Elinkeinotulon verotus 3 Arvonlisäverotus 4 Tuloverotus 5 Vahvistetut lait ja asetukset 7

Transkriptio

1 Sisällysluettelo Pääkirjoitus 2 Oikeuskäytäntö 3 Elinkeinotulon verotus 3 Arvonlisäverotus 4 Tuloverotus 5 Vahvistetut lait ja asetukset 7 Peruskorko 1,25 prosenttia 7 Työnantajan kansaneläkemaksun poisto voimaan 7 Vuoden 2010 tuloverotuksen muutokset vahvistettu 7 Kansainvälisen palvelukaupan arvonlisäveromuutokset vahvistettu 8 Arvonlisäveron palautusmenettelyyn helpotuksia 8 Arvonlisäverokantojan muutokset vahvistettu 8 Kaksinkertaisen verotuksen poistamismenettelyyn helpotuksia 9 Työnantajan sosiaaliturvamaksuvapautusta Kainuussa jatketaan 9 Autoverotuksen yhteydessä autoverolle kannetun arvonlisäveron palauttaminen 10 Vuoden 2010 työeläkemaksun vahvistettu 10 Sairausvakuutusmaksujen vuoden 2010 maksuprosentit vahvistettu 10 Hallituksen esitykset 11 Urheilusta saadusta palkkiosta maksettavaksi sairausvakuutusmaksu 11 Suoritetun veron maksuajankohta 11 Verohallinnon ohjeet ja päätökset 12 Tuotannollisten investointien väliaikainen korotettu poisto 12 Verohallinnolle sähköisesti annettavien ilmoitusten ja muiden asiakirjojen varmentaminen 15 Verohallinnon päätös ennakonpidätysvelvollisuudesta vapauttamisesta 15 Luontoisedut vuonna Matkakustannusten korvaukset vuonna Matkakuluvähennyksen määrä vuonna Verohallinnon yhtenäistämisohje vuodelta 2009 toimitettavaa verotusta varten 18 Arvonlisäveron yhteenvetoilmoituksen laiminlyöntimaksu 2010 alkaen 18 Sivullisilmoittajan laiminlyöntimaksu Veneiden säilytyspaikkojen vuokrauksen arvonlisäverotuksesta 19 Suomalaisten yritysten arvonlisäveron ulkomaalaispalautushakemuksen muihin EU-maihin alkaen 20 Arvonlisäveron palauttaminen toiseen EU-maahan sijoittautuneelle elinkeinoharjoittajalle alkaen 21 Pidennetyt ilmoitus- ja maksujaksot 21 Yhteystiedot 22 1

2 Pääkirjoitus TuokkoTaxin vuoden 2010 ensimmäisessä numerossa käsitellään ajanjakson ajankohtaisia ja tärkeimpiä verotusta koskevia oikeuksien päätöksiä, vahvistettuja lakeja, hallituksen esityksiä ja verohallinnon ohjeistuksia. Vuosi 2010 on tuonut useita muutoksia verotukseen Verotusmenettelyn osalta varmaankin suurin muutos on verotilimenettelyyn siirtyminen vaiheittain vuoden 2010 alusta lukien. Verotilijärjestelmää sovelletaan aluksi arvonlisäverojen, työnantajasuoritusten, ennakonpidätysten, lähdeverojen, vakuutusmaksuverojen ja arpajaisverojen ilmoittamiseen ja maksamiseen. Verotilille kootaan ilmoitus- ja maksutiedot sekä muut verotuksen toimittamiseen ja verojen perintään tarvittavat tiedot. Verot ilmoitetaan kuukausittain annettavalla kausiveroilmoituksella. Työnantajan sosiaaliturvamaksu on kaikilla työnantajilla 2,23 prosenttia vuonna Työnantajan sosiaaliturvamaksun määrään ei vaikuta enää jatkossa yritysten tekemät käyttöomaisuuden poistot. Vuoden 2010 alusta lukien on tullut voimaan työpanokseen perustuvan osingon verosäännökset. Osinkotulo verotetaan ansiotulona, jos osingon jakoperusteena yhtiöjärjestyksen määräyksen, yhtiökokouksen päätöksen, osakassopimuksen tai muun sopimuksen mukaan on osingonsaajan tai tämän intressipiiriin kuuluvan henkilön työpanos. Uusia säännöksiä sovelletaan osinkoon, joka on nostettavissa 1 päivänä tammikuuta 2010 tai sen jälkeen. Kansainvälisen palvelukaupan arvonlisäverosäännökset ovat muuttuneet vuoden 2010 alusta lukien. Monissa tilanteissa muutos ei kuitenkaan vaikuta kovinkaan merkittävästi suomalaisen yrittäjän arkeen. Arvonlisäverokannat muuttuvat heinäkuun alusta lukien. Tulossa olevista muutoksista yrittäjille tärkein lienee mahdollinen osinkoverojärjestelmän kokonaisuudistus. Nykyisin osinkotulo on verovapaata osakkaana olevalle luonnolliselle henkilölle määrä, joka vastaa yrityksen nettovarallisuudelle lasketun 9 prosentin tuottoa vastaavaa määrää, kuitenkin enintään euroa osakasta kohden. Julkisuudessa on ollut puhetta, että osinkojen verovapaudesta oltaisiin luopumassa. Tarkkoja tietoja tulevasta osinkoverojärjestelmästä ei ole olemassa. Jokaisen yrittäjän olisi hyvä käydä asiantuntijan kanssa läpi oma tilanteesta ja miettiä mahdollisia vaihtoehtoja optimoida verotustaan nyt ja jatkossa. Tom Hoffström Vero-osaston johtaja Tuokko Tilintarkastus Oy 2

3 Oikeuskäytäntö Elinkeinotulon verotus Kokonaisjakautuminen, vastikkeettomat osakkeet Kun A Oyj olisi suunnitellussa jakautumisessa saanut vastikkeena sellaisia kiinteistöyhtiön osakkeita, jotka eivät oikeuttaneet minkään huoneiston tai tilan hallintaan eikä osakkeilla ollut äänioikeutta tai muutoinkaan mitään oikeutta yhtiön varallisuuteen, ei jakautumisen katsottu täyttävän elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c :n jakautumiselle asettamia edellytyksiä. Ennakkoratkaisu vuosille KHO:2009: Tiejärjestelyjen kulut osana kiinteistön hankintamenoa A:n omistamiensa liikepaikkojen läheisyyteen tulleiden kiertoliittymien rakentamisen johdosta maksamat korvaukset liittyivät A:n ja kunnan välisiin sopimuksiin alueen maankäytön kehittämisestä. Maksetut määrät olivat tonttien käytettävyyttä ja arvoa kohottavina osa tonttien hankintamenoa. Menoja ei voitu vähentää vuotuisin poistoin. KHO 2009: Eräpäivätön joukkovelkakirjalaina ja koron vähennysoikeus A Oy aikoi laskea liikkeeseen eräpäivättömän joukkovelkakirjalainan vahvistaakseen yhtiön pääomarakennetta. Liikkeeseenlaskijalla oli kuitenkin oikeus lunastaa laina takaisin tietyn ajan kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä. Joukkovelkakirjalainoja tarjottiin merkittäväksi institutionaalisille sijoittajille ja yksityishenkilöille. Joukkovelkakirjalainan ehtojen mukaan merkitsijöille ei muodostunut mitään oikeuksia yhtiöön eikä velkakirja ollut vaihdettavissa yhtiön osakkeisiin. Velalle maksettava markkinaehtoinen korko oli kiinteä vuosikorko lainan pääomalle. Velkakirjan ehtojen mukaan liikkeeseenlaskijalla oli oikeus siirtää kertyneen koron maksamista. A Oy:n joukkovelkakirjalainalle maksama korko katsottiin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 :n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuksi vähennyskelpoiseksi koroksi. Korko oli mainitun lain 23 :n mukaan sen verovuoden kulua, jolta se suoritettiin. Ennakkoratkaisu vuosille KVL 57/ (ei lainvoimainen) 3

4 Arvonlisäverotus Luottojen välitys verotonta rahoituspalvelua A Oy:n sähköisesti ylläpitämän internet-palvelusivuston kautta oli mahdollista täyttää luottohakemus samanaikaisesti useille eri rahoituspalvelujen tarjoajille. A Oy:n suorittamat toimet saattoivat johtaa varsinaisen luottosopimuksen syntymiseen A Oy:n päämiehen ja luotonhakijan välillä. A Oy saattoi rahoituspalveluja tarjoavat yritykset ja näitä palveluja hankkivat tahot yhteen, jotta nämä osapuolet tekisivät keskenään sopimuksen. Kun otettiin huomioon arvonlisäverodirektiivin verosta vapautettuja rahoituspalveluja koskevat säännökset ja niiden tulkintaa koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö sekä palvelujen luonne ja tarkoitus, A Oy:n päämiehiltään veloittamat palkkiot olivat korvausta arvonlisäverolaissa tarkoitetusta verottomana rahoituspalveluna pidettävästä luottojen välityksestä. Tämän vuoksi ja kun palvelua oli käsiteltävä yhtenä kokonaisuutena, A Oy:n ei ollut suoritettava arvonlisäveroa päämiehiltään veloittamistaan palkkioista. Ennakkoratkaisu ajaksi KHO 2009: Tekijänoikeuksien hallinnointipalvelut X Oy harjoitti musiikkiteosten oikeuksien lisensointia säveltäjien ja sanoittajien puolesta esimerkiksi mainoksiin, elokuviin ja näyttämömusiikkiteoksiin. Musiikkiteosten tekijät olivat sopimuksin valtuuttaneet X Oy lisensoimaan teosten käyttöoikeuksia käyttäjille edellä mainittuihin tarkoituksiin. X Oy peri lisensoimiensa oikeuksien osalta kaikki käyttökorvaukset musiikin käyttäjätaholta ja tilitti sopimuksen edellyttämän osuuden kunkin teoksen tekijöille. X Oy veloitti lisensointikorvauksen asiakkaalta ja tilitti korvauksen omalla osuudellaan vähennettynä edelleen tekijälle. Kun X Oy myönsi käyttäjille käyttöoikeuksia edustamiensa tekijänoikeuden haltijoiden teosten käyttöön, keräsi korvauksia tekijänoikeuden haltijoille tapahtuvaa tilitystä varten ja hoiti korvausten tilityksiä, X Oy:n oli kuvatuissa olosuhteissa katsottava tarjoavan tekijänoikeuden haltijoille tekijänoikeuksien hallinnointipalveluita. Yhtiötä oli näiden toimintojen osalta pidettävä arvonlisäverolain 45 :n 3 momentissa (758/2008) tarkoitettuna tekijänoikeuden haltijoita edustavana järjestönä. X Oy:n oli käsiteltävä hakemuksessa yksilöidyistä palveluistaan saamat korvaukset arvonlisäverollisena myyntinään, ja näistä yhtiön saamista korvauksista oli suoritettava arvonlisäveroa alennetun verokannan mukaisesti arvonlisäverolain 85 a :n 1 momentin 11 kohdan (758/2008) nojalla. Ennakkoratkaisu ajalle KVL 69/ (eli lainvoimainen) Arvonlisäveron liittymisperiaate Ulkomainen yhtiö X myi Suomeen sijoittautuneelle, elinkeinoharjoittajana toimivalle ostaja Y:lle kuljetusvälineitä. Kuljetusvälineet toimitettiin X:n tilaaman kuljetuspalvelun avulla toisesta EU:n jäsenvaltiosta Suomeen rekoilla ja laivoilla. X luovutti ostajalle lisäksi myös kuljetusvälineitä koskevat dokumentit ja piirustukset, varaosia, muita tarvikkeita, ATK-ohjelmia ja erityistyökaluja. X myi lisäksi Y:lle kuljetusvälineiden testiajopalvelut sekä koulutuspalvelut. Varaosien kokonaishinta oli noin neljä prosenttia ja koulutuksen noin 0,06 prosenttia 4

5 toimituksen kokonaishinnasta. Testauksesta X huolehti kokonaan omalla tai vuokraamallaan henkilökunnalla liikenneverkossa. X:llä ei ollut Suomessa toimitiloja. Ostaja Y oli rekisteröity liiketoiminnasta arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa. Ostaja Y:n katsottiin hankkivan kuljetusvälineet arvonlisäverolain 26 a ja 26 c :ssä tarkoitettuna yhteisöhankintana ja Y oli tästä yhteisöhankinnasta verovelvollinen Suomessa. Dokumenttien, varaosien ja muiden tarvikkeiden, ATK-ohjelmien ja erityistyökalujen luovutukset olivat kokonaisuuden kannalta, myös niiden arvo huomioon ottaen, sivusuoritteiden luonteisia. Niiden arvonlisäverokäsittely tuli ratkaista liittymisperiaatteen nojalla kuljetusvälineiden arvonlisäverokäsittelyn mukaisesti. Kun otettiin huomioon testiajo- ja koulutuspalvelujen suhteellisen vähäinen arvo suhteessa kokonaistoimituksen arvoon, tuli myös näiden palvelujen luovutukset käsitellä arvonlisäverotuksessa liittymisperiaatteen nojalla epäitsenäisinä sivusuoritteina ja osana kuljetusvälineiden luovutusta. Ennakkoratkaisu ajalle KVL 53/ (lainvoimainen) Tuloverotus Aineettoman vahingon korvaus palkkaa Irtisanottu työntekijä A ja hänen työnantajansa olivat tehneet sopimuksen, jonka mukaan A:lle suoritettiin työsuhteen päättymisestä johtuvana korvauksena 6 kuukauden bruttopalkkaa vastaava määrä euroa ja lisäksi aineettomana korvauksena euroa. Aineettoman vahingon korvaustakin pidettiin veronalaisen palkkatulon sijaan saatuna tulona eikä verovapaana vahingonkorvauksena. Verovuosi Äänestys 3-2. KHO:2009: Arvopaperikauppaa harjoittavan osakeyhtiön sukupolvenvaihdos Oy:n osakekannasta A omisti 520 osaketta sekä hänen kolme lastaan kukin erikseen 160 osaketta. Yhtiön toimialana oli myydä ja ostaa, välittää ja omistaa arvopapereita ja asunto-osakkeita sekä vuokrata asuntoja ja kiinteistöjä. A:n tarkoituksena oli lahjoittaa kullekin lapselleen erikseen vähintään 100 osaketta. Yhtiöllä ei ollut ollut palkattua henkilökuntaa eikä palkkoja ollut maksettu. Hallituksen olivat 2006 muodostaneet A sekä hänen kaksi lastaan B ja C, mutta ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan hallituksen tulevat muodostamaan A kolmen lapsensa kanssa. Yhtiön liikevaihto oli välisenä aikana vaihdellut noin euron ja euron välillä. Ostojen lukumäärä vuosina oli vaihdellut 11 ja 75 oston välillä ja myyntien vastaavasti 13 ja 33 välillä. Ostot euroina olivat olleet noin eurosta noin euroon ja myynnit noin eurosta euroon. Vaihto-omaisuus vuonna 2005 oli ollut euroa ja vuonna euroa. Pitkäaikaista lainaa yhtiöllä oli vuosina 2005 ja 2006 ollut ,17 euroa sekä lyhytaikaista vastaavasti ,55 euroa ja ,05 euroa. Yhtiö oli vuonna 2005 jakanut osinkoa euroa ja vuonna euroa. Tilikauden voitto oli ollut ,70 euroa ja edel- 5

6 listen tilikausien voitto oli ollut ,48 euroa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei aiottuihin Oy:n osakkeiden lahjoituksiin voitu näissä oloissa soveltaa perintö- ja lahjaverolain 55 :n sukupolvenvaihdosta koskevaa huojennussäännöstä, vaikka yhtiötä oli sen harjoittamasta arvopaperikaupasta saadusta tulosta verotettu elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaisesti. Ennakkoratkaisu. KHO /3394 Veronoikaisu verovelvollisen vahingoksi Veroviraston verovuodelta 2001 tekemän jälkiverotuspäätöksen mukaan A:n verotettaviin tuloihin oli lisätty auton käyttöetu markkaa. Koska auton käyttöetu oli tallennusvirheen vuoksi jäänyt jälkiverotusta toimitettaessa tallentamatta A:n verotettaviin tuloihin, verovirasto oli tekemällään päätöksellä lisännyt mainitun edun A:n verotettaviin palkkatuloihin verovuodelta Verotusmenettelystä annetussa laissa ei ole nimenomaista säännöstä jälkiverotuksessa tapahtuneen laskuvirheen tai muun siihen verrattavan erehdyksen oikaisemisesta tai korjaamisesta verovelvollisen vahingoksi. Näin ollen jälkiverotuksessa tapahtuneen ilmeisen kirjoitus- tai laskuvirheen tai muun siihen verrattavan virheen korjaamiseen oli sovellettava hallintolain yleisiä säännöksiä hallintopäätöksessä olevan virheen korjaamisesta. Virhe oli ilmeinen ja se oli korjattu verotusmenettelystä annetun lain 57 :ssä jälkiverotuksen toimittamiselle säädetyssä viiden vuoden määräajassa, minkä vuoksi ja muutoinkaan virheen korjaaminen ei johtanut verovelvolliselle kohtuuttomaan lopputulokseen. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus hallintolain 51 ja 52 :n nojalla katsoi, että verovirasto oli voinut tekemällään päätöksellä korjata tekemässään jälkiverotuspäätöksessä olleen virheen lisäämällä mainitun edun A:n verotettaviin palkkatuloihin verovuodelta Jälkiverotus verovuodelta KHO /2602 Työmatka kansainvälisessä konsernissa Suomalainen X Oy sekä sen saksalainen sisaryhtiö Z GmbH kuuluivat kansainväliseen konserniin. Z GmbH oli lähettänyt palveluksessaan olevan saksalaisen insinööri A:n tilapäiselle, hieman yli 9 kuukautta kestävälle komennukselle Suomeen. A työskenteli Suomessa konsernin sisäisessä tuotekehitysprojektissa X Oy:n tiloissa. A:n työskentely Suomessa tapahtui X Oy:n johdon alaisena. A raportoi työstään sekä suomalaiselle että saksalaiselle esimiehelleen. X Oy tarjosi A:lle Suomessa asunnon ja maksoi päivärahaa. Z GmbH maksoi A:n palkan ja vastasi muistakin palkanmaksuun liittyvistä työnantajavelvoitteista A:n työskennellessä Suomessa. A:n työsuhde saksalaiseen työnantajaan säilyi koko Suomessa työskentelyn ajan ja Suomen työkomennuksen jälkeen A palasi työskentelemään takaisin Saksaan. A:n työskentelyä Suomessa pidettiin tuloverolain 72 :ssä tarkoitettuna työmatkana. X Oy:n A:lle tarjoamasta asunnosta ja suorittamasta päivärahasta ei muodostunut A:lle veronalaista tuloa. Ennakkoratkaisu vuodelle KVL 60/ , ei lainvoimainen 6

7 Vuokratyöntekijän matkakustannukset A oli toiminut vuodesta 2004 lähtien B Oy:n palveluksessa öljy- ja kaasuteollisuuden projekti-insinöörinä. A:lla oli varsinainen työpaikka työnantajayhtiö B Oy:n toimipaikassa X:n kunnassa. A:n työnantaja B Oy oli tehnyt C Oy:n kanssa sopimuksen, jonka mukaan A työskenteli laatuinsinöörinä C Oy:n tiloissa Y:n kunnassa. Sopimuksen mukaan A:n työtehtävät määritteli C Oy. A:n palkan tuolta ajalta maksoi B Oy, joka huolehti myös kaikista muista työnantajavelvoitteista. A kävi työssä C Oy:n tiloissa päivittäin kotoaan, joka sijaitsi noin 65 kilometrin päässä työntekemispaikasta. A:n työskentelyä C Oy:n tiloissa pidettiin tuloverolain 72 :ssä tarkoitettuna työmatkana, jolta voitiin maksaa tuloverolain 71 :n 1 momentissa ja verohallituksen päätöksessä tarkoitettuja verovapaita matkakustannusten korvauksia. Ennakkoratkaisu vuodelle KVL 059/ , ei lainvoimainen Vahvistetut lait ja asetukset Peruskorko 1,25 prosenttia Valtiovarainministeriö on vahvistanut peruskoroksi 1,25 prosenttia ajanjaksolle Työnantajan kansaneläkemaksun poisto voimaan Työnantajan kansaneläkemaksu poistuu vuoden 2010 alusta. Maksu poistuu kaikilta sekä yksityisen että julkisen alan työnantajilta. Kansaneläkemaksun poistamisen jälkeen työnantajan sosiaaliturvamaksu sisältää vain työnantajan sairausvakuutusmaksun. Työnantajan sosiaaliturvamaksu on vuonna 2010 kaikilla työnantajilla 2,23 prosenttia palkasta. Vuoden 2010 tuloverotuksen muutokset vahvistettu Tasavallan presidentti on hyväksynyt vuoden lain tuloverolain muuttamisesta ja eräitä muita tuloverotusta koskevia lakeja (HE 133/2009). Muutokset hyväksyttiin hallituksen esityksen mukaisina muilta osin paitsi työsuhdematkalippua koskevan esityksen osalta. Enintään 300 euron suuruinen työsuhdematkalippu on työntekijälle kokonaan verovapaa etu. Eduskunta korotti verovapaan määrää 300 euroon hallituksen esityksen 200 eurosta. Hallituksen esityksen eräitä kohtia on selostettu tarkemmin Tuokko Taxin numerossa 4/2009. Lait ovat tullet voimaan

8 Kansainvälisen palvelukaupan arvonlisäveromuutokset vahvistettu Tasavallan presidentti on vahvistanut arvonlisäverotukseen liittyvät lakimuutokset, jotka liittyvät kansainvälisen palvelukaupan verotuspaikkaa koskeviin muutoksiin. Muutoksia koskevaa hallituksen esitystä (HE 136/2009) on käsitelty Tuokko Taxin numerossa 3/2009. Elinkeinonharjoittajille myydyt palvelut verotetaan direktiivin uuden yleissäännön mukaisesti ostajan sijoittautumisvaltiossa. Kun ostaja on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, palveluihin sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta eli ostaja on verovelvollinen. Kuluttajille myytyjen palvelujen verotuspaikka on direktiivin yleissäännön mukaisesti kuten nykyisinkin myyjän sijoittautumisvaltio. Yleissääntöjä täydentävät tiettyjä palveluja koskevat erityissäännöt. Palvelujen myyjät ilmoittavat kansalliselle verohallinnolle antamassaan yhteenvetoilmoituksessa muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneille elinkeinonharjoittajille suoritetut yleissäännön mukaisesti verotettavat palvelut. Yhteenvetoilmoitukset tulee jatkossa antaa pääsääntöisesti sähköisesti. Lait ovat tulleet voimaan Arvonlisäveron palautusmenettelyyn helpotuksia Tasavallan presidentti on vahvistanut lain arvonlisäverolain muuttamisesta (HE 171/2009). Arvonlisäverolakiin tehdään toisiin Euroopan unionin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden elinkeinonharjoittajien Suomessa tekemiin hankintoihin sisältyvien arvonlisäverojen palautuksia koskevasta Euroopan yhteisön direktiivistä johtuvat muutokset. Hallituksen esitystä on käsitelty Tuokko Taxin numerossa 4/2009. Laki tuli voimaan Arvonlisäverokantojen muutokset vahvistettu Tasavallan presidentti on vahvistanut lain arvonlisäverolain muuttamisesta. Yleinen arvonlisäverokanta korotetaan 22 prosentista 23 prosenttiin. Elintarvikkeisiin ja rehuihin sovellettava verokanta korotetaan 12 prosentista 13 prosenttiin sekä ravintola- ja ateriapalveluihin sovellettava verokanta alennetaan 22 prosentista 13 prosenttiin. Kirjoihin, lääkkeisiin, liikuntapalveluihin, henkilökuljetuksiin, majoituspalveluihin, televisiolupatuloihin, kulttuuri- ja viihdetilaisuuksiin, tekijän suorittamiin taide-esineiden myynteihin, kaikkien taide-esineiden maahantuontiin, tekijänoikeusjärjestöjen saamiin tekijänkorvauksiin, parturi- ja kampaamopalveluihin sekä eräisiin pieniin korjauspalveluihin sovellettava verokanta korotetaan 8 prosentista 9 prosenttiin. Vakuutusmaksuvero korotetaan 22 prosentista 23 prosenttiin. Lait tulevat voimaan

9 Kaksinkertaisen verotuksen poistamismenettelyyn helpotuksia Tasavallan presidentti on vahvistanut lain kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain muuttamisesta ja lain ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain 6 pykälän muuttamisesta (HE 197/2009). Ulkomaisen lopullisen veron sijasta tietyissä tilanteissa ulkomainen lopullista veroa vastaava ennakkovero voidaan vähentää Suomessa määrättävästä verosta. Ulkomaisen veron hyvityksen enimmäismäärän maakohtaisuus poistetaan ja pidennetään nykyisestä yhdestä vuodesta viiteen vuoteen ajanjakso, jona ulkomailla maksettu vero voidaan vähentää samasta tulosta Suomessa määrättävästä verosta. Vastaava määräajan pidennys tehdään väliyhteisölakiin siten, että ulkomaisen väliyhteisön suorittama vähentämättä oleva ulkomainen vero, voidaan verovelvollisen vaatimuksesta vähentää viitenä seuraavana verovuotena verotettavasta väliyhteisötulosta. Käyttämättömien ulkomaisten verojen hyvitysten käyttämisjärjestystä muutetaan siten, että hyvitykset käytetään syntymisjärjestyksessä ja verovuoden ulkomainen vero hyvitetään vasta aikaisempien vuosien käyttämättömien ulkomaisten verojen hyvitysten vähentämisen jälkeen. Muutokset koskevat sekä yhteisöjen että luonnollisten henkilöiden verotusta. Lakeja sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2010 toimitettavassa verotuksessa. Lait tulivat voimaan Työnantajan sosiaaliturvamaksuvapautusta Kainuussa jatketaan Tasavallan presidentti on vahvistanut lain työnantajan sosiaaliturvamaksusta vapauttamisesta Kainuun maakunnassa vuosina annetun lain muuttamisesta ja laki työnantajan sosiaaliturvamaksusta vapauttamisesta eräissä kunnissa vuosina annetun lain muuttamisesta (HE 233/2009). Työnantajan sosiaaliturvamaksusta vapauttamisesta Kainuun maakunnassa jatketaan vuoteen Sosiaaliturvamaksuvapautusta sovelletaan nykyisten lakien mukaisesti edelleen Kainuun maakunnassa, Enontekiön, Inarin, Kemijärven, Kittilän, Kolarin, Muonion, Pelkosenniemen, Pellon, Posion, Sallan, Savukosken, Sodankylän, Utsjoen, Ylitornion, Ilomantsin, Juuan, Lieksan, Nurmeksen, Rautavaaran, Valtimon ja Hailuodon kunnissa sekä Naantalin kaupungissa vuonna 2009 lakkautetun Velkuan kunnan ja Länsi-Turunmaan kaupungissa vuonna 2009 lakkautettujen Houtskarin, Iniön, Korppoon ja Nauvon kuntien alueella. Lait ovat tulleet voimaan

10 Autoverotuksen yhteydessä autoverolle kannetun arvonlisäveron palauttaminen Tasavallan presidentti on vahvistanut lain autoverolle kannetun arvonlisäveron suuruisen veron palauttamisesta eräissä tapauksissa (HE 97/2009). Lailla säädetään veron palautusmenettelystä niissä tapauksissa, joissa verotusta oikaistaan asiassa annetun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion mukaiseksi. Verotusta oikaistaan palauttamalla autoverotuksen yhteydessä autoverolle kannettu arvonlisäveron suuruinen vero autoverovelvolliselle niissä tapauksissa, joissa verovelvollinen ei ole voinut vähentää veroa arvonlisäverotuksessa. Yksityishenkilöiden verotuspäätökset oikaistaan viran puolesta pääsääntöisesti massamenettelyssä siten, että tullilaitoksen tekemät veron palautuspäätökset siirretään Verohallinnolle, joka antaa ne verovelvollisille tiedoksi ja maksaa palautettavan veron korkoineen verovelvollisten Verohallinnolle ilmoittamille pankkitileille. Laki on tullut voimaan Vuoden 2010 työeläkevakuutusmaksut vahvistettu Vuonna 2010 työntekijän eläkelain (TyEL) mukainen keskimääräinen työeläkevakuutusmaksu on 22 prosenttia palkasta eli samansuuruinen kuin vuonna Tähän maksuun annetaan kuitenkin tilapäinen 0,6 prosenttiyksikön alennus, jolla on tarkoitus purkaa työttömyyseläkkeiden rahoitusylimäärää. Ensi vuonna alle 53-vuotiaiden työntekijöiden eläkemaksu on 4,5 prosenttia palkasta eli 0,2 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuonna Eläkemaksu 53 vuotta täyttäneille on 5,7 prosenttia eli se nousee 0,3 prosenttiyksikköä. Työnantajan maksu on vuonna 2010 keskimäärin 16,9 prosenttia, joka on 0,1 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna Sairausvakuutusmaksujen vuoden 2010 maksuprosentit vahvistettu Valtioneuvosto vahvistaa vuosittain asetuksella vakuutetuilta perittävän sairaanhoitomaksun, palkansaajilta ja yrittäjiltä perittävän sairausvakuutuksen päivärahamaksun sekä työnantajan sairausvakuutusmaksun maksuprosentit. Valtioneuvoston asetuksen mukaan vakuutetun sairaanhoitomaksu on ensi vuonna 1,47 % kunnallisverotuksessa verotettavasta tulosta. Verotettavasta eläke- ja etuustulosta perittävä maksu on kuitenkin 1,64 %. Maksut nousevat 0,19 prosenttiyksikköä. Työnantajan sairausvakuutusmaksu on ensi vuonna 2,23 %. Työnantajan sairausvakuutusmaksun korotus korvataan poistamalla työnantajan kansaneläkemaksu vuoden 2010 alusta. Työnantajan sosiaaliturvamaksuna maksetaan vuonna 2010 vain työnantajan sairausvakuutusmaksu, joka on vuonna 2010 kaikilla työnantajilla 2,23 % palkasta. Palkansaajan ja yrittäjän päivärahamaksu on ensi vuonna 0,93 % palkasta tai työtulosta. YEL-yrittäjän maksama lisärahoitusosuus on 0,12 %, missä on nousua 0,03 prosenttiyksikköä. 10

11 Hallituksen esitykset Urheilusta saadusta palkkiosta maksettavaksi sairausvakuutusmaksu HE 259/2009 Hallitus on antanut eduskunnalle esitys laeiksi työnantajan sosiaaliturvamaksun suorittamisesta urheilemisesta saaduista palkkioista annetun lain kumoamisesta ja työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain muuttamisesta. Esityksen mukaan työnantajan sairausvakuutusmaksu tulisi maksettavaksi urheilijalle maksettavan palkan perusteella. Sairausvakuutusmaksu maksettaisiin ensimmäisen kerran tammikuussa 2011 maksettavien palkkojen perusteella. Työnantajan sairausvakuutusmaksua ei edelleenkään maksettaisi sellaisten urheilijoille maksettavien palkkioiden perusteella, jotka eivät perustu työsuhteeseen. Myöskään muut työnantajat eivät ole työkorvaukseksi katsottavien palkkioiden perusteella velvollisia suorittamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua. Urheilijoista tällaisia palkkioita saavat lähinnä yksilöurheilijat, joilla ei ole joukkueurheilijoiden tapaan työnantajaa. Palkkojen ja palkkioiden erottamisessa toisistaan sovellettaisiin verotuksessa noudatettua käytäntöä. Urheilijarahastoon maksettavasta urheilijan palkasta työnantajan sairausvakuutusmaksu maksettaisiin siinä vaiheessa, kun palkka siirretään rahastoon. Kun varoja maksetaan ulos urheilijarahastosta, varojen perusteella maksetaan vero mutta ei työnantajan sairausvakuutusmaksua. Valmennusrahastoon voidaan maksaa vain muita urheilutuloja kuin palkkaa. Sen takia valmennusrahastoon siirrettävien tai sieltä nostettavien varojen perusteella ei maksettaisi työnantajan sairausvakuutusmaksua. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta Suoritetun veron maksuajankohta HE 242/2009 Hallitus esittää muutoksia veronkantolain säännöksiin. Esityksen mukaan sekä ulkomailla että kotimaassa suoritettu vero katsotaan maksetuksi päivänä, jona se on kirjattu Verohallinnon pankkitilille, jos tietoa maksu- tai veloituspäivästä ei ole välitetty maksun mukana. Muutokset johtuvat yhtenäiseen euromaksualueeseen (SEPA) siirtymisestä. Voimassa olevan lain mukaan tilisiirtona Suomessa maksettu vero katsotaan maksetuksi, kun tilisiirto on veloitettu maksajan tililtä. Suomessa käteisenä maksettu vero katsotaan maksetuksi, kun maksaja on saanut tositteen maksun vastaanottajalta. Tiedon mainitusta maksupäivästä pankit välittävät maksun mukana Verohallinnolle. Voimassa olevan lain mukaan ulkomailla maksettu vero katsotaan maksetuksi eräpäivänä, jos se on kirjattu Verohallinnon tilille viimeistään viikon kuluessa eräpäivästä. Myöhemmin tilille kirjattu vero katsotaan maksetuksi kirjauspäivänä, jollei verovelvollinen näytä tai asiakirjojen perusteella voida todeta maksupäivän 11

12 olleen tätä aikaisempi. Lain muutoksesta huolimatta nykyinen pääsääntö säilyy. Sen mukaan veron suoritusajankohtana pidetään sitä päivää, jona maksu on veloitettu maksajan tililtä tai jona käteismaksu on maksettu. Jos maksupäivää koskevaa tietoa ei ole välitetty verohallinnolle, maksuajankohtana pidettäisiin päivää, jona maksu on kirjattu veronkantoviranomaisen pankkitilille. Muutos mahdollistaa samalla sen, että ulkomaanmaksujen tapauskohtaisesta käsittelystä luovutaan ja siirrytään kokonaan yhtenäiseen ja täysin automatisoituun maksujen käsittelyyn ja viivästysseuraamusten laskentaan. Tieto maksun kirjaamispäivästä saajan tilille välittyy automaattisesti Verohallinnolle, koska tieto kuuluu SEPA-tilisiirtostandardin mukaan välittyviin tietoihin. Verohallinnon ohjeet ja päätökset Tuotannollisten investointien väliaikainen korotettu poisto Verohallinto on julkaissut ohjeen tuotannollisten investointien väliaikaisesta korotetusta poistosta. Seuraavassa käydään läpi eräitä keskeisiä kohtia ohjeesta, joka on kokonaisuudessaan luettavissa verohallinnon internet sivuilla Tuotannollisten investointien väliaikaisesti korotetuista poistoista annetun lain mukaan elinkeinotoimintaa harjoittavalla verovelvollisella on oikeus tehdä korotetut poistot vuosina 2009 ja 2010 käyttöön otettujen tehdas- ja työpajarakennusten sekä tehtaassa ja työpajassa käytettävien koneiden tai laitteiden hankintamenoista. Korotetut poistot saadaan tehdä vuosilta 2009 ja 2010 toimitettavissa verotuksissa. Laissa tarkoitetun rakennuksen poistamattomasta hankintamenosta tehtävä poisto saa olla enintään 14 prosenttia. Koneiden ja laitteiden hankintamenosta tehtävä poisto voi olla enintään 50 prosenttia. Esimerkki Yritys ottaa vuonna 2009 käyttöön huojennuspoistoon oikeuttavan koneen, jonka hankintameno on euroa. Yrityksen tilikausi on kalenterivuosi. Verovuonna 2009 koneesta saadaan tehdä enintään euron suuruinen poisto (50 % / euroa). Verovuonna 2010 tehtävä poisto on tällöin enintään euroa (50 % / euroa). Verovuodesta 2011 lähtien loppuosa koneen hankintamenosta poistetaan osana irtaimen käyttöomaisuuden menojäännöstä. Koska kyse on enimmäispoistosta, ei vuoden 2010 poistoprosenttiin (enintään 50 %) vaikuta se, minkä prosentin mukaan poisto on tehty vuonna 2009 (0-50 %). Edellytyksenä huojennuspoistojen vähentämiselle verotuksessa on, että hankintamenosta tehtävä poisto on vähennetty kuluna myös verovelvollisen kirjanpidossa. Koneiden ja laitteiden hankintamenot on eriteltävä kirjanpidossa niin selvästi, että ne ovat helposti erotettavissa muista menoista. Verotuksen toimittamista varten tarpeelliset tiedot tulee löytyä kirjanpidosta. 12

13 Huojennusten kohde Tuotannollisten investointien väliaikaisesti korotetut poistot saa tehdä elinkeinonharjoittaja, joka käyttää laissa tarkoitettuja tehdas-, työpajarakennuksia, koneita tai laitteita tuotannollisessa toiminnassaan. Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät siten esimerkiksi erilaiset palveluyritykset ja rahoitustoimintaa harjoittavat yritykset. Veronhuojennuksen kohteena olevan käyttöomaisuuden tulee olla verovelvollisen oman tuotantotoiminnan käytössä. Vuokralle annetut rakennukset tai esimerkiksi toisen yhtiön käyttöön vuokratut koneet eivät kuulu lain soveltamisalan piiriin. Tuotannollista toimintaa harjoittavissa konserneissa yhtiöt kuitenkin muodostavat yhden taloudellisen kokonaisuuden, jossa rakennusten, koneiden tai laitteiden omistus ja käyttö voi kohdistua eri yhtiöihin tuottavuuden ja tehokkuuden parantamiseksi. Tämän vuoksi konsernissa voidaan katsoa rakennuksen, koneen tai laitteen olevan verovelvollisen oman tuotannollisen toiminnan käytössä ja kuuluvan lain soveltamisalaan, jos vuokralaisena on saman konsernin toinen yhtiö ja vuokraava yhtiö käyttää rakennusta, konetta tai laitetta tuotannollisessa toiminnassaan. Tehdas tai työpaja Huojennuspoiston kohteena olevan rakennuksen tulee olla tehdas tai työpaja. Työpajalla tarkoitetaan työpaikkaa, jossa harjoitetaan käsityötä, koneiden kokoonpanoa, korjauksia yms. Esimerkiksi autokorjaamoa, konekorjaamoa tai muuta vastaavaa voidaan pitää laissa tarkoitettuna työpajana. Tehtaan ja työpajan käsitteen määrittelyssä voidaan käyttää hyväksi aikaisempien veronhuojennuslakien (L 535/76, L 971/78, L 351/82 ja L 462/93) perusteella syntynyttä oikeuskäytäntöä. Aikaisemmassa oikeuskäytännössä on tehdas- tai työpajarakennukseksi katsottu esimerkiksi asennus- ja korjaamohalli, turkisnahkojen vientilajittelukeskuksena käytettävä rakennus, laivanrakennusalusta, saha, taimien ja leikkokukkien käsittelyhalli ja suurpesula. Tehtaana tai työpajana ei ole pidetty esimerkiksi atk-ohjelmistojen tekoon käytettyä työtilaa, voimalaitosta, turvelämpökeskusta, avolouhosta, kalankasvatuslaitosta, kasvihuonetta eikä sanomalehden toimitustiloja ja ilmoitusten vastaanotto- ja syöttötiloja. Tehdas ja työpajatilaksi katsotaan sellainen tila, joka palvelee välittömästi tuotannollista toimintaa. Sellainen osa tuotantotiloista, jossa säilytetään tuotannollisen toiminnan välittömään käyttöön tarkoitettuja raaka-aineita tai puolivalmisteita, katsotaan kuuluvaksi poistoon oikeutettaviin tuotantotiloihin. Muutoin varastotiloja ei lueta tällaiseen tilaan kuuluvaksi. Jos koko rakennus ei ole tehdas- tai työpajakäytössä, saa poiston tehdä tehdas- tai työpajakäyttöä vastaavasta osasta rakennuksen hankintamenoa, yleensä rakennuksen pinta-alan perusteella. Koneet ja laitteet Koneista ja laitteista tehtävän korotetun poiston edellytys on, että hankittava laite on uusi. Korotettua poistoa ei voi tehdä käytettyinä hankittujen hyödykkeiden hankintamenosta. Lisäksi edellytetään, että konetta tai laitetta käytetään tehtaassa tai työpajassa. Vapaasti siirrettävistä koneista kuten, esim. trukeista ja pyöräkuormaajista, huojennuspoisto voidaan myöntää, ei kuitenkaan pysyvästi ulkona käytettävistä. 13

14 Rakennus, johon kone tai laite sijoitetaan ei tarvitse olla uusi, vaan huojennus myönnetään myös vanhoihin tehdas- tai työpajarakennuksiin hankituista uusista koneista tai laitteista. Myös vuokratiloissa käytettävä kone oikeuttaa huojennuspoistoihin, kunhan rakennus on laissa tarkoitettu tehdas tai työpaja. Koneen tai laitteen poisto ja luovutus Kone tai laite, jonka hankintamenoon sovelletaan korotettua poistoa, muodostaa erillisen poistokohteen. Se osa hankintamenosta, jota ei ole poistettu veronhuojennuslain nojalla, siirretään käsiteltäväksi osana irtaimen käyttöomaisuuden menojäännöstä. Myös koneen tai laitteen luovutustilanteissa luovutushintaa käsitellään erillään yhteenlasketusta menojäännöksestä niin kauan kuin hyödyke on erityislain piirissä. Luovutushintaa ei siten vähennetä EVL 30 :n mukaisesta yhteenlasketusta menojäännöksestä. Investointien ajoittaminen Rakennukset Edellytyksenä korotetun poiston tekemiselle tehdas- ja työpajarakennuksen hankintamenosta on, että rakennuksen rakentaminen on aloitettu tai sen jälkeen. Lisäksi rakennus on otettava käyttöön kalenterivuosien 2009 tai 2010 aikana. Laissa ei edellytetä sitä, että rakennuksen pitäisi olla itse rakennettu tai rakennutettu. Ostetun rakennuksen tulee kuitenkin olla uusi rakennus, jonka rakentaminen ja käyttöönotto ajoittuvat laissa säädettyihin ajanjaksoihin. Veronhuojennuksiin oikeuttavalla rakentamisella tarkoitetaan sellaisten rakennustoimenpiteiden suorittamista, joihin maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 18 luvun 125 :n mukaan on haettava uudisrakennuksen rakentamiseen oikeuttava rakennuslupa. Rakentaminen katsotaan aloitetuksi, elleivät erityiset seikat muuta osoita, kun rakennuksen perustamistyöt on aloitettu. Kaivuu- ja louhintatöiden suorittamista ei vielä pidetä perustustöinä. Koneen ja laitteen käyttöönotto Koneet ja laitteet on otettava käyttöön kalenterivuosien 2009 tai 2010 aikana, jotta investointi oikeuttaa korotetun poiston tekemiseen. Jos hyödyke on toimitettu verovelvolliselle ennen , siitä saadaan tehdä korotettu poisto siinä tapauksessa, että hyödykkeen tosiasiallinen käyttö elinkeino-toiminnassa on alkanut mainitun ajankohdan jälkeen. Kalenterivuodesta poikkeavan tilikauden vaikutus Laki tuotannollisten investointien väliaikaisesti korotetuista poistoista tuli voimaan Lakia sovelletaan verovuosilta 2009 ja 2010 toimitettavissa verotuksissa. Verovuosi on kalenterivuosi tai, jos kirjanpitolaissa tarkoitettuna tilikautena ei ole kalenterivuosi, se tai ne tilikaudet, jotka ovat kalenterivuoden aikana päättyneet. Kun tilikausi on kalenterivuosi, lakia sovelletaan koko kalenterivuoden ajan vuosina 2009 ja Poiston edellytys on, että verovelvollinen esittää verotuksessaan vaatimuksen poiston tekemisestä ennen verotuksen päättymistä. Koska laki tuotannollisten investointien väliaikaisesti korotetuista poistoista tuli voimaan vasta , verovuonna 2009 vaatimus tuotannollisten investointien väliaikaisesti korotetusta poistosta voidaan tehdä myös verotuksen päättymisen jälkeen. Oikaisuvaatimus on tehtävä viiden (5) vuoden kuluessa sitä seuraavan vuoden alusta lukien, jona verovelvollisen verotus on päättynyt. Voimaantulosäännöksen mukaan laki ei voi tulla sovellettavaksi vero-vuodelta 2011 toimitettavassa vero- 14

15 tuksessa. Korotettua poistoa ei siten saa enää tehdä verovuodelta 2011 toimitettavassa verotuksessa, vaikka rakennus, kone tai laite olisi otettu käyttöön kalenterivuoden 2010 aikana. Esimerkki: B Oy:n tilikausi on Yhtiö on ottanut käyttöön uuden laitteen työpajassaan syyskuussa Yhtiö ei voi tehdä laitteesta korotettua poistoa, koska laitteen käyttöönotto on tapahtunut verovuoden 2011 aikana. Verohallinnon ohje Dnro 667/345/2009, Verohallinnolle sähköisesti annettavien ilmoitusten ja muiden asiakirjojen varmentaminen Määräyksessä annetaan yksityiskohtaiset ohjeet, joiden perusteella mm. yritys tai yhteisö voi antaa ilmoitukset ja muut asiakirjat Verohallinnolle sähköisesti varmennettuna. Määräys on luettavissa verohallinnon internet sivuilla Verohallinnon määräys Dnro 1223/09/ Verohallinnon päätös ennakonpidätysvelvollisuudesta vapauttamisesta Verohallinto on antanut päätöksen, jonka mukaan suorituksen maksajan ei tule tietyissä tapauksissa toimittaa ennakonpidätystä. Päätös on luettavissa verohallinnon internet sivuilla Luontoisedut vuonna 2010 Verohallinto on antanut päätöksen vuodelta 2010 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista (Dnro 1114/32/2009). Seuraavassa käsitellään eräitä keskeisiä kohtia päätöksestä. Päätös on luettavissa verohallinnon internet sivuilla Ravintoetu Ravintoedun osalta luontoisedun verotus on jaettu verovuoden osalta kahteen eri arvoon. Ravintoedun, joka on saatu , arvo on 5,70 ateriaa kohden, jos edun hankkimisesta työnantajalle aiheutuneiden välittömien kustannusten ja näiden kustannusten arvonlisäveron määrä on vähintään 5,70 ja enintään 9,50. Jos tämä määrä alittaa 5,70 tai ylittää 9,50, edun arvona pidetään välittömien kustannusten ja näiden kustannusten arvonlisäveron määrää. Ravintoedun, joka on saatu , arvo on 5,30 ateriaa kohden, jos edun hankkimisesta työnantajalle aiheutuneiden välittömien kustannusten ja näiden kustannusten arvonlisäveron määrä on vähintään 5,30 ja enintään 8,80. Jos tämä määrä alittaa 5,30 tai ylittää 8,80, edun arvona pidetään välittömien kustannusten ja näiden kustannusten arvonlisäveron määrää. Muun kuin sopimusruokailuun liittyvän ruokailulipukkeen muodossa tai muuta vastaavaa maksutapaa 15

16 käyttäen järjestetyn edun arvo on 75 % ruokailulipukkeen nimellisarvosta. Edun arvo on kuitenkin vähintään 5,70, kun etu on saatu , ja vähintään 5,30, kun etu on saatu Ruokailulipuke arvostetaan nimellisarvoonsa, jos sen arvo on yli 9,50 euroa ja se on saatu tai jos sen arvo on yli 8,80 euroa ja se on saatu Autoetu Jos palkansaaja tai hänen perheensä käyttää yksityisajoihin työnantajan henkilö- tai pakettiautoa, verovelvollisen saama etu katsotaan autoeduksi. Autoedun arvo vahvistetaan auton rekisteriotteeseen merkityn käyttöönottovuoden perusteella eri ikäryhmissä seuraavasti: a) Ikäryhmä A (vuosina käyttöönotetut autot) Vapaa autoetu: Edun arvo kuukaudessa on 1,4 % auton uushankintahinnasta lisättynä 270 eurolla tai 18 sentillä kilometriltä. Auton käyttöetu: Edun arvo kuukaudessa on 1,4 % auton uushankintahinnasta lisättynä 105 eurolla tai 7 sentillä kilometriltä. b) Ikäryhmä B (vuosina käyttöönotetut autot) Vapaa autoetu: Edun arvo kuukaudessa on 1,2 % auton uushankintahinnasta lisättynä 285 eurolla tai 19 sentillä kilometriltä. Auton käyttöetu: Edun arvo kuukaudessa on 1,2 % auton uushankintahinnasta lisättynä 120 eurolla tai 8 sentillä kilometriltä. c) Ikäryhmä C, (ennen vuotta 2005 käyttöönotetut autot) Vapaa autoetu: Edun arvo kuukaudessa on 0,9 % auton uushankintahinnasta lisättynä 300 eurolla tai 20 sentillä kilometriltä. Auton käyttöetu: Edun arvo kuukaudessa on 0,9 % auton uushankintahinnasta lisättynä 135 eurolla tai 9 sentillä kilometriltä. Kilometrikohtaisen arvon käyttäminen edellyttää ajopäiväkirjaa tai muuta luotettavaa selvitystä autolla ajetuista kilometrimääristä. Verotusta toimitettaessa autoedun arvoa voidaan korottaa, jos on ilmeistä, että autolla vuoden aikana ajettujen yksityisajojen määrä ylittää kilometriä. Jos luontoisetuautolla ajettujen työajojen määrä on kalenterivuoden aikana yli kilometriä, edun perusarvo on 80 prosenttia perusarvosta. Matkakustannusten korvaukset vuonna 2010 Verohallinnon antamassa päätöksessä määrätään verovapaiden matkakustannusten korvauksista vuonna Seuraavassa käsitellään eräitä keskeisiä kohtia päätöksestä. Päätös on luettavissa verohallinnon internet sivuilla Työmatka Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn 16

17 suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle. Työmatkana pidetään matkaa työntekemispaikalle myös silloin, jos: 1) työntekemispaikka sijaitsee muualla kuin oman työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön toimipaikassa; 2) työskentely on tilapäistä TVL 72a :ssä tarkoitetulla tavalla; 3) työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja 4) verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa. Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä. Erityisillä työntekemisaloilla on omia säännöksiä verovapaiden matkakustannusten korvaamiseksi. Varsinainen työpaikka Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta Kilometrikorvaus Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan autolla kilometrikorvauksen enimmäismäärä on 45 senttiä kilometriltä. Kilometrikohtaista korvausta voidaan korottaa, mm. mikäli autoon on kiinnitetty perävaunu tai autossa kuljetetaan koneita tai muita esineitä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri. Päiväraha Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta. Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat: Työmatkan kestoaika Päivärahan enimmäismäärä (euroa) yli 6 tuntia (osapäiväraha) 16,00 yli 10 tuntia (kokopäiväraha) 36,00 kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden - vähintään 2 tunnilla 16,00 - yli 6 tunnilla 36,00 Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa. Verohallinnon päätös Dnro 1201/32/

18 Matkakuluvähennyksen määrä vuonna 2009 Päätöksen mukaan verovelvollisen käyttäessä asunnon ja työpaikan väliseen matkaan omistamaansa tai hallitsemaansa autoa, on vähennyksen määrä 0,24 euroa kilometriltä. Vähennyksen edellytyksenä on, että asunnon ja työpaikan välistellä matkalla halvimpana kulkuneuvona pidetään muuta kuin julkista kulkuneuvoa. Verovelvollisen käyttäessä asunnon ja työpaikan väliseen matkaansa työnantajan omistamaa tai hallitsemaa autoa vähennyksen määrä on 0,20 euroa kilometriltä. Verohallinnon päätös Dnro 1025/32/ Verohallinnon yhtenäistämisohje vuodelta 2009 toimitettavaa verotusta varten Verohallinto on julkaissut vuosittaisen yhtenäistämisohjeensa. Yhtenäistämisohjeen tarkoituksena on edistää oikeata ja yhdenmukaista verotusta. Yhtenäistämisohjeessa on mm. elinkeinoverotukseen ja varojen arvostamiseen liittyvää ohjeistusta. Yhtenäistämisohje on luettavissa verohallinnon internet sivuilla Verohallinnon ohje Dnro 1204/32/ Arvonlisäveron yhteenvetoilmoituksen laiminlyöntimaksu 2010 alkaen Verohallinto on antanut ohjeen arvonlisäverolain mukaisen tavaroiden ja palveluiden myynnistä muiden EU-maiden yrityksille annettavan yhteenvetoilmoituksen laiminlyöntimaksuista. Yrityksen on annettava kuukausittain yhteenvetoilmoitus tavaroiden ja palvelujen myynnistä muiden EUmaiden yrityksille. Ilmoitus on annettava sähköisesti viimeistään kohdekuukautta seuraavan kuukauden 20. päivänä. Jos verovelvollinen ilman pätevää syytä on laiminlyönyt yhteenvetoilmoituksen antamisen tai antanut sen vaillinaisena tai virheellisenä, Verohallinto voi arvonlisäverolain 168 a :n mukaan määrätä verovelvollisen maksettavaksi laiminlyöntimaksua. Maksun suuruus on vähintään 80 euroa ja enintään euroa. Ohjeessa ja sen liitteessä on annettu yksityiskohtaiset tiedot laiminlyöntimaksun suuruuksista eri laiminlyöntitilanteissa. Ohje on luettavissa verohallinnon internet-sivuilla Verohallinnon ohje 1308/40/2009, Sivullisilmoittajan laiminlyöntimaksu 2009 Verohallinto on antanut ohjeen sivulliselle määrättävän laiminlyöntimaksun määräytymisestä eri tilanteissa. Kaikki henkilöasiakkaat saavat esitäytetyn veroilmoituksen, joka perustuu sivullisten, kuten suorituksen maksajien antamiin vuosi-ilmoitustietoihin. Esitäytetyn veroilmoitusmenettelyn edellytyksenä on, että sivullisten antamat tiedot ovat oikein ja että ne annetaan oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla. 18

19 Sivullisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä voidaan määrätä verotusmenettelystä annetun lain 22a :n mukainen laiminlyöntimaksu. Laiminlyöntimaksun enimmäismäärä on euroa. Laissa mainittuja sivullisia ovat esimerkiksi työnantajat. Verohallinnon ohje on luettavissa kokonaisuudessaan verohallinnon internetsivuilla Verohallinnon ohje Dnro 1244/39/2009, Veneiden säilytyspaikkojen vuokrauksen arvonlisäverotuksesta Verohallinto on julkaissut ohjeen venepaikkojen säilytyspaikkojen vuokrauksen arvonlisäverotuksesta. Seuraavassa käydään läpi eräitä keskeisiä kohtia ohjeesta, joka on kokonaisuudessaan luettavissa verohallinnon internet sivuilla Korkeimman hallinto-oikeuden venepaikkojen vuokrausta koskeva ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on antanut vuosikirjaratkaisun 2009:74: A Oy:n harjoittama veneiden talvisäilytys/-telakointitoiminta oli arvonlisäverolain 29 :n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua pysäköintitoiminnassa tapahtuvaa pysäköintipaikkojen verollista luovuttamista. Tämän vuoksi A Oy:llä oli arvonlisäverolain 102 :n nojalla oikeus vähentää tähän toimintaan kohdistuviin hankintoihin sisältyvät arvonlisäverot. KHO:n päätöksen merkitys Veneiden säilytyspaikkojen vuokraus muuttuu arvonlisäverolliseksi. Vuokraustoiminnan harjoittajan vaatimuksesta hänet voidaan merkitä takautuvasti verovelvolliseksi. Takautuvasti verovelvolliseksi merkitseminen on mahdollista enintään kuluvan tilikauden alkamista edeltävän kolmannen tilikauden alusta lähtien. Jos takautuvasti verovelvolliseksi ilmoittautuvan tilikausi on kalenterivuosi, hänet voidaan merkitä verovelvolliseksi aikaisintaan Verovelvollisen on annettava valvontailmoitukset verokausittain verovelvolliseksi ilmoittautumisesta alkaen. Veneiden säilytyspaikkoja vuokraava verovelvollinen saa vähentää vuokraustoimintaan hankkimiinsa hyödykkeiden hankintahintoihin sisältyvän veron arvonlisäverolain mukaisesti myös takautuvan verovelvollisuuden ajalta. Veneiden säilytyspaikkojen vuokraustoimintaa varten hankittujen kiinteistöjen uudisrakentamiseen ja perusparantamiseen sovelletaan kiinteistöinvestointien tarkistusmenettelyä. Yleishyödyllinen yhteisö vuokraajana Tuloverolain 22 :ssä tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö on arvonlisäverovelvollinen vain tulosta, jota pidetään tuloverolain mukaan elinkeinotulona. Veneiden säilytyspaikkoja vuokraavat usein venekerhot, pursiseurat ja muut vastaavat seurat, jotka yleensä ovat yleishyödyllisiä yhteisöjä. Kun yleishyödyllinen yhteisö omistaa itse kiinteistön tai hallitsee siirtokelpoisella vuokrasopimuksella kiinteistöä, jolla olevia säilytyspaikkoja se vuokraa, tulo on kiinteistöstä saatua tuloa. Tällöin toiminnasta saatu tulo ei ole yleensä elinkeinotuloa, eikä siitä ole suoritettava arvonlisäveroa, jollei yhteisö ole hakeutunut ar- 19

20 vonlisäverovelvolliseksi. Yleishyödyllisen yhteisön harjoittama veneiden säilytyspaikkojen vuokraustoiminta on lähtökohtaisesti tuloverolain mukaan verotettavaa tuloa ja voi tulla vain poikkeustapauksessa elinkeinotulona verotettavaksi. Jos yleishyödyllinen yhteisö vuokraa veneiden säilytyspaikkoja vain jäsenilleen, ei säilytyspaikkojen vuokraustoiminta ole yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotoimintaa. Yleishyödyllinen yhteisö voi hakeutua verovelvolliseksi arvonlisäverolain 12 :n mukaisesti. Verovelvolliseksi hakeutuminen edellyttää, että yhteisön toimintaa harjoitetaan liiketoiminnan muodossa. Kun yleishyödyllinen yhteisö hakeutuu arvonlisäverotuksessa verovelvolliseksi, se on arvonlisäverovelvollinen kaikesta liiketoiminnan muodossa harjoittamastaan toiminnasta, myös henkilökohtaisesta tulosta, jos tämä toiminta tapahtuu liiketoiminnan muodossa. Ohjeen soveltaminen ja luottamuksensuoja Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 2009:74 muuttaa käytäntöä. Ratkaisun johdosta osan veneiden säilytyspaikkojen vuokraustoiminnan harjoittajista on ilmoittauduttava arvonlisäverovelvollisiksi. Verohallitus katsoo, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua on noudatettava alkaen, jolloin vuokraustoiminnan harjoittajat ehtivät varautua muutokseen. Ennen maksetuista ennakkomaksuista ei ole suoritettava arvonlisäveroa. Verohallinnon ohje Dnro 1033/40/2009, Suomalaisten yritysten arvonlisäveron ulkomaalaispalautushakemukset muihin EU-maihin alkaen Suomessa toimiva arvonlisäverovelvollinen yritys tekee alkaen arvonlisäveron ulkomaalaispalautushakemuksensa toiseen EU-maahan Verohallinnon ylläpitämässä verkkopalvelussa: ALVEU-palvelussa. Uusi sähköinen hakumenettely koskee jälkeen tehtyjä hakemuksia. Nämä hakemukset voivat siten koskea vuoden 2009 verollisia hankintoja. Aikaa hakemuksen tekemiselle on seuraavan vuoden syyskuun loppuun asti. Jos hakemus koskee esimerkiksi vuoteen 2009 ajoittuvaa jaksoa, viimeinen jättöpäivä on siis Paperista hakemuslomaketta ei voi alkaen enää käyttää. Hakemuskäytäntö EU:n ulkopuolisista maista säilyy ennallaan. Muutos perustuu direktiiviin 2008/9/EY. Hakija jättää hakemuksensa Verohallinnon ALVEU-palvelun kautta. Palveluun kirjaudutaan Katso-tunnisteilla. Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi kirjautua palveluun myös tunnistus.fi-palvelun kautta verkkopankkitunnuksilla tai sirullisella henkilökortilla. Palautuksen minimimäärät nousevat niin, että pienin palautettava määrä on 50 euroa koko kalenterivuodelta ja 400 euroa neljännesvuodelta tai vastaavat määrät palautusmaan kansallisena valuuttana. Palautusmaan veroviranomaiset voivat vaatia vähintään 250 euron polttoainelaskut ja vähintään euron muut laskut tai vastaavan suuruiset laskut kansallisessa valuutassa liitettäväksi skannattuina hakemukseen. 20