Keski-Suomen modernin rakennusperinnön inventointihanke Nina Moilanen UURAISTEN KESKUSTA. Rakennusinventointiraportti

Transkriptio

1 Keski-Suomen modernin rakennusperinnön inventointihanke Nina Moilanen UURAISTEN KESKUSTA Rakennusinventointiraportti

2 2 KESKI-SUOMEN MODERNIN RAKENNUSPERINNÖN INVENTOINTIPROJEKTI 3 Sisällysluettelo 1. Keski-Suomen modernin rakennusperinnön inventointiprojekti 3 Uuraisten keskustaajaman inventointi 4 Aikaisemmat selvitykset 7 2. Uuraisten keskusta 8 Kuvaus 8 Historia 11 Saarijärven syrjäseudusta oman kunnan kirkonkyläksi alueen varhaiset vaiheet 11 Sotien jälkeiset vuosikymmenet luvut kaupungistumisen ja autoistumisen aika 13 Kirkonkylä laajenee omakotitaloalueet luvuilla luvulta 2000-luvulle Uuraisten keskusta viime vuosikymmeninä Rakennetun kulttuuriympäristön historialliset kerrokset 25 Vanhin rakennusperintö 25 Jälleenrakennuskausi ja 1970-luku kaupunkimaista rakentamista ja asumisen uusia ihanteita luvulta 2000-luvulle Rakennetun kulttuuriympäristön tila Inventoidut alueet ja kohteet 41 Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt 41 Maakunnallisesti merkittävät kohteet 42 Paikallisesti merkittävät alueet ja kohteet 43 Lähteet 65 Graafinen suunnittelu Jussi Jäppinen Tulostus Kopijyvä Keski-Suomen modernin rakennusperinnön inventointiprojekti Keski-Suomen museo aloitti vuoden 2012 alussa koko Keski-Suomen maakuntaa koskevan, kolmivuotisen modernin rakennusperinnön inventointihankkeen, joka on pilottihankkeena ainutlaatuinen Suomessa. Inventoinnin tarkoituksena on tuottaa tutkimustietoa uudemmasta rakennusperinnöstä. Hankkeen yhteistyötahoina ja rahoittajina toimivat Keski-Suomen liitto, Keski-Suomen museo ja Keski-Suomen kunnat. Yhteistyötä tehdään myös Museoviraston Rakennettu hyvinvointi -tutkimushankkeen kanssa. Suomi on modernin rakennusperinnön suurvalta maamme rakennuskannasta noin 80 % on syntynyt viimeisten 60 vuoden aikana. Tarve modernin rakennusperinnön tutkimukselle on suuri, sillä juuri tämän aikakauden rakennuksiin ja ympäristöihin kohdistuvat suurimmat muutos- ja jopa purkamispaineet, mutta rakennus- ja aluekohtaista tutkimustietoa sotien jälkeisestä ajasta on vielä vähän. Tutkimustarve on kirjattu Keski-Suomen kulttuuriympäristöohjelmaan , Keski-Suomen maakuntaohjelmaan ja Keski- Suomen museon alueellisen toiminnan nelivuotissuunnitelmaan Inventointien myötä saadaan uutta tietoa kullekin paikkakunnalle ominaisesta rakennusperinnöstä, sen rakennushistoriallisista, rakennustaiteellisista, kulttuurihistoriallisista ja maisemallisista arvoista. Kaikissa kunnissa tehtävän inventoinnin myötä saadaan kokoavaa tietoa rakennetun ympäristön erityispiirteistä maakunnallisella tasolla. Inventoinnin tulosten on lisäksi tarkoitus palvella kuntien maankäytön suunnittelua, kaavoitusta ja laadukasta korjausrakentamista. Tutkimustulokset toimivat tausta-aineistona maakuntakaavoituksessa. Projektin aikana kartoitetaan, millaista on keskisuomalainen moderni rakennettu kulttuuriympäristö. Tutkimus on kertomus keskisuomalaisten kuntien taajamien nopeasta muuttumisesta hyvinvointivaltiota rakennettaessa. Tämän vuoksi inventoinnissa on pääasiassa keskitytty aluekokonaisuuksien hahmottamiseen: taajama- ja kyläkuvan kehitykseen ja kaavoituksen kautta syntyneisiin ympäristöihin. Inventoinneissa huomio kohdistuu pääosin julkiseen rakentamiseen. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota myös julkisiin liikenneympäristöihin, teollisuusrakennuksiin ja -ympäristöihin sekä asuinrakennuksiin pihapiirei-

3 4 KESKI-SUOMEN MODERNIN RAKENNUSPERINNÖN INVENTOINTIPROJEKTI 5 neen. Inventointi keskittyy ajallisesti vuodesta 1945 aina 2000-luvulle saakka. Uudemman rakennusperinnön kartoittamisen yhteydessä tarkistetaan kuntien vanhojen inventointiaineistojen ajantasaisuus. Tarkistettujen alueiden laajuus vaihtelee kuntakohtaisesti aikaisemman inventoinnin tarkkuuden mukaisesti. Uuraisten keskustaajaman inventointi Uuraisten modernin rakennusperinnön inventointi tehtiin osana edellä esiteltyä maakunnallista tutkimushanketta. Uuraisilla inventointialueeksi valittiin kunnan keskustan taajama oheisen kartan rajauksen mukaisesti. Aluerajaus käsittää keskustan asemakaavoitetut alueet ja niiden väliin jääviä pieniä alueita. Kaikkiaan kaksi kuukautta kestänyttä inventointityötä tehtiin useassa vaiheessa vuoden 2012 aikana. Inventoinnin teki Keski-Suomen museon projektitutkija Nina Moilanen. Inventointiraportti valmistui joulukuussa Rakennusinventoinnissa dokumentoitiin Uuraisten keskustan rakennettua kulttuuriympäristöä, kerättiin tietoa alueen rakennuskannasta ja määriteltiin inventoitujen kohteiden kulttuurihistoriallinen arvo. Yksittäisten kohteiden inventoinnin lisäksi Uuraisten keskustaa tarkasteltiin aluekokonaisuutena, selvitettiin sen rakentumisen vaiheita ja rakennetun ympäristön ominaispiirteitä. Tässä inventointiraportissa luodaan kokonaiskuva alueesta, sen rakennusperinnöstä ja historiasta. Raportissa on myös inventoitujen kohteiden esittely. Tarkempi kohde- ja rakennuskohtainen tieto on tallennettu Keski-Suomen museon käyttämään KIOSKI-inventointitietokantaan. Viime sotien jälkeisen ajan modernin rakennusperinnön kohteiden arvottaminen on tässä vaiheessa alustavaa. Arviot kohteiden kulttuurihistoriallisesta arvosta täsmentyvät kolmivuotisen inventointihankkeen valmistuessa, kun kohteita voidaan tarkastella ja vertailla koko maakunnan mittakaavassa. Tämän vuoksi inventointiaineistoon saattaa tulla vielä muutoksia, jotka kirjataan KIOSKI-tietokantaan. Raportin valokuvat on ottanut Nina Moilanen vuonna 2012, jollei kuvatekstissä muuta mainita. Arkistokuvat ovat Uuraisten kunnan arkistosta ja Keski-Suomen museon kuva-arkistosta. Uuraisten keskustan rakentumista ja historiaa selvitettäessä käytettiin lähteinä kirjallisuutta, arkistoaineistoja, vanhoja karttoja, ilmakuvia sekä haastatteluja. Arkistolähteitä olivat Uuraisten kunnan arkistoimat rakennuslupa-asiakirjat, muut rakennuspiirustukset ja rakennus- ja korjaussuunnitelmat sekä asemakaavojen ja yleiskaavojen kartat selostuksineen. Kirjallisuuslähteistä merkittävin oli Hannu Sinisalon teos Uurainen. Kuukan kappelista nykypäivään Taustatietona käytettiin Uuraisten vanhaa rakennusinventointiaineistoa, jota säilytetään Keski-Suomen museon rakennustutkimusarkistossa.

4 6 KESKI-SUOMEN MODERNIN RAKENNUSPERINNÖN INVENTOINTIPROJEKTI 7 Inventoinnin kenttätyöt tehtiin pääosin tammi- ja helmikuussa Kenttätöitä täydennettiin lokakuussa. Alueen rakennettua ympäristöä dokumentoitiin kenttätyöjakson aikana valokuvaamalla ja kirjallisin muistiinpanoin. Pyrkimyksenä oli kartoittaa rakennukset, rakennusryhmät ja maisemakokonaisuudet, jotka kuvastavat alueen historiaa ja kulttuuriympäristön muotoutumista. Uusia kohteita valittaessa keskityttiin nuorempaan rakennuskantaan viime sotien jälkeisistä vuosista 2000-luvulle asti. Kaikkiin aiemmin inventoituihin kohteisiin tehtiin maastotarkastus. Työn valmistuttua inventointilomakkeet postitettiin kohteiden omistajille palautteen antoa varten. Kohteiden valinnassa pyrittiin huomioimaan mahdollisimman laajasti erilaisia historiallisia ilmiöitä, elämänaloja ja ajanjaksoja kuvastavia rakennuksia. Valitut kohteet inventoitiin vakiintunein rakennustutkimuksen menetelmin. Ne arvotettiin seuraavilla kriteereillä, jotka pohjautuvat muun muassa Lakiin rakennusperinnön suojelemisesta ( /498). harvinaisuus tai ainutlaatuisuus: kohde edustaa esimerkiksi harvinaista rakennustyyppiä, rakennustapaa, arkkitehtuurisuuntausta tai häviävää rakennuskantaa tyypillisyys: kohde kuvastaa esimerkiksi tietyn aikakauden ja/tai paikkakunnalle luonteenomaisia piirteitä edustavuus: kohteella on aluetta tai tiettyä aikaa kuvaavat tyypilliset piirteet, jotka ovat säilyneet hyvin alkuperäisyys: kohde voi olla alkuperäisessä tai sitä vastaavassa käytössä ja/tai sen alkuperäinen arkkitehtuuri, idea ja/tai rakennustapa on edelleen havaittavissa. Muutokset ovat siihen luontevasti tehtyjä. historiallinen todistusvoimaisuus: merkitys historiallisen kehityksen, tapahtuman tai ilmiön todisteena tai siitä kertovana ja tietoa lisäävänä esimerkkinä. Historiallinen merkitys voi liittyä esimerkiksi taloushistoriaan, sivistyshistoriaan tai henkilöhistoriaan. yhtenäisyys: alueen rakennuskanta on syntynyt ja/tai säilynyt yhtenäisenä tyylillisesti tai maisemallisesti. Yksittäinen kohde voi olla merkittävä osana tällaista kokonaisuutta. kerroksellisuus: näkyvissä on eri aikakausien rakenteet, materiaalit ja tyylipiirteet, jotka ilmentävät rakennuksen rakentamisen hoidon ja käytön historiaa, mikä tuo jatkuvuutta ympäristöön. Kyseessä voi olla myös alue ja sen eri-ikäinen rakennuskanta, mikä kuvastaa historiallista kehitystä ja arvostuksia. Kohteiden arvioinnissa on lisäksi käytetty seuraavia käsitteitä: historiallinen merkitys: historiallisesta todistusvoimaisuudesta tuleva arvo. (asutushistoriallinen, sivistyshistoriallinen, henkilöhistoriallinen, aatehistoriallinen, teollisuus- ja taloushistoriallinen, uskomus- ja tapahistoriallinen, historiallisiin tapahtumiin liittyvä) rakennushistoriallinen merkitys: rakennustaiteellisten tai -teknisten kokonaisuuksien, piirteiden ja osien säilyneisyys, alkuperäisyys, tyypillisyys, edustavuus tai harvinaisuus. Kyseessä voi olla myös esimerkki tietystä rakennustyypistä. maisemallinen merkitys: miljöö- ja maisemakokonaisuuksien yhtenäisyys (esimerkiksi ajallinen tai rakennustapaan liittyvät) tai toisaalta kerroksellisuus eli eri aikakausien kehitysvaiheiden näkyminen ympäristössä. Kohde voi olla myös maisemallinen kiintopiste. Aikaisemmat selvitykset Uuraisilla on tehty koko kuntaa koskeva rakennusinventointi vuonna Inventointi oli osa silloisessa Keski-Suomen läänissä tehtyä rakennusperinnön tallennusta. Inventoinnin teki Keski-Suomen museon tutkija Mikko Oikari. Koko kunnan alueelta inventoitiin tuolloin 117 rakennuskohdetta ja aluetta, joista 18 sijaitsi vuoden 2012 inventointialueella. Uuraisten kulttuuriympäristöohjelma laadittiin Keski-Suomen ympäristökeskuksen KULTU1 ja 2 -hankkeissa. Lähtökohtana oli koota yhteen tieto Uuraisten kulttuuriympäristöstä sekä luoda kulttuuriympäristöstrategia ja toimenpideohjelma kulttuuriympäristön hoidolle Uuraisilla. Kulttuuriympäristöohjelmassa analysoitiin kirkonkylän maisemaa ja rakennettua ympäristöä, ja hahmoteltiin jo modernin rakennusperinnönkin arvoja. Ohjelman laativat Keski-Suomen ympäristökeskuksessa Virva Savolainen, Matleena Muhonen ja Saija Silén.

5 8 UURAISTEN KESKUSTA 9 2. Uuraisten keskusta Kuvaus vaa. Aluetta halkoo muutamat luode-kaakkosuuntaiset harjujaksot. Muuten maasto muodostuu kumpu- ja kasaumamoreenista sekä pienistä suoalueista. Metsät hallitsevat maisemakuvaa. Alueella on pieniä järviä, joiden rannoille pääosa viljelyksistä ja asutuksesta on sijoittunut. Talot sijaitsevat yleensä hieman ylempänä pienten moreenikumpujen päällä. Kylät ovat koostuneet harvaan sijoittuneista yksinäistaloista. Jonkin verran on ollut myös mäkiasutusta. Pääosa soista on ojitettu metsätalouden käyttöön, mutta pieniä suoalueita on myös raivattu pelloiksi. Vesistöt ovat pieniä, mutta ne ovat silti olleet merkittäviä liikkumisessa ja kiinteän asutuksen muodostumisessa. Kunnan keskusta eli kirkonkylä sijaitsee kunnan keskiosassa Akko- ja Pikku- Kuukka järvien rannoilla luode-kaakkosuuntaisen syvän laakson itäpuoleisella ylätasanteella. Laaksomuodostelma alkaa Salmikuukasta ja jatkuu Niittylampeen, Pikku-Kuukkaan ja Iso-Kuukkaan purojen välityksellä ja sieltä edelleen Isojokeen. Kirkonkylä on rakentunut nauhamaisesti vanhan Jyväskylä-Saari- Uurainen on noin asukkaan kunta noin 36 kilometriä Jyväskylän luoteispuolella. Uurainen kuuluu ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmän vuonna 1993 laatimassa maisemamaakuntajaossa Itäiseen Järvi-Suomeen ja tarkemmin Keski-Suomen järviseutuun. Aluetta luonnehtivat pitkät kaakkoluodesuuntaiset murroslinjojen järvialtaat, vesireitit, suot, moreenikumpareet ja kuusimetsät. Ympäristö on muovautunut savolaisten eränkävijöiden vaikutuksesta. Keski-Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2005 tekemässä Keski- Suomen maakunnallisessa maisemaselvityksessä maisemamaakunnat jaettiin Keski-Suomen osalta pienempiin osa-alueisiin. Uurainen kuuluu tässä osaaluejaossa pienten järvien ylängöksi kutsuttuun alueeseen. Seutu on suurten järvialtaiden ja Päijänteen kallioiden sekä Suomenselän karun ylänköalueen vaihettumisvyöhykettä. Maasto on pienipiirteistä ja voimakkaasti kumpuile- Uuraisten kirkonkylän keskusta 2000-luvulla. Kuva on otettu kaakon suunnasta. Kuvan vasemmassa reunassa Pikku-Kuukka -järvi, jonka rannan suuntaisesti kirkonkylä on rakentunut vanhan maantien varteen. Kylä on läpi kulkevan Kuukantien varteen sijoittuvat useimmat kunnalliset ja kaupalliset palvelut. Varsinaiset liikekorttelit kuvan keskellä sijaitsevat osittain Virastotien varressa. Keskustan pohjoispäässä on terveyskeskus ja vanhainkoti, koulukeskus, kirjasto ja urheilukenttä. Nykyinen maantie Jyväskylän ja Saarijärven välillä kulkee ohitustienä (kuvassa oikeanpuolinen tielinja). Kuvaaja Suomen Ilmakuva Oy. Uuraisten kunnan arkisto. Uuraisten kirkonkylän raitin Kuukantien varressa on eriikäisiä rakennuksia. Etualalla raitin vanhimpiin kuuluvia puurakennuksia, ja niiden takana 1960-luvun kerrostalorakentamisen esimerkki Asunto Oy Uuraskoto

6 10 UURAISTEN KESKUSTA 11 järvi maantien varteen. Uusi ohitustie on rakennettu 1960-luvulla kirkonkylän keskustan itäpuolelle. Osittain maantie rajaa kirkonkylää, mutta nuorisoseurantalo ja muutamat asuinalueet jäävät kuitenkin eristyksiin tien toiselle puolelle. Osittain tie siten halkoo taajamarakennetta. Yhdeksi taajaman laajenemissuunnaksi on alkanut kuitenkin muodostua Äänekoskentien varsi maantien itäpuolella. Lännessä kirkonkylää rajaavat Iso-Kuukka ja Pikku-Kuukka nimiset järvet. Maisemalle on ominaista melko voimakas pinnanmuodostus, rotkolaakson vesimaisema ja maisematilaa rajaavat rinnemetsät. Uuraisten kirkonkylän liikekeskusta on rakentunut Kuukantien ja Virastotien varteen Pikku-Kuukan koillispuolelle. Kunnalliset ja kaupalliset palvelut ovat keskittyneet suhteellisen tiiviille alueelle. Liikekeskustassa on rakennettu muutamia kerrostaloja liikekeskustan keskeisimmille paikoille. Muuten asuinrakentaminen on pientalotyyppistä ja pääosin omakotitalovaltaista. Pientaloalueet ovat syntyneet omiksi, hieman erillisiksi ryppäikseen Jyväskylä-Uurainen-Saarijärvi -maantien varteen ja Kuukantien jatkeena olevan Hakkaraismäentien varteen. Näistä laajimpia ovat Kirkonkylän pohjoisosassa sijaitseva Mansikkamäki-Tilkkulan alue, Rinkilä-Tuomela kylän itäosassa sekä Nevalan alue kylän eteläpäässä. Uuraisten kirkko ja hautausmaa sijaitsevat hieman taajamasta sivussa Haukimäentien varressa. Kirkonkylän rakennuskanta on historiallisesti kerroksellista. Kylänraittimaisen Kuukantien varressa on rakennuksia miltei jokaiselta vuosikymmeneltä 1800-luvun lopulta nykypäivään. Kuukantien rakennuskannassa ei ole havaittavissa hallitsevaa aikakautta, arkkitehtuurin tyyliä tai materiaalia. Ajallisesti ja arkkitehtonisesti yhtenäisempiä alueita ovat uudehkot, pääosin ja 1980-luvulla syntyneet omakotitaloalueet kirkonkylän laidoilla. Näistä erityisesti Rinkilä-Tuomelan alue ovat varsin yhtenäinen luvun omakotitaloalue. Viimeisimpiin kuuluvaa omakotitalorakentamisen vaihetta kuvastaa muun muassa pieni muutaman talon muodostama Riihitien kokonaisuus, joka on syntynyt pientalonäyttelyalueeksi. Historia 1970-luvulla kaupunkeihin muuttamisen ohella väestöä siirtyi asumaan sivukyliltä Uuraisten keskustaan. Uusien omakotitalojen rakentaminen oli vilkasta, ja kirkonkylä laajeni nopeasti uusien pientaloalueiden perustamisen myötä. Kuvassa taloja Rinkilä-Tuomelan omakotitaloalueelta. Saarijärven syrjäseudusta oman kunnan kirkonkyläksi alueen varhaiset vaiheet Uuraisten vanhin kiinteä asutus on syntynyt 1500-luvulla. Nykyisen kirkonkylän maa-alueet ovat kuuluneet kahteen 1500-luvun kantataloon: vuonna 1561 perustettuun Paanalaan ja samana vuonna perustettuun Hiirolaan. Näistä kuitenkin vain Paanalan talon tilakeskus on sijainnut nykyisessä kirkonkylässä. Asutuksen leviäminen oli pitkään hyvin hidasta luvun lopussa nykyisen kirkonkylän taajaman alueella oli vain muutama talo: kantatalo Paanalasta jaetut Teimu ja Keskinen, jotka molemmat tunnettiin myös nimellä Paanala, sekä niiden lisäksi Pellonpää ja Akonpelto. Kehitys kirkonkyläksi alkoi 1800-luvun alussa, kun Uuraisille rakennettiin rukoushuone vuonna Uurainen oli tuolloin osa Saarijärven seurakuntaa. Vuonna 1856 Uuraisista tuli kappeliseurakunta ja vuonna 1868 se itsenäistyi Saarijärven seurakunnasta omaksi kirkkoherrakunnakseen. Kirkkoa lukuun ottamatta kirkonkylä ei vielä tuolloin eronnut rakennetulta kulttuuriympäris-

7 12 UURAISTEN KESKUSTA 13 töltään muista pitäjän kylistä. Kirkonkylä rakentui nykyisen kaltaiseksi nauhamaiseksi tienvarsikyläksi pikkuhiljaa, pääasiassa kuitenkin vasta 1900-luvun alkuvuosikymmenien aikana. Jyväskylä-Uurainen-Saarijärvi -maantie on rakennettu Uuraisilta Saarijärvelle vuosina ja Uuraisilta Jyväskylään vuosina Liikenteelle Jyväskylän tieosuus avattiin vuonna Tätä ennen Uuraisilta johti Jyväskylään ja Saarijärvelle ainoastaan kapeat ratsupolut. Vanha kirkkotie on johtanut kirkolta Marjoniemen pappilaan sekä yhdistänyt kirkonkylän Akkojärven ja Sääkspään vesireitteihin.1900-luvun alussa ennen viime sotien syttymistä maantien varteen rakennettiin monia taloja, joista näihin päiviin asti ovat säilyneet muun muassa Eerola, Nevala ja Peltola sekä nykyisin Ohitustien itäpuolelle jäävät Kynnäs ja Mäkinen. Myös molemmat seurantalot ovat tältä ajalta. Vielä 1800-luvun lopussa Uuraisten kirkonkylässä oli vain muutamia maatiloja. Kuvassa oleva Keskinen on inventointialueen vanhimpiin kuuluvia maatiloja. Kuva on otettu 1900-luvun alkupuolella, mahdollisesti tai 1930-luvulla. Kuvassa näkyvä Keskisen päärakennus valmistui vuonna Vaikka rakennuksen jugendhenkinen ulkoasu on muuttunut, on se edelleen merkittävä kirkonkylän miljöössä. Kuvaaja ei tiedossa. Keski-Suomen museon kuva-arkisto. Sotien jälkeiset vuosikymmenet Sodan syttyminen vuonna 1939 merkitsi kotirintamalla hiljaiseloa ja esimerkiksi liike-elämän taantumista. Sotien jälkeen alkoi koko maassa ennennäkemättömän vilkkaan rakentamisen aika. Sotien tuhojen korjaamisen ja jälleenrakentamisen lisäksi Karjalan siirtolaisten ja rintamamiesten asutustoiminta kosketti koko maata. Uuraisilla asutustoiminta ei kuitenkaan ollut erityisen runsasta verrattuna esimerkiksi pohjoisen Keski-Suomen harvaan asuttuihin kuntiin. Vuoteen 1960 mennessä koko Uuraisilla oli maanhankintalain pohjalla tehty vain 35 uusien tilojen hallintasopimusta. Uuraisten kirkonkylän taajamakuvaan jälleenrakennuskauden asuinrakentaminen ei vaikuttanut erityisen laajasti, toisin kuin useimmilla muilla paikkakunnilla Keski-Suomessa. Kirkonkylään rakennettiin kyllä jonkin verran yksittäisiä jälleenrakennuskauden taloja, mutta alueelle ei syntynyt laajempia yhtenäisiä aikakauden kokonaisuuksia. Aiemmasta kirkonkylän rakentamisen tavasta poiketen talot saattoivat sijaita nyt pääraitin ulkopuolella muodostaen pieniä muutaman talon asutuskeskittymiä paikoille, joilta oli maata saatavissa. Sotien jälkeinen aika merkitsi Uuraisilla, kuten muillakin paikkakunnilla julkisten palveluiden vilkasta kehitystä. Tämä näkyi myös rakentamisessa, ja kirkonkylään valmistui ja 1950-lukujen aikana paloasema, terveystalo neuvoloineen, lääkäritalo ja uusi tiilirakenteinen kansakoulu. Myös liikeelämä vilkastui sotien jälkeen. Kauppaliikkeiden määrä olikin suurimmillaan 1950-luvulla. Kirkonkylän raitin varteen valmistui useita uusia liikerakennuksia. Liikekeskustan painopiste oli tässä vaiheessa kylänraitin eteläosassa Tappuraharjun läheisyydessä luvut kaupungistumisen ja autoistumisen aika Maaseudun väestömäärä oli suurimmillaan 1950-luvulla, kunnes elinkeinojen rakennemuutos alkoi tyhjentää maaseutua väestön muuttaessa kaupunkeihin ja maalaiskuntien taajamiin. Viimeistään tässä vaiheessa kirkonkylistä alkoi kehittyä moderneja maaseudun keskustaajamia useine palveluineen. Myös Uuraisilla haja-asutusalueiden asukkaita muutti runsaasti kirkonkylään ja 1970-lukujen aikana. Asumisen ihanteisiin tuli vuosikymmenen aikana omakotitaloasumisen rinnalle osakehuoneisto keskustassa palveluiden

8 14 UURAISTEN KESKUSTA 15 Jyväskyläläinen Osuuskauppa Mäki-Matti rakennutti Uuraisten kirkonkylään uudenaikaisen liikerakennuksen vuonna Nykyään rakennus laajennettuna tunnetaan Uuraisten liikekeskuksena. Kuvassa Mäki-Matin talo vuonna 1990 vielä osittain alkuperäisessä asussaan. Kuvaaja Mikko Oikari. keski-suomen museon kuva-arkisto luvulla, jolloin tietä levennettiin ja sitä reunustanut puusto kaadettiin. Samalla tietä oiottiin ja kumpareita ja painanteita tasoitettiin. Joitakin vanhoja rakennuksia purettiin tien korjausvaiheessa. Uuraisten kirkonkylän raitti menetti tien korjauksen yhteydessä osia perinteisestä miljööstään. Aiemmin mutkainen ja kumpuileva kapea raitti muuttui leveäksi suoraksi ajoväyläksi. Autoistuminen näkyi myös uusien palveluiden perustamisena. Kirkonkylän keskustaan, Uuraisten kirkonkylän raittimaisemaa 1950-luvulta. Nykyinen Kuukantie oli vielä kapea, mutkitteleva ja kumpuileva. Kuvassa raitin varressa vasemmalla puolella on Tappuraharjun Alatalo, sen takana Kuusirinne ja Välirinne. Taaempana pienen mäen päällä on entinen Säästöpankki, joka on nyt jo purettu. Kuvaaja Ensio Pulli. Keski- Suomen museon kuva-arkisto. Uuraisten kirkonkylän raitista tuli 1970-luvulla tehdyn korjauksen jälkeen kiitoratamainen leveä ja suora väylä. Ilmakuvassa tiealueen mittakaava muuten pienipiirteisessä taajamassa on hyvin nähtävissä. Kuvaaja JR-kuvaus/Risto Jutila ääressä. Uuraisten keskustaan rakennettiin muutama kaupunkimainen kerrostalo, joista ensimmäinen oli vuonna 1961 valmistunut Asunto Oy Uuraskoto. Liiketiloja sisältävien uusien kerrostalojen ja Osuuskauppa Mäki-Matin myymälän vuonna 1961 valmistuneen liikekiinteistön myötä alkoi liikekeskustan painopiste siirtyä Tappuraharjulta nykyiselle paikalleen Virastotien varteen ja Kuukantien risteykseen luku oli Uuraisilla autoistumisen vuosikymmen. Autoliikenteen lisääntyminen toi uusia vaatimuksia tiestölle. Merkittävä Uuraisten kirkonkylän taajamakuvaan vaikuttanut vaihe oli Jyväskylä-Saarijärvi -maantien oikaiseminen kirkonkylän kohdalla 1960-luvulla. Tie rakennettiin ohitustienä kirkonkylän itäpuolelle. Tietä korjattaessa kumpuilevan kylänraitin mäennyppylät leikattiin esimerkiksi Akonpellon kohdalla pois, painanteet pengerrettiin ja mutkat oiottiin. Uuden maantien valmistumisen jälkeen kirkonkylän läpi kulkeva vanha maantie, nykyinen Kuukantie, jäi kylänraitin asemaan. Sitäkin silti korjattiin

9 16 UURAISTEN KESKUSTA 17 Mäki-Matin uuden myymälän läheisyyteen valmistui vuonna 1964 Uuraisten Autohuolto Oy:n Shell-huoltoasema uudenaikaisine korjaushalleineen. Sotien jälkeisen ajan muutoksia olivat Uuraisilla kuten muuallakin Suomessa rakentamisen muuttuminen luvanvaraiseksi. Rakentamista taajamissa alettiin säädellä kaavoituksella. Rakennetun kulttuuriympäristön historiaa taajamaalueilla onkin luontevaa tarkastella kaavoituksen näkökulmasta. Uuraisten kirkonseudun ensimmäistä rakennuskaavaa alettiin suunnitella vuonna Ensimmäisen rakennuskaavan luonnos valmistui vuonna Kunnanvaltuusto hyväksyi sen vuonna 1967 ja lääninhallitus vahvisti kaavan lopulta vuonna 1969 lukuun ottamatta Haukimäentien, Keskustien (nykyinen Kuukantie) ja uuden ohitustien välistä aluetta sekä lisäksi eräitä rakennuskaavaehdotuksessa olleita reuna-alueita, joiden rakennuskaava vahvistettiin vuonna Vuoden 1969 rakennuskaavan laati maanmittaushallituksen asemakaavamittaustoimisto. Vuoden 1971 rakennuskaavan osan laati maanmittausinsinööri Matti Jylhä. Vuoden 1969 rakennuskaavan lähtökohtana oli tiivistää taajaman rakennetta ja ohjata rakennustoiminta ensivaiheessa niin suppealle alueelle kuin mahdollista. Taajaman kasvun edellytyksenä pidettiin teollisuutta, ja kaavaan varattiin teollisuusalue kirkonkylän pohjoisosaan Keskustien varteen. Taajaman rakentuminen oli ollut suhteellisen verkkaista, mutta Uuraskodon ja Mäki-Matin liiketalon rakentamisen uskottiin olevan merkkejä rakennustoiminnan yleisestä vilkastumisesta paikkakunnalla. Taajaman keskusta varattiin pääasiassa rivitalo- ja kerrostaloasutukseen. Keskustien eli nykyisen Kuukantien varteen kaavoitettiin kaikkiaan 15 asuin- tai asuin-liikekerrostalojen rakennuspaikkaa ja niiden läheisyyteen neljä rivitalojen rakennuspaikkaa. Omakotitalojen rakennuspaikkoja kaavoitettiin noin 50, pääasiassa Pikku-Kuukan pohjoispuolella sijaitsevalta lounaaseen viettävältä rinteeltä sekä taajaman etelä- ja pohjoisosista. Ensimmäisen rakennuskaavan mittakaava erityisesti keskustan kerrostalokortteleiden osalta oli melko massiivinen. Kaavaselostuksessa ei odotettu kerros- ja rivitaloasuntojen kysynnän olevan niin suurta, että kaikkia keskustan rakennuspaikkoja saataisiin rakennettua lähimmän kahdenkymmenen vuoden aikana. Omakotitalorakentamisella ei kuitenkaan haluttu estää mahdollista rivija kerrostaloasutuksen sijoittumista keskustaan. Liikerakennukset pyrittiin ensimmäisessä rakennuskaavassa keskittämään Äänekosken tien risteyksen ja nuorisoseurantalon risteyksen väliselle alueelle, Asunto Oy Uuraskoto oli Uuraisten ensimmäinen kerrostalo. Arkkitehti Raimo Halosen suunnittelema kerrostalo on oman aikansa arkkitehtuurin tyypillinen edustaja. jota pidettiin keskeisen asemansa takia hyvänä liikealueena, mutta asumiseen rauhattomana. Alue kaavoitettiin asuin-liikekerrostalojen alueeksi. Moottoriajoneuvojen huoltoasemalle varattiin alue, jossa sellainen jo sijaitsi ja linjaautoasema merkittiin Osuusliike Mäki-Matin tontille, jossa se tuolloin toimi. Kansakoulun rakennuspaikkaa laajennettiin kunnan esittämien toivomusten mukaisesti. Vanhan kunnantalon rakennuspaikka sen sijaan suunniteltiin omakotitalojen rakennuspaikaksi, koska sen asemaa pidettiin syrjäisenä ja rakennusta vaatimattomana. Seurakuntaa varten merkittiin kirkkojen ja muiden seurakunnallisten rakennusten korttelialueeksi kirkon tontti, jota laajennettiin kaakkoon päin, ja lisäksi seurakunnan omistama määräala Multiantien varresta. Terveystalon ja kunnanlääkärin talon rakennuspaikat Multiantien varresta merkittiin sellaisenaan kaavaan sosiaalitointa ja terveydenhuoltoa palvelevien rakennusten korttelialueeksi ja paloaseman rakennuspaikka lähiympäristöineen hallinto- ja virastorakennusten korttelialueeksi. Puistoalueita varattiin terveystalon ympärille, hautausmaata vastapäätä sijaitsevalle alueelle estämään sitä häiritsevää rakentamista, Keskustien varrelta kortteleiden 2 ja 5 itäpuolelle sekä Pikku-Kuukan rantaan. Urheilualueiksi varattiin urheilukenttä lähiympäristöineen sekä yleinen

10 18 UURAISTEN KESKUSTA 19 uimaranta Iso-Kuukan rannalta. Maatalousalueiksi kaavaan merkittiin alueita kirkonkylän eteläosassa, Pikku-Kuukan etelä- ja lounaispuolella sekä Haukimäentien ja linja-autoaseman pohjoispuolella. Ensimmäiseen rakennuskaavaan liittyi vuonna 1962 laadittu rakennusjärjestys, joka oli pääasiassa maalaiskuntien mallirakennusjärjestyksen mukainen. Vuonna 1971 vahvistettiin Uuraisten kirkonseudun keskustaosan rakennuskaava Haukimäentien, Keskustien ja uuden ohitustien väliselle alueelle. Keski-Suomen lääninhallitus oli jättänyt vahvistamatta tämän osan Uuraisten ensimmäisestä rakennuskaavasta, koska alueen käyttötarkoitus oli muuttunut. Kaavoitettava alue oli tuolloin pääasiassa maatalousaluetta, mutta sillä sijaitsi kirkonkylän urheilukenttä, kolme omakotitaloa ja paloasema. Seurakunta oli ostanut alueelta määräalan seurakuntataloa varten, muuten maat olivat paloasemaa ja urheilukenttää lukuun ottamatta yksityisten omistamia. Alueelle kaavoitettiin yleisten rakennusten korttelialue, jolle varattiin rakennuspaikat seurakuntataloa, urheilutaloa ja paloasemaa varten. Lisäksi alueelle varattiin rakennuspaikka yhdelle asuin-liikerakennukselle ja neljälle omakotirakennukselle. Lisäksi merkittiin keskusurheilukenttä urheilualueeksi ja yleinen paikoitusalue urheilukenttää ja yleisiä rakennuksia varten. Nevalan alue kirkonkylän eteläosassa on yksi 1970-luvulla syntyneistä pientaloalueista. Aluetta on kuitenkin rakennettu useassa vaiheessa, ja siellä on monen ikäisiä omakotitaloja. Kunta pyrki ratkaisemaan tonttipulaa kaavoittamalla kokonaisia uusia omakotitaloalueita omistamilleen maa-alueille. Rinkilä-Tuomelan alue valtatien itäpuolella kaavoitettiin vuonna 1975 ja sen rakennuskaavaa laajennettiin vuonna Nevalan alue kirkonkylän eteläpäässä kaavoitettiin vuonna 1977 ja sitä laajennettiin vuonna Simolan kaava tehtiin vuonna 1982 ja Turpeelan vuonna Mansikkamäen aluetta laajennettiin vuonna Kunnan omistamat maat sijoittuivat tiiviin yhdyskuntarakenteen pyrkimyksen kannalta hankalasti hieman erilleen kirkonkylän keskustasta. Kirkonkylän asutus on muodostunut siten tiiviimmän liikekeskusta-alueen lisäksi eräänlaisiksi asutussaarekkeiksi kirkonkylän reunoille. Kerrostalojen rakentaminen jäi lopulta huomattavasti odotettua vähäisemmäksi ja 1970-lukujen aikana rakennettiin kirkonkylään Uuraskodon jälkeen vain kaksi kerrostaloa. Julkinen rakentaminen oli lukujen aikana vähäistä kirkonkylän keskustassa luvulla rakennetut kunnallisten palveluiden rakennukset palvelivat ilmeisesti vielä riittävästi eikä rakentamiselle ollut erityisiä paineita. Kirkonkylän 1950-luvulla rakennettua kansakoulua laajennettiin viipalekoululla ja liikuntahallilla koulun muuttuessa 1970-luvulla peruskoulu-uudistuk- Kirkonkylä laajenee omakotitaloalueet luvuilla Ensimmäistä rakennuskaavaa laadittaessa oli oletettu sen vastaavan asuntotarpeeseen seuraavat kaksikymmentä vuotta. Tuolloin ennakoitiin erityisesti kerros- ja rivitalojen rakentamista. Omakotitalotontteja kaavoitettiin suhteellisen vähän ja pääasiassa yksityiselle maalle luvulla elinkeinojen rakennemuutoksen myötä maaseutu tyhjeni nopeasti ja väestö muutti kaupunkeihin sekä kuntien keskustoihin työpaikkojen perässä. Uuraisillakin väestön muuttoliike sivukyliltä kirkonkylään kiihtyi 1970-luvulla. Omakotitalot osoittautuivat kaavoittajien odotusten vastaisesti edelleen suosituimmaksi asumismuodoksi Uuraisilla. Jo muutama vuosi ensimmäisen rakennuskaavan valmistumisen jälkeen Uuraisilla kohdattiin tilanne, jossa keskustasta ei ollut saatavilla omakotitalojen tontteja. Merkittävä ongelma oli kaavoitettujen tonttien sijoittuminen yksityisten maatalousmaille, jolloin maanomistajat eivät myyneet tontteja eikä niille päästy rakentamaan.

11 20 UURAISTEN KESKUSTA 21 sen mukana yläasteeksi. Lisäksi kunta rakennutti vanhusten asumista varten vuonna 1971 Iltalaksi kutsutun rivitalon sekä vuonna 1977 rivitaloja nykyisen kunnan virastotalon naapuritontille luvulta 2000-luvulle Uuraisten keskusta viime vuosikymmeninä Maaseudun väestön väheneminen kosketti Uuraistakin, ja muuttoliike pois kunnasta oli erityisen suurta ja 1970-luvuilla. Vuoteen 1990 mennessä kunnan väkiluku alkoi kuitenkin kasvaa uudelleen ja on siitä lähtien ollut kasvussa. Syinä väkiluvun kasvuun ovat olleet muun muassa Jyväskylän läheisyys, Jyväskylää halvemmat omakotitonttien hinnat sekä hyvät liikenneyhteydet Jyväskylään ja muihin lähikuntiin. Väkiluvun kasvaessa Uuraisilla uudisrakentaminen on kohdistunut etenkin kirkonkylään, Kangashäkkiin, Jokihaaraan ja Hirvaskankaalle luvulla Uuraisilla havahduttiin voimallisen rakentamisen aiheuttamiin ympäristövaurioihin ja rakennetun kulttuuriympäristön säilymiseen. Vuonna 1984 kuntaan tehtiin maisemavaurioselvitys. Sen teki arkkitehti Eino Vanhatalo diplomityönsä osana. Vanhatalo kritisoi selvityksessään omien sanojensa mukaan tunteettomasti toimistotyönä ja paikallisista olosuhteista piittaamattomalla asenteella laadittua ensimmäistä rakennuskaavaa, joka hänen nähdäkseen oli tuhonnut kirkonkyläidyllin: luonnonmuotoja, isoja puita, paljon rakennuksia ja ympäristökokonaisuuksia. Selvityksessä tuotiin esille rakennuskaavojen tuottamia ongelmia. Vanhoja rakennuksia oli jouduttu ja jouduttaisiin jatkossakin purkamaan rakennuskaavan vastaisina. Teiden rakentaminen leveine suoja-aluemääräyksineen oli hävittänyt puita ja luonnonmuotoja ja tuonut tilalle kiitoratamaisen pengerryksin ja leikkauksin oiotun avoimen keskusväylän. Lisäksi rakennuskaava ohjasi Vanhatalon mielestä rakentamaan Uuraisten kirkonkyläympäristöön outoja ja sinne sopimattomia taloja. Kaavamerkintöjen kerrosluku-, tehokkuus-, rakentamistapa-, ja käyttötapamerkinnät olivat hänen mielestään maastoa ja ympäristöä huomioimattomat. Toimenpiteiksi Vanhatalo esitti kaavojen tarkistamista vanhaa rakennuskantaa suosivaksi ja rakentamisen ohjaamista raittimaiseksi. Lisäksi hän ehdotti istutusten, pensaiden ja puiden käyttämistä tiealueiden ja pihojen jäsentelyyn Uuraisten keskustan ilmettä on kohennettu viime vuosikymmenten aikana. Viihtyisyyttä on lisätty esimerkiksi istutuksilla, torialueen kiveyksellä ja valaisimilla. Kuvassa Uuraisten torialue liikekeskustassa. Oikeassa reunassa on Uuraisten liikekeskus, jonka nykyinen asu on 1990-luvulta. Taka-alalla vasemmalla Asunto Oy Uuraskoto 1960-luvun alusta. ja elävöittämiseen. Samantyyppisiä kehittämisehdotuksia tehtiin myös vuonna 1997 Keski-Suomen tiepiirin laatimassa selvityksessä yleisten teiden ympäristön tilasta ja 2000-lukujen taitteessa esityksiin on tartuttu ja Uuraisten kirkonkylän raitin varteen rakennettu kevyen liikenteen väylä, ja taajamakuvan viihtyisyyttä on lisätty tiealueiden jäsentelyllä, puuriveillä ja muilla istutuksilla. Vuonna 1984 valmistunut maisemavaurioselvitys tehtiin samanaikaisesti keskustaan laadittavan ensimmäisen osayleiskaavan kanssa. Osayleiskaavan laati Eino Vanhatalo diplomityönsä osana. Osayleiskaavan suunnitteluperiaatteena oli hankalasti hajautuneen taajaman eheyttäminen ja tiivistäminen, hyvien maatalousalueiden ja virkistysalueiden suojaaminen rakentamiselta sekä ympäristönhoito. Kaavassa pyrittiin huomioimaan kulttuurihistoriallisesti ja kyläkuvan kannalta merkittäviä rakennuksia, joita tuolloin katsottiin olevan Uuraisten kirkko tapuleineen, kotiseutumuseona käytettävä viljamakasiini, vanha Kuntala, nuorisoseurantalo, työväentalo, kansakoulun Alatalo, Peltolan päärakennus, Akonpellon vanha päärakennus pihapiireineen, Vanhalan tilan rakennukset ja Marjoniemen pappila.

12 22 UURAISTEN KESKUSTA 23 Uuraisten väkiluku on ollut viime vuosikymmenet kasvussa, ja omakotitalojen rakentaminen on jatkunut kirkonkylässä. Kuvassa Mansikkamäki-Tilkkulan alueen uusinta rakennuskantaa lukujen omakotitalorakentamisessa puu on tullut suosituksi materiaaliksi. Vyöhykejakoinen vuoraus ja vaaleat pastellimaiset värit ovat ajalle ominaisia piirteitä. Osayleiskaavassa esitettiin asuntoalueille neljä laajenemissuuntaa: Seutula Mansikkamäen läheisyydessä, Paanala Pikku-Kuukan pohjoispuolella, Rinkilä-Tuomela-Moro sekä Aittomäki. Osayleiskaavassa pidettiin kuitenkin ensisijaisena keskustan ja jo osittain rakennettujen alueiden täydentämistä esimerkiksi Nevalassa ja Rinkilä-Tuomelassa. Maanviljelyelinkeinojen vähenemistä pyrittiin kompensoimaan teollisuustyöpaikoilla. Osayleiskaavaan varattiinkin kolme teollisuusaluetta: Seutula, Akonpuro ja Rinkilä. Myös virkistysalueilla oli osayleiskaavassa tärkeä osa. Kaavassa suunniteltiin urheilu- ja ulkoilupuistoa urheilukentän ympärille, ulkoilu- ja kuntopolkuja sekä mahdollisesti pallokenttää Pikku-Kuukan ympärille. Aittovuoren koillisrinteelle oli tarkoitus rakentaa hiihtolatuja, Pikku-Kuukan itärantaan uimaranta ja Niittylammin ympärys varattiin virkistysalueeksi. Jonkinlaisesta 1980-luvun nousukauden mukanaan tuomasta optimismista kenties kertoo, että kaavassa ehdotettiin laskettelurinteen rakentamista Paanasenpuron notkoon. Osayleiskaavaa seurasi seuraavana vuonna 1985 uusi lähes koko kirkonkylän keskustaa koskeva rakennuskaava, jonka laati Jyväskylän maanmittaustoimiston kaavoitusyksikkö. Uuraisten voimassa oleva rakennuskaava ei tuolloin riittävästi ottanut huomioon olemassa olevaa rakennuskantaa, luonnonympäristöä ja kyläkuvaa eikä aluevarauksiltaan vastannut enää tarpeita. Kaavaratkaisu perustui silloiseen taajamarakenteeseen ja sen varovaiseen täydentämiseen. Merkittävimmät muutokset vanhempaan rakennuskaavaan olivat Kuukantien asuin-liikekerrostalokorttelien muuttaminen asuin-, liike- ja toimistorakennusten kortteleiksi, korttelin 18 rivitalolle ja asuin-liikekerrostalolle varattujen rakennuspaikkojen muuttaminen omakotitonteiksi sekä omakotitaloasutuksen lievä supistaminen muuttamalla alueita takaisin maatalousmaaksi. Jo aiemmin oli kortteli 15 muutettu sosiaalitointa ja terveydenhuoltoa palvelevien rakennusten korttelialueeksi uuden terveysaseman ja vanhainkodin rakentamista varten. Yleisten teiden varteen varattiin tilaa kevyen liikenteen väyliä varten, Kuukantien varteen ajoradan ja kevyen liikenteen väylän väliselle viherkaistalle määrättiin istutettavaksi puurivi. Haukimäentien liittymä Jyväskylä-Saarijärvi -valtatielle poistui kaavasta ja Saarijärvelle johtavan maantien ali osoitettiin kaksi kevyen liikenteen alikulkutunnelia. Rakennettavia kaavateitä olivat Mansikkamäentien loppuosa, Urheilutie, osa Keksijän polkua ja Rinnetietä sekä Kostintien loppuosa. Kaava ei ole toteutunut kaikilta osin, ja esimerkiksi kevyen liikenteen alikulkutunneleita ei ole rakennettu luvun lopussa ja 1990-luvun alussa keskustan rakennuskaava-aluetta laajennettiin vielä Turpeelan alueella, joka kaavoitettiin rivitaloalueeksi sekä Mansikkamäen pientaloalueella. Vuonna 1996 tehtiin lähes koko Uuraisten keskusta-aluetta koskeva rakennuskaavan muutos. Se vahvistettiin vuonna Sen tavoitteena oli koota paloista koostuva rakennuskaava yhteen uudelle pohjakartalle atk:n avulla, yhdenmukaistaa kaavamääräyksiä ja helpottaa kaavan tulkintaa luvun lopussa ja 2000-luvun aikana Uuraisten kirkonkylään on tehty useita pienehköjä kaavamuutoksia. Vuonna 1999 kaavoitettiin Rinnetien alue, vuonna 2001 pieni alue Pikku-Kuukan rannasta, vuonna 2003 Häkintien alue ja vuonna 2008 Kuukanpolun ympäristö ja Tappuraharjun alue, joka mahdollisti kerrostalojen rakentamisen Kuukanrantaan. Siinä missä ja 1970-luvuilla kunnan julkinen rakentaminen oli Uuraisilla vähäistä, on kunta rakennuttanut ja 1990-luvuilla useita rakennuksia erilaisille palveluille. Vuonna 1980 valmistui kunnan virastotalo, johon tuli myös liiketiloja. Uuraisten terveyskeskuksen ja vanhainkodin rakennukset

13 24 RAKENNETUN KULTTUURIYMPÄRISTÖN HISTORIALLISET KERROKSET 25 valmistuivat 1980-luvun puolivälissä, ja niitä on laajennettu useassa vaiheessa ja 2000-lukujen aikana. Kunnan päiväkoti valmistui vuonna 1990, kirjasto 1995 ja koulukeskuksen mittava laajennus vuonna Väkiluvun kasvu ei ole täysin onnistunut säilyttämään liiketoiminnan vilkkautta keskustassa. Siitä huolimatta vuonna 1993 vanhasta Mäki-Matin liikekiinteistöstä saneerattiin uudenaikainen liikekeskus. Osuuskauppa Keskimaa rakennutti uuden Sale:n myymälän 1990-luvun puolivälissä. Monien pankkien konttorien ja erikoisliikkeiden toiminta Uuraisten keskustassa on kuitenkin loppunut, ja erityisesti vanhempien liikerakennusten liiketilat ovat jääneet tyhjilleen. Liiketiloja on useissa rakennuksissa muutettu asunnoiksi. Asuntorakentamisessa omakotitalot ja rivitalot ovat pitäneet suosionsa, ja niitä on tehty keskustan reunojen asuinalueille. Inventoinnin aikaan Kuukanrantaan alettiin rakentaa uutta kerrostaloa ensimmäistä yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Akonpellon tilan pihapiiri perinteisine rakennuksineen ja vanhoine puineen on maisemallinen kiintopiste peltoaukeiden keskellä. Tilan vanhat rakennukset kuvastavat perinteistä uuraislaista talonpoikaisrakentamista. Akonpellon entinen asuinrakennus on harvoja kirkonkylässä säilyneitä 1800-luvun rakennuksia. 3. Rakennetun kulttuuriympäristön historialliset kerrokset Vanhin rakennusperintö Suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta vuosisataisiin perinteisiin pohjannut hirsirakentaminen oli Suomessa ylivoimaisesti yleisin rakentamisen tapa aina viime sotiin asti. Uuraisilla, kuten Keski-Suomessa yleensä, rakennuskulttuuriin on yhdistynyt piirteitä sekä idästä että lännestä. Uuraisten kirkonkylä oli vielä 1800-luvulla muutaman talon muodostama maaseutualue, ja alue alkoi rakentua tiiviimmäksi kyläkeskukseksi vasta 1900-luvulla. Ennen 1900-lukua tehtyjä rakennuksia on siksi Uuraisten kirkonkylässä hyvin vähän. Vanhimmat maatilat Paanala ja Keskinen ovat rakennuskannaltaan suurimmaksi osaksi uudistuneet. Paanalan pihapiirissä on kuitenkin säilynyt 1800-luvun alussa rakennettu komea luhtiaitta. Kirkonkylän eteläpäässä sijaitsevan Akonpellon pihapiirissä sen sijaan on säilynyt perinteistä talonpoikaista hirsirakentamista kuvastava vanha asuinrakennus 1800-luvulta. Lisäksi Kuukantien eteläpäässä sijaitseva Toivolan pieni asuinrakennus on tiettävästi rakennettu 1800-luvulla.

14 26 RAKENNETUN KULTTUURIYMPÄRISTÖN HISTORIALLISET KERROKSET 27 Taajaman vanhimpia osia on kirkon ympäristö. Uuraisten ensimmäinen kirkko valmistui 1804, mutta sen paikalle on tehty uusi kirkko vuosina Kirkon läheisyydessä on kuitenkin 1882 valmistunut kellotapuli ja 1860-rakennettu viljamakasiini, joka toimii kotiseutumuseona. Vuonna 1889 valmistunut vanhin kansakoulurakennus on purettu Tappuraharjulta luvun alkuvuosikymmeninä kirkonkylä vilkastui selkeästi ja sinne rakennettiin paljon uusia rakennuksia. Uuraisten kunnalle rakennettiin oma kunnantoimisto vuonna 1928 Haukimäentien, Hakkaraismäentien ja Kuukantien risteykseen. Vanha Kuntala toimi inventointihetkellä nuorisotilana. Tappuraharjulle valmistui vuonna 1911 toinen koulurakennus, joka tyyliltään on jugendhenkinen. Aatteellinen toiminta oli voimissaan, ja keskustaan rakennettiin omat talot nuorisoseuralle vuonna 1914 ja työväenyhdistykselle vuonna Raitin varteen tehtiin uusia asuintaloja, joista on säilynyt Erkkilä ja Peltola. Lähekkäin sijaitsevina ne muodostavat eräänlaisen taloparin. Myös Keskisen tila sai uuden, jugendhenkisen päärakennuksen. Uurainen on ollut paikkakuntana pientilavaltainen. Vanhin säilynyt rakennuskanta on pääosin pienipiirteistä ja paikoin vaatimatonta, joskin vauraiden maa- Peltola (etualalla) ja Erkkilä (taaempana) muodostavat Kuukantien varteen perinteisen raittinäkymän luvun alussa tehdyt rakennukset kuvastavat puukirkonkylävaihetta ja luovat tunnelmaa keskustan maisemaan. Uuraisten kirkko tunnetaan sen runsaista kansallisromanttisista ja jugendhenkisistä koristeaiheistaan. Kirkon arkkitehtuurin tyylin on suunnitellut arkkitehti Yrjö Blomstedt. tilojen komeita pihapiirejäkin. Arkkitehtuurin tyylikausien piirteet Uuraisten keskustan rakennuksissa alkavat näkyvä etupäässä vasta 1900-luvulla, jolloin suosituksi tuli ensin jugendtyyli ja kansallisromantiikan piirteet puurakentamiseen sovitettuina ja sen jälkeen uusklassinen tyyli. Kansallisromantiikan edustavin esimerkki on Uuraisten kirkko, jonka koristeaiheet ovat arkkitehti Yrjö Blomstedtin suunnittelemat.

15 28 RAKENNETUN KULTTUURIYMPÄRISTÖN HISTORIALLISET KERROKSET 29 Jälleenrakennuskausi rakentamisen välillä tyylillisesti ollut radikaalia eroa. Jälleenrakennuskauden rakennukset ovat selkeästi erotettavissa oleva, määrällisesti runsas, yhtenäinen Viime sotien aikana rakentaminen Uuraisilla oli vähäistä. Sotien jälkeen koko historiallinen kerrostuma suomalaisessa rakennusperinnössä. maassa alkoi intensiivinen jälleenrakentamisen aika. Sotien tuhojen korjaamisen Jälleenrakennuskauden symboliksi on noussut aikakaudelle tyypillinen puo- lisäksi oli asutettava suuri määrä Karjalasta evakuoituja ihmisiä. Rakentamista litoistakerroksinen rintamamiestaloksikin kutsuttu tyyppitalo, joka yleistyi haittasi varojen, materiaalien ja keinojen niukkuus. Asuntotuotantoa pyrittiin sekä kaupunkien että maaseudun maisemassa. Tyyppipiirustuksin toteutetuil- valtion johdolla tehostamaan muun muassa rakennusalan standardisoinnilla, la rakennuksilla oli useita suunnittelijatahoja, muun muassa eri ministeriöi- pientalojen tyyppipiirustusten laatimisella sekä teollisesti esivalmistettujen den alaisuudessa toimivat rakennusosastot. Merkittävässä roolissa oli Suo- talotyyppien suunnittelulla ja tuotannolla. Sotien jälkeisenä aikana kansain- men Arkkitehtiliiton Jälleenrakennustoimisto, jossa arkkitehdit suunnittelivat välisiin trendeihin perustuneen ankaran 1930-luvun funktionalismin jälkeen asuinrakennuksia talkootyönä. Jälleenrakennuskauden tyyppitaloissa toistuvia etsittiin suomalaisiin oloihin ja tehtäviin soveltuvia ratkaisuja. Aikakauden ark- piirteitä ovat korkea sokkeli, kuutiota lähentelevä noppamainen rakennusmas- kitehtuuria on luonnehdittu jälkifunktionalistiseksi, mutta tyyli oli 1930-luvun pelkistettyä funktionalismia runsaampaa ja romanttisempaa. Rakentamisessa pyrittiin taloudellisuuteen, mutta pienillä muotoilun keinoilla ja detaljeilla saatiin koristeaiheita arkiseenkin rakennukseen. Arkkitehtuurin kieli oli selkeää ja helposti luettavaa. Pulasta ja kiireestä huolimatta rakennettiin enimmäkseen varsin laadukasta ja kestävää: rakentaminen oli vielä käsityövaltaista ja menetelmät ja materiaalit perinteisiä. Jälleenrakennuskauden arkkitehtuurissa heijastuu yhtenäiskulttuurin aika eikä arkkitehtuurin merkkikohteiden ja arki- Uuraisten Osuuskaupan uusi myymälä asuntosiipineen vuonna Rakennus on tyypillinen jälleenrakennuskauden liikerakennus rapattuine seinineen, näyteikkunoineen ja asuinsiiven aukkojulkisivuineen. Rakennuksen ulkoasu on kuitenkin 2000-luvulla muuttunut, kun myymäläsiiven yläkerran ikkunoita on pienennetty. Kuvaaja Mikko Oikari. Keski- Suomen museon kuva-arkisto. Uuraisten vanha paloasema rakennettiin vuonna luvun laajennusosaa lukuun ottamatta rakennuksen alkuperäinen asu on säilynyt. Paloasema on pienipiirteisyydestään huolimatta edustava esimerkki jälleenrakennuskauden suunnittelusta. sa, jossa huonetilat on ryhmitelty yhden sydänmuurin ympärille sekä jyrkähkö harjakatto. Perusrungon ulkopuolella on harja- tai pulpettikattoinen kuisti tai umpieteinen. Tyyppitaloja rakennettiin aluksi hirrestä, mutta rankorakenne yleistyi nopeasti. Siinä kantavan rungon muodostavat puutolpat, jota jäykistää vinolaudoitus. Eristeenä käytettiin yleensä purua ja tiiviyttä tuomassa tervapaperia. Ulkoverhouksena oli rappaus tai puu, yleensä vaakalaudoitus tai pystylaudoitus saumoja peittävällä rimoituksella. Usein melko väljille puutar-

16 30 RAKENNETUN KULTTUURIYMPÄRISTÖN HISTORIALLISET KERROKSET 31 hamaisille tonteille rakennettuja taloja reunustivat pensasaidat, ja pihapiireihin kuului yleensä myös talousrakennuksia tai pieni navetta. Vaikka ja 1950-lukujen rakennusperintö on Uuraisten keskustassa varsin näkyvässä osassa, on varsinaisia rintamamiestalotyyppisiä jälleenrakennuskauden tyyppitaloja suhteellisen vähän. Ne sijaitsevat hajallaan eivätkä muodosta yhtenäisiä alueita. Yksittäisinä niitä onirkonkylän keskustan raitin ohella Mansikkamäki-Tilkkulan alueella, Nevalassa, Jyväskylä-Saarijärvi maantien ja Hakkaraismäentien varressa. Kirkonkylän ainoa varsinainen asutustila Matinaho sijaitsee Akonpeltoa vastapäätä. Rintamamiestalo on tyyppinä edelleen hyvin yleinen, ja ehkä juuri siitä syystä niiden rakennushistoriallista arvoa ja arkkitehtuurin hienovaraisuutta ole vielä täysin tunnistettu. Aikakauden rakennuksiin on tehty erilaisia muuttavia korjauksia niin yleisesti, että alkuperäisen ulkoasunsa säilyttänyt jälleenrakennuskauden tyyppitalo alkaa olla harvinaistuvaa rakennusperintöä. Uuraisten kirkonkylässä ja 1950-luvun rakennustoiminnasta suuri osa oli liike-elämän ja julkisten palveluiden tilojen rakentamista. Kunnalliset palvelut kehittyivät ja monipuolistuivat. Edustavia esimerkkejä aikakauden julkisesta rakentamisesta ovat Multiantien varren tuntumassa sijaitsevat entinen lääkäritalo ja entinen terveystalo sekä Kuukantien varressa sijaitsevat entinen paloasema ja kansakouluksi rakennettu niin kutsuttu kivikoulu. Terveystalo rakennettiin ruotsalaisin lahjoitusvaroin vuonna Sen piirustukset saatiin Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. Sen vieressä sijaitseva lääkäritalo valmistui vuonna 1955 insinööri Tapio Vuorisen suunnitelmin. Myös kansakoulu oli Vuorisen suunnittelema. Vuonna 1950 valmistuneen paloaseman vanhan osan suunnitteli rakennusmestari V. F. Peltonen tiettävästi yhdessä insinööri Bruno Laurilan kanssa. Julkisten rakennusten arkkitehtuurissa jälleenrakennuskaudella oli samanlaisia piirteitä kuin aikakauden pientalorakentamisessa. Varsinkin pienillä paikkakunnilla julkisetkin rakennukset ovat usein puurakenteisia, lautavuorattuja taloja. Niille ominaista on funktionalismista periytyneet pelkistetyt aukkojulkisivut, usein jyrkähkö harjakatto sekä huolella harkitut, joskin niukat detaljit. Aikakauden kansakoulut ovat usein tiilirakenteisia, vaaleaksi rapattuja monikerroksisia rakennuksia. Myös Uuraisten kansakoulu edustaa tätä perustyyppiä. Tyypillistä ajalle oli myös opettajien asuntojen rakentaminen koulun yhteyteen, usein koulujen pihapiirissä oli erillinen opettajien asuntola. Opettajien asunnot saattoivat sijaita myös omassa siivessään koulurakennuksessa, kuten Uuraisilla. Sotien jälkeisen ajan vireä elinkeinoelämä näkyi myös rakentamisessa. Kylänraitin varteen valmistui monia liikerakennuksia pankeille, päivittäistavaramyymälöille ja erikoisliikkeillekin. Aikakauden liikerakentamista edustavat Uuraisten Osuuskaupan entinen myymälä makasiineineen sekä apteekille ja Jyvässeudun Osuuskassalle rakennetut liiketalot Kuusirinne ja Välirinne. Osuuskaupan myymälä oli kaksikerroksinen ja valmistumisajankohtanaan erittäin moderni valintamyymälä. Sen pohjakerroksessa oli elintarvikkeet jäähdytyshuoneineen, siirtomaatavarat sekä talous- ja rautakauppatuotteet. Toiseen kerrokseen tuli kangas- ja jalkineosastot ja 1950-luvun pienet liikerakennukset eivät arkkitehtuuriltaan aina juurikaan eronneet aikakauden omakotitalorakentamisesta. Osuuskaupan ympäristöönsä nähden suuri liiketalo kuitenkin erottui raitin miljööstä. Aikakauden rakentamiselle on kuitenkin tyypillistä, että käyttötarkoituksesta riippumatta monet arkkitehtuurin piirteet ovat eri rakennustyypeille yhteisiä ja 1970-luku kaupunkimaista rakentamista ja asumisen uusia ihanteita luvuilla maaseutupaikkakuntien taajamiin rakennettiin uudenlaisia, vanhasta puukirkonkylästä selkeästi poikkeavia rakennuksia. Ajanjaksoon liittyy vanhan perinteisen rakennustavan lopullinen murtuminen ja kokonaan uusien rakennustekniikoiden ja materiaalien käyttöönotto. Varsinkin taajamien keskustojen modernit liikerakennukset, huoltoasemat ja asuinkerrostalot muistuttivat kaupunkien rakentamista, ja usein niitä suunnittelivat samat arkkitehdit kuin kaupungeissa. Uuraisilla monien rakennusten suunnittelijat olivat jyväskyläläisiä. Esimerkiksi keskustan ensimmäisen kerrostalon Asunto Oy Uuraskodon suunnitteli jyväskyläläinen arkkitehti Raimo Halonen. Vuonna 1968 valmistunut Säästöpankin liike-asuinkiinteistö oli puolestaan arkkitehti Matti Hämäläisen käsialaa. Uuraisten Sähkötyön talon eli Jyvässeudun Osuuskassan entisen toimitalon suunnitteli Olavi Kivimaa, hänkin Jyväskyläs-

17 32 RAKENNETUN KULTTUURIYMPÄRISTÖN HISTORIALLISET KERROKSET 33 Uuraisten ensimmäinen rivitalo on vanhusten asuintaloksi vuonna 1971 rakennettu Iltala. Rivitalo on tehty porrastaen maaston muotoja mukailevaksi. Sen suunnitteli arkkitehti Unto Ilomäki. tä. Shell-huoltoasema sen sijaan on tehty helsinkiläisen arkkitehtipariskunnan Heikki ja Kaija Sirénin Shell-huoltoasemaketjulle laatimin tyyppipiirustuksin. Uuraisten liikekeskustan näkyvimpiä ja 1970-luvun rakennuksia ovat kolme keskustaan rakennettua kerrostaloa ja Shell-huoltoasema. Uuraisten liikekeskus on rakennettu vanhimmilta osiltaan 1960-luvulla, mutta sen ulkoasu ei vuonna 1993 valmistuneen laajennuksen ja julkisivujen peruskorjauksen jälkeen muistuta rakennusaikansa asua. Aikakauden julkista rakentamista Monien Uuraisille tehtyjen rakennusten suunnittelijoina oli jyväskyläläisiä arkkitehtejä. Jyvässeudun Osuuskassalle rakennetun liiketalon esimerkiksi suunnitteli arkkitehti Olavi Kivimaa Jyväskylästä. Monia muutoksia kokeneessa rakennuksessa toimii nykyään Uuraisten Sähkötyö Oy. Uuraisten Shell-huoltoasema rakennettiin arkkitehtipariskunta Heikki ja Kaija Sirénin suunnitelmien perusteella. Sirénit laativat huoltoasemaketjulle useita tyyppipiirustuksia. Uuraisten huoltoasema on säilynyt lähes alkuperäisessä asussa sekä julkisivuiltaan että sisätiloiltaan. keskustassa on vain vähän. Seurakunnallista rakentamista edustaa Multiantien varressa hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva Uuraisten pappilana toiminut kirkkoherranvirasto, joka valmistui vuonna 1966 arkkitehtiylioppilas Matti Puttosen suunnittelemana luvulla asumisen ja pientalorakentamisen ihanteet muuttuivat, ja jälleenrakennuskauden jyrkät kattojen harjakulmat ja noppamaiset rakennusmassat vaihtuivat suorakaiteenmuotoisiin, loivaharjaisiin taloihin. Rakentaminen tapahtui osittain edelleen tyyppipiirustuksin. Niitä laadittiin esimerkiksi Maatalousseurojen keskusliitossa ja Asutushallituksessa. Siirtymä uuteen tyyliin ei ollut suoraviivainen, vaan ja 1960-lukujen taitteessa suunniteltiin ja rakennettiin samaan aikaan molempia tyyppejä. Omakotitaloarkkitehtuurissa suosituksi tuli ja 1970-lukujen aikana matala sokkeli ja yleensäkin rakennusmassojen mataluus ja vapaa pohjaratkaisu. Sisä- ja ulkotilan haluttiin liittyvän luontevasti yhteen, ja esimerkiksi suurikokoiset maisemaikkunat yleistyivät kunnes 1970-luvun öljykriisi jälleen pienensi ikkunapinta-aloja. Laudoituksen ja rappauksen lisäksi tiili yleistyi ulkovuorauksena, aluksi rakennuksen päätyseinissä, ja pian koko talossa ja 1980-luvuilla tiilitalot olivat puutaloja suositumpia ja 1980-luvuilla kaavoituksen myötä syntyneillä uusilla Uuraisten keskustan reunoilla sijaitsevilla pientaloalueilla 1970-ja 1980-lukujen omakotitalorakentaminen on leimallista ja hallitsevaa. Erityisen yhtenäisesti on rakennettu Rinkilä-Tuomelan alue.

18 34 RAKENNETUN KULTTUURIYMPÄRISTÖN HISTORIALLISET KERROKSET luvulta lähtien rivitalot alkoivat yleistyä asumismuotona Uuraisilla. En- rakentaminen oli huipussaan. Kritiikki elementtirakentamisen yksitoikkoisuutta simmäiset rivitalot rakennettiin Uuraisten keskustassa vanhusten asunnoiksi. kohtaan sai aikaan betonipintojen elävöittämisen erilaisilla pintastruktuureil- Kuukantien ja Pikku-Kuukan rannan väliin rakennettu rivitalo Iltala valmis- la ja pinnoitteilla. Uuraisten kunnanviraston seinäelementtien pesubetonipin- tui vuonna 1971 äänekoskelaisen arkkitehdin Unto Ilomäen suunnittelemana. ta yleistyi 1970-luvulla juuri pyrkimyksenä elävöittää betonia. Rakennuksen Nykyisen kunnanviraston viereisellä tontilla sijaitseva vanhusten rivitaloyhtiö nurkkien pyöristetyissä betonirakenteissa on lisäksi käytetty urapintaa. Viras- puolestaan valmistui vuonna totalon massoittelu perustuu useiden erikokoisten geometrisen laatikkomaisten rakennusosien sommitelmaan. Rakennuksen betonielementit toimitti Uuraisten 1980-luvulta 2000-luvulle Kangashäkissä toiminut Keski-Suomen Betonin elementtitehdas luvun puolivälissä Uuraisten keskustaan rakennettiin uusi terveyskeskus ja vanhainkoti. Molempia rakennuksia on useita kertoja mittavasti laajen luvun loppuun mennessä Uuraisten väkiluku alkoi uudelleen kasvaa. nettu luvulla. Jyväskyläläisen arkkitehdin Raimo Halosen suun- Asuinrakentaminen ja etenkin omakotitalojen ja rivitalojen rakentaminen on jatkunut keskustan taajaman reuna-alueille kaikilla vuosikymmenillä. Myös kunnan julkinen rakentaminen vilkastui uudelleen 1980-luvulla, ja keskustan raitin ilme muuttui monella tapaa luvun alun arkkitehtuurille yleensä oli ominaista vielä 1970-luvulta periytyvät geometrisen laatikkomaiset rakennusmassat ja rationalistisen pelkistetty muotokieli luvun vaihteen arkkitehtuurin tyypillinen ja varsin edustava esimerkki on Uuraisten virastotalo, joka valmistui vuonna Rakennusarkkitehti (myöhemmin arkkitehti) Eino Vanhatalon suunnittelemassa virastotalossa heijastuu vielä 1970-luvun betonirakentaminen, jolloin elementti luvun lopussa betonielementtitekniikka oli kehittynyt ja mahdollisti erilaiset muodot ja pintastruktuurit. Uuraisten virastotalon jyhkeitä betonielementtiseiniä elävöittää pesubetonipinta ja uritetut kaarevat nurkat. Vuonna 1990 valmistunut Päiväkoti Pikkula kuvastaa 1980-luvun lopulta alkanutta postmodernia arkkitehtuurin suuntausta. Monimuotoisen rakennuksen julkisivuissa on leikitelty materiaaleilla ja yksityiskohdilla. Uuraisten keskustan läheisyyteen rakennetulla Riihitien alueella pidettiin vuonna 2004 pientalonäyttely. Näyttelytalot muodostavat pienen yhtenäisen kokonaisuuden, joka näkyy maanteille. nittelemat rakennukset ovat laajennusten myötä liittyneet toisiinsa yhdeksi rakennuskompleksiksi. Vuosikymmenen loppua kohti aiemman arkkitehtuurin eräänlaisen yksitoikkoisuuden vastareaktioksi syntyi virikkeellisyyttä ja leikkisyyttä tavoitteleva postmodernistinen suuntaus. Tyylisuunnalle on ominaista muotokielen huomiota herättävä runsaus, materiaaleilla, väreillä ja yksityiskohdilla leikittely sekä lainaukset historiallisista tyyleistä. Tyyliltään postmodernistisia rakennuksia tehtiin etenkin 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Uuraisten keskustan

19 36 RAKENNETUN KULTTUURIYMPÄRISTÖN TILA rakennuksista vuonna 1990 valmistunut päiväkoti Pikkula on esimerkki aikakauden suunnittelun ihanteista. Pikkulassa on ajalle tyypillinen monimuotoinen kattorakenne, jossa on eräänlainen kaksilappeinen pulpettikatto, ikkunoita on erikokoisina ja -muotoisina ja rakennuksen perusrunko on monimuotoisesti polveileva. Alun perin myös seinävuorauksessa on käytetty tiiliverhouksen ja paneelin lisäksi vanerilevyä vaihtelevuutta tuomassa. Rakennuksen katososia kannattavat terästolpat on ympäröity pylväsmäisen pyöreästi puupaneeleilla. Uuraisten kirjasto valmistui vuonna Vaikka sen arkkitehtuuri on päiväkotia pelkistetympää, on 1990-luvun suunnittelulle ominaista ehkä jonkinlaisena postmodernismin jälkiheijastuksena muotokielen runsaus ja vaihtelevuus. Kirjastossa se näkyy esimerkiksi monimutkaisena kattomuotona ja erilaisina ikkunamuotoina. Julkisen rakentamisen aivan viimeisimpiä esimerkkejä on koulukeskuksen mittava laajennus vuosina Laajennuksen suunnitteli Arkkitehtuuritoimisto Koponen & Ollikainen Oy Jyväskylästä. Laajennusosa on puurakenteinen, monimuotoinen rakennus, jossa on useita eri rakennusrungon syvyyksiä ja räystäskorkeuksia. Laajennusosan tunnusomaisin piirre on kivikoulun eteläpäätyyn tehty näyttävä, rytmikkäästi porrastettu puolipyöreä rakennusosa. Pientalorakentamisessa 1990-luvulla puu yleistyi jälleen julkisivumateriaalina. Usein talotehtaiden pakettitaloina toteutetuissa ja 2000-luvun omakotitaloissakin on ominaista massoittelun ja muotokielen vaihtelevuus ja moninaisuus, pastellisävyt värityksessä, historialainat ja usein koristeellisuus. Toisaalta esimerkiksi Mansikkamäki-Tilkkulan alueelle rakennetuissa puurakenteisissa rivitaloissa ulkoasu muistuttaa jopa luvun pelkistettyä jälkifunktionalismia. Vuonna 2004 Uuraisilla järjestettiin yrittäjyysmessujen yhteydessä pientalonäyttely, johon kunta rakennutti seitsemän omakotitaloa. Tämän yhtenäisen 2000-luvun rakentamista kuvastavan alueen lisäksi 2000-luvun omakotitaloja on esimerkiksi Mansikkamäentien loppupäässä ja Tilkkulassa. Kuukantien varressa on muutaman talon muodostamia pienoiskokonaisuuksia, jotka selkeyttävät taajamakuvaa. Kuvassa Kuukantien eteläpäässä Tappuraharjulla sijaitseva kolmen talon pieni raittimiljöö. 4. Rakennetun kulttuuriympäristön tila 2012 Inventointialueen rakennettu kulttuuriympäristö on historiallisesti kerroksellista etenkin kylänraittimaisella Kuukantiellä. Alueen rakennusperintö kuvastaa eri aikakausien rakennustapaa ja historiallisia ilmiöitä. Kuukantie on historialtaan monipuolinen kokonaisuus, jossa on säilynyt rakennuksia lähes jokaiselta vuosikymmeneltä 1800-luvun lopulta lähtien. Mikään tietty vuosikymmen, rakennustyyppi tai -tekniikka tai arkkitehtuurin tyylivirtaus ei korostu hallitsevaksi raitin rakennuskannassa. Kirkonkylän ja Kuukantien luonne on juuri kerroksellisuudessa, joka toisaalta voidaan tulkita rakennetun kulttuuriympäristön vahvuudeksi, sillä eri-ikäiset rakennukset kertovat paikkakunnan historiasta, elinkeinojen, liike-elämän ja palveluiden kehityksestä ja muutoksesta sekä lisäksi rakentamisen muutoksesta: rakennustekniikoiden murroksesta ja arkkitehtuurin ihanteista eri vuosikymmeninä. Toisaalta kerroksellisuutta joskus pidetään miljööarvoja heikentävänä ja sekavuutta luovana piirteenä, kun alueella ei ole ajallisesti tai tyylillisesti yhtenäisiä merkittäviä kokonaisuuksia. Kerroksellisuus ja jopa tietynlainen hajanaisuus ovat kuitenkin suomalaisille taajamille ominainen piirre. Useim-

20 38 RAKENNETUN KULTTUURIYMPÄRISTÖN TILA pien maaseudun kirkonkylien tarina on samankaltainen viime sotien jälkeisenä aikana, ja yhteiskunnan ja elinkeinorakenteen murros heijastuu niiden rakennetussa kulttuuriympäristössä. Uuraisten kylänraitilla kerroksellisuus on toteutunut tavalla, jossa raitin varteen muodostuu pieniä, mutta suhteellisen yhtenäisiä kahden-kolmen rakennuksen muodostamia pienoiskokonaisuuksia, jotka hillitsevät sekavuuden vaikutelmaa. Alueelle sijoittuu myös useita kulttuurihistoriallisesti tai rakennustaiteellisesti edustavia ja mielenkiintoisia rakennuksia, jotka kertovat rakennusajankohtansa yhteiskunnasta ja paikkakunnan historiasta. Keskusta-alueen ollessa suhteellisen tiivis ja pinta-alaltaan pieni on rakennusten luoma kertomus historiasta helposti hahmotettavissa. Alueen vanhimman säilyneen rakennetun kulttuuriympäristön historiallisen kerroksen muodostavat 1800-luvulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä rakennetut rakennukset. Näitä hirsirakentamisen monisatavuotiseen traditioon perustuvia rakennuksia ei määrällisesti ole erityisen runsaasti, mutta ne ovat oma erottuva rakennuskerrostumansa. Monet niistä sijoittuvat myös maisemallisesti keskeisille paikoille. Ennen viime sotia rakennetuista kohteista merkittävin on vuosina rakennettu Uuraisten kirkko. Kirkko ja sitä ympäröivä kulttuurimaisema on Museoviraston vuonna 2009 laatimassa RKYinventoinnissa määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Muu vanhin rakennusperintö on maatalouteen, asumiseen, sivistykseen ja aatteelliseen toimintaan liittyvää. Säilymisedellytykset alueen vanhimmalla rakennuskerrostumalla ovat pääasiassa melko hyvät. Useimmat rakennuksista ovat käytössä ja hoidettuja. Asemakaavalla suojeltuja rakennuksia ovat vanha Kuntala, kirkko, joka on suojeltu myös kirkkolain nojalla, vanhassa viljamakasiinissa toimiva kotiseutumuseo (sr-1) sekä Tappuraharjun vanhan koulun alatalo (sr-2). Inventointialueella jälleenrakennuskauden rakennusperintö on oma selkeästi erottuva kokonaisuutensa. Uuraisten kirkonkylässä ei ole yhtenäisiä jälleenrakennuskauden asuinalueita. Kirkonkylän raitin varrella ja paikoitellen muuallakin on kuitenkin useita asumiseen, palveluihin ja liike-elämään liittyviä aikakauden rakennuksia. Osa niistä on säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan ja on arkkitehtuuriltaan edustavia. Alkuperäisessä asussaan säilyneet jälleenrakennuskauden rakennukset alkavat olla harvinaistuvia, ja niitä tulisikin vaalia. Jälleenrakennuskauden rakennusten hienovaraisen arkkitehtuurin säilymisen yhtenä haasteena on liian voimallisesti tehdyt korjaukset. Käyttötarkoituksen muuttumisen myötä moniin rakennuksiin on tehty niiden julkisivuihin vaikuttaneita korjauksia luvulta lähtien syntynyt nuorempi rakennuskerrostuma on Uuraisilla kuten useimmissa muissakin maaseudun kirkonkylissä varsin näkyvässä osassa. Kirkonkylässä on esimerkkejä arkkitehtuurin tyylisuuntauksista ja eri elinkeinojen, palveluiden ja asumisen synnyttämästä rakennuskannasta kaikilta vuosikymmeniltä ja 1970-luvun rakennuskanta kuvastaa elinkeinorakenteen muutosta, liike-elämän ja julkisten palveluiden kasvua ja asumisen uusia ihanteita luvulta lähtien vaurauden ja hyvinvoinnin kasvu heijastuu yhä laajenevissa julkisissa palveluissa ja aiempaa kookkaammissa asuinrakennuksissa. Monet uudemmista rakennuksista ovat luonteeltaan silti melko arkisia käyttörakennuksia. Viime vuosikymmenten aikana syntyneen rakennusperinnön kulttuurihistorialliset arvot liittyvät usein ensisijaisesti niiden historialliseen todistusvoimaisuuteen. Arkisen ja tavanomaisen oloisetkin rakennukset kertovat juuri Uuraisten lähihistorian vaiheista ja ovat esimerkkejä oman aikansa maalaistaajaman rakennuskulttuurista. Inventointialueella on kuitenkin myös joitakin rakennushistoriallisestikin varsin kiinnostavia ja arkkitehtuuriltaan edustavia rakennuskohteita, kuten maamerkkimäinen kerrostalo Uuraskoto, poikkeuksellisen hyvin alkuperäisessä asussaan säilynyt Shell-huoltoasema ja veistoksellinen virastotalo. Historiallisen kokonaiskuvan säilymiseksi kylämaisemassa olisi syytä säilyttää myös tämän nuorimman rakennuskerrostuman esimerkkejä.