Helsingin yliopisto / Kreikan kieli ja kirjallisuus Ohjeet proseminaarityötä varten

Transkriptio

1 Helsingin yliopisto / Kreikan kieli ja kirjallisuus Ohjeet proseminaarityötä varten Proseminaarissa harjoitellaan konkreettisia tutkimuksen tekemisen taitoja, keskustelu- ja argumentaatiokykyä sekä tieteellistä kirjoittamista. Keskeinen seikka on tiedon hankinta ja sen osaava dokumentointi. Proseminaarissa yleisönä ja keskustelukumppanina ovat siihen osallistuvat opiskelijat, joiden oletetun tietomäärän mukaisesti harkitaan, mitä voi pitää yleisesti tunnettuna ja mikä tieto on dokumentoitava. Proseminaarin ja yleensä tieteellisen työn metodisena periaatteena on käsitellä aihetta primäärilähteisiin perustuen. Tutkijan tulee pyrkiä välttämään toisen käden lainauksia. Sekundäärilähteistä saadut tiedot ja viitteet tulee tarkastaa alkutekstistä (jolloin alkuperäiseen lähteeseen viitataan tai se mainitaan) ja muodostaa oma käsitys sen mukaan. Jos et pysty tarkistamaan alkuperäistä lähdettä, merkitse se viitteeseen. Tieteellinen teksti eroaa yleistajuisesta perusteellisemman argumentaation ja paremman dokumentoinnin (lähdeviitteet) osalta. Päämääränä on silti selkeys ja ymmärrettävyys. Opponentin tehtävä Opponentin tehtävä on perehtyä työn sisältöön ja aiheeseen ja nostaa esiin sekä työn ansioita että kritisoitavia piirteitä. Puhumme opponoinnista, mutta vastustaminen ei ole opponentin ensisijainen tehtävä. Vaikka proseminaarissa opetellaankin monia muotoseikkoja, on olennaista, että opponentti kommentoi myös työn sisältöä. Sisällöstä opponentti voi kommentoida käännöksen laatua, eri kohtiin liittyvien tulkintojen ja asiatietojen paikkansapitävyyttä ja esittää lisäys- tai parannusehdotuksia. Muotoseikkojen osalta opponentti voi kommentoida esimerkiksi disposition selkeyttä, kieliasua, ulkoasua ja lähdeluetteloa. Työn laajuus, valmistuminen ja hyväksyminen Esitelmän sopiva laajuus on n. 10 s. Sen tulisi olla myös typografiselta asultaan siisti (kirjasimena esim. Times, riviväli 1,5, pistekoko 12; viitteet kirjoitetaan rivivälillä 1 ja pienemmällä pistekoolla). Työtä voi tulla näyttämään ja sen vaikeuksista kertomaan aina kun olen paikalla; myös sähköposti toimii. Työ jätetään viikkoa ennen esityspäivää. Työn saa jättää sähköisenä (DOC, PDF tai RTF; sähköpostilla proseminaarilaisille ja opettajalle) tai paperimuodossa (Antiquitaksen proseminaarihyllyyn, opettajalle lokeroon). Jos jätät työn vain paperilla, huolehdi että opponentti saa sen helposti käsiinsä. Hyväksyttävää suoritusta varten voidaan vaatia, että esitelmä työn käsittelyn jälkeen palautetaan proseminaarin pitäjälle korjatussa muodossa.

2 2 Kreikan proseminaarin ohjeet 2008 Työn rakenne 1. Kansisivu Kansisivulle merkitään työn aihe ja oikeaan alakulmaan seuraavat tiedot: N.N. Kreikan kielen ja kirjallisuuden proseminaari Opponentti N.N. Klassillisen filologian laitos Helsingin yliopisto päivämäärä 2. Sisällysluettelo Työn lukujen nimet (sekä kirjallisuusluettelo) sivunumeroineen. Sivunumerointi aloitetaan sisällysluettelosivulta; sen voi panna näkyviin vasta sivulla 2. Otsikot voi numeroida, esim. seuraavasti: 1. Johdanto 1.1. Platonin elämä 1.2. Platonin teokset ja vaikutus Otsikkotasojen määrän ei tulisi olla kolmea enempää. Tasapainoisuuden vuoksi pääluvulla ei pitäisi olla vain yhtä alalukua vaan vähintään kaksi. 3. Johdantoluku Johdannossa lukija johdatetaan työn aiheeseen, esitellään lyhyesti kirjailija, käsiteltävän teoksen aihepiiri ja tausta sekä tekstikohdan liittyminen teoksen kokonaisuuteen. Johdannon avulla lukijan tulee saada nopeasti käsitys siitä, mihin esitelmä liittyy ja mikä siinä on keskeistä, ja sen tarkoituksena on myös herättää lukijan kiinnostus aiheeseen. Ensimmäisessä johdantokappaleessa ei yleensä ole viitteitä; asiat esitetään yleisellä tasolla, ja yksityiskohdat dokumentoidaan tarkemmin johdantoluvun muissa osissa. Ensimmäinen eli varsinainen johdantokappale kannattaa pitää omana lukunaan ja esittää taustatiedot omissa luvuissaan. 4. Tekstitraditio Tärkeimmät käsikirjoitukset, papyrukset tms. ja niiden mahdolliset suhteet toisiinsa. 5. Käsiteltävä tekstiote Proseminaarin opettaja toimittaa tekstin editiosta skannattuna, niin että tekstikriittinen apparaatti tulee mukaan. Esitelmän tekijä liittää sen esitelmään. Tekstiote ei siis ole tässä työssä liite, vaan osa varsinaista työtä.

3 3 Kreikan proseminaarin ohjeet Käännös Käännöksen tulee olla selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Mikäli jonkin sanavalinnan selittäminen on mielestäsi tarpeellista, tee se interpretaatio-osassa. 7. Tekstin interpretaatio Tekstin interpretaatioon vaikuttaa tekstin sisältö ja tekijän oma kiinnostus. Interpretaatioon voit valita seuraavanlaisia asioita kommentoitaviksi: tekstikriittisiä selityksiä Tarkastele tekstikriittistä apparaattia ja vertaile eri editioiden lukutapoja eri käsikirjoitusten pohjalta. asiaselityksiä Esim. taustatietoja ja erilaisia selityksiä tekstikohdissa esiintyviin erisnimiin, historiallisiin tapahtumiin tai muihin seikkoihin, joiden käsittelyyn tekstikohdat antavat aihetta. kielellisiä selityksiä Esim. merkittäviä tai vaikeita konstruktioita, äänne-, muoto-, lauseopin tai semantiikan kannalta mielenkiintoisia ilmiöiä, harvinaisia tai omaperäisiä sanoja, sanojen etymologiaa, retorisia kuvioita ja muita tyylikeinoja, käännöstä selittäviä kielellisiä kommentteja. Interpretaatio-osan teksti voi olla yhtenäinen tai jäsennetty selitettävien kohtien mukaan. 8. Yhteenveto Yhteenvedossa teet tiivistelmän varsinaisen työn ei siis johdanto-osien sisällöstä. Tämän osan tulee olla lyhyt. 9. Kirjallisuusluettelo Kirjallisuusluettelossa tärkeintä on selkeys ja riittävä johdonmukaisuus. Se jaetaan lähteisiin (primäärilähteet, editiot, käännökset) ja tutkimuskirjallisuuteen (sekundäärilähteet). Viittaaminen ja kirjallisuusluettelon laatiminen Lähdeviitteiden tarkoituksena on osoittaa lukijalle, minkä tiedon perusteella tutkija on muodostanut esittämänsä käsityksen. Lähdeviitteiden on oltava selkeitä, yksinkertaisia, johdonmukaisesti merkittyjä sekä riittävän tarkkoja, jotta tieto voidaan nopeasti tarkistaa. Lähdeviitteet ovat usein lyhenteitä. Tässä proseminaarissa lähdeviitteet sijoitetaan lähtökohtaisesti alaviitteisiin, kuten laitoksen opinnäytteissä. Alaviitteessä voi lisäksi antaa aiheeseen liittyvää lisätietoa, esittää lähdekriittisiä huomioita, viitata asiasta käytyyn keskusteluun, muuhun tutkimuskirjallisuuteen, eriäviin mielipiteisiin jne. Alaviitteet eivät kuitenkaan saisi olla laajoja, vaan keskustelu käydään mieluummin tekstissä. Seuraavassa esiteltävät viittausten ja kirjallisuusluettelon käytännöt ovat käytössä

4 4 Kreikan proseminaarin ohjeet 2008 klassillisen filologian laitoksen seminaari- ja opinnäytetöissä. Eri laitoksilla, tieteenaloilla, kustantajilla jne. on useita erilaisia vakiintuneita käytäntöjä. Viittaaminen antiikin lähteisiin Antiikin auktoreihin viitattaessa on tapana käyttää lyhenteitä kirjailijoista ja teoksista. Tässä proseminaarissa käytämme kreikkalaisista kirjailijoista Der Neue Paulyn lyhenteitä (esim. DNP III (1997) XXXVI XLIV tai verkossa: ) Liian kryptisiä lyhenteitä kannattaa välttää: tarkoitus ei ole tuottaa salakieltä. Latinalaisiin auktoreihin viitattaessa kannattaa käyttää Thesaurus linguae Latinaen lyhenteitä, jos ne ovat tarpeeksi selkeitä. Näitä lyhenteitä ei ole tapana koota kirjallisuusluetteloon eikä avata siinä. Viittauksissa teosten nimet kursivoidaan, ja käytetään arabialaisia numeroita (ei roomalaisia). Soph. Phil Hdt. 2, Hom. Il. 5, Vaikka viitteet antiikin kirjailijoihin kannattaa yleensä sijoittaa alaviitteisiin, niin jos viite on lyhyt, sen voi sijoittaa tekstin sekaan sulkuihin. Viittaaminen tutkimuskirjallisuuteen (sekundäärilähteisiin) Tutkimuskirjallisuus tarkoittaa tieteellistä kirjallisuutta. Siihen viitattaessa käytetään lähdeviitettä, johon tulevat seuraavat tiedot: tekijä vuosiluku, jota seuraa pilkku ja välilyönti sivunumero(t) Hornblower 1991, < nämä lyhenteet on selitetty Forbes Wilson 1996, 81. kirjallisuusluettelossa (ks. s. 8) Viitteet tutkimuskirjallisuuteen sijoitetaan alaviitteisiin, kuten laitoksen opinnäytteissä (ei siis tekstin sisään sulkuihin). Tässä proseminaarissa kaikki viitatut sekundäärilähteet, myös hakuteosten artikkelit, kootaan kirjallisuusluetteloon. Ainoa poikkeus ovat sanakirja-artikkelit (yksittäisten sanojen selitykset). Niitä ei tarvitse merkitä kirjallisuusluetteloon, eikä tekijöiden nimiä mainita viitteessä, paitsi jos niiden sisällöstä keskustellaan työssä. LSJ s.v. 'διακρίνω', 399. Siteeraaminen Tavallisesti lähteisiin ja tutkimuskirjallisuuteen vain viitataan, mutta joskus voi olla paikallaan myös antaa kirjoittajan oman äänen kuulua suoran lainauksen avulla eli siteeraamalla. Syynä saattaa olla esimerkiksi tarve säilyttää kirjoittajan harvinaisen osuva sanamuoto, tai halu kritisoida jonkun tutkijan näkemystä. Myös hyvät määritelmät voi esit-

5 5 Kreikan proseminaarin ohjeet 2008 tää suorina sitaatteina. Sitaatti merkitään lainausmerkkien sisään alkuperäisessä muodossaan, ja lainatusta tekstistä poisjätetty kohta merkitään esim. kolmella pisteellä (...). Omat lisäykset suoraan lainaukseen merkitään hakasulkeilla []. Muutaman rivin mittainen suora sitaatti voi olla tekstin sisässä lainausmerkeissä, mutta pidempi suora lainaus sijoitetaan erilleen sisennyksellä, käyttäen esimerkiksi pienempää kirjasinkokoa ja riviväliä. Kirjallisuusluettelo Kirjallisuusluetteloon merkitään aakkosjärjestyksessä bibliografiset tiedot tekstissä mainituista teoksista, kokoelmista, artikkeleista jne. Siihen sisällytetään vain ne kirjat, joihin tekstissä on viitattu. Tiedot merkitään sillä kielellä, millä ne ovat teoksen kansilehdellä. Lähteet Käytetyt tekstieditiot luetellaan auktorin nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä (ei editoijan nimen mukaan) ottamalla julkaisutiedot teoksen nimilehdeltä. Latinankielisiä tietoja saa lyhentää. Kirjoita teoksen nimi kokonaisuudessaan alaotsikoineen ja kursivoi se. Voit sisentää, jos viite jatkuu toiselle riville. Sofokles. Sophoclis fabulae. Ed. H. Lloyd-Jones N.G. Wilson. (Scriptorum classicorum bibliotheca Oxoniensis.) Oxonii Jos viittaat julkaisijan esipuheeseen, merkitse tämä muuhun kirjallisuuteen: Lloyd-Jones, H. N.G. Wilson 'Preface'. Ks. Sofokles: Sophoclis fabulae, v-xvi. Tutkimuskirjallisuus Käytetty tutkimuskirjallisuus, monografiat, artikkelit ja hakuteokset luetellaan kirjoittajan sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. (a) monografiat Tekijän sukunimi, etunimen alkukirjain, painovuosi, teoksen nimi kursivoituna, julkaisusarja (jos on) ja teoksen numero sulkeissa, kustantajan sijaintipaikka. Jos samalta henkilöltä on samana vuonna ilmestynyt useampia julkaisua, merkitään ne a, b jne. Saman tekijän teokset pannaan aikajärjestykseen. Jos samalta tekijältä on useita lähdeviitteitä, nimeä ei tarvitse toistaa vaan sen voi alempana korvata esim. ajatusviivalla (kuitenkin uuden sivun alussa nimi toistetaan selvyyden vuoksi). Dumont, J-C. 1987a. La mort de l'esclave. Paris. 1987b. Servus. Rome et l'esclavage sous la République. Rome. Pfeiffer, R History of Classical Scholarship. From the Beginnings to the End of the Hellenistic Age. Oxford. Kindermann, H Das Theater in der Antike. München. Mainitse myös, jos käytät muuta kuin ensimmäistä painosta (ja 1. painoksen vuosi): Sherwin-White, A.N The Roman Citizenship. (2 nd ed.; 1961.) Oxford. Sarjoissa ilmestyneistä mainitaan sarja ja numero sulkeissa (ei mainita sanaa vol. tms.):

6 6 Kreikan proseminaarin ohjeet 2008 Matthews, P Inflectional Morphology. A Theoretical Study Based on Aspects of Latin Verb Conjugation. (Cambridge Studies in Linguistics 6.) Cambridge. (b) artikkelit aikakausjulkaisussa: tekijä, vuosi, artikkelin nimi yksinkertaisissa lainausmerkeissä, julkaisun nimi kursivoituna ja osan numero, sivunumerot. Buonocore, M 'Onomasticon Histoniense'. Epigraphica 19, Meerwaldt, J. D 'Cleanthea 1'. Mnemosyne 4, Aikakauskirjoista ja -lehdistä kannattaa käyttää lyhenteitä, jotka noudattavat L'Année Philologiquen käytäntöä. Jos teet näin, ilmoita tämä kirjallisuusluettelossa. kokoomateoksessa: tekijä, vuosi, artikkelin nimi yksinkertaisissa lainausmerkeissä, kokoomateoksen nimi kursivoituna (ja numero, jos on), toimittajan nimi, sivunumerot ja kustantajan paikka. Franciosi, G 'Storia di "gentes" e storia di famiglie'. Ricerche sulla organizzazione gentilizia romana II, A cura di P. Forni. Napoli. Kirjan toimittaminen merkitään siis nimen yhteyteen julkaisukielen käytännön mukaan (toim., ed., a cura di, hg./hrsg.). Jos viittaat saman kokoomateoksen useampaan artikkeliin, lisää kokoomateos erikseen lähdeluetteloon, ja viittaa siihen artikkeleiden kohdalla (ks. miten Sihvolan artikkeli on tämän ohjeen lopun mallikirjallisuusluettelossa, s. 8). hakuteoksessa: tekijä, vuosi, artikkelin nimi yksinkertaisissa lainausmerkeissä, toimittajan nimi, hakuteoksen nimi tai lyhenne kursivoituna, osan numero, sivunumerot. Useimmat hakuteokset koostuvat eri kirjoittajien artikkeleista (esim. RE, OCD, DNP ja BNP), ja niissä oleviin artikkeleihin viitataan kuten kokoomateoksissa oleviin. Hakuteoksista kannattaa käyttää lyhenteitä, jotka avataan kirjallisuusluettelossa (ks. mallikirjallisuusluetteloa). OCD:n ja DNP:n artikkeleiden loppuun on merkitty kirjoittajien nimien alkukirjaimet; ne on avattu OCD:n 3. painoksen s. xvii-xxviii ja DNP:n viimeisessä osassa, L-LII (Autoren). RE:n artikkeleiden lopussa on kirjoittajan sukunimi; etunimi löytyy viimeisen osan lopussa olevasta luettelosta (Verzeichnis der Autoren) tai teoksesta RE. Register der Nachträge und Supplemente (H. Gärtner und A. Wunsch, München 1980, ). Esimerkkejä: Groag, E 'Corellius 3'. RE IV, Montanari, F 'Apion'. DNP 1, (c) sanakirjat Sanakirjojen lyhenteet avataan aakkostettuna kirjallisuusluettelon kohdassa Muu kirjallisuus, kuten hakuteostenkin lyhenteet. Sanakirja-artikkeleita ei tarvitse merkitä kirjallisuusluetteloon (ks. s. 4).

7 (d) digitaalisessa muodossa olevat julkaisut 7 Kreikan proseminaarin ohjeet 2008 Digitaalisessa muodossa olevat julkaisut klassillisen filologian alalla ovat tätä kirjoitettaessa vielä paljolti painettujen julkaisujen digitaalisia "jäljennöksiä", joten niihin voi viitata kuten painettuihin. Esim. Brill's New Pauly (=BNP), englanninkielinen versio DNP:stä, on ilmestynyt molemmissa muodoissa. Verkkoversiosta käyvät ilmi artikkelien sivunumerot ja kirjoittajien nimien alkukirjaimet. Elektronisen version ja painetun teoksen (jota ei ole Antiquitaksessa) sivunumerot täsmäävät, joten ei tarvitse erikseen mainita käyttäneensä verkossa olevaa hakuteosta. Jos julkaisu ei ilmesty painettuna, on tärkeää mainita verkko-osoite eli URL; lisäksi on tapana mainita viittauspäivä: Groarke, L 'Ancient Skepticism'. Stanford Encyclopedia of Philosophy. (First published Nov 4, 1997; substantive revision Jan 23, 2006.) Viitattu Wikipediaan viittaamisessa ongelmana on, että siinä ei koskaan ilmaista artikkelien kirjoittajia. Faktat on tarkistettava teoksista, joiden kirjoittajat ovat tiedossa. Wikipediaan saa viitata, jos siinä on relevanttia keskustelua, jota ei löydä muualta; tällöin asian voi ilmaista esim. "Wikipediassa esitetyn näkemyksen mukaan...". Mainitse artikkelin nimi, URL ja viittauspäivä. Hyödyllistä kirjallisuutta Teokset ovat hyödyllisyysjärjestyksessä ja kaikki Antiquitaksessa. Lähteenmäki M. I. Teerijoki (toim.) Historianopiskelijan ABC-kiria. Opas tutkielman kirjoittamiseen. (Helsingin yliopiston Historian laitoksen julkaisuja 14). Helsinki. Mäkinen, O Tieteellisen kirjoittamisen ABC. Helsinki. Kinnunen, M. O. Löytty Tieteellinen kirjoittaminen. Tampere. Hirsjärvi S. P. Remes P. Sajavaara Tutki ja kirjoita. (11. painos; 1997). Helsinki. Hakala, J.T Graduopas. Melkein maisterin niksikirja. Tampere. Kirjallisuusluettelo malliksi Lähteet Aristoteles. Teokset IX. Retoriikka. Runousoppi. Suom. P. Hohti ja P. Myllykoski, selitykset laatinut J. Sihvola. Helsinki Augustinus. Sancti Aurelii Augustini De doctrina christiana libri IV. Ed. J. Martin. (Corpus christianorum 32.) Turnhout Caesar. C. Iulii Caesaris Commentarii rerum gestarum 1: Bellum Gallicum. Ed. O. Seel. (Bibliotheca scriptorum Graecorum et Romanorum Teubneriana.) Leipzig Seneca. L. Annaei Senecae Naturalium quaestionum libri VIII. Stuttgart Sofokles. Sophoclis fabulae. Rec. H. Lloyd-Jones N.G. Wilson. (Scriptorum classicorum bibliotheca Oxoniensis.) Oxonii 1990.

8 8 Kreikan proseminaarin ohjeet 2008 Suetonius I. With an English translation by J.C. Rolfe. (The Loeb Classical Library.) (2 nd ed.; 1913.) London SVF = Stoicorum veterum fragmenta I-III. Ed. I. von Arnim. Lipsiae Tutkimuskirjallisuus Buonocore, M 'Onomasticon Histoniense'. Epigraphica 19, Castrén, P. L. Pietilä-Castrén Antiikin käsikirja. Helsinki. DNP = Der Neue Pauly. Enzyklopädie der Antike. H. Cancik H. Schneider M. Landfester (hrsg.). Stuttgart Dumont, J-C. 1987a. La mort de l'esclave. Paris. 1987b. Servus. Rome et l'esclavage sous la République. Rome. Forbes, P.B.R. N.G. Wilson 'Apion.' OCD 3, 81. Franciosi, G 'Storia di "gentes" e storia di famiglie'. Ricerche sulla organizzazione gentilizia romana II, A cura di P. Forni. Napoli. Groag, E 'Corellius 3'. RE IV, Groarke, L 'Ancient Skepticism'. Stanford Encyclopedia of Philosophy. (First published Nov 4, 1997; substantive revision Jan 23, 2006.) Viitattu Hornblower, S A Commentary on Thucydides I. Books I-III. Oxford. Kaimio, M. J. Aronen J. Sihvola (toim.) Väkivalta antiikin kulttuurissa. Tampere. Kulneff-Eriksson, K On 'have' in Ancient Greek. An Investigation of ἔχω and the Construction εἶναι with a Dative as Expressions for 'have'. (Studia Graeca et Latina Lundensia 7.) Lund. Lloyd-Jones, H. N.G. Wilson 'Preface'. Ks. Sophoclis fabulae, v-xvi. LSJ = A Greek-English Lexicon. Compiled by H. G. Liddell R. Scott; revised by H. S. Jones. 9 th edition, with a revised Supplement. Oxford Matthews, P Inflectional Morphology. A Theoretical Study Based on Aspects of Latin Verb Conjugation. (Cambridge Studies in Linguistics 6.) Cambridge. Meerwaldt, J.D 'Cleanthea 1'. Mnemosyne 4, Metcalfe, M Arvostelu teoksesta K. Ferla (ed.), Priene, Athens Bryn Mawr Classical Review Viitattu Μήνας, K Η γλώσσα των δημοσιευμένων μεσαιωνικών Ελληνικών εγγράφων της Κάτω Ιταλίας και της Σικελίας. Αθήνα. Montanari, F 'Apion'. DNP 1, Nussbaum, M.C The Fragility of Goodness. Luck and Ethics in Greek Tragedy and Philosophy. (Revised ed.; 1986.) Cambridge. OCD 3 = The Oxford Classical Dictionary. Ed. S. Hornblower A. Spawforth. (3 rd ed.; 1949). Oxford Rolfe, J. C 'Manuscripts'. Ks. Suetonius I, xxi-xxv. RE = Paulys Realencyclopädie der classischen Altertumswissenschaft. A.F. Pauly G. Wissova (hrsg.). Stuttgart Sherwin-White, A.N The Roman Citizenship. (2 nd ed.; 1961). Oxford. Sihvola, J 'Antiikin filosofit ja itsemurha'. M. Kaimio, J. Aronen J. Sihvola (toim.),