Lähettäjä: Satu Eronen Castreninkatu 18 B 50 sähköposti satumaria.eronen@gmail.com Helsinki puh

Transkriptio

1 Lähettäjä: Satu Eronen Castreninkatu 18 B 50 sähköposti satumaria.eronen@gmail.com Helsinki puh Anni Pitkänen sähköposti annipitka@gmail.com puh Lähettisihteerit hoitavat ystävärengasta ja osoitteenmuutoksia. Aatto Lamminpää puh c/o Teivainen sähköposti aatto.lamminpaa@elisanet.fi Myllytie 2 blogi Vääksy Aatto Lamminpään työtä voi tukea taloudellisesti käyttämällä Kansanlähetyksen tiliä: NORDEA: FI OP: FI SAMPO: FI Merkitse viestikenttään Lamminpää Aatto tai käytä viitenumeroa

2 Rakkaat ystävä-, rukous-, ja lähettäjäkirjeen lukijat! Kiitos taas kerran esirukouksistanne ja kaikesta muistamisestanne kuin myös lähetystyön taloudellisesta tukemisesta. Antamisessahan me löydämme itsemme usein siitä joukosta josta Jeesus sanoi, että he antavat liiastaan, mutta harvoin, tosin sekin on Jumalan armosta mahdollista kuten se köyhä leski, joka oli laittanut uhriarkkuun roponsa, josta Jeesus sanoi, että hän antoi puutteestaan, koko elämisensä. Me voimme aavistaa kuka noista uhraajista sai kuitenkin suurimman siunauksen osakseen. Se oli tuo köyhä leski. Jumala piti hänestä huolta, niinkuin oli pitänyt huolen Sarpatin leskestäkin, joka totteli Jumalan miehen Elian sanaa ja leipoi ensin tuolle profeetalle viimeisistä jauhoistaan ja öljystään. -Eivät loppuneet jauhot vakkasesta, eikä öljy astioista. Päivän tekstin mukana kirkastusvuorella ja alhaalla laaksossa Tälle lokakuun puolivälin lauantaille on Päivän Tunnussanassa teksti Mark.9:1-10. Jeesuksen "luottomiehet" Pietari, Jaakob ja Johannes pääsevät Herransa ja Vapahtajansa kanssa kokemaan arkisista rutiineista suuresti poikkeavan tilanteen vuorella, jonne Jeesus oli vienyt heidät yksinäisyyteen kanssansa. Vapahtajan ulkomuoto muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensakin alkoivat hohtaa kirkkaan valkoisena. Lisäksi heille ilmestyivät Elia ja hänen kanssaan Mooses, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Ei ihme, että aina valmis Pietari, vaikka häntä samalla peloittikin ehdotti Jeesukselle, että koska siellä oli niin hyvä olla he rakentaisivat kolme majaa. Yhden Jeesukselle,yhden Moosekselle ja yhden Elialle. Samassa pilvi peitti heidät varjoonsa ja pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani kuulkaa häntä". Yht`äkkiä veljet eivät nähneet enää muita kuin Jeesuksen yksin. Vuorelta laskeutuessaan Jeesus varoitti heitä kertomasta näkemäänsä kenellekään ennen kuin Ihmisen Poika olisi noussut kuolleista. Jos jatkamme Markuksen evankeliumin lukemista huomaamme että Kirkastusvuorelta laskeuduttiin suoraan "riivaajien laaksoon", jossa toiset opetuslapset olivat joutuneet hämmingin valtaan kun eivät olleet kyenneet ajamaan pois mykkää henkeä, joka riivasi erään miehen poikaa. Jeesus paransi pojan käskemällä tuota mykkää ja kuuroa henkeä lähtemään pojasta ja kieltämällä sitä enää menemästä häneen. Ennen sitä pojan isän kanssa käydyssä keskustelussa Jeesus sanoo, että kaikki on mahdollista sille joka uskoo ja pojan isä huusi "Minä uskon, auta minua epäuskossani". Kuinka tuttua tuo Markuksen teksti onkaan meille. Tosin meidän "kirkastusvuorihetkiämme" ei voi suoraan verrata tuohon luettuun. Kuitenkin meilläkin on noita uskon vahvistamisen ja kauemmas näkemisen hetkiä ollut, mutta aina on "vuorilta" palattu alas milloin minkäkinlaiseen ryteikköiseen laaksoon, jossa ei joskus näe "nenäänsä pitemmälle". Ongelmat tuntuvat ylivoimaisen suurilta ja omat voimat jo aivan loppuunkuluneilta. Joskus meiltä unohtuu se kenen kanssa opetuslapset laskeutuivat laaksoon ja myös se kuka kulkee meidän vierellämme ahdinkojenkin aikana ja silloin kun olemme aivan lopussa nostaa meidät olalleen ja on luvannut viedä aivan perille saakka. Hän on meitä varsinkin uskoviaan rakastava Vapahtajamme, jolla on viimeinen sanansa sanottavana meidänkin asiassamme.

3 Kolmas kerta toden sanoo, mutta ensiksi: matkantekkoo... matkantekkoo Kahdeksan viikkoa tämänkertaista reissua on takana ja viisi vielä edessäpäin ennenkuin viisumini päättyy 20. päivänä marraskuuta. Elokuun 22 päivänä starttasimme Pitkästen pihasta Savonlinnan Särkikujalta. Olin hieman pelolla ajatellut pitkää matkaa raskaana olevan Johanna äidin ja kolmen pienen lapsen kanssa, Omat kysymysmerkkinsä asetti myös Joosen rohkeasti juuri ennen lähtöä ostama 15v ikäinen reilut puoli miljoonaa kilometriä ajettu VW diesel- Transportteri. Olimme yhdessä koeajaneet pariinkin kertaan auton ja jopa käyttäneet sitä Enonkosken autotohtorin Tauno Mustosenkin "vastaanotolla". Tanu ei liiemmin rohkaissut auton ostamiseen varsinkin kun aikaa lähtöön oli niin vähän, ettei mitään isompaa huoltohommaa ehtisi tehdä. Joose luotti kuulopuheena saatuun tietoon, että jakopään hihnalla olisi vielä ajoaikaa ja kaupat tehtiin. Kahdella edellisellä reissulla palvellut veljeni Iveco oli menossa "telakalle" öljyongelmien vuoksi ja oli siksi pois pelistä. Joose siis löi kättä päälle ja autokauppias joka oli laskenut hintaa kohtuullisesti sanoi, että takuu sitten loppuu sillä hetkellä kun auton takavalot häviävät autokaupan nurkan taakse. Joose ja Johanna olivat kumpikin luottavaisella päällä matkan suhteen ja lapset tietenkin kiljuivat riemusta kun oli tiedossa, että poiketaan Mordvan Saranskissa tuttuja tapaamassa. Juuri ennen lähtöä Joose rakenteli perheelleen nukkumatiloja auton perälle. Joose osti Lappeenrannasta tutulta varaosamyyjältä kytkin-, ja jakopäänhihnapaketit, jotka vaihdettiin Saranskissa, jossa pidettiin ensimmäinen pitempi tauko. Olimme Joosen kanssa poikenneet Saranskissa kesäkuun paluumatkallamme, mutta Johannalle ja lapsille Saranskin pysähdys oli suurta juhlaa, kun pitkästä aikaa tapasivat vanhoja tuttuja. -Pitkäsethän olivat olleet Mordvassa pari vuotta lähetystyössä. Toinen pitempi pysähdys joka tehtiin Tseljabinskissa Aleksei Aljoskinin äidin asunnolla, johtui osaltaan vatsataudista joka iski koko porukkaamme. Parin yön pysähdys oli paikallaan. Loppuosakin matkasta sujui suuremmitta ongelmitta. Auto toimi hyvin ja porukkakin kesti matkan rasitukset yllättävänkin hyvin. Toista lukuvuottaan aloittavalle Hiljallekin jäi pari päivää totuttautumiseen ennenkuin koulu alkoi. Remontti jatkuu Olimme saapuneet Minusinskiin keskiviikkoaamuna ja loppuviikon vedimme henkeä ja nukuimme pois univelkoja, mutta heti seuraavana maanantaina suunnistimme Karatusan pappilaremonttityömaalle. Tilanne Revolutsionnajakadun numero 63:ssa oli nyt kokonaan toinen kuin aikaisemmin. Vitalihan oli perheineen muuttanut vähän ennen Suomeen lähtöämme taloon asumaan. Hekin olivat lomailleet kotiseudullaan Baikalin takana Burjatiassa Ulan-Udessa, mutta palanneet ennen kuin me saavuimme. He olivat kotiutuneet jo hyvin ja remontoitu talo tuntui toimivan kaikin puolin hyvin. Ehkäpä ainut ongelma oli ettei rossipohjan tuuletus toiminut tarpeeksi hyvin. Joosen alapohjan alta vinttitilaan vetämä 10 cm muoviputki ei kesäoloissa ilman puhallinta tai imuria saanutkaan ilmaa kiertämään ja siksi rossipohjan alla oli liikaa kosteutta. Ensiapuna harkoista muurattuun perunakellariin laitettiin ilmaa kierrättämään sähköpuhallin ja myöhemmin kun Joose joutui jäämään kotiinsa potemaan flunssaansa, joka lopulta kävi koko porukan läpi, tein neljä päivää lapiohommia laittaen routaeristeitä ja kaivoin perustuksen ali lisää ilmanvaihtokanavia ja yhden isomman tarkastusluukun, josta pääsee ryömimään rossipohjan alle. Kärräilimme Vitalin kanssa soraa, sepeliä ja myös multaa saunan taakse kaivettuun 2 metriä syvään ja 2x3 metriseen harmaitten vesien imeytysmonttuun, jonne Joose rakensi tarkastuspömpelin noin 200 litraisen muovisen tarkastuskaivon suojaksi. Laitoimme sinne myös routalevyt ja ennen pakkasia pitää rakentaa myös asiallinen kansi. Ennen melko sitkeää meidät läpikäynyttä räkäflunssa-aaltoa ehdimme Joosen kanssa valaa anturat ja myös muurata kahdeksan pilaria betoniharkoista jatko-osan perustuksia varten. Huomisaamuna tänne saapuu Pieksämäen Jäppilästä kahden miehen talkooryhmä jo keväällä muutaman viikon talkoissa ollut Esko Kaukonen ystävänsä Kyöstin kanssa. He matkustivat junalla ja tekivät tullessaan "pikku" lenkin käyden katsomassa Baikaljärveä. Heitä avusti Irkutskissa toimiva luterilaisen seurakunnan kirkkoherra Albert, joka puhuu jonkun verran englantia. Meillä oli Joosen kanssa tavoitteena

4 saada pappilan jatko-osan runko tuulensuojalevyjen sijasta käytettävään kovalevypakettiin, viikkoa tai kahta ennen talkoomisten tuloa, jotta saataisiin lämpöpuhaltimilla runkotavara kuivumaan, mutta vasta eilen oltiin siinä vaiheessa ja Vitali lupasi laittaa tänä aamuna kaksi kappletta 2watin puhallinta töihin. Meitä hidasti ongelmat sahatavaran saamisessa ja kuljettamisessa Abakanin Saijan Lies (Sajanin metsä) sahalta Karatusaan. Lopulta kuljetuskin onnistui ja myöhemmin sama kuorma-automies toi noin 20 kuutiota eristysvillaa Karatusaan. Kuljetukset olivat paluukyytejä tuolle telillä varustetulle tukkiautolle ja hinta oli halpa verrattuna siihen jos olisi joutunut ottamaan vartavasten auton. Jatko-osalla on myös jo vesikatto paikoillaan samanlaisesta kuin vanhalla osalla oleva N-L:n ajalta tehty aaltomainen ohut sementtilevy. Huomenna menemme neljästään Suetukin virolaiskylään (alkujaan suomalaiskylä) pitämään jumalanpalvelusta ja kait otamme sieltä tehokkaan dieselillä toimivan lämpöpuhaltimen Karatusaan. Maanantaina samalla kun kuivattelemme jatko-osan runkotavaraa aloitamme rakentaa kadunpuoleiseen päätyyn 2x7m suuruista verantaa. Työt Karatusassa eivät kovin helposti lopu, sillä vanhassa osassakin on sisällä yhtä ja toista viimeistelyä tekemättä. Puuttuu listoja sekä oviin pitää asentaa kahvoja yms. Ja se kaikkein tärkein, minkä vuoksi rakennamme Nuo kaikki rakennushommat ovat vättämättömyyksiä, jotta varsinainen seurakuntatyö niin Karatusassa kuin Minusinskissakin pääsisi vakiintumaan ja etenemään. Vuokralaisen asema Minusinkissäkin on melko kehno. Vuotta pitempiä vuokrasopimuksia on vaikea saada ja alituinen muuttaminen stressaa työntekijöitä. Tosin Pitkäsiä onnisti viimeisessä muutossa tähän Timrjasevan asuntoon. Tämä on lähellä Hiljan koulua ja se helpottaa perhe-elämän arjen pyörittämistä melkoisesti. Karatusassa vuokralaisen tilanne on vielä paljon huonompi. Sieltä ei perheelle sopivia vuokra-asuntoja löydy ollenkaan ja siksikin Karatusan pappilaremontti seurakunnalle ostettuun huonokuntoiseen vanhaan, mutta mukavalla suurella tontilla sijaitsevaan taloon oli välttämättömyys. Kunhan tämän syksyn jatkoremontti saadaan tehtyä onkin ajatukset siirrettävä huomattavasti suurempaan elikä Karatusan kirkkohankkeeseen. Seinäjoella heinäkuussa pidetyillä Kansanlähetyspäivillä oli Venäjän osastolla näkyvillä arkkitehti Jorma Laineen tekemät Karatusan kirkon piirustukset, joita yhdessä Jorman ja Siperian lääninrovasti Juha Saaren ja hänen vaimonsa Anun kanssa esittelimme kaikille kiinnostuneille. Muutama päivä sitten sain sähköpostissa Juha

5 Saaren kautta Ryttylästä Idäntyön koordinaattori pastori Tapani Kaitaisen lähettänä tiedon että SEKL on saanut Karatusan kirkkoprjoektia varten keräysluvan. Siihen liittyvät tili- ym. tiedot löytyvät tämän kirjeen info-osastosta. Karatusan kirkkohankkeen rakennustoimikuntaa ei ole vielä nimetty, mutta tässä vaiheessa lieneekin tärkeintä rakentaa riittävän laajaa esirukous- ja työntukemisrintamaa. Karatusan kirkkoprojektin ohessa myös Minusinskin srk:n toimitilakysymykset odottavat kipeästi pysyviä ratkaisuja. Ilman omia toimitiloja työn vakiintuminen ja laajeneminen näyttää olevan hyvin vaikeaa ja ehkäpä mahdotontakin. Joose kirkkoherra Slava ja diakoni Oleg ovat jo pitemmän aikaa etsiskelleet jotakin kerrostalon alakertaan omalla sisäänkäynnillä varustettua liiketiloiksi muutettua 2-3h + keittiön huoneistoa, johon voisi rakentaa srk:n toimiston ja kokoontumistilat ja se voisi toimia myös vierashuoneena vierailijoitten lyhytaikaista majoitusta varten. Seuraava vaihe olisi etsiä sopiva tontti, jolle ajastaan voitaisiin suunnitella sopivan kokoinen kirkko muine tarpeellisine tiloineen. Varsinaiseen asiaan Varsinainen seurakuntatyö Minusinskissa ja Karatusassa on taas kesän lomien ja hiljaiselon jälkeen alkanut pyöriä. Vitalilla on jumalanpalvelukset Karatusan kirjastossa ja Suetukissa. Myös Bulankan klubilla aloitetaan, kunhan paikan vahtimestari pääsee sairaalasta. Minusinskissä oli jo keväällä muutettu srk:n tavarat Autokoulutalosta, joka menetettiin, takaisin viereiseen kylmäksi moitittuun pieneen vuokratilaan. Kaksi viimeistä jumalanpalvelusta on pidetty tässä Pitkästen asunnon olohuoneessa. Toissa kerralla oli meidän lisäksi diakoni Oleg ja yksi seurakunnan saksalais- (ruotsalais-, suomalais-,) juurisista naisista. Viime sunnuntaina naisia oli jo kuusi ja jumalanpalveluksen jälkeen syntyi Slavan, Joosen ja naisten kesken melko virkeä keskustelu srk:n toimitilakysymyksestä. Torstaina kävimme Joosen ja Slavan kanssa jokasyksyisellä tutustumiskäynnillä Vanhankaupungin puolella sijaitsevassa ammattikoulun oppilasasuntolassa. Asuntolan hoitaja ehkä nelikymppinen ystävällinen nainen sanoi jo odotelleensa meitä. Slava oli mennyt paikalle jo aikaisemmin ja oli virittelemässä uusia kieliä pariin asuntolan ikäloppuun kitaraan. Hän oli jo ehtinyt sopia aloittavansa asuntolassa kitaransoiton opettamista ennen nuorteniltoja. Kitaroita katsellessani minulle tuli ajatus, että pitäisi Suomessa kerätä nurkkiin unohtuneita käytettyjä kitaroita ym. soittimia tuonne asuntolaan, Viime keväänähän pohdimme voisimmeko kerätä Suomesta käytettyjä jalkapallokenkiä tänne. Kun kiersimme kesäkuun alussa tamperelaisryhmän kanssa kylissä pitämmässä toimintaa nuorille pelasimme usein kylien nuorten kanssa jalkapalloa. Nuorisolla oli vain yhdet kengät, jotka he heittivät pois jalasta ja potkivat palloa avojaloin.

6 Talvijakso Suomessa Odottelen jo kovastikin marraskuun puoltaväliä ja matkaa Suomeen. Vihreänä kateudesta olen seurannut veteraanimäkihyppääjäkavereitteni muovimäkitreenejä netin kautta. Syyskuun lopulla heillä oli harjoitusleiri Ruotsin Örnskoldvikissä, josta olen löytänyt videomateriaaliakin. Myös sivujen vieraskirjassa, johon itsekin aikalailla kirjoittelen on ollut mielenkiintoista infoa niin Lahden, Jyväskylän, Puijon kuin Rukankin suurissa K90, 100 ja 120 mäissä harjoitelleista kavereistani mm. Nykäsen Matista, joka on pääsemässä todella hyvään hyppykuntoon. Matti oli hätyytellyt jo Puijon ysikympissä ja Laajavuoren K100 mäessä K-pisteen rajaakin. Muutama päivä sitten Matti aloitti kohta pari vuotta sitten joulunpyhien aikaisista tappeluksistaan Mervin kanssa saamansa vankilareissun. Matin elämähän muuttui toissa kesänä kun Mervin otettua lopulta eron Matista tämä löysi uuden ystävän, jonka kanssa kihlautui. Kusti Materon kanssa olemme jo vuosien ajan rukoilleet Matin puolesta. Nyt Matti ja Susanna tarvitsevat esirukousta että he jaksaisivat tämänkin vaikean vaiheen läpi. Tärkeintä tietenkin että usko Jeesukseen saisi tulla heille elämää kantavaksi voimaksi. Urheilun saralla minulla on jo allakassa lukkoon lyötyjä aikoja: Imatra Cup-kisa, SM-kisa Janakkala, MM-kisareissu Puolan Szczyrkiin, Siilinjärvi- Pielavesi ja Rovaniemi. Seurakuntavieraluista olen sopinut on Sallassa sikäläisen Rovastikunnallisen Venäjän työn seminaari. Kotimaassa minua odottaa myös remonttihommia alkaen omakotitalostani, josta vuokralaiset muuttivat pois syys-lokakuun vaihteessa. Nuorimman tyttäreni Kaisan perheen paritalossa Kuopiossa on alkanut porrasremontti.vanhimman eli Tiinan luona Jkl:ssä olisi kait isompaakin ja jotain pientä remppaa myös Riikan perheen asunnossa Vääksyssä. Siunausta ja voimia sinun talveesi ja elämääsi! t: Aatsa Karatusan kirkkohankkeen keräystiedot: Nordea F OP F Sampo F Kaikilla tileillä on sama viitenumero: 71107