LAUSUNTO 1/

Transkriptio

1 LAUSUNTO 1/ D/136/ /2016 Eduskunnan sivistysvaliokunta HE 134/2016vp KANSALLISEN KOULUTUKSEN ARVIOINTIKESKUKSEN ASIANTUNTIJALAUSUNTO HALLITUKSEN ESITYKSEEN EDUSKUNNALLE VALTION TALOUSARVIOKSI VUODELLE 2017 Kansallinen koulutuksen arviointikeskus esittää asiantuntija lausuntonaan kunnioittavasti seuraavaa: Eduskunnan sivistysvaliokunta pyytää Kansallisen koulutuksen arviointi keskukselta kirjallista asiantuntijalausuntoa opettajankoulutuksen ja opettajien täydennyskoulutuksen kehittämisen nykytilasta erityisesti ammattiopetuksen ja varhaiskasvatuksen osalta, sekä lasten ongelmien va rhaisesta havaitsem isesta ja syrjäytymiskehityksen estämisestä. Asian tuntijalausunto perustuu Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen sekä sitä aikaisempien organisaatioiden Koulutuksen arviointineuvoston ja Korkeakoulujen arviointineuvoston arviointeihin. Lausunnossa otetaan ensin kantaa opettajankoulutuksen ja opettajien täydennyskoulutuksen kehittämisen nykyvaiheisiin ensin ammatillisesta koulutuksesta ja viimeiseksi varhaiskasvatuksen koulutuksesta. Lopuksi on oma kappaleensa lasten ongelmien varhaisesta tunnistamisesta ja syrjäytymisen eh käisem isestä va rha iskasvatuksessa. 1. OPETAJANKOULUTUKSEN JA OPETTAJIEN TÄYDENNYSKOULUTUKSEN KEHITTÄMISEN NYKYVAIHE, ERITYISESTI AMMATTIOPETUKSEN JA VARHAISKASVATUKSEN OSALTA Valtion tulo- ja menoarviossa vuodelle 2017 pääluokassa 29 Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonala on täydennyskoulutukseen liittyvä rakenteellinen muutos. Luku 30 ehdotetaan poistettavaksi talosarviosta ja sen momentti siirrettäväksi osaksi momentteja , , ja Näin ollen opettajien täydennyskoulutukseen varatut rahat aiemmasta aikuiskoulutuksen momentista ovat hajautettuna opetushallituksen toimintamenoissa, ylioppilastutkintolautakunnan toiminta menoissa, ammatillisen koulutuksen kehittämisessä sekä korkeakoulu laitoksen ja tieteen yhteisissä menoissa. Kansallinen koulutuksen arviolntikeskus Nationella centret för utbildningsutvärdering Finnish Education Evaluation Centre PL 28 (Mannerheiminaukio 1 A, 6 krs) PB 28 (Mannerheiniplatsen 1 A, v3ning 6) P0 Box 28 (Mannerheiminaukio 1 A) HELSINKI HELSINGFORS EI-bill HELSINKI +3S SS kirjaamo@karvi.fi karvi.fi

2 tarpeista. Ammatillinen koulutus 2016:23). ammattiopettajien täydennyskoulutuspäivien määrässä on suurta vaihtelua LAUSUNTO 2/9 D/136/ /2016 Muutoksesta johtuen täydennyskoulutukseen varatun määrärahan riittävyyttä on vaikea arvioida ja verrata aiempaan. Talousarvioesityksessä 2017 on kohdennettu opetustoimen henkilöstökoulutuksesta aiheutuvien menojen ja avustusten maksamiseen, joten aiempaan verrattuna vähennystä on noin 3,5 miljoonaa euroa. On erityisen tärkeää kohdentaa määrärahat vastaamaan opetushenkilöstön osaamistarpeita huomioiden myös tulevaisuuden osaamisvaatimukset. Seuraavassa tarkastellaan uusimpien arviointien esille tuomia kehittämistarpeita erityisesti ammattiopetuksen ja varhaiskasvatuksen osalta. Lopuksi on myös koostetta aiempien arviointien esiin tuomista perusopetuksen kehittämis Ammatillisen koulutuksen opetushenkilöstön koulutustarpeisiin vaikuttaa meneillään oleva mittava ammatillisen koulutuksen reformi, jolla pyritään vahvistamaan ammatillisen koulutuksen vaikuttavuutta, laatua ja osuvuutta. Uudistuksessa kehitetään ammatillisen koulutuksen tutkintorakennetta ja vahvistetaan osaamisperusteisuutta painottamalla työelämä toteutumista. Tavoitteena on vahvistaa alueellisesti kattavaa koulutusta ja asiakaslähtöisyyttä sekä joustavuutta ja yksilöllisten koulutuspolkujen sekä tiivistää koulutuksen ja työelämän välistä vuorovaikutusta. Ammatillisen koulutuksen tutkinnon perusteita on jo uudistettu alkaen ja osana ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen kehittämistä (Tutke 3) on syksyllä 2016 annettu ehdotus uudeksi ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteeksi (Opetus-ja kulttuuriministeriön julkaisuja Kansallinen koulutuksen arviointikeskus seuraa ammatillisen koulutuksen kehittymistä arvioimalla muun muassa oppimistuloksia. Ammatillisen koulutuksen oppimistuloksia on arvioitu ammattiosaamisen näytöistä vuodesta 2007 alkaen. Osana arviointeja kootaan säännöllisesti tietoa koulutuksen järjestäjien kyselyllä. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus arvioi vuonna 2016 oppimistulosten arviointien tuottamat tulokset osana (n=21 perustutkintoa) tehdyn synteesin pohjalta voidaan todeta, että sekä tutkintojen välillä että koulutuksen järjestäjittäin. Ammattiopettajien täydennyskoulutuspäivien määrä viimeisen viiden vuoden aikana vaihteli tutkinnoittain keskimäärin 8 päivästä 42 päivään. Ammattiopettajien pedagoginen pätevyys vaihteli 67 prosentista (Rakennusalan perustutkinto) 100 prosenttiin (esimerkiksi Tekstiili-ja vaatetusalan perustutkinto). oppimistulosten arviointijärjestelmän vaikuttavuuden arviointia (meta arviointi). Ammatillisen koulutuksen kansallisista oppimistulosarvioinneista

3 2017. LAUSUNTO 3/9 D/136/ /2016 Koulutuksen järjestäjät ovat varmistaneet opettajien työelämäosaamisen tarjoamalla heille mahdollisuuden työelämäjaksoihin. Opettajien osallistumisessa työelämäjaksoille on suurta vaihtelua järjestäjien välillä. Vajaa kolmannes (32 %) kaikista ammattiopettajista (17 perustutkintoa) oli osallistunut työelämäjaksoille viimeisen viiden vuoden aikana. Työelämä jaksoille osallistumisessa on suuria järjestäjäkohtaisia ja tutkintokohtaisia eroja. Työelämäjaksoille osallistuminen vaihteli tutkinnoittain 18 prosentista (Autoalan perustutkinto) 60 prosenttiin (Musiikkialan perustutkinto). Myös tilanne työpaikkaohjaajien koulutuksessa vaihtelee. Vajaa kolmannes (30 ¾) työpaikkaohjaajista oli koulutettuja (n=17 perustutkintoa). Koulutettujen työpaikkaohjaajien määrässä on suuria järjestäjäkohtaisia ja tutkintokohtaisia eroja. Koulutettujen työpaikkaohjaajien määrä vaihteli tutkinnoittain 15 prosentista 87 prosenttiin. Koulutuksen järjestäjittäin koulutettujen työpaikkaohjaajien määrä vaihteli 0 prosentista 100 prosenttiin. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus on käynnistänyt ammatillisen koulutuksen osaamisperusteisuuteen kohdistuvan arviointihankkeen, joka toteutetaan valtioneuvoston kanslian rahoittamana valtioneuvoston päätöksentekoa tukevan selvitys- ja tutkimustoiminnan määrärahalla vuosina Arvioinnin tehtävänä on tukea osaamisperusteisuuden toteumista ja tuottaa tietoa sitä edistävistä ja ehkäisevistä tekijöistä tulevaisuutta ennakoiden. Arviointi tuottaa tietoa myös opettajien ja työ paikkaohjaajien työn ja heidän koulutuksensa kehittämisen tueksi. Arvioinnissa selvitetään, miten osaamisperusteisuus on muuttanut opetusja ohjaushenkilöstön työtä sekä opiskelijoiden oppimisprosessia ja opetuksen, ohjauksen ja muun tuen käytäntöjä. Arviointi toteutetaan kehittävän arvioinnin periaatteiden mukaisesti osallistamalla eri tahot arviointitiedon tuottamiseen ja tulosten tulkintaan. Arviointihankkeessa toteutettiin keväällä 2016 kattavat sidosryhmien kuulemiskierrokset, joissa on tullut esiin opettajuuden muutos ja siihen liittyvät koulutus- ja kehittämistarpeet. Opettajien ammatti- ja työelämä osaamisen varmistaminen tulee jatkossa erityisen tärkeäksi, kun koulutus osaamisperusteisuuden myötä siirtyy yhä enemmän työpaikoille ja koulutusta suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä työpaikkojen kanssa. Uudistukset vaikuttavat myös opettajan rooliin, työn sisältöihin ja pedagogisiin prosesseihin. Myös työpaikkaohjaajien koulutustarve lisääntyy ohjaus- ja arviointiosaamisessa. Kuulemiskierroksilla on tullut myös esiin, että sekä syksyllä 2015 voimaan tullut tutkinnon perusteiden uudistamisen toimeenpano että varautuminen koko tutkintorakenteen uudistamiseen edellyttää nopeita tukitoimia ja opetushenkilöstön kouluttamista ja työ paikkaohjaajien arviointiosaamisen vahvistamista, jotta siirtyminen osaamisperusteisuuteen on käytännössä mahdollista.

4 LAUSUNTO 4/ D/136/ /2016 Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen toteuttama ammatillisen koulutuksen laadunhallintajärjestelmien tilan arviointi 2015 (Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen julkaisut 20:2015) osoitti koulutuksen järjestäjillä olevan kehittämistarpeita laadunhallinnassa. Vaikka suurella osalla ammatillisen koulutuksen järjestäjiä on toimiva laadunhallinta järjestelmä, on niissä kehitettävää ja koulutuksen järjestäjien välillä eroja. Arvioinnin mukaan suurimmat keskimääräiset hyväksytyn laaturajan alitukset ovat laatukulttuurin ja laadunhallinnan kokonaisuuden sekä arviointi- ja palaute- ja tulostiedon hyödyntämisen arviointialueilla, jotka ovat keskeisiä reformin toteuttam isessa ja muutoksen johtamisessa. Hyväksytyn rajan alittaneiden koulutuksen järjestäjillä ei muun muassa ollut systemaattista menettelytapaa, jolla se varmistaa henkilöstön laadunhallinta- ja arviointiosaamisen ja muun osaamisen ajantasaisuuden. Laadun hallintaosaamisessa on selvästi vaihtelua tulosalueittain ja henkilöstö ryhmittäin. Näillä koulutuksen järjestäjillä oli myös puutteita työpaikkaohjaajien koulutuksen menettelytavoissa eikä koulutus ollut systemaattista. Arviointi toi esiin myös, että laadunhallinnan pitkäjänteisellä kehittämisellä on suuri merkitys. Arvioinnit osoittavat selkeitä ammatillisen koulutuksen opettajien ja opetushenkilöstön koulutustarpeita, jotta yhteiskunnan ja koulutusjärjestelmän muutoksiin voidaan vastata. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus korostaa, että opetushenkilöstön osaamisen kehittämiseen osoitetut määrärahat kohdennetaan siten, että ne tukevat opetushenkilöstöä toteuttamaan meneillään olevia uudistuksia huomioiden tulevaisuuden osaamisvaatimukset. Koulutuksen järjestäjien toiminnan pitkäjänteinen kehittäminen tulee myös mahdollistaa. Ammatillisessa koulutuksessa on huomioitava myös työpaikkaohjaajien koulutustarpeet. Määrärahojen pienentyessä niiden käytän seuranta ja vaikuttavuuden arviointi tulee entistä tärkeämmäksi. Varhaiskasvatus Korkeakoulujen arviointineuvosto arvioi varhaiskasvatuksen koulutuksen Suomessa vuonna Arvioinnin kohteena olivat ne tutkinnot ja koulutukset, jotka kattavat valtaosan alle kouluikäisten varhaiskasvatuksen hoito-, kasvatus-, opetus-ja johtamistehtäviin kelpoisuuden tuottavista tutkinnoista. Näitä tutkintoja järjestivät arviointiajankohtana seitsemän yli opistoa, 21 ammattikorkeakoulua ja 70 ammatillisen koulutuksen järjestäjää. Arvioinnin aineiston ja tulosten pohjalta arviointiryhmä laati kaikkia arvioinnin kohteena olleita varhaiskasvatuksen koulutuksia ja tutkintoja koskevat suositukset koulutuksen sisä Itöjen, pedagogisten prosessien, opiskelijavalintojen, koulutusjatkumoiden sekä koulutus rakenteen toimivuuden kehittämiseksi.

5 LAUSUNTO 5/9 D/136/ /2016 Arviointiraportin keskeinen johtopäätös oli, että varhaiskasvatuksen lain säädännön uudistamisen yhteydessä tulee selkiyttää sitä, millaista osaamista varhaiskasvatuksen tulevat työtehtävät henkilöstöltä edellyttävät ja millaisella ammatti-ja koulutusrakenteella tätä osaamista voidaan parhaimmillaan tuottaa. Opetus-ja kulttuuriministeriö ja yliopistot sopivat tulosneuvotteluissa vuosille , että yliopistot lisäävät lastentarhanopettajien ja erityis lastentarhanopettajien koulutusmääriä 32 prosentilla pysyvästi. On kuitenkin huomioitava, että suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuu parhaillaan sellaisia rakenteellisia muutoksia, jotka asettavat varhais kasvatuksen uudenlaisten haasteiden eteen, kuten digitalisaatio, maahanmuutto ja työelämän muutokset. Lisäksi varhaiskasvatuksen ohjausjärjestelmässä on tapahtunut viime vuosina suuria muutoksia. Varhaiskas vatuksen hallinnonalasiirto sosiaali-ja terveysministeriöstä opetus-ja kult tuuriministeriöön toteutettiin vuonna Varhaiskasvatuksen yhteiskun nallisessa asemassa ja tehtävässä alkoi tuolloin käsitteellinen murros, jossa varhaiskasvatuksen yhteiskunnallinen asema ja tehtävän painopiste on muuttunut työvoima-poliittisesta koulutuspoliittiseen suuntaan. Varhais kasvatuksen lainsäädäntö uudistettiin vuonna 2015 ja uuden lainsäädännön myötä varhaiskasvatuksen sisällöllinen ja kehittämisen ohjaus on siirtynyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta Opetushallitukseen. Opetushallitus laatu parhaillaan valtakunnallista varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteasiakirjaa, joka otetaan käyttöön paikallisella tasolla Ohjausvaikutuksiltaan perusteet tulevat ohjaamaan varhaiskasvatusta ja sen kehittämistä edellisiä suunnitelmia enemmän, koska uusi laki määrittelee asiakirjan normiksi aiemman suosituksen sijaan. On siis perusteltua korostaa, että varhaiskasvatuksen henkilöstön osaamisen kehittämiseen sekä peruskoulutukseen osoitettujen määrä rahoja tulee kohdentaa siten, että se tukee varhaiskasvatuksen henkilöstöä toteuttamaan meneillään olevia uudistuksia huomioiden tulevaisuuden osaamisvaatimukset. Muutokset ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden edellyttämät uudet toimintatavat asettavat suuria tarpeita varhaiskasvatuksen opettajien täydennyskoulutukselle. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus pitää yliopistossa koulutettavien lastentarhanopettajien määrän nostamista oikeana suuntana ja arvioinnissa nousseiden suositusten mukaisena. Karvi kuitenkin osoittaa huoensa lisäyksen riittävyydestä suhteessa tulevaisuuden haasteisiin sekä alalta eläköitymisen ennusteisiin.

6 LAUSUNTO 6/9 D/136/ /2016 Kansallinen koulutuksen arviointikeskus on aloittanut syksyllä 2016 varhais kasvatukseen kohdistuvia arviointihankkeita osana suomalaisen varhais kasvatuksen valtakunnallista ohjaus-ja kehittämistyötä. Arvioinnin tehtävänä on tukea sekä valtakunnallista että paikallista varhaiskasvatuksen kehittämistä. Arvioinnit tuottavat tietoa varhaiskasvatuksen toteutumisesta ja prosesseista sekä tukevat järjestäjiä laadunhallinnassa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus laatu myös pitkän aikavälin suunnitelman varhaiskasvatuksen arvioimiseksi Suomessa. Ensimmäisen vaiheen arvioinnin tulokset valmistuvat vuonna Perusopetuksen täydennyskoulutus Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen ja sitä edeltäneiden arviointiorganisaatioiden arvioinneissa on esitetty opettajien täydennys koulutukseen liittyen runsaasti havaintoja ja kehittämissuosituksia. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen perusopetusta koskevissa arvioinneissa nousee toistuvasti esiin opettajien täydennyskoulutus tarjonnan puute sekä täydennyskoulutukseen osallistumisen suuri koulu- ja kunta kohtainen vaihtelu. Yhteenvetona voidaankin todeta, että opettajien täydennyskoulutustarjonta ja siihen osallistuminen eivät vastaa muuttuvan perusopetuksen sekä yhteiskunnan opetukselle asettamiin haasteisiin. Uusimman OECD:n TALIS-tutkimuksen (2014) ja Pedagoginen asiantuntijuus liikkeessä -tutkimuksen (2014) valossa opettajien ammatillisen kehityksen tuki on Suomessa pirstaleista, suunnittelematonta ja vaikuttavuus puutteellista. Huomattava osa opettajista ei osallistu pakollisen VESO koulutuksen lisäksi juuri mihinkään muuhun koulutukseen. Koulutuspäivien määrä/vuosi on huomattavasti vertailumaiden keskimäärää alhaisempi. Arviointitiedon mukaan täydennyskoulutuksen tulisi olla pitkäkestoista, tavoitteellista ja tarvelähtöistä koulutuksen järjestämistä ja se tulee nähdä jatkumona peruskoulutukselle. Se voi onnistua vain, jos opettajan perus koulutuksen tarjoajien (yliopistot, ammattikorkeakoulut) mahdollisuuksia ja velvoitteita tarjota täyden nyskoulutusta olennaisesti vahvistetaa n. 2. LASTEN ONGELMIEN VARHAINEN HAVAITSEMINEN JA SYRJÄYTYMISKEHITYKSEN ESTÄMINEN Valtion tulo-ja menoarvion pääluokkaan 29 Opetus-ja kulttuuriministeriön hallinnonalan yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen selvitysosassa todetaan, että esiopetuksessa olevien lasten varhaiskasvatus oikeutta muutetaan siten, että kunnille mahdollistetaan esiopetuksessa olevan lapsen hoidon toteuttaminen maksullisena kerhotoimintana. (Pääluokka 29, sivu 29).

7 LAUSUNTO 7/9 D/136/ /2016 Koulutusjärjestelmässämme esiopetus (4h/pv) sekä sitä täydentävä päivä hoito (aamu- ja iltapäivähoito) ovat osa varhaiskasvatusta. Perusopetuslain (628/1998) mukaista esiopetusta täydentää varhaiskasvatuslain (580/2015 2) mukainen päivähoito, jonka mukaan lasten päivähoitoa voivat saada lapset, jotka vielä eivät ole oppivelvollisuusikäisiä. Esiopetusta täydentävässä varhaiskasvatuksessa sovelletaan varhaiskasvatuslain mukaisia ryhmäkokosäännöksiä. Lasten päivähoidon henkilöstön kelpoisuusvaatimuksiin sovelletaan sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annettua lakia (272/2005). Joka kolmannella varhaiskasvatuksen työntekijällä tulee olla opettajan pätevyys. Kerhotoiminnan henkilöstön kelpoisuuksista ja mitoituksesta todetaan ainoastaan, että kerhossa tulee olla riittävä määrä ammattitaitoisia ohjaajia. Kerhotoiminnassa ryhmäkokoa ei säädellä. Kunta voisi jatkossa päättää toteuttaako se kuusivuotiaiden lasten kerhotoiminnan samassa yhteydessä kuin koululaisten aamu-ja iltapäivätoiminnan. Näin päiväkodin esiopetuksessa olevan kuusivuotiaan lapsen pitäisi siirtyä kesken päivän lähikoulun iltapäiväkerhoon. Koulutuksen arviointineuvoston Esiopetuksen laatu (2012) arvioinnin tulosten mukaan kuusivuotiaiden suuri määrä opettajaa kohden ja lasten erityisen tuen tarpeet heikentävät esiopetuksen laatua. Esiopetusryhmissä varhaisen tuen toteutuminen näyttäytyy tulosten valossa ristiriitaiselta. Vastaajien mukaan varhaisen tuen toteuttamiseen tarvitaan lisää resursseja ja oppilashuolton palvelut toteutuvat puutteellisesti. Oppilashuoltoa ei mielletä osaksi esiopetusta, vaikkakin moniammatillista työtä tehdään yksittäisten lasten asioissa paljonkin. Kuusivuotiaiden lasten varhaiskasvatusoikeudesta luopumisella ja maksulliseen kerhotoiminaan siirtymisellä on negatiivisia vaikutuksia ongelmien varhaiselle havaitsemiselle ja syrjäytymisen ehkäisylle. Koska kerhotoiminta olisi muutoksen jälkeen maksullista, on todennäköistä, että pienituloisten perheiden lapset jäävät kerhotoiminnan ulkopuolelle. Se asettaa lapset epätasa-arvoiseen asemaan ja lisää syrjäytymisriskiä. Monessa kunnassa esiopetus päättyy jo klo 12. Pitkien iltapäivien viettäminen yksin ei ole kuusivuotiaan lapsen kehitystaso huomioiden mahdollista ja se vaarantaa lapsen tasapainoisen kehityksen.

8 LAUSUNTO 8/ D/136/ /2016 Lisäksi kerhotoiminnassa ryhmäkoko kasvaa huomattavasti ja toiminta tapahtuu ilman pedagogisen pätevyyden omaavaa opettajaa ja oppilas huoltopalveluita. Kuitenkin lukuisissa tutkimustuloksissa nousee esiin henkilöstön osaaminen ja koulutus keskeisenä varhaiskasvatuksen laatutekijänä (Opetushallituksen raportteja ja selvityksiä 2016:6). Tutkimukset lisäksi osoittavat, että lasten ja aikuisten suhdeluku on merkittävä laatutekijä varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen ryhmissä. Suuret ryhmät ja suuri suhdeluku heikentävät laatua ja sen on havaittu estävän lasten yksilöllistä kohtaamista, hoitoa, palautteen antamista sekä kielellisten valmiuksien kehittymistä (esim. OECD 2011). Toteutuessaan varhaiskasvatusoikeuden poistaminen pilkkoisi kuusivuotiaiden päivän kolmeen osaan: ennen esi opetusta tapahtuvaan kerhotoimintaan, esiopetukseen ja esiopetuksen jälkeiseen kerhotoimintaan. Kuusivuotias lapsi tarvitsee kuitenkin vielä selkeän ja yhtenäisen pedagogisesti ohjatun päivän sopivan kokoisessa ryhmässä. Kerhotoiminnassa ei ole tarjolla riittävää pedagogista osaamista lapsille, jotka tarvitsevat erityistä tukea kasvulleen ja kehitykselleen. Kuusivuotiaiden lasten varhaiskasvatusoikeuden poistamisen ja hoidon siirtämisen maksulliseen kerhotoimintaan eivät edistä lasten ongelmien varha ista hava itsemista ja syrjäytymiskehityksen ehkäisyä. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus esittää, että kuusivuotiaiden lasten varhais kasvatusoikeuden poistamisesta tulee luopua kokonaan ja säilyttää heidän oikeutensa varhaiskasvatuslain säätelemään varhaiskasvatukseen esi opetusta ennen ja sen jälkeen. 3. YHTEENVETO Ammatillinen kehittyminen, perinteiset ulkoiset täydennyskoulutuksetja yhteisössä tapahtuva oppiminen on olennainen osa koulutuksen kenttää ja tulisi olla mahdollista kaikille opetus- ja varhaiskasvatushenkilöstöön kuulu ville. Täydennyskoulutus tulee ymmärtää laajaksi, monenlaisia toimintamuotoja sisältäväksi, elinikäisen oppimisen prosessiksi ja sen tulisi tukea koulutuksen ja opetuksen järjestäjien, oppilaitosten ja kuntien kehittämis prosesseja kansallisten tavoitteiden mukaisesti. Muuttuvassa, polarisoituvassa yhteiskunnassa uudenlaiset oppimisen ja opettamisen taidot korostuvat kaikilla koulutusasteilla. Jatkumon ja yksilöllisten koulutuspolkujen rakentaminen ja yhteistyö koulutusasteiden välillä näyttäytyy entistäkin merkittävämpänä. Opettajien osaaminen ja muutoksen hallinta ovat keskeisessä asemassa ongelmien varhaisessa havaitsem isessa ja syrjäytymisen ehkäisemisessä.

9 LAUSUNTO 9/9 D/136/ /2016 Kansallinen koulutuksen arviointikeskus toteuttaa vuosina koulutuksen arviointisuunnitelman mukaisesti kansallisen arvioinnin, joka kohdistuu opettajuuden muutokseen sekä opettajankoulutuksen ja täydennyskoulutuksen kykyyn vastata muutokseen. Arviointi tuottaa tietoa opetushenkilöstön valmiuksista kohdata eri taustoista tulevia oppijoita sekä vastata digitalisaation, maahanmuuton, inkluusion ja säästötoimenpiteiden sekä pedagogiikan ja työelämäyhteistyön muutosten tuomiin haasteisiin esiopetuksessa, perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa, ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakoulutuksessa. Arvioinnissa selvitetään opettajien ja opetushenkilöstön koulutuksen ja täydennyskoulutuksen tila ja kyky vastata muutokseen ja tukea opetushenkilöstön ammatillista kehittymistä. Arvioinnin tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää opettajankoulutuksen ja täydennyskoulutuksen kehittämisessä ja voimavarojen kohdentamisessa. KANSALLINEN KOULUTUKSEN ARVIOINTIKESKUS Harri Peltoniemi johtaja

10