkiksi kaikki aamuun sijoittuvia katuatmoja soimasta illalla. Kuvakulma (huonetila) Kuvakulma tarkoittaa mitää osaa Arin tai Eiran asunnosta on kuvattu. Eli käytännössä 12

14 asunnon huone.(liite 5) Metadata Luokitustietoa ja muuta tietoa, joka ei ole varsinaista kuva- tai äänimediaa kutsutaan metadataksi. Metadata on tietoa tiedosta tai mediasta, tässä yhteydessä kuvaa tai ääntä kuvailevaa tietoa.(liitteet 3 ja 4) Mauste Kohtauksen klippi joka kuvaa muuta kuin kohtauksen varsinaista aihetta. Se on piristysruike ja yllätys kuvavirrassa. Yleensä Arin kohtauksessa mauste näyttää mitä Eira puuhailee ja toisinpäin. Leikkuri (leikkuriohjelma) Leikkuri on tietokoneohjelma joka seuraa katsojien äänestytuloksia, pitää kirjaa Arin ja Eiran muutujista ja näiden perusteella valitsee näytettävät kohtaukset ja niiden kuvat. Leikkuri valitsee myös soitettavat äänitiedostot.(kappale 3.2) Luokittelu Kaikki Akavaariossa käytettävät klipit ja äänitiedostot on luokiteltu. Niiden sisältö on siis dokumentoitu, äänitiedostoista on mun muassa seuraavanlaisia tietoja: mikä tiedosto on laadultaan (musa, atmo, foley..?) minkälaisen kuvan kanssa sitä voi soittaa, mihin aikaa vuorokaudesta, mihin kuvakulmaan se sopii, kuinka lujaa se soitetaan, kuinka usein sitä saa soittaa jne. Näitä tietoja leikkuri käyttää hyväkseen etsiessään sopivia tiedostoja kunkin kuvan kanssa soitettavaksi. (liitteet 3 ja 4) Muuttujat Muutujilla tarkoitetaan Arin ja Eiran tunneavaruutta, joka määrittyy erilaisten muuttujien avulla. Äänestystulokset muuttavat koko ajan henkilöiden vointia se määritelläänkin lähinnä muuttujapareilla nousu/tuho (hyvävoiti/huonovointi) ja sulkeutunut/ulospäinsuuntautunut. Niiden kombinaatiosta saadaan koordinaatisto. Kaikki klipit voidaan sijoittaa koordinaatistoon kuvaamaan tiettyä mielentilaa. Myös osa äänitiedostoista, kuten esimerkiksi musiikki voidaan sijoittaa koordinaatistoon. Sijoittelu on hyvin subjektiivinen, Akvaarion estetiikan mukainen arvio. Eiran ja Arin 13

15 mieli on myös koko ajan liikkeessä, joten kordinaateile voidaan määrittää myös suunta, derivaatta. Eli Eira voi hyvin ja on sulkeutunut mutta on menossa huononpaan päin ja pysyy sulkeutuneena, tai: eira Eira voi hyvin, on sulkeutunut ja on menossä vielä parempaan päin (liitteet 1, 3 ja 4). Kuvavirta Kuvavirralla tarkoitetaan yksittäisistä klipeistä ja kohtauksista leikkurin muodostamaa jatkuvaa kuvirtaa. Perusatmo Perusatmot ovat pitkiä koko kohtauksen kestäviä ääniä. Niistä käytetään myös termiä pohjat. Perusatmo on yksinkertaisesti perustilan täyttävää suhinaa tai kohinaa. Se on hyvin yleisesti äänisuunnitelussa käytetty elementti, jota ei ole tarkoitus varsinaisesti huomata, vaan se luo tunteen tilasta, ambienssista. Mikään tila tai paikkahan ei ole äänetön. Käytettyjä perusatmoja on muutama erilainen, erot ovat pieniä, mutta ne luovat hivenen erilaisen tunnelman. Atmot (atmosfääriäänet) Atmot ovat musiikin ohella tärkeimmät äänet Akvaariossa. Atmot ovat usein pistemäistä äänistä koottuja tilasidonnaisia äänimaisemia, esimerkiksi äänitiedosto jossa Eiran asuntoon kuuluu aamulla lehdenjakajan kolistelua, asunnosta lähteviä ihmisiä ja muita rappukäytävän ääniä. Yksittäisistä äänistä on koottu kuviteltu maisema ja mielentila. Atmot on jaoteltu mm. Eiran / Arin mukaan, paikan mukaan. Vuorokaudenajan mukaan: alkuyö, keskiyö, aamu, tunneluokituksen mukaan. Atmot ovat useiden minuuttien mittaisia. Musa Musa on varsinaista musiikkia, kappaleet on tallennettu äänitiedostoiksi. Ambientti Ambient on musiikkia, ja sen ero musa-luokan ääniin on hiuksenhieno ja lähinnä luokittelutekninen. Ambientti on musaa jonkin verran taustamaisempaa ja vähäisempää. Koska ambientti on luokittelutekninen termi, tarkoitan myöhemmin 14

16 muissa yhteyksissä musiikilla myös ambienttia. Foley Foleyt on osaan kohtauksia tehtyjä synkkaääniä, eli ääniä joilla on todellinen ja selkeä kuvallinen motiivi, eli se on tekemisestä syntyvää ääntä. Eventit Eventit ovat poikkeuksellisia kohtauksia, joita ajetaan säännöllisin väliajoin normaalin kuvavirran sekaan. Eventtejä ovat Arin ja Eiran unet, Arin tanssiesitykset ja Eiran harppubiisit. Ne ovat tarinan ja henkilöiden historiaa ja taustaa katsojille. Ne kuvastavat myös henkilöiden mielen tilaa ja haluja. Eventit ovat täysin alusta loppun leikattuja ja äänityöstettyjä perinteisiä kohtauksia ja ne koestävät kahdesta viiteen minuuttia. 3.2 Ohjelmallinen ääni- ja kuvaleikkuri Akvaarion juonen eteneminen, kuvavalinnat ja soitettavien äänien ja musiikin valinnat riippuvat pitkälti katsojien äänestyssoitoista. Tietokoneohjelma pitää koko ajan lukua sisään tulleista puheluista. Soittajalla on mahdollisuus äänestää joko Aria tai Eiraa ja vaikuttaa äänestyksvalinnallaan henkilön tuleviin toimintoihin. Kummallakin on neljä eri vaihtoehtoa. Arilla syö, juo, kaipaa, bailaa ja Eiralla syö, juo, ahkeroi, unelmoi. Koko järjestelmässä on kyse Arin ja Eiran kollektiivisesta huolenpidosta. Katsojat vaikuttavat yhdessä Arin ja Eiran vointiin. Yksi soitto eli äänestys ei sinällään yksin vaikuta merkittävästi järjestelmään vaan tapahtumat etenevät äänestystuloksen kokonaisuuden mukaisesti. Toiminto joka on saanut eniten ääniä 'voittaa' ja alkaa vaikuttaa henkilön käytökseen. Tämä äänestyslaskuri nollautuu joka kohtauksen alussa ja rupeaa laskemaan ääniä seuraavaa kohtausta varten. Äänestyksen tulos vaikuttaa siis vasta seuraavaan äänestetyn henkilön kohtaukseenei juuri äänestyksen hetkellä pyörivään. Äänestys ei vaikuta salamannopeasti heti, vaan siinä on käytännössä useiden minuuttien viive, riippuen kohtauksien kestosta. Käytännössä tämä kaikki tarkoittaa sitä että järjestelmä valitsee 15

17 osittain näiden tuloksien perusteella aina seuraavan kohtauksen kuva-aiheen ja soittetavat äänet. Kohtauksittaisen äänestyksen lisäksi järjestelmä pitää yllä myös suuremman mittakaavan tilastoa, joka kertoo pitemmän aikavälin kehityksestä, ei pelkästään siitä mitä on juuri viimeksi äänestetty. Nämä tiedot sisältävät tietoja mm. soittohistoriasta, eli mitä kuvaa ja ääntä on soitettu ja milloin viimeksi jne. Tällä voidaan kontrolloida mm. toistoa. Henkilöiden muuttujien vaihtelut on myös tilastoitu, jotta saadaan käsitys Arin ja Eiran tilan kehityssuunnasta. Ari ja Eira liikkuvat edestakaisin matriisissa joka kuvaa heidän yleistä vointia ja aktiviteettitasoaan ja niiden suuntaa. Arilla ja Eiralla on kunkin hetkisen voinnin lisäksi myös suunta, mihin he ovat menossa. Eli esimerkiksi sen lisäksi että Ari voi olla sirpaloitunut ja passiivinen, voi ari olla menossa vielä passiivisempaan tai aktiivisempaa suuntaan. Tämä tilasto vaikuttaa myös klippi- ja äänivalintoihin. Valitut kuvat ja äänet muodostuvat siis monen asian summana. Äänet ja on siis luokiteltu näiden arvojen mukaisesti. (liitteet 1, 3 ja 4) Arin ja Eiran valitut toiminnot (syö, juo, kaipaa, bailaa sekä syö, juo, unelmoi, ahkeroi) eivät suoranaisesti vaikuta henkilöiden kyseisiin toimintoihin vaan ovat osittain symbolisia. Ne kuvastavat yleistä tunnelmaa Arin ja Eiran huolenpidossa. Jos Ari on ollut vailla huomiota, voi bailaa-toiminto viedä Arin vointia parempaan päin. Hän voi aktivoitua bailaamaan esimerkiksi pelaten golfia, vaikka golfausta tuskin voi varsinaisesti käsittää bailauksesksi. Toisaalta liiallinen bailauttaminen voi tehdä pahoinvoivaksi ja saada Arin känniseksi kossun lipittäjäksi. Liitteen videoklipissä (VHS-liite ja liite 2) kaipaus saa Arin nauttimaan tunnelmallisen illallisen yksin kynttilän valossa. Ari on yksin ajatustensa kanssa ja kaipaa jotakin. Tämä taas laukaisee äänipuolella musiikin joka määrittelyjen mukaan sopii kyseiseen tunnelmaan. Katsojat ovat siis saanet Arin kaipaamaan aiemmalla äänestyskäytöksellään. Eiralla unelmoi voi olla kylpemistä, ahkeroi diojen kehystämistä. Syö ja juo toiminnot kuvastavat henkilöillä eniten suoranaisesti itseään tarkoittavia toimintoja. Niiden äänestäminen voi usein saada henkilön tekemään varsinaisesti sananmukaista toimintaa. Leikkuriohjelma pitää tietoja yllä numeeristen muuttujien muodossa. Kehityksen 16

18 kannalta tärkeimmät näistä ovat kaksi vastakohtaparia, sisäänpäinkääntynyt / ulospäinsuuntautunut tai passiivinen / aktiivinen sekä ja iloinen / surullinen tai eheä / särkynyt. Myös kehityksen suunta on tärkeä. Näistä muuttujista saadaan matriisi, koordinaatisto, johon kaikki kuvat ja äänet voidan sijoittaa (liite 1). Kaikki äänet atmoja myöten on taulukoitu tunnepohjaisesti kuhunkin tunteeseen ja tilanteeseen sopiviksi. (liitteet 3 ja 4). Tummasävyinen blues sopii Arin alakuloiseen ja passiiviseen illalliseen kun taas kepeä pianoambient toimii paremmin kun ari on aktivoitunut ihmettelemään itseään peilistä. (liitevideo). 3.3 Kuvakulmat Tunnemääritysten lisäksi äänet on luokiteltu yhteensopivuutensa mukaan kuvaaihesiin, käytännössä kuvakulmiin (liite 5). Kadulta kuuluvia ääniä voidaan soittaa parhaiten kun näkyvissä on kadulle johtava ikkuna. Keittiöön ja kotitöihin liityvät äänet käyvät jos jotain siihen liittyvää puuhastelua tai huoneita on näkyvissä Sateenropinaista atmoa voidaan soittaa jos kuvassa näkyy sadetta. Seuraava lista on lainaus vapaamuotoisesta päiväkirjatekstistä tuotannon ajalta. Listasin siihen kaikki Arin ja Eiran huonetilat. Kunkin kohdan edellä oleva kaksikirjaiminen lyhenne on myös äänten luokittelutaulukossa. Lainaus työpäiväkirjasta: Arin huonemäärittelyt (kuvakulmat) ik=ikkunaseinä, nojatuoli, sadeikkuna, puhelimen kanssa ikkuna, leikkii hiluakvaarion kanssa, ke= iso kuva keittiöstö ari menee edestakas, lenkki, kahvi, makkara, nälkä ol= ari pelleilee lattialla gramofonin kanssa, jönglöör, golf, jumppa, varjotanssi, lootusasento, syöminen matolla, neutraalin tyytyväistä (paitsi lotus ja tanssi) aa=luxus-aamiainen, grammarin kaanssa pelleily sängyssä ho= hormi se = seinä ja kitara, oleilut ja soitot ty = työhuone, kirjapöytä, tavaran siirto, fillari, kuitit, alien vesipaaden takana sa = sänky kalamaljan lävitse (twin peaks) ma = mandala, samaa tilaa kuin kirj pöytä il = kaunis tunnelmallinen sade kuva ka = kaapit, ari menee paniikissa piloon (tuho), löytää kitaran (nousu) 17

19 so= solarium pe = ari maalailee (superhorror)itseään, peilailee(perushorror), myös siivous (ihan neutraali) la = lasilla kuuntelu di =diat sn = arin nukkuu, vain nukkumista, kaunista tummaa, usein sadetta Eiran huonemäärittelyt (kuvakulmat) ik= ikkunaseinä, nappien järkkäily, kävelee edestakaisin (hermostunut), ompelukone, lämpöpatteri näkyy, ikkuna näkyy välillä, harpun soitot, kyltit, puhelin ke = keittiö, pulla, safka, kahvi, tiskaus, järkkäys ol = olohuone, aika lailla samaa stuffia kuin ik. kukkien hoito, piipun rassaus, meikkaus ho = hormi ty= työpöytä, diojen järkkäys, kokeiden kortjasus, kirj. kone, härveli sa = sänkyseinä, sänky, menee nukkumaan sänkyyn, lueskelee, nukkuu, eteeristä olemista ma = amme täynnä maito, spekial so = sohva, jooga, soittorasia, eira näkyy tuolinreiän läpi, tumma ja rauhallista, kutoo sängyllä, istuu tuolissa ja lukee, juo viiniä di = diat va=valk huone, harppu, ari kyttää, aika unenomainen sk = seinän kuuntele lasilla am = tyhjä amme, aira on ammeessa silkkipeiton kanssa vp = vaatepuu, valkkailee vaatteita Huonetila on hyvin oleellinen määre soitettavien atmojen ja perusatmojen valinnassa. Kohtauksen läpi soiva perusatmo määräytyy täysin kohtauksen ensimmäisen klipin huonetilan perusteella. Huonetila vaikuttaa määräävästi myös valittaviin atmoihin. Äänien ja musiikin huonetilan mukainen luokitelu on vaatinut kuvatun materiaalin tarkkaa tuntemusta, koska luokitukset sisältävät fyysisen kuvakulmamäärityksen lisäksi tunnepohjaisia arvioita kuvamateriaalin laadusta, ja määritykset jokaisen äänitiedoston sopivuudesta kunkin kuvalman sisältämään aiheeseen. Kohtaus, joka rakentuu viidestä kuvasta, on yhden sen hetkisen tilenteen peili. Äänivalinnat tehdään tällä tasolla. Kohtauksen ensimmäinen kuva ja sen hetkinen tila määräävät pitkälti tulevan äänimaiseman. Aina jokaisen kuvan alussa järjestelmä tarkistaa tarvittavat kriteerit ja päättää äänen soitosta sen mukaan.tärkeimmät kriteerit ovat Ari vai Eira, kuvausuunta, kellonaika, tunnematriisi. 18

20 3.4 Äänten luokittelu ja metadata Kuten kuvat, kaikki käytetyt äänitiedostot on luokiteltu taulukkoon. Luokittelumekanismi on kohtuullisen kompleksi ja sisältää jopa paljon turhaa, koska tarpeellisia arvoja ei vielä määrittelyajankohtana tiedetty. Osa arvoista on hyvin mekaanisia (kesto, kuvaussuunta), osa taas sisältää paljon tunnepohjaisia (liitteet 1, 3 ja 4) 3.5 Äänensoitorutiinit Perusatmot Perusatmon soitto aloitetaan kohtauksen alussa ja lopetetaan kohtauksen lopussa. Soitettava perusatmo määräytyy kohtauksen ensimmäisen klipin huone ja henkilö arvon mukaan. Jos ehdokkaita on useita valittu arvotaan. Ei käytetä ryhmiä eikä painotusta. Atmot Atmon soitto yritetään aloittaa jokaisen klipin alussa. Atmon soitto lopetaan aina klipin lopussa, jolloin siis uuden soitto yritetään aloittaa heti seuraavan klipin alussa. Jos musa tai ambient soi klipin alussa atmon soittoa ei aloiteta vaan sen aloitus siirretään musan/ambientin loppuajankohtaan. Jos atmo soi kun musa/ambient alkaa sitä ei kuitenkaan lopeteta. Soitettava atmo valitaan kriteerein huone, henkilö,vuorokaudenaika, painotus. Ei käytetä ryhmäpannausta. Jos kriteerein ei löydy atmoa niin atmoa ei soiteta. Ambient Ambientin soitto yritetään aloittaa aina kohtauksen alussa eli kohtauksen ekan klipin alussa. Jos vanha musiikki/ambient vielä soi ei ambientia aloiteta sen päälle. Ambientbiisi valitaan kriteerein huone, henkilö, introvertti(arka) ekstrovertti(itsevarma), painotus, ryhmäpannaus, loop (soitetaan kaksi kertaa). Ambientin soitto lopetetaan kohtauksen lopussa. Jos edelisen musiikin/ambientin 19

21 loppumisesta on kulunut vähemmän kuin 3 minuuttia niin ambientia ei aloiteta. Musa Musan soitto yritetään aloittaa joka kohtauksen toisen (pääkanavan alku), kolmannen (mausteen alku) ja neljännen klipin alussa. Jos edelin ambient tai musa vielä soi ei uutta musaa aloiteta, musaa ei myöskään aloiteta jos edelisen musan/ambientin päättymisestä on kulunut vähemmän kuin 3 tai 4 minuuttia. Musa valitaan kriteerein huone, henkilö, T1T2N1N2, painotus, ryhmäpannaus, loop (soitetaan kaksi kertaa). Foleyt Foley eli klippikohtainen synkkaääni soitetaan aina kun se on olemassa. Foley on yleensä juuri videoklipin mittainen. Ylipitkät foleyt Jos foley-ääneen sisältyy musiikkia tai muita erityislaatusia ääniä on klipin foleyraidasta tehty 15 s videoklippiä pitempi. Tällöin foleyn alkaessa kaikki musa/ambient lopetetaan eikä uutta musaa/ambientia aloiteta kyseisen klipin aikana. Jos ylipitkäfoley-klippiä seuraavassa klipissä on foley ylipitkä foley feidataan klipin loppuun jolloin foleyt eivät soi päällekkäin. Eventit Eventit on lyhyitä erillisiä kohtauksia joitka pakotetaan soimaan muusta kuvavirrasta riippumatta kellonajan mukaan. Esim. Arin tanssit, eiran harpunsoitot, lasillakuuntelut, rappukäytävä, unet. Eventeihin määrätään ääniraita osoittamalla tietty hakemisto polku ja wav-file. Kaikki muut äänet (atmot,perusatmo, musa, ambient, foley, ylipitkä foley) tapetaan ja eventiin liittyvää ääntä soitetaan vain eventin ajan. 3.6 Äänituotantoon osallistuneet tai vaikuttaneet henkilöt Tämä lista ei ole mitenkään täydellinen, eikä kata läheskään kaikkia Akvaarion tekemiseen osallistuneita. Olen listannut oman työni kannalta merkittävimmät 20

22 henkilöt. Täydellinen tekijälista on Teijo Pellisen lopputyöraportissa AKVAARIO, interaktiivisen tv-ohjelman ohjaaminen. Teijo Pellinen, käsikirjoittaja /ohjaaja. Yhteistä äänimaisemien ja logiikan suunnittelua Kimmo Kari, Medialab, TAIK. Toinen Akvaarion ohjelmoija Petri Kola, Medialab, TAIK. Toinen Akvaarion ohjelmoija,yhdessä ohjelmoijien kanssa teimme koko äänilogiikan ja rutiinit. Yhteistyöstäni käytin suuren osan ohjelmoijien kanssa Ilkka Von Böhm, SIBA. Teimme yhdessä lähes kaikki Akvaarion musiikit ja pohdiskelimme soittorutiineja. Raimo Lång, Medialab ja YLE RTI. Toinen lopputyöohjaajistani ja samalla Akvaarion medialabin tuottaja. Pohdiskelimme lähinnä rakennetta ja periaatteita. Olli Huhtanen, äänisuunnittelija. Toinen lopputyöohjistani, lähinnä teimme käytännön töitä ja pohdimme käytännön kysymyksiä. Tuukka Paukkunen, YLE RTI, Ulosajon valvontaa, foleyden tekoa, atmojen tekoa, yleistä ääniapua Pertti Venetjoki, ETO, TAIK, kuvausten äänitystä ja foley-äänityksiä Anne Tolkkinen, ETO, TAIK, kuvausten äänitystä ja foley-äänityksiä Tuomas Klaavo, ETO, TAIK, suurin osa unikohtausten äänimaisemista 3.7 Ääni- ja musiikkituotannon aikataulut Käytettyjä työmääriä kokonaisuudessaan on mahdonta tietää kovin tarkasti, mutta seuraavassa kuitenkin arvioni kokonaistyömäärästä osa-aluittain (työviikoittain). Työ ajoittuu kokonaisuudessaan aikavälille Heinäkuu 1999 Maaliskuun puoliväli Lopussa on arvio omasta työmäärästäni joka sisältyy eriteltyihin arvioihin. Loppu on siis yllä mainittujen henkilöiden työpanosta. Yleinen äänisuunnittelu: 12 työviikkoa Ohjelmointi:2 Muu (atk-ongelmat, edustus, palaverit, järjestelyt yms.): 6 Musiikin sävellys: 4 21

23 Musiikin äänitys: 2 Musiikin miksaus: 2 Atmojen ja perusatmojen teko: 2 Foley-äänitys: 5 Lähetyksen valvonta: 3 Kuvausten äänitys: 4 Loppumiksaus: 1 YHTEENSÄ: 43 työviikkoa Oma työmääräni kokonaisuudessaan: 24 työviikkoa, eli noin puoli vuotta 3.8 Foley Kuvaukset olivat pitkät ja kohtuullisen vaikeat äänityksen kannalta, päivät olivat pitkiä ja suunnittelemattomasti eteneviä. Tämän vuoksi äänityksen suunnittelu oli vaikeaa. Lisäksi studiossa oli usein paljon komentoääniä ja muuta meteliä joten suurin osa kuvauksissa äänitetystä materiaalista osoittautui käyttökelvottomaksi. Päädyin Foleylinjalle, kaikki synkkaäänet olisi tehtävä erikseen. Jo foley-äänityksiä suunniteltaessa tiesin että synkkaäänet olisivat äänistä ehkä vähiten tärkeitä. Koko unenomainen tyyli ei välttämättä edes kaipaisi niitä. Ajattelin kuitenkin että muutamissa kohtauksissa, esimerkiksi Arin konttorihommissa, realistisemmat synkkaäänet olisivat virkistävä poikkeus. Lisäksi niiden läsnäolo toisi tunnetta Arin ja Eiran voimakkaammasta läsnäolosta ja kiinniolemisesta reaalimaailmassa, kun kyseessä on ekstrovertti, ulospäinsuuntautunut toiminta. Vaikeimpia päätöksiä oli seuloa hurjasta kuvamateriaalista ne kohtaukset ja aiheet johon synkkaäänet tehtäisiin. Lopulta saimme Pertti Venetjoen kanssa valittua kuvat ja aiheet joihin foley tehtäisiin ja yhdessä Anne Tolkkisen kanssa he äänittivät foleyt ETOn foleystudiossa. Seuraava lista on päiväkirjamerkintä tuotannon ajalta: Arin foleylista Nauha1: Nahkatuolin narinaa Puhelimen käsittelyääniä ja tuuttausta + piipitystä Sätkäkonen ja tulitikut Nukkumisesta tulevaa tuhinaa ja rohinaa 22

24 Nauha2: Ei foleyta Nauha3: Maidon juonti Kahvi Viina Sätkä Nauha4: (Ari soittelee kitaraa tulilla, pelle ei tee vars. Foleyna) Jalkojen pesu vadissa, tästä voisi siirtyä uneen Nauha5: Ei foleyta Nauha6: Muovijäänvaikalojakoneon kalina astiassa ikkunalaudalla Puhelinjutut: käsittely, pönttö päässä, soiminen, tuuttaus.. Nauha7: Aamiaisen syöntiä vuoteessa Sikaaaarin polttoa Nauha8: Grammarin kuuntelua sängyssä ja juoman juontia Akvaarion ääni Gramofonin rohinaiset Viinin avaus Viinin maistelu Nauha9: Ei ole olemassa? Nauha10: Rapen hilpeän grammaribiisin kuuntelu ja jammaus Jönglöörikuulien heittely Nauha11: Ei ole olemassa? Nauha12: Golf- huitelot Diojen katselu, eli koneen kolina yms Nauha13: Ei ole olemassa? Nauha14: Planssissa lukee media offline, taitaa sisältää arin nukkumista Unen rohinaa ja tuhinaa Nauha15 & 16, ääntä kaikilla raidoilla Arin kitara, ei tehdä vars foleyna. Olisi kuitenkin oltava mielellään pian. Teijo huom!!!! nauhan 16 kaikki äänet on tullut jotenkin huonosti, rutisee, pitää digitoida ääni uudestaan. Nauha17: 23

25 Työpöytö puuhat Nauha18: Työpöytö jatkuu + vesipaasi Fillarilla ajelu Nauha19: Fillarilla ajo, myös siten että grammari soi. (mikä biisi laitetaan?) Hiekkamandalan väsäys Nauha20: Ei foleytä Nauha21, ääntä kaikilla raidoilla: Keittiöjuttuja Syönti Nauha22, ääntä kaikilla raidoilla: Keittiöhommat Nauha23, ääntä kaikilla raidoilla: Kahvin keitto Nauha24: Ei foleyta Nauha25: Imurointi Eli foleytä olisi nauhoilla: 1, 3, 4, 6, 7, 8, 10, 12, 17, 18, 19, 21, 22, 23 ja 25 = 15 nauhaa (huh?) Mun on vähän vaikea suoraan asettaa tärkeysjärjestyskseen, joten mieti mitä tehdään. 3.9 Atmot Kun päästiin niin pitkälle, että minulle hahmottui mitä ääniä atmoiksi tarvittiin, oli selvää, ettei niitä ehditä varsinaisesti ruveta tekemään alusta lähtien, eli äänittämään itse. Oli käytettävä valmista materiaalia ja koostettava niistä tarvittavat maisemat. Suurin osa materiaalista löytyi lähinnä YLEn äänitehostosta ja Olli Huhtasen arkistoista, jonka kanssa koostimme Kinotar-tuotantoyhtiössä osan kaupunkiatmoista. 4. Miksaus Akvaarion miksaus oli kohtuullisen suoraviivaista. Kun kaikki äänet ja musiikit oli saatu valmiiksi, tein raakamiksauksen ensin itse koneella jolla olin työskennellyt äänien kanssa. Kun olin suunnilleen hahmottanut sopivat tasot, vietin pari päivää YLEn ÄLY-miksaamossa, jossa kokeneen tv-äänittäjän kanssa arvioimme mikä tulee 24

26 kuulumaan ja mikä ei, ja teimme tarvittavat muutokset. Akvaarion miksauksessa ääniä ei siis miksattu yhdeksi raidaksi vaan tarkastettiin vain millä tasolla kukin ääni tulee soittaa, ja syötettiin arvo luokitukseen. Sen jälkeen äänitiedostot siirrettiin järjestelmään. Äänet olivat miksausvaiheessa sisänsä jo miksattu siinä mielessä ettei niitä tarvinnut juuri enää käsitellä ekvalisaattorin, kaiun tai muun kautta, se oli pelkää tasojen säätöä. Loppuvaiheessa tarkistelin ääniä vielä studer-kelamankan pikkukaiuttimen läpi, jotta sain käsityksen miltä Akvaario kuulostaisi hyvin lo-fi laitteistolla. Aivan lopullisen miksauksen tein lähetyksen aikana. Kuunneltiin ääniä kaikessa rauhassa tv:n kautta muutamana yönä ja säätelin tasokorjauksia tarpeen mukaan luokitukseen. 5. Akvaario toiminnassa, käytännön esimerkki Liittenä olevalla videolla (VHS-kasettilla CD-romilla mpeg-1 formaatissa) on n. 17 minuuttia lähetettyä Akvaariota. Oheisessa taulukossa (liite 2) on kuvattu näytteessä käytetyt äänitiedostot ja niiden soittoajankohdat. Näyte alkaa Eiran kohtauksella, jonka viidestä klipistä näytetään kaksi viimeistä. Tämän jälkeen on kolme kokonaista kohtausta. Kohtaukset: 1. Eira puuhastelee kasvien kanssa, olohuone (ol), kaksi viimeistä klippiä 2. Arin hieno illalliskattaus punaviinin ja kynttilänvalon kera, keittiö (ke). Kohtaus sisältää kolme klippiä. 3. Eira laittelee dioja kehyksiin työpydällään ja istuskelee välillä sohvalla, työpöytä (ty). Kohtaus sisältää neljä klippiä. 4. Arin vääntelee naamaa ja peilailee itseään kokovartalopeilistä, (pe). Kohtaus sisältää neljä klippiä. Kohtaus 1 A. Kello on esityshetkellä joten eletään Akvaarion ajassa keskiyötä. Edellisen kohtauksen aikana Eira on saanut äänestystuloksen unelmoi, joka vaikuttaa paraikaa. Lisäksi Eira on yleisemmällä tasolla aktiivinen ja kohtuullisen eheä. Aktiivisuus ilmenee reippaana puuhasteluna ja Eira vaikutta tyytyväiseltä ja tasapainoiselta, 25

27 eheältä. Eira istuu olohuoneensa lattialla, joten huonetila on ol. Näiden arvojen vaikuttaessa leikkuri käynnistää klipin alussa musan koska edellisen musa tai ambientin soimisesta on kulunut yli kolme minuuttia. Pannaustarkistuksen jälkeen kappaleeksi valitaan Portisblues. J. Samalla hetkellä leikkuri käynnistää perusatmon joka soi kohtauksen loppuun saakka. Se valikoituu huonetilan perusteella. D. Leikkuri yrittää käynnistää atmoa samassa kohdassa kuin musiikkia, mutta koska musiikki ja atmot eivät saa sääntöjen mukaan soida samaan aikaan, siirretään atmon aloitus musan loppumisajankohtaan. Kohdassa A mainittujen arvojen perusteella järjestelmä valitsee neutraalin katuamon, autojen ajelua ym. Kohtaus 2 Kohtausten välissä olevan kolmen sekuntin mustan aikana on hiljaisuus. Ari on saanut tähän kohtaukseen äänestystulokseksi kaipaa. Ari on hyvin passiivinen ja särkynyt. Kohtaukseksi tulee hyvin melankolinen tumma kuva, jossa Ari istuskelee yksin kynttilänvalossa illallispöydässä joka on katettu kahdelle. Ari on apaattinen ja tuijottelee seiniä. Huonetila on ke, lisäksi kuvassa on sadetta, joka on myös taulukoitu metadataan. K. Heti kohtauksen alussa käynnistyy koko kohtauksen kestävä perusatmo. Leikkuri yrittää käynnistä myös ambientia, mutta koska musa on soinut vain n. minuutti sitten ambientia ei käynnistetä E. Sen sijaan heti kohtauksen alussa käynnistyy atmo. Soitettavaksi atmoksi valikoituu etäistä sateen ropinaa ja sen lomassa ankea, Arin sirisevä jääkaappi. Atmo keskeytetään klipin lopussa. F. Heti toisen klipin alussa yritetään aloittaa musaa, mutta edellisen soimisesta on kulunut vieläkin liian vähän aikaa. Leikkuri käynnistää uuden atmon. Kuva on lähikuva Arista ikkunalla, ulkona sataa rajusti ja Ari katselee kadulle. Atmossa kuuluu voimakas sade ja öinen juna jyskyttää ohi viereisellä radalla. Atmo lopetetaan klipin lopussa. B. Arin kolmannen klipin alussa yritetään jälleen soittaa musaa, nyt aikapannaus ei ole enää voimassa ja melankolinen Arin kaihoisan tunnelman mukaan valittu porvoo3 kappale käynnistyy. Kappale on yli viisiminuuttinen ja soi seuraavaan kohtaukseen, Eiran toisen klipin loppuun saakka. 26

28 Kohtaus 3 Kohtauksessa Eira unelmoi, kuten aiemmassa kohtauksessaan, mutta on hieman passiivisempi ja särkyneempi. Kuva on tummempi kuin edellisessä kohtauksessa ja Eira on vakavoituneempi. Hän ei puuhaile koko aikaa vaan istuu välillä rauhallisesti sohvalla katsellen aamun sarastusta ikkunastaan. Toisen klipin aikana siirrytään Akvaarion aamuaikaan, L. Kohtauksen alussa käynnistyy perusatmo. G. Atmo käynnistyy vasta kolmannessa klipissä, koska siihen saakka soi musiikki. Klippi on maustekuva, jossa ari nukkuu ja ikkunasta kajastuu aamun valoa. Atmo on aamuinen katuääni, jossa lokit alkavat kirkua. H. Koska viimeisen klipin atmovalinta on sama kuin edellisen klipin valinta, atmoa ei poikkeuksellisesti katkaista, vaan se jatkuu klipin rajan yli sitoen mausteen ja viimeisen klipin toisiinsa. Soitto katkaistaa klipin ja samalla kohtauksen lopussa. Kohtaus 4 Katsojat ovat äänestäneet Aria bailaamaan, niinpä Ari on piristynyt hieman illalliskohtauksen passiivisuudesta, mutta ei kuitenkaan vielä bailauskuntoon. Ari vääntelee naamaansa ja tuijottaa itseään peilistä. Ari on edelleen särkynyt. Suunta on kuitenkin ylöspäin. M. Kohtauksen alussa leikkuri laittaa perusatmon soimaan. C. Kohtauksen alussa, eli ensimmäisen klipin alussa leikkuri yrittää soittaa ambientia. Edellisestä musasoitosta on yli kolme minuuttia, joten vähäeleminen pianoambient käynnistyy. Vaikka Ari on särkynyt, suunta on ylöspäin, tästä viestittää neutraalin positiivinen pianonsoitto. I. Atmon soitto aloitetaan ambientin loppumiskohdassa. Ari ei enää ole itseensä käpertynyt introvertti, niinpä hän kiinnittää huomiota naapurista kuuluvaan aamuiseen tv:n katseluun. 6. Arviointia ja kritiikkiä 6.1 Lähtökohdat Akvaario oli kaiken kaikkiaan erittäin kunnianhimoinen ja hyvin raskas projekti. 27