Suomenruotsalaisten kansansivistysharrastuksista ja niiden merkityksestä 2000-luvulla Petri Salo, kasvatustieteiden laitos, Tampereen yliopisto

Transkriptio

1 Kasvatustieteen päivät 2007 Åbo Akademi i Vasa Suomenruotsalaisten kansansivistysharrastuksista ja niiden merkityksestä 2000-luvulla Petri Salo, kasvatustieteiden laitos, Tampereen yliopisto Voiko pitkän ja hyvän elämän resepti olla hyvin yksinkertainen? Entä jos siihen tarvitaan vain säännöllistä yhdessäoloa sekä tavoitteellista toimintaa tätä yhdessäoloa jäsentämään. Yhdessäolon ja toimimisen, tapahtui se sitten kuorolaulun tai sukututkimuksen merkeissä, oletetaan synnyttävän ja kasvattavan sitä sosiaalista pääomaa, joka parantaa objektiivista ja koettua elämänlaatua sekä pidentää elinikää. Suomenruotsalaisten parissa tehdyissä, maailmanlaajuista mielenkiintoa herättäneissä tutkimuksissa suuren sosiaalisen pääoman ja sen myötä hyvinvoinnin metaforaksi on valittu kuorolaulu. Mutta voiko elämänlaatua ja -pituutta selittää yksinkertaisen kausaalisuhteen avulla, jossa riippumattoman muuttuja on kuorolaulu? Vai löytyykö suomenruotsalaisten, tai itse asiassa ruotsinkielisten suomenkielisiä pidemmälle eliniällä myös muita, esimerkiksi demografisia selityksiä? Ja kuinka paljon pidempään ruotsinkieliset itse asiassa elävät? Tästä ollaan montaa mieltä (ks. Hyyppä & Mäki 2001; Hyyppä & Mäki 2002; Finnäs 2002). Oma kiinnostukseni kuorolaulun sosiaalista pääomaa mahdollisesti kasvattavasta vaikutuksesta liittyy osittain epäviralliseen tietoon siitä, että suurin osa niistä suomenruotsalaisista kuoroista, jotka eivät ole osa seurakuntien tai eri vapaakirkkojen toimintaa, toimivat kansalaisopistojen yhteydessä. Kysymys kuorolaulusta elämälaadunparantajana laajenee kuitenkin kysymykseksi vapaan sivistystyön, erityisesti kansalaisopistojen toiminnan, tai laajemmin kansalaisyhteiskunnassa toimimisen merkityksestä uusliberalistisessa jälkiteollisessa yhteiskunnassa (esim. Preston 2003; Heuser 2005). Ajassa, jossa sivistystä tarkastellaan taloudelle alisteisena, laadun, tuottavuuden ja tehokkuuden mittarein määriteltävissä olevana panostuksena, vapaa sivistystyön voidaan ajatella näyttäytyvän jopa radikaalin aikuiskasvatuksen areenana, sen tutkimisen vastaavasti kriittisen pedagogiikan osa-alueena. Eihän kuorolaulu, kirkkoveneen veisto tai pitsinnypläys tue uuden työn syntyä Suomeen eikä tarjoa väestölle, etenkään elinkeinoelämälle valmiuksia sopeutua globalisaation aiheuttamiin muutoksiin. (Opetusministeriö 2007, 3). Henkiset pääomat Sosiaalisesta pääomasta on tullut yksi viime vuosien suosikkikäsitteistä niin aikuiskasvatuksessa kuin yhteiskuntatieteissä yleisemmin. Käsite versoo yhteiskuntatieteiden perinteestä ja koskee klassisia kysymyksiä sosiaalisesta järjestyksestä; yhteiskunnan ja yhteisöjen koossapysymisestä. Sosiaalinen pääoman käsite pyrkii nostamaan esiin ongelman ja tarjoamaan siihen ratkaisun. Ajan merkit viittaavat vanhojen pysyvien rakenteiden ja pysyvyyttä takaavien yhteiskunnallisten instituutioiden, kuten valtion, koulutuksen, palkkatyön ja perheen, hajoamiseen tai näiden vähittäiseen rapautumiseen. Ratkaisuksi etsitän keinoja, joilla ihmiset saataisiin liittymään yhteen ja seurustelemaan keskenään. Sosiaalisen pääoman käsitteen ytimessä on näin ollen oletus ihmisistä sosiaalisina olentoina, joiden hyvinvoinnille toiset ihmiset ovat kirjaimellisesti elintärkeitä. Sosiaalisen pääoman käsitteessä tunnistetaan usein samanaikaisesti yksilöllinen ja kollektiivinen sekä yksityinen ja julkinen ulottuvuus (Kajanoja & Simpura 2000, 13; OECD 2001, 1

2 41-42). Sosiaalisen pääoman määritelmissä (Putnam 2001, 18-20; Schuller & Field 1998, ; Woolcock 2000, 37) nousee esiin kolme keskeistä elementtiä. Sosiaalisen pääoman syntyminen edellyttää kontakteja, suhteita ja verkostoja. Säännöllisten kontaktit ja suhteet luovat edellytykset vastavuoroisuudelle. Vastavuoroisuuden myötä yhteisöön kehittyy yhteisten normien ja arvojen lisäksi myös yksittäisten ihmisten toimintaa ohjaavia käyttäytymissääntöjä sekä velvollisuuksia. Nämä lisäävät yhteisön sisäistä vakautta. Luottamus ja solidaarisuus perustuu normien ja velvollisuuksien hyväksymiseen ja kunnioittamiseen. Lähtökohdista ja näkökulmasta riippuen luottamus voidaan hahmottaa joko yhteisten normien ja arvojen keskeiseksi osatekijäksi tai niiden seuraukseksi. Sosiaalisen pääoman yksilöllinen ja kollektiivinen sekä yksityinen ja julkinen ulottuvuus ovat osittain päällekkäisiä sosiaalisen pääoman välineellisen ja yhteisöllisen ulottuvuuden kanssa. Välineellisen ulottuvuuden taustalla on ajatus siitä, että yksilöt ja yhteisöt kartuttavat ja hyödyntävät sosiaalista pääomaa oman toimintansa ja päämääriensä edistämiseksi. Yhteisöllisessä ulottuvuudessa korostuu puolestaan yhteisön itseisarvo. Mielekäs ja antoisa osallisuus lähiyhteisön elämässä ja toiminnassa parantaa elämänlaatua ja tekee elämästä elämisen arvoisen. Sosiaalisen pääoman ymmärretään karttuvan paikallisten yhdistysten, ryhmien, yhteisöjen ja verkostojen toiminnassa. Yhdessä toimiminen edistää luottamuksen ja vastavuoroisten normien syntymistä, ja näin ollen toiminnalle yhteisössä muodostuu entistä vankemmat lähtökohdat. Sosiaalinen pääoma ymmärretään usein itsestään selvänä hyvänä. Näkökulmaa vaivaa kuitenkin tietty sisäänlämpiävyys. Yhteisön sisäiset, horisontaaliset sosiaalisen kontrollin siteet saattavat muodostuvat itseään kehittämään ja toteuttamaan pyrkivälle yksilölle liian ahtaiksi ja rajallisiksi. Kuoron metaforaa hyödyntäen, siitä tulee itseriittoisa ja sulkeutunut. Siihen ei oteta uusia jäseniä eikä vanhoja jäseniä päästetä siitä irtautumaan. Kaiken lisäksi siinä lauletaan vuodesta toiseen vain ja ainoastaan samoja lauluja. Verkostonäkökulmassa korostetaan yhteisön sisäisten, horisontaalisten ja yhdistävien siteiden (bonding) ohella yhteisöjen välisten, vertikaalisten ja silloittavien (bridging) siteiden merkitystä. Sen puitteissa huomioidaan myös yhteisön sisäisten sekä silloittavien siteiden välinen jännitys. Institutionaalisessa tarkastelutavassa sosiaalista pääomaa ja sen merkitystä tarkastellaan pääasiassa yhteiskunnan muodollisten organisaatioiden ja verkostojen näkökulmasta. Virallisluontoisten sosiaalisten ja poliittisten toimijoiden tai verkostojen katsotaan muodostavan sosiaalisen pääoman kasvualustan. Synergianäkökulma sosiaaliseen pääomaan täydentää institutionaalista näkökulmaa korostamalla julkisten sosiaalisten ja poliittisten toimijoiden sekä epävirallisten yhteisöjen ja verkostojen välistä vastavuoroisuutta. Erilaisten toimintojen kehittymisen ja niihin liittyvän sosiaalisen pääoman kasvun ymmärretään olevan poliittinen, eli luonteeltaan kiistanalainen ja ristiriitainen prosessi. (Woolcock 2000, 30-37). Putnamilaista sosiaaliseen pääoman kommunitarististista institutionaalista näkemystä on kritisoitu eri yhteyksissä. Schuller ja Field (1998, 229) toteavat sen olevan avoimesti normatiivinen sekä valikoiva osallisuutta ja osallistumista määriteltäessä ja tarkasteltaessa. Bang ja Sorensen (1998, 2-7) moittivat Putnamia paikallistason poliittisen ulottuvuuden kadottamisesta sekä arjen poliittisen pääoman sivuuttamisesta. Poliittis-hallinnollisen järjestelmän ja olemassa olevien välittävien rakenteiden (pääasiassa yhdistys- ja järjestötoiminta) korostamisesta seuraa heidän mukaansa aktiivisen, paikallistason kansalaisosallistumisen poliittisen merkityksen tyhjentyminen. Sosiaalisen pääoman käsitettä on aikuiskasvatuksessa tarkasteltu viime aikoina, paitsi suhteessa inhimilliseen pääomaan, myös suhteessa identiteettipääoman käsitteeseen. Kilpatrick (2002, 454) tunnistaa sosiaalisessa pääomassa kaksi keskeistä ulottuvuutta; tieto- ja identiteettiresurssit. 2

3 Tietoresurssit viittaavat siihen vuorovaikutukseen, jonka myötä ihmisille syntyy jaettu ymmärrys niistä fyysisistä ja sosiaalisista viitekehyksistä, joissa he toimivat. Identiteettiresurssit puolestaan viittaavat niihin kognitiivisiin ja affektiivisiin attribuutteihin, joihin yksilöt nojaavat toimiessaan tietyn ryhmän tai yhteisön puolesta. Niiden myötä ihmisille syntyy kuulumisen tunne ja osallistumisen tarve. Ne muodostavat viitekehyksen, jonka puitteissa yksilöt pohtivat ja uudelleenjäsentävät käsitystään itsestään suhteessa muihin. Tietyssä fyysisessä viitekehyksessä tapahtuvalla vuorovaikutuksella on keskeinen asema identiteettien ylläpitämisessä ja uudelleenjäsentämisessä. Englantilainen tutkijaryhmä (Schuller, Preston, Hammond, Brasset-Grundy & Bynner 2004) on esittänyt oppimisen etujen ja hyötyjen (benefits of learning) tarkasteluun liittyen kolminapaisen viitekehyksen, jonka keskeisinä ulottuvuuksina ovat sosiaalinen pääoma (yhteiskunnallinen osallistuminen, perhe ja ystävyyssuhteet, sosiaaliset verkosto), inhimillinen pääoma (muodolliset kvalifikaatiot, tiedot ja taidot) sekä identiteettipääoma. Identiteettipääomalla he viittaavat ihmisen itseymmärrykseen, tapaan hahmottaa ja ymmärtää ja ilmaista itseään. Sosiaalipsykologiasta tuttujen ilmiöiden ja käsitteiden kuten itseluottamuksen, tunnon ja -kontrollin lisäksi identiteettipääoma viittaa ihmisen kykyyn mieltää oman elämänsä tarkoitus ja nauttia omasta elämästään (enjoyment) sekä toteuttaa itseään (self-actualization) sekä ajatella kriittisesti. Vaikka oppimisen tuotoksia monimuotoisesti hahmottamaan pyrkivän viitekehyksen lähtökohtana on teolliselle ja palvelutuotannolle ominaiset käsitteet, voi viitekehyksen taustalta hahmottaa kiinnostuksen mielekkään inhimillisen elämän peruslähtökohtiin, inhimillisiin tarpeisiin, kykyihin ja valmiuksiin, itse valittuun hyvään elämään.. Henkisistä pääomista muodostuvan kolminapainen viitekehys voidaan kytkeä löyhästi pohjoismaisen kansansivistyksen historiaan ja erityisesti kansan käsitteen eri merkityksiin. Korsgaard (2002) toteaa kansan käsitteellä olleen tanskalaisen kansanvalistuksen historiallisessa viitekehyksessä useita eri konnotaatioita. Kansa sosiaalisena kategoriana kiinnittyy rahvaaseen ja työväestöön ylempien yhteiskuntaluokkien vastakohtana. Etnisenä kategoriana kansa esittäytyy orgaanisena kansankuntana. Sen identiteetti muodostuu kielestä, yhteisestä historiasta, perinteistä sekä tietyistä kulttuurisista erityispiirteistä. Kansa poliittisena kategoriana liittyy demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen ja kansallisvaltion syntyyn. Kansanvaltaisten toimintatavat mahdollistivat kansan toimimisen itseään suvereenisti hallitsevana subjektina. Kansanvalistuksella oli tärkeä merkitys siinä prosessissa jonka myötä kansasta rahvaana muotoutui itse itseään demokraattisesti hallitsemaan kykenevä kansa kansallisvaltion ja kansalaisyhteiskunnan muodostamassa viitekehyksessä. Edellä esitetyistä henkisten pääomien muodoista sekä kansan käsitteen eri ulottuvuuksista muodostuva viitekehys, jonka avulla kansalaisopistojen toimintaan osallistumisen merkitystä on tarkoitus tarkastella esitetään kootusti kuviossa 1 seuraavalla sivulla. Aineettomien pääomien (merkityksen) tutkimus Aikuiskasvatuksen tai vapaan sivistystyön tutkimuksessa sosiaalisia ja sitä täydentäviä pääoman muotoja sekä niiden merkitystä ei toistaiseksi ole juurikaan pyritty empiirisesti todentamaan. Suomessa osallistumista ja sen myötä mahdollisesti syntyvää johonkin kuulumisen tunnetta on kuitenkin aiemmin tarkasteltu sosiaaliseen pääomaan vahvasti viittaavien sosiaalisen osallistumisen, sosiaalisten motiivien ja sosiaalinen toiminnan -käsitteiden avulla (Alanen 1969, Leistevuo 1998). Schullerin ja Fieldin Pohjois-Irlannissa toteuttaman tapaustutkimuksen keskeisin tulos liittyy inhimillisen ja sosiaalisen pääoman suhteeseen aikuisiässä. Korkean sosiaalisen pääoman omaavissa ryhmissä (vahvat perhesiteet ja ystävyysverkostot sekä aktiivisuus yhdistys- ja järjestötoiminnassa) osallistuminen muodolliseen aikuiskoulutukseen oli suhteellisen vähäistä, mutta vastaavasti toiminta ja oppiminen arkielämän epävirallisissa viiteke- 3

4 Etnis-kulttuurinen ulottuvuus IDENTITEETTIPÄÄOMA Taidot Tiedot Kvalifikaatiot INHIMILLINEN PÄÄOMA Poliittinen ulottuvuus Kuvio 1. Henkiset pääomat Itsetunto Itsensä toteuttaminen Kansalaisopiston toimintaan osallistumisen merkitys Verkostot Järjestöt Perhe, ystävät SOSIAALINEN PÄÄOMA Sosiaalinen ulottuvuus hyksissä suhteellisen intensiivistä. Kyseisen havainnon perusteella sosiaalinen pääoma, eli toiminta epävirallisissa sosiaalisissa yhteyksissä ja verkostoissa, kompensoisi alhaista inhimillistä pääomaa. Sosiaalisen pääoma, ilmetessään osin vahvana perinteeseen kiinnittyvänä yhteisöllisyytenä, kuten Pohjois-Irlannissa, mahdollistaa kuitenkin myös tiukemman yhteisöjensisäisen sosiaalisen kontrollin. Kuten inhimillisen pääoman epätasaisen jakautumisella on myös sosiaalisen pääoman epätasaisella jakautumisella tasa-arvoa heikentävä ja jopa syrjäytymistä lisäävä vaikutus (Schuller & Field, 1998 Field 1999, McClenaghan 2000). Suomessa, Pohjanmaan rannikkokunnissa, kahden samoissa kunnissa rinnakkain asuvan kieliryhmän parissa tehtyjen vertailututkimusten perusteella ruotsinkielisten on todettu elävän suomenkielisiä huomattavasti pidempään, säilyvän pitkään työ- ja toimintakykyisinä sekä kokevansa itsensä terveemmiksi. Elämänlaatuun liittyviä merkittäviä terveyseroja ei ole pystytty yksiselitteisesti selittämään koulutuspääomalla, sosio-ekonomisilla taustatekijöillä tai fysiologisessa mielessä terveellisimmillä elämäntavoilla. Elämänlaadun eroja selittäväksi tekijäksi onkin esitetty ruotsinkielisen vähemmistön suurempaa sosiaalista pääomaa; eli kansalaisaktiivisuudesta ja tiiviimmästä keskinäistä vuorovaikutuksesta seuraavaa luottamusta ja yhteisöllisyyttä. Sosiaalisen pääoman lähde on viime kädessä operationalisoitunut ruotsinkielisten naisten suomenkielisiä kanssasisariaan ahkerampaan kuorolaulu- ja kansantanssiharrastukseen. Miesten kohdalla merkittävimmät erot kieliryhmien välillä todettiin osallistumisessa uskonnolliseen ja kotiseutuyhdistystoimintaan (Hyyppä & Mäki 2000, 2001). Vaikkakin Pohjanmaan ruotsinkieliset rannikkokunnat sijaitsevat maantieteellisesti, ehkä kulttuurisestikin etäällä Pohjois-Irlannista on niiden välillä monia mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä. Kummassakin on paljon pieniä perheyrityksiä, joissa henkikoulutukseen ei juurikaan ole mahdollista panostaa. Vahva yksityisyrittäjyyden perinne näkyy muun muassa työvoiman matalampana koulutustasona. Nuoriso siirtyy korkeakoulutukseen muualle, eikä palaa kotiseudulleen inhimillisen pääoman tasoa kohottamaan. Sekä Pohjoisirlantilaiset että Pohjanmaan suomenruotsalaiset ovat ahkeria kirkossa käyjiä mutta valtavaväestöä laiskempia kirjojen lainaajia. Avioeroja on näiden 4

5 kummankin väestönosan parissa valtaväestöä huomattavasti vähemmän (Field 1999, Pohjanmaan maakuntasuunnitelma 2020 Wigell-Ryynänen, B. 2001). Suomenruotsalaisten osallistuminen kansalaisopistojen toimintaan Kansalaisopistojen toimintaa ja siihen osallistumista ei toistaiseksi ole tarkasteltu eksplisiittisesti sosiaalisen pääoman eikä muidenkaan henkisten pääomien käsitteitä hyödyntäen. Yhteiskuntatasolta tarkasteltaessa niiden on kuitenkin oletettu ylläpitävän ja vahvistavan kansalaisyhteiskuntaa toimimalla kansalaisten vuorovaikutuksen areenana. Yksilön näkökulmasta ne ovat mahdollistaneet monimuotoisen elinikäisen oppimisen. Osallistumista määrällisesti tarkasteltaessa kyse on edelleen hyvin merkittävästä kansalaisyhteiskunnan areenasta. Vuonna :n kansalaisopiston tarjoamiin opintoihin osallistui osallistujaa. Mutta mikä on kyseisen kansalaisyhteiskunnan areenan toiminnallinen luonne? Tuntimäärältään neljä suurinta opintoalaa olivat; käsi- ja taideteollisuus, kädentaidot (27%), musiikki (17%), kuvataide (10%) sekä liikunta- ja urheilu (10%). Opistojen toiminta on siten vahvasti kulttuuripainotteista. (Vapaa sivistystyö numeroina 2004). Ruotsin- ja kaksikielisten kansalaisopistoja oli vuonna kappaletta, eli 12 %:ia kaikista opistoista. Suomenruotsalainen kansalaisopistoverkosto on näin ollen koko maan verkostoa jonkin verran tiiviimpi. Myös opistojen toimintaan osallistumisen osalta suomenruotsalaiset opistot eroavat muista. Kansalaisopistojen toimintaan osallistumisen osalta Pohjanmaan maakunta, jonka kunnista valtaosa on ruotsinkielisiä, eroaa aktiivisuuden suhteen selvästi Suomen muista maakunnista. Pohjanmaalla yli kuuden tunnin koulutuksiin maakunnan kansalaisopistoissa osallistui vuonna 2004 yli 30 prosenttia aikuisväestöstä (yli 15 vuotta). Seuraavaksi aktiivisempaa väestö oli Itä-Uudellamaalla reilun 20 prosentin osallistumisaktiivisuudella. Keskimääräinen kansalaisopistojen toimintaan osallistumisen aktiivisuus oli vuonna 2004 noin 17 prosenttia Erityisen korkea osallistumisaktiivisuus on muutamassa Pohjanmaan pohjoisosan kunnassa (Vaherva, Malinen, Moisio, Raivola, Salo, Kantasalmi, Kamppi, & Silvennoinen 2006, 51-58). Opistojen koon sekä toimintaympäristön suhteen (asutusrakenneryhmä) ruotsin- ja kaksikieliset opistot eivät kuitenkaan eroa merkittävästi muista opistoista (Salo 1999, ). Yleiskuva kansalaisopistojen osallistujista, osallistumisen muodoista ja motiiveista on hyvin puutteellinen. Tilastokeskuksen vuosittain keräämien tietojen perusteella selviää lähinnä osallistujien sukupuoli sekä osallistuminen erityyppisille kursseille (Vaherva, Malinen, Moisio, Raivola, Salo, Kantasalmi, Kamppi, & Silvennoinen 2006, 14-15). Osittain tämän puutteen toteamisen seurauksena toteutin, ruotsin- ja kaksikielisten opistojen rehtoreiden avustuksella, syksyn 2006 ja alkuvuoden 2007 aikana lomakekyselyn opistojen osallistujille ja tuntiopettajille. Vastauksen sain 23:sta opistosta yhteensä 4845:lta osallistujalta. Kyselylomakkeeseen sisältyi tavanomaisten taustamuuttujien (koulutustaso, ammatillinen asema) lisäksi muutama osallistumishistoriaan ja aktiivisuuteen sekä osallistumisen syihin liittyvä kysymys. Aineisto kattaa erityisen hyvin ruotsinkielisen Pohjanmaan (keskimäärin 250 vastausta kaikista 11:sta opistosta). Suomenruotsalaisten opistojen osallistujista 74 %ia on naisia. He ovat iältään keskimäärin 51,1 vuotiaita, Uudellamaalla hieman iäkkäämpiä (55,3 vuotta) kuin esimerkiksi Pohjanmaalla (49,7 vuotta). Alle 35-vuotiaita osallistujista on 19%:ia, vuotiaita 31%:ia sekä yli 55-vuotiaita 49% %:ia. Laajan ja tiiviin opistokentän on perinteisesti oletettu tavoittavan väestön muuta aikuiskoulutusta paremmin. Opistojen toimintaan osallistumisen kynnyksiä on kuvattu mataliksi. Opistojen osallistujista reilut 40% on toimii joko koko tai osa-aikaisesti työelämässä. Eläkeläisten osuus on kolmasosa (32,5%), Pohjanmaalla hiukan alhaisempi (29,1%). Vastaavasti yrittäjien 5

6 osuus on Pohjanmaalla (10,6%) hiukan korkeampi kuin suomenruotsalaisissa opistoissa keskimäärin (9,1%). Opiskelijoiden osuus on keskimäärin 7,5 %:ia. Työttömiä opistot eivät kuitenkaan näytä tavoittavan erityisen, eivät edes korkean sosiaalisen pääoman Pohjanmaalla. Työttömien osuus osallistujista on vain 2,5 %:ia. Suomenruotsalaisten koulutuspääoma ja opistojen osallistujat Suomenruotsalaisten koulutuspääoma on epätasaisemmin jakautunut kuin suomalaisten keskimäärin. Suomenruotsalaisista vain 27 %:lla on toiseen asteen tutkinto kun vastaava osuus koko Suomessa on 34 %. Vastaavasti suomenruotsalaisten korkeasti koulutettujen osuus (14%) on neljä prosenttiyksikköä suurempi kuin suomalaisten keskimäärin. Pohjanmaan ruotsinkieliset eroavat kuitenkin selvästi muista suomenruotsalaisista. Toisen asteen tutkinnon omaavien osuus on 10 prosenttiyksikköä suurempi mutta vastaavasti korkeamman korkeakoulututkinnon omaavien osuus 5,5 prosenttiyksikköä pienempi kuin suomenruotsalaisten parissa keskimäärin. Kun koko maan koulutusindeksi on 300 on se suomenruotsalaisten parissa keskimäärin 295, Pohjanmaalla kuitenkin vain 283. (Statistikcentralen 2006, 265) Taulukko 1. Suomenruotsalaisten koulutuspääoman jakautuminen Peruskoulutuksen jälk. Toisen tutkinto asteen tutkinto Korkeampi kork.koul.tutkinto Suomenruot 76% s. 27% 14% Pohjanma 76% a 37% 8,5% Suomi 76% 34% 10% Opistojen toimintaan osallistuvien koulutuspääoma on selvästi suomenruotsalaisten väestön keskimääräistä koulutustasoa korkeampi. Osallistujista reilulla kolmanneksella on korkea-asteen tutkinto, Pohjanmaallakin neljänneksellä. Pohjanmaalla pelkän perusasteen omaavat osallistujat eivät kuitenkaan ole kovin vahvasti aliedustettuina, ero koko väestön osuuteen on ainoastaan 2 prosenttiyksikköä. Taulukko 2. Suomenruotsalaisten ja Pohjanmaan opistojen toimintaan osallistuvien koulutuspääoma. Perusaste Keskiaste Korkea-aste Suomenruot s. 19,2 % 46,4 % 33,8 % Pohjanmaa Opist.osall. 22 % 53 % 25 % Pohjanma a Koko väestö 24% 58% 18% 6

7 Osallistumisaktiivisuus Sosiaalisen pääoman käsitteen yksi keskeinen ulottuvuus (bonding) on sosiaalisen vuorovaikutuksen säännöllisyys ja intensiivisyys. Kansalaisopistojen toimintaan osallistumisen osalta tätä voitaneen kuvata osallistumisaktiivisuutta tarkastelemalla. Hieman yli puolet suomenruotsalaisten kansalaisopistojen osallistujista (52,9%) osallistui oman ilmoituksensa mukaan vuodessa yhdellä kurssille. Pohjanmaalla vyosittain yhdelle kurssille osallistuvien osuus oli 3 prosenttiyksikköäa korkeampi. Säännöllisten osallistujien (vuosittain kahdelle kurssille osallistuvat) osuus oli vajaa kolmannes (32%). Erittäin aktiivisia (ns. heavyuserit, eli vuosittain vähintään kolmelle kurssille osallistuvat) osallistujia oli suomenruotsalaisissa opistoissa keskimäärin 15,4 %:ia, Pohjanmaalla 3 prosenttiyksikköä vähemmän (11,8%). Taulukko 3. Osallistumisaktiivisuus Osallistuja 1 kurssi/vuosi Säännöllinen 2 kurssia/vuosi Heavyuseri 3 > kurssia/vuosi Suomenruot salaiset 52,9% 31,7% 15,4% Pohjanmaa 56,2% 32% 11,8% Koulutuspääoma näyttää määrittävän osallistumisaktiivisuutta harvinaisen yksiselitteisesti. Pelkän perusasteen koulutuksen omaavien osuus (22%) on suurin vuodessa vain yhdelle kurssille osallistuvien osallistujien joukossa. Myös keskiasteen koulutuksen omaavien parissa vuodessa vain yhdelle kurssille osallistujien osuus on suurin (48%). Heidän osuutensa pienenee asteittain osallistumisaktiivisuuden kasvaessa. Vastaavasti korkeakoulutuksen omaavien osallistujien osuus kohoaa harppauksittain osallistumisaktiivisuuden kasvaessa. Korkeasti koulutettujen osuus erittäin aktiivisista osallistujista on 45 %:ia. Taulukko 4. Koulutustausta suhteessa osallistumisaktiivisuuteen Osallistuja 1 kurssi/vuosi Säännöllinen osall. Erittäin aktiivinen Perusaste 22% 18% 13% Keskiaste 48% 46% 42% Korkea-aste 30% 36% 45% Osallistujien osallistumismotiivien kartoittamiseksi heitä pyydettiin valtsemaan kaksi heille tärkeintä seuraavien vaihtoehtojen joukosta; 1) oppia jotain uutta tai lisää jo tietämästäni / taitamastani, 2) harrastastaa/tehdä sitä mistä olen kiinnostunut, 3) pitää yllä sosiaalisia 7

8 kontakteja/tutustua uusiin ihmiseen, 4) saada jonkinlaista vaihtelua elämääni, 5) rentoutuakseni, 6) pärjätäkseni työmarkkinoilla tai työssäni tai 7) jostakin muusta syystä. Kolme tärkeintä osallistumismotiivia olivat osaaminen (31% vaihtoehto 1 edellä luetelluista), kiinnostus (32% vaihtoehto 2 edellä luetelluista) sekä sosiaalinen (14% vaihtoehto 3 edellä luetelluista). Taustamuuttujien ja osallistumismotiivien välistä yhteyttä testasin alustavasti Kruskallin- Walliksen testin avulla. Loogisesti selitettävissä oleva ja tilastollisesti merkitsevä yhteys löytyi koulutusasteen sekä osaamis- ja sosiaalisen motiivin väliltä. Kuten alla olevasta taulukosta käy ilmi mitä korkeampi on osallistujan koulutus sitä korkeammalle he rankkaavat osaamismotiivin. Vastaavasti sosiaalinen motiivi on sitä tärkeämpi mitä alhaisempi osallistujan koulutustaso on. Taulukko 5. Koulutustaustan ja osallistumismotiivien välinen yhteys Perusaste Keskiaste Korkea-aste Osaaminen M rank Sosiaalinen M rank Myös osallistumisaktiviteetin sekä osaamis- ja vaihtelumotiivinvälillä on tilastollisesti merkitsevä yhteys. Osaamismotiivi on sitä tärkeämpi mitä aktiivisemmin osallistuja kansalaisopiston toimintaan osallistuu. Vastaavasti vaihtelu osallistumisen motiivina on sitä tärkeämpi mitä harvemmin osallistuja toimintaan osallistuu. Erittäin aktiiviset osallistujat vaikuttavat alla olevan taulukon lukujen perusteella eroavan melko selkeästi kahdesta muusta osallistuja ryhmästä. Taulukko 6. Osallistumisaktiviteetin ja motiivien välinen yhteys Osallistuja 1 kurssi/vuosi Osaaminen M rank 2341 Vaihtelu M rank 2441 Säännöllinen osall kurssia/vuosi Erittäin aktiivinen 3 > kurssia/vuosi Palaan lopuksi kuorolaulun metaforaan sosiaalisen pääoman kasvattajana ja ylläpitäjänä. Kyselytutkimukseen osallistui 596 musiikkikursseilla osallistujaa. Heistä kolme neljäsosaa (72%, N 430) osallistui kuorolauluun. Kun musiikkikursseilla osallistujia vertaa muille kursseille (liikunta ja terveys, taideaineet, tanssi, kielet ja teoreettiset kurssit) osallistujiin Kruskallin- Walliksen testin avulla on todettavissa, että he rankkaavat muiden aineryhmien osallistujiin verrattuna kiinnostuksen tärkeimmäksi osallistumismotiivikseen. Sosiaalisen ja vaihteluun liittyvän motiivin he rankkaavat tanssikursseille osallistujien jälkeen toiseksi korkeimmalle. Osaamiseen ja työhän liittyvät osallistumismotiivit näyttäytyvät kuorossa laulajille vähemmän tärkeinä. 8

9 Lähteet Alanen, A Edistävä ja viihdyttävä opintokerhotoiminta. (Instrumental and Expressive Study Circle Activity). Acta Universitatis Tamperensis 29. Bang, H. P. & Sorensen, E The Everyday Maker: a New Challenge to Democratic Governance. Aalborg Universitet: Institut for Okonomi, Politik och Forvaltning, Arbejdspapirer 1998:2. McClenaghan, P Social Capital: exploring the theoretical foundations of community development education. British Educational Research Journal, 26 (5), Field, J Schooling, networks and the labour market: explaining participation in lifelong learning in Northern Ireland. British Educational Research Journal, 25 (4), Finnäs, F How long do Swedish-speaking Finns live? A comment on the paper by Hyyppä and Mäki. Health Promotion International, 17 (3), Heuser, B. L: Social cohesion and voluntary associations.peabody Journal of Education, 80 (4), Hyyppä, M.T. & Mäki, J Why do Swedish-speaking Finns have a longer active life? An area for social capital research. Health Promotion International, 16 (1), Hyyppä, M.T. & Mäki, J Reply to the editor. Health Promotion International, 17 (3), 291. Hyyppä, M. T. & Mäki, J Edistääkö sosiaalinen pääoma terveyttä? Pohjanmaan rannikon suomen- ja ruotsinkielisin väestön kansalaisaktiivisuuden ja terveyden vertailu. Lääkärilehti, 55 (8), Kajanoja, J. & Simpura, J Sosiaalinen pääoma: globaaleja ja paikallisia näkökulmia. Teoksessa J. Kajanoja & J. Simpura (toim.) Sosiaalinen pääoma: globaaleja ja paikallisia näkökulmia. Helsinki: STAKES, Raportteja 252, Kilpatrick, S Learning and Building Social Capital in a Community of Family Farm Businesses. International Journal of Lifelong Education 21 (5), Korsgaard, O A European demos? The Nordic adult education tradition folkeoplysning faces a challenge. Comparative education, 38 (1), Leistevuo, A Sosiaaliset motiivit ja sosiaalinen toiminta aikuisopiskelussa. Kansalaisopistoryhmiä koskeva empiirinen tutkimus. (Social Motives and Social Activity within Adult Studies. An Empirical Study Considering Learning Groups within Adult Educations Centres.) OECD Centre for for Educational research and innovation. The Well-being of nations. The Role of Human and Social Capital. Paris: OECD Publications. Opetusministeriö Koulutus ja tutkimus Luonnos Pohjanmaan maankuntasuunnitelma Kaksi kieltä, yhtä mieltä. Vaasa: Pohjanmaan Liitto Preston, J Enrolling alone Lifelonf learning and social capital in England. International Journal of Lifelin Education, 22 (3), Putnam, R. D Den ensamma bowlaren. Den amerikanska medborgareandans upplösning och förnyelse. Stockholm: SNS förlag. Saarela, J. & Finnäs, F The health of Swedish-speaking and Finnish-speaking schoolchildren in Finland. Health & Development, 30 (1), Schuller, T. & Field, J Social capital, human capital and the learning society. International Journal of Lifelong Education, 17 (4), Schuller, T. Preston, J. Hammond, C., Brasset-Grundy, A & J. Bynner, The benefits of learning. The impact of education on health, family life and social capital. London: 9

10 RoutledgeFalmer, Statistikcentralen Vuxenutbildningen i Svenskfinland: Helsingfors: Statistikcentralen. Vaherva, T., Malinen, A. Moisio, A. Raivola, R. Salo, P. Kantasalmi, K. Kamppi, P. & Silvennoinen, H Vapaan sivistystyön rakenne ja palvelukyky. Jyväskylä. Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen arviointineuvosto. Wigell-Ryynänen, B En utvärdering av de allmänna biblioteken i det svenska distriktet Svenska Folkskolans Vänners kalender Helsingfors: Svenska Folkskolans vänner, myös Woolcock, M Sosiaalinen pääoma: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Teoksessa J. Kajanoja & J. Simpura (toim.) Sosiaalinen pääoma: globaaleja ja paikallisia näkökulmia. Helsinki: STAKES, Raportteja 252,