Pieni julkaisu- opas

Transkriptio

1 Pieni julkaisuopas

2 Sisällys Julkisuus opetuksen käyttövoimaksi... 3 Mikä julkisuus?... 5 Mediatöiden ohjaus... 8 Teko ja julkistaminen verkossa Arviointi Kysymyksiä ja vastauksia Esimerkkejä Pirkanmaalta Ota yhteyttä, anna palautetta!

3 Julkisuus opetuksen käyttövoimaksi Henkilökohtainen historiamme tallentuu nykyään paitsi kouluvihkoihin ja paperisiin kansioihin, myös sähköisiksi tiedostoiksi, portfolioiksi ja mitä erilaisimmiksi mediatöiksi. Koulussa ja harrastuskerhoissa tehdään lukematon määrä oivaltavia hengentuotoksia, jotka jäävät liian usein vain luokka-, koulu- tai harrastusyhteisön ja tekijän lähipiirin ihailtaviksi. Internetin ansiosta syntyneet moninaiset julkaisumahdollisuudet ovat tuoneet myös oppimiseen uuden elementin, joka erottaa tekemisen aiempien sukupolvien mahdollisuuksista: julkisuus määrittää yhä vahvemmin kaikkea tekemistä median parissa. Mediakasvattaja joutuu siksi yhä useammin pohtimaan, miten suhtautua julkisuuteen: saattaako tehdyt työt myös muiden kuin pienen piirin nähtäväksi, tai avatako kenties koko tekemisen prosessi kaikkien nähtäväksi? Jotta työt eivät hautautuisi tekijöiden kotiarkistoihin ja koulujen ullakoille, joista ne eivät juuri koskaan palaa useiden silmäparien katsottaviksi, on etsittävä keinoja töiden esittelyyn. Töiden julkistaminen ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin miltä napinpainallus tai hiirenklikkaus ensituntumalta saattaa vaikuttaa. Töiden julkistamisella on monenlaisia seurauksia ja seurannaisvaikutuksia, joihin aikuisen täytyy kyetä varautumaan ja joista hänen täytyy myös kantaa vastuu. Nuorten ääni kuuluviin Tämän oppaan tarkoituksena on kannustaa opettajia ja oppilaita mediatöiden julkaisemiseen mutta nostaa samalla esiin keskeisiä julkaisuun liittyviä kysymyksiä, jotta julkisuuden nurjia puolia kyettäisiin ennakoimaan ja minimoimaan. Oppaan tavoitteena on lisäksi antaa konkreettisia eväitä oppijoille omien tuotosten työstämiseen ja esillepanoon sekä opettajille ja ohjaajille vinkkejä mediatöiden työstöprosessin tukemiseen ja ohjaamiseen. Yhtenä tausta-ajatuksena on palvella valtakunnallisen lukiodiplomin (esim. media-, sanataide- ja kuvataidediplomien) tekijöitä ja ohjaajia, joille ei ole toistaiseksi ollut tarjolla juurikaan tekemistä tukevaa opastusta. Pieni julkaisuopas vastaa kuitenkin myös kaikkien niiden mediakasvattajien tiedontarpeisiin, joiden tavoitteena on tukea nuoria oman tekijä-äänen ja -identiteetin rakentamisessa sekä jalostamisessa riippumatta siitä, puuhastellaanko median parissa koulussa, kotona, harrastusryhmässä vai vaikkapa virtuaaliyhteisössä. Positiivisen kierteen logiikka pätee aina: Mitä monipuolisemmin saamme mediatöitä kouluyhteisöä tai harrastuskerhoa suurempaan tietoisuuteen, sitä paremmin lasten ja nuorten ääni saadaan kuuluviin yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Sitä enemmän syntyy keskustelua sekä eritaustaisten ja -ikäisten ihmisryhmien välistä ymmärrystä, ja sitä enemmän opimme toinen toisiltamme. Sitä enemmän myös nuoret oppivat ilmaisemaan itseään ja ajattelemaan rohkeasti. Tähän tarvitaan kuitenkin aikuisen mediakasvattajan tukea ja apua. 3

4 Opettaja ei tekniikan ammattilainen Julkaisuoppaan lähtökohtana on ollut se yksinkertainen kysymys, miten oppilaiden työt saisi vaivattomimmin esille. Opettaja on pedagoginen, ei tekninen asiantuntija, ja jotta hän voisi keskittyä sisältöön, julkaisuvälineiden tulisi olla helppokäyttöisiä. Monipuolista eri vaihtoehtojen listaamista tärkeämmäksi on katsottu muutamien keskeisten välineiden ja vinkkien esittely, joiden avulla mediakasvattaja pääsee alkuun ja uskaltautuu myöhemmin kokeilemaan uusia aluevaltauksia. Koska välineet muuttuvat koko ajan, yleisten periaatteiden omaksuminen on tärkeämpää kuin yksittäisten työkalujen käyttötaidot. Oppaan keskeisin tavoite on tuoda mediakasvatukselliseen ajatteluun uutta näkökulmaa ja herättää kysymyksiä julkisuuden käsitteen käytännön merkityksestä viestinnän pedagogiikassa kun keksii sisällön, keksii usein myös toteutustavat. Sivuston laatimiseen on saatu tukea vuonna 2009 PAOK Pirkanmaan avoin oppimiskulttuuri - ohjelmasta, jota rahoittivat vuosina Euroopan sosiaalirahasto (ESR), Länsi-Suomen lääninhallitus ja yhteistyöoppilaitokset, mukaan lukien Messukylän viestintälukio, jonka opetuksessa oppaan ajatuksia ja ideoita on testattu. Tampereella lokakuussa 2009 Maarit Jaakkola Viestinnänopettaja, Messukylän lukio 4

5 Mikä julkisuus? Kouluissa tehdään yhä useammin esityksiä eri viestintävälineiden avulla, ja yhä useammin nuo työt myös saatetaan muiden luettaviksi, katseltaviksi, kuunneltaviksi ja seurattaviksi. Uusi viestintäteknologia on ainakin periaatteessa mullistanut ideoinnin, tiedonhankinnan, toteuttamisen ja vastaanoton käytännöt. Vaikka teknologian suomat mahdollisuudet eivät vielä välttämättä näy opetuksen, oppimisen ja harrastamisen arjessa, uuden käänteen ainekset ovat kuitenkin olemassa. Julkisuutta kouluympäristössä voi lähestyä eri näkökulmista: Julkistaminen tarkoittaa valmiiksi tehdyn työn saattamista muiden kuin asianosaisten (tekijäkunnan) nähtäville. Esimerkkinä ovat perinteiset nettisivut, jotka tehdään ensin valmiiksi ja siirretään sitten muiden nähtäviksi internetin palvelimelle. Julkinen tuottaminen tarkoittaa keskeneräistenkin tekstien pitämistä muiden kuin asianosaisten (tekijäkunnan) näkyvillä. Julkinen kirjoittaminen on tekstien tuottamista muiden silmien alla, esimerkiksi wikissä. Tekstit eivät ole valmiita vaan kehittyvät jatkuvasti saadun palautteen ja vuorovaikutuksessa syntyvien uusien ideoiden kautta. Julkinen oleminen on koko tuotantoprosessin tekemistä julkiseksi, kulissientakaisen arjen julkistamista esimerkiksi web-kameran avulla. Julkinen esiintyminen on haastateltavana olemista toisten, lähinnä tiedotusvälineiden, luomassa (valta)julkisuudessa. Julkisuutta säätelevät toimittajat ja tuottajat eräänlaisina portinvartijoina, ja julkisuuteen pääseminen on osin heidän käsissään, vaikka yksittäiset kansalaiset voivatkin edesauttaa julkisuuteen pääsemistä eri tavoin. Julkisuuselementin ansiosta tekijän on mahdollista saada itselleen valtava määrä virikkeitä oman horisontin tuolta puolen: ideointi on mahdollista muun kuin oman välittömän fyysisen lähipiirin kanssa, ja potentiaalisia esikuvia on ainakin periaatteessa enemmän kuin koskaan ennen. Samalla nettijulkaisemisen käytännöt, esimerkiksi bloggaaminen, tarjoavat mahdollisuuden tuoda esiin sellaisia kulissientakaisia näkökohtia, joita ei aikaisemmin niin sanotun lopputuotejulkisuuden aikana ollut: sanomalehti tarjosin vain sen, mitä sivuille oli painettu, ja kirjojen tuotantoprosessista tihkui tavallisen lukijan tietoisuuteen varsin vähän arjen yksityiskohtia. Web 2.0 antaa mahdollisuuden kahden- ja monensuuntaiseen viestintään uudella tavalla, mutta osallistuminen edellyttää myös itsensä näkyväksi tekemistä uudenlaista ja entistä terävämpää tietoisuutta julkisuuden läsnäolosta. 5

6 Julkisuus yhä useammin läsnä Suoraviivaisimmin julkisuus näkyy siinä, että kenen tahansa on mahdollista saattaa omat hengentuotoksensa toisten, tuntemattomienkin ihmisten, saataville, ja saada töistään palautetta, myös tuntemattomilta ihmisiltä. Nettiyhteisöjen ansiosta tekijä voi jakaa ajatuksiaan samanhenkisten kanssa, testata ideoitaan aiheesta kiinnostuneissa yhteisöissä, käynnistää kokonaisen joukkoideoinnin ja oppia valtavasti uutta itseään viisaammilta. Vaikka suurin mullistus on tapahtunut ensin informaaleiksi sanotuissa oppimisympäristöissä ja netinkäyttäjien vapaa-ajalla, viestintäteknologia on alkanut hitaasti avata myös koulun ovia: siinä missä aikaisemmin oppimisen arki avautui ulkopuolisille vain vanhempainiltojen ja monistettujen luokkalehtien kautta, nyt koulu ja sen erilaiset yhteisöt voivat luoda omia julkisuustiloja, joiden kautta asiat alkavat elää. Asiaa voi tarkastella sekä positiivisesta että negatiivisesta näkökulmasta: toisaalta opetukseen ja oppimiseen liittyvistä kysymyksistä voidaan keskustella entistä avoimemmin ja eteen avautuu ainakin periaatteessa kehityksen mahdollisuus, toisaalta yksilö ja hänen tekemisensä asettuu yhä useammin arvostelun, valvonnan ja mahdollisten väärinkäytösten kohteeksi. Oltiin julkisuudesta sitten mitä mieltä tahansa, se, mitä millenniaaleilla on ja aikaisemmilla sukupolvilla ei ollut, on julkisuus, joka on läsnä yhä useammin kaikissa tekemisen ja vastaanoton vaiheissa. Julkisuuselementti asettaa mediakasvattajan useiden haasteiden eteen: julkistaako vai eikö, ja missä määrin? Julkisuudesta on epäilemättä sekä hyötyä että haittaa, ja julkisuuden asteet on harkittava aina tapauskohtaisesti sekä yhteisymmärryksessä tekijän kanssa. Hyötyä vai haittaa? Julkistamisen etuja Koulun ja oppiaineen toiminta tulee näkyväksi, jolloin ulkopuolisetkin voivat seurata koulun tapahtumia. Julkinen tekeminen edistää nuorten osallisuutta ja toimijuutta yhteiskunnassa. Nuoret voivat vaikuttaa tärkeiksi katsomiinsa asioihin ja herättää niistä keskustelua. Töistä voi saada monipuolisemmin palautetta paitsi opettajalta ja vertaisryhmältä, myös oman ryhmän ja koulun ulkopuolelta. Se, että joku muukin tutustuu työhön kuin oma opettaja, motivoi jo tekovaiheessa. Töiden laatu voi parantua ajatusten jalostuessa ryhmässä. Tekijälle alkaa rakentua vahvempi tekijäidentiteetti. Töistä voidaan keskustella jatkossakin. Kun aikaisemmin tehdyt työt ovat julkisesti esillä, uudet tekijät voivat ottaa mallia edeltävien oppijoiden töistä. Oppilastöihin tutustuvat myös mahdolliset työnantajat: opiskelija voi ansaita näytöillään jopa työpaikan. 6

7 Julkistamisen haasteita Tekijän itsekritiikki kasvaa, kun tietää työn asetettavan julkisesti esille. Julkistaminen saattaa aiheuttaa turhia paineita. Julkisesti esitetty kritiikki saattaa loukata jotakuta. Kritiikin täytyy aina olla riittävästi perusteltua, mikä voi vaatia varsin mittavaa, aikaavievää ja taitoa edellyttävää tiedonhankintaa. Virheelliset tiedot saattavat aiheuttaa merkittävääkin haittaa esimerkiksi haastateltaville. Töiden taso samastetaan usein opetuksen laatuun: kehnot työt, kehno opetus. Kaikki eivät halua, että omat oppimistyöt ovat muiden nähtävissä, ja julkistaminen voi haitata oppimisprosessia. Oppija saattaa tulla paljastaneeksi itsestään ja läheisistään julkisesti liikaa. Julkisuutta ei voi perua: internetissä julkistettuja töitä ei välttämättä saa sieltä koskaan pois. Julkisuudella voi olla arvaamattomia kerrannaisvaikutuksia, joista viime kädessä opettaja ja koulu joutuvat vastaamaan. Oppimistarkoituksissa tehdyt työt eivät ole ammattitaidolla viimeisteltyjä kokonaisuuksia vaan keskeneräisiä oppimisen taidonnäytteitä, jotka saattavat muutaman vuoden päästä näyttää kömpelöiltä. Haluaako oppilas oppimisensa välikappaleiden näkyvän julkisesti? Oppiminen ei näy valmiissa tuotoksessa: valmiin työn laatu saattaa olla kehnohko, vaikka oppimistulokset olisivat erinomaisia. Alaikäisten tuotoksia eikä tuotoksia, joissa esiintyy alaikäisiä, ei tulisi julkaista ilman vanhempien lupaa. Kaikkia tuotoksia ei tarvitse julkaista myöskään tekijän nimen kanssa. 7

8 Mediatöiden ohjaus Mediatöitä tehdään koulussa harmillisen usein yksin ja vailla ohjausta. Muissa kuin lukiodiplomitöissä, jotka ovat Opetushallituksen ohjeiden mukaan itsenäisesti toteutettavia opinnäytetöitä, ohjauksen tarve on kuitenkin suuri. Ohjausta voidaan järjestää verkkovälitteisesti joko yksinään, jos esimerkiksi aikataulut eivät muuten anna myöten, tai kasvokkaistapaamisten ohella. Verkkovälitteinen ohjaus tai ainakin mahdollisuus verkkokontakteihin joko opettajan tai/ja vertaisryhmän kanssa on hyvä lisä itsenäisesti edistettävien töiden ohjaustarkoitukseen. Kun opiskelijalle tulee jotain kysyttävää, hän voi esittää kysymyksensä ryhmän edessä ja saada jopa paremman vastauksen kuin opettajalta. Samalla ongelmanratkaisusta tulee yhteisöllistä ja päästään eroon siitä harhakäsityksestä, että olisi olemassa yksi ainoa oikea tapa toteuttaa jokin asia. Ohjaus kannattaa palautteenannon tapaan järjestää omaksi viestinnälliseksi kokonaisuudekseen, joka on alusta loppuun asti harkittu. Kurkistamme ohjauksen moniin mahdollisuuksiin esittelemällä kolme tapausesimerkkiä, miten mediatöiden ohjaus on järjestetty. Yksilötyö Kuka: Anna, lukion ensimmäisen vuoden opiskelija, suorittaa itsenäisesti kurssia, jossa pitää tehdä itsenäinen mediatyö. Anna sopii ensin aikatauluista ja kurssin sisällöistä opettajan kanssa kasvokkain, mutta jatkossa yhteydenpito siirtyy verkkovälitteiseksi. Anna voi olla yhteydessä muihin kursseja itsenäisesti suorittaviin opiskelijoihin Ning-pienyhteisöpalveluun perustetun ryhmän kautta: hän voi raportoida tekemisiään, vaihtaa kuulumisia ja kysyä apua vertaisryhmältään opiskelijoiden keskustelufoorumilla. Lisäksi hän on velvoitettu raportoimaan työnsä edistymistä oppimispäiväkirjaan, jota hän pitää yhteisössä tai, niin halutessaan, erillisessä blogissa. Jos Annalle tulee tarvetta saada opettajaan pikaisesti yhteyttä, hän voi kysyä kysymyksensä opettajalta messengerissä opettajan ollessa online. Koulun Mediagalleriassa (töiden esittelyä varten perustettu kotisivu) Anna voi tutustua muihin vastaaviin edeltäviin mediatöihin. Parityö Ketkä: Anssi ja Anu, lukion toisen vuoden opiskelijoita, joiden tehtävänä on tehdä esitelmä parityönä varsinaisen lähiopetuksen ulkopuolella. Opiskelijat sopivat ensimmäisen tapaamisen aikana aikataulun ja rekisteröityvät oppimisympäristön ohjausalueelle, josta opettaja on tavoitettavissa. Kurssialueella on keskustelupalsta, jonne tekijät raportoivat työnsä etenemisestä viikoittain. Kurssialueella on myös kysymyspalsta, jossa he voivat esittää kysymyksiä sekä opettajalle että muille esitelmäntekijöille. Keskenään Anssi ja Anu ovat yhteydessä messengerin kautta, koska heillä ei ole muita yhteisiä 8

9 kursseja eikä pikaisissa tuntitapaamisissa ehdi syventyä aiheeseen. Tarvittaessa mesekeskusteluun otetaan mukaan myös opettaja, jos hän sattuu olemaan online. Varsinainen esitelmä kirjoitetaan wikiin, jota kummatkin pääsevät muokkaamaan. Tarvittaessa wikin keskustelualueelle jätetään avoimia kysymyksiä ja pulmia ratkottaviksi pohjaksi asiantuntijatapaamiselle Connect Pro - etäneuvottelulaitteiston kautta. Ryhmätyö Ketkä: Anniina, Antti ja Aurora, lukion kolmannen vuoden opiskelijoita, jotka kertaavat itsenäisesti ylioppilaskirjoituksia varten ja suorittavat samalla rästitehtäviä saadakseen viimeiset kurssit täyteen. Kolmikko tapaa toisiaan Skype-yhteyden välityksellä. Yhteisten tapaamisaikojen sopimiseen kolmikko käyttää Doodle-ohjelmaa, joka on kätevä varsinkin silloin, jos osallistujia on vieläkin enemmän (Doodle on ohjelma, jonka avulla voi laatia kyselyn esimerkiksi kaikille osallistujille sopivasta päivämäärästä, esim. jos tarpeena on sopia kurssin seuraava lähiopetuspäivä). Opettajaan opiskelijat ovat yhteydessä Moodle-kurssialueen kautta. Opettajan antaman tehtävän mukaisesti opiskelijat kirjoittavat työnsä edistymisestä blogia, johon he ovat jakaneet kirjoitusvuorot viikoittain. Opettaja kommentoi blogimerkintöjä ja antaa vinkkejä työn edistämiseen. Myös ryhmän muut oppilaat kommentoivat Anniinan, Antin ja Auroran tekemisiä, mikä on osa heidän kurssisuoritustaan. 9

10 Teko ja julkistaminen verkossa Mediatöiden tekoon on tarjolla paljon helppokäyttöisiä ohjelmia, jotka helpottavat erilaisten materiaalien työstämistä. Avoimen lähdekoodin ohjelmat ovat ilmaisia ja vapaasti verkossa saatavilla. Perusperiaate on, että ohjelma ladataan omalle koneelle ja asennetaan palvelimelle. Kaikissa ohjelmissa omaa palvelinta ei tarvita, vaan ohjelmaa voi käyttää suoraan verkkovälitteisesti. Ladattavat ohjelmat on merkitty listassa asteriskilla (*). Ohjelmat esitellään oheisessa listassa aakkosjärjestyksessä, ja listaan on valittu sellaisia ilmaisohjelmia, joita on testattu nimenomaan koulujen opetuskäytössä. Listaus perustuu syksyn 2009 tilanteeseen. Ohjelmat kehittyvät ja muuttuvat jatkuvasti, eikä ole mahdollista tehdä tyhjentävää listausta erilaisista vaihtoehdoista. Tietoa uusista ohjelmista, vanhojen ohjelmien päivityksistä, ohjelmien käyttöoppaista ja ohjelmien ympärille kehittyneistä verkkoyhteisöistä saa hakukoneiden avulla etsimällä. Etsi Googlesta on hyvä neuvo silloin kun haluaa laajentaa tietämystään! Kuvan ja liikkuvan kuvan käsittelyyn Kuvat Gimp ( Gimp (GNU Image Manipulation Program) on kuvankäsittelyohjelma, joka sopii valokuvien ja digitaaligrafiikan käsittelyyn. Ohjelman ympärille on kehittynyt myös suomenkielinen gimpressionistien yhteisö ( Vastaavia kaupallisia tuotteita ovat esimerkiksi Jasc Paint Shop Pro ja Adobe Photoshop. Sumopaint ( Suomessa kehitelty kuvankäsittelyohjelma, joka toimii kätevästi suoraan internet-selaimessa. Kuvia on myös mahdollisuus jakaa yhteisössä. IrfanView ( Kuvankatseluohjelma, joka tunnistaa kymmeniä erilaisia tiedostomuotoja. Vaikka ohjelma on tarkoitettu ensisijaisesti kuvien katseluun, tarjolla on perusominaisuudet myös kuvien käsittelyyn. Videot VirtualDub ( Videoeditointiohjelma, jolla voi editoida ääntä ja liikkuvaa kuvaa. Vastaavia kaupallisia tuotteita ovat esimerkiksi Avid-ohjelmat ja Apple Final Cut. Grafiikka Serif Draw Plus ( 10

11 Piirto- ja suunnitteluohjelma, jolla voi tehdä esimerkiksi infografiikkaa, kuvituskuvia, logoja, animaatioita ja muita visuaalisia esityksiä. Ilmaisversio on ominaisuuksiltaan karsitumpi kuin ostettavissa oleva täysversio. Cmap Tools (cmap.ihmc.us)* Ohjelma, jolla voi luoda, jakaa ja muokata mielle- ja käsitekarttoja (> engl. mind map). Luotuja käsitekarttoja voi muuntaa kuviksi ja pdf-dokumenteiksi. Käsitekarttoihin voi liittää kuvia, linkkejä ja liitetiedostoja. FreeMind (freemind.sourceforge.net)* Ohjelma, jolla voi luoda mielle- ja käsitekarttoja (> engl. mind map). Luotuja käsitekarttoja voi muuntaa kuviksi ja pdf-dokumenteiksi. Käsitekarttoihin voi liittää erilaisia symboleita ja kuvia. Create a Graph (nces.ed.gov/nceskids/createagraph) Lapsille suunnattu visuaalisesti houkutteleva ohjelma, jonka avulla voi tehdä graafeja: yksinkertaisia käyriä sekä piirakka- ja palkkikuvia. Ohjelma on englanninkielinen. Cumulate Draw (draw.labs.autodesk.com) Myös vanhemmille opiskelijoille sopiva piirto-ohjelma, jonka avulla voi tehdä erilaisia muotoja ja graafisia esityksiä suoraan selaimessa. Kuvien etsimiseen ja jakamiseen DeviantArt ( Kuvagalleria ja taidesivusto, jossa rekisteröityneet käyttäjät voivat julkaista omia ja kommentoida muiden valokuvia, piirroksia, maalauksia, Flash-animaatioita sekä kirjoituksia. Sivustolla on myös suomenkielinen yhteisönsä (fi.deviantart.com). Flickr ( Kuvanjakopalvelu, jossa käyttäjät voivat julkaista omia kuviaan, kommentoida muiden kuvia ja etsiä kuvia omaan käyttöön. Palvelussa on eri tavoin lisensoituja kuvia, joten etsiessä kuvia esimerkiksi opetuskäyttöön kannattaa varmistaa, että lisenssi antaa luvan kuvien käyttöön. Muista mainita tekijän nimi! Youtube ( Googlen omistama videonjakopalvelu, jonne voi tuottaa omaa materiaalia sekä katsella ja kommentoida muiden videoita. Äänen käsittelyyn Audacity (audacity.sourceforge.net)* Ohjelma äänittämiseen ja äänen muokkaamiseen. Ohjelmalla voidaan tehdä esimerkiksi podcasteja. 11

12 Blogeja Blogeja (> engl. weblog) voi hyödyntää opetuksessa monipuolisesti esimerkiksi yhteisinä kirjoittamisen, ajattelun ja analyysin foorumeina, oppimispäiväkirjoina, verkkolehtinä tai itsenäisen suorituksen raportointialustoina. Kirjoituksia on mahdollisuus kommentoida (myös ulkopuolisia voi kutsua kommentoimaan), mikä lisää vuorovaikutteisuutta ja monipuolistaa palautteen saantia omista töistä. Blogger ( Googlen paljon opetuksessa käytetty blogi. Blogin voi suojata vain kutsuttujen käyttäjien nähtäville. Edublogs (edublogs.org) Opetuskäyttöön suunniteltu blogi, jonka voi sulkea vain kutsuttujen käyttäjien nähtäville. Livejournal ( Päiväkirjamainen blogisivusto, joka tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia myös bloggaajien väliseen yhteydenpitoon. Vuodatus (vuodatus.net) Suomalainen blogipalvelu. Wordpress ( Paljon opetuksessa käytetty blogi. Ilmaisversiota ei saa ei-julkiseksi, mutta käyttäjä voi vaikuttaa siihen, näkyykö blogi hakukonelistauksissa. Bloginhakukoneita Blogilista ( Suomalainen bloginhakupalvelu. Technorati (technorati.com) Ulkomainen bloginhakupalvelu. Wikejä Wikit (> havaiji wikiwiki, nopea ) ovat verkossa olevia dokumentteja, jotka jaetaan käyttäjien kesken. Wikipalveluita on useita erilaisia, mutta kaikki perustuvat sisällön jakamiseen käyttäjien kesken niin, että käyttäjät voivat muokata samaa dokumenttia jopa samanaikaisesti ja muutokset tulevat tallennettaessa näkyviin kaikille käyttäjille. Wikit soveltuvat opetuksessa hyvin yhteiseen tiedonrakenteluun (pien)ryhmissä, esimerkiksi yhteisesitelmien, -esseiden ja -artikkeleiden kirjoittamiseen. Wikejä voi käyttää myös tiedostoina, joita useat käyttäjät pääsevät täydentämään, kuten suoritus-, työvuoro- tai tiedonkeruulistoina (kukin käyttäjä lisää tietonsa itse wikiin). Parhaimmillaan wikit toimivat kumuloituvan, itseään korjaavan ja jalostuvan tiedon rakentumispaikkoina. 12

13 MediaWiki ( Wikipalvelu, jolla esimerkiksi tietosanakirja Wikipedia on toteutettu. Wikipedia (fi.wikipedia.org) Vapaa tietosanakirja, jossa kenen tahansa on mahdollista luoda ja muokata artikkeleita. Artikkeleista on mahdollisuus myös keskustella artikkeleiden yhteydessä olevalla keskustelupalstalla. Wikispaces ( Wiki, jota ei tarvitse ladata palvelimelle, mutta sitä ei saa suljettua ei-julkiseksi. Tarjoaa mahdollisuuden lisätä myös kuvia ja taulukkoja. Wikimatrix ( Englanninkielinen sivusto, jossa voi vertailla keskenään suurta määrää wikejä ja niiden ominaisuuksia. Wikit eroavat toisistaan muun muassa palvelimen osalta (tarvitaanko oma palvelin vai onko mahdollista käyttää ulkopuolista palveluntarjoajaa, kuten Wikispacesissa) sekä käyttöominaisuuksien monipuolisuuden osalta (esim. taulukot, liitteet, kirjaisintyypit, sähköpostimuistutukset, editointiominaisuudet, lisäosat). Verkkolehtien tekoon Koululehtikone ( Aikakauslehtien liiton tuottama sovellus sekä printti- että verkkolehtien tekemiseen kouluissa. Opettaja toimii päätoimittajana sekä antaa oikeudet toimittajille ja kuvatoimittajille. Helppokäyttöisessä järjestelmässä on selkeät ohjeistukset. Magazine Factory (magazinefactory.edu.fi) Koulujen opetuskäyttöön suunniteltu, kansainvälisesti käytössä oleva verkkolehtieditori, jossa opettaja toimii lehden päätoimittajana ja oppilaat toimittajina. Lehteen voi muun muassa upottaa Youtube-videoita, ja käyttäjät voivat keskustella keskenään pikaviestimen välityksellä. Suomeen palvelun on tuottanut Opetushallitus. Nvu ( Verkkosivueditori, joka näyttää sivut samanlaisina kuin ne näyttävät verkossa käyttäjälle. Websivuja voi luoda joko html-koodin avulla tai tekstinkäsittelyohjelmien tavoin wysiwyg-periaatteella (what you see is what you get, sisältö näyttää jo muokattaessa samalta kuin lopputulos). Vastaavia kaupallisia tuotteita ovat muun muassa Microsoft FrontPage ja Macromedia Dreamweaver. Scribus ( Taitto- ja julkaisuohjelma, jolla voidaan toteuttaa erilaisia paperijulkaisuja, kuten uutislehtisiä, luokkalehtiä, esitteitä ja julisteita. Scribusta vastaavia kaupallisia tuotteita ovat esimerkiksi taittoohjelmat Adobe InDesign ja QuarkXPress. 13

14 Muiden sivustojen tekoon Sisällönhallintajärjestelmät (Content Management System, CMS) tekevät erilaisten web-sivustojen julkaisemisen mahdolliseksi tarjoamalla todella monimuotoisia työkaluja julkaisuun. Avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmiä on useita erilaisia, ja ne vaativat aina ohjelman lataamista palvelimelle. Sivuja muokataan, luodaan ja julkaistaan web-selaimen ylläpitoliittymän avulla. Usein järjestelmiin perehtyminen vaatii myös käyttäjäkoulutusta, sillä ohjelmien toimintaan tutustuminen omin päin vie usein kohtuuttoman paljon aikaa. Lisäksi monien järjestelmien hyödyntäminen edellyttää pääkäyttäjältä myös ohjelmoinnin perustietoja ja -taitoja. Järjestelmät kehittyvät huimaa vauhtia, sillä niillä saattaa olla tuhansia aktiivisia kehittäjiä ympäri maailmaa. CMS Made Simple ( Julkaisujärjestelmä, jolla onnistuvat perusteiltaan yksinkertaiset sivustot. Ominaisuuksia ei ole yhtä paljon kuin esimerkiksi Drupalissa ja Joomlassa, mikä kuitenkin tekee peruskäytöstä todennäköisesti yksinkertaisempaa. Drupal (drupal.org)* Yleisesti Suomessakin käytössä oleva julkaisujärjestelmä. Drupal (> holl. druppel, pisara) perustuu ohjelman perustoiminnot kattavaan ytimeen (core) ja siihen liitettäviin moduuleihin (modules), jotka tuovat sivustoon erilaisia toiminnallisuuksia (drupal.org/project/modules). Moduuleita voi ladata verkosta ja liittää osaksi sivustoa. Drupalia on moitittu siitä, että sivuston loppukäyttäjälle näkyvää rakennetta ja ulkoasua on jokseenkin vaikea hahmottaa sitä rakennettaessa. Ohjelman ympärille on kehittynyt myös suomenkielinen Drupal-yhteisö (drupal.fi). Joomla ( Julkaisujärjestelmä, joka on varsin yleisesti käytössä erilaisten verkkosivujen ja verkkolehtien toteutuksessa. Ohjelman toiminnallisuutta voidaan monipuolistaa verkosta ladattavien moduulien avulla (extensions.joomla.org). Järjestelmän ympärille on rakentunut myös suomenkielinen Joomla-yhteisö ( jossa on tarjolla ohjeistusta suomeksi. Plone ( Drupalin ja Joomlan vanavedessä suureksi kasvanut julkaisujärjestelmä, joka tarjoaa paljon erilaisia ominaisuuksia. TYPOlight ( Julkaisujärjestelmä, jonka ylläpitoliittymä on selkeä mutta jonka valmiin ulkoasun hahmottaminen voi tuntua ensi alkuun vaikealta. Verkkoviestintään kurssin aikana Verkkovälitteisillä opintojaksoilla saattaa syntyä tarvetta viestiä käyttäjien kesken paitsi keskustelupalstojen ja sähköpostin välityksellä (asynkroninen viestintä, käyttäjät eri aikaan online) myös reaaliaikaisesti erilaisten chattien ja pikaviestinten avulla (synkroninen viestintä, käyttäjät samanaikaisesti online). 14

15 IRC (Internet Relay Chat) ( IRC (Internet Relay Chat, irkki ) on tekstichat, joka vaatii erillisen IRC-ohjelman lataamista omalle koneelle. Käyttäjät keskustelevat toistensa kanssa reaaliaikaisesti nimimerkin suojissa kanavilla eli kannuilla, keskusteluhuoneissa, joita on valtava määrä. Alkujaan suomalainen sovellus on tekstipohjainen. IRC-asiakasohjelmia on erilaisia, yleisimpiä muun muassa mirc ( ja Pidgin (pidgin.im). Messenger (messenger.live.com)* Messenger (Microsoft Live Messenger, MSN, mese ) on kirjalliseen reaaliaikaiseen viestintään perustuva pikaviestin, jonka avulla samaan aikaan online olevat käyttäjät voivat olla toisiinsa yhteydessä. Yhteyden luominen kahden käyttäjän välille vaatii kummankin keskustelijan hyväksynnän, eli mesessä kuka tahansa ei voi puhua kenen tahansa kanssa, vaan käyttäjä on yhteydessä ainoastaan kontaktilistalleen hyväksymien henkilöiden kanssa. Mesessä voi järjestää joko pari- tai ryhmäkeskusteluja sekä videopuheluja. Lisäksi käyttäjä voi lähettää toiselle tiedostoja, kuten teksti-, kuva- tai äänidokumentteja. Skype ( Internet-välitteinen verkkopuhelin, jonka avulla käyttäjät voivat keskustella keskenään maksutta. Puhelut voivat olla joko kahden- tai monenvälisiä. Äänipuhelun ohessa on lisäksi kirjallisen pikaviestinnän mahdollistava chat-ominaisuus. Skypen käyttämiseen tarvitaan ohjelman lisäksi mikrofoni ja haluttaessa web-kamera. Skypellä voi soittaa myös normaaleihin matka- ja lankapuhelimiin, mutta puhelut matka- ja lankapuhelinverkkoon ovat maksullisia. Yhteisölliseen verkkovuorovaikutukseen Verkko avaa luokkahuoneen ovet koulun ulkopuoliseen maailmaan: opiskelussa on mahdollista käydä verkon välityksellä mitä erilaisimmissa yhteisöissä ja tavata ihmisiä koulun ulkopuolelta reaaliajassa. Verkossa voidaan myös varta vasten järjestää tapaamisia vaikka eri puolilta maailmaa olevien ihmisten kesken. Verkon erilaisista yhteisöfoorumeista voi olla iloa ja hyötyä esimerkiksi ideoinnissa, kun omia ajatuksiaan voi testata erilaisissa yhteisöissä. Myös esimerkiksi kieltenopetuksessa kontaktit vieraan kielen yhteisöjen edustajiin tekevät opiskelusta elävää. Facebook ( Yhteisöpalvelu, jossa käyttäjät luovat oman profiilinsa, verkottuvat hyväksymällä muita käyttäjiä ystävikseen, liittyvät erilaisiin yhteisöihin ja luovat niitä sekä hyödyntävät erilaisia applikaatioita (pelejä, testejä, kyselyitä, kampanjoita). Habbo Hotel ( Suomalaisten luoma kolmiulotteinen virtuaalichat, jossa käyttäjät luovat oman hahmonsa eli avatarinsa ja omistavat oman huoneen. Hahmojen avulla on mahdollista liikkua sekä kaikille yhteisissä julkisissa huoneissa että muiden käyttäjien yksityishuoneissa ja keskustella chatominaisuuden avulla muiden käyttäjien kanssa. 15

16 MySpace ( Kansainvälinen yhteisöpalvelu, jossa käyttäjä luo oman profiilinsa ja pääsee katsomaan muiden profiileja. Käyttäjä voi myös lisätä sivustolle kuvia, videoita ja musiikkia sekä pitää blogia. Sivustosta on olemassa myös suomenkielinen versio (fi.myscpace.com). Moodle (moodle.org) Tampereen alueen oppilaitoksiin toistaiseksi vakiintunut oppimisympäristö. Avoimeen lähdekoodiin perustuva järjestelmä, johon esimerkiksi Tampereen kaupunki tarjoaa käyttäjätukea ja -koulusta. Sivusto tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia erilaisiin viestintämuotoihin. Työkaluina ovat esimerkiksi keskustelupalstat, chatit, wikit jamonivalintatehtävät sekä sanastotehtävänpalautus- ja tenttityökalut. Sivustoon voi tallentaa materiaalia muiden nähtäväksi ja kommentoitavaksi, ja sivuston sisällä käyttäjä voi pitää blogia. Vaatii paljon aikaa perustamiseen ja hallinnointiin ja soveltuu sen vuoksi parhaiten pitkäkestoisille kursseihin ja projekteihin; lyhytaikaista ja yksinkertaista käyttötarkoitusta varten (esim. keskustelu yhden tehtävän ympärillä) kannattaa harkita muita välineitä, kuten blogia tai Ning-yhteisöä. Ning ( Pienyhteisöpalvelu, jossa käyttäjät voivat luoda pienehköille yhteisöille tarkoitettuja foorumeita. Foorumeilla käyttäjät voivat olla toisiinsa vuorovaikutuksessa muun muassa keskustelupalstan välityksellä. Ning tarjoaa näin ollen kevytrakenteisemman vaihtoehdon ominaisuuksiltaan monipuolisimmille ja raskaammiksi koetuille oppimisympäristöille (esim. Moodle). Yhteisöjä on rakennettu myös erityisesti opettajille, kuten Sometu-verkosto (Sosiaalinen media oppimisen tukena, sometu.ning.com) tai Vinkkiverkko (vinkkiverkko.ning.com). Second Life (secondlife.com) Yksityisomistuksessa oleva virtuaalimaailma, jossa käyttäjät voivat olla keskenään vuorovaikutuksessa virtuaalihahmojen eli avatarien välityksellä. Hahmot voivat keskustella keskenään joko kirjallisesti (chat) tai suullisesti (ääni). Peruskäyttö on ilmaista, mutta halutessaan virtuaalimaailmasta voi myös ostaa ja siellä voi omistaa maata. Maailmassa on esimerkiksi oma alueensa suomalaisille oppilaitoksille (Edufinland-saari). Second Lifestä on olemassa myös nuorten versio, Teen Second Life (teen.secondlife.com). Twitter (twitter.com) Kansainvälinen mikroblogipalvelu, jossa käyttäjät kommunikoivat keskenään lähettämällä lyhyitä, 140 merkin tekstipohjaisia viestejä eli twiittejä (> engl. tweets, twitter, linnunlaulu). Muita mikroblogeja ovat esimerkiksi Jaiku (jaiku.com) ja Qaiku ( Muita hyödyllisiä välineitä Doodle ( Ohjelma, jolla voi luoda nopeasti ja ohjelmaan kirjautumatta äänestyksiä esimerkiksi aikatauluista sopimiseen. Google Docs (docs.google.com) Ohjelma dokumenttien jakoon. Käyttäjä voi tallentaa ohjelmassa tiedostoja sekä kutsua muita käyttäjiä lukemaan ja kirjoittamaan samoja dokumentteja. Soveltuu hyvin esimerkiksi useiden 16

17 kirjoittajien työstämien tekstien prosessikirjoittamiseen. Vaatii rekisteröityvältä käyttäjältä gmailosoitteen. Muista: Erilaisten välineiden käyttö ei koskaan saa olla itsetarkoitus: monipuolisesti eri välineitä käyttävä opettaja ei välttämättä ole paras mediakasvattaja. Tee harkittuja ratkaisuja ja peilaa välineiden tuomia hyötyjä aina suhteessa opintojakson tavoitteisiin. Onko uuden välineen opettelu ajankäytön arvoista? Voisiko toiminnot toteuttaa yksinkertaisemminkin? Pohdi aina ensin, mitä toimintoja todella tarvitset opintojakson aikana. Valitse yksinkertaisin mahdollinen väline. Mitä enemmän ominaisuuksia, sitä vaikeampi väline on ottaa haltuun ja sitä raskaampi se yleensä on käytössä. Tuo erilaisia välineitä mukaan opetukseen pikkuhiljaa ja muista, että vaihtelu virkistää: älä ahda kaikkien mahdollisten työvälineiden käyttöä yhteen kurssiin! Jos käytät useita erilaisia alustoja ja välineitä, kokoa linkit eri foorumeille mielellään yhteen nettisivulle. Esimerkiksi verkko-oppimisympäristöä (Moodle), kurssin yhteistä blogia tai kotisivua voi aina käyttää ankkuripaikkana, josta tiet risteävät muille foorumeille. Opiskelija tarvitsee jonkin kiintopisteen, jotta suunnistaminen erilaisten foorumien sokkeloissa ei tuntuisi liian sekavalta. Muista, että tilanne mutkistuu, jos opiskelija joutuu muistamaan useita eri tunnuksia. Jaa erilaiset käyttötarkoitukset ja viestintätilanteet selkeästi eri foorumeille: osoita kullekin foorumille sen pääkäyttötarkoitus, jotta opiskelijalle syntyy välineistä mahdollisimman selkeä kokonaiskuva, kurssin viestintämaisema. Esimerkiksi tehtävien jako ja palautus voidaan keskittää oppimisympäristöön, reaaliaikainen viestintä meseen ja yhteiskirjoittamisen projektit erilliseen wikiin (johon linkki oppimisympäristöstä). Opiskelijoilla on varsin erilaiset lähtövalmiudet verkkotyövälineiden käyttöön. Käytä aina vähintään muutama minuutti aikaa välineen haltuunottoon ja tarjoa apua pulmatilanteissa. Myös eniten osaavat opiskelijat voi osoittaa ryhmän tuutoreiksi. Varmista, että kaikki osaavat välineen peruskäytön, ennen kuin tehtävää aletaan toteuttaa. Palveluiden käyttöönotto ja muuntaminen omaan käyttöön vie aina alussa aikaa etenkin asennettavat ohjelmat (merkitty listalla asteriskilla, *) tuottavat kokemattomalle käyttäjälle usein päänvaivaa. Nuoret ovat usein tottuneita avaamaan erilaisia käyttäjätilejä ja pystyttämään sivustoja eri palveluihin, joten hedelmällistä on antaa sivuston pystyttäminen ja muun ryhmän käyttäjäkoulutus osaavien nuorten vastuulle. Opettaja on pedagogisena asiantuntijana vastuussa palveluiden käytöstä, mutta hänen ei tarvitse tietää kaikkea palveluiden tekniikasta. 17

18 Arviointi Palautteenannon tulisi olla erityisen keskeisellä sijalla niin sanottujen diskursiivisten tuotosten käsittelyssä ja arvioinnissa. Diskursiiviset tuotokset ovat töitä, joiden ei voi sanoa olevan absoluuttisesti oikein tai väärin. Esimerkiksi kieliopillinen rakenne voi olla oikein tai väärin, samoin kuin matemaattinen laskutehtävä. Diskursiiviset työt, kuten tekstit tai kuvat, sen sijaan ovat hyvyydeltään relativistisia ja aina epätäydellisiä: niiden laatu ei ole muodollisesti oikein kirjoitettujen osien summa. Töiden laatu on sidoksissa ammatillisen yhteisön tietyn ajankohdan arvoihin, konsensukseen siitä, mitä esimerkiksi hyvällä journalismilla tai tiedeviestinnällä kulloinkin tarkoitetaan. Diskursiivisia tuotoksia laaditaan jo lukio-opinnoissa jatkuvasti, mutta niiden tekoprosessista käydään opiskelijan itsensä näkökulmasta varsin ylimalkaisia keskusteluita. Tunteet pelissä Palaute mielletään usein yksisuuntaiseksi viestintäprosessiksi tai kaksisuuntaisen viestinnän jälkimmäiseksi osaksi (opiskelijan työ opettajalle/ohjaajalle, opettajan/ohjaajan palaute työstä opiskelijalle). Pedagogisesti ajateltuna tällainen nurkkaan ahdistaminen ei ole tekijän kannalta kovin edullinen asetelma. Mediatöiden palautteenanto olisi hedelmällisempää hahmottaa kokonaisvaltaisemmaksi viestinnälliseksi järjestelmäksi, joka on sidoksissa kurssin kaikkiin vaiheisiin ja joka tukee yksilön kehitystä kirjoittajana. Palautteenanto ei ole pelkkä rationaalinen vuorovaikutustilanne. Diskursiivisten töiden vastaanottaja solmii aina lukijana, katsojana, kuulijana tai kokijana affektiivisen sidoksen työhön. Samoin tekijällä on työhön enemmän tai vähemmän henkilökohtainen suhde. Kyse on siis myös tunnetason suhteesta, joka on etenkin kritiikin vastaanottajan kannalta erityisen herkkä konflikteille. Siksi palautteen formulointi kannattaa rakentaa hampurilaismallin opein: positiiviset huomiot alkuun ja loppuun, negatiiviset keskelle. Negatiiviset huomiot eivät kuitenkaan ole sinänsä arvokkaita ennen kuin ne puetaan parannusehdotuksiksi. Jos jokin tyyli tai keino ei toimi, opettajan on syytä antaa konkreettinen vastaesimerkki siitä, miten asian tulisi olla. Pedagoginen kritiikki onkin pitkälti vaihtoehtoisten toteutustapojen pohtimista. Lisäksi on muistettava ja ymmärrettävä, että yhteisistä ääneen lausutuista arviointikriteereistä huolimatta jää aina jonkin verran pelivaraa subjektiivisille laatukäsityksille ja mieltymyksille: opiskelija voi saada proosallisesti taituroivasta tekstistään jopa päinvastaisen arvioinnin opettajalta, joka on mieltynyt journalistisen tekstin informatiivisuuteen kuin opettajalta, joka arvostaa ilmaisun taiteellista otetta. Tuntumaa tekemiseen Mediatöiden palautteen tarkoituksena on siten antaa tekijälle tuntumaa siitä, miten hän on onnistunut tehtävässään: miten työ on onnistunut asetettuihin tavoitteisiin nähden? 18

19 mahdollisuus kehittyä ja kehittää työtään: miten työn voisi tehdä (jatkossa) paremmin? ymmärrystä siitä, miten viestejä tulkitaan ja miten rakennetut merkitykset välittyvät vastaanottajille: millainen on tekoprosessiin liittyvä yleinen (mahdollinen) vastaanoton prosessi eli miten työt (mahdollisesti) kommunikoivat? ymmärrystä lajityypille tyypillisistä ominaisuuksista ja niiden laatukriteereistä (esim. mitä ammatillinen yhteisö pitää arvokkaana). käsitteitä, joilla töistä voi puhua ja joiden avulla niiden kehittämiseen voi tarttua jatkossa. tukea yksilöllisen ymmärryksen rakentamiseen itsestä kirjoittajana, eväitä itsearviointiin ja oman oppimisen ymmärtämiseen. Opetuksessa tulee lisäksi tehdä opiskelijoille selväksi ennen tekstien kirjoittamista, ollaanko olemassa olevia käytäntöjä tietoisesti haastamassa, parodioimassa vai simuloimassa ja millainen olisi opetuksen kontekstissa tehty ideaalituotos. Tekstien sijoittaminen johonkin todelliseen kommunikatiiviseen yhteyteen esimerkiksi koulun omaan lehteen tai tehtävänanto, jossa valmis mielipideteksti lähetetään paikallisen sanomalehden yleisönosastoon helpottaa myös tekstien onnistuneisuuden arviointia, kun oletettu kohderyhmä voidaan määritellä tarkasti. Arviointikriteerien kiinnekohdat Edes ammattitoimittajan ei ole helppo vastata kattavasti kysymykseen, millainen on hyvä teksti. Missä menee esimerkiksi raja tekstin ja sen kontekstin välillä: miten kattavasti opettajan tulee olla tietoinen tekstin syntyyn vaikuttaneista tekijöistä? Arviointikriteerit voivat toisaalta olla produkti- ja toisaalta prosessipalautetta. Esimerkiksi tämänhetkiset mediadiplomin arviointiohjeet nostavat arvioinnissa esiin opiskelijan ilmaisukyvyn ja kriittisyyden, jotka kummatkin ohjaavat arviointia produktipalautteeseen siitä huolimatta, että mediailmaisu-käsitteen alle on arvioinnin kohteeksi listattu myös taito työskennellä sekä yksin että ryhmässä. Juuri prosessipalaute jää tekstien arvioinnissa helposti pimentoon. Journalistisessa työprosessissa tiedonhankinta, vuorovaikutus lähteiden ja kirjoittajayhteisön kanssa sekä vertaisapu ovat merkittävässä osassa, minkä vuoksi tekstien arvioinnin painopisteet on syytä hahmottaa kolmikantaiseksi: Lopputulos: tekstien laatu, ilmaisutaito, tuotosten monipuolisuus. Vuorovaikutus: työprosessin hallinta, osallistuminen ja oma-aloitteisuus, sitoutuminen yhteisön toimintaan, vuorovaikutus ryhmässä. 19

20 Kehitys ja oppiminen: henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttaminen, motivaatio, uusien asioiden omaksuminen suhteessa lähtötasoon. Mainitut kolme painopistealuetta perustuvat yksilölähtöiseen tekemiseen ja oppimiseen: huomioon otetaan paitsi lopputuotosten laatu, myös tekoprosessin aikainen vuorovaikutus ja henkilökohtainen kehitys. Eräänlaisena meta-tavoitteena on, että palautteen saaja oppii paitsi vastaanottamaan (positiivista ja negatiivista) kritiikkiä, myös antamaan sitä itse muille. Näin palautteenanto asettuu laajempaan kontekstiin osaksi tekemiseen kuuluvan vuorovaikutuksen käytäntöjen oppimista. Palautetta monesta suunnasta Tekstien diskursiivisuudesta ja laadun relativistisuudesta johtuen palautetta olisi hyvä kerätä useasta eri suunnasta. Oheisessa kuviossa on esitelty mahdollisia palautteenannon väyliä. Arviointi- ja palautteenantotalkoisiin voivat osallistua paitsi työprosessiin osalliset opettajat ja opiskelijat, myös ulkopuoliset arvioijat, joilta opettaja voi erikseen pyytää joko suullisia tai kirjallisia arvioita. Kun yhdestä tekstistä tulee esiin hyvin erilaisia ja jopa päinvastaisia arvioita, laadun suhteellisuus tulee näkyväksi. Samalla kirjoittaja joutuu kohtaamaan ne ristiriitaisuudet, jotka vastaanottoon on sisäänrakennettu: jokainen tulkitsee tekstejä omista lähtökohdistaan. Palautteen antaminen ei siten saa vakiintua kenenkään yksinoikeudeksi ei edes opettajan. Koska kritiikin vastaanottaminen on myös sille alttiiksi heittäytymistä, opettaja voisi joskus antaa myös oman kirjoitustyönsä tuotoksia opiskelijoiden arvioitavaksi. Esimerkiksi journalistisia juttuja itse kirjoittanut opettaja voi avata myös omia silmiään luovuttamalla tuotoksiaan kurssilaistensa kriittisen lukijaraadin ruodittavaksi. 20

21 Kysymyksiä ja vastauksia Askarruttaako jokin koulutöiden julkisuuteen ja julkistamiseen liittyvä asia? Voisivatko muutkin hyötyä tiedosta? Lähetä oma kysymyksesi oppaan kirjoittajalle (maarit.jaakkola[_at_]koulut.tampere.fi). Miten käytännössä määritellään se, mikä on julkista ja mikä yksityistä: missä menee julkisuuden raja eli miten suuri yleisön pitää olla, jotta toiminnan voi sanoa olevan julkista? Julkisuus on varsin hankala käsite ja tällä hetkellä osittain harmaata aluetta, johon ollaan juridisestikin vasta muotoilemassa säännöstöä. Teoreettisesti voidaan ajatella, että julkisuus syntyy silloin, kun muut kuin toimintaan välittömästi osallistuvat näkevät tuotoksen. Lain mukaan opetus on julkista: kuka tahansa voi tulla periaatteessa seuraamaan opetusta, toki fyysisten tilojen sallimissa rajoissa. Myös salasanan takana tapahtuva rajatun käyttäjäyhteisön vuorovaikutus kouluissa on taas nähty tekijänoikeusneuvostossa julkiseksi, eli salasanan takana tapahtuva esittäminen on katsottu yhtä julkiseksi kuin luokkahuoneessa tapahtuva esittäminen, ja toimintaa säätelevät samat tekijänoikeudet. Käytännön merkitykset eroavat kuitenkin juridisista: salasanan takana toiminta tuntuu turvallisemmalta kuin avoimessa verkossa. Koskevatko koulun verkkolehteä samat journalistiset säännöt kuin ammattijulkaisuja? Kouluopetuksen yhteydessä tehtävät lehdet eivät ole ammattijulkaisuja, joten niiltä ei voi olettaa samaa journalistista tai muuta sisällöllistä tasoa kuin jos tuottajana olisi jokin palkallisista työntekijöistä koostuva ammatillinen yhteisö ja voittoa tuottava yritys. Toisen asteen opetuksen yhteydessä tehtävät julkaisut voi rinnastaa ammattijulkaisuja osuvammin kansalaisjournalistisiin tuotoksiin. Koulujulkaisut ovat opettajan ohjauksessa tehtyjä julkaisuja, joita sitoo sama etiikka kuin keitä tahansa verkossa keskustelevia ja toimivia kansalaisia. Kansalaisjournalistisen ja koulun ohjauksessa tehdyn kansalaisjournalistisen julkaisun raja on kuitenkin joissain tapauksissa häilyvä. Missä tapauksissa opettaja on velvollinen poistamaan verkkoon jo vietyjä töitä? Opettajan, verkkolehden päätoimittajan tai sivuston hallinnoijan on hyvä poistaa jo julkaistu aineisto, jos siitä katsotaan aiheutuvan kohteille, esimerkiksi haastateltaville, kohtuutonta haittaa. Haastattelutilanne on kuitenkin julkinen tilanne. Kun haastateltava on antanut luvan haastatteluun, hän on tietoinen siitä, että hänen sanomisensa tulevat julkisuuteen. Haastateltavalle tulisi näin ollen antaa jo haastattelu- tai kuvaustilanteessa riittävästi tietoa siitä, mihin kerättävä aineisto on tulossa. Lehdissä journalistinen päätösvalta on aina toimituksissa, eivätkä ulkopuoliset saa ohjailla sisällöntuotantoa päättämällä toimittajien puolesta, mitä julkaistaan ja missä muodossa. Harjoituslehdissä on kuitenkin hyvä olla ammattijulkaisuja sensitiivisempi ulkoa tuleville toiveille ja pyynnöille, koska kyse on ei-ammattilaisten tekemisistä, joihin saattaa kätkeytyä kohteita haittaavia puutteita. Voiko verkossa tehdä töitä ilman julkiseksi joutumisen riskiä? Varovaisen ihmisen on varminta ajatella, että ei. Periaatteessa, jos sivut on suljettu salasanan taakse vain tiettyjen käyttäjien ulottuville, töiden tekeminen kouluopetuksessa on riittävän turvallista. Jos sivuja tehdään avoimesti verkkoon, sivut voi löytää kuka tahansa vielä pitkänkin ajan päästä. Jos toimitaan avoimesti verkossa, on hyvä ainakin pidättäytyä mainitsemasta ihmisten todellisia nimiä, jotta ne eivät näy hakukoneiden hauissa. Esimerkiksi bloggaajille ja 21

22 verkkokeskustelijoille voidaan antaa koodinimet, joiden takana esiintyvät henkilöt ovat vain opetukseen osallistuvien asianosaisten tiedossa. Miten opettaja voi varjella omaa yksityisyyttään oppilailta, jos verkon yhteisöfoorumissa on kontaktiverkostossa sekä aikuisystäviä että oppilaita? Opettajan tulee tehdä henkilökohtaisen ja ammatillisen yhteisönsä rajat selviksi. On päätettävä, käyttääkö esimerkiksi yhteisöfoorumi Facebookia henkilökohtaiseen vai ammatilliseen verkostoitumiseen ja vuorovaikutukseen. On jokaisen henkilökohtainen valinta, mitä paljastaa itsestään julkisuuteen, ja jokaisen verkkoviestijän tulee olla myös tietoinen siitä, mille yhteisöille milloinkin viestii. Tulevaisuuden verkkofoorumeilla on toivottavasti yhä enemmän mahdollisuuksia rakentaa yhteisöihin erilaisia ryhmiä, joille näkyvät itsestä erilaiset tiedot. Voiko ketään pakottaa julkisuuteen toteamalla, että julkisuus on koulun sääntö? Julkisuus ei voi olla opetuksessa pakollinen elementti. Ketään ei voi pakottaa esiintymään verkossa nimellään julkisesti, jos hän ei sitä halua. Erityisen tarkka on oltava alaikäisten kanssa. Ainakin alle 15-vuotiaiden vanhemmilta tulisi kysyä lupa nimien ja mahdollisten muiden tietojen julkaisuun verkossa. Monissa kouluissa oppilaiden vanhemmille lähetetään lukuvuoden alussa lomake, jossa he saavat joko myöntyä siihen, että heidän lapsensa nimi esiintyy verkossa julkisesti, tai kieltäytyä siitä. 22

23 Esimerkkejä Pirkanmaalta Joissain oppilaitoksissa ja kunnissa koulussa tehtyjä töitä on koottu yhteen. Alla on esimerkkejä tällaisista tehtyjä mediatöitä yhteen kokoavista sivustoista Pirkanmaan alueen lukioista. Esimerkit perustuvat syksyn 2009 tilanteeseen; tämän jälkeen lopetettuja tai aloitettuja lehtiä ei ole otettu listassa huomioon. Mediatöiden sivustoja Mediagalleria on kaikille kouluille avoin mediatöiden esittelyyn tarkoitettu sivusto. Messukylän viestintälukion Mediagalleria on viestintälinjan töiden esittelyyn tarkoitettu sivusto. Tampereen kaupungin Mediapedagogin sivustolle on kerätty Tampereen alueen oppilaitoksissa tehtyjä mediatöitä. Verkkolehtiä ja lehtiä verkossa Clarus: Tampereen klassillisen lukion lehti pdf:nä verkossa. NETTI-HALUA.htm Netti-HALU: Hatanpään lukion painetun lehden aineistoja pdf:nä. Steiner-koulun lehdet: Tampereen Rudolf Steiner -koulun painettuja julkaisuja pdf:nä verkossa. Sytyke: Tampereen yhteiskoulun lukion kirjallisen ilmaisun verkkolehti. Toteutettu Peda.netoppimisympäristössä. Särkijä: Äetsän Sarkia-lukion verkkolehti. Toteutettu Peda.net-oppimisympäristössä. Tekstigalleria: Oriveden opiston kirjoittajalukion tekstejä verkossa. Turmelu: Messukylän viestintälukion ( ) verkkolehti. Lukio sulautuu vuonna 2010 Sammon keskuslukioon. Toteutettu verkkosivueditorilla. 23

24 Vasara: Vammalan lukion verkkolehti. Toteutettu WordPressin blogiohjelmalla. Verkkokipinä: Mäntän lukion verkkolehti. Toteutettu Aamulehden verkkopalvelun avulla. Verkkotoveri: Tampereen lyseon lukion verkkolehti. Toteutettu Aamulehden verkkopalvelun avulla. 24

25 Ota yhteyttä, anna palautetta! Haluatko kommentoida oppaan sisältöjä? Onko sinulla uusia ideoita? Etsitkö lisätietoja? Haluatko antaa palautetta? Ota yhteyttä tekijään: maarit.jaakkola[_at_]koulut.tampere.fi. Pieni julkaisuopas valittiin Pirkanmaan avoin oppimiskulttuuri -ohjelman eli PAOK-hankkeen kehittämisprojektityöksi hankkeen ensimmäisellä hakukierroksella keväällä 2009, ja se toteutettiin syksyllä Oppaan tekijä työskenteli toteutusajankohtana viestinnänopettajana Messukylän viestintälukiossa. Tekijä haluaa kiittää erinomaisesta yhteistyöstä PAOK-hankkeen työntekijöitä Matleena Laaksoa ja Kirsi Viitasta sekä Messukylän lukion rehtoria ja kaikkia opettajia. Sivuja ei päivitetä aktiivisesti ilmestymisen jälkeen. Tekijä pahoittelee mahdollisia vanhentuneita tietoja ja linkkejä. 25