Kohti uutta tuotantoajattelua. SISU ja Tuotantokonseptit -ohjelmien arviointi. Mikko Valtakari, Mervi Rajahonka, Toni Riipinen ja Lasse Kivikko

Transkriptio

1 Tekesin ohjelmaraportti 7/2010 Arviointiraportti Kohti uutta tuotantoajattelua SISU ja Tuotantokonseptit -ohjelmien arviointi Mikko Valtakari, Mervi Rajahonka, Toni Riipinen ja Lasse Kivikko

2 2

3 Mikko Valtakari, Mervi Rajahonka, Toni Riipinen ja Lasse Kivikko Kohti uutta tuotantoajattelua SISU ja Tuotantokonseptit -ohjelmien arviointi Arviointiraportti Tekesin ohjelmaraportti 7/2010 Helsinki

4 Tekes rahoitusta ja asiantuntemusta Tekes on tutkimus- ja kehitystyön ja innovaatiotoiminnan rahoittaja ja asiantuntija. Tekesin toiminta auttaa yrityksiä, tutkimuslaitoksia, yliopistoja ja korkeakouluja luomaan uutta tietoa ja osaamista ja lisäämään verkottumista. Tekes jakaa rahoituksellaan teollisuuden ja palvelualojen tutkimus- ja kehitystyön riskejä. Toiminnallaan Tekes vaikuttaa liiketoiminnan kehittymiseen, elinkeinoelämän uudistumiseen, kansantalouden kasvuun, työllisyyden vahvistumiseen ja yhteiskunnan hyvinvointiin. Tekesillä on vuosittain käytettävissä avustuksina ja lainoina lähes 600 miljoonaa euroa tutkimus- ja kehitysprojektien rahoitukseen. Tekesin ohjelmat valintoja suomalaisen osaamisen kehittämiseksi Tekesin ohjelmat ovat laajoja monivuotisia kokonaisuuksia, jotka on suunnattu elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeille alueille. Ohjelmilla luodaan uutta osaamista ja yhteistyöverkostoja. Ohjelmien aiheiden valinnat perustuvat Tekesin strategian sisältölinjauksiin. Copyright Tekes Kaikki oikeudet pidätetään. Tämä julkaisu sisältää tekijänoikeudella suojattua aineistoa, jonka tekijänoikeus kuuluu Tekesille tai kolmansille osapuolille. Aineistoa ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Julkaisun sisältö on tekijöiden näkemys, eikä edusta Tekesin virallista kantaa. Tekes ei vastaa mistään aineiston käytön mahdollisesti aiheuttamista vahingoista. Lainattaessa on lähde mainittava. ISSN ISBN Kannen kuva: Kari Lehkonen Taitto: DTPage Oy Paino: Libris Oy, Helsinki

5 Esipuhe Suomalainen tuotannollinen teollisuus on viimeisten vuosien aikana muuttanut radikaalisti toimintatapojaan globalisaation myötä. Valmistusta on hajautettu verkostoihin, siirretty halvemman hintatason maihin ja arvonlisäystä on hankittu tuotteiden sijaan entistä enemmän palveluista. Tekes on ollut tukemassa suomalaisten yritysten t&k:tä ja kilpailukykyä useilla ohjelmilla, joista viimeisimmät ovat SISU2010 ja Tuotantokonseptit. Koska näillä ohjelmilla on useita yhtymäkohtia, mutta myös merkittäviä eroja, haluttiin arvioinnissa kokeilla mallia, jossa päättyvän ohjelman arviointiin yhdistetään käynnissä olevan ohjelman väliarviointi. Tarkoituksena oli näin osaltaan tehostaa arvioinnin käytettävyyttä ja tulosten hyödyntämistä. Arviointi painottui siten nopeasti saataviin tuloksiin ja toimintatapamuutoksiin. Sen sijaan vaikutuksista saadaan tällä tavoin vain suuntaa antavaa tietoa. Vaikutusketjut ovat hyvinkin pitkiä, mikä tuli hyvin esille metallinjalostuksen ohjelmien arvioinnissa (Tekesin ohjelmaraportteja 3/2009). Arviointi tilattiin Tempo Economics Oyn vetämältä asiantuntijaryhmältä, jossa ovat olleet Mikko Valtakari, Mervi Rajahonka, Toni Riipinen ja Lasse Kivikko. Tekes haluaa kiittää tekijöitä lämpimästi perusteellisesta ja analyyttisesta työstä. Ohjausryhmässä työtä olivat tukemassa ja tuloksia hyödyntämässä Lauri Ala-Opas, Juha Korkeila, Pekka Pesonen ja Juha Suuronen sekä koordinaattorit Ismo Mäkinen ja Reijo Tuokko. Haastatteluihin, kyselyyn ja työpajoihin panoksensa antoi laaja yritys- ja tutkijajoukko. Tekes kiittää kaikkia arvioinnin onnistumiseen myötävaikuttaneita tahoja. Arvioinnissa on nostettu esiin useita keinoja suomalaisen teollisuuden innovaatiotoiminnan ja alan tutkimuksen kehittämiseksi. Työ jatkuu Tekesin muissa ohjelmissa ja strategisen huippuosaamisen keskittymissä, erityisesti FIMECCin ohjelmissa. Syyskuussa 2010 Tekes, Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus 5

6 Sisältö Esipuhe...5 Tiivistelmä...9 Excutive summary Arviointityön tausta ja tavoitteet Arvioinnin tavoitteet Arvioinnissa käytetyt pääasialliset aineistot ja menetelmät Arviointityön toimeksiantoon liittyviä haasteita ja näkemyksiä Ohjelmien sisältö ja toimintaympäristö Ohjelmien tavoitteet ja sisältö Ohjelmien toimintaympäristö ja sen kehitys SISU-ohjelman arviointi Ohjelman toteutustapa SISU-ohjelman strateginen onnistuneisuus Tulokset hanketasolla Ohjelmatason vaikuttavuus Yhteenveto Tuotantokonseptit-ohjelman väliarviointi Tuotantokonseptit-ohjelman tavoitteet ja strategiatyö Ohjelman toimeenpano Alustavat tulokset ja vaikutukset hanketasolla Ohjelmallinen lisäarvo Arviointihavaintoja ja haasteita liittyen Tuotantokonseptit-ohjelman strategiatyöhön ja loppukauden toteutukseen Tilastollinen analyysi ohjelmien vaikuttavuudesta Lähtökohdat tilastoanalyysille Julkisten t&k-tukien vaikutusten arviointi ja arvioinnin ongelmat Ekonometrinen analyysi Ekonometrisen analyysin johtopäätökset Ohjelmien vaikutus t&k-panostuksiin Johtopäätökset

7 6 Johtopäätökset ja suositukset Ohjelmien strateginen onnistuminen Ohjelmakonseptien toimivuus Tuotannollista toimintaa koskeva tutkimus- ja kehittämistoiminta jatkossa...79 Tekesin ohjelmaraportteja...81 Kuvat Kuva 1. Kuva 2. Kuva 3. Kuva 4. Kuva 5. Kuva 6. Kuva 7. Kuva 8. Kuva 9. Arvioinnin kohteena olevien ohjelmien tavoittelemat vaikutusprosessit...15 Kokonaisvaltainen lähestymistapa arviointitehtävään...17 SISU-ohjelman vaikutusten syntylogiikka...22 Tuotantokonseptit-ohjelman vaikutusten syntylogiikka...23 Maailmantalouden kasvun jakautuminen (Lähde: Teknologiateollisuus)...25 Teknologiateollisuuden liikevaihto Suomessa (Lähde: Teknologiateollisuus)...28 Teknologiateollisuuden investoinnit Suomessa (Lähde: Teknologiateollisuus)..28 Alan toimintaympäristön kehitystä kuvaavia väittämiä (n=81)...31 SISU-ohjelman sisältö ja painotukset...33 Kuva 10. SISU-ohjelman strategiaohjausmalli...34 Kuva 11. SISU-ohjelman palveluiden arvioitu tärkeys hankkeen onnistumisen kannalta. (Lähde: Hankekysely 2010)...35 Kuva 12. SISU-ohjelman toimintaympäristöön liittyviä väittämiä (n=81)...37 Kuva 13. SISU-ohjelman kohdejoukkoon suunnattuja Tekesin ja FIMECCin ohjelmia...38 Kuva 14. Hankkeen toteutusta koskevia väittämiä. (Lähde: Hankekysely 2010)...41 Kuva 15. Hankkeiden tuloksia SISU-ohjelman kehittämisalueilla. (Lähde: Hankekysely 2010)...42 Kuva 16. Hanketoteuttajien arvio SISU-ohjelman vaikutuksista ohjelman tavoitealueilla. (Lähde: Hankekysely 2010)...46 Kuva 17. Tekesin rahoitus SISU-ohjelmassa mukana olleille yrityksille (Lähde Tekes)...47 Kuva 18. SISU-ohjelmaa koskevia väittämiä. (Lähde: Hankekysely 2010)...49 Kuva 19. Väliarviointikyselyjen yleinen tematiikka ja kytkentä väliarvioinnin päämääriin..52 Kuva 20. Tuotantokonseptit-ohjelman johtoryhmän arvio ohjelman tavoitteiden ja painopisteiden tärkeydestä ja niissä onnistumisesta (n= 9)...54 Kuva 21. Johtoryhmän arvio onnistumisesta ohjelmajohtamisen keskeisissä teemoissa (n=9)...56 Kuva 22. Tuotantokonseptit-ohjelman johtoryhmätyöskentelyn onnistuminen (pystyakselilla samaa mieltä olevien osuus)...57 Kuva 23. Tuotantokonseptit-ohjelman johtamisen onnistuminen (pystyakselilla samaa mieltä olevien osuus)...58 Kuva 24. Tuotantokonseptit-ohjelman tarjoamien ohjelmapalveluiden arvioitu hyöty hankkeen onnistumisen kannalta (Lähde: Hankekysely 2010 n=27)

8 Kuva 25. Hankevastaavien arvio ohjelman painopistealueiden arvioidusta tärkeydestä sekä kehittämispanostuksista painopistealueisiin hankkeissa. (Lähde: Hankekysely 2010 n=27)...61 Kuva 26. Tuotantokonseptit-ohjelman hankkeiden eteneminen suhteessa kuluneeseen aikaan ja arvioituun tavoitteiden saavuttamiseen. (Lähde: Hankekysely 2010 n=27)...62 Kuva 27. Hankevastaavien näkemyksiä hankkeiden toteutusta ja tavoitteiden saavuttamista hankaloittavista tekijöistä. (Lähde: Hankekysely 2010 n=27)...62 Kuva 28. Ohjelmaan osallistumisen arvioitu hyöty väittämien muodossa. (Lähde: Hankekysely 2010 n=27)...63 Kuva 29. Tekesin rahoitus Tuotantokonseptit-ohjelmassa mukana oleville yrityksille (Lähde: Tekes)...64 Kuva 30. Tekesin rahoitus SISU- ja Tuotantokonseptit-ohjelmissa mukana olleille yrityksille...71 Kuva 31. Havaintoja ohjelmissa mukana olleiden yritysten t&k-menojen kehityksestä...72 Kuva 32. Yritysten yhteenlasketut t&k-panostukset...73 Kuva 33. Yritysten t&k-panostusten osuus liikevaihdosta...73 Kuva 34. Tekesin tuet suhteessa yritysten t&k-panostuksiin...73 Taulukot Taulukko 1. Arviointitehtävät sekä pääasiasialliset aineistot ja menetelmät eri työvaiheissa...18 Taulukko 2. Kuvailevia tuloksia aineiston yrityksistä Taulukko 3. Analyysin lopputulokset...70 Taulukko 4. T&k-panostusten, Tekes-tukien ja yritysten liikevaihdon väliset korrelaatiokertoimet

9 Tiivistelmä Arviointityössä on tuotettu loppuarviointi SISU 2010 Uusi tuotantoajattelu ohjelmasta sekä väliarviointi Tuotantokonseptit ( ) -ohjelmasta. Ohjelmien yhteisenä tavoitteena on ollut suomalaisen valmistavan teollisuuden kilpailukyvyn turvaaminen yhä kovenevassa globaalissa kilpailussa. SISU-ohjelma aloitti toimintansa kesällä 2005 tilanteessa, jota oli edeltänyt hidas aineellisten investointien kasvu Suomen teollisuudessa sekä olematon tuottavuuden kehitys etenkin kone- ja metallituoteteollisuudessa. Tuotantokonseptit-ohjelman käynnistämisen taustalla vuonna 2007 oli huoli tuotannon kilpailukyvystä ja säilymisestä Suomessa ja siihen liittyvä tarve kehittää globaalissa taloudessa toimivien suomalaisten yritysten ja yritysverkostojen tuotannon kilpailukykyä. SISU-ohjelman missiona oli luoda teknologiset edellytykset suomalaisen kappaletavaratuotannon kansainväliselle kilpailuedulle. Ohjelman pääkohderyhmä oli kone- ja metallituoteteollisuus. Ohjelman teemoina olivat joustavat tuotantoratkaisut, edistyksellisten tuotanto- ja valmistusteknologioiden kehittäminen sekä Itseohjautuvuus tuotannossa. Ohjelman avulla kehitettiin uutta suomalaista tuotantoajattelua ja siihen liittyvää perusosaamista. Tuotantokonseptit-ohjelman päämääränä on suomalaisten tuotannollisten yritysten selviytyminen ja kasvu. Ohjelman tavoitteena on auttaa globaalissa taloudessa toimivia suomalaisia yrityksiä ja yritysverkostoja järjestämään tuotan toaan kilpailukykyisemmäksi. Keinoiksi tähän nähdään uudistuminen, erikoistuminen ja osaamistason kohottaminen. Uudenlaisesta strategisesta tuotantoosaamisesta pyritään ohjelman avulla kehittämään Suomelle menestystekijää hyödyntämällä innovatiivisia tuotantokonsepteja ja tarvittaessa globaaleja valmistuttamismahdollisuuksia. Tilanteessa, jossa teknologiateollisuuden investointien määrän lasku sekä tuotantotoimintojen poissiirtyminen Suomesta muodostivat vakavan uhkan tuotteiden ja tuotannon kehittämisosaamisen säilymiselle Suomessa, molempien ohjelmien ajoitusta, toimintalogiikkaa sekä strategisia valintoja voi pitää osuvina ja tarkoituksenmukaisia. Vaikka ohjelmien lopullisia vaikutuksia ja lisäarvoa on vielä ennenaikaista ar vioida, ovat ohjelmat olleet onnistuneesti turvaamassa suomalaisen valmistavan teollisuuden kilpailukykyä yhä kovenevassa globaalissa kilpailussa. SISU-ohjelma on luonut teknologista kilpailuetua suomalaiselle kappaletavaratuotannolle joustavien tuotantoratkaisujen ja edistyksellisten tuotanto- ja valmistusteknologioiden avulla. Se on myös osaltaan synnyttänyt alalle uudenlaista kehittämishenkeä ja ajattelutapaa. Tuotantokonseptit-ohjelma on täydentänyt hyvin SISU-ohjelmaa, sillä SISUn tavoitteenasettelusta puuttui laajempi liiketoimintamalli-ajattelu. Tuotantokonseptit-ohjelma on laajentanut Tekesin valmistavan teollisuuden kehittämispanostusta tuotantolaitoksesta sen ulkopuolelle, liiketoimintamalleihin ja konsepteihin. Yhdessä ohjelmat luovat siten potentiaalin kehittyneisiin ja innovatiivisiin valmistus- ja tuotantoratkaisuihin perustuvien innovatiivisten liiketoimintakonseptien synnylle. Suomalaisen valmistavan teollisuuden kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamisen näkökulmasta ohjelmien tavoiteasetannassa olisi voinut olla vahvemmin mukana tiettyjä globaalissa toiminnassa menestymisen kannalta oleellisia teema-alueita. Näitä ovat muun muassa teknologian ja palvelutoiminnan integrointi, logistiikka tuotantokonseptissa laajasti ymmärrettynä sekä innovatiivisia tuotantokonsepteja sisältävät liiketoimintamallit perustuen High Tech Manufacturing ajatteluun. SISU-ohjelman keskeinen vaikutus on ollut joustavan tuotannon ja massaräätälöinnin kehittyminen. Ohjelma on ollut tässä suhteessa riittävän mittava, laaja-alainen ja monipuolinen kehittämään perusteellisesti suomalaisen teknologiateollisuuden kappaletavaratuotantoa. Ohjelman tutkimus- ja yritysprojektien joukossa on ollut projekteja, 9

10 jotka ovat edustaneet osaamisen eturintamaa. Projektit ovat myös kattaneet käytännöllisesti katsoen kaikki valmistuksen ajankohtaiset kehitysteemat. SISU-ohjelman tutkimus- ja yrityshankkeet ovat kohdentuneet pääsääntöisesti joustaviin tuotantoratkaisuihin sekä edistyksellisiin tuotanto- ja valmistusteknologioihin. SISU-ohjelman kehittämisalueilla saatiin tuloksia etenkin uuden tuotantoajattelun ja siihen liittyvän perusosaamisen kehittämisessä sekä uusien tuotantomenetelmien kehittämisessä ja käyttöönotossa. SISUn parhaimmat tulokset ovat syntyneet konkreettisissa hankkeissa tehdastasolla. Hyviä tuloksia saavutettiin mm. kyvyssä tuottaa massaräätälöityjä tuotteita markkinoille sekä uusien tuotantolaitteiden ja valmistustekniikoiden kehittämisessä ja käyttöönotossa. Sen sijaan SISUssa ei ainakaan toistaiseksi ole saatu aikaan monia suuria teknologiahyppäyksiä tai merkittäviä kaupallisia läpimurtoja. Perusasioiden kuntoon laittamiseen pyrkinyt ohjelmastrategia tuotti kuitenkin tuloksia, jotka tehokkaasti parantavat yritysten kilpailukykyä niiden nykytoiminnassa. Sen sijaan tulevaisuuden kilpailukyvyn lähteiden etsiminen jäi ohjelmassa vähemmälle. Tuotantokonseptit-ohjelma edustaa uudentyyppistä Tekesin ohjelmaa, jota toteutetaan horisontaalisesti arvonluontinäkökulmasta koko arvo-/ tuotantoketjun kattavasti toimialojen yli. Tuotantokonseptit-ohjelman ansiona voi jo alkutaipaleellaan pitää sitä, että se on synnyttänyt realistista käsitystä siitä, mitä tuotanto tarkoittaa ja millaiseksi se muodostuu globaalissa taloudessa. Ohjelma on muun muassa selventänyt siinä mukana olevien organisaatioiden käsitystä siitä, mikä osa tuotannosta tulee säilymään tai voi säilyä Suomessa. Se on myös kannustanut organisaatioita näkemään tuotantokonseptit kilpailukykytekijänä ja kehittämään konsepteja ohjelman avulla. Ohjelmaan kuuluminen on myös lisännyt ja tehostanut organisaatioiden ja muiden toimijoiden välistä tiedon ja teknologian siirtoa, vahvistanut organisaatioiden teknologista tai toimialatietämykseen liittyvää osaamispohjaa sekä selventänyt organisaation omaa roolia arvoketjussa. Tuotantokonseptit-ohjelma on myös tavoittanut hyvin Tekesille uudentyyppistä asiakaskuntaa sekä lisännyt merkittävästi tutkimus- ja kehittämistoiminnan volyymia siinä mukana olevissa pk-yrityksissä. Tämä on osaltaan osoituksena siitä, että ohjelmassa on otettu riskiä ja panostettu selvästi uudentyyppisen toiminnan tukemiseen. Tekesin ohjelmien johtamisen ja toteutuksen keskeinen haaste on tiedonsaanti tehtyjen päätösten (ml. strategiatyö) vaikutuksista. Ohjelmilta vaaditaan ketteryyttä, joustavuutta ja proaktiivisuutta. Yleiseksi ohjelmajohtamisen haasteeksi on noussut se, pystytäänkö niissä tekemään ennakoivasti oikeita valintoja ja ratkaisuja tulevaisuutta ajatellen. Tämä edellyttää paitsi vahvaa näkemyksellisyyttä myös sitä, että strategiatyön tueksi on käytössä riittävästi ennakointi- ja seurantatietoa toimintaympäristön kehityksestä sekä palautetietoa ohjauksen toimivuudesta ja ohjelmassa tehtyjen strategisten toimenpiteiden ohjausvaikutuksista alalle. Ohjelmien koon kasvaessa ja fokuksen laajentuessa Tekesin nykypäivän ohjelmien yhtenä tunnuspiirteenä on hankkeiden monilukuisuus ja heterogeenisyys. Haasteeksi on nousemassa erityisesti se, miten tällaista kokonaisuutta voidaan systemaattisesti hallita ja ohjata sekä palvella ohjelmatoimilla tehokkaasti heterogeenista hankemassaa. Jatkossa onkin syytä pohtia sitä, mihin suuntaan ohjelmatoimintaa tulisi kehittää ja millaista ohjelmatoiminnan mallia tulisi käyttää. Laaja-alaiseen kehittämiseen tähtääville ohjelmille löytyy omat perustelunsa. Mutta pitäisikö Tekesin ohjelmatoiminnan mallia suunnata jatkossa tuottavuusnäkökulmasta enemmän kohti suppeampia ja fokusoituja hankekokonaisuuksia, joissa Tekesin panostuksia ja resursseja voisi kohdentaa yksilöidymmin hankkeiden yhteisiin tarpeisiin? Toisaalta voidaan kysyä, johtaisiko tämä panostusten ja osaamisen liialliseen pirstoutumiseen, joka ei synnytä tarpeeksi kriittistä massaa ja innovaatioita. Positiivisten ulkoisvaikutusten synty ja leviäminen ovat keskeinen peruste julkiselle t&k-toiminnalle. Tekesin ohjelmat synnyttävät geneeristä osaamista ja niiden rakenne mahdollistaa osaamisen leviämisen yksittäistä hankerahoitusta tehokkaammin. Erityisesti SISU- ja Tuotantokonseptit-ohjelmien tyyppisissä laaja-alaisiin klusterivaikutuksiin pyrkivissä ohjelmissa osaamiseen luomiseen ja tiedon siirtoon sekä laajemmin positiivisten ulkoisvaikutusten synnyn ja leviämisen edistämiseen on tarkoituksenmukaista panostaa vahvasti ohjelmallisin keinoin. Molemmissa ohjelmissa on panostettu aktivointiin ja erityyppisiin tiedon ja osaamisen siirtoa edistäviin toimiin, kuten viestintään, seminaareihin ja muihin verkostoitumistilaisuuksiin. Tästä huolimatta ohjelmien yhteisenä piirteenä on ollut, että tulosten esittelyä ja osaamisen siirtoa hankkeiden välillä olisi kaivattu enemmän. 10

11 Kun tuotetaan geneeristä, kansallisen kilpailukyvyn kannalta oleellista osaamista, panostuksia tulisi suunnata vahvasti tulosten levittämiseen ja ulkoisvaikutusten synnyn edistämiseen. Panostuksia tarvitaan yhtä lailla tulosten esittelyyn ja osaamisen siirtoon hankkeiden välillä kuin myös ohjelman yli tapahtuvaan yhteistyöhön tulosten jalkauttamisessa. Näiden tukena tulisi käyttää hyväksi monipuolisesti erityyppisiä välittäjäorganisaatioita sekä potentiaalisia yhteistyö- ja tukiverkostoja. Myös Tekesin omaa roolia olisi syytä vahvistaa. Esimerkiksi Tekesin nykyistä alueorganisaatiota voisi käyttää paremmin hyväksi aktivoinnissa sekä tulosten juurruttamisessa. Osaamisen saamiseksi ja juurruttamiseksi suomalaiseen valmistavaan teollisuuteen tulisi myös käynnistää esiselvitys erityisten valmistavan teollisuuden Technopolis-tyyppisten tuotantostudioiden tai tuotantohotellien mahdollisista toimintamalleista sekä niillä saavutettavissa olevista hyödyistä. Globaalitaloudessa valmistavaa tuotantoa voidaan Suomessa toteuttaa pääsääntöisesti vain valikoidusti, mutta sitä voidaan säilyttää ja kasvattaa tietyssä määrin nimenomaan myös Suomessa. Yleisen osaamisintensiivisyyden sijaan tulisi suosia ja edistää spesifisti nk. integroivan osaamisen vahvistumista eri toimialoilla ja yrityksissä. Kehittämistoimilla tulisi taata tuotteiden laatu ja toimitusvarmuus nopeasykkeisessä ja epävakaassa globaalitaloudessa sekä tiettyjen uusien geneeristen valmistustekniikoiden ja -prosessien osaamisen saaminen ja juurruttaminen suomalaiseen valmistavaan teollisuuteen. Tuotannon pitämiseksi ja kasvattamiseksi Suomessa on olennaisen tärkeää, että mm. Tekesin toimesta tuetaan ja kehitetään kansainvälisen hankintatoiminnan osaamista ja toimintatapoja yrityksissä koko logistisen ketjun hallinnan ja toteutuksen osaamista globaalissa mittakaavassa tuotannon automatisointiratkaisujen suunnittelu-, hankinta- ja toteutusosaamista tuotannon edellyttämän sosiaalisen pääoman vahvistamista eri toimialoilla ja suomalaisessa yhteiskunnassa ( luottamuspääoma, vastuu jne). Valtaosa valmistavan teollisuuden tutkimus- ja kehittämistyöstä tehdään yrityksissä niiden omilla panostuksilla ja resursseilla, ja julkinen t&k-rahoitus toimii lähinnä katalyyttina. Haasteena nyt, kuten myös jatkossa on laajan pk-yrityskentän aktivointi innovaatiotoimintaan ja sitä kautta parantamaan kilpailuedellytyksiään. Tässä suhteessa erityisesti Tekesin ohjelmatoiminnan ja SHOKien toiminnan roolia ja työnjakoa erityisesti suhteessa pk-yrityksiin olisi selkeytettävä. Tekesin omat verkostot eivät ulotu vahvoina työpaikkatasolle ja SHOKien toiminta tuntuu jääneen etäiseksi pkyrityksille. SHOKit ovat mahdollisuus myös pk-yrityksille, mistä on ehkä luotu väärää mielikuvaa. Jatkossa tarvitaan entistä laajemmin eri toimijoiden (Teknologiateollisuus, SHOK:it, OSKEt, Tekes, opetus- ja tutkimussektori, työnantajaja työntekijäjärjestöt yms.) yhteistyötä ja uusia yhteistyömuotoja. 11

12 Executive summary This report has resulted in the final evaluation for the SISU 2010 Innovative Manufacture technology programme and a intermediate evaluation of the Concepts of Operations ( ) programme. The programmes common goal has been to strengthen the Finnish manufacturing industry s competitive edge in the face of global competition. The SISU programme was initiated in the summer of 2005 at a time when Finnish industry was marked by slow growth in physical investments and insignificant improvements in productivity. This was especially the case in the machine engineering and metal goods industries. The Concepts of Operations programme was started in 2007 amidst concerns over the competitiveness of Finnish manufacturing. In order to maintain manufacturing activities in Finland it became necessary to develop the competitiveness of manufacturing companies, and the networks of companies, that are competing in the global economy. The SISU programme s mission was to establish the technological prerequisites needed to create an international competitive edge for the Finnish discrete manufacturing industry. The programme s primary target group was the mechanical engineering and metal goods industries. The programme themes focused on flexible production solutions, advanced production and manufacturing technologies and self-organization in production. The programme helped to develop new Finnish production thinking and related knowhow. The Concepts of Operations programme s objective is the survival and growth of Finnish manufacturing companies. The programme s goal is to help Finnish companies and their networks organize their production in a more competitive manner through the renewal, specialization and the improvement of knowhow. This new manufacturing knowhow is to be developed into a Finnish success factor by making use of innovative manufacturing concepts and, when necessary, global manufacturing opportunities. The reduction in technology industry investments and the movement of manufacturing away from Finland present a serious threat to maintaining product and manufacturing knowhow in Finland. As such, the timing, operational logic and strategic choices of both programmes can be seen as appropriate and purposeful. While it is too soon to evaluate the programmes value added and final impact both have been successful in securing the competitiveness of the Finnish manufacturing industry in the increasingly competitive global environment. The SISU programme has created a technological competitive edge for Finnish discrete manufacturers through flexible production solutions and advanced production and manufacturing technologies. It can also be credited with having created somewhat of a new kind of development spirit and way of thinking within the industry. The Concepts of Operations programme has been a fitting complement to the SISU programme as the latter s objectives lacked wider business model thinking perspective. The Concepts of Operations programme has expanded Tekes manufacturing industry development efforts beyond the physical production facility to include business models and concepts. Together these programmes enable the development of innovative business model concepts based on advanced and innovative manufacturing and production solutions. From the perspective of securing the Finnish manufacturing industry s international competitive edge the programmes objectives could have more strongly integrated to certain themes that have been seen to be important in the global industry. These areas include the integration of technology and service activities and a wider understanding of the role of logistics in manufacturing and business models, 12

13 which include concepts of innovative manufacturing based on High Tech Manufacturing thinking. A main outcome of the SISU programme was the development of flexible production and mass customization. In this respect the programme has been sufficiently extensive and well rounded in order to fundamentally develop the discrete goods production of Finnish technology industries. Amongst the programme s research and company projects there have been projects that have represented the cutting edge of knowhow. The projects, in practice, have covered all of the relevant manufacturing development themes. The SISU programme s research and company projects were primarily aimed at flexible production solutions and advanced production and manufacturing technologies. The SISU programme s development areas achieved results in new production thinking and developed the basic knowhow and implementation of new production techniques. SISU s best achievements resulted from concrete projects at the factory level. Good results were also achieved in, for example, the ability to manufacture mass customized products for the market and the development and adoption of new manufacturing equipment and manufacturing techniques. On the other hand, the SISU programme has not resulted, at this stage, in many significant technological leaps or commercial breakthroughs. The programme strategy of addressing and fixing fundamentals yielded results and allowed firms to improve their competitiveness based on their current operations. However, the programme was less successful in searching for or identifying sources of future competitiveness. The Concepts of Operations programme represents a new type of Tekes programme that is implemented horizontally across the entire value chain and across many different industries. The Concepts of Operations can already, at this early stage, be credited with bringing about a more realistic understanding of what Operations means in the context of today s global economy. For instance, the organizations that are involved in the programme realized what part of their operations should or could be kept in Finland. The programme has also encouraged organizations to view the concept of operations as a source of competitiveness and to develop their operations accordingly. Participating in the programme has also strengthened the knowledge sharing and technology transfer between organizations participating in the programme, improved organizational learning in terms of technological and industry knowledge and clarified the role of organizations in the value chain. The Concepts of Operations programme has also linked Tekes with a new type of customers and significantly increased the volume of research and development activities of small and medium sized enterprises. This is partly due to the fact that this programme has taken some risks and focused on supporting new types of activities. The primary challenge in managing and executing Tekes programmes is gaining feedback about the effects of decisions including the effectiveness of strategic planning. Furthermore, the programmes are required to be agile, flexible, and proactive. A general challenge of programme management is making the right decisions that can solve future problems. This requires, in addition to a strong vision, that the strategic planning work be supported with information predicting and monitoring the industry and environment as well as feedback on the effectiveness of the current strategy and its implementation. With a growth in size and scope today s Tekes programmes are characterized by numerous projects and increasing heterogeneity. The challenge is how to systematically manage and effectively serve and lead these heterogeneous projects. Going forward there is reason to reconsider what direction these programmes should be developed towards as well as what kind of programme models should be utilized. There certainly is a rationale to develop programmes that target many sectors at once. However, perhaps future Tekes programmes should be, from an operations perspective, focused on narrower sectors so that Tekes resources could be further targeted to better meet the project s specific needs. On the other hand, it is important to ask whether this would simply result in the fragmentation of resources and knowhow and would not result in the critical mass necessary for innovation. The creation and diffusion of positive externalities is a primary rationale for public R&D activities. Tekes programmes create generic knowhow that can be diffused more effectively than that developed through the funding of single projects. In the SISU and Concepts of Operations and other types of multi-industry programmes 13

14 that aim at impacting an entire cluster the development and diffusion of positive externalities must be systematically emphasized through programme level means. Both programmes have made an effort to activate organizations and advance different ways of sharing knowledge such as communication, seminars and other networking events. Despite these efforts, the programmes could have shared more of their results, and thus transferred even more knowledge and knowhow, between projects. When creating generic knowhow that is relevant for international competitiveness efforts should be directed at sharing results and furthering the diffusion of positive externalities. Efforts should also be made to share results and transfer knowledge between projects as well as implement the results across programmes. In order to accomplish this various intermediary organizational and potential cooperation and support networks should be used. Tekes should also strengthen its own role. For example, current Tekes local organizations could be better used to activate organizations in the sharing of project results. In order to gain and absorb knowhow in the manufacturing industry a preliminary study should be executed on the potential benefits of Technopolis type manufacturing studio or hotel business models for the Finnish manufacturing industry. Overall, in today s global economy manufacturing can only be executed in Finland selectively. However, manufacturing can be kept in Finland and to a certain degree even increased. Instead of pursuing general knowhow one should favour and develop specific, so-called integrative knowledge in different industries and companies. These development activities should be able to ensure quality and dependable delivery in a fast paced and uncertain global economy as well as guarantee that certain new, generic manufacturing techniques and process knowhow become embedded in the Finnish manufacturing industry. The maintenance and growth of manufacturing activities in Finland is important and Tekes, and other organizations, should support and develop: international knowhow and practices in companies, the management of the entire logistics chain on a global scale, automated manufacturing solution planning, sourcing and implementation knowhow, strengthening the social capital necessary for manufacturing activities across industries and throughout Finnish society. The majority of the manufacturing industry s research and development work is done by companies through their own projects and with their own resources while public R&D funding generally acts as a catalyst. Thus, the challenge is to activate the wide SME sector s innovation activities and thus improve competitiveness. In this respect the role and division of labour between Tekes programmes and SHOKs (Strategic Centres for Science, Technology and Innovation) and their relationship with SMEs should be clarified. Tekes own networks do not extend strongly to the workplaces and the SHOKs activities seem distant to SMEs. The SHOKs can also be seen as an opportunity for SMEs though often this issue has perhaps been misunderstood. Going forward there is a need for even more extensive cooperation and cooperation models linking different actors (The Federation of Finnish Technology Industries, SHOKs, OSKE Centre of Expertise Programme, Tekes, the education and research sectors, industry and employees, etc). 14

15 1 Arviointityön tausta ja tavoitteet 1900-luvun lopulla Euroopan valmistavassa teollisuudessa tapahtui siirtyminen resurssipohjaisesta valmistuksesta osaamispohjaiseen valmistukseen, jossa osaamisen lisäksi menestyksen avaintekijöitä ovat sopeutuvuus, digitaalisuus ja verkottuminen. Samanaikaisesti tapahtui myös siirtyminen yksittäisistä osaamisalueista monitieteellisyyteen, toimintojen ja prosessien lineaarisuudesta rinnakkaisuuteen sekä yksittäisten yritysten kilpailusta järjestelmien kilpailuun ja makrotasolta mikro- ja nanotasolle. Suomalaisen valmistavan teknologiateollisuuden toimintaympäristökilpailu kiristyi siten merkittävästi. Suomalainen teollisuus on ulkoistanut toimintojaan alihankinnoiksi Suomessa tai siirtänyt tuotantoaan joko työkustannuksiltaan edullisempiin maihin tai lähemmäksi kohdemarkkinoitaan. Tämä on johtanut teknologiateollisuuden investointien laskuun ja tuotannon rakennemuutokseen vähemmän pääomavaltaiseksi. Teknologiateollisuuden investointien määrän lasku on jatkunut miltei yhtäjaksoisesti koko 2000-luvun ajan. Osa suomalaisesta tuotannosta on siirtynyt ja siirtyy myös jatkossa pois Suomesta, useimmiten lähemmäs asiakasta ja markkinoita. Tuotantotoimintojen siirtyminen pois Suomesta uhkaa myös tuotteiden ja tuotannon kehittämisosaamisen säilymistä Suomessa. Tämän arvioinnin kohteena olleiden Tekesin SISU 2010 Uusi tuotantoajattelu -ohjelman sekä Tuotantokonseptit ( ) -ohjelman yhteisenä tavoitteena on ollut suomalaisen valmistavan teollisuuden kilpailukyvyn turvaaminen yhä kovenevassa globaalissa kilpailussa. SISU-ohjelma aloitti toi- Kuva 1. Arvioinnin kohteena olevien ohjelmien tavoittelemat vaikutusprosessit. 15

16 mintansa kesällä 2005 tilanteessa, jota oli edeltänyt hidas aineellisten investointien kasvu Suomen teollisuudessa sekä olematon tuottavuuden kehitys etenkin kone- ja metallituoteteollisuudessa. Tuotantokonseptit-ohjelman käynnistämisen taustalla vuonna 2007 oli huoli tuotannon kilpailukyvystä ja säilymisestä Suomessa ja siihen liittyvä tarve kehittää globaalissa taloudessa toimivien suomalaisten yritysten ja yritysverkostojen tuotannon kilpailukykyä. SISU ohjelman missiona on ollut luoda teknologiset edellytykset suomalaisen kappaletavaratuotannon kansainväliselle kilpailuedulle. Ohjelman pääkohderyhmä on ollut kone- ja metallituoteteollisuus. Ohjelman teemoina ovat olleet joustavat tuotantoratkaisut, edistyksellisten tuotanto- ja valmistusteknologioiden kehittäminen sekä Itseohjautuvuus tuotannossa. Ohjelman avulla on kehitetty uutta suomalaista tuotantoajattelua ja siihen liittyvää perusosaamista. Ohjelman tutkimus- ja yritysprojekteissa on kehitetty ja otettu käyttöön uusia tuotantomenetelmiä, valmistustekniikoita ja tuotantolaitteita tulevaisuuden tuotetehtaan kappaletavaroiden valmistukseen. Tuotantokonseptit-ohjelman päämääränä on suomalaisten tuotannollisten yritysten selviytyminen ja kasvu. Keinoina tähän ovat uudistuminen, erikoistuminen ja osaamistason kohottaminen. Ohjelman tavoitteena on auttaa globaalissa taloudessa toimivia suomalaisia yrityksiä ja yritysverkostoja järjestämään tuotantoaan kilpailukykyisemmäksi. Uudenlaisesta, strategisesta tuotanto-osaamisesta kehitetään Suomelle menestystekijää innovatiivisia tuotantokonsepteja ja tarvittaessa globaaleja valmistuttamismahdollisuuksia hyödyntämällä. Ohjelma on toimialariippumaton. Sen painopistealoina ovat panostaminen yritysten tuotannon strategiseen suunnitteluun, tuotantokonsepteissa tarvittavan osaamisen kehittäminen sekä tuotantokonseptin kehittäminen ja hallittu verkostoituminen. 1.1 Arvioinnin tavoitteet Arviointityössä on tuotettu loppuarviointi SISU ohjelmasta ja väliarviointi Tuotantokonseptit-ohjelmasta. Loppuarvioinnissa arvioinnin fokus on ollut ohjelman tulosten ja vaikutusten arvioinnissa (mitä saatiin aikaan ja miksi) sekä ohjelman vaikuttavuudessa ja sen tuottamassa laajemmassa lisäarvossa teknologia-alan toimintaympäristöön. SISU-ohjelman loppuarvioinnissa ovat korostuneet ohjelman tulosten ja vaikutusten arviointi sekä ohjelman laajempi vaikuttavuus ja lisäarvo kone- ja metallituoteteollisuudelle. Tavoitteiden ja ohjelmallisten menettelytapojen arvioinnin osalta yhtenä mielenkiinnon kohteena on ollut se, miten loppuarviointihavaintoja voidaan hyödyntää jatkossa alan t&k- ja innovaatiotoiminnassa sekä myös Tuotantokonseptitohjelman toteutuksessa. Väliarviointi puolestaan palvelee ohjelman johtamista ja toteutusta. Siinä fokus on ollut prosessien arvioinnissa ja painotus palautteen antamisessa. Tuotantokonseptit-ohjelman väliarvioinnissa on painotettu ohjelman tavoitteiden relevanssia ja osuvuutta sekä ohjelman toteutuksen ja toimeenpanon tehokkuutta. Mielenkiinnon ensisijaisena kohteena on ollut se, ovatko ohjelman tavoitteet edelleen relevantteja, saavutetaanko ohjelman tavoitteet tämän hetkisten tulosten valossa ja pitääkö ohjelman toteutustapaan ja keinovalikoimaan tehdä loppukautta ajatellen muutoksia. Tuotantokonseptit-ohjelman väliarvioinnissa on tukeuduttu Tekesin ohjelmatoiminnan väliarviointimallin 1 mukaisiin teemoihin ja menettelytapoihin. Arviointityössä on etsitty vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Molempia ohjelma-arviointia koskevat kysymykset Miten relevantteina ja haasteellisina ohjelmien tavoitteita voi pitää? Kuinka ne ovat toteuttaneet kansallisia strategisia valintoja ja Tekesin strategisia linjauksia? Miten asetetut tavoitteet ovat toteutuneet? Mitä merkittäviä tavoitteita tukevia tuloksia on saatu? Mitä tavoitteiden ulkopuolisia tuloksia on syntynyt? Mitkä tulokset olisivat jääneet toteutumatta ilman ohjelmia? Kuinka hyvin ohjelmissa tavoitettiin tärkeimmät asiakasryhmät? Kuinka hyvin ohjelmat, niiden palvelut ja hallinnointi vastasivat osallistujien tarpeita? Millainen vaikutus talouden suhdannesykleillä on ollut ohjelmissa? SISU-ohjelman loppuarviointia koskevat kysymykset Millaisia vaikutuksia SISU-ohjelmassa on toteutunut tai odotettavissa? Miten pysyvinä laajoina ja merkittävinä vaikutuksia voi pitää? 1 Tekesin ohjelmien väliarviointimalli perustuu itsearvioinnin logiikkaan. Keskeinen menettelytapa siinä on ohjelman johtoryhmän jäsenille ja hanketoteuttajille suunnatut itsearviointikyselyt sekä niiden tulosten vuorovaikutteinen iterointi. 16

17 Missä määrin ja millä tavoin SISUohjelma on vaikuttanut esimerkiksi (indikaattoreilla tai case-esimerkeillä kuvattuna): alan t&k&i-panostukseen osaamisen kehittymiseen ja osaamiskeskittymien syntyyn osaajien siirtymiseen alan toimijoiden ja eri toimialojen välillä kotimaisten ja kv. verkostojen muodostumiseen yritysten toimintatapojen muutoksiin merkittäviin innovaatioihin ja liiketoimintamahdollisuuksiin teollisuuden kilpailukykyyn laajemmin elinkeinoelämään ja yhteiskuntaan? Tuotantokonseptit-ohjelman väliarviointiin liittyvät kysymykset Miten Tuotantokonseptit-ohjelman tavoitteita ja painopisteitä tulisi tarkentaa ja ohjelmapalveluita suunnata ohjelman loppupuolella tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi? Molempien ohjelmien arvioinnin johtopäätöksiin ja suosituksiin liittyvät kysymykset Miten alan t&k&i-toimintaa voitaisiin kehittää jatkossa? Mikä on tulevaisuudessa FIMECCin, muiden keskittymien (SHOK) ja osaamiskeskusten (OSKE) rooli? Mitkä kansainväliset ohjelmat ja aloitteet ovat alan kannalta merkityksellisimpiä ja kuinka niihin voitaisiin enemmän vaikuttaa? Mitä konkreettisia ja toimivia hyviä käytäntöjä on tunnistettavissa ohjelmapalveluiden ja ohjelmatoiminnan kehittämiseen? Mitä suosituksia on Tekesin muun toiminnan kehittämiseen? Miten kansallisen innovaatiostrategian ja innovaatioympäristön arvioinnin suositukset tulisi huomioida? Mitä muita toimenpiteitä tutkimus- ja innovaatiopolitiikassa on tarpeen vaikuttavuuden parantamiseksi Tekesin toimien ohella? Arviointityötä on pyritty lähestymään kokonaisvaltaisesti siten, että molem- Kuva 2. Kokonaisvaltainen lähestymistapa arviointitehtävään. 17

18 pia arvioitavia ohjelmia on tarkasteltu strategisten ja toimintatavallisten arviointikysymysten sekä ohjelmilla aikaansaatujen tulosten ja vaikutusten osalta samanaikaisesti. Tämä on antanut mahdollisuuden arvioida kokonaisvaltaisemmin esimerkiksi ohjelmien vaikutusten pysyvyyttä ja laajempaa merkitystä tuotannollisen toiminnan kilpailukykyyn Suomessa. Arvioinnin lähestymistapaa arviointityöhön on havainnollistettu oheisessa kuvassa Arvioinnissa käytetyt pääasialliset aineistot ja menetelmät Arviointityö koostui neljästä toisiaan täy dentävästä tutkimusosiosta: 1) ohjelmien strategisen relevanssin ja onnistuneisuuden arviointi, 2) SISUohjelman tulosten ja vaikutusten arviointi, 3) Tuotantokonseptit-ohjelman väliarviointi sekä 4) johtopäätökset ja suositukset. Arviointityön erityisluonteesta johtuen siinä on pyritty käyttämään mahdollisimman kattavasti erityyppisiä aineistoja sekä hyödyntämään yhtälailla laadullisia kuin määrällisiä arviointimenetelmiä. Arviointityössä käytty aineisto on muodostunut mm. ohjelmien itsensä tuottamasta laajasta materiaalista (mm. ohjelmasuunnitelmat, johtoryhmien pöytäkirjat, seminaariesitykset ja julkaisut sekä muut ohjelmadokumentit), ohjelmien toimintaympäristöä kuvaavasta kirjallisuudesta Taulukko 1. Arviointitehtävät sekä pääasiasialliset aineistot ja menetelmät eri työvaiheissa. Arvioinnin vaihe Arvioinnin tehtävät Pääasiallinen aineisto ja menetelmät Ohjelmien strategisen relevanssin ja onnistuneisuuden arviointi SISU-ohjeman loppuarviointi Tuotantokonseptitohjelman väliarviointi Johtopäätökset ja suositukset Kuvaus suomalaisen valmistavan teollisuuden toimintaympäristön kehityksestä, tuotantoteknologiseen osaamiseen ja alan liiketoimintaan liittyvistä haasteista sekä tuotannol lisen teollisuuden tulevaisuuden näkymistä ja kehittämistarpeista. Arviointi SISU-ohjelman strategisesta onnistuneisuudesta sekä Tuotantokonseptitohjelman tavoitelinjausten relevanssista suhteessa ohjelmien lähtökohtiin, toimintaympäristön muutoksiin, yritysten tarpeisiin sekä kansallisiin valintoihin. SISU -ohjelman toteutuskonseptin ja toimintamuotojen onnistuneisuuden arviointi SISU-ohjelman tulosten ja vaikutusten arviointi; ohjelmatasoisten vaikutusten ja hanketason tulosten identifiointi sekä vaikutusten pysyvyyden ja merkittävyyden arviointi Tuotantokonseptit-ohjelman toteutuskonseptin, toimintamuotojen ja ohjausvaikutusten onnistuneisuuden arviointi. Tuotantokonseptit-ohjelman alustavien tulosten ja vaikutusten arviointi; hanketasolla aikaansaatujen tulosten identifiointi sekä ohjelmatasolla aikaansaatujen vaikutusmekanismien arviointi. Tuotantokonseptit-ohjelman loppukauden toimeenpanon haasteiden arviointi ja suositusten generointi Johtopäätökset koskien ohjelmien merkitystä ja lisäarvoa alalle Kehittämisehdotukset koskien alan t&k&i-työtä, Tekesin ohjelmaprosessia sekä kansallista innovaatiopolitiikkaa Ohjelmavastaavien ja johtoryhmien jäsenten haastattelut ja muut asiantuntijahaastattelut (13 henkilöä) Kone- ja metalliteollisuuden kehitystä kehitystä kuvaavat dokumentit (tutkimukset, katsaukset, selvitykset ym.) Toimialatilastot (Teollisuuden volyymi-indeksi ja teollisuuden alue- ja toimialatilasto) Internetpohjainen Webropol-kysely SISU-seminaarin osallistujille (n= 81) ZEF-kyselytyökalulla tehty väliarviointikysely Tuotantokonseptit- ohjelman johtoryhmälle (n=9). SISU-ohjelman tuottama dokumenttiaineisto SISU-ohjelman johtoryhmän haastattelut (6 henkilöä) Internetpohjainen Webropol-kysely SISU-ohjelman hankevastaaville (n= 31, vastausprosentti 30 %) Täydentävät hanketason case-haastattelut (9 henkilöä) Tuotantokonseptit- ohjelman tuottama dokumenttiaineisto ZEF-kyselytyökalulla tehty väliarvi ointikysely Tuotantokonseptit- ohjelman johtoryhmälle (n=9) ZEF-kyselytyökalulla tehty väliarviointikysely Tuotantokonseptit- ohjelman hankkeille (n=26, vastausprosentti 37 %). Aiempien työvaiheiden tulokset Asiantuntija-arviot 18

19 (tutkimukset, selvitykset katsaukset yms.), asiantuntijahaastatteluista ja -kyselyistä, ohjelmien hanke- ja johtoryhmäkyselyistä sekä kone- ja metalliteollisuuden kehitystä kuvaastasta tilastotiedosta. Arviointityössä on hyödynnetty myös yritysten tilinpäätöstietoja sekä Tekesin t&k-rahoitusta koskevia tietoja. Arviointityön lopulliset johtopäätökset ovat perustuneet eri aineistoista kerätyn ja eri menetelmillä tuotetun arviointitiedon kokonaisvaltaiseen tulkintaan. Arviointityön vaiheita sekä käytettyjä menetelmiä ja aineistoja on kuvattu tarkemmin oheisessa taulukossa 1. Arviointityön on kevään 2010 aikana toteuttanut Tempo Economics Oy. Arvioinnin vastuullisena johtajana ja tutkijana on toiminut fil. lis. Mikko Valtakari (Tempo Economics Oy) sekä muina tutkijoina DI, OTK Mervi Rajahonka (Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu) ja KTT Toni Riipinen (Tempo Economics Oy). Asiantuntijana arvioinnissa on toiminut toimitusjohtaja TkT Lasse Kivikko (Otakon Ky). Arvioin tityö on tehty tiiviissä yhteistyössä toimeksiantajan kanssa. Tutkijoiden apuna on toiminut toimeksiantajien edustajista koostunut ohjausryhmä. Ohjausryhmän muodostivat toimialajohtaja Lauri Ala-Opas (Tekes), kehityspäällikkö Juha Korkeila (Tekes), Tuotantokonseptit -ohjelman ohjelmakoordinaattori Ismo Mäkinen (Consello Consulting Oy), johtava teknologiaasiantuntija Pekka Pesonen (Tekes), ohjelmapäällikkö Juha Suuronen (Tekes) sekä SISU ohjelman ohjelmakoordinaattori professori Reijo Tuok ko (Tampe reen teknillinen yliopisto). Ohjausryhmällä on ollut tärkeä rooli sekä arviointityön painotusten ohjaamisessa että näkemyksellisen aihealueeseen liittyvän asiantuntemuksen välittämisessä arviointityöhön. 1.3 Arviointityön toimeksiantoon liittyviä haasteita ja näkemyksiä Arviointityössä SISU ohjelman loppuarviointi ja Tuotantokonseptit-ohjelman väliarviointi pyrittiin tekemään kokonaisvaltaisesti siten, että molempia arvioitavia ohjelmia tarkasteltiin strategisten ja toimintatavallisten arviointikysymysten osalta samanaikaisesti. Tällä menettelytavalla pyrittiin löytämään synergiaa ohjelmien laajemman vaikuttavuuden ja merkityksen arviointiin. Samoin tavoitteena oli arvioida ohjelmien toteutustapaa rinnakkain siten, että SI- SU-ohjelman kokemuksia onnistuneista toimintamuodoista ja käytännöistä voisi käyttää hyväksi Tuotantokonseptitohjelman loppukauden toteutuksessa. Työn kuluessa kuitenkin osoittautui, että loppuarvioinnin ja väliarvioinnin luonne, tavoitteet ja tiedon intressit poikkeavat tosistaan siinä määrin, että niiden yhtäaikainen toteutus ei luonut tarkoituksenmukaista viitekehystä kokonaisvaltaisten johtopäätösten tekoon. Osin tämä saattoi johtua myös siitä, että samankaltaisesta kohdealueesta ja lähtökohdista huolimatta ohjelmat ovat olleet erityispiirteiltään ja luonteeltaan suuresti toisistaan poikkeavia. Loppu- ja väliarvioinnin samanaikainen toteutus ei tässä arvioinnissa käytetyn lähestymistavan ja metodiikan perusteella tunnu luovan samantyyppistä synergiaa ohjelmien arviointiin kuin esimerkiksi aiemmin Tekesin teettämät ohjelmajatkumojen jälkiarvioinnit tai ohjelmakokonaisuuksittain tehtävät loppuarvioinnit. Arviointityö on ajoittunut molempien ohjelmien kohdalta varsin myöhäiseen ajankohtaan. Väliarvioinnin keskeisenä tehtävänä on tukea ohjelman toteutusta sen loppukaudella. Tuotantokonseptit-ohjelma on jo elinkaarensa loppupuoliskolla päättyen jo vuonna 2011, ja sen kokonaisresurssit on pitkälti jo sidotut. Tässä vaiheessa tehtävä väliarviointi ei enää pysty tuottamaan suurta lisäarvoa esimerkiksi ohjelman strategiatyöhön tai loppukauden toimeenpanoon. Vastaavasti SISU-ohjelma oli jo päättynyt ja sen loppuraportti tehty arviointityön kuluessa. Tämä helpotti osaltaan ohjelman toimeenpanon ja hanketason tulosten arviointia, mutta asetti haasteita erityisesti hanketason primaaritiedon hankinnalle, kun hankkeet olivat jo päättyneet ja loppuraportointi projektikyselyineen Tekesin suuntaan suoritettu. Osin tästä syystä hankevastaavia oli vaikea tavoittaa. Myös SISU-ohjelman projekteille tehdyn arviointikyselyn vastausaktiviteetti jäi varsin alhaiseksi. Vastusten vähäisen määrän vuoksi hankekyselyn tuloksia ei voitu eritellä erikseen tutkimus- ja yrityshankkeiden osalta. Kokonaisvastausprosentin (30 %) alhaisuuden vuoksi kyselyn tuloksia onkin pidettävä vain suuntaa-antavina. Tekesin ohjelmista on tapana tehdä loppuarviointi niiden päätyttyä. Loppuarvioinnissa pyritään arvioimaan sekä ohjelman tuloksia ja vaikutuksia että ohjelman strategiatyötä ja toteutustapaa. Keskeinen tavoite loppuarvioinnissa on tuottaa suosituksia alan kehittämistoiminnalle, Tekesille sekä laajemmin kansalliseen innovaatiopolitiikkaan. Yleiseksi haasteeksi tämäntyyppisessä ohjelmien loppuarvioinnissa on muodostunut tulosten ja vaikutusten arviointi. Tämä pitäisi tehdä ohjelman loppuessa eli tilanteessa, jossa hanketason tulokset ovat monesti vasta synty- 19

20 mässä 2 ja laajemmat ohjelmatason vaikutusprosessit vasta käynnistymässä 3. Tilastollisten analyysien tai ekonometrisin menetelmin avulla näitä vaikutuksia ei pysty todentamaan, minkä vuoksi ohjelmien loppuarviointien metodiikka tulosten ja vaikutusten suhteen on yleisesti kuvailevaa päätyen usein samantyyppisiin geneerisiin lopputuloksiin ohjelmien vaikutuksista. Innovaatiotoiminnan tavoite on viime kädessä positiivisten taloudellisten vaikutusten aikaansaaminen esimerkiksi parantuneena kannattavuutena, yritysten liikevaihdon kasvuna tai tuottavuuden kasvuna. Viiveet ennen tällaisten mahdollisten vaikutusten realisoitumista voivat kuitenkin olla pitkiä, joten näiden lopullisten vaikutusten analysoiminen ei ole edes teoriassa mahdollista tilanteessa, jossa ohjelman vaikutusarviointia suoritetaan ohjelman päättymisvuotena. Tämän vuoksi ohjelmatoiminnan tulosten ja vaikutusten arvioinnin painopistettä olisi syytä siirtää enemmän muutaman vuoden viiveellä tehtäviin ohjelmien jälkiarviointiin. Arviointityössä tehtiin ekonometrinen analyysi, jossa verrattiin yrityskohtaisesti Tekesin panostuksia yritysten tilinpäätöksistä saataviin tietoihin. T&k-menojen osalta käytettävissä olevat kaupalliset tilastoaineistot ovat kuitenkin rajallisia. Suomen ainoa kattava tilastointi yritysten t&k-menoista ja niiden saamista julkisista yritystuista löytyy tilastokeskuksen ylläpitämistä tietokannoista. Näiden tietokantojen käyttöön tarvitaan kuitenkin erillislupa, jota ei ajanpuutteen vuoksi tässä arvioinnissa haettu. Tämäntyyppisten tietokantojen hyödyntämistä myös Tekesin ohjelmatoiminnan arvioinnissa tulisi edistää ja niiden saanti tehdä joustavammaksi. Tekesin tulisi myös harkita oman seuran tansa kehittämistä siten, että Tekesin asiakasyritykset olisivat tiiviimmin jälkiseurannan kohteena. Työ- ja elinkeinoministeriössä on käynnissä asiakkuusstrategiatyö, jossa pyritään koko konsernille luomaan yhtenäinen yritysasiakkaiden profilointimalli ja siihen liittyvä asiakaskohtainen seurantajärjestelmä. Kaavailtu profilointiin perustuva asiakaskohtainen seuranta voi avata nykyistä paremmat lähtökohdat kaikkien Tekesin yritysasiakkaiden kehityksen (mm. kyvykkyydet ja liiketoiminta) seurannalle sekä tältä osin myös Tekesin toimenpiteiden tulosten ja vaikutusten arvioinnille. 2 Jopa välittömiin hyötyihin tähtäävässä yrityksen tutkimus- ja kehittämishankkeessa viive tuloksista hyödyntämiseen on keskimäärin 3 5 vuotta. 3 Kaiken kaikkiaan ohjelmatason vaikuttavuuden arvioinnin haasteet kiteytyvät vaikutusten synnyn kompleksiseen dynamiikkaan, jossa asioiden välisiin monimutkaisiin syy-seuraussuhteisiin vaikuttavat lukuisat eri tekijät. Koska vaikutukset innovaatioprosesseissa, yritysten liiketoiminnassa sekä laajasti kansallisessa innovaatioympäristössä syntyvät usein ketjuuntuneiden ja osin myös päällekkäisten kausaalisuhteiden kautta, on ohjelmatoiminnan erillisvaikutusten mittaaminen metodisesti hankalaa ja vaikutusten kuvaaminen erittäin haasteellista. 20

21 2 Ohjelmien sisältö ja toimintaympäristö 2.1 Ohjelmien tavoitteet ja sisältö SISU 2010 Uusi tuotantoajattelu SISU 2010 Uusi tuotantoajattelu ohjelman missiona on ollut luoda teknologiset edellytykset suomalaisen kappaletavaratuotannon kansainväliselle kilpailuedulle. Ohjelman pääkohderyhmä on ollut kone- ja metallituoteteollisuus. Teemoina ovat olleet joustavat tuotantoratkaisut, edistyksellisten tuotanto- ja valmistusteknologioiden kehittäminen sekä itseohjautuvuus tuotannossa. Ohjelman avulla on kehitetty uutta suomalaista tuotantoajattelua ja siihen liittyvää perusosaamista. Ohjelman tutkimus- ja yritysprojekteissa on kehitetty ja otettu käyttöön uusia tuotantomenetelmiä, valmistustekniikoita ja tuotantolaitteita tulevaisuuden tuotetehtaan kappaletavaroiden valmistukseen. SISU-ohjelman valmisteluvaiheessa oltiin huolissaan suomalaisen kappaletavaratuotannon menestymisestä maailmantaloudessa. Vuonna 2004 Suomi oli investointilamassa ja varsinkin kone- ja metallialan tilauskanta oli alhaalla. Tuottavuuskehitys oli ollut erityisen heikko kone- ja metallituoteteollisuudessa, jossa ero parhaiten menestyviin kilpailijamaihin kasvoi koko ajan. Kun yhä suurempi osa tuotannosta on siirtynyt päähankkijoilta järjestelmätoimittajille ja edelleen alihankkijoille, toimittajaketjuun kuuluvien yritysten kehitystarpeet olivat lisääntyneet. Vakavaksi uhkaksi nähtiin veturiyritysten kehitystoiminnan lyhytjänteistyminen, osaamisvajeen syntyminen työvoimaresursseissa ja alan tutkimuslaitoksissa sekä tuotannon nopea siirtyminen pois Suomesta. Ohjelman perusteluissa todettiin, että menestyminen haastavassa valmistavan teknologiateollisuuden toimintaympäristökilpailussa edellyttää tuottavuuden kohottamista ja erikoistumista. Panostamalla kilpailuetua tuoviin valmistustekniikoihin katsottiin voitavan vaikuttaa sijoituspaikkakilpailuun Suomen kannalta edullisesti. Mekaanisen kappaletavaratuotannon valmistusosaamisen katsottiin olevan tuote- ja tuotantotiedon sekä valmistustaidon synerginen tulos. Siitä syystä todettiin, että on panostettava sekä valmistettavuuden tietopohjaiseen osaamiseen että konkreettisten investointihyödykkeiden kehittämiseen. SISU-ohjelmalla haluttiin tukea kappaletavarateollisuuden ja erityisesti kone- ja metallituoteteollisuuden yrityksiä vaativissa tuotannonkehityshankkeissa sekä edistää alan tutkimustoimintaa. Katsottiin, että Suomen pk-yritysvaltainen ja joustava kappaletavarateollisuus voisi saada kilpailuedun piensarjatuotannossa uusinta tekniikkaa hyödyntämällä. Ohjelman tavoitteena oli parantaa suomalaisen valmistavan kappaletavarateollisuuden kykyä tuottaa kilpailukykyisesti massaräätälöityjä (pienet ja keskisuuret volyymit) tuotteita ja palveluita kasvaville markkinoille nostaa Suomi kansainvälisesti mitattuna huippuluokkaan tuotantoautomaation kehittäjänä ja toimittajana parantaa merkittävästi ohjelmaan osallistuvien yritysten räätälöintikykyä, toimitusnopeutta ja -varmuutta, joustavuutta sekä kustannustehokkuutta, mikä näkyy lisääntyneenä liikevaihtona ja vientinä sekä parantuneena kannattavuutena tukea kansainvälisesti arvioiden korkealuokkaisia tutkimushankkeita, jotka tuottavat uusia teknologioita ja toimintamalleja teollisuuden hyödynnettäväksi lisätä kansainvälistä tutkijanvaihtoa ja tutkimusyhteistyötä selvästi synnyttää Suomeen 1 3 World Class -tasolla olevaa alan tutkimuksen huippuyksikköä. Ohjelmanaikainen suhdannekehitys oli historiallisen vaihteleva ja ohjelman toiminnan kannalta erityisen haasteellinen: ohjelman käynnistyttyä vuonna 2005 alkoi voimakas korkeasuhdanne, joka päättyi vuonna 2008 maailmanlaa- 21

22 juiseen taloustaantumaan: kiivaan juoksun jälkeen törmättiin seinään. SISU-ohjelmassa rahoitettiin yhteensä yli 140 projektia, joiden yhteenlaskettu budjetti oli 81 miljoonaa euroa. Tästä Tekesin rahoitusosuus oli 39 miljoonaa euroa, mistä kaksi kolmasosaa oli suuntautunut yrityksiin. Ohjelma on ollut käytännönläheinen. Tuotantoteknologiaa ovat kehittäneet pääosin kone- ja metalliteollisuuden pk-yritykset. Hankerahoituksella on luotu yrityksille mahdollisuuksia erikoistumiseen ja oman valmistusosaamisen ja omien toimintaprosessien ennakkoluulottomaan kehittämiseen. Ohjelman kohderyhmänä olivat teknologiateollisuuden kappaletavaroita valmistava teollisuus ja tehdastason investointihyödykkeitä tuottavat kone- ja laitevalmistajat sekä aihepiiriä tutkivat tutkimuslaitokset. Hanketoiminta SISU-ohjelmassa kohdentui erityisesti kolmelle teema-alueelle, joita ovat joustavat tuotantoratkaisut, edistykselliset tuotanto- ja valmistusteknologiat sekä itseohjautuvuus tuotannossa. Yritys- ja tutkimushankkeiden tavoitteet painottuivat erityisesti kustannustehokkuuden ja tuotannon joustavuuden parantamiseen sekä läpäisyajan lyhentämiseen. Vähimmälle painotukselle ohjelman hankkeissa jäi ekologisuus. Keskeisimpiä kehittämiskohteita yrityshankkeissa olivat teknologioiden näkökulmasta toiminnan- ja tuotannonohjaus, robotiikka, tuotannon tietojärjestelmät sekä edistykselliset valmistustekniikat. Tutkimushankkeissa painottuivat robotiikka, konenäkö, simulointi ja mallinnus, valmistettavuus sekä ihminen kone-vuorovaikutteisuus. SISU-ohjelmassa pyrittiin tukemaan suomalaisten yritysten ja tutkimusyksiköiden valmiuksia kansainvälistymiseen alan johtavien teollisuusmaiden kanssa. Kansainvälistä verkottumista edistettiin mm. järjestämällä asiantuntijamatkoja. Ohjelman seminaareissa pyrittiin edistämään hankkeiden välistä vuorovaikutusta ja alan toimijoiden välistä verkottumista. Ohjelman vuosiseminaarien lisäksi järjestettiin alue- ja teemaseminaareja sekä kolme kansainvälistä seminaaria. Seminaareihin osallistui yli 2000 henkilöä. Seminaarit tukivat myös kansainvälisten yhteyksien luomista: ulkomaisia osallistujia oli 400 ja puhujia yli 50. Kuva 3. SISU-ohjelman vaikutusten syntylogiikka. 22

23 Tuotantokonseptit-ohjelma Tuotantokonseptit ohjelman päämääränä on suomalaisten tuotannollisten yritysten selviytyminen ja kasvu. Keinoiksi tähän nähdään uudistuminen, erikoistuminen ja osaamistason kohottaminen. Ohjelman tavoitteena on auttaa globaalissa taloudessa toimivia suomalaisia yrityksiä ja yritysverkostoja järjestämään tuotantoaan kilpailukykyisemmäksi. Uudenlaisesta, strategisesta tuotanto-osaamisesta pyritään kehittämään Suomelle menestystekijää innovatiivisia tuotanto- konsepteja ja tarvittaessa globaaleja valmistuttamismahdollisuuksia hyödyntämällä. Globalisaation uhkakuvat pyritään kääntämään Suomen hyödyksi. Tuotantokonseptit-ohjelman valmistelutyön alkaessa lähtökohtana oli tarve kehittää globaalissa taloudessa toimivien suomalaisten yritysten ja yritysverkostojen tuotannon kilpailukykyä. Teollisuustuotannon ilme oli muuttunut siten, että tuotantoa voitiin hankkia ja harjoittaa helposti missä päin maailmaa tahansa. Globalisaatio oli helpot tanut suomalaisten yritysten pääsyä uusille, kasvaville markkina-alueille, mutta toisaalta samoille markkinoille pääsivät yhtä helposti myös suomalaisten yritysten kilpailijat. Kansainvälinen kilpailu oli kiristynyt ja se ulottui kaikkialle. Pärjätäkseen yrityksellä pitää olla kilpailukykyinen liiketoimintastrategia, tuotestrategia ja tuotantostrategia. Tässä tilanteessa teollisuusyritykset joutuvat arvioimaan nykyiset tuotantotapansa uudelleen. Tutkimukset osoittivat, että proaktiviisesti toimiva muuntuva ja joustava teollisuus pystyy kilpailemaan ja luomaan työpaikkoja myös pitkälle Kuva 4. Tuotantokonseptit-ohjelman vaikutusten syntylogiikka. 23

24 teollistuneissa maissa. Ne yritykset, jotka ovat perustaneet tuotantolaitoksia halvan työvoiman maihin, ovat kilpailukyvyltään vahvempia kuin paikoilleen jääneet yritykset. Tuotantokonseptit-ohjelmalle asetettiin tavoitteeksi tehdä uudenlaisesta, strategisesta tuotanto-osaamisesta menestystekijä Suomelle innovatiivisia tuotantokonsepteja ja tarvittaessa globaaleja valmistuttamismahdollisuuksia hyödyntämällä. Katsottiin nimenomaan, että painopiste ei voinut olla yksittäisissä tuotantoteknologioissa tai menetelmissä, vaan tuotantokonseptien kehittämisessä kokonaisuutena. Ohjelman vision mukaan suomalaiset yritykset ovat tulevaisuudessa valitsemillaan aloilla globaalisti johtavia kilpailukykyisten tuotantokonseptien kehittäjiä ja rakentajia ja suomalaisten yritysten rakentamat tuotantokonseptit ovat maailman kilpailukykyisimpiä tapoja hoitaa teollisuuden tuotanto. Tuotantokonseptit-ohjelman tavoitteina ovat tuotantoon ja tuotantokonsepteihin liittyvän osaamisen kehittäminen ideaalisten tuotantokonseptien tunnistaminen ja uusien innovatiivisten konseptien kehittäminen ja tapauskohtainen toteuttaminen teollisuuden verkottaminen ja parhaiden käytäntöjen oppiminen yli toimialarajojen pk-yritysten perusasioiden kehittäminen ohjelman lisäarvopalveluilla. Tuotantokonseptit-ohjelma on toimialariippumaton. Painopistealueina ovat panostaminen yritysten tuotannon strategiseen suunnitteluun, tuotantokonsepteissa tarvittavan osaamisen kehittäminen sekä tuotantokonseptin kehittäminen ja hallittu verkostoituminen. 2.2 Ohjelmien toimintaympäristö ja sen kehitys Globalisaatio siirtää tuotantoa lähemmäs Aasian kasvavia markkinoita Kehittyvien maiden nopea kasvu on muuttamassa nopeasti maailmantalouden painopistettä siten, että yhä merkittävämpi osa tuotannosta syntyy Aasiassa. Tämä tarkoittaa, että tuotannon jakauma muuttuu lähemmäksi väestön maantieteellistä jakaumaa. 4 Maailmantaloudessa on katsottu olevan meneillään globalisaatioaalto, joka on verrattavissa 1800-luvun puolivälissä alkaneeseen ensimmäiseen globalisaatiovaiheeseen, jolloin teollinen vallankumous ja kuljetusteknologian kehitys mahdollistivat tavaroiden tuottamisen eri paikassa kuin missä ne kulutettiin. Tämä johti uudenlaiseen kansainväliseen työnjakoon, mikä käynnisti voimakkaan taloudellisen kasvun ja kehityksen maail mantaloudessa. Globalisaation toisessa eriytymisaallossa tuotannon eri vaiheet ja yksittäiset työtehtävät eriytyvät eri puolilla maailmaa suoritettaviksi. Esimerkiksi elektroniikka- sekä kone- ja metallituoteteollisuus ovat hajautuneet tai hajautumassa tuotantoketjuiksi, joiden osat sijoittuvat kukin oman suhteellisen etunsa mukaan. 5 Olennainen piirre globalisaatiossa on tuotannon uudenlainen maailmanlaajuinen organisoituminen. Tuotantoprosessin eri vaiheet voidaan toteuttaa eri puolilla maailmaa. Suunnittelu, markkinointi ja tuotantoprosessin integrointi (ns. orkesterointi) tapahtuvat eri paikoissa kuin varsinainen tuotanto ja sen eri osat. Maat ja alueet erikoistuvat ketjun eri vaiheisiin. Tuotannon pilkkoutuminen käyttää hyväkseen eri alueiden suhteellisia etuja. 6 Globalisaation uusi vaihe on koko maail mantalouden kannalta myönteinen asia. Se tarjoaa köyhille maille mahdollisuuden elintasonsa kohottamiseen ja avaa kehittyneille maille uusia laajoja markkinoita sekä mahdollisuuksia hyödyntää uudenlaista työnjakoa. 7 Globaali kilpailu on vakava haaste kehittyneille maille, jos ne eivät kykene sopeutumaan ja uudistumaan. Kilpailukyvyn parantaminen on Euroopan unionin johtava tavoite. Kilpailukyvyn nostamisessa ratkaisevana on pidetty tutkimus- ja tuotekehitysrahoituksen lisäämistä erityisesti yksityisellä sektorilla. Suomella on ollut monessa suhteessa, mm. tutkimus- ja tuotekehityspanostusten sekä peruskoulutuksen tason vuoksi monia muita Euroopan maita paremmat lähtökohdat. Hyvä suhteellinen asema Euroopassa ei kuitenkaan ole tae menestyksestä globaalissa kilpailussa tämän ovat osoittaneet myös viimeaikaiset tapahtumat rahoitusmarkkinoilla. Suomi kuuluu maail mantalouden ja Aasian kasvusta 4 Osaava, avautuva ja uudistuva Suomi Suomi maailmantaloudessa -selvityksen loppuraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 19/2004; Teknologiateollisuus. 5 Pekka Ylä-Anttila Maailmantalous ja Suomi, Teoksessa Megatrendit ja me, Tekesin katsaus 255/2009, toimittaneet Eija Ahola ja Anne Palkamo 6 Osaava, avautuva ja uudistuva Suomi Suomi maailmantaloudessa -selvityksen loppuraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 19/ Osaava, avautuva ja uudistuva Suomi Suomi maailmantaloudessa -selvityksen loppuraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 19/

25 eniten hyötyneisiin maihin, koska Suomi on erikoistunut investointitavaroiden ja teollisten välituotteiden tuotantoon. Maailmanlaajuisesti tarkastellen investointiaste (kiinteiden investointien suhde kokonaistuotantoon) on kasvanut, kun se Euroopassa on supistunut. Investointiasteen nousu on johtunut Kiinan investointivetoisesta kasvusta: Kiinan investointiaste on ollut runsaat 40 % eli kaksinkertainen maailman keskiarvoon verrattuna ja lähes kolminkertainen Suomeen verrattuna. Aasian investointivetoinen kasvu ja infrastruktuurin rakentaminen ovat hyödyttäneet suomalaisia yrityksiä ja Suomen taloutta keskimääräistä enemmän. Suomalaiset yritykset ovat sekä lisänneet vientiään nopean kasvun markkinoille että tehneet suoria sijoituksia. Kiinalaiset ja intialaiset yritykset ovat toisaalta myös tulossa merkittäviksi kilpailijoiksi maailmanmarkkinoille. 8 Suomen viennin kasvu oli vuoteen 2008 saakka nopeaa, mutta vientimarkkinat kasvoivat vieläkin nopeammin. Suomi siis menetti markkinaosuuksia nopean kasvun markkinoilla. Teollisuuden osuus Suomen kokonaistuotannosta on 2000-luvun aikana pienentynyt, kun se vielä 1990-luvun lopulla kasvoi. Suomi siirtyi 1990-luvulla taloudessaan innovaatio- ja osaamisvetoiseen kasvuun ja kiinteiden investointien investointiaste supistui alle OECDalueen keskiarvon. Samalla kasvoivat aineettomat investoinnit (tutkimus- ja kehitys, koulutus, organisaatioiden kehittäminen, brändien luominen, jne.). Kuva 5. Maailmantalouden kasvun jakautuminen. (Lähde Teknologiateollisuus) Tutkimus- ja kehitystoiminta Suomessa on voimakkaasti keskittynyt. 9 Euroopassa valmistavan teollisuuden yrityksiä on arveltu olevan vähintään noin , ja ala työllistää 34 miljoonaa henkilöä. Valmistavan teollisuuden merkityksen Euroopan Unionin taloudelle on arveltu olevan huomattavasti sen suoranaista vaikutusta suurempi, kun otetaan huomioon välilliset vaikutukset muille aloille. Teollisuustuotanto on noin 22 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta, mutta sen on arveltu kytkeytyvän 75 prosenttiin bruttokansantuotteesta ja 70 prosenttiin työllisyydestä. Jokaisen valmistavan teollisuuden työpaikka voidaan katsoa kytkeytyvän kahteen työpaikkaan teollisuuteen liittyvissä palveluissa. 10 Euroopan valmistavan teollisuuden kilpailutekijät ovat 1900-luvun lopulta lähtien olleet ratkaisevasti muuttumassa. Euroopan teollisuudella on perinteisiä vahvuuksia, mm. se on nykyaikaista ja kilpailukykyistä monissa suhteissa ja teollisella kulttuurilla ja toimimisella toimittajien, valmistajien ja palveluntarjoajien verkostoissa on pitkä historia. Euroopassa on myös korkeatasoista tutkimusta. 99 prosenttia eurooppalaisista yrityksistä on pk-yrityksiä, jotka ovat joustavampia, ketterämpiä ja innovatiivisempia kuin suuret yritykset. Pk-yritykset myös pystyvät toimimaan kilpailun ja yhteistyön välimaastossa (co-opetition). Heikkoutena Euroopassa on heikko tuottavuuskehitys. Investoinnit tietotekniikkaan ja uusiin teknologioihin ovat olleet liian 8 Pekka Ylä-Anttila Maailmantalous ja Suomi, Teoksessa Megatrendit ja me, Tekesin katsaus 255/2009, toimittaneet Eija Ahola ja Anne Palkamo 9 Pekka Ylä-Anttila Maailmantalous ja Suomi, Teoksessa Megatrendit ja me, Tekesin katsaus 255/2009, toimittaneet Eija Ahola ja Anne Palkamo. Nokian osuus Suomen tutkimus- ja tuotekehitysmenoista on 37 prosenttia (Jyrki Ali-Yrkkö (Toim.): Nokia and Finland in a Sea of Change ETLA kirjasarja B: MANUFUTURE, A vision for 2020, Report of the High-Level Group November 2004, Assuring the future of manufacturing in Europe 25

26 vähäiset. Innovaatioaktiviteetti on liian heikko erityisesti ideoiden muuntaminen tuotteiksi ja prosesseiksi on haasteellista. 11 Kehittyneiden korkean kustannustason maiden suhteellinen etu uudessa tilanteessa liittyy tuotantoon, jossa työn tuottavuus on niin korkea, että se vähintäänkin kompensoi työvoimakustannusten eron. Tuottavuusetu voi syntyä usealla tavalla. Yksi on tuotemerkkiin liittyvä ainutlaatuisuus ja sitä kautta syntyvä arvo. Suuri osa tutkimus- ja kehitystyöstä, markkinoinnista ja johtamisesta ja samalla arvontuotannosta on edelleen kehittyneissä maissa. Esimerkiksi Applen ipodissa tai Nokian älypuhelimissa kokoonpanon osuus loppuhinnasta on vain muutama prosentti. 12 Kehittyneiden maiden kilpailuetu voi perustua myös siihen, että tuote vastaa hyvin asiakkaiden tarpeita ja mieltymyksiä. Uuden tuotantoteknologian aikainen soveltaja saa tilapäisen tuottavuusedun, jolla voi kattaa kustannuseroja. Uudet tuotteet ja tuotantomenetelmät on yleensä otettu käyttöön ensiksi kehittyneissä maissa, joista ne ovat sitten levinneet muualle. Tuotteiden standardisoituessa niiden tuotanto pyrkii ohjautumaan alhaisten kustannusten alueille. Uutuuteen liittyvä kilpailuetu korostaa innovaatioiden keskeistä merkitystä kehittyneiden maiden kilpailukeinona. Innovaatiojärjestelmien kehittämisestä näyttää muodostuneen kehittyneiden maiden yksi keskeinen kilpailukeino. 13 Vuonna 2008 alkanut maailmantalouden kriisi nopeuttanee toisen globalisaatioaallon käynnistämää yritys- ja toimialarakenteiden muutosta ja kansainvälisen työnjaon syventyminen jatkuu. Aasian erityisesti Kiinan ja Intian talouskasvu on maailmantalouden taantumasta huolimatta ollut kohtuullista. Tästä syystä Aasian suhteellinen osuus maailmantaloudesta on kasvamassa entistä voimakkaammin. Aasian taloudellinen kasvu perustuu suurelta osin teollisuustuotannon laajentumiseen. Aasiasta on tullut selvästi maailman suurin teollisuustuotteiden tuottaja: sen osuus koko maailman teollisuustuotannosta on jo noin 40 prosenttia, kun taas Euroopan ja Pohjois-Amerikan kummankin noin 25 prosenttia. Aasian merkitys on suuri jo lähes kaikilla teollisuuden aloilla, ei pelkästään mataliin kustannuksiin perustuvassa työvaltaisessa teollisuudessa. 14 Suomen teollisuuden rakennemuutos on jatkunut 1990-luvulta lähtien 1990-luvulla Suomen talouden rakenne muuttui syvällisemmin kuin juuri missään muussa OECD-maassa vastaavaan aikaan. Tuotantoa siirtyi hitaan kasvun aloilta nopean kasvun aloille. Suomesta tuli maailmantalouden voimakkaimmin tieto- ja viestintäteknologiaan erikoistunut maa. Suomi teollistui uudelleen. Teollisuuden työllisten määrä kasvoi 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2001 saakka noin henkilöllä pitkälti elektroniikkateollisuuden nopean kasvun ansiosta. Prosessiin liittyi voimakas tuottavuuden kasvu luvun lopulle tultaessa Suomi on menettänyt 1990-luvulla luotua erikoistumisetuaan. Sekä ICT-sektorin että metsäteollisuuden vientimarkkinaosuudet ovat pienentyneet, mutta tähän vaikuttaa myös se, että yritykset tuottavat entistä suuremman osan tuotannostaan ulkomailla. 15 Suomessa tehdasteollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on kuitenkin pitkään pysynyt verraten korkeana, noin neljäsosassa lukuun ottamatta ja 1990-lukujen taitetta, jolloin osuus laski 20 prosenttiin. 16 Teollisuuden tuotantoja työllisyyskehitys on 2000-luvulla palannut 1990-lukua edeltäneelle trendille ja teollisuuden osuus kansantaloudessa on pienentymässä samaan tapaan kuin useimmissa muissa kehittyneissä maissa. Vuodesta 1993 kaikkien palvelujen työllisyys on kasvanut reilulla viidenneksellä ja tietointensiivisten liike-elämän palvelujen yli 80 prosentilla. Tähän kasvuun on merkittävästi vaikuttanut se, että teollisuus on ulkoistanut palvelutoimintojaan. 17 Suomi elää voimakkaassa toimialojen murroksessa. Toimialojen rajapinnoille syntyy uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia ja näin ollen toimialojen rajat tulevat hämärtymään. Aasian, Venäjän että muun Itä-Euroopan (erityisesti Baltian maiden) uudet kasvavat markkinat ovat Suomelle tärkeitä: vienti näille alueille on 1990-lu- 11 MANUFUTURE, A vision for 2020, Report of the High-Level Group November 2004, Assuring the future of manufacturing in Europe 12 Pekka Ylä-Anttila Maailmantalous ja Suomi, Teoksessa Megatrendit ja me, Tekesin katsaus 255/2009, toimittaneet Eija Ahola ja Anne Palkamo 13 Osaava, avautuva ja uudistuva Suomi Suomi maailmantaloudessa -selvityksen loppuraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 19/ Pekka Ylä-Anttila Maailmantalous ja Suomi, Teoksessa Megatrendit ja me, Tekesin katsaus 255/2009, toimittaneet Eija Ahola ja Anne Palkamo 15 Osaava, avautuva ja uudistuva Suomi Suomi maailmantaloudessa -selvityksen loppuraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 19/ Timo Nikinmaa (2010) Tarvitaanko tehdasteollisuutta mitä Amerikka opettaa? EVA-Analyysi 9 / Osaava, avautuva ja uudistuva Suomi Suomi maailmantaloudessa -selvityksen loppuraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 19/

27 vun alusta lisääntynyt noin kymmenen prosentin vuosivauhdilla. Sekä Aasian maiden että uusien EU-maiden suhteellinen etu ja viennin erikoistuminen ovat samankaltaistumassa vanhojen EU-maiden kanssa. Tämä kiristää maailmankaupan kilpailua merkittävästi 18 Globaalia kilpailua on viime vuosikymmeninä leimannut voimakas erikoistuminen. Erityisesti pienten maiden yritysten strategiana on ollut erikoistua kapeille tuotealueille ja samalla laajentaa markkinansa maailmanlaajuisiksi. Suomalainen kone- ja metallituoteteollisuus on erikoistunutta, ja omilla erikoistumisaloillaan monet suomalaiset yritykset ovat maailmanmarkkinoilla osaamiseltaan kansainvälistä kärkeä. Suomalaisten erikoistumisalueita ovat mm. massa- ja paperikoneet, hissit, nosturit, dieselmoottorit, maarakennus- ja kaivoskoneet, metsäkoneet ja traktorit sekä loistoristeilijät. 19 Erikoistumiseen ja osaamiseen perustuva strategia johtaa väistämättä toimimaan globaalisti. Globaaleilla markkinoilla yritykset pyrkivät saamaan mahdollisimman suuria markkinaosuuksia, mikä usein on myös kannattavan toiminnan edellytys. Kansainvälisesti tuottavuudeltaan vahvoja ja siten myös kilpailukykyisiä teollisuuden aloja Suomessa ovat sekä perinteiset pääoma- ja raaka-ainevetoiset alat että uusista aloista lähinnä tieto- ja viestintäalojen klusteri. 20 Teknologiateollisuus koostuu metallienjalostuksesta, kone- ja metallituoteteollisuudesta, elektroniikka- ja sähköteollisuudesta sekä tietotekniikkaalasta. Kesäkuussa 2007 toimiala työllisti välittömästi henkilöä. Alan oman arvion mukaan se työllistää lisäksi muualla kansantaloudessa 1,5-kertaisen määrän, joten alan työllisyysvaikutukset ovat yhteensä noin henkilöä. Teknologiateollisuuden osuus Suomen viennistä on 60 % ja suomalaisten yritysten t&k-investoinneista 75 %. Teknologiateollisuuden kasvu on ollut huomattavasti teollisuuden ja koko kansantalouden kasvua nopeampaa. Vuonna 2005 sen liikevaihto oli 47 % koko teollisuuden liikevaihdosta, kun seuraavaksi suurimman teollisuudenalan puu- ja paperiteollisuuden liikevaihto-osuus oli 16,6 %. 21 Kysynnän kehitys oli teknologiateollisuudessa erittäin myönteinen vuodesta 2005 vuoteen Kysynnän myönteiseen kehitykseen Suomessa 2000-luvulla vaikutti erityisesti Kaukoidän voimakkaan kasvun heijastuminen koko maailman talouteen. Euroopan markkinat muodostavat kuitenkin noin 75 prosenttia Suomessa sijaitsevan teknologiateollisuuden myynnistä. Vuonna 2008 alkanut maailmanlaajuinen kysyntälama vaikutti Suomen teknologiateollisuudessa rajusti: alan liikevaihto vuonna 2009 pieneni 30 prosenttia verrattuna vuoteen Pudotus oli rajumpi kuin 1990-luvun lamavuosina ja kohdistui Teknologiateollisuuden toimialoista erityisen rajusti metallinjalostukseen (44 %) ja elektroniikkateollisuuteen (33 %), mutta myös kone- ja metallituoteteollisuudessa vuoden 2009 liikevaihto oli 24 prosenttia pienempi kuin Neljäs Teknologiateollisuuden toimiala eli tietotekniikka-ala on kotimarkkinateollisuutena selvinnyt parhaiten (pudotusta 4%). Vuonna 2009 palattiin liikevaihdossa noin vuoden 2005 tasolle, mikä sekin oli varsin hyvä. Useita vuosia kestänyt nousu on myös vaikuttanut yritysten rahoitustilanteeseen myönteisesti siten, että yritysten mahdollisuudet selviytyä kysynnän laskusta ovat nyt olleet paremmat kuin 1990-luvulla. Toimiala kasvoi liikevaihdoltaan yli 60 % taantumaa edeltävinä vuosina viennin vetämänä. Kysyntälama vaikuttanee teknologia teollisuuteen Suomessa vielä muutaman vuoden, koska suomalaisten yritysten valmistamat tuotteet ja palvelut ovat enimmäkseen investointihyödykkeitä ja ennusteiden mukaan tärkeissä vientimaissa investointiaste pysyy pitkään matalana kapasiteetin käyttöasteen alhaisuudesta johtuen (noin 70 % vuonna 2009). Ulkoistuskehitys johti 2000-luvun alussa teknologiateollisuuden investointien laskuun ja tuotannon rakennemuutokseen vähemmän pääomavaltaiseksi. Teknologiateollisuuden kiinteiden investointien määrän lasku kuitenkin taittui 2000-luvun puolessavälissä. Vuoden 2008 huippuvuoden jälkeen kuitenkin kiinteät investoinnit ovat pienentyneet rajusti. (ks. kuva 7). T&kinvestoinnit ovat teknologiateollisuudessa kasvaneet miltei yhtäjaksoisesti ja voimakkaasti 2000-luvulla. Kone- ja metallituoteteollisuudelle on ominaista työintensiivisyys verrattuna esimerkiksi moniin prosessiteollisuuden aloihin. 18 Osaava, avautuva ja uudistuva Suomi Suomi maailmantaloudessa -selvityksen loppuraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 19/ Menestyvä alihankkija 2015, Visio ja toimenpiteet, Hannu Hernesniemi (toim.), Teknologiateollisuus Osaava, avautuva ja uudistuva Suomi Suomi maailmantaloudessa -selvityksen loppuraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 19/ Menestyvä alihankkija 2015, Visio ja toimenpiteet, Hannu Hernesniemi (toim.), Teknologiateollisuus

28 Kuva 6. Teknologiateollisuuden liikevaihto Suomessa. (Lähde Teknologiateollisuus) Kuva 7. Teknologiateollisuuden investoinnit Suomessa. (Lähde Teknologiateollisuus) 28

29 Kone- ja metallituoteteollisuudessa investointikehitys oli 2000-luvun loppupuolella varsin myönteinen: sekä kiinteiden investointien että t&k-investointien kasvu olivat noin 70 % vuodesta 2005 vuoteen Viime vuosina kiinteät investoinnit, eli investoinnit rakennuksiin, koneisiin ja laitteisiin ovat kääntyneet hienoiseen laskuun. Sen sijaan investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen ovat olleet edelleen selvässä kasvussa. 22 Ulkoistuksista tai toimintojen siirroista ei Suomessa ole olemassa tilastoja. Sama ongelma koskee toimintojen siirtoja ulkomaille. Etlatieto selvitti tilannetta vuonna 2006 kyselytutkimuksella. Kyselytutkimuksen mukaan ulkoistukset olivat yleisimpiä palvelutoiminnoissa ja suurin osa suomalaisyritysten ulkoistuksista oli suuntautunut Suomeen. Yli 10 hengen teollisuusyrityksistä kolmasosa oli ulkoistanut osan valmistustoiminnastaan, mutta yleensä toiminta oli säilynyt kotimaassa: kaksi kolmasosaa tuotantoa ulkoistaneista yrityksistä oli ulkoistanut toimintojaan pelkästään Suomeen. Lähes neljännes t&k-toimintaa harjoittavista yrityksistä oli ulkoistanut tutkimukseen tai tuotekehitykseen liittyviä tehtäviä. Vastoin yleistä käsitystä ulkoistetut toiminnot eivät siten yleensä olleet siirtyneet Suomesta pois, vaan ne olivat vain siirtyneet eri yrityksen tehtäväksi. Reilu 15 prosenttia teollisuusyrityksistä oli ulkoistanut ulkomaille toimintojaan. Valmistusta oli ulkoistanut ulkomaille 12 prosenttia teollisuusyrityksistä. Vuosina Suomesta on siirtynyt ulkoistusten ja konsernien sisäisten siirtojen myötä ulkomaille yhteensä työpaikkaa. Suurin osa ulkomaille siirtyneistä tehtävistä oli koskenut valmistustoimintaa. T&k-toimintaa oli sen sijaan Suomesta siirretty ulkomaille vähän. Tutkimuksessa todettiin, että tuotantotoiminnan siirtoihin ulkomaille on lähes aina liittynyt tavoite valmistusta koskevista kustannussäästöistä. Siirtämällä valmistus lähemmäs markkinoita voidaan säästää myös kuljetuskustannuksissa. Samalla yritys pystyy paremmin vastaamaan asiakkaiden vaatimiin lyhyisiin toimitusajoihin. T&k-toiminnan siirtojen syyt ovat moninaiset, koska t&k-toiminta on erilaista eri yrityksissä ja eri toimialoilla. Paikalliset markkinat ja säädökset vaativat usein tuotteisiin muutoksia, jotka voi olla helpoin toteuttaa paikallisesti. Usein asiakas haluaa pieniä muutoksia tuotteeseen ja nämä muutokset on helpointa tehdä tuotannon yhteydessä. 23 Suomalaisten yritysten henkilöstö ulkomailla on kasvanut nopeasti. Vuonna 2009 teknologiateollisuuden yritysten henkilöstö Suomessa oli noin henkilöä ja ulkomailla Teknologiateollisuuden toimialoista kone- ja metallituoteteollisuuden henkilöstöstä oli vuonna 2009 ulkomailla noin ja Suomessa, toisin sanoen noin 60 % toimialan henkilöstöstä on edelleen Suomessa. Etlan arvion mukaan ulkomaisen henkilöstön lisäykset 2000-luvun alkupuolella ovat valtaosin aiheutuneet siitä, että toimintaa on laajennettu ulkomailla. Sen sijaan toimintojen siirrot kotimaasta selittävät selvästi pienemmän osan ulkomaisen henkilöstön kasvusta. Globaalisti toimivissa yrityksissä toimintojen siirtoja tehdään molempiin suuntiin sekä Suomesta ulkomaille että ulkomailta Suomeen, ja kansainvälistyneet yritykset pyrkivät sijoittamaan kunkin toiminnon tai toiminnon osan sille parhaiten sopivalle alueelle. Suomesta toimintaa poissiirtäneiden yritysten kotimaan toiminnot tulevat keskittymään vaativamman osaamistason tehtäviin. Vaativamman osaamistason tehtävät merkitsevät jalostusasteen ja tuottavuuden nousua kotimaassa. 24 Tuottavuuden parantaminen on välttämätöntä paitsi teollisuuden kilpailukyvyn kohentamiseksi, myös siksi, ettei tulevaisuudessa työntekijöitä ole tarpeeksi. 25 Ikääntyneiden työntekijöiden edellytykset ja kannustimet sopeutua tuotannon muutoksiin ovat nuoria ikäluokkia heikommat. Tämä asettaa suuria haasteita työelämän kehittämiselle. 26 Suomalaisen yhteiskunnan menestys riippuu ratkaisevasti siitä, että kaikki ihmiset saavat aidon mahdollisuuden kehittää ja käyttää kykyjään Menestyvä alihankkija 2015, Visio ja toimenpiteet, Hannu Hernesniemi (toim.), Teknologiateollisuus Ali-Yrkkö, Jyrki (2006) Ulkoistus ja toimintojen siirrot Suomesta ulkomaille katsaus 2000-luvun alun tilanteesta. ETLA Keskusteluaiheita no Ali-Yrkkö, Jyrki (2006) Ulkoistus ja toimintojen siirrot Suomesta ulkomaille katsaus 2000-luvun alun tilanteesta. ETLA Keskusteluaiheita no Timo Nikinmaa (2010) Tarvitaanko tehdasteollisuutta mitä Amerikka opettaa? EVA-Analyysi 9 / Osaava, avautuva ja uudistuva Suomi Suomi maailmantaloudessa -selvityksen loppuraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 19/ Muutoksen Suomi. Ihmiset muutoksen tekijöinä, instituutiot ihmisten tukijoina, Toimittanut Antti Hautamäki, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra, Helsinki Suomalaisilla on hyvin voimakas tarve toteuttaa itseään työssä. Työ merkitsee ensisijaisesti itsensä kehittämistä lähes 40 %:lle suomalaisista, Euroopassa keskimäärin 20 %:lle väestöstä. 29

30 On esitetty arvioita, että nykyinen taantuma kiihdyttää tuotannonsiirtoja pois Suomesta ja että konepajateollisuuden alihankintayrityksille tulee käymään samoin kuin elektroniikkateollisuuden alihankkijoille kävi 2000-luvun alkuvuosina. 28 Kuitenkin kone- ja metallituoteteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden erot aiheuttavat sen, että kone- ja metallituoteteollisuuden mahdollinen poistuminen Suomesta ei onnistu yhtä nopeasti kuin elektroniikkateollisuudessa. Kone- ja metalliteollisuudessa toimipaikkoja on huomattavasti enemmän kuin elektroniikkateollisuuden huippukautena (5000 vs. 50), yrityksillä on avainasiakkaita enemmän ( vs. 1-20), sarjakoko on pienempi ( vs milj.). Lisäksi kone- ja metalliteollisuuden tuotantofilosofia on asiakasräätälöinti, tuotanto on tilausohjautuvaa, kilpailutekijät ovat joustavuus ja ketteryys ja komponentit ostetaan yleensä kotimaiselta verkostolta toisin kuin elektroniikkateollisuudessa 29. Ovatko Suomen kilpailuedut sittenkin olleet prosessien tehokkuudessa pikemmin kuin joustavuudessa? Suomen kilpailuedut ovat perinteisesti perustuneet pikemminkin suurtuotannon prosessien optimoinnin ja nykyisen teknologian hyödyntämisen (exploitation) kuin joustavuuden ja systemaattisen uusien mahdollisuuksien etsimisen (exploration) varaan. Tämä piirre yhdistää Suomen menestysaloja, paperiteollisuutta ja matkapuhelimien tuotantoa, joiden yrityskulttuuri ja johtamisrakenteet on rakennettu tukemaan näitä kilpailuetuja. Suomalaisissa pk-yrityksissäkin on varsin usein käytössä perinteinen suurtuotannosta peräisin oleva funktionaalinen organisaatiorakenne. Suomalaisen suurtuotannon tehokkuus ilmenee myös verrattaessa suomalaisen teollisuuden tuottavuutta yhdysvaltalaiseen tuotantoon: prosessiteollisuuden ja suurten sarjojen massa- ja paperiteollisuus ja tietoliikennevälineiden valmistuksen tuottavuus on ollut Suomessa huomattavan hyvä. Sen sijaan muut teollisuudenalat eivät yllä USA:n tuottavuuteen. 30 Myös innovaatiopolitiikka erityisesti kansallisen innovaatiojärjestelmän käsite on pyrkinyt viime vuosiin asti tukemaan suurtuotannon kilpailuetujen synnyttämistä. Tämän näkemyksen mukaisesti talous nähdään tuotantokoneena, johon politiikkatoimijat investoivat syötteinä mm. koulutettua työvoimaa sekä rahoitusta tutkimukseen ja kehitykseen. Logiikan mukaan nämä investoinnit itsessään synnyttävät innovaatioita. Innovaatiojärjestelmää on pyritty viime vuosina uudistamaan. SHOKit ja OSKEt voivat tuoda muutoksen toisaalta pitkäjänteiseen tutkimukseen suuntautumalla ja toisaalta innovaatiojärjestelmän keskusjohtoisuutta purkamalla. 31 Teknologiateollisuudessa klustereiden rakenteet ovat muuttuneet arvoketjujen pilkkoutuessa yhä pienempiin osiin ja yritysten ja klusterien osat ovat hajautuneet eri maihin. 32 Trendinä on ollut investointien siirtyminen päähankkijoilta alihankintaverkoille. Päähankkijat vähentävät suorien alihankintasuhteidensa määrää keskittämällä hankintojaan järjestelmätoimittajille, jotka puolestaan ottavat hoitaakseen ennen suorassa suhteessa päähankkijaan olleet toimittajasuhteet, jolloin alihankkijasuhteiden rakenne muuttuu eritasoisiksi suhteiksi (tier structures). Hankintojen osuus kone- ja metallituoteteollisuudessa on nyt miltei 70 %, kun se vuonna 1975 oli 55 %. Tämä kehitys kuvaa valmistuksen lisääntynyttä verkottumista ja ulkoistusten lisääntymistä alihankkijoille. Alihankintaverkostojen kilpailukyvyllä on erityisen ratkaiseva merkitys kone- ja metallituoteteollisuuden menestykselle. 33 Kone- ja metallituoteteollisuuden voi sanoa olevan monien haasteiden edessä. Kun päähankkijayritykset pyrkivät siirtämään valmistusta toimittajilleen, vastuu tuotannosta siirtyy osakokonaisuuksia valmistaville järjestelmätoimittajille ja niitä palveleville komponenttitoimittajille. Kotimaisten järjestelmätoimituksiin kykenevien yritysten määrä on kuitenkin 28 Takana loistava tulevaisuus: hyvästi, konepajat Kauppalehti Teknologiateollisuus. 30 Jouni Juuti, Tommi Salonen, Juhani Timonen, Selvitys aiheesta Kilpailukykyiset suomalaiset tuotantokonseptit , SWOT Consulting Oy. 31 Charles Sabel - AnnaLee Saxenian, A Fugitive Success, Finland s Economic Future, Sitra Reports 80, Helsinki Ali-Yrkkö, Jyrki (2006) Ulkoistus ja toimintojen siirrot suomesta ulkomaille katsaus 2000-luvun alun tilanteesta. ETLA Keskusteluaiheita no Menestyvä alihankkija 2015, Visio ja toimenpiteet, Hannu Hernesniemi (toim.), Teknologiateollisuus Alihankinta on valmistusta, jossa yritys tekee asiakaskohtaisesti räätälöidyn tuotteen tai sen osan päämiesyritykselle. Alihankintaa on myös kapasiteettialihankinta, jossa alihankintayrityksiltä ostetaan tiettyä valmistuskapasiteettia kiireisinä aikoina, ja erityisesti telakkateollisuudessa käytetään työalihankintaa. Alihankinnan erityislaji on myös suunnittelualihankinta.(ibid.) 30

31 liian pieni. Valmistukseen kohdistunut kehityspanostus on vähentynyt tuotannon siirryttyä pieniin yrityksiin. Samalla kuitenkin globalisaation mukanaan tuoma kilpailu on kasvanut. Lisäksi kone- ja metallituoteteollisuudessa tuottavuus on pysynyt vuosia lähes muuttumattomana, mutta sen sisällä metallituoteteollisuudessa tuottavuuden kehitys on ollut pitkään negatiivinen. Lisäksi alan henkilöstö ikääntyy. 34 Melko yleinen käsitys on, että suurivolyyminen kappaletavaratuotanto ei tulevaisuudessa menesty Suomessa ja että räätälöintiin perustuvaa toimintaa voi täällä tehdä paremmin. Suomen vahvuudet eivät voi perustua alhaiseen kustannustasoon eivätkä markkinoiden läheisyyteen. Suomalaisina vahvuuksiksi on teknologiateollisuudessa mainittu mm. joustavuus, piensarjatuotannon toteuttaminen tehokkaasti, projektiosaaminen, sujuva yhteistyö oppilaitosten ja yritysten välillä, hyvä työmoraali, eettisyys, kestävä kehitys sekä teknisen ja sosiaalisen dimension tasapaino. 35 Tärkeimmät kilpailutekijät Suomelle ovat vahva teknologinen osaaminen sekä alihankinta- ja verkottumisosaaminen. Viime vuosina tavoitteena on ollut kehittää suomalaista alihankintakulttuuria ja verkottumisen avulla suomalaisten yritysten kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla. Teknologiateollisuuden tärkeimpänä ja suurimpana hankkeena on viime vuosina ollut TRIO-ohjelma. 36 Sekä SISU- että Tuotantokonseptitohjelman käynnistämisen taustalla on ollut suomalaisen valmistavan tekno- Kuva 8. Alan toimintaympäristön kehitystä kuvaavia väittämiä (n=81). Teollisuuden tuotannon siirtäminen lähemmäksi kohdemarkkinoita lisääntyy Alan kilpailukykyisenä säilyminen edellyttää globaalien valmistuttamismahdollisuuksien parempaa hyödyntämistä Osaamisintensiivinen osa tuotannosta säilyy Suomessa % 3 7 Teollisuuden tuotannon siirtäminen työkustannuksiltaan edullisempiin maihin lisääntyy Alan tutkimus- ja kehitystoiminta säilyy Suomessa, vaikka tuotanto siirtyisikin muualle Ulkomaille siirrettyä tuotantoa tullaan siirtämään takaisin Suomeen Tuotannolliset työpaikat säilyvät tai lisääntyvät Suomessa Tuotantotoiminta säilyy Suomessa vaikka tuotekehitys siirtyisikin muualle % Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä En osaa/halua sanoa Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä 34 TRIO, Ohjelman loppujulkaisu, Teknologiateollisuuden kansallinen ohjelma Teknologiateollisuus Jouni Juuti Tommi Salonen Juhani Timonen, Selvitys aiheesta Kilpailukykyiset suomalaiset tuotantokonseptit , SWOT Consulting Oy. 36 Menestyvä alihankkija 2015, Visio ja toimenpiteet, Hannu Hernesniemi (toim.), Teknologiateollisuus

32 logiateollisuuden toimintaympäristökilpailun merkittävä kiristyminen. Kilpailutilanteessa suomalainen teollisuus oli ulkoistanut toimintoja alihankkijoille ja siirtänyt tuotantoa edullisempiin maihin tai lähemmäs kohdemarkkinoita. On esitetty näkemyksiä, joiden mukaan osaamisintensiivinen osa tuotannosta säilyy Suomessa. Kuitenkin tuotantotoimintojen siirtyminen pois Suomesta uhkaa myös tuotteiden ja tuotannon kehittämisosaamisen säilymistä Suomessa. SISU-ohjelman loppuseminaarissa tehdyn kyselyn perusteella alan asiantuntijoiden näkemykset ovat varsin yhteneväisiä siitä, että teollisuuden tuotannon siirtyminen lähemmäksi kohdemarkkinoita ja työkustannuksiltaan edullisempia maita lisääntyy jatkossakin. Vahva usko on kuitenkin myös siihen, että osaamisintensiivinen osa tuotannosta tulee säilymään Suomessa. Osa asiantuntijoista uskoo myös että ulkomaille jo siirrettyä tuotantoa tullaan siirtämään takaisin Suomeen. Tuotekehityksen vaikutus tuotantotoiminnan säilymiselle Suomessa koetaan erittäin merkittäväksi, sillä vain pieni osa vastaajista uskoi tuotantotoiminnan säilyvän Suomessa, mikäli tuotekehitys siirtyy muualle. On esimerkkejä, joissa voidaan investoinnilla päästä ainakin teoriassa 500 prosentin tuottavuuden parannukseen. Osaaminen menee tuottavuuteen investointien kautta. Jos palkkakustannukset lähenevät 10 prosenttia, on samantekevää, onko tuotanto täällä vai Kiinassa. Tuotannon volyymin kasvun tulee tulla automaation kautta. T&k alalla on 1,5-1,6 prosenttia jos ajatellaan, että OECD:n raja hitech-teollisuudelle on 4 prosenttia, niin ollaan siitä kaukana. Sveitsillä 80 prosenttia viennistä on sellaista, että saavat 15 prosenttia keskimääräistä paremman hinnan. Suomi on Etelä-Korean ja Unkarin jäljessä ja nyt tätä uudemmassa kuvassa Meksiko on mennyt Suomen ohi. Me ollaan ihan väärässä segmentissä meidän palkkatasolla. Tuotantotoiminnan kehittäminen on unohdettu, käytetään ulkoistuksia, ja jätetään tuotantoketju hunningolle. Ulkoistuksia ohjaa myös se logiikka, että ulkoistetaan ne asiat, jotka ovat hankalia. Valtava työ edessä. On pystyttävä muuttumaan, rakentamaan nopean toiminnan yksiköitä, minitehtaita, joilla paikallisesti nopeasti palvellaan. Jos ajattelee esim. koneiden alihankintaa, niin nykyään usein on niin, että saadaan nopeammin yksittäiskappale Kiinasta Suomeen kuin suomalaiselta alihankkijalta. Nyt heitellään, ettei Suomessa tarvita konepajoja, vaan pitää vain innovoida, mutta ei pysty innovoimaan, jos ei ole koko ketju hallussa. Heikointa Suomessa on myynti ja markkinointi. Toisaalta insinööritaitokin on häipymässä. Tuotesuunnitteluosaaminen on häipynyt. Kun kaikki tehdään tietokoneella, ymmärrys on häipynyt, luotetaan siihen, että kone antaa oikeat vastaukset. Valmistusteknologian osaaminen on myös kadonnut, ei ole enää perusosaamista, materiaaliteknologian puolella on samaa homma, on joitakin huippuosaajia, mutta sekin häipyy; joudutaan ostamaan työtä Saksasta. Suomessa on mahdollisuuksia valmistaa, mutta järjestelmän pitää olla huikeasti parempi kuin muualla. Ei voi ostaa ulkomailta tunnettuja juttuja, vaan pitää itse kehittää valtavasti; sitten kannattaa. Jos valmistusmenetelmä on 20 kertaa nopeampi kuin paras tällä hetkellä, taustalla on ajatus, että kustannuksilla ei ole enää mitään merkitystä. Kiinalaiset tarvitsee 20 konetta siihen, mitä tehdään täällä yhdellä koneella. 32

33 3 SISU-ohjelman arviointi SISU-ohjelman missiona oli luoda teknologiset edellytykset suomalaisen kappaletavaratuotannon kansainväliselle kilpailuedulle. Ohjelman tavoitteena oli parantaa suomalaisen valmistavan kappaletavarateollisuuden kykyä tuottaa kilpailukykyisesti massaräätälöityjä tuotteita ja palveluita kasvaville markkinoille, nostaa Suomi huippuluokkaan tuotantoautomaation kehittäjänä ja toimittajana, parantaa merkittävästi ohjelmaan osallistuvien yritysten räätälöintikykyä, toimitusnopeutta ja -varmuutta, joustavuutta sekä kustannustehokkuutta, tukea korkealuokkaisia tutkimushankkeita, lisätä kansainvälistä tutkijanvaihtoa ja tutkimusyhteistyötä sekä synnyttää Suomeen 1 3 World Class -tasolla olevaa alan tutkimuksen huippuyksikköä. Ohjelman painopistealueet olivat joustavat tuotantoratkaisut, edistykselliset tuotanto- ja valmistusteknologiat sekä itseohjautuvuus tuotannossa. Ohjelman keskeisenä teemana voidaan pitää uutta tuotantoajattelua, johon on sisältynyt pyrkimys ajattelutavan merkittävään muutokseen ja osaamis- ja teknologiaharppaukseen. Uusi tuotantoajattelu pyrkii mm. kokonaisuuden hallintaan, digitaalisuuteen, joustavuuteen ja muunneltavuuteen, teknologiatason merkittävään nostamiseen uusia valmistustekniikoita ja automaatiota hyödyntäen, robotiikan ja automaation kustannustehokkaaseen ja ihmisläheiseen hyödyntämiseen Joustava tavaratuotanto Kuva 9. SISU-ohjelman sisältö ja painotukset. Huomisen tuotantojärjestelmät sekä tietotekniikan hyödyntämiseen järjestelmien integroimisen, muunneltavuuden ja tiedon reaaliaikaisuuden yms. parantamiseksi. Ohjelman kohderyhmänä olivat teknologiateollisuuden kappaletavaroita valmistava teollisuus ja tehdastason investointihyödykkeitä tuottavat koneja laitevalmistajat sekä alan tutkimuslaitokset. Pääkohderyhmänä oli kone- ja metallituoteteollisuus. Ohjelma oli kuitenkin tarkoitettu myös muille kappaletavaratuotantoa ja tuotantotekniikkaa kehittäville tai käyttäville toimijoille. Kone- ja metallituoteteollisuuden lisäksi Itseohjautuva valmistus Autonomisuus Uudet valmistusmenetelmät Tehdastason kehittyvät tieto- ja viestintäliikenneteknologiat ja niihin liittyvä logistinen informaatio Edistykselliset tuotanto- ja valmistustekniikat muita mahdollisia toimialoja olivat mm. sähkö- ja elektroniikkateollisuus ja puutuoteteollisuus. 3.1 Ohjelman toteutustapa SISU-ohjelman valmistelu sujui perinteisen teknologiaohjelmavalmistelun mukaan. Valmisteluvaiheessa teetettiin useita selvityksiä: SWOT Consulting Oy toteutti Autonominen tuotanto selvityksen ja autonomisen tuotantoteknologian tutkimuksesta Saksassa ja USA:ssa teetettiin selvitykset. SWOT Consultingin selvityksessä painotettiin 33

34 teknologisen osaamisen kehittämistä suomalaisen kappaletavarateollisuuden kilpailukeinona. Selvityksessä kartoitettiin myös yritysten tavoitetilaa. Valmisteluvaiheessa järjestettiin myös työpajoja, joihin osallistui alan asiantuntijoita teollisuudesta ja alan tutkimuslaitoksista. Tehdyt selvitykset ja työpajatyö toimivat pohjana ohjelmalle tehdylle ohjelmasuunnitelmalle. Ohjelmasuunnitelmassa korostettiin erityisesti erikoistumisen merkitystä. Ohjelman painopistealueiksi määriteltiin joustavat tuotantoratkaisut, edistykselliset tuotanto- ja valmistusteknologiat sekä itseohjautuvuus tuotannossa. Tekesissä tehtiin päätös ohjelman käynnistämisestä kesällä Johtoryhmätyö käynnistyi aktiivisena ja johtoryhmässä ohjelman tavoitteita ja painotuksia tarkennettiin. Elokuussa 2006 ohjelman missio ja strategiset tavoitteet sekä keinot tavoitteisiin pääsemiseksi otettiin johtoryhmän strategiatyöpajassa erityisen tarkastelun kohteeksi. Ohjelman strategian toteutuksen tueksi luotiin SISU-ohjelmaa varten räätälöity strategiaohjausmalli (ks. kuva 10). Ohjelman strategiaohjausmallia voidaan pitää hyvänä käytäntönä. Mission toteuttamiseksi määritellyt keinot olivat uusien tuotanto- ja valmistusteknologioiden sekä -menetelmien, toimintamallien sekä tuotantolaitteiden kehittämisen, innovatiivisen soveltamisen ja käyttöönoton edistäminen yrityksissä; alan tutkimustoiminnan ja korkeatasoisen kansainvälisen tutkimus- ja teknologiayhteistyön edistäminen; teknologian ja osaamisen siirron tehostaminen; muotoilun merkityksen korostaminen yhtenä kilpailuedun osa-alueena ja tätä tukevien valmistusmenetelmien käyttöönoton edesauttaminen. Strategiaohjausmallin avulla pyrittiin varmistamaan strategian implementoinnissa tarvittavien toimenpiteiden toteutuminen. Strategisiksi toimiksi määriteltiin mm. esimerkit ja parhaat käytännöt, selvitykset ja analyysit, verkottaminen, synergian edistämistoimet, koulutus, tiedotus sekä hankerahoitus ja hanketoiminnan tukitoimet. Toimenpiteiden osalta parhaita käytäntöjä on esitelty Sisua!-lehdessä sekä seminaareissa. Ohjelmassa tehtiin mm. Finpron maaselvityksiä 37. Verkotta- Kuva 10. SISU-ohjelman strategiaohjausmalli. STRATEGISET KEINOT TOIMENPIDETYYPIT TAVOITTEET JOIHIN PÄÄSTÄÄN Edesautetaan uusien tuotanto- ja valmistusteknologioiden ja -menetelmien, toimintamallien sekä tuotantolaitteiden kehittämistä ja innovatiivista soveltamista ja käyttöönottoa yrityksissä Edistetään alan tutkimustoimintaa ja korkeatasoista kansainvälistä tutkimus- ja teknologiayhteistyötä Tehostetaan teknologian ja osaamisen siirtoa Korostetaan muotoilun merkitystä yhtenä kilpailuedun osa-alueena ja edesautetaan tätä tukevien valmistusmenetelmien käyttöönottoa Koordinointi ja vaikuttaminen Erimerkit ja parhaat käytännöt Selvitykset ja analyysit Verkottuminen Synergian edistämistoimet Koulutus Tiedotus Rahoitus ja tukitoimet Valmistavan kappaletavarateollisuuden kyky tuottaa kilpailukykyisesti massaräätälöityjä (pienet ja keskisuuret volyymit) tuotteita ja palveluita kasvaville markkinoille kasvaa Suomi nousee kansainvälisesti mitattuna huippuluokkaan tuotantoautomaation kehittäjänä ja toimittajana Ohjelmaan osallistuvien yritysten räätälöintikyky, toimitusnopeus- ja varmuus, joustavuus sekä kustannustehokkuus paranevat merkittävästi, mikä näkyy liikevaihdossa, viennissä ja kannattavuudessa Ohjelman tutkimuslaitoshankkeet ovat kansainvälisesti arvioiden korkealuokkaisia ja ne tuottavat uusia teknologioita ja toimintamalleja teollisuuden hyödynnettäväksi Kansainvälinen tutkijanvaihto ja korkeatasoinen tutkimusyhteistyö lisääntyvät selvästi Suomeen syntyy 1 3 World Class-tasolla olevaa alan tutkimuksen huippuyksikköä 37 Teknologiateollisuus ry:n ja Finpron tekemä selvitys Hankinnat ja valmistus Keski-ja Itä-Euroopassa. 34

35 mista ovat tukeneet parhaiten lukuisat seminaarit, ja kansainvälistä verkottamista myös kolme kansainvälistä seminaaria, joiden järjestämiseen SISU-ohjelma osallistui. Synergian edistäminen on yleensäkin Tekesin ohjelmissa osoittautunut haasteelliseksi ja SISU-ohjelmassakin tavoitteet hankkeiden ja ohjelmien välisestä yhteistyöstä ovat suurelta osin jääneet saavuttamatta. Koulutusta on ohjelman yhteydessä järjestetty vain immateriaalioikeuksista. Viestinnän pääasiallisina keinoina ovat olleet seminaarit, ohjelman kotisivut, Sisua!-tiedotuslehti sekä sähköpostitiedotus. Ohjelman toimenpiteet olivat kaiken kaikkiaan varsin tyypillisiä Tekesin ohjelmissa käytettyjä toimenpiteitä. Hankevastaavat arvioivat SISU-ohjelman tuottamat ohjelmalliset palvelut varsin tärkeiksi hankkeen onnistumisen näkökulmasta. Erityisesti aktivoinnin ja verkottamistoimien sekä yllättäen myös liiketoiminnan kehitystuen (erityisesti yrityshankkeilla) koettiin olleen tärkeitä palveluita. Liiketoiminnan kehitystuen osalta merkittävää on, että se ei ollut ohjelmatoimissa erityinen painopiste tai panostuskohde samassa määrin kuin esimerkiksi kansainvälistymispalvelut, mutta silti se on koettu erittäin tärkeäksi lähes joka toisessa hankkeessa. Ainakin osittain tätä voi selittää se, että ohjelmassa on ollut mukana paljon pieniä yrityksiä, joiden liiketoiminnan kehittämisen tarve on ollut erityisen suuri ja sitä kautta pienikin apu on koettu merkittäväksi. Toinen selitys voi olla, että tuotantotoiminta koetaan yrityksissä liiketoiminnan kannalta niin keskeiseksi, että esimerkiksi kilpailukyvyn paraneminen alempien tuotantokustannusten tai läpimenoaikojen lyhentämisen kautta koetaan sinällään yrityksissä merkittäväksi liiketoiminnan kehitystueksi. Lisäksi on otettava huomioon se, että SISU-ohjelman yrityshanketyypeiksi määriteltiin yritysten liiketoiminnan kehitystä ja kasvua tukevat hankkeet sekä valmistusteknologista tutkimusta ja tuotekehitystä ja niihin liitettyjen palvelujen ja liiketoimintamallien kehittämistä tukevat hankkeet. Lisäksi rahoitettiin yritysten pilotointi- ja demonstrointihankkeita, joissa toimitaan yhteistyössä muiden rahoittajien kanssa tavoitteena teknologian kaupallistaminen ja vientireferenssien synnyttäminen. Liiketoiminnan tuki toteutui siten SISUssa hankerahoituksen kautta. SISU-ohjelman koordinaation taustatahona toimi Hermia Oy. Hermian on koettu onnistuneen hyvin ohjelman koordinaatiossa ja markkinoinnissa. Se on tarjonnut verkostoja, aktivointia ja järjestänyt ansiokkaasti yhteistilaisuuksia ja siten toiminut platformina prosessien synnylle. Ohjelman koordinaation aktiivisesta toiminnasta huolimatta pkyritysten saaminen mukaan ohjelmaan osoittautui vaihtelevassa suhdannetilanteessa haasteelliseksi. Johtoryhmän jäsenet katsoivat, että ohjelman alkuvaiheessa johtoryhmän rooli oli merkittävämpi kuin ohjelman myöhemmissä vaiheissa. Tämä johtui ainakin osittain Tekesin omista linjauksista johtoryhmän tehtävien osalta. Vaikutusmahdollisuuksien väheneminen aiheutti ihmettelyä ja osin turhautumistakin. Osa johtoryhmäläisistä kaipasi keskustelua johtoryhmän Kuva 11. SISU-ohjelman palveluiden arvioitu tärkeys hankkeen onnistumisen kannalta. (Lähde: Hankekysely 2010) Aktivointi ja verkottaminen Liiketoiminnan kehitystuki Viestintä/tiedonsaanti Ohjelmapäällikön tai koordinaation palvelut Visiointi ja ennakointi Koulutus Kansainvälistymispalvelut Tulosten jalkauttaminen Ohjelmallisten palveluiden arvioitu tärkeys % Erittäin tärkeä Melko tärkeä Vähän tärkeä Ei lainkaan tärkeä En tunne/ en osaa sanoa n=31 35

36 tehtävistä. Lisäksi kaivattiin seurantajärjestelmää, jonka avulla ohjelman aikana olisi voitu arvioida, onko ohjelmassa tehty oikeita asioita ja onko tavoitteissa onnistuttu. Esimerkiksi ohjelmassa rahoitettujen hankkeiden sijoittumista ohjelman painopistealueille ei johtoryhmässä seurattu. Strategiaohjausmallin käyttö ohjelman ohjausvälineenä olisi siten voinut olla tehokkaampaa. Johtoryhmän jäsenet kuitenkin toimivat koko ohjelman ajan aktiivisesti tiedon siirtämisessä ohjelman ja sen toimintaympäristön välillä. Siinä, että saataisiin yritykset kiinnostumaan kehittämisestä, olisi tehtävää. Mielenkiinto kehittämiseen ei ollut riittävää siitäkin syystä, että tuotanto veti hyvin. Nämä on sellaisia asioita, joita joutuu myymään, ehkä myyntitaktiikassa pitäisi olla toisenlaisia tapoja. Yritysten taso omaksua on erittäin vaihteleva. Hyvä käytäntö oli, että otettiin ulkopuolinen, eli Hermia, joka huolehti markkinoinnista. Tekes oli Sisussa yritys- ja asiakassuuntautunut, se on myös muuttunut 2000-luvun alusta. Siitäkin hatunnosto. 3.2 SISU-ohjelman strateginen onnistuneisuus SISU-ohjelman tavoitteet ovat olleet alan kehittämishaasteisiin nähden relevantteja. Ohjelman käynnistämisen taustalla on ollut alan haasteiden mm. globalisaatio, rakennemuutos, tuottavuushaaste, investointien alhaisuus hallittu kohtaaminen. Nousukausi toi esiin globalisaation myönteiset puolet ja hidasti muutoksia, mutta taantuma on jälleen kiihdyttänyt rakennemuutosta. Siten taloustaantuma on jopa kärjistänyt ohjelman osuvuutta. SISU-ohjelman loppuseminaarissa tehdyn asiantuntijakyselyn vastausten perusteella ohjelman strategiset painopistealueet ja tavoitteet ovat olleet relevantteja suhteessa suomalaisen kappaletavarateollisuuden globaalin kilpailukyvyn vaatimuksiin. Vastaukset osoittavat myös sen, että ohjelman käynnistämisen taustalla olleet haasteet ovat edelleen hyvin ajankohtaisia. Erityisesti tuotannon ja valmistuksen merkityksen ymmärtäminen liiketoiminnassa sekä tuotekehityksessä koetaan edelleen suureksi haasteeksi. Samoin tuotantoinvestointien vähäisyys koetaan edelleen merkittäväksi huolenaiheeksi. Alan tutkimuksen ja tuotekehityksen tulevaisuudesta ollaankin tämän vuoksi huolissaan. Vain pieni osa kyselyyn vastaajista koki kappaletavarateollisuuden tuotannon kehitystyön olevan hyvin turvattu SISU-ohjelman jälkeen. Huomionarvoista on myös se, että valtaosa vastaajista ei osannut ottaa kantaa SHOK-toiminnan sekä eurooppalaisen tutkimusyhteistyön kykyyn tukea tuotannon kehitystyötä kappaletavaratuotannossa SISU-ohjelman jälkeen. Tämä merkinnee osin sitä, että näiden toimintaa tunnetaan heikosti. Ohjelman painopistealueiden ja tavoitteiden voidaan sanoa perustuneen pikemminkin perinteisiin teknologioihin ja strategiaoppeihin mm. erikoistuminen kuin uusiin yritysteorioihin. Lähtökohtana on ollut siis pikemminkin nykyisiä toimintamalleja tukevien nykyprosessien tehokkuuden ja joustavuuden parantaminen kuin täysin uusien tuotantologiikoiden testaaminen. Ainoastaan itseohjautuvuuden painopistealue osoittaa tunnustelua uusien toimintamallien ja niiden edellyttämien teknologioiden suuntaan. Ohjelman tavoitteista on jäänyt puuttumaan useita tulevaisuuden teknologisen kilpailukyvyn kannalta tärkeitä aiheita. Ohjelman tavoitteissa tai painopistealueissa ei ollut mainittu esimerkiksi uusien materiaalien valmistusteknologioita eikä puhdasta tuotantoa. Nämä aiheet olivat kuitenkin mukana myöhempinä vuosina SISU-ohjelman tutkimushankkeiden aiehauissa. Teknologioiden konvergenssiakin on käsitelty SISUssa lähinnä tuotantoautomaation kautta, jolloin moni muu sen osa-alue on jäänyt huomioimatta. Vaikka palveluiden kehittämiskyvyn parantaminen on mainittu tavoitteissa, sitäkään ei ole erityisesti painotettu ohjelmassa. Tosin SISU-ohjelman kohdejoukolle oli suunnattu runsaasti myös muita Tekesin ja loppuvaiheessa myös FIMECCin ohjelmia, joiden painotukset vastasivat ainakin osittain edellä mainittuihin kehittämistarpeisiin (ks. kuva 13). SISU-ohjelman strategia tuki hyvin perusasioiden kuntoon laittamista, mutta merkittävät osaamis- ja teknologiahyppäykset jäivät edelleen tulevaisuuden haasteiksi. Tulevaisuuden tuotantoajattelu on kuitenkin paljon laajempi kokonaisuus kuin vain tuotantoa toimintona koskeva. Keskeisinä asioina ovat asiakaslähtöisyys, liiketoimintaosaaminen, todellisen lisäarvon tuottaminen sekä elinkaaren hallinta Pekka Huuhka ja Tommi Salonen (2005) Autonominen tuotanto selvitys. Tekes. 36

37 Kuva 12. SISU-ohjelman toimintaympäristöön liittyviä väittämiä (n=81). Tuotannon ja valmistuksen pitää olla vahvasti mukana kappaletavarateollisuuden liiketoimintaa kehitettäessä Alan tuotekehityksessä valmistettavuus pitäisi huomioida nykyistä paremmin Valmistuksen hajaantuminen globaaleihin alihankintaverkostoihin aiheuttaa riskejä Tuotantoinvestointien vähäisyys kotimaahan on merkittävä huolenaihe Alan kehittämishaasteet edellyttävät uutta Tekesin ohjelma-avausta SISU-ohjelmalla on parannettu merkittävästi alan kansainvälistä kilpailuetua SISU-ohjelmanjälkeen alan t&k-toimintaan on syntymässä kilpailukykyä uhkaava aukkokohta Tekesin ohjelmatoiminta tukee hyvin tuotannon kehitystyötä kappaletavarateollisuudessa Tuotannon ja valmistuksen näkökulma on nykyisin vahvasti mukana alan liiketoimintaa kehitettäessä Tuotannon tutkimusresursseihin on kotimaassamme syntynyt tai syntymässä osaamisvaje Europpalainen tutkimusyhteistyö tukee hyvin tuotannon kehitystyötä kappaletavarateollisuudessa Yritysten johdolla on riittävästi tuotantostrategista näkemystä SHOK-toiminta (FIMECC) tukee hyvin tuotannon kehitystyötä kappaletavarateollisuudessa Kappaletavarateollisuuden tuotannon kehitystyö on hyvin turvattu SISU-ohjelman jälkeen % Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä En osaa/halua sanoa Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä T&k-toimintaan tottumattomien pk-yritysten aktivointi on normaalitilanteessakin hankalaa. Suhdannetilanne vaikeutti entisestään pk-kentän aktivointia: Noususuhdanteessa yritykset olivat ensin täystyöllistettyjä ja merkittävä osa tuotannon kehittäjien ajasta kului tuotantokapasiteetin hankkimiseen, ei sen kehittämiseen. Taantuman alkamisen jälkeen yritysten kehitystahto ja lomautusten vuoksi myös kehityskyky ovat osin olleet hukassa. Hankeaktivoinnin suhteen tietyllä tavalla oltiin perinteisessä katonpaikkausdilemmassa: Poudalla katto ei vuoda ja sateella sitä ei ilkeä korjata. Samaan aikaan alalla käynnissä olleet aktivointitoimet mm. Teknologiateollisuuden TRIO-ohjelma ovat kuitenkin luultavasti parantaneet aktivointitilannetta. Lisäksi on otettava huomioon, että hankeyritysten lisäksi ainakin osassa yrityshankkeista on ollut mukana pkkenttää laajemminkin hankeyritysten alihankintaverkoston kautta. 37

38 Kuva 13. SISU-ohjelman kohdejoukkoon suunnattuja Tekesin ja FIMECCin ohjelmia. (Lähde Tekes) muita painopistealueita vähäisimmiksi. Tosin on myös todettava, että painopistealueet ovat olleet osin päällekkäisiä, ts. itseohjautuvuuden voidaan katsoa toteutuvan myös kahden muun painopistealueen tavoitteiden kautta. SISU-ohjelman tutkimus- ja yrityshankkeet ovat kohdentuneet pääsääntöisesti joustaviin tuotantoratkaisuihin sekä edistyksellisiin tuotanto- ja valmistusteknologioihin. Joustavuuden parantamiseksi ohjelmassa kehitettiin mm. modulaaristen tuotteiden uusia kokoonpanomenetelmiä, valmistuksen toimintaprosessien simulointeja sekä tieto- ja viestintäteknologian ja joustavan automaation hyödyntämistä. Ohjelmassa kehitettyjä edistyksellisiä tuotanto- ja valmistusteknologioita ovat olleet mm. laser- ja liitosteknologiat, uudet materiaalit sekä konenäkö. Tuotannon itseohjautuvuutta ja autonomi- DM Masina Asiakasratkaisut Vene Fimecc/Älykkäät ratkaisut Turvallisuus Osaamisintensiiviset Serve vaihe 1 Serve jatko palvelut Vamos Fimecc/Palvelut NewPro Toiminnalliset materiaalit FinNano Fimecc/Läpimurtomateriaalit Mahdollistavat SISU 2010 teknologiat Tuotantokonseptit Polttokennot Masi Ubicom/ARTEMIS Digitaalinen tuoteprosessi Fimecc/Käyttöliittymät+Älykkäät ratkaisut Liito Liiketoimintaos Fimecc/Globaalit verkostot Tekesin ohjelma Fimecc ohjelma 3.3 Tulokset hanketasolla SISU-ohjelman kokonaisvolyymi oli 81,4 miljoonaa euroa, josta yrityshankkeiden osuus oli 63,6 miljoonaa ja tutkimushankkeiden 17,8 miljoonaa euroa. Tekesin rahoitus oli 39,0 miljoonaa euroa, josta 26,0 miljoonaa euroa meni yrityshankkeille ja 13,0 miljoonaa tutkimushankkeille. Ohjelmassa rahoitettiin 140 projektia, joihin osallistui yli 300 yritystä. Ohjelmassa oli yhteensä 96 yrityshanketta, joiden hankeyrityksistä mikro- ja pieniä yrityksiä oli 39, keskisuuria 22 ja suuria 35. Pk-yritysten osuus yrityshankerahoituksesta on ollut 53 prosenttia ja yrityshankkeiden lukumäärästä 64 prosenttia. SISUn hankkeiden jakaumaa painopiste-alueittain Joustavat tuotantoratkaisut, Edistykselliset tuotanto- ja valmistusteknologiat sekä Itseohjautuvuus tuotannossa ei ole ohjelman loppuraportissa tai esittelykalvoissa julkistettu, mutta haastattelujen ja kyselyjen pohjalta voi päätellä, että kaksi ensimmäistä painopistealuetta onnistuivat hyvin, mutta sen sijaan painopistealue Itseohjautuvuus tuotannossa osoittautui haasteelliseksi. Tekesin esitysvalmistelujärjestelmän sisältämien tietojen mukaan kuitenkin SISU-ohjelman 95 yritysprojektista 30:ssa pyrittiin jonkin muun painopisteen lisäksi myös Itseohjautuvuus tuotannossa painopistealueen haasteiden ratkaisemiseen. Noin puolet näistä hankkeista oli pk-yritysten kehityshankkeita. 42 yrityshankkeessa tavoite oli vain yhdellä painopistealueella, ja itseohjautuvuus oli ainoana tavoitteena vain 3 hankkeessa. Tällä painopistealueella aihepiirin haasteellisuuden vuoksi onnistumiset ovat kuitenkin todennäköisesti jääneet 38

39 CASE Analysointi- ja säätöjärjestelmä sorvaukseen Rouhintasorvauksessa valvontaa ja optimointia suorittava järjestelmä mahdollistaa sujuvan miehittämättömän tuotannon tai rajoitetusti miehittämättömän tuotannon. Lappeenrannan teknillinen yliopiston Oppiva reaaliaikainen analysointi- ja säätöjärjestelmä sorvaukseen FeedChip1 -hankkeen tavoitteena on ollut rouhintasorvauksen optimaalinen hallinta käyttäen apuna erilaisia anturitekniikoita, konenäköä ja alansa kehittyneinä tosiaikaista ohjaustekniikkaa. Tavoite on ollut rakentaa järjestelmä, joka toimii sorvausprosessin analysoijana ja tunnistaa virheellisiä ajoparametreja sekä pystyy tekemään korjaavia toimenpiteitä. Hanke on toteutettu Lappeenrannan teknillisen yliopiston LUT Metallin Konepaja- ja levytyötekniikan laboratorion ja LUT Energian Säätö- ja digitaalitekniikan laboratorion sekä Tietotekniikan osaston yhteistyönä, mikä on mahdollistanut järjestelmän kehittämisen kannalta riittävän monipuolisen ongelmanratkaisun sekä tulevaa yliopisto-opetusta ajatellen säätö- ja tietotekniikan yhdistämisen konepajatekniikkaan opiskelijoita kiinnostavalla tavalla. Projektissa on kehitetty NC-sorviin reaaliajassa toimiva automaattinen analysointi- ja säätöjärjestelmä, joka säätää prosessin toimimaan kokonaistehokkaimmalla tavalla. Käytettäessä järjestelmää yksi koneistaja voi valvoa useaa konetta, mikä parantaa konepajan tuottavuutta. Järjestelmä mahdollistaa lyhyen koulutuksen saaneiden koneistajien käytön tuotantotoiminnassa, koska järjestelmä toimii kuten ammattitaitoinen koneistaja. Järjestelmä säästää myös materiaaleja ja energiaa. Tavoitteena on, että tutkimushankkeessa kehitetystä järjestelmästä tehdään lopputuote konepajojen, teräksen valmistajien ja tutkimuslaitosten käyttöön suomalaisen yrityksen kanssa. Järjestelmästä on jätetty patenttihakemus Suomeen ja ulkomaille. Jatkohankkeessa Viimeistelysorvauksen analysointi- ja säätöjärjestelmä FeedChip2 on tavoitteena ollut kehittää viimeistelyjärjestelmäosio, joka voidaan saumattomasti liittää FeedChip1-hankkeessa kehitettyyn rouhintasorvausjärjestelmään. n suutta on parannettu kehittämällä mm. sulautettua diagnostiikkaa, tehdastason tuotannon optimointia, mallintamista ja simulointia, uusia käyttöliittymiä sekä RFID:n ja aistien innovatiivista hyödyntämistä. Sekä tutkimus- että yrityshankkeiden tavoitteet ovat painottuneet vahvimmin kustannustehokkuuden edistämiseen. Yrityshankkeissa korostui läpäisyaika ja tutkimushankkeissa joustavuus. Ekologisuus oli tavoitteena vain harvoissa hankkeissa. Keskeisimmät kehitettävät teknologiat ovat liittyneet yrityshankkeissa toiminnan- ja tuotannonohjaukseen sekä robotiikkaan ja tutkimushankkeissa simulointiin ja mallintamiseen, robotiikkaan sekä konenäköön. SISU-ohjelman hankkeille tehdyn kyselyn perusteella hankkeiden riskitaso on ollut tarkoituksenmukainen ja kysyntätekijät on huomioitu hankkeen lähtökohdissa. Myös hankkeen onnistumisen kannalta keskeiset tahot on onnistuttu saamaan hyvin mukaan hankkeisiin. Kokonaisuutena hankkeiden toteutusta haittaavia hankaluuksia on SISUn hankkeissa koettu vain vähän. Toisaalta hankkeissa ei ole hankevastaavien arvion mukaan saatu merkittävästi aikaan kaupallisia tai teknologisia läpimurtoja. Kun hankkeiden koetaan onnistuneen kauttaaltaan hyvin, läpimurtojen vähyys merkitsee osaltaan siitä, että hankkeiden riskitaso on saattanut olla kokonaisuutena varsin alhainen sekä teknologia- että markkinariskien osalta. Myös Tekesin arviot SISU-hankkeita käynnistyessä tukevat tätä havaintoa: SISUn yrityshankkeiden haastavuus oli suurin piirtein samaa tasoa kuin Tekesin yrityshankkeiden haastavuus keskimäärin ja tutkimushankkeet olivat jonkin verran heikompaa tasoa kuin Tekesin rahoittamat tutkimushankkeet keskimäärin. Perusasioiden kuntoon laittamiseen ohjannut ohjelmastrategia on myös hanketasolla tuottanut helposti arvattavia tuloksia: yritysten kilpailukykyä parannettiin niiden nykytoiminnassa (exploitation), mutta toisaalta tulevaisuuden kilpailukyvyn lähteiden etsiminen (exploration) jäi vähemmälle. Toisaalta alan erityishaasteena on myös se, että kehittämistarpeet yrityksissä vaihtelevat yksinkertaisista erittäin haastaviin. Monelle alan pk-yrityksille on ollut merkittävä työ laittaa perusasiat kuntoon, kuten SISUn tavoitteena on ollut. Hankekyselyn perusteella parhaiten SISU-ohjelman kehittämisalueilla saatiin tuloksia uuden tuotantoajattelun ja siihen liittyvän perusosaamisen kehittämisessä sekä uusien tuotantomenetelmien kehittämisessä ja käyttöönotossa. Hyviä tuloksia saavutettiin myös kyvyssä tuottaa massaräätälöityjä tuotteita markkinoille sekä uusien tuotantolaitteiden ja valmistustekniikoi- 39

40 CASE Luonnollinen vuorovaikutus ja ekotehokas tuotanto uusina avauksina tutkimushankkeissa Yritysten tulevaisuuden kilpailukyvyn kannalta on tärkeätä, että järjestelmät saadaan nopeasti muunnettua eri sovelluksiin soveltuviksi. Järjestelmien joustavuuden lisääntyessä työntekijöiden työtehtävät muuttuvat monipuolisemmiksi. Toisaalta ikäluokkien pienentyessä käytettävissä oleva työvoima vähenee. Näistä syistä helppokäyttöisten robotiikkajärjestelmien kehittäminen on entistä tärkeämpää. Vuorovaikutteisessa työnsuorituksessa robotti suorittaa raskaat sekä toistuvat työvaiheet ja ihminen tuo niihin joustavuutta ohjaamalla robotin liikkeitä. SISU-ohjelmassa on toteutettu rinnakkaishankkeina Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakouluosakeyhtiö CENTRIAn ja VTT:n Luonnollinen vuorovaikutus hankkeet. Projekteilla on ollut yhteinen ohjausryhmä ja projekteissa on tehty yhteistyötä ja tiedonvaihtoa vaatimusmäärittelyjen ja pilottien suunnittelun suhteen. Tällä tavoin tutkimustiedon soveltaminen käytäntöön pilot-hankkeiden kautta on nopeutunut samalla, kun sovellusalue on laajentunut. Hankkeet ovat syventäneet sekä CENTRIAn ja VTT:n keskinäisiä yhteistyösuhteita että tutkijoiden suhteita alueen yrityksiin. CENTRIAn hankkeessa on pyritty käytännön yrityssovelluksissa kehittämään ja demonstroimaan vuorovaikutteisen ohjauksen menetelmiä ja teknologiaa robottisoluihin ja muihin automaatiota sisältäviin tuotantosoluihin. Projektin keskeiset tulokset ovat syntyneet pilottikohteiden toteutuksissa yrityksiin. CENTRIAn kannalta merkittävä tulos on myös uuden tiedon saaminen opetuskäyttöön. Uudet sovellukset ovat huomattavasti nykyisiä helppokäyttöisempiä ja muuttavat ihmisen ja robotin välistä vuorovaikutusta siten, että työntekijöiden ohjelmointikoulutuksen tarve vähenee merkittävästi tai poistuu kokonaan. Käynnissä olevassa VTT:n hankkeessa on tavoitteena kehittää vuorovaikutteisen robottisolun teknologioita soveltaen aiemmissa hankkeissa kehitettyjä mittaus-, ohjaus- ja ohjelmointiteknologioita ihminen-robotti-vuorovaikutukseen käytännön pilot-hankkeissa. Ekotehokkuudella tarkoitetaan materiaali- ja energiantarpeen sekä haitallisten aineiden vähentämistä, kierrätettävyyden parantamista tai tuotteiden kestävyyden parantamista kustannustehokkaasti. Kappalevarateollisuuden yrityksiä on alkanut yhä enemmän kiinnostaa tuotteidensa ekotehokkuus kiristyvän lainsäädännön ja asiakasvaatimusten myötä. Ekotehokkuuden, ts. energia- ja materiaalisäästöjen kautta on mahdollista päästä myös kustannussäästöihin. VTT:n Ekotehokas tuotanto (Ekoteho) -projektin tavoitteena on ollut kehittää suomalaiselle kappaletavarateollisuudelle menetelmä ja työkaluja, joilla arvioidaan ja kehitetään tuotannon ekotehokkuutta. Projektissa on tutkittu ja testattu erilaisia menetelmiä arvioida ekotehokkuutta kappaletavaratuotannossa. Mm. elinkaari- ja materiaalivirta-analyysien avulla yrityksille syntyy parempi käsitys omasta tuotannosta. Projektin tuloksia käytetään teollisuudessa tuotteiden ja tuotantoprosessien kehittämisessä ympäristömyötäisempään ja tuottavampaan suuntaan. n den kehittämisessä ja käyttöönotossa. Sen sijaan yhtä hyvin hanketasolla ei ole onnistuttu tavoitteessa nousta kansainväliseen huippuluokkaan valmistustekniikan ja tuotantoautomaation kehittäjänä. Yrityshankkeissa on onnistuttu hyvin. SISUn parhaimpien tulosten voidaankin todeta syntyneen konkreettisissa hankkeissa tehdastasolla. Hankkeiden kautta syntyneet vaikutukset yritysten kilpailukykyyn ja tuottavuuteen ovat joissakin tapauksissa olleet varsin merkittäviä ja oletettavasti pitkäkestoisia. Mm. joissakin hankkeissa on päästy valmistuskapasiteetin tai tuottavuuden kaksinkertaistamiseen. Yksittäistapauksissa yritykset ovat arvioineet hankkeen olleen jopa ratkaiseva tuotannon säilymiselle Suomessa. Hankkeiden merkittävyys näkyy hankekyselyn perusteella yrityksissä myös kustannustehokkuuden sekä toimitusnopeuden ja varmuuden parantumisena. Yrityshankkeiden vaikutukset omassa organisaatiossa ja laajemmin alalle ovat liittyneet mm. osaamistason nostoon, uusien teknologioiden testaamiseen, tuottavuuden kasvuun, kilpailukyvyn säilymiseen, kapasiteetin lisääntymiseen, massaräätälöintimahdollisuuksien kehittämiseen ja esimerkin leviämiseen alihankintaverkostossa tai alueen yrityksissä. Tutkimushankkeiden vaikutukset omassa organisaatiossa ja laajemmin alalle ovat liittyneet mm. tutkimusryhmän kansainvälisen tunnettuuden lisääntymiseen ja tutkimusalueen vahvistumiseen sekä yhteistyön lisääntymiseen yritysten kanssa, ajattelutapamuutosten aikaansaamiseen yrityksissä ja hankkeen tulosten soveltamiseen yritysten tuotekehityksessä. 40

41 Kuva 14. Hankkeen toteutusta koskevia väittämiä. (Lähde: Hankekysely 2010) Hankkeen toteutusta koskevia väittämiä Hankeen teknologinen riskitaso oli tarkoituksenmukainen Markkinoiden tarpeet, asiakas/käyttäjänäkökulma ja kysyntätilanne oli kartoitettu hankkeen lähtökohdissa Hankkeen onnistumisen kannalta keskeiset tahot onnistuttiin saamaan mukaan Hankkeen kaupallinen riskitaso oli tarkoituksenmukainen IPR:ään ei liittynyt ongelmia Hanke oli oikein mitoitettu ja resursoitu Hanke oli oikein ajoitettu suhteessa alan tarpeisiin ja markkinoiden kehitykseen Hankkeessa saavutettiin sille asetetut tavoitteet Avainyritysten strategiat tukivat hankkeen toteutusta ja tulosten käyttöönottoa Avainyritysten investointipäätökset tukivat hankkeen toteutusta ja tulosten käyttöönottoa Hankkeessa oli mukana laaja arvoketjuyhteistyö Hankkeessa saavutettiin teknologinen läpimurto Markkinoiden ja suhdanteiden kehitys osattiin ennakoida hankkeen lähtökohdissa Hankkessa ei ollut toteutusta hankaloittavia ongelmia Hankkeessa saavutettiin kaupallinen läpimurto % Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä En osaa sanoa Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä n=31 Ohjelmassa on esimerkkejä, joissa oikein toimimalla voidaan osoittaa vääräksi väite, ettei Suomessa voi tehdä volyymituotantoa, vaikka ohjelmassa parannettiin nimenomaan piensarjatuotantoa. Samat robotit pystyvät tekemään piensarjoja, mutta myös suursarjoja. Tekesin ohjelmissa tavoitellaan joskus pakolla käveleviä työstökoneita jne. Sellaista ei tarvita, vaan nyt pitäisi tehdä pienissä yrityksissä se, mikä tehtiin vuotta sitten suurissa eli viedä joustavaa tuotantoa pieniin yrityksiin useita sukupolvia uudemmalla teknologialla. Olisin joskus halunnut mennä hankkeisiin mukaan neuvomaan, että voisivat ostaa jotain valmiinakin. Konepajateollisuudessa keksitään helposti pyörää uudestaan. 41

42 Kuva 15. Hankkeiden tuloksia SISU-ohjelman kehittämisalueilla. (Lähde: Hankekysely 2010) Missä määrin hankkeilla on saavutettu tuloksia seuraavilla SISU-ohjelman kehittämisalueilla Uuden tuotantoajattelun ja siihen liittyvän perusosaamisen kehittäminen Uusien tuotantomenetelmien kehittäminen ja käyttöönotto Parantunut kyky tuottaa massaräätälöityjä tuotteita ja palveluita kasvaville markkinoille Uusien tuotantolaitteiden kehittäminen ja käyttöönotto Uusien valmistustekniikoiden kehittäminen ja käyttöönotto Uusien teknologioiden ja toimintamallien tuottaminen tutkimuksen avulla Nouseminen kansainvälisesti huippuluokkaan tietyn valmistustekniikan ja/tai -menetelmän Nouseminen kansainvälisesti huippuluokkaan tuotantoautomaation kehittäjänä ja toimittajana % erittäin paljon paljon jonkun verran ei lainkaan ei relevantti asia /ei hankkeen tavoitteena n=31 42

43 CASE Uusi tehdaskonsepti tuulivoimavaihteiden valmistukseen sekä ohjelmistoja ja kuitulaserteknologiaa automaatioteknologian tuotantoon Moventas Wind Oy on kolmanneksi suurin tuulivoimavaihteiden kehittäjä ja toimittaja maailmanlaajuisesti. The Best Manufacturing System for Wind Gears BMS hankkeessa Moventas Wind kehitti kokonaan uuden kokoonpano- ja koeajokonseptin. Konseptin kautta saavutetaan nopeus reagoida markkinamuutoksiin, huipputehokkuus sekä joustavuus tuotteissa, volyymeissä ja kasvussa. Joustavuus on haaste järjestelmälle, koska tuotteet vaihtelevat suuresti mallin, koon, painon ja volyymin suhteen sekä tuulivoiman tulevaisuuden kehityssuunnissa on merkittäviä epävarmuustekijöitä. Hankkeessa parhaat käytännöt etsittiin maailmalta ja arvioitiin. Uusia ratkaisuja kehitettiin ideointityöpajoissa. Valittuja ratkaisuja simuloitiin ja testattiin. Uusien ratkaisujen kehittäminen on suoritettu uuden tehdashankkeen rinnalla. Tavoitteena oli luoda pitkän tähtäimen modulaarinen tehdaskonsepti ja valmistusjärjestelmä, joka on helppo kopioida uusiin tehtaisiin. Projektin saavutetut tulokset ovat jo tässä vaiheessa ylittäneet odotukset. Tuloksena on uusi tuotantokonsepti uudessa tehtaassa. Valmistus- ja kokoonpanoteknologiaa on muutettu radikaalisti myös vanhoissa tehtaissa. Tuotantotavan muutos on arviolta 90-prosenttinen kaikissa tehtaissa, kun projektin tulokset on saatettu käytäntöön. Uusi valmistusmenetelmä täysin toteutettuna noin 2 3 vuoden kuluttua on tämän hetken arvioiden mukaan monta kertaa nopeampi kuin nykyinen. Yrityksen kilpailukyvyn arvioidaan säilyvän uudistusten ansiosta pitkään. Kilpailu on alalla kiristymässä laman ja uusien toimijoiden alalle tulon vuoksi. Hankkeessa on ollut mukana yliopistokumppaneita ja yliopistoyhteistyöstä on ollut yritykselle monenlaisia hyötyjä, sitä kautta on yritykseen saatu mm. radikaaleja uusia ajatuksia ja projektissa on kokeilu täysin uusia asioita. Moventas Wind Oy on myös tehnyt yhteistyötä, mm. tiedonvaihtoa, usean muun SISUn yritysprojektin kanssa. Finn-Power Oy tarjoaa suunnittelemiaan ja valmistamiaan laitteita ja järjestelmiä ohutlevyn työstöön elinkaaripalveluineen. Tuoteohjelmaan sisältyvät materiaalinhallinnan automaatiolaitteistot ja levytyökoneet. Toisaalta ohjelmistojen käytettävyys ja toisaalta ympäristöystävällisyys ja vähäenergisyys ovat kilpailukyvyn tärkeitä tukijalkoja. Finn-Powerille ohjelmistojen kehittäminen on kilpailuetu, sillä siten on mahdollista erottautua länsimaisista ja etenkin aasialaisista kilpailijoista, koska ohjelmistojen ja älyn kopioiminen on hankalampaa kuin laitteiden. Finn-Power Manufacturing software Suite FP Suite hankkeessa on kehitetty Tulus-ohjelmistokonsepti. Tulus on täysin uudentyyppinen ratkaisu, joka mahdollistaa asiakkaan levytyötekniikkaa hyödyntävän valmistusprosessin integroidun hallinnan. Uudentyyppisenä konseptina se vaati koulutus-, huolto- ja myyntiorganisaatioiden konerajapinnassa työskentelevien henkilöiden perehdyttämisen. Tästä syystä projektia tukemaan järjestettiin myös laaja koulutusohjelma. Finn-Powerin tuoteohjelmaan kuuluvat myös laserteknologiaa hyödyntävät laitteet. Finn-Core-hankkeessa selvitettiin kuitulaserteknologian käyttöä. Kuitulasertekniikalla on selvät etunsa ohutlevyn työstössä ja huollettavuudessa sekä pienessä energian kulutuksessa. Kuitulaserit tuntuvatkin tulevaisuuden vaihtoehdolta. Hankkeessa saatujen tulosten perusteella Finn-Power jatkaa pilotointivaiheeseen. n 3.4 Ohjelmatason vaikuttavuus SISU-ohjelma on ollut lähtökohdiltaan perinteinen teknologiaohjelma. Se on kuitenkin ollut ns. markkinaläheinen ohjelma, mikä on tarkoittanut sitä, että tuotannonkehittämishankkeissa täytyi olla perusteltu liiketoimintanäkökulma. Jo SISUa käynnistettäessä tiedostettiin laajemman liiketoimintanäkökulman merkitys tilaus-toimitusketjujen hallinta ja tämä näkökulma edelleen vahvistui ohjelman aikana. 39 SISU-ohjelman vahvuutena on ollut käytännönläheisyys. SISUn hankkeet ovat olleet tavanomaista tuotannon kehittämistä ja pääosin pk-yritysten hankkeita. SISUssa ei ole saatu aikaan monia varsinaisia teknologiahyppäyksiä tai saavutettu merkittäviä kaupallisia läpimurtoja. Painopistealueista parhaiten onnistuttiin edistyksellisten tuotanto- ja valmistusteknologioiden kehittämisessä ja joustavissa tuotantoratkaisuissa, mutta itseohjautuvuuden edistämisessä onnistuttiin huonommin. SISU on hankkeiden kautta onnistunut erityisen hyvin tukemaan joustavan tuotannon ja massaräätälöinnin edistämistä. 39 SISU-ohjelman yrityshanketyypeiksi määriteltiin yritysten liiketoiminnan kehitystä ja kasvua tukevat hankkeet sekä valmistusteknologista tutkimusta ja tuotekehitystä ja niihin liitettyjen palvelujen ja liiketoimintamallien kehittämistä tukevat hankkeet. Lisäksi rahoitettiin yritysten pilotointi- ja demonstrointihankkeita, joissa toimitaan yhteistyössä muiden rahoittajien kanssa tavoitteena teknologian kaupallistaminen ja vientireferenssien synnyttäminen. 43

44 CASE Desktop-tuotanto Kun tarve tuotepersonointiin lisääntyy, perinteistä kokoonpanoautomaatiota ei ole mielekästä toteuttaa entisessä mittakaavassaan ja kokoonpano tehdään usein täysin manuaalisesti. Tämä edistää kokoonpanon siirtymistä työvoimakuluiltaan edullisempiin maihin. Mikro- ja desktoptehtaiden avulla pyritään mm. parantamaan tuotantojärjestelmien uudelleenkäytettävyyttä ja liikuteltavuutta. Mikrotehtaalla tarkoitetaan pienikokoista tuotantojärjestelmää, joka soveltuu pienten osien ja tuotteiden valmistamiseen. Desktop-valmistuksella tarkoitetaan hieman suurempien, esim. matkapuhelimen kokoluokkaa olevien tuotteiden valmistamista pienikokoisella tuotantojärjestelmällä. 40 Tampereen teknillinen yliopiston Tuotantotekniikan laitoksen Desktop-tuotantojärjestelmä Mz-DTF -projekti on tutkinut mikro- ja desktop-valmistuksen järjestelmiä ja laitteita. Tampereen teknillisen yliopiston Tuotantotekniikan laitoksella tuotantomenetelmien miniatyrisointia on tutkittu 1990-luvulta alkaen, ja aiheeseen liittyviä projekteja on toteutettu mm. Tekesin Lassi-, Presto-, Masina-, SISU- ja Tuotantokonseptitohjelmissa. SISU-ohjelmassa olleessa projektissa tavoitteena on ollut aiemmissa projekteissa kehitetyn mikrotehdaskonseptin soveltaminen volyymituotantoon lähemmäksi teollista sovellettavuutta ja kohti suurempien valmistusketjujen toteuttamista sekä uusien prosessien kehittäminen. Mikrotehdasympäristö asettaa erityisvaatimuksia volyymituotannolle, mm. osien syöttäminen kokoonpanojärjestelmään aiheuttaa haasteita, koska osat ovat suhteellisen suuria itse mikrotehtaaseen nähden. Aiemmin desktop-tuotantoa on demonstroitu lähinnä yksittäisinä soluina, ja useammasta solusta koostuvan järjestelmän toteuttaminen on ollut tärkeä tavoite. Projekti on tuottanut uutta tietoa mikro- ja desktop-tehtaista, tuotantolaitteiden miniatyrisoinnista sekä niiden eduista erityisesti useampia soluja sisältävissä tuotantolinjoissa. Projektin pohjalta siihen osallistunut yritys on kehittänyt desktop-laitteita kaupallisiksi tuotteiksi. Projekti on jatkanut tutkimusryhmän mikrotehdastutkimusta ja vahvistanut edelleen tutkimusryhmän kansainvälistä asemaa. Ryhmä on mm. saanut palvelututkimustilauksia ulkomailta. VTT:n Desktop-kokoonpano DeskAssy-projektissa on kehitetty keveille ja pienikokoisille tuotteille tarkoitettu kokoonpanojärjestelmäkonsepti Desktop Light Assembly - platform joka on kevyt, joustava, helposti muunneltava ja mukautuu suuren tuotekirjon kokoonpanoon. Konsepti perustuu nk. plug n produce -asemiin, joissa asemien prosessi- ja osakohtaiset osajärjestelmät ovat itsenäisiä, vapaasti liikuteltavia ja helposti vaihdettavissa. Moduulien muutoksilla, lisäämällä tai poistamalla asemia ja työntekijöitä järjestelmä sopeutuu nopeasti mm. tuotemuutoksiin sekä volyymin vaihteluihin. Konseptin osana on fyysisen järjestelmän rinnalle kehitetty virtuaalipohjaista suunnitteluympäristöä, jolla pyritään tukemaan erityisesti uusien tuotteiden tuotantoon saattamista. Projektin tulosten avulla voidaan toteuttaa aiempaa joustavampia, muunneltavampia, adaptiivisempia ja kevyempiä automaattisia kokoonpanoratkaisuja, ja tuloksia voivat hyödyntää sekä järjestelmätoimittajat että kokoonpanoyritykset. n 40 Desktop- ja mikrotehdaskonseptit mahdollistavat äärimmilleen vietyinä täysin yksilöllisten tuotteiden tuotannon ja asiakkaan uudenlaisen (C2B-)osallistumisen tuotantoon sekä tätä kautta kilpailuetuja joustaville pienille tuotantoyrityksille. Konseptin kilpailijana voidaan kaukaisessa tulevaisuudessa nähdä 3D-tulostusta hyödyntävä asiakkaan itsensä toteuttama tee-se-itse-tuotanto. Ks. esim. In the Next Industrial Revolution, Atoms Are the New Bits. Wired Feb newrevolution. Esimerkkinä uusista liiketoimintamalleista ks. myös TechShop is a 15,000 square-foot membershipbased workshop that provides members with access to tools and equipment, instruction, and a community of creative and supportive people so they can build the things they have always wanted to make. You can think of TechShop like a fitness club, but with tools and equipment instead of exercise equipment. 44

45 SISU on omalta osaltaan tukenut alan yrityksiä globalisaation haasteisiin vastaamisessa. SISU-ohjelma on ollut perinteinen teknologiaohjelma, jossa on ollut tärkeä mutta kapea kehittämisteema tuotantoteknologiat ja tuotannon järjestäminen valmistusyksikön sisällä. SISU tai jopa kaikki Tekesin alalle suuntaamat panostukset ovat siten olleet varsin vaatimattomia, kun ne suhteutetaan alan haasteisiin. Merkittävä tuottavuuden kasvu alan yrityksissä on mahdollista saavuttaa paitsi toimintamalleja uudistamalla, myös laitekantaa uusimalla, ts. merkittävillä investoinneilla ja niiden tehokkaalla käyttöönotolla. SISU pyrki kannustamaan yrityksiä investointeihin. Varsinkin aineellisten investointien osalta tilanne on nyt taantuman vuoksi edelleen huonontunut verrattuna SISUn käynnistämisajankohtaan. On selvää, että investointeihin vaikuttaa ensisijaisesti suhdannetilanne. Tekesin ohjelmilla yksistään ei ole niihin juuri mitään vaikutusta, vaan Tekesin rahoituksen vaikutusmekanismi aineellisiin investointeihin kulkee t&k-investointien kautta. Tutkimushankkeet ovat kattaneet käytännöllisesti katsoen kaikki ajankohtaiset tuotannon kehitysteemat, mutta on kysyttävä, olisiko tarvittu perusteellisempaa selvitystä yritysten tarpeista sekä maailmalla käytössä olevien parhaiden teknologioiden vertailua jo pelkästään valistuksellisista ja viestinnällisistä sekä pk-yritysten investointihalukkuutta herättelevistä syistä. Ohjelman valmisteluvaiheessa tehty Autonominen tuotanto selvitys olisi ehkä kaivannut aihepiirin syventämistä ohjelman tutkimushankkeissa. SISUssa pyrittiin kannustamaan yrityshankkeita tukevien teknologiatiekarttojen toteuttamiseen ja kustannustehokkuuden parantamiseen liittyvien tutkimushankkeiden käynnistämistä. Tällaisia tutkimushankkeita ei ohjelmassa juurikaan ollut. SISUn tutkimushankkeet eivät ole olleet kovinkaan poikkitieteellisiä. Vaikka tutkimushankkeet ovat kattaneet ajankohtaiset valmistustekniikan teemat, kokonaisnäkemys ja alueiden tarpeet ovat jääneet hankkeissa vähemmälle huomiolle. SISUn tutkimushankkeiden haasteellisuus on myös ollut vaatimattomampi kuin Tekesin rahoittamien tutkimushankkeiden keskimäärin. SISUn ei voi ainakaan suoranaisesti sanoa onnistuneen kovin hyvin tavoitteessa synnyttää Suomeen 1 3 World Class tasolla olevaa alan tutkimuksen huippuyksikköä. Tampereen teknillisen yliopiston desktop-tutkimusryhmä on kuitenkin lähellä maailman huippua. Sen voidaan nähdä nousseen tähän asemaan SISUn käynnissä olon aikana, mutta tämä asema on saavutettu pitkäjänteisen työn kautta. Yleisemmin tarkasteltuna alan tutkimusyksiköiden pitkäjänteistä osaamisalueiden kehittämistä ja huippututkimusyksiköiden muodostamista on haitannut tutkimuksen projektiluonteisuus. Haasteena alalla on myös, että valmistuksen tutkimusosaaminen on hajallaan pienissä yksiköissä, joten kriittistä massaa ei saada syntymään. Ohjelmalla on ollut vahva kansainvälinen ulottuvuus. Vuonna 2006 Tampereella järjestettiin Manufuture konferenssi, jonka järjestelyissä SISU-ohjelma oli mukana. Ohjelma on ollut mukana järjestämässä myös kahta kansainvälistä Tampere Manufacturing Summit -huippuseminaaria. 41 Suomalaisen yritys- ja tutkimusmaailman kansainvälistä verkottumista on ohjelmassa edistetty järjestämällä mm. tutustumisja benchmarking-matkoja. Ohjelman kansainvälinen yhteistyö on alalla koettu erityisen aktiiviseksi ja onnistuneeksi. Toisaalta tutkimusosapuolilla yleensä on jo ennestään hyvät kansainväliset yhteydet ja alan pk-yritysten kansainvälistymisaste on ohjelman jälkeenkin edelleen keskimäärin heikko. Todennäköisesti SISUn suurin merkitys kansainvälistymisen suhteen on ollut suomalaisten pääsy mukaan alan EU-tasoiseen keskusteluun. Ohjelman keskeisenä teemana voidaan pitää uutta tuotantoajattelua, johon on sisältynyt pyrkimys ajattelutavan merkittävään muutokseen ja osaamis- ja teknologiaharppaukseen. SISU on osaltaan ollut lisäämässä yrityksissä uutta tuotantoajattelua, uskoa tuottavuuden kehittämiseen teknologian avulla. Kuitenkin on jonkin verran epäselvää, onko kulttuurimuutosta pystytty edistämään riittävästi alan haasteisiin nähden. SISUn voidaan ainakin osittain katsoa aiheuttaneen alalla ajattelutavan muutoksia, koska SISU-ohjelman hankkeille tehdyn kyselyn perustella hankevastaavat arvioivat ohjelman vaikuttaneen sen tavoitealueilla eniten yritysten kannustamiseen kehittämään uutta teknologiaa ja uusia toimintamalleja, alan teollisuuden kykyyn tuottaa kilpai- 41 Vuonna 2003 käynnistyneen Manufuture-prosessin tavoitteena on ollut luoda tutkimus- ja innovaatioperustainen strategia, jonka avulla pystytään nopeuttamaan eurooppalaisen teollisuuden rakennemuutosta, varmistamaan korkeaa lisäarvoa tuottava työllisyys ja tuottamaan valtaosa maailman valmistavan tuotannon tuloksista tulevaisuuden osaamisvetoisessa taloudessa. 45

46 Kuva 16. Hanketoteuttajien arvio SISU-ohjelman vaikutuksista ohjelman tavoitealueilla (Lähde: Hankekysely 2010) SISU-ohjelman arvioidut vaikutukset ohjelman tavoitealueilla Yritysten kannustaminen kehittämään uutta teknologiaa ja uusia toimintamalleja Kyky tuottaa kilpailukykyisesti massaräätälöityjä tuotteita ja palveluita kasvaville markkinoille Tulevaisuuden kannalta tärkeiden valmistavan teollisuuden liiketoiminta-alueiden kilpailukyvyn vahvistuminen Teknologiansiirron tehostuminen elinkeinoelämän ja tutkimuslaitosten välillä Uusien teknologioiden ja toimintamallien tuottaminen teollisuuden hyödynnettäväksi tutkimushankkeiden toimesta Suomen nouseminen kansainväliseen huippuluokkaan tuotantoautomaation kehittäjänä ja toimittajana Kansainvälisen tutkijanvaihdon ja tutkimusyhteistyön merkittävä lisääntyminen Muotoilun merkityksen korostuminen yhtenä kilpailuedun osa-alueena % Erittäin suuri vaikutus Suuri vaikutus Kohtalainen vaikutus Vähäinen vaikutus Ei vaikutusta n=31 lukykyisesti massaräätälöityjä tuotteita ja palveluita sekä alan kilpailukyvyn vahvistumiseen tulevaisuuden kannalta tärkeillä liiketoiminta-alueilla. Sen sijaan ohjelma ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla kansainvälistymistavoitteissaan eikä hankkeiden tulosten levittämisessä yrityskentälle. Erityisen heikosti on onnistuttu kansainvälisten suhteiden käytännön hyödyntämisessä suomalaisten yritysten kilpailukykyä edistävällä tavalla. Yritysrahoituksen saaminen tutkimushankkeisiin on ollut haasteellista. Tämän voi nähdä osoituksena siitä, että SISUn tutkimushankkeet ovat kaiken kaikkiaan ehkä jääneet liian kauaksi yritysten tarpeista. Sen sijaan useissa yrityshankkeissa on ollut monta tutkimusosapuolta mukana, mikä oletettavasti on vahvistanut merkittävästi yritysten ja tutkimusosapuolten välistä yhteistyösuhteita. Yhtenä ohjelman hanketason puutteena voi pitää tutkimuksen ja käytännön heikohkoa integrointia. Tämä näkyy mm. siinä, että tutkijoille ei kaikissa tapauksissa ole ollut selvää se, miten tutkimustuloksia tullaan soveltamaan tai hyödyntämään yrityksissä. Koska valmistavassa teollisuudessa ja kappaletavaratuotannossa on paljon pk-yrityksiä, erityisenä haasteena alan kokonaisvaltaisen kehityksen ja globaalisti toimivien veturiyritysten kotimaisten alihankintaverkostojen säilyttämisen ja kehittämisen näkökulmasta on pk-yritysten valistustason nosto sekä tutkimustiedon jalkauttaminen. Pkyritysvaltaisuudesta johtuen yritysten absorptiokyvyssä on eroja: alalla on toisaalta globaalisti toimivia teknologisesti erittäin valistuneita ja edistyksellisiä yrityksiä, mutta toisaalta yrityksiä, jotka eivät ole tottuneet t&k-toimintaan ja 46

47 joilla ei ole koulutettua ja erikoistunutta t&k-henkilöstöä. Tämä tilanne muodostaa suuren haasteen ulkoisvaikutusten synnyttämiselle, koska eri kehitystasolla olevien toimijoiden kesken on vaikeaa löytää lähikehityksen vyöhykettä, jolla osaamisen siirto olisi mahdollista. Ohjelman tavoiteasettelusta on puuttunut ohjelman sisältämien uusien teknologioiden edellyttämän relevantin ammattiosaamisen arviointi ja varmistus. Toiminnan tasolla uuden osaamisen jalkauttamista esimerkiksi ammattikorkeakouluverkoston kautta ei ole tapahtunut riittävästi. Nyt uhkana on, että ohjelmassa luotu valmistusosaaminen jää varsin ohueksi ja paikalliseksi. SISU on myös ollut liian fokusoitunut ja tuotantopainotteinen ratkaisemaan yritysten liiketoimintaan laajemmin liittyviä haasteita liiketoiminnan raja-aitojen ylittämisessä, esimerkiksi yhteistarjoomien kehittämisessä kilpailijoiden kanssa tai tilaus-toimitusketjun kokonaishallinnassa. Useimmat yritykset eivät SISUn jälkeenkään kykene näkemään rakennemuutosta ja aidosti globaalia toimintaa mahdollisuutena. Strategisen onnistuneisuuden kannalta voidaan kysyä, olisiko tuotantokonseptien liiketoimintamallien tarkastelua pitänyt sisällyttää tiiviimmin mukaan SISUn projekteihin vai olisiko ensin pitänyt keskittyä laajemmin tuotantokonseptiskenaarioihin ja -malleihin Tuotantokonseptit-ohjelman tapaan ja vasta sitten kohdistaa kehityspanoksia tuotannon teknologioihin. Tällöin olisi paremmin varmistettu se, että teknologian kehittämiskohteet olisivat olleet liiketoiminnan kannalta mahdollisimman relevantteja. Ilman samanaikaista Teknologiateollisuuden panostusta verkostojen kehittämiseen SISU-ohjelma olisi oletettavasti jäänyt huomattavasti irrallisemmaksi suhteessa yritysten strategiseen kehittämiseen. Tietyllä tavalla olisi voinut odottaa, että SISU- ja TRIO-ohjelmat olisivat tehneet enemmänkin yhteistyötä. 42 Toisaalta SISU ja TRIO olivat täysin erityyppisiä ohjelmia ja täydensivät hyvin toisiaan SISUn keskittyessä tehtaan seinien sisällä olevan tuotantoteknologian kehittämiseen ja TRIOn liiketoimintaverkostojen kehittämiseen. SISU-ohjelma on ollut merkittävä t&k-rahoitusinstrumentti ohjelmassa mukana olleille yrityksille. Tekesin rahoituspäätöstietojen perusteella Tekesille kokonaan uusia yritysasiakkaita ohjelmasta rahoitusta saaneista yrityksistä oli vajaat 20 %. Ohjelmassa mukana olleista Kuva 17. Tekesin rahoitus SISU-ohjelmassa mukana olleille yrityksille (Lähde Tekes) Tekes-rahoitus SISUn yrityksille (rahoituspäätökset ko. vuonna) Tekes-rahoitus SISUn yrityksille (pl. Metso, Sisu, Valmet, Ponsse ) Tekes muut ohjelmat Tekes hankerahoitus SISU Tuotantokonseptit Tekes muut ohjelmat Tekes hankerahoitus SISU Tuotantokonseptit 42 SISU ja TRIO järjestivät vuonna 2006 yhteisseminaarin Tampereen alihankintamessujen yhteydessä. 47

48 CASE SISU ja Tuotantokonseptit suhteessa Teknologiateollisuuden TRIO-ohjelmaan 43 Teknologiateollisuuden TRIO-ohjelma toteutettiin vuosina VTT Tuotteet ja tuotanto käynnisti syksyllä 2002 laajan keskustelukierroksen, jossa analysoitiin teknologiateollisuuden tuotannollisen toiminnan tilaa Suomessa ja määritettiin sen perusteella tärkeimpiä kehityskohteita. Näitä keskusteluja käytiin erityisesti VTT:n, Teknologiateollisuus ry:n ja Tekesin välillä. Muita keskeisiä tahoja olivat Metallityöväen Liitto ry, Työsuojelurahasto, Työministeriö, Sitra, Finnvera Oy, Finpro, Suomen Teollisuussijoitus Oy, PKT-säätiö ja TE-keskukset. Keskusteluissa oli mukana myös useita yrityksiä. Alussa valmistelu tähtäsi kansallisen teknologiaohjelman käynnistämiseen. Pian kuitenkin todettiin, että teknologiaohjelman mahdollistava teknologiakehitys ei tarjonnut riittävän laajaa toimenpitekokonaisuutta, koska tuotannollisen toiminnan kehittämiseksi haluttiin yhdistää osaamisen kehittämiseen, henkilöstön koulutukseen, teknologian siirtoon, yritysten kasvuun, investointien rahoitukseen ja kansainvälistymiseen kohdennettuja palveluja. TRIO oli sateenvarjo-ohjelma, jolla ei ollut omia rahoitusinstrumentteja, vaan hankkeisiin on haettu rahoitusta kunkin yrityksen tai verkoston tarpeiden mukaan eri viranomaisilta. TRIOn päätavoitteena oli synnyttää 20 uutta kansainväliseen toimintaan kykenevää järjestelmätoimittajayritystä. Lisäksi tavoitteena oli, että 500 pk-yritystä kykenee uudistamaan toimintaansa, erikoistumaan teknologisesti sekä saamaan vahvan aseman kansallisissa ja kansainvälistyvissä yritysverkostoissa. Ohjelman toimenpiteet kohdistuivat järjestelmäja komponenttitoimittajiin. Kehityspanoksia suunnattiin erityisesti kansainvälistymiseen, liiketoimintaosaamiseen ja teknologiaan. TRIO-teemaa käsitteleviä hankkeita syntyi 415, ja niissä oli mukana noin 1200 yritystä. Hankkeiden kokonaissumma oli lähes 74 miljoonaa euroa. VTT:n suorittamassa TRIO-ohjelman arvioinnissa todettiin, että ohjelman perusviesti on levinnyt hyvin kone- ja me- tallituoteyritysten lisäksi mm. julkisen sektorin rahoittajien ja päätöksentekijöiden keskuudessa. Ohjelman aikana on näissä organisaatioissa käynnistynyt lukuisia toimenpiteitä, jotka tukevat ohjelman perusviestin toteutumista. Hyviin tuloksiin vaikutti erityisesti TRIOn alueellinen yhteistyöverkosto, jossa toimi noin 50 koulutettua kehittämisyhtiöiden, teknologiakeskusten ja TE-keskusten asiantuntijaa. TRIO-yhteyshenkilöt laativat hankesuunnitelmia, osallistuivat rahoitusjärjestelyihin sekä olivat mukana toteuttamassa hankkeita. Heidän tehtäviinsä kuuluivat mm. hankeneuvonta, koulutus ja seminaarien järjestäminen. TRIO-yhteyshenkilöt järjestivät myös yrityskohtaista konsultointia. Ohjelman arvioinnin mukaan toimittajien teknologinen taso ei ollut kehittynyt toivotulla tavalla. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on ollut rajalliset resurssit ja osaamista panostaa toiminnan kehittämiseen. Nousukauden aikana ei ole koettu tarvetta kehittää, koska kysyntää on ollut riittävästi. Kansainvälisen tason järjestelmätoimittajien kasvattaminen osoittautui TRIOssa haasteelliseksi. Tähän vaikutti mm luvun alkupuolen korkeasuhdanne, päähankkijoiden asenne sekä pk-yritysten rajallinen halu ja kyky kasvaa ja kansainvälistyä. TRIO oli sateenvarjo-ohjelma, jossa yrityksiä on tuettu hankkeiden käynnistämisessä ja rahoituksen hakemisessa eri lähteistä. Tästä syystä monelle yritykselle TRIO on todennäköisesti näyttäytynyt tärkeimpänä yhteistyötahona, ja Tekesin rahoitusta on TRIOn neuvosta ja avustuksella haettu esimerkiksi SISU-ohjelmasta. Verkostomaisen toimintatavan avulla TRIO on siten pystynyt muodostamaan yhden luukun kontaktipisteen yrityskentän ja julkisten rahoittajien välillä.trion kautta on pystytty myös varmistamaan teknologiahankkeiden tulosten vienti käytäntöön yrityksissä esimerkiksi Tykes-rahoituksella tai kansainvälistymisen tukeminen Finpron instrumenttien avulla. n 43 Lähteinä TRIO, Ohjelman loppujulkaisu ja loppuraportti, Teknologiateollisuuden kansallinen ohjelma Teknologiateollisuus

49 Kuva 18. SISU-ohjelmaa koskevia väittämiä. (Lähde: Hankekysely 2010) yrityksistä valtaosa oli siis saanut Tekesin hanke- tai ohjelmarahoitusta jo ennen SISU-ohjelmaan mukaan tuloa. Tässä suhteessa SISU-ohjelman rahoitus ei ole merkittävästi lisännyt yritysten saamaa Tekesin kokonaisrahoitusta etenkään suurten yritysten osalta. Sen voi yritysten t&k-rahoituksen tasolla tarkasteltuna katsoa osin korvanneen aiempaa Tekesin rahoitusta. SISU-ohjelma ei monenkaan yrityksen osalta ole lisännyt Tekesiltä jo aikaisempina vuosina saadun julkisen t&k-tuen kokonaismäärää. Tästä syystä esimerkiksi ohjelman aikaansaama additionaliteetti-vaikutus yritysten innovaatiotoiminnan määrään ja laatuun on oletettavasti vähäinen, minkä vuoksi SISU-ohjelman rahoituksen erillisvaikutusten osoittaminen yritysten liiketoimintaan on hankalaa. Tämän raportin luvussa 5 on pyritty selvittämään tilastollisin ja ekonometrisin menetelmin tarkemmin SISU-ohjelman ja Tuotantokonsepti-ohjelman vaikuttavuutta. Ohjelmallisen kehittämisen näkökulmasta rahoituksen kohdistaminen SISU-ohjelman kautta on kuitenkin fokusoinut yritysten tutkimus- ja kehittämistoimintaa SISUn painopistealueille. Tällä on ollut lisäarvoa tuottava vaikutus sekä ohjelman kohde-organisaatioille että toimialalle. Tämä näkyy hankekyselyn vastausten perusteella erityisesti osaamisen ja kyvykkyyksien lisääntymisenä sekä uusien yhteistyömuotojen ja verkostojen kehittymisenä. Merkittävä osa hankekyselyn vastaajista katsoi, että SISU-ohjelmaan osallistumisella oli ollut strategisesti tärkeä merkitys organisaation kannalta. Sen sijaan ohjelman aikaansaamat kaupalliset ja liiketoiminnalliset vaikutukset arvioidaan suhteellisen vähäisiksi, mm. SISU-ohjelman rooli ei ole ollut merkittävä globaalien 49