Inkisten S ^ ^ u r a

Transkriptio

1 Inkisten S ^ ^ u r a

2 Adolf ja Kirsti Kukon häät Adolf ( ) ja Kirsti Kukko ( ), kihlajaiskuva. Kuolemajärven Inkisten sukuseura Lehden toimitus: Kaarina Hannula Hellevi Inkinen Päivi Inkinen Sinikka Suominen Julkaisija: Kuolemajärven Inkisten sukuseura Kaarina Hannula Pikku-Lahdontie 13 C 4, Aura P Kansikuva: Inkisiä 1960-luvulla Maskussa. Edessä vasemmalta Päivi Inkinen, Päivin kummitäti Hilkka Inkinen, Outi Inkinen ja Anna-Liisa Inkinen. Takana Hannu Inkinen Taitto: hiiop.com Painopaikka: Lightpress Oy

3 Rakkaat sukulaiset Talvi tekee tuloaan pitkän ja lämpimän kesän sekä värikyliäisen syksyn jälkeen. Aurinko suo kirkkaita säteitään tänäänkin ja ilma on raikkaan kuulas, hieman kolea, pakkasta -8 astetta. Tervetuloa talvi, lumi ja kirkkaat päivät! Tämä vuosi on ollut tapahtumia täynnä. Kolme seuramme kunniajäsentä on saanut iäisyyskutsun, muistutus elämämme katovaisuudesta. Koin todeksi radiosta kuulemani mietelauseen: "Syksy valmistaa sadon (viljan), kuolema elämän." Elämä jatkuu uusissa sukupolvissa, lapsosia on syntynyt sukuumme useita, heille toivotan onnea ja siunausta. Olen saanut viettää 80 v. syntymäpäivääni omaisten, suvun ja ystävien kanssa "Elämälle kiitos"-konsertin muodossa ja syöpää sairastavien lasten hyväksi. Lahjoituksena kertyi 2820, koko summa meni kokonaisuudessaan tarkoitukseen avatulle tilille. Kiitos. Elämässä pitää olla unelmia, sanoi v salamurhaajan luodista kuollut oikeuden puolesta taistellut ja elänyt Martin Luther King. Unelmia on ollut minullakin, useita lapsuudesta lähtien ja lähes kaikki ovat toteutuneet. Lapsena, siellä kotona Karjalassa, toivoin punaisia lakeerikenkiä. Sain lakeerikengät, tosin mustat kun punaisia ei ollut. Toini-siskon mies Hannu ne minulle antoi. Olin iloinen, niiasin kiitokset ja laitoin ne jalkaani ja juoksin tuvan lattialla. Kyllä ne olivat kiiltävät, liukkaat ja kopisevat. Mielestäni kankeat mutta niin hienot. Olin silloin 5-vuotias. Unelmani oli myös päästä Ruotsiin. Tuli jatkosota, lähtö evakkoon jo toisen kerran. Aluksi Sauvoon ja sieltä sotalapseksi Ruotsiin. Unelmani jatkuivat, halusin päästä matkustamaan, varsinkin Itävaltaan, Alpeille pikku-heidin kotimaahan. Se unelma on toteutunut ja olen saanut nauttia sen alppimaan kauneudesta useita kertoja. Kun silmä lepää, niin sydän lepää! Kaikki luonnon kauneus on mitä parhainta sydänlääkettä. Unelmien toteuttamisen puolesta pitää olla sisukas ja toimia määrätietoisesti ja onhan siinä kohtalollakin osansa. Toivon, että teillä hyvät lukijani, on ollut unelmia ja olette saaneet kokea niiden täyttymistä, ja on edelleenkin unelmia joiden täyttymistä odotatte. Kaiken pahan keskellä mitä tässä maailmassa tapahtuu, meillä kaikilla on toivo paremmasta, sekin on yksi suuri unelma ja toivo. Elämälle kiitos, sain siltä paljon. Kiitän teitä kaikkia sukulaisia mukanaolosta ja toivotan siunattua, kiireetöntä joulunaikaa omaisten ja rakkaittenne kanssa. Hyvää alkavaa vuotta 2014 ja terveyttä ja kiitollista mieltä teille kaikille vanhat ja nuoret! Siunaavin ajatuksin 20.1 päivänä Kaarina Hannula Uskonpuhdistuksen muisto- <X>00<X>0<XXXX><XXXXXX><X>00<><>0<XX>0<X>0<><XX>0>000<>0000<>00<>000 Toimintavuoden aikana poisnukkuneet suvun jäsenet Alkkiomäki Helvi o.s. Inkinen s Kuolemajärvi k Turku Lindroos Martta o.s. Inkinen s Kuolemajärvi k Turku Uusikartano Vieno o.s. Inkinen s Kuolemajärvi k Sauvo Nieminen Arja Orvokki o.s. Holm s Helsinki k Sauvo Inkinen Alli Irene s Kuolemajärvi k Hoitokoti Oiva, Raisio Nyt on päästy luokse Herran, joka kerran kaikki osti verellään. Hän on vienyt seuraajansa armostansa iloon, rauhaan, elämään. Johda, Herra uskollinen, armollinen kotiin kaikki kulkijat Matkan jälkeen taivaassasi kiitostasi sukupolvet laulavat. Muistoa kunnioittaen Kuolemanjärven Inkisten sukuseura

4 Muistokirjoitus Alli Irene Inkinen Alli Irene Inkinen syntyi Konsta ja Hilja Inkisen esikoislapsena Kuolemajärven Inkilän kylässä. Alli ei tosin syntynyt yksin, vaan yhtaikaa syntyi kaksoisveli, joka kuitenkin kuoli saman tien. Allin jälkeen syntyivät Inkeri, isäni Heikki, Leevi, Eero ja Leena. Alli-täti syntyi ensimmäisenä ja lähti viimeisenä. Muut sisarukset ovat kukin vuorollaan siirtyneet Taivaan kotiin odottelemaan perheen jälleennäkemistä. 93 vuoteen on mahtunut paljon Allin, suvun ja Suomen historiaa. Suvun vaiheet eivät ole onneksi vain muistitiedon varassa, vaan kerronnan ja muistelun lisäksi mm. Heikki-isäni ja Leena ovat kirjanneet ylös muistojaan ja Alli ja Eerokin taisivat kirjoittaa Inkilän sukuseuran lehteen. Tosin kukin sisaruksista on muistanut asioita omalla tavallaan, oman kokemuksensa kautta. Isän muistelmista käy ilmi, että Allin syntymän aikoihin perheeseen kuului myös Mari-mummo, Konstan veli Aappo ja sisar Lyyti. Hilma-täti oli jo muuttanut pois ainakin vuonna Myös orvoksi jäänyt sukulaispoika Albert kuului ruokakuntaan. Elämä Inkilässä oli työntäyteistä, mutta myös paljon hauskoja hetkiä ja tiivistä yhteydenpitoa suvun ja ystävien kesken. Rippikoulunsa Alli ehti käydä Kuolemajärvellä. Alli on ollut 18-vuotias, kun tulevaisuudensuunnitelmat katkaisi evakkoon lähtö ja sota. Suruviesti Konsta-isän kuolemasta tuli pian. Sodan aikana Alli toimi lottana sotasairaalassa. Jossain vaiheessa (ainakin vuonna 1943) Alli oli päätynyt karjakoksi Lappeen pitäjän Puralan kylään kansanedustaja Eljas Tukian tilalle. Pian sen jälkeen sisarukset kävivät Hilja-äidin kanssa Inkilässä uudelleen aloittamassa elämää ja taas tuli lähtö. Karjakon työstä tuli Allille pitkäaikainen elämäntehtävä niin kiertävänä tarkastuskarjakkona kuin Kaarinan Rauhalinnan asemalla. Myöhempiin aikoihin kuului monenlaisia töitä tyttökodin hoitajasta, leipomoon ja lastenhoitoon. Kristillinen usko ja seurakunta olivat Allille koko elämän ajan läheisiä asioita. Kuitenkin perisuomalaiseen tapaan niin, ettei hän siitä juuri ääntä pitänyt. Aika pitkään Alli vielä rollaattoriilakin kulki tänne kirkkoon sekä seurakuntatalolle, mutta viime vuosina eivät jalat enää kunnolla kantaneet. Vaikka liikkuminen hankaloitui, Alli piti sukulaisiin ja ystäviin yhteyttä puhelimella ja seurasi perheiden perustamisia ja lasten syntymiä. Viime vuosina Katri-serkku on monella tapaa auttanut Allia ja hoitanut asioita. Päättäväisten Inkisten sisarusten lapsina tiedämme, että se ei aina ole tainnut olla helppoa. Me kaikki olemme kiitollisia siitä, että hoidit hänet hyvään hoivakotiin viimeisiksi kuukausiksi. Alli sai loppuun asti säilyttää muistinsa ja tarkan havaintokykynsä. Kun toukokuussa juttelin hänelle Naantalin terveyskeskuksessa omia syksyn suunnitelmiani, hän sanoi että hän taitaa olla silloin jo matkalla Taivaan kotiin. Hannan valitseman kuolinilmoituksen värssyn sanoin: "Kun pitkän elämän elää saa voi tyynesti nukahtaa. Kaikki on valmista, avoin on tie, Isä Taivaan omansa kotiin vie " Rovasti, teologian tohtori Heli Aaltosen siunauspuhe Omaa perhettä Alli ei koskaan perustanut, mutta elämän varrelle kuitenkin rakkauttakin oli mahtunut ja tulevaisuudensuunnitelmia, jotka eivät syystä tai toisesta toteutuneet. Mutta sisarusten lasten elämää Alli seurasi tarkasti. Allin hyvin järjestetyistä albumeista löytyy meistä kaikista sukulaisista ja ystävistä kuvia. Meille kaikille oli aina mukavaa mennä kylään Naantalin Taimoon, jossa Alli asui pitkään sisarensa Inkerin kanssa hyvin hoidetussa talossa ja puutarhassa. Käsityöt, marjastus, sienestys ja säilöntä olivat Allille tärkeitä asioita. Luulenpa, että tässä saattoväen joukossa ei ole montaa ihmistä, joka ei olisi saanut Allin taidolla tekemiä kintaita tai villasukkia. Allin elämään jo ainakin 60-luvulla kuuluivat myös monet Lapin retket Suomen Ladun ystäväpiirin kanssa. Se lienee pitänyt hänet niin hyvässä kunnossa, että hän vielä 80-vuotiaana polki pyörällä Naantalista Lemulle Eero-veljen 70-vuotispäiville. Myös Kulkuset-kuorossa ja Raision Karjala-kuorossa laulaminen oli pitkään harrastuksena kuten myös konserteissa ja teatterissa käynti.

5 Laskettu aika "Laskettu aika ! " Tällä tekstillä varustettu iso mainoslakana on tänä vuonna ollut esillä erään seurakunnan seinällä Tampereen lähistöllä. Ensimmäisen lapsenlapseni syntymän laskettu aika oli vapun tienoilla. Lapsi ei kuitenkaan syntynyt silloin ja "odottavan aika on pitkä", kuten sanotaan. Aika ei ollut pitkä vain odottavalla äidillä vaan kaikilla lähipiirissä. Kävelin pitkin Helsingin rantoja kirkkaassa kevätauringossa ja välillä ajeltiin kaikki yhdessä mm.tuusulan Lotta-museossa. Lähdin välilläturkuun ja sain ajella takaisin katsomaan pientä tyttövauvaa ja äitienpäivää vietettiinkin jo lapsen kotona. Syksyllä luimme lehdistä, että pieni vauva oli löydetty Perniöstä hylättynä toiveella, että joku hänet kuitenkin löytää. Lopulta äitikin löytyi. Tuo tapahtuma muistutti siitä, että tänäkään päivänä lapsi ei aina ole toivottu eikä laskettu aika ole odotettu. Lähimmäisten apua ja tukea tarvitaan. Yli 2000 vuotta sitten laskettu aika ehkä oli tiedossa Marialla, mutta matkalle oli silti pitänyt lähteä yhdessä Joosef-sulhon kanssa. Rooman valtakunta halusi kerätä veronsa ja systeemi oli monimutkainen. Lasketun ajan lähestyessä majapaikat olivat vähissä, mutta jonkinlainen suoja sentään löytyi lapsen syntymälle. Tuon lapsen iloista syntymäjuhlaa vietämme joka joulu! Joulurauhan julistuksen sanoin: "Lopuksi toivotan kaupungin kaikille asukkaille riemullista Vapahtajamme syntymäjuhlaa!" Heli Aaltonen < X x>x>0 <XxX><X><C><X><X><><^^ Sukuseuran kunniajäsen Elsa Rusi Elsa Rusi, 69 asuu Turun Ruusukortteiissa omassa vuokra- Ruusu korttelia ylläpitää asunnossa, mutta saa kotihoidosta tarvittaessa apua ympäri Turun kaupungin sosiaavuorokauden. Runsas ohjelma pitää mielen virkeänä. li- ja terveystoimi. Rusi muutti Ruusukortteliin miehensä kanssa kymmenen Teksti Ilm o Kiiski, ole vuotta sitten Paattisilta. Mies sairasti diabetesta ja joutui pyö- Iltalehden artikkelista rätuoliin, kun häneltä amputoitiin jalka. Koska m imunkaan 'Meitä hoidetaan hyvin!'' terveyteni ei ollut loistava, järjestyi meille täältä asunto. Kolmen kuukauden kuluttua Ruusukortteliin muuttamisesta a ~ leskeksi. Aika ei Ruusukortteiissa käy pitkäksi. Täällä on bingoa, kerhoa ja kevyttuolijumppaa. Muuten pärjään rollaattorin kanssa pitkälle itse, mutta minulla on jaloissa turvotusta ja hoitajat käyvät joka aamu sitomassa niihin tukisiteet, jotka saan illan tullen itse otettua pois, Rusi kertoo. Rusin lapset käyvät jatkuvasti häntä katsomassa. Yksi tyttäristä käy lauantaiaamuisin siivoamassa, joten sitäkään palvelua ei ole tarvinnut erikseen ostaa.

6 r \ Sukukokous Aurinkoisena sunnuntaiaamuna lähdin kohti Tarvasjokea kohteena viehättävä Yli-Tuomarilan tila. Autooni olin pakannut tekemäni opasteet, sukuseuran isännänviirin, rintapinssit, pöytästandaarin, uuden esittelytaulun sukuseuramme perustamisesta, muistokynttilät, tarvittavat paperit, arpajaisvoitot ym. sekä laattaheittopelin. Sain avukseni LeenaYli-Pohjan (os. Riski), joka auttoi kaikessa. Laitoimme ensin opasteen tienhaaraan, sitten ajelimme parkkipaikalle ja järjestelimme kaikki niille kuuluville paikoille. Talon emäntä Kristiina Laine-Vähätalo otti meidät ystävällisesti vastaan ja esitteli talon kauniit, tyylikkäät huoneet ja kokoustilamme. Pian alkoi kokousväk saapua. Kun kaikki ilmoittautuneet olivat saapuneet ja asettuneet paikoilleen talon emäntä toivotti tervetulleeksi ja pv. s laulamaan ruokavirren. Sen jälkeen siirryimme ruokasaliin, johon oli kauniisti katettu keittolounas lisukkeineer. OI ah - sekä lihakeitot, kyllä maistuivat ja kiitoksia lausutt - \. a - sinä siirryimme vuosikokouksen viettoon. Kokouksen jälkeen nautimme kakkukahvit ja sitten alkoi ohjelma ner :>a. - ma Aaltonen esitti lausuntaa, joka laukaisi nauruhermot 5 - nikka, Sirkku ja Päivi olivat järjestäneet Bingo-arpajaiset ja kyllä voittoja sateli, muutamille useitakin. Välillä laulettiin ja haasteltiin. Arpajaisvoittoja oli lahjoitettu paljon, niitä oli enemmän kuin yleisöä (23 h). Lopuksi siirryttiin ulos puistoon pelaamaan laattaheittopeliä, joka oli jännittävä ja mielenkiintoinen loppuun asti. Voittajaksi selviytyi joukkue Pohjakylän pojat (193 pistettä toiseen sijaan heitteli Mikon Mainiot (155 pistettä), kolmanneksi selviytyi Iloiset Inkiset (148 pistettä) ja neljännen sijan sai Naantalin Naakat (120 pistettä). Voittajat palkittiin sukuseuran rintamerkillä. Iloinen sukukokous päättyi "Karjalan kunnailla"-lauluun, sukuseuran viiri laskettiin alas odottamaan seuraavaa tapahtumaa. Väki lähti kotimatkalle muistellen päivän tapahtumia ja kaunista sekä viihtyisää Yli-Tuomarilan tilaa ja tilan iloista, osanottavaa Kristiina-emäntää. Kiitollisin mielin tuota päivää muistellen Kaarina (>

7 Sukuseuran puheenjohtaja Kaarina Hannula sai keväällä kirjeen Haminasta: Tervehdys Haminasta Lähetän tässä kiitokseni kauniilla käsialalla kirjoitetusta kirjeestäsi, sekä mukana olleista lehdistä. Sällithän, että sinuttelen, vaikka Elli-mummo opetti aina, että arvostettuja ja aikuisia ihmisiä pitää teititellä. Mummon fraasi oli " kaikkii muita mie sanon siuks, mutta sinnuu mie sanon työks". Kuulostaa varmaan erikoiselta, että meistä ei ole aiemmin paljoa kuulunut. Tuomo isälläni oli aikoinaan niin paljon tekemistä, etteivät sukulaisuussuhteet tulleet hoidetuksi, vaikka Turun puolen Inkisistä puhuttiin usein. Kävimme Inkisen Mikon luona Helsingissä, kun olimme melko pieniä. Inkisen Ilmari perheineen Paattisilta kävi meillä kylässä ja isä ja äiti kävivät heillä muutaman kerran vastavuoroisesti. Siskoni muistaa käyneensä myös Turussa Eino Inkisellä. Kokemukseni Turun puolen sukulaisiin perustuu noihin muutamiin vierailuihin ja lukuisiin Elli-mummon, Sinikka-tädin ja isän kertomuksiin. Niissä vilahtelivat usein nimet Salu-setä ja Rosa-täti, Mickeli' Katrina, Mikko, Tatu yms. Paikkojen nimiä, useita Koiviston ja Viipurin suunnalta, Kuolemajärvi, Inkilä yms. Kyllä se Karjala ja kotiseudut siellä olivat aina mielessä ja kaipuu sinne oli suuri. Pääosin jutut olivat Koivistolta ja etenkin Vatnuorista. Kävin isäni kanssa 1988 Viipurissa ja ihmettelin koko matkaa, sillä isä oli aiemmin puhunut palaavansa Karjalaan vain pakolla. Seuraavana vuonna selvisi syy tuohon käyntiin. Isä oli vakavasti sairas ja halusi jättää jäähyväiset rakkaalle kaupungille. Meillä oli tarkoitus mennä seuraavana vuonna Vatnuoriin, mutta se oli jo myöhäistä. Kannaltani vallitettavina asioina koen sen, ettei minulla ole muistikuvia Tuomas isoisästä, eikä äidin isästä ViIIestä. Isoisät jäivät kokematta. Äidin äidistä Sofiasta on muutama utuinen muistikuva. Elli-mummo tuli sen sijaan tutuksi kaikilta suunnilta, sillä hän asui meillä pitkänä aikaa. Vanhan opettajan opit tulivat tutuksi. Ihmettelet varmaankin, miksi juuri nyt olen innostunut sukuasioista. Olen ollut eläkkeellä kaksi vuotta, eli nyt minulla on aikaa etsiä juuriani. Olen aina ollut siinä luulossa, että Inkiset ovat lähteneet Ruokolahdelta, mutta se ei ilmeisesti pidä paikkaansa. Serkkuni Pohjanmaalla ovat tutkineet Kangaskosken sukua 1700-luvulle asti. Aion ottaa selvää Inkisen suvun vaiheista. Poikani Marko, joka jo soittikin sinulle, kertoi, että netissä on Kuolemajärven Inkisten sukuseurasta paljon asiaa. Sanoin tuolloin, ettei se varmaan ole meidän sukuhaaraamme. Katsoin asiaa netistä ja huomasin netti lehtiä selatessani muistosanat tädistäni Sinikka Salmelasta. Selasin lehtiä entistä tarkemmin ja teksteissä vilahteli tuttuja nimiä. Elämää Mickel Inkisen talossa selvitti asian täydellisesti. Löytyi myös kuva Mickelin ja Katrinan miniöistä 6 kpl!!). Siinähän se Elli-mummokin poseerasi. Sukuseuran julkaisut todella avasivat silmäni ja on mieluisaa tietää asioista, joista oli aiemmin vain harmaa käsitys. Tuomas ja Elin Inkinen. Muistan erään kalareissun, jossa mukana olivat Mikko, Salmelan Eero, isä ja minä. Mikolla oli Elli-mummon harmaat päällyskengät jaloissa ja jokin mummon takki päällänsä. Ei oikein näyttänyt kalastajalta. Pääasia oli kuitenkin itse kalastus. Mikolla oli erikoinen lyijypäinen uistin, jota kaikk vähän naureskelivat. Mikko heitteli aikansa virveliä ja iso hauki tarttui uistimeen. Virnuilut loppuivat siihen. Mikolta pääsi peruskirosanoja ja hän alkoi kelata kalaa rantaan. Pahaksi onneksi kala pääsi karkuun ja Mikolta meni virvelin kelasta siima sumppuun. Siihen päättyi Mikon kalastus, sillä loppuilta meni siiman setvimiseen. Kala vei uistimen mennessään. Vuosien päästä meidän mukanamme ollut tuttu maanomistaja palautti Mikon uistimen meille. Uistin oli ollut hänen saamansa ison hauen leuassa. En muista, palautettiinko uistin Mikolle. Eräs työkaverini kertoi vuosia sitten tuosta Taavetti Inkisen ojasta ja kysyi, tiesinkö siitä jotain. Arvelin tuolloin, ettei Taa- Tuomas, Elin, Tuomo ja Sinikka Inkinen.

8 vetti ole sukulaisia, kun ei ole Koiviston suunnasta. Työkaverini oli käynyt kotiseutumatkalla niillä seuduilla ja opas oli kertonut ojasta ja raivaajasta. Eivät soineet oikein kellot päässäni silloinkaan ja asia jäi sikseen. Ihmeellistähän tämä elämä on. Tilasin netistä innoissani jo sukuseuran isännänviirin ja huomasin myöhemmin, että niitä pitäisi tilata vähintään 10 kpl. Täytyy odotella, josko tilauksia tulisi lisää. Viiri on todella upea ja sellaista ei ainakaan täällä muilla olisi. Olisi varmaankin paikallaan kertoa, keitä me täällä Haminassa olemme. Tämä puhetulva on varmaankin karjalaisuutta, sillä minulla on vaikea lopettaa, alkuun päästyäni. Tuomas ja Elin (Elli) Inkinen Isäni Tuomo s , k , äitini Siiri (os. Kangaskoski) s Lapset: kolme poikaa ja tytär Risto Tapani Inkinen s , vaimo Anne Marjatta Inkinen (os.kauppinen) s Asumme Haminassa. Lapsi: Tuomas Juhani s , puoliso Tiina Marika Porkka s Heillä ei ole lapsia. He asuvat Haminassa. Timo Sakari Inkinen s , k , vaimo Leila Annikki Inkinen (os. Uutela) Haminassa. Lapset: Rosa-Maria Sofia Siren (os. Inkinen) s , puoliso Tuomo Siren s Heillä ei ole lapsia. He asuvat Helsingissä. Simi Sakari Inkinen s Hän on eronnut. Lapsi: Kasper Inkinen s Asumme Haminassa. Sinä Amanda Inkinen s , naimaton. Hän asuu Helsingissä. Katri Helena Kyllönen (os. Inkinen) s , puoliso Jaakko Kyllönen s Asumme Haminassa. Lapset: Marko Tapani Inkinen s , vaimo Sanna Maija Inkinen (os. Jumppanen) s Heillä on kaksi lasta: Emilia Anne Maija s ja Valtteri Risto Antero s He asuvat Haminassa. Ville Petteri Inkinen s , naimaton. Hän asuu Haminassa. Esko Juhani Inkinen s , vaimo Päivi Hellevi Inkinen (os. Penttilä). Asumme Haminassa. Tässähän tämä väki on. Ei meitä ole kovin paljon. Laitan mukaan valokuvia, jossa porukka on pääpiirteittäin koossa, laitan myös vanhoja kuvia VatnuoristaTuomaksesta, Ellistä, Tuomosta ja Sinikasta yms. Minulla on myös muutama kuva, joissa on isäni kertoman mukaan hänen serkkujaan. Yhdessä kuvassa olet myös sinä. Minulla on tarkoitus liittyä sukuseuran jäseneksi ja olen kertonut sukuseurasta myös Esko veljelleni ja siskolleni Katrille. Hyvää kevään jatkoa! Terveisin Risto Inkinen <X>0<X>0<X><X><XX><>C><XXX><0><X><X><><X><XX>0<XX>00<C>0<CXX><XXX>00<XXX><C>0 Kesällä 1964 Haminassa Kesäisin teimme lomareissuja eri puolille Suomea. Kesällä 1964 suunnattiin Keski-Suomeen ja takaisin tultiin Itä-Suomen kautta. Karttaa tutkittiin ja löydettiin Haminan läheltä leirintäalue, jonne päätettiin lähteä seuraavaksi yöksi. Sitten isä kertoi, että hänellähän on Haminassa Tuomo-serkkukin, jota voisi tavata, kun lähellä ollaan. Ja pian oli isä puhelinkioskilla ja puhe-linnumero luettelosta löytynyt. Isä soitti serkulle, joka ilmoitti, että tulette meille yöksi ettekä mene minnekään leirintäalueelle telttailemaan. Hyvin löysimme illan suussa perille serkun luokse. Siellä olivat vastaanottamassa Tuomo, Siiri ja Katri. Katri oli kanssani samanikäinen, 8-vuotias. Katrin veljet olivat jo teini-iässä ja heillä oli omat menonsa. Pikkutytöstä he näyttivät ihailtavan komeilta. Illalla miehet menivät vielä ka-laan ja saimme iltapalana nauttia savustettuja ahvenia. Yön vietimme heidän pihamökissään. Seuraavana päivänä lähdettiin uudelleen merelle, ja minä ja Katrikin pääsimme mukaan. Se oli minulle ensimmäisiä kertoja merellä. Päivä oli kaunis ja miehet onkivat. Vastaanotto Haminassa oli kovin ystävällinen. Vietimme siellä kaksi yötä. Tuomo antoi kotiin viemisiksi Tampellan kehräämöltä ison kasan vilttejä, joita käytettiin paperirullan suojamattoi-na. Viltit karstattiin ja niihin sekoitettiin lampaanvillaa. Näistä langoista äiti kutoi kotona mattoja ihan viime vuosiin asti. Tyttärelläni Miallakin on yksi matoista. Paluumatkalla kotiin poikkesim-me vielä Haminan lähellä olevassa Suutarin puutarhassa. Jonkin aikaa reissun jälkeen lähettelimme kortteja Katrin kanssa, mutta sitten yhteydenpito hiipui. Parin vuoden kuluttua 1966 Tuomo ja Siiri saapuivat vastavierailulle PaattisiIle elokuussa. Ajankohta on jäänyt hyvin äidin mieleen, sillä nuorin veljeni oli vasta viikon vanha. Isä ja minä toimimme Tuomolle ja Siirille oppaina, kun sukuloitiin Maskun Pohjakylällä ja Nousiaisissa. Kesä on jäänyt äidin mieleen kiireisenä: Puutarhatöiden lisäksi rakennettiin omakotitaloa. Näin muistelivat Sirkku Reko o.s.inkinen ja Ritva Inkinen Sinikka Suominen

9 Elämälle kiitos Kaarina Hannula 80 vuotta Sukuseuramme pitkäaikainen puheenjohtaja ja kantava voima vietti sunnuntaina syntymäpäiväänsä Auran Yhtenäiskoululla. Sukulaisten, ystävien ja tuttavien runsas joukko kokoontui jo perinteeksi tulleen tavan mukaan Kaarinan juhlansa kunniaksi järjestämään hyväntekeväisyyskonserttiin, jonka lähes kolmentuhannen euron tuotto käytetään lyhentämättömänä syöpäsairaiden lasten hyväksi. Kaunis tapa, joka osoittaa hyvää sydäntä ja lähimmäisen rakkautta. Pirteä päivänsankari otti sydämellisesti vastaan vieraansa ja ehti ohimennen haastelemaan muutaman sanan jokaisen kanssa. Erityinen yllätys oli, kun hän näki Ruotsista tulleen sisarensa Liisin ja hänen miehensä Bertilin onnittelijoiden jonossa. Kaarina otti muutaman askeleen innoissaan ovea kohti ja päivitteli salassa pysynyttä tietoa Liisin tulosta. Juhlat aloitettiin, myöskin jo perinteen mukaan ruispuuron syönnillä. Uutispuuro oli hyvin hautunutta ja maistuvaa. Varsinainen konsertti alkoi aterian jälkeen koulun juhlasalissa. Krister Stenbom piti avauspuheen onnitellen päivänsankaria ja toivotti mumminsa vieraat tervetulleeksi juhlaan. Konsertissa esiintyi Kyrön Harmonikat, joka myös säesti juhlassa esiintyviä Kyrön viihdekuoroa ja Lauluryhmä Päivien Kimallusta. Ryhmiä johti Heli Lehtonen ja tilaisuuden juonsi Taisto Lehtonen. Yksinlaulua juhlassa esitti Raija Hjelm laulamalla Laps olen Karjalan. Lausuntaa esitti Vafma Aaftonen. Saimme nauttia kauniista lauluista ja musiikkiesityksistä. Väliajalla joimme kakkukahvit ja haastelimme sukulaisten ja tuttavien kanssa. Kahvin jälkeen tilaisuus jatkui musiikkiesityksillä. Päätteeksi laulettiin yhteisesti Karjalaisten laulu. Kaarina kiitti lopuksi juhlavieraitaan ja jakoi esiintyjille ruusut. Päivänsankari loisti onnistuneen ja mieliinjäävän juhlan jälkeen yhdessä kirkkaasti paistavan auringon kanssa. \ eraat palasivat tyytyväisenä kotiin saatuaan nauttia arvokkaan juhlan annista ja samalla olivat antaneet apunsa sairaille lapsille. Kiitokset Kaarinalle onnistuneesta juhlasta. Kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta. Heikki Inkinen

10 Karjalanmatka Matkasimme viime heinäkuussa taas Kuolemajärvelle. Meitä matkalaisia oli 48 henkeä. Myös sukuseuralaisiamme oli runsaasti mukana. Sää suosi taas meitä. Matka oli perinteinen. Lauantaipäivä oli varattu kotiseutusetkeä varten. Aamulla lähdettiin Terijoen yöpymispaikalta kohti Kuolemajärveä. Putuksen Hannu eli kuljettajamme vei meidät kaikki omille kotipaikoillemme ja iltapäivällä kun kaikki oli kerätty autoon, niin meidät vietiin Kipinolanjärvelle uimaan ja viettämään yhteistä kahvihetkeä. Meillä oli mukana myös ensikertalaisia Karjalankävijöitä ja kaikki olivat innostuneita matkasta pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Matka jatkuu taas ensi kesänä... Matkaterveisin Eila Tähtinen Kotimatkalla Terijoelle meille alkoi seikkailu. Päätimme tu a Terijoelle eri tietä kuin aamulla. Mutta, kappas vain, tie o ikin poikki ja jouduimme palaamaan samaa tietä kuin aamullak n. Sitten jännättiin, että ehdimmekö hotellille syömään. Kl r<as sattuikaan, juutuimme liikenneruuhkaan. Aikaa kulu: ja hote lille soitettiin, että tulemme myöhässä ruokailemaan. Vähär ennen meidän hotellia oli tapahtunut liikenneonnettomuus. Ruokalaan tultaessa n. puoli tuntia mvöhässä ovet oli suljettu ja koko meidän ryhmä jäi ilman ruokaa. Näin toimii Venäjällä asiakaspalvelu! Olipas kokemusta kerrakseen! Sitten illalla menimme lähiravintoloihin hankkimaan itsellemme ruokaa - taidettiin syödä kaikki liharuoat lähiravintoloista. Sunnuntaiaamuna lähdettiin taas kotimatkalle yhtä kokemusta rikkaampina. Kaikki ihmettelivät taas suuria ukonputkia, joita kasvoi kilometrikaupalla pitkin tienvarsia.

11 Sukuaineiston keruu jatkuu. Sukututkimus ei ole yksittäinen projekti, jolla on alku ja loppu vaan se on päättymätön prosessi. Tiedot muuttuu alinomaa kun uusia sukulaisia syntyy, kastetaan, konfirmoidaan, koulutetaan, vihitään, erotaan, kuolee ja ne muut tuhannet tapahtumat yksilön elämän varrella ja nämä pitäisi ehdottomasti saada sukupuuhun kirjattua. Kaikki tiedot, kun on alle 100 vuotta tapahtumasta, eivät ole julkisista rekistereistä saatavissa. Näiden tietojen keräämisessä tarvitaan sukulaisten positiivista myötävaikutusta ja aktiivisuutta. Eikä todellakaan ole yhdentekevää onko nämä tiedot sukupuussa vai ei koska juuri näiden tietojen varaan rakentuu se Inkisten identiteetti vanhana ja merkittävänä sukuna, joka monin eri tavoin on ollut rakentamassa tätä isänmaatamme. Suren syvästi, että, esim. juuri tätä kirjoitettaessa, edesmenneen Alli Inkisen tietoja ei ole sukupuussa ja kun kuitenkin hän oli itse sukurakas ja kirjoitteli usein hienoja tarinoita eletystä elämästä seuran lehteen ja antoi valokuvia sukulehden käyttöön. Perheen jäsenet/jälkeläiset ottakaa minuun yhteyttä, että saadaan Allin ja hänen jälkeläistensä tiedot kirjattua sukupuuhun. Henkilöt, jotka vielä muistavat eletyn elämän kotitantereiila, poistuvat aikanaan keskuudestamme eivätkä ole enää kertomassa tarinoita. Olkoonkin, että aika kultaa muistot, niin sukututkimuksen taustoituksen kannalta nämä tarinat ovat aivan keskeisessä asemassa ja antavat historialle kasvot, sanoisin jopa sen sisäisen ytimen. Ilman näitä, jäljelle jää vain yleinen ja yksityinen arkistotieto. Sukuseura on tärkeä foorumi jossa mm. yhdistyy: sukujuontojen keruu arkistoista, suvun jäseniltä, tuttavilta, jne. taustatarinoiden, yksityisarkistojen ääni- ja kuvatallenteet, artikkelit, ym., keruu. Rohkaisen jokaista sukuseuran jäsentä, tietenkin myös ei-jäseniä, ottakaa yhteyttä ja toimittakaa sukulaisiin liittyviä tietoja suoraan minulle osoitteella: Jarmo Saksi, Teljentie 12, Naantali, puhelin: , sähköposti: Tarkistakaa minulta, jos niin haluatte, onko tiedot perheistänne oikein tallennettu sukupuuhun, sillä itse en aina tiedä miten saisin yhteyden henkilöihin, jotka voisivat täydentää/ korjata puuttuvia sukupuun tietoja. Pääasia, että saamme sukulaisistamme mahdollisimman paljon aineistoa ja ettei mitään menisi/heitettäisi hukkaan. Luonnollisesti minulle lähetetyt valokuvat ym. tallenteet palautetaan digitoinnin ja tallennuksen jälkeen vahingoittumattomina omistajalleen. Tule rohkeasti rakentamaan sukupuun tietoja kanssani. Kuolemajärven Inkisten Sukuseuran tallentaja, Jarmo Saksi sukutietojen keräilijä/ Sukuseura kerää tietoja Onnittelut Sukuseura kokoaa tietoja menneiltä sukupolvilta 1800-luvulta Onnittelemille seuraavia tiedossamme olevia merkkipäivän lähtien. Saat Jarmo Saksilta sähköpostitse lomakkeen, johon viettäjiä vuonna 2014 voit täyttää tietoja Muurinen Toivo 85 v. Taivassalo Yhteydenottoasi odottaa Kurki Rea 50 v. Kuopio Sukuseuralaisten ja sukulaisten toivotaan ilmoittavan syn Huikko Pirkko 70 v. Turku tymäpäivä- ja jäsentietoja sekä sähköpostiosoitteita seuran Tähtinen Eila 70 v. Masku jäsenkirjurille: Hellevi Inkinen, Inkinkuja 45, Aura, Akkanen Aune 94 v. Halikko kunniajäsen tai sihteerille: Inkinen Mirja 85 v. Masku ku.fi, Sinikka Suominen, Arvinkatu 1 as.25, Turku tai Kusi Elsa 91 v. Turku kunniajäsen puheenjohtajalle: Kaarina Hannula, Prkku-Lahdontie 13 C 4, Oksanen Sulo 75 v. Lieto Aura Kiili Hely 75 v. Naantali Lietepohja Heimo 85 v. Lappi TL Reko O lli 60 v. Säkylä Vanhoja kuvia Kivikkoja Osmo 75 v. Aura Kankaanpää Sirkka 85 v. Raisio Hiironen Aimo 80 v. Rusko Nuoret miehet laskiaisajelulla Auran Karviaisissa 1950-luvun alussa, Humu-hevosen ohjaksissa Ilmari Inkinen, Oiva Inkinen seisoo hänen takanaan jalaksilla ja toisella puolella naapuri Aaro Kipinoinen. Toivomme sukuseuran jäsenten ilmoittavan syntymäaikojaan jäsenrekisterin hoitajalle Hellevi Inkiselle, hellevi43@hotmail.com 11

12 Karjalainen keittiö - Uusia tuulia perinneruokiin Top Chef - ohjelmasta tuttu keittiömestari Ulla Liukkonen on koonnut karjalaisia herkkuja kansien väliin yhdessä keittiömes-tari Helena Lylyharjun ja ruokatoimittaja-valokuvaaja Kari Mar-tialan kanssa. Tekijöiden kotiseutu ja juuret ovat tiukasti karja-laisiila konnuilla: Lemillä, Taipalsaarella, Luumäellä, Viipurissa ja Pietarissa. Mukana on 108 reseptiä laidasta laitaan: marja- ja sieniruokia, kalaa, lihaa, riistaa, leipomuksia, juomia ja hilloja. Martialan mukaan uuden keittokirjan tarkoituksena on viedä pe-rinteitä jälkipolville. Karjalaisia on levittäytynyt ympäri Suomen, mutta monille ruuat ovat jääneet vieraiksi. Karjalaiselle ruokakulttuurille on ollut ominaista monipuc i- suus, oman ympäristön hyödyntäminen sekä luonnon ant mien käyttö. Reseptejä tehdessään tekijät ovat huomioineet sen, että kaikkia alkuperäisiä raaka-aineita ei enää ole saatavana tai ne ovat vuosien saatossa muuttaneet muotoaan. Keittokirjassa karjalaisten esi-isien ja -äitien reseptejä o~ muokar^ moder-nimpaan suuntaan. Siihen aikaan kun tämän kirjan esikuvareseptit ovat syntyneet, pöydän ympärillä oli huomattavasti enemmän syöjiä kuin nykyisin. Talon oman väen lisäksi pöytään kutsuttiin usein myös sukulaisia, juhlaväkeä ja satunnaisia vieraita huomattavasti useammin kuin tänä päivänä. Reseptejä on muunnettu niin, että ne sopivat yhden perheen tarpeisiin. Karjalainen ruoka on valmistettu uunin syleilyssä, ja pitkään haudutetut ruoat ovat alueen perinnettä parhaimmillaan. Monissa kodeissa on siirrytty takaisin puu-uunien käyttöön ja ruoanvalmistuksen ohessa saadaan taloon lämpöä ja säästetään sähköä. Kun uuni lämmitetään, ensiksi siellä paistetaan karjalanpiirakat, perunapiirakat tai lepuskat. Sen jälkeen uuniin laitetaan leipomukset ja viimeiseksi lihat. - Liha saa muhia uunissa 4-5 tuntia, jotta siitä tulee todella hyvää, kertoo Ulla Liukkonen. Karjalaisen keittiön herkut ovat levinneet Karjalasta ympäri Suomen ja karjalanpiirakoita ja karjalanpaistia syödään koko maassa. - Karjalanpaisti on juhlaruokaa muuallakin kuin Karjalassa, ja pitkään hauduttaminen on yleistynyt koko Suomessa. Uunijuureksia syödään pääkaupunkiseudun ravintoloissa, ja jopa Levin rinnekylän ruokapaikoissa voi maistaa lemiläistä erikoisuutta, pitkään haudutettua lampaanpaistia, eli särää. Monet leipovat jälleen kotona, ja sekin tukee karjalaista ruokakulttuuria. Kotona tehty leipä on karjalaisuutta parhaimmillaan. Ullan lihapata 400 g possunlihaa 400 g lampaanlihaa 400 g naudanlihaa 200 g lanttua 200 g porkkanaa 100 g punajuurta 100 g sipulia 4 rosmariinin oksaa 2 I paistinlientä 3 tl suolaa 2 tl mustepippuria Kuutioi lihat ja juurekset. Ruskista lihat ja kuullota juurekset. Lisää paistinliemi ja yrtit ja maustepippuri. Anna hautua miedolla lämmöllä (150 asteessa) 2-3 tuntia. Mausta suolalla. Uunijuurekset 200 g lanttua 100 g porkkanaa 100 g punajuurta 1 tl siirappia V2 tl suolaa xf2 dl rypsiöljyä 2 timjaminoksaa 50 g voita Kuori ja <ujtioi juurekset. Sekoita ne öljyssä ja mausta suolalla, siirapilla ja yrteillä. Riista uunissa noin 20 minuuttia ja mausta vielä voilla. Tarjoa liharuokien kanssa. Sieniruukku vuohenjuuston kera 100 g suppilovahveroita 1 dl smetanaa 1 dl kermaa 50 g sipulia 1 rosmariininoksa Vi tl suolaa pippuria myllystä 100 g vuohenjuustoa Kuullota suppilovahveroita ja sipulikuutioita muutama minuutti. Lisää smetana ja kerma sekä rosmariininoksa. Anna hautua noin 10 minuuttia, mausta suolalla ja pippurilla. Laita sienimuhennos ruukkuun ja vuohenjuusto päälle. Anna gratinoitua uunissa 180 asteessa noin 10 minuuttia. Samettipuuro 100 g voita 2 dl vehnäjauhoja 1Vi I maitoa 1 tl suolaa 2 rkl sokeria Sulata kattilassa voi. Lisää vehnäjauhot ja sekoita. Lisää kiehuva maito. Sekoita koko ajan, kunnes jauhot kypsyvät. Näin saadaan puurosta samettinen ja kiiltävä Mausta suolalla ja sokerilla. Tarjoa mehukeiton ja hillosilmän kanssa Lähteet: Liukkonen, Lylyharju ja Martiala: Karjalainen keittiö Turkulainen Sinikka Suominen

13 Eilan keittiöstä Pottilohko perunalohkoi sialihhaa vettä Puolaputro 1 I vettä 2 dl survottui puoloi 3 dl ruisjauhoi 1 1/2 dl hienoo sokurii 1/2 tl suolaa Pottilohko nimi tulee tulee saviastiasta, jossa se valmistetaan. Astia on alaspäin kapeneva sisältä lasitettu savivati. Mitään erityistä reseptiä tähän ei ole. Siihen laitettiin ennen mitä sattui kotona olemaan esim. sianliha oli enimmäkseen läskiä. - Jos tänäpäivänä tekisin pottilohkoa, niin laittaisin kyllä mausteita ja sipulia sekaan. Puolukkapuuro valmistettiin myös samanlaisessa astiassa. Kaikki aineet vain sekaisin savipottiin ja uuniin kypsymään. Nämä molemmat ruoat paistettiin uunin jälkilämmössä kun ensin oli paistettu leivät, pullat ja piirakat. Nämä ovat muistoissani luvulta, jolloin lauantaisin leivottiin ja iltaruoat valmistettiin leivinuunissa. Ja puolaputroo teen vieläkin sähköuunissa ja sen pitää olla uunissa ainakin 2 tuntia - ja voi ko se on hyvvää! Terveisin Eila 0<X><x>0<>C>0<XXX>00<>0<X><XXXX><XX><X><XX><><C><>00C<><C><X><C><X>0<X><><X>0<> Elämälle Kiitos - konsertteja lapsisyöpäpotilaiden hyväksi Kaarina Hannulaa syöpä on koskettanut läheisesti, sillä puolisolla, äidillä ja sisaruksilla on ollut syöpäsairaus. Itsekin 8-vuotiaana, sotavuosina, vakavan sairauden kokenut Hannula on halunnut osallistua Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen toiminnan tukemiseen järjestämällä konsertteja, joiden tuotto on ohjattu lapsisyöpäpotilaiden tukemiseen. Lapsen sairastuminen syöpään koskettaa, lapsihan on vasta elämän alussa ja sairaus on kova paikka myös vanhemmille, toteaa Hannula. Kaikkiaan Elämälle Kiitos-konsertteja on toteutettu kolme. Kaksi ensimmäistä konserttia järjestettiin vuosina 2003 a 2008 Auran kirkossa, esiintyjinä Orippään kööri, johtajinaan Rita ja Hannu Ilola. Kolmas konsertti järjestettiin tämän vuoden elokuussa Auran yhtenäiskoululla Hannulan 80-\ jo: spa - vän merkeissä. Esiintyjinä olivat Kyrön viihdekuoro ja : en kimallus-kuoro johtajinaan Heli ja Taisto Lehtonen. Elo ku u konsertin tuotto, 2820, ohjataan myös syöpää sairastavien lasten hyväksi. Yhteensä vuosien varrella järjestettyjen konserttien tuotoksi on kertynyt Kaikissa kolmessa konsertissa on vapaaehtoisten esiintyjien tarjoaman musiikkiesityksen lisäksi ollut aina tarjolla ruispuuroa, kakkukahvit, marenkia ja karjalanpiirakkaa, joka muistuttaa Hannulaa lapsuuden kotiseudusta. Muistot ovat tärkeitä. Teen joka vuosi kotiseutumatkan Karjalaan, sinne kaipaan aina. Olen ollut läsnä monen läheisen ' **?. a - - _ - - e 5 ~a -e x ~aan a monet muistot palautuvat mieleen usein juuri musiikin tai jonkin arjen tapahtuman kautta. Muistot surut ja ilot - jokainen kokemus rikastuttaa ja olen kiitollinen että olen saanut olla terve ja nauttia elämän rikkauksista, sanoo Hannula. Teksti: MmnaVaininen ooc<x>c><>o<xx><><xx>oo<xxx><x><>o<x>c><xx><>c><xx><><>c><>o<x>o<><x><xxx><>o Vanhoja kuvia Vasemmalla Ilmari Inkisen perhe vuonna Oikealla. Kuvassa vasemmalla Eila Tähtisen isä Nikolai Inkinen, veli Mikko Inkinen ajaa traktoria ja keskellä Eilan ja Mikon serkku Teijo Ehrnsten. Kuva on julkaistu Helsingin Sanomissa

14 Sukuseuran seuraava vuosikokous pidetään Säkylässä, Tupalan Hovissa Säkylän varmaan kaikki tietävät Porin prikaatin varuskunnasta Huovinrinteellä ja yhtä monet Säkylän Pyhäjärvestä, joka on sekä Varsinais-Suomen että Satakunnan maakuntajärvi. Tämän vielä aika kirkasvetisen järven rannoilla sijaitsee vireä Säkylän kunta. Se kuuluu eteläiseen Satakuntaan ja Rauman seutukuntaan ja sen pinta-alasta 60% maa-alaa ja 40% vettä. Kunnassa on myös elintarviketeollisuutta kuten Lännen Tehtaat ja HK-Ruokatalo (Kivikylän kotipalvaamo). Maisemallisesti Säkylä on todella kaunis. Kulkiessaan Rantatietä pitkin kohti Euraa voi lähes koko matkan nähdä järver toisinaan aivan vieressä. Säkylän torstaitori on erittä n suos ~u etenkin kauniina kesäpäivinä, jolloin kävijöitä tulee kauempaakin. Mutta nyt sitten varsinaiseen asiaan, nimittäin meidän juhlapaikkaamme, joka on Köyliön pitopalvelun ja Kirsti Tupalan juhlatalo, Tupalan Hovi. Pitopalvelu on toiminut jo yli 30 vuotta ja Säkylässä vuodesta 2006 lähtien. Vähäsäkylän yli satavuotias koulutalo oli myytävänä ja Kirsti Tupala sai idean kunnostaa koulun juhlataloksi. Niinpä hän joukkoineen ryhtyi toimeen ja he kunnostivat vanhan koulutalon toimivaksi juhlataloksi vanhaa kunnioittaen. Tuloksena on hieno kokonaisuus, jossa on tilaa isommallekin joukolle, mutta myös pienemmäle ryhmälle on tarjolla idyllinen kabinetti. Alakerrassa on vielä sauna ja takkatilat. Lounasruokailu on jokaisena arkipäivänä. Syks\ lä 2012 Tupalan Hovin puistoon valmistui hiljentymis- <appe nimeltään Jussila. Nimi tulee siitä, että paikka oli en- ~en jss an tilaa. Kappeli on avoin kaikille, eikä siellä ole ~ uskontokunnan tunnuksia, mutta muodoltaan sen voi tunnistaa sakraalirakennukseksi. Joien tervetuloa Säkylään ja Tupalan Hoviin t..a -e" >=<\ a ä:nen Kaarina Helenius

15 jäsenluettelo 2013 Aaltonen Heli Turku Aaltonen Miika Turku Aaltonen Minna Turku Aho Helena Rusko Aho Pekka Rusko Akkanen Aune Halikko, kunniajäsen Alkkiomäki Jyrki Turku Alkkiomäki Hilkka Turku Anttila Karoliina Masku Ekblom Varpu Turku Fredriksson Tuija Turku Hannula Juha-Pekka Turku Hannula Leena Turku Hannula Juho Turku Hannula Katariina Turku Hannula Kaarina Aura Mäkelä Lauri Lavia Hannula Päivi Aura Heinonen Irja Raisio Heinonen Kari Lemu Heinonen Aku Lemu Heinonen Atte Lemu Helenius Kaarina Turku Helenius Sirpa Turku Helenius Timo Turku Helenius Ville Turku Helenius Teemu Turku Hiironen Aimo Rusko Hiironen Hannes Mattinen Hiironen Helvi Paattinen Hiironen Pentti Rekijoki Hiironen Leena-Maija Rekijoki Hiironen Timo Somero Hiironen-Tiensuu Taina Lieto Tiensuu Marika Lieto Tiensuu Janika Lieto Honkala Riitta Helsinki Hotokka Marja-Liisa Halikko Hotokka Katja Halikko Hotokka Teemu Halikko Huikko Pirkko Turku Hyle Impi Turku Hyle Terttu Helsinki Inkinen Annikki Masku Inkinen Eero Masku Inkinen Irja Lemu Inkinen Esa Paattinen Inkinen Elina Paattinen Inkinen Janne Paattinen Inkinen Eetu Paattinen Inkinen Heljä Littoinen Inkinen Heikki Kyrö Inkinen Hellevi Aura Inkinen Jukka Lieto Inkinen Prasan Lieto Inkinen Karri Tampere Inkinen Katri Turku Inkinen Lauri Oulu Inkinen Lempi Raisio Inkinen Martti Klaukkala Inkinen Matti Helsinki Inkinen Lyyli Masku Inkinen Matti Masku Inkinen Mikko Naantali Inkinen Mirja Masku Inkinen Outi Turku Inkinen Päavo Masku Inkinen Pentti Espoo Inkinen Pentti Masku Inkinen Päivi Sauvo Inkinen Ritva Paattinen Inkinen Samu Helsinki Inkinen Seppo Turku Inkinen Sinikka Turku Inkinen-Galang Kathy Turku Kankaanpää Pirkko Käyrä Kankaanpää Yrjö Raisio Kankaanpää Sirkka-Liisa Raisio Kiili Hely Naantali Kipinoinen Matti Käyrä Kipinoinen Leena Käyrä Kipinoinen Seija Turku Kipinoinen Kristian Turku Kipinoinen Ronja Turku Kipinoinen Roosa Turku Kivikkoja Osmo Aura Kivikkoja Marja-Leena Aura Koskikallio Ritva Raisio Koskikallio Matti Raisio Koskinen Anneli Pori Kurki Rauni Masku Kurki Rea Kuopio Kurki Tarja Piikkiö Kurki Pertti Piikkiö Lallukka Heljä Tampere Lerkki Hilja Aura Lietepohja Tellervo Lappi Tl tietopohja Heimo Lappi Tl Lvijvnen Ra" i Kuninkaankviä Marttila Irma Rusko Marttila Jaakko Rusko Muurineini Ee\a Kankaanpää Muurinen Eila Pori Muurinen Hani Aura Muurinen f^uia Lieto Muurinen F^l V w larfcic- Muurinen Maritta Nbormarkku Muurinen Rekka Noo iarkk~ Muuri nen Lila \oc a t x x._ Muurinen Hanna-Leena Nock iar<<«muurinen Toivo Ta vassalo Mäkilä Esa Mvnämäk Mäkilä Sari Mynämäki Mäkilä Sinikka Mynämäki Mäkilä Antti Mynämäki Nieminen Hilkka Karuna Nieminen Jorma Karuna Nieminen Minna Sauvo BlomqvistTino Sauvo Blomqvist Rony Sauvo Blomqvist Nico Sauvo Nieminen Timo Karuna Nieminen Mari-Helena Karuna Nurmi Leena Raisio Ojanen Pirkko Raisio Oksanen Anneli Lieto Oksanen Sulo Lieto Reko Sirkku Säkylä Reko Olli Säkylä Reko Mikko Säkylä Reko Miia Säkylä Reko Sanna Säkylä Rusi Elsa Turku, kunniajäsen Rusi Merja Raisio Saksi Mervi Naantali Saksi Jarmo Naantali Santalainen Maija Masku Seppälä Eeva Tarvasjoki Sihvonen Ritva Lahti Sirkiä Irja Hajala Stenbom Krister Aura Stenbom Hanna Aura Stenbom Liina Aura Stenbom Niilo Aura Sumen Sari Lappeenranta Suominen Sinikka Turku Suominen Kimmo Turku Suominen Ella Turku Söderberg Liisi Ruotsi Toivonen Hemmo Muurla Toivonen Maritta Muurla Tommila Katariina Turku Tommila Raimo Turku Tommila Salu Turku Tommila Siina Turku Tähtinen Eila Masku Venho Anne Turku Venho Seppo Turku Venho Pekka Turku Venho Saga Turku Venho Lasse Turku Veramo Riikka Mikkeli Veramo Ritva Sasi Veramo Jarkko Sasi Veramo-Leivo Päivi Ylöjärvi Leivo Kari Ylöjärvi Viitasalo Hanna Käärmelahti Vireä Helvi Turku Vireä Veikko Turku Vuorinen Marjo Raisio Vuorinen Hannu Raisio Vuorinen Petra Raisio Vuorinen Pauliina Raisio Vähäsöyrinki Mirja Turku Välimäki Jaana Turku Välimäki Jani Turku Välimäki Jussi Turku Yli-Pohja Leena Aura Jäseniä 177 Huomio! Kahtena vuonna sukuseuran jäsenmaksun maksamatta jättäneet on hallituksen päätöksellä jätetty pois jäsenluettelosta. Jäsenrekisterin hoitaja Hellevi Inkinen yhteystiedot hei I.corn

16 Hyvää Joulua ja Onnellista Uuttavuotta 2014 kaikille sukulaisille ia tuttaville! Heli Aaltonen perh., Turku Aune Akkanen, Halikko Kaarina Helenius, Säkylä Sirpa ja Timo Helenius perh., Turku Kaarina Hannula ja Lauri I. Mäkelä, Aura Päivi Hannula, Turku Irja Heinonen, Raisio Marja-Liisa ja Veikko Hotokka, Halikko Liisi ja Bertil Söderberg, Göteborg Esa-Matti Inkinen perh., Raattinen Heikki Inkinen, Kyrö Hellevi Inkinen ja Ensio Kiukkonen, Aura Päivi Inkinen, Sauvo Mikko ja Anne Inkinen, Naantali Mirja Inkinen, Masku Ritva Inkinen, Paattinen Seija Kipinoinen, Maaria Marja-Leena ja Osmo Kivikkoja, Aura Anneli Koskinen, Pori Rauni ja Reijo Kurki, Masku Tellervoja Heimo Lietepohja, Lappi Tl Pekka Muurinen perh., Noormarkku Anneli ja Sulo Oksanen, Lieto Sirkku ja O lli Reko perh., Säkylä Mervi ja Jarmo Saksi, Naantali Sinikka ja Kimmo Suominen perh., Turku Krister ja Hanna Stenbom perh., Aura Katariina ja Raimo Tommila perh., Turku Eila ja Martti Tähtinen, Masku Anne ja Seppo Venho perh., Turku Marjoja Hannu Vuorinen perh., Raisio Kuolemajärven Inkisten Sukuseura ry:n vuosikokous pidetään sunnuntaina klo 12 Säkylän Tupalan Hovissa, Jussilantie 1 Tervetuloa runsain joukoin Säkylään! Hallitus