OHJE YLEISEN EDUN VAATIMISTA EHDOISTA ETA-VAKUUTUSEDUSTAJILLE

Transkriptio

1 Vakuutusvalvonta OHJE YLEISEN EDUN VAATIMISTA EHDOISTA ETA-VAKUUTUSEDUSTAJILLE Anvisning om de villkor som påkallas av allmänt intresse för EES-försäkringsförmedlare Conditions required by general good for EEA-insurance intermediaries Vakuutusvalvontaviraston julkaisusarja MÄÄRÄYKSET JA OHJEET 2005:5

2

3

4

5 Sisällysluettelo 1 OHJE YLEISEN EDUN VAATIMISTA EHDOISTA LAKI VAKUUTUSEDUSTUKSESTA (570/2005) Sovellettavat säännökset Asiamiehen ja vakuutusmeklarin määritelmä Asiamiestoiminnasta ja vakuutusmeklaritoiminnasta ilmoittaminen Vakuutusedustajan markkinointi Vakuutusmeklarin palkkio VAKUUTUKSENHAKIJALLE JA VAKUUTUKSENOTTAJALLE ANNETTAVIEN TIETOJEN KIELI KULUTTAJANSUOJALAKI (38/1978) HENKILÖTIETOLAKI (523/1999) VAKUUTUSMAKSUVERO PALOSUOJELUMAKSU MUITA OHJEITA VAKUUTUSVALVONTAVIRASTON KANNANOTTO VAKUUTUSSÄÄSTÄMISEN MARKKINOINNISTA ASIAKKAAN KÄYTÖSSÄ OLEVAT OIKEUSSUOJAKEINOT...18

6 Innehåll 1 ANVISNING OM DE VILLKOR SOM PÅKALLAS AV ALLMÄNT INTRESSE LAGEN OM FÖRSÄKRINGSFÖRMEDLING (570/2005) Tillämpliga bestämmelser Definition av ombud och försäkringsmäklare Anmälan om ombudsverksamhet och försäkringsmäklarverksamhet Försäkringsförmedlarens marknadsföring Försäkringsmäklarens arvode SPRÅK FÖR INFORMATION SOM GES FÖRSÄKRINGSSÖKANDEN OCH FÖRSÄKRINGSTAGAREN KONSUMENTSSKYDDSLAGEN (38/1978) PERSONUPPGIFTSLAGEN (523/1999) SKATT PÅ FÖRSÄKRINGSPREMIER BRANDSKYDDSAVGIFT ANDRA ANVISNINGAR FÖRSÄKRINGSINSPEKTIONENS STÄLLNINGSTAGANDE OM MARKNADSFÖRING AV FÖRSÄKRINGSSPARANDE RÄTTSMEDEL SOM STÅR TILL KUNDENS FÖRFOGANDE...23

7 Contents 1 CONDITIONS REQUIRED BY GENERAL GOOD ACT ON INSURANCE MEDIATION (570/2005) Legal Provisions to be applied Definition of an Insurance Agent and Insurance Broker Disclosing Information on an Insurance Agent s or Insurance Broker s operations Insurance Intermediary s marketing Insurance Broker s Fee LANGUAGE OF INFORMATION GIVEN TO INSURANCE APPLICANT AND POLICYHOLDER CONSUMER PROTECTION ACT (38/1978) PERSONAL DATA FILE ACT (523/1999) PREMIUM TAX FIRE PROTECTION FEE GUIDELINES INSURANCE SUPERVISORY AUTHORITY S COMMENT ON THE MARKETING OF SAVINGS UNDER LIFE INSURANCE LEGAL REMEDIES AT THE CUSTOMER S DISPOSAL...29

8 15 1 OHJE YLEISEN EDUN VAATIMISTA EHDOISTA Muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa (ETA-valtio) kuin Suomessa rekisteröidyn vakuutusedustajan, joka toimii Suomessa sijoittautumisvapauden tai palvelujen vapaan tarjoamisen perusteella, on otettava toiminnassaan huomioon muun muassa seuraavat yleisen edun vaatimat ehdot. Niihin on koottu tietoa Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä, jolla on merkitystä vakuutusedustajan toiminnan kannalta. Näissä ehdoissa tarkoitetaan vakuutusedustajalla sekä vakuutusedustajaa että jälleenvakuutusedustajaa, jotka määritellään vakuutusedustuksesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/92/EY 2 artiklan 5 ja 6 kohdassa. Jälleenvakuutusedustajaan ei sovelleta ehtojen , 1.2 ja 1.3 kohtaa. 1.1 LAKI VAKUUTUSEDUSTUKSESTA (570/2005) Sovellettavat säännökset Kun muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa rekisteröity vakuutusedustaja toimii Suomessa, vakuutusedustajaan sovelletaan vakuutusedustuksesta annetun lain säännöksiä lukuun ottamatta lain 6 13, ja 41 :ää. Jälleenvakuutusedustajaan ei sovelleta myöskään lain 19 23, 25, 26 ja :ää ja 40 :n 2 4 momenttia. Ensivakuutusedustusta harjoittavan vakuutusedustajan on otettava huomioon myös, mitä Vakuutusvalvontaviraston vakuutusedustajille antaman määräys- ja ohjekokoelman dnro 1/002/ kohdassa määrätään vakuutusmeklarin ja asiakkaan välisestä toimeksiantosopimuksesta ja 6 kohdassa tasapuolisesta analyysistä. Vakuutuksenantajien asiamiehinä toimiviin, ensivakuutusedustusta harjoittaviin vakuutusedustajiin sovelletaan vakuutusedustuksesta annetun lain lisäksi, mitä vakuutussopimuslain (543/1994) 5 :n 1 ja 2 momentissa ja 9 :ssä säädetään Asiamiehen ja vakuutusmeklarin määritelmä Vakuutusedustuksesta annetun lain 3 :n mukaan Suomessa rekisteröity vakuutusedustaja on joko asiamies tai vakuutusmeklari. Asiamiehellä tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa vakuutusedustusta sopimusvelvoitteen nojalla yhden tai useamman vakuutuksenantajan lukuun ja vastuulla. Vakuutusmeklarilla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa vakuutusedustusta muun asiakkaan kuin ensivakuutusta harjoittavan vakuutuksenantajan kanssa tekemänsä toimeksiantosopimuksen perusteella. Suomessa rekisteröidyltä vakuutusmeklarilta edellytetään riippumattomuutta vakuutuksenantajista. Vakuutusmeklari ei saa olla yhteen tai useampaan vakuutuksenantajaan työ- tai asiamiessuhteessa tai sellaisessa sopimukseen tai omistukseen perustuvassa tai muussa riippuvuussuhteessa, joka on omiaan vaikuttamaan asiakkaan etujen vastaisesti vakuutusmeklarin toimintaan. Jos muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa rekisteröity vakuutusedustaja eroaa tarjoamansa palvelun osalta asiakkaan kannalta merkittävällä tavalla siitä, millaista palvelua vakuutusedustuksesta annetussa laissa tarkoitettu asiamies tai vakuutusmeklari voi tarjota, vakuutusedustajan on tuotava tämä selkeästi ilmi markkinoinnissaan ja muussa toiminnassaan. Asiakkaan on voitava saada oikea kuva vakuutusedustajan omasta roolista ja tämän palveluista ennen, kuin asiakas tekee vakuutusedustajan palveluita koskevia ratkaisuja tai sopimuksia vakuutusedustajan kanssa. Seuraavassa selostetaan vakuutusedustuksesta annetun lain sisältöä niiltä osin, kuin vakuutusedustajan on otettava tämä erityisesti huomioon. Ohje yleisen edun vaatimista ehdoista Dnro 8/002/2005

9 Asiamiestoiminnasta ja vakuutusmeklaritoiminnasta ilmoittaminen Vakuutusedustuksesta annetun lain 21 :n mukaan asiamiehen on toiminnassaan selkeästi ilmoitettava asiakkaalle toimivansa nimenomaan asiamiehenä. Lain 27 :n mukaan vakuutusmeklarin on toiminnassaan tuotava selkeästi ilmi toimivansa nimenomaan vakuutusmeklarina. Lisäksi vain rekisteröity vakuutusmeklari saa käyttää toiminimessään tai muuten toimintaansa osoittamaan nimitystä vakuutusmeklari tai vakuutuksenvälittäjä. Asiamies tai vakuutusmeklari ei saa toiminnassaan käyttää vakuutusedustajan käsitettä harhaanjohtavasti siten, että asiakkaalle jää epäselväksi se, onko vakuutusedustaja asiamies vai vakuutusmeklari. Jos käsitettä vakuutusedustaja käytetään, asiakkaalle on samalla selkeästi ilmoitettava myös se, toimiiko vakuutusedustaja asiamiehenä vai vakuutusmeklarina. Jos vakuutusedustaja on rekisteröity kotivaltiossaan muulla nimikkeellä, vakuutusedustajan on ilmoitettava tämä nimike asiakkaalle Vakuutusedustajan markkinointi Vakuutusedustuksesta annetun lain 22 :ssä säädetään vakuutusedustajan markkinoinnista. Vakuutusedustajan on markkinoinnissaan annettava asiakkaalle vakuutusedustuspalveluistaan ja tarjolla olevista vakuutuksista kaikki tiedot, joilla saattaa olla merkitystä asiakkaan tehdessä kyseisiä palveluja tai vakuutuksia koskevia ratkaisuja. Vakuutusedustaja ei saa antaa markkinoinnissaan totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja eikä käyttää muutoinkaan asiakkaan kannalta sopimatonta taikka hyvän vakuutustavan tai hyvän vakuutusmeklaritavan vastaista menettelyä. Markkinointia, joka ei sisällä asiakkaan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja, on aina pidettävä sopimattomana. Asiamiehen on markkinoinnissaan ilmoitettava edustamansa vakuutuksenantajat ja yksittäistä vakuutusta markkinoidessaan, minkä vakuutuksenantajan tuotteesta on kysymys. Suomessa rekisteröity vakuutusmeklari ei saa markkinoinnissaan ilmoittaa edustavansa yhtä tai useampaa vakuutuksenantajaa, koska vakuutusmeklari ei ylipäätään voi toimia vakuutuksenantajan edustajana. Vakuutusmeklari ei siten voi markkinoida tietyn vakuutuksenantajan tai tiettyjen vakuutuksenantajien vakuutuksia. Vakuutusmeklari voi markkinoida vakuutuksia ainoastaan yleisellä tasolla, esimerkiksi henkivakuutusta sijoituskohteena. Jos muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa rekisteröity asiamies tai vakuutusmeklari voi kotivaltionsa lainsäädännön mukaan toimia tavalla, joka asiamiehen ja vakuutusmeklarin määritelmän ja markkinointisäännösten perusteella ei ole mahdollista Suomessa rekisteröidylle asiamiehelle tai vakuutusmeklarille, vakuutusedustajan on annettava markkinoinnissaan palveluistaan oikea kuva sen estämättä, mitä edellisessä kappaleessa kerrottiin asiamiehen ja vakuutusmeklarin markkinoinnista. Sama koskee myös vakuutusedustajaa, joka on kotivaltiossaan rekisteröity muulla kuin asiamiehen tai vakuutusmeklarin nimikkeellä. Vakuutusedustajan on tällöin ilmoitettava, minkä vakuutuksenantajien tuotteita vakuutusedustus yksinomaan koskee ja antaako vakuutusedustaja vakuutusedustuksesta annetun lain 25 :n 2 momentissa tarkoitettuun tasapuoliseen analyysiin perustuvia tietoja. Vakuutusedustajan on annettava palveluistaan kaikki asiakkaan kannalta tarpeelliset tiedot, eikä vakuutusedustaja saa myöskään jättää antamatta tietoja niin, että vakuutusedustajan palveluista syntyy asiakkaalle totuudenvastainen tai harhaanjohtava kuva. Esimerkiksi vakuutusmeklari-nimikkeellä toimivan vakuutusedustajan on selkeästi kerrottava asiakkaalle, jos vakuutusedustaja voi olla vakuutuksenantajiin sidoksissa tavalla, joka ei ole mahdollista Suomessa rekisteröidylle vakuutusmeklarille Vakuutusmeklarin palkkio Vakuutusedustuksesta annetun lain 26 :n ja 49 :n 6 momentin mukaan Suomessa toimiva vakuutusmeklari saa alkavan kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen ottaa palkkion vastaan vain toimeksiantajalta. Ohje yleisen edun vaatimista ehdoista Dnro 8/002/2005

10 17 Siirtymäaikana vakuutusmeklari voi ottaa palkkion vastaan myös muulta taholta kuin toimeksiantajalta. Vakuutusmeklarin on ilmoitettava asiakkaalle tasapuolisessa analyysissä siihen sisältyvien vakuutusratkaisujen osalta vakuutuksenantajan ja muun tahon maksaman palkkion määräytymisperusteet ja, jollei se ole mahdotonta, palkkion määrä. Siirtymäaikana vakuutusmeklarin on ilmoitettava palkkion määrä ja määräytymisperusteet asiakkaalle myös asiakkaan tekemän vakuutussopimuksen osalta. Vakuutusmeklarin on ilmoitettava palkkion määrä ja määräytymisperusteet myös, jos ne ovat aiemmin ilmoitetusta olennaisesti muuttuneet. Ilmoitus on tehtävä kirjallisesti, jos vakuutusmeklari ja asiakas eivät ole toisin sopineet. Edellä tässä kohdassa selostettu koskee vain sopimuksia, jotka on tehty tai sen jälkeen. Ennen tätä tehtyihin sopimuksiin sovelletaan vakuutusedustuksesta annetun lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. 1.2 VAKUUTUKSENHAKIJALLE JA VAKUUTUKSENOTTAJALLE AN- NETTAVIEN TIETOJEN KIELI Jos vakuutusedustaja tarjoaa vakuutusedustuspalveluja Suomessa kuluttajille tai sellaisille elinkeinonharjoittajille, jotka huomioon ottaen heidän elinkeinotoimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin ovat vakuutuksenantajan sopimuspuolena rinnastettavissa kuluttajaan, on hyvän vakuutustavan ja hyvän vakuutusmeklaritavan mukaista, että asiamies ja vakuutusmeklari antaa vakuutuksenhakijalle tai ottajalle vakuutusehdot ja muut vakuutuksesta annettavat tiedot hänen äidinkielellään, jos se on suomi tai ruotsi. Vakuutusedustaja voi poiketa tästä vain vakuutuksenhakijan tai ottajan nimenomaisella suostumuksella. 1.3 KULUTTAJANSUOJALAKI (38/1978) Tarjotessaan vakuutusedustuspalveluita kuluttajalle vakuutusedustajan on otettava huomioon erityisesti kuluttajansuojalain 2 4 luvut. Kuluttajansuojalaki ei kuitenkaan koske lakisääteisiä vakuutuksia eikä työntekijän ryhmähenkivakuutusta. Kuluttajansuojalain 2 luvussa on markkinointia koskevia säännöksiä. Sen lisäksi, että luvussa on vakuutusedustuksesta annetun lain 22 :ää vastaavia yleissäännöksiä, luvussa säädetään muun muassa kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta, yhdistetystä tarjouksesta ja sattumanvaraisesta edusta. Kuluttajansuojalain 3 luku koskee sopimusehtojen sääntelyä. Erityisesti on huomattava, ettei elinkeinonharjoittaja saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota on pidettävä kuluttajan kannalta kohtuuttomana, kun otetaan huomioon kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Kuluttajansuojalain 4 luvussa on säännökset kuluttajasopimuksen sovittelusta ja tulkinnasta. Sovittelu voi koskea kohtuutonta kulutushyödykkeen hintaa ja muita kohtuuttomia sopimusehtoja. Vakiosopimuksia koskevan tulkintasäännöksen mukaan sopimusehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi, jos kuluttajasopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta. Markkinoinnin lainmukaisuutta ja sopimusehtojen käyttöä kuluttajansuojan kannalta valvoo Vakuutusvalvontaviraston lisäksi kuluttaja-asiamies. Kuluttaja-asiamies laatii markkinaohjeita ja neuvottelee alakohtaisia sopimusehtoja, jotka turvaavat kuluttajalle oikeussuojan vähimmäistason. Nämä ohjeet ohjaavat osaltaan alalla toimivien elinkeinonharjoittajien käyttäytymistä ja ovat pohjana arvioitaessa kunkin markkinointitoimenpiteen lainmukaisuutta tai sopimusehtojen kohtuullisuutta. Kuluttaja-asiamies on antanut markkinointiohjeen muun muassa yksilöllisten eläkevakuutusten markkinoinnista (1997). Ohje yleisen edun vaatimista ehdoista Dnro 8/002/2005

11 HENKILÖTIETOLAKI (523/1999) Henkilötietolakia sovelletaan luonnollista henkilöä koskevien henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn sekä muuhun henkilötietojen käsittelyyn silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa. Lakia sovelletaan sellaiseen henkilötietojen käsittelyyn, jossa rekisterinpitäjällä on toimipaikka Suomen alueella tai muutoin Suomen oikeudenkäytön piirissä. Henkilötietolaissa säädetään muun muassa henkilötietojen käsittelyä koskevista yleisistä periaatteista, arkaluonteisten tietojen ja henkilötunnuksen käsittelystä, rekisteröidyn oikeuksista sekä tietoturvallisuudesta ja tietojen säilytyksestä. 1.5 VAKUUTUSMAKSUVERO Eräiden vakuutussopimusten vakuutusmaksusta on maksettava veroa valtiolle sen mukaan kuin eräistä vakuutusmaksuista suoritettavasta verosta annetussa laissa (664/1966) säädetään. Verovelvollinen on jokainen, joka harjoittaa Suomessa vakuutusliikettä. Jos vakuutusmaksu kuitenkin suoritetaan muulle kuin Suomessa vakuutusliikettä harjoittavalle vakuutuksenantajalle, verovelvollinen on vakuutuksenottaja. 1.6 PALOSUOJELUMAKSU Palosuojelurahastolain (306/2003) 1 :n mukaan tulipalojen ehkäisyn ja pelastustoimen edistämiseksi on Suomessa olevasta palovakuutetusta kiinteästä ja irtaimesta omaisuudesta vuosittain suoritettava palosuojelumaksu. Lain 2 :n mukaan palosuojelumaksun on velvollinen suorittamaan jokainen, joka harjoittaa vakuutusliikettä Suomessa. Jos vakuutusmaksu suoritetaan muulle kuin vakuutusliikettä Suomessa harjoittavalle vakuutuksenantajalle, vakuutuksenottaja ja vakuutusmeklari ovat vastuussa palosuojelumaksun suorittamisesta. Vakuutusmeklari on velvollinen tilittämään palosuojelumaksun siten kuin lain 5 :ssä säädetään. 2 OHJEITA 2.1 VAKUUTUSVALVONTAVIRASTON KANNANOTTO VAKUUTUS- SÄÄSTÄMISEN MARKKINOINNISTA Vakuutusvalvontavirasto on antanut kannanoton vakuutussäästämisen markkinoinnista dnro 1/002/2002. Se koskee henki- ja eläkevakuutussopimuksia, joihin sisältyy elämän varalta voimassa oleva säästömuotoinen turva, ja soveltuvin osin ryhmäeläkevakuutuksia. Kannanotto koskee myös kapitalisaatiosopimuksia. Kannanotossa annetaan ohjeita siitä, mitä tietoja on annettava yleisölle suunnatussa tuotemainonnassa ja mitä tietoja tuotteista on kerrottava yksittäiselle asiakkaalle. 2.2 ASIAKKAAN KÄYTÖSSÄ OLEVAT OIKEUSSUOJAKEINOT Asiakkaan ja muun asianosaisen käytössä ovat seuraavat, vakuutusedustuslain 19 :n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetut oikeussuojakeinot. Tuomioistuimessa käsiteltävän riita-asian voi panna vireille käräjäoikeudelle toimitetulla kirjallisella haastehakemuksella. Pääsääntöisesti asia voidaan käsitellä tuomioistuimessa, jonka piirissä haastettavalla on koti ja asuinpaikka, tai siellä, missä liikettä harjoitetaan tai on harjoitettu. Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisessä riita-asiassa kuluttaja voi nostaa kanteen myös sen paikkakunnan käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä hänellä on asuinpaikkansa. Tuomioistuimen ulkopuolella riitaisuuksia käsittelevät Kuluttajien vakuutustoimisto, Vakuutuslautakunta ja kuluttajavalituslautakunta. Näiden palvelut ovat asiakkaille maksuttomia. Ohje yleisen edun vaatimista ehdoista Dnro 8/002/2005

12 19 Kuluttajaviraston ja Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton välisen sopimuksen perusteella toimii Kuluttajien vakuutustoimisto, jonka käsiteltäväksi asiamiehenä toimivan vakuutusedustajan asiakas voi saattaa asiansa. Kuluttajien vakuutustoimisto neuvoo ja auttaa vakuutusasioissa ennen vakuutuksen ottamista ja sen jälkeen. Sen toimialaan kuuluvat vapaaehtoiset vakuutukset, lakisääteinen tapaturmavakuutus, liikennevakuutus, potilasvakuutus, ympäristövahinkovakuutus sekä eläkesäätiöiden ja eläkekassojen lisäeläkevakuutukset. Kuluttajaviraston ja Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton välisen sopimuksen perusteella toimii Vakuutuslautakunta, jonka käsiteltäväksi asiamiehenä toimivan vakuutusedustajan asiakas voi saattaa asiansa. Lautakunta käsittelee vapaaehtoisia vakuutuksia koskevia asioita. Liikennevakuutusasioita lautakunta käsittelee niiltä osin, kuin liikennevahinkolautakunta ei ole toimivaltainen jotakin liikennevakuutusasiaa käsittelemään. Lautakunta antaa suositusluontoisia lausuntoja. Kuluttajan asemassa oleva vakuutusedustajan asiakas voi saattaa asiansa käsiteltäväksi kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain (42/1978) mukaiseen kuluttajavalituslautakuntaan, joka antaa ratkaisusuosituksia elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisiin erimielisyyksiin yksittäisissä kulutushyödykesopimuksia koskevissa tai muissa kulutushyödykkeen hankintaan liittyvissä asioissa. Lautakunta antaa ratkaisusuosituksia myös vakuutusedustajan palveluita koskevissa asioissa. Ohje yleisen edun vaatimista ehdoista Dnro 8/002/2005

13 20 1 ANVISNING OM DE VILLKOR SOM PÅKALLAS AV ALLMÄNT INTRESSE En försäkringsförmedlare som är registrerad i en annan stat inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet (EES-stat) än Finland och som verkar i Finland med stöd av etableringsfriheten eller friheten att tillhandahålla tjänster, skall i sin verksamhet beakta bland annat följande villkor som påkallas av allmänt intresse. I dessa villkor finns information om gällande lagstiftning i Finland som har betydelse med tanke på försäkringsförmedlarens verksamhet. I dessa villkor avses med försäkringsförmedlare både försäkringsförmedlare och återförsäkringsförmedlare, vilka definieras i Europaparlamentets och rådets direktiv om försäkringsförmedling 2002/92/EG artikel 2 punkt 5 och 6. På återförsäkringsförmedlare tillämpas inte punkt , 1.2 och 1.3 i villkoren. 1.1 LAGEN OM FÖRSÄKRINGSFÖRMEDLING (570/2005) Tillämpliga bestämmelser Om en försäkringsförmedlare som är registrerad i en annan EES-stat än Finland har verksamhet i Finland, tillämpas på försäkringsförmedlaren bestämmelserna i lagen om försäkringsförmedling, med undantag av 6 13, och 41 i lagen. På återförsäkringsförmedlare tillämpas inte heller 19 23, 25, 26 och och momentet i lagen. En försäkringsförmedlare som bedriver direktförsäkringsförmedling skall också beakta vad som fastställs i Försäkringsinspektionens samling av föreskrifter och anvisningar till försäkringsförmedlare dnr 1/002/2005 punkt 5 om uppdragsavtal mellan försäkringsmäklaren och kunden och i punkt 6 om opartisk analys. På försäkringsförmedlare som verkar som ombud för försäkringsgivare och bedriver direktförsäkringsförmedling tillämpas utöver lagen om försäkringsförmedling därtill vad som stadgas i 5 1 och 2 momentet och 9 i lagen om försäkringsavtal (543/1994) Definition av ombud och försäkringsmäklare Enligt 3 i lagen om försäkringsförmedling är en försäkringsförmedlare som är registrerad i Finland antingen ombud eller försäkringsmäklare. Med ombud avses en fysisk person eller juridisk person som med stöd av avtalsförpliktelse bedriver försäkringsförmedling för en eller flera försäkringsgivares räkning och på deras ansvar. Med försäkringsmäklare avses en fysisk person eller juridisk person som bedriver försäkringsförmedling med stöd av ett uppdragsavtal med en annan kund än en försäkringsgivare som bedriver direktförsäkring. Försäkringsmäklare som är registrerade i Finland förutsätts vara oberoende av försäkringsgivarna. Försäkringsmäklaren får inte stå i arbetsavtals- eller ombudsförhållande till en eller flera försäkringsgivare eller i ett sådant på avtal eller ägande grundat förhållande eller något annat beroendeförhållande till dem som är ägnat att påverka försäkringsmäklarens verksamhet i strid med kundens intressen. Om en försäkringsförmedlare som är registrerad i en annan EES-stat än Finland i fråga om de tjänster som denne tillhandahåller med hänsyn till kunden på ett betydande sätt avviker från hurudana tjänster ett ombud eller en försäkringsmäklare som avses i lagen om försäkringsförmedling kan tillhandahålla, skall försäkringsförmedlaren klart informera om dessa skillnader i sin marknadsföring och övriga verksamhet. Kunden skall ha möjlighet att få rätt bild av försäkringsförmedlarens roll och dennes tjänster innan kunden fattar beslut gällande försäkringsförmedlarens tjänster eller ingår avtal med försäkringsförmedlaren. I det följande Anvisning om de villkor som påkallas av allmänt intresse Dnr 8/002/2005

14 21 redogörs för innehållet i lagen om försäkringsförmedling till den del som försäkringsförmedlaren särskilt skall beakta detta Anmälan om ombudsverksamhet och försäkringsmäklarverksamhet Enligt 21 i lagen om försäkringsförmedling skall ombudet i sin verksamhet klart informera kunden om att han uttryckligen är ombud. Enligt 27 i lagen skall en försäkringsmäklare i sin verksamhet klart föra fram att han uttryckligen är försäkringsmäklare. Därtill får endast en registrerad försäkringsmäklare i sin firma eller annars som beteckning för sin verksamhet använda benämningen försäkringsmäklare eller försäkringsförmedlare. Ett ombud eller en försäkringsmäklare får inte i sin verksamhet använda begreppet försäkringsförmedlare vilseledande på så sätt att det förblir oklart för kunden huruvida försäkringsförmedlaren är ombud eller försäkringsmäklare. Om begreppet försäkringsförmedlare används, skall kunden samtidigt klart informeras om huruvida försäkringsförmedlaren är ombud eller försäkringsmäklare. Om försäkringsförmedlaren är registrerad i sin hemstat under en annan beteckning, skall försäkringsförmedlaren informera sin kund om denna beteckning Försäkringsförmedlarens marknadsföring I 22 i lagen om försäkringsförmedling finns bestämmelser om försäkringsförmedlarens marknadsföring. Försäkringsförmedlaren skall i sin marknadsföring ge kunden all sådan information om sina försäkringsförmedlingstjänster och till buds stående försäkringar som kan ha betydelse när kunden skall fatta beslut om dessa tjänster eller försäkringar. Försäkringsförmedlaren får inte i sin marknadsföring lämna osann eller vilseledande information eller i övrigt använda sig av ett förfarande som är olämpligt för kunden eller strider mot god försäkringssed eller god försäkringsmäklarsed. Marknadsföring som inte innehåller den information som är nödvändig med tanke på kundens ekonomiska trygghet skall alltid anses vara olämplig. Ombudet skall i sin marknadsföring uppge vilka försäkringsgivare han representerar och vid marknadsföringen av en enskild försäkring vilken försäkringsgivares produkt det är frågan om. En försäkringsmäklare som är registrerad i Finland får inte i sin marknadsföring uppge att han representerar en eller flera försäkringsgivare, eftersom en försäkringsmäklare inte överhuvudtaget kan verka som representant för en försäkringsgivare. Försäkringsmäklaren kan således inte marknadsföra en viss försäkringsgivares eller vissa försäkringsgivares försäkringar. Försäkringsmäklaren kan marknadsföra försäkringar endast på allmän nivå, t.ex. livförsäkring som placeringsobjekt. Om ett ombud eller en försäkringsmäklare som är registrerad i en annan EES-stat än Finland enligt lagstiftningen i sin hemstat kan agera på ett sätt som på basis av definitionen av ombud eller försäkringsmäklare och marknadsföringsbestämmelserna inte är möjligt för i Finland registrerade ombud eller försäkringsmäklare, skall försäkringsförmedlaren i sin marknadsföring ge rätt bild av sina tjänster utan hinder av vad som i föregående stycke har sagts om ombudets och försäkringsmäklarens marknadsföring. Detsamma gäller också försäkringsförmedlare som i sin hemstat är registrerad under en annan beteckning än ombud eller försäkringsmäklare. Försäkringsförmedlaren skall härvid informera om vilka försäkringsgivares produkter försäkringsförmedlingen uteslutande gäller och huruvida försäkringsförmedlaren lämnar information som grundar sig på en opartisk analys enligt 25 2 momentet i lagen om försäkringsförmedling. Försäkringsförmedlaren skall lämna all sådan information om sina tjänster som är nödvändig för kunden, och försäkringsförmedlaren får inte heller låta bli att lämna information så att kunden får en osann eller vilseledande bild av försäkringsförmedlarens tjänster. Exempelvis skall en försäkringsförmedlare som agerar under beteckningen försäkringsmäklare klart berätta för kunden, om försäkringsförmedlaren kan ha anknytning till försäkringsgivarna på ett sådant sätt som inte är möjligt för en försäkringsmäklare som är registrerad i Finland. Anvisning om de villkor som påkallas av allmänt intresse Dnr 8/002/2005

15 Försäkringsmäklarens arvode Enligt 26 och 49 6 momentet i lagen om försäkringsförmedling får en försäkringsmäklare med verksamhet i Finland efter den övergångsperiod på tre år som börjar ta emot arvode endast från uppdragsgivaren. Under övergångsperioden får försäkringsmäklaren ta emot arvode också från någon annan än uppdragsgivaren. Försäkringsmäklaren skall i fråga om de försäkringslösningar som ingår i den opartiska analysen informera kunden om grunderna för hur arvodet från försäkringsgivaren eller någon annan instans bestäms och, om det inte är omöjligt, arvodets belopp. Under övergångsperioden skall försäkringsmäklaren informera kunden om arvodets belopp och grunderna för hur det bestäms också när det gäller ett försäkringsavtal som kunden skall ingå. Försäkringsmäklaren skall även uppge arvodets belopp och grunderna för hur det bestäms, om de väsentligt förändrats jämfört med vad som tidigare uppgetts. Informationen skall ges skriftligt, om inte försäkringsmäklaren och kunden har kommit överens om något annat. Det som redogjorts för ovan i denna punkt gäller endast avtal som har ingåtts eller därefter. På avtal som ingåtts före detta tillämpas de bestämmelser som gällde vid tidpunkten för när lagen om försäkringsförmedling trädde i kraft. 1.2 SPRÅK FÖR INFORMATION SOM GES FÖRSÄKRINGSSÖKANDEN OCH FÖRSÄKRINGSTAGAREN Om försäkringsförmedlaren erbjuder försäkringsförmedlingstjänster i Finland till konsumenter eller sådana näringsidkare som, med beaktande av arten och omfattningen av näringsverksamheten samt omständigheterna i övrigt, i egenskap av avtalspart till försäkringsgivaren kan jämställas med en konsument, skall ombudet och försäkringsmäklaren enligt god försäkringssed och god försäkringsmäklarsed ge försäkringssökanden eller - tagaren försäkringsvillkoren och övrig försäkringsinformation på dennes modersmål, såvida det är finska eller svenska. Försäkringsförmedlaren kan avvika från detta endast med försäkringssökandens eller -tagarens uttryckliga samtycke därtill. 1.3 KONSUMENTSSKYDDSLAGEN (38/1978) Vid utbudet av försäkringsförmedlingstjänster till konsumenter skall försäkringsförmedlaren i synnerhet beakta kapitel 2 4 i konsumentskyddslagen. Konsumentskyddslagen gäller däremot inte lagstadgade försäkringar och inte heller grupplivförsäkring för arbetstagare. Kapitel 2 i konsumentskyddslagen innehåller bestämmelser om marknadsföring. Utöver att kapitlet innehåller allmänna bestämmelser motsvarande 22 i lagen om försäkringsförmedling, innehåller kapitlet bland annat bestämmelser om uppgivandet av priset på konsumtionsnyttighet, kombinerat erbjudande och slumpartad förmån. Kapitel 3 i konsumentskyddslagen gäller regleringen av avtalsvillkor. Det är skäl att särskilt observera att en näringsidkare vid utbudet av konsumtionsnyttigheter inte får använda avtalsvillkor som med beaktande av priset för en konsumtionsnyttighet och övriga på saken verkande omständigheter bör anses som oskäligt mot konsumenten. Kapitel 4 i konsumentskyddslagen innehåller bestämmelser om jämkning och tolkning av konsumentavtal. Jämkningen kan gälla oskäligt pris på konsumtionsnyttighet och andra oskäliga avtalsvillkor. Enligt bestämmelsen om tolkning av standardvillkor skall ett avtalsvillkor tolkas till konsumentens fördel, om ett villkor i ett konsumentavtal har utarbetats i förväg utan att konsumenten har kunnat påverka dess innehåll och det uppstår ovisshet om villkorets innebörd. Anvisning om de villkor som påkallas av allmänt intresse Dnr 8/002/2005

16 23 Utöver Försäkringsinspektionen övervakar konsumentombudsmannen marknadsföringens lagenlighet och användningen av avtalsvillkor med hänsyn till konsumentskyddet. Konsumentombudsmannen utarbetar marknadsföringsanvisningar och förhandlar branschspecifika avtalsvillkor, som tryggar konsumenterna en miniminivå beträffande rättsskyddet. Dessa anvisningar styr förfarandet hos de näringsidkare som är verksamma inom branschen och utgör grund vid värderingen av lagenligheten hos respektive marknadsföringsåtgärd eller avtalsvillkorens skälighet. Konsumentombudsmannen har gett marknadsföringsanvisningar bland annat om marknadsföring av individuella pensionsförsäkringar (1997). 1.4 PERSONUPPGIFTSLAGEN (523/1999) Personuppgiftslagen tillämpas på automatisk behandling av personuppgifter som gäller fysisk person samt på annan behandling av personuppgifter, då personuppgifterna utgör eller är avsedda att utgöra ett personregister eller en del av ett sådant. Lagen tillämpas på behandling av sådana personuppgifter, där den registeransvariges verksamhetsställe är beläget inom finskt territorium eller i övrigt står under finsk jurisdiktion. I personuppgiftslagen finns bland annat bestämmelser om allmänna principer gällande behandling av personuppgifter, behandling av känsliga uppgifter och personbeteckningar, den registrerades rättigheter samt datasäkerhet och förvaring av uppgifter. 1.5 SKATT PÅ FÖRSÄKRINGSPREMIER På premierna för vissa försäkringsavtal skall betalas skatt till staten i enlighet med vad som stadgas i lagen om skatt på vissa försäkringspremier (664/1966). Skattskyldig är envar som bedriver försäkringsrörelse i Finland. Om premien emellertid betalas till någon annan än en försäkringsgivare som bedriver försäkringsrörelse i Finland, är försäkringstagaren skattskyldig. 1.6 BRANDSKYDDSAVGIFT Enligt 1 i lagen om brandskyddsfonden (306/2003) skall i syfte att främja förebyggandet av eldsvådor samt räddningsverksamheten för brandförsäkrad fast och lös egendom i Finland årligen betalas en brandskyddsavgift. Enligt 2 i lagen är var och en som bedriver försäkringsrörelse i Finland skyldig att betala brandskyddsavgift. Om försäkringspremien betalas till någon annan än en försäkringsgivare som bedriver försäkringsrörelse i Finland, är försäkringstagaren och försäkringsmäklaren ansvariga för betalning av brandskyddsavgiften. Försäkringsmäklaren är skyldig att redovisa brandskyddsavgiften så som bestäms i 5 i lagen. 2 ANDRA ANVISNINGAR 2.1 FÖRSÄKRINGSINSPEKTIONENS STÄLLNINGSTAGANDE OM MARKNADSFÖRING AV FÖRSÄKRINGSSPARANDE Försäkringsinspektionen har gett ett ställningstagande om marknadsföring av försäkringssparande dnr 1/002/2002. Ställningstagandet gäller liv- och pensionsförsäkringsavtal, som innehåller en ikraftvarande sparandel i enlighet med försäkring för livsfall, samt i tillämpliga delar grupplivförsäkringar. Ställningstagandet gäller också kapitaliseringsavtal. I ställningstagandet ges anvisningar om vilken information som skall ges i produktreklam som riktar sig till allmänheten och vilken information om produkterna som skall ges enskilda kunder. 2.2 RÄTTSMEDEL SOM STÅR TILL KUNDENS FÖRFOGANDE Kunden och övriga parter har tillgång till följande i 19 1 momentet 5 punkten i lagen om försäkringsförmedling avsedda rättsmedel. Ett tvistemål som skall behandlas i domstol kan anhängiggöras genom en skriftlig stämningsansökan som lämnas in till tingsrätten. I regel kan målet behandlas i den domstol inom vars krets svaranden har sitt hem och Anvisning om de villkor som påkallas av allmänt intresse Dnr 8/002/2005

17 24 hemvist, eller där rörelsen bedrivs eller har bedrivits. I tvistemål mellan konsument och näringsidkare kan konsumenten väcka talan också vid tingsrätten på den ort inom vars domkrets han är bosatt. Tvistemål behandlas utanför domstol av Konsumenternas försäkringsbyrå, Försäkringsnämnden och konsumentklagonämnden. Deras tjänster är avgiftsfria för kunderna. Med stöd av ett avtal mellan Konsumentverket och Finska Försäkringsbolagens Centralförbund verkar Konsumenternas försäkringsbyrå, till vilken en kund hos en försäkringsförmedlare som verkar som ombud kan föra sitt ärende för behandling. Konsumenternas försäkringsbyrå ger råd och hjälp i försäkringsärenden både före och efter att försäkring tecknats. Till verksamhetsområdet hör frivilliga försäkringar, lagstadgad olycksfallsförsäkring, trafikförsäkring, patientförsäkring, miljöskadeförsäkring samt pensionsstiftelsernas och pensionskassornas tilläggspensionsförsäkringar. Med stöd av ett avtal mellan Konsumentverket och Finska Försäkringsbolagens Centralförbund verkar Försäkringsnämnden, till vilken en kund hos en försäkringsförmedlare som verkar som ombud kan föra sitt ärende för behandling. Nämnden behandlar ärenden som gäller frivilliga försäkringar. Nämnden behandlar trafikförsäkringsärenden till de delar som trafikskadenämnden inte är behörig att behandla ett trafikförsäkringsärende. Nämnden ger utlåtanden i form av rekommendationer. En försäkringsförmedlares kund i konsumentställning kan föra sitt ärende för behandling till konsumentklagonämnden enligt lagen om konsumentklagonämnden (42/1978), som ger beslutsrekommendationer i tvister mellan näringsidkare och konsumenter i enskilda ärenden som gäller avtal om konsumtionsnyttigheter eller i annat i anslutning till anskaffning av konsumtionsnyttigheter. Nämnden ger beslutsrekommendationer också i ärenden som gäller försäkringsförmedlares tjänster. Anvisning om de villkor som påkallas av allmänt intresse Dnr 8/002/2005

18 25 1 CONDITIONS REQUIRED BY GENERAL GOOD An insurance intermediary registered in a member state of the European Economic Area (EEA country) other than Finland and operating in Finland on the basis of the right of establishment or the right of free provision of services must take account of the following terms and conditions required by the general good, among others. These conditions contain information on legislation valid in Finland and of significance to the operations of the insurance intermediary. For the purposes of these terms and conditions, an insurance intermediary refers to both an insurance intermediary and a reinsurance intermediary as defined in Article 2 (5) and (6) of Directive 2002/92/EC of the European Parliament and of the Council on insurance mediation. Clauses , 1.2 and 1.3 of these terms and conditions do not apply to a reinsurance intermediary. 1.1 ACT ON INSURANCE MEDIATION (570/2005) Legal Provisions to be applied When an insurance or reinsurance intermediary registered in an EEA country other than Finland operates in Finland, the provisions of the Finnish Act on Insurance Mediation are applied, excluding Sections 6 13, and 41. Neither are Sections 19 23, 25, 26 and and Section 40, Sub-sections 2 4 of the said Act applied to a reinsurance intermediary. An insurance intermediary engaged in direct insurance mediation must also take into account the provisions of Section 5 of the set of regulations and guidelines, Record No. 1/002/2005, issued by the Finnish Insurance Supervisory Authority for insurance intermediaries, on assignment agreements between insurance brokers and their customers, and the provisions of Section 6 on fair analysis. With respect to insurance intermediaries operating as insurers agents and engaging in direct insurance mediation, the provisions of the Insurance Contracts Act (543/1994), Section 5, Sub-sections 1 and 2 and Section 9, are applied in addition to the Act on Insurance Mediation Definition of an Insurance Agent and Insurance Broker According to Section 3 of the Act on Insurance Mediation, an insurance intermediary registered in Finland is either an insurance agent or an insurance broker. An insurance agent refers to a natural or legal person who pursues insurance mediation under contractual obligation on behalf of and under the supervision of one or several insurers. An insurance broker refers to a natural or legal person who pursues insurance mediation on the basis of an assignment agreement concluded with a customer other than an insurer carrying out direct insurance business. Independence from insurers is required from all insurance brokers registered in Finland. An insurance broker must not be in an employment relationship or insurance agent relationship with one or several insurers, nor in a relationship based on a contract, ownership or other dependence which may influence the broker s actions against the interests of the customer. If, from the customer s viewpoint, the services provided by an insurance intermediary registered in an EEA country other than Finland substantially differ from those that an insurance agent or broker referred to in the Act on Insurance Mediation can provide, the insurance intermediary must clearly state this in its marketing and other operations. The customer must be able to gain a true picture of the insurance intermediary s role and services before making decisions or contracts vis-à-vis the insurance intermediary regarding the insurance intermediary s Conditions required by general good Diary no 8/002/2005

19 26 services. The following sections describe the contents of the Act on Insurance Mediation insofar as an insurance intermediary must take particular account of them Disclosing Information on an Insurance Agent s or Insurance Broker s operations According to Section 21 of the Act on Insurance Mediation, in all activities an insurance agent must clearly inform the customer that it is acting as an agent. According to Section 27 of the said Act, in all activities an insurance broker must clearly state that it is acting as an insurance broker. Moreover, only a registered insurance broker is entitled to use the designation insurance broker or insurance intermediary in its business name or otherwise for defining its operations. An insurance agent or broker must not use the designation insurance intermediary misleadingly in its operations, making it unclear to the customer whether the insurance intermediary is an insurance agent or an insurance broker. If the concept insurance intermediary is used, the customer must be clearly and simultaneously informed of whether the said insurance intermediary operates as an insurance agent or an insurance broker. If the insurance intermediary is registered under another designation in its home member state, the insurance intermediary must inform the customer of the said designation Insurance Intermediary s marketing Section 22 of the Act on Insurance Mediation contains provisions on an insurance intermediary s marketing. In its marketing, an insurance intermediary must provide the customer with all information on its insurance mediation services and the insurance offered that may prove significant when the customer takes decisions concerning the said services or insurance. In its marketing, an insurance intermediary may not give false or misleading information or use any methods that are inappropriate vis-à-vis the customer or that are contrary to good insurance practice or good insurance brokerage practice. Marketing that does not include information needed for the customer s financial security must always be considered inappropriate. In its marketing, an insurance agent must specify which insurers it represents and, when marketing a single insurance product, which insurer s product it is. An insurance broker registered in Finland must not state in its marketing that it represents one or several insurers because an insurance broker cannot altogether represent an insurer. Thus, an insurance broker cannot market the insurance products of a certain insurer or certain insurers. An insurance broker can market insurance products only on a general level, offering, for example, life insurance as an investment opportunity. If an insurance agent or broker registered in an EEA country other than Finland can, under the legislation of its home member state, act in a manner not possible for an insurance agent or broker registered in Finland in accordance with the definition of, and marketing rules applied to, an insurance agent or broker, the said insurance intermediary must give a true picture in its marketing of its services, notwithstanding what was stated in the previous paragraph on an insurance agent s or broker s marketing. This also applies to an insurance intermediary that has been registered in its home member state under a designation other than insurance agent or insurance broker. In such a case, the insurance intermediary must specify the insurers whose products it exclusively mediates and whether the insurance intermediary provides information on the basis of a fair analysis as stated in Section 25, Sub-section 2 of the Act on Insurance Mediation. An insurance intermediary must provide all information on its services necessary for the customer. An insurance intermediary must not omit information, said omission giving the customer a false or misleading picture of its services. For example, an Conditions required by general good Diary no 8/002/2005

20 27 insurance intermediary operating under the designation insurance broker must clearly inform the customer if it can be tied to insurers in a manner not possible for an insurance broker registered in Finland Insurance Broker s Fee According to Section 26 and Section 49, Sub-section 6 of the Act on Insurance Mediation, an insurance broker operating in Finland may, after a three-year transition period commencing on 1 September 2005, accept a broker s fee only from the principal, i.e., the customer. During the said transition period, the insurance broker may also accept a broker s fee from a party other than the customer. When providing the customer with a fair analysis, the insurance broker must inform the customer of the basis for determining the broker s fee paid by the insurer and any other party regarding the insurance solutions covered by the said analysis and, if possible, the amount of the fee. During the transition period, the insurance broker must inform the customer of the amount of, and the basis for determining, the broker s fee with respect to an insurance contract concluded by the customer, as well as the amount of, and the basis for determining, the broker s fee if these have fundamentally changed from what has been reported earlier. Such information must be provided in writing unless otherwise agreed by the insurance broker and customer. What is stated above in this section applies only to contracts concluded on 1 September 2005 or thereafter. With respect to contracts concluded prior to the said date, the regulations valid upon the entry into force of the Act on Insurance Mediation will be applied. 1.2 LANGUAGE OF INFORMATION GIVEN TO INSURANCE APPLICANT AND POLICYHOLDER If an insurance intermediary provides insurance mediation services in Finland to consumers or traders comparable to consumers as the insurer s counter party in view of the type and scale of their business operations and the general circumstances, good insurance practice and good brokerage practice require that the agent and insurance broker provide the insurance terms and conditions and other information given to the applicant and policyholder about the insurance in the applicant s or policyholder s mother tongue if it is Finnish or Swedish. The insurance intermediary can only diverge from this with the express consent of the applicant or policyholder. 1.3 CONSUMER PROTECTION ACT (38/1978) When providing insurance mediation services to consumers, an insurance intermediary must take into account Chapters 2 4 of the Consumer Protection Act. However, the Act does not apply to statutory insurance or employees group life assurance. Chapter 2 of the Consumer Protection Act contains provisions on marketing. In addition to general provisions corresponding to Section 22 of the Act on Insurance Mediation, the chapter also contains provisions, for instance, stating the price of a consumer commodity, tie-in offers and benefit depending on chance. Chapter 3 of the Consumer Protection Act concerns the regulation of contract terms and conditions. It should be noted in particular that when offering consumer commodities, a trader may not use a contract condition that could be deemed unreasonable from the consumer s point of view, considering the price of the commodity and other relevant factors. Chapter 4 of the Consumer Protection Act contains provisions on adjustment and interpretation concerning a consumer contract. Adjustments can be made in the case of an unreasonably priced consumer commodity and Conditions required by general good Diary no 8/002/2005