TEETH3H TEOSOFINEN AIKAKAUSKIRJA. 72.*s Tg/HTmArMM d 7V;o 7

Transkriptio

1 TEETH3H TEOSOFINEN AIKAKAUSKIRJA 72.*s Tg/HTmArMM d 7V;o 7 TIETÄJÄ Lukem attom ia huokauksia' nousi raskautetuista rinnoista. S a nom attom issa tuskissa kierivät tuhannet sielut. M ustia painavia piiviä ja veripunaisia tuienleim auksia olivat lattiana näkym ättöm ässä m aailm assa, m issä T ietäjä kulki. O li jouluaatto MK uuluukohan deevojen laulu tänä yönä m aisiin p iire ih in?" epäili Tietäjä. Eiköhän täm ä paksu synkkyys ja täm ä vihan palo estä taivaallisia ääniä tunkeutum asta ihm isten ilm o ille?" H än epäili ja odotti. H än katseli ylöspäin ja odotti enkelein tuloa. Ja k atso! T aajo issa jo u k oissa he lähenivät, taivaan enkelit. R auha ja riem u paistoi heidän kasvoillaan ja kuin hiljaista, rytm ikästä tanssia oli heidän liikkum isensa. K ukkia heidän kätensä olivat täynnä ja niitä he sirottelivat ym pärilleen. H iljaa leijaillen kukat laskeusivat m aata kohti kohti synkkiä pilviä ja veritulia. Ja enkelit lauloivat. M illoin voim akkaasti paisuen, m illoin kaukaa kaikuen täytti heidän laulunsa avaruuden, ja sanat kuuluivat niin kum m ilta Tietäjän korvissa.,, Kunnia olkoon ju m alalle korkeudessa, rauha m aassa ja hyvän tahdon ih m isille!" Turhaan te laulatte, ihanat enkelit, turhaan te kukkianne sirottelette", ajatteli Tietäjä. Mutta silloin, oi kum m a, aikoi outoa, hiljaista soittoa kuulua m aastakin päin. Ja kun Tietäjä katsahti jalkoihinsa, näki hän siellä täällä ihanan tähden nousevan m ustan pilven lävitse korkeuteen. Tähdet kim alteiivat kirkkaasti kuin talvisena pakkasyönä ja niistä levisi sointu heleä kuin hopeakellojen. Tähtien soitto yhtyi enkelein lauluun ja tähtien tekem istä aukoista putosivat kukat enkelein käsistä m ustan pilven läpi maan päälle. Tietäjän sydän suli ja hänen epäilyksensä haihtui. MM ahtava on rukouksen voim a ja voittamaton on rakkauden lu o ttam u s!" hän hiljaa lausui. Siunatut olette te ihm islapset, jotka vielä jum alaan uskotte ja rakkauden Jum alaan luotatte. Te paljastatte

2 TIETÄJÄ N:o 1 sillä om an jum aluutenne, sillä ken on jum alista teitä m ah tavam pi? Siunatut m yöskin te enkelit, jotka kauneudessa elätte ettekä pahasta tiedä. Teidän puhtautenne ja viattom uutenne on ihm issydäm en kalvavalle poltolle kuin kallioisen lähteen virvottava juom a. Ei siis ole epätoivon syytä. N ostan minäkin sieluni ja ru koilen: rauhaa, rauhaa, rauhaa." Ja Tietäjä tervehti enkeleitä ja nosti kätensä siunaavasti yli maisen maan. Ja synkät pilvet hetkeksi haihtuivat ja vihan palo lakkasi leim uam asta ja joulu-yön enkelilaulu vaipui vienona ihmisten ilm oille. nnnonnnnnnnnnnnnononnnnnnnnnn; ISÄ MEIDÄN VUOROLAULUNA. Se ihana rukous, jonka Jeesu s jätti seuraajilleen ja joka tavataan vuorisaarnassa, on tullut hyvin m onella tavalla tulkituksi. Eri aikoina ovat ihm iset panneet erilaisen merkityksen ja sisällön sen sanoihin. Ja täm ä rukous onkin vartavasten laadittu ja m u o dosteltu sellaiseksi, että mitä erilaisim m at ihm iset voisivat siinä tulkita henkisen kaipuunsa. Sentähden ei m eidän sovi tuom ita vääriksi niitä tutkintoja, jotka poikkeavat om istam m e, vaan tulee tunnustaa niille om a oikeutensa. M eidän tulee itsekin päivä päivältä syventää om aa käsitystäm m e, sillä tärkeintä ei ole sanat, vaan sen henki ja mieliala, joka niiden yhteydessä ilm enee. M onista syvistä tutkinnoista m ainittakoon se yhteiskunnallinen sovitus, joka niin vaikuttavalla tavalla esiintyy H all Cainen rom aanissa Ikuinen k aupun k i". Siin ä se m uuttuu koko kärsivän yhteiskunnan huokaukseksi: tulkoon m eille valtakuntasi ja tapahtukoon tahtosi m aan päällä ja anna meille jokapäiväinen leipäm m e. T:ri R. Steiner on kirjasessaan MIsä m eidän" esittänyt salatieteellisen selityksen tästä rukouksesta, asettaen kunkin säkeen vastaam aan yhtä ihm isen seitsem ästä prinsipistä. Erinom aisen opettavan ja valaisevan esityksen tarjoo Pekka Ervast kirjassaan vjeesuksen salak ou lu ". H än siinä ratkaisee useita tähän rukoukseen kuuluvia kysym yksiä ja kutsuu sitä sattuvasti m ietiskelyoh jelm aksi". Kun nyt yritän tuoda esiin uuden tulkinnan, niin en suinkaan sillä tahdo sanoa, että lsä m eidän" olisi juuri tällä tavalla käsitettävä, eikä m uulla tavalla. Ei ole näet ensinkään tarkotus, että tätä rukousta olisi yhdellä ainoalla m äärätyllä tavalla ym m ärrettävä. Tahdon vain m uiden lisäksi antaa yhden avaim en, joka

3 N:o 1 TIETÄJÄ 3 kenties paljastaa m uutam ia kätkettyjä kauneuksia tässä ihm eellisessä m ieterunossa. Ensinnäkin m uutam a sana tämän rukouksen synnystä, sikäli kun tekstitutkim ukset antavat siihen johtoa. Ei ole luultavaa, että Isä m eidän, sellaisena kun se nykyään esiintyy, olisi yhtäkkiä syntynyt ja valm iina saneltu opetuslapsille. Pikem m in se on yhdistelm ä niistä rukouslauseista, joita Jeesu s eri tilaisuuksissa opetti käyttämään. T äm ä huom ataan jo itse evankelium eista. Isä m eidän esiintyy sekä M atheuksella että Luukaksella mutta aivan erilaisessa yhteydessä ja sanallisesti hiukan erilaisena. Luukaksen m ukaan Jeesu s oli kerran ollut rukoilem assa ja opetuslapset silloin pyysivät häntä opettam aan heille jonkun rukouksen, koska Johanneksen opetu slapsiinkin oli sellaisia. M atheuksella Isä m eidän esiintyy keskellä vuorisaarnaa ja vastakohtana pakanoiden pitkille rukouksille. Jeesu s sanoi, ettei Jum alalta tarvitse mitään pyytää sillä taivaallinen isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette ennenkuin te häneltä rukoilettekaan" (Mt. 6: 8). Sitten seuraa Isä m eidän rukous ja heti jatketaan: sillä jo s te anteeksi annatte ihm isille, niin m yös taivaallinen isänne teille anteeksi antaa" (Mt. 6: 14). Tästä tutkijat ovat tehneet sen hyvin varm an joh topäätöksen, sttä alkuperäisesti vuorisaarn assa ei löytynyt kuin m uutam ia lauseita ja rukous ainakin loppui san oih in : an na m eille velkam m e anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annam m e velvollisillem m e". M yöhem pänä aikana, jolloin Isä m eidän" jo oli yleisesti käytännössä, täydennettiin luonnollisesta syystä tämä kohta Matheuksen tekstissä, vaikkapa siten rukous tulikin pitem m äksi kuin Jeesuksen puheesta olisi voinut edellyttää. Jok a tapauksessa tiedetään, että loppusanat sillä sinun on valtakunta, voim a ja kunnia iankaikkisesti, am en " puuttuu alkuperäisistä käsikirjotuksista ja se onkin uusim m assa käännöksessä pantu sulkujen väliin. T ahdon lausua om an yhä enem m än varm istuneen m ielipiteeni, johon en kuitenkaan ketään pyydä uskom aan. Arvelen, että Isä m eidän" rukous ei ole sellaisenaan Jeesuksen opettam a hänen eläessään, vaan kuuluu niin sanoakseni liturgisiin traditsioneihin. Se on käsittääkseni syntynyt sisäisen inspiratsionin vaikutuksesta varh aisim m assa seurakunnassa, kun opetuslapset Jeesuksen kuolem an jälkeen etsivät sellaisia pyhiä m enoja ja lauseita, jotka pitäisivät heitä koossa ja m uistuttaisivat heidän m ieleensä Mestarin opetuksia. Täm ä käsitys ei sisällä mitään halventavaa sillä juuri parhaim mat Jeesuksen opetuksista saivat lopullisen m uotonsa tässä piirissä. N iinpä vuorisaarna, Johanneksen evankelium issa löytyvä Jeesuksen hyvästijättöpuhe ja m uutam at gnostilliset katkelmat ov at

4 4 TIETÄJÄ N:o I varm aan tällä tavalla syntyneet. O npa vielä huom attava, että rukouksen nykyinen m uoto on riippuvainen kreikankielestä, jota Jeesu s ei ainakaan puhunut opetuslastensa kanssa. Se, joka lukee nisä m eidän" raam atun alkutekstistä kreikankielellä, huom aa siinä ilm eisen rytmin eli poljennon. Vielä nykyaikainenkin lukija voi sen huomata, vaikka kreikkalaisten rytmi olikin toisenlainen kuin m eidän: Hagiastheetoo to onoma suu Elthatoo hee basileia suu Geneetheetoo to theleema suu Hoos en uuranoo, kai epi gees j. n. e. Isäm eidän rukous on siis m ielestäni jum alanpalvelushym ni, tarpeeksi lyhyt pysäykseen m uistissa ja tarpeeksi pitkä synnyttääkseen m äärätyn tunnelm an. Katselkaam m e nyt, miltä kuvastuu täm ä rukous, jo s sitä ajatellaan vuorolauluna M estarin ja opetuslapsen välillä. Joka toinen säe on opetuslapsen huokaus ja joka toinen säe sisältää M estarin vastauksen. M estari huom aam atta vastauksellaan kohottaa opetuslapsen ajatukset ja antaa niille täydennyksen ja sam alla pienen oikaisun, vaikka se on niin hieno, että se on miltei salattu. O petuslapsi alottaa: Zsä /Tmafä/3, /<?%% H än siinä toistaa sam oja sanoja, joita Jeesu s niin usein käytti jum alaa rukoillessaan. Mutta ei ole suinkaan todennäköistä, että opetuslapsella on sam a käsitys Jum alasta kuin m estarilla, vaikka hän toistaakin sam oja sanoja. H än voi aivan hyvin ajatella Jum alaa ihm isen kaltaiseksi olennoksi, joka asuu jossakin erityisessä valtakunnassa taivaassa" m aailm an yläpuolella. Sentähden M estari vastaa: s. o. tulkoon sinun n im esi" - se käsitys m ikä m inulla on Ju malasta, olem assaolon salaisuudesta, - yhä pyhem m äksi, yhä täydellisem m äksi. 1 O petuslapsi jatkaa: Täm äkin oli Jeesuksen opettam a rukous mutta me tiedäm m e m yöskin evankelium eista, kuinka vähän opetuslapset tiesivät, mitä * Juutalainen sana pyhä" käännetään usein kreikaksi sanalla täydellinen".

5 Nro 1 TIETÄJÄ 5 täm ä ^valtakunta" m erkitsi. R ukoilija saattoi aivan helposti m ielessään ajatella jotakin ulkonaista valtakuntaa, joka olisi tuleva joko tässä m aailm assa tai tuonpuoleisessa. Sentähden vastaa M estari: T äm ä on selvä vastaus opetuslapsen ajatukseen. Jum alan valtakunta lähestyy kaikkialla, m issä Jum alan tahto täytetään, joko maan päällä tai taivaassa, joko näkyväisessä tai näkym ättöm ässä m aailm assa. T aas rukoilee op etu slapsi: y4/3%% %Z/Z% ^ Tässäkin opetuslapsi toistaa M estarin sanoja. M estari oli opettanut isoom aan ja etsim ään sitä leipää, joka tuli taivaasta ja joka antaa iankaikkisen eläm än. Mutta silloin niinkuin nytkin monet rukoilijat saattavat erehtyä ajattelem aan ruum iillista leipää ja m aallisia tavaroita. Siihen vastaa m estari: ^4/2/2% Meillä ei ole mitään pyydettävää tai odotettavaa sillä kaiken, mitä m eillä on, olem m e saaneet ilm aiseksi ja olem m e kaikesta velkaa Eläm älle, Jum alalle. Sentähden ei m eidän tule ajatella uusien antimien ja lahjojen vastaanottam ista vaan pikem m in kysyä, voisim m eko jollakin tavalla m aksaa tätä alinom aista velkaam me. Ja sam assa M estari m yös antaa tähän vastauksen: Ju m alalle em m e voi mitään antaa, kaiken olem m e saaneet arm osta, mutta me voim m e m aksaa veljillem m e ja siten osottaa kiitollisuuttam m e. Täm ä ihmisten välinen anteeksianto on ikäänkuin jo k a p äiväistä leipää, josta sielu kasvaa. Jo s pidäm m e m ielessäm m e toistem m e viat, niin jääm m e sam aan kohtaan em m ekä pääse edem mäksi ja sam alla pidätäm m e heitä tiellä. Tätä anteeksiannon ju malallista leipää jakoi Jeesu s koko eläm ällään, parantaen ihm isen sairaudet ja synnit ja viimein ristin luonakin hän rukoili so tamiesten puolesta: anna heille anteeksi". O petuslapsi rukoilee: * Tässä ei oie tilaisuutta lähem m in tarkastaa sanaa jonka Luther aivan m ielivaltaisesti käänsi ^jokapäiväinen". K atolilainen kirkkoraamattu kääntää sen ^/z^zz^^/z^m /M -^yliaineelhnen". Uusin suomalainen käännös on ^tarpeellinen".

6 6 TIETÄJÄ N:o 1 Täm ä rukous on selvästi kaikua M estarin san oista: ^valvokaa ja rukoilkaa, ettette kiusaukseen jo u tu isi" (Mt. 26: 41). N äm ä lauseet vastaavat tarkasti sanam uodoltaan toisiaan: eiselthein tulla sisään, eis-ferein = viedä sisään. Mutta kreikkalainen sana voi kum m assakin lauseessa synnyttää ja on synnyttänyt epäselvyyttä ja väärinkäsitystä ikäänkuin olisi tarkotuksena rukoilla että säästyisi joutum asta kiusattavaksi. Tällainen rukous oli täydelleen sotiva Jeesuksen ja koko uuden testamentin henkeä vastaan. K ristityn tulisi pikem m in rukoilla niinkuin psalm ista: ^Jum alani, koettele ja kiusaa m in ua" sillä ilman koetusta en voi tulla taivaan valtakuntaan. On sentähden aivan varm aa, että tuo toinen Jeesuksen lause tarkotti niinkuin se vanhassa su om alaisessa käännöksessä kuuluikin: vvalvokaa ja rukoilkaa, ettette kiusaukseen eli so r tuisi ja sam aten Isä m eidän ru kouksessa: älä anna m inun /%%- kiusauksen m inua koh d atessa". Ja tähän rukoukseen vastaa M estari hyvin su oraan : s. o. ei ole mitään m ahdollisuutta pysyä lankeam atta eläm än kiusauksissa, jollei ihminen ole vapautunut siitä pahan m ah dollisuudesta joka hänessä piilee. Jeesuksen om at sanat tähän v iila s i vat: E n minä rukoile, että heidät m aailm asta (ja sen kiusauksista) ottaisit pois vaan että heitä pahasta varjelisit"' (Joh. 17: 15). Vasta silloin on ihm inen kiusauksilta turvattu kun hänen sisässään ei ole enää mitään pahaa vaan se on kaikki palanut pois koetusten tulessa. Voi tuntua siltä kuin joka tapauksessa rukous älä johdata meitä kiusaukseen" olisi sopim aton ja ikäänkuin ihminen itsekkäästä syystä pelkäisi lankeem usta. Mutta Jeesuksen kannalta koko Isä m eidän rukous on yhtä paljon ja enem m änkin rukousta muiden kuin itsensä puolesta. S iis kun rukoilem m e älä johdata kiusaukseen" voisi tämän yhtähyvin tulkita näin: su o etten minä teoillani tuottaisi veljilleni kiusauksia" sillä tällaisia kiusauksia voi ihminen alituisesti tuottaa tahtoen tai tahtomattaan niinkauan kun hän itse ei ole pahasta vapaa. Tätä koskee Jeesuksen lau se: viettelysten (skandala) täytyy kyllä tulia, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee" (Mt. 18: 7 uusi käänn.). R ukous päätty ikäänkuin kuoron yhteislauluun:

7 N:o 1 TIETÄJÄ 7 >S%/% sz/zzz/z z?/z vzz/7zz^zz/z7zz yzz vz?z/zzzz /% Azz^zzzzz zz/zz^7zz zzz^z?zaf/z. ^4/zz^/z.» Siinäkin voim m e erottaa kaksi osaa. O petuslapsi lau su u : *,Sinun on valtakunta, voim a ja kunnia" ja M estari vastaa pyhän san an : y4zzz^zz; totisesti niin olkoon! M ikä tahansa selitys on arvoton, jollei se vie meitä lähem m äksi rukouksen henkeä ja ikuista totuutta. K 77. K nnnndnnnoonnnnndnononnnnannoo CAOLIOSTRO. H. P. Blavatsky on sanonut, että 20:s vuosisata tulee puhdistam aan kolmen miehen nimet, jotka 18:s vuosisata on vetänyt lokaan. N e ovat kreivi de St. Q erm ain, kreivi de C agliostro ja M esm er. N yt tahdom m e viivähtää kreivi C agliostron eläm ässä, ja käsittelem m e sitä aivan historiallistieteellisesti. Kun luem m e tavallista historiaa ja suuria tietosanakirjoja, saam m e sen yksim ielisen kuvan, että A lessandro C agliostro oli suuri veijari, petkuttaja ja tem ppujen tekijä, joka kulki ym päri Europan 18:nen vuosisadan loppupuoliskolla. Erittäinkin on hänen m aineensa saanut tämän värityksen siitä, että hänen nim ensä on sekotettu erääseen juttuun, m ikä tunnetaan ^kun in gataren kau!akoriste"-nim el!ä, sekä siitä, että häntä pidetään sam ana kuin erästä sam anaikaista veijaria nim eltä G iusep pe eli Jo se f Balsam o. O nhan kuuluisa kirjailija A lexandre D um as vanhem pi ikuistuttanut näm ä nimet rom aanisarjassaan A^/zzpz^as zfzz/z /7Z<%M/z (Lääkärin m uistelm ia). Eräänä helm ikuun aam una 1785 suvaitsi Ranskan kuningas L ouis XV I vastaanottaa kultaseppä Böhm erin (firm asta Böhm er & B assange), joka tärkeän asian vuoksi oli anonut kuninkaalta audiensin. H erra B öhm er kertoi häm m ästyneelle kuninkaalle, kuinka hänen liikkeensä, oli joutunut vaikeaan pulaan sen jo h dosta, että kuningatar M arie Antoinette oli tilannut ja saanut kaulakoristeen, jonka hinta oli 1,600,000 livreä; mutta kun ensim äinen erä ,0 0 0 livreä - oli maksettava, oli hänen liikkeensä saanut ainoastaan 3 0 0,0 0 0 livreä. T äm ä uutinen oli kuninkaalle ylen vastenm ielinen, ja hän heti kutsutti k u n in gataren luoksensa, jolle uutinen oli m yös yhtä häm m ästyttävä. K unin gatar selitti, ettei hän kaulakoristetta ole tilannut eikä saanut eikä siitä huolisikaan. Silloin herra B öhm er arveli, että asiassa luonnollisesti oli tapahtunut jokin

8 8 TIETÄJÄ N:o I erehdys. H än kertoi kuningasparille; että eräs kreivitär de Ia Motte oli k uningataren nim essä kaulakoristeen ostanut ja että Ranskan kirkon korkein pää, kardinaali de Rohan oli mennyt takuuseen sen hinnasta. T äm ä on mitä julkeinta p etosta", huudahti silloin ylpeä M arie Antoinette ja unohtaen kuninkaallisen arvokkuutensa, m uistaen vain, että häntä naisena oli loukattu, hän vaati kuninkaan m ääräystä sekä kardinaali de Rohanin että kreivitär de la Motten vangitsem iseen. Nyt sattui, että kardinaali sam aan aikaan oli hovissa. K erran vuodessa vietettiin näet hovissa jokin kirkollinen juhla, jo ssa Ranskan kirkon pää toimitti juhlajum alanpalveluksen. T äydessä p apillisessa puvussaan kardinaali odotti juhlan alkam ista, kun kuninkaan käskystä hänet vangittiin ja vietiin bastiljiin. K ohta perästä tuotiin bastiljiin kreivitär de la Motte ja tämän ilm iannon joh dosta kreivi de C agliostro. K uningaspari vaati ankaraa oikeuden tutkintoa, ja tuom ariksi tuli Parlamentti. T äm ä oli poliittisesti epäviisasta, sillä vallankum ouksen aatteet olivat ilm assa ja m yötätuntoisuus vanhanaikuisen ylpeätä ja loisteliasta kuningatarta kohtaan ei ollut suuri. Seurauksena olikin, että Marie Antoinetten nimi hänen syyttöm yydestään h uolimatta tuli lokaan vedetyksi. O ikeuden käynti oli perinpohjainen. Kävi ilmi, että kardinaali tosin oli mennyt takuuseen, mutta siinä luulossa, että kaulakoriste todella tulisi k un ingatarelle. K ardinaali oli näet aina pyrkinyt hovin suosioon, niin lähelle valtaistuinta kuin m ah dollista, mutta ei ollut siinä onnistunut, koska kuningatar ei hänestä oikein pitänyt. Tätä de Rohanin turham aisuutta oli kreivitär de la Motte käyttänyt hyväkseen.. H än u sk o teli kardinaalille, että kuningatar nyt aikoi päästää tämän lähem m äksi hovia ja itseään, vieläpä antaisi kardinaalin uskollisuutensa osotteeksi tehdä pienen Salaisen palveluksen k un ingatarelle. Täten de Rohan, joka oli rikas, m u ta sam alla velallinen mies, tuli houkutetuksi takaam aan m uka k un in gataren velkaa tämän ^tilapäisessä rah ap u lassa". Tutkittaessa kreivitär de la Motte m yönsi, että hän kardinaalin takuulla oli koristeen saanut, mutta että häneltä sen oli varkain vienyt kreivi C agliostro, joka m uka oli myynyt jalokivet Englantiin. Näin tuli C agliostron nim i vedetyksi juttuun, ja kuulusteluissa tuli paljon ilm i hänen eläm ästään. Perinpohjainen tutkinto vei kuitenkin siihen lopputulokseen, että kardinaali de Rohan ja kreivi de C agliostro huom attiin täydellisesti syyttöm iksi kaulakoristeasiassa; C agliostro ei ollut edes P aasissak aan, silloin kun kauppaa hierottiin, vaan Lyonissa ja hän oli aikaisem m in varottanut kardinaalia juonikkaan rouva de la Motten vehkeilystä.

9 N:o 1 TIETÄJÄ 9 K ardinaali oli kunnon m ies, ja mitä hän kuuiusteiuissa kertoi C agiiostrosta oli kaikki tähe eduksi; ellei viaksi lueta sitä; että C agliostro oli kardinaalille näyttänyt alkem istista kullantekotaitoaan. M olem m at vapautettiin, ja ainoaksi syylliseksi jäi kreivitär de la Motte. Täm ä yhtä älykäs kuin kavala nainen oli kuitenkin itsepuolustuksissaan pannut alulle häväistysjutun kreivi C agliostroa vastaan, joka ei sitten unohtunutkaan, vaan kokonaan vallotti yleisen mielipiteen. V ankilassaolonsa aikana hän nimittäin kuuli puhuttavan eräästä seikkailijasta, Jo se f Balsam osta, joka m uutam ia vuosia aikaisem m in ( ) oli ollut P arisissa vaim onsa Lorenzan kanssa ja ollut oikeudenkin kanssa tekem isissä. Tätä tietoa kreivitär nyt sukkelalla tavalla käytti hyväkseen, väittäessään, että C agliostro, jonka m enneisyys oli häm äryyteen verhottu, olikin sam a henkilö kuin G iu sep p e Balsam o Palerm osta. M yöhem m in tätä sam aa olettam usta kehitti ja todisteli tunnettu skandaalikirjottaja ja kiristäjä Theveneau de M orande, joka L ontoossa toimitti f nim istä sanom alehteä ja tehdessään julkaisi pitkän kirjotussarjan C agliostro-b alsam osta. T u n nollinen historiallinen tutkim us m eidän päivinäm m e näyttää kuitenkin selvästi, miten m ahdotonta on todistaa, että rikas ja ylhäinen C agliostro ja hänen jalo puolison sa Seraphina olisivat sam oja henkilöitä kuin m aankiertäjä-seikkailija Balsam o ja tämän vaim o Lorenza, jonka aistillinen kauneus tavallisesti sai palvella kunnon parin toim eentulolähteenä. Kun C agliostro astui ulos bastiljista, oli kym m eneentuhanteen nouseva ihm isjoukko häntä vastassa ja saattoi hänet kuin riem u- kulkueessa kotiin. Mutta vaikka hänet oikeudessa oli vapautettu, sai hän kohta salaisen käskyn kuninkaalta poistua Parisista viikon sisäliä. P u olison sa seurassa hän pian lähtikin Lontooseen. Sieltä hän kirjotti kuuluisan kirjeen Ranskan kansalle, jota pidetään yhtenä vallankum ouksen dokum enttina ja jo ssa hän m. m. aivan kuin ennustaen sanoo, että bastilji vielä hävitetään ja vankilan paikka muutetaan puistoksi (kuten todella sittemmin tapahtui), että R anska on saava ruhtinaan, joka kutsuu kokoon sen kaikki säädyt j. n. e. O ikeudenkäynnissä tuli kuten sanottu paljon ilmi C agliostron eläm ästä, ja hänestä ovat hänen om at aikalaisensa sepittäneet kokonaisen kirjallisuuden. M illainen sitten oli tämä m ies? Hän kutsuu itseään Mja loksi vaeltajaksi" ja sitä hän todella olikin. Hän kulki kreivittärensä kanssa ym päri Europan, matkusteli Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Englannissa ja V enäjällä ja esiintyi kaikkialla m inne hän tuli ihm iskunnan hyväntekijänä. Ylhäiset ja jalosukuiset olivat

10 10 TIETÄJÄ N:o 1 hänen ystäviään ja su o sio ita an yhtä su u ressa m äärin kuin köyhät ja kärsivät. Kaikki hätääntyneet tulivat hänen luokseen apua saam aan. Hän antoi aineellista apua ja mikä parem pi: hän antoi terveyttä. Ihm eellinen parantaja hän oli. Josk u s hän kirjotti reseptin, jolla sairas sai ottaa rohtoja, mutta usein hän paransi ilman lääkkeitä, kätten päälle panem isella. Jo sk u s hän tuli käyttäneeksi kaukoparannustakin, niinkuin Jeesu s, joka sanoi sadanpääm iehelle: sinun palvelijasi on jo terve". E räässä kaup u n gissa hän näin kertom an mukaan paransi 15 tuhatta ihm istä. H än oli ihm iskunnan hyväntekijä mutta sitä paitsi hän oli profeetta ja ihm eiden tekijä. Eräällä kabbalistisella tavalla saattoi hän ottaa selvää tulevista asioista. L ontoossa tuli hän kerran sanoneeksi, että hänellä o)i vanha paperi jonka avulla voi laskea millä num erolla päävoitto lankeaa arpajaisissa. Kun hän tahtoi auttaa erästä köyhää H ady S c o ttia " rahasum m alia, jota hänellä sillä kertaa ei ollut, laski hän, m ille num erolle voitto lankeisi arpajaisissa, ja pyysi rouvaa hankkim aan itselleen tämän arpanum eron ranskalaisista arpajaisista. A rpa hankittiin, ja sillä tuli voitto. Ahneuden him o heräsi nyt tässä autetussa ^jalosukuisessa ro u v assa", joka olikin seikkailijatar, ja hän ahdisti sitten m onta kertaa C agliostroa, pyytäen voittonum eroita. C agliostro suostui pari kertaa hänen pyyntöönsä, mutta kieltäytyi sitten jyrkästi enää auttam asta. Ja seurauksena oli, että tämä ihana rouva ja hänen häpeäm ättöm ät kum ppaninsa kaikella tavalla - poliisienkin avulla - vehkeilivät C agliostroa vastaan, saadakseen käsiinsä taikapaperin. C agliostro ei itse koskaan tällä tavalla hankkinut itselleen rahaa. H än oli itse nähtävästi rikas eikä ottanut rahaa vastaan niittäkään, joita hän paransi, jo s joku antoi hänelle lahjan, hän ei kieltäytynyt sitä vastaanottam asta, mutta antoi heti kalliim m an lahjan takaisin. C agliostro itse oli yläpuolella kaikkea ahneutta. H än oli m yös tunnettu selvänäkijänä ja näissä kokeissaan hän tavallisesti käytti lasta apunaan. K errotaanpa esim erkki näytteeksi. K uurinm aalle tullessaan oli hänellä suosituskirje arvokkaaseen ja ylhäiseen kreivi von M edem in perheeseen, joka otti C agliostron ystävällisesti vastaan. Heti pantiinkin toimeen pieni seansi. Perheen jäsenet olivat koolla ja m uiden m u assa perheen vanhin tytär Elisa, sittem m in paronitar von der Recke. T äm ä hurskas katolilainen nainen on kirjottanut C agliostrosta kirjan, jo ssa hän ei ole liikaa ystävällinen C agliostrolle ( C a g liostro kun ei ollut oikea kristitty), mutta hänen m uistiinpanonsa C agliostron vierailusta M itaussa ovat sitä luotettavam pia. H än kertoo tästä ensim äisestä illasta, miten C agliostro heti voitti kaikkien m yötätunnon. C agliostro valitsi perheen nuorim m an

11 N:o 1 TIETÄJÄ 11 jäsenen, pienen pojan, asetti hänet polvilleen tuolille pöydän eteen ja käski katsom aan pöydällä olevaa kristalliastiaa, joka oli täytetty puhtaalla vedellä. C agliostro laski kätensä pojan pään päälle ja m um isi jotain tehden merkkejä. Sitten hän sanoi p o jalle: ^nyt sinä voit n äh d ä", ja läsnäolijat saivat tehdä kysym yksiä, joihin poika heti näki vastaukset kristalliastiasta. M. m. kysyttiin: m itä tekee tällä hetkellä vanhem pi sisaresi, joka oleskelee kotona m aatilallam m e?" Pikku poika vastasi: hän on eteisessä ja tervehtii toista veljeäm m e ja syleilee häntä." L äsn ä olijat arvelivat, että tuo oli väärä näky, sillä veli palveli upseerina rykm entissään m onen peninkulm an päässä, mutta C agliostro san oi: eikö voisi lähettää kuriiria m aatilalle kysym ään, miten asiat o v at? Ei ole syytä epäillä näkyä." K uriiri lähetettiin ja asiat olivat niinkuin näyssä oli nähty. Veli oli saanut sotapalveluksesta tilapäisesti lom aa ja lähtenyt m aatilalle. On luonnollista, että M edem in perhe ihastui C agliostroon. Ja K uurinm aalla ihastuttiin yleensä häneen niin, että häntä suorastaan pyydettiin jääm ään heidän ruhtinaakseen he olisivat syösseet silloisen ruhtinaansa p ois vallasta. Mutta C agliostro luonnollisesti ei suostunut. Yleensä hänen m atkansa E u ro passa olivat kuin juhlakulkua. Tuskin on kuninkaille osotettu sen suurem paa kunnioitusta kuin C agliostrolle. Syystä voim m ekin kysyä: m ikä oli hänen tarkotuksensa oikeastaan, mitä hän itse tahtoi? Tahtoiko hän vain ihm eolentona kulkea y m p äri? Ja historia vastaa m eille: C agliostrolla oli selvä tarkotus. H än tahtoi herättää uuteen eloon vanhaa vapaam uurariutta ja antaa sille uutta sisältöä. V apaam uurarit olivat salainen seurakunta ja heillä oli salaisia m enoja, mutta tähän aikaan tuntui kuin henki olisi niistä kadonnut. C agliostro oli korkea vapaam uurari ja pääsi siis esteettä heidän piireihinsä. H än sanoi edustavansa egyptiläistä vapaam uurariutta, jota hän oli pyram iideissa oppinut, ja m yöhem m in sanoi hän itse olevansa ^Su ur-k otta" eli hierofantti ja vihkijä. Paul Christian m ainitsee erään m anuskriptin, jonka C a g liostron aikalainen, tunnettu C ourt de Q ebelin on kirjottanut. T ässä m anuskriptissa kerrotaan, miten Parisin etevimmät vapaam uurarit, joiden jo u k ossa oli tunnettuja ylim yksiä, lääkäreitä, luonnontutkijoita, kirjailijoita y. m. m onta kertaa olivat keskustelleet siitä, että vapaam uurarius oli vain tyhjää puhetta, ettei ollut mitään todellista tietoa, vaan että kaikki oli pintapuolista serem oniaa vain. H e saivat nyt kuulla huhuja C agliostrosta, että hän tahtoi elähyttää vapaam uurariutta. Kun C agliostro saapui Parisiin, kutsuivat näm ä miehet puoleksi uteliaina, puoleksi epäuskoisin a hänet kokoukseensa ja esittivät hänelle asiansa. C ag-

12 12 TIETÄJÄ N:o 1 liostro vastasi, että on totta että hänen tehtävänsä on antaa ja vu o dattaa henkeä kuolleeseen vapaam uurariuteen. T ässä teidän hebrealaisessa vapaam uurariudessanne ei ole enää henkeä, ja te ette tunne sitä henkeä, jota siinä on ohut ennen. Kun minä vihkin teitä egyptiläisen rituksen m ukaan, niin näette miten asiat m uuttuvat." Häneltä kysyttiin, voiko hän m ihään tavalla todistaa om istavansa suurem pia tietoja ja kykyjä. H än vastasi: näytän teille vanhan kabbalistisen ennustustaidon. Kirjotetaan paperille esim. henkilön koko nimi ja ne piirteet, jotka häntä karakterisoi. Kaikki lauseessa olevat kirjaim et asetetaan nyt ym pyrän m uotoon ja vaivutaan kirjaim ia tähystellessä pieneen m ystilliseen m editatsioniin. Kun näin osataan m ietiskellä, niin kirjaim et m uodostuvat silm äin edessä uudeksi lauseeksi, joka sisältää ennustuksen. Käyttämättä jääneet m ykät" kirjaim et alkavat latinalaisen oraakkelilauseen. V oim m e ottaa esim erkkejä historiasta, siis sellaisia joiden kohtalon tiedäm m e ennestään ja sitten esim erkkejä tulevaisuudesta." Tarkkaavalle kuulijakunnalleen C aliostro kabbalistista sääntöä noudattaen ennusti ensin tunnetuista historiallisista henkilöistä asioita, jotka jo olivat toteutuneet. Läsnäolevien ihm eeksi kirjaim ista m uodostui aina uusia lauseita, jotka sisälsivät toteen käyneen ennustuksen. Sitten hän ryhtyi ennustam aan tulevia asioita, tulevaa vallankum ousta ja sen surunäytelm ää. M. m. näytettiin, kuinka sekä kun ingas että kuningatar tulisivat menettäm ään päänsä giljotinissa, kuinka p rin sessa Lam balle tulisi revityksi aivan kappaleiksi juuri kun hän olisi pelastum aisillaan j. n. e. N äm ät ennustukset ovat historiassa toteutuneet, mutta silloiset läsnäolevat vapaam uurarit peljästyivät näistä kam alista asioista niin, että he eivät ollenkaan uskaltaneet ottaa C agliostroa opettajakseen. H e pitivät tällaisia ennustuksia jo valtiollisestikin vaarallisina, joten olisi parasta olla hiljaa koko asiasta. Silloin C agliostro san oi:,n o, m inä tietysti olen puhunut gentlem anneille, ja te ette saata m inua p u laan ". Ja sitäpaitsi hän oli kaikilta läsnäolevilta ottanut vaitiololupauksen, ennenkuin ryhtyi salaista kykyään näyttäm äänkään. A lessandro C agliostron varhem m asta eläm ästä ei tiedetä m uuta kuin mitä hän itse on kertonut oikeuden edessä. H änen lapsuutensa kului itäm ailla. H än kasvoi M edinan hovissa. H ä nellä oli opettajana vanha viisas Altotas, alkem isti ja salatieteillä, jonka seurassa hän vietti koko nuoruutensa. H än oli matkustellut paljon ja pyram ideissa tutkinut Egyptin viisautta. Kaulakoristejutun jälkeen C agliostrolla ei enää ollut sam a m enestys kuin ennen. H änen m aineensa oli tahrattu eikä hän oikein tahtonut päästä jaloilleen. L ontoossa hän ei saanut rauhaa edellä mainitun Theveneau de M orande'in kirjotuksiita ja pian

13 N:o 1 TIETÄJÄ 13 hän lähti sieltä pois. H arhailtuaan vähän m annerm aalla hän vihdoin suuntasi kulkunsa Room aan, mutta siinä hän menetteli todella varom attom asti. Paavi oli erikoisen viham ielinen vap aam uurareille. vken tahansa ottaa osaa vapaam uurariuteen, m e nettää henkensä" oli säädetty eräässä bullassa. Room an katolinen kirkko oli pitkin matkaa katsellut karsain silm in C agliostroa, mutta kun hän oli ylhäisten su osiossa, ei se voinut m itään hänelle. Mutta kun kaulakoristejutun kautta tuli tietyksi että C a g liostro oli vapaam uurari, päätti kirkko, että se ensi tilaisu udessa ottaa hänet kiinni. Kun C agliostro tuli Room aan, etsi hän tapansa mukaan vapaam uurarilooshin ja ilmotti olevansa halukas johtam aan ja opettam aan sen jäseniä. Mutta hänet annettiin ilmi inkvisitsionille, joka nyt sai kauvan odottam ansa tilaisuuden. C agliostro vangittiin. H äntä syytettiin vapaam uurariudesta, josta olisi seurannut kuolem an rangaistus, mutta käsittäm ättöm ästä syystä (ajotta katu isi") hänet määrättiin vain elinkautiseen vankeuteen, jo ssa hänen sanotaan kuolleen v Täm ä kuolem a on kuitenkin epävarm a. Luultavaa on, että C agliostron oli onnistunut paeta vankilastaan. Kun Ranskan sotajoukot vallankum ouksen jälkeen saapuivat Italiaan, tahtoivat he vapauttaa C agliostron San Leon linnasta, sillä N apoleon ja ranskalaiset ihailivat C agliostroa, erittäinkin tuon tunnetun vallankum ouskirjelm än joh dosta Ranskan kansalle. Siiloin Italian viranom aiset eivät voineet sulattaa sitä häpeätä, että C agliostro olisi päässyt karkaam aan, joten he san oivat: v ikävä kyllä, me em m e voi luovuttaa C agliostroa takaisin, sillä hän on juuri äskettäin kuollut." ja he näyttivät vankilan päiväkirjan. Näin on C agliostron virallinen kuolem a. Mutta H. P. Blavatsky kertoo, että C agliostron onneton karm a oli loppunut ja että hän oli paennut. Muun m uassa olisi hän oleskellut luvulla V enäjällä, m adam e Blavatskyn isän kodissa, jolloin C agliostro jo oli vanha m ies. M uuten yleisesti uskottiin, että C agliostro oli paennut ja eli jossain. Viim e vuosisadan aikana liikkui silloin tällöin huhuja, että C agliostro oli elossa ja että häntä oli nähty. Vaikka tätä väitettä on vaikea näyttää toteen, em m e saata sitä perättöm äksikään todistaa. Okkultisesti katsoen C agliostro oli merkillinen olento, Salaisen V eljeskunnan lähetti, sam anlainen kuin kreivi de St. G erm ain. N äiden lähettien tehtävänä oli osaksi valm istaa vallankum ousta ja osaksi jo s m ah dollista estää sitä. U usien aatteiden oli päästävä valtaan valtiollisella ja yhteiskunnallisella alalla, olojen tuli muuttua, mutta mikäli m ahdollista tämä oli saatava aikaan rauhallisin keinoin.

14 14 TIETÄJÄ N:o 1 St. G erm ain m atkusti hovista hoviin, puhuen keisareille, kuninkaille ja ruhtinaille. C agliostro taas matkusti paikasta toiseen, kutsuen kokoon vapaam uurareita ja puhuen heille uudesta Europasta. Salaisen V eljeskunnan silm issä on kaksi pyhää tahtoa: kansantahto ja kruunatun hallitsijan. Jo s tulee ristiriita näiden kahden tahdon välillä, niin Salainen Veljeskunta tahtoo suojella kansaa, mutta m yöskin kruunattua hallitsijaa. Kun C agliostrolta Parisin oikeudessa kysyttiin, kuka hän oli, hän vastasi: m in ä olen osa absolutisesta hengestä. M inä olen osa jum aluudesta. M inä olen se m ikä minä olen. M inulla ei ole paikkaa eikä aikaa. M inä tulen kuin auringon valo ja tuon m ukanani valoa ja eläm ää. Jok a paikkaan jätän osan itsestäni, joka toisille jää valoksi ja eläm äksi." O lisiko hän turhaan näitä san oja julkisesti lausunut? Hän tiesi, kuka hän oli, ja tiesi kokoovansa päälleen kärsim ystä. Mutta siksi hän pää pystyssä kärsi. H än oli yksi niitä salaperäisiä olentoja, jotka jo sk u s ilm estyvät ihmisten keskelle. P. E. a n n o n n n n n n c n o o n n o n a n n o o n n n n n D ELÄVÄN VAINAJAN KIRJEITÄ. S vn äkym ättöm ässä m aailm assa" asuvalla ihm isellä herää äkkiä m uisto m aasta.,7o h ", san oo hän, m aailm a kulkee kulkuaan ilm an m inua! M ikä m inulta p u u ttu u?" M aailm a hänen m ielestään menettelee röyhkeästi, kun se jatkaa olem assaoloaan ilm an häntä. Hän kiihottuu. H än on varm a, että hän on aikojen takana, että hänet on unohdettu, sysätty pois. H än katselee ym pärilleen, eikä näe mitään m uuta kuin rauhallisia neljännen ulottuvaisuuden välim atkoja. O h, kun saisi kerran vielä tuntea aineen rautaiset otteet. Kun saisi pidellä käsissään jotakin todellista ja kouraantuntuvaa." Voi olla, että täm ä m ieliala lakkaa, mutta taas palatakseen jonakuna päivänä kahdenkertaisella voim alla. H änen pitäisi päästä pois tästä hienon aineen ym päristöstä, voim akkaasti kestävään tiiviim m än m aailm an aineeseen. Mutta kuin ka? Ah, nyt välähtää hänen m ieleensä! Kaikki toiminta johtuu m uistista. Mutta tämä yritys olisi turha ellei hän jo aikaisem m in olisi sitä kokenut. H än sulkee silm änsä ja syöksyy näkym ättöm ään H än tulee

15 N:o 1 TIETÄJÄ 15 vedetyksi voim akkaiden ykseysvärähtelyjen kautta ihm iseläm ään ja ihm isten keskeen. Sieilä hän tuntee m yötätuntoa, ehkä sen vuoksi, että hän joutuu niiden sielujen kosketukseen, joilla oli yhteisiä kokem uksia hänen kanssaan, mutta kenties se onkin vain tunnelman tai m ielikuvituksen m yötätuntoa. O lkoon mitä tahansa, hän jättää vapautensa ja syöksyy riem ullisena ihm isolentojen eläm ään. Jonkun ajan päästä hän herää ja katselee häm m ästynein katsein viheriöitä niittyjä, miesten ja naisten pyöreitä ja vankkoja kasvoja. Toisinaan hän itkee ja halajaa päästä takaisin. Jo s hän menettää tarm onsa paiatkoon taas - mutta hän saa alkaa uudelleen ja yhä uudelleen tuon vaivaloisen aineen etsinnän. Jo s hän on vahva ja itsepäinen, niin hän jää ja varttuu täysiikäiseksi. Vieläpä saattaa uskotella itselleen, että eläm änsä hien ossa aineessa oli vain unta. Sillä unessa hän siihen aina palaa ja se uni painaa häntä ja tärvelee hänen ilonsa karkeam m assa aineessa. V uosien kuluessa hän uupuu tässä aineellisessa taistelussa, hänen tarm onsa tyhjentyy. Hän vaipuu takaisin näkym ättöm än syliin, ja ihm iset sanovat huoahtaen, että hän on kuollut. Mutta hän ei ole kuollut. H än on vain palannut sinne, mistä hän tuli. P.* Af Ystäväni, kuolem assa ei ole mitään pelättävää. Ei se ole kum m em paa kuin matka ulkom aille, sen ihm isen ensim m äinen matka, joka on tavoiltaan vanhentunut om assa enem m än tai vähem m än ahtaassa kotinurkassaan. Kun ihminen saapuu ensin tänne, eivät näm ä täällä kohtaam ansa m uukalaiset tunnu oudom m ilta kuin nekään ulkom aalaiset siellä, joiden joukkoon hän ensin sattuu joutum aan. Siellä hän ei ym m ärrä heitä aina, täälläkin hänen kokem uksensa ovat aivan ulkom ailla oleskelun kaltaisia. Sitten vähän ajan kuluttua hän jonkun verran edistyy ja alkaa jo hym yillä silm illään. K ysym ykseen, ^M istä o lette?" tulee sam antapainen vastaus kuin maankin päällä. Toinen on K aliforniasta, toinen Bostonista, toinen Lon toosta. N äin sattuu valtateillä, sillä täälläkin on syrjäpolkuja, joita pitkin ihm iset kulkevat edes ja takaisin niinkuin m aan päällä. Sellainen valtatie kulkee tavallisesti suoran a viivana kahden su u ren keskuksen välissä; mutta se ei m illoinkaan ole raitiotien linjalla. Siitä syntyisi liian paljon m elua. M e voim m e kuulla ääniä maan päältä. Joku määrätty sysäys vaikuttaa eetteri-ilmaan ja kulettaa ääniaallot m eidän luoksem m e. V älistä asetutaan pitem m äksi ajaksi yhteen paikkaan. Kävin

16 16 TIETÄJÄ Nx) 1 kerran M ainein valtiossa eräässä vanhassa kodissa, johon eräs tämän puoien ihm isistä oli pysähtynyt, en tiedä kuinka m o neksi vuodeksi, hän kertoi minulle, että lapsen sa olivat jo tulleet täysi-ikäisiksi m iehiksi ja naisiksi, ja että varsa, johon hän oli kiintynyt, oli kasvanut hevoseksi ja kuollut vanhuuttaan. T äällä on laiskureita ja typeriä ihm isiä niinkuin teilläkin. O n m yös ihania ja puoleensa vetäviä, joiden koko läsnäolo vaikuttaa virvottavasti. Tuntuu hullunkuriselta sanoa, että mekin käytäm me vaatteita kuten tekin teette, mutta m e em m e tarvitse niitä paljon. En ole nähnyt yhtään m atka-arkkua, mutta m inähän olen ollut täällä vasta niin vähän aikaa. K uum uus ja kylm yys eivät m inusta enää m erkitse mitään, vaikka m uistan ensi alu ssa kylm yyden m inua vaivanneen. Mutta se on ollutta ja mennyttä. T e voitte olla m inulle niin suureksi hyödyksi lainaam alla ajoittain m inulle kätenne ja m inua ihmetyttää, miksi pelkäätte niin tehdä. Tätä filosofiaa täytyy opettaa m aailm alle ja kaikkialla m aailm assa. Ehkä vain m uutam at tässä eläm ässä käsittävät sen sy vyyden; mutta siem en, joka kylvetään tänään, voi kantaa sadon aikojen päästä. Olen jossain lukenut, että vehnän siem enet, jotka noin pari tai kolm e tuhatta vuotta sitten haudattiin m uum ioiden m ukana, alkoivat itää nykyaikana, kun ne pantiin hyvään m aaperään. Niin käy filosofisenkin kylvön kanssa. Joku on sanonut, että hullu tehköön filosofian puolesta työtä; päinvastoin pitää antaa filosofian tehdä m eidän puolestam m e työtä; mutta m e em m e voi antaa m aailm alle hiukkaakaan totista filo sofiaa, korjaam atta seitsenkertaista satoa, ja tunnettehan raam atun lauseen, joka päättyy näillä sanoilla,,,että m aailm aan ikuinen eläm ä tulisi." Saadakseen, täytyy antaa. Se on laki. V oin kertoa teille paljon asioita tästä eläm ästä, jotka voivat olla m uille hyödyksi, kun heille suuren m uutoksen aika tulee. Y lipäänsä jokainen tuo m ukanaan m uiston. Täällä kohtaa sekä miehiä että naisia, jotka enem m än tai vähem m än voim akkaasti m uistavat m aallisen eläm änsä - melkein suurin osa. Olette kenties utelias tietämään mitä me syöm m e ja juom m e ja syöm m ekö laisinkaan. Kyllä me tosiaankin ravitsem m e itseäm m e, ja me näym m e juovan paljon vettä. Tekin joisitte paljon vettä. Se ravitsee astraliruum ista. En luule, että kuivassa ruum iissa olisi tarpeeksi astralista elinvoim aa lainaam aan kättä jollekin tämän

17 N:o 1 TIETÄJÄ 17 elintason sielulle, kuten te nyt teette. Kenties juuri siitä johtuu, kun joku tulee niinkutsutun hengen kanssa yhteyteen, että jo sk u s läm m inverinen henkilö tuntee kylmyyttä ja siitä värähtää. T ällä tavalla kirjottam inen on minun puoleltani voim anponnistusta, mutta se vaiva kannattaa. M inä ilm estyn sinne m issä tunnen teidän läsnäolonne. Voin erottaa teidät parem m in kuin useam pia muita. Silloin käytän vastakkaista m enettelytapaa; nimittäin, sen sijaan, että tunkeuduin sisään, kuten m inulla oli ennen tapana tehdä, menen ulospäin suurella voim alla teidän suuntaanne. M inä hallitsen teitä vahvalla ulossuunnatulla voim alla. T oisinaan kirjotus katkeaa kesken lausetta. Se tapahtuu silloin kun en ole kylliksi jännitetty. Olette kai sen huom ion tehnyt, kun olette sysännyt luotanne ulkopuolisen m aailm an, että jo kin äkillinen ääni, tai ehkä ohikulkeva ajatus, voi palauttaa teidät. N iin käy täälläkin. Nyt tahdon puhua tästä aineesta, jo ssa asum m e. Se on ep äilemättä avaruudessa, sillä se ym päröi maata. Ja kaikella, jokaisella esineellä on om a, sisäinen vastakuvansa. Kun te ennen uneen vaipum ista saavutte tietoisena tähän m aailm aan, niin te saatte nähdä esitteitä, joita on tai on ollut m yös aineellisessa maathnnssa. Ette näe mitään tässä m aailm assa, jolla ei olisi fyysilhstä vastakuvaa maan päällä. Täällä on tietysti m yös ajatuskuvia ja m ielikuvia; mutta m ielikuvien näkeminen ei tarkota, että näkisim m e astralitasoa - ei mitenkään. N e esineet, joita näette m aata m ennessänne, ovat todella olem assa, ja m uuttam alla värähtelym ääränne tulette tähän m aailm aan tahi oikeam m in, te palaatte siihen, sillä teidän täytyy m ennä sisään tullaksenne tänne. M ielikuvituksella on suuri voim a. Jo s te m uodostatte m ielessänne jonkun kuvan, niin tahtonne työskennellessä siihen suun taan, ruum iim m e värähtelyt mukaantuvat siihen, esim. terveys* ja sairausajatuksissa. Voisitte yrittää tehdä m ielenkiintoisen kokeen; valitkaa joku määrätty vertauskuva ja pitäkää se silm ienne edessä. En ole varm a, mutta voi olla, että se auttaa teitä muuttam aan värähtelyitänne. Tahtoisin tietää, voisitteko nähdä minut, jo s juuri uneen vaipuessanne mielenne olisi sellaisen ajatuksen ja halun täyttämä. O len tänään voim akas, sillä olen tänään ollut kauan erään seurassa, joka on m inua voim akkaam pi; ja jo s te tahdotte tänä yönä kokeilla löytääksenne minut, niin luulen voivani nyt auttaa teitä parem m in kuin jonakin m uuna aikana. O lisi niin paljon kerrottavaa ja m inä voin niin harvoin ju tella teidän kanssanne. Jo s ette olisi riippuvainen toim estanne ja 2

18 18 TIETÄJÄ N:o I olisitte aivan vapaa m uista asioista, voisin kenties tulla useam m in luoksenne. O piskelen paljon sellaista, jota tahtoisin teillekin jakaa. Esim erkiksi, luulen voivani neuvoa teille, miten tahdon voim alla voi päästä tänne. Mestarit käyttävät aina sitä tapaa. Ensin minä käytin vain teidän kättänne kirjottam isessa, mutta nyt minä hallitsen koko psykillistä elim istöänne. Minä huom a sin, ettei se työtapa ollut hyvä, ja m inä kysyin opettajalta neuvoa asiassa. Tätä uutta tapaa käyttäissäni, ette te tunne itseänne yhtä väsyneeksi jälestäpäin enkä minäkään. Minä lähden nyt ja koetan m uutam an hetken päästä tavata teitä. Ellei koe onnistu, älkää lannistuko; koettakaa taas uudestaan joku toinen kerta. Jo s voitte nähdä minut, te kyllä tunnette m inut varm asti. 77 Teitä varm aan huvittaa kuulla, että täälläkin on ihm isiä niinkuin maan päällä, jotka pyhittävät eläm änsä toisten auttam iseen. Täällä on aivan suuri järjestö sieluja, jotka kutsuvat itseään Liitoksi. H eidän määrätty työnsä on pitää huolta niistä, jotka ovat juuri tänne saapuneet, auttaa niitä tuntemaan itseään ja m ukautum aan uusiin oloihin. Siihen Liittoon kuuluu m iehiä ja naisia. H e tekevät hyviä palveluksia. H e työskentelevät en tahdo sanoa korkeam m alla tasolla kuin pelastusarm eija - mutta älyllisem m ällä. H e auttavat sekä lapsia että aikuisia. H yvin vanhoilla ihm isillä on taipum us nukkua suurem m an osan, mutta lapset tulevat tänne erinom aisen tarm okkaina ja tuovat m ukanaan sam an uteliaisuushalun, mikä oli heille om inainen maan päällä ollessaankin. Jyrkkiä m uutoksia täällä ei ole. Sanotaan, että pienokaiset kasvavat täällä vähitellen ja huom aam atta kuin maankin päällä. Y leisenä sääntönä on luonnollisen rytmin täyttäminen, vaikkakin on tapauksia, jolloinka sielut palaavat pian, lyhyen levon jälkeen. Luultavasti hyvin uteliaat ja vahvoilla him oilla varustetut sielut. Täällä on kauhuja, vielä julm em pia kuin m aan päällä. Lankeem us ja hillittöm yys on täällä suurem pi kuin siellä. O len nähnyt kasvoja ja m uotoja, jotka ovat suorastaan kauheita, hajaantum istilassa olevia kasvoja, joista putoili kappaleita. N äm ä ovat niitä toivottom ia tapauksia, jotka Liitonkin työntekijät jättävät om an on nensa nojaan. On tietämätöntä mikä sellaisten ihmisten kohtalo on oleva; tulevatko vai ei jälleensyntym ään tässä kierroksessa, sitä en tiedä. Lapset ovat ihastuttavia. Eräs nuori poikanen on usein m i nun seurassan i; hän kutsuu m inua isäkseen ja on mieltynyt mi-

19 N:o 1 TIETÄJÄ 19 nutin. Luulen hänen olevan noin kolm entoista vanhan ja hän on ollut täällä jo jonkun aikaa. Hän ei taida sanoa m inulle miten kauan; mutta m inäpä kysyn häneltä m uistaako hän kalenteri ajan milloin hän tänne tuli. Se ei ole totta, ettemme voisi täällä salata ajatuksiam m e, jo s sen tahtoisim m e tehdä. Me voim m e suojella salaisuuksiam m e, kun vaan tiedäm m e keinon. Se tehdään su ggeroim alla toisen tai rakentam alla ym pärillem m e m uurin. Muuten on totta, että täällä on paljon helpom pi kuin maan päällä lukea toisten ajatukset. Me vaihdam m e ajatuksia sam alla lailla kuin tekin teette. Mutta m inä huom aan vähitellen puhuvani enem m än voim akkaalla ja hyvin tähdätyllä ajatuksella kuin huulien liikuttamisella. Ensin minä aukasin aina suuni kun tahdoin jotain sanoa, m utta nyt puhun helpom m in ilm an sitä, mutta kuitenkin teen sen jo s kus tottum uksen pakosta. Kun ihminen ensin joutuu tänne, hän ei ym m ärrä toista ellei hän todella puhu; tai luulen oikeam m in, ennenkuin hän on oppinut käsittämään, että hän voi puhua tuhlaamatta hengitystä. Alutta minunhan pitikin kertoa teille tuosta poikasesta. H än on hyvin huvitettu eräistä maata koskevista seikoista, joita olen hänelle kertonut, erityisesti lentokoneista, jotka eivät silloin olleet vielä kyliin käytännöllisiä, kun hän tänne siirtyi. Hän tahtoo palata ja liitää lentokoneella. Minä sanoin hänelle, että hän voi kyllä liitää täälläkin ilm an sitä, mutta se ei tunnu hänestä olevan sam a asia. Hän tahtoo saada sorm in kosketella lentokonetta. Minä kehotin häntä, ettei hän pitäisi kiirettä takaisin palaam isella. K um m allisinta kaikesta on, että hän voi m uistaa aikaisem pia elämiään ja viim eisen eläm änsä maan päällä. U seim m illa täällä ei ole mitään m uistoa edellisistä eläm istään paitsi juuri viim eisestä ruum istuksestaan. Täm ä ei ole se paikka, m issä kukin tietää kaiken - kaukana siitä. U seam m at sielut ovat melkein yhtä sokeita kuin maan päällä ollessaankin. Poika oli ollut keksijä edellisessä eläm ässään ja kertoi, että hän oli joutunut tänne tapaturm an kautta. Hänen pitäisi viipyä täällä kauem m in saadakseen palattuaan voim akkaam m an rytmin. Mutta se on vaan minun otaksum ani. Olen niin huvitettu p o jasta, että tahtoisin pitää hänet täällä, ja se luultavasti vaikuttaa arvostelukykyyni jonkunverran. Siis näette, että me olem m e aivan inhim illisellä kannalla. Te nähtävästi tahdoitte kysyä m inulta jotain. Ettekö tahton u t? Puhukaa ääneen. M inä voin kuulla teidät. Kyllä, m inä tunnen itseni paljon nuorem m aksi kuin pitkiin aikoihin olen tuntenut ja minä voin hyvin. Ensin koin sam antapaista tunnetta kuin sairaana ollessani, ajoittain m asentum ista ja

20 20 TIETÄJÄ N:o 1 ajoittain m asentum isesta vapautum ista; mutta nyt on kaikki hyvin. Ruum iini ei tuota m inuhe mitään huoita. Minä luulen, että vanhat ihm iset nuorentuvat täältä aina siihen asti, kunnes saavuttavat alkukukoistuksensa, ja että he voivat sen kauan säilyttää. Nyt näette, ettei m inusta ole tullut kaikkitietävää. Olen ollut tilaisuudessa elvyttämään sitä tietoa, jonka olin unohtanut, mutta kaikissa tämän eläm än yksityiskohdissa on m inulla paljon opittavaa. Teidän tiedonhalunne auttaa m inua tutkimaan täkäläisiä suhteita ja saattaa m inua tekemään kysym yksiä, joita varm aan en olisi vielä pitkiin aikoihin tehnyt, tuskinpa koskaan. U seam m at ihm i se t eivät tunnu oppivan täällä mitään, lukuunottam atta sitä, minkä parhaiten ja helpoim m in voivat saavuttaa, sam aan tapaan kuin m aallisen eläm änsä aikana. Niin, täällä on kouluja, jo issa ne, jotka haluavat ohjeita, voivat niitä saada - jo s nimittäin ovat kelvollisia. Mutta siinä koulussa on vain m uutam ia opettajia. Tavallinen yliopiston professori ei ole jum alallisen viisauden opettaja, ei täällä eikä siellä. 72 Tahtoisin tarkem m in m ääritellä sitä seikkaa, josta eräänä päivänä puhuin, ettei tääliä olisi mitään sellaista, jota ei maan päällä olisi olem assa. Täällä löytyy eri kerroksia. Täm än sain vastikään tietää. Luulenpa, että maata lähim m ässä kerroksessa on kaikki eli melkein kaikki mitä maan päällä on ja on ollut tiiviim m ässä aineessa. M uita kun siirtyy vähän ylem m äs, vähän kauem m aksi miten kauaksi en taida sanoa tavallisen mittam äärän m ukaan; mutta erään yön tutkistelun jälkeen jouduin alkutyyppien m aailm aan, esikuvien - kenties täm ä sana on oikeampi - jotka sitten kiteytyvät maan päällä. Näin siellä sellaisia m uotoja, joita ei m inun tietääkseni ole vielä ollut meidän planeetallam m e - esim. keksintöjen alalla. Näin siipiä, joita ihminen saattaa sovittaa itselleen. Näin m yös uusia lentokonem alleja. Näin kaupunkien m uotoja ja torneja, jo issa oli kum m alliset siipien kaltaiset lisäkkeet, joiden hyötyä en osaa ymmärtää. Luultavasti ollaan vasta m ekaanillisten keksintöjen alussa. Toisen kerran tahdon m ennä vielä kauem m as alkutyyppien m aailm aan ja oppia tuntemaan, mitä sen takana on. Pitäkää m ielessänne: minä kuvailen teille näkem ääni niinkuin maan päällä m atkustaja tekisi havaitsem istaan asioistaan. Välistä minun tutkimukseni voivat olla vääriäkin.

21 N:o 1 TIETÄJÄ 21 Kun minä olin siinä paikassa, jota m e kutsum m e alkutyyppien m aailm aksi, näin siellä tuskin ketään - ainoastaan yhden itseni laisen yksinäisen m atkustajan. Siitä teen sen johtopäätöksen, että varm aan vain m uutam at niistä, jotka lähtevät maan päältä, kohoavat sinne. Ajattelen täten näkemäni perusteella ja niitten keskustelujen johdosta, joita m inulla m ies ja naissielujen kanssa on ollut, että useam m at heistä eivät poistu kauaksi maan piiristä, ei täälläkään. On outoa, mutta m onet henkilöt näyttävät olevan varsinaisessa o rto d o k sisessa taivaassa ja laulavat siellä valkoisissa puvuissa, kruunut päässä ja harput käsissään. O n olem assa sellainen piiri, jota kutsutaan taivasm aaksi. Mutta on m yös olem assa, niin m inulle on kerrottu, tulinen helvetti vähintäin tulikiven hajuinen; mutta m inä en ole sitä vielä nähnyt. Jonakin päivänä, kun tunnen itseni kyllin vahvaksi, tahdon tirkistää sinne ja ellei siellä ole kovin raskasta olo, menen kauem m aksikin katsom aan - kun vaan päästävät. Tähän asti olen katsellut vähän siellä ja vähän täällä, enkä ole vielä kunnollisesti tutkinut yhtäkään paikkaa. Otin eilen päivällä m ukaani pojan, sen, jonka nim i on Lionel, oikeastaan pitää kai minun san oa yöllä, sillä teidän päivänne on m eidän yöm m e, kun satum m e olem aan teidän puolellanne tässä ontossa piirissä. Te olette ja kiinteä m aa m eidän piirim m e keskuksessa. Otin poikasen m ukaani kävelymatkalle, niinkuin te sanoisitte. Ensin m enim m e vanhan Parisin kortteliin, jo ssa olin elänyt edellisessä eläm ässäni; mutta Lionel ei voinut nähdä mitään, ja kun minä osotin hänelle joitakuita rakennuksia, hän kysyi m inulta hyvin vakavana uneksinko minä. M inulla luultavasti on kehittynyt jokin om inaisuus, joka ei ole yleinen astralim aailm an m uilla asukkailla. Kun Parisi oli pojasta vain m ielikuvituksen tuote hän oli elänyt B oston issa - otin hänet m ukaani taivaaseen. H än huom autti: M itä, tämä on varm aan se paikka, josta isoäiti kertoi minulle. Mutta m issä on Ju m a la?" Sitä en osannut hänelle san oa; mutta katsellessam m e ym pärillem m e näimme, että melkein kaikki katselivat sam aan suuntaan. Mekin aloim m e toisten m ukana katsella sinne päin, ja me näim m e suuren valon, aivankuin auringon, mutta se oli pehm eäm pi ja vähem m än käikäisevä kuin aineellinen aurinko. T äm ä o n ", m inä sanoin pojalle, sitä, mitä sanotaan Jum alan näkem iseksi." Kerron teille vielä jotain m erkillistä; kun me näin katselim m e tuota valoa, niin vähitellen sen ja m eidän välille m u od ostui henkilö, jonka me olem m e tottuneet näkem ään K ristukseksi esitettynä.