EUROPEAN UNION AGENCY FOR FUNDAMENTAL RIGHTS

Transkriptio

1 IHMISARVO EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti EUROPEAN UNION AGENCY FOR FUNDAMENTAL RIGHTS

2 Tässä raportissa käsitellään asioita, jotka liittyvät erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan ihmisarvoa käsittelevässä I luvussa, tasa-arvoa käsittelevässä III luvussa ja lainkäyttöä käsittelevässä VI luvussa vahvistettuihin oikeuksiin. Näitä ovat oikeus ihmisarvoon (1 artikla), oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen (3 artikla), syrjintäkielto, sukupuoleen perustuva syrjintä mukaan luettuna (21 artikla), oikeus naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon (23 artikla) ja oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin (47 artikla). Europe Direct -palvelu auttaa sinua löytämään vastaukset EU:hun liittyviin kysymyksiisi. Yhteinen maksuton palvelunumero (*): (*) Saat pyytämäsi tiedot maksutta. Myös useimmat puhelut ovat maksuttomia, joskin jotkin operaattorit, puhelinkioskit tai hotellit voivat periä puheluista maksun. Foto (kansi & sisäpuolella): Shutterstock; istock Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta ( FRA Euroopan unionin perusoikeusvirasto Schwarzenbergplatz Wien Itävalta P F Sähköposti: info@fra.europa.eu fra.europa.eu Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2014 ISBN doi: /60844 Euroopan unionin perusoikeusvirasto, 2014 Tekstin jäljentäminen on sallittu ei-kaupallisiin tarkoituksiin, kunhan lähde mainitaan.

3 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti

4

5 Esipuhe Tämä raportti perustuu naisen haastatteluihin kaikissa Euroopan unionin (EU) 28 jäsenvaltiossa. Se osoittaa, että naisiin kohdistuva väkivalta ja etenkin sukupuoleen perustuva väkivalta, jota kohdistuu suhteettoman paljon naisiin, on laaja ihmisoikeusloukkaus, jota EU ei voi olla ottamatta huomioon. Tutkimuksessa naisilta kysyttiin heidän kokemuksistaan fyysisestä, seksuaalisesta ja henkisestä väkivallasta, kuten parisuhde- ja perheväkivallasta. Kysymyksiä esitettiin myös vainoamisesta ja seksuaalisesta häirinnästä sekä uuden teknologian osuudesta naisten hyväksikäyttökokemuksissa. Tutkimuksessa kysyttiin lisäksi vastaajien lapsuudessaan kokemasta väkivallasta. Vastauksista muodostui kuva laaja-alaisesta hyväksikäytöstä, joka vaikuttaa monien naisten elämään mutta jää useimmiten ilmoittamatta viranomaisille. Esimerkiksi yksi kymmenestä naisesta on kokenut jonkinlaista seksuaalista väkivaltaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana ja yksi nainen kahdestakymmenestä on raiskattu. Hieman useampi kuin yksi viidestä naisesta on kokenut nykyisen tai entisen kumppanin tekemää fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa, ja hieman useampi kuin yksi kymmenestä naisesta ilmoittaa joutuneensa jollain tavoin aikuisen tekemän seksuaalisen väkivallan kohteeksi ennen 15 vuoden ikää. Silti vain 14 prosenttia naisista on esimerkiksi ilmoittanut nykyisen tai entisen kumppanin tekemän vakavimman väkivaltatapauksen poliisille, ja vain 13 prosenttia ilmoitti vakavimman väkivaltatapauksen poliisille kun tekijänä oli muu kuin kumppani. Viime vuosina eri tahoilta on toistuvasti pyydetty kattavia tietoja naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Näitä pyyntöjä ovat esittäneet muun muassa useat EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiot, seurantaelimet, kuten Yhdistyneiden kansakuntien (YK) naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea, ja Euroopan neuvosto. Nyt julkaistut tulokset osoittavat selvästi, että on tullut aika puuttua naisiin kohdistuvaan väkivaltaan tämän 28 maasta saadun tutkimusnäytön pohjalta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää EU:n tulevissa tasa-arvostrategioissa keskeisiin naisten väkivaltakokemuksiin liittyviin huolenaiheisiin puuttumiseksi. Tutkimustulokset tukevat myös vahvasti sitä, että EU:n jäsenvaltioiden olisi ratifioitava naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehty Euroopan neuvoston yleissopimus (Istanbulin yleissopimus) ja että EU:n olisi syytä tarkastella mahdollisuutta liittyä tähän yleissopimukseen. Tulokset vahvistavat entisestään tarvetta varmistaa, että EU:n nykyiset rikosuhrien hyväksi toteuttamat toimenpiteet ja etenkin uhrien oikeuksia koskeva EU:n direktiivi pannaan asianmukaisesti täytäntöön. Lisäksi havainnot korostavat kohdennetun EU:n lainsäädännön ja politiikan tärkeyttä naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumiseksi. Tällaisia kohdennettuja toimia ovat esimerkiksi eurooppalainen suojelumääräys ja yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta annettu asetus, joita on sovellettava käytännössä, jotta ne olisivat tehokkaita. EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden tasolla toteutettavien naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevien toimenpiteiden ohella naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi tarvitaan toimia monilta muiltakin tahoilta, kuten muun muassa työnantajilta, terveydenhuollon ammattilaisilta ja internetpalvelujen tarjoajilta. Tämä on erityisen tärkeää, koska monet naiset eivät ilmoita hyväksikäyttökokemuksistaan viranomaisille. Sen vuoksi suurin osa naisiin kohdistuvasta väkivallasta jää edelleen pimentoon, eikä tekijöitä saada vastuuseen. Näin ollen olisi tutkittava tarkemmin eri keinoja tunnistaa ja torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tämän tutkimuksen julkaiseminen ja päätöksentekijöiden sen johdosta toteuttamat jatkotoimet voivat osaltaan kannustaa väkivallan uhriksi joutuneita ja siitä vaienneita naisia puhumaan kokemuksistaan. Tämä on ratkaisevan tärkeää niissä maissa ja niissä tietyissä ryhmissä, joissa ei vielä ole yleisesti hyväksyttyä puhua avoimesti henkilökohtaisista väkivaltakokemuksistaan, joissa vain pieni osa tapauksista ilmoitetaan viranomaisille ja joissa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevia toimia ei ole valtavirtaistettu kaikkeen politiikkaan. Tässä raportissa esitellään ensimmäiset tulokset tähän mennessä kattavimmasta EU:ssa ( ja koko maailmassa) toteutetusta naisten väkivaltakokemuksia käsittelevästä tutkimuksesta. Toivottavasti tuloksista ja onlinetyökalua käyttäen saatavista tiedoista on hyötyä kaikille niille naisille ja miehille, jotka kykenevät edistämään ja saamaan aikaan muutosta naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Nämä tulokset eivät olisi olleet mahdollisia ilman tutkimukseen osallistuneita naisia, jotka antoivat aikaansa ja suostuivat kertomaan hyvin henkilökohtaisista ja vaikeista kokemuksista. Moni heistä ei ollut koskaan ennen puhunut kokemastaan hyväksikäytöstä. Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA) haluaa kiittää heitä kaikkia. Morten Kjaerum Johtaja 3

6 4 Maakoodit Maakoodi Maa AT Itävalta BE Belgia BG Bulgaria CY Kypros CZ Tšekki DE Saksa DK Tanska EE Viro EL Kreikka ES Espanja FI Suomi FR Ranska HR Kroatia HU Unkari IE Irlanti IT Italia LT Liettua LU Luxemburg LV Latvia MT Malta NL Alankomaat PL Puola PT Portugali RO Romania SE Ruotsi SI Slovenia SK Slovakia UK Yhdistynyt kuningaskunta

7 Sisältö ESIPUHE... 3 MIKSI TÄTÄ TUTKIMUSTA TARVITTIIN? KESKEISIIN TULOKSIIN PERUSTUVAT FRA:N LAUSUNNOT Naisiin kohdistuvan väkivallan ja parisuhdeväkivallan laajuus ja luonne Naisiin kohdistuvan fyysisen ja seksuaalisen väkivallan ja parisuhdeväkivallan seuraukset Naisiin kohdistuva henkinen parisuhdeväkivalta Kokemukset vainoamisesta Kokemukset seksuaalisesta häirinnästä Lapsuudessa koettu väkivalta Väkivallan uhriksi joutumisen pelko ja sen vaikutukset Naisiin kohdistuva väkivalta asenteet ja tietoisuus MITÄ TULOKSET OSOITTAVAT? Fyysinen ja seksuaalinen väkivalta Väkivallan seuraukset Kumppanin tekemä henkinen väkivalta Vainoaminen Seksuaalinen häirintä Lapsuudessa koettu väkivalta Väkivallan uhriksi joutumisen pelko ja sen vaikutukset Asenteet ja tietoisuus MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN? TUTKIMUS LYHYESTI

8

9 Miksi tätä tutkimusta tarvittiin? Naisiin kohdistuvan väkivallan tunnistaminen perusoikeuksia loukkaavana rikoksena EU:ssa Naisiin kohdistuva väkivalta käsittää joukon rikoksia, joita kohdistuu suhteettoman paljon naisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi seksuaalinen väkivalta, raiskaus ja perheväkivalta. Kyseessä on naisten perusoikeuksia ihmisarvoa, tasa-arvoa ja oikeussuojaa loukkaava rikos. Naisiin kohdistuvan väkivallan vaikutukset ulottuvat myös sen uhreja laajemmalle ja koskevat uhrien perheitä, ystäviä ja koko yhteiskuntaa. Tämän vuoksi on syytä tarkastella kriittisesti, miten yhteiskunta ja valtio reagoivat tällaiseen väkivaltaan. Kansalaisyhteiskunnan toimijat ja hallitustenväliset järjestöt, kuten Yhdistyneet kansakunnat (YK) ja sen naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea (CEDAW) sekä Euroopan neuvosto, ovat viime vuosikymmeninä pyrkineet kiinnittämään huomiota naisiin kohdistuvan väkivallan laajuuteen ja luonteeseen. Tätä prosessia on tuettu EU:n yksittäisten jäsenvaltioiden tekemillä aloitteilla. FRA:n julkaisemat tutkimustiedot osoittavat, että naisiin kohdistuva väkivalta on laaja ja moniulotteinen perusoikeuksien loukkaus, joka koskettaa monien naisten elämää EU:ssa. Tiedontarpeeseen vastaaminen Koska naisiin kohdistuvan väkivallan vaikutus on merkittävä, on valitettavaa, että monissa EU:n jäsenvaltioissa päätöksentekijöillä ja ammattilaisilla ei ole edelleenkään kattavia tietoja ongelman laajuudesta ja luonteesta. Suurin osa naisista ei tee ilmoitusta väkivallasta eikä koe järjestelmän tukevan uhreja eikä kannustavan heitä ilmoituksen tekemiseen, joten virallisissa rikosoikeudellisissa tilastoissa ovat mukana ainoastaan ne harvat tapaukset, joissa ilmoitus tehdään. Tämän tuloksena toimintalinjat ja käytännön toimenpiteet naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumiseksi eivät aina perustu kattaviin tutkimustuloksiin. Vaikka osa EU:n jäsenvaltioista ja tutkimuslaitoksista on toteuttanut kyselyjä ja muita tutkimuksia naisiin kohdistuvasta väkivallasta, kattavia ja vertailukelpoisia tietoja eri puolilta EU:ta on tältä alalta liian vähän verrattuna muihin aloihin, joilla useat jäsenvaltiot keräävät sukupuoleen liittyvää tietoa, kuten esimerkiksi työelämään liittyvissä kysymyksissä. FRA:n toteuttama EU:n laajuinen tutkimus vastaa Euroopan parlamentin esittämään pyyntöön saada lisää tietoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta. EU:n neuvosto korosti tätä FRA:lle esitettyä pyyntöä päätöslauselmassaan naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisestä EU:ssa. FRA:n tutkimus perustuu naisen henkilökohtaisiin haastatteluihin kaikissa EU:n 28 jäsenvaltiossa. Kaikki vastaajat valittiin satunnaisotannalla. Tutkimuksen haastatteluista saatuja tuloksia voidaan tarkastella muun naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan tiedon sekä EU:ssa ja jäsenvaltioissa jäljellä olevien tietoaukkojen rinnalla. Tiedon tuottaminen lainsäädännön ja päätöksenteon tueksi Euroopan tasolla naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsitteleviä toimenpiteitä ovat esimerkiksi rikoksen uhrien oikeuksia koskeva EU:n direktiivi (2012/29/EU) ja Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus). Vuonna 2012 annetussa uhrien oikeuksia koskevassa EU:n direktiivissä määritetään rikoksen uhrien oikeuksia, suojelua ja tukea koskevat vähimmäisvaatimukset EU:ssa. Siinä viitataan erityisesti sukupuoleen perustuvan väkivallan, seksuaalisen väkivallan ja lähisuhdeväkivallan uhreihin. Istanbulin yleissopimus, jonka Euroopan neuvosto hyväksyi vuonna 2011, on Euroopan ensimmäinen oikeudellisesti velvoittava alueellinen sopimus, jolla puututaan kattavasti naisiin kohdistuvan väkivallan eri muotoihin, kuten henkiseen väkivaltaan, vainoamiseen, fyysiseen väkivaltaan, seksuaaliseen väkivaltaan ja seksuaaliseen häirintään. Yleissopimus tulee voimaan, kun kymmenen valtiota on ratifioinut sen. Tästä rohkaisevasta oikeudellisesta kehityksestä huolimatta Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) tekemästä EU:n laajuisesta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevasta tutkimuksesta käy ilmi, että suurin osa väkivallan uhriksi joutuvista naisista ei tee asiasta ilmoitusta poliisille eikä myöskään millekään uhrien tukijärjestölle. Tämä on ongelmana erityisesti niissä EU:n jäsenvaltioissa, joissa ei vielä pidetä yleisesti sopivana keskustella ja avautua henkilökohtaisista väkivaltakokemuksista. Tämän seurauksena suuri osa väkivallan uhriksi joutuneista naisista ei ole yhteydessä oikeusjärjestelmään eikä muihin palveluihin, mikä korostuu etenkin jäsenvaltioissa, joissa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei ole valtavirtaistettu poliittiseksi toiminta-alaksi. 7

10 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti Näin ollen on selvää, etteivät monien naisten tarpeet ja oikeudet tällä hetkellä käytännössä täyty EU:ssa. Lainsäädännön käytännön toteutumista on siten tarpeen tarkastella, jotta voitaisiin kannustaa naisia ilmoittamaan hyväksikäytöstä, parantaa uhreille tarjottavaa apua ja varmistaa, että uhrien kohdennettuun tukemiseen on saatavilla riittävästi resursseja. Tutkimustulokset käsittelevät myös eri tapoja ilmoittaa väkivallasta ja syitä siihen, miksi naiset eivät tee asiasta ilmoitusta. Näitä näkökohtia voidaan tarkastella yksittäisten jäsenvaltioiden tilanteeseen nähden. FRA:n lausunnot miten tästä eteenpäin? FRA on laatinut yksityiskohtaisten tutkimustulosten pohjalta joukon lausuntoja, joissa ehdotetaan erilaisia keinoja tunnistaa naisiin kohdistuva väkivalta ja reagoida siihen. Näihin sisältyy muitakin kuin tiukasti rikosoikeudellisia toimia. Ne vaihtelevat työelämään ja terveydenhuoltoon liittyvistä toimista uuden teknologian käyttöön ja kohdennettuihin tietoisuutta lisääviin aloitteisiin, jotka voivat kannustaa naisia ilmoituksen tekemiseen. Lausunnoilla vastataan esimerkiksi YK:n ja Euroopan neuvoston aikaisemmin esittämiin toimintakehotuksiin naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. FRA:n lausunnot ja niissä ehdotetut jatkotoimet perustuvat ainutlaatuiseen näyttöön, joka on koottu kasvotusten tehdyistä naisen haastatteluista kaikissa EU:n 28 jäsenvaltiossa. Hallitustenväliset järjestöt ja kansalaisyhteiskunta ovat jo vuosien ajan pyytäneet naisiin kohdistuvasta väkivallasta kattavia ja luotettavia tietoja, joiden avulla voitaisiin laatia toimintalinjoja ja suunnata toimia tähän perusoikeusloukkaukseen puuttumiseksi. Julkaisemalla naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan tutkimuksensa tulokset FRA asettaa nämä tiedot saataville kaikista EU:n 28 jäsenvaltiosta. 8

11 1 Keskeisiin tuloksiin perustuvat FRA:n lausunnot Tutkimustulokset osoittavat, että naisiin kohdistuva väkivalta on kaikkialla EU:ssa yleinen, mutta laajalti ilmoittamatta jäävä ihmisoikeusloukkaus. FRA on laatinut joukon lausuntoja, joiden tarkoituksena on tukea EU:n ja kansallisen tason päätöksentekijöitä laadittaessa ja toteutettaessa kokonaisvaltaisia toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi ja siihen reagoimiseksi erityisesti jäsenvaltioissa, joissa näistä hyväksikäyttötapauksista ei keskustella ja joissa niihin ei puututa riittävästi. Seuraavassa esitetään tiivistelmät lausunnoista, joita käsitellään yksityiskohtaisemmin tutkimuksen keskeisiä tuloksia esittelevän pääraportin kunkin luvun lopussa Naisiin kohdistuvan väkivallan ja parisuhdeväkivallan laajuus ja luonne Naisiin kohdistuvan fyysisen ja seksuaalisen väkivallan laajuuteen ja erityisluonteeseen reagoiminen Naisten kaikkialla EU:ssa kokeman fyysisen ja seksuaalisen väkivallan laajuuteen on kiinnitettävä aivan uutta poliittista huomiota. Noin 8 prosenttia naisista oli kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana, ja yksi kolmesta naisesta oli joutunut jonkinlaisen fyysisen ja/tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi 15-vuotiaana tai sitä vanhempana. Etenkin seksuaalinen väkivalta on laajalle levinnyt rikos, joka vaatii kattavia ja koordinoituja toimia naisiin kohdistuvaan seksuaalisen väkivaltaan liittyvien asenteiden murtamiseksi. Yksi kymmenestä naisesta on kokenut jonkinlaista seksuaalista väkivaltaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana, ja yksi kahdestakymmenestä naisesta on raiskattu 15-vuotiaana tai sitä vanhempana. Lähes yksi kymmenestä muun kuin kumppanin tekemää seksuaalista väkivaltaa (15-vuotiaana tai sitä vanhempana) kokeneesta naisesta ilmoitti, että vakavimmassa tapauksessa oli osallisena useampia kuin yksi tekijä. Seksuaalisen väkivallan joka voi olla myös useiden tekijöiden tekemää uhreille tarvitaan tehostettua, uhrien tarpeisiin erikoistunutta tukea. Tutkimustulokset osoittavat, että nuoret naiset ovat väkivallan erityinen riskiryhmä. Nuoriin naisiin olisi sen vuoksi kohdennettava ennalta ehkäiseviä toimia sekä lisättävä heidän tietoisuuttaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa voidaan käsitellä yleisenä yhteiskunnallisena ongelmana. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevat kampanjat ja toimet on suunnattava sekä miehille että naisille. Miehet on saatava aktiivisesti mukaan aloitteisiin, joissa käsitellään joidenkin miesten väkivaltaista käyttäytymistä naisia kohtaan. Euroopan neuvoston laatimassa Istanbulin yleissopimuksessa ja uhrien oikeuksia koskevassa EU:n direktiivissä määritetään uudet vähimmäisvaatimukset toimenpiteille sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien hyväksi. EU:n jäsenvaltioita voidaan kannustaa ratifioimaan yleissopimus. EU:n jäsenvaltioiden on vähintäänkin tarkistettava, että niiden 9

12 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti lainsäädäntö on yhdenmukainen yleissopimuksen ja direktiivin kanssa. Naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan laajuuteen ja erityisluonteeseen reagoiminen Parisuhdeväkivallan laajuus vaatii EU:lta ja jäsenvaltioilta uudenlaista poliittista otetta. Miehen kanssa parisuhteessa elävistä tai eläneistä naisista 22 prosenttia on kokenut kumppanin tekemää fyysistä ja/ tai seksuaalista väkivaltaa. Jotta parisuhteessa ilmenevään hyväksikäyttöön voitaisiin vastata tehokkaasti, viranomaisten olisi käsiteltävä parisuhdeväkivaltaa julkisena eikä yksityisenä ongelmana. Noin kolmannes (31 prosenttia) tutkimukseen osallistuneista naisista, jotka nykyinen kumppani oli raiskannut, ilmoitti kumppanin tekemiä raiskaustapauksia olleen kuusi tai useampia. Avioliitossa tehty raiskaus on todellisuutta monelle naiselle, ja monille se on tapahtunut useita kertoja. Tämän vuoksi kaikkien EU:n jäsenvaltioiden lainsäädännössä naimisissa olevia naisia pitäisi kohdella raiskauksen uhreina tasavertaisesti naimattomien naisten kanssa. Saatu näyttö osoittaa, että merkittävä määrä väkivaltaisessa suhteessa eläneistä naisista on eron jälkeenkin alttiita hyväksikäytölle. Heille on tarjottava asianmukaista suojelua. Eurooppalaista suojelumääräystä ja yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden keskinäisestä tunnustamisesta annettua asetusta on aikanaan tarkistettava sen perusteella, miten ne ovat vaikuttaneet naisten turvallisuuteen. FRA:n tutkimuksen tulokset osoittavat, että kumppanin runsaalla alkoholinkäytöllä on yhteys väkivallan lisääntymiseen. Runsaaseen alkoholinkäyttöön on kiinnitettävä huomiota ja siihen on puututtava yhtenä miesten naisiin kohdistamaan parisuhdeväkivaltaan vaikuttavista tekijöistä. Kansallisiin väkivallan ehkäisemiseen tähtääviin toimenpiteisiin voitaisiin sisällyttää runsaaseen alkoholinkäyttöön keskittyviä toimia. Alkoholijuomien valmistajat voisivat tukea näitä toimenpiteitä mainonnassaan, jolla edistetään vastuullista juomista. Lisäksi voitaisiin harkita, että poliisi ryhtyisi keräämään järjestelmällisesti tietoja alkoholin väärinkäytöstä perheväkivaltatapauksissa. Parisuhdeväkivallan mahdollisten riskitekijöiden selvittämiseksi olisi tarkasteltava myös väkivallantekijöiden piirteitä ja käyttäytymistä. Tutkimus esimerkiksi osoittaa, miten miesten kontrolloiva käyttäytyminen, kuten naisen rahankäytön rajoittaminen tai naisen kieltäminen tapaamasta sukulaisiaan ja ystäviään, vaikuttaa naisiin. Ammattilaiset voivat ottaa puheeksi tekijän piirteet ja käyttäytymisen huomatakseen tunnusmerkit, jotka voivat kertoa väkivallasta. Monet kumppanin tekemän väkivallan uhriksi joutuneista naisista ovat kokeneet parisuhteessaan toistuvaa väkivaltaa. EU:n jäsenvaltioita olisi kehotettava tarkistamaan lainsäädäntöään niin, että siinä tunnustetaan toistuvan hyväksikäytön vaikutukset naisten elämään ja torjutaan niitä tehokkaasti, koska toistuva uhriksi joutuminen on yksi parisuhdeväkivallan ominaispiirteistä. Näyttöön perustuvien toimintalinjojen laatiminen Naisten väkivaltakokemuksista on ratkaisevan tärkeää saada kattavat tiedot, jotta voitaisiin kehittää ja seurata naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen tähtääviä toimenpiteitä. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevien tietoisuuskampanjoiden on perustuttava oikeisiin tietoihin, jotta niiden sanoma suuntautuisi oikeaan kohderyhmään. Tällaiset kampanjat voivat myös auttaa avaamaan keskustelua naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Keskustelun käyminen voi viime kädessä kannustaa naisia ilmoittamaan tapauksista viranomaisille ja uhrien tukipalveluille. Tiedonkeruuta naisiin kohdistuvasta väkivallasta on selkeästi tarpeen parantaa ja yhdenmukaistaa sekä yksittäisissä EU:n jäsenvaltioissa että niiden välillä, jotta tietoja voitaisiin käyttää tehokkaasti tähän EU:n laajuiseen ongelmaan puuttumiseksi. EU:n olisi toimivaltansa puitteissa ryhdyttävä keräämään tietoa kaikilta keskeisiltä osa-alueilta, joilla naiset kokevat väkivaltaa. Esimerkiksi Eurostat voisi toimia aloitteentekijänä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevien tietojen keruussa, joka toteutettaisiin jäsenvaltioissa muotoutuneiden hyvien käytäntöjen pohjalta. 10

13 Keskeisiin tuloksiin perustuvat FRA:n lausunnot 1.2. Naisiin kohdistuvan fyysisen ja seksuaalisen väkivallan ja parisuhdeväkivallan seuraukset Poliisille ja muille palveluille ilmoittamisen lisääminen Poliisille ja muille palveluille ilmoitettujen väkivaltatapausten osuus kaikista naisiin kohdistuvista väkivaltatapauksista on vähäinen, ja se on saatava kasvamaan. Yksi kolmesta kumppanin tekemän väkivallan uhrista ja yksi neljästä muun kuin kumppanin tekemän väkivallan uhrista ilmoittaa viimeksi kokemastaan vakavasta väkivaltatapauksesta poliisille tai muille palveluille. Kumppanin tekemää väkivaltaa koskevien ilmoitusten suurempi osuus voi johtua siitä, että naiset kokevat väkivaltaa kumppanin taholta tavallisesti useita kertoja, ennen kuin he päättävät ilmoittaa siitä, kun taas muun kuin kumppanin tekemässä väkivallassa on todennäköisemmin kyse yksittäistapauksesta. Uhrien tyytyväisyyttä poliisin toimintaan on parannettava erityisesti soveltamalla Istanbulin yleissopimuksessa ja uhrien oikeuksia koskevassa EU:n direktiivissä vahvistettuja sääntöjä ja valvomalla niiden käytännön täytäntöönpanoa. Poliisin uhrien suojelussa noudattamia toimintamalleja on tarkasteltava sen selvittämiseksi, miltä osin ne käytännössä suojelevat uhreja ja vastaavat uhrien tarpeisiin. Terveydenhuollon rooli Terveydenhuollon ammattilaiset voivat ottaa nykyistä vahvemman roolin naisiin kohdistuvien väkivaltatapausten tunnistamisessa ja ehkäisemisessä. Tutkimus osoittaa, että esimerkiksi raskaana olevat naiset ovat alttiita väkivallalle. Entisen kumppanin tekemän väkivallan kohteeksi joutuneista naisista, jotka olivat parisuhteen aikana raskaana, 42 prosenttia oli kokenut kumppanin tekemää väkivaltaa ollessaan raskaana. Salassapitosääntöjä olisi selkeytettävä, jotta terveydenhuollon ammattilaiset voisivat puuttua väkivaltaan ja ilmoittaa siitä. Tätä tukee se, että tutkimustulosten mukaan 87 prosenttia naisista pitää hyväksyttävänä, että lääkärit ottaisivat rutiininomaisesti väkivallan puheeksi, jos potilaalla esiintyy tietynlaisia vammoja tai piirteitä. Terveydenhuollon ammattilaisten esittämiä väkivallan merkkeihin liittyviä rutiinikysymyksiä laadittaessa olisi myös varmistettava, että terveydenhuollon ammattilaisten itsensä mahdollisesti harjoittama hyväksikäyttö osataan tunnistaa. Erikoistuneiden tukipalvelujen rooli Väkivallan seurauksena terveydenhuoltopalvelujen piiriin hakeutuneiden naisten määrään verrattuna harva fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa kokenut nainen otti yhteyttä uhrien tukipalveluihin tai naisten turvakotiin vakavimman kokemansa väkivaltatapauksen johdosta. Esimerkiksi kumppanin tekemää seksuaalista väkivaltaa kokeneista naisista kolmasosa otti vakavimman tapauksen johdosta yhteyttä lääkäriin, terveyskeskukseen tai sairaalaan, mutta vain 6 prosenttia hakeutui naisten turvakotiin ja 4 prosenttia otti yhteyttä uhrien tukijärjestöön. Tämä viittaa siihen, että tapauksista ilmoittamiseen vaikuttavat useat eri tekijät: naisten tietoisuus tukipalveluista, mikä voi riippua heidän asuinpaikkakunnastaan kyseisessä maassa ja näiden palvelujen saatavuudesta kyseisellä alueella; tukijärjestöjen resurssit, jotka vaikuttavat niiden kykyyn tarjota palveluja; ja se, että naisten ensisijaiset tarpeet väkivallan jälkeen voivat liittyä terveydenhoitopalveluihin. Kaikkialla EU:ssa olisi uhrien oikeuksia koskevan EU:n direktiivin ja Istanbulin yleissopimuksen mukaisesti tarjottava kiireellisesti lisää resursseja erikoistuneille tukipalveluille, jotka kykenevät vastaamaan väkivallan uhriksi joutuneiden naisten tarpeisiin. Noin yksi neljästä kumppanin tai muun kuin kumppanin tekemän seksuaalisen väkivallan uhrista jätti ilmoittamatta vakavimman tapauksen poliisille häpeän tunteen ja hämmennyksen vuoksi. Kielteistä ja uhria syyllistävää ilmapiiriä vahvistavaa suhtautumista on vastustettava määrätietoisesti. Väkivallan kohteeksi joutumisen herättämistä kielteisistä tunteista, kuten itsesyytöksistä ja häpeästä kärsivien naisten tarpeisiin vastaamiseksi tarvitaan erikoistuneita tukipalveluja. Erittäin tärkeää on saada tietoa, jonka avulla voidaan mitata, vastaavatko eri palvelut käytännössä uhrien tarpeita, ja arvioida, miten resursseja voitaisiin tehokkaimmin käyttää uhrien auttamiseksi. 11

14 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti Yhteiset toimet naisiin kohdistuvaan väkivaltaan reagoimiseksi Nykyisen lainsäädännön, poliittisten aloitteiden ja ammattilaisten toteuttamien toimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan arvioida tarkastelemalla kentältä saatua näyttöä naisten halukkuudesta ilmoittaa väkivallasta ja heidän tyytyväisyydestään tarjottuihin palveluihin. Koska monissa EU:n jäsenvaltioissa kaikkia väkivaltatapauksia ei ilmoiteta, naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi tarvitaan usean eri tahon toimenpiteitä, jotta naisten tarpeet ja oikeudet voitaisiin turvata tehokkaasti. Laitosten välinen yhteistyö on olennaisen tärkeää, jotta tietojen keruu ja vaihto naisiin kohdistuvista väkivaltatapauksista olisi mahdollisimman yhdenmukaista ja tehokasta Naisiin kohdistuva henkinen parisuhdeväkivalta Henkisen parisuhdeväkivallan laajuuden ja luonteen tunnistaminen ja siihen reagoiminen Henkinen parisuhdeväkivalta on erittäin yleistä, ja sen vaikutukset on syytä tunnistaa. Tutkimuksen mukaan kaksi viidestä naisesta (43 prosenttia) on kokenut jonkinlaista nykyisen tai entisen kumppanin tekemää henkistä väkivaltaa. Näistä naisista 25 prosenttia ilmoitti kumppanin vähätelleen tai nöyryyttäneen heitä kahden kesken, 14 prosenttia kertoi kumppanin uhanneen satuttaa heitä fyysisesti ja 5 prosenttia ilmoitti kumppanin kieltäneen heitä poistumasta kotoa, ottaneen pois auton avaimet tai lukinneen heidät sisään. Parisuhteessa elävistä naisista 7 prosenttia on kokenut neljää tai useampaa henkisen väkivallan muotoa. On ymmärrettävä, että monimuotoinen ja jatkuva henkinen parisuhdeväkivalta rajoittaa naisen itsemääräämisoikeutta naisen menettäessä oikeutensa itsenäiseen yksityis- ja perhe-elämään. Työnantajien ja ammattiliittojen tulisi harkita tietoisuutta lisääviä toimia ja niihin liittyvää vastuuhenkilöstölle suunnattua koulutusta, joka auttaa tunnistamaan kumppanin henkisesti kontrolloivasta käyttäytymisestä kärsivien työntekijöiden tarpeet ja vastaamaan niihin. Poliisi ja muut asiaankuuluvat viranomaiset olisi koulutettava tunnistamaan ja ymmärtämään henkisen väkivallan vaikutukset uhreihin. Väkivallantekijän kontrolloiva ja väkivaltainen käyttäytyminen voi vaatia, että poliisi puuttuu suoraan tilanteeseen uhrin suojelemiseksi ja ohjaa hänet tukipalvelujen piiriin sen sijaan, että odotetaan uhrin itse hakevan apua. Samanaikaisesti tarvitaan tekijöille suunnattuja palveluja, joiden avulla voidaan puuttua heidän henkisesti alistavaan käyttäytymiseensä muun väkivaltaisen käyttäytymisen ohella. EU:n jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava lainsäädäntöään sen arvioimiseksi, onko siinä otettu asianmukaisesti huomioon henkisen väkivallan moninaiset muodot ja vaikutukset uhreihin, koska henkinen väkivalta kuten tutkimustulokset osoittavat kulkee usein käsi kädessä fyysisen ja/tai seksuaalisen parisuhdeväkivallan kanssa Kokemukset vainoamisesta Vainoamiseen reagoivien toimien parantaminen lainsäädännössä ja käytännössä Tutkimustulokset osoittavat, että yksi viidestä naisesta on kokenut jonkinlaista vainoamista 15 vuoden iästä lähtien, ja naisista 5 prosenttia ilmoitti kokeneensa vainoamista tutkimusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Kolme neljästä haastatteluissa ilmoitetusta vainoamistapauksesta ei kuitenkaan koskaan tullut poliisin tietoon. Kun vainoaminen tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä, naisia olisi kannustettava tekemään ilmoitus joutuessaan vainoamisen kohteeksi. Samalla olisi tarkasteltava vainoamista koskevien lain säännösten soveltamista ja tehokkuutta jäsenvaltioiden tasolla. Niitä EU:n jäsenvaltioita, joilla ei ole vainoamista koskevaa kattavaa lainsäädäntöä, olisi kannustettava antamaan säännöksiä, jotka vastaavat uhrien tarpeisiin. Vainoamisen uhrien olisi saatava yhteiskunnalta asianmukaista suojelua, joka voi olla samantyyppistä kuin perheväkivaltatapauksissa annettava suojelu. Koska yksi kymmenestä naisesta on joutunut entisen kumppaninsa vainoamaksi, tukipalvelujen tulisi tiedostaa eron jälkeisen vainoamisen todellisuus, jotta tällaiset käyttäytymismallit eivät jäisi vaille huomiota. Yksi viidestä vainoamista kokeneesta naisesta ilmoitti vainoamisen jatkuneen yli kaksi vuotta. Kuten fyysisen ja henkisen väkivallan, myös vainoamisen emotionaaliset ja psyykkiset seuraukset voivat olla pitkäaikaisia ja syvälle juurtuvia. Sen vuoksi saatavilla on oltava erikoistuneita tukipalveluja, jotka kykenevät auttamaan vainoamisen uhreja. 12

15 Keskeisiin tuloksiin perustuvat FRA:n lausunnot Internet ja sosiaalinen media Vainoamista kokeneista naisista 23 prosenttia ilmoitti joutuneensa vaihtamaan sähköpostiosoitteensa tai puhelinnumeronsa vakavimman vainoamistapauksen seurauksena. Internetissä ja sosiaalisen median ympäristöissä olisi pyrittävä aktiivisesti auttamaan vainoamisen uhreja ilmoittamaan hyväksikäytöstä ja myös kannustettava puuttumaan aktiivisesti tekijöiden käyttäytymiseen. Samanaikaisesti voidaan kehottaa poliisia rutiininomaisesti tunnistamaan ja tutkimaan tapaukset, joihin liittyy verkkovainoamista Kokemukset seksuaalisesta häirinnästä Tietoisuuden lisääminen ja kannustaminen ilmoittamaan seksuaalisesta häirinnästä Seksuaalinen häirintä on laajalle levinnyt ja yleinen ongelma, jota monet naiset EU:ssa joutuvat kohtaamaan. Esimerkiksi yksi viidestä naisesta on kokenut ei-toivottua koskettelua, halailua tai suutelua 15-vuotiaana tai sitä vanhempana, ja kaikista naisista 6 prosenttia on kokenut tämäntyyppistä häirintää vähintään kuusi kertaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana. Naisista, jotka ovat kokeneet seksuaalista häirintää ainakin kerran 15-vuotiaana tai sitä vanhempana, 32 prosenttia ilmoittaa tekijäksi työtoverin, esimiehen tai asiakkaan. Työnantajajärjestöjen ja ammattiliittojen olisikin syytä edistää tietoisuutta seksuaalisesta häirinnästä ja kannustaa naisia ilmoittamaan tapauksista. Tutkimustulokset osoittavat, että naisiin kohdistuvan seksuaalisen häirinnän harjoittajia on monenlaisia ja että sitä voidaan harjoittaa uuden teknologian avulla. Yhtä kymmenestä naisesta (11 prosenttia) on lähestytty sopimattomasti sosiaalisessa mediassa tai he ovat saaneet selkeästi seksuaalisia sähköposti- tai tekstiviestejä. Näitä seksuaalisen häirinnän muotoja kohdistuu suhteettoman paljon nuoriin naisiin. EU:n jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava uudelleen seksuaalista häirintää koskevien lainsäädännöllisten ja poliittisten toimiensa nykyistä laajuutta ja tiedostettava, että häirintää voi esiintyä monissa eri ympäristöissä ja että siinä voidaan käyttää monenlaisia välineitä, kuten internetiä tai matkapuhelinta. Kuten verkkovainoamisen kohdalla, poliisia voidaan kehottaa tunnistamaan ja tutkimaan rutiininomaisesti tapaukset, joihin liittyy verkkohäirintää. Korkeaa koulutusta vaativissa ammateissa työskentelevien naisten alttius häirinnälle Korkeaa koulutusta vaativissa ammateissa ja johtotehtävissä työskentelevistä naisista prosenttia ilmoitti kokeneensa seksuaalista häirintää ainakin kerran elämässään, ja 25 prosenttia oli kokenut sitä tutkimusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Onkin syytä tiedostaa, että johto- ja muissa ylemmissä tehtävissä toimivat naiset ovat seksuaalisen häirinnän riskiryhmä. Tähän voi olla monia eri syitä, esimerkiksi se, että nämä naiset ovat muita tietoisempia seksuaalisesta häirinnästä, sekä se, että he altistuvat muita enemmän työympäristöille ja tilanteille, joissa häirinnän riski on tavallista suurempi. Työnantajien ja muiden organisaatioiden olisi lisättävä tietoisuutta seksuaalisesta häirinnästä ja toteutettava käytännön aloitteita, jotka auttavat tunnistamaan eri ammatti- ja koulutustaustoja edustavien ja eri työympäristöissä työskentelevien naisten kokeman seksuaalisen häirinnän ja puuttumaan siihen. Näytön tarjoaminen seksuaalisen häirinnän tunnistamiseksi ja torjumiseksi Tilastotiedon keruuta ja nykyisiä työtä ja koulutusta käsitteleviä kyselytutkimuksia olisi parannettava sisällyttämällä niihin vakituisesti yksityiskohtaisia kysymyksiä seksuaalisesta häirinnästä. Niistä saatuja tietoja voidaan käyttää tukena toimintalinjojen ja käytännön toimien suunnittelussa tähän hyväksikäytön muotoon puuttumiseksi Lapsuudessa koettu väkivalta Lapsuudessa koetun väkivallan laajuus ja ilmoittamatta jääminen Hieman yli yksi kymmenestä naisesta (12 prosenttia) on joutunut jollain tavoin aikuisen harjoittaman seksuaalisen hyväksikäytön tai seksuaalisten tekojen kohteeksi alle 15-vuotiaana. Yleisimmät hyväksikäytön muodot olivat aikuisen sukuelinten paljastaminen (8 prosenttia) tai lapsen sukuelinten tai rintojen koskettelu (5 prosenttia). Pahimmassa tapauksessa nainen oli lapsena pakotettu sukupuoliyhteyteen aikuisen kanssa (1 prosentti). Noin 27 prosenttia naisista oli kokenut lapsuudessaan (alle 15-vuotiaana) aikuisen tekemää fyysistä pahoinpitelyä jossakin muodossa. EU:n on panostettava entistä vahvemmin naisten lapsuudessaan kokeman laajan ja ilmoittamatta jääneen hyväksikäytön tutkimiseen. Tutkimusnäyttöä voidaan 13

16 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti käyttää sekä nykyiseen että menneisyydessä tapahtuneeseen lasten hyväksikäyttöön puuttumiseksi. Hyväksikäytön piirteet Seksuaalista väkivaltaa lapsuudessaan kokeneista naisista 97 prosenttia ilmoitti, että tekijä oli miespuolinen, kun taas fyysistä väkivaltaa kokeneiden vastaajien tapauksessa miespuolisten tekijöiden osuus oli vain hieman suurempi kuin naispuolisten. Lapsuudessa koetusta hyväksikäytöstä tarvitaan yksityiskohtaista tietoa, kuten kyselytutkimuksilla hankittua tietoa ilmoittamatta jääneiden tapausten määrästä, jotta voitaisiin saada uutta ja täydentävää näyttöä hyväksikäytön piirteistä ja käyttää sitä hyväksikäytön ennaltaehkäisemiseen, uhrien suojeluun ja tekijöiden rankaisemiseen liittyvien kohdennettujen toimenpiteiden toteuttamisessa. Lapsuudessa koettuun väkivaltaan reagoiminen Tuloksista näkyy, että naisista, jotka ovat joutuneet nykyisen tai entisen kumppaninsa tekemän seksuaalisen väkivallan kohteeksi, 30 prosenttia on kokenut seksuaalista väkivaltaa myös lapsuudessaan, kun taas 10 prosenttia naisista, jotka eivät ole joutuneet seksuaalisen väkivallan kohteeksi nykyisessä tai aiemmassa parisuhteessaan, ilmoitti kokeneensa seksuaalista väkivaltaa lapsuudessa. Vastaavasti 73 prosenttia kumppanin tekemän fyysisen ja/ tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneista äideistä ilmoitti, että ainakin yksi heidän lapsistaan on ollut tietoinen väkivallasta. Väkivallalle altistuville lapsille ja perheille olisi suunnattava ohjelmia väkivallan kierteen katkaisemiseksi. EU:n jäsenvaltioita olisi Istanbulin yleissopimuksen mukaisesti kehotettava tarkistamaan lainsäädäntöään ja arvioimaan määräaikoja, joihin mennessä ilmoitus lapsuudessa tapahtuneesta hyväksikäytöstä on tehtävä, jos tällaisia määräaikoja on asetettu. Lasten omiin väkivaltakokemuksiin perustuva näyttö on ratkaisevan tärkeää muotoiltaessa toimintalinjoja ja toimia hyväksikäytön ennalta ehkäisemiseksi ja lasten suojelemiseksi hyväksikäytöltä Väkivallan uhriksi joutumisen pelko ja sen vaikutukset Naisiin kohdistuvan väkivallan pelko vaikuttaa naisten liikkumisvapauteen Tutkimus osoittaa, että noin puolet naisista välttää ainakin toisinaan tiettyjä tilanteita tai paikkoja pelätessään joutuvansa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Nykyisten koko väestöä koskevien rikosuhritutkimusten mukaan miesten pelko joutua rikoksen uhriksi ja sen vaikutukset heidän elämäänsä ovat yleensä lievempiä kuin naisten. Naisten pelko joutua rikoksen erityisesti sukupuoleen perustuvan väkivallan uhriksi on tiedostettava ja siihen on vastattava EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla ja paikallisesti, koska se vaikuttaa kielteisesti heidän päivittäiseen liikkumisvapauteensa. Korostunut pelko voi olla merkki koetusta väkivallasta Monet naisista, joilla on korostunut väkivallan pelko, ovat saattaneet kokea ennestään paljon fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Koska voimakas väkivallan uhriksi joutumisen pelko voi olla osoitus aiemmista väkivaltakokemuksista, terveydenhuollon henkilökuntaa ja muita ammattilaisia voidaan kannustaa ottamaan se tarvittaessa puheeksi ja keräämään siitä tietoa, jotta voitaisiin selvittää mahdollinen hyväksikäyttö Naisiin kohdistuva väkivalta asenteet ja tietoisuus Tietoisuuden lisääminen naisiin kohdistuvasta väkivallasta Naisten näkemys siitä, onko naisiin kohdistuva väkivalta yleistä vai harvinaista heidän maassaan, liittyy läheisesti heidän omiin kokemuksiinsa kumppanin ja/tai muun kuin kumppanin tekemästä väkivallasta. Asiaan vaikuttaa myös se, tuntevatko he muita väkivallan uhriksi joutuneita naisia ja ovatko he tietoisia naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevistä kampanjoista. Näiden tekijöiden vuorovaikutus on otettava 14

17 Keskeisiin tuloksiin perustuvat FRA:n lausunnot huomioon suunniteltaessa toimintalinjoja tietoisuuden lisäämiseksi naisiin kohdistuvasta väkivallasta eri ympäristöissä ja ryhmissä. EU:n jäsenvaltioissa toteutettavat kohdennetut tiedotuskampanjat ovat ensiarvoisen tärkeitä naisten ( ja miesten) tietoisuuden parantamiseksi sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, naisten kannustamiseksi ilmoituksen tekemiseen, väkivallan uhrien suojelemiseksi ja väkivallan ennaltaehkäisemiseksi. Kampanjoiden perustuminen naisiin kohdistuvasta väkivallasta saatuun näyttöön Jos EU:n jäsenvaltioilta puuttuu tietoja, FRA:n tekemän naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää tukena edistettäessä aloitteita ja toimia, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta tällaisesta väkivallasta EU:n jäsenvaltioissa. Tukipalvelujen tarpeen täyttyminen käytännössä Väkivallan uhriksi joutuneet naiset ovat harvoin yhteydessä erikoistuneisiin tukipalveluihin. Jotta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevät ja ilmoituksen tekemiseen kannustavat tietoisuuskampanjat onnistuisivat, uhreille on oltava tarjolla erikoispalveluja, joilla on riittävästi resursseja vastata heidän tarpeisiinsa. TULOSTEN TULKINTA Ilmoitettujen väkivaltatapausten määrä vaihtelee maittain. Yksityiskohtaisia tietoja tuloksista voi hakea tähän raporttiin liittyvällä online-työkalulla. Seuraavassa käsitellään joitakin mahdollisia selityksiä maiden välisiin eroihin. Maiden välisten erojen havaitseminen Eri maiden ilmoitettuja rikoksia koskevat viralliset rikosoikeudelliset tilastot vaihtelevat merkittävästi, ja maiden välillä ilmenee usein suuria eroja uhrien ilmoittamien rikosten määrässä haastateltaessa väestöä rikosuhritutkimuksia varten. Tämä koskee sekä rikoksia yleensä että erityisesti naisiin kohdistuvia väkivaltatapauksia, joista puhuminen koetaan haastattelussa erityisen arkaluonteiseksi. FRA:n raportissa esiintyvää vaihtelua väkivallan yleisyydessä eri maissa on tarkasteltava suhteessa moniin eri tekijöihin. Esimerkiksi eri maiden virallisissa rikostilastoissa on merkittäviä eroja yleisen väkivallan ja myös naisiin kohdistuvan väkivallan määrässä, kun näitä tietoja on saatavilla. Yleisissä rikosuhritutkimuksissa ja erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevissa tutkimuksissa esiintyy aina eroja maiden välillä ilmoitetun väkivallan määrää koskevissa tiedoissa. Toisaalta FRA:n tutkimuksessa EU:n jäsenvaltioiden välillä esiintyy perheväkivallan määrässä vähemmän eroja kuin Maailman terveysjärjestön (WHO) kymmenen maata käsittävässä naisten terveyttä ja perheväkivaltaa koskevassa tutkimuksessa (vuosina kerätyt tiedot). Kun FRA:n tutkimuksen tuloksia raiskausten yleisyydestä verrataan Yhdysvalloissa tehdyn 50 osavaltiota kattavan parisuhdeväkivaltaa ja seksuaalista väkivaltaa koskevan tutkimuksen tuloksiin (vuonna 2010 kerätyt tiedot), EU:n jäsenvaltioiden välillä havaitaan vähemmän eroja kuin Yhdysvaltojen osavaltioiden välillä. FRA:n tutkimuksen tulokset myös vastaavat pääpiirteissään yksittäisissä EU:n jäsenvaltioissa naisiin kohdistuvasta väkivallasta tehtyjen kansallisten tutkimusten tuloksia, kun niitä on saatavilla. Mahdollisia selityksiä maiden välisiin eroihin Vaikka on odotettavissa, että muiden tutkimustulosten tapaan myös naisiin kohdistuvan väkivallan määrää koskevat tulokset vaihtelevat maittain, näitä eroja voi olla vaikea selittää ja selittäviä tekijöitä on vaikeampi 15

18 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti yleistää, kun tutkimus käsittää 28 eri maata. Seuraavassa esitetään viisi mahdollista selitysmallia maiden välisille eroille naisiin kohdistuvan väkivallan esiintyvyydessä. Ne vaativat tuekseen tarkempia tutkimuksia, ja niitä voidaan tarkastella maakohtaisesti muiden mahdollisten selitysmallien rinnalla. 1) Kaikissa kulttuureissa ei ole yhtä hyväksyttävää puhua ulkopuolisille naisiin kohdistuvan väkivallan kokemuksista. Tutkimustuloksia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että yhteiskunnissa, joissa parisuhdeväkivaltaa pidetään yleisesti yksityisasiana, ei todennäköisesti kerrota naisiin kohdistuneista väkivaltatapauksista perheelle ja ystäville, ja niistä myös ilmoitetaan harvoin poliisille. Tällainen pidättyvyys voi estää naisia puhumasta väkivaltakokemuksista myös tutkimushaastattelijoille. 2) Mitä tasa-arvoisempia sukupuolet ovat, sitä herkemmin naisiin kohdistuva väkivalta tulee yleensä ilmi, koska tapauksiin puututaan avoimemmin ja niitä kyseenalaistetaan tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa yleisemmin. 3) Naisten altistumista väkivallan riskitekijöille voidaan tutkia jäsenvaltioiden tasolla suhteessa tekijöihin, jotka saattavat lisätä altistumista väkivallalle. Näitä ovat esimerkiksi erot työllisyydessä ja sen piirteissä (työskentely kodin ulkopuolella) sekä sosiaalistumisen ja elämäntyylin mallit (ulkona tai treffeillä käyminen). 4) Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevien tulosten rinnalla on aiheellista tarkastella maiden välisiä eroja väkivaltarikosten määrässä yleensä. Esimerkiksi pidemmälle kaupungistuneissa jäsenvaltioissa on yleensä enemmän rikollisuutta. 5) Tutkimuksessa saatiin näyttöä väkivallantekijöiden alkoholinkäytön ja naisten kokeman parisuhdeväkivallan (perheväkivalta) välisestä yhteydestä. Jäsenvaltioiden erilaiset alkoholinkäyttötavat voivat auttaa selittämään tiettyjä puolia naisiin kohdistuvassa väkivallassa. Niiden ohella olisi kiinnitettävä huomiota yksittäisten väkivallantekijöiden käyttäytymismalleihin, jotka eivät välttämättä rajoitu ainoastaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Näitä ja muita tekijöitä on aiheellista tutkia tarkemmin tarkasteltaessa tuloksia yksittäisten jäsenvaltioiden tasolla. 16

19 2 Mitä tulokset osoittavat? Tähän osioon on poimittu joitakin tutkimustuloksia tärkeimmiltä haastatteluissa käsitellyiltä osa-alueilta. Tutkimustulokset on esitetty kattavammin tutkimuksen pääraportissa ja online-työkalussa, jota käyttäen tietoa on saatavilla monessa eri muodossa. Haastattelukysymykset vastaajien kokemuksista 15-vuotiaana tai sitä vanhempana, alle 15-vuotiaana ja haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana Tutkimukseen osallistui vuotiaita naisia. Lapsuudessa koettujen tapausten käsittelemiseksi erillään muista tapauksista kysymyksissä asetettiin vakiintuneen tutkimuskäytännön mukaisesti lapsuuden ikärajaksi 15 vuotta, ja vastaajia pyydettiin ajattelemaan erikseen tapauksia, jotka olivat sattuneet ennen tätä ikää ja sen jälkeen. Eri tutkimuksissa käytetään erilaisia ikärajoja haastattelukysymysten rajaamiseksi. FRA:n tutkimuksessa käytetty alaikäraja on sama kuin Maailman terveysjärjestön (WHO) tekemässä naisten terveyttä ja perheväkivaltaa koskevassa tutkimuksessa, jossa myös on ikärajana 15 vuotta. FRA:n tutkimuksessa naisia pyydettiin erottamaan toisistaan 15-vuotiaana ja sitä vanhempana (koko eliniän aikana) tapahtuneet ja haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana tapahtuneet tapaukset. Vastaajien pyytäminen ajattelemaan viimeksi kuluneita 12 kuukautta auttaa heitä erottelemaan viimeaikaiset tapaukset kaukaisemmista. Näin voidaan myös tuottaa tietoa, jolla on suoraa poliittista merkitystä pohdittaessa nykyisiä käytäntöjä, kuten poliisin keinoja kohdata uhreja Fyysinen ja seksuaalinen väkivalta Fyysinen väkivalta: Noin 13 miljoonaa naista EU:ssa oli kokenut fyysistä väkivaltaa haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Tämä on 7 prosenttia vuotiaista naisista EU:ssa. 1 Seksuaalinen väkivalta: Arviolta 3,7 miljoonaa naista EU:ssa oli kokenut seksuaalista väkivaltaa haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana tämä on 2 prosenttia vuotiaista naisista EU:ssa. Fyysisen ja seksuaalisen väkivallan yleinen esiintyvyys Yksi kolmesta naisesta (33 prosenttia) oli kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana. Noin 8 prosenttia naisista oli kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana (kuvio 1 a). Noin 22 prosenttia parisuhteessa olleista naisista oli kokenut (nykyisen tai entisen) kumppanin tekemää fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana (taulukko 1). 1 Eurostatin internettietokannan mukaan EU:n 28 jäsenvaltiossa asui naista (18 74-vuotiasta) 1. tammikuuta 2013, ks. statistics/search_database (datakoodi demo_pjan, tiedot haettu 16. elokuuta 2013). 17

20 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti Kuvio 1 a: Fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana ja haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana kokeneet naiset, EU28 (%) 25 % Ei ole kokenut lainkaan fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana 67 % 33 % Kyllä, joutunut väkivallan kohteeksi yli 12 kuukautta sitten 8 % Kyllä, joutunut väkivallan kohteeksi viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana Huom. Perustuu kaikkiin vastaajiin (määrä = ). Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto, 2012 Laatikko 1: Tutkimuksessa esitetyt kysymykset fyysinen ja seksuaalinen väkivalta Fyysinen väkivalta Kuinka usein joku on sinun ollessasi 15-vuotias tai sitä vanhempi / viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana tuuppinut tai töninyt sinua? läimäyttänyt sinua? heittänyt sinua kovalla esineellä? tarttunut sinuun tai vetänyt sinua hiuksista? lyönyt sinua nyrkillä tai kovalla esineellä tai potkinut sinua? polttanut sinua? yrittänyt tukehduttaa tai kuristaa sinua? viiltänyt, puukottanut tai ampunut sinua? lyönyt päätäsi jotakin vasten? Seksuaalinen väkivalta Kuinka usein joku on sinun ollessasi 15-vuotias tai sitä vanhempi / viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana pakottanut sinut sukupuoliyhdyntään pitämällä sinua paikoillasi tai satuttamalla sinua jollain tavoin? [TARVITTAESSA: sukupuoliyhdynnällä tarkoitetaan tässä pakotettua suuseksiä tai pakotettua anaali- tai emätinyhdyntää] yrittänyt pakottaa sinut yhdyntään pitämällä sinua paikoillasi tai satuttamalla sinua jollain tavalla? [TARVITTAESSA: sukupuoliyhdynnällä tarkoitetaan tässä pakotettua suuseksiä tai pakotettua anaali- tai emätinyhdyntää] pakottanut sinut osallistumaan jonkinlaiseen seksuaaliseen toimintaan vastoin tahtoasi tai kun et ollut kykenevä kieltäytymään siitä? tai oletko suostunut seksuaaliseen toimintaan koska pelkäsit, mitä saattaisi tapahtua mikäli kieltäytyisit? Fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa koskevat kysymykset esitettiin erikseen nykyisestä kumppanista, entisestä kumppanista ja muista henkilöistä. 18

21 Mitä tulokset osoittavat? Kuvio 1 b: Fyysistä ja/tai seksuaalista parisuhdeväkivaltaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana kokeneet, EU28 (%) MT CY EU28 22 % 10 % 19 % 20 % 29 % 30 % 39 % Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto, 2012 Taulukko 1: Nykyisen tai entisen kumppanin tai muun henkilön tekemää fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa 15-vuotiaana tai sitä vanhempana kokeneet naiset EU:ssa jäsenvaltioittain (%) a,b,c EU:n jäsenvaltio Kumppani (nykyinen ja/tai edellinen) b Muu kuin kumppani c Kumppani ja/tai muu kuin kumppani c AT BE BG CY CZ DE DK EE EL

22 EU:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta Tutkimustulokset lyhyesti EU:n jäsenvaltio Kumppani (nykyinen ja/tai edellinen) b Muu kuin kumppani c Kumppani ja/tai muu kuin kumppani c ES FI FR HR HU IE IT LT LU LV MT NL PL PT RO SE SI SK UK EU Huom: a Taulukon kahden ensimmäisen sarakkeen tulokset eivät yhteenlaskettuina vastaa kolmannen sarakkeen tulosta, koska niillä on eri laskentaperuste (parisuhdeväkivaltaa koskevat tulokset perustuvat vastaajiin, joilla on tai on aiemmin ollut kumppani, eivät kaikkiin vastaajiin) ja koska osa vastaajista on kokenut sekä kumppanin että muun kuin kumppanin tekemää väkivaltaa. b Osuus kaikista naisista, jotka ovat ainakin kerran aikaisemmin olleet naimisissa, avoliitossa tai parisuhteessa (asumatta yhdessä) tai olivat sitä haastattelun ajankohtana (määrä = ). c Perustuu kaikkiin vastaajiin (määrä = ). Lähde: Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan FRA:n tutkimuksen aineisto, 2012 Fyysisen väkivallan piirteet Noin 31 prosenttia naisista oli kokenut fyysistä väkivaltaa vähintään kerran (ks. laatikko 1) 15-vuotiaana tai sitä vanhempana (taulukko 2). Vaikka tyrkkiminen ja tönäiseminen on naisten todennäköisimmin ilmoittama väkivallan muoto, sen poissulkemisen vaikutus fyysisen väkivallan yleiseen esiintyvyyteen on vain vähäinen, sillä se alentaa esiintyvyyttä 31 prosentista 25 prosenttiin. Tämä johtuu siitä, että monet naisista, joita oli tyrkitty tai tönäisty, olivat kokeneet myös muita fyysisen väkivallan muotoja. Seksuaalisen väkivallan piirteet Yhteensä 11 prosenttia naisista oli kokenut jonkinlaista kumppanin tai muun henkilön tekemää seksuaalista väkivaltaa (ks. laatikko 1) 15-vuotiaana tai sitä vanhempana. Jotkut naiset ilmoittivat kokeneensa vain yhtä seksuaalisen väkivallan muotoa, kun taas muut olivat kokeneet useita seksuaalisen väkivallan muotoja. Yleisimmät fyysisen väkivallan muodot ovat tyrkkiminen tai tönäiseminen, läimäiseminen tai kiinni tarttuminen ja tukasta repiminen. 20