LOPPURAPORTTI. Veera Vanhanen. IES Benedicto Nieto. Pola de Lena/Oviedo, Espanja. Kotiovella Oviedossa

Transkriptio

1 LOPPURAPORTTI Veera Vanhanen IES Benedicto Nieto Pola de Lena/Oviedo, Espanja Kotiovella Oviedossa

2 Vaihtokohde Vaihtokohteeni oli Pohjois-Espanjan Asturia, yksi Espanjan 17 itsehallintoalueesta ja samalla yksi maan 50 maakunnasta. Asuin kolme kuukautta, , maakunnan pääkaupungissa, reilun asukkaan yliopistokaupungissa Oviedossa, joka on myös alueen hallinnollinen ja taloudellinen keskus. Työpaikkani, IES (Instituto de Enseñanza Secundaria) Benedicto Nieton koulu, oli 30 kilometrin päässä Oviedosta Pola de Lenan kylässä. Myös monet työkaverini asuivat Oviedossa, joten pääsin useimmiten autokyydillä töihin. Paikallisjunalla matkaan meni nelisenkymmentä minuuttia. Pola de Lena on Lena-joen laaksossa sijaitsevan Lenan kunnan keskus, jossa perinteisinä elinkeinoina ovat olleet maa- ja karjatalous sekä käsityöläisyys. Kivihiilenjalostusteollisuus vauhditti Pola de Lenan taloudellista kasvua 1800-luvun puolivälistä 1970-luvulle tämän teollisuudenhaaran kriisiin saakka. Kuntakeskuksen väkiluku oli suurimmillaan yli 16000, kun nykyinen asukasluku on Suurin osa asukkaista työskentelee viestinnän ja teollisuuden parissa sekä palvelusektorilla, mutta myös perinteiset elinkeinot ovat säilyttäneet asemansa. Plaza de Alfonso X El Sabio, Pola de Lena

3 Kohdeorganisaatio Kohdeorganisaationi IES Benedicto Nieto on Asturian julkiseen kouluverkkoon kuuluva koulu, joka vastaa lähinnä Suomen yläkoulua (ESO = Educación Secundaria Obligatoria) ja lukiota (Bachillerato), mutta jossa tarjotaan myös pienimuotoista urheilupainotteista ammatillista opetusta. Opiskelijoita oli lukuvuonna yläkoulussa noin 160, lukiossa noin 70 ja ammatillisella puolella noin 30. Opiskelijoista viitisen prosenttia oli maahanmuuttajataustaisia. Koulu koostui kahdesta parinsadan metrin päässä toisistaan olevasta rakennuksesta, joista toisessa toimi lukio ja toisessa yläkoulu. Opettajat ja ammatilliset opiskelijat liikkuivat työjärjestystensä mukaan rakennuksesta toiseen päivän aikana. IES Benedicto Nieton päärakennus Luokkatilat IES Benedicto Nietossa erosivat varustukseltaan jonkin verran suomalaisista. Kuokkalassa suremme videotykkien vähyyttä, mutta kohdekouluni luokissa ei ollut edes piirtoheitintä opettajan käytössä. Äänentoistolaitteena oli kannettava nauhuri, jota siirrettiin luokasta toiseen tarpeen mukaan. Koulussa oli kuitenkin erillinen AV-luokka ja kannettavia tietokoneita. Koulun tiloihin kuului myös suurehko kirjasto. Koulurakennukset olivat nelisenkymmentä vuotta vanhoja, ja jonkinlaiset uudisrakennustyöt aloitettiinkin minun vaihtosyksynäni.

4 Työskenten Jyväskylässä yläkoulun opettajana, mutta halusin vaihdossa päästä opettamaan lukioon, koska arvioin etukäteen espanjalaisten luokiolaisten kielitaidon suunnilleen Suomen yläkoululaisten tasoa vastaavaksi. Hain myös katkoa yläkoulun opettajan arkeen kuuluvalle jatkuvalle järjestyksen pidolle toiveenani saada keskittyä nimenomaan kielen opettamiseen. Bachilleraton puolella ei kurinpidollisia ongelmia juuri esiintynytkään toisin kuin kollegoideni mukaan ESO:ssa. Tämä ero näkyi myös opettajien saamissa huojennuksissa: yläkoulun puolella luokanohjaajana toimineen aineenopettajan opetusvelvollisuus oli kolme tuntia luokatonta kollegaansa pienempi, kun taas lukiossa huojennus oli vain yksi tunti. Lukioon keskittyminen oli siinäkin mielessä looginen valinta, että tutorini, englannin osaston johtava opettaja Gemma González Carrillo, opetti ainoastaan lukiossa. Espanjassa lukio-opinnot kestävät kaksi vuotta, jonka jälkeen opiskelijat voivat osallistua yliopiston sisäänpääsykokeisiin, joita kutsutaan nimellä PAU (= Pruebas de Acceso a la Universidad). IES Benedicto Nietossa sekä lukion ensimmäinen että toinen luokka olivat kaksisarjaisia. Kummankin luokkatason toinen luokka oli yhteiskuntatieteellis- (Bachillerato de Ciencias Sociales) ja toinen teknologiapainotteinen (Bachillerato Tecnológico) Lukujärjestykseni oli pääsääntöisesti sama kuin tutorillani. Opetustunteja oli vain 12 viikossa, koska osaston johtavan opettajan opetusta oli hallinnollisten tehtävien takia huojennettu kolmella viikkotunnilla. Erilaiset valvonnat ja kokoukset toivat kuitenkin päiviin mittaa. Kullakin lukioluokalla oli englantia kolme tuntia viikossa, joten tutorini vastasi yksin koko lukion englanninopetuksesta 12 viikkotunnillaan. Päivittäinen opetustyöni vaihdossa ei juurikaan eronnut työstäni Suomessa paitsi että meitä oli luokassa useimmiten kaksi opettajaa. Päävastuu opetuksesta oli tutorillani, mikä luonnollisesti vaikutti työnkuvaani. Esimerkiksi oppilaiden arviointiin osallistuin vain auttamalla kokeiden laadinnassa ja aineiden korjaamisessa tutorini antaessa oppilaille arvosanat kustakin suorituksesta. Englanninopetus Englannintunnit IES Benedicto Nieton lukiossa olivat hyvin perinteisiä: opetus eteni oppikirjan mukaan pääpainon ollessa erilaisten kirjallisten tehtävien tekemisellä ja tarkastamisella. Tunnit alkoivat läksyjen tarkastamisella, yleensä niin, että yksi oppilas kertoi vastauksensa kaikkiin tietyn tehtävän kysymyksiin. Opettajalla oli tapana kysyä vastauksia sekä luetuttaa tekstejä samoilla, hiukan taitavammilla oppilailla, joten osa oppilaista saattoi istua täysin hiljaa koko oppitunnin ajan. Läksyjen jälkeen jatkettiin eteenpäin siitä, missä kirjassa oltiin. Jos kyseessä oli uutta tai kertaavaa kielioppia, teoria käytiin läpi opettajajohtoisesti ja sitten tehtiin ja tarkastettiin tehtäviä. Kohdekoulussani oli kummallakin lukion luokkatasolla käytössä Pearson Longmanin kirjasarja Stand Out, johon kuului tekstikirja ja tehtäväkirja. Kaikki tehtävänannot kummassakin kirjassa olivat englanniksi, samoin kielioppiosiot oli toteutettu kokonaan kohdekielellä. Mielestäni kieliopin yksikielisyys hankaloitti oppimista. Englanninkielisten kielioppilaatikoiden tankkaamiseen meni

5 paljon aikaa, ja opettaja joutui useimmiten kääntämään asiat espanjaksi. Kirjasarjaan kuului myös kaksikielinen kielioppiliite, jonka käyttö jäi kuitenkin oppilaiden omalle vastuulle. Toinen miinus kirjasarjassa oli sekavuus. Samoja asioita käsiteltiin sekä teksti- että tehtäväkirjassa ilman selvää loogista jakoa näiden välillä. Kirjat oli jaettu jaksoihin, joista kukin alkoi osiolla Language in Use, jossa hyvin lyhyen johdattelutekstin jälkeen siirryttiin kielioppi- ja sanastotehtäviin. Näitä löytyi sekä tekstikirjasta että tehtäväkirjasta. Toinen osio, Interaction, oli kokonaan tekstikirjan puolella ja siitä löytyi käsiteltävään aiheeseen liittyviä suullisia tehtäviä. Samoin Communication-osiossa harjoiteltiin puhumista ja tehtiin niin teksti- kuin tehtäväkirjan puolella myös kuuntelutehtäviä. Tekstikirjan Reading-osio sisälsi pidemmän, aiheeseen liittyvän lukutekstin sisältökysymyksineen ja mahdollisine kuunteluineen. Työkirjassa Reading-kohdassa oli oma erillinen lukutekstinsä tehtävineen. Tutorini Gemma Gonzáles ja lukion 2B-luokka

6 Mielestäni parasta antia muuten jokseenkin sekavassa kirjassa oli Writing-osio, jossa nimensä mukaisesti opeteltiin erilaisten tekstin kirjoittamista henkilökohtaisista kirjeistä virallisiin kirjeisiin, reklamaatioihin ja elokuva-arvosteluihin. Malleja ja ohjeita löytyi jälleen molemmista kirjoista, ja oppilaat todellakin kirjoittivat jokaisessa kirjan jaksossa kulloiseenkin aiheeseen liittyvän aineen. Yksi iso työtehtäväni vaihdon aikana olikin oppilaiden aineiden korjaaminen. Tutorini ei velvoittanut minua tähän, mutta halusin auttaa, koska korjaustyö vei valtavasti aikaa. Korjasin kolmessa kuukaudessa enemmän aineita kuin Suomessa koko kouluvuonna. Oma roolini tunneilla oli samanaikaisopettajana ja apuopettajana toimiminen. Koska päävastuu opetuksesta oli tutorillani, minä toimin tuntitilanteissa hänen näkemystensä mukaan. Emme juurikaan suunnitelleet roolijakoa tai oppitunnin kulkua etukäteen vaan improvisoimme paikan päällä. Tutorini saattoi siirtää opetusvuoron kesken tunnin yhtäkkiä minulle, ja minä puolestani saatoin ottaa vuoron sopivassa tilanteessa itselleni. Koin tämän työtavan kehittävänä haasteena itselleni, koska tilanteesta piti suoriutua ilman valmistautumista vain hetkeen tarttumalla. Tutorini toiveiden mukaan minun vastuulleni jäi pääasiassa oppituntien suullinen puoli. Luin tekstejä oppilaille malliksi ja koitin aina tilaisuuden tullen puhuttaa heitä kyselemällä englanniksi kirjan teksteistä ja kuvista sekä tiedustelemalla heidän mielipiteitään kulloisestakin aiheesta. Tehtävien tarkastustilanteissa ja kirjan suullisia tehtäviä tehtäessä laitoin oppilaat työskentelemään pareittain tai ryhmissä, jotta kaikki pääsivät ääneen. Lisäksi olin koonnut Suomessa suullisen kielitaidon opettamiseen liittyvää materiaalia Espanjaan vietäväksi ja se olikin kovassa käytössä tunneilla. Pidin myös joitain tunteja yksin tutorini suorittaessa osaston johtavan opettajan tehtäviään. Näissäkin tilanteissa pääpaino oli suullisen kielitaidon kehittämisellä. Tilanteet olivat siinä mielessä autenttisia, että englanti, varsinkin vaihtoni alussa, oli ainoa yhteinen kielemme oppilaiden kanssa. Uskon, että oppilaat saivat myönteisiä kokemuksia viestinsä perille menosta vieraalla kielellä ja sitä kautta lisämotivaatiota omaan opiskeluunsa. Yksi tavoitteistani vaihdolle oli vinkkien saaminen suullisen kielitaidon opettamiseksi omille oppilailleni. Tältä osin asiat kääntyivät päälaelleen. Vaikka Asturian lukioiden opetussuunnitelmassa painotetaankin suullisen kielitaidon tärkeyttä, ja espanjalaiset ovat tunnetusti kovia puhumaan, tutorini luokissa pääpaino oli kirjallisissa tehtävissä. Koinkin, että minä suomalaisena opettajana pystyin tuomaan espanjalaisiin luokkiin jotain uutta puhumiseen opettamisen ja rohkaisemisen saralla. Oma oppini tässä mielessä ei niinkään lisääntynyt. Pääsin myös vierailemaan yläkoulun englannintunneilla. Muutamien tuntien perusteella on mahdoton tehdä yleisiä johtopäätöksiä englannin opiskelusta espanjalaisissa yläkouluissa. Oppilaiden kielitaito suomalaisiin yläkoululaisiin verrattuna oli heikompi. Kertoessani Suomesta opettaja joutui kääntämään lähes kaiken espanjaksi, vaikka koitin puhua hyvin selvästi ja yksinkertaista kieltä käyttäen. Positiivisesti minut yllätti oppilaiden suuri kiinnostus maatamme ja minua kohtaan. Kysymyksiä riitti aiheesta jos toisesta.

7 Kielitaidon tasosta Espanjassa koululaiset alkavat opiskella englantia keskimäärin kaksi vuotta aikaisemmin kuin koululaiset Suomessa eli Suomen alakoulua vastaavan koulutason (Educación Primaria) ensimmäisellä luokalla. Englantia opetetaan kolme tuntia viikossa koko alakoulun ajan. Yläkoulun kolmella ensimmäisellä luokkatasolla englantia on neljä tuntia viikossa ja vielä neljännelläkin luokalla kolme. Suomessa yläkoulun vastaavat luvut ovat 7. luokalla kaksi ja sekä 8. että 9. luokalla kolme vuosiviikkotuntia. Tulleessaan lukioon espanjalaiset nuoret ovat siis opiskelleet englantia pidempään ja huomattavasti suurempia tuntimääriä kuin suomalaiset ikätoverinsa. Oman kokemukseni perusteella nuorten kielitaidon taso oli kuitenkin selvästi suomalaisia nuoria heikompi. Erityisesti huomasin tämän korjatessani lukiolaisten aineita: parhaimmillaan ne vastasivat sanastoltaan ja rakenteiltaan omien 8.-luokkalaisteni aineita. Suulliselta kielitaidoltaan arvioisin suomalaiset yläkoululaiset keskimäärin selvästi paremmiksi kuin Benedicto Nieton lukiolaiset. Näiden faktojen ja huomioiden pohjalta mieleen nousi pakostikin kysymys kieltenopetuksen tehokkuudesta Espanjassa. Benedicto Nieton kaikki viisi englanninnopettajaa olivat yliopistokoulutettuja ammattilaisia ja ahkeria työssään, ja heidän kielitaitonsa oli mielestäni hyvä. Suomessa oppitunnit ovat kuitenkin tiiviimpiä kuin Espanjassa ja asioissa edetään vauhdikkaammin, ehkä enemmän oppilaiden itsenäiseen, kotona tapahtuvaan opiskeluun luottaen. Kenties suurimmat syyt tasoeroissa liittyvät kuitenkin siihen, että espanja on maailmankieli, jolla pärjää monissa paikoissa oman maan ulkopuolellakin. Espanjalaisnuorten vieraidenkielten oppimismotivaatio ei siis mielestäni ollut keskimäärin yhtä korkea kuin ikätovereillaan Suomessa. Lisäksi osa Benedicto Nieton lukiolaisista oli lukiossa toissijaisista syistä, esimerkiksi koska he eivät olleet halunneet muuttaa kotoaan pois muualle opiskelemaan, eivätkä heidän työskentelytaitonsa ja osaamisensa olleet lukiossa vaadittavaa tasoa. Osansa heikohkolla kielitaidolla on luonnollisesti myös Espanjan televisiolla, jossa ohjelmat on dubattu kansainvälisiä uutisklippejä myöten. Toisin kuin Suomessa, Espanjassa ei englantia kuule juuri missään turistikohteita lukuunottamatta. Valvonta- ja ohjaustehtävät, kokoukset Varsinaisten opetustuntien lisäksi viikko-ohjelmaani kuului erilaisia pakollisia valvonta- ja ohjaustunteja. Lukujärjestyksessäni oli kolme viikkotuntia ns. yleistä valvontaa (Guardia), jolloin tarvittaessa toimittiin jonkun poissaolevan opettajan sijaisena tai hoidettiin muita koulun arkeen liittyviä asioita. Kerran viikossa oli hoidettavana kirjastovalvontavuoro (Guardia Biblioteca). Näiden valvontatuntien lisäksi luokanohjaajilla oli kerran viikossa ohjaustunti omalle valvontaluokalleen. Lähes kaikille luokanohjaajatunneille valmiiksi suunnitellun ohjelman antoi koulun opinto-ohjaaja (Orientador/a), jolla toisin kuin suomalaiselle kollegallaan oli psykologin koulutus. Luokanohjaajien lukujärjestykseen oli varattu yksi viikkotunti tätä opinto-ohjaajan

8 vetämää ohjelmananto- ja ohjauspalaveria varten. Moni lukion opettaja oli sitä mieltä, että nämä palaverit ja itse ohjaustunnit olivat melko turhia. Samoja materiaaleja, esimerkiksi ryhmähengen nostattamiseen liittyviä, jaettiin kuulemma vuodesta toiseen, kun tilalle olisi kaivattu selkeämpää keskittymistä ammatinvalinnanohjaukseen. Tätä toivoivat myös oppilaat heille tehdyssä ohjaustunteja koskevassa kyselyssä. Toisin kuin Suomessa, oppilailla ei ollut automaattista mahdollisuutta saada henkilökohtaista opinto-ohjaajan ohjausta. Syksyllä 2011 IES Benedicto Nieton lukiolaisille tarjottiin kokeiluluontoisesti ja koulun historiassa ensimmäistä kertaa mahdollisuutta henkilökohtaisiin opintojenohjaus- ja jatko-opintotapaamisiin, ei kuitenkaan välttämättä opinto-ohjaajan vaan kenen tahansa asiasta kiinnostuneen koulun opettajan ohjauksessa. Kerran viikossa, tai tarpeen mukaan, kokoonnuttiin koko koulun yhteiseen aineryhmien johtavien opettajien palaveriin (CCP = Coordinación Pedagógica) rehtorin ja koulun käytänteistä yleisesti vastaavan johtavan opettajan (Jefe de Estudios) johdolla. Näissä tapaamisissa käytiin läpi asioita laidasta laitaan opetussuunnitelmista erityistä tukea tarvitseviin oppilaisiin. Kunkin aineryhmän johtavan opettajan tehtävänä oli välittää palavereissa käsitellyt asiat oman aineryhmänsä opettajille. Englannin osaston viikottaisissa tapaamisissa käsittelimme siis CCP:ssä esille tulleita asioita sekä alkulukuvuodesta erityisesti englannin opetussuunnitelmaa, jonka laatimisesta tutorini englannin osaston johtavana opettajana vastasi. Muuten keskustelimme aineryhmämme yleisistä asioista kuten oppikirjoista, kokeista, erityistä tukea tarvitsevista oppilaista ja tutustumiskäynneistä. Kaikki koulun opettajat kokoontuivat muutaman kerran vuodessa opettajakokoukseen Claustroon, jossa otettiin yhteisesti kantaa johonkin esille tulleeseen asiaan. Alkuvuodesta kokouksessa käsiteltiin lukujärjestysasioita ja myöhemmin esimerkiksi oppilaiden koulumenestystä. Minun vaihtoaikaani sattui claustro, joka kutsuttiin kokoon yläkoululaisten edellisen vuoden heikkojen matematiikan tulosten takia. Claustro hyväksyi matematiikan opettajien laatiman suunnitelman tulosten parantamiseksi. Yksi vaihdolle asettamistani tavoitteista oli päästä näkemään, miten IES Benedicto Nieton kaltainen suurehko yhtenäiskoulu toimisi arjessa. Edellä mainittuja kokouksia lukuunottamatta kolmen eri kouluasteen yhteistyö ei näkynyt arjessa juurikaan. Englannissa teimme yhden lukion ja yläkoulun yhteisen tutustumiskäynnin Gijónin elokuvafestivaaleille, mutta ammatillisella puolella ei koulussamme englantia edes opetettu. Kaiken kaikkiaan kohdeorganisaationi vaikutti byrokraattisemmalta kuin kotikouluni Kuokkala lukuisine kokouksineen eri kokoonpanoilla. Samoin johtavien opettajien nimeäminen kuhunkin aineeseen poikkesi Suomesta. Vaikka jotakin ainetta koulussa opetti vain yksi opettaja, oli hän kyseisen aineen johtava opettaja aseman tuomine opetustuntien huojennuksineen. Opettajien työhön Espanjassa vaikutti myös se, että he olivat tilivelvollisia tekemisistään ylöspäin ihan eri tavalla kuin opettajat Suomessa. Aineryhmän tuli jättää oman aineensa tarkka opetussuunnitelma koulun johdolle lukuvuoden alussa. Suunnitelmaan palattiin esimerkiksi silloin, jos oppilailta tai vanhemmilta tuli valitus jostain asiasta. Kouluilla kiersi myös tarkastajia kuten

9 Suomessakin aikaisemmin. Jos koululle tarvittiin sijainen tai uusi opettaja, koulun vakinaisilla opettajilla ei ollut mitään sananvaltaa asiassa. Kyseessä olevan itsehallintoalueen hallitus valitsi opettajat tutkintomenestyksen perusteella vapaina oleville paikoille. Muut työtehtävät Opetustyön lisäksi tein koulullamme jonkin verran käännöksiä, joista osa päätyi yhden opettajamme ylläpitämille Lenan kulttuurisivuille. Käänsin kulttuuritekstejä englannista ja espanjasta suomeksi. Varsinkin espanjan kääntäminen oli hyvin työlästä, koska kielitaitoni oli vaatimaton ja alkuperäistekstit aiheiltaan ja ennenkaikkea sanamuodoiltaan minulle vieraita. Käänsin myös omia englanninkokeitani suomesta englanniksi. Tutorini oli hyvin kiinnostunut Suomen eri koulu- ja luokka-asteiden testeistä, joten toimitin hänelle esimerkit englannin yokokeista, 9. luokan valtakunnallisista kokeista ja yläkoulun eri luokkien kurssikokeista. Kulttuuria ja tapahtumia Ennen vaihtoani olin käynyt Espanjassa vain lyhyillä lomamatkoilla. Manner-Espanjan kaupungeista ainoastaan Barcelona oli minulle ennestään tuttu. Asturiasta en tiennyt juuri mitään. Olin kuitenkin asunut pidempiä aikoja ulkomailla jo aiemmin, joten en pelännyt suurta kulttuurishokkia tai sopeutumisvaikeuksia, enkä niitä kokenutkaan. Nautin olostani Pola de Lenassa ja Oviedossa alusta alkaen suhtautuen kieliongelmiinikin etupäässä huumorilla. Espanjaa osasin lähinnä paperilla enkä paikallista asturianua edes niinkään, eikä englannillakaan tahtonut koulun ulkopuolella oikein pärjätä. Catedral de San Salvador, Oviedo

10 Ihmiset olivat kuitenkin auttavaisia, julkinen liikenne toimi esimerkillisesti, hanoista tuli kuumaa vettä ihan Suomen malliin enkä edes joutunut tekemään tuttavuutta kaasupullojen kanssa kuten olin etukäteen pelännyt. Roskien kierrätys aiheutti aluksi pientä päänvaivaa, mutta aika nopeasti opin lajittelemaan eri jätteet erivärisiin muovipusseihin ja viemään oikeanväriset pussit oikeana viikonpäivänä keräyssaaveihin, jotka aina illansuussa ilmestyivät ulko-ovien eteen ja hävisivät aamuun mennessä pois. Espanjalaiseen kulttuuriin minua tutustutti tutorini Gemma. Poskisuudelmista ja työpäivän virkistävästi keskeyttäneistä café cortado -hetkistä lähikahvilassa tuli arkipäivää. Ruokatunnilla, päivän ainoalla välitunnilla, ei siis syöty vaan korkeintaan kahviteltiin. Minulle suurin, tosin ennalta tiedossa ollut kulttuurishokin tapainen olivatkin espanjalaiset ruoka-ajat. Erityisen vaikeaa oli tottua myöhäiseen eli työpäivän jälkeiseen lounaaseen. Arkena pidin suunnilleen kiinni Suomen päivällisajasta, mutta viikonloppuisin koin monet herkulliset ruokahetket espanjalaisen aikataulun mukaan: hyvin aikaisin iltayhdeksältä, tai paikallisittain tavallisempaan aikaan paria tuntia myöhemmin. Asturialainen keittiö sekä yllätti että ei. Tapaksien nauttiminen ei ollut niin yleistä kuin olin luullut, mutta Tortilla Españolaa sentään löytyi ja opin sitä erään paikallisen rouvan ohjauksessa itsekin valmistamaan. Jokaiselta ruokalistalta löytyi myös fabada asturiana eli tuhti, erilaisilla makkaroilla höystetty papupata. Tutuksi tuli myös pote asturiano, fabadaa muistuttava mutta keittomaisempi, kaalia ja muita vihanneksia sisältävä papuruoka. Erilaisia mereneläviä tuli maisteltua mustekaloista merikrotteihin. Ainoan torjuntareaktion minussa aiheutti callos eli paikallisten suurella ruokahalulla nauttima pötsipata. Callos

11 Jälkiruokapuolella oli tutumpaa. Arróz con leche ei juurikaan eronnut meidän kanelilla höystetystä joulupuurostamme ja paikallinen juustoylpeys, luonnonluolissa kypsytetty queso de Cabrales oli minun makunystyröilläni vain voimakkaampi versio omasta Aurastamme. Asturia on kuuluisa myös siidereistään. Niiden nauttimiseen liittyi omat kiemuransa alkaen siitä, että useimmiten seurueessa vähintään kaksi ihmistä jakoi saman lasin. Siideriä ei kaadettu itse vaan tarjoilija valutti sen hapetustarkoituksessa korkealta päänsä yläpuolelta pieninä annoksina lasiin, taitavimmillaan käsituntumalla ollenkaan lasiin katsomatta. Annos tuli juoda kerralla, mutta ei ihan loppuun asti vaan lasinpohjat maahan tai lattianrakoon heittäen ja näin ikään kuin seuraavaa juojaa varten lasin reunan puhdistaen. Kuulin myös romanttisemman selityksen siideritipan maahan kaatamiselle: maaemolle annetaan takaisin jotain siitä hyvästä, jota se on ihmisille lahjoittanut. Jos siiderit toivat mieleen Britteinsaaret, samoin tekivät myös Asturian kelttiläisestä historiasta muistuttavat säkkipillit, gaitat, joita kansallispukuiset soittajat puhaltelivat kaupungilla turistien iloksi. Oviedon pillipiipareita

12 Vaihtoaikaani sattui pari asturialaisittain ja koko espanjalaisittain merkittävää tapahtumaa, joita pääsin vähintäänkin television kautta seuraamaan. Lokakuun lopulla Oviedossa jaettiin vuosittaiset kansainväliset Asturian ruhtinaan palkinnot (Premios Príncipe de Asturias). Asturian ruhtinas eli Espanjan kruununprinssi Felipe ja hänen asturialaissyntyinen reportterivaimonsa prinsessa Letizia sekä kuningatar Sofía saapuivat Oviedoon palkintoja jakamaan. Palkittuihin vuonna 2011 kuuluivat mm. kanadalaissyntyinen kirjailija ja lauluntekijä Leonard Cohen ja etiopialainen kestävyysjuoksija Haile Gebreselassie. Marraskuun 20. päivä Espanjassa käytiin ennenaikaiset eduskuntavaalit sosiaalidemokraattisen pääministeri José Luis Rodríguez Zapateron (PSOE = Partido Socialista Obrero Español) johdolla. Kuten etukäteen oli arveltu, valta vaihtui, ja uuteen oikeistolaiseen pääministeriin Mariano Rahoyhin (PP = Partido Popular) kohdistui heti tuoreeltaan valtavia odotuksia Espanjan auttamiseksi talouskriisissä. Maassa alettiin odottaa suuria työmarkkinauudistuksia mukaan lukien opettajien ja muiden valtion virkamiesten mahdolliset palkkojen leikkaukset, joita oli toteutettu säästökeinona aiempinakin vuosina. Ei ollut siis vaikea arvata, mistä opettajahuoneessa vaalien aikaan puhuttiin. Taistele sen puolesta, mitä haluat ja oppositio kutsui demareita...

13 Sain osani myös espanjalaisesta juhlakulttuurista. Vaikka maassa ei suomalaista syyslomaa tunnetakaan, pääsin aina silloin tällöin vapaalle jonkun juhlapäivän, usein kirkollisen sellaisen, merkeissä. Esimerkiksi lokakuun 12. päivä kautta Espanjan juhlittiin maan suojeluspyhimystä pilarineitsyttä, Virgen del Pilaria. Heti seuraavana maanantaina oli vuorossa työpaikkani Pola de Lenan kyläjuhla, jolloin koulut olivat jälleen kiinni. Jotkut työkavereistani olivat varsin kriittisiä näitä juhlia kohtaan, Espanjassa kun koulujenkin työajat määräytyvät osin kirkollisen kalenterin mukaan. Esimerkiksi kaksi kevätlukukautta voivat olla eri mittaisia sen mukaan, mihin pääsiäinen milloinkin sattuu. Vaihdon aikana minulle tuli tutuksi myös sanonta hacer puente. Jos jokin kansallinen juhlapäivä sattui esimerkiksi tiistaille kuten vaihtoaikanani pyhäinpäivä, Día de Todos Los Santos, vapaalla oltiin myös edeltävä maanantai eli yhdistettiin ikään kuin sillalla viikonloppu ja juhla toisiinsa. Espanjalaista joulua en ehtinyt kokea, mutta ostin el Gordon toivossa joululottokupongin itselleni ja maistelin etukäteen turrónia ja muita paikallisia jouluherkkuja. Juoksulenkit Oviedoa ympäröivillä kukkuloilla olivat kulttuurikokemuksia nekin. Vuoristoteillä sai väistellä niin kukkoja, kanoja, kissoja ja koiria kuin laitumelta navettaan ajettavia lehmiä sekä kastanjoita kerääviä ihmisiä. Hattupäiset herrasmiehet pelasivat aina saman talon autotallissa korttia ja toisen talon pihaan oli usein koko suku kerääntynyt ruokailemaan. Kirkonkellojen soitto sekoittui kukkojen kiekumiseen ja koirien haukuntaan, navetta tuoksui, ja vastapäisellä Narancovuorella kaikkea valvoi jättimäinen Jeesus-patsas. Sagrado Corazón de Jesús, Monte Naranco, Oviedo

14 Soveltaminen omaan työhön Vaihto Espanjassa antoi minulle erinomaisen mahdollisuuden tutustua espanjalaiseen koulujärjestelmään ja englanninopetukseen toisessa EU-maassa. Parasta ammatillista antia vaihdossa oli pitkäkestoinen kokemus samanaikaisopetuksesta toisen englanninopettajan kanssa. Oli haaste opettaa englantia vieraskielisessä ympäristössä ja erittäin opettavaista työskennellä parina toisen ammattilaisen kanssa. Uskon, että opimme tutorimme kanssa toisiltamme paljon. Tutkimuksissakin vahvistettua hiljaisen, käytäntöön kietoutuneen tiedon siirtymistä ammattilaiselta toiselle todellakin tapahtui. Toisen opettajan kanssa työskenteleminen haastoi tutkimaan ja kysenalaistamaan omaa opettajuutta ja omia työtapoja. Haluan tuoda omiin luokkiini samaa rentoutta ja huumoria, josta tutorini työssään ammensi. Haluan kiinnittää entistä enemmän huomiota opetukseni havainnollistamiseen, niinkin yksinkertaisesti kuin taulutyöskentelyäni parantamalla. Olen myös herännyt entisestään pohtimaan motivaation merkitystä oppimisessa. Espanjalaiset oppilaani, jotka eivät juurikaan puhuneet englantia, puhuivat sitä hyvinkin, kun motiivina oli esimerkiksi vessaan pääsy tai minun henkilökohtaisesta elämästäni tiedusteleminen. Haluaisin tuoda samanaikaisopetuksen entistä voimakkaammin omaankin kouluuni. Erityisopetuksen kanssa sitä jo toteutetaankin, mutta kokemani aineenopettajayhteistyö tässä muodossa oli minulle melko uutta. Resurssit ovat kuitenkin rajalliset hyvän ajatuksen laajamittaiselle toteuttamiselle käytännössä. Rahaa kysyisi myös toinen Espanjasta Suomeen mieliväni uudistus, yläkoulun luokanohjaajan opetusvelvollisuuden keventäminen kolmella vuosiviikkotunnilla. Tämä huojennus vastaisi nykyistä huomattavasti paremmin luokanohjaajan töihin menevää todellista aikaa. Pientä parannusta asiaan saatiinkin vuoden 2012 alussa vuosiviikkoylituntipalkkion noustessa yhdestä 1,4 tuntiin. Haluaisin myös tuoda omaan työyhteisööni vastaavat viikoittaiset aineryhmätapaamiset, joita toteutettiin IES Benedicto Nietossa. Kuokkalassa muunmuassa tähän tarkoitukseen varattu kiinteä viikoittainen YT-aika on käytännössä mennyt koulun yhteisten asioiden hoitoon, eivätkä aineryhmäkokoontumiset ole toteutuneet toivomallani säännöllisyydellä. Erityisen hedelmällistä olisi, jos Benedicto Nieton lailla eri kouluasteiden kieltenopettajat tapaisivat säännöllisesti. Tällöin saataisiin esimerkiksi pohdittua ala-ja yläkoulun nivelvaiheen ainekohtaisia kysymyksiä. Kuokkalassa tähän tulleekin mahdollisuus yhtenäiskouluhankkeen toteutuessa. Benedicto Nieton englanninopetuksesta haluaisin tuoda omaan opetukseeni entistä säännöllisemmin ja ohjatummin erilaisten englanninkielisten tekstien kirjoituttamisen oppilaillani. Mielelläni ottaisin jatkossa opetukseeni myös englanninkielisten pidempien tekstien kuten novellien käsittelyn. On kuitenkin otettava huomioon Suomen jo nykyisellään varsin täysi yläkoulun englannin opetussuunnitelma painotuksineen. Uuden aineksen tuominen kursseihin edellyttäisi vanhan karsimista, ja yläkoulussa englanninopetuksen pääpainon tulee olla kirjallisen sijaan suullisessa ilmauksessa.

15 Muuta Olen kaikin puolin tyytyväinen henkilöstövaihtooni ja kiitollinen Jyväskylän kaupungille mahdollisuudesta ottaa etäisyyttä omaan työhöni. Sain nähdä, kuinka samaa työtä tehdään toisaalla ja kehittyä sitä kautta niin ammatillisesti kuin muutenkin. Koen saaneeni vaihdosta paljon irti, vaikka espanjantaitoni olivatkin melko niukat etenkin vaihtoni alussa. Espanjalaisten oppilaideni kannalta oli uskoakseni vain hyvä, etten juurikaan puhunut heidän kieltään. Oppilaiden oli pakko hoitaa asiansa kanssani englanniksi ja selviytyä tilanteista, joissa oma äidinkieli ei välttämättä riittänyt onnistuneeseen kommunikointiin. Tätä kautta oppimistilanteista tuli hyvinkin autenttisia. Tein ennen vaihtoon lähtöä melko paljon pohjatyötä niin kielen kuin muunkin suhteen. Olin lukenut vaihtoani edeltävät pari vuotta espanjaa iltalukiossa. Osallistuin kaupungin tarjoamaan kielikoulutukseen sekä aivan lähdön alla Jyväskylän kesäyliopiston viikon mittaiselle espanjan intensiivikurssille. Tilasin Amazonista Pohjois-Espanjan oppaita ja katselin Google-mapsista tulevaa kotiseutuani. Lenkkeilymaastojakin etsiskelin jo Suomessa valmiiksi. Koitin myös henkisesti valmistautua tuleviin yksinäisiin iltoihin ja viikonloppuihin, koska jouduin lähtemään vaihtoon ilman perhettäni. Kuukaudessa tuskin ehtii koti-ikävä tai tylsyys iskeä, mutta kolme kuukautta ilman perhettä ja ystäväverkostoa oli ainakin minulle melko pitkä aika. Paikan päällä torjuin yksinäisyyttä jatkamalla tuttuja harrastuksiani kuten hölkkäämistä. Luin myös paljon, vaihdon loppua kohti pelkästään espanjaksi. Kielenoppimisen tukemiseksi pidin myös radiota jatkuvasti päällä ja katselin paljon televisiota. En koskaan kieltäytynyt yhdestäkään kutsusta, olipa kyse naapurin rouvan auttamisesta Suomi-loman löytämiseksi tai kollegan kutsusta ihanasti espanjaksi dubattuihin elokuviin. Minulle henkilöstövaihto oli noin kahden vuoden projekti. Ensimmäinen vuosi meni ajatuksen kypsyttelyyn ja vaihdossa olleiden kokemuksien kyselyyn. Toinen vuosi sisälsi hakuprosessin Suomen päässä ja melko työlään työpaikanhaun Espanjasta. Vaihtopaikan vihdoin selvittyä alkoi tiivis sähköpostien vaihto tulevan tutorini kanssa sekä asunnon etsintä. Minulla oli onnea kaikessa, tutorin kanssa yhteistyö alkoi sujua jo sähköpostitse ja asuntokin löytyi hänen avullaan. Oman kokemukseni mukaan kaikkeen kannattaa kuitenkin varata paljon enemmän aikaa kuin mitä etukäteen arvioisi tarpeelliseksi. Henkilökohtaisena, työn ulkopuolisena tavoitteena vaihdolle minulla oli espanjalaiseen kulttuuriin ja elämänmenoon tutustuminen sekä espanjantaitojeni parantaminen. Nämä toteutuivat hienosti. Koin paljon ja sain uusia ystäviä ja kontakteja, näistä tärkeimpänä ihana ja energinen tutorikollegani Gemma. Kielitaitonikin parani rutkasti. Vaihto oli myös kaipaamani tervetullut katko ja vaihtelu vuosien työarkeen suomalaisessa koulussa. Sain uutta virtaa ja lisää työmotivaatiota, mistä varmasti hyötyvät myös suomalaiset oppilaani. Espanjalaisia oppilaitani muistelen lämmöllä, noita kovaäänisiä ja käsillään puhuvia nuoria, joiden oli välillä innostuksestaan tai kiihtymyksestään vaikea pysyä penkissä, mutta jotka kuitenkin olivat ihan samanlaisia kuin oppilaani Suomessa.