ESKOLAN KYLÄYHDISTYS. Kärrykuorma Tahdonkivi -Käsiohjelmat takakannessa KOLMEKYMMENTÄ VUOTTA KYLÄTOIMINTAA

Transkriptio

1 Eskolassa on asukkaita noin 400 Lähes kaksisataa teollista työpaikkaa Kylältä löytyy koulu, päiväkoti, kaksi kauppaa, kahvila, kesäteatteri, maauimala, luontopolku lintutorneineen jne. Eskola valittiin vuoden keskipohjalaiseksi kyläksi 1991 ja Eskola valittiin myös valtakunnalliseksi vuoden kyläksi Eskolan kyläyhdistys on toiminut vuodesta 1981 alkaen ESKOLAN KYLÄYHDISTYS KOLMEKYMMENTÄ VUOTTA KYLÄTOIMINTAA Kärrykuorma -Käsiohjelmat takakannessa- 1

2 MAIJA MÄNTYKORPI Eskolan kyläyhdistyksen pj KYLÄTOIMINTAA 30 VUOTTA Käsikirjoitus: Liput: 13 / aik., 7 / 6-15 v. Lisätietoja: KyläKelpaa! Eskolan tapahtumat PERJANTAINA Paikallisen kehittämisen välineet (OPASTETTU KYLÄKIERROS) Klo Lähtökohtana historia (Vapaa pääsy, kahvi omakustanne) Eskolan metsärata, Eskolan kylätalo Pinolankatu 4 Tutustumme Eskolan metsäradan (kansankielessä Pikkuradan ) historiaan, oppaana FT Anne-Ruuttula Vasari: - esityksessä mukana vanhaa filmimateriaalia radan toiminasta - mittava valokuvakokoelma - uudistettu Metsäratamuseon kalusto- ja esinenäyttely - radan historia kehittämisen välineenä - tutustuminen Eskopuu Oy:n entiseen, nykyisellään museokunnostettuun sahaan Kulttuurin tapahtumien kehittyminen Eskolan kesäteatteri, Leppilammentie 8 Tutustumme paikallisista aiheista kertovien näytelmien syntymiseen, teemalla hiekkakuopasta maakunnallisten tapahtumien eturiviin : - käsikirjoitusten synty ja aihepiirit - harrastajanäyttelijänä ilolla mukana - ohjaajan mietteet - koko yhteisö mukana Kulttuuriympäristön omaleimaisuus kehittämisen vahvuus Alatupa, Leppilammentie 149 Tutustumme kulttuuriympäristöön kehittämiskohteena ja mahdollisuutena: - talonpoikaistalon kunnostus - perinnemaiseman hoito, tukimuodot - kaavoituksen mahdollisuudet - luonto työnantajana Leppilampi Klo Suviyön soitto Alatupa, Leppilammentie 149 (vapaa pääsy) Konsertti: Klassista ja kansanmusiikkia Sinikka Ala-Leppilampi & CO Yhteinen hetki nuotiolla (konsertin jälkeen) - yhteislaulua - makkaranpaistoa (omakustanne) Sinikka Ala-Leppilampi Kuva: Kimmo Pihlajamaa tai Puhelintiedustelut ja lippuvaraukset: Lisätietoja: Jukka Leppilampi Kuva: Kristiina Hemminki LAUANTAINA Eskolan kyläjuhla, Eskolan kesäteatteri Kylätoiminta 30 vuotta, Eskolan kylä 10 vuotta valtakunnallisena vuoden kylänä (vapaa pääsy) Klo Klo Klo Klo Klo Kylätori ja Perinneruokailu (omakustanne) Kyläjuhlan ohjelmaosuus: - musiikkia (Sinikka Ala-Leppilampi & Co ym) - tapahtumia vuosien varrelta - Puu- ja kulttuuritien vihkiminen - minun Eskolani - yhteislaulu (lippuvaraukset) Jukka Leppilammen konsertti Ehtookellojen aikaan Eskolan rukoushuone tai Puhelintiedustelut ja lippuvaraukset: Lisätietoja: Tanssit teatterilla Järjestäjänä Eskolan kehitys OY (puffetti) Soittaa: Kilu Hietalan yhtye Liput: 10 SUNNUNTAINA Eskolan Rukoushuone 60 vuotta, Koulutie 8 Klo Messu ja Rukoushuoneen Juhlaseurat Teatteri Klo ja Näytelmä Kärrykuorma (lippuvaraukset) NÄYTTELYT HEINÄKUUSSA Avoinna ti su klo (vapaa pääsy) Vanhat valokuvat kertovat Alatupa Leppilampi Perinnemaiseman kunnostus Alatupa Leppilampi Eskolan kylätoiminta 30 vuotta Eskolan kesäteatteri kahvio Käsikirjoitus: Liput: 13 / aik., 7 / 6-15 v. Lisätietoja: Kun Eskolan kylätoimikunta perustettiin 30 vuotta sitten, itse olin sellainen lähes rippikouluikäinen. Eipä silloin kylätoiminta paljon kiinnostanut. Siinä iässä ei vielä osannut arvostaa omaa kotikyläänsä ja sen tapahtumia. Hämärästi muistan lukeneeni lehdestä, kuinka entistä veturitallia alettiin kunnostaa kylätaloksi ja tehtiin rivitaloja se ympärille. Myös markan omakotitalotontteja oli myynnissä. Sehän sai aikaan rakennusbuumin ja uusia omakotitaloja nousi kuin sieniä sateella Eskolan upeaan mäntymetsikköön. Koulun oppilasmäärä kasvoi ja elämä Eskolassa meni hienosti eteenpäin. Itse tulin valituksi kylätoimikuntaan keväällä 1997.Olin syksyllä 96 perustanut oman yrityksen Tukkataksin. Muistelen, että joku oli sen takia ehdottanut minua kylätoimikuntaan, kun minulla voisi olla uusia ideoita kylätoimintaan, kun olin keksinyt tällaisen uuden tavan tarjota kampaamopalveluja kotiin. No tiähäntä toinko silloin uusia ideoita, mutta toimintaan tulin mukaan. Kyllä se aluksi oli vähä sellaista kuunteluoppilaana oloa. Kun en ollut aikaisemmin paneutunut kylän asioihin ja tapahtumiin olin kuin Liisa Ihmemaassa. Pian sen jälkeen kylätoimikunta rekisteröitiin Eskolan Kyläyhdistys Ry:ksi. Hankerahoitusten takia tarvittiin rekisteröity yhdistys. Johtokunta pieneni kahdestakymmenestä kahteentoista. Jatkoin mukana. Puheenjohtajaksi minut valittiin vuoden 2004 vuosikokouksessa. Siinä roolissa tässä on menty vuosia eteenpäin. Kyläyhdistys on ollut mukana monenlaisten tapahtumien järjestelyissä. On ollut koiravaljakkokisoja, lentopäiviä, kyläjuhlia, vanhan ajan markkinoita, laskettelureissuja jne. Ei mikään ihme, että Eskola valittiin vuoden kyläksi 2001.Kylä oli mediapyörityksessä pitkän aikaa. Mutta ei se riitä. Aina on katsottava eteenpäin ja mietittävä uusia ideoita ja tapahtumia. Onneksi Eskolassa on ehtymätön ideanikkari Jaakko Hautamäki. Ilman Jaskan tietotaitoa moni asia olisi jäänyt toteuttamatta. Eskolan Kesäteatteri on oiva osoitus siitä mitä unelmat, sinnikkyys ja periksiantamattomuus merkitsevät. Teatteri toiminnasta saaduilla tuloilla on pystytty toteuttamaan kylällä monenlaisia asioita, vaikka alkuvuosien tulot sijoitettiinkin suurelta osin teatterin kehittämiseen. Pikkuhiljaa vuosi vuodelta on teatteria on laajennettu. Ensin oli katettu katsomo, sitten rakennettiin huoltorakennus ja sen jälkeen kahviokatos. Olemme pyrkineet vuosittain kehittämään paikkaa, että katsojat viihtyisivät ja tulisivat taas uudelleen. Siinä olemme onnistuneet. Joka vuosi kävijämäärät ovat nousseet. Teatterin tuotot ovat myös mahdollistanut nuorten kesätyöllistämisen. Itse pidän sitä tärkeänä, että kyläyhdistys on voinut tarjota nuorille töitä. Tällä tavoin saadaan nuoria tutustumaan kyläyhdistyksen toimintaan. Kylä on niin elävä, kuin sen asukkaat haluavat sen olevan. Ei auta sanoa, että ei täällä mitään tapahu. No ei tapadukkaan, jos ei ole talkoohenkeä. Kateus vie kalatkin vedestä Tärkeää on puhaltaa yhteen hiileen. Mutta aina tarvitaan joku kyläaktiivi joka pistää asioita eteenpäin. On hienoa että saimme Kannukseen KyläKelpaa maaseutuasumisen messut. Kyllä Kannuksen kaikilla sivukylillä on elämää. Erityisesti Eskolan osalta on monenlaista tapahtumaa ja tilaisuutta. Osallistukaa ja antakaa palautetta. Varmasti jokaiselle löytyy jotakin. On kulttuuria, viihdettä, tietoa ja myös hengellistä toimintaa. Kaikki sulassa sovussa. Mukavaa kesää kaikille! 2 3 Aikaisempien esitysten DVD -taltiointeja saatanava teatterin lipunmyynnistä tai Eskolan nettisivujen - - kautta

3 Paluu ensimmäiselle esiintymispaikalle Sinikka Ala-Leppilampi Alatupa isäni koti Eskolalaiset juuret omaava niin Suomessa kuin ulkomaillakin tunnettu musiikin tekijä ja esittäjä Jukka Leppilampi esiintyy heinäkuun 23 päivä Eskolan rukoushuoneella. Rukoushuone oli myös Jukan ensimmäinen esiintymispaikka. Hän oli kolme vuotta vanha laulaessaan rukoushuoneella. Laulu oli Ystävä sä lapsien. Laulajan kädessä oli virsikirja, väärinpäin kylläkin, mutta kirja olikin ainoastaan tukikapulana. Tästä uransa ensimmäisestä keikasta Jukka sai markan palkkion tädiltään Hanna Leppilammelta. Eskolan rukoushuone on muutenkin erityinen paikka Jukan muistoissa. Hän sanoo kokeneensa rukoushuoneen tummiin pukeutuneen seuraväen keskuudessa Jumalan pelon positiivisessa mielessä. Henkisen ravinnon lisäksi Jukan mieleen ovat jääneet rukoushuoneen pihalle kannetut pitkät pöydät, joiden ääressä seuraväki nautti lihaperunoita. Jukka uskoo, että hänen Eskolassa mummonsa Amansa Leppilammen luona viettämänsä aika, vaikutti hänen tulevaan kehitykseensä. Yhdessä rukoushuone ja Eskolan kylä hietakankaineen jätti nuoren pojan mieleen merkitsevän ja kauniin muiston. Amanda mummon kuoleman jälkeen Jukan käynnit Eskolassa harvenivat, mutta eivät suinkaan loppuneet kokonaan. Jukka on vierailut myös rukoushuoneella esiintymässä. Ryhtyessään säveltämään näytelmän musiikkia, Jukka päätti, että lastennäytelmän musiikin kohdalla ei pidä yrittää mitään ihmeellistä. Säveltäminen tapahtui nimenomaan tekstin kautta. Jukka sanoi lukeneensa tekstiä toistuvasti niin, että se alkoi luoda musiikkia hänen kauttaan. Jukka sanoo toiveenaan olleen, että joku tai jotkin musiikin teemat jäisivät soimaan katsojan mieleen. Vuoden 2004 esityksen katsojien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella, voi sanoa, että Jukan toive toteutui silloin. Ja voi helposti uskoa, että se toteutuu myös uuden esityksen aikana. Jukka kehuu yhteistyötään musiikin sovittajan, Terho Granlundin (näytelmän ohjaajan isä) kanssa. Jukan mukaan Granlundilla on tyylitajua ja hänen sovituksensa nostaa näytelmän musiikin lentoon. Omien laulujensa lisäksi Jukka kertoo säveltäneensä musiikkia hyvin erilaisiin tarkoituksiin. Hän on tehnyt musikaalin Voice 2000, musiikkia performansseihin, taidenäyttelyihin jne. Haastattelun aikaan, huhtikuussa 2011, Jukka kertoi, että hänellä on työn alla sävellys hollantilaiseen Raamatun kertomuksiin perustuvaan nukketeatteriesitykseen nimeltä Nooan arkki. Sävellystyön ohessa hänellä on jatkuvasti myös esiintymisiä erilaisissa tilaisuuksissa. Esimerkiksi muutamaa päivää ennen Eskolan esiintymistä Jukka on Lappeenrannassa ja heti seuraavana päivänä Kajaanissa. Lopuksi Jukan sanat hänen kotisivuiltaan ( Tahdon luoda musiikkia, joka inspiroi ja varustaa ihmisiä uskoon, toivoon ja rakkauteen! NOSTOPALVELUT 24 H/VRK ISO-OJA KY NOSTOPALVELUT 24 Jouni H/VRK ISO-OJA KY Kajaanintie 1056 JOUNI Jouni ESKOLA Kajaanintie ESKOLA Kajaanintie ESKOLA Alatupa Leppilammin kylässä kuuluu rakkaimpiin lapsuusmuistoihini koska siellä asustelivat Fanny ja Ernsti Ala-Leppilampi, Sinikan isovanhemmat,sekä nyt jo edesmennyt Heikki-setä. Mummolassa tuli vietettyä kesälomilla aikaa ja varhaislapsuudessa 60-luvulla oli vielä sellainen tapa, että suku kokoontui Alatuvalla esimerkiksi äitienpäivinä ja körttiseurojen yhteydessä. Körttiseuroista on jäänyt mielikuva pannukahvin ja tuvan edessä kukkivien valkoruusujen tuoksusta, veisuusta ja huivipäisistä mummoista. Ja tuvan lattian täyttävistä penkeistä. Tuvan orsilla oli kuivumassa mummon tekemiä reikäleipiä ja kukapa Fanny-mummon läskisoosia voisi unohtaa;) Ja Eskolan uimaputille piti hellepäivinä ehdottomasti päästä uimaan. Joulun ajalta muistuu mieleen aina niin kaunis joulukuusi jossa oikeat kynttilät ja niitä punaisia palloja joita nykyään ei taida saada enää kaupasta, ja enkeli karkit, jotka roikkuivat kuusen oksilla. Silloin kun oli viikonloppukylässä mummun ja papan luona,ja pääsi savusaunaan, kohokohta sen jälkeen oli nukkumaanmeno hetki kun pääsi mummon viereen tuoksuville valkoisille lakanoille, untuvatyynylle ja olkipatjalle. Tuskinpa koskaan on tullut niin makeasti nukuttua. Joskus harmittaa kun vanhetessaan ei voi muistaa kaikkea lapsuudesta mutta onneksi Leppilammilta on jäänyt sellaisia ihania hetkiä mieleen,jotka johtuvat varmaan siitä että isovanhemmat olivat niin huolehtivia ja rakastavia kun siellä oli kyläilemässä. Täytyy kuitenkin sanoa ettei toinen mummola Vetelissä ollut yhtään sen huonompi :) Kävin kouluni Kannuksessa ja Väli-kannuksessa ja aloitin musiikkiopintoni ensin pianolla Keski-Pohjanmaan musiikkiopistossa opettajinaan mm Esko Hirvi ja Sisko Hihnala. Myöhemmin piano vaihtui viuluun ja opinnot siirtyivät pikkuhiljaa Kokkolaan. Ilman Marjo-äidin kannustusta ja Pentti-isän kuskaamisia Kokkolaan lähteville ja sieltä palaaville busseille, musiikkiharrastus ei olisi ollut mahdollinen, koska siihen aikaan Kannuksen ja Väli-kannuksen välillä oli aika harvakseltaan busseilla kulkua. Väli-kannuksesta jäi paljon mukavia muistoja, hyviä kavereita ja naapureita ja mahdottoman mukava koko miljöö. Löytyyhän kavereista yksi hengenpelastajakin. Uimakoulussa Hollannin Taunon rannalla meinasin hukkua kun tuli äkkisyvä kohta, mutta onneksi naapurin poika Mottisen Markku tarttui hiuksista kiinni, ja nosti minut pinnalle. Palkkioksi poika sai myöhemmin karkkipussin :) Äidin kanssa kuljettiin myös Kannuksen kirkkokuoron mukana silloin kun kuoro lauloi ohjelmistoa, jossa tarvittiin jousisoittimia. Valmistuin Kokkolasta orkesterimuusikoksi soittaen opiskeluaikani Keski-Pohjanmaan musiikkiopiston kamariorkesterissa sekä Kokkolan orkesterissa. Opiskeluaikanani myös opetin perustason viulisteja Kannuksessa, Kokkolassa sekä Toholammilla. Kokkolasta matka jatkui Lapin kamariorkesterin toiseksi konserttimestariksi sekä Lapin musiikkiopiston viuluopettajaksi, sitten Tampereen vuodet jonka jälkeen lisäopintoja Oulun konservatoriossa ja nykyiseen työpaikkaan, Oulunsalon taidekoulun viuluopettajaksi/orkesterinjohtajaksi tulo 1997 syksyllä. Nyt työskentelen em lisäksi myös Limingan seudun musiikkiopistossa niinikään viuluopettajan sekä orkesterinjohtajan ominaisuudessa ja samalla toimin perustamani Oulunsalo Ensemblen taiteellisena johtajana sekä konserttimestarina. Kyseinen orkesteri on tehnyt jo vuosia yhteistyötä Oulun eri seurakuntien kanssa, eritoten Tuomiokirkkoseurakunnan ja sen kuorojen kanssa esim passio- ja kantaattimusiikkia esittäen. Kesäkonsertissa esiinnyn yhdessä mm. siskoni Ilona Ala-Leppilammen kanssa joten luvassa on sekä klassista että kansanmusiikkia soitettuna että laulettuna. Parturi-kampaamo Raili Pasanen Diplomikampaaja Veturitie 5, Eskola puh , Aina hyvä permanenttiaineet ja värit Taksipalvelu Jani Tervola - Invataksi nostolavalla - Karaoke- ja dvd-laitteisto - Tilaus- sopimusajoja Kannus / Eskola Puh

4 Heikki Hanhineva Eskolan rukoushuone 60 vuotta Herännäisyys eli körttiläisyys on Pohjois-Savosta ja Pohjanmaalta 1700-luvulla alkunsa saanut yksi luterilaisen kirkon sisällä toimivista herätysliikkeistä. Sen keskeisin hahmo1800-luvulla oli nilsiäläinen talonpoika Paavo Ruotsalainen, joka tunnettiin myös Ukko-Paavo nimellä. Nimitys körttiläisyys ja körtti tulevat nimityksestä, joka liittynee heränneiden miesten käyttämään mustaan tai harmaaseen takkiin ja sen takaliepeiden kolmeen halkioon. Ruotsin kielessä takinlieve on ett skört. Herännäisyys on nykyään maltillinen yleiskirkollinen hengellinen liike luvun lopulla Herännäisyyden keskuspaikaksi muodostui Lohtajan emäseurakunnan alueella Kannus ja siellä Hanhinevan kylä. Kylällä keskeisinä hengellisinä vaikuttajina toimi kaksi Maunua, 1842 syntynyt Hakalan Maunu ja 1855 syntynyt puhujanakin tunnettu Lummukan Maunu. Kylällä oli myös muita herännäisyyden piirissä työskenteleviä henkilöitä, kuten 1859 syntynyt Topias Ojakangas (Lehtisalo) ja 1834 syntynyt Topias Rintilä, jotka myös puhuivat seuroissa silloin tällöin. Rukoushuone kesällä Rukoushuone seurakunnan ja talkooväen yhteistyöllä Keväällä 1948 Kannuksen kirkkovaltuusto hyväksyi Eskolan kyläläisten ajatuksen rukoushuoneen rakentamisesta Eskolaan. Välittömästi päätöksen jälkeen kyläläiset ryhtyivät viemään hanketta eteenpäin. Hannes Eskolan perikunta lahjoitti rakennukselle tontin ja kylällä asuva rakennusmestari Toivo Koponen teki ilmaiseksi rakennuksen piirustukset ja muut tarpeelliset asiakirjat. Kyläläisiltä saatiin keräyksellä noin 300 tukkia ja Lohtajan seurakunta lahjoitti 40 suurta tukkirunkoa. Varsinaiset seinähirret, 200 suurta petäjää, seurakunta sai ostettua metsähallitukselta puoleen hintaan ministeri Matti Lepistön ja aluemetsänhoitaja Manu Kankaanpään myötävaikutuksella. Varsinaisen rakennustyön suoritti urakalla Simo ja Lauri Peltolan sekä Anton ja Vilho Mäki-Leppilammin muodostama kirvesmiesryhmä. Seurakunnan taloudellisen uhrauksen ohella kyläläisten valtava talkootyön osuus ja avustukset näyttelivät suurta osaa rukoushuoneen valmistumisessa. Teatteria Eskolassa Teatteriharrastuksen alku Teatteriharrastus oli Eskolassa vireää luvun alkupuolella. Se kuului olennaisena osana nuorisoseuran toimintaan, mutta näytelmiä esitettiin myös muiden yhdistysten iltamien yhteydessä luvun puolivälin jälkeen nuorisoseuran toiminta alkoi hyytyä ja sen mukana loppuivat näytelmäesitykset. Televisio valtasi voitokkaasti viihdyttäjän osan. Kyläjuhlien näytelmät Laajan kylätaloprojektin aikana oli usein aihetta myös juhlaan. Kylätalon ja kahden ensimmäisen rakennusvaiheen vihkiäisjuhlassa esitettiin kyläläisten voimin metsäradan eri työvaiheita esittelevä kavalkadi. Asiatietoa saatiin metsäradan veteraanien muisteluista ja Anne Ruuttula-Vasarin kirjasta Pitkin pikkurataa. Näytteleminen oli puhtaasti improvisaatiopohjalla. Kavalkadin jälkeen joku tuli sanoneeksi, että metsärata-aiheesta voisi kirjoittaa näytelmän. Joku toinen otti sanat todesta, ja niin tämän kirjoittajalta tilattiin näytelmä. Syntyi metsäradan alkuaikaan sijoittuva pienoisnäytelmä nimeltä Latvat kiskoilla. Talon isäntä (Veikko Haapalehto) kohtelee kaltoin sopimattomia puhunutta poikaa (Ismo Ojakangasta). Mummo ( Elma Kangasniemi) seuraa tilannetta vasemmalla, emäntä (Mirja Isohanni) oikealla. Pöydän takana renki (Tuomo Kangasniemi). den sosiaalitilat/varastorakennus. Myöhemmin myös telttakahvio muuttui kiinteäksi rakennukseksi. Kesäteatteri korkattiin Kannuksen kotiseutupäivien yhteydessä näytelmällä Veljet keskenään. Se oli käsikirjoittajan ensimmäinen (ja viimeinen) ohjaustyö. Varsinainen kesäteatterinäytelmä Veljet keskenään ei ollut. Sitä esitettiinkin myöhemmin sisätiloissa useilla eri paikkakunnilla eri ryhmien toimesta. Varsinainen kesäteatteritoiminta aloitettiin rohkealla näytelmävalinnalla. Tahdonkiveä ei voinut missään tapauksena pitää varmana valintana. Näytelmä pohjautuu eskolalaisen kirjailijan Else Lassilan satukirjaan Hyväntuulenlaakso. Lumoavan musiikin sävelsi valtakunnallisestikin tunnettu, Eskolalaiset juuret omaava, Jukka Leppilampi. Näytelmän ohjasi Helene Honkala. Puvuston suunnitteluun osallistui Toholammin artesaaniopisto. Aitoa sadun taikaa ja mieltä kiehtovaa kauneutta tarjoaa Eskolan kesäteatterin -näytelmä. Helena Honkalan ohjaama on valmistettu huolellisesti monen taitavan tahon yhteistyönä, totesi Keskipohjanmaa lehden Leena Nygård. Salamaalaiset Saji (Kalle Kurikkala) ja Kitja (Kirsi Koivuoja) välissään Salamaan puolelle joutunut ihmispoika Janne (Aleksi Eskola). Vihkiäisjuhla Talon vihkiäisjuhlasta muodostui suuri kyläjuhla. Juhlavieraita oli lähes 700, joten yli puolet osallistui juhlaan ulkona kovaäänisten välityksellä. Rukoushuoneen vihkimisen suoritti Oulun hiippakunnan piispa Väinö Malmivaara yhdeksän papin avustamana. Kyläläisten valitsema rukoushuoneen paikallinen rakennustoimikunta puolisoineen Istumassa vasemmalta Impi Kolppanen, Anna Haapalehto, Sylvi Nissi ja Selma Haapalehto. Seisomassa keskirivissä vas. Jalmari Kolppanen, toimikunnan pj. Erkki Haapalehto, Jaakko Nissi ja Heikki Haapalehto. Takarivissä vas. Yrjö Ylikorpi, Väinö Pitkänen, Leander Vähämäki ja Eino Rättyä. Seurakunta rakensi tapulin ja kyläläiset hankkivat kellot Heti rakennusvaiheessa oli kyläläisten haaveena saada rukoushuoneelle kellotapuli ja kaksi kelloa. Kesti kuitenkin 17 vuotta ennen kun tämä haave toteutui. Varat ensimmäisen kellon ostoon saatiin rautaromun keräyksillä ja järjestämällä ompeluiltoja. Seurakunta rakennutti vuoden 1966 aikana kellotornin, joka vihittiin käyttöön Kyläläisten haave kahdesta kellosta toteutui v. 1989, kun kellohankkeen innokas puuhamies Jaakko Nissi lahjoitti toisen kellon. Kellojen soitolla kutsutaan edelleen kuulijoita jumalanpalvelukseen. Ehtookellot ilmoittavat lauantaisin klo 18 pyhän alkamisesta ja sanomakelloilla ilmoitetaan kyläläisen kuolemasta. Vuonna 1966 valmistunut kellotapuli. Tapulin korkeus on 15 metriä ja ristin kärkeen maanpinnasta on 18 metriä. Ensiksi hankitun 225 kg painavan kellon kylkeen on valettu tekstit: Lahjana Eskolan rukoushuoneelle v sekä Eikä sen portteja suljeta päiväksi ja yötä ei siellä ole. Ilm. 21:25. Pienempi kello painaa 110 kg ja kyljessä on teksti: Katso uudeksi minä teen kaikki. Ilm. 21:5. Lähteet: SUUR-LOHTAJAN HISTORIA II RUKOUSHUONEEN HISTORIIKKI, Veikko Haapalehto Rovasti Osmo Kohtala suorittamassa alttaripalvelusta joulukirkossa Taustalla taiteilija Justus Sarisalon v maalaama kaunis alttaritaulu Jeesus Getsemanessa. Kylätalon pihapiiriin hankitun ja suurella vaivalla kunnostetun museoveturin kunniaksi järjestettiin Pikkupässin paluujuhla. Juhlassa esitettiin Höyryhepo huokasee -näytelmä. Näytelmä kertoi uuden hienon veturin rikkoutumisesta kesken matkan. Veturia korjattiin ja siinä sivussa ihmissuhteitakin kylän urheiluseura Eskolan Eskot vietti 70 -vuotisjuhliaan. Tällä kertaa näytelmän nimi oli Hakaneula. Aiheena edelleen metsäradan tapahtumat, nyt luvun pula-aikaan sijoitettuna. Veturijuhlan jälkeen kyläyhdistyksen toiminnan painopiste siirtyi joksikin aikaa Leppilammen kylälle. Siellä esitettiin ensimmäinen lähemmäs nykyaikaa sijoittuva näytelmä Eurovaari. Leppilampilaisen talon pihamaa oli esityspaikkana myös metsästyskauden avajaisten yhteydessä esitetylle Missi ja mesikämmen -pienoisnäytelmälle. Kaikki edellä mainitut näytelmät ohjasi Aili-Marjatta Niemelä. Kesäteatteri Oli kirjoitettuna näytelmä nimeltä Kuuromykkä saksalainen. Täyspitkänä näytelmänä se ei soveltunut minkään juhlatilaisuuden kylkiäiseksi. Esityspaikkaa näytelmälle ei löytynyt ja niinpä sen käsikirjoitus muokattiin elokuvakäsikirjoitukseksi ja siitä tehtiin videoelokuva. Mutta ajatus näytelmien esityspaikasta kyti edelleen ja niin käynnistettiin kesäteatterihanke. Paikaksi valikoitui hiekkamonttu maauimalan läheisyydestä. Se oli sopivasti kaupungin maata ja saatiin vuokrattua kyläyhdistyksen käyttöön. Rakentamista rahoitettiin osin Alma -maaseutuohjelmasta saaduilla varoilla. Myös talkootyön osuus oli huomattava. Kesäteatterin katsomo valmistui vuoden 2003 kesällä. Suunnitellun näyttämön tekemiseen ei ollut rahaa eikä voimavaroja. Mikä asia on myöhemmin osoittautunut pelkästään myönteiseksi: valmiit rakenteet eivät ole kahlinneet lavastajien mielikuvitusta. Myöhemmin teatterin katsomo laajennettiin 230 paikasta 300 paikkaiseksi ja kesän 2010 aikana paikkoja lisättiin vielä muutamalla kymmenellä. Vuoden 2007 aikana valmistui näyttelijöi- 6 7 Pikkupässin viimeiset vihellykset Vuoden 2005 näytelmä Pikkupässin viimeiset vihellykset palaa jälleen metsärata-aiheeseen ja luvun taitteeseen eli niihin aikoihin kun huhut metsäradan toiminnan loppumisesta saivat yhä enemmän kantavuutta. Erikoista huomiota sai näytelmän lavastus rautateineen ja suurine halkopinoineen. Tämän näytelmän, kuten kaikkien muidenkin, lavastuksesta vastasi kyläyhdistyksen työryhmä kantavina voiminaan Leena ja Jaakko Hautamäki. Näytelmää esitettiin yhdeksän kertaa ja se keräsi pari tuhatta katsojaa. Ohjaajana jatkoi Helena Honkala. Veturipuita sahaamassa Akseli (Kilu Hietala), Mirja (Vuokko Sali), Ulla (Satu Hintikka) ja Saara (Irene Iso-oja.) Vihkikuva peilissä Näytelmä kuvasi maalta- ja maastamuuton aikaa 1960 ja -70 -lukujen taitteessa. Musiikin säveltämisestä ja laulujen sanoituksesta vastasi tässä näytelmässä kuten parina seuraavanakin vuonna pääosin Tuija Tilus. Myös Kilu Hietala on kantanut kortensa kekoon niin musiikin teon kuin esittämisenkin suhteen useissa näytelmissä. Useiden näytelmien komediennen, Vuokko Salin vakituinen poikaystävä, Taavi Sikala, oli tässä ja monessa muussa näytelmässä eri kokoonpanojen mukana viulistina. Vuosi vuodelta kasvanut katsojamäärä hipoi kolmea tuhatta. Ruotsiin on lähdössä myös Vilpas (Juha Heikkilä). Vilma (Irene Iso-oja) ja Juuso (Kalevi Uusitalo) epäilevät eivätkä suotta lähdön onnistumista.

5 Osuuskaupan Maria 1900 luvun alkupuoliskolle sijoittuva Osuuskaupan Maria löi jälleen edellisen katsojaennätyksen. Näytelmässä elettiin 1900 luvun alkupuolta kun osuuskauppa-aate valtasi maaseutua. Myös suojeluskunta oli voimissaan. Urheiluinnostus oli vallannut etenkin kylän kauppiaan. Lestinjoki lehden Marja-Leena Mattila-Numminen kirjoitti: Jos yleisön naurunremahduksien lukumäärä on kesäteatterin onnistumisen mitta-asteikkona, Osuuskaupan Maria saa täydet pisteet ja vielä plussan päälle! Ainakin viime viikon tiistain esityksessä yleisö suorastaan ulvoi hyvän olon tunteesta ja näytelmän kohelluksista. Osuuskaupan Maria (Emilia Lehtomäki) kaupassa Uunon (Jouko Koskelan) kanssa. Sata hehtaaria taivasta Sata hehtaaria taivasta näytelmä kertoi sotia edeltäneen ajan tapahtumista maalaistalossa, missä perinteet ovat muuttumassa ja rapistumassa nuorten esiinmarssin ja isännän kunnon heikkenemisen myötä. Uutena ohjaajana oli Aino Granlund. Eskolan kesäteatterin Sata hehtaaria taivasta kerää alleen keskipohjalaisuuden ytimen, kirjoitti Tiina Ruotsala Keskipohjanmaassa. Näytelmän kahdestatoista esityksestä yhdeksän viimeistä oli loppuunmyytyjä. Tyttäret Annikki (Satu Hintikka) ja Kerttu (Niina Koivuoja) sekä näkymättömiin jäävä emäntä (Maija Mäntykorpi) rauhoittelemassa kimpaantunutta isäntää (Antero Iso- Kungas). Lusikan mitta kuolemasta Lusikan mitta kuolemasta sijoittui sota-aikaan. Mustan pörssin kauppa rehotti. Suuri sika joutui ottamaan poliisin kylälle saapumisen vuoksi Saara täti vainajan osan. Nuori rakkaus roihusi. Kyläläisistä kaikki ovat omia persoonia. Tästä porukasta ei voi olla pitämättä, kirjoitti Tiina Ruotsala Keskipohjanmaa lehdessä. Kuvassa Aulikki (Matleena Mäki- Petäjä) ja Hanna (Pikko Leppänen) jututtavat mustan pörssin kauppaa tutkimaan saapunutta poliisia (Antero Iso-Kungas) Jupiterin kuut Sota-aika oli jäänyt taakse, mutta ei suinkaan jälkiä jättämättä. Nuoret haikailivat isompiin ympyröihin pääsemisestä. Nuorten vanhemmat olivat lastensa keskinäistä seurustelua vastaan, mutta turhaan. Uutena ohjaajana siipiään pääsi kokeilemaan Sari Pasanen. Sekä edellisen vuoden Lusikan mitta kuolemasta että Jupiterin kuut olivat käytännöllisesti katsoen jo ennakkoon loppuunmyytyjä ja viimeisin näytelmä saavutti noin 4600 katsojaa. Kylän nuorisoa saman kioskin edessä. Mirja (Anna-Kaisa Kettunen), Salli (Liisa Kurikkala), Tyyne, kioskin myyjä (Minna Högbacka), Jaana (Niina Koivuoja) ja Elias (Kalle Kurikkala). Tämän jutun kuvissa on esillä vain osa näyttelijöistä. Näytelmien esittämisessä on voitu vuodesta toiseen tukeutua lujaan ydinryhmään, jota on täydennetty näytelmäkohtaisesti sopivilla esiintyjillä. Näyttelijöiden lisäksi näytelmien teko on vaatinut suuren ihmismäärän työpanoksen. On tarvittu lavastajia, puvustajia, pullan leipojia, kahvin keittäjiä, muusikoita, liikenteen ohjaajia, äänimiehiä jne. Näytelmän teko käsikirjoituksesta valmiiksi esitykseksi on nimenomaan yhteistyötä. Vuoden 2011 teatterikesässä on kaksi näytelmää. Kärrykuorma näytelmä jatkaa edellisvuosien tapaan keskipohjalaisen näköisen elämämenon kuvausta. Toisena näytelmänä Eskolan kesäteatteritoiminnan aloittanut satunäytelmä kokee uuden tulemisen. Kesän näytelmien synnystä on vastuussa vuoden tauon jälkeen Eskolaan ohjaajaksi palaava Aino Granlund. Jaakko Hautamäki Ravintola Cavaliere RUOKARAVINTOLA Jussi Perttulan pyöräyttämä pizza valmiina lähtemään syöjälleen. Kesäteatterin yhteistyökumppanit Eskolan kesäteatteri tekee yhteistyötä toimintaansa tukevien palveluntarjoajien eli ravintola- ja majoituspalveluja tarjoavien yritysten kanssa. Kannuksen Korpelasta kotoisin oleva Juha Perttula on koulutukseltaan sähkömies. Sähköhommia hän ehti tehdä noin kuuden vuoden ajan. Kun sähkötyöt taloudellisten suhdanteiden vuoksi loppuivat, Jussi aloitti pizzan teon. Jo tätä ennen hän oli tullut ravintomiljöön kanssa tutuksi portsarin hommia tehdessään. Ensimmäisessä toimitilassa homma olikin pelkkää pizzan vääntöä, mutta nykyisellään Jussin Cavaliere ravintola on tasokas Á la Carte ruokaravintola. Tietenkin sieltä saa yhä myös pizzojakin. Jussilla on alalla meneillään seitsemästoista vuosi. Hän kertoo, että tänä aikana asiakaskunta on muuttunut niin, että syömässä käydään yhä enemmän koko perheet yhdessä. Juuri lukuisien lapsiasiakkaiden vuoksi Jussi ei ole halunnut ravintolaansa B -oikeuksia kummempia anniskeluoikeuksia. Jussi korostaa, että Cavaliere ei ole juotto- vaan ruokapaikka. Kerrallaan Cavaliereen sopii ruokailemaan noin 100 asiakasta. Jussi on huomannut, että teatterikauden käynnistyminen Eskolassa lisää kävijämäärää Kannuksen keskustassa sijaitsevassa ravintolassaan. Jussi tarjoaa myös henkilökunnalleen joka kesä mahdollisuuden vierailla Eskolan kesäteatterissa. Hänen mielestään Eskolan teatteri on mainio virkistäytymispaikka. Kesäteatteri todistaa, että hauskaa voi olla ilman alkoholiakin. Esityksistä puhutaan usein vielä pikkujoulussakin. Teatterissakäynnin henkiseen antiin voi mainiosti liittää itsensä ravitsemisen Jussin mainiossa ruokapaikassa. Haluatko makuhermoja kutkuttavaa, maukasta ruokaa? Hotelli Ravintola Jokihelmi JOKIHELMESSÄ ON SATSATTU LAATUUN Yrittäjäpariskunta hotellin alakerrassa sijaitsevassa Kannus-Pubissa Yrittäjäpariskunta Eeva Sankilampi ja Heikki Vehviläinen ostivat Kannuksen keskeisimmältä paikalta Hotelli Ravintola Jokihelmen vuonna Alkuun hiukan hirvitti. Jokihelmen historia pitää sisällään epäonnistuneitakin yrityskokemuksia. Mutta yrittäjäpariskunnan taival Jokihelmen omistajina on sujunut mallikkaasti. Heikki arvioi asiakaskunnan kasvaneen viidelläkymmenellä prosentilla alkuajoista. Menestyksen takana on ollut laatuun satsaaminen, hyvä henkilökunta ja pariskunnan oma kova työ. Eevalla oli jo ennestään kokemusta ravintolaalalta, mutta koneteknikkona työskennelleelle Heikille ala oli uusi. Mutta sen minkä Heikki ravintokokemuksen puutteessa hävisi, korvautui teknillisenä osaamisena: paikkojen kuntoon laitossa ja pidossa oman työn osuus on ollut merkittävä. Eeva ja Heikki asuvat Eskolan Leppilammella 1997 ostamassaan vanhassa maalaistalossa, joka on osa maakunnallisestikin merkittävää Leppilammen kulttuurimaisemaa. Aluksi Leppilammen talo oli tarkoitettu vain kesäpaikaksi. Toinen koti oli Kokkolassa. Vuonna 2000 tehdyn perusteellisen remontin jälkeen Leppilammen talo muuttui vakituiseksi asunnoksi. Pariskunta viihtyy Leppilammella hyvin. Asuinpaikka on rauhallinen ja luonnonkaunis. Heikki arvostaa innokkaana metsästäjänä kun metsästysmaat alkavat heti porraspäästä. Heikki on myös mukana Eskolan hirviporukassa. Eskolan kesäteatteri on lähietäisyydellä. Ohjelmiston hauskuus viehättää. Eeva ja Heikki kokevat myös kylätoiminnan erittäin myönteisenä. Työkiireet vain estävät siihen osallistumisen, vaikka haluja olisi. Pariskunta odottaa innolla suunnitellun kaksoisraiteen rakentamista. Hotellimajoituksen lisäksi radan rakentajille kunnostetaan asuntoja ns. metsähallituksen alataloon, jonka Heikki Vehviläinen osti kaupungilta. Kaksoisraiteen lisäksi yrittäjäpariskunta toivoo Kannuksen elinkeinoelämän vilkastumista etenkin teollisuusyritysten suhteen. Se antaisi mahdollisuuksia myös palveluyrityksen kehittämiseen. LOUNAS Maukas ja monipuolinen kotiruoka buffet Ma-Pe klo Tilauksesta - ruokailut - kokoukset - juhlatilaisuudet VIIHDERAVINTOLA Tanssia ja muuta viihdettä KANNUS P Kotisivumme: krouvimenomono.fi Valtakatu 7, Kannus Ravintola avoinna: Ma Ti Ke To Pe La Su Varaukset: tai Tervetuloa herkuttelemaan! HOTELLI Viihtyisät huoneet 15 kpl 2 hh 2 kpl 1 hh 1 kpl 3 hh Minikeittiöhuone kerroksessa yhteiskäytössä PUBISSA Karaoke kaikkina aukioloaikoina Disco pe ja la Pubi ruoka aina saatavana Kesäterassi Saunaosasto ja takkahuone tilauksesta TERVETULOA! Asematie KANNUS Puh Sähköpostitiedustelut: info@hotellijokihelmi. 8 9

6 Miia Hanni Eskolan Eskot ry Historiasta nykypäivään Eskolan Eskojen perustava kokous oli vuonna 1925 ja seuraksi rekisteröinti tapahtui seuraavana vuonna eli vuonna 1926, jota on pidetty sitten varsinaisena perustamisvuotena. Muutaman erittäin aktiivisen vuoden toimimisen jälkeen toiminta hiipui, kunnes jälleen asukasmäärän kasvaessa kylällä vuonna 1946 alettiin toimintaa taas herätellä. Uudelleen yhdistykseksi rekisteröidyttiin Toiminta-alueenamme on Kannuksen kaupungin Eskolan kylä. Tarkoituksenamme on edistää liikuntaharrastusta seuran toiminta-alueella siten, että mahdollisimman moni ihminen harrastaisi kylällämme kunto-, kilpa- tai jopa huippu-urheilua edellytystensä mukaisesti. Panostamme erityisesti lasten liikuntaharrastusten innostamiseen ja tukemiseen sekä yhteisiin liikuntatapahtumiin, joihin kaikki voivat osallistua ikään katsomatta kuntonsa mukaan. Pyrimme tarjoamaan elämyksiä ja haluamme auttaa kyläläisiä löytämään liikunnan ilon hyödyntämällä monipuolisia mahdollisuuksia, joita kylällämme on. Nykyinen toiminta Eskojen vuosi alkaa heti tammi-helmikuussa keleistä riippuen luisteluilloilla, joita pidetään kerran viikossa Hanhinevan koulun kaukalolla. Samoihin aikoihin koululla alkaa naisten lentopallo ja poikien sählykerho, jonka toimintaa Eskot on yhdessä kyläyhdistyksen ja vanhempainyhdistyksen kanssa järjestämässä. Laskiaisen tienoilla on perinteinen mäenlaskupäivä makkaranpaistoineen Montulla. Sitä seuraa hiihtopäivä Mustanlammenkämpälle ja jossain välissä järjestämme myös Kuutamohiihdon samalle paikalle. Sitten tullaankin pääsiäiseen. Eskolan Eskot on jo muutamana edellisenä vuonna järjestänyt pääsiäiskokkotapahtuman talkooväen ja johtokunnan voimin. Kokko on kerännyt perinteisesti paljon väkeä ja se on yksi suurimmista tapahtumistamme. Toukokuussa kiipeämme Viitajärvellä lintutorniin valtakunnallisen Tornien Taisto lintubongauskisan merkeissä. Tapahtuma alkaa aamulla klo 5 ja loppuu iltapäivällä klo 13. Se on elämys, jota suosittelen kaikille kokeiltavaksi. Siinä voi kokea luonnon kauneuden ja rauhan tämän hektisen elämänrytmin keskellä. Pyöräilypäivä on myös toukokuussa ja se järjestetään tästä kesästä lähtien siten, että matka on sopiva myös lapsiperheille. Lepohetki Tornien Taiston lomassa. Erkki Peltola lintutornin laavun luona. Pikkuratavaellus kesäkuun alussa on yksi suurimmista Eskolan Eskojen järjestämistä tapahtumista. Tapahtuman tulevaisuus on vielä avoin. Monenako kesänä se tullaan kävelemään, vielä ei ole tietoa. Kesäkuussa koulujen loputtua alkavat myös ikäkausikilpailut ja niitä pidetään koulun kentällä kerran viikossa. Heinäkuussa teemme perinteisesti retken huvipuistoon Alahärmän Powerparkiin. Niin myös tänä kesänä. Kesän toimintaan avuksi olemme palkanneet muutamia kylän nuoria kesätyöntekijöiksi. Olemme myös osaltamme yrittäneet pitää huolta Maauimalasta esimerkiksi maalaus- ja kunnostustalkoiden merkeissä. Laituria ja kesäkioskin edustaa on kunnostettu pyynnöstämme kaupungin toimesta. Ja yhdessä Kannuksen kaupungin kanssa olemme ruopanneet säännöllisesti parin vuoden välein Maauimalan pohjan pitääksemme veden uimakelpoisena ja puhtaana. Maauimala on yksi Kannuksen suosituimmista uimapaikoista. Syksyllä pidetään onkikilpailut Nestorin montulla ja ulkoilupäivä Pihlajakankaan kodalle. Unohtamatta mainita Eskolan Agility-harrastajia, joiden toimintaa olemme sitäkin tukeneet. Tulevaisuudessa on aikomus järjestää talvella myös pilkkikilpailut. Kaikki ideat, toiveet ja ehdotukset ovat tervetulleita. Näkyvimpänä saavutuksenamme ovat Hanhinevan koulun pihalle pystytetyt liikunta- ja leikkitelineet, jotka hankittiin keräyskampanjamme tuotoilla. Hanke oli mittava pieneltä yhdistykseltä. Keräyslupineen, yhdistyksille ja yrityksille lähetettyine keräyskirjeineen sekä lopulta rahankeräystilityksineen hankkeeseen kului useita vapaaehtoisia työtunteja. Eskolan Eskoista voisin kertoa vielä sen verran, että enimmillään jäseniä Eskoissa on ollut vuonna 1971, jäsenmäärä oli silloin 311. Nykyisin jäseniä on n Lopuksi rohkenen vapaasti lainata lauseen Eskojen historiikista: Eskolan Eskot on aina ollut osa Eskolan kylän identiteettiä. Suurta ylpeyttä ja kunnioitusta tuntien toimintamme jatkuu edelleen aktiivisesti. Miten Mikko pärjäisi nyt? Mikko Ala-Leppilampi (24. heinäkuuta 1943 Kannus 22. helmikuuta 2005 Pihtipudas) oli Leppilammen Alatuvassa asuneiden Fanni ja Ensti Ala-Leppilammen kahdeksanlapsisen perheen toiseksi nuorin. Mikko tunnettiin jo poikasena säälimättömänä harjoittelijana, jolla oli kirkkaana tavoitteena olla kerran yksi maailman parhaista juoksijoista. Ja vaikka todelliset suurvoitot jäivät saavuttamatta, voidaan sanoa, että tavoitteet täyttyivät. Vuosina Mikko saavutti useita Suomen mestaruuksia vitosella, kympillä, kolmen tonnin esteissä ja maastojuoksujen molemmilla matkoilla. Mikko muistetaan myös huonon tuurin juoksijana. Münchenin kesäolympialaisissa hän loukkasi päänsä juuri ennen kolmen tonnin estekisan alkua, tuli radalle pää siteeseen kiedottuna, kaatui ensimmäisellä kuivaesteellä ja mursi kätensä, mutta juoksi kaikesta huolimatta maaliin ja sijoittui kymmenenneksi. Tänä päivänä moinen sankaruus puhkaisisi lehtien etusivut, mutta tuolloin isommin kirjaimin kirjoitettiin Virenistä, Vasalasta ja Kantasesta, joista viimeksi mainittu sijoittui Mikon tuskien kisassa pronssille. Jotakin Mikon tasosta juoksijana (ja valitettavasti myös suomalaisten nykyjuoksijoiden tasosta) kertoo alla oleva vertailu Suomen vuoden 2010 parhaiden aikojen ja Mikon liki neljäkymmentä vuotta sitten juoksemien tulosten välillä. Suomen paras 2010 Mikko Ala-Leppilampi m: Niclas Sandells 3: , m: Jukka Keskisalo 7: , m: Matti Räsänen 13: ,40, m: Matti Räsänen 28: ,52,6 Maraton: Obed Kipkurui 2:16: , m esteet: Jukka Keskisalo 8: ,33 Esimerkiksi Kajaanin Kalevan kisoissa Mikko olisi voittanut omilla parhailla ajoillaan 1500 m, vitosen, kympin ja kolmen tonnin esteet. Tietysti tällainen juttu on silkkaa jossittelua. Esimerkiksi kolmen tonnin esteissä paras juoksijamme oli 2010 loukkaantuneena. Kiistämätön tosiasia kuitenkin on, että Mikon ajoilla kuuluttaisiin tälläkin hetkellä Suomen juoksueliittiin. Omana aikanaan Mikko löysi kovin usein voittajansa myös kotimaan kentillä. Näin siitäkin huolimatta, että hän kuului ehdottomaan maailman kärkikaartiin. Samaan kaartiin kuulujia kun oli siihen aikaan Suomessa enemmältikin. Tervetuloa kirkkoon! Kannuksen ev.-lut. seurakunta mukana KyläKelpaa tapahtumassa. Tiekirkko avoinna ma-pe klo Saat parhaat edut. Ja jotain vieläkin arvokkaampaa. Etuohjelman avainasiakkuudesta on sinulle paljon hyötyä. Paras etusi on henkilökohtainen pankkineuvoja, joka tuntee sinut ja on perillä tavoitteistasi. Avainasiakkuus tuo sinulle myös muita kullanarvoisia etuja tuotteista ja palveluista. Tule konttoriimme keskustelemaan Etuohjelmaan liittymisestä. Soita (pvm/mpm) ma pe 8 20 ja varaa aika. Nordea Pankki Suomi Oyj Messu joka sunnuntai ja paljon muuta. Kirkkoherranvirasto p. (06) Asematie 4 Kannus nordea.fi Teemme sen mahdolliseksi 10 11

7 Kolmekymmentä vuotta kylätoimintaa Tämä juttu ei ole mikään eskolalaisen kylätoiminnan historiikki. Mihinkään kattavaan esitykseen ei ole pyritty, onpahan vain poimittu tapahtuma sieltä täältä, joka vuodelta kuitenkin jotakin Kylätoimikunnan perustava kokous pidettiin Hanhinevan koululla Tätä ennen oli pidetty pari perustamista pohjustavaa kokousta. Aloite kylätoimikunnan perustamiseen tuli kunnan kulttuurilautakunnan taholta. Kyläyhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Antti Alanko ja sihteeriksi Aino Mäki-Leppilampi. Vanhusten asunto-olot olivat ensimmäisen toimintavuoden teema. Yhdistyksen pöytäkirja kertoo: Aluksi kuultiin puh. johtajan selostus rakennushankkeesta. Hän totesi asian kiireelliseksi ja hankalaksi Vuosikertomuksessa Aino Mäki-Leppilampi kirjoitti: Kylätoimikunnan tärkeimpänä asiana oli, jo edellisenä vuonnakin esillä ollut, vanhusten vuokratalon saaminen Eskolaan. Eskolan kaavoittaminen puhutti kyläyhdistystä niin omissa kokouksissa kuin yhteispalavereissa kunnan edustajien kanssa Vanhusten asuntoasiat pysyivät edelleen tapetilla ja tulivat pysymään vielä monta vuotta. Vanhan koulun purku-uhka on ensi kertaa esillä kyläyhdistyksen kokouksessa. Asia nousi esiin myöhemmin useaan kertaan kunnes asiassa päästiin lopulliseen ratkaisuun liki kaksikymmentä vuotta myöhemmin Usko vanhustentalohankkeen toteutumiseen alkoi vahvistua ja samalla alkoi hahmottua ajatus, että pelkkien vanhusten asuntojen sijaan rakennettaisiin kaikkien ikäluokkien asumisyhteisö. Kyläläiset ottivat osaa asumusyhteisön suunnitteluun alusta asti. Muuten toiminta oli vielä melko vaatimatonta. Tilikertomusta ei ole, koska toimintaan ei ole käytetty rahaa, kirjoitti Aino Mäki-Leppilampi Kiinteistö Oy Eskolan kylätalot perustettiin asumisyhteisön rakennuttajaksi. Vuosikertomus totesi: Päällimmäisenä asiana on ollut ns. Eskolan Kylätalot -hanke, joka on edennyt monien vaiheiden kautta mahdollisesti kesällä -86 alkavaan rakentamiseen. Käynnistettiin metsärata-aiheisten valokuvien keräys Kyläyhdistys rakensi pääsiäiskokon koulun läheiseen hiekkamonttuun. Osallistuminen tähän perinteiseen kokonpolttotilaisuuteen oli suhteellisen vilkasta, totesi Aino Mäki-Leppilampi. Kokonpolttoperinne on jatkunut. Kokkoa on rakennettu vuorovuosin Eskolan Eskojen kanssa. Kylätalohanketta vauhditettiin puu- ja rahakeräyksellä Yhteisöasumista Eskolan kylätaajamassa tutkitaan valtakunnallisessa koerakentamistutkimuksessa, jonka rahoittaa ympäristöministeriön kaavoitus- ja rakennusosasto. Tämän, jopa kansainvälistä huomiota saaneen hankkeen toteutuminen varmistui torstaina, jolloin ensimmäisten asuintalojen sekä vanhasta kylätalosta kunnostettavan kylätalon rakennusurakat allekirjoitettiin. Yhteisöön tulee sekä vanhusten, että työikäisen väestön asuntoja, kirjoitti Keskipohjanmaa -lehti tammikuun loppupuolella Näin vuosien ajan kylätoiminnan päätavoitteena ollut asia lähti toteutumaan. Veturitalli muuttui jo syksyyn mennessä kylätaloksi. Samalla ensimmäiset asunnot alkoivat nousta. Sihteeri Jaakko Hautamäki kirjoitti toimintakertomuksessa: Suuret kiitokset kylätoimikunnalle uhrautuvasta työstä, laulut jäävät elämään tuleville polville. Kylätoimikunta teki kesän 1987 aikanatalkoilla veturitalli/kylätalon pihatyöt ja maalauksen. Tikapuilla Keijo Simula, nurkalla Olavi Eskola, Eero Korpela ja Sulo Peiponen Kylätalon vihkiäisissä esitettiin kyläläisten voimin Eskolan metsäradan eri työvaiheita kuvaava kavalkadi Pitkin pikkurataa. Juhlapuheen piti Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtaja Mauno Forsman. Eskola saavutti toisen sijan Vuoden valtakunnallinen kylä -kilpailussa. Veikolle (Haapalehto) oli soitettu. Hopeaa tullaan ojentamaan Perniössä, kirjoitti tiiviin ilmaisun mies Jaakko Hautamäki. Asumisyhteisön toinenkin asuntorakentamisvaihe nousi harjakorkeuteen. Hautamäki jatkoi samalla pelkistetyllä linjallaan: II vaiheen harjakaiset 8.4, tapahtuma pienimuotoinen, naiset hoitaa tarjoilun. Antinoja ja Ensti Oja-Heiniemi. Kahden ensimmäisen rakennusvaiheen ja kylätalon vihkiäisjuhlan yhteydessä paljastettiin Veikko Murtoniemen tekemä Lossari -patsas. Patsaan vieressä entiset lossarit. Takana seisomassa Heikki Roos ja Leevi Korpi ja istumassa vasemmalta Eero Ojakangas, Vilho Hautamäki, Uuno Antinoja, Oiva 1989 Ensimmäinen Eskolan joululehti ilmestyi ja on ilmestynyt sen jälkeen säännöllisesti joka toinen vuosi. Lehdessä on ollut kyläläisten eri aiheista kirjoittamia juttuja, muistelmia, tarinoita ja runoja. On ollut yhteenvetoja tapahtumista. Väriä ja mielikuvituksen lentoa on löytynyt päiväkotilasten ja koululaisten aukeamilta. Työikäisten rivitalosta, joka valmistui projektin kolmannessa vaiheessa, muutettiin kaksi asuntoa päiväkodiksi, joka sai kilpailun kautta nimen Tenavatalli. Sihteeri Katri Simula valoi toimintakertomuksen lopuksi uskoa: Positiivinen suhtautuminen kylän kehittämiseen on yksi niistä voimista, jota kannattaa pitää yllä. Tenavatallilaisten oma, päiväkotilasten isien rakentama, juna Kylätaloprojektin kolmannen vaiheen vihkiäisjuhla pidettiin elokuun 5. päivä. Juhlapuheen piti Suomen Kunnallisliiton puheenjohtaja Mikko Jokela. Juhlan lopuksi esitettiin pienoisnäytelmä Latvat kiskoilla, jonka myötä vuosikymmeniä lamassa ollut teatteriharrastus elpyi kylällä. Postin puolesta taisteltiin ponnekkaasti. Taistelu päättyi tappioon seuraavana vuonna Eskola valittiin vuoden keskipohjalaiseksi kyläksi. Perusteluissa todettiin: Eskolassa on vuosikausia ollut toimintaa kylätalon ympärillä päivähoidon, vanhusten huollon ja kansanperinteen säilyttämisen tiimoilla. Eskolassa on hoidettu suhteet hyvin myös kaupungin johtoon. Ensimmäinen noin neljänkymmenen kilometrin mittainen Pikkuratavaellus Eskolasta Saariveden entiselle metsäkämpälle käveltiin alkukesän yössä. Kyläyhdistys on vastannut osaltaan järjestelyistä myöhempinäkin vuosina Venäjältä hankittu Eskolan metsäradalla aikanaan kulkeneen Franko -veturin kaltainen veturi saapui monien vaiheiden jälkeen Eskolaan. Tullessaan veturi ei ollut kaunis näky. Joku kuuli ohimenneiden pikkupoikien ihmettelevän kuinka Peltolan Eskokin, viisas mies, on ollut tuollaista kylälle touhuamassa. Veturi siellä jossakin. Tätä kuvaa katsellessa voi olla vaikea uskoa, että jotkut halusivat kuljettaa kyseisen rautaromun tuhansien kilometrien päähän Eskolaan Museoveturin kunnostus vaati lukuisia talkootyötunteja talkoopäällikkö Olavi Eskolan johdolla. Kunnostetun museoveturin kunniaksi järjestettiin Pikkupässin paluujuhla. Puheenjohtaja Heikki Hanni totesi juhlapuhujaa esitellessään, että vaatimattomina ihmisinä eskolalaiset tyytyivät puhujan valinnassa oman pitäjän mieheen. Tämä mies oli silloinen pääministeri Esko Aho Veturi kaikessa komeudessaan. Veturin edessä istumassa kunnostustyötä johtanut Olavi Eskola ja Aino Jaakola. Takana vasemmalta Eugen Lipponen, Voitto Jaakola,, Keijo Östman, Erkki Keski- Korpela, Heikki Hanhineva ja Veikko Haapalehto. Järjestettiin kesäjuhla, jonka yhteydessä monissa hankkeissa ja luottamustehtävissä kunnostautuneelle ja esimerkiksi Kylätalo -hankkeen puuhamiehenä toimineelle Veikko Haapalehdolle luovutettiin tasavallan presidentin myöntämä kotiseutuneuvoksen arvonimi. Tuore kotiseutuneuvos Veikko Haapalehto vaimonsa Helvin kanssa Vuoden päähankkeita oli Leppilammen kunnostaminen ja nostaminen. Sekä kaupunki että Vesi- ja ympäristöpiiri tekivät päätökset hankkeen rahoittamisesta. Vanhojen valokuvien kerääminen aloitettiin. Nämä kuvat tulivat myöhemmin muodostamaan pohjan 2007 ilmestyneen historiateoksen kuvituksessa. Vanha koulu sai kesän aikana uuden maalipeitteen Kylätoimikunnan toiminnasta vuoden suurin projekti oli Leppilammen nosto- ja kunnostushanke. Keskipohjanmaan Ympäristökeskuksen suunnittelemassa ja valvomassa parannushankkeessa on kylätoimikunta osallistunut sadoilla talkootyötunneilla hankkeen eteenpäin viemiseen. Kyläläisten aktiivisen osallistumisen ansiosta projekti onkin edennyt hyvin ja valmistuu vuoden 1997 aikana, kirjoitti Jari Mäki- Leppilampi yhteenvedossaan Yhdistys päätetään rekisteröidä. Eskolan kyläuhdistys ry:n perustava kokous pidettiin Leppilammen kylän kehittämishanke käynnistyi ja kesti vuoteen Toki kehittämistä on jatkettu eri yhteyksissä senkin jälkeen

8 1998 Päätös kyläyhdistyksen rekisteröinnistä astui voimaan Leppilammella järjestettiin Leppilampi -projektiin kuulunut tapahtumaviikonloppu, joka sisälsi työnäytöksiä, myyntitorin ja riihitanssit lauantaina. Sunnuntaina oli pääjuhla, jossa puhujana oli Sakari Heikkinen Pohjanmaan Museosta. Juhla päättyi Eurovaari -näytelmän esitykseen. Airi Kolppanen kirjoitti: Tämä toimintakertomusaika on ollut vilkkaan puuhastelun aikaa. Kokoontumiskertoja johtokunnalla on ollut yhteensä 12. Lisäksi lehtitoimikunta ja juhlatoimikunta kokoontuivat useita kertoja. Talkootyötunteja kyläläiset ovat tehneet n Todistettava on, että Eskolan kylä on aktiivinen ja eteenpäin pyrkivä. Leppilammella järjestetyt kyläjuhlat vetivät väkeä 1999 Kyläyhdistyksen ajama ja pääosin rahoittama pyörätien valaistus linjatieltä koululle saatiin valmiiksi. Nuori Suomi hankkeen pohjalta käynnistettiin 1-2 -luokkalaisten iltapäiväkerhotoiminta yhdessä Eskolan Eskojen kanssa. Kyläyhdistys työllisti yhdistelmätuella neljä henkilöä. Eskolan esittelyvideo valmistui. Leppilammella juhlittiin jälleen. Leppilammen kyläjuhla onnistui jälleen hyvin. Toripäivän ohella oli mahdollisuus seurata työnäytöksiä: perinneaidan tekoa, hirsivarvin vaihtoa, puimista, moottorisahalla veistoa ja saven polttoa raku -menetelmällä. Illalla myytiin 150 lippua Hakaneula -näytelmään, kirjoitti sihteeri Ritva Karesola Oltiin järjestämässä Pikkuradan koiravaljakkokisaa. Kyläyhdistys osallistui rahaliikennettä hoitamalla videoelokuva Kuuromykkä saksalainen tuotantoon. Elokuvaa esitettiin syksyllä Kannuksen elokuvateatterissa ja siitä tehtyjä kasetteja myytiin useita satoja kappaleita. Leppilammella järjestettiin Wanhan ajan markkinat Neljän lammen luontopolku valmistui Metsäradan perinnereitin kunnostus valmistui. Kyläyhdistys antoi lausuntoja mitä erilaisimmista asioista. Sihteeri Ritva Karesola linjasi lausuntopolitiikkaa: Olemme pyrkineet pysymään riita-asioissa erillään, mutta olemme pyrkineet vaikuttamaan tulevaisuuden kehitykseen. Tapani Vehmasmäki valjakkoineen valmiina lähtöön Eskola valittiin valtakunnalliseksi vuoden kyläksi. Palkitsemistilaisuus oli Helsingissä Elma -messujen yhteydessä. Perusteluissa todettiin: Vuoden Kylän 2001 valinnan perusteina ovat olleet mm. kyläläisten halu ja kyky yhteistyöhön, kylän kehittämisen laaja-alaisuus, toiminnan suunnitelmallisuus, pitkäjänteisyys sekä tiedottaminen. Eskolaa esiteltiin monipuolisesti eri tiedotusvälineissä. Iltapäiväkerhon vetäjä palkattiin. Nuorisotilaa rakennettiin koululle. Osallistuttiin Hullun hauska päivä -tapahtuman järjestämiseen lentokentällä. Valtakunnallisen kyläkilpailun voitonjuhlaa vietettiin Hanhinevan koululla, jonka juhlasali olikin tupaten täynnä Kyläsuunnitelma vuosille valmistui. Toiminnan pääpiirteiden ennakkosuunnittelu on ollut kyläyhdistyksen linjana myöhemminkin. Kannuksen kaupungin, Keskipohjanmaan sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen ja kyläyhdistyksen yhteinen Elävä Eskola -projekti käynnistyi. Vanha koulu vuokrattiin kaupungilta 10 -vuoden sopimuksella. Nuorten kyläyhdistys perustettiin, mutta alkuinnostuksen jälkeen sen toiminta tyrehtyi Kesäteatteria rakennettiin palkatun työvoiman ja 500 talkootunnin voimalla. Vihkiäisjuhla pidettiin Kannuksen kotiseutujuhlien yhteydessä 27.7 Kylän nuoret osallistuivat Maitolaiturilta maailmalle -hankkeeseen seitsemän muun kylän kanssa Kyläyhdistyksen aloitteesta tehty Leppilammen kaavoitus vahvistettiin kaupunginvaltuustossa. Kyläyhdistys osallistui SM-tason koiravaljakkokisojen järjestämiseen. Kesäteatteritoiminta käynnistyi -satunäytelmällä. Anottiin koululaisten iltapäiväkerhon käynnistämistä. Tapana on viedä rotinat kylään syntyneille lapsille. Tänä vuonna näillä asioilla liikuttiin kaks kertaa Kyläyhdistys osti Heikki Ala-Leppilammen perikunnalta Leppilammen kylällä sijaitsevan Alatuvan. Kyseinen rakennus on suojeltu museoviraston päätöksellä. Talon kunnostushanketta alettiin käynnistää ja kunnostushankkeen rahoituksesta jätettiin avustusanomus ympäristökeskukselle. Teatterin/metsäradan perinnekeskuksen huoltorakennuksen rakentaminen aloitettiin Rieska-Liederin avustuksen turvin. Huoltorakennus pukukoppeineen paransi olennaisesti näyttelijöiden olosuhteita. Metsäradan perinnekeskuksen työnäytösalueen kehittämistä jatkettiin. Alueelle saatiin toinen puutavaravaunu ja metsäradan ensimmäisen veturin, Erkin näköisversiota alettiin rakentaa. Lasketteluretkiä on järjestetty lähes vuosittain retki suuntautui Vuokattiin Teatterin huoltorakennus edistyi. Rakennukseen tuli varasto, wc, pienoiskeittiö, kaksi pukuhuonetta ja oleskelutupa. Myös teatterin katsomoa laajennettiin 300 paikkaiseksi. Äänentoistoa varten rakennettiin tila katsomon takaosaan. Koululaisten iltapäiväkerho toimi ja kyläyhdistys osallistui osaltaan sen kustannuksiin. Leppilammen Alatuvan kunnostukseen saatiin euron avustus. Kylän oman osuuden, 2500 euroa, täyttämiseksi syksyllä suoritettiin puunkeräys Pitkään suunnitelmissa ollutta paritalohanketta viriteltiin. Kylällä järjestettiin asukaspäivä, jonka yhteydessä esiteltiin kylän vapaita asuntoja ja tontteja. ESKOLA pikkuradan kylä kyläkirja valmistui ja julkaistiin. Kyläyhdistys työllisti nuoria kesän aikana. Työllistämiseen saatiin kaupungin tukea. Samaa toimintaa jatkettiin myös tulevina vuosina. Eskolalaiset osallistuivat Niityiltä Nummille kansainvälistyvien kylien hankkeeseen. Irlantilaisryhmä kävi kylässä ja lokakuussa joukko eskolalaisia liittyi eri kyliltä koottuun ryhmään, joka teki vastavierailun Irlantiin. Kylähistoriapiirin kova ydinjoukko, jonka muistelut mahdollistivat osaltaan kyläkirjan tekemisen. Vasemmalta Anton Mäki-Leppilampi, Arvo Luomala, Linnea Eskola ja Eila Lipponen. Kyläyhdistys sai lahjoituksena eskolalaisen valokuvauksen harrastajan Väinö Laitakankaan vuosien aikana kuvaamaa lasinegatiivia. Osa negatiiveista valmistetuista kuvista oli esillä kylätalolle järjestetysä näyttelyistä. Kuvista tehtiin myös Vanhojen kuvien tuhannet sanat cd-levy. Valokuvanäyttelyssä mukana ollut Väinö Laitakankaan ottama kuva. Kun koti on Sinulle tärkeä paikka, vakuuta se Paikkakunnan Lähivakuutus Katu 1, Paikkakunta Puhelin Tervetuloa! Lestijokilaakson Lähivakuutusyhdistys Kannus Toholampi Viitajärven kunnostushanke on ollut eräänlainen ikuisuushanke, jonka etenemistä kyläyhdistyksessä on seurattu vuosien ajan. Toukokuun johtokunnan kokouksessa todettiin, että ympäristöministeriö oli antanut luvan järveä koskevien alueiden lunastamiselle. Kyläyhdistys osallistui 2000 eurolla koulun leikkipaikkatelineiden rakentamiseen. Saha-alue vuokrattiin ja entisen saharakennuksen saattamista esittelykuntoon alettiin suunnitella Kyläyhdistys sai Rieska-Leader Ry:ltä rahoituksen Lossari -hankkeeseen. Hankkeen aikana kokeiltiin ja kehitettiin erilaisia kylällä asumista tukevia palveluita. Samalla selviteltiin mitkä tahot soveltuisivat parhaiten palveluiden tuottamiseen. Tarkoituksena on myös, että muut kylät voivat käyttää Lossari -hankkeesta saatuja kokemuksia omien palveluidensa kehittämiseen. Kyläyhdistyksen yhdessä kyläläisten kanssa omistama Eskolan kehitys Oy aloitti rivitalon rakennuttamisen Kyläyhdistyksen hallinnoima Lossari -hanke päättyi helmikuussa. Hankkeen tuloksena olivat Leppilammen ympäristön maisemanhoitosopimuksen valmistelu, luontoreitin kunnostamisen käynnistäminen ja kylän uudet nettisivut. Kyläyhdistys tuki koululaisten iltapäiväkerhoa ja koululla toimivan kyläkirjaston jatkettua aukioloaikaa Vietetään kolmikymmenvuotisen kylätoiminnan juhlavuotta. Eskolassa osallistutaan monipuolisesti KyläKelpaa -maaseutuasumisen messutapahtumiin. Kesäteatterissa esitetään kaksi näytelmää: Kärrykuorma -niminen komedia ja uudelleen vuonna 2004 esitetty satunäytelmä.

9 Metsärata Puun tie Puu on tarjonnut eskolalaisille elantoa jo hyvin varhaisista ajoista lähtien. Tästä kertovat esimerkiksi lukuisat tervahautojen paikat, joita löytyy eri puolilta kylää. Todella merkitykselliseen asemaan puu nousi kun metsähallitus rakensi Eskolan asemalta lähtien metsäradan Lestin hoitoalueen metsiin Sieviin, Reisjärvelle ja toisena haarana Lestinjärvelle. Yhteensä kapearaiteista rautatietä oli parhaimmillaan seitsemisenkymmentä kilometriä ja sitä pitkin kuljetettiin vuosien aikana yli kaksi miljoonaa kuutiometriä puutavaraa. Eskola oli se paikka, jossa pikkujunien tuoma puutavara siirrettiin VR:n vaunuihin ja edelleen maailmalle vietäväksi. Eskolassa oli myös radan johtajan asunto ja hoitoalueen konttori. Nykyinen kylätalo oli veturitallina. Sen ympärillä oli lukuisia muita rakennuksia kuten paja, saha, ruokailukämppä jne. Puutavaraa, etenkin halkoja, jouduttiin myös varastoimaan Eskolaan. "Veturi Kolmonen. Kolmosen lisäksi puutavaraa ajettiin Ykkösellä, Kakkosella ja Frankolla. Franko oli vetureista suurin. Eskolan kylätalon pihalla seisova museoveturi muistuttaa eniten Frankoa. Metsäradan perintö Puutavaraa myös varastoitiin Eskolaan veturitallin ympäristöön ja lastausalueen läheisyyteen. Tuhansien halkokuutioiden muodostamat pinot antoivat Eskolalle lempinimen Mottikaupunki. Jos puuta hakattiin, niin kyllä sitä istutettiinkin. Kuvan metsänuudistusryhmä on kuvattu jossakin Sievin saloilla. Metsärata vaikutti toiminta-aikanaan joka ikiseen eskolalaiseen talouteen. Kyläyhdistyksen toiminnan alkuajoista saakka metsärataperinteen vaaliminen on ollut yksi sen toimintasuunnista. Kesäkuussa 1986 Keskipohjanmaa lehti tiesi kertoa, että Kannuksen ja Sievin kotiseutuväki on ruvennut yhteistuumin keräämään tietoja metsäradasta. Pikkurata-aiheisten valokuvien keräys aloitettiin tuolloin ja loppujen lopuksi niitä saatiin kerättyä yli 600 kappaletta. Hannu Haapalehdon valmistama pikkuradan ensimmäisen veturin näköiskappale. Veturissa Akseli Ojakangas. Entinen veturitalli toimii kylätalona ja asumisyhteisön keskuspaikkana. Kuvassa näkyy myös Veikko Murtoniemen tekemä Lossari -patsas. Sieviläinen Anne Ruuttula-Vasari keräsi Pikkurataa koskevaa tietoa arkistoja tutkimalla ja metsäradan veteraaneja haastattelemalla valmistui Ruuttula-Vasarin kirjoittama 136 sivuinen kirja Eskolan metsärata eli pitkin Pikkurataa. Osaltaan metsärataperinteen vaalimista oli vanhan veturitallin muuttaminen kylätaloksi ns. kylätaloprojektin aikana. Metsähallitus ei aikanaan katsonut aiheelliseksi säilyttää yhtään metsäradan neljästä veturista. Eskolalaisilla oli kuitenkin kova halu saada pikkuveturi kylälle. Varsin monien vaiheiden jälkeen sellainen saatiin ostettua ja tuotua kylälle silloisesta Neuvostoliitosta. Veturi asetettiin kylätalon pihaan tehdylle radanpätkälle, kunnostettiin ja sen perään liitettiin kaksi alkuperäistä Pikkuradan asuntovaunua. Kylätalolle ja sen pihapiirissä olevaan rakennukseen on kerätty erilaista metsärataan liittyvää esineistöä. Metsäradan perinnekeskus on rakennettu maauimalan läheisyyteen, paikkaan, jonka ohi veturit puuskuttivat sydänmaata kohden lähtiessään. (Maauimalan kohdalla oli veturien vedenottopaikka.) Myös perinnekeskuksessa on oma veturi. Sen on radan rakennusaikana käytetyn Erkki veturin näköiskappale. Veturin perässä on asuntovaunu, pari puutavaravaunua ja kuupavaunu, jolla ajettiin soraa ratapohjalle. Perinnekeskuksen kiskoilla seisoo myös Pikkuradalla käytetty resiina. Omanlaistaan Pikkuradan muistelemista on pikkuratavaellus, kesäöinen, noin neljäkymmentä kilometriä pitkä kävely Eskolasta Sievin puolella sijaitsevalle Saariveden kämpälle. Myöhemmin pitkä vaellus sai vaihtoehdokseen noin kolmetoista kilometriä pitkän Metsäherran piston. Sementtipuun saha Eskolan kylän suurin työllistäjä on Eskopuu Oy. Aikaisemmin sen nimenä oli Eskolan Sementti ja Puu ja aivan aluksi 1939 perustetun yrityksen nimi oli Keskipohjanmaan Sementtivalimo Oy. Vuonna 1946 yritys rakensi sementtivalimon lisäksi puunjalostustehtaan. Lähinnä ikkunoita ja ovia valmistava yritys tarvitsi sahattua puutavaraa. Vuosina sahaus suoritettiin sirkkelisahalla. Varsinainen kehäsaha (raamisaha) valmistui vuoden 1957 aikana. Rakennusvaiheeseen liittyy tarina pienestä takaiskusta. Kenttäsirkkeli toiminnassa heti sotien jälkeen. Sahan seinät oli pystytetty Eero Suutari nimisen miehen toimiessa työn etumiehenä. Eräänä yönä kova tuuli oli kaatanut koko vielä katottoman rakennuksen. Ja joku kyläläinen riensi kertomaan Suutarille: Nyt se sun sahas on kaatunu. Vaikeuksista huolimatta saha saatiin pystyyn ja toimimaankin. Aika moni eskolalainen ja kauempanakin asunut tuli kulkemaan töissä sementtipuun sahalla. Tukit sahalle tuotiin kuorma-autoilla ja 1960 luvun taitteeseen saakka myös junilla, sillä Eskolan kapearaiteisen metsäradan kiskot kulkivat aivan sahan vierestä. Tukkien siirtely sahaan nousevaan ränniin oli aluksi pelkkää tukkikoukuin tehtävää käsityötä. Myöhemmin saatiin kiskoja pitkin kulkeva vinssi. Saksimies kiinnitti tukkisakset tukkiin ja narumies ohjasi köydestä vetämällä vinssin toimintaa. Viimeisinä vuosina tukit lajiteltiin koneellisesti ja nosteltiin trukilla kuljettimelle. Noin kymmenkunta vuotta puut sahattiin kuorineen, mutta kun siihen saakka poltettavaksi päätynyt pinta- ja rimatavara alettiin hakettaa ja ajaa sellutehtaan raaka-aineeksi, rakennettiin kuorimo. Tukit sahattiin ensimmäisessä, ykkös- tai yläraamissa pelkaksi. Toinen, ala- tai kakkosraami halkoi pelkan lankuiksi ja laudoiksi. Ykkösraamissa syntyneet täysin särmäämättömät ja kakkosraamissa vajaasärmäisiksi jääneet laudat särmättiin kantissa. Lankut jatkoivat kakkosraamin jälkeen suoraan lajittelu- ja tasauspöydälle. Aluksi raameissa syntynyt pinta- ja kantista tullut rimatavara katkottiin ja lastattiin rimaluukun kautta sidotuiksi kuormiksi ja käytettiin polttopuuna. Vuonna 1966 rakennettiin hakkuri ja hakesiilo ja pinnat ja rimat päätyivät sellutehtaalle. Myös lankkujen ja lautojen käsittely kehittyi. Aluksi valmis puutavara ajettiin nosturiautolla nippuina lautatarhalle missä ne taapeloitiin. Myöhemmin rakennettiin lajittelupöydän jatkoksi kuormauspöytä. Puutavara ladottiin lajinsa mukaan valmiiksi nipuiksi vanuihin, jotka vietiin trukilla lautatarhalle ja ladottiin sillä taapeleiksi. Parempilaatuinen, oksaton ja vähäoksainen, puutavara eroteltiin omalla puunjalostustehtaalla käytettäväksi. Oksaisempi mänty ja kuusitavara meni myyntiin, paljolti vientiin. Kesäaikaan sahan koneet seisoivat ja työmiehet niputtivat myytävän puutavaran nippuihin edelleen satamaan vietäväksi. Kymmeniä miehiä, tuhansia tarinoita Sahan noin puolen vuosisadan mittaisen toiminnan aikana sen eri työpisteissä ehti työskennellä lukemattomia miehiä ja myös joitakin naisia. Jotkut olivat puoli päivää, jotkut kymmeniä vuosia sen mukaan kuinka he sopeutuivat koneiden määräämään kovaan ja usein uuvuttavan yksitoikkoiseen työtahtiin. Jo sahan ensimmäinen työnjohtaja, Marjamäki niminen mies, oli vahva persoonallisuus. Hänellä oli Eskolaan tullessaan kokemusta myös muilta sahoilta. Miehet laskeskelivat hänen täytyi kuvaamiensa kokemusten perusteella olla ainakin kaksisataa vuotta vanha. Oli Hyppy-Heikkinä tunnettu mies, joka oli kertomansa mukaan hypännyt pituutta seitsemän metriä. Näin siitäkin huolimatta, että ponnistuslankku oli takertunut ilmalennon ajaksi piikkarin piikkeihin. Tukkilaanilla työskenteli kymmeninä vuosina mies, joka oli aina ensimmäisenä lähtemässä kahvitauolta. Hänen hätäisen mielensä arveltiin johtuvan siitä, että häneen oli sotasairaalassa haavoittumisen jälkeen lisätty jonkun luutnantin verta. Oli kakkossahuri, jolta oli mukava kysyä kellonaikaa. Hän kaivoi taskunauriinsa ja sanoi: Ootappa, ootappa, nyt! Nyt se on Eikä hänen kellonsa tarkkuutta sopinut epäillä. Vanhempi asentaja tiesi millä hiillostaa hätänsä kanssa touhuavaa työnjohtajaa. Kun pomo hyökkäsi ilmoittamaan, että se ja se on nyt rikki ja sitä pitää lähteä korjaamaan, vakiokysymys oli: Hetikö? Osa miehistä oli kohtuullisen tuttuja alkoholin kanssa. Niinpä ei ollut kovin harvinaista, että aamukahvitunnilla työkaveria piti lähteä käyttämään autolla kaupassa. Kaupan pihalla kyyditettävä sitten kysyi: hakisitko? Pullon saatuaan kysyi: avaisitko? Avattua olutpulloa aikansa huulilleen yritettyään vielä yksi pyyntö: juottaisitko? Mutta niin vain elämä voitti. Noita tapahtumia ei osannut moralisoida silloin eikä siihen ainakaan enää ole aihetta. Jotkut kyllä kantoivat sahamiesten elämäntavoista huolta. Verstaan porukan (kalpeanaamojen) kakarat kailottivat kylällä varmasti vanhemmiltaan oppineena, että sahalla on vain juoppoja ja hulluja. Kahvitunnilla sitten tehtiin sahamiesten kesken jakoa. Raittiit oli pakko luokitella hulluiksi. Ongelmallisia olivat ne, joiden alkoholinkäyttö ei oikein riittänyt juopoksi luokitteluun, mutta jotka eivät mielellään olisi suostuneet hulluiksikaan. Pari miestä ilmoitti olevansa molempia. Mäntypuu käsiteltiin sinistymistä estävällä aineella. Aluksi aine oli kovaa myrkkyä, joka aiheutti puutavaraa vaunuihin niputtaville, kuormaajiksi kutsutuille, miehille ihovaurioita. Suojapukimia kyllä oli, mutta kuka kantaa tuoretta puutavaraa kesäkuumalla sadevaatteissa? Niinpä erään Sievin puolelta työhön tulleen miehen vaimo tuli hakemaan miehensä pois työmaalta. Emäntä ei perustanut jalkojen parkkimaiseksi muuttuneesta ihosta, mutta kun jotakin oli tapahtunut jalkojen välissäkin. (Myöhemmin sinistymisenestoaine muuttui vaarattomammaksi ja kastelu siirrettiin pois kuormauspöydältä. Nyttemmin sinistymisestoaineen saastuttama maa on poistettu sahan alueelta.) Kahvikämpässä käytiin milloin pinnallisia, milloin taas vähän syvällisempiä keskusteluja. Huumori oli joskus aika raakaa. Tosikoiden oli huono olla. Tiedettiin mitkä asiat saivat heidät suuttumaan. Keskustelut olivat joskus kovaäänisiä. Yleensä ne Saharakennus nykyisellään. loppuivat jonkun vanhemman miehen kieltoon: Älä huuvata sitä! Eri mieltä oltiin politiikasta, uskonnosta, viinasta Joskus tuntui, että kukaan ei voi esittää mielipidettä ilman että sille löytyi vastakkainen käsitys. Mutta tämän kirjoittaja ei ole tavannut yhdelläkään työmaalla vastaavaa yhteishenkeä. Keskenään voitiin olla eri mieltä (ja oikeastaan pitikin olla), mutta ulkopuolisilta ei hyväksytty sahamieheen kohdistunutta poikittaista sanaa. Lähteet: Eskolan Sementti ja Puu Oy 30 vuotta , Kokkola Sahalla lähes sen koko toiminnan ajan ensin nosturiautonkuljettajana ja sittemmin trukkikuskina toimineen Väinö Myllylän haastattelu

10 Jaakko Hautamäki Kolmekymmentä vuotta on pitkä aika, jostain syystä eletty aika tuntuu lyhyemmältä kuin tuleva. Tällainen pohdinta tuli mieleen, koska Ojakankaan Arto pyysi kirjoittamaan ajatuksia kylätoiminnan tulevaisuudesta Eskolassa. Elämä on ihmisen parasta aikaa sanoi Nykäsen Matti aikanaan, joten kylätoiminnassakin kannattaa elää tätä päivää. Sellainen ajatusmalli, että kun se ja se on tehty, sitten voi asiat olla kunnossa, ei vain tahdo toimia. Uusia haasteita ja tekemistä kyllä piisaa, joten joudumme tekemään valintoja ja jonkun asian odottaminen ennen kuin teemme mitään, saattaa olla hyvinkin turmiollista. Kylätoiminta voi olla ja sen tulee olla tavoitteellista, mutta vielä tärkeämpää kuin päämäärä on matka sinne päämäärään. Kaikki ne arjen askeleet, käytännön teot ovat parasta kylän tulevaisuuden rakentamista. Mitä sitten on kylätoiminta: Eskola 2041 kylätoiminta on me, eli meidän Eskolan asukkaiden toiminta asuinalueemme asukkaiden hyvinvoinnin kehittämiseksi kylätoimintaa ei tee joku muu, vaan sen tekevät kylän asukkaat kylätoimintaa voi tehdä jokainen, se ei ole velvollisuus ja pakko, vaan etuoikeus kylä on yhteisö, johon ei ole pakko kuulua, vaan siihen saa kuulua asuinyhteisön hyväksi voi toimia kulloisenkin elämäntilanteen mukaan kyläyhteisöltä ei voi vaatia tekemään puolestani mitään, mutta se voi tehdä hyväkseni valtavasti Millainen Eskolan kylä on 2041? Riippuu hyvin pitkälle siitä, millaisena sen haluamme olevan. Valtaosalle asioista emme voi mitään, mutta yllättävän monille voimme. Kylä voi määrittää suunnan, kokea yhteisöllisyyden, kokea arjen murheet ja huolet, sekä iloita onnen päivistä. Tehkäämme se siis yhdessä, nykyisten, entisten ja tulevien eskolalaisten kanssa. Jaakko Hautamäki ESKOLAN KEHITYS OY Eskolan kylällä on pitkä kolmekymmenvuotinen taival kylän kehittämisessä. Tässä ajanjaksossa on tapahtunut paljon muutoksia, tällöin on myös niin, että samat työvälineet eivät toimi vuodesta toiseen. Isoja muutoksia ovat olleet: kylätoiminnan rekisteröityminen Suomen Eu:n liittyminen ja hanketoiminnan käynnistyminen kilpailulainsäädäntö verohallinnon uudet tulkinnat maankäyttö ja kaavoitus ympäristölainsäädäntö erilaiset hallinnolliset uudistukset Eskolan kyläyhdistys ry rekisteröityi 1997 ja kylällä alkoi toimia Osuuskunta Nelikataja Vuonna 2009 Eskolan kylä päätyi siihen, että asuntorakentamisen ja kylän mahdollisen liiketoiminnan kehittämiseen ei kyläyhdistys ole paras mahdollinen tapa toimia, tällöin päädyttiin siihen, että kylälle perustetaan oma kehitysyhtiö. Kehitysyhtiöstä tuli osakeyhtiö, jonka osake-enemmistö (yli 50%) on kyläyhdistyksellä ja loput osakkeet jakautuvat niitä merkitsevien kylän asukkaiden tai yritysten kesken. Kylän toimintaorganisaatio on nykyisellään: Eskolan kyläyhdistys ry = Toiminnan koordinointi ja yleinen kehitystoiminta, kulttuuritarjonta Eskolan kehitys oy = Kylän asuntotuotannon kehittäminen ja kylältä puuttuvan liiketoiminnan harjoittaminen Osuuskunta Nelikataja = Kyläpalveluiden tuottaja, työllistäjä Eskolan Eskot = Kylän urheilu-, liikunta- ja nuorisotoiminta HanhiKukko ry = Kylän koulun vanhempainyhdistys, koulun kehittäjä Eskolan Metsästysseura ry = Metsästysharrastus ja riistanhoito Tällä hetkellä kylällä ollaan tyytyväisiä kylän kehittämisen välineisiin, aika näyttä mitä tulevaisuus vaatii. Kotona asumista tukevat kotitalous- ja remonttipalvelut Siivouspalvelut Pihakalusteet Työvoiman vuokraus Kiinteistöjen purku kierrätysperiaatteella Satu Kumpulainen Kukonkyläntie 663, Eskola Eskolan kehitys oy:n käynnistämä rivitalon rakentaminen lisäsi asuntotarjontaa kylällä. Tunnelmissa mukana! Joutsen, talvi, kasetti vai joku muu? Millainen on sinun korttisi uusi kuva? Käy valitsemassa omasi osoitteessa op.fi/kortit. Uudet kuvat valittiin äänestyksessä, johon osallistui lähes suomalaista. OP-Visa- ja OP-Visa Debit korteilla maksat näppärästi ostoksia tai nostat käteistä automaateista niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Korpelan Voima Junkalantie 18 15, Kannus 19

11 Lisätietoja: Lisätietoja: KÄRRY Ohjaus: Käsikirjoitus: Henkilöt: Ronkainen Tellervo Taimi Juho Kalervo Leena Sirpa Saara Aulis Muusikko: Musiikki Rakkauden syli Aino Granlund Juha Heikkilä Minna Högbacka Maija Mäntykorpi Kalevi Hietala Kalle Kurikkala Katja Kannussaari Niina Koivuoja Seija Niemonen Heikki Aho Jari Saarenpää, haitari Sävel Kilu Hietala sanat Raija Sinisilta Lavastus: Äänentoisto Eskolan kyläyhdistyksen työryhmä Laitteisto Kilun Musiikkimakasiini KyläKelpaa! Eskolan tapahtumat TAHDONKIVI PERJANTAINA Paikallisen kehittämisen välineet (OPASTETTU KYLÄKIERROS) Ohjaus Klo Lähtökohtana Aino historia Granlund (Vapaa pääsy, kahvi omakustanne) Käsikirjoitus Eskolan metsärata, Else Lassila, Eskolan kylätalo Hyväntuulenlaakso Pinolankatu 4 (WSOY, 1995) Tutustumme Dramatisointi Eskolan metsäradan (kansankielessä Musiikki: Sävellys Sovitus Musiikin ohjaus Muusikot: Piano Kitara Basso kitara Rummut Huilu Salamaalaiset: Leppilampi Pikkuradan ) historiaan, oppaana FT Anne-Ruuttula Vasari: - esityksessä mukana vanhaa filmimateriaalia radan toiminasta - mittava valokuvakokoelma - uudistettu Metsäratamuseon kalusto- ja esinenäyttely - radan historia kehittämisen välineenä - tutustuminen Eskopuu Oy:n entiseen, nykyisellään Jukka Leppilampi Terho Granlund Kirsi Pulkkinen museokunnostettuun sahaan Kulttuurin tapahtumien kehittyminen Eskolan kesäteatteri, Leppilammentie 8 Tutustumme paikallisista aiheista kertovien näytelmien syntymiseen, teemalla hiekkakuopasta maakunnallisten tapahtumien eturiviin : - käsikirjoitusten synty ja aihepiirit - harrastajanäyttelijänä ilolla mukana - ohjaajan mietteet - koko yhteisö mukana Kulttuuriympäristön omaleimaisuus kehittämisen vahvuus Alatupa, Leppilammentie 149 Raita Maliniemi Anssi Korkeakoski Reijo Hietala Teemu Orava Roosa Hautamäki Tutustumme kulttuuriympäristöön kehittämiskohteena ja mahdollisuutena: - talonpoikaistalon kunnostus - perinnemaiseman hoito, tukimuodot - kaavoituksen mahdollisuudet - luonto työnantajana Sinikka Ala-Leppilampi Kitja Klo Suviyön Sofia soitto Aho Alatupa, Leppilammentie 149 (vapaa pääsy) Suulaa Konsertti: Piia Klassista Aho ja kansanmusiikkia Sinikka Ala-Leppilampi & CO Romu Yhteinen Antero hetki nuotiolla Iso-Kungas (konsertin jälkeen) - yhteislaulua Isoäiti - makkaranpaistoa Pirkko (omakustanne) Leppänen Saji Sanna Junkkila tai Kuningas Puhelintiedustelut Terrieri ja lippuvaraukset: Tuomas Junkkila Prinsessa Mumina Iina Jokela Hoja Sandra Wennström Vartijat Aino Tervo Alina Kujala Hanno Hirviö Salamaalaisia Sofia Hirvi, Eerika Takanen, Anniina Liedes, Outi Hietamäki, Tiia Heikkinen, Jenna Kohtaniemi Kuva: Kimmo Pihlajamaa Lisätietoja: Juliste Jukka Leppilampi Kuva: Kristiina Hemminki Ihmiset: Teatteri Klo Janne ja Elina Erkki Katariina Tuija Tuima Puumaa LAUANTAINA Eskolan kyläjuhla, Eskolan kesäteatteri Kylätoiminta 30 vuotta, Eskolan kylä 10 vuotta valtakunnallisena vuoden kylänä (vapaa pääsy) Klo KyläKelpaa! Eskolan tapahtumat PERJANTAINA Paikallisen kehittämisen välineet (OPASTETTU KYLÄKIERROS) Klo Lähtökohtana historia (Vapaa pääsy, kahvi omakustanne) Eskolan metsärata, Eskolan kylätalo Pinolankatu 4 Tutustumme Eskolan metsäradan (kansankielessä Pikkuradan ) historiaan, oppaana FT Anne-Ruuttula Vasari: - esityksessä mukana vanhaa filmimateriaalia radan toiminasta - mittava valokuvakokoelma - uudistettu Metsäratamuseon kalusto- ja esinenäyttely - radan historia kehittämisen välineenä - tutustuminen Eskopuu Oy:n entiseen, nykyisellään museokunnostettuun sahaan Kulttuurin tapahtumien kehittyminen Klo Klo Klo Klo Kylätori ja Perinneruokailu (omakustanne) Kyläjuhlan ohjelmaosuus: - musiikkia (Sinikka Ala-Leppilampi & Co ym) - tapahtumia vuosien varrelta - Puu- ja kulttuuritien vihkiminen - minun Eskolani - yhteislaulu (lippuvaraukset) Jukka Leppilammen konsertti Ehtookellojen aikaan Eskolan rukoushuone Aleksi Hautamäki Piia Aho Antero Iso-Kungas Outi Hietamäki Tiia Heikkinen Jenna Kohtaniemi Eskolan kesäteatteri kahvio Lavastus: Leena ja Jaakko Hautamäki Puvustus: Alkuperäisidea Toholammin Artesaaniopisto Äänentoisto: Laitteisto Kilun Musiikkimakasiini Äänimiehet Paavo Mäki-Leppilampi Jukka Keski-Korpela Paavo Hautamäki Juliste Tiina Fors Julisteen maalaus Marjo Ojakangas tai Puhelintiedustelut ja lippuvaraukset: Eskolan kesäteatteri, Leppilammentie 8 Tutustumme paikallisista aiheista kertovien näytelmien syntymiseen, teemalla hiekkakuopasta maakunnallisten tapahtumien eturiviin : - käsikirjoitusten synty ja aihepiirit - harrastajanäyttelijänä ilolla mukana - ohjaajan mietteet - koko yhteisö mukana Kulttuuriympäristön omaleimaisuus kehittämisen vahvuus 20 Leppilampi Alatupa, Leppilammentie 149 Tutustumme kulttuuriympäristöön kehittämiskohteena ja mahdollisuutena: - talonpoikaistalon kunnostus - perinnemaiseman hoito, tukimuodot - kaavoituksen mahdollisuudet - luonto työnantajana Sinikka Ala-Lepp Äänimiehet: Tanssit teatterilla Järjestäjänä Eskolan kehitys OY (puffetti) Soittaa: Kilu Hietalan yhtye Liput: 10 SUNNUNTAINA Eskolan Rukoushuone 60 vuotta, Koulutie 8 Klo Messu ja Rukoushuoneen Juhlaseurat Lisätietoja: Näytelmä Kärrykuorma (lippuvaraukset) NÄYTTELYT HEINÄKUUSSA Paavo Hautamäki Jukka Keski-Korpela Paavo Mäki-Leppilampi Tiina Fors Julisteen maalaus Marjo Ojakangas Avoinna ti su klo (vapaa pääsy) Vanhat valokuvat kertovat Alatupa Leppilampi Perinnemaiseman kunnostus Alatupa Leppilampi Eskolan kylätoiminta 30 vuotta Jukka Leppilampi Kuva: Kristiina Hemminki Käsikirjoitus: Liput: 13 / aik., 7 / 6-15 v. Lisätietoja: LAUANTAINA Eskolan kyläjuhla, Eskolan kesäteatteri Kylätoiminta 30 vuotta, Eskolan kylä 10 vuotta valtakunnallisena vuoden kylänä (vapaa pääsy) Klo Kylätori ja Perinneruokailu (omakustanne) Klo Kyläjuhlan ohjelmaosuus: - musiikkia (Sinikka Ala-Leppilampi & Co ym) - tapahtumia vuosien varrelta - Puu- ja kulttuuritien vihkiminen - minun Eskolani - yhteislaulu Klo (lippuvaraukset) Klo Jukka Leppilammen konsertti Ehtookellojen aikaan Eskolan rukoushuone Klo Tanssit teatterilla Järjestäjänä Eskolan kehitys OY (puffetti) Soittaa: Kilu Hietalan yhtye Liput: 10 SUNNUNTAINA Eskolan Rukoushuone 60 vuotta, Koulutie 8 Teatteri Klo Messu ja Rukoushuoneen Juhlaseurat Klo Näytelmä Kärrykuorma ja (lippuvaraukset) NÄYTTELYT HEINÄKUUSSA Avoinna ti su klo (vapaa pääsy) Vanhat valokuvat kertovat Alatupa Leppilampi Käsikirjoitus: Liput: 13 / aik., 7 / 6-15 v. Lisätietoja: