Tulevaisuuden näkymiä 4/2007

Transkriptio

1 Tulevaisuuden näkymiä 4/2007 Sisältää mm. Liikenne painaa kotitalouden ekologisessa selkärepussa Aluekehityksen suuntia Tieliikenteen kuntaennuste

2 Tiehallinto Asiantuntijapalvelut, toimintaympäristötieto Tulevaisuuden näkymiä 4/2007 Sisältö 3 Lukijoille 5 Liikenne painaa kotitalouden ekologisessa selkärepussa 12 Aluekehityksen suuntia 20 Tieliikenteen kuntaennuste Lyhyesti: Päästörajoituksia autoille Yhdysvalloissa Öljyntuotannon kuviot muutoksessa 35 Future Survey-poimintoja Tulevaisuuden näkymiä ilmestyy n. neljästi vuodessa. Lehden kustantaja on Tiehallinto ja julkaisija asiakkuusprosessi, vastaava toimittaja on Nils Halla. Toimituksen osoite on Tiehallinto/A, PL 33, Helsinki, p (Halla), faksi Jakelutoivomukset vastaavalle toimittajalle. - ISSN

3 2 Tulevaisuuden näkymiä 4/2007

4 Tulevaisuuden näkymiä 4/ Lukijoille Luonnonvarojen käyttö eli ympäristökuormitus maapallolla on jyrkästi lisääntynyt kehittyvien maiden talouksien nousun myötä. Kuitenkin vanhoissa teollisuusmaissa ympäristökuormitus yksikköä kohti on vielä olennaisesti suurempi kuin nousevissa talouksissa. Suomessa on nyt valmistumassa kotitalouksien luonnonvarojen käytöstä seurantatutkimus FIN-MIPS Kotitalous, josta Satu Lähteenoja tekee yhteenvetoa. Tulevaisuuden näkymiä-lehti on ilmestynyt n. 18 vuotta. Alusta alkaen lehden toimitukseen kuulunut Veijo Kokkarinen siirtyi nyt syksyllä eläkepäiviä viettämään. Tässä numerossa on vielä kaksi hänen kirjoitustaan: toisessa hän päivittää tieliikenteen kuntaennusteen Tilastokeskuksen uuden väestöennusteen mukaiseksi, toinen kirjoitus on katsaus aluekehityksen nykytilaan Suomessa. Veijo oli pitkään keskeinen toimija tieliikenteen pitkän ajan ennusteiden teossa ja ylläpidossa sekä tienpidon toimintaympäristön seurannassa. Lehden lopussa on tavan mukaan valikoima Future Survey -tiivistelmäaineistoa. Nils Halla S-posti: nils.halla@tiehallinto.fi Tulevaisuuden näkymiä -lehtien artikkelit ovat luettavissa myös Tiehallinnon internetpalvelussa, osoite on:

5 4 Tulevaisuuden näkymiä 4/2007

6 Tulevaisuuden näkymiä 4/ Satu Lähteenoja Suomen luonnonsuojeluliitto Liikenne painaa kotitalouden ekologisessa selkärepussa Keskivertosuomalainen kuluttaa joka vuosi 40 tonnia kiinteitä luonnonvaroja. Tämä kulutuksen näkymätön taakka painaa päivittäin 25 kauppakassillisen verran. Suomen luonnonsuojeluliiton koordinoima FIN-MIPS Kotitalous -tutkimushanke on selvittänyt suomalaisten kotitalouksien luonnonvarojen kulutusta kesästä 2006 asti. Tutkimustuloksissa liikenne nousi suurimmaksi luonnonvarojen kuluttajaksi, jopa ohi asumisen ja syömisen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, paljonko kotitaloudet kuluttavat luonnonvaroja, minkälaisia eroja on erilaisten kotitalouksien välillä sekä miten kulutusta voi pienentää ja mitä se edellyttää. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin kuuden osatutkimuksen avulla rakentamisen, elintarvikkeiden, matkailun, kodin tavaroiden sekä vapaa-ajan harrastusten luonnonvarojen kulutusta. Toisessa vaiheessa tuloksia sovellettiin 27 kotitalouden luonnonvarojen kulutuksen laskemiseen. Hanke päättyy syksyllä Tässä artikkelissa avataan jo olemassa olevia tuloksia erityisesti liikenteen ja matkailun näkökulmasta. MIPS ja ekologinen selkäreppu MIPS eli Material Input Per Service unit on saksalaisessa Wuppertal-instituutissa kehitetty ekotehokkuuden mittaamisen menetelmä. MIPS mittaa tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikaista luonnonvarojen kulutusta suhteessa siitä saatavaan hyötyyn. MIPS-luvut lasketaan viidessä eri luonnonvaraluokassa: abioottiset eli elottomat luonnonvarat, bioottiset eli uusiutuvat luonnonvarat, vesi, ilma sekä maaperän eroosio. Lisäksi voidaan laskea maataloudesta aiheutuvat maansiirrot. MIPSluvut ilmoittamat luonnonvarojen kulutuksen kiloina tai tonneina ja se ottaa huomioon myös niin sanotut kulutuksen piilovirrat. Palvelusuoritteeksi valittiin kotitalouksia tutkittaessa yhden henkilön yhden vuoden kulutus. Kaikki kulutetut luonnonvarat suhteutettiin yhteen vuoteen, jolloin hyvinkin erilaisia toimintoja voidaan vertailla keskenään. Ekologisen selkärepun käsite liittyy läheisesti MIPSiin. Ekologinen selkäreppu tarkoittaa kaikkea kiinteää materiaalia, joka kuluu tuotteiden tai toimintojen elinkaaren aikana jossakin vaiheessa jossakin päin maailmaa. Siinä on siis laskettu yhteen abioottiset ja bioottiset luonnonvarat sekä eroosio. Ekologinen selkäreppu ei sisällä valmiin tuotteen omaa painoa, muuten se on sama kuin MI-luku. Suomessa on aiemmin tutkittu laajalti liikenteen luonnonvarojen kulutusta FIN- MIPS Liikenne hankkeessa (Lähteenoja ym. 2006, Tiehallinnon tulevaisuuden näkymiä 2/2006). LiikenneMIPS-tutkimuksen tuloksia voitiin suoraan hyödyntää, kun lähdettiin tarkastelemaan yksityisen kuluttamisen luonnonvarojen käyt-

7 6 Tulevaisuuden näkymiä 4/2007 töä. Muut tutkitut kotitalouden kulutuksen osa-alueet olivat asuminen, harrastukset, matkailu ja mökkeily, syöminen ja juominen sekä kodin tavarat. Keskivertosuomalaisen luonnonvarojen kulutus Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen MIPS-tulosten valmistuttua niiden käyttämistä kokeiltiin laskemalla niin sanotun keskivertosuomalaisen ekologinen selkäreppu. Keskivertosuomalaisen määrittelyssä käytettiin apuna muun muassa Tilastokeskuksen ja Kansallisen henkilöliikennetutkimuksen tietoja. Laskettu keskivertosuomalainen asuu kaksin puolisonsa kanssa kerrostaloasunnossa, jossa on 38 m 2 asuintilaa henkilöä kohden ja joka lämpiää kaukolämmöllä. Hän liikkuu päivittäin 38 km muuta kuin työliikennettä ja harrastaa lenkkeilyä ja sauvakävelyä. Kaikkiin osa-alueisiin tilastoista ei kuitenkaan löytynyt tietoa. Esimerkiksi kodin tavarat ja kalusteet jouduttiin itse arvioimaan. Tulokseksi saatiin, että keskivertosuomalainen kuluttaa kotitaloudessaan 40 tonnia luonnonvaroja vuodessa. Suomen kansantalouden kokonaisluonnonvarojen kulutus eli TMR (Total Material Requirement) on henkilöa kohti 110 tonnia vuodessa. Kotitalouden rooli luonnonvarojen kulutuksessa on siis merkittävä, ja välillisesti suurempikin osa kulutuksesta voidaan katsoa kotitalouksille kuuluvaksi. Kuvassa 1 on esitetty kulutuksen jakautuminen eri osa-alueisiin. Suomalaisen ekologinen selkreppu selkäreppu (kg/hl/vuosi) (kg/hlö, vuosi) Liikenne Asuminen Ruoka Kodin tavaroiden valmistus Harrastukset ja vapaa-aika Yöpymiset Ypymiset hotelleissa ja mökeissä mkeissa Kuva 1. Keskivertosuomalaisen yhden vuoden luonnonvarojen kulutus. Liikenne, asuminen ja ruoka muodostavat suurimman osan suomalaisen ekologisesta selkärepusta. Sama on havaittu muissakin kulutus- ja ympäristövaikutustutkimuksissa. Tässä tutkimuksessa liikenne nousi merkittävimmäksi kulutuksen osatekijäksi. Keskivertosuomalaisen tapauksessa liikennettä ja matkailua ei voitu erottaa toisistaan, joten liikenne sisältää myös lomamatkat ja matkailu pelkästään kotimaan yöpymiset hotelleissa ja mökeissä. Jos liikenteen olisi jakanut liikenteen tarkoituksen mukaan niin, että kauppamatkat ruokaan, harrastusmatkat

8 Tulevaisuuden näkymiä 4/ vapaa-aikaan ja lomamatkat matkailuun, olisi kuva näyttänyt erilaiselta. Lopputulos on kuitenkin sama: liikenne ja asuminen ovat tekijöitä, joiden vuoksi kohdistamme eniten paineita ympäristöömme. Liikenteen kulutuksesta suurin osa tulee henkilöautoilusta, onhan kuljetuista kilometreistäkin kolme neljäsosaa tehty henkilöautolla. Vaikka lentomatkailun haitoista puhutaan paljon ja lentäminen lisääntyy kovaa vauhtia, se ei vielä näy merkittävästi keskivertosuomalaisen liikenteen selkärepussa. Liikenteeseen on laskettu mukaan ajoneuvojen valmistuksen ja käytön lisäksi liikenneinfrastruktuuri. Infrastruktuurin osuus liikenteen luonnonvarojen kulutuksesta onkin lähes 90 prosenttia. 27 kotitaloutta seurasi kulutustaan Tutkimuksen toisessa vaiheessa mukaan otettiin 27 kotitaloutta, jotka seurasivat kulutustaan intensiivisesti kuuden viikon ajan syksyllä Vapaaehtoisia kotitalouksia etsittiin kansalaisjärjestöjen kautta. Ilmoittautuneiden joukosta mukaan valittiin mahdollisimman erilaisia kotitalouksia Uudeltamaalta, Päijät-Hämeestä ja Pirkanmaalta. Keskivertosuomalaista tai tilastollista merkittävyyttä ei ollut tarkoitus löytää, vaan kiinnostus oli kulutuksen eroissa. Mukana olevien kotitalouksien perhekoko vaihteli yhden ja yhdeksän välillä. Mukana oli opiskelijoita, työssä käyviä, työttömiä ja eläkeläisiä, jotka asuvat maalla ja kaupungissa. Mukana oli sekä kerros- rivi- että omakotiasujia. Kuuden viikon seurantajakson aikana kotitaloudet seurasivat joka viikko eri kulutuksen osa-aluetta. Asumisviikolla selvitettiin talon rakennustapaa sekä energian- ja vedenkulutusta. Liikenneviikolla pidettiin liikennepäiväkirjaa, ruokaviikolla vastaavasti ruokapäiväkirjaa. Liikenneviikolla listattiin myös harrastuksia ja niiden ajankäyttöä. Kodin tavaroiden kartoittamiseen annettiin aikaa kaksi viikkoa. Viimeisellä seurantaviikolla tarkasteltiin vuoden aikana tehtyjä lomamatkoja. Seurantatietojen pohjalta laskettiin jokaiselle kotitaloudelle ekologinen selkäreppu vuotta ja henkilöä kohden. Tulosten erilaisuus yllätti, vaikka sitä haettiinkin. Kotitalouksien kokonaiskulutuksen välillä oli yli 10-kertaiset erot: vähiten kuluttavat pärjäsivät noin 10 tonnilla vuodessa eli neljäsosalla keskivertosuomalaisesta. Eniten kuluttavat taas kuluttivat reilusti yli 100 tonnia vuodessa, kolme kertaa keskiverron verran. Luultavasti tutkimusjoukossa ei edes ollut mukana kulutuksen yläluokkaa, koska kaikki kotitaloudet olivat jollain tavalla kiinnostuneita ympäristöasioista. Suurimmat erot kotitalouksien välille syntyivät matkailussa, liikenteessä ja asumisessa. Matkailu ja mökkeily kuluttaa hurjia eroja kotitalouksien välillä Matkailua ja mökkeilyä tarkasteltiin tutkimuksessa erillisenä liikenteestä. Matkailuun sisällytettiin lomaliikenne kotimaassa ja ulkomailla sekä yöpymiset hotelleissa ja mökeillä kotimaassa. Ulkomailla yöpymisestä ei ollut tarpeeksi pohjatietoa, joten se jätettiin tutkimusrajauksen ulkopuolelle. Kuvassa 2 on esitetty kunkin osallistuneen kotitalouden matkailun luonnonvarojen kulutus.

9 8 Tulevaisuuden näkymiä 4/ kg/hlö/v Kuva 2. Tutkimukseen osallistuneiden kotitalouksien matkailun ekologiset selkäreput (kg/henkilö/vuosi) vaihtelivat suuresti. Yksi pylväs kuvaa yhtä kotitaloutta. Matkailun tuloksia ei voi suoraan verrata keskivertotapaukseen, koska siinä on matkailuun sisällytetty vain matkailun yöpymiset. Keskivertosuomalainen ei omista mökkiä, mutta harrastaa kuitenkin mökillä oleilua. Keskivertosuomalaisen matkailun luvuissa ei siis ole kokonaista mökkiä mukana. Niillä, joilla on suuret matkailun luvut, on usein kaksi asuntoa, joista toista käytetään vapaa-ajan asumiseen. Mökkimatkat kuluttavat usein vuoden aikana enemmän kuin yksittäinen lentomatka Eurooppaan. Kaukolennot sen sijaan lisäävät matkailun kulutusta myös mökkeilijöillä. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tarkasteltiin kahden erilaisen vapaa-ajan asunnon kulutusta. Ensimmäinen on perinteinen, noin 30 neliön mökki, jossa on sähköt mutta niitä käytetään vain vähän. Toinen on nykytrendin mukainen luksusmökki, jossa on kaikki laitteet ja mukavuudet ja pinta-alaa 140 neliömetriä. Seuraavassa taulukossa (taulukko 1) esitetään yhteenveto näiden mökkien kulutuksesta. Taulukko 1. Kahden erilaisen vapaa-ajan asunnon luonnonvarojen kulutus vuodessa. Kg/hlö/vuosi Perinteinen (29 m2) Tasokas (140 m2) rakennus sähkö polttopuut huonekalut ja laitteet muut yhteensä ilman liikennettä liikenne vuodessa autolla (6 matkaa á 213 km) 2600 kg liikenne linja-autolla 800 kg Esimerkistä näkee, että liikenteellä on suuri merkitys mökkeilyssä: Jos reilun sadan kilometrin päähän mökille tehdään kuusi matkaa vuodessa, riittää se jo lähes tuplaamaan perinteisen mökin luonnonvarojen kulutuksen. Luku vastaa myös

10 Tulevaisuuden näkymiä 4/ keskivertosuomalaisen koko kodin tavaroiden ja laitteiden valmistuksen ja käytön kulutusta vuodessa. Taulukossa esitetyille mökeille ei ole laskettu ollenkaan yksityistietä. Mökkitiet tulee kuitenkin laskea kulutukseen mukaan, jos sellaisia on, ja ne saattavat nostaa mökkeilyn luonnonvarojen kulutusta merkittävästi. Ilman kulutuskin merkittävää Ekologinen selkäreppu kertoo kiinteiden luonnonvarojen kulutuksesta. Se indikoi hyvin kulutuksen suuruusluokkaa, mutta varsinkin liikenteessä ja matkailussa on tärkeää puhua myös ilmastovaikutuksista. MIPS-mittari laskee ilman kulutusta poltetun hapen muodossa, ja liikenteessä siitä voidaan johtaa hiilidioksidipäästöt karkealla tasolla. Kiinteiden luonnonvarojen ja ilman kulutus menivät arkiliikenteessä hyvin samoilla linjoilla, mutta matkailussa kiinteät luonnonvarat ja ilma antoivat erilaisia tuloksia. Kesämökin luonnonvarojen kulutus korostuu ekologisessa selkärepussa, ilman kulutuksessa taas lento- ja henkilöautomatkat. Kuvassa 3 on esitetty erään kotitalouden matkailun kiinteiden luonnonvarojen sekä ilman kulutus, mistä asia näkyy hyvin. Kuva 3. Erään kotitalouden matkailun kulutus. Vasemmassa selkäreppukuvassa korostuu kesämökki, oikeassa kuvassa lentomatkojen ilmastovaikutukset. Molemmat pitää muistaa, kun lähdetään miettimään vähennyskeinoja. Saako kulutusta pienemmäksi? Keskivertosuomalaisen kulutuksen selvittämisen jälkeen mietittiin, mitä pitäisi tehdä, jotta 40 tonnin kulutus saataisiin pienemmäksi. Erilaisten keinojen vaikutusta kokonaiskulutukseen kokeiltiin. Kokeiltuja keinoja ja niiden vaikutusta on listattu seuraavassa taulukossa.

11 10 Tulevaisuuden näkymiä 4/2007 Taulukko 2. Keinoja ja niiden vaikutuksia keskivertosuomalaisen luonnonvarojen kulutukseen. Keino Asuinpinta-ala 38 m 2 25 m 2 /hlö + huonelämpötilan laskeminen kahdella asteella kg Lämpimän veden kulutus 20 % (14 l/vrk) kg Huonekalujen hankinta käytettynä kg Siirtyminen kasvissyöjäksi kg Työmatkat bussilla auton sijaan (15 km/vrk) kg Kauppa- ja asiointimatkat pyörällä auton sijaan kg (11 km/vrk) Siirtyminen tuulisähköön kg Kaikki keinot yhteensä kg Muutos yhteensä - 27 % Muutos materiaalipanoksessa kg/hlö/a kg Yllä esitetyt kulutuksen pienennyskeinot ovat osittain radikaaleja ja vaativat isoja muutoksia elämässä. Huonelämpötilan laskeminen ja kasvispainotteisempaan ruokaan siirtyminen ovat esimerkkejä toimista, joita voi toteuttaa pienelläkin vaivalla. Siellä, missä joukkoliikennettä on tarjolla, on joukkoliikenteen käyttäminen auton sijaan merkittävä kulutuksen vähenemiseen vaikuttava valinta. Vielä tehokkaampaa olisi tietysti vähentää kokonaan kuljettuja kilometrejä. Alustavia havaintoja ja johtopäätöksiä Tutkimuksessa mukana olleiden kotitalouksien kulutus vaihteli suuresti. Toiset kuluttivat paljon asumiseen, toiset syömiseen tai matkailuun. Suurimman ja pienimmän kulutuksen välillä oli yli 10-kertainen ero, mikä kertoo siitä, että omilla valinnoilla on merkitystä. Kaikkea ei kuitenkaan voi laittaa kotitalouksien harteille: elämäntilanteet vaihtelevat ja taloudellinen ohjaus määrää pitkälti sitä, mihin kulutetaan. Mökkeilyssä uuden mökkitrendin vaikutus tulee todennäköisesti kasvattamaan kulutusta jatkossakin. Vapaa-ajan asuntojen koko kasvaa koko ajan, samoin varustetaso. Vesijohdot sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteet lisäävät sähkönkulutusta ja vaativat lämmityksen pitämistä päällä ympäri vuoden. Mökkejä myös rakennetaan koko ajan kauemmaksi ja niillä käydään useammin pitkänkin matkan päästä. Yksityisillä mökkiteillä on merkittävä rooli kesämökkeilyn kulutuksessa siellä, missä niitä on. Mökkiteiden rakentaminen pirstoo yhtenäisiä metsäalueita ja helpottaa ihmisen pääsyä aiemmin rauhallisille luontoalueille. Mökkeilyn luonnonvarojen kulutusta saa pienemmäksi esimerkiksi vähentämällä liikennettä ja matkustamalla mökille harvemmin ja kerralla pidemmäksi aikaa. Mökkien yhteiskäytössä ja vuokraamisessa olisi paljon potentiaalia, jota osataan jo Lapissa hyödyntää paremmin kuin Etelä-Suomessa. Mökin sijainti ja koko ratkaisee paljon, mutta näihin ei mökin omistaja aina voi vaikuttaa. Mökkejä ja tontteja saadaan usein perinnöksi, jolloin paikkaa ei voi itse valita. Silti on hyvä mustaa, että viattomalta tuntuvalla mökkimatkailulla on myös ympäristövaikutuksia.

12 Tulevaisuuden näkymiä 4/ Liikenteessä hinnoittelulla on erityisen suuri merkitys kuluttajan valintoihin. Jos lentomatka Lappiin maksaa huomattavasti vähemmän kuin juna- tai automatka ja kestääkin vain murto-osan matka-ajasta, harva kuluttaja valitsee junan ympäristösyistä. Taloudellisella ohjauksella pitäisi ohjata kuluttajaa valitsemaan ympäristön kannalta paras vaihtoehto. Kansainvälisessä keskustelussa on puhuttu jo pidempään factor-tavoitteista luonnonvarojen kulutuksen pienentämiseksi. Jotta kestävä kehitys toteutuisi, tulisi luonnonvarojen kulutus saada maailmanlaajuisesti puoleen vuoteen 2050 mennessä ja nostaa samaan aikaan hyvinvointi kaksinkertaiseksi (factor 4- tavoite). Tämä edellyttää, että teollisuusmaissa kulutus leikattaisiin kymmenesosaan nykytasosta pitäen hyvinvointi nykytasolla (factor 10-tavoite). Taulukon 2 vähennyslista osoittaa, että kotitaloudet yksin eivät pysty ratkaisemaan kulutusongelmaa. Suurilta tuntuvilla elämänmuutoksilla saisi pois reilun neljänneksen ekologisesta selkärepusta. Täytyykin muistaa, että kotitaloudet eivät ole ainoita toimijoita, vaan elinkeinoelämän ja hallinnon tulee lisätä ekotehokkuuttaan samalla tavalla. Silloin factor 10 olisi jo mahdollista! Jotta kestävän kulutuksen edellyttämät factor-tavoitteet toteutuisivat, tulisi kulutusta leikata 4-5 % vuodessa. Ilmastoneuvotteluissa Balilla otettiin tavoitteeksi vähentää päästöjä % vuoden 1990 tasosta, mikä on loistava alku ja vastaa factor-tavoitteita. Luonnonvarojen kokonaiskulutuksen vähentämisellä voidaan ehkäistä myös sellaisia ympäristöongelmia, joista ei vielä tiedetä mitään. Toivottavasti selkäreppujen keventämistavoitteisiin saadaan myös vastaavaa edistystä ja kansainvälistä painetta kuin ilmastopäästöihin. Julkaisut ja esitykset Lähteenoja, Satu, Michael Lettenmeier, Tommi Kauppinen, Karoliina Luoto, Tiina Moisio, Marja Salo, Petro Tamminen & Sini Veuro Resource intensity of activities and products used by private households. Full paper. Consumer2007 conference, Helsinki, October Ladattavissa konferenssin verkkosivuilta osoitteesta Lähteenoja, Satu, Michael Lettenmeier & Arto Saari LiikenneMIPS. Suomen liikennejärjestelmän luonnonvarojen kulutus. Suomen ympäristö 820. Ladattavissa ympäristöministeriön verkkosivuilta Lähteenoja, Satu, Michael Lettenmeier & Tiina Moisio How to investigate and how to reduce the natural resource consumption caused by private households? Full paper. SCORE conference, proceedings. Ladattavissa konferenssin verkkosivuilta osoitteesta Teollisen ekologian seuran seminaarissa Lahdessa marraskuussa 2007 pidetyt esitykset löytyvät verkosta osoitteesta Kirjoittajan yhteystiedot: Satu Lähteenoja Kestävän kulutuksen tutkija FIN-MIPS Kotitalous -hanke, Suomen luonnonsuojeluliitto satu.lahteenoja@sll.fi, puh

13 12 Tulevaisuuden näkymiä 4/2007 Veijo Kokkarinen Tiehallinto, asiantuntijapalvelut ALUEKEHITYKSEN SUUNTIA 1 Maakuntien talous- ja työllisyyskehitys 2 Eriytyvät alueet 3 Kuntarakenteen muutoksia 4 Tieliikenteen kehitys alueilla Talous- ja työllisyyskehitys on ollut Suomessa alueellisesti hyvin tasaista viime vuosina. Tämä on näkynyt liikenteen tasaisena kehityksenä eri maakunnissa. Tilastokeskuksen uuden v väestöennusteen mukaan väestön kehitys on aiempaa selvästi tasaisempaa myös jatkossa. Vaikka maakuntien kehitys on tasoittumissa, alueiden kehityksessä on demografisten erityispiirteiden perusteella erotettavissa liikenteen kannalta hyvin erilaisia aluekokonaisuuksia: nopeasti kasvavat kehyskunnat, suuret kaupungit, väestökatoalueet ja pohjoisen suurperheet. Alueiden erityispiirteet määrittävät alueiden liikennejärjestelmän kehitystarpeita. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on lähivuosina yksi merkittävimmistä hyvinvointiyhteiskuntaa muovaavista toimenpiteistä. Kuntapalveluiden hakeminen nykyistä suuremmilla alueilta pidentää matkoja ja voi lisätä liikennetarpeita. Vaikeuksia voi syntyä myös palvelujen saavutettavuuteen julkisin kulkuneuvoin. Toimintojen parempi yhteensovittaminen ja lähipalvelujen mahdollinen katoaminen voivat tiivistääkin rakenteita pitemmällä aikavälillä. Uuden väestöennusteen mukaisesti tarkistetun liikenne-ennusteen mukaan liikenne kasvaa koko maassa melko tasaisesti. Liikenteen kasvu on varsin nopeaa myös pohjoisessa. Nopeinta kasvu on Hämeessä, Uudellamaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. 1 Myönteinen talous- ja työllisyyskehitys jatkuu maakunnissa Suomen hyvä talouskasvu viime vuosina on toteutunut alueellisesti laajalla rintamalla. Useimpien maakuntien keskusalueet ovat kohtuullisen hyvässä vedossa ja tuotanto ja työllisyys ovat parantuneet merkittävästi. Myös maassamuutto on tasoittunut maakuntien välillä, vaikka nopeutuva talouskasvu kiihdyttää muuttoa suuriin keskuksiin, ja erityisesti pääkaupunkiseudulle. Ongelmallista on useiden maaseutualueiden suhteellisen huono kehitys, mitä väestön ikääntyminen ja kuntien talouden heikkeneminen voimistavat. Maakunnista ovat jatkaneet nousuaan vahvat kasvualueet kuten Uusimaa ja Pirkanmaa, mutta myös pienemmät maakunnat kuten Keski-Suomi, Pohjois-Pohjanmaa ja Pohjanmaa ovat menestyneet hyvin.

14 Tulevaisuuden näkymiä 4/ Työllisten määrä kasvaa ja työttömyys alenee Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työllisten määrä on kasvanut vuosina (2. neljännes) noin hengellä, joten edellisen hallituksen asettama työpaikan tavoite saavutettiin selvästi. Työllisyyden kasvu on ollut alueellisesti tasapainoista siten, että työpaikkojen määrä on kasvanut lähes kaikissa maakunnissa Etelä-Savoa lukuun ottamatta. Määrällisesti työpaikat lisääntyivät eniten Uudenmaan, Pirkanmaan, Varsinais-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa, joiden osuus kasvusta oli yli 70 %. Vuoden aikana (2. neljännes) työllisten määrä kasvoi peräti hengellä. Maakunnista kasvu oli nopeinta Pohjanmaalla, Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Sen sijaan Etelä-Karjalassa, Pohjois-Karjalassa ja Keski-Pohjanmaalla oli hienoista laskua edelliseen vuoteen verrattuna. Yritysten liikevaihto kasvoi kaikissa maakunnissa Yritysten kokonaisliikevaihto on kasvanut vuosijakson (1. neljännes) aikana kaikissa maakunnissa. Kasvua tapahtui kaikilla päätoimialoilla, ja myös teollisuus ja vienti ovat kasvaneet selvästi. Koko maan keskimääräinen kasvu oli lähes 10 %. Suurin kasvuluku, lähes 30 %, saavutettiin Lapissa, jossa metalliteollisuuden ja matkailun kehitys on ollut myönteistä. Myös Satakunnassa ja Keski- Pohjanmaalla päästiin yli 15 %:n kasvulukuihin. Maakuntien välinen muuttoliike pysynyt tasaisena nopeasta talouskasvusta huolimatta Väestönkehitys jatkui vuosijaksolla myönteisenä. Määrällisesti väestönkasvu oli suurinta Uudellamaalla, jossa maahanmuutto, maassamuutto sekä luonnollinen kasvu lisäsivät väkilukua. Pirkanmaalla, Itä-Uudellamaalla ja Kanta- Hämeessä kasvu perustui lähinnä maassamuuttoon ja Pohjois-Pohjanmaalla korkeaan syntyvyyteen. Nopean talouskasvun oloissa muuttotappiot ja vastaavasti muuttovoitot yleensä kasvavat, mutta viime vuosina muuttoliike on pysynyt kohtuullisen tasapainoisena. Suhteellisesti eniten muuttoliike lisäsi väkilukua Kanta-Hämeessä, Itä- Uudellamaalla ja Pirkanmaalla. Uudenmaan väestönkasvu perustuu yhä enemmän maahanmuuttajiin, sillä maakunnan muuttovoitto on maassamuuton osalta jäänyt alle 3000 hengen oltuaan edellisen nousukauden huippuvuonna 1998 lähes henkeä. Maakuntien sisällä muuttoliike kohdistuu yhä voimakkaammin maakuntien keskuksiin ja suuret keskukset, kuten Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun seutu, kasvavat jälleen nopeasti. Pirkanmaa ja Pohjanmaa menestyneet maakunnista parhaiten Pirkanmaa ja Pohjanmaa ovat menestyneet maakunnista parhaiten vuosijaksolla , kun maakuntia verrataan liikevaihdon ja työllisyyden kasvun sekä nettomuuton suhteen. Myös Keski-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan kehitys on ollut myönteistä erityisesti työllisyyden osalta. Lapin, Etelä-Savon ja Satakunnan muuttotappiot lisääntyivät, mutta työllisyyskehitys oli kohtuullisen myönteistä. Lapissa yritystoiminnan liikevaihto kasvoi kaikkein nopeimmin johtuen terästeollisuuden ja matkailun hyvästä kehityksestä. Useimmissa maakunnissa aluekeskukset ja niiden lähialueet ovat menestyneet viime vuosina hyvin, mutta syrjäisemmille maaseutualueille hyvä kehitys ei ole juurikaan ulottunut.

15 14 Tulevaisuuden näkymiä 4/2007 Tuotannon 2-3 %:n vuotuinen kasvu lisää ETLA:n maakunnittaisen arvion mukaan työllisten määrää koko maassa vuosina noin hengellä. Työttömyysaste pienenee ja vastaavasti työllisyysaste nousee kaikissa maakunnissa. Myös työttömyyden alueelliset erot supistuvat edelleen, koska ikääntymisestä johtuva poistuma vähentää työvoimaa lähivuosina eniten Itä-Suomen maakunnissa. Väestön vanheneminen ja alueellisesti suhteellisen tasainen tuotannon kasvu ennakoi myös maan sisäisen muuttoliikkeen pysymistä tasapainoisena. Liikenteen kehitys maakunnissa Talous- ja väestökehityksen tasoittuminen näkyy myös liikenteen alueellisen kehityksen tasoittumisena. Kun 2000-luvun vaihteessa liikenteen kehitys oli Uudenmaan maakunnassa selvästi nopeampaa kuin muissa maakunnissa, luvun puolessa välissä useassa maakunnaassa liikenteen kehitys on ollut yhtä suurta ja suurempaakin kuin Uudellamaalla. Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Koko maa 2002/ / Liikenteen muutos, % Kuva 1: Tieliikenteen kehitys maakunnittain vuosina ja vuosina Maakuntien väestökehityksen näkymät Väestökehityksen tasoittumisesta huolimatta väestö kasvaa nopeimmin Pirkanmaalla ja Uudellamaalla, noin 20 prosentilla, ja Kainuun väkiluku vähenee l3 prosentilla vuosina Väestöä on aiemmin ennustettua enemmän tärkeimpien pääteiden vaikutuspiirissä. Tilastokeskuksen vuonna 2007 valmistuneessa väestöennusteessa koko maan väkiluku on 7 prosenttia suurempi vuonna 2040 TK:n vuoden 2004 ennusteeseen verrattuna, ja maakuntien väestökehitys on selvästi tasaisempaa. Pirkan-

16 Tulevaisuuden näkymiä 4/ maalla, kaikissa Pohjanmaan maakunnissa sekä Kainuun ja Lapin maakunnissa väestöä on uuden ennusteen mukaan prosenttia aiemmin arvioitua enemmän vuonna Suurin ero on Kainuussa, jonne uusi ennuste lupaa 15 prosenttia enemmän väkeä vuonna Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa väestöä on uuden ennusteen mukaan pari prosenttia aiemmin arvioitua vähemmän. Aikaisemmin ennakoitua nopeampi väestökehitys mainituissa maakunnissa merkitsee yli10 prosenttia nopeampaa liikenteen kasvua aikaisempiin ennusteisiin verrattuna. Nopeutuvan liikenteen kehityksen maakunnat sijaitsevat pääkaupunkiseudun lisäksi Tampereen seudulla ja Pohjois-Suomessa. Kuntatasolla väestömuutokset ovat vielä selvästi suurempia kuin maakunnissa. Pahimmissa väestökatokunnissa väki vähenee prosentilla ja vastaavasti lisääntyy kasvukunnissa jopa 50 prosentilla. Ikärakenteen muutos korostaa väestövaikutuksia. Ikääntyvät kunnat sijaitsevat enimmäkseen Itä- ja Pohjois- Suomessa. Aktiivi-ikäisten asuttamat kunnat ovat kasvukeskusten kehyskuntia. Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Koko maa Maakunnan väestön muutos , %:a Kuva 2: Maakuntien väestömuutokset vuosina Tilastokeskuksen vuosien 2004 ja 2007 ennusteiden mukaan 2 Eriytyvä väestörakenne määrittää alueiden liikenteen kehitystä Vaikka maakuntien kehitys on tasoittumassa, alueiden kehityksessä on demografisten erityispiirteiden perusteella erotettavissa liikenteen kannalta hyvin erilaisia aluekokonaisuuksia. Tilastokeskuksen Pekka Myrskylä jakaa Suomen väestön neljään eri alue- ja väestöryhmään: - kehyskuntien lapsiperhealueet - suuret kaupungit

17 16 Tulevaisuuden näkymiä 4/ väestökatoalueet keskustojen ulkopuolella - Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin suurperhealueet. Kyseisillä alueilla väestömäärän kehitys ja väestörakenne ovat hyvin erilaisia, ja alueiden synnyttämät liikennemäärät poikkeavat huomattavasti toisistaan. Kehyskunnissa henkilöauton omistus ja käyttö on suurinta. Suurissa kaupungeissa mahdollisuudet joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kehittämiseen ovat hyvät. Väestökatoalueilla henkilöauto on usein välttämättömyys, ja joukkoliikenne vaatii erityisjärjestelyjä. Pohjoisen suurperhealueilla henkilöauton käyttö korostuu. Kehyskuntien lapsiperhealueet Lapsiperhealueet ovat suurten kaupunkien ympäristökuntia, joihin muuttaa yleensä nuorta väkeä. Vuonna 2006 näitä kuntia oli 103 kappaletta (esim. Espoo, Kirkkonummi, Kangasala, Kaarina, Kempele), ja niissä asui 1,63 miljoonaa asukasta. Vuonna 2040 asukkaita arvioidaan olevan 2,03 miljoonaa, joten lisäystä on 25 prosenttia. Koko maan väestönlisäys on ajanjaksolla 7 prosenttia. Kehyskunnissa on niukasti työpaikkoja, joten työssä käydään kasvukeskuksissa. Valtaosa uusistakin työpaikoista syntyy kasvukeskuksiin. Työssäkäynti asuinkunnan ulkopuolella on lisääntymässä. Työssäkäynti oman kunnan ulkopuolella lisää henkilöauton tarvetta. Työmatkat ovat myös pitenemässä. Kehyskuntien lapsiperhealueet ovat tyypillisiä henkilöautoliikenteen alueita. Pientaloalueilla henkilöautoliikennettä syntyy noin kaksinkertainen määrä kerrostaloalueisiin verrattuna. Tähän vaikuttaa myös tulotaso, suurituloiset asuvat usein pientaloissa ja omistavat myös enemmän autoja. Kehyskuntiin muutto hajauttaa yhdyskuntarakennetta, mikä edelleen lisää liikennetarvetta. Autoliikenne kasvaa nopeasti koko alueella, mutta varsinkin keskusten sisääntuloteillä. Koska huomattava osa Suomen väestön kasvusta tapahtuu aluekeskuksissa ja niiden kehyskunnissa, myös autoliikenteen tuleva kasvu keskittyy pääasiallisesti näille alueille. Autojen määrän lisäksi autonkäyttö lisääntyy. Kehyskunnissa väestö on aktiivi-ikäistä ja työmatkojen lisäksi syntyy runsaasti asiointi- ja harrastusmatkoja, joiden suorittamiseen joukkoliikenne ei oikein sovellu. Suuret kaupungit Toinen väestön kasvun alue on kymmenen suurinta yliopistokaupunkia, joiden väkiluku kasvaa 1,45 miljoonasta 1,58 miljoonaan vuoteen 2040 mennessä, eli kasvua on 9 %. Näillä alueilla asuu paljon nuoria, opiskelijoita, perheettömiä sinkkuja ja eläkeläisiä. Suurimmat ikäryhmät vuonna 2040 ovat vuotiaat, alle 20-vuotiaita on vähän, mutta vanhoja ikäryhmiä melko paljon. Suurissa kaupungeissa joukkoliikennettä ja kevyttä liikennettä käytetään paljon. Kasvavan väestömäärän takia mahdollisuudet joukkoliikenteen edelleen kehittämiseen ovatkin hyvät. Pendelöinti kehyskunnasta lisää tosin myös henkilöautoliikennettä.

18 Tulevaisuuden näkymiä 4/ Väestökatoalueet Valtaosa Suomesta, 269 kuntaa on väestökatoalueita. Asukasluku putoaa nykyisestä 1,7 miljoonasta 1,56 miljoonaan vuoteen 2040 mennessä, eli vähennystä on 9 prosenttia. Näillä alueilla paikallinen joukkoliikenne on vähäistä, joten henkilöauton pitäminen on liikkumisen kannalta lähes välttämätöntä. Autotiheys on kasvussa, mutta vähenevän väestön takia autojen määrä ei juuri enää kasva. Ikärakenne vähentää autonkäyttöä, joten autoliikenteen kasvu on näillä alueilla vähäistä. Pohjanmaan ja Lapin suurperhealueet Pohjanmaan ja Lapin lapsirikkaissa 34 kunnassa nykyinen väestömäärä, 0,49 miljoonaa, kasvaa 9 prosentilla, 0,57 miljoonaan vuoteen 2040 mennessä. Suurimmat ikäryhmät ovat vuonna vuotiaat, vuotiaita on vähän, mutta yli 60-vuotiata melko paljon. Pitkien yhteyksien takia liikenne perustuu paljolti (henkilö)autoliikenteeseen. Tieliikenteen kehitysarvio väestörakennealueille vuosille (ennusteluvut ovat arvioita aikaisempien selvitysten perusteella): - kehyskunnat % - suureet kaupungit % - väestökatoalueet % - suurperhealueet % - koko maa 34 % Luvut ovat alueiden koko tieverkon liikenteen kasvulukuja. Valtateillä luvut ovat suurempia. 3 Kuntarakenteen kehityssuuntia Suomen yhdyskuntarakenne on huomattavan hajanainen. Suomalaistaajamissa asuu 600 henkilöä neliökilometriä kohden, Ruotsissa 1400 ja Norjassa Yhdyskuntarakenne on edelleen hajaantumassa kasvukeskusten ympäristöissä, mutta saattaa tiivistyäkin maaseutukunnissa, etenkin syrjäseuduilla. Suomen yhdyskuntarakenteen hajanaisuus näkyy henkilöauton käytössä. Ajosuoritteet autoa kohden ovat Ruotsissa ja Norjassa kolmanneksen verran pienempiä kuin Suomessa. Pientaloalueilla henkilöautoliikennettä syntyy noin kaksinkertainen määrä kerrostaloalueisiin verrattuna. Kaupungeissa asuu Suomessa noin 67 prosenttia väestöstä, Ruotsissa 83, Tanskassa 85, Norjassa 76 ja Islannissa 93 prosenttia sekä yleensä teollisuusmaissa yli 80 prosenttia. Tilastokeskuksen luokituksen mukaan kaikki Suomen kaupungit eivät ole "kaupunkimaisia" ja kaupunkimaisuuden kriteerin täyttävissä kunnissa asuu Suomessa vain noin 60 prosenttia väestöstä. Kaupunkimaisissa kunnissa henkilöautoliikennettä syntyy noin 25 prosenttia vähemmän kuin muissa kunnissa. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on lähivuosina yksi merkittävimmistä hyvinvointiyhteiskuntaa muovaavista toimenpiteistä. Kuntapalveluiden hakeminen

19 18 Tulevaisuuden näkymiä 4/2007 nykyistä suuremmilla alueilta pidentää matkoja ja voi lisätä liikennetarpeita. Vaikeuksia voi syntyä myös palvelujen saavutettavuuteen julkisin kulkuneuvoin. Toimintojen parempi yhteensovittaminen ja lähipalvelujen mahdollinen katoaminen voivat tiivistääkin rakenteita pitemmällä aikavälillä. Kuntaliitosten määrä ja kuntien välinen yhteistyö kasvavat Sisäasiainministeriön kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanosuunnitelman mukaan kuntien määrä vähenee ainakin 31:lla vuoden 2009 alkuun mennessä ja 290 kuntaa aikoo saavuttaa lain edellyttämän vähintään asukkaan väestöpohjan muodostamalla yhteistoiminta-alueen. Alle asukkaan kuntia Suomessa on nykyisellään 363. Kunnista 42 ilmoittaa, ettei puitelain mukainen perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon asukkaan väestöpohjavaatimus täyty. Puitelaki antaa mahdollisuuden poiketa väestöpohjavaatimuksesta, mikäli toiminnallisen kokonaisuuden muodostaminen ei saaristoisuuden tai pitkien etäisyyksien vuoksi ole mahdollista tai mikäli se on tarpeen kielellisten tai kulttuuristen oikeuksien turvaamiseksi. Ammatillisen peruskoulutuksen järjestämiseksi tarvitaan puitelain mukaan asukkaan väestöpohja. Vuoden 2006 väestötietojen mukaan 15 ammatillisen koulutuksen järjestäjänä toimivaa kuntaa ja 14 kuntayhtymää ei täytä väestöpohjavaatimusta. Alustavien selvitysten mukaan näistä 21 ammatillisen koulutuksen järjestäjää täyttää väestöpohjavaatimuksen muodostamalla laajempipohjaisen koulutuksen järjestäjäorganisaation, ja yhden osalta väestöpohja on riittävä suunnitellun kuntaliitoksen toteutuessa. Osa kunnista ei järjestä lainkaan ammatillista peruskoulutusta, koska siihen ei ole velvollisuutta. Yhteistoiminta-alueista suurempi osa tulee perustumaan kuntayhtymään, mutta isäntäkuntamalliin tullaan nojautumaan lähes yhtä paljon. Isäntäkuntamallissa yleensä suurin kunta vastaa palveluista. Liitosten ja suurempien yhteistoimintaalueiden muodostumisen myötä kuntayhtymiä myös puretaan. Kaupunkiseutusuunnitelmia 18 kappaletta Kaupunkiseutusuunnitelmia toimitettiin sisäasiainministeriölle 18 kaupunkiseudulta, joista Kouvolan seutu ja Länsi-Uusimaa ovat jättäneet suunnitelman, vaikka laki ei sitä edellyttänyt. Sen sijaan laissa mainittu Porin seutu ei ole suunnitelmaa laatinut. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelain mukaan kaupunkiseutusuunnitelmaa ei tarvitse laatia, jos kaikki seudun kunnat toteavat sen tarpeettomaksi. Selvitysten analysointi jatkuu syksyn aikana Valtioneuvoston kyselyyn vastasivat kaikki 392 kuntaa, joita puitelaki koskee. Vastanneista kunnista 42 on ilmoittanut vastaavansa kysymyksiin kattavasti vasta tämän vuoden loppuun mennessä meneillään olevien kuntaliitosselvitysten vuoksi. Nykyisistä kunnista 44 on tehnyt päätöksen kuntaliitoksesta ja selvitys jatkuu edelleen 90 kunnassa. Vuodesta 2005 kuntaliitosselvityksissä on ollut mukana kaikkiaan 215 kuntaa. Osa kunnista toimitti yhteisen vastauksen. Tällaisia kuntaryhmiä olivat esimerkiksi 10 kunnan liitoksesta päättänyt Salon seutu, uusi Karjaan, Pohjan ja Tammisaaren muodostettavaksi päättämä Raaseporin kaupunki ja muutoin yhteistyö-

20 Tulevaisuuden näkymiä 4/ tä tekevistä esimerkiksi Lohja, Nummi-Pusula ja Karkkila. Tällöin yksi kunta toimitti vastauksen kaikkien kuntien puolesta. Koko uudistuksen tavoitteena on turvata kuntien peruspalvelut myös tulevaisuudessa. Kuntien suunnitelmia tarkastellaan tämän ja muiden lain kriteerien täyttymisen osalta eri ministeriöissä ja Suomen Kuntaliitossa syksyn 2007 aikana. Toimeenpanosuunnitelmien analyysi palvelee kuntia niiden kehittäessä toimintaansa. Analyysin tarkoituksena on myös tuottaa tietoa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta valmisteltavaan selontekoon, joka annetaan eduskunnalle vuonna Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta tehdään ulkopuolinen arviointitutkimus, jossa arvioidaan uudistuksen etenemistä kokonaisuutena. Tutkimuksen suorittaa Lapin yliopisto Väliarvioinnit valmistuvat joulukuussa 2007 ja maaliskuussa Loppuarviointi valmistuu helmikuussa Tieliikenteen alueellinen kehitys Uuden väestöennusteen mukaisesti tarkistetun tieliikenne-ennusteen mukaan liikenne kasvaa koko maassa melko tasaisesti. Myös viime vuosina liikenteen kehitys on ollut alueellisesti selvästi tasaisempaa kuin vuosituhannen vaihteessa. Liikenteen kasvu on melko nopeaa myös pohjoisessa. Nopeinta kasvu on Hämeessä, Uudellamaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Todellisuudessa maakuntien väliset erot liikenteen kasvussa lienevät hiukan esitettyjä pienempiä. Tämä johtuu pitkämatkaisesta liikenteestä, joka menee useiden maakuntien läpi. Erityisesti pitkämatkainen liikenne tasoittaa valtateiden liikennettä. Kotimaan väestöennusteeseen perustuvassa ennustetarkistuksessa ei näy myöskään transitoliikenteen (Kaakkois-Suomi) ja ulkomaan matkailun aiheuttamaa liikenteen muutosta. Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Koko maa Ennuste Liikenteen muutos, % Kuva 3: Liikenteen kasvu maakunnittain vuosina