Lyhyesti. Kruununhaan tiedekeskittymä kasvaa. Kielletty! Mikä on Runebergin pörssikurssi tänään?

Transkriptio

1 Ä Lyhyesti 64 Kruununhaan tiedekeskittymä kasvaa Kruununhaan kaupunginosa elsingissä alkaa olla jo melkoinen tiede- ja kulttuurikeskittymä, eräänlainen tiedekulttuurin kaupunginosa. iellä majailevat jo tällä hetkellä mm. uomalaisen Kirjallisuuden eura, venska litteratursällskapet i Finland, ieteellisten seurain valtuuskunta, maamme tiedeakatemiat, muutama kymmenen tieteellistä seuraa pitää majaansa ieteiden talolla, Kansallisarkisto, Maanpuolustuskorkeakoulu, otamuseo, ukututkimusseura kirjastoineen, tieteellisen kirjallisuuden kirjakauppa iedekirja, elsingin yliopiston tilat Mariankatu 11:ssä, iedonjulkistamisen neuvottelukunta, uomalaisen kirjallisuuden tiedotuskeskus, Kordelinin säätiö ja onhan siellä opetusministeriökin. iksipä joukkoon sopivat mainiosti nellmaninkadulle, toisiaan vastapäätä, syksyllä avatut uomen ankin rahamuseo ja elsingin yliopistomuseo rppeanum. ieteessä tapahtuu -lehti onnittelee. Molempien museoiden tarkasteluun ja arviointiin palataan perusteellisemmin seuraavassa ieteessä tapahtuu -lehdessä. Mikä on Runebergin pörssikurssi tänään? Vuonna 2004 tulee kuluneeksi 200 vuotta Johan Ludvig Runebergin syntymästä. Meno tullee olemaan sen mukaista: tapahtumia, luentosarjoja, konsertteja ja suuri määrä kirjallisuutta. Runebergiaan vaaliva venska litteratursällskapet panostaa vuoteen näkyvästi: vuosien aikana on ilmestynyt tai ilmestyy yhteensä noin 15 kirjaa teemasta: koottuja teoksia, valikoimia, biografiaa, Fredrikan reseptejä, tekstianalyysejä, ilmenemistä kirjataiteessa, artikkelikokoelmia jne. Lisäksi suuret luentosarjat niin keväällä kuin syksylläkin sekä seminaareja ja tapahtumia vuoden aikana. Konsertteja ja teatteriesityksiäkin ohjelmaan sisältyy. tse asiassa tuskin kukaan suomalainen merkkimies on juhlavuotenaan saanut sellaista huomiota osakseen kuin Runeberg tulee saamaan. (Ohjelmaan voi käydä tutustumassa osoitteessa Jäämme uteliaana odottamaan J. V. nellmanin vastaavaa 200-vuotisjuhlintaa vuonna Ylletäänkö samaan vai pistetäänkö paremmaksi? Mutta elääkö Runeberg vielä, kuka lukee häntä ainakaan suomen kielellä? Mikä on Runebergin pörssikurssi tänään suurmiespörssissämme: olematon, luulisin? eivas Oksala on urhoollisesti koettanut saada suomenkielistä lukijakuntaa Runebergille käännösten avulla mutta silti: pahoin pelkään, että piispa enrikin värttinäluun kaltaiseksi reliikiksi on Runeberg enenevästi jäämässä. Valitettavasti. Onko sittenkin niin, että vain Vårt landin suomennos urheilukilpailujen yhteydessä ja torttu enää elävät ja maistuvat? anna, irvenhiihtäjät ja Vänrikki tool jäävät vain harvojen herkuksi? Kielletty! uomen Filosofinen Yhdistys järjestää jälleen perinteisen yhden sanan kollokvion, tällä kertaa teemalla Kielto. Kieltämässä ovat koko filosofi-kermamme nuoremmista varttuneempiin, kaikkiaan 39! aikkana elsingin Kruununhaan ieteiden talo. Ja kieltoja on luvassa: Yhdistyksen puheenjohtajan lkka Niiniluodon esitelmän otsikkona on jopa lakonisen napakka Älä!, muina esityksinä mm. Jaakko intikan Kielto kiellon päälle, eta Gyllingin ja ilvi oppisen Kielletyt sanat sekä kuin huipennuksena eikki J. Koskisen Kieltojen filosofiasta filosofian kieltoon?. Ohjelma kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta apahtuman kovasti negatiiviseen tunnelmaan voinee lietsoa itseään kuuntelemalla ennakkoon vaikkapa Kristiina autalan esittämää Kielletyt käskyt -kappaletta (säv. Lasse Mårtensson, san. Jukka Virtanen, 1968). ai sopiva voisi olla Carolan esittämä Kielletyt leikit (ulkom. tradiksi levytiedoissa merkitty, suom. auvo uhtila, 1966) kappale, taikka ppu Normaalin Njet njet (säv. Mikko yrjä, san. Mikko aarela, 1979). opisivat mainiosti seminaarin avauksen yhteyteen, mikä ilmaisena vihjeenä täten tarjotaan. ellaiselle, joka ei paikalle jostakin syystä ennätä, voi antaa lohdun sanan: kollokvioiden anti on aina pienellä viiveellä julkaistu myös kirjana.

2 Ä DN:sta tullaan vielä puhumaan meritus professori ekka Nuorteva Luonnon utkija 3/2003 jatkaa edellisessä Luonnon utkijan niteessä alkanutta keskustelua DN:n rakenteen keksimisestä ja sen heijastumisesta suomalaiseen keskusteluun ja esittää samalla huolen katkoksesta historiatietoisuudesta internetin aikakaudella. imo Vuorisalo oli tutkinut Luonnon utkijan niteitä vuodelta 1953 ja ihmetellyt, miksei sieltä löytynyt mainintaa DN:n rakenteen selviämisestä. Nuorteva kuitenkin rauhoittaa kaikkia nuorempiaan: kyllä DN:sta keskusteltiin kovasti tuohon aikaan ja ennenkin. Muistan, miten eläinfysiologian professori aavo uomalainen jo vuonna 1949 toi DN:n painokkaasti esille eläinfysiologian peruskurssin luennoilla. än piti huolta siitäkin, että oppilaat merkitsivät sen oikein kirjoitettuna luentomuistiinpanoihinsa. än vakuutti, että DN:sta tultaisiin vastaisuudessa puhumaan paljonkin. Nuortevan mukaan DN:n kemiallisen rakenteen selviäminen vuonna 1953 ei ollut aavo uomalaisen koulussa olleille suomalaisille täysin uusi asia. avaintoa ei siten koettu odottamattomaksi sensaatioksi, vaan tieteen normaalikuvioihin kuuluvaksi edistysaskeleeksi. en sijaan perinnöllisyystieteen opetuksessa ei Nuortevan käsityksen mukaan puhuttu DN:sta ennen vuotta rofessori sko uomalainen ja muutkin suomalaiset geneetikot olivat varmasti tietoisia DN:n olemassaolosta, mutta katsoivat DN:n kuuluvan selvemmin solukemistien kuin geneetikkojen toimialaan. rvokkaita aikalaistodistuksia tällaiset emeritusten kirjoitukset. kologisia harhoja ja internetin kulttuurikatkokset Moniaalle polveilevassa Luonnon utkijan kirjoituksessaan Nuorteva kritisoi tutkimustapoja, joissa ongelmien ymmärtämiseksi ongelma rajataan siten, että syntyykin oikeastaan osatutkimuksia. Valitettavan usein käy kuitenkin niin, että osatutkimuksessa saadut tulokset katsotaan niin selviksi, ettei muita selittäjiä enää tarvita. Näin meneteltäessä hienolla tutkimuksella tuotettu tulos muuttuu ekologiseksi harhaksi. nnettuaan muutamia esimerkkejä Nuorteva päätyy ennustamaan, että toisenlainen harha tullaan varmasti... nostamaan otemkinin kulissina pystyyn panemalla metsäpuiden normaalia runsaammat kuolemat liian yksioikoisesti vuoden 2002 loppuvuoden kuivuuden sekä sitä seuranneen kylmän ja vähälumisen talven tiliin. Nuorteva korostaa, että tällaisten ongelmien taustalla ovat paljon monimutkaisemmat vaikutusketjut. Kuivuus on esimerkiksi puiden kuolemien välitön laukaisija, mutta puiden kuivumisherkkyys onkin seurausta happosateista, kadmiumsaasteisuuden kasvusta, V-säteilyn voimistumisesta, ojituksista, avohakkuista, typpilannoituksista, tuholaiskantojen kasvusta yms. Ongelma on Nuortevan tulkinnan mukaan siinä, että suppeilla osa-alueilla pätkä työnä tuotettua tietoa ei kyetä kunnolla yhdistämään kokonaisuuksien hallitsemiseksi. änen mukaansa olisi tärkeää sijoittaa tuoreiden osatutkimusten tulokset täydennykseksi varhempien tutkijapolvien kokonaishahmotuksen raameihin. Valitettavasti nuori polvi ei nterneteistään kunnolla löydä varhaisempina vuosikymmeninä kerättyjä tietoja ja niiden pohjalta kehitettyjä kokonaisvaltaisia näkemyksiä. Nuorteva harmittelee, ettei vanhan tiedon lukemiseen enää uhrata aikaa vaan luotetaan nternetin hakuohjelmiin liikaa. Niiden avulla ei toistaiseksi saada kovinkaan paljoa tietoa paria vuosikymmentä vanhemmista julkaisuista... letään hankalaa aikaa, jolloin yhteys oman tieteen perinteisiin ja tuloksiin on käytännössä katkennut. Nuorteva antaa esimerkin: Yhtenä hämmästykseni kohteena on oillut viime vuosina uutuutena markkinoitu oivallus, että mitokondriot eivät oikeastaan ole soluelimiä vaan solunsisäisiä symbioottisia mikrobeja. siaa koskevan perusoivalluksen julkaisi nimittäin greifswaldilainen professori aul Buchner jo monta sataa sivua käsittävässä tutkielmasarjassaan. Osa ongelmista johtuu Nuortevan mukaan myös biologisten kirjastojen liian niukoista tiloista ja ongelmasta johtuvasta vanhempien sarjojen siirtämisestä syrjäisiin varastoihin. Geologien keskinäistä mykkäpuhetta? uomen Geologisen euran julkaisema Geologi on ollut viime aikoina kohtuullisen vireä keskustelufoorumina. uoreessa numerossa (8/ 2003) Jukka ildén muistuttaa kuitenkin, että turha geologeja on syyttää siitä, etteivät ajankohtaisista yhteiskunnallisista puhu eivätkä pukahda. äytyy muistaa, että geologia on historiallinen (ei yhteiskunnallinen) tiede, eikä siis 65

3 Ä 66 kovin päivänpolttava. Geologit ovat Maapallon historioitsijoita. Jos suomalaisten geologien vuoropuhelu on mykkäpuhelua kiven kanssa, kuten edellisessä lehden niteessä arveltiin, on tilanne ildénin mukaan ollut samanlainen myös suomalaisten geologien kommunikoinnin suhteen: Miten muutoin on selitettävissä se, että muutamalle granitoidillemme on annettu 80 eri nimeä! Kaligraniitista on ildénin mukaan kirjallisuudessamme käytetty vähintään 43 ja synorogeenisista granitoideista 37 erilaista nimitystä. hdottaisin, että 80 nimestä 78 hylättäisiin ja kutsuttaisiin orogeenisia granitoidejamme kahdella nimellä: kaligraniitti ja kantagraniitti. Mitä tehdä psykologia-tiedolla? uoreen sykologia-lehden 5/2003 pääkirjoituksessa välittyy hieman problemaattinen kuva tämän päivän psykologian tutkimuksen tilasta ja asemasta ja ehkä yleisemminkin tutkimustiedon käytöstä yhteiskunnassa. ääkirjoituksessaan Raija-Leena unamäki kysyy huolestuneena, miten tutkimuksellinen tieto ilmenee hoidon suunnittelussa, lasten ja nuorten ennaltaehkäisevässä mielenterveystyössä ja neuvoloiden viisivuotistarkastuksissa? Vastaus lienee kovin pessimistinen, koska unamäki joutuu toteamaan, että emme voi tyytyä tilanteeseen, jossa toivomme tutkimustulosten kumuloituvan ja löytävän tiensä interventioiksi kuin itsestään, Kenen vastuulla on muokata tieteellinen tieto innovaatioiden, ennaltaehkäisyn ja laadukkaan psykologityön kielelle? Nyt siis tiede ei kohtaa psykologian arkea? ilanne on unamäen mukaan jumiutunut, jos tieteilijät ja ammatinharjoittajat korostavat teorian ja käytännön yhdistämisen tärkeyttä, mutta heiltä puuttuu foorumi luoda konkreettisia ja spesifejä suosituksia. unamäen mukaan ongelmana uomessa on se, että psykologiatiede majailee uomen sykologisessa eurassa (joka ko. lehteäkin julkaisee) ja psykologien ammattikäytäntö sykologiliitossa. Johtopäätös: psykologia ei ole tieteellistä ammattikäytäntöä? ästä unamäki pääseekin toteamaan sen perin harmillisen tilanteen, että psykologit eivät keskustele edes oman alansa tieteellisessä lehdessä sykologiassa. oimitus saa niukasti käsikirjoituksia ja unamäki joutuu tunnustamaan: On myönnettävä, että psykologian tutkijat ja ammatinharjoittajat eivät koe lehteä omaksi julkaisuareenakseen. ämä on outoa. Näin sivullisen seuraajan silmin lehti on ammattimaisesti tehty ja sisällöltään monipuolinen. Missähän sitten oikein mahtavat julkaista? elkkä ulkomaisissa sarjoissa julkaiseminen ei liene alan edun mukaista. uden konseptin julkaisemista urun yliopiston emeritusprofessori Jaakko Nousiaisen uomen poliittinen järjestelmä on todellinen alansa oppikirjaklassikko, ties kuinka monenteen painokseen ja korjaukseen jo yltänyt. Nyt se on saanut haastajan, joka pelaa aivan uudella konseptilla. elsingin yliopiston valtioopin laitoksella yliopistonlehtorina työskentelevä V asi aukkonen on toimittanut kokonaan uudenlaisen teoksen uomen poliittisen järjestelmän peruspiirteistä ja viimeaikaisista muutoksista. Laitoksen julkaisemana (ja Yliopistopaino myyjänä) ilmestynyt aikkana politiikka. ietoa ja tulkintoja uomen poliittisesta järjestelmästä on siinä mielessä uudenlainen tapaus, että se sisältää samalla uomen poliittisen järjestelmän verkko-oppikirjan ( jota päivitetään kerran vuodessa aina lukukauden alussa ja joka sisältää samalla linkkejä erilaisiin tietolähteisiin. amalla verkkokirja sisältää tehtäväosion. elevision ostoskanavaa lainaten eikä tässä vielä kaikki : kirja on ilmestynyt myös sähkökirjana. Onko Nousiainen viimein saanut haastajan? Koska kirja on syntynyt elsingin yliopiston valtio-opin laitoksen piirissä ja opetuksen kehittämiseksi, voisi valistunut arvailija ennakoida kilpailevien, erityisesti turkulaisten valtio-oppineiden, reagoivan uutuuteen happamasti. Jäämme uteliaana seuraamaan vaikkapa olitiikka-lehden reaktiota. iljainen anteeksipyyntö ieteessä tapahtuu -lehdessä 5/2003 kerrottiin erikoisesta plagiointitapauksesta. Järkälemäisessä ulevaisuuden tutkimus: erusteet ja sovellukset (K 2002) oli eräässä artikkelissa käytetty lähdettä mainitsematta esitettyjen syytteiden mukaan sivukaupalla lähes sanasta sanaan toisen kirjoittajan tekstiä. elityksissään tulevaisuudentutkijoiden Futura-lehdessä (1/2003) artikkelin kirjoittajat vetosivat siihen, että kirjaa laadittaessa oli päätetty, että lähdeviittaukset eivät noudata tarkkuudessaan tieteellisen artikkelin vaativia

4 Ä viittauskäytäntöjä. Kirjan lopussa olevaan kirjallisuusluetteloonkaan tämä lainattu alkuperäisteos ei ollut mahtunut, joten kovin joustavalta toiminta kyllä on vaikuttanut. Nyt kirjasta on otettu uusi painos, pehmeäkantisena ja kuinka ollakaan: tähän kyseiseen artikkeliin onkin liitetty lähdeviitteet kaikkiin niihin kohtiin, joista sitä syytettiin lainaamisesta vastoin hyviä tapoja. Ja onpa alkuteos liitetty lopussa olevaan kirjallisuusluetteloonkin. Korjaukseen ei viitata muuten kuin nimiösivun yhteydessä olevalla maininnalla 2. korjattu painos. lagiointi on oikeasti ikävä juttu. pähuomiossa tai silkkaa huolimattomuutta sattuneet ovat erityisen harmillisia. iksi on mainiota, että kustantaja on koettanut paikata työtapaturman ainoalla mahdollisella tavalla. On ollut tarkkakorvainen ja reagoinut kritiikkiin. Onpa samalla voitu korjata joitakin painovirheitä homas Morenkin nimiasu esiintyy nyt lähes kaikkialla oikein. Lieneekö sattumaa vai ei, ulevaisuuden tutkimuksen seura on julkaissut uudistettuna laitoksena kymmenen vuoden takaisen kirjansa Miten tutkimme tulevaisuutta? (toim. Matti Vapaavuori & anttu von Bruun). ämän uudistetun laitoksen uudistetuissa alkusanoissa eikä muuallakaan kirjassa viitata puolestaan sanallakaan tähän ulevaisuudentutkimus-kirjaan. Kovaa kilpailua tulevaisuudesta ja sen tutkimuksesta? Mitä plagiointisyytteisiin tai tekijänoikeuskiistoihin muuten tulee, niin syytöksiä on viime aikoina sinkoillut muillakin aloilla kuin tulevaisuudentutkimuksessa: ongelmia on syntynyt mm. sukututkimuksessa toimitettujen ja koottujen luetteloiden tekijänoikeuksista ja lääketieteen alalla oikeuksista käyttää lupaa kysymättä toimittajien painettuja kirjoituksia muissa kaupallisissa yhteyksissä. uomen tiedetoimittajain liitto onkin aikeissa järjestää vielä ensi vuoden aikana tekijänoikeuksia laajalti käsittelevän seminaarin. Vuoden iedekirja -palkinto Vuoden 2003 aikana ilmestyneiden tiedekirjojen valioita arvioidaan parhaillaan. Vuoden tiedekirja -palkinto jaetaan ieteellisten seurain valtuuskunnan vuosikokouksen yhteydessä 19. maaliskuuta. Raatiin kuuluvat tänä vuonna professorit Mikael Fortelius ja Lea Laitinen sekä dosentti Kalle Michelsen. Kuka saakaan ieto-finlandian? nnen tiedekirjapalkintoa jaetaan puolestaan ieto-finlandia-palkinto. siraati, johon ovat kuuluneet professori Bo Lönnqvist, toimittaja Leena akkanen ja valtiotieteen tohtori Juhana Vartiainen, kattavat pöydän lopullisen valinnan tekevälle annu aanilalle. hdokkaat julkistetaan 11. joulukuuta. auska nähdä, syntyykö samanlaisia intohimoja kuin viimevuotisen valinnan yhteydessä, ovatko leimakirveet ja huono harkinta valttia tällä kertaa keskustelussa? aattaisi olla urheilumielessä houkuttelevaa tehdä valistuneita arvauksia kirjoista, jotka juuri tämä raati voisi nostaa esille. Niinpä ieteessä tapahtuu -lehti tarjoaa seuraavan pitkävetovihjeen teoksista, joilla voisi olla mahdollisuuksia tällaisessa kisassa: useampiosaisista massiiviteoksista ekka arkan entti aarikoski-elämäkerta (Otava), Max Jakobsonin ilinpäätös (Otava) ja uomo olvisen J. K. aasikivi -elämäkerta (WOY) lienevät vahvoilla, ainakin joku niistä noussee listalle. Muista teoksista tämänkertaisen raadin listalle saattaisivat nousta Markus iekkasen Keskiaikaiset kivikirkot (Otava), Minna arantola-weissin ohvaryhmän läpimurto. Kulutuskulttuurin tulo suomalaisiin olohuoneisiin ja 1970-lukujen vaihteessa (K) ja nna Kortelaisen Levoton nainen (ammi). Yllätysvetoina, korkeilla kertoimilla, saattaisivat nousta listalle imo Kohon arkkitehtuurikirja Menneisyyden muistikuvat (tena), Virpi Mäkisen Keskiajan aatehistoria (tena), ertti Lassilan Julius Krohn -elämäkerta (Yliopistopaino) tai lla-maija eltosen Muistin paikat. Vuoden 1918 sisällissodan muistamisesta ja unohtamisesta (K). akollisena luonnontieteellisenä teoksena listalle saattaisi nousta vaikkapa annu ariolan ja kumppaneiden Kehitysbiologia (Duodecim) tai vaikka populaarimpi Juhani Kakkurin ulevaisuuden uhkakuvat (WOY). ai ehkä raati on rohkea ja nostaa listalle jonkin nuorille suunnatun luonnontiedekirjan. iköhän tästä noin tusinasta se ehdokaskuusikko löydy tai ainakin valtaosa vai yllättääkö raati? Kalinga-palkinto pakistanilaiselle ydinfyysikolle nescon kuuluisa Kalinga-palkinto myönnettiin tänä vuonna pakistanilaiselle slamabadin yliopistossa työskentelevälle ydinfyysikolle professori ervez mirali oodhoylle. alkinto myön- 67

5 Ä nettiin Maailman tiedepäivänä nkarissa Budapestissa järjestetyn World cience Forumin yhteydessä. oodhoy on toteuttanut ja ideoinut akistanissa useita yleistajuisia tiedeohjelmia ja -sarjoja akistanin televisiolle sekä julkaissut mm. teoksen slam and cience: Religious Orthodoxy and the Battle for Rationality (ZD Books, London 1991). än on myös ollut valmistamassa dokumenttifilmiä akistan and ndia under the Nuclear hadow. alkinto myönnetään suurista ansioista tieteen tulosten tunnetuksi tekemisen parissa; palkinnon ovat aiemmin saaneet mm. Julian uxley, George Gamov, Bertrand Russel, Karl von Frisch, Jean Rostrand, rthur C. Clarke, Fred oyle, Konrad Lorenz, Margaret Mead, David ttenborough, eter Medawar ja suomalainen Björn Kurtén. Komea lista. Viimeisten kymmenen vuoden aikana palkinnon saajat ovat olleet hieman vähemmän tunnettuja ainakin uomessa. Jan Rydman JONN GOFRD RDR ( ) 68 erjantaina klo 10 16, Calonia 2, urun yliopisto J. G. erderin kuolemasta tulee kuluneeksi 200 vuotta. urun yliopiston kulttuurihistorian oppiaine järjestää seminaarin erderin ajattelusta ja toiminnasta sekä hänen vaikutuksestaan uomessa. OJLM: klo rof. Kari mmonen: vaussanat rof. (emer.) ertti Karkama: erderin kieliteoria ja kansallisuusaate uomessa FM uomas olonen: erderin kielikäsityksestä klo lounas klo Dos. Vesa Oittinen: erderin filosofiset ideat Dr. Carola äntsch: erderin ja horildin yhteinen vastarinta Kantia vastaan klo kahvi klo F Kari Väyrynen: Luonto ja luonnon suojelu erderillä F Jouko Jokisalo: erder ja 1700-luvun lopun keskustelu rodusta, afrikkalaisista sekä ihmisyydestä Lisätietoja: akari Ollitervo, puh , artolli@utu.fi Kimi Kärki, puh , kimi.karki@utu.fi

6 Ä 69