Kokonaishuokoisuuden estimointi huokoisuussarjojen avulla: Esimerkkejä meteoriittitörmäysten kohdekivilajeista

Transkriptio

1 Kokonaishuokoisuuden estimointi huokoisuussarjojen avulla: Esimerkkejä meteoriittitörmäysten kohdekivilajeista Liisa Kivekäs Geologian tutkimuskeskus PL 96, ESPOO Abstract Water immersion method reaches only interconnected pores and fractures. Measured effective porosities are therefore underestimates. Total porosities can be calculated from measured densities and porosities in the case of a homogeneous material with different porosities. There is a linear relationship between densities and porosities. The slope between dry bulk density and porosity is equal to grain density, and the slope between wet bulk density and porosity is equal to grain density minus water density. Target rocks of meteorite impacts serve as good examples for total porosity calculations. The slopes obtained by linear fits to measured values of densities and effective porosities are steeper than the theoretical slopes related to total porosities. Estimates of the latter are calculated by making the slope of dry bulk density equal to the grain density, which is the intercept at p=0. 1. JOHDANTO Huokoisuusmittauksissa käytetään useimmiten imeytysmenetelmiä, joilla pystytään määrittämään kiviaineksen ns. tehollinen huokoisuus. Tällöin kuitenkin tulevat esiin vain ne raot ja huokoset, jotka ovat yhteydessä toisiinsa ja täyttyvät imeytettävällä nesteellä. Koska imeytysmenetelmä ei tavoita kaikkia huokosia, tulokseksi saadaan kokonaishuokoisuutta pienempiä arvoja. Geologian tutkimuskeskuksessa (GTK) huokoisuuden määrityksiin käytetään yksinkertaista imeytysmenetelmää, joka soveltuu hyvin muiden petrofysiikan ominaisuuksien mittausten jatkoksi. Ominaisvastus ja P aallon määrityksiin näytteitä pidetään vähintään pari vuorokautta vedessä, joten huokoisuudelle imeytysajaksi tulee 3 5 vuorokautta. Näytteen pinta kuivataan ja se punnitaan sekä ilmassa että vedessä: saadaan näytteen tilavuus ja märkätiheys. Näytteiden koosta, dimensioista ja ominaisuuksista riippuen (Rasilainen et al., 1996) niitä kuivataan 2 3 vuorokautta uunissa. Näytteet punnitaan välittömästi uunista oton jälkeen, ettei huoneilman kosteus pääsisi imeytymään niihin. Punnitustulosten erotuksista saadaan näytteisiin imeytyneen veden määrä. Mittausohjelma laskee tehollisen huokoisuuden sekä kuiva, märkä ja raetiheyden. GTK:ssa on mitattu kivinäytteiden huokoisuuksia jo vuodesta 1985 lähtien. Kymmenisen vuotta kuivauslämpötilana pidettiin 90 o C, kun varottiin lämmön mahdollisesti aiheuttamia muutoksia kivien ominaisuuksiin. Nykyisin näytteiden kuivatukseen käytetään suositusten mukaista o C:n lämpötilaa. 77

2 Kappaleen tiheys pienenee lineaarisesti huokoisuuden kasvaessa. Kun suorien yhtälöt (Kivekäs, 1993) kirjoitetaan perusmuotoon, havaitaan raetiheyden olevan kulmakertoimena kuivatiheyden ja huokoisuuden välillä. Märkätiheydelle kulmakerroin on raetiheys vähennettynä veden tiheydellä. Meteoriittitörmäyksissä homogeeniseen kohdekivilajiin syntyy eri asteista huokoisuutta. Mittaustuloksiin voidaan soveltaa teoreettisia tietoja. Mitatut teholliset huokoisuudet ovat kokonaishuokoisuutta pienempiä, joten mittausaineistoon sovitettujen suorien kulmakertoimet ovat suurempia kuin teoreettiset arvot. Kun kuivatiheystuloksiin sovitetun suoran kulmakerroin korjataan raetiheyden suuruiseksi, saadaan näytteiden huokoisuuksille uudet kokonaishuokoisuutta estimoivat arvot. 2. TÖRMÄYSKRAATTERIT KARIKKOSELKÄ, SÄÄKSJÄRVI JA PAASSELKÄ GTK:n petrofysiikan laboratoriossa on tutkittu meteoriittitörmäysten aiheuttamia muutoksia kohdekivilajien fysikaalisiin ominaisuuksiin. Törmäyksessä kohdekivilajit sulavat ja sekoittuvat toisiinsa. Syntyy aivan uusia kivilajeja: impaktilaavaa, sueviittia ja breksioita. Hetken kestänyt shokkiaalto ehtii muuttaa mineraalien rakenteita etäämpänäkin ja aiheuttaa kraatterin pohjalle sekä reunoille kivien rikkoutumista ja rakoilua. Törmäyskraatterit tulevat esiin painovoimakartoilla selkeinä ympyränmuotoisina negatiivisina anomalioina (Elo et al., 1992; Pesonen et al., 1999). Karikkoselkä on halkaisijaltaan noin 2.5 km, Sääksjärvi 5 km ja Paasselkä 10 km. Karikkoselällä kohdekivilajina on melko homogeeninen porfyyrinen graniitti, Sääksjärvellä gneissejä ja granodioriitteja sekä Paasselällä kiilleliuskeita ja kiillegneissejä. Karikkoselän ja Sääksjärven näytteiden tiheydet ovat selvästi vastaavia ympäristön kivilajeja alhaisemmat (Taulukko 1). Taulukko 1. Huokoisuus ja tiheysarvoja törmäyskraattereista sekä niiden ympäristöstä noin 30 km:n säteeltä. Kairasydännäytteet Karikkoselältä (KS), Sääksjärveltä (SJ) ja Paasselältä (PS) on mitattu Petrofysiikan laboratoriossa: P E = tehollinen huokoisuus, D bd = kuivatiheys, D bw = märkätiheys ja D g = raetiheys. Viimeisen sarakkeen tiheyskeskiarvot ja keskihajonnat vastaaville ympäristön kivilajeille on saatu GTK:n Petrofysiikan tietokannasta. Kivilaji N P E D bd D bw D g N D b Kairareikä (näytesyvyys) kpl % kg/m 3 kg/m 3 kg/m 3 kpl kg/m 3 Porfyyrinen graniitti 20 Keskiarvo KS2 ( m) keskihajonta Kiillegneissi 7 Keskiarvo SJ2 ( m) keskihajonta Kiilleliuske 20 Keskiarvo PS1 (73 242m) keskihajonta Kiillegneissi 22 Keskiarvo PS1 ( m) keskihajonta

3 3. KOKONAISHUOKOISUUDEN ESTIMOINTI Meteoriittitörmäyksen homogeeniseen kohdekivilajiin synnyttämä laaja huokoisuusvaihtelu tarjoaa oivan mahdollisuuden kuvata kivilajien tiheyksien ja huokoisuuksien riippuvuutta toisistaan. Kun mittausarvot piirretään tiheys/huokoisuus koordinaatistoon ja suoritetaan lineaarinen sovitus, suorien kulmakertoimiksi saadaan selvästi teoreettisia arvoja suuremmat kertoimet (Kuvat 1 ja 3). Mitatut teholliset huokoisuusarvot, joissa osa huokostilavuudesta on jäänyt täyttymättä, voidaan korjata vastaamaan kokonaishuokoisuutta pakottamalla kuivatiheyden D bd = D g * p + D g kulmakertoimeksi D g arvo pisteestä p = 0. Saadaan uudet huokoisuusarvot, jotka estimoivat kokonaishuokoisuutta. Korjataan myös D bw ja D g aineistot näillä uusilla kokonaishuokoisuuden estimaateilla (Taulukko 2). Korjattuun aineistoon sovitetut suorat (Kuvat 2 ja 4) vastaavat nyt hyvin teoreettisia yhtälöitä. Yksittäiselle näytteellekin voidaan laskea karkea kokonaishuokoisuusarvio tehollisen huokoisuuden ja tiheysarvojen avulla. Taulukko 2. Karikkoselän kairareiän KS2 porfyyrisistä graniittinäytteistä mitatut tiheydet ja tehollisen huokoisuuden arvot: p eff = tehollinen huokoisuus (murto osana), D bd = kuivatiheys, D bw = märkätiheys ja D g = raetiheys. Kolmessa viimeisimmässä sarakkeessa ovat laskennallisesti saadut arvot: p tot = estimoitu kokonaishuokoisuus ja sitä vastaavat märkä ja raetiheydet. Näyte/KS2 p eff Dbd Dbw Dg p tot Dbw cal Dg cal syvyys (m) mitattu (kg/m3) (kg/m3) (kg/m3) estimaatti (kg/m3) (kg/m3) Keskiarvo Keskihajonta

4 2900 Porfyyrinen graniitti / kairareikä KS2 Dg = 359 p Dbw = 1982 p R 2 = Dbd = 2981 p R 2 = Mitattu tehollinen huokoisuus Kuva 1. Karikkoselän kairareiän KS2 porfyyrisistä graniittinäytteistä mitattuja tiheyksiä tehollisen huokoisuuden funktiona. Lineaarisella sovituksella saadut yhtälöt ovat näkyvissä: R=korrelaatiokerroin, Dbd=kuivatiheys, Dbw=märkätiheys ja Dg=raetiheys. Huokoisuus (p) on ilmaistu murto osina Porfyyrinen graniitti / kairareikä KS2 Dg = 0.02 p Dbd = 2675 p R 2 = Dbw = 1676 p R 2 = Estimoitu kokonaishuokoisuus Kuva 2. Karikkoselän kairareiän KS2 porfyyristen graniittinäytteiden tiheyksiä estimoidun kokonaishuokoisuuden funktiona. Mitattuja tehollisia huokoisuuksia on korjattu kertoimella 2981/2674. Lineaarisella sovituksella saatujen yhtälöiden kulmakertoimet vastaavat nyt teoreettisia arvoja: kuivatiheys Dbd= Dg*p+Dg, märkätiheys Dbw= (Dg Dw)*p+Dg ja raetiheys D g =2673. Dw=veden tiheys=998. Huokoisuus (p) on ilmaistu murto osina. 80

5 Kiillegneissi / kairareikä PS1 Dg = 127 p Dbw = 1900 p R 2 = Dbd = 2898 p R 2 = Mitattu tehollinen huokoisuus Kuva 3. Paasselän kairareiän PS1 kiillegneissinäytteistä mitattuja tiheyksiä tehollisen huokoisuuden funktiona. Lineaarisella sovituksella saadut yhtälöt ovat näkyvissä: R=korrelaatiokerroin, D bd = kuivatiheys, D bw = märkätiheys ja D g = raetiheys. Huokoisuus (p) on ilmaistu murto osina Kiillegneissi / kairareikä PS1 Dg = 0.05 p Dbw = 1785 p R 2 = Dbd = 2783 p R 2 = Estimoitu kokonaishuokoisuus Kuva 4. Paasselän kairareiän PS1 kiillegneissinäytteiden tiheyksiä estimoidun kokonaishuokoisuuden funktiona. Mitattuja tehollisia huokoisuuksia on korjattu kertoimella 2898/2783. Lineaarisella sovituksella saatujen yhtälöiden kulmakertoimet vastaavat nyt teoreettisia arvoja: kuivatiheys Dbd= Dg*p+Dg, märkätiheys Dbw= (Dg Dw)*p+Dg ja raetiheys D g =2783. Dw=veden tiheys=998. Huokoisuus (p) on ilmaistu murto osina. 81

6 4. YHTEENVETO Usein esitetään kysymyksiä kokonaishuokoisuudesta ja siitä miten hyvin imeytysmenetelmä tavoittaa kaikki raot ja huokoset. Karikkoselän porfyyrisissa graniiteissa arviolta noin 10% huokostilavuudesta jäi täyttymättä, kun taas Paasselän kiillegneississä vain 4%. GTK:n geofysiikan laboratoriossa saatujen kokemusten perusteella tehollinen huokoisuus on moniin sovellutuksiin oleellisesti merkittävämpi suure kuin kokonaishuokoisuus. Esimerkiksi sähkönjohtavuuden ja rakoihin sekä huokosiin imeytyneen veden määrän välillä on eksponentiaalinen riippuvuus. Huokoisuus määritetään laboratoriossamme yleensä välittömästi ominaisvastuksen ja P aallon nopeuden mittaamisen jälkeen. Näin ollen mittausaineiston eri ominaisuuksien korreloinnit tapahtuvat parhaalla mahdollisella tavalla; kyllästysasteet vastaavat toisiaan. Kiviteollisuudellekin tehollinen huokoisuus on monissa tapauksissa kokonaishuokoisuutta tärkeämpi suure. Rakennusten ulkopinnoilla sekä lattioilla rakennuskivet joutuvat koviin olosuhteisiin ja kosteusvaihteluiden alaisiksi. Näiden kivimateriaalien tutkimuksissa myös imeytymiskäyrien määritys on hyödyllistä. LÄHTEET Elo, S., L. Kivekäs, H. Kujala, S.I. Lahti, P. Pihlaja, Recent studies of the Lake Sääksjärvi meteorite impact crater, southwestern Finland. In: Pesonen, L. J. & Henkel, H. (eds.) Terrestrial impact craters and craterform structures with a special focus on Fennoscandia : papers from a symposium held in Espoo and Lappajärvi, Finland, May 29 31, Tectonophysics 216 (1 2), Kivekäs, L Density and porosity measurements at the petrophysical laboratory of the Geological Survey of Finland. In: Autio, S. (ed.) Geological Survey of Finland, Current Research Geological Survey of Finland. Special Paper 18, Pesonen, L.J., S. Elo, M. Lehtinen, T. Jokinen, R. Puranen L. Kivekäs, Lake Karikkoselkä impact structure, central Finland : New geophysical and petrographic results. In: Dressler, B.O. & Sharpton, V. L. (eds.) Large meteorite impacts and planetary evolution II. Geological Society of America. Special Paper 339, Rasilainen, K., K H. Hellmuth, L. Kivekäs, A. Melamed, T. Ruskeeniemi, M. Siitari Kauppi, J. Timonen and M. Valkiainen An interlaboratory comparison of methods for measuring rock matrix porosity. VTT Tiedotteita p app. page. 82