Lasten ja nuorten psykososiaalisen palvelukokonaisuuden

Transkriptio

1 Aino Arponen Lasten ja nuorten psykososiaalisen palvelukokonaisuuden kehittäminen Toimintamalli yhden kunnan palvelujen kokonaisvaltaisesta kehittämisestä Keuruu

2 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. Lapsipolitiikasta lapsilähtöisiin toimintakäytäntöihin Toimijalähtöinen kehittämistyö Kehittämistyön tausta ja tarve Kehittämistyön mahdollistajat Kehittämistyön käynnistäminen Moniammatillinen kehittäminen Kehittämisen askeleet Tyhjältä pöydältä liikkeelle Kohtaaminen Kehittämistarpeista toiminnaksi Resurssitarpeita ja yhteisiä toimintakäytäntöjä Asiakaslähtöisyys kehittämisen lähtökohtana Toiminnasta tuloksiin Elämää hankkeen jälkeen Haasteet palvelujärjestelmälle Paluu politiikkaan Kokonaisvaltainen lasten ja nuorten psykososiaalisen palvelujärjestelmän kehittäminen edellytykset Toimijalähtöinen vs. Organisaatiolähtöinen kehittäminen Toimintaympäristön tila Kokemuksellisen oppimisen kautta muutoksiin Moniammatillisen työn kehittämisen kautta palvelujärjestelmän muutoksiin Palvelujärjestelmän muutoksista palvelukulttuurin muutokseen...10

3 2 1. LAPSIPOLITIIKASTA LAPSILÄHTÖISIIN TOIMINTAKÄYTÄNTÖIHIN Keuruulla valmistui vuonna 1996 maamme ensimmäinen lapsuuspoliittinen ohjelma, LASTEN KEURUU Keuruun lapsuuspoliittinen ohjelma vuoteen Vuonna 2001 Keuruulle valmistui myös nuorisopoliittinen ohjelma. Lapsuuspoliittinen ohjelma sisälsi seitsemänkohtaisen kaupungin lapsenoikeuksien julistuksen: Keuruulla lapsi on tärkeä ja hänen etunsa on ensisijainen. Keuruulla lapsella on oikeus terveeseen elinympäristöön, puhtaaseen sisä- ja ulkoilmaan. Rakentamisessa tulee ottaa huomioon lapsen näkökulma. Keuruulla lapsen tulee saada kehittyä terveenä ja sosiaalisesti turvallisissa oloissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kasvatuksen keinoin tuetaan perheitä kasvatustehtävässä. Keuruulla koulu pidetään monipuolisena oppimisen ohjaajana. Lapselle tulee luoda mahdollisuus elämykselliseen ja aktiiviseen vapaa-ajan toimintaan koko kunnan alueella. Vapaa-ajan harrasteiden tulee olla perheitä kokoavia ja yhdistäviä. Lasten osuus henkisistä ja aineellisista voimavaroista turvataan. Lapsen on saatava osakseen rakkautta, lapsen on saatava tuntea itsensä hyväksytyksi. Vaikka ohjelma ei sisältänyt toimenpidesuunnitelmaa, sen valmisteluun osallistunut työryhmä on seurannut julistuksen periaatteiden toteutusta ja tukenut erilaisten kehittämishankkeiden käynnistymistä. Ohjelma on hyödyntänyt ja sitouttanut ensisijaisesti päätöksentekotasoa. Sen ansiosta lasten ja nuorten näkökulma on otettu viime vuosina huomioon mm. kaupungin investoinneissa. Lasten ja nuorten osallisuutta on lisätty perustamalla nuorisovaltuusto. (Lasten Keuruu 1996) Vuonna 2004 on Keuruun lapsuuspoliittiselle ohjelmalle valmistumassa toimenpideohjelma seuraavalle valtuustokaudelle. Tätä on edeltänyt lasten ja nuorten psykososiaalisissa palveluissa toimivista ammattilaisista koostuneen suuren joukon vuonna 2002 alkanut aktiivinen kehittämistyö Keula-hankkeessa. Keula on ollut yksi valtakunnallisen Harava-projektin osahankkeista. Ennen Keula-hanketta ja sen aikana kaupungissa on toteutettu muitakin lapsille tai nuorille suunnattuja tai lasten ja nuorten palveluja tukevia kehittämishankkeita. Tällaisia hankkeita ovat olleet mm. varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen, erityisopetuksen Latu- hanke, työttömien nuorten työllistämishanke Airo, Alko- projekti, seiskaluokkalaisten ryhmäyttämisen hanke Kasvu-projekti, Ryhmä Rämä - sekä Ramppikuume-hanke. 2. TOIMIJALÄHTÖINEN KEHITTÄMISTYÖ 2.1. KEHITTÄMISTYÖN TAUSTA JA TARVE Keuruun kaupunki on keskisuomalaisittain keskisuuri kaupunki ( yli asukasta). Kaupungissa on lasten ja nuorten kanssa toimivia henkilöitä noin 250 henkilöä. On ymmärrettävää, etteivät he kaikki tunne toisiaan, eivät edes saman lapsen kanssa toimivat, mutta eri toimipisteissä ja ammateissa työskentelevät. Eri hallinnonalojen ja toimintojen aluejaot eivät ole yhtenäiset. Koko kaupunkia palvelee erityispalvelupiste, johon kuuluvat perheneuvola-, mielenterveys- ja päihdepalvelut. Koska aluejakoon perustuvia moniammatillisia työryhmiä on erittäin vaikea muodostaa, tarvitaan toiminta-

4 3 malleja, jotka ohjaavat työntekijöitä muodostamaan itse moniammatillisia ryhmiä tai hakeutumaan niihin. Lapsen ja hänen perheensä kannalta tämä merkitsee sitä, että he joutuvat kohtaamaan palvelujärjestelmässä monia ammattilaisia tilanteesta tai asiasta riippuen eri kokoonpanoissa. Ennen kehittämistyön käynnistämistä sosionomiopiskelija Hanna Niinilampi (2002) teki opintoihinsa liittyvänä opinnäytetyönä selvityksen Keuruun lastensuojelukäytännöistä ja kehittämistarpeista. Keuruulla tarve psykososiaalisten palvelujen kehittämiseen koettiin ajankohtaisena, koska lastensuojelun palvelutarpeet olivat kasvaneet eikä niihin enää pystytty vastaamaan riittävästi. Hanna Niinilampi selvitti eri ammattiryhmille tekemässään kyselyssä Keuruun kaupungin lastensuojelukäytäntöjä. Selvitys osoitti, että selvä lastensuojelun toimintamalli puuttui lastensuojelua toteutettiin monella eri tavalla toisten työntekijöiden työtä ei tunnettu ja se vaikeutti yhteistyötä ja lisäsi ennakkoluuloja lastensuojelukäytännöt olivat suurelle osalle tuntemattomia ja tämä vaikeutti tehokasta lastensuojelutyötä, kun tieto ei kulkenut auttamiskeinoja oli, mutta ne eivät olleet riittäviä lastensuojelutarpeita kohdattiin useimmin sivistystoimessa ja terveydenhuollossa harvemmin yhteistyötä tehtiin useimmin työyhteisön sisällä - arkityössä ei ehditty ottamaan yhteyttä toisen toimintayksikön työntekijään sosiaalityöntekijät kokivat jäävänsä yksin lapsen asioissa KEHITTÄMISTYÖN MAHDOLLISTAJAT Harava-projektin osahankkeena Keuruulla käynnistettiin asiakaslähtöisten toimintamallien ja käytäntöjen kehittäminen ja kokeilu. Tavoitteena oli parantaa lasten ja nuorten psykososiaalisia palveluja. Erityisesti haluttiin kehittää varhaista tunnistamista ja puuttumista lastensuojelullisissa asioissa samoin kuin toimijoiden välistä yhteistyötä. Kaupungin saama perintöraha, jonka käyttö oli osoitettu lasten ja nuorten palvelujen kehittämiseen, oli osaltaan hankkeen mahdollistaja ja velvoittaja. Kehittämistyön tukijoina toimivat Harava-projektin projektipäälliköt, jotka osallistuivat hankeryhmien kokouksiin ja Keulan koulutuspäiviin sekä kirjasivat, dokumentoivat kehittämistyön kulkua sekä tarvittaessa antoivat suuntaa ryhmien työskentelylle KEHITTÄMISTYÖN KÄYNNISTÄMINEN Keula- hanketta käynnistettäessä Keuruun sosiaalijohtaja kutsui alle 18-vuotiaiden kanssa toimivia ammattilaisia ja paikkakunnalla toimivien järjestöjen edustajia kehittämisseminaariin, jossa työstettiin kehittämistarpeita ja nimettiin moniammatilliset kehittäjäryhmät. Ryhmät koottiin siten, että ne muodostuivat tietyn ikäryhmän palvelukokonaisuudesta eli alle kouluikäisten, ala-asteikäisten ja nuorten kanssa toimivien ryhmät. Lisäksi nimettiin perhetyötä kehittävä ryhmä.

5 4 Keula-hanketta varten perustettiin ohjausryhmä, jossa edustettuna olivat eri hallintokuntien esimiestason edustajat ja jokaiseen osahankeryhmään kuuluvia henkilöitä sekä järjestöedustaja. Ohjausryhmän tehtävänä oli toiminnan ohjaaminen, seuranta ja arviointi sekä hankkeen taloudesta vastaaminen. Kehittämistyön käynnistämiseen ostettiin ulkopuolisen konsultin palveluja. Konsultin tehtävä oli osanottajien tutustuttaminen ja ryhmäyttäminen, jota kautta saatiin ryhmien toimintaan luottamuksellinen ja avoin ilmapiiri MONIAMMATILLINEN KEHITTÄMINEN Ensimmäisen kehittämispäivän ryhmäkeskustelun pohjalta kehittämisen tavoitteiksi nousivat seuraavat asiat: - asiakkaalle on enemmän aikaa - ongelmiin puututaan aikaisemmin - huolta aiheuttavaan tilanteeseen on mahdollisuus reagoida nopeammin - asennemuutos lapset ovat tärkeitä toteutuu koko kaupungissa Tavoitteisiin tuli pyrkiä: sopimalla tärkeysjärjestys, mihin satsataan suunnitelmallisuudella ja selkeiden tavoitteiden määrittelyllä selkeällä työnjaolla yhteisillä työvälineillä ja samalla tietopohjalla tiedottamisella. 3. KEHITTÄMISEN ASKELEET 3.1. TYHJÄLTÄ PÖYDÄLTÄ LIIKKEELLE Kehittämisryhmät saivat työskentelynsä evääksi mahdollisuuden käyttää työaikaansa kehittämistyöhön ryhmän tarpeiden mukaan. Jokainen yksikkö vastasi oman työntekijänsä kuluista. Lisäksi jokainen ryhmä sai käyttöönsä kaksi konsultaatiopäivää sekä kahvirahaa. Tarkkoja tulos- ja tuotostavoitteita ryhmille ei asetettu, ei myöskään tarkkoja raportointivelvoitteita KOHTAAMINEN Ryhmien työskentelyn alussa tutustumiseen käytettiin aikaa reilusti, koska kaikki eivät tunteneet toisiaan eivätkä toistensa työn sisältöjä. Toisten ammattiryhmien työstä oleva kuva saattoi olla hyvinkin väärä. Voitiin sanoa, että siellä ne neuvolassa vain punnitsevat ja mittaavat. Kun neuvolatyön, päivähoidon ja sosiaalityön tavoitteista ja työn sisällöistä keskusteltiin yhdessä, avautui toisen ammattiryhmän työ uudella tavalla. Jokainen ryhmäläinen sai myös kertoa työssään olevat pulmakohdat ja lopputuloksena oli, että ongelmat ja kehittämistarpeet olivat samansuuntaisia. Yhteisessä keskustelussa oli lupa kertoa myös epäi-

6 5 levät näkemykset. Useimmilla oli kokemuksia erilaisista projekteista, jotka ovat tulleet ja menneet jälkiään jättämättä. Tavallistahan projekteille on, että kehittäminen ja moniammatillinen työ nähdään jonkinlaisena lisänä varsinaisten ja oikeiden töiden päälle. Jos itse näkeekin kehittämisen tärkeänä, sitä ei välttämättä koeta samanlaisena työyhteisössä, josta jotkut lähtevät kehittämispalavereihin ja jättävät työt muille. Näistä kehittämistyön uhkakuvista keskusteltiin ja niiden toteutumista pyrittiin ennaltaehkäisemään. Ryhmissä todettiin, että työyhteisön mukaan ottaminen kuulemalla muiden näkemyksiä ja kertomalla tilannetietoa hankkeesta lisää ymmärrystä ja hyväksyntää kehittämistä kohtaan. Opettajien osallistuminen moniammatilliseen työhön voitiin turvata järjestämällä kokoontumiset opetustuntien ulkopuolella tai hankkimalla opettajalle sijainen. Mm. ala-asteryhmä pohti sijaisuuden järjestämistä kouluavustajien avulla. Ryhmä totesi, että työllistämistuella järjestettävät kouluavustajat eivät useinkaan ole koulutettuja ja vaihtuvat niin usein, etteivät opi tuntemaan luokkaa. Opettajan mukanaolo moniammatillisessa ryhmässä koettiin kuitenkin niin tärkeäksi, että hänen pääsynsä turvaamiseksi ryhmä teki esityksen sivistystoimelle kouluavustajien vakinaistamisesta KEHITTÄMISTARPEISTA TOIMINNAKSI Keulan neljän ryhmän lähtötilanteiden erilaisuudesta johtuen kehittäminen eteni eri vaiheissa. Perhetyöryhmän lähtöasetelma oli selkeä ja rajattu. Keuruulla haluttiin käynnistää perhetyö ja tehtävään nimettiin määräaikainen perhetyöntekijä, jonka työnä oli kaupungin oman perhetyön mallin luominen. Alle kouluikäisten ryhmässä kehittämistyötä hidasti mm. vetäjän vaihtuminen hankkeen aikana. Myös ryhmän vaihtoehtoiset tavoitteet vaativat useita keskusteluja. Painottaako kehittämistyö vanhemmuuden tukemiseen, varhaiseen puuttumiseen vai erityistä tukea tarvitsevien lasten tilanteeseen? Ala-asteryhmässä kehittämistyö täsmentyi melko nopeasti yhtenäisen puuttumisen mallin luomiseen ja vastaavasti nuorten ryhmässä yhteiseksi moniammatillisen työn kehittämiskohteeksi valittiin puuttumisen malli nuoren elämän siirtymävaiheen solmukohtiin. Ryhmissä pohdittiin myös muita moniammatillisen yhteistyön mahdollisuuksia. Kuvio 1. Lasten ja nuorten parissa moniammatillista asiakastyötä tekevät ammattilaiset sekä seurakunnan ja järjestöjen toimijat SOSIAALITOIMI TERVEYS- TOIMI LAPSI JÄRJESTÖT SRK NUORISO- VAPAA-AIKA KOULU

7 3.4. RESURSSITARPEITA JA YHTEISIÄ TOIMINTAKÄYTÄNTÖJÄ 6 Harava-projektin tavoite oli HAravoida RAkenteista VoimavarojA ja samaa tavoitetta noudatettiin myös Keula -hankkeessa. Tavoitteena ei ollut lisäresurssien saanti vaan uusien toimintatapojen löytäminen. Kehittämisen aikana nousi kuitenkin esiin myös uusien resurssien tarve. Alle kouluikäisten erityistukea tarvitsevien lasten tilanteeseen puuttumisessa ja työn koordinoinnissa nähtiin tarvittavan erityislastentarhanopettajaa. Nuorten ryhmässä yhteistyön ja varhaisen puuttumisen kannalta koulun ja sosiaalitoimen yhteisen sosiaalityöntekijän viran perustaminen koettiin tärkeänä ja ala-asteryhmässä kouluavustajien vakinaistamisesta katsottiin olevan etua. Myönteistä suhtautumista edesauttoi, kun ryhmät esittivät resurssien lisäämiselle muista tehtävistä siirrettäviä määrärahoja ASIAKASLÄHTÖISYYS KEHITTÄMISEN LÄHTÖKOHTANA Kehittämisen peruslähtökohtana oli asiakaslähtöisten toimintamallien ja käytäntöjen kehittäminen. Kun tavoitteena oli löytää toimintamalleja varhaiseen puuttumiseen, lähtötilanteessa monet ammattilaiset olivat epävarmoja omista lapsen tilanteesta kokemistaan huolista. Itsellä herännyt huolta lapsesta olisi haluttu ensin testata työkaverin kanssa ja vasta sen jälkeen ottaa yhteyttä lapsen vanhempaan. Lainsäädännön antama selvennys salassapitosäännöksistä sekä puheeksi ottamisen tavasta paransi ammattilaisten rohkeutta ottaa heti huolen synnyttyä yhteyttä vanhempaan silloin, kun kysymyksessä ei ollut sellainen tilanne, joka vaati kiireellisiä lastensuojelutoimenpiteitä. Harava projektin keskeisenä teemana oli lapsilähtöisyyden huomioiminen kehittämisessä. Keuruulla toimijalähtöisen kehittämisen lähtötilanne oli lapsen lähellä tapahtuva kehittämistyö. Lapsi nähtiin itse huolensa subjektina ja siksi tärkeänä lähtökohtana toimintatapaa suunniteltaessa. Pienen lapsen kuuleminen palvelujen kehittämistyössä ei ollut kuitenkaan ollut helppo toteuttaa. Enemmänkin lapsen näkökulma välittyi työntekijöiden kokemusten kautta. Sen sijaan nuorten palveluja, esim. koulun sosiaalityötä suunniteltaessa kuultiin sekä koulun oppilaita että nuorisovaltuustoa. 4. TOIMINNASTA TULOKSIIN Hankkeen alkutavoitteen Asiakaslähtöisten toimintatapojen kehittäminen ja kokeilu lisäksi ohjausryhmä ei antanut ryhmille tiukkoja tulostavoitteita ja aikataulua. Ryhmät työskentelivät kuitenkin aktiivisesti ja suunnitelmallisesti. Osaltaan kehittämistyön etenemistä motivoi yhteiset kehittämispäivät, joissa ryhmien toimintaa esiteltiin ja arvioitiin. Päivillä käsiteltiin lisäksi mm. salassapitosäännöksiä ja lastensuojelukäytäntöjä. Lasten ja nuorten kanssa toimiville järjestettiin hankkeen aikana teemakohtaisia koulutuksia mm. perheväkivallasta, lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemisestä ja tunnistamisesta sekä kriisityöstä. Yhteisen työskentelyn kuluessa ryhmille syntyi paitsi perusteet ja näkemykset moniammatillisesta työstä, myös yhteisiä toimintamalleja: - Huolen käsikirja, - toimintamalli siirtymävaiheen solmukohtiin nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi - perhetyön toimintamalli ja lomakkeisto sekä - puuttumisen malli tilanteisiin, joissa alle kouluikäisellä lapsella voi olla erityistuen tarvetta. Keulan aikana kokeiluluonteisesti palkattu perhetyöntekijä oli jo hankkeen aikana osoittanut tar-

8 7 peellisuutensa ja hänen toimensa vakinaistettiin. Myös erityislastentarhanopettaja ja koulun sosiaalityöntekijä synnytettiin hankkeen aikana. Koska kaupunki ei voinut osoittaa uusia määrärahoja, oli hyväksyttävä tilanne, että saadakseen uutta on jostain luovuttava. Hankkeen aikana lakkautettiin yksi päiväkoti ja eläkkeelle jääneen osa-aikaisen sosiaalityöntekijän virka muutettiin kokoaikaiseksi koulun kanssa yhteiseksi viraksi ELÄMÄÄ HANKKEEN JÄLKEEN Keula -hanke oli prosessi, jossa kehittämistyölle annettiin aikaa ja resursseja ja jonka aikana opittiin yhteisen tekemisen tapoja ja yhteisiä toimintamalleja. Tämä ei vielä riittänyt varmistamaan moniammatillisen yhteistyön jatkuvuutta hankkeen päätyttyä. Epäiltiin, toteutuuko sama kuin useimmille hankkeille eli hyvät ideat ja toimintatavat hiipuvat hankkeen ja kehittämisrahan loputtua. Keulassa tämän uhkakuvan toteutumista estämään jokainen kehittämisryhmä vastuutettiin juurruttamaan toimintakäytäntöjä ja malleja eri toimipisteisiin. Ryhmistä valitut henkilöt ryhtyivät tekemään apostolityötä eri työyhteisöissä. Mm. sosiaalityöntekijä ja psykologi ovat kiertäneet eri kouluissa ja osallistuneet opettajien Veso-päivään. Lisäksi jokaisen kehittämisessä mukana olleen toivottiin osaltaan juurruttavan uusia toimintatapoja omassa työyhteisössään. Perhetyölle nimettiin moniammatillinen tukiryhmä. Lisäksi suunnitteilla oli perustaa perhetyöntekijän ja kotipalvelun tehostetun perhetyön muodostama yksikkö, joka toimii verkostoituneena sosiaalitoimen, neuvolan sekä koulun kanssa. Varhaiskasvatukseen perustettiin erityisopetuksen työryhmä, joka huolehtii huoleen puuttumisen mallin päivittämisestä HAASTEET PALVELUJÄRJESTELMÄLLE Keulan ohjausryhmään kuului eri sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen esimiehiä, luottamushenkilöiden edustaja sekä kehittämisryhmien vastuuhenkilöt. Tämä mahdollisti tiedonkulun ja vuoropuhelun sekä sektorien välillä että asiakastyötä tekevien ja esimiesten välillä. Esimiehet osallistuivat myös jonkin verran kehittämisryhmiin sekä yhteisiin kehittämispäiviin. Lisäksi ryhmät tekivät kirjallisia esityksiä omille esimiehilleen ja lautakunnilleen kehittämistarpeista.

9 8 Kuvio 2. Poikkihallinnollinen yhteistyö moniammatillisen työn mahdollistajana SOSIAALITOIMI JÄRJESTÖT SRK JÄRJESTÖ- TYÖNTEKIJÄ SOSIAALI- TYÖNTEKIJÄ LAPSI NUORISO-VAPAA- AIKATYÖNTEKIJÄ TERVEYDEN- HOITAJA OPETTAJA TERVEYS- TOIMI KOULU- TOIMI NUORISO- VAPAA-AIKATOIMI 4.3. PALUU POLITIIKKAAN Keulan loppuvaiheessa sivistys-, sosiaali- ja terveystoimen esimiehet suunnittelivat yhteisiä lautakunnan kokouksia, jossa lasten ja nuorten psykososiaalisten palvelujen kokonaisvaltaisesta kehittämisestä keskustellaan ja esitetään yhteisiä lapsipoliittisia linjauksia. Hankkeen päättymisvaiheessa Keuruulla nimettiin lasten ja nuorten palvelujen kehittämiseen eri hallintokuntien yhteinen lasten ja nuorten johtoryhmä, jonka tehtävänä on lasten hyvinvoinnin ja palveluverkoston kuntatason seuranta, arviointi ja raportointi hallintokunnille ja luottamushenkilöille. Keuruun vuoden 2005 talousarviossa painopisteenä on lapsiperheiden hyvinvointi. Valmisteilla on Keuruun Lapset II lapsuuspoliittinen toimenpideohjelma vuosille

10 9 5. KOKONAISVALTAINEN LASTEN JA NUORTEN PSYKOSOSIAALISEN PALVELUJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMINEN EDELLYTYKSET 5.1. TOIMIJALÄHTÖINEN VS. ORGANISAATIOLÄHTÖINEN KEHITTÄMINEN Kunnallisen hallintorakenteen uudistaminen aloitetaan usein hallinnossa tehtävällä päätöksellä, joka tähtää tavoitteeseen tehokkaammasta, toimivammasta ja edullisemmasta palvelujen tuottamisesta. Kun henkilöstö päätöksenteon jälkeen saa tehtäväkseen ryhtyä toteuttamaan rakenneuudistusta voi syntyä muutosvastarintaa ja kaaosta, kun uudistuksen tarve ja päämäärä eivät ole sisäistyneet henkilöstölle. Toimijalähtöisessä kehittämisessä tavoitetila rakentuu vähitellen ositetun kehittämistyön tuloksena. Muutostarpeet kehittyvät henkilöstön yhteisissä dialogisissa ja tasavertaisissa keskusteluissa, kun eri ammattiryhmät tarkastelevat asiakkaiden tarpeita sekä omia olemassa olevia voimavarojaan ja toimintakäytäntöjään. Tärkeää on, että toimijoiden lisäksi myös esimiehet osallistuvat kehittämisryhmiin TOIMINTAYMPÄRISTÖN TILA Yhteiskunnallisten muutosten vaikutukset, esimerkiksi elinkeino- ja työllisyyspolitiikka sekä peruspalvelujen saatavuus vaikuttavat erityisesti lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointiiin ja asumispaikan valintaan Palveluja kehitettäessä on tärkeä huomioida, millä tekijöillä kunta saadaan houkuttelevaksi asuinpaikaksi ja millä keinoilla voidaan estää nuorten ja lapsiperheiden muuttaminen kunnasta. Lasten hyvinvointitutkimuksista kuten kouluterveyskyselyistä saatavat kuntakohtaiset tulokset antavat myös selkeitä viestejä kuntien ammattilaisille, minkälaisia toimenpiteitä ja palveluja lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää. Tutkimustulosten ja tilastojen ohella paikallinen asiantuntisuus on ensisijaisesti asiakkailla ja kuntalaisilla itsellään sekä asiakastyötä tekevillä työntekijöillä. Opettajat, kouluterveydenhoitajat, päivähoitajat jne. näkevät työssään lapsia päivittäin ja huomaavat, jos lapsessa tai hänen käyttäytymisessään tapahtuu muutoksia. Kun työntekijät moniammatillissa ryhmissä keskustelevat kokemuksistaan ja näkemyksistään, muodostuu luotettava ja arvokas paikallinen palvelutarvekartoitus. Kun tähän näkemykseen vielä lisätään lasten ja nuorten parempi kuuleminen ja kuunteleminen, on paikallisella palvelujärjestelmän kehittämisellä vankka perusta. Vaikka lasten ja nuorten tilanne tiedetään, selkeyttävät tutkimukset myös paikallista todellisuutta. Esimerkiksi arvio huolen alla olevista lapsista helpottaa työntekijöiden ahdistusta toimenpiteitä suunnitellessaan, kun epämääräinen pahoinvoivien lasten määrä onkin tietty rajallinen joukko lapsia KOKEMUKSELLISEN OPPIMISEN KAUTTA MUUTOKSIIN Toimijatasolla tapahtuva kehittämistyö edellyttää riittävän ajan ja tilan antamista kehittämiseen osallistujille. Kehittämiseen on annettava riittävästi aikaa, jotta ryhmä tutustuu toisiinsa, toistensa työhön, kokemuksiin ja näkemyksiin. Tapaamisten kautta syntyy myös luottamus ja avoimuus sekä lisääntyy uskallus omien näkemysten ja ideoiden esittämiselle. Jaetun kokemuksen kautta syntyy yhteinen näkemys kehittämistarpeista ja tavoista, joilla päästään muutoksiin.

11 MONIAMMATILLISEN TYÖN KEHITTÄMISEN KAUTTA PALVELUJÄRJESTELMÄN MUUTOKSIIN Asiakastyötä tekevien kehittämisen tuloksena syntyvä uudenlainen toimintatapa, esimerkiksi moniammatillinen työ edellyttää usein muutoksia ja ratkaisuja myös palvelujärjestelmässä. Esimerkiksi moniammatillisen ryhmän onnistumiseksi tarvitaan mm. seuraavia järjestelyjä: aikaa, tiloja, yhteisiä toimintaresursseja, joiden käytöstä ei tarvitse kiistellä, minkä hallintokunnan budjetista ne otetaan. Jotta toimijoilla on mahdollisuus toteuttaa asiakaslähtöistä, moniammatillista työtä, on palvelujärjestelmän käytävä hallintokuntien välinen vuoropuhelu ja löydettävä yhteiset asiakkaat sekä yhteinen näkemys asiakkaiden tarpeista. Mikäli samansuuntainen näkemys hallintokuntien välillä syntyy, tulee koko kaupungin palvelujärjestelmä ja budjetointi suunnitella niin, että moniammatilliselle asiakastyölle saadaan yhteiset tavoitteet, toimintastrategia ja budjetti PALVELUJÄRJESTELMÄN MUUTOKSISTA PALVELUKULTTUURIN MUUTOKSEEN Moniammatillinen asiakastyö sekä palvelujärjestelmän poikkihallinnollinen toimintapolitiikka edellyttää hyvin toimiakseen myös poliittisella tasolla dialogia, yhteistä näkemystä ja yhteisiä päätöksiä sekä uudenlaista toimintakulttuuria. Kokonaisvaltaisesta palvelujärjestelmästä siirrytään kokonaisvaltaiseen lapsipoliittiseen toimintakulttuuriin, jota vahvistetaan lapsuuspoliittisilla ohjelmilla ja niihin liittyvillä toimintastrategioilla ja toimenpideohjelmilla. POLIITTISET PÄÄTTÄJÄT HALLINTOKUNTIEN ESIMIEHET ASIAKASTYÖTÄ TEKEVÄT LAPSI MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ POIKKIHALLINNOLLINEN YHTEISTYÖ KUNNALLINEN LAPSIPOLITI IKKA

12 11 Lähteet: Lasten Keuruu Keuruun lapsuuspoliittinen ohjelma vuoteen 2005 Niinilampi Hanna Lastensuojelukäytäntöjen kehittäminen - kyselytutkimus Keuruun lastensuojeluun osallistuville työntekijöille. Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan yksikkö.