Levättömäksi värinällä

Transkriptio

1 Ultrasonic Antifouling Ultra 10 TESTI Levättömäksi värinällä V iime veneilykaudella asensimme testimielessä 32-jalkaiseen purjeveneeseen Ultrasonic Antifoulingin valmistaman Ultra 10 -laitteen. Se torjuu eliöiden kasvua veneen rungolla akustisella menetelmällä eli värähtelemällä äänitaajuuksilla. Koko viime kesän laite sirkutteli hiljakseen yötä päivää kuin kannen alle loukkuun jäänyt pieni lintu. laite värähtelee vaihtelevilla taajuuksilla 20 ja 140 kilohertsin välillä, mutta se välttelee 200 kilohertsiä, jota kaikuluotain käyttää, sekä 50 kilohertsiä, joka on kalakaiun taajuus. Jotta laite toimisi tehokkaasti, sen täytyy olla päällä koko ajan kun on valoisaa, mutta vähintään 15 tuntia vuorokaudessa. Oikealla taajuudella Ultraääneen perustuva eliönestolaite värähtelee sellaisella taajuudella, joka saa veneen pohjaan kiinnittyvät miljoonat yksisoluiset eliöt resonoimaan. Resonanssi tuhoaa organismit. Ilmiö muistuttaa hieman vanhaa ravintolajäynää, jossa viinilastin saa rikki vinguttamalla sen suuta märällä sormella. Vetämällä lasin reunaa sopivalla vauhdilla ja paineella se resonoi niin voimakkaasti, Markkinoille on viime vuosina tullut useita ultraäänen vaikutukseen perustuvia eliönestolaitteita, mutta toimivatko ne todella? Tässä englantilaisen freelancetoimittaja Graham Snookin kokemukset vuoden käytön jälkeen. että pikari murenee viimeistään seuraavassa tiskissä. Yksisoluiset eliöt ovat avainasemassa, kun veneen pohjaan muodostuu kasvustoa, sillä ne ovat näkkien ravintoa. Jos pieni kasvusto tuhotaan, veneen rungolla ei enää olekaan ravintoa näkeille, jolloin se ei enää ole kaksinen paikka elää. Ultraäänellä toimivan laitteen äänilähetin on kiinnitettävä runkoon tukevasti (katso Venemestari 7 8/2010). Sen jälkeen sen tukeva kiinnitys on tarkistettava vähintään kerran kuussa. Laitteen äänivärähtely kulkeutuu hyvin kaikkiin rungossa kiinteästi oleviin apulaitteisiin, mutta erilaiset värinänvaimentimet eristävät laitteet rungosta akustisesti. Esimerkiksi peräsimen ja potkuriakselin kiinnityksessä on käytetty usein vaimennusmateriaalia, joten niissä ultraäänilähettimen värähtely ei ole riittävän voimakasta. Siksi niiden eliönesto on syytä varmistaa myös jollain muulla menetelmällä. Uudelleen maalaaminen ei ole tarpeen. Vene laskettiin veteen, kun se oli pesty painepesurilla. Venemestari GRAHAM SNOOK, TIMO KUUKKANEN

2 TESTI Ultrasonic Antifouling Ultra 10 Sähkön riittävyys oleellista Ultraääneen perustuvan eliönestolaitteen toimintaperiaate on selkeä, mutta halusimme testata, toimiiko se myös käytännössä. Ainakin sen virrankulutus on melko suuri, joten se vaatii hieman huomiota. Osa Ultrasonic Antifoulingin malleista toimii 240 voltin vaihtovirralla eli suoraan maasähköllä, osa veneen oman sähköjärjestelmän tasajännitteellä ja osa kummalla tahansa. Me valitsimme testiin pelkästään 12 voltin tasajännitteellä toimivan laitteen. Sekin hyötyy maasähköstä, sillä sen laturi lataa akkuja tasajännitteellä. Käytännössä eliönestolaite toimii maasähköllä aina kun se on kytketty. Kaikki toimi veneessä hienosti, kunnes veneen päävirtakatkaisin laukesi pois päältä, kun emme itse olleet veneellä. Maasähkölaturi ei toiminut, ja tuuligeneraattori oli kytketty pois päältä. Laite Venemestari imi virtaa iloisesti akuista, ja lopulta niiden varaustaso oli laskenut 26 prosenttiin. Tämän opetuksen jälkeen jätimme tuuligeneraattorin päälle koko ajaksi, sillä eliönestolaite vie virtaa noin 16 ampeerituntia vuorokaudessa. Veneemme akuissa riittää kyllä kapasiteettia eliönestolaitteelle, jos ne saa ladatuksi täyteen maasähköllä aina muutaman päivän välein. Kerran kävimme pitkällä purjehduksella, jolla emme saaneet maasähköä moneen päivään. Laitteen sirkutus muistutti jatkuvasti siitä, että se käyttää veneen rajallista sähkökapasiteettia. Kertaalleen, kun olimme pois veneeltä kuusi viikkoa, pääsi akkukapasiteetti laskemaan 68 prosenttiin, vaikka Rutland-tuuligeneraattorimme oli päällä. Syy oli tyynessä kelissä, sillä Rutland tarvitsee tuulta vähintään 4 metriä sekunnissa tuottaakseen virtaa. Ultrasonicin valmistaja on sittemmin hieman parantanut 1. Ultra 10 lähetin ja hallintalaite. 2. Kiinnitimme hallintalaitteen karttapöydän istuimen alle. 3. Lähetin kiinnitettiin runkoon epoksilla. Koko rungon sai puhtaaksi painepesurilla viidessä minuutissa, kun aikaisemmin siihen oli mennyt 20 minuuttia. laitteen toimintaa. Se lakkaa toimimasta, kun akkujen jännite on laskenut 11,8 volttiin. Kasvuston määrä väheni Yleensä purjeveneemme suorituskyky hiipuu hiljalleen kauden loppua kohti, kun runkoon alkaa kertyä eliöstöä merkittävissä määrin. Viime kaudella veneen kulkunopeuden laskua ei havaittu lainkaan. Myöskään lokianturin siipipyörää ei tarvinnut puhdistaa joka kerta ennen purjehdusta, kun vene oli kellunut muutaman viikon paikallaan satamassa. Kun vene nostettiin kauden päätteeksi vedestä, olin pettynyt. Olin odottanut, että se olisi yhtä puhdas ja limaton kuin keväällä vesillelaskun aikaan, mutta pohja oli sieltä täältä ohuen, ruskeanvihreän kasvuston peittämä kuten yleensäkin syksyisin. Valokuvasin pohjan, ja kun vertailin kuvia edellisenä syksynä otettuihin kuviin, huomasin että limaa oli selvästi vähemmän kuin edellisenä vuonna. Tuolloin töhnää oli ollut paksusti, mutta nyt sitä oli selvästi vähemmän, eikä se ollut yhtä tiukasti kiinni pohjassa. Se lähti irti helposti sienellä tai sormenpäällä pyyhkäisemällä. Juuri tällaista tulosta odotimme, Ultrasound Antifoulingin edustaja Nick Friffin selitti. Kun olin päässyt yli alkupettymyksestä, käsitin Nickin pointin. Koko rungon sai puhtaaksi painepesurilla viidessä minuutissa, kun aikaisemmin siihen oli mennyt 20 minuuttia. Maalin toiminta tehostui Käsittelin veneen viime keväänä eliönestomaalilla, mutta olin jättänyt tarkoituksella maalaamatta joitakin kohtia, joissa oli siis ylivuotista antifoulingmaalia. Niissä ei ollut yhtään enempää limaa kuin tuoreemman maalin päällä. Kölissä oli pieni alue, jossa oli tavallista maalia, ja siinä levä oli tiukemmassa kuin muualla. Ultrasonic Antifouling ei ole niin tehokas, että se toimisi ilman perinteistä eliönestomaalia, mutta sen ansiosta myös vanhempi maalipinta on tehokas. Venettä ei tarvitse maalata joka kevät. Levää kasvoi hieman peräsimen ja skegin pinnalla, mutta Suurin osa levästä ja limasta irtosi helposti sormen pyyhkäisyllä.

3 se irtosi pienellä vaivalla. Potkurissa ei ollut nyt lainkaan näkkejä eikä levää toisin kuin aikaisempina vuosina, mutta toisaalta nyt olimme ajaneet kyllä enemmän moottorilla kuin aikaisemmin. Vesilinjaan oli kasvanut vihreä leväparta, kuten useimmissa muissakin sataman veneissä, mutta sen puhdistaminen oli vaivatonta. Levä irtosi pyyhkäisemällä. Kun marinan veneitä nostettiin syksyllä, testivene näytti selvästi puhtaammalta kuin muut. Tosin nosturikuskikin tiivisti, että jokainen vene on erilainen. Vuonna 2010 purjehdimme selvästi enemmän kuin yleensä ja kävimme myös kauempana, joten en voi panna päätäni pantiksi, että vähäisempi kasvuston määrä johtui nimenomaan Ultrasonic Antifouling -laitteen käytöstä. Mielestäni se ei korvaa perinteistä eliönestomaalia, mutta se näyttää tehostaneen maalin toimintaa. Ero näyttää merkittävältä, ja iso bonus on sekin, ettei jokaista purjehdusretkeä tarvitse aloittaa varsin epämukavalla lokin anturin puhdistustoimenpiteellä. Ultra DC 10 maksoi euroa, mutta valmistaja on juuri esitellyt toisen sukupolven laitteet. Lisätietoja saa maahantuojalta, joka on Marineman Oy ( us maala sonic us + Ultra maala Potkuri ja akseli olivat täynnä näkkejä vuonna 2009, mutta viime vuonna niitä oli tuskin lainkaan. maalaus maalaus + Ultrasonic Veneen kölissä oli paljon vähemmän limaa viime kauden lopussa kuin edellisellä kaudella. maalaus maalaus + Ultrasonic Ero on selkeä, mutta johtuuko se kokonaan pelkästä Ultrasonic Antifouling -laitteesta? Vertailussa vaikeuksia Minkä tahansa eliönestomaalin suorituskyky vaihtelee satamasta toiseen ja vuodesta toiseen. Muuttujat, kuten veneen käytön määrä ja ajankohta, auringonpaiste ja veden virtaaminen vaikuttavat myös, joten tieteellinen ja absoluuttisesti luotettava testaaminen oikealla veneellä todellisissa olosuhteissa on täysin mahdotonta. Ultrasonicin tapauksessa myös valmistaja suosittelee perinteisen eliönestomaalin käyttöä, vaikka veneeseen ultraäänijärjestelmän hankkisikin. Perinteisen antifoulingmaalin käyttö on suositeltavaa, vaikka käytettäisiin myös Ultrasonic Antifouling -laitetta. Ensinnäkin maalin tumma väri rungossa vähentää valoisuutta rungon pinnalla, mikä vähentää eliöstön kasvua. Toiseksi maalamaton runko sottaantuu hyvin nopeasti vedessä olevasta saasteesta. Venemestari

4 TESTI Pakkasnestemittarit HENRIK SNELLMAN Pelottavatko paukkupakkaset? Moottorin kannalta veneilijän tärkein tehtävä talvitelakoinnin yhteydessä on ajaa moottoriin meriveden tilalle pakkasneste. Mutta kuinka varmistua siitä, että pakkasneste on riittävän vahvaa? Otimme testiin kolme erihintaista pakkasnestemittaria. M Jäähdytysnesteen pakkaskestävyyttä voi mitata monenlaisilla ja -hintaisilla mittareilla. Kuvassa vasemmalla noin 80 euron refraktometri eli optinen taitekerroinmittari pipetin ja kalibrointiruuvimeisselin kera, keskellä Bilteman kolmen euron uimurityyppinen lasiputkimalli ja oikealla Hellan noin 20 euron arvoinen uimurikiekkomittari. 60 Venemestari erimoottorien eräs yleisimmistä vikaantumisen syistä liittyy jäähdytyksen pettämiseen tavalla tai toisella. Talvisäilytyksen osalta suuri riski liittyy pakkasnesteen tai jäähdytysjärjestelmän jäähdytysnesteen jäätymiseen, mikäli seos on liian laimeaa. Pakkasnesteen sekoitussuhteen tulee siis olla oikea, jotta paukkupakkaset eivät pääse yllättämään. Tyypillisesti pakkasneste on etyleeniglykolin ja veden seosta, mutta alumiinisia rakenneosia sisältävissä moottoreissa käytetään myös propyleeniglykolia, joka tunnetaan myös metyylietyleeniglykolina. Yleisimmin vettä ja glykolia sekoitetaan suhteessa, jolloin seoksen jäätymispiste on -36,6 C. Tässä tosin voi olla hieman heittoa riippuen glykolin valmistajasta. Jäätymis- eli jähmettymispiste seokselle on yleensä merkitty glykolipullon etikettiin. Jos on odotettavissa että pakkanen laskee -40 asteen alapuolelle, voidaan glykolin ja veden sekoitussuhteessa mennä jopa seokseen. Laimentamaton etyleeniglykoli ei kuitenkaan tarjoa ratkaisua hirmupakkasia vastaan, koska ilman vettä jäätymispiste ei yllättävää kyllä alene, vaan on korkeampi kuin tai seoksella. Puhtaan etyleeniglykolin lämmönjohtokyky on lisäksi huonompi kuin sopivasti vedellä laimennetun seoksen. Jos seos on liian vahvaa tai laimentamatonta on moottoria käytettäessä vaarana ylikuumentuminen. Kolme mittaria Kun pakkanen paukkuu, veneilijän mieltä saattaa askarruttaa pakkas- tai jäähdytysnesteen todellinen jäätymispiste. Oliko se telakalla syyshämärässä kiireessä tehty sekoitus sittenkään ihan tarkka? Jonkinlainen mittari siis pitää olla käytettävissä. Kysely alan liikkeisiin tuotti tulosta ja haaviin jäi kolme erilaista ja hyvin erihintaista vaihtoehtoa, joiden kaikkien avulla voi mitata pakkasnesteen kestävyy-

5 Nimbus 335 Coupé ittaja Testivtoari 1/2012 es Venem UUTUUS! Refraktometrin okulaarissa näkyy asteikko pakkasnesteiden lisäksi myös akkunesteelle ja laite voidaan kalibroida uudelleen tavallisella vedellä. Pakkasneste näkyy okulaarissa sinisenä asteikolle nousevana rajana. Moottorin jäähdytysnesteen pakkaskestävyys mitataan imemällä nestettä jäähdytysnesteen täyttöaukosta mittariin (uimurityyppiset mittarit) tai pipettiin (refraktometri). Moottorin merivesikierrossa olevan pakkasnesteen pakkaskestävyys on mitattavissa helpoimmin täyttösäiliöstä, josta seos moottorin merivesikiertoon imetään. den. Otimme kaikki laitteet testiin verrataksemme niiden antamia tuloksia keskenään. Edullisimman mittarin näyttämä perustuu mitattavan nesteen ominaispainoon. Mittarin lasiputkessa on painolla varustettu uimuri, joka asettuu kellumaan putkeen imetyssä nesteessä. Pakkaskestävyyslukemat luetaan uimurissa olevasta mitta-asteikosta ( C). Asteikkoja on itse asiassa kaksi, toinen on tarkoitettu käytettäväksi silloin kun moottori on lämmin ja toinen moottorin ollessa kylmä. Lisäksi uimurissa on eri asteikot etyleeni- ja metyleeniglykolille. Neste imetään mittariin sisään painamalla kumista paljetta. Tälle mittarille ei ole ilmoitettu valmistajaa, mutta mittaria (tai vastaavia) myy muun muassa Biltema ja moni muu autotarvikeliike vajaan kolmen euron hintaan. Seuraavan hintaluokan mittari on Hellan valmistama Hydrotemp, joka keventää kukkaroa noin 20 euron verran. Kiekkomaisella asteikolla varustetun mittarin näyttämä perustuu myös nesteen ominaispainoon. Asteikko kattaa alueen nollasta 40 celsiusasteeseen. Mittarin mukana tulee ohut letku, jonka kautta neste imetään mittarin sisään painamalla muovista imupalloa. Kalleimman hintaluokan mittari (noin 80 ) on ilmeisesti Kiinassa valmistettu REF-403c-refraktometri, eli optinen taitekerroinmittari, jota kauppaa ainakin Työkalutukku Oy. Siinä on kalvopäällysteinen lasipinta, jonka päälle mukana tulevalla pipetillä tiputetaan tippa tai pari nestettä. Sen jälkeen tähystetään okulaariin, josta nä- Nimbus 34 Nova Storebro 435 Commander UUTUUS! Paragon 25 Vaihtoveneet: Bavaria 35 HT + 2 x Volvo Penta D4-260 hv vm Kråkö 29 + Yanmar 300 hv vm Minor 37 Offshore Sport + Yanmar 260 hv vm Storebro 410 Commander + 2 x Volvo Penta D6-370 hv vm Nimbus 340 Commander + Volvo Penta D6-310 hv vm Nimbus 29 Nova + Volvo Penta 260 hv vm , , , , ,74.000,- TELVA MARINE Veneentekijäntie 5, Helsinki Puh /ma-pe 9-18, la

6 TESTI Pakkasnestemittarit kyy tarkka asteikko. Tuloksen lukemisessa tarvitaan apuna ulkoista valonlähdettä, jonka suuntaan refraktometri tulee osoittaa, jotta asteikko näkyisi kunnolla. Propyleeniglykolille ja etyleeniglykolille on omat asteikot, kuten myös akkuvedelle eli mittarilla soveltuu myös akkuveden kunnon tarkistamiseen. Tarkkuutta lisää mahdollisuus kalibroida asteikko tarvittaessa. Tällöin lasipinnalle laitetaan pari tippaa puhdasta vettä ja mukana tulevan ruuvimeisselin avulla suoritetaan nollakohdan säätö. Okulaarissa on lisäksi tarkennussäädin. Tämän tyyppistä mittaria käytetään monissa autokorjaamoissa. Kolme käyttökokemusta... Mittareita kokeiltiin tietysti käytännössä ja erojakin havaittiin. Edullisimman mittarin ongelmana oli se, että lasiputkeen imetty pakkasneste tuppasi lirahtamaan pois ennen aikojaan, vaikka mittaus sinällään kyllä onnistuikin. Asteikon lukeminen oli hieman hankalaa eikä nestepinnan ja asteikon viivojen keskinäinen näkyminen ollut aina kovin yksiselitteistä. Uimuri on herk- 62 Venemestari kä rikkoutumaan koska sen lasiosat ovat melko ohuita. Hellan valmistamaa Hydrotemp-mittaria on pidettävä tarkoin suorassa ja mittaria on naputeltava, jotta uimurikiekko pääsisi kellumaan varmemmin oikeaan asentoon. Asteikko on helppolukuinen ja selkeä. Mukavaa on se että neste ei pääse lirahtamaan letkusta vaatteille ennenaikaisesti. Refraktometri poikkeaa selkeästi edellisistä sekä käytön helppouden että lukeman selkeyden osalta. Nestettä tarvitaan vain tippa tai pari ja asteikon luvussa ei juurikaan voi tehdä virheitä ellei satu lukemaan ajatuksissaan väärää asteikkoa. Refraktometri voi paljastaa joidenkin lähteiden mukaan myös ikääntyneen ja likaisen pakkasnesteen. Mainituissa tapauksissa normaalisti terävänä näkyvä jäätymispistettä ilmaiseva rajapinta näkyy epäselvänä ja on leveä....ja mittaustulosta Mittauksia varten etyleeniglykolia ja vettä sekoiteltiin siten, että seossuhteet olivat 1:1, 3:4, 1:2, 1:4. Mittaustulokset on esitetty seuraavalla sivulla olevassa taulukossa. Mikäli refraktometriä pidetään tarkkana, heittävät kahden muun mittarin lukemat Onko vedellä ja vedellä eroa? Jos oikein tarkkoja ollaan, niin vastaus on myöntävä. Kaupunkien ja taajamien vesijohtoverkoista saatava vesi sisältää klooria, joka syövyttää joissakin moottoreissa ja lämmönvaihtimissa käytettyä alumiinia. Kaivovettäkään ei kannata käyttää, koska tällöin on riski liian suuresta mineraalipitoisuudesta. Paras vaihtoehto olisikin käyttää deionisoitua tai tislattua vettä. Ennen sitä sai apteekista, mutta nykyään ei juuri mistään. Huoltamoilta löytyy sen sijaan puhdistettua vettä, joka ajaa asian jos haluaa olla tarkka ja välttää kaupunkivettä. Mittaustulokset Seossuhde Mittarin näyttämä C glykoli:vesi REF-403c refraktometri Biltema uimurimittari Hella Hydrotemp 1: : : :4 9 ei asteikolla 6 Ongelmallista on se, että mittarista ja seossuhteesta riippuen mittarit näyttivät joko liian optimista tai pessimististä tulosta. todellisesta arvosta seossuhteesta riippuen pahimmillaan jopa 20 asteella, mikä voi aiheuttaa traagisia seuraamuksia kovan talven yllättäessä. Ongelmallista on se, että mittarista ja seossuhteesta riippuen mittarit näyttivät joko liian optimista tai pessimististä tulosta, joten virheitä ei voi järkevällä tavalla huomioida lämpötilan funktiona. Tarkistin lopuksi vielä oman veneeni moottoriin valmistetun pakkasnesteseoksen kestävyyden. Isossa 20 litran kanisterissa oleva glykolin ja veden seoksen piti käsitykseni mukaan olla sekoitettu siten, että pakkaskestävyys olisi ollut -40ºC. Bilteman ja Hellan mittareilla en osannut tulkita tulosta lainkaan, kun taas refraktometrillä tilanne näytti siltä, että pakkaskestävyyttä oli reilusti enemmän kuin -40ºC. Koska en ollut aivan varma todellisesta tilanteesta, lisäsin vettä seokseen ja kas kummaa, pääsin refraktometrillä asteikolle. Lisäsin vettä liian vahvaan seokseen kunnes pakkaskestävyys oli mittarin mukaan tasan -40,0ºC. Tässä vaiheessa en viitsinyt enää mitata seosta kahdella muulla mittarilla, koska refraktometri on näistä kaikista kolmesta kuitenkin tarkin ja mittareiden keskinäiset erot oli jo määritetty. Loppupäätelmä On ymmärrettävää että parin kolmen euron hintaiselta mittarilta ei voi edellyttää kovin tarkkaa tulosta. Toisaalta epäonnistunut pakkasnesteen sekoitus voi aiheuttaa tuhansien eurojen menetyksen, mikäli moottorissa tapahtuu pakkasnesteen jäätymisestä aiheutunut vaurio. Hellan mittarilla päästään kohtuulliseen mittaustarkkuuteen ja mittauskin on hieman miellyttävämpää. Mittausten ja käyttökokeilujen perusteella refraktometri on kuitenkin omaa luokkaansa, mikä selittää myös sen käytön ammattilaisten parissa ja myös korkeahkon hankintahinnan. Tämä veneenomistaja nukkuu helmikuun pakkasöinä nyt kuitenkin aiempia vuosia paremmin kun pakkasnesteen jäätymispiste on selvillä tarkasti.